Vastaus kirjalliseen kysymykseen Luonnonvarakeskuksen toiminnan avoimuudesta

Transkriptio

1 Vastaus kirjalliseen kysymykseen Luonnonvarakeskuksen toiminnan avoimuudesta Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Arvoisa puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Hongiston /sin ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 399/2018 vp: Pitääkö asiassa vastuullinen valtioneuvoston jäsen Luonnonvarakeskuksen tiedotustoimintaa asiallisena ja avoimena, voiko Luonnonvarakeskus kieltää kansanedustajan osallistumisen Luonnonvarakeskuksen järjestämiin tilaisuuksiin ja mihin toimiin em. valtioneuvoston jäsen ryhtyy palauttaakseen pahasti säröilleen luottamuksen metsästäjien ja Luonnonvarakeskuksen välille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suurpetopolitiikka ja erityisesti susipolitiikka ovat politiikan osa-alueita, jotka herättävät paljon tunteita ja keskustelua kansalaisten keskuudessa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Susien esiintymisalueilla eläville ihmisille kyse on usein turvallisuuden tunteesta ja luottamuksesta viranomaisen toimintaan. Maa- ja metsätalousministeriö pitää sen alaisten organisaatioiden toiminnan läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta tärkeänä periaatteena. Siksi kirjallisen kysymyksen väitteisiin vastataan tässä kattavasti. Luonnonvarakeskus (Luke) tai sen tutkijat eivät ole vastuussa Suomessa harjoitetusta susipolitiikasta. Laitoksen yhteiskunnallinen tehtävä on tuottaa luotettavaa tietoa politiikan pohjaksi. Vastuun päätöksenteosta ja petopolitiikan toimeenpanosta kantavat maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen riistakeskus. Susi on EU:n luontodirektiivin mukaisesti tiukasti suojeltu laji, mikä vaikuttaa merkittävästi Suomen kansalliseen liikkumatilaan petopolitiikassa. Maa- ja metsätalousministeriö on toiminut kansainvälisessä vaikuttamistyössään tämän liikkumatilan lisäämiseksi. Kirjallisessa kysymyksessä tuotiin esille suomalainen tutkimuksen, riistahallinnon ja metsästäjien välinen suhde. Suomessa on ainutlaatuinen vuosikymmenten aikana yhteistyössä luotu tutkijoiden, riistahallinnon ja metsästäjien riistaeläinten kannan seurannan sekä kantojen arvioinnin malli, jolla kustannustehokkaasti on pystytty tuottamaan tietoa riistakantojen tilasta riittävällä tarkkuudella kannan hoidon tueksi. Metsästäjien tekemä vapaaehtoistyö on arvokas osa tätä ko-

2 konaisuutta. Hyvänä esimerkkinä toimii se, että yhteistyössä metsästäjien, riistahallinnon ja tutkijoiden välillä tuotetaan vuosittain hirvieläinten kanta-arvio ja metsäkanalintujen tiheydet, jotka luovat maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä päätöksiä tuoreen riistatiedon perusteella. Tämä yhteistyö toimii hyvin yleisesti myös suurpetojen kohdalla. Kuitenkin yksittäisissä tapauksissa eri alueilla suurpetojen ja erityisesti suden kohdalla kiistoja on syntynyt. Näistä kiistoista syntyneeseen arvosteluun tutkimus (ensin RKTL ja sitten Luke) on pyrkinyt reagoimaan sekä muuttamaan ja kehittämään toimintaansa. Isossa kuvassa myös suurpetojen kannanarvioinnin kanssa tehtävän yhteistyön osalta metsästäjät, riistahallinto ja tutkimus toimivat hyvin yhteen. Maa- ja metsätalousministeriö pitää erittäin tärkeänä tavoitteena, että yhteistyö toimii ja Luonnonvarakeskuksen toimintaan luotetaan myös paikallisesti. Kirjallisessa kysymyksessä viitataan tapaukseen, jossa suurpetoyhdyshenkilö ja Luken kenttähenkilö ovat liikkuneet yhdessä maastokatselmuksessa. Kysymyksessä esitettiin väite siitä, että Luke olisi merkinnyt Tassu-tietojärjestelmän havaintoon yhdessä todettua vähemmän yksilöitä. Luke ei kuitenkaan merkitse Tassu-havaintoja, vaan merkinnät kirjaavat suurpetoyhdyshenkilöt. Maaja metsätalousministeriön saaman selvityksen mukaan kyseisessä tapauksessa seuraavan päivän jatkotarkistuksissa havainto oli todettu yksilömäärältään toisenlaiseksi. Tassu-havaintojärjestelmään suurpetoyhdyshenkilöiden toimesta tallennettuja havaintoja ei poisteta kuin havainnon tallentajan itsensä esittämästä pyynnöstä. Luke ei poista omatoimisesti mitään havaintoja. Kaikki havaintoihin tehdyt muutokset tallentuvat lokikirjanpitoon ja ovat jäljitettävissä. Kirjallisessa kysymyksessä viitatussa tapauksessa kyse oli havainnosta Ministeriö katsoo, että paikallisten tahojen kanssa tehtävät yhteiskäynnit ovat itsessään hyvä käytäntö, joka hyvin toimiessaan vahvistaa luottamusta Luonnonvarakeskuksen kenttähenkilökunnan ja paikallisten tahojen välillä. Petoyhdyshenkilöiden ilmoittamat petohavainnot muodostavat tärkeän osan suden ja muiden suurpetojen kanta-arvioita. Suden kanta-arvio ei kuitenkaan perustu pelkästään tehtyjen Tassutietojärjestelmään kirjattujen havaintoihin, vaan havainnoista tuotetaan muiden havaintoja täydentävien menetelmien sekä tieteellisen tiedon sekä tutkimuslaitoksen oman maastotyön pohjalta vuosien välillä vertailukelpoinen arvio suurpetojen määrästä. Kysymyksessä esitettiin, että kansalaisten tekemistä kyselyistä huolimatta heille ei olisi avoimesti kerrottu, millä periaatteella susilaumojen määrä ja kehitys lasketaan ja arvioidaan. Kesäkuussa julkaistu Luken kanta-arvio kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti ja avoimesti kannan arvioinnin laadinnassa hyödynnetyt menetelmät. Kanta-arvion tietoaineistot muodostuvat useasta aineistokokonaisuudesta. Arvion muodostamiseen käytetyt aineistot ovat: 1) petoyhdyshenkilöiden suurpetohavaintojen sähköiseen tietojärjestelmään (Tassu) kirjaamat susien pari- ja laumahavainnot, 2) kuolleisuustilastointi ja -tiedot (Suomen riistakeskus, Evira, muut viranomaiset sekä Luke), 3) DNA-aineiston yksilöintitulokset erillisistä keräyksistä ja rutiinianalyyseistä (Luken

3 Itä-Suomen susikannan arvioinnin kehittämisprojekti, reviirikohtainen kohdennettu vapaaehtoiskeräys, DNA-näytteet kuolleista sekä merkityistä susista), 4) GPS-lähettimillä varustettujen susien tuottama paikkatieto reviirien rajoista ja 5) suurpetotutkimuksen muu maastotyö. Lisäksi jokaisen tiedossa olleen susilauman osalta on hyvin yksityiskohtaiset tiedot siitä, mihin aineistoon kunkin lauman osalta arvio lauman reviiristä ja yksilömäärästä perustuu. Kanta-arvioon voi perehtyä Luken verkkosivuilta, joilta se on ollut avoimesti luettavissa ja perehdyttävissä kesäkuusta alkaen ( Kirjallisessa kysymyksessä väitetään Luken vähentäneen ilmoitetuista ilveshavainnoista 30 prosenttia. Ministeriöllä tai Lukella ei ole tiedossa, mihin esitetty luku perustuu. Luke ei poista tai vähennä havaintoja Tassu-tietojärjestelmästä, mutta kanta-arvio ei myöskään synny yksin sen pohjalta. Ilveskannan koon arvioimiseksi suurpetoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamista pentuehavaintoaineistosta selvitetään erillisten pentueiden määrä ja tämä kerrotaan lajija aluekohtaisilla kertoimilla. Tämä malli ei perustu vain Luken omaan työhön, vaan menetelmä on pohjoismaisen tiedeyhteisön luoma. Viimeisin ilveskanta-arvio on luettavissa Luken verkkosivulla, jolla voi perehtyä kanta-arvion taustalla oleviin menetelmiin ( Mikäli tutkimuslaitoksen toiminnan eettisyydestä tai tutkimusvilpistä syntyy epäilyitä, on tärkeätä saattaa ne Tutkimuksen eettisen neuvottelukunnan tietoon, jotta asia selvitettäisiin huolella eivätkä tapaukset jäisi elämään verkon keskustelupalstoille. On kaikkien osapuolten etu, että vilppiepäilyt selvitetään asianmukaisesti niissä menettelyissä, jotka niitä varten on olemassa. Tutkimustuloksista kertominen kansalaisille on tärkeä osa julkisten tutkimuslaitosten toimintaa. Luonnonvarakeskuksen haaste on osin siinä, että viestintä on paikoin hyvin tieteellistä ja teknistä, jolloin viestin saavutettavuutta ei voida varmistaa. Viime vuosina Luke on kiitettävästi pyrkinyt vahvistamaan kanta-arvioista viestimisen avoimuutta ja yksityiskohtaisuutta. Erityisesti suurpetoihin liittyvässä viestinnässä avoimuus ja kansalaisten palveleminen ovat tärkeä osa tutkimuslaitoksen toimintaa. Tiedon hyvä saatavuus osaltaan edistää susista käytävän keskustelun laatua. Susikannan hoitosuunnitelman päivitystyöhön liittyy läheisesti hallinnon susiviestinnän tehostaminen, jolloin riistahallinto yhdessä tutkimuksen ja poliisihallinnon kanssa pyrkii systemaattisesti avaamaan kansalaisille aiempaa selkeämmin susikannan hoidon reunaehtoja, suden biologiaa ja kannan arvioinnin menetelmiä. Tämä ei ole vain Luken asia vaan koskee laajemmin kaikkia susiviestintään osallistuvia tahoja. Luottamuksen merkitys on noussut esille myös susikannan hoitosuunnitelman päivitystyön yhteydessä. Ylipäätään susipolitiikan kehittämisessä on tarve luottamuksen lisäämiseen eri toimijoiden välillä. Tähän varataan hoitosuunnitelman päivityksessä riittävästi aikaa, jotta luottamuspulan taustalla olevia juurisyitä voitaisiin tunnistaa. Vain tämän kaltaisen työn kautta voidaan luottamusta eri toimijoiden välillä lisätä. Kirjallisessa kysymyksessä viitattiin kansanedustajan saamaan kohteluun Luken osalta laitoksen tiedotustilaisuuteen osallistumisesta. Kansanedustajalla on perustuslaissa turvattu oikeus saada

4 viranomaiselta tämän hallussa olevia edustajantoimen hoitamiseksi tarpeellisia tietoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansanedustajalla olisi oikeus päästä kaikkiin haluamiinsa viranomaisten järjestämiin tilaisuuksiin. Viranomainen voi järjestää tiedotustilaisuuksia vain tietyille kohderyhmille ja rajata osallistujien määrää. Tiedottamisessa pitää toki huolehtia eri toimijoiden tasapuolisesta kohtelusta. Kansanedustajan tiedonsaantioikeutta ei ole rajoitettu kyseisessä tapauksessa, sillä kansanedustajalla on ollut myös mahdollisuus seurata tiedotustilaisuutta verkosta. Tilaisuuteen pääsyn rajaamisen perusteet eivät olleet syrjiviä tilaisuuden tarkoitus huomioon ottaen. Lisäksi on todettava, että jos yhdelle kansanedustajalle olisi hänen pyynnöstään annettu mahdollisuus osallistua tilaisuuteen, jossa oli läsnä median edustajia, sama mahdollisuus olisi tullut varata muille saman vaalipiirin kansanedustajille ja mahdollisille tuleville ehdokkaille. Tämän kysymyksen kohdalla kirjallisen kysymyksen johdannossa oli poikkeuksellisesti viitattu yksittäisiin Luken virkamiehiin nimeltä. Ministeriö ei pidä yksittäisten virkamiesten tai valtion organisaatioiden työntekijöiden nimeämistä kirjallisessa kysymyksessä perusteltuna. Maa- ja metsätalousministeriö pitää perustuslain 47 3 momentin mukaista kansanedustajan tiedonsaantioikeutta tärkeänä periaatteena. Luonnonvarakeskus on yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa halunnut edistää kansanedustajien tiedonsaantioikeuden toteutumista esimerkiksi tarjoamalla erillisiä kuulemisia eduskunnan keskeisille valiokunnille muun muassa suden kanta-arvioihin liittyen. Lopuksi kirjallisessa kysymyksessä tiedustellaan miten luottamusta metsästäjien ja Luken välillä voitaisiin lisätä. Maa- ja metsätalousministeriö pitää kysymystä tärkeänä. Luken kenttätoiminnan kannalta olisi ensiarvoisen tärkeätä lisätä laitoksen resursseja erityisesti läntisessä Suomessa, johon susikannan painopiste on siirtynyt. Tätä koskeva esitys on mukana vuoden 2019 talousarviossa. Susien havainnoinnin rinnalla susien pannoitus sekä DNA-näytteiden keruu mahdollistavat tutkijoiden käytössä olevan biologisen ja tieteellisen tiedon konkretisoinnin ja tutkimustiedon visualisoinnin, jotta tutkimustietoa koskevaa viestintää voisi kansantajuistaa nykyisestä. Lisämääräraha mahdollistaa myös länsirannikolle sijoitettavan kenttähenkilön luomaan luottamusta toimijoiden välillä. Tästä on ollut hyviä kokemuksia Varsinais-Suomessa. Mahdollisimman useiden eri menetelmien kautta kerättävä tieto tuo suden kanta-arvion laadintaan ja susikannan hoitoon merkittävää lisäarvoa. Pannoitus esimerkiksi mahdollistaa kattavamman DNA-näytteiden keruun sekä susilaumojen reviirien tarkemman määrittelyn, mutta myös auttaa vahinkojen ennaltaehkäisyssä. Hallituksen esittämän lisärahan tavoitteena onkin edistää pantatiedon hyödyntämistä vahinkojen ehkäisyssä parhaalla mahdollisella tavalla. Riistapäivillä 2017 esitellyn tohtorikoulutettava Mari Tikkusen tutkimuksen mukaan vuosien 2013 ja 2015 aikana tapahtui tutkimusalueella (Kainuu, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo) yhteensä 29 koiravahinkoa, joista 90 prosenttia tapahtui susireviirillä, jossa ei ollut pantaa sudella. Tämä tarkoitti sitä, että pannattomilla reviireillä tapahtui yksi vahinko reviiriä kohden, kun taas reviirillä, jossa oli sudella panta, vahinkoja tapahtui vain 0,25 vahinkoa. Pannattomalla reviirillä oli nelinkertainen riski koiravahinkoihin, kuin reviirillä, missä sudella oli panta. Siksi ministeriö on halunnut mahdollistaa myös läntisessä Suomessa koiravahinkojen ehkäisyn susipantojen avulla.

5 Pannoitus vaatii metsästysoikeuden haltijan luvan. Siksi Luonnonvarakeskuksen toiminnan lähtökohtana on, ettei pannoitusta voi toteuttaa ilman paikallista hyväksyntää. Ministeriö on ohjannut Luonnonvarakeskusta valmistelemaan Länsi-Suomen pannoitushanketta vuoropuhelussa keskeisten valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten sidosryhmien kanssa. Tätä vuoropuhelua tarvitaan myös, jotta pantojen teknologian mahdollistamaa tietoa voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Tällaisia ovat esimerkiksi tarkka tiedon lähetysajankohta, lähetysten aikaväli sekä tapa jolla tieto esitetään riistahavainnot.fi-palvelussa. Kaikkien pannoitettujen susien tiedot ovat metsästyskauden ajan esillä riistahavainnot.fi-palvelussa. Puuttuvat tai viiveelliset pantatiedot johtuvat yksittäisten pantojen teknisistä vioista tai katvealueelle joutumisesta. Uusissa pannoissa hyödynnetään GSM-verkon sijaan satelliittitekniikkaa, jolloin tiedon lähetysvarmuus on suurempi. Länsi-Suomessa pantatiedolla saataisiin myös arvokasta tietoa suden käyttäytymisestä ihmisasutuksen lähellä sekä erityisesti metsäpeuran palautusalueella. Tämä tieto olisi arvokasta myös poliisihallinnon ja riistakeskuksen kannalta poikkeuslupia arvioitaessa. Pantatieto mahdollistaisi myös entistä tarkemman kanta-arvion laatimisen yhdistettynä muihin tietoihin, kuten Tassu-havaintoihin ja DNA-näytteisiin. Kirjallisessa kysymyksessä viitataan myös petojen aiheuttamien vahinkojen korvauksiin käytettäviin määrärahoihin. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut riistavahinkolain muutosta, jossa esimerkiksi susien aiheuttamat koira-, karja- ja muut vahingot rinnastettaisiin henkilövahinkoihin ja maksettaisiin siten aina täysimääräisenä riippumatta talousarvion määrärahoista. Esitys on tällä hetkellä lausuntokierroksella ja on määrä antaa eduskunnalle marras-joulukuussa. Lakimuutoksen toteutuessa korvaus maksettaisiin täysimääräisenä jo vuoden 2018 aikana toteutuneista vahingoista. Helsingissä Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä