Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien arviointi

Transkriptio

1 2013 Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien arviointi TK-Eval Arviointiraportti

2 SISÄLTÖ YHTEENVETO JOHDANTO Tausta ARVIOINTITEHTÄVÄ JA OHJAAVA AJATTELUTAPA Arvioinnin tavoite Arviointia ohjaava ajattelutapa Arvioinnin toteutus vaiheet Arvioinnin tietopohja ETELÄ-KARJALA Etelä-Karjala toimintaympäristönä Maakuntaohjelman laadintaprosessi Johtopäätökset ja suositukset Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Johtopäätökset ja suositukset Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Toteuma keskeisten mittareiden valossa Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa toteuttava hanketoiminta Toteuma eri toimijoiden ja sidosryhmien näkökulmasta Johtopäätökset ja suositukset KYMENLAAKSO Kymenlaakso toimintaympäristönä Maakuntaohjelman laadintaprosessi Johtopäätökset ja suositukset Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Johtopäätökset ja suositukset Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Toteuma keskeisten mittareiden valossa Kymenlaakson maakuntaohjelmaa toteuttava hanketoiminta Toteuma eri toimijoiden ja sidosryhmien näkökulmasta Johtopäätökset ja suositukset ETELÄ-KARJALAN JA KYMENLAAKSON YHTEINEN OSIO Yhteistyön taustaa MAKO-pilotti, yhteiset kehittämispainotukset ja kärkihankkeet Yhteistyön tarpeellisuus ja sujuvuus Yhteistyön lisäarvo ja näkymät Johtopäätökset ja suositukset LÄHTEET

3 YHTEENVETO Tähän tiivistelmään on koottu Etelä-Karjalan maakuntaohjelman ja Kymenlaakson maakuntaohjelman sekä maakuntien yhteisen osion arvioinnin havainnoista johdetut johtopäätökset ja suositukset. Arvioinnin toteutti TK-Eval yhteistyössä Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen Aikuis- ja täydennyskoulutuspalveluiden (AIKOPA) kanssa lokakuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana. TK-Evalista arviointiin osallistuivat erikoistutkijat Tommi Ålander ja Keimo Sillanpää ja AIKOPA:sta erikoistutkija Jouni Ponnikas. Etelä-Karjalan maakuntaohjelma Maakuntaohjelman laadintaprosessi Etelä-Karjala on onnistunut maakuntaohjelman perustehtävässä maakunnan keskeisten kehittämishaasteiden tunnistamisessa ja yhteisten tavoitteiden linjaamisessa sekä keskeisten toimijoiden sitoutumisessa ohjelmaprosessiin. Tällaisena Etelä-Karjalan konsernistrategiana maakuntaohjelma on onnistunut. Kehittämistä on edelleen sisällön tiivistämisessä ja strategisten kehittämiskärkien priorisoimisessa. Samoin voidaan harkita, miten toimialakohtaiset tavoitteet voitaisiin tuoda ohjelmassa konkreettisemmin esille. Arvioinnissa kerätyssä palautteessa maakuntaohjelmaa sekä sen laatimis- ja toimeenpanoprosessia pidettiin riittämättömänä kansalaiskuulemisten ja laajan sitouttamisen näkökulmasta. Samoin maakuntaohjelman yhteensovittamista edustuksellisen kunnallisen demokratian toimintaan ja tavoitteisiin sekä näkyväksi tekemistä kunnanvaltuutetuille pidettiin riittämättömänä. Maakuntaohjelman toimeenpanoa pidettiin liian näkymättömänä. Tämä kritiikki kannattaa ottaa huomioon ja edelleen vahvistaa ohjelman laadinta- ja toimeenpanoprosessin vuorovaikutteisuutta sekä tiedotusta ja ohjelman saavutettavuutta kansalaisille, kansalaisyhteiskunnan toimijoille sekä luottamushenkilöille. Vuorovaikutteisia tilaisuuksia ja kansalaiskuulemisia ei pidä rajata pelkästään ohjelman laatimisvaiheeseen, vaan niitä pitää toteuttaa koko ohjelman toimeenpanon ajan roadshowna ja erilaisina keskustelutilaisuuksina siitä, mihin ohjelmalla on päästy, mitä pitäisi jatkossa tehdä ja mitä tavoitteita korostaa. Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Yhtäältä arvioinnissa kerätyssä palautteessa kritisoitiin sitä, että maakuntaohjelma on jäänyt irralliseksi kunnanvaltuustojen ja valtuutettujen työstä. Toisaalta kuitenkin tuotiin esille, että selvimmin maakuntaohjelma on vaikuttanut Etelä-Karjalan kuntien kuntastrategioihin sekä ELY-keskuksen strategisiin linjauksiin (strateginen tulossopimus). Tämän ristiriidan ratkaisemiseksi sekä kuntastrategioiden että maakuntaohjelman painoarvoa kunnanvaltuustojen työssä pitää kasvattaa ja nivoa nämä strategiaprosessit tiiviimmin yhteen. Luontevimmin maakuntaohjelman tuominen edustukselliseen kunnalliseen päätöksentekoon ja toimintaan tapahtuu niin, että maakuntaohjelman painotukset huomioidaan kuntastrategiassa ja kuntastrategian merkitystä kunnan poliittisessa päätöksenteossa korostetaan. Myös valtuutettujen oma aktiivisuus on tärkeää. Heidän tulee aktiivisesti osallistua strategioiden laatimiseen ja noudattaa yhdessä laadittuja strategioita. 3

4 Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Maakunnan työttömyysaste on kohentunut nopeasti vuoden 2012 aikana. Maakuntaohjelmassa asetettu tavoite työttömyysasteen suhteen on alitettu noin prosentilla työvoimatutkimuksen tietojen mukaan. Työvoimatilastot puolestaan puhuvat toisenlaista kieltä asiasta. Väestön määrän ja bruttokansantuotteen kehityksen suhteen maakuntaohjelman tavoitteiden saavuttaminen ei vaikuta realistiselta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi nopeita ja tavoiteltua kehitystä tukevia toimenpiteitä. Peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla olevien vuotiaiden suhteelliseen osuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa tässä vaiheessa epätodennäköiseltä. Sen sijaan tutkinnon suorittaneiden yli 15-vuotiaiden osuus kehittyy toivotulla tavalla ja mahdollisuudet tämän tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat realistisilta. Maakunnan keskeisten kehittämistavoitteiden seuranta toimii hyvin. Keskeisten hankkeiden/hankekokonaisuuksien tarkastelu arvioinnissa toi kuitenkin esille maakuntaohjelman seurantaan liittyviä puutteita. - Maakuntaohjelmassa ja totsuissa esitettyjen kehittämiskohteiden/hankkeiden toteutumista ei seurata systemaattisesti ja kootusti, joten tämä jättää tuloksellisuuden seurantaan aukkoja. - Lisäksi kun on tarvetta seurata hankkeistuksen aikaansaamaa kokonaistuloksellisuutta tai vaikuttavuutta maakuntaohjelman toteutusaikana, ei vastaavaa koottua tietoa ole käytettävissä. - Toteutuneen hankkeistuksen (panostukset ja tulokset) kohdistumista maakuntaohjelman toimintalinjoihin ei seurata systemaattisesti. - Kun maakuntaohjelmaa toteuttavan erilaisen kehittämistoiminnan tuloksellisuus tiedetään paremmin, on helpompi myös kohdistaa tulevia kehittämistoimia Etelä-Karjalan maakuntaohjelmassa ja erityisesti sen toteuttamissuunnitelmissa mainittuihin strategisiin tavoitteisiin on vastattu kokonaisuudessaan melko hyvin maakunnallisella hankkeistuksella ja kehittämistoimenpiteillä. Pääasiassa hankkeistus on tapahtunut EAKR-, ESR- ja ENPI-ohjelmilla. Alueen EAKR-panostus vaikuttaa olleen hyvin tehokasta varsinkin uusien yritysten synnyttämisen näkökulmasta. Uusien työpaikkojen synnyttämisen tehokkuudessa EAKRtoimenpiteiden avulla olisi maakunnassa kirittävää suhteessa moniin muihin maakuntiin Suomessa. ESR-hanketoiminnan merkitys työpaikkojen luomisessa on Etelä-Karjalassa kuten koko Kaakkois-Suomessa selvästi vähäisempi. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman tärkeimmäksi strategiseksi päämääräksi on asetettu yritystoiminnan ja työpaikkojen saaminen alueelle, jotta maakunnan negatiivinen väestönkehitys saadaan käännettyä positiiviseksi. Arvioinnissa käytettävissä olevien tietojen valossa työpaikkojen saamisessa alueelle vaikuttaa olevan selvästi parantamisen varaa ja se tarvitsee erityistä huomiota myös jatkossa. Etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työttömyyden kasvu tulisi katkaista. Tiedossa on, että myös merkittäviä välillisiä työpaikkavaikutuksia on saatu alueella aikaan, mutta nämä vaikutukset eivät näy seurannassa. Eroavuuksia maakuntaohjelman toimintalinjojen suhteen on nähtävissä siinä, kuinka totsuissa esitettyjä keskeisiä hankekokonaisuuksia on edistetty merkittävillä hankkeilla. Toimintalinjaan 1 on selvästi panostettu maakunnallisella hankkeistuksella eniten. Erityisesti matkailua ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä edistäviä hankkeita on syntynyt ja 4

5 tuettu. Metsäteollisuusklusterin uudistumista tukevia maakunnallisia hankkeita on puolestaan melko vähän, joten siihen ei ole erityisemmin panostettu maakunnallisella hanketoiminnalla. Samansuuntaiset havainnot voidaan erityisesti tehdä myös ICT-alaan panostamisesta maakunnallisesti. Toimintalinjan kaksi voidaan sanoa toteutuneen maakunnallisen hankkeistuksen näkökulmasta melko heikosti. Lähinnä esille nousevat Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun välisen yhteistyön edistäminen (mm. kampus) sekä erilaisten oppilaitosten rakentamis-/perustamishankkeiden edistäminen. Toimintalinja kolme on toteutunut hankkeistuksen näkökulmasta melko hyvin. Hankkeista suuri osa on kohdistunut sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen alueella. Merkittävä rahoituslähde näiden kehittämistoimenpiteiden osalta on ollut STM:n KASTE-ohjelma. Toimintalinja neljä on panostamisen näkökulmasta hyvin erilainen, sillä se painottuu liikennejärjestelmän kehittämiseen ja siten se nojaa hyvin vahvasti valtionhallinnolta tarvittavaan rahoitukseen. Yksi toteutettava tiehanke voi olla kustannuksiltaan suurempi kuin vaikkapa aluekehittämiseen varattu EU-rahoitus maakunnassa koko ohjelmakaudella. Suurin osa toimintalinjalla toteutuneesta toiminnasta on maakuntaohjelman tarkastelujaksolla ollut erilaista suunnittelutoimintaa ja toteutukseen saatuja infrahankkeita on suhteellisen vähän. Toteutukseen ovat päässeet mm. Imatran ja Nuijamaan raja-asemien liikennejärjestelyt ENPI-rahoituksella. Lisäksi VT6:n välin Lappeenranta-Taavetti parantamisesta on periaatteessa jo päätetty, mutta asia on vielä uudelleenarvioitavana. Rahallisesti toimintalinjaan 4 panostetaan maakuntaohjelman toimintalinjoista eniten. Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa esitetään kehittämiskohteita paljon kyseessä on selvästi erilaisten tahojen toiveiden tynnyri. Tämä vähentää jossain määrin toteuttamissuunnitelmien strategisuutta. Maakuntaohjelmatyöllä on pystytty vaikuttamaan Etelä-Karjalan kehitykseen kohtalaisesti arviointikyselyyn vastanneiden toimijoiden mielestä. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman neljälle toimintalinjalle on koottu mittava määrä tavoitteita, joista osa on myös varsin vaativia. Sen vuoksi ei tarvitse ihmetellä, miksi vaikuttaminen näiden tavoitteiden toteutumiseen nähdään keskimäärin enimmäkseen kohtalaisena ja vain joidenkin yksittäisten tavoitteiden osalta hyvänä. On myös syytä yhtyä erään kyselyyn vastanneen kommenttiin, että maakuntaohjelman tavoitteiden kirjo on niin laaja, että onnistumismahdollisuudet jokaisen suhteen pienenevät kun kehittämistarpeet suhteutetaan kehittämisresursseihin. Tästä looginen johtopäätös on, että mitä terävämmin ja harvempiin kokonaisuuksiin kehittämisresurssit voidaan suunnata, sitä suurempaa vaikuttavuutta niistä on lupa odottaa. Arviointikyselyn perusteella puolestaan näyttää siltä, että koulutuksen ja osaavan työvoiman toimintalinja on toteutunut maakuntaohjelman toimintalinjoista kaikkein parhaiten. Maakunnan toimijoiden mielestä heikointa toteutuminen näyttää olevan kuntien yhteistyön ja palvelurakenteiden uudistamisessa. Kaikkien toimintalinjojen yksittäisistä tavoitteista parhaiten on vastaajien mukaan onnistuttu kehittämään matkailua ja matkailua tukevia palveluita. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman strategisten tavoitteiden toteutumisen johtopäätökset toimijoiden näkökulmasta ovat seuraavat: 5

6 Elinkeinorakenteen uudistaminen: Matkailun ja matkailua tukevien palveluiden kehittäminen on toteutunut toimintalinjan tavoitteista selvästi muita tavoitteita paremmin. ICT-alan kehittäminen puolestaan on toteutunut tällä toimintalinjalla heikoiten. Koulutus ja osaava työvoima: Laadukkaan korkeakoulutuksen turvaaminen ja kansainvälisen huippuosaamisen kehittäminen valituilla painopistealoilla ovat toimintalinjan tavoitteista parhaiten toteutuneet. Myös oppilaitosten yhteistyön lisääminen erottuu edukseen muista toimintalinjan tavoitteista. Selvästi heikoin vaikutus maakuntaohjelmalla on ollut heikosti vetävien alojen houkuttelevuuden parantamiseen. Kuntien yhteistyö ja palvelurakenteiden uudistaminen: Kuntien välisen yhteistyön lisääminen on toteutunut toimintalinjalla parhaiten, vaikkakin keskimäärin vain kohtalaisesti. Toimintalinjan tavoitteista heikoimmin on pystytty vaikuttamaan uusien avausten edistämiseen kuntapalveluiden toteuttamistavoissa. Kestävä elinympäristö ja laadukas infrastruktuuri: Parhaiten arvioitiin vaikutetun tie- ja raideliikenteen kehittämiseen. Tällä toimintalinjalla maakuntaohjelman vaikutusta pidettiin heikoimpana elinvoimaisen maaseudun turvaamisessa. Kymenlaakson maakuntaohjelma Maakuntaohjelman laadintaprosessi Skenaariotyön käyttäminen ohjelman valmistelussa oli onnistunut valinta. Skenaariotyöskentelyn kautta on uskallettu katsoa tulevaisuuden riskejä ja mahdollisuuksia avoimemmin kuin aiemmin. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteisten kehittämistavoitteiden tuominen mukaan ohjelmaan on myös ollut perusteltua. Ohjelma on myös hyvin tiivistänyt maakunnan yhteisen tahtotilan ja kehittämisen painopisteet ja saanut mukaan maakunnan keskeiset organisaatiotoimijat. Edelleen tulee kehittää priorisointia, jotta vähenevillä resursseilla saavutetaan vaikuttavia tuloksia. Edelleen pitää kehittää laajaa osallistamista ja kansalaisten näkökantojen selvittämistä ohjelman laadinnassa. Luontevimmin kansalaisnäkökulma saadaan esille edustuksellisten luottamushenkilöiden eli kunnan valtuutettujen kautta, mutta myös suoria kansalaiskuulemisia ja mahdollisuuksia kansalaisten mielipiteiden ilmaisulle pitää järjestää. Internet ja sosiaalinen media tarjoavat tähän hyviä keinoja. Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Keskeiseksi strategiseksi ansioksi maakuntaohjelmalla voidaan nähdä se, että se on tiivistänyt maakunnan keskeiset kehittämistavoitteet ja saanut maakunnan avaintoimijat ja organisaatiot mukaan toteuttamaan ohjelmaa. Maakuntaohjelma ja -suunnitelma ovat samassa maakunnallisessa strategiapaperissa. Sen linjauksia toteutetaan vuosittaisilla toimeenpanosuunnitelmilla, totsuilla. Maakuntaohjelmassa on linjattu pitkän tähtäimen kehittämistavoitteita. Tämän arkkitehtuurin kautta maakunnan pitkän tähtäimen kehittämistavoitteet ovat tulleet maakunnan organisaatioiden strategioihin ja vuosittaiseen kehittämishanketoimintaan. Näin ovat yhdistyneet pitkän tähtäimen tavoitteet ja vuosittainen konkreettinen kehittämistyö. Arviointiaineistosta välittyy viesti, että kunnanvaltuustoissa ja kuntalaisten keskuudessa maakuntaohjelmasta ei olla kovin tietoisia, eikä se näy valtuustojen käytännön työssä. 6

7 Kuitenkin maakunnan EU-rahat ja muut julkiset varat ohjataan maakuntaohjelman kautta. Kuntien budjettirahoista menee välttämättömien menojen kattamiseen suurin osa. Vapaasta rahasta valtaosa pyörii maakuntaohjelman kautta. Tästä maakuntaohjelman luonteesta pitää lisätä tiedotusta kunnille, kansalaisille ja järjestöille. Totsun luonne pitäisi tiedostaa nykyistä laajemmin, niin että se ei ole toiveiden tynnyri, jonka kautta kaikki esitetyt hankeideat voidaan toteuttaa. Totsu on strategian toimeenpanon väline ja sinne toteutukseen päätyvät hankkeet on todettu strategisiksi keihäänkärjiksi, jotka toteuttavat maakuntaohjelman tavoitteita. Valintojen kriteerien pitää kuitenkin olla läpinäkyviä ja objektiivisia. Maakuntaohjelmaa toteuttavat myös muut hankkeet ja toimenpiteet, eivät pelkästään totsu-hankkeet. Manner-Suomen maaseutuohjelman rahoitus, hankkeet ja toimintaryhmätyö pitää saada tiiviimmin mukaan maakuntaohjelmaprosessiin. Maakunnallinen maaseuturyhmä on tähän hyvä foorumi. Sen kautta maaseudun kehittäjät voivat pohtia, miten he toteuttavat maakuntaohjelmaa ja rakentavat hankehakemuksia totsuun. Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Maakunnan työttömyysaste on kohentunut nopeasti vuoden 2012 aikana. Maakuntaohjelmassa asetettu tavoite työttömyysasteen (7 %) suhteen on melkein saavutettu. Työvoimatilastot puolestaan antavat kehityksestä toisenlaisen kuvan. Työllisyysasteen suhteellinen kehitys on ollut viime aikoina hyvää, vaikka vielä ollaankin jäljessä koko maan keskiarvosta. Bruttokansantuotteen suhteen maakuntaohjelmalle asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää nopeita ja tavoiteltua kehitystä tukevia toimenpiteitä. Hyvin todennäköistä on, että tästä tavoitteesta jäädään selvästi vaikka vuonna 2010 näyttääkin tapahtuneen hienoinen käänne myönteiseen suuntaan bkt:n suhteen. Kymenlaakson bruttokansantuote asukasta kohden on suhteellisen heikko verrattuna koko maan vastaaviin lukemiin. Tutkinnon suorittaneiden sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta kehityssuunta menee kohti maakuntaohjelmassa asetettuja tavoitteita. Mikäli nykyistä kehitysvauhtia kyetään pitämään yllä, korkea-asteen tutkinnoille asetettu tavoite tultaneen saavuttamaan. Tutkinnon suorittaneiden määrän kasvattaminen vuoden 2014 tavoitteeseen puolestaan näyttäisi vaativan vielä nykyistä enemmän panostusta asiaan. Oppilaspaikkojen odotettavissa oleva leikkaaminen ei tosin tue tätä kehitystä. Maakunnan keskeisten kehittämistavoitteiden seuranta toimii hyvin. Keskeisten hankkeiden/hankekokonaisuuksien tarkastelu arvioinnissa toi kuitenkin esille maakuntaohjelman seurantaan liittyviä puutteita. - Maakuntaohjelmassa ja totsuissa esitettyjen kehittämiskohteiden/hankkeiden toteutumista ei seurata systemaattisesti ja kootusti, joten tämä jättää tuloksellisuuden seurantaan aukkoja. - Lisäksi kun on tarvetta seurata hankkeistuksen aikaansaamaa kokonaistuloksellisuutta tai vaikuttavuutta maakuntaohjelman toteutusaikana, ei vastaavaa koottua tietoa ole käytettävissä. - Toteutuneen hankkeistuksen (panostukset ja tulokset) kohdistumista maakuntaohjelman toimintalinjoihin ei seurata systemaattisesti. - Kun maakuntaohjelmaa toteuttavan erilaisen kehittämistoiminnan tuloksellisuus tiedetään paremmin, on helpompi myös kohdistaa tulevia kehittämistoimia 7

8 Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa esitetään kehittämiskohteita paljon kyseessä on selvästi erilaisten tahojen toiveiden tynnyri. Tämä vähentää jossain määrin toteuttamissuunnitelmien strategisuutta. Kymenlaakson maakuntaohjelmassa ja erityisesti sen toteuttamissuunnitelmissa mainittuihin strategisiin tavoitteisiin on saatu kokonaisuudessaan vastattua hyvin maakunnallisella hankkeistuksella ja kehittämistoimenpiteillä. Pääasiassa hankkeistus on tapahtunut EAKR-, ESR- ja ENPI-ohjelmilla. Kymenlaakson maakuntaohjelman keskeiset kehittämistavoitteet ovat maakunnan vetovoimaisuuden lisääminen elinkeinorakennetta monipuolistamalla ja panostamalla korkean osaamisen palvelutuotteisiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, kasvuyrityksiin ja kestävään ympäristöliiketoimintaan. Elinkeinorakenteen monipuolistuminen on tapahtunut varsinkin pelialaan sekä puhtaaseen energiaan liittyvän toiminnan myötä. Hankkeistuksella on vastattu parhaiten maakuntaohjelman toimintalinjojen 1 ja 3 kehittämistavoitteisiin. Eli yritystoiminnan ja infrastruktuurin kehittäminen korostuvat hanketoiminnassa. Myös toimintalinjaan 2, eli osaamisen kehittämisen teemaan pureudutaan hyvin hankkeistuksella. Toimintalinja 4 saa vähiten huomiota toiminnassa. Alueen EAKR-panostus vaikuttaa olleen erityisen tehokasta uusien työpaikkojen synnyttämisen näkökulmasta. Alueen masinoimalla EAKR-hanketoiminnalla on synnytetty paljon uusia työpaikkoja, suhteellisesti eniten Suomessa. Kymenlaakso on onnistunut myös hyvin uusien yritysten synnyttämisen suhteellisessa tehokkuudessa (EAKR-toimenpiteiden avulla). ESR-hanketoiminnan merkitys työpaikkojen luomisessa on Kymenlaaksossa kuten koko Kaakkois-Suomessa selvästi vähäisempi. Em. tuloksellisuus määrällisten mittareiden valossa kuvastaa kokonaisuudessaan rakennerahasto-ohjelmakauden onnistumista, eikä tähän arviointiin ollut irrotettavissa arvioinnin kohteena olevaa maakuntaohjelmaa vastaavaa aikaa koskevaa tuloksellisuustietoa. Arvioinnissa on joka tapauksessa kyseessä väliarviointivaihe maakuntaohjelman näkökulmasta. Tässä vaiheessa ei siten voidakaan tuoda esille vielä ohjelman varsinaista tuloksellisuutta tai vaikuttavuutta. Lisäksi maakuntaohjelmanprosessin tai rakennerahastotoiminnan kautta kulkee vain osa kehittämistyöstä, joten sekin asettaa kokonaisvaltaiselle tuloksellisuus- ja vaikuttavuustarkastelulle rajoituksensa. Maakuntaohjelman, eli ohjelmien ohjelman, kokonaisvaikutus vaatisi oman vaikuttavuusselvityksen maakuntaohjelman päättymisen jälkeen. Maakuntaohjelmatyöllä on pystytty vaikuttamaan eri toimijoiden näkökulmasta Kymenlaakson kehitykseen tavoitteisiin nähden pääasiassa kohtalaisesti, paikoitellen hyvin. Kymenlaakson maakuntaohjelman neljälle toimintalinjalle on koottu hyvin suuri määrä tavoitteita, joista osa on myös verrattain vaativia. Sen vuoksi ei tarvitse ihmetellä, miksi vaikuttaminen näiden tavoitteiden toteutumiseen nähdään keskimäärin enimmäkseen kohtalaisena sen sijaan, että yleiskuva vaikutuksesta tavoitteiden toteutumiseen olisi hyvä. Maakuntaohjelman tavoitteiden kirjo on kuitenkin niin laaja, että onnistumismahdollisuudet jokaisen suhteen pienenevät kun kehittämistarpeet joudutaan suhteuttamaan kehittämisresursseihin. Tästä looginen johtopäätös on, että mitä terävämmin ja harvempiin kokonaisuuksiin kehittämisresurssit voidaan suunnata, sitä suurempaa vaikuttavuutta niistä on lupa odottaa. Arviointikyselyn perusteella näyttää siltä, että aluerakenteen, infrastruktuurin ja ympäristön toimintalinja on toteutunut maakuntaohjelman toimintalinjoista kaikkein parhaiten. 8

9 Maakunnan toimijoiden mielestä heikointa toteutuminen näyttää olevan vetovoimaisen Kymenlaakson toimintalinjan tavoitteissa. Kaikkien toimintalinjojen yksittäisistä tavoitteista parhaiten on vastaajien mukaan onnistuttu parantamaan kansainvälistä liikennettä palvelevan päätieverkon sujuvuutta. Kymenlaakson maakuntaohjelman tavoitteiden toteutumisen johtopäätökset toimijoiden näkökulmasta ovat seuraavat: Yritystoiminnan kehittäminen: Verkostoitumisen tukeminen koetaan toimintalinjalla parhaiten toteutuneeksi tavoitteeksi. Yritysten sukupolvenvaihdosten edistäminen puolestaan nähdään toimintalinjan tavoitteista heikoiten toteutuneena. Osaamisen kehittäminen: Maa- ja rataliikenteen sekä helikopterikoulutuksen kehittämistavoite on vastaajien mukaan toteutunut parhaiten. Tällä toimintalinjalla heikoiten on onnistuttu koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemisessä. Aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö: Vastaajat arvioivat kansainvälistä liikennettä palvelevan päätieverkon sujuvuuden parantamisen toteutuneen toimintalinjalla parhaiten. Heikoiten on onnistuttu joukkoliikenteen toimintaedellytysten ja käytön houkuttelevuuden parantamisessa erityisesti maakunnan sisäisessä työmatka- ja asiointiliikenteessä. Vetovoimainen Kymenlaakso: Parhaiten arvioitiin vaikutetun huomion kiinnittämiseen asumisen ja rakentamisen ekotehokkuuteen. Tällä toimintalinjalla maakuntaohjelman vaikutusta pidettiin heikoimpana Kymenlaakson tunnetuksi tekemisessä opiskelupaikkana, maakunnan elinkeinoilmaston parantamisessa sekä palvelujen riittävään saavutettavuuteen vaikuttamisessa joukkoliikennepalveluilla. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien yhteinen osio MAKO-pilotilla on ollut merkitystä maakuntien väliselle yhteistyölle. Sen puitteissa tehdyssä yhteistyössä määriteltiin maakuntien yhteiset kehittämispainotukset sekä aloitettiin yhteisten kärkihankkeiden muodostaminen. Pilotilla edistettiin siten kärkihankkeiden muodostumista ja hankkeita syntyi tavoiteltua enemmän. Lisäksi pilottia pidettiin oleellisena sysäyksenä yhteistyön syventämiselle varsinkin ELY-keskuksen suuntaan. Yhteisillä kehittämispainotuksilla on myös ohjattu merkittävässä määrin rakennerahastohankkeita painotusten suuntaan. Myös yhteisten neuvottelukysymysten muodostaminen valtionhallinnon suuntaan yhdessä maakuntaliittojen ja ELY-keskuksen kanssa sai potkua pilotin kautta. Pilotilla on ollut myös vaikutusta siihen, että maakuntien eri tahot on saatu yhteisten pöytien ääreen ja näin on lisätty keskustelua. Yleensäkin lähtöajatus pilotille on ollut hyvä, mutta vaikka pilotti on ohjannut ajattelua omaa maakuntaa laajemmalle alueelle, pilotin loppuessa maakuntakohtainen ajattelu on saanut jälleen lisää jalansijaa. Maakuntien erilaiset näkemykset ovat kuitenkin vaikuttaneet osaltaan siihen, että sitoutumista pilotin jälkeiseen yhteistyön syventämiseen maakuntien liittojen välillä ei ole saatu aikaiseksi ja siten tällä on luonnollisesti oma merkityksensä pilotin vaikuttavuuteen. Odotusten mukaista luottamusta liittojen väliseen yhteistoimintaan pilotti ei siten tuonut, vaikkakin kehittämistoimijat kokevat yhteistyön selvästi parantuneen. Oleellista tässä on huomata, että lähtökohtaiset tavoitteet yhteistyön syventämiselle olivat maakunnissa lopulta hyvin erilaiset, jonka pilotti ja sen synnyttämä yhteistyö toivat esille. Kymenlaaksolaisten innostus yhteistyön syventämiseen siten, että maakuntien liitot voitaisiin yhdistää, on ollut Imatralla elokuussa 2011 pidetyn MYR:ien yhteisseminaarin linjausten jälkeen selvästi suurempaa. Molemmissa maakunnissa 9

10 on ollut yhtälailla tavoitteena yhteistyön lisääminen suunnitteluprosesseissa ja yhteisten hankkeiden aikaansaaminen. Kymenlaakson maakuntaohjelma rakentuu ohjelmapaperina jonkin verran enemmän maakuntien yhteisten kärkihankkeiden varaan kuin Etelä-Karjalan maakuntaohjelma. Kymenlaakson maakuntaohjelmaa on siten ainakin lähtökohtaisesti haluttu toteuttaa melko vahvasti yhteisten hankkeiden kautta. Tämä kuvastaa omalta osaltaan Kymenlaakson voimakkaampaa tahtoa syventää maakuntien yhteistyötä. Vaikka yhteisiä kärkihankkeita on syntynyt hyvin, ei niiden määrittäminen ole sujunut kokonaisuudessaan hyvin ja yksituumaisesti. Maakuntien välillä on eroavuuksia mm. siinä, mitä pidetään yhteisinä kärkihankkeina. Lisäksi kärkihankkeiden syntymekanismi ei vaikuttaisi yleisesti ottaen eroavan ns. tavallisten hankkeiden muodostumisesta. Yhteisten kärkihankkeiden määrittämiseen tarvitaan yhteiset pelisäännöt. Tällä hetkellä on liikaa erilaisia näkemyksiä asiaan mikä heikentää yhteistyötä asiassa. Yhteisille kärkihankkeille myönnetään kuitenkin tällä hetkellä eniten pelimerkkejä. Lisäksi yhteisissä hankkeissa on mahdollisuus toimia tehokkaasti hallinnon suhteen ja siten panostusta jää enemmän varsinaiseen kehittämiseen. Yhteistyön täytyy olla lisäarvoa synnyttävää. Yhteisten kärkihankkeiden luonne on herättänyt ajatuksia siitä, millainen oikeastaan on aito yhteistyöhanke? Se, että yksi toimija toimii koko alueen edestä, ei välttämättä ole kaikissa tapauksissa paras toimintatapa, varsinkin jos kyseessä on yritysten kehittämiseen kohdistuva toiminta. Paikalliset yrityskehittäjät ovat luoneet luottamukselliset suhteet alueensa yrityksiin ja siten tätä suhdetta on syytä hyödyntää. Näin ollen ainakin yritysten kehittämiseen kohdistuvassa kehittämisessä erilaisten osahankkeiden käyttö puoltaa usein paikkansa. Lisäksi mikäli alueiden tarpeet eroavat ko. kehittämisteemassa, päästään alueiden tarpeisiin vastamaan paremmin hankekokonaisuuksilla tai ylipäänsä hankkeen pilkkomisella. Oleellista yhteisten kärkihankkeiden muodostamisessa on lopulta sen huolehtiminen, että hankkeen toimintaan osallistuvien tahojen ja alueiden tarpeet ovat riittävän samansuuntaisia ja jokainen osallistujataho tuo yhteistyöhön oman lisäarvonsa. Mikäli hankkeessa toimitaan pelkästään resurssina, aitoon kaikkia hyödyttävään yhteistyöhön on vaikeampi päästä. Kaikkein aidoimpina yhteisinä kärkihankkeina on pidetty Biotuli-hanketta sekä Rajukaasu-hanketta. Maakuntien yhteisissä kärkihankkeissa panostusta on kohdistettu kaikkiin maakuntien yhteisiin kehittämispainotuksiin lukuun ottamatta osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistamisen kehittämispainotusta. Tähänkin teemaan on kuitenkin pyritty saamaan Etelä- Karjalan ja Kymenlaakson yhteistä hanketta. Yhteisten kärkihankkeiden muodossa resursseja on kohdistettu eniten hyvin tasavahvasti kolmeen kehittämispainotukseen: ICTliiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittämiseen, matkailuun ja palveluihin sekä puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittämiseen. Kokonaisuudessaan yhteiset kärkihankkeet on nähty toimijoiden joukossa enemmän myönteisesti kuin kielteisesti. Niiden avulla on saatu hyvin alueen ulkopuolelta rahoitusta kehittämistoimintaan erityisesti EAKR:n toimintalinjalta viisi. Lisäksi yhteisten kärkihankkeiden kohdalla on voitu hyödyntää käytettävissä ollutta joustovararahoitusta. Kaakkois-Suomi on pärjännyt hyvin näiden em. rahojen saamisessa. Yhteisiä hankkeita tarvitaan myös oikeisiin yhteisiin haasteisiin vastaamisessa ja yhdessä ollaan näissä asioissa vakuuttavampia. Nyt käynnissä oleva maakuntaohjelmakausi on ollut jossain määrin vielä ns. yhteistyön harjoittelukautta, sillä eihän suurin osa yhteisistä kärkihankkeistakaan ole vielä päättynyt. 10

11 Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien yhteisten kehittämispainotusten valinta on ollut osuva. Etelä-Karjalassa on painottunut matkailun kehittäminen ja Kymenlaaksossa ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen. Toimijoiden mielestä parhaita yhteisiä painotuksia ovat tulevaisuuden kannalta matkailu- ja muiden palveluiden kehittäminen, Venäjä-yhteistyön vahvistaminen sekä puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittäminen. Jatkoa ajatelleen kehittämispainotuksia on kuitenkin liikaa. Painopisteiden määrän rajaamiseksi on olemassa tahtoa ja tarvetta. Rajaamisen yhteydessä nostetaan useimmiten esille seuraavia teemoja: Kaakkois-Suomen sijainnin huomioiminen (rajan läheisyys), kaava-asiat ja rakennemuutoksen hallinta. Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistamista pidettiin melko lailla itsestään selvänä valintana, kun jatkossa Venäjä-yhteistyö vaikuttaisi korostuvan. Tarvitaanko jatkossa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson välistä yhteistyötä? Tähän on saatu selvä vastaus arvioinnissa, eli tarvitaan. Yhteistyön sujuvuus vaan ei ole riittävää, joten jatkon kannalta tulee ehdottomasti pyrkiä puhdistamaan pöytä kaikesta yhteistyötä hankaloittavista asioista. Ensinnäkin on määriteltävä yhteistyön tavoitteet ja määriteltävä missä asioissa erityisesti yhteistyötä tarvitaan ja missä siihen on molempia hyödyttävät mahdollisuudet. Yhteistyölle voidaan määritellä vetotekijät ja työntötekijät. Arvioinnin näkökulmasta yhteistyölle näyttäisi olevan edellytyksiä seuraavissa asioissa/seuraavista näkökulmista (vetotekijät yhteistyölle): Ylimaakunnalliset kärkihankkeet näyttäneet toimineen hyvin ja niissä on jo riittävästi kokoa jotta vaikuttavuutta voi odottaa (hankkeiden valinta kuitenkin epäselvä). Tarve hakea/tehdä yhteisiä hankkeita olemassa: isommalla äänellä saadaan enemmän uskottavuutta ja painovoimaa suurissa asioissa vaikeampaa kuitenkin tehdä yhteistyötä. Kasvusopimus antaa uuden mahdollisuuden yhteistyölle (yhteinen tavoite). Yhteistyön rakentamiselle parhaat edellytykset ainakin seuraavissa teemoissa: Rajan läheisyys/rajan ylityksen sujuvuus/venäjään liittyvä teema Liikenne-infra (nivoutuu selvästi edelliseen) Kaava-asiat yhteinen maakuntakaava Arvioinnin näkökulmasta yhteistyölle ei näyttäisi olevan parhaita edellytyksiä seuraavista näkökulmista (työntötekijät yhteistyöstä poispäin): Eroavuudet tarpeissa/aktiivisuudessa yhteistyön syvyyden suhteen (liittojen tiiviimpi yhteistyö, tiehankkeet jne.) Eroavuudet ja perinteet yhteistyön maantieteellisessä suuntautumisessa Etelä-Karjalassa yhteys Itä-Suomeen Etelä-Savo välissä (amk-yhteistyössä vain Kymenlaakson näkökulmasta) Kymenlaaksossa nähdään tärkeäksi yhteistyö Päijät-Hämeen/Uudenmaan suuntaan Kilpailutilanteet: Isoista hankkeista kilpaileminen Taistelu Kaakkois-Suomen portin asemasta Korkeakoulut myös kilpailutilanteessa - tuloksellisuuteen perustuva rahoitusmalli Metsäteollisuudessa (modernisoinnin etenemisen vauhti) Jne. Luottamusta on ja ei ole. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi lisäarvoa tuottavaa yhteistyötä/verkosto. 11

12 Tunnelähtöinen ajattelu. Huomioitava, että hallinnolliset alueet eivät kuitenkaan rajoita verkostoja/yhteistyötä, kun siihen on todellinen tarve. Seuraavaan on koottu asioita, jotka ainakin pitäisi pystyä keskustelemaan ja selvittämään yhdessä, jotta yhteistyötä voidaan tehdä jatkossa hedelmällisesti: o Oliko yhteistyön syventämisestä sovittu jotakin vai ei tällä ei tulisi enää olla merkitystä, asiaa ei kannata enää kaivella, vaan katsoa eteenpäin. o VT6 (Lappeenranta-Taavetti)-asia pitää puhua auki, sillä se on ymmärrettävissä molempien maakuntien näkökulmista. Opiksi pitää ottaa tästä myös se, miten asioita nostetaan esille. o Yhteistyön kehittäminen maakuntien välillä junnaa nyt liikaa maakuntien liittojen yhdistämisasiaan. Kuitenkin oleellisempaa on maakuntaohjelman tuloksia tekevien toimijoiden yhteistyö ja sen sujuvuus. Liitoilla kuitenkin merkittävä rooli edellytysten luojina. Yhteistyö on joka tapauksessa parantunut laajalla rintamalla. o Miksi ei haluta yhdistyä? Pikkuveljen asemaan jääminen Etelä-Karjassa - miten huolehditaan/vakuutetaan, ettei näin kävisi? o Vaikkei liittoja yhdistettäisi, olisiko kuitenkin yhteinen maakuntaohjelma tai totsu mahdollinen? o Miten kuntauudistus vaikuttaa jatkossa asiaan? Entä ELY-verkoston mahdollinen uusiutuminen? o Yhteistyön laajentaminen kahdesta maakunnasta kolmeen tai useampaan? Etelä- Savo, Päijät-Häme jne. o Miksi yhteistyön toimivuus nähdään Etelä-Karjalan puolella huonommaksi? Asiaan vaikuttaa osaltaan kärkihankkeiden hallinnoinnin painottuminen Kymenlaaksoon, vaikka näihin hankkeisiin osallistutaan myös Etelä-Karjalasta. MAKO-pilotti koettiin merkityksekkäämmäksi Kymenlaaksossa. o Kärkihankkeiden muodostamiseen selkeämmät pelisäännöt ja näkemys siitä, kuinka laaditaan tarkemmat kehittämispolut näille. Tuloksellisuuden näkökulmasta molemmilla on varmasti opittavaa toisilta (mm. työpaikkojen ja yritysten syntyminen). o Löytyykö todellista tahtoa ja sen edellyttämää sitoutumista yhteistyöhön? Kysymys pitkälti siitä, millaiseen yhteistyöhön mennään. Määrittelyt siitä, millaiseen yhteistyöhön sitoutumista löytyy. Seuraavat havainnot jo arvioinnin alustavista tuloksista ovat edelleen ajankohtaisia. Mikäli syvennettyyn yhteistyöhön ei ole todellisia edellytyksiä mennä maakuntien välillä, tulee toiminnassa tiedostaa ja hyväksyä nämä nykyiseen yhteistoimintamalliin liittyvät piirteet: Yhteistyöhön jatkossa entistä tiedostetummin monisuuntainen toimintamalli. (nykyisen kaltainen meno jatkuu, mutta tiedostetummin) Tehdään todellista lisäarvoa synnyttävää yhteistyötä ja panostetaan siihen kun kaikki osapuolet siitä hyötyvät Samalla hyväksytään, että on myös ns. pakon sanelemaa yhteistyötä, jossa maksimoidaan tavalla tai toisella omaa hyötyä. Tässä yhteistyössä ei synny lisäarvoa, eikä siihen pidä myöskään erityisemmin panostaa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka ovat molempien maakuntien toimijoille niin tärkeitä, että yhteistyötä muodostuu ja kannattaa tehdä kilpailutilanteesta huolimatta? 12

13 Näyttäisi siltä, että kun on kyse erilaisten edellytysten luonnista (rajan ylitys, infra jne.), yhteistyö tulee paremmin kysymykseen. Toimialakohtaisessa kehittämisessä onkin jo selvästi hankalampaa, uuden toimialan ylösluonti (peliala) tai selvästi johonkin yhteiseen rakennemuutoshaasteeseen vastaaminen ovat lupaavampia. Kaakkois-Suomen kasvusopimuksen toteutus. Nuorisokysymykset näkyvämmin esille (vrt. tuleva rakennerahasto-ohjelma). 13

14 5. ETELÄ-KARJALAN JA KYMENLAAKSON YHTEINEN OSIO 5.1. Yhteistyön taustaa Vuoden 2010 alussa voimaantullut Laki alueiden kehittämisestä (1651/2009) edellyttää, että maakunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaiset yhteistoiminta-alueet. Yhteisesti käsitellään asiat, jotka ovat pitkäjänteisen kehittämisen kannalta merkittäviä, sisältyvät keskeisiin suunnitelmiin sekä koskevat koko aluetta. Liittojen jäsenkunnat voivat halutessaan antaa muitakin asioita yhteisesti päätettäviksi. Asiat päätetään joko yhteisessä toimielimessä tai yhtäpitävin päätöksin. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteistoiminta-alue on maantieteellisesti sama kuin Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen eli ELY-keskuksen alue. Kaakkois-Suomessa on ainoana alueena Suomessa perustettu kahdeksanjäseninen yhteistoimintaelin (myöh. yhteistoimintaryhmä), johon molemmat liitot ovat nimenneet neljä jäsentä. Kokoonpano vastaa kunnallisvaalien tulosta vaalilaissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Yhteistoimintaryhmä käsittelee etenkin maakuntaohjelmien ja toteuttamissuunnitelmien yhteiset tavoitteet ja linjaukset ja muut maakuntien yhteistyön kannalta merkittävät asiat. Yhteisten linjausten mukaisista toimenpiteistä päätetään maakuntahallituksissa ja toiminnan yksityiskohdista sovitaan yhteistoimintasopimuksessa. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntaohjelmiin on määritelty seuraavat yhteiset kehittämispainotukset: Metsäklusterin uudistaminen Puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittäminen ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen Venäjä-yhteistyön vahvistaminen Osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistaminen Kymenlaaksolla on lisäksi maakunnallisena painopisteenä palvelut ja turvallisuus ja Etelä- Karjalassa maakunnallisena painopisteenä on matkailu. Yhteiset kehittämispainotukset huomioidaan mm. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen yritysten kehittämis- ja investointihankerahoituksen kohdentamisessa. Keskeisten toimijoiden yhteistyönä toteutetaan kaakkoissuomalaisia kärkihankkeita näillä valituilla aloilla (kehittämispainotukset). Aluehallinnon uudistus (ALKU-hanke) ja Laki alueiden kehittämisestä (1651/2009) vahvistivat maakuntaliittojen asemaa yhteen sovittavana ja kokoavana sekä vetovastuussa olevana aluekehitysviranomaisena. Maakuntaohjelmasta ja sen toteuttamissuunnitelmasta tuli viranomaisia entistä voimakkaammin velvoittava maakuntakaavojen tapaan. Uusien maakuntaohjelmien ja totsujen laadinta ja sisältö muuttuivat uudistuksen/valmisteltavien yhteisten osioiden myötä. Maakuntaliitot, alueen kunnat ja valtion aluehallintoviranomaiset halusivat vahvistaa osaamista, yhteistyötä ja verkottumista yhteisellä MAKOpilottihankkeella. Työ- ja elinkeinoministeriö osarahoitti toteutettua pilottihanketta. 84

15 5.2. MAKO-pilotti, yhteiset kehittämispainotukset ja kärkihankkeet MAKO-pilottihankkeen päätavoitteet olivat maakuntaohjelman laadintaprosessin tehostaminen, ohjelman vaikuttavuuden parantaminen ja keskeisten prioriteettien hankkeiden läpivienti totsuissa mm. monenkeskisten hankekokonaisuuksien avulla. Projektin käynnistyessä Kymenlaakson ja Etelä- Karjalan maakuntien tuotantorakenne oli radikaalisti muuttumassa metsäteollisuuden voimakkaan rakennemuutoksen ja talouskriisin takia, mikä vaati elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon syvempää yhteistyötä ja laajempia yhteistyöprojekteja yritystoiminnan perusedellytysten parantamiseksi. Projektissa suunniteltiin työstettävän yhteistyössä Kaakkois-Suomen keskeisten elinkeinopoliittisten toimijoiden kanssa yhteiset kehittämispainotukset (em. 6 kehittämispainotusta muodostettiin). MAKO-pilotin merkitystä yhteistyölle tiedusteltiin myös arvioinnin tiedonhankinnassa. Suurin osa toimijoista nostaa yhteisten kehittämispainotusten määrittämisen ja maakuntaohjelmiin nostamisen sekä yhteisten kärkihankkeiden 19 muodostamisen pilotin tärkeimmiksi onnistumisiksi. Pilotilla edistettiin siten kärkihankkeiden muodostumista ja hankkeita syntyi tavoiteltua enemmän. Lisäksi pilottia pidettiin oleellisena katalyyttina yhteistyön syventämiselle varsinkin ELY-keskuksen suuntaan. Yhteisten kärkihankkeiden lisäksi myös yhteisten neuvottelukysymysten muodostaminen valtionhallinnon suuntaan yhdessä maakuntaliittojen ja ELY-keskuksen kanssa sai potkua pilotin kautta. Yhteisillä kehittämispainotuksilla on myös ohjattu merkittävässä määrin rakennerahastohankkeita painotusten suuntaan. Pilotilla on ollut myös toimijoiden mielestä vaikutusta siihen, että maakuntien eri tahot on saatu yhteisten pöytien ääreen ja näin on lisätty keskustelua. Yleensäkin lähtöajatusta pilotille pidettiin hyvänä ja rakennemuutostilanne vielä korosti yhteistyön tarvetta. Arvioinnin tiedonhankinnan kautta välittyy kuitenkin kokonaisuudessaan sellainen kuva, että vaikka pilotti on ohjannut ajattelua omaa maakuntaa laajemmalle alueelle, pilotin päättyessä maakuntakohtainen ajattelu on saanut jälleen lisää jalansijaa. Varmasti asiaan on vaikuttanut se, että Etelä-Karjalan suunnassa pilotti on nähty jonkin verran Kymenlaaksovetoiseksi, sillä pilottihanketta vedettiin sieltä käsin. Lisäksi pilotin loppuraportin kirjauksiin yhteistyön syventämisestä maakuntien välillä ei ole yhdytty Etelä-Karjalan puolella. Etelä-Karjalan näkökulmasta yhteistyön syventämisen päämääräksi koettiin näissä kirjauksissa maakuntien liittojen yhdistäminen ja yhteinen maakuntaohjelma. Kymenlaaksolaisten näkökulmasta puolestaan MAKO-pilotissa ei ollut pyrkimystä liittojen yhdistämiseen, vaan pilotissa ja sen loppuraportissa esitettiin uusia avauksia ja malleja mm. uutta aluehallinnon suunnittelujärjestelmää eli ns. Kaakon ohjelmaa, monenkeskisten kärkihankkeiden muodostamista ja maakuntaohjelmien ja totsujen yhteisiä osioita jne. (ks. tarkemmin MAKO-pilottihankkeen loppuraportti s. 14). Imatralla elokuussa 2011 pidetyssä MYR:ien yhteisseminaarissa yhteistoimintaryhmä puolestaan linjasi, että liittojen yhdistämisen mahdollisuudet selvitetään. Tämä ei kuulunut kuitenkaan pilottiin. Kymenlaakson puolella oltiin pettyneitä siihen, etteivät tämän yhteisen linjauksen mukaiset asiat lopulta edenneet. 19 Maakuntien yhteisten kärkihankkeiden kriteerit on esitelty seuraavassa. Hankkeiden haku tapahtuu normaalisti, mutta alkuvaiheessa MAKO-pilotti edesauttoi toimijoiden välistä yhteistyötä. 1. Ne ovat yhteisten kehittämispainotusten mukaisia (lisäksi matkailu/palvelut). 2. Ne ovat suuria ja strategisia (yleensä > 1 M ). 3. Niiden toteutuksessa on mukana 3-4 maakuntien 4 seutukunnasta, eli ne koskettavat molempia maakuntia. 4. Kaakkois-Suomen lisäksi niissä voi olla muitakin alueita Suomesta. 5. Kärkihankkeet voivat olla myös sellaisia, että ne vaativat keskushallinnon resursseja tai linjauksia. 85

16 Erilaiset näkemykset ovat vaikuttaneet varmasti osaltaan siihen, että sitoutumista pilotin jälkeiseen yhteistyön syventämiseen maakuntien liittojen välillä ei ole saatu aikaiseksi ja siten tällä on luonnollisesti oma merkityksensä pilotin vaikuttavuuteen. Odotusten mukaista luottamusta liittojen väliseen yhteistoimintaan pilotti ei siten tuonut, vaikkakin kehittämistoimijat kokevat yhteistyön selvästi parantuneen. Oleellista tässä on huomata, että lähtökohtaiset tavoitteet yhteistyön syventämiselle olivat maakunnissa lopulta hyvin erilaiset, jonka pilotti ja sen synnyttämä yhteistyö toivat esille. Kymenlaaksolaisten innostus yhteistyön syventämiseen siten, että maakuntien liitot voitaisiin yhdistää, on ollut Imatran seminaarin linjausten jälkeen selvästi suurempaa. Molemmissa maakunnissa on ollut yhtälailla tavoitteena yhteistyön lisääminen suunnitteluprosesseissa ja yhteisten hankkeiden aikaansaaminen. Yhteisten kehittämispainotusten toteutumista tarkasteltiin arvioinnissa saatavilla olleen seuranta-aineiston sekä arvioinnin oman tiedonhankinnan kautta saadun tiedon avulla (aiemmin raportissa käsitellyn aineiston lisäksi). Seuraavassa taulukossa ovat esillä yhteisiin kehittämispainotuksiin liittyvät yhteiset kärkihankkeet. Yhteiset kärkihankkeet kehittämispainotuksittain Hankkeiden kokonaisbudjetit Metsäkluterin uudistaminen: o BIOTULI (LUT) n e. Puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittäminen: o KAVO Kaakosta voimaa (Cursor ) o RENEWTECH Tuulivoimateknologian ja - liiketoiminnan kehittäminen (Cursor) ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen: o KEKSI Innovatiiviset ja käyttäjälähtöiset hyvinvoinnin palvelumallit (Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä) o Kaakon peliklusteri (Cursor) o Game Cluster (Cursor) o Start up and Spin-off Factory (Cursor) Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen: o E18 o VT6 Venäjä-yhteistyön vahvistaminen: o Autoteollisuuden alihankintaverkosto (Kinno) o Innovation and Business cooperation (Lappeenranta Innovation) Matkailu- ja muut palvelut: o Vetovoimaa ja laatua (Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy) o Rajukaasu (Cursor) n e n e n e n e n e n e. n e. n e n e n e Yhteensä noin 17,4 miljoonaa euroa Yhteisiin kärkihankkeisiin on panostettu alueella noin 17,4 miljoonan euron voimalla. Kokonaisuudessaan on syytä havaita, että maakunnissa on myös hieman erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä hankkeet ovat selkeästi näitä yhteisiä kärkihankkeita. Oheiseen taulukkoon on 86

17 listattu kutakuinkin yhteisiksi nähdyt 11 kärkihanketta sekä logistiikan ja infrastruktuurin vahvistamiseen liittyvät yhteisesti sovitut kehittämiskohteet. Eri näkökulmista katsottuna yhteisiä kärkihankkeita olisi ehkä enemmänkin, mutta näitä hankkeita ei ole nostettu yllä olevaan taulukkoon, sillä ne eivät täytä maakuntien välisen yhteistyön (ja siten Kaakkois- Suomen kärkihankkeen) kriteerejä. Listalla olevista hankkeista myös Autoteollisuuden alihankintaverkosto -hanketta eivät kaikki ole pitäneet yhteisenä kärkihankkeena. Listalta pois jätettyjä hankkeita ovat mm. Puurikastamo-hanke (Green Campus alun perin), Bleskhanke ja Rescop-hanke. Kaksi jälkimmäistä ovat luonteeltaan enemmänkin maakunnallisia hankkeita. Lisäksi LUT-Saimia yhteiskampus sekä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Holdingyhtiö eivät päässeet arvioinnissa tälle yhteisten kärkihankkeiden listalle. Ensimmäinen kohdistuu pelkästään Etelä-Karjalaan ja jälkimmäinen puolestaan on yhteistyötä akselilla Kymenlaakso-Etelä-Savo. Näissäkin hankkeissa on kyse merkittävästä yhteistyöstä, mutta varsinaisesti ne eivät edusta yhteistyötä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson välillä. Näiden esiteltyjen hankkeiden lisäksi on käynnissä useita ENPI-ohjelman hankkeita. Edellä listatut maakuntien yhteiset kärkihankkeet ovat alueella resursseiltaan suhteellisen merkittäviä. Kärkihankkeiden keskimääräinen kokonaisrahoitus on noin 1,58 miljoonaa euroa hankkeelta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, etteivätkö muutkin kuin kärkihankkeet voi olla maakunnissa resursseiltaan mittavia. Yksittäisiä maakunnallisia merkittäviä hankkeita ovat olleet mm. useat EAKR:sta rahoitetut hankkeet ja mahtuu joukkoon myös muutamia rahoitukseltaan merkittäviä ESR-rahoitteisia hankkeita. Kehitys näyttäisi kuitenkin siltä, että nykyisellä maakuntaohjelmakaudella suurin osa varsinkin yli miljoonan euron hankkeista on jo yhteisesti sovittuja kärkihankkeita. Lisäksi E18-tien rakentaminen/parantaminen Koskenkylästä itään on saatu alkuun ja VT6 (Lappeenranta- Taavetti) on mahdollisesti pääsemässä alkuun (periaatepäätös toteutuksesta on). E18-tien (Koskenkylä-Kotka -moottoritie) kokonaiskustannusarvio on noin 623 miljoonaa euroa ja VT6 arviolta noin 90 miljoonaa euroa Katsaus maakuntien yhteisiin kärkihankkeisiin osoittaa sen, että panostusta on kohdistettu kaikkiin maakuntien yhteisiin kehittämispainotuksiin lukuun ottamatta osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistamisen kehittämispainotusta. Tähänkin teemaan on pyritty saamaan Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteistä hanketta (Kaakkois-Suomen amk), mutta tämä ei onnistunut toivotulla tavalla. Yhteisten kärkihankkeiden muodossa resursseja on kohdistettu puolestaan eniten melko tasavahvasti kolmeen kehittämispainotukseen: ICTliiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittämiseen, matkailuun ja palveluihin sekä puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittämiseen. Kärkihankkeista suurimmassa osassa on toiminut hallinnoijana Cursor Oy. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei toimintaa olisi ollut näissä Cursorin hallinnoimissa hankkeissa myös Etelä-Karjalassa. Useimmiten hankkeet on toteutettu siten, että niissä on sisällä osaprojekteja tai työpaketteja, joita useat eri toimijat käytännössä toteuttavat. Cursor on valikoitunut useissa tapauksissa hallinnoijaksi. Osalle toimijoista on tullut osittain tästä syystä vaikutelma, että yhteiset kärkihankkeet painottuisivat enemmän Kymenlaaksoon kuin Etelä-Karjalaan. Arvioinnin tiedonhankinnassa selvitettiin myös, miten toimijat näkevät näiden kärkihankkeiden muodostumisen. Kärkihankkeiden syntymekanismissa ei nähty pääasiassa eroa suhteessa muiden hankkeiden syntyyn lukuun ottamatta resursointia asiaan. Eli näitä hankkeita on vaan synnytetty ja sitten ne on määritelty kärkihankkeiksi, eivätkä ne ole välttämättä syntyneet mitenkään yhteistoiminta-alueen aloitteesta. Hankkeita on kuitenkin valmisteltu yhteistyössä, mutta se kuinka laajasti niitä on valmisteltu ylimaakunnallisessa yhteistyössä, onkin eri asia. Hanke-esitykset ovat joissakin tapauksissa olleet alkujaan ja aikomuksiltaan seutukunnallisia tai maakunnallisia, mutta lopulta niistä on tullut yhteisiä ylimaakunnallisia 87

18 kärkihankkeita. Edellytykset kaikissa kärkihankkeissa ei siten ole olleet erityisen otollisia aitoa hedelmällistä yhteistyötä synnyttäville hankkeille. Toisaalta on tuotu esille, että kärkihankkeiden syntyminen on kiinni eri hanketoimijoiden aktiivisuudesta samalla tavalla kuin muidenkin hankkeiden syntymisessä. Yhteistyötä voidaan kyllä edistää, mutta siihen ei voida pakottaa. Toki hankerahoituksen saamisessa on ollut hyötyä siitä, jos on muodostettu yhteisiä kärkihankkeita ja tämä on toiminut yhtenä yllykkeenä yhteistyölle. Pääpiirre toimijoiden esittämissä näkemyksissä vaikuttaisi kuitenkin olevan se, että sellaisia yhteistyöhankkeita, joissa yksi toimija toimii koko Kaakkois-Suomen alueen puolesta, on melko harvassa. Yleensä toimijat tekevät oman osuutensa, eikä niissä välttämättä ole riittävästi leikkauspintaa toisiinsa. Kaikkein aidoimpina yhteisinä kärkihankkeina on pidetty Biotuli-hanketta sekä Rajukaasu-hanketta. Ominaisuuksia, joita näissä yhteyksissä nostetaan esille, ovat ainakin selvät roolit ja kyky katsoa laajemmalle. Yhteisten kärkihankkeiden tuloksellisuuden tarkastelu suhteessa muihin ns. tavallisiin hankkeisiin ei ole mahdollista seuranta-aineiston avulla. Toisaalta yksin kärkihankkeidenkin tarkastelu jäisi vajavaiseksi seurantatietojen avulla, sillä suurin osa näistä hankkeista on vielä kesken. Lisäksi EURA-järjestelmän tarjoamat mittarit eivät tuo esille esimerkiksi yhteistyöluonteisten hankkeiden todellisia pyrkimyksiä tuloksellisuuden suhteen. Kärkihankkeiden onnistumisen ja tuloksellisuuden käsittelyssä ainoaksi vaihtoehdoksi jää siten asian tarkastelu erilaisten esitettyjen näkökulmien kautta. Kärkihankkeiden muodostamisella on ollut selkeä pyrkimys isompiin ja vaikuttavimpiin hankkeisiin/hankekokonaisuuksiin. Kärkihankkeita on muodostettu enemmän kuin alun perin on asetettu tavoitteeksi, joten siitä näkökulmasta asiassa on onnistuttu. MAKO-pilotin loppumisen jälkeen tosin yhteisiä hankkeita ei ole enää muodostunut samassa tahdissa. Eli vaikuttaisi siltä, että luonnollisella (=ilman aktivointia) tavalla yhteisiä hankkeita ei synny vuolaasti, vaan siihen tarvitaan alkuun sysäävää toimintaa. Toisaalta hankerahoitustakin on ollut saatavilla hieman vähemmän pilotin jälkeisessä vaiheessa. Kokonaisuudessaan yhteiset kärkihankkeet on nähty kuitenkin enemmän myönteisesti kuin kielteisesti. Niiden avulla on saatu hyvin alueen ulkopuolelta rahoitusta kehittämistoimintaan erityisesti EAKR:n toimintalinjalta viisi. Lisäksi yhteisten kärkihankkeiden kohdalla on voitu hyödyntää käytettävissä ollutta joustovararahoitusta. Kaakkois-Suomi on pärjännyt hyvin näiden em. rahojen saamisessa. Yhteisten kärkihankkeiden toteuttajille tehdyn kyselyn pohjalta voidaan havaita, että toimijat itse ovat pitäneet toteutusta ja tuloksellisuutta hankkeiden toiminnassa melko hyvänä. Viranomaisyhteydet ja rahoituksen toimivuus on nähty toimineen erityisen hyvin. Heikoimmat arviot on annettu hakuprosessin kestolle sekä hankekumppaneiden sitoutumiselle. (Kaakkois-Suomen kärkihankekyselyn raportti 2011). Sitoutumisen kohtalainen taso saa erityisesti vahvistusta myös tämän arvioinnin näkökulmasta ja sitoutumisen taso vaihtelee paljon. Yhteisissä kärkihankkeissa käytössä ollut työpakettikäytäntö (tai hankkeen osatoteutus) on saanut arvioinnin tiedonhankinnassa osakseen kritiikkiä, mutta myös kehuja. On selvää, että mikäli hankkeen pilkkominen palasiin tapahtuu jossain määrin olosuhteiden pakosta, ei onnistumiseen ole tällöin parhaat edellytykset. Mutta mikäli onnistutaan yhdistämään eri alueilta/toimijoilta tulevat samansuuntaiset tarpeet hyötylähtöisesti, siten että eri toimijoiden toiminta tukee toisia ja esimerkiksi benchmarking-tyyppinen toiminta mahdollistuu, on yhteisten hankkeiden onnistumiselle olemassa erityisen hyvät edellytykset. 88

19 Yhteisen kärkihanketoiminnan lisäksi edunvalvonta-asiat ovat muodostaneet keskeisen yhteistyön kohteen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteistyössä. Molemmissa maakuntaohjelmissa ja niiden toteuttamissuunnitelmissa on esitetty yhteisiä tavoitteita, joihin tarvitaan keskushallinnon toimenpiteitä. Maakunnat tekivät mm. keväällä 2010 yhdessä ELY keskuksen kanssa TEM:lle esityksen viisivuotisen Rakenteellisen muutoksen tuki - kokeilun toteuttamisesta Kaakkois Suomen alueella. Asiasta on neuvoteltu sittemmin elinkeinoministeri Häkämiehen kanssa, mutta kokeilu ei ole saanut ainakaan tähän mennessä hyväksyntää valtionhallinnon suunnalta. Tällä hetkellä Lappeenrannan, Imatran, Kouvolan, Kotkan ja Haminan kaupungit yhdessä alueen kehitysyhtiöiden, oppilaitosten, maakunnan liittojen ja ELY-keskuksen kanssa valmistelevat puolestaan Kaakkois-Suomen kasvusopimusta. Kaakkois-Suomen kasvusopimus perustuu Venäjän kasvumahdollisuuksien entistä parempaan hyödyntämiseen Kaakkois-Suomessa ja valtakunnallisesti. Kaakkois- Suomen kasvusopimuksen tähtäin on kaupunkiseutujen elinkeinopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa ja sen on tarkoitus tukea maakuntaohjelman tavoitetta elinkeinorakenteen uudistamisesta. Kasvusopimuksen kohtalo selvinnee kevättalven aikana. Valmistelutyössä esillä olleita mahdollisia sopimuksen sisältämiä teemoja ovat: - rajaliikenne ja liikennekäytävät - viisumivapauden edistäminen - matkailun ja kaupankäynnin edistäminen - logistiikka - liiketoiminnan edistäminen - innovaatiot, koulutus ja tutkimus Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson liitot sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskus ovat valmistelleet yhdessä myös rajaliikenteen sujuvuuden toimenpideohjelman, jota käytetään mm. edunvalvontamateriaalina. Lisäksi korkeakoulujen Venäjä-toimenpideohjelmasta on valmistunut Venäjä-toiminnan painopisteet ja yhteistyömahdollisuudet -linjaus. Arvioinnissa toteutetussa sidosryhmäkyselyssä kartoitettiin vastaajien näkemyksiä siitä, miten hyvin maakuntien yhteisesti valitut kehittämispainotukset sekä niitä toteuttamaan valitut kärkihankkeet ovat onnistuneet tähän mennessä. Seuraavassa kuvassa esitetään kaakkoissuomalainen vastausjakauma tähän kysymykseen, sillä vastausjakaumaan on yhdistetty Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson sidosryhmien vastaukset. 89

20 Kuva 29. Vastaajien näkemykset: miten hyvin yhteisesti valitut kehittämispainotukset sekä niitä toteuttavat kärkihankkeet ovat onnistuneet tähän mennessä? (n=81 84) Kehittämispainotusten toteutuminen koetaan pääosin kohtalaiseksi sekä hyväksi. Parhaiten toteutuneita kehittämispainotuksia ovat matkailu- ja muiden palveluiden kehittäminen ja Venäjä-yhteistyön vahvistaminen. Minkään kehittämispainotuksen ei voida sanoa onnistuneen varsinaisesti heikosti, mutta osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistamisen painotus saa osakseen jo melko paljon huonosti-arvosanoja. ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittämisen sekä metsäklusterin uudistamisen kehittämispainotuksien on nähty toteutuneen pääosin kohtalaisesti. Sanallisissa täydennyksissä vastauksiin nostetaan esille osaamis- ja koulutusrakenteiden kehittämiseen kohdistuen se, että Kaakkois-Suomeen ei ole vielä saatu aikaiseksi kolmen maakunnan ammattikorkeakoulua; Saimia Etelä-Karjalasta on jäänyt Kymenlaakson ja Etelä- Savon yhteistyön ulkopuolelle. Tämä on erityisesti vaikuttanut siihen, että tämän kehittämispainotuksen toteutuminen on vain kohtalaista ja jopa huonoa. Matkailutoimialaan liittyen on puolestaan tuotu esille, että yhteistyöstä puuttuu veturiyritys ja Kymenlaakson on todettu suuntautuvan yhteistyössä enemmän Uudellemaalle kuin Etelä-Karjalaan. Logistiikan ja infrastruktuurin yhteisen kehittämispainotuksen toteutumisesta on nähty tärkeimpien infrastruktuurihankkeiden etenevän, mutta muutoin yhteisiä kehittämisintressejä logistiikkatoimialalla ei ole välttämättä nähty. Puhtaan energia- ja ympäristöteknologian eteen tehtyä kehittämistyötä on pidetty onnistuneena, mutta kehittämispainotuksen onnistumista jarruttaa osittain puolustushallinnon kielteinen suhtautuminen tuulivoimaan sekä nykyinen taloustilanne. Pelialan kasvuun nähtiin olevan maakuntaohjelmalla olevan merkittävä vaikutus. Seuraavaan kuvaan puolestaan on otettu mukaan edellisessä kuvassa esitetyt vastaukset siten, että kuva osoittaa eroja Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson vastausten välillä. Koska huonostivastauksia annettiin suhteellisen vähän kysymykseen, ei maakuntien vastauksissa ole luonnollisesti näissä kohtaa isoja eroavuuksia. Hyvin ja erinomaisesti -vastausten osalta 90

21 eroavuuksia kuitenkin oli havaittavissa. Nämä eroavuudet maakuntien vastausten välillä on esille kuvassa prosentuaalisesti. Kuva 30. Eroavuudet vastaajien näkemyksissä: miten hyvin yhteisesti valitut kehittämispainotukset sekä niitä toteuttavat kärkihankkeet ovat onnistuneet tähän mennessä? (hyvin ja erinomaisesti vastausten suhde % maakuntien vastausten välillä (n=81-84) Kuvan sininen väri kuvastaa sitä, että nämä kehittämispainotukset ovat toteutuneet vastaajien mielestä paremmin Kymenlaaksossa. Näin ollen ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen on onnistunut selvästi Etelä-Karjalaa paremmin Kymenlaaksossa. Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen on onnistunut puolestaan hieman paremmin Kymenlaaksossa vastaajien mielestä. Matkailu- ja muiden palveluiden kehittäminen puolestaan on onnistunut Etelä-Karjalassa selvästi Kymenlaaksoa paremmin. Metsäklusterin sekä osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistamisen on nähty onnistuneen Etelä-Karjalassa hieman paremmin kuin Kymenlaaksossa. Keskeinen kysymys jatkon kannalta on se, miten nämä yhteisesti valitut kehittämispainotukset ovat toimijoiden mielestä edelleen osuvia alueen tulevaisuuden ja aluekehityksen kannalta. Seuraavassa kuvassa on esillä vastaajien näkemykset tähän kysymykseen. 91

22 Kuva 31. Vastaajien näkemykset siihen, ovatko yhteisesti valitut kehittämispainotukset edelleen osuvia alueen tulevaisuuden/aluekehityksen kannalta? (n=81 82) Yhteiset kehittämispainotukset koetaan pääosin hyvin osuviksi jatkon kannalta. Samat kehittämispainotukset ovat niitä tärkeimpiä jatkon kannalta kuin miten näiden kehittämispainotusten tämän hetkinen toteutuminenkin on nähty. Matkailu- ja muiden palveluiden kehittäminen, Venäjä-yhteistyön vahvistaminen sekä puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittäminen nousevat esille tärkeimpinä jatkon kannalta vastaajien mielestä. ICT-liiketoiminnan kehittäminen ja sisältötuotannon kehittäminen saa heikoimman arvion jatkon kannalta, mutta tämäkin kehittämispainotus on nähty jatkon kannalta osuvaksi. Sanallisissa täydennyksissä vastauksiin todetaan pääsääntöisesti, että kaikki kehittämispainotukset ovat edelleen ajankohtaisia, mutta toisaalta niiden määrää olisi tarpeen karsia. Kukaan vastaajista ei kuitenkaan tuo esille yksittäisiä karsittavia aloja. Se on tuotu kuitenkin esille, että kehittämispainotukset pitää valita siten, että kentän toimijoilla on aito intressi yhteistyön tekemiseen. Tällä estetään vastaajien mukaan se, ettei yhteistyö perustu liikaa vain yksittäisiin hankkeisiin, joissa on sattumanvarainen määrä toimijoita mukana. Esitetyistä vastauksista heijastuu selvästi se, että kehittämispainotuksien valinta on paljon helpompaa kuin niiden ympärille muodostettava varsinainen yhteistyö. Eli selkeää tarvetta on olemassa yhteistyön nuotittamiseen tarkemmin kehittämispainotusten sisällä. Myös historialliset ja maantieteelliset tekijät vaikuttavat painotuksissa taustalla. Esimerkiksi metsäklusteria pidetään alueella perinteisenä ja vahvana toimialana, joka on edelleen uudistumisvaiheessa. Etelä-Karjalan metsäklusterin modernisaation todettiin olevan pidemmällä kuin Kymenlaaksossa, joten siinä mielessä alueet ovat tämän haasteen kanssa hieman eri asemassa. Klusterin uudistamiseen tarvitaan joka tapauksessa vastaajien mielestä panostusta. Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistamista pidettiin melko lailla itsestään selvänä valintana, kun jatkossa Venäjä-yhteistyö näyttää korostuvan. Lisäksi ICT-alan nähtiin käytännössä olevan suuntautumassa pelialaan. Matkailu ja palvelut taas nähtiin haastavaksi yhteistyön näkökulmasta, koska näiden alojen kehittämisen lähtökohtien nähtiin olevan 92

23 ensisijaisesti seudullisia ja/tai paikallisia. Nämä lähtökohdat on syytä tiedostaa kehittämistoiminnassa. Maakuntien näkemykset yhteisten kehittämispainotusten osuvuudesta alueen tulevaisuuden/aluekehityksen kannalta ovat melko yhteneviä. Kuten seuraavasta kuvasta nähdään, erot maakuntien vastausten välillä ovat suhteellisen pienet kehittämispainotusten välillä. ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen ja osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistaminen korostuvat hieman Kymenlaakson puolella ja matkailu sekä metsäklusteri puolestaan Etelä-Karjalassa. Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen sekä Venäjä-yhteistyön vahvistaminen ovat aivan samalla tasolla maakuntien näkemyksissä kehittämispainotuksien osuvuudessa jatkon kannalta. Kuva 32. Eroavuudet vastaajien näkemyksissä: ovatko yhteisesti valitut kehittämispainotukset edelleen mielestäsi osuvia alueen tulevaisuuden/aluekehityksen kannalta? (hyvin osuva -vastausten suhde % maakuntien vastausten välillä (n=81 82) Arviointikyselyssä ja -haastatteluissa tuotiin esille, että yhteisten kehittämispainotusten määrän suhteen olisi syytä tehdä karsintaa. Tähän samaan teemaan haettiin lisätietoa myös maakuntien toimijoille järjestetyssä yhteisessä seminaarissa tammikuussa Tässä seminaarissa kartoitettiin osallistujilta heidän näkemyksensä siitä, onko yhteisten kehittämispainotusten määrä sopiva jatkoa ajatellen? Seuraavassa kuvassa on esitetty vastausjakauma tähän kysymykseen. Noin puolet kysymykseen vastanneista oli sitä mieltä, että yhteisiä kehittämispainotuksia tulee jatkossa karsia. Tämä näyttää olevan valitseva kanta. Noin joka neljännen mielestä puolestaan yhteisiä kehittämispainotuksia on sopiva määrä ja noin joka viidennen mielestä niitä pitäisi lisätä. 93

24 Kuva 33. Seminaariin osallistuneiden Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson toimijoiden näkemykset siitä (%), onko yhteisten kehittämispainotusten määrä sopiva jatkoa ajatellen? (n=34) 5.3. Yhteistyön tarpeellisuus ja sujuvuus Tässä luvussa käsitellään erilaisia arvioinnissa kerättyjä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteistyötä käsitteleviä aineistoja. Tammikuussa 2013 maakuntien yhteiseen arviointiseminaarin osallistuneilta kysyttiin yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Lisäksi arviointikyselyssä, haastatteluissa sekä maakunnittain järjestetyissä työpajoissa käsiteltiin maakuntien yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Havaintoja näistä tiedonhankinnoista esitetään tässä luvussa. Yhteistyöseminaariin osallistuneet maakuntien toimijat ovat vahvasti sitä mieltä, että Etelä- Karjalan ja Kymenlaakson yhteistyö on kannatettavaa (ks. seuraava kuva). Kuva 34. Seminaariin osallistuneiden vastausjakauma (%) kysymykseen: kannatatko Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien yhteistyötä? (n=43) Lisäksi yhteistyöseminaariväeltä kysyttiin heidän näkemystään siitä, onko nykyinen maakuntien välinen yhteistyö määrältään riittävää. Tässä kohtaa vastaukset jakaantuivat jo selvemmin, kuitenkin siten, että vajaa 2/3 vastaajista pitää nykyistä yhteistyötä liian vähäisenä. Reilu 1/3 puolestaan pitää nykyistä maakuntien välistä yhteistyötä riittävänä. 94

25 Kuva 35. Seminaariin osallistuneiden vastausjakauma (%) kysymykseen: onko nykyinen yhteistyö määrältään riittävää? (n=37) Alueiden toimijoilta kartoitettiin arviointikyselyssä heidän näkemyksiään maakuntien yhteistoiminnasta seuraavien väittämien avulla. Kuva 36. Vastaajien näkemykset maakuntien yhteistoimintaan liittyvistä väittämistä?? (n=81 84) Esitettyihin erilaisiin yhteistyön sujuvuutta kartoittaviin kysymyksiin suhtauduttiin pääpiirteissään myönteisesti. Erityisesti yhteistyö on nähty tarpeelliseksi, maakuntien yhteiset kärkihankkeet on nähty hyväksi tavaksi yhteistoiminta-alueen kehittämisessä sekä vastaajat ovat tunteneet itse olevansa hyvin sitoutuneita yhteistoimintaan. Eli kuten jo aiemminkin tuli esille, yhteistyötä maakuntien välillä pidetään tarpeellisena. Vastausjakaumat kuitenkin osoittavat sen, että yhteistyö ei ole maakuntien välillä erityisen sujuvaa. Lisäksi molempien 95