Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien arviointi

Transkriptio

1 2013 Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien arviointi TK-Eval Arviointiraportti

2 SISÄLTÖ YHTEENVETO JOHDANTO Tausta ARVIOINTITEHTÄVÄ JA OHJAAVA AJATTELUTAPA Arvioinnin tavoite Arviointia ohjaava ajattelutapa Arvioinnin toteutus vaiheet Arvioinnin tietopohja ETELÄ-KARJALA Etelä-Karjala toimintaympäristönä Maakuntaohjelman laadintaprosessi Johtopäätökset ja suositukset Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Johtopäätökset ja suositukset Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Toteuma keskeisten mittareiden valossa Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa toteuttava hanketoiminta Toteuma eri toimijoiden ja sidosryhmien näkökulmasta Johtopäätökset ja suositukset KYMENLAAKSO Kymenlaakso toimintaympäristönä Maakuntaohjelman laadintaprosessi Johtopäätökset ja suositukset Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Johtopäätökset ja suositukset Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Toteuma keskeisten mittareiden valossa Kymenlaakson maakuntaohjelmaa toteuttava hanketoiminta Toteuma eri toimijoiden ja sidosryhmien näkökulmasta Johtopäätökset ja suositukset ETELÄ-KARJALAN JA KYMENLAAKSON YHTEINEN OSIO Yhteistyön taustaa MAKO-pilotti, yhteiset kehittämispainotukset ja kärkihankkeet Yhteistyön tarpeellisuus ja sujuvuus Yhteistyön lisäarvo ja näkymät Johtopäätökset ja suositukset LÄHTEET

3 YHTEENVETO Tähän tiivistelmään on koottu Etelä-Karjalan maakuntaohjelman ja Kymenlaakson maakuntaohjelman sekä maakuntien yhteisen osion arvioinnin havainnoista johdetut johtopäätökset ja suositukset. Arvioinnin toteutti TK-Eval yhteistyössä Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskuksen Aikuis- ja täydennyskoulutuspalveluiden (AIKOPA) kanssa lokakuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana. TK-Evalista arviointiin osallistuivat erikoistutkijat Tommi Ålander ja Keimo Sillanpää ja AIKOPA:sta erikoistutkija Jouni Ponnikas. Etelä-Karjalan maakuntaohjelma Maakuntaohjelman laadintaprosessi Etelä-Karjala on onnistunut maakuntaohjelman perustehtävässä maakunnan keskeisten kehittämishaasteiden tunnistamisessa ja yhteisten tavoitteiden linjaamisessa sekä keskeisten toimijoiden sitoutumisessa ohjelmaprosessiin. Tällaisena Etelä-Karjalan konsernistrategiana maakuntaohjelma on onnistunut. Kehittämistä on edelleen sisällön tiivistämisessä ja strategisten kehittämiskärkien priorisoimisessa. Samoin voidaan harkita, miten toimialakohtaiset tavoitteet voitaisiin tuoda ohjelmassa konkreettisemmin esille. Arvioinnissa kerätyssä palautteessa maakuntaohjelmaa sekä sen laatimis- ja toimeenpanoprosessia pidettiin riittämättömänä kansalaiskuulemisten ja laajan sitouttamisen näkökulmasta. Samoin maakuntaohjelman yhteensovittamista edustuksellisen kunnallisen demokratian toimintaan ja tavoitteisiin sekä näkyväksi tekemistä kunnanvaltuutetuille pidettiin riittämättömänä. Maakuntaohjelman toimeenpanoa pidettiin liian näkymättömänä. Tämä kritiikki kannattaa ottaa huomioon ja edelleen vahvistaa ohjelman laadinta- ja toimeenpanoprosessin vuorovaikutteisuutta sekä tiedotusta ja ohjelman saavutettavuutta kansalaisille, kansalaisyhteiskunnan toimijoille sekä luottamushenkilöille. Vuorovaikutteisia tilaisuuksia ja kansalaiskuulemisia ei pidä rajata pelkästään ohjelman laatimisvaiheeseen, vaan niitä pitää toteuttaa koko ohjelman toimeenpanon ajan roadshowna ja erilaisina keskustelutilaisuuksina siitä, mihin ohjelmalla on päästy, mitä pitäisi jatkossa tehdä ja mitä tavoitteita korostaa. Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Yhtäältä arvioinnissa kerätyssä palautteessa kritisoitiin sitä, että maakuntaohjelma on jäänyt irralliseksi kunnanvaltuustojen ja valtuutettujen työstä. Toisaalta kuitenkin tuotiin esille, että selvimmin maakuntaohjelma on vaikuttanut Etelä-Karjalan kuntien kuntastrategioihin sekä ELY-keskuksen strategisiin linjauksiin (strateginen tulossopimus). Tämän ristiriidan ratkaisemiseksi sekä kuntastrategioiden että maakuntaohjelman painoarvoa kunnanvaltuustojen työssä pitää kasvattaa ja nivoa nämä strategiaprosessit tiiviimmin yhteen. Luontevimmin maakuntaohjelman tuominen edustukselliseen kunnalliseen päätöksentekoon ja toimintaan tapahtuu niin, että maakuntaohjelman painotukset huomioidaan kuntastrategiassa ja kuntastrategian merkitystä kunnan poliittisessa päätöksenteossa korostetaan. Myös valtuutettujen oma aktiivisuus on tärkeää. Heidän tulee aktiivisesti osallistua strategioiden laatimiseen ja noudattaa yhdessä laadittuja strategioita. 3

4 Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Maakunnan työttömyysaste on kohentunut nopeasti vuoden 2012 aikana. Maakuntaohjelmassa asetettu tavoite työttömyysasteen suhteen on alitettu noin prosentilla työvoimatutkimuksen tietojen mukaan. Työvoimatilastot puolestaan puhuvat toisenlaista kieltä asiasta. Väestön määrän ja bruttokansantuotteen kehityksen suhteen maakuntaohjelman tavoitteiden saavuttaminen ei vaikuta realistiselta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi nopeita ja tavoiteltua kehitystä tukevia toimenpiteitä. Peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla olevien vuotiaiden suhteelliseen osuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa tässä vaiheessa epätodennäköiseltä. Sen sijaan tutkinnon suorittaneiden yli 15-vuotiaiden osuus kehittyy toivotulla tavalla ja mahdollisuudet tämän tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat realistisilta. Maakunnan keskeisten kehittämistavoitteiden seuranta toimii hyvin. Keskeisten hankkeiden/hankekokonaisuuksien tarkastelu arvioinnissa toi kuitenkin esille maakuntaohjelman seurantaan liittyviä puutteita. - Maakuntaohjelmassa ja totsuissa esitettyjen kehittämiskohteiden/hankkeiden toteutumista ei seurata systemaattisesti ja kootusti, joten tämä jättää tuloksellisuuden seurantaan aukkoja. - Lisäksi kun on tarvetta seurata hankkeistuksen aikaansaamaa kokonaistuloksellisuutta tai vaikuttavuutta maakuntaohjelman toteutusaikana, ei vastaavaa koottua tietoa ole käytettävissä. - Toteutuneen hankkeistuksen (panostukset ja tulokset) kohdistumista maakuntaohjelman toimintalinjoihin ei seurata systemaattisesti. - Kun maakuntaohjelmaa toteuttavan erilaisen kehittämistoiminnan tuloksellisuus tiedetään paremmin, on helpompi myös kohdistaa tulevia kehittämistoimia Etelä-Karjalan maakuntaohjelmassa ja erityisesti sen toteuttamissuunnitelmissa mainittuihin strategisiin tavoitteisiin on vastattu kokonaisuudessaan melko hyvin maakunnallisella hankkeistuksella ja kehittämistoimenpiteillä. Pääasiassa hankkeistus on tapahtunut EAKR-, ESR- ja ENPI-ohjelmilla. Alueen EAKR-panostus vaikuttaa olleen hyvin tehokasta varsinkin uusien yritysten synnyttämisen näkökulmasta. Uusien työpaikkojen synnyttämisen tehokkuudessa EAKRtoimenpiteiden avulla olisi maakunnassa kirittävää suhteessa moniin muihin maakuntiin Suomessa. ESR-hanketoiminnan merkitys työpaikkojen luomisessa on Etelä-Karjalassa kuten koko Kaakkois-Suomessa selvästi vähäisempi. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman tärkeimmäksi strategiseksi päämääräksi on asetettu yritystoiminnan ja työpaikkojen saaminen alueelle, jotta maakunnan negatiivinen väestönkehitys saadaan käännettyä positiiviseksi. Arvioinnissa käytettävissä olevien tietojen valossa työpaikkojen saamisessa alueelle vaikuttaa olevan selvästi parantamisen varaa ja se tarvitsee erityistä huomiota myös jatkossa. Etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työttömyyden kasvu tulisi katkaista. Tiedossa on, että myös merkittäviä välillisiä työpaikkavaikutuksia on saatu alueella aikaan, mutta nämä vaikutukset eivät näy seurannassa. Eroavuuksia maakuntaohjelman toimintalinjojen suhteen on nähtävissä siinä, kuinka totsuissa esitettyjä keskeisiä hankekokonaisuuksia on edistetty merkittävillä hankkeilla. Toimintalinjaan 1 on selvästi panostettu maakunnallisella hankkeistuksella eniten. Erityisesti matkailua ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä edistäviä hankkeita on syntynyt ja 4

5 tuettu. Metsäteollisuusklusterin uudistumista tukevia maakunnallisia hankkeita on puolestaan melko vähän, joten siihen ei ole erityisemmin panostettu maakunnallisella hanketoiminnalla. Samansuuntaiset havainnot voidaan erityisesti tehdä myös ICT-alaan panostamisesta maakunnallisesti. Toimintalinjan kaksi voidaan sanoa toteutuneen maakunnallisen hankkeistuksen näkökulmasta melko heikosti. Lähinnä esille nousevat Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun välisen yhteistyön edistäminen (mm. kampus) sekä erilaisten oppilaitosten rakentamis-/perustamishankkeiden edistäminen. Toimintalinja kolme on toteutunut hankkeistuksen näkökulmasta melko hyvin. Hankkeista suuri osa on kohdistunut sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen alueella. Merkittävä rahoituslähde näiden kehittämistoimenpiteiden osalta on ollut STM:n KASTE-ohjelma. Toimintalinja neljä on panostamisen näkökulmasta hyvin erilainen, sillä se painottuu liikennejärjestelmän kehittämiseen ja siten se nojaa hyvin vahvasti valtionhallinnolta tarvittavaan rahoitukseen. Yksi toteutettava tiehanke voi olla kustannuksiltaan suurempi kuin vaikkapa aluekehittämiseen varattu EU-rahoitus maakunnassa koko ohjelmakaudella. Suurin osa toimintalinjalla toteutuneesta toiminnasta on maakuntaohjelman tarkastelujaksolla ollut erilaista suunnittelutoimintaa ja toteutukseen saatuja infrahankkeita on suhteellisen vähän. Toteutukseen ovat päässeet mm. Imatran ja Nuijamaan raja-asemien liikennejärjestelyt ENPI-rahoituksella. Lisäksi VT6:n välin Lappeenranta-Taavetti parantamisesta on periaatteessa jo päätetty, mutta asia on vielä uudelleenarvioitavana. Rahallisesti toimintalinjaan 4 panostetaan maakuntaohjelman toimintalinjoista eniten. Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa esitetään kehittämiskohteita paljon kyseessä on selvästi erilaisten tahojen toiveiden tynnyri. Tämä vähentää jossain määrin toteuttamissuunnitelmien strategisuutta. Maakuntaohjelmatyöllä on pystytty vaikuttamaan Etelä-Karjalan kehitykseen kohtalaisesti arviointikyselyyn vastanneiden toimijoiden mielestä. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman neljälle toimintalinjalle on koottu mittava määrä tavoitteita, joista osa on myös varsin vaativia. Sen vuoksi ei tarvitse ihmetellä, miksi vaikuttaminen näiden tavoitteiden toteutumiseen nähdään keskimäärin enimmäkseen kohtalaisena ja vain joidenkin yksittäisten tavoitteiden osalta hyvänä. On myös syytä yhtyä erään kyselyyn vastanneen kommenttiin, että maakuntaohjelman tavoitteiden kirjo on niin laaja, että onnistumismahdollisuudet jokaisen suhteen pienenevät kun kehittämistarpeet suhteutetaan kehittämisresursseihin. Tästä looginen johtopäätös on, että mitä terävämmin ja harvempiin kokonaisuuksiin kehittämisresurssit voidaan suunnata, sitä suurempaa vaikuttavuutta niistä on lupa odottaa. Arviointikyselyn perusteella puolestaan näyttää siltä, että koulutuksen ja osaavan työvoiman toimintalinja on toteutunut maakuntaohjelman toimintalinjoista kaikkein parhaiten. Maakunnan toimijoiden mielestä heikointa toteutuminen näyttää olevan kuntien yhteistyön ja palvelurakenteiden uudistamisessa. Kaikkien toimintalinjojen yksittäisistä tavoitteista parhaiten on vastaajien mukaan onnistuttu kehittämään matkailua ja matkailua tukevia palveluita. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman strategisten tavoitteiden toteutumisen johtopäätökset toimijoiden näkökulmasta ovat seuraavat: 5

6 Elinkeinorakenteen uudistaminen: Matkailun ja matkailua tukevien palveluiden kehittäminen on toteutunut toimintalinjan tavoitteista selvästi muita tavoitteita paremmin. ICT-alan kehittäminen puolestaan on toteutunut tällä toimintalinjalla heikoiten. Koulutus ja osaava työvoima: Laadukkaan korkeakoulutuksen turvaaminen ja kansainvälisen huippuosaamisen kehittäminen valituilla painopistealoilla ovat toimintalinjan tavoitteista parhaiten toteutuneet. Myös oppilaitosten yhteistyön lisääminen erottuu edukseen muista toimintalinjan tavoitteista. Selvästi heikoin vaikutus maakuntaohjelmalla on ollut heikosti vetävien alojen houkuttelevuuden parantamiseen. Kuntien yhteistyö ja palvelurakenteiden uudistaminen: Kuntien välisen yhteistyön lisääminen on toteutunut toimintalinjalla parhaiten, vaikkakin keskimäärin vain kohtalaisesti. Toimintalinjan tavoitteista heikoimmin on pystytty vaikuttamaan uusien avausten edistämiseen kuntapalveluiden toteuttamistavoissa. Kestävä elinympäristö ja laadukas infrastruktuuri: Parhaiten arvioitiin vaikutetun tie- ja raideliikenteen kehittämiseen. Tällä toimintalinjalla maakuntaohjelman vaikutusta pidettiin heikoimpana elinvoimaisen maaseudun turvaamisessa. Kymenlaakson maakuntaohjelma Maakuntaohjelman laadintaprosessi Skenaariotyön käyttäminen ohjelman valmistelussa oli onnistunut valinta. Skenaariotyöskentelyn kautta on uskallettu katsoa tulevaisuuden riskejä ja mahdollisuuksia avoimemmin kuin aiemmin. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteisten kehittämistavoitteiden tuominen mukaan ohjelmaan on myös ollut perusteltua. Ohjelma on myös hyvin tiivistänyt maakunnan yhteisen tahtotilan ja kehittämisen painopisteet ja saanut mukaan maakunnan keskeiset organisaatiotoimijat. Edelleen tulee kehittää priorisointia, jotta vähenevillä resursseilla saavutetaan vaikuttavia tuloksia. Edelleen pitää kehittää laajaa osallistamista ja kansalaisten näkökantojen selvittämistä ohjelman laadinnassa. Luontevimmin kansalaisnäkökulma saadaan esille edustuksellisten luottamushenkilöiden eli kunnan valtuutettujen kautta, mutta myös suoria kansalaiskuulemisia ja mahdollisuuksia kansalaisten mielipiteiden ilmaisulle pitää järjestää. Internet ja sosiaalinen media tarjoavat tähän hyviä keinoja. Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Keskeiseksi strategiseksi ansioksi maakuntaohjelmalla voidaan nähdä se, että se on tiivistänyt maakunnan keskeiset kehittämistavoitteet ja saanut maakunnan avaintoimijat ja organisaatiot mukaan toteuttamaan ohjelmaa. Maakuntaohjelma ja -suunnitelma ovat samassa maakunnallisessa strategiapaperissa. Sen linjauksia toteutetaan vuosittaisilla toimeenpanosuunnitelmilla, totsuilla. Maakuntaohjelmassa on linjattu pitkän tähtäimen kehittämistavoitteita. Tämän arkkitehtuurin kautta maakunnan pitkän tähtäimen kehittämistavoitteet ovat tulleet maakunnan organisaatioiden strategioihin ja vuosittaiseen kehittämishanketoimintaan. Näin ovat yhdistyneet pitkän tähtäimen tavoitteet ja vuosittainen konkreettinen kehittämistyö. Arviointiaineistosta välittyy viesti, että kunnanvaltuustoissa ja kuntalaisten keskuudessa maakuntaohjelmasta ei olla kovin tietoisia, eikä se näy valtuustojen käytännön työssä. 6

7 Kuitenkin maakunnan EU-rahat ja muut julkiset varat ohjataan maakuntaohjelman kautta. Kuntien budjettirahoista menee välttämättömien menojen kattamiseen suurin osa. Vapaasta rahasta valtaosa pyörii maakuntaohjelman kautta. Tästä maakuntaohjelman luonteesta pitää lisätä tiedotusta kunnille, kansalaisille ja järjestöille. Totsun luonne pitäisi tiedostaa nykyistä laajemmin, niin että se ei ole toiveiden tynnyri, jonka kautta kaikki esitetyt hankeideat voidaan toteuttaa. Totsu on strategian toimeenpanon väline ja sinne toteutukseen päätyvät hankkeet on todettu strategisiksi keihäänkärjiksi, jotka toteuttavat maakuntaohjelman tavoitteita. Valintojen kriteerien pitää kuitenkin olla läpinäkyviä ja objektiivisia. Maakuntaohjelmaa toteuttavat myös muut hankkeet ja toimenpiteet, eivät pelkästään totsu-hankkeet. Manner-Suomen maaseutuohjelman rahoitus, hankkeet ja toimintaryhmätyö pitää saada tiiviimmin mukaan maakuntaohjelmaprosessiin. Maakunnallinen maaseuturyhmä on tähän hyvä foorumi. Sen kautta maaseudun kehittäjät voivat pohtia, miten he toteuttavat maakuntaohjelmaa ja rakentavat hankehakemuksia totsuun. Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Maakunnan työttömyysaste on kohentunut nopeasti vuoden 2012 aikana. Maakuntaohjelmassa asetettu tavoite työttömyysasteen (7 %) suhteen on melkein saavutettu. Työvoimatilastot puolestaan antavat kehityksestä toisenlaisen kuvan. Työllisyysasteen suhteellinen kehitys on ollut viime aikoina hyvää, vaikka vielä ollaankin jäljessä koko maan keskiarvosta. Bruttokansantuotteen suhteen maakuntaohjelmalle asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää nopeita ja tavoiteltua kehitystä tukevia toimenpiteitä. Hyvin todennäköistä on, että tästä tavoitteesta jäädään selvästi vaikka vuonna 2010 näyttääkin tapahtuneen hienoinen käänne myönteiseen suuntaan bkt:n suhteen. Kymenlaakson bruttokansantuote asukasta kohden on suhteellisen heikko verrattuna koko maan vastaaviin lukemiin. Tutkinnon suorittaneiden sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta kehityssuunta menee kohti maakuntaohjelmassa asetettuja tavoitteita. Mikäli nykyistä kehitysvauhtia kyetään pitämään yllä, korkea-asteen tutkinnoille asetettu tavoite tultaneen saavuttamaan. Tutkinnon suorittaneiden määrän kasvattaminen vuoden 2014 tavoitteeseen puolestaan näyttäisi vaativan vielä nykyistä enemmän panostusta asiaan. Oppilaspaikkojen odotettavissa oleva leikkaaminen ei tosin tue tätä kehitystä. Maakunnan keskeisten kehittämistavoitteiden seuranta toimii hyvin. Keskeisten hankkeiden/hankekokonaisuuksien tarkastelu arvioinnissa toi kuitenkin esille maakuntaohjelman seurantaan liittyviä puutteita. - Maakuntaohjelmassa ja totsuissa esitettyjen kehittämiskohteiden/hankkeiden toteutumista ei seurata systemaattisesti ja kootusti, joten tämä jättää tuloksellisuuden seurantaan aukkoja. - Lisäksi kun on tarvetta seurata hankkeistuksen aikaansaamaa kokonaistuloksellisuutta tai vaikuttavuutta maakuntaohjelman toteutusaikana, ei vastaavaa koottua tietoa ole käytettävissä. - Toteutuneen hankkeistuksen (panostukset ja tulokset) kohdistumista maakuntaohjelman toimintalinjoihin ei seurata systemaattisesti. - Kun maakuntaohjelmaa toteuttavan erilaisen kehittämistoiminnan tuloksellisuus tiedetään paremmin, on helpompi myös kohdistaa tulevia kehittämistoimia 7

8 Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa esitetään kehittämiskohteita paljon kyseessä on selvästi erilaisten tahojen toiveiden tynnyri. Tämä vähentää jossain määrin toteuttamissuunnitelmien strategisuutta. Kymenlaakson maakuntaohjelmassa ja erityisesti sen toteuttamissuunnitelmissa mainittuihin strategisiin tavoitteisiin on saatu kokonaisuudessaan vastattua hyvin maakunnallisella hankkeistuksella ja kehittämistoimenpiteillä. Pääasiassa hankkeistus on tapahtunut EAKR-, ESR- ja ENPI-ohjelmilla. Kymenlaakson maakuntaohjelman keskeiset kehittämistavoitteet ovat maakunnan vetovoimaisuuden lisääminen elinkeinorakennetta monipuolistamalla ja panostamalla korkean osaamisen palvelutuotteisiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, kasvuyrityksiin ja kestävään ympäristöliiketoimintaan. Elinkeinorakenteen monipuolistuminen on tapahtunut varsinkin pelialaan sekä puhtaaseen energiaan liittyvän toiminnan myötä. Hankkeistuksella on vastattu parhaiten maakuntaohjelman toimintalinjojen 1 ja 3 kehittämistavoitteisiin. Eli yritystoiminnan ja infrastruktuurin kehittäminen korostuvat hanketoiminnassa. Myös toimintalinjaan 2, eli osaamisen kehittämisen teemaan pureudutaan hyvin hankkeistuksella. Toimintalinja 4 saa vähiten huomiota toiminnassa. Alueen EAKR-panostus vaikuttaa olleen erityisen tehokasta uusien työpaikkojen synnyttämisen näkökulmasta. Alueen masinoimalla EAKR-hanketoiminnalla on synnytetty paljon uusia työpaikkoja, suhteellisesti eniten Suomessa. Kymenlaakso on onnistunut myös hyvin uusien yritysten synnyttämisen suhteellisessa tehokkuudessa (EAKR-toimenpiteiden avulla). ESR-hanketoiminnan merkitys työpaikkojen luomisessa on Kymenlaaksossa kuten koko Kaakkois-Suomessa selvästi vähäisempi. Em. tuloksellisuus määrällisten mittareiden valossa kuvastaa kokonaisuudessaan rakennerahasto-ohjelmakauden onnistumista, eikä tähän arviointiin ollut irrotettavissa arvioinnin kohteena olevaa maakuntaohjelmaa vastaavaa aikaa koskevaa tuloksellisuustietoa. Arvioinnissa on joka tapauksessa kyseessä väliarviointivaihe maakuntaohjelman näkökulmasta. Tässä vaiheessa ei siten voidakaan tuoda esille vielä ohjelman varsinaista tuloksellisuutta tai vaikuttavuutta. Lisäksi maakuntaohjelmanprosessin tai rakennerahastotoiminnan kautta kulkee vain osa kehittämistyöstä, joten sekin asettaa kokonaisvaltaiselle tuloksellisuus- ja vaikuttavuustarkastelulle rajoituksensa. Maakuntaohjelman, eli ohjelmien ohjelman, kokonaisvaikutus vaatisi oman vaikuttavuusselvityksen maakuntaohjelman päättymisen jälkeen. Maakuntaohjelmatyöllä on pystytty vaikuttamaan eri toimijoiden näkökulmasta Kymenlaakson kehitykseen tavoitteisiin nähden pääasiassa kohtalaisesti, paikoitellen hyvin. Kymenlaakson maakuntaohjelman neljälle toimintalinjalle on koottu hyvin suuri määrä tavoitteita, joista osa on myös verrattain vaativia. Sen vuoksi ei tarvitse ihmetellä, miksi vaikuttaminen näiden tavoitteiden toteutumiseen nähdään keskimäärin enimmäkseen kohtalaisena sen sijaan, että yleiskuva vaikutuksesta tavoitteiden toteutumiseen olisi hyvä. Maakuntaohjelman tavoitteiden kirjo on kuitenkin niin laaja, että onnistumismahdollisuudet jokaisen suhteen pienenevät kun kehittämistarpeet joudutaan suhteuttamaan kehittämisresursseihin. Tästä looginen johtopäätös on, että mitä terävämmin ja harvempiin kokonaisuuksiin kehittämisresurssit voidaan suunnata, sitä suurempaa vaikuttavuutta niistä on lupa odottaa. Arviointikyselyn perusteella näyttää siltä, että aluerakenteen, infrastruktuurin ja ympäristön toimintalinja on toteutunut maakuntaohjelman toimintalinjoista kaikkein parhaiten. 8

9 Maakunnan toimijoiden mielestä heikointa toteutuminen näyttää olevan vetovoimaisen Kymenlaakson toimintalinjan tavoitteissa. Kaikkien toimintalinjojen yksittäisistä tavoitteista parhaiten on vastaajien mukaan onnistuttu parantamaan kansainvälistä liikennettä palvelevan päätieverkon sujuvuutta. Kymenlaakson maakuntaohjelman tavoitteiden toteutumisen johtopäätökset toimijoiden näkökulmasta ovat seuraavat: Yritystoiminnan kehittäminen: Verkostoitumisen tukeminen koetaan toimintalinjalla parhaiten toteutuneeksi tavoitteeksi. Yritysten sukupolvenvaihdosten edistäminen puolestaan nähdään toimintalinjan tavoitteista heikoiten toteutuneena. Osaamisen kehittäminen: Maa- ja rataliikenteen sekä helikopterikoulutuksen kehittämistavoite on vastaajien mukaan toteutunut parhaiten. Tällä toimintalinjalla heikoiten on onnistuttu koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemisessä. Aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö: Vastaajat arvioivat kansainvälistä liikennettä palvelevan päätieverkon sujuvuuden parantamisen toteutuneen toimintalinjalla parhaiten. Heikoiten on onnistuttu joukkoliikenteen toimintaedellytysten ja käytön houkuttelevuuden parantamisessa erityisesti maakunnan sisäisessä työmatka- ja asiointiliikenteessä. Vetovoimainen Kymenlaakso: Parhaiten arvioitiin vaikutetun huomion kiinnittämiseen asumisen ja rakentamisen ekotehokkuuteen. Tällä toimintalinjalla maakuntaohjelman vaikutusta pidettiin heikoimpana Kymenlaakson tunnetuksi tekemisessä opiskelupaikkana, maakunnan elinkeinoilmaston parantamisessa sekä palvelujen riittävään saavutettavuuteen vaikuttamisessa joukkoliikennepalveluilla. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien yhteinen osio MAKO-pilotilla on ollut merkitystä maakuntien väliselle yhteistyölle. Sen puitteissa tehdyssä yhteistyössä määriteltiin maakuntien yhteiset kehittämispainotukset sekä aloitettiin yhteisten kärkihankkeiden muodostaminen. Pilotilla edistettiin siten kärkihankkeiden muodostumista ja hankkeita syntyi tavoiteltua enemmän. Lisäksi pilottia pidettiin oleellisena sysäyksenä yhteistyön syventämiselle varsinkin ELY-keskuksen suuntaan. Yhteisillä kehittämispainotuksilla on myös ohjattu merkittävässä määrin rakennerahastohankkeita painotusten suuntaan. Myös yhteisten neuvottelukysymysten muodostaminen valtionhallinnon suuntaan yhdessä maakuntaliittojen ja ELY-keskuksen kanssa sai potkua pilotin kautta. Pilotilla on ollut myös vaikutusta siihen, että maakuntien eri tahot on saatu yhteisten pöytien ääreen ja näin on lisätty keskustelua. Yleensäkin lähtöajatus pilotille on ollut hyvä, mutta vaikka pilotti on ohjannut ajattelua omaa maakuntaa laajemmalle alueelle, pilotin loppuessa maakuntakohtainen ajattelu on saanut jälleen lisää jalansijaa. Maakuntien erilaiset näkemykset ovat kuitenkin vaikuttaneet osaltaan siihen, että sitoutumista pilotin jälkeiseen yhteistyön syventämiseen maakuntien liittojen välillä ei ole saatu aikaiseksi ja siten tällä on luonnollisesti oma merkityksensä pilotin vaikuttavuuteen. Odotusten mukaista luottamusta liittojen väliseen yhteistoimintaan pilotti ei siten tuonut, vaikkakin kehittämistoimijat kokevat yhteistyön selvästi parantuneen. Oleellista tässä on huomata, että lähtökohtaiset tavoitteet yhteistyön syventämiselle olivat maakunnissa lopulta hyvin erilaiset, jonka pilotti ja sen synnyttämä yhteistyö toivat esille. Kymenlaaksolaisten innostus yhteistyön syventämiseen siten, että maakuntien liitot voitaisiin yhdistää, on ollut Imatralla elokuussa 2011 pidetyn MYR:ien yhteisseminaarin linjausten jälkeen selvästi suurempaa. Molemmissa maakunnissa 9

10 on ollut yhtälailla tavoitteena yhteistyön lisääminen suunnitteluprosesseissa ja yhteisten hankkeiden aikaansaaminen. Kymenlaakson maakuntaohjelma rakentuu ohjelmapaperina jonkin verran enemmän maakuntien yhteisten kärkihankkeiden varaan kuin Etelä-Karjalan maakuntaohjelma. Kymenlaakson maakuntaohjelmaa on siten ainakin lähtökohtaisesti haluttu toteuttaa melko vahvasti yhteisten hankkeiden kautta. Tämä kuvastaa omalta osaltaan Kymenlaakson voimakkaampaa tahtoa syventää maakuntien yhteistyötä. Vaikka yhteisiä kärkihankkeita on syntynyt hyvin, ei niiden määrittäminen ole sujunut kokonaisuudessaan hyvin ja yksituumaisesti. Maakuntien välillä on eroavuuksia mm. siinä, mitä pidetään yhteisinä kärkihankkeina. Lisäksi kärkihankkeiden syntymekanismi ei vaikuttaisi yleisesti ottaen eroavan ns. tavallisten hankkeiden muodostumisesta. Yhteisten kärkihankkeiden määrittämiseen tarvitaan yhteiset pelisäännöt. Tällä hetkellä on liikaa erilaisia näkemyksiä asiaan mikä heikentää yhteistyötä asiassa. Yhteisille kärkihankkeille myönnetään kuitenkin tällä hetkellä eniten pelimerkkejä. Lisäksi yhteisissä hankkeissa on mahdollisuus toimia tehokkaasti hallinnon suhteen ja siten panostusta jää enemmän varsinaiseen kehittämiseen. Yhteistyön täytyy olla lisäarvoa synnyttävää. Yhteisten kärkihankkeiden luonne on herättänyt ajatuksia siitä, millainen oikeastaan on aito yhteistyöhanke? Se, että yksi toimija toimii koko alueen edestä, ei välttämättä ole kaikissa tapauksissa paras toimintatapa, varsinkin jos kyseessä on yritysten kehittämiseen kohdistuva toiminta. Paikalliset yrityskehittäjät ovat luoneet luottamukselliset suhteet alueensa yrityksiin ja siten tätä suhdetta on syytä hyödyntää. Näin ollen ainakin yritysten kehittämiseen kohdistuvassa kehittämisessä erilaisten osahankkeiden käyttö puoltaa usein paikkansa. Lisäksi mikäli alueiden tarpeet eroavat ko. kehittämisteemassa, päästään alueiden tarpeisiin vastamaan paremmin hankekokonaisuuksilla tai ylipäänsä hankkeen pilkkomisella. Oleellista yhteisten kärkihankkeiden muodostamisessa on lopulta sen huolehtiminen, että hankkeen toimintaan osallistuvien tahojen ja alueiden tarpeet ovat riittävän samansuuntaisia ja jokainen osallistujataho tuo yhteistyöhön oman lisäarvonsa. Mikäli hankkeessa toimitaan pelkästään resurssina, aitoon kaikkia hyödyttävään yhteistyöhön on vaikeampi päästä. Kaikkein aidoimpina yhteisinä kärkihankkeina on pidetty Biotuli-hanketta sekä Rajukaasu-hanketta. Maakuntien yhteisissä kärkihankkeissa panostusta on kohdistettu kaikkiin maakuntien yhteisiin kehittämispainotuksiin lukuun ottamatta osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistamisen kehittämispainotusta. Tähänkin teemaan on kuitenkin pyritty saamaan Etelä- Karjalan ja Kymenlaakson yhteistä hanketta. Yhteisten kärkihankkeiden muodossa resursseja on kohdistettu eniten hyvin tasavahvasti kolmeen kehittämispainotukseen: ICTliiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittämiseen, matkailuun ja palveluihin sekä puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittämiseen. Kokonaisuudessaan yhteiset kärkihankkeet on nähty toimijoiden joukossa enemmän myönteisesti kuin kielteisesti. Niiden avulla on saatu hyvin alueen ulkopuolelta rahoitusta kehittämistoimintaan erityisesti EAKR:n toimintalinjalta viisi. Lisäksi yhteisten kärkihankkeiden kohdalla on voitu hyödyntää käytettävissä ollutta joustovararahoitusta. Kaakkois-Suomi on pärjännyt hyvin näiden em. rahojen saamisessa. Yhteisiä hankkeita tarvitaan myös oikeisiin yhteisiin haasteisiin vastaamisessa ja yhdessä ollaan näissä asioissa vakuuttavampia. Nyt käynnissä oleva maakuntaohjelmakausi on ollut jossain määrin vielä ns. yhteistyön harjoittelukautta, sillä eihän suurin osa yhteisistä kärkihankkeistakaan ole vielä päättynyt. 10

11 Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien yhteisten kehittämispainotusten valinta on ollut osuva. Etelä-Karjalassa on painottunut matkailun kehittäminen ja Kymenlaaksossa ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen. Toimijoiden mielestä parhaita yhteisiä painotuksia ovat tulevaisuuden kannalta matkailu- ja muiden palveluiden kehittäminen, Venäjä-yhteistyön vahvistaminen sekä puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittäminen. Jatkoa ajatelleen kehittämispainotuksia on kuitenkin liikaa. Painopisteiden määrän rajaamiseksi on olemassa tahtoa ja tarvetta. Rajaamisen yhteydessä nostetaan useimmiten esille seuraavia teemoja: Kaakkois-Suomen sijainnin huomioiminen (rajan läheisyys), kaava-asiat ja rakennemuutoksen hallinta. Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistamista pidettiin melko lailla itsestään selvänä valintana, kun jatkossa Venäjä-yhteistyö vaikuttaisi korostuvan. Tarvitaanko jatkossa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson välistä yhteistyötä? Tähän on saatu selvä vastaus arvioinnissa, eli tarvitaan. Yhteistyön sujuvuus vaan ei ole riittävää, joten jatkon kannalta tulee ehdottomasti pyrkiä puhdistamaan pöytä kaikesta yhteistyötä hankaloittavista asioista. Ensinnäkin on määriteltävä yhteistyön tavoitteet ja määriteltävä missä asioissa erityisesti yhteistyötä tarvitaan ja missä siihen on molempia hyödyttävät mahdollisuudet. Yhteistyölle voidaan määritellä vetotekijät ja työntötekijät. Arvioinnin näkökulmasta yhteistyölle näyttäisi olevan edellytyksiä seuraavissa asioissa/seuraavista näkökulmista (vetotekijät yhteistyölle): Ylimaakunnalliset kärkihankkeet näyttäneet toimineen hyvin ja niissä on jo riittävästi kokoa jotta vaikuttavuutta voi odottaa (hankkeiden valinta kuitenkin epäselvä). Tarve hakea/tehdä yhteisiä hankkeita olemassa: isommalla äänellä saadaan enemmän uskottavuutta ja painovoimaa suurissa asioissa vaikeampaa kuitenkin tehdä yhteistyötä. Kasvusopimus antaa uuden mahdollisuuden yhteistyölle (yhteinen tavoite). Yhteistyön rakentamiselle parhaat edellytykset ainakin seuraavissa teemoissa: Rajan läheisyys/rajan ylityksen sujuvuus/venäjään liittyvä teema Liikenne-infra (nivoutuu selvästi edelliseen) Kaava-asiat yhteinen maakuntakaava Arvioinnin näkökulmasta yhteistyölle ei näyttäisi olevan parhaita edellytyksiä seuraavista näkökulmista (työntötekijät yhteistyöstä poispäin): Eroavuudet tarpeissa/aktiivisuudessa yhteistyön syvyyden suhteen (liittojen tiiviimpi yhteistyö, tiehankkeet jne.) Eroavuudet ja perinteet yhteistyön maantieteellisessä suuntautumisessa Etelä-Karjalassa yhteys Itä-Suomeen Etelä-Savo välissä (amk-yhteistyössä vain Kymenlaakson näkökulmasta) Kymenlaaksossa nähdään tärkeäksi yhteistyö Päijät-Hämeen/Uudenmaan suuntaan Kilpailutilanteet: Isoista hankkeista kilpaileminen Taistelu Kaakkois-Suomen portin asemasta Korkeakoulut myös kilpailutilanteessa - tuloksellisuuteen perustuva rahoitusmalli Metsäteollisuudessa (modernisoinnin etenemisen vauhti) Jne. Luottamusta on ja ei ole. Tarkoitus olisi saada aikaiseksi lisäarvoa tuottavaa yhteistyötä/verkosto. 11

12 Tunnelähtöinen ajattelu. Huomioitava, että hallinnolliset alueet eivät kuitenkaan rajoita verkostoja/yhteistyötä, kun siihen on todellinen tarve. Seuraavaan on koottu asioita, jotka ainakin pitäisi pystyä keskustelemaan ja selvittämään yhdessä, jotta yhteistyötä voidaan tehdä jatkossa hedelmällisesti: o Oliko yhteistyön syventämisestä sovittu jotakin vai ei tällä ei tulisi enää olla merkitystä, asiaa ei kannata enää kaivella, vaan katsoa eteenpäin. o VT6 (Lappeenranta-Taavetti)-asia pitää puhua auki, sillä se on ymmärrettävissä molempien maakuntien näkökulmista. Opiksi pitää ottaa tästä myös se, miten asioita nostetaan esille. o Yhteistyön kehittäminen maakuntien välillä junnaa nyt liikaa maakuntien liittojen yhdistämisasiaan. Kuitenkin oleellisempaa on maakuntaohjelman tuloksia tekevien toimijoiden yhteistyö ja sen sujuvuus. Liitoilla kuitenkin merkittävä rooli edellytysten luojina. Yhteistyö on joka tapauksessa parantunut laajalla rintamalla. o Miksi ei haluta yhdistyä? Pikkuveljen asemaan jääminen Etelä-Karjassa - miten huolehditaan/vakuutetaan, ettei näin kävisi? o Vaikkei liittoja yhdistettäisi, olisiko kuitenkin yhteinen maakuntaohjelma tai totsu mahdollinen? o Miten kuntauudistus vaikuttaa jatkossa asiaan? Entä ELY-verkoston mahdollinen uusiutuminen? o Yhteistyön laajentaminen kahdesta maakunnasta kolmeen tai useampaan? Etelä- Savo, Päijät-Häme jne. o Miksi yhteistyön toimivuus nähdään Etelä-Karjalan puolella huonommaksi? Asiaan vaikuttaa osaltaan kärkihankkeiden hallinnoinnin painottuminen Kymenlaaksoon, vaikka näihin hankkeisiin osallistutaan myös Etelä-Karjalasta. MAKO-pilotti koettiin merkityksekkäämmäksi Kymenlaaksossa. o Kärkihankkeiden muodostamiseen selkeämmät pelisäännöt ja näkemys siitä, kuinka laaditaan tarkemmat kehittämispolut näille. Tuloksellisuuden näkökulmasta molemmilla on varmasti opittavaa toisilta (mm. työpaikkojen ja yritysten syntyminen). o Löytyykö todellista tahtoa ja sen edellyttämää sitoutumista yhteistyöhön? Kysymys pitkälti siitä, millaiseen yhteistyöhön mennään. Määrittelyt siitä, millaiseen yhteistyöhön sitoutumista löytyy. Seuraavat havainnot jo arvioinnin alustavista tuloksista ovat edelleen ajankohtaisia. Mikäli syvennettyyn yhteistyöhön ei ole todellisia edellytyksiä mennä maakuntien välillä, tulee toiminnassa tiedostaa ja hyväksyä nämä nykyiseen yhteistoimintamalliin liittyvät piirteet: Yhteistyöhön jatkossa entistä tiedostetummin monisuuntainen toimintamalli. (nykyisen kaltainen meno jatkuu, mutta tiedostetummin) Tehdään todellista lisäarvoa synnyttävää yhteistyötä ja panostetaan siihen kun kaikki osapuolet siitä hyötyvät Samalla hyväksytään, että on myös ns. pakon sanelemaa yhteistyötä, jossa maksimoidaan tavalla tai toisella omaa hyötyä. Tässä yhteistyössä ei synny lisäarvoa, eikä siihen pidä myöskään erityisemmin panostaa. Mitkä ovat niitä asioita, jotka ovat molempien maakuntien toimijoille niin tärkeitä, että yhteistyötä muodostuu ja kannattaa tehdä kilpailutilanteesta huolimatta? 12

13 Näyttäisi siltä, että kun on kyse erilaisten edellytysten luonnista (rajan ylitys, infra jne.), yhteistyö tulee paremmin kysymykseen. Toimialakohtaisessa kehittämisessä onkin jo selvästi hankalampaa, uuden toimialan ylösluonti (peliala) tai selvästi johonkin yhteiseen rakennemuutoshaasteeseen vastaaminen ovat lupaavampia. Kaakkois-Suomen kasvusopimuksen toteutus. Nuorisokysymykset näkyvämmin esille (vrt. tuleva rakennerahasto-ohjelma). 13

14 1. JOHDANTO 1.1. Tausta Maakunnallinen suunnittelujärjestelmä Maakunnallisen ohjelmatyön perustana on laki alueiden kehittämisestä /1651. Sen mukaan vastuu alueiden kehittämisestä on kunnilla ja valtiolla niin, että alueiden kehittämiseen liittyvien tehtävien hoidosta kussakin maakunnassa vastaa maakunnan liitto. Alueellisia kehittämissuunnitelmia ovat alueiden kehittämislain mukaan maakuntasuunnitelma ja maakuntaohjelma, maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma, Euroopan yhteisön alueelliset rakennerahasto-ohjelmat, ministeriöiden hallinnonaloittaiset alueiden kehittämistavoitteet sekä valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet ja niiden toteuttamiseksi laadittavat erityisohjelmat, aluekeskusohjelmat, osaamiskeskusohjelmat sekä maaseutu- ja saaristo-ohjelmat. Lisäksi maakunnalliseen suunnittelujärjestelmään kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maakuntakaava. Maakuntasuunnitelma osoittaa tavoitellun kehityksen sekä kehittämisen strategian pitkällä aikavälillä (20-30 vuotta). Maakuntakaava osoittaa alueiden käytön ratkaisut aikatähtäimellä vuotta, ja se saa tavoite- ja strategiaperustansa maakuntasuunnitelmasta. Maakuntaohjelmassa aikatähtäin on neljä vuotta, ja sen tehtävänä on osoittaa keinot maakuntasuunnitelman tavoitteiden toteuttamiselle. Maakuntaohjelmaa laadittaessa otetaan huomioon maakuntasuunnitelma, valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet, hallinnonaloittaiset aluestrategiat ja maakuntaa koskevat muut alueiden kehittämislaissa tarkoitetut ohjelmat. Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma (TOTSU) laaditaan vuosittain, ja se sisältää ehdotuksen maakuntaohjelman ja erityisohjelmien toteuttamisen kannalta keskeisiksi hankkeiksi ja muiksi toimenpiteiksi sekä arvion niiden rahoittamisesta. Toteuttamissuunnitelmaa laadittaessa maakunnan liitto valmistelee kuntien kanssa suunnitelman niiden rahoitusosuudesta keskeisten hankkeiden toteuttamiseksi. Toteuttamissuunnitelma valmistellaan yhteistyössä valtion viranomaisten, kuntien ja muiden maakuntaohjelman rahoittamiseen osallistuvien kanssa. 14

15 Kuva 1. Maakunnan suunnittelujärjestelmä kuvattuna Etelä-Karjalan maakuntaohjelmassa (ylempänä kuvassa) sekä Kymenlaakson maakuntaohjelmassa Etelä-Karjalan liiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt Etelä-Karjalan maakuntaohjelman kesäkuussa Etelä-Karjalan maakuntaohjelmassa toimenpide-ehdotukset muodostavat neljän toimintalinjan kokonaisuuden: 1) Elinkeinorakenteen uudistaminen, 2) Koulutus ja osaava työvoima, 3) Kuntien yhteistyön ja palvelurakenteiden uudistaminen sekä 4) Kestävä elinympäristö ja laadukas infrastruktuuri. Ohjelmaan sisältyy lakisääteinen ohjelman arvioituja vaikutuksia kuvaava ympäristöselostus. Kymenlaakson maakuntaohjelma hyväksyttiin kesäkuussa 2010 Kymenlaakson maakuntavaltuuston toimesta. Kymenlaakson maakuntaohjelmassa on myös neljä toimintalinjaa, jotka ovat: 1) Yritystoiminnan kehittäminen, 2) Osaamisen kehittäminen, 3) Aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö sekä 4) Vetovoimainen Kymenlaakso. Aluekehityslainsäädännön mukaisesti maakunnat on määritelty yhteistoimintaan asioissa, jotka ovat alueen pitkäjänteisen kehityksen kannalta merkittäviä, koskevat koko yhteistoiminta-aluetta ja sisältyvät maakuntaohjelmiin. Kaakkois-Suomen maakunnilla on yhteinen kahdeksanjäseninen, luottamushenkilöistä koostuva yhteistoimintaryhmä, joka tekee yhteistoimintaa koskevat päätökset. Tavoitteena on saavuttaa lisäarvoa alueen kehitykseen erityisesti elinkeino- ja koulutuspolitiikan aloilla. Maakuntien aluekehittämisen yhteiset painopisteet ovat: 15

16 - metsäklusterin uudistaminen - puhtaan energia- ja ympäristötekniikan kehittäminen - ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen - logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen - Venäjä-yhteistyön vahvistaminen - osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistaminen Kymenlaaksolla on lisäksi kaksi (palvelut ja turvallisuusala) ja Etelä-Karjalalla yksi (matkailu) maakunnallinen painopiste. Käytännössä yhteistyöstä on syntynyt myös matkailun kehittämisen puitteissa. Yhteisiin ja maakunnallisiin painopisteisiin halutaan keskittää noin 2/3 kaikesta kehittämisrahoituksesta ohjelmakaudella. 16

17 2. ARVIOINTITEHTÄVÄ JA OHJAAVA AJATTELUTAPA 2.1. Arvioinnin tavoite Arvioinnin lähtökohtana on Etelä-Karjalan liiton sekä Kymenlaakson liiton päivätty tarjouspyyntö, jossa kuvataan Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien arviointia ja sen tavoitteita ja tehtäviä seuraavasti. Hankinnan kohteena oleva arviointityö tulee tehdä: 1) Etelä-Karjalan maakuntaohjelmasta ) Kymenlaakson maakuntaohjelmasta ) Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien yhteisestä osiosta. Arvioinnin tarkoituksena on analysoida Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien tosiasiallinen ohjaava merkitys ja vaikutus alueelliseen kehitykseen. Arvioinnissa vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: 1) Ovatko maakuntaohjelmassa asetetut strategiset tavoitteet, peruslinjaukset ja kehittämisen painopisteet olleet osuvia aluekehityksen kannalta? 2) Ovatko maakuntaohjelman kehittämistavoitteet toteutuneet? Mikä on ollut maakuntaohjelman merkitys/rooli kehittämistavoitteiden toteutumisessa? 3) Miten keskeiset kehittämistoimijat ovat ottaneet toiminnassaan huomioon maakuntaohjelman ja edistäneet sen toteutusta? Onko maakuntaohjelma ohjannut muiden maakunnallisten ohjelmien ja hankkeiden sisältöä? 4) Miten maakuntaohjelmassa esitetyt keskeisimmät hankkeet ovat toteutuneet? Arvio hanketoiminnan yleisestä onnistumisesta. 5) Ovatko Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntaohjelmien laadintaprosessit olleet ohjelman vaikuttavuuden näkökulmasta onnistuneita? Miten prosesseja tulisi jatkossa kehittää? Arvioinnissa tulee laatia suositukset maakuntaohjelman laadintaan Arviointia ohjaava ajattelutapa Arvioinnissa noudatettiin taustalla muutamia keskeisiä ohjaavia ajattelutapoja. Seuraavissa kappaleissa on esitetty näistä keskeisimmät. Looginen viitekehys Arviointi suoritettiin loogisen viitekehyksen periaatteiden mukaan (ks. taulukko 1), joka on keskeinen viitekehys ohjelmallisessa kehittämisessä. Keskeisintä tässä logiikassa on sen selvittäminen, onko ohjelmassa tai hankkeissa tehty oikeita asioita eli miten toteutetut toimet vastaavat kehittämistarpeita ja miten aikaansaadut vaikutukset ratkaisevat kehittämistarpeita. 17

18 OHJELMAN YLEISTAVOITTEET (AIM, global impact) OHJELMAN ERITYISTAVOITTEET (GOAL, specific impact) OHJELMAN TUOTOKSET (OUTPUTS) OHJELMAN TOIMENPITEET (INPUTS) Taulukko 1. Looginen viitekehys arvioinnissa (Logical Framework). INDIKAATTORIT MÄÄRITELMÄT TUTKIMUSAINEISTOT JA -MENETELMÄT Vaikutusindikaattorit Tulosindikaattorit Tuotosindikaattorit Panokset vaaditut inhimilliset ja fyysiset voimavarat Laaja vaikutus (rakenteelliset vaikutukset); yksittäisellä hankkeella rajalliset mahdollisuudet toteuttaa ohjelman hankkeiden yhteisvaikutukset (kumuloituvat vaikutukset) Välitön vaikutus suorille ja epäsuorille kohderyhmille; Välittömät tulokset miten ohjelman tulostavoitteet on saavutettu? Mitä käytettävissä oleilla varoilla on konkreettisesti tehty? Miten asetetut toiminnalliset tavoitteet on saavutettu? Miten ohjelma on toteutunut? Myönnetty ja käytetty rahoitus; Analyysi ohjelman toimeenpanosta; onko se toteutunut suunnitellusti? Tiedon alkulähteet ja käytetyt menetelmät vaikutusten tarkistamiseen Tiedon alkulähteet ja käytetyt menetelmät tulosten tarkistamiseen Tiedon alkulähteet ja käytetyt menetelmät tuotosten tarkistamiseen Kustannukset TAVOITTEIDEN VÄLINEN LOOGINEN YHTEYS Oletukset erityisten ja yleisten tavoitteiden välillä Oletukset tuotosten ja erityistavoitteiden välillä Oletukset toimenpiteiden ja tuotosten välillä Arviointiryhmän arvioinnin lähestymistavassa noudatettiin loogisen viitekehyksen logiikkaa. Looginen viitekehys ohjaa keskeisesti niiden indikaattoreiden suunnittelua, joilla ohjelmien eri vaiheita arvioidaan. Kun arvioinnissa selvitetään ohjelmien tuloksia ja vaikutuksia, asetettavien indikaattoreiden on oltava vaikutus- ja tulosindikaattoreita. Vaikutuksia ei voida arvioida tuotoksia mittaavilla indikaattoreilla. Loogisen viitekehyksen mukaisesti erityistavoitteiden toteutumista arvioitaessa arvioidaan ohjelman tuloksellisuutta ja yleistavoitteiden toteutumista arvioitaessa arvioidaan vaikuttavuutta. Tuloksia ja vaikutuksia etsittäessä tiedonlähteinä ovat ohjelman kohderyhmät ja hyödynsaajat hyötyvät ohjelmista välillisesti kohderyhmän muuttuneen toiminnan ansiosta) sekä alueen sosioekonomista kehitystä kuvaavat tilastot. Tilastot kuvaavat alueen rakenteellista muutosta ja samalla ilmentävät hyödynsaajien interventiosta saamaa hyötyä. Projektisyklin hallinta (PCM) Arvioinnin viitekehyksessä noudatettiin ohjelmatoiminnan logiikkaa, jonka lähtökohtana ovat kehittämistarpeet ja lopputuloksena tulisi olla kehittämistarpeisiin vastaavat vaikutukset. Kaikissa ohjelmasyklin vaiheissa voidaan kuitenkin tehdä virhearviointeja, jotka voivat suunnata toimintaa poispäin todellisten kehittämistarpeiden ratkaisemisesta. Tässä arvioinnissa evaluoidaan, miten oikeaan osuneita ohjelmasyklin eri vaiheissa tehdyt toimet ovat (ks. kuva 2). Arviointikysymykset noudattavat loogisen viitekehyksen mukaista arviointiasetelmaa, jolloin arvioinnin kohteina ovat: Ohjelman relevanssi (Ohjelman lähtökohdat, tavoitteet, keinot ja ohjaus sekä tarve) 18

19 o Tehdäänkö oikeita asioita? Ohjelman toteutusprosessi (Ohjelman toiminnan onnistuminen eri tarkastelunäkökulmista) o Tehdäänkö asioita oikein? Ohjelman määrällisten ja laadullisten tulosten ja vaikutusten toteutuminen ja merkitys o Millaisia ja miten merkittäviä tuloksia saavutetaan? o Mikä on ohjelman osuus toteutuneessa alueellisessa kehityksessä? Ohjelman tavoitteiden toteutuminen o Saadaanko aikaan tavoiteltuja asioita? o Mitä tulee tehdä jatkoa ajatellen? Etelä-Karjalan maakuntaohjelma Kymenlaakson maakuntaohjelma Yhteinen osio TOIMINNAN HAASTEET JA NIIHIN VASTAAMINEN Tavoitteet Panostus ja toiminta Tuotokset Tulokset Vaikutukset Kuva 2. Arvioinnin yleinen viitekehys ja arvioinnin kohteena olevat ohjelmat tässä kehikossa erityisesti tavoitteellisuuden sekä tuloksellisuuden/vaikuttavuuden näkökulmasta. Arvioinnin kohteena olevan maakuntaohjelman arviointi tehtiin tarjouspyynnöstä johdettujen arviointikysymysten pohjalta siten, että arvioinnissa kiinnitettiin erityistä huomiota tulosten syntyyn ja mahdollisiin vaikutuksiin pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa käytettiin taustalla myös ns. monitaho- ja monimenetelmänäkökulmaa, eli triangulaatiota. Tämä tarkoittaa sitä, että aineistojen ja tiedonkeruun, analyysin ja metodologian sekä kohderyhmien suhteen pyrittiin käyttämään useita eri menetelmiä ja arviointikysymyksiä pyritään tarkastelemaan useiden eri osallisten näkökulmasta. Rinnakkaisten menetelmien ja aineistojen käyttäminen parantaa arvioinnin luotettavuutta, kun sama johtopäätös voidaan saavuttaa useilla eri lähestymistavoilla. 19

20 Kuva 3. Triangulaatio arviointinäkökulmana Arvioinnin toteutus vaiheet Seuraava taulukko osoittaa arvioinnin toteutuksen konkreettiset vaiheet arvioinnin tavoitteineen. Lisäksi taulukossa on kuvattu näiden vaiheiden käytännön toteutus. Arvioinnin vaiheet ja aikataulu Vaihe 1. Tehtävän täsmentäminen ja tarkentavat neuvottelut tilaajan kanssa Tavoite Arvioinnin alussa täsmennettiin tilaajan kanssa arvioinnin tavoitteet, käsiteltävät kysymykset ja niiden painotukset, jotta voidaan varmistua tilaajan tarpeiden huomioonottamisesta. Toteutus Pidettiin arvioinnin aloituskokous lokakuussa Vaihe 2. Dokumentoituun aineistoon tutustuminen sekä tämän aineiston analysointi Tavoite Toteutus Tavoitteena on saada monipuolinen tieto arviointikysymysten selvittämiseksi sekä alustavaa tietoa myös tiedonhankinnan tueksi. Tämä tieto toimi myös pohjana kyselyiden ja haastatteluiden toteuttamiselle luoden paremmat edellytykset kysymyksenasettelulle. Tutustuttiin dokumentoituun aineistoon ja seuranta-aineistoon ja tehtiin seuranta-aineistosta joitakin yksinkertaisia tilastollisia analyysejä (luokittelua, ristiintaulukointia jne.) Vaihe 3. Tilastollinen katsaus maakuntaohjelma-alueisiin Tavoite Toteutus Tehdä saatavilla olevan tilastoaineiston pohjalta tiiviit aluetalous- ja toimintaympäristöanalyysit maakuntaohjelma-alueesta. Hyödynnetään maakuntaliittojen maakunnan kehityksen seurantamateriaali. Myös tämä tieto toimii pohjana tiedonhankinnan toteuttamiselle luoden paremmat edellytykset kysymyksenasettelulle. Vaihe toteutettiin tavoitteen mukaisesti analysoimalla maakuntaliitoista saatuja seuranta-aineistoja sekä arvioitsijan hankkimia aineistoja. 20

21 Vaihe 4. Kyselyn ja haastatteluiden sisällön suunnittelu ja laatiminen Tavoite Muodostaa selkeät ja tilaajan kannalta mahdollisimman paljon hyödynnettävissä olevaa tietoa tuottava ja tiivis kyselylomake ja haastattelurunko. Toteutus Kyselyrunko muodostettiin ja tilaaja kommentoi kyselyrunkoa. Tämän pohjalta täydennettiin kyselyrunkoa. Vaihe 5. Sähköisen kyselyn sekä haastatteluiden toteutus Tavoite Toteutus Tämä tieto muodostaa dokumentoidun aineiston lisäksi toisen keskeisen arvioinnin tietopohjan. Lisäksi se syventää ja laajentaa näkemystä arvioinnissa omalta osaltaan. Kysely tuo myös suhteellisen tehokkaasti monitahoisempaa näkemystä arviointiin. Sähköinen kysely toteutettiin marras-joulukuussa 2012 ja haastattelut toteutettiin tammikuussa Vaihe 6. Kyselyiden ja haastatteluiden analysointi Tavoite Toteutus Vaihe 7. Työpajatilaisuudet ja seminaarit Tuottaa luotettavaa ja tilaajan kannalta käyttökelpoista tietoa toiminnasta. Kyselyt analysoitiin käyttämällä yksinkertaisia tilastollisia analyyseja kuten luokittelua ja keskiarvottamista. Haastatteluiden analysointi täsmensi omalta osaltaan jo kerättyä tietoa. Tavoite Arvioinnin alustavien havaintojen muodostamisen jälkeen pidettiin työpaja - tilaisuuksia molemmilla arvioinnin kohteena olevalla alueella. Nämä tilaisuudet laajensivat ja syvensivät arvioinnissa sen hetkistä näkemystä arviointikysymyksistä ja lisäsivät aineiston monitahoisuutta. Ensimmäisissä tilaisuuksissa painotettiin arviointikysymyksiin liittyviä ja mielenkiintoa herättäviä teemoja pääpainon ollessa siinä, mitä arvioinnin havainnoista voidaan ottaa oppia jatkoa varten. Jälkimmäisissä tilaisuuksissa fokus oli jo enemmän tulevaan ohjelmaan valmistautumisessa. Toteutus Ensimmäiset työpajat pidettiin joulukuussa 2012 sekä Kouvolassa että Lappeenrannassa. Tämän lisäksi kerättiin tietoa arviointia varten molempien maakuntien toimijoille järjestetyssä yhteisessä seminaarissa Kouvolassa tammikuussa Lisäksi esiteltiin arvioinnin tuloksia seminaarissa helmikuussa 2013 ja otettiin huomioon siellä saatu palaute arviointiraportissa. Vaihe 8. Arvioinnin loppuraportin kirjoittaminen johtopäätöksineen ja suosituksineen Tavoite Raportointi Arvioinnin aikana analysoitujen aineistojen ja kerättyjen aineistojen, niitä koskevien havaintojen, keskeisten johtopäätösten ja kehittämissuositusten raportointi työn tilaajalle. Kirjoitettiin tämä käsillä oleva raportti johtopäätöksineen ja suosituksineen, jossa käsiteltiin edellä esitetyt kysymykset tehdyn suunnitelman mukaisesti. Ulkoasultaan viimeistellyt sähköisessä muodossa olevat raportit luovutetaan tilaajalle pdf-muodoissa sekä kirjallisesti. 21

22 2.4. Arvioinnin tietopohja Arvioinnin dokumentoitu aineisto muodostui ohjelman tavoitteiden toteutumista kuvaavista maakunnan sosio-ekonomista kehitystä kuvaavista tilastoista. Lisäksi maakuntaohjelma sitä täydentävine toteuttamissuunnitelmineen muodostivat oleellisen aineiston arvioinnissa. Rakennerahasto-ohjelmista saatavilla ollut seuranta-aineisto toimi myös arvioinnin tietopohjana. Arvioinnin oma tiedonhankinta kohdistui kaiken kaikkiaan useaan eri kohderyhmään: useisiin maakunnan kehittämisen kannalta keskeisiin toimijoihin ja siten maakuntaohjelman kannalta oleellisiin sidosryhmiin (maakunnan yhteistyöryhmien jäsenet, sihteeristöt, maakuntavaltuustojen jäsenet, alueiden kansanedustajat ja kunnanjohtajat, seudullisten kehittämisyhtiöiden, oppilaitoksien edustajat, kärkihankkeiden edustajat jne.). Näin ollen tiedonhankinnan kohteena oli sekä ohjelman valmistelussa mukana olleita tahoja että ohjelmaa käytännössä toteuttavia toimijoita. Yhteystietojen saamisen/keräämisen jälkeen arvioinnissa toteutettiin kysely em. toimijoille ja sidosryhmille sähköpostitse. Kysely lähetettiin vastattavaksi erikseen molempien maakuntien vastaajille. Etelä-Karjalan kysely lähetettiin yhteensä 217 vastaajalle, joista viidelle kysely ei mennyt perille tai vastaaja ei halunnut ottaa osaa kyselyyn. Näin ollen todellinen vastaajajoukko oli lopulta 212 henkilöä. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 53 kpl, jolloin vastausprosentiksi muodostui 25. Kymenlaakson kysely lähettiin yhteensä 134 vastaajalle, joista yhtä ei tavoitettu. Todellinen vastaajajoukko oli siten Kymenlaakson kyselyssä 133 henkilöä. Vastauksia saatiin Kymenlaakson kyselyyn yhteensä 43 kpl, mistä muodostui vastausprosentiksi noin 32. Arvioinnissa kerättiin tietoa myös yhteensä kolmessa eri työpaja- ja seminaaritilaisuudessa. Joulukuussa 2012 järjestettiin arviointityöpajat Kymenlaaksossa (Kouvola) ja Etelä- Karjalassa (Lappeenranta) molempien maakuntien yhteistyöryhmille sihteeristöineen. Näissä arviointityöpajoissa kerättiin tietoa arviointikysymyksiin vastaamiseksi. Lisäksi tammikuussa 2013 järjestetyssä maakuntien yhteisessä arviointiseminaarissa Kouvolassa kerättiin arviointia varten tietoa mm. käyttämällä Viestiseinän tarjoamalla äänestys-toiminnolla. Lisäksi seminaarin keskustelut toimivat arvioinnin tietolähteenä. Lisäksi arvioinnissa tehtiin yhteensä 12 tarkentavaa haastattelua keskeisille maakuntaohjelmatoimijoille. Seuraavassa kuvassa on esillä arvioinnin tiedonhankinnan lähteet kokonaisuudessaan. Kuva 4. Kaakkois-Suomen maakuntaohjelmien arvioinnin tiedonhankintatavat. 22

23 3. ETELÄ-KARJALA 3.1. Etelä-Karjala toimintaympäristönä Etelä-Karjala jakaantuu Imatran ja Lappeenrannan seutukuntiin. Maakunnassa on yhdeksän kuntaa, joista kaupunkeja ovat seutukuntakeskukset Imatra ja Lappeenranta. Etelä-Karjalan eri osat eroavat toisistaan sosio-ekonomisilta ominaisuuksiltaan ja siten myös maakuntaohjelman toteutuksen näkökulmasta. Kuva 5. Etelä-Karjalan kunnat ja sijainti (Etelä-Karjalan liitto). Väkiluku ja ennusteet Etelä-Karjalassa asui vuoden 2012 lopussa asukasta väkiluku pieneni edellisestä vuodesta 158 hengellä. Siirryttäessä vuoteen 2013 väestö vähenee edelleen ja suurimpana kertaluonteisena muutostekijänä on Suomenniemen kunnan yhdistyminen Mikkeliin ja siirtyminen samalla Etelä-Savon maakuntaan. Suomenniemellä oli 752 asukasta vuoden 2012 lopussa. Vuoden 2030 arvioitu väkiluku on (Etelä-Karjalan maakuntaohjelma , lokakuun 2012 seurantaraportti.) Muuttoliikkeen johdosta maakunnan väkimäärä pienenee, mutta siirtolaisuus lievittää tätä katoa. Ulkomaalaisten määrä ja osuus väestöstä ovat kasvaneet viime vuosien aikana merkittävästi ja vuoden 2011 lopussa ulkomaalaisia oli melkein henkilöä. Ikärakenne Väestön ikärakenne vuonna 2011 oli Etelä-Karjalassa verrattain kaksijakoinen. Alueella on kuntia, joissa alle 15-vuotiaiden osuus nousee 18 prosenttiin, kun esim. Parikkalassa tuon ikäluokan edustajien osuus jää 10 prosenttiin asukkaista. Iäkkäämpien osalta alueella on 23

24 useita kuntia, joissa yli 65-vuotiaiden osuus liikkuu 30 prosentin tuntumassa, mutta löytyy myös kuntia, joissa heidän osuutensa jää alle 20 prosenttiin. Taulukko 2. Väestön ikärakenne Etelä-Karjalassa (Etelä-Karjalan liitto/tilastokeskus). Alue 0-14 v v. Yli 65 v. Yhteensä henkilöitä henkilöitä henkilöitä henkilöitä % % % Imatra Lappeenranta Lemi Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Savitaipale Suomenniemi Taipalsaari Etelä-Karjala Huoltosuhteessa 1 kuntien asukkaiden ikärakenteen eroavuudet näkyvät siten, että maakunnan keskimääräinen huoltosuhde on 57,2, mutta se vaihtelee suuresti Lappeenrannan 52,0:sta Savitaipaleen 76,3:een ja Suomenniemen 76,2:een. Pelkästään vanhushuoltosuhdetta tarkasteltaessa alueen kunnista neljässä on yhtä yli 64-vuotiasta kohden vähemmän kuin kaksi työikäistä; sellainen tilanne on Parikkalassa, Rautjärvellä, Savitaipaleella ja Suomenniemellä. Kuitenkin kolmessa kunnassa työikäisiä löytyy vähintään kolme yhtä senioria kohden; sellainen tilanne on Lappeenrannassa, Lemillä ja Taipalsaaressa. Aluetalous Etelä-Karjalan bruttokansantuote 2 oli vuoden 2010 ennakkotiedon mukaan euroa/asukas, kun se koko maassa nousi asukasta kohden keskimäärin euroon. Verrattaessa Etelä-Karjalan ja koko maan keskimääräisen asukaskohtaisen bruttokansantuotteen kehitystä 2000-luvun alusta vuoteen 2010 on Etelä-Karjalan suhteellinen asema paria poikkeusvuotta lukuun ottamatta koko ajan heikentynyt. Vuonna 2000 Etelä-Karjalan BKT/asukas oli jokseenkin samalla tasolla kuin koko maassa, mutta sen jälkeen se on laskenut noin 90 prosentin tuntumaan koko maan keskiarvoon verrattuna. Saatavilla olevien tilastojen mukaan viimeisin tieto tilanteen kehittymisestä kuitenkin viittaa siihen, että Etelä-Karjalan talous on kääntynyt nousuun. Arvonlisäyksellä mitattuna maakunnan volyymi kasvoi vuodesta 2009 vuoteen 2010 kaikkiaan 5,1 prosenttia. Samaan aikaan koko Suomessa arvonlisäyksen volyymikasvu oli keskimäärin 3,2 prosenttia. (Tilastokeskus/Aluetilinpito.) Työpaikat, työlliset ja työttömyys Vuonna 2010 Etelä-Karjalassa oli työpaikkaa, mikä on 726 työpaikkaa enemmän kuin vuonna Edellisessä vuosivertailussa vuoden 2009 työpaikkamäärä tippui edellisestä vuodesta työpaikan verran, joten tuoreempien tilastojen valossa aiempi negatiivinen kehitys on kääntynyt myönteiseksi. Positiivinen muutos ei kuitenkaan vielä paikkaa edellisellä 1 Väestöllinen huoltosuhde ilmaisee montako alle 15- ja yli 64-vuotiasta on 100 työikäistä kohti. 2 BKT markkinahintaan, käyvin hinnoin. 24

25 tarkastelujaksolla menetettyjen työpaikkojen runsasta määrää. Selvästi eniten työpaikat lisääntyivät hallinnon ja tukipalvelutoimintojen alalla (588 työpaikkaa, toimialalla kasvua 24 %). Määrällisesti merkittävä työpaikkojen kasvu näkyy myös rakentamisessa ja teollisuudessa (rakentaminen 168 työpaikkaa, teollisuus 160 työpaikkaa). Eniten työpaikkoja väheni terveysja sosiaalipalveluista (-130) sekä kuljetuksesta ja varastoinnista (-118). (Etelä-Karjalan liitto, Tilastokeskus/Elinkeinorakenne ja työssäkäynti.) Työllisten määrä väheni Etelä-Karjalassa noin henkilöllä vuodesta 2008 vuoteen Vuonna 2008 maakunnan työllisten määrä kävi korkeimmillaan koko 2000-luvun aikana. Kaiken kaikkiaan maakunnan työllisten määrä väheni vuosien välisenä aikana runsaat 8 prosenttia. Työllisyysasteella tarkoitetaan työllisten prosenttiosuutta väestöstä. Virallinen työllisyysaste lasketaan vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä. Vuonna 2008 Etelä-Karjalan työllisyysaste oli 67,4 prosenttia. Vuoteen 2012 tultaessa työllisyysaste oli tippunut 64,1 prosenttiin. Koko tarkastelujakson aikana maakunnan työllisyysaste on ollut heikompi kuin maamme keskimääräinen työllisyysaste. Pienimmillään työllisyysasteiden ero oli v. 2008, runsaat 3 prosenttiyksikköä, mutta tässä asiassa Etelä-Karjalan suhteellinen asema koko maahan nähden on heikentynyt edelleen työllisyysasteen ollessa vuonna 2012 lähes 5 prosenttiyksikköä alempi kuin Suomessa keskimäärin. Etelä-Karjalan työttömyysaste 3 oli keskimäärin 6,8 prosenttia vuonna Koko luvun aikana se on ollut vain yhtenä vuotena tätä alhaisempi; vuonna 2008 maakunnan työttömyysaste laski 6,6 prosenttiin. Vuoden 2008 jälkeen työttömyysaste nousi 10,7 prosenttiin vuonna 2009 ja on siitä eteenpäin laskenut hitaasti joka vuosi pienentyäkseen reilummin juuri vuonna Työ- ja elinkeinohallinnossa kerätyn työvälitystilaston mukaiset työttömyysluvut ovat yleensä Tilastokeskuksen lukuja suurempia ja niin on tässäkin tarkastelussa. Kaakkois-Suomen ELYkeskuksen laatiman työllisyyskatsauksen (12/2012) mukaan Etelä-Karjalassa oli vuoden 2012 lopussa työttömiä yhteensä 13,5 prosenttia työvoimasta eli 6,4 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Koko maan työttömien työnhakijoiden määrä lisääntyi 10,5 prosenttia. Työttömyyden kasvu jatkui joulukuussa, mutta kasvuvauhti ei enää kiihtynyt syksyn aiemmista kuukausista. Etelä-Karjalassa työtä haki työtöntä henkilöä lomautetut mukaan lukien. Määrä kasvoi Imatran seudulla 4,6 prosenttia ja Lappeenrannan seudulla 7,3 prosenttia. Myös nuorten työttömien määrä on kasvanut maakunnassa. Työttömistä alle 25- vuotiaita oli Imatran seudulla 13,7 prosenttia ja Lappeenrannan seudulla 13,1 prosenttia. Korkeimmat työttömien osuudet työvoimasta olivat Suomenniemellä 16,7 prosenttia, Imatralla 15,7 prosenttia ja Savitaipaleella 14,1 prosenttia. Matalimmat työttömyysasteet olivat Lemillä 9,4 prosenttia ja Taipalsaaressa 10,0 prosenttia. Lappeenrannan työttömyysaste oli 13,3 prosenttia. Maakunnittainen BTV-indeksi BTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku, jolla tarkastellaan alueiden kehityksen muutosta. Indikaattori muodostuu kolmesta perusmuuttujasta, jotka ovat tuotanto, työn määrä ja sen muutos sekä väestön määrä ja sen muutos. Indeksillä mitaten alueiden väliset kehityserot Suomessa ovat huomattavia. 3 Tässä työttömyysasteena on käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaisia lukuja. 25

26 BTV-indeksillä mitattuna alueellisen kehityksen heikoimmat indikaattoriarvot vuosien 2000 ja 2010 välisenä aikana ovat Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Niissä indikaattorin kaikki osatekijät ovat heikentyneet, mutta varsinkin tuotannon voimakas heikkeneminen painaa Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat vertailun hännille. Kuva 6. BTV-indeksi maakunnittain (Tilastokeskus). 26

27 3.2. Maakuntaohjelman laadintaprosessi Etelä-Karjalan maakuntahallitus käynnisti maakuntaohjelman laadinnan huhtikuussa 2009 ja ohjelma hyväksyttiin maakuntavaltuustossa Ohjelmaa valmisteltiin Etelä-Karjalan liitossa virkatyönä n. 10 henkilön voimin. Valmisteluprosessissa pyrittiin avoimuuteen ja valmistelussa annettiin laajasti mahdollisuus vaikuttaa ohjelman sisältöön. Ohjelman ympäristövaikutuksia on arvioitu ohjelmaa laadittaessa. Vaikutusten arviointiosuuden laatimisessa hyödynnettiin ulkopuolista asiantuntija-apua. Valmisteluun osallistuivat monipuolisesti eri tahot maakunnasta ja sen ulkopuolelta. 4 Toukokuussa 2009 maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmaa koskevan kyselyn yhteydessä maakunnan n. 40:ltä eri kehittämistoimijalta tiedusteltiin maakunnan kehittämistä koskevia ideoita ja painotuksia. Vastauksia saatiin noin 20 toimijalta. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtävillä olon yhteydessä lokakuussa 2009 yleisöllä oli mahdollisuus osallistua kyselyyn maakunnan kehittämisen painotuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Kyselyyn ei saatu vastauksia. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan liitot käynnistivät parivuotisen maakuntaohjelmatyön kehittämisprojektin syksyllä 2009 aluehallinto- uudistuksen valtakunnallisena pilottiprojektina. Marraskuussa 2009 Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan MYR:it pitivät kaksipäiväisen yhteisseminaarin, jossa hahmoteltiin maakuntien yhteisiä vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia aluerakenteen näkökulmasta. Tammikuussa 2010 maakunnan toimijoille järjestettiin neljä toimintalinjakohtaista ja puolen päivän mittaista työpajaa, joihin osallistui lähes 100 henkilöä alueen kunnista, oppilaitoksista ja muista kehittämisorganisaatioista. Ohjelmaa on valmisteluvaiheessa esitelty mm. kuntajohtajille, seutuparlamentille, MYR:lle, seututoimikunnalle, Lappeenrannan kaupungille ja maakuntahallitukselle. Maakuntahallitus hyväksyi ohjelmaluonnoksen asetettavaksi nähtäville maaliskuussa Ohjelmaluonnos ympäristöselostuksineen oli nähtävillä välisenä aikana. Niistä pyydettiin lausuntoja kunnilta, kuntayhtymiltä, keskeisiltä valtion viranomaisilta sekä muilta maakunnan kehittämistyössä avainasemassa olevilta, yhteensä 75 taholta. Lausuntoja saatiin 41 kappaletta. Saadut palautteet huomioitiin lopullisen ohjelma-asiakirjan valmistelussa. Maakuntahallitus hyväksyi maakuntaohjelman esitettäväksi maakuntavaltuustolle kevätkokouksessa Etelä-Karjalan maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntaohjelman Suurin osa arvioinnissa toteutetun sidosryhmäkyselyn vastaajista koki tuntevansa maakuntaohjelman Etelä-Karjalan maakuntaohjelman sisällön ja tavoitteet kohtalaisesti (ks. seuraava kuva). Hyvin tai erinomaisesti ohjelmaa tuntevia oli runsas kolmannes vastaajista. Joka viides vastaajalla ohjelman tuntemus oli huono tai he eivät tunteneet sitä lainkaan. 4 Luvun lähteinä käytetty Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa ja ympäristöselostusta. 27

28 Kuva 7. Miten hyvin vastaajat tuntevat Etelä-Karjalan maakuntaohjelman sisällön ja tavoitteet (%), (n=51). Kyselyyn vastanneista sidosryhmistä noin puolet oli osallistunut Etelä-Karjalan maakuntaohjelman laatimiseen (ks. seuraava kuva). Kuva 8. Vastausjakauma kysymykseen, oletko osallistunut Etelä-Karjalan maakuntaohjelman laatimiseen? (n=52) Kyselyn vastaajilta tiedusteltiin heidän näkemyksiään Etelä-Karjalan maakuntaohjelman ohjelman laadintaan liittyviin väittämiin. Vähintään puolet vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä kaikista esitetyistä väittämistä (ks. seuraava kuva). Vastaajilla oli varsin suuri yksimielisyys siitä, että kaupunkiseutujen kehittämistarpeet on huomioitu riittävästi maakuntaohjelmassa. Sen sijaan vain noin puolet sidosryhmäläisistä koki, että maaseutualueiden kehittämistarpeet on riittävästi huomioitu. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että maakunnan yhteinen tahtotila, oman tai taustaorganisaation tavoitteet sekä kuntien erilaiset kehittämisen lähtökohdat on riittävästi huomioitu maakuntaohjelmassa. 28

29 Kuva 9. Vastaajien näkemykset Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa koskeviin väittämiin liittyen ohjelman laadintaan (n=51). Etelä-Karjalan maakuntaohjelman laadintaprosessiin osallistuneet pitivät kommenteissaan prosessia kohtalaisen onnistuneena ja avoimena. Laajahkoa kuulemista ja lausuntojen pyytämistä pidettiin onnistuneena. Osalle vastaajista prosessi oli kuitenkin jäänyt etäiseksi eikä sen sisältöä tunnettu. Kyselyssä kysyttiin vastaajilta, miten he kehittäisivät maakuntaohjelman laatimisprosessia. Miltei kaikki Etelä-Karjalan ohjelmaprosessia koskeneet kehittämisehdotukset korostivat prosessin vuorovaikutteisuuden ja osallistamisen lisäämistä. Etelä-Karjalan ohjelmaprosessi on toteutettu avoimena prosessina ja maakuntaohjelman toimeenpanon kannalta keskeiset toimijat ja kehittäjäorganisaatiot ovat olleet mukana laatimisprosessissa ja vaikuttaneet ohjelman sisältöön. Kuitenkin avoimuus ja maakunnan toimijoiden sitouttaminen ohjelman laadintaan ja toimeenpanoon tulee pitää edelleen kehittämiskohteena. Laadintaprosessin tekemistä näkyvämmäksi ja kuntalaisten osallisuuden lisäämistä toivottiin. Kuntalaisten kuulemistilaisuudet mainittiin kehittämiskohteina. Samoin todettiin, että jonkinlainen palautemekanismi suurelta yleisöltäkin tarvittaisiin. Internetissä olevan palautemekanismin käyttöä toivottiin. Joukkoa, jolta pyydetään lausuntoja ohjelmatekstistä, haluttiin laajentaa. Vastauksissa ei kuitenkaan määritelty keitä uudet tahot, joilta kommentteja pyydetään, olisivat. Toisaalta palautekommenteissa ohjelmaprosessin kehittämiseksi toivottiin ohjelmaan otettavien kehittämiskohteiden priorisointia ja ohjelman sisällön tiivistämistä: keskittyisin suurempiin ja merkittävimpiin asioihin ja priorisoisin mm. eri hankkeiden tärkeyden koko maakunnan osalta. Palautteissa toivottiin myös, että ohjelman eri toimenpiteiden toimeenpanon vastuutahot tuotaisiin selkeämmin ja konkreettisemmin esille ja maakuntaohjelman toimeenpanon etenemisprosessit ja vaikutusketjut avattaisiin selkeästi: maakuntaohjelman toteuttamiseen liittyvät vaikutusprosessit olisi hyvä avata riittävästi. Tällöin saataisiin lisää konkretiaa ohjelman käsittelyyn. Etelä-Karjalan arviointityöpajassa Lappeenrannassa keskusteltiin maakuntaohjelman toimeenpanosta ja ohjelman tavoitteisiin sitoutumisesta. Keskustelussa todettiin, että 29

30 maakuntaohjelman ohjausvaikutus syntyy laadinnan yhteydessä. Laadinnassa ovat mukana kunnat, oppilaitokset, puolueet jne. Laadintaprosessissa löytyy yhteinen näkemys siitä, mitä pitäisi tehdä. Ongelmia syntyy tavoitteiden toteuttamisessa, kun pitää tehdä valintoja siitä, mihin rajalliset resurssit käytetään. Edelleen jatkossa kehittämishaasteena säilyy tavoitteiden ja toimenpiteiden priorisointi. Pitää pystyä valitsemaan, mihin maakuntaohjelman toimeenpanoon käytettävissä olevat supistuvat voimavarat laitetaan niin, että ohjelman tuloksellisuus olisi mahdollisimman hyvä. Yleensäkin monesti maakuntaohjelman tavoitteita ja toimenpiteitä pyritään fokusoimaan jo itse ohjelma-asiakirjaan, mutta asiakirjan poliittisella käsittelyllä on suuri vaikutus siihen, miten suppea tai laaja ohjelma-asiakirjasta ja siten sen tavoitteista ja toimenpiteistä lopulta tulee. Arvioinnin kohteena olevasta ohjelma-asiakirjasta on tullut tavoitteiltaan hyvin laaja. Kehittämishaasteena säilyy strategisen otteen terävöittäminen ohjelman laadinnassa ja toimeenpanossa. Tähän liittyy se, että Etelä-Karjalan maakunta on haastava alue, joka on riippuvainen kansainvälisestä talouskehityksestä. Kehittämisen kohteiksi pitäisi valita asioita, joihin todella pystytään vaikuttamaan. Työpajan keskusteluissa todettiin lisäksi, että maakuntaohjelmassa on ollut hyvää valtakunnallinen edunvalvonta, viestintä ja samoin ohjelman laadinta- ja toimeenpanoprosessit ovat valtaosin kunnossa. Toisaalta työpajassa myös toivottiin alueen kansanedustajilta napakampaa toimintaa maakunnan kehittämistavoitteita edistävässä edunvalvontapolitiikassa. Osa työpajan osallistujista totesi, että maakunnan sisällä pitäisi saada enemmän uusia ruohonjuuritason toimijoita mukaan maakuntaohjelmaprosesseihin. Keskusteluissa ei kuitenkaan tullut esille, keitä nämä uudet toimijat konkreettisesti olisivat. Arviointiaineistossa välittyy kuitenkin yleisesti toive, että kansalaisia, järjestöjä ja yrityksiä saataisiin aktivoitua toimeenpanemaan maakuntaohjelman tavoitteita toteuttavia hankkeita. Ohjelman laadinnasta vastaavien viranomaisten tulisikin pohtia, keitä maakunnan toimijoita maakuntaohjelman laadintaan ja toimeenpanoon erityisesti tarvitaan nykyistä aktiivisemmin. Työpajassa pidettiin ongelmana sitä, että Etelä-Karjalassa on hankkeita toteuttamaan kykeneviä toimijoita vähän. Tärkeänä pidettiin sitä, että tietoisuus ohjelmasta olisi mahdollisimman laajaa. Tällöin ohjelman ohjausvaikutus vahvistuisi. Työpajassa myös toivottiin toimialakohtaisten strategioiden nivomista entistä tiiviimmin maakuntaohjelman tavoitteita toteuttamaan. Johtopäätökset ja suositukset Etelä-Karjala on onnistunut maakuntaohjelman perustehtävässä maakunnan keskeisten kehittämishaasteiden tunnistamisessa ja yhteisten tavoitteiden linjaamisessa sekä keskeisten toimijoiden sitoutumisessa ohjelmaprosessiin. Tällaisena Etelä-Karjalan konsernistrategiana maakuntaohjelma on onnistunut. Kehittämistä on edelleen sisällön tiivistämisessä ja strategisten kehittämiskärkien priorisoimisessa. Samoin voidaan harkita, miten toimialakohtaiset tavoitteet voitaisiin tuoda ohjelmassa konkreettisemmin esille. Arvioinnissa kerätyssä palautteessa maakuntaohjelmaa sekä sen laatimis- ja toimeenpanoprosessia pidettiin riittämättömänä kansalaiskuulemisten ja laajan sitouttamisen näkökulmasta. Samoin maakuntaohjelman yhteensovittamista edustuksellisen kunnallisen demokratian toimintaan ja tavoitteisiin sekä näkyväksi tekemistä kunnanvaltuutetuille pidettiin riittämättömänä. Maakuntaohjelman toimeenpanoa pidettiin liian näkymättömänä. Tämä kritiikki kannattaa ottaa huomioon ja edelleen vahvistaa ohjelman laadinta- ja toimeenpanoprosessin vuorovaikutteisuutta sekä tiedotusta ja ohjelman saavutettavuutta kansalaisille, kansalaisyhteiskunnan toimijoille sekä luottamushenkilöille. Vuorovaikutteisia tilaisuuksia ja kansalaiskuulemisia ei pidä rajata pelkästään ohjelman laatimisvaiheeseen, vaan 30

31 niitä pitää toteuttaa koko ohjelman toimeenpanon ajan roadshowna ja erilaisina keskustelutilaisuuksina siitä, mihin ohjelmalla on päästy, mitä pitäisi jatkossa tehdä ja mitä tavoitteita korostaa Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Sidosryhmäkyselyn vastaajilta kysyttiin heidän näkemyksiään Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa koskevista väittämistä liittyen ohjelman toteutukseen. Kolmesta ensimmäisestä esitetystä väittämästä vähintään puolet vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä (ks. seuraava kuva). Suurin osa vastaajista kertoo olevansa sitoutunut maakuntaohjelman tavoitteiden toteuttamiseen omassa työssään tai luottamustoimissaan. Sen sijaan yleinen sitoutuminen ohjelman tavoitteiden toteutumisen ei vastaajien mielestä ole ollut yhtä hyvää. Enemmistö vastaajista kokee, että yhteistyö ohjelman toteutuksessa on ollut toimivaa ja joka toisen kyselyyn vastanneen mukaan toteutuksen vastuutus on ollut selkeä ja toimiva. Väittämät maakuntaohjelman toteutumisen tiedotuksesta ja toteutumisen seurannasta, joissa ko. seikkojen väitetään olevan asianmukaista ja toimivaa, jakoivat jonkin verran vastaajien mielipiteitä. Kokonaiskuva ohjelman toteutukseen liittyvistä näkökulmista on kuitenkin myönteinen. Kuva 10. Vastaajien näkemykset Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa koskeviin väittämiin liittyen ohjelman toteutukseen (n=50). Vastauksiin annetuissa kommenteissa maakuntaohjelmaa ja -ohjelmaprosessia pidettiin haasteellisena kehittämisen instrumenttina. Ohjelma on laajasti eri toimijoiden tahtotilaa koordinoiva ja kokoava kehittämisen linjaus: Maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman laadintaprosesseihin panostetaan ja niihin ministeriökin antaa selkeät ohjeet. Kuten monille muillekaan ylätason strategioille, maakuntaohjelman toteutukseen ei ole olemassa systemaattista 31

32 toimeenpanojärjestelmää. Siksi myöskään sen toteutumisen seuranta ja siitä tiedottaminen ei ole yksiselitteistä. Kuitenkin vaikuttaa selkeästi siltä, että Etelä-Karjala on onnistunut maakuntaohjelman perustehtävässä maakunnan keskeisten kehittämishaasteiden tunnistamisessa ja yhteisten tavoitteiden linjaamisessa sekä keskeisten toimijoiden sitoutumisessa ohjelmaprosessiin. Tällaisena Etelä-Karjalan konsernistrategiana maakuntaohjelma on onnistunut, mitä ilmentää esim. seuraava kommentti: niissä ryhmissä joissa olen ollut työskentelemässä, on maakuntaohjelma ollut suuntaa antavana koko ajan ja sen sisältöön on palattu hyvin usein. Maakuntaohjelmalle konsernistrategiana esitettiin myös toiveita sisällön tiivistämiseksi ja strategisten kehittämiskärkien priorisoimiseksi. Samoin toivottiin toimialakohtaisten tavoitteiden konkreettisempaa esille tuontia. Suurin kritiikki maakuntaohjelmaa kohtaan tuli kuitenkin esille siitä, että maakuntaohjelmaa sekä sen laatimis- ja toimeenpanoprosessia pidettiin riittämättömänä kansalaiskuulemisten ja laajan sitouttamisen näkökulmasta. Samoin maakuntaohjelman yhteensovittamista edustuksellisen kunnallisen demokratian toimintaan ja tavoitteisiin sekä näkyväksi tekemistä kunnanvaltuutetuille pidettiin riittämättömänä. Maakuntaohjelman toimeenpanoa pidettiin liian näkymättömänä: maakuntaohjelman toteuttaminen on hyvin vähän tiedotettu asia. Etelä-Karjalan arviointityöpajassa nostettiin esille ongelmana se, että maakuntaohjelma on jäänyt vieraaksi tavallisille kunnanvaltuutetuille. Maakuntavaltuusto on kokoontunut harvakseltaan ja maakuntavaltuustotyöskentelyyn valtuutetut eivät ole panostaneet riittävästi. Tulisi olla enemmän maakuntavaltuuston seminaareja. Maakuntahallituksen painoarvo todettiin selkeämmäksi ja suuremmaksi kuin -valtuuston. Maakuntavaltuuston puheenjohtajan merkitys on iso: hänellä on oltava aikaa tehtäviensä hoitamiseen. Työpajakeskustelujen mukaan yksi Etelä-Karjalan maakuntaohjelman onnistunut tulos on se, että sillä on vaikutettu yleiseen (yrittäjät, asukkaat) suhtautumiseen venäläisiin. Venäjän merkityksen ja mahdollisuuksien korostaminen maakuntaohjelman kautta on muuttanut asenteita ja vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen. Työpajassa pohdittiin myös sitä, miten maakuntasuunnitelman, maakuntakaavan ja maakuntaohjelman yhteensovittaminen on toiminut. Keskustelussa todettiin, että alueen sisällä on yhteinen näkemys näiden yhteensovittamisesta, mutta ongelmana on, että ministeriö ei aikanaan vahvistanut maakuntakaavaa. Työpajassa ympäristöministeriön ja ELY:n ympäristöosaston vuoropuhelu maakunnan toimijoiden kanssa koettiin kaava-asioissa heikoksi: ELY:n ympäristöosasto on ollut tiukasti ympäristöministeriön ohjauksessa. Ympäristöministeriön linjausten on koettu vaikeuttaneen alueiden kehittämistä. Työpajassa oltiin pettyneitä siihen, että ympäristöministeriölle ei kelpaa maakunnan perusteellinen valmistelutyö. Keskeiseksi syyksi tilanteelle nähtiin se, että ympäristönäkökohdilla on ympäristöministeriössä suurin painoarvo ja ne asetetaan kaikkien muiden tavoitteiden yläpuolelle. Haasteena toiminnassa on se, että ympäristöministeriön linjausten on koettu vaikeuttaneen alueiden kehittämistä. Ympäristöministeriölle ei kelpaa maakunnan perusteellinen valmistelutyö. Ympäristönäkökohdilla on siellä suurin painoarvo ja ne asetetaan kaikkien muiden tavoitteiden yläpuolelle. Seuraavassa kuvassa on esillä kyselyvastaajien näkemyksiä Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa koskeviin väittämiin liittyen ohjelman ohjaavuuteen. Suurin osa vastaajista oli väittämien 32

33 kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Maakuntaohjelman tavoitteet ja toimintalinjat ovat osoittautuneet oikeiksi ja ne vastaavat Etelä-Karjalan kehittämistarpeita -väittämää vastaajat puolsivat erityisesti. Vastaajat olivat myös pääosin samaa mieltä siitä, että maakuntaohjelmasta näkyy selkeä maakunnan kehittämisstrategia sekä siitä, että maakuntaohjelma ohjaa muiden kehittämistoimijoiden strategista suunnittelua. Maakuntaohjelman tavoitteiden koettiin ohjaavan rahoitettavien hankkeiden valintaa. Edelleen vastaajat olivat sitä mieltä, että rahoitus on suunnattu tavoitteiden näkökulmasta tarpeellisiin toimenpiteisiin ja hankkeisiin. Kaksi väittämistä jakoi vastaajien mielipiteitä. Maakuntaohjelmassa on liikaa tavoitteita ja painotuksia sekä Etelä-Karjalan kehittämistä ohjaavat käytännössä muut asiat kuin maakuntaohjelma -väittämät keräsivät sekä myönteisiä, kielteisiä että neutraaleja kannanottoja. Kuva 11. Vastaajien näkemykset Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa koskeviin väittämiin liittyen ohjelman ohjaavuuteen (n=45). Vastaajilla oli varsin realistinen kuva maakuntaohjelman mahdollisuuksista. Maakunnan kehitystä ohjaavat markkinavoimat enemmän kuin maakunnan ohjelmallinen kehittäminen, mutta maakuntaohjelma on tiivistänyt maakunnalliset kehittämistavoitteet ja sitouttanut toimijat niitä toteuttamaan: Maakuntaohjelmalla ei ole vaikutusta monikansallisten yritysten ratkaisuihin markkinavoimat ohjaavat maakunnan kehittämistä enemmän kuin maakuntaohjelma. Kuitenkin maakuntaohjelma ilmentää niitä asioita, joihin maakunnassa on tahtoa. Ja kun on tahtoa, on myös tekoja. Kun on tekoja, voi olla myös tuloksia. Vaikka ohjelmassa on runsaasti tavoitteita, on sieltä löydettävissä selkeät kärjet, jotka ovat maakunnassa yleisesti hyväksyttyjä. Näihin kärkiin on onnistuneesti kohdennettu hankerahoitusta. Samoin valtakunnalliset hallinnolliset ja lainsäädännölliset linjaukset koettiin tekijöinä, jotka ovat maakuntaohjelman ohjausvaikutusta vahvempia. Kysymykseen, millaista muiden kehittämistoimijoiden strategista suunnittelua maakuntaohjelma on ohjannut, saatiin vastaukseksi kunnat, ELY-keskus (strateginen tulossopimus), KOKO-ohjelma, valtio ja Etelä-Karjalassa toimivat yritykset. Vastausten 33

34 perusteella merkittävin painoarvo maakuntaohjelmalla on ollut Etelä-Karjalan kuntien kuntastrategioihin sekä ELY-keskuksen strategisiin linjauksiin. Johtopäätökset ja suositukset Yhtäältä arvioinnissa kerätyssä palautteessa kritisoitiin sitä, että maakuntaohjelma on jäänyt irralliseksi kunnanvaltuustojen ja valtuutettujen työstä. Toisaalta kuitenkin tuotiin esille, että selvimmin maakuntaohjelma on vaikuttanut Etelä-Karjalan kuntien kuntastrategioihin sekä ELY-keskuksen strategisiin linjauksiin (strateginen tulossopimus). Tämän ristiriidan ratkaisemiseksi sekä kuntastrategioiden että maakuntaohjelman painoarvoa kunnanvaltuustojen työssä pitää kasvattaa ja nivoa nämä strategiaprosessit tiiviimmin yhteen. Luontevimmin maakuntaohjelman tuominen edustukselliseen kunnalliseen päätöksentekoon ja toimintaan tapahtuu niin, että maakuntaohjelman painotukset huomioidaan kuntastrategiassa ja kuntastrategian merkitystä kunnan poliittisessa päätöksenteossa korostetaan. Myös valtuutettujen oma aktiivisuus on tärkeää. Heidän tulee aktiivisesti osallistua strategioiden laatimiseen ja noudattaa yhdessä laadittuja strategioita Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Tässä luvussa analysoidaan Etelä-Karjalan maakuntaohjelman tavoitteiden toteutumista sekä sitä, miten ohjelma on vaikuttanut maakunnan kehittymiseen strategisten peruslinjaustensa osalta. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden tarkastelussa edetään tässä luvussa käytännössä kolmella tasolla: ensimmäisenä käsitellään tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta numeeristen ohjelmassa käytössä olevien mittareiden näkökulmasta, tämän jälkeen asiaa tarkastellaan maakuntaohjelmaa toteuttavien keskeisten hankekokonaisuuksien/hankkeiden toteutumisen näkökulmasta ja viimeiseksi oleellisten toimijoiden ja sidosryhmien näkökulmasta (kyselyn tulosten valossa) Toteuma keskeisten mittareiden valossa Maakuntaohjelmassa asetetaan maakunnan keskeiset kehittämistavoitteet. Siinä määritetään keskeisimmät kehittämistoimintalinjat, hankekokonaisuudet ja rahoitussuunnitelmat sekä kootaan yhteen maakuntaa koskevat suunnitelmat. Vuonna 2010 voimaan tullut uusi aluekehityslaki sekä valtion aluehallinnon uudistamishanke vahvistavat merkittävästi maakuntaohjelman roolia ja sen vaikuttavuutta maakunnan kehittämistä ohjaavana asiakirjana. Maakuntaohjelman velvoittavuus valtion aluehallinnon ohjauksessa lisääntyy. Maakuntaohjelma ja sen linjaukset tulee huomioida elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY:jen) ja aluehallintovirastojen (AVI) tulosohjausprosessissa. Tarkoituksena on parantaa valtion toimenpiteiden kohdentamista maakuntaohjelman toteuttamisen kannalta keskeisiin kehittämiskokonaisuuksiin ja hankkeisiin sekä tehostaa valtion ja kuntien määrärahojen käyttöä ja koordinointia. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman tärkeimmäksi strategiseksi päämääräksi on asetettu yritystoiminnan ja työpaikkojen saaminen alueelle, jotta maakunnan negatiivinen väestönkehitys saadaan käännettyä positiiviseksi. Etelä-Karjalan ja Kaakkois-Suomen vahvuudeksi suhteessa Suomen muihin maakuntiin on mainittu maakunnan sijainti Venäjän 34

35 rajalla lähellä Pietaria. Etelä-Karjalan maakuntaohjelmassa määritetyt strategiset päämäärät vuoteen 2014 ovat kokonaisuudessaan seuraavat: Menestyvä yritystoiminta, uudet työpaikat, positiivinen väestökehitys Kaakkois-Suomen ja Pietarin talousalueen integroitumisen vahvistaminen Vahva koulutusmaakunta ja osaavan työvoiman turvaaminen Laadukkaat peruspalvelut, hyvinvoivat asukkaat Toimiva, houkutteleva ja kestävä ympäristö asukkaille, yrityksille ja matkailijoille Maakunnan sisäinen kumppanuus ja kehitysmyönteinen ilmapiiri Seuraavassa käydään läpi Etelä-Karjalan maakuntaohjelman seurantaindikaattorit vuosille asetettujen määrällisten tavoitteiden osalta. Varsinaista seurantaa on tehty työ- ja elinkeinoministeriön määrittämien mittareiden osalta, mutta maakunnassa seurataan myös muita maakunnan kehitystä kuvaavia tilastoja. Näille ei ole kuitenkaan asetettu tavoitetasoja maakuntaohjelmassa. Seuraavaan taulukkoon on koottu seurattavat mittarit tavoitetasoineen ja niiden toteuma viimeisten tietojen valossa. Taulukko 3. Viimeisimmät tilastotiedot ja maakuntaohjelman tavoitteet Viimeisin tilastotieto Tavoite v (Seurantaraportti 2012 ja Tilastokeskus) Väestön määrä (2012) BKT/asukas (2010) Työttömyysaste 6 6,8 % (2012) 8 % Tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta 64 % (2010) 66 % täyttäneistä Peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla olevat vuotiaat 13,9 % (2010) 12 % Viimeisimmät tilastotiedot kuvastavat suurimmalta osin oikeastaan maakuntaohjelman lähtötason tilannetta, sillä maakuntaohjelma on valmisteltu vuosille Näin ollen varsinaista maakuntaohjelman tavoitteiden toteumaa ei voida tässä vaiheessa esittää, mutta kehityksen suuntaan liittyviä havaintoja on mahdollista tehdä. Maakuntaohjelman seurantaraportin mukaan väestön määrän ja bruttokansantuotteen suhteen maakuntaohjelman tavoitteen saavuttaminen edellyttää nopeita ja tavoiteltua kehitystä tukevia toimenpiteitä. Etelä-Karjalassa asui vuoden 2012 lopussa henkeä väkiluku pieneni edellisestä vuodesta 158 hengellä. Eteläkarjalaisten määrän ennustetaan vähenevän jatkossakin, mutta maltillisesti. Ennuste vuodelle 2030 on Maakunnan seurantaraportin tietojen mukaan väestörakenne muuttuu, kun väestö ikääntyy ja työikäiset vähenevät. Tämä on haaste maakunnalle ja sen elinkeinoelämälle. Työpaikkojen määrän kehitys noudattelee suhdanteita. Työpaikkoja oli Etelä-Karjalassa vuoden 2011 lopussa Vielä vuonna 2010 maakuntaan syntyi 726 uutta työpaikkaa. Sen jälkeen talouskasvu on hidastunut ja sen ennakoidaan jatkuvan hitaana myös lähivuosina. Uudet työpaikat ovat jo pitkään syntyneet lähinnä palvelualoille. Jalostusalojen työpaikkojen määrän lasku pysähtyi vuonna 2009, mikä kertoo pahimman vaiheen olevan ohi teollisuuden 5 Ennakkotieto 6 Työttömyysasteen tavoite on asetettu työvoimatutkimuksen mukaan, joten sitä on käytetty myös viimeisimpänä tilastotietona. Sen rinnalla käytetään Työ- ja elinkeinoministeriön työvälitystilaston työttömyyslukuja, jotka ovat yleensä virallisia lukuja korkeampia. Keväällä 2012 Etelä-Karjalan työttömyysaste oli työnvälitystilaston mukaan 12,8 prosenttia. 35

36 rakennemuutoksessa. Tuotannon uudelleenjärjestelyt esimerkiksi metsäteollisuudessa jatkunevat kuitenkin vielä tulevaisuudessakin. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että väestön määrän ja bruttokansantuotteen kehitys ei tue maakuntaohjelmassa vuodelle 2014 asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Myös peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla olevien vuotiaiden suhteellisen osuuden tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa tässä vaiheessa epätodennäköiseltä. Sen sijaan tutkinnon suorittaneiden yli 15-vuotiaiden osuus kehittyy toivotulla tavalla ja mahdollisuudet tämän tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat realistisilta. Maakuntaohjelmaan asetettu työttömyysastetavoite puolestaan on viimeisimpien tietojen (vuosi 2012) pohjalta jo saavutettu ja alitettu nimenomaan vuoden 2012 aikana tapahtuneen selvän käänteen johdosta. Työttömyysaste on laskenut vuodesta 2011 vuoteen 2012 lähes 3 prosenttiyksikköä. Maakuntaohjelman seurantaraportissa tuodaan esille myös ikärakenteen ja työllisyysasteen yhteys. Ikäluokkien pienentyessä työllisyysaste tulisi saada mahdollisimman korkeaksi. Vaikka Etelä-Karjalan työttömyystilanne on kokonaisuudessaan edellisen taantuman jälkeen selvästi parantunut, huolestuttavaa on rakenteellisen työttömyyden kasvu. Työttömistä yhä suurempi osa on nuoria, pitkäaikaistyöttömiä tai maahanmuuttajia. Erityisen nopeasti on kasvanut pitkäaikaistyöttömyys. Etelä-Karjalan työttömistä noin joka kolmas on ollut työttömänä yli vuoden. Ohjelman kullekin toimintalinjalle on lisäksi määritelty erikseen mittarit, joita maakunnassa seurataan. Maakuntaohjelman seurantaraportissa on esitetty kattavasti maakuntaohjelman toimintalinjakohtaisten tavoitteiden kehityssuunnat. Näitä tavoitteiden toteutumista indikoivia kehityssuuntia ei ole syytä esittää tässä arviointiraportissa yhtä kokonaisvaltaisesti, vaan tässä kohtaa tuodaan esille hyvin tiivistetysti seurantatiedon pohjalta todetut kehityssuunnat. Seuraavassa on ryhmitelty toimintalinjojen tavoitteiden mittarit niiden kehityssuuntineen maakuntaohjelman seurantaraportin mukaisesti. Kehityssuunta myönteinen: o Työttömyysaste o Tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä o Peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla olevat vuotiaat o Matkailutoimialan toimipaikat, yritykset, henkilökunnan määrä ja liikevaihto o Energia- ympäristötekniikan alan toimipaikat, yritykset, henkilökunnan määrä ja liikevaihto o Tietojenkäsittelypalvelu -toiminnan toimipaikat, yritykset, henkilökunnan määrä ja liikevaihto o Väestön koulutusaste o Kuntalaisten hyvinvointia ja asiakastyytyväisyyttä mittaavat tutkimukset o Liikennejärjestelmäsuunnitelman päivittäminen ja liikennehankkeiden toteutuminen o Liikenneonnettomuuksien määrän kehitys o Luonnonvarojen käyttö Kehityssuunta kielteinen: o Väestön määrä o BKT/asukas o Koulutuksen aloituspaikat o Kulttuurialan työpaikat 36

37 Kehityssuunta neutraali: o Majoitus- ja ravitsemustoiminnan palkansaajakorvaukset o Tekes-rahoituksen määrä painopistealueilla o Nuorisotyöttömyys o Kuntien vuosikate euroa/asukas o Teollisuuden ja yhdyskuntien fosfori- ja typpikuormitus vesistöihin o Vesistöjen (pinta- ja pohjavedet) tila o Maakunnan kasvihuonepäästöt (tieliikenne, lämmitys, asukkaiden sähkönkulutus, teollisuuden päästöt) Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa toteuttava hanketoiminta Tässä luvussa käsitellään maakuntaohjelmassa esitettyjen keskeisten hankkeiden toteutumistilanne. Keskeisillä hankkeilla tarkoitetaan tässä maakunnan ns. omia hankkeita, eikä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteisessä osiossa määriteltyjä molempien maakuntien yhteisiä kärkihankkeita. Molempien maakuntien yhteiset kärkihankkeet käsitellään maakuntien yhteistä osiota ja yhteistyötä koskevassa luvussa. Itse ohjelma-asiakirjassa on esitetty melko vähän yksittäisiä keskeisiä hankkeita. Ohjelma-asiakirjassa toivottu ja suunniteltu toiminta on esitetty enemmänkin kehittämisteemoittain. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa (totsu) puolestaan on määritelty tarkemmin keskeiset hankekokonaisuudet tai hankkeet. Totsujen tarkoituksena on sopia yhteisesti aluekehittämisen voimavarojen kohdentamisesta maakunnassa. Siinä määritellään kehittämisen painopisteet, hankekokonaisuudet sekä esityksen toimenpiteiden rahoittamiseksi. Näin ollen se on maakunnan yhteinen tahdonilmaus sekä budjettiesitys valtion tulo ja menoarvion laadintaan ja alueelliseen kohdentamiseen. Totsuissa esitetyt keskeiset hankekokonaisuudet otetaan huomioon myös maakunnan yhteistyöasiakirjan (MYAK) valmistelutyössä ja alueviranomaiset sitoutuvat MYAKissa esitettyjen hankeesitysten edistämiseen. Maakuntaohjelmassa esitettyjen keskeisten hankkeiden tarkastelu toteutettiin arvioinnissa maakuntaohjelman toimintalinjojen mukaisesti. Maakuntaohjelman toimintalinjojen keskeiset hankkeet tai hankekokonaisuudet kerättiin vuosille tehdyistä totsuista. Keskeiset rahoitettaviksi esitetyt hankkeet on esitetty totsujen liitteissä kokonaisuudessaan. Seuraavaan on koottu totsuissa esitettyjen hankkeiden määrä (tarkastelussa ei ole tässä mukana maakuntien yhteisiä kärkihankkeita, eikä maakuntien yhteisiksi neuvottelukysymyksiksi määriteltyjä asioita): Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmassa mm. esitettiin hankkeita /kehittämiskohteita vuosille seuraavasti: TL1: yhteensä 39 esitettyä hanketta/kehittämiskohdetta TL2: yhteensä 41 esitettyä hanketta/kehittämiskohdetta TL3: yhteensä 28 esitettyä hanketta/kehittämiskohdetta TL4: yhteensä 72 esitettyä hanketta/kehittämiskohdetta Esitetyt hankkeet ja kehittämiskohteet pitävät sisällään paljon erilaisia kuntien tarpeita mm. koulujen peruskorjaamiseen ja rakentamiseen sekä liikenneinfraan liittyviä tarpeita. Lisäksi myöhemmissä totsuissa on esitetty hankkeita/kehittämiskohteita lisää edellä mainittujen lisäksi. Suurin osa esitetyistä hankkeista ja kehittämiskohteista ovat kuitenkin samoja kuin totsussa Vain pieni osa näistä ko. esitetyistä hankkeista ja kehittämiskohteista etenee lopulta toteutukseen. Seuraavassa tuodaankin esille toimintalinjoittain totsuissa 37

38 mainittuja toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita. Listaukset maakuntaohjelman mukaisesta hanketoiminnasta eivät ole täydellisiä, sillä hankkeita ja erilaisia kehittämistoimenpiteitä toteutetaan myös luonnollisesti ns. ohi totsujen. Varsinaista erillistä seurantaa ei ole toteutettu maakunnassa toteutukseen päässeistä hankkeista. Maakuntaohjelman ensimmäisen toimintalinjan eli elinkeinorakenteen uudistamisen tavoitteena on monipuolistaa ja uudistaa aiemmin hyvin suurteollisuusvaltaista tuotantoa kohti kasvavaa palvelutuotantoa. Tavoitteena on synnyttää uusia yrityksiä ja työpaikkoja uusille, kasvaville toimialoille sekä uudistuvaan metsäteollisuuteen. Painopisteinä ovat matkailu, uusiutuva energian tuotanto, metsäteollisuusklusterin uudistaminen sekä ICTala. TL 1, toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita mm.: Matkailu Rauha-Tiuru alueen matkailukeskus Imatra Spa Resort Visio 2020 toteuttaminen Ukonniemen alueella Etelä-Karjalan yhteisen markkinointibrändin rakentaminen (Go-Saimaa) Etelä-Karjalan matkailun yhteismarkkinointihanke Vuoksen matkailullinen kehittäminen (ml. Kruununpuisto) Myllysaaren perhepuiston toteuttaminen Taavetin linnoituksen kehittäminen Periskooppi Luovien alojen ja matkailun verkosto Imatrankosken kaupallisten palveluiden kehittäminen Kotkaniemen Svinhufvud museoalueen suunnittelu Wolkoffin talon kellarin saneeraus ravintolatilaksi Uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen Sisämaan tuulivoima Etelä-Karjala kärjessä Tehoelektroniikan valmistus- ja tuotekonseptit uusiutuvaan energiaan ja hybridiajoneuvoihin (EAKR) Bio-CHP Paineistetun polton kehittäminen (EAKR) Biopolttoaineet ja biotalous sekä alihankintaverkostot Erikoissähkökoneiden osaamiskeskittymä (EAKR) Mobiilin sähkökäyttötekniikan kehittäminen (EAKR) Biovoima Innoverkko (ESR) Tuulivoimaosaamisen kehittäminen(koko) Biopolttoaineiden saatavuus ja hankintalogistiikka (Maaseutuohjelma) Sähkön ja lämmön yhteistuotanto biopolttoaineilla (Maaseutuohjelma) Vihreä Kaakkois-Suomi (kokonaisuus) Vesiosaamiskeskus; tutkimuksen ja liiketoiminnan Living Lab Etelä-Karjala Energiatehokkaan sähköisen liikkumisen testiympäristö LUT:n, Saimian ja EKAMO:n yhteinen protopaja Kaatopaikalle loppusijoitukseen päätyvien materiaalien uudelleenprosessointiin liittyvä teknologia ja valmistusjärjestelmä Metsäteollisuusklusterin uudistuminen Hybridimenetelmät prosessiteollisuuden materiaali-, vesi- ja energiatalouden kehittämisessä OSKE-ohjelma, Uudistuva metsäteollisuus klusteri (valtakunnallinen koordinointi Kaakkois-Suomesta) 38

39 Muut yritysvaikutuksiltaan parhaat hankkeet - Yritysten kansainvälistymiseen, kasvuun ja innovaatioiden/teknologioiden hyödyntämiseen, eurooppalais-venäläisen innovaatiotoiminnan ja yhteistyön kehittämiseen liittyvät hankeideat FRIU Finnish-Russian Innovation University & ERIC EU-Russia InnoCorridor (EAKR) Eurooppalais-venäläinen innovaatiotoiminta ERICO (KOKO) Innovaatiot eteläkarjalaisten yritysten kasvun moottorina (EAKR) Venäläisten innovaatioiden kaupallistaminen (UM) Toimintalinjan 2 strategisiksi tavoitteiksi määritellään maakuntaohjelmassa osaavan työvoiman riittävyyden turvaaminen ja siihen liittyen monipuolinen ja laadukas koulutus eri koulutustasoilla sekä oppilaitosten yhteistyön lisääminen. Toimintalinjan painopisteitä ovat vahva korkeakoulumaakunta, laadukas ja monipuolinen toisen asteen koulutus sekä muut osaavan työvoiman turvaamiseen tähtäävät tavoitteet ja toimenpiteet. Osaava työvoima on maakunnan elinkeinoelämälle ja kehittymiselle keskeistä. TL 2, toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita mm.: Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun tietohallintoyhteistyön kehittäminen Valtakunnallinen hallitusohjelmaan sisältyvä kuntakokeilu pitkittyneen työttömyyden vähentämiseksi Oppilaitosten rakentamis-/perustamishankkeet sekä liikuntapaikkahankkeet: Savitaipaleen Europaeuksen koulukeskuksen lisärakennus- ja peruskorjaushankkeen 2. vaihe Etelä-Karjalan kansalaisopiston peruskorjaus Imatran Vuoksenniskan ja Tainionkosken ulkoliikunta- ja lähiliikuntapaikat Lappeenrannan Tennishalli Oy Lemin kirkonkylän kuntorata, valaistuksen peruskorjaus, latukoneen hankinta Parikkalan Kirjolan koulun lähiliikuntapaikka ja yhdyslatu Likolammen hiihtoladulle Ruokolahden kirkonkylän koulun lähiliikuntapaikka Toimintalinjan 3, kuntien yhteistyö ja palvelurakenteiden uudistaminen, tavoitteiksi määritellään maakuntaohjelmassa laadukkaiden peruspalveluiden turvaaminen toimivalla kunta- ja palvelurakenteella ja lisääntyneellä kuntien välisellä yhteistyöllä. Maakunnan kehittämisessä ja edunvalvonnassa pyritään kumppanuuden ja kehitysmyönteisen ilmapiirin korostamiseen. Lisäksi toimintalinjan keskeinen tavoite on edistää Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksoten) strategian muodostamista ja toteutumista. TL 3, toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita mm.: Hankekokonaisuus: SenioriSaimaa (yhteiskunnallinen yrittäjyys Hyvinvointirakentamisen osio (MALLU) Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kehittämisohjelma (ml. EKSOTE:n työntekijöiden terveyden edistäminen ja työhyvinvoinnin toimintamalli sekä EKSOTE:n tietoteknisten ratkaisujen ja sähköisten palvelujen kehittäminen) sis. yht.10 osahanketta Kaakon SOTE-Into-hanke (KASTE-ohjelma) KONSTI-hanke (KASTE-ohjelma) 39

40 Mielenterveys- ja päihdepotilaiden palvelujen kehittämishanke (KASTE-ohjelma) ESTER-hanke (KASTE-ohjelma) Sote-aluemallin raportointi ja kehittäminen Maakuntaohjelman neljännen toimintalinjan, kestävä elinympäristö ja laadukas infrastruktuuri, strategisena tavoitteena on maakunnan toimintaympäristön ja vetovoimaisuuden kehittäminen. Siihen pyritään parantamalla Etelä-Karjalan infrastruktuuria ja sen laatua. Elinympäristöä kehitetään viihtyisäksi, turvalliseksi sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäväksi huomioiden kulttuuriympäristöt. Painopisteinä toimintalinjalla ovat liikennejärjestelmien kehittäminen, maakunnan viihtyisyys ja vetovoimaisuus sekä tekninen huolto. TL 4, toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita mm.: Liikennejärjestelmän kehittäminen Hankkeet, jotka on ollut määrä saada uuden hallituksen liikennepoliittisen selonteon kärkihankkeiden joukkoon. Hankkeiden toteuttaminen edellyttää valtion talousarviopäätöstä: Vt 6 Taavetti Lappeenranta tien rakentaminen nelikaistaiseksi. Hankkeen kustannusarvio on 90 M. Hankkeen tiesuunnitelma on valmistunut vuonna 2011 ja sen toteuttaminen on suunnitelmavalmiuden puolesta mahdollista aloittaa. Valtioneuvosto on päättänyt VT 6 Taavetti Lappeenrantatien nelikaistaiseksi rakentamisesta hallituskaudella Liikennepoliittista selontekoa kuitenkin arvioidaan parhaillaan uudelleen, joten hanke ei varsinaisesti ole vielä päässyt käyntiin. Luumäki - Imatra kaksoisraide ja yhteyden parantaminen Imatralta Venäjän rajalle, suunnittelu.. Hallitus on osoittanut 10 M suunnittelurahan ratayhteyden parantamiseen. Rataosalle Luumäki Imatra on tarkoitus tehdä merkittäviä välityskykyä parantavia muutoksia, jotta sujuva liikennöinti voidaan varmistaa liikennemäärien kasvaessa. Tarvetta lisää Imatran rajanylityspaikan avautuminen tavaraliikenteelle ja Venäjältä Suomeen tulevan liikenteen kulun painopisteen siirtyminen Vainikkalasta Imatralle. Venäjän rautatiet on tehnyt aloitteen myös henkilöliikenteen aloittamiseksi Pietarista Viipurin kautta Imatralle. Kaksoisraidehankkeen kustannusarvio on 380 M. Hankkeen toteuttaminen sisältyy Liikenneverkon kehittämisohjelmaan Hankkeet, joiden toteuttaminen edellyttää alueellista yhteispanostusta ja/tai Liikenneviraston tai liikenne- ja viestintäministeriön osoittamaa erillisrahoitusta (osassa myös ENPI-ohjelman, Senaatin ja Tullin/Rajavartiolaitoksen yhteispanostusta): VT 13 Nuijamaan rekkakaistan jatkaminen Mälkiään. Hankkeen tiesuunnitelma on valmis. Hankkeen kustannusarvio on 5,0 M. Hanke valmistuu vuonna VT 13 Ristiina - Lappeenranta vaiheittain parantaminen. Tien parantamisesta valmistui vuonna 2010 toimenpidesuunnitelma valtion, maakuntien liittojen ja tien vaikutuspiirin kuntien yhteisrahoituksella. Tärkeimmäksi parannuskohteeksi nousi Myttiömäen kohta Savitaipaleella. Hankkeen tiesuunnittelu on käynnissä ja hanke on suunnitelmavalmiuden puolesta käynnistettävissä vuonna Hankkeen kustannusarvio on 6,5 M. Mt 390, Simola - Vainikkala -tieyhteys Hankkeen kustannusarvio 6,8 M. Hanke valmistuu vuonna Imatra - Parikkala (- Kitee) tasoristeysten poisto -suunnittelu. 40

41 Tasoristeysten poisto Karjalan radalta Etelä-Karjalan osalta vaatii edellä mainitun Luumäki Imatra -ratahankkeen lisäksi toimenpiteitä välillä Imatra Parikkala. Asia edellyttää yleissuunnitelman päivitystä taustaselvityksineen. Asiasta on tehty yleissuunnitelman päivitys taustaselvityksineen vuonna Imatran raja-aseman liikennejärjestelyt. Hankkeen kustannusarvio 4,3 M. Lisäksi Imatran rajanylityspaikan talonrakennustyöt 6,3 M (Senaatti) ja laitehankinnat 3,4 M (Tulli). Hanke valmistuu vuonna Nuijamaan raja-aseman liikennejärjestelyt. Hankkeen kustannusarvio 4,0 M Hanke valmistuu vuonna VT 13 Nuijamaa Mustola. Muut liikennehankkeet, joita toteutetaan yhteistyössä Liikenneviraston, aluehallintoviranomaisten ja kuntien kanssa: Lentokentän palvelujen & rakenteiden kehittäminen. Lappeenrannan kaupunki neuvottelee Finnavian kanssa lentokenttäpalvelujen irrottamisesta Finnavian verkostosta, mikä mahdollistaisi edullisemman kenttähinnoittelun ja sitä kautta turvaisi Lappeenrannan lentoliikenteen toimintaedellytykset. Lappeenrannan kasvava kansainvälinen lentoliikenne tuo tarpeita terminaalirakennuksen laajentamiselle. Etelä-Karjalan kasvukeskusalueen laaturaitti Lappeenranta Imatra -jalankulun ja pyöräilyn edellytysten kehittäminen. Etelä-Karjalan liikennestrategiassa on nostettu tavoitteeksi ns. laaturaitin kehittäminen jalankulun ja pyöräilyn lisäämiseksi keskeisellä työssäkäyntialueella. Laaturaitin ensimmäisen vaiheen eli VT6:ta myötäilevän, opastetun kevyen liikenteen rungon jälkeen toteutetaan II vaiheen viitoitus. Laaturaitin toiseen vaiheeseen kuuluvat Ruokolahti, Taipalsaari, Luumäki ja Lemi. Laaturaittiselvityksessä osoitetut kevyenliikenteen väylien parantamistoimet tulee huomioida erityisinä tavoitteina kevyen liikenteen toimenpideohjelmissa. Laaturaitin ensimmäinen vaihe on valmistunut vuoden 2012 lopulla. Yhtenäistä, opastettua kevyen liikenteen väylää on VT 6:lla Kärjen kylästä Ruokolahden risteykseen saakka noin 60 km. Lisäksi Maa- ja metsätalousministeriön toimialaan kuuluvina: Pien-Saimaan kunnostaminen ja vedenlaadun parantaminen Virtausohjauksen käytöstä vesistön tilan parantamiseksi on tehty ympäristöselvitys, jonka perusteella on päädytty kahden pumppaamon rakentamiseen alueelle. Ensimmäinen pumppaamo on tarkoitus rakentaa Kivisalmeen. Hankkeen toteutusaika on ja kustannusarvio on 2,5 M. Lappeenrannan vedenhankinnan toimintavarmuuden parantaminen. Haukilahden vedenottamon ja yhdysvesiputken toteutusaika on ja kustannukset 4 M. Pönniälänkankaan vedenottamon realistinen toteutusaika on ja kustannukset yhteensä 7 M. Vedenhankinnan toimintavarmuuteen liittyvät kustannukset olisivat siis yhteensä 11 M, josta maa- ja metsätalousministeriön rahoitusta vuosille esitetään 3 M. Tärkeimpiä Etelä-Karjalan aluekehitystä tukevia rahoitusvälineitä ovat EU-ohjelmat ja kansalliset ohjelmat, joiden julkinen rahoitus tulee EU:n rakennerahastoista valtiolta ja kunnista. Etelä-Karjalassa toteutetaan ohjelmakaudella Etelä-Suomen maakunnat kattavan kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen EAKR- ja ESR-ohjelmia. Etelä-Karjala on 41

42 mukana myös rajat ylittävissä Kaakkois-Suomi-Venäjä ENPI CBC-ohjelmassa sekä Keskisen Itämeren Interreg IV A-ohjelmassa. Etelä-Karjalassa toteutetaan myös Kaakkois-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. Näiden ohjelmien rahoituspäätökset tehdään Suomessa. Projekteihin on mahdollisuus saada rahoitusta myös EU:n erillisohjelmista, jolloin rahoituksen päättää Euroopan komissio. EU-ohjelmia rahoittavat useat viranomaiset. Etelä- Karjalan liitolla on EAKR-ohjelman rahoitusta käytettävissä vuosittain noin 2 miljoonaa euroa. Ohjelmiin sitomatonta maakunnan kehittämisrahaa liitto on myöntänyt vuosittain noin 0,5 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 maakunnan kehittämisraha väheni euroon. Osaamiskeskusohjelman perusrahoitusta myönnettiin vuonna 2012 noin euroa kymmenelle eri hankkeelle, jotka kaikki toteuttavat maakuntaohjelman painopisteitä. Maakuntaohjelman toteutumista ei seurata siten, että kaikkien maakuntaohjelmaa toteuttavien hankkeiden tuloksellisuus olisi koottu yhteen. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaikesta maakunnassa tehtävästä kehittämistoiminta pitäisi kerätä tuloksellisuustiedot eri rahoituslähteistä. Tuloksellisuus olisi kerättävissä eri hankkeiden toteutumistietojen pohjalta, mutta tämä vaatisi asiaan resursseja. Seuraavassa on koottu joitakin panostamista kuvaavia tietoja käytettävissä olleiden seurantatietojen pohjalta. Kyseessä ei ole siten kaiken kattava katsaus maakuntaohjelman panostuksesta, vaan suuntaa-antava kuvaus. Lisäksi panostusta ja tuloksia on vaikea kohdistaa käytettävissä olleen seurantatiedon pohjalta tarkastelussa olevan maakuntaohjelman toiminta-ajalle ( ), sillä tätä ajanjaksoa aiemmin alkaneita hankkeita ja kehittämiskohteita jatkuu nykyisellä maakuntaohjelmakaudella. Näin ollen seuraavat tiedot esitetään rakennerahastokauden mukaisesti, eli vuodesta 2007 alkaen. Maakuntaohjelmakaudelle näistä panostuksista ajoittuu käytännössä noin kolmasosa. Työ- ja elinkeinoministeriöstä saatujen seurantatietojen pohjalta voidaan tehdä muutamia havaintoja EAKR-projektitoiminnan toteutumisesta Etelä-Karjalassa. EAKR-ohjelman varaus- ja maksatustilanteesta kertovien tietojen perusteella Etelä-Karjalan varattu julkinen rahoitus on kokonaisuudessaan noin 38 miljoonaa euroa ohjelmakaudelle. Tämä summa ei pidä sisällään rakennemuutosvarausvaroja eikä ylimaakunnallisten toimintalinjan viiden hankkeiden rahoituksia. Etelä-Karjalaan on syntynyt EAKR-ohjelman hankkeiden vaikutuksesta nykyisen rakennerahastokauden (2007-) alusta alkaen 263 uutta työpaikkaa ( rakennemuutosvarauksen kautta). 7 Uusia yrityksiä on syntynyt puolestaan EAKRprojektitoiminnan myötä yhteensä 217 kpl ( rakennemuutosvarauksen kautta). Työpaikoista 83 on syntynyt Etelä-Karjalan liiton ja 180 Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen rahoituksen myötävaikutuksella. Uusista yrityksistä 183 on syntynyt Finnveran, 16 Etelä- Karjalan liiton ja 18 Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen rahoituksen myötävaikutuksella. 8 Etelä-Karjalan EAKR-projektitoiminnan tulokset ovat kohtalaiset otettaessa huomioon tulosten synnyttämiseen käytetyt varat. Lukemia tarkasteltaessa alueellisesti vertailevasti on syytä kuitenkin huomioida mahdolliset kehittämistoiminnan erilaiset fokusoinnit. Lisäksi eri maakuntien lukemat täydentyvät maaliskuun loppuun asti vielä eri tahdissa. Lukemia on pidettävä siten suuntaa-antavina, ja lisäksi on syytä huomioida se, että esimerkiksi välillisiä työpaikkavaikutuksia ei ole rekisteröity näihin lukemiin mm. Rauha-Tiuru -alueen kehittämisen myötä on saatu noin 300 uutta työpaikkaa. Etelä-Karjalassa on syntynyt uusia 7 Tilanne vuoden 2012 loppuun. Tiedot eivät ole vielä lopullisia, sillä viranomaiset voivat täydentää tietoja vielä maalinkuun 2013 loppuun saakka. Lisäksi Finnveran lukemat eivät ole mukana vielä näissä luvuissa. Alustavasti Finnveran rahoituksella olisi syntymässä uusia työpaikkoja yhtensä noin 400 myöntövaiheen tietojen pohjalta. 8 Finnvera: myöntövaiheen suunnitelmatiedot. Finnveran luvut eivät ole mukana työpaikkaluvuissa, mutta ovat mukana uudet yritykset -luvuissa, koska ao. tieto on luotettava jo myöntöhetkellä. Finnveran pääomasijoituksia ei ole huomioitu lukemissa. 42

43 työpaikkoja EAKR-rahoituksella suhteellisesti tarkasteltuna toiseksi vähiten Etelä-Suomessa. Käytettävissä olevaan rahoitukseen suhteutettuna (38 meuroa, varattu julk. rahoitus) Etelä- Karjalassa EAKR-toiminnalla aikaan saadut uudet työpaikkatulokset ovat koko maan vertailussa hieman keskimääräistä heikompia. Etelä-Karjalassa EAKR-varoilla (EU, valtio ja kunta) synnytetyn yhden työpaikan hinnaksi tulee nykyisillä tiedoilla noin euroa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla, jossa määrälliset tulokset ovat maan parhaita, yhden vastaavan työpaikan hinnaksi tulee noin euroa. Kymenlaaksossa puolestaan yhden uuden työpaikan hinnaksi tulee tällä hetkellä käytettävien tietojen valossa noin euroa, mikä on maan parhain suhdeluku. Yhden uuden yrityksen syntyminen on puolestaan maksanut tällä samalla kaavalla laskettaessa Etelä-Karjalassa noin euroa. Se on koko Suomen vertailussa kolmanneksi tehokkainta tasoa. Maan parhaimmistoa uusien yritysten synnyttämisen tehokkuudessa EAKR-varoilla edustaa Keski-Suomi, jossa yhden uuden yrityksen keskimääräinen kustannus on ollut noin euroa. Kymenlaaksossa yhden uuden yrityksen julkinen kustannus EAKR-varoin on ollut keskimäärin noin euroa. ESR-rahoituksen myötävaikutuksella koko Kaakkois-Suomeen on syntynyt 460 uutta työpaikkaa ja 223 uutta yritystä nykyisellä rakennerahastokaudella vuoden 2012 loppuun mennessä. 9 ESR-rahoituksesta on vastannut kokonaisuudessaan Kaakkois-Suomen ELYkeskus ja indikaattoritietoja ei ollut työ- ja elinkeinoministeriön aineistossa maakunnittain. Vertailussa muuhun Suomeen nähden voidaan tehdä se havainto, että Kaakkois-Suomen ESR-toiminnalla syntyneet tulokset ovat melko vaatimattomia, mutta panostusmahdollisuuskin on vaatimattomampi Kaakkois-Suomella ESR-rahoituksella, näin ollen tehokkuustarkastelussa Kaakkois-Suomi pärjää siten varsin hyvin. Kaakkois-Suomi on pärjännyt myös hyvin EAKR:n toimintalinja viiden hankerahoituksen suhteen. Rahoituspäätöksillä myönnetty ja varattu rahoitus toimintalinjalta Kaakkois- Suomeen on yhtensä noin 14,4 miljoonaa euroa. Tästä noin 7,4 miljoonaa euroa toteutuu eteläkarjalaisten päätoteuttajien kautta. Eteläkarjalaisia toimijoita on myös osatoteuttajina kymenlaaksolaisten päätoteuttajien hankkeissa. Keskeisin hanketoteuttaja toimintalinjan hankkeissa on Lappeenrannan teknillinen yliopisto, jonka toteuttamia näistä hankkeista on reilut puolet (euroissa tarkasteltuna). Etelä-Karjalan puolella keskeinen hanketoteuttaja toimintalinjan hankkeissa on Cursor Oy kattaen myöskin reilut puolet maakuntansa potista. Maakunnan kehittämisrahaa on myönnetty Etelä-Karjalassa hankkeisiin/kehittämiskohteisiin vuosina yhteensä noin euroa. Maakuntaliiton rahoittamista hankkeista keskimäärin noin prosenttia menee maakuntaohjelman painopisteille Toteuma eri toimijoiden ja sidosryhmien näkökulmasta Etelä-Karjalan maakuntaohjelmaa toteutetaan neljällä toimintalinjalla: 1. Elinkeinorakenteen uudistaminen, 2. Koulutus ja osaava työvoima, 3. Kuntien yhteistyö ja palvelurakenteiden uudistaminen ja 4. Kestävä elinympäristö ja laadukas infrastruktuuri. Kyselyllä kartoitettiin vastaajien näkemyksiä siitä, kuinka maakuntaohjelmalla on pystytty vaikuttamaan maakuntaohjelmalle asetettujen tavoitteiden toteutumisiin. Tarkasteltaessa kaikkia ohjelman toimintalinjoja yleiskuva vastausjakaumista muodostuu hyvin monitahoiseksi: suurin osa vastaajista on nähnyt ohjelman vaikuttavuuden esitettyjen 9 Luvut sisältävät myös rakennemuutosvarauksella rahoitetut sekä ylimaakunnalliset ESR-hankkeet. 43

44 tavoitteiden toteutumiseen vain kohtalaiseksi, toiseksi suurin osa vastaajista on nähnyt, että tavoitteet ovat toteutuneet hyvin tai erinomaisesti, ja kolmas ja samalla kokonaisuudessaan pienin joukko vastaajia on nähnyt tavoitteiden toteutuneen huonosti tai ei ollenkaan. Neljännen vastaajaryhmän muodostavat vastaajat, jotka eivät ole osanneet ottaa asiaan kantaa. Yleisvaikutelmaltaan Etelä-Karjalan maakuntaohjelman vaikutus sille asetettujen tavoitteiden toteutumiseen koetaan yleensä kohtalaiseksi, mutta paikka paikoin hyväksi. Seuraavassa kuvassa esitetään, missä määrin Etelä-Karjalan maakuntaohjelmalla on arviointikyselyyn vastanneiden mielestä pystytty vaikuttamaan elinkeinorakenteen uudistamisen strategisten tavoitteiden toteutumiseen. Toimintalinjan tavoitteiden toteutuminen koetaan pääosin kohtalaiseksi, mutta matkailun ja matkailua tukevien palveluiden kehittäminen nousee selvästi muiden tavoitteiden yläpuolelle; yli 70 prosenttia vastaajista pitää tavoitteen toteutumista hyvänä tai jopa erinomaisena. Toiselta suunnalta erottuu ICT-alan kehittäminen, jonka onnistumista maakuntaohjelman näkökulmasta viidennes vastaajista pitää huonona. Kuva 12. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Etelä-Karjalan maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien (strategisten) tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 1: Elinkeinorakenteen uudistaminen (n=46). Sanallisissa kysymystä koskevissa tarkennuksissa vastaajat toivat mm. esiin, että metsäteollisuudessa ja energia-alalla on pystytty hyödyntämään vahvuuksia, mutta muutoin elinkeinoelämän monipuolistuminen on ollut venäläisten kysynnän varassa. Matkailun osalta huomautettiinkin, että alueella on onnistuttu hyvin huomioimaan mm. Venäjän turismi. Parissa kommentissa otettiin kantaa ICT-alan kehittämiseen toteamalla toisaalta alueen ICTstrategian ontuvan ilman valtakunnallista panosta, toisaalta alan kehityksen olevan kiinni laajemmista ympyröistä kuin mihin kansallisesti edes on mahdollista vaikuttaa. Uusia työpaikkoja todettiin syntyneen niin matkailuun, energia-alalle kuin ICT-alan kehittämiseen. Metsäteollisuusklusterin kehittymisen kohti biotaloutta kerrottiin puolestaan tuoneen maakuntaan uusia investointeja. Tyytymättömyyttä tapahtuneeseen kehitykseen tuotiin esille mm. toteamalla, että perusteollisuudessa menetettyjen työpaikkojen korvaamisessa ei ole onnistuttu riittävän 44

45 hyvin; korvaavia työpaikkoja ei ole syntynyt odotetulla tavalla, ehkä talouden taantumankin vaikutuksesta. Sanallisissa kommenteissa huomautettiin myös, että on saatu kovin vähän aikaan elinkeinorakenteen muutosta tai olemassa olevan vahvistumista, matkailua lukuun ottamatta. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen ja uudistumisen kerrottiin painottuneen toistaiseksi tutkimuspuoleen (tuulivoima, chp-laitokset), ei niinkään paikallistason tuotannollisiin investointeihin. Matkailuun tehdyt maakuntaohjelman linjaukset nousivat selkeinä onnistumisina esiin arvioinnin tarkentavissa haastatteluissa eli siltä osin kyselytulokset saavat vahvistusta. Matkailun edistämisestä yhtenä näkyvänä tuloksena mainittiin Holiday Clubin tekemät yksityisen sektorin investoinnit Rauhan kylpylään ja lomaosakeasumiseen, missä taustalla nähtiin myös maakunnan itsensä tekemät panostukset kylpylähankkeen aikaansaamiseksi Lappeenrantaan. Matkailusektorin merkitys nostettiin keskusteluissa jopa maakunnan pelastajaksi talouskriisin ajassa. Holiday Clubin tulon kerrottiin nostaneen alueen profiilia niin paljon, että se on vetänyt perässään muita yksityisiä investointeja alueelle. Missä määrin Etelä-Karjalan maakuntaohjelmalla on kyselyyn vastanneiden mielestä pystytty vaikuttamaan koulutuksen ja osaavan työvoiman toimintalinjalle asetettujen strategisten tavoitteiden toteutumiseen? Myös tämän maakuntaohjelman toimintalinjan tavoitteiden toteutuminen koetaan pääosin kohtalaiseksi (ks. seuraava kuva). Myönteisesti joukosta erottuvat laadukkaan korkeakoulutuksen turvaaminen ja kansainvälisen huippuosaamisen kehittäminen valituilla painopistealoilla. Yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että maakuntaohjelmalla on voitu vaikuttaa näihin molempiin tavoitteisiin hyvin tai erinomaisesti. Myös oppilaitosten yhteistyön lisääminen erottuu edukseen muista toimintalinjan tavoitteista. Selvästi heikoin vaikutus maakuntaohjelmalla katsotaan olleen heikosti vetävien alojen houkuttelevuuden parantamiseen, eikä myöskään vaikuttaminen nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn saa vastaajilta mairittelevia arvioita. Tarkentavissa haastatteluissa käsiteltäessä koulutuksen ja osaavan työvoiman toimintalinjan onnistumisia esille tuli, että Etelä-Karjalassa on ollut lähtökohtana, että tuetaan alueen oppilaitosten omien strategioiden toteuttamista eli pyritään olemaan mukana niiden profiloidessa toimintaansa ja myös tukemaan yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteisen kampuksen kerrottiinkin edenneen oikein hyvin ja siihen todettiin myös maakunnan panostaneen. Ongelmallisena tällä toimintalinjalla nähtiin osaavan työvoiman tuottaminen siinä mielessä, että alueella ei ole tarjota tuolle osaavalle työvoimalle koulutus- ja osaamistasoa vastaavia työpaikkoja. 45

46 Kuva 13. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Etelä-Karjalan maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien (strategisten) tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 2: Koulutus ja osaava työvoima (n=46). Muutama vastaaja antoi kysymykseen liittyen omia sanallisia perustelujaan tai kommentoi muuten toimintalinjalla 2 aikaansaatuja vaikutuksia. Erään vastaajan mielestä on hyvä huomata, että aika monen asian kehittyminen on riippuvainen valtakunnan tason päätöksenteosta, eikä hänen mielestään ehkä hieman niukoilla kehittämisrahoituksilla voida vastata suuriin haasteisiin. Toinen vastaaja totesi samansuuntaisesti, että toimintalinja sisältää runsaasti tavoitteita, joihin maakuntaohjelmalla lähinnä kehittämisvarojen suuntaajana ei lopulta ole paljoa vaikuttamismahdollisuuksia. Ja vaikka kehittämisvaroja olisi suunnattu runsaastikin jonkin tavoitteen edistämiseksi, kuten esim. maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi on tehty, tulokset eivät ole välttämättä toivotunlaisia. Kansainvälisen huippuosaamisen kehittämisen saaman hyvän arvion perusteluina todettiin mm. yliopiston viime aikoina selkeästi panostaneen tiettyihin kärkialoihin, jotka rahoittajaviranomaiset ovat myös huomioineet kehittämisvarojen jaossa. Tällaisista aloista esimerkkeinä mainittiin sähkökäyttötekniikka, energiatehokkuus ja erotustekniikka. Koulutuksen ja osaavan työvoiman kehittämisessä lisäponnistelua kaivattiin mm. heikosti vetävien alojen houkuttelevuuden parantamiseen, nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja työikäisen aikuisväestön osaamisen ylläpitämiseen. Todettiin myös, että ammattikoulutuksen yritysyhteistyön kehittyminen on ollut liian hidasta. Eräs vastaaja kertoi huolestumisestaan siitä, että ATIVA:lla on aikeita lopettaa aikuiskoulutuksen tarjonta v alusta luonnonvara-alalla. Saman vastaajan mukaan ammattioppilaitoksesta valmistuvien nuorten osaaminen ja työelämän tarpeet eivät välttämättä kohtaa. Esimerkkinä hän mainitsi maalarit. Maakunnan todettiin myös menettäneen ammattikorkeakoulun tietotekniikan opetuksen ja yliopiston opetuksen jääneen volyymiltaan aivan liian heikoksi ja huonosti tunnetuksi, minkä vuoksi alue myös alkaa menettää ICT-alan työpaikkoja peruuttamattomasti. Erään vastaajan mielestä julkisten palveluiden osalta henkilöstön vaihtuvuuteen eläköitymisen kautta tulisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. 46

47 Seuraavassa kuvassa esitetään vastausjakaumat siihen, missä määrin maakuntaohjelmalla on pystytty vaikuttamaan kuntien yhteistyöhön ja palvelurakenteiden uudistamiseen. Myös tämän toimintalinjan 3 tavoitteiden toteutuminen koetaan enimmäkseen kohtalaiseksi. Parhaat arviot saa kuntien välisen yhteistyön lisääminen, mutta tämänkin tavoitteen kohdalla alle kolmasosa vastaajista näkee maakuntaohjelman vaikuttaneen hyvin tai erinomaisesti. Eniten negatiivisia arvioita (24 %) annettiin maakuntaohjelman vaikuttavuudesta uusien avausten edistämiseen kuntapalveluiden toteuttamistavoissa. Kuva 14. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Etelä-Karjalan maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien (strategisten) tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 3: Kuntien yhteistyö ja palvelurakenteiden uudistaminen (n=46). Vastaajat antoivat kuntien yhteistyöstä ja palvelurakenteen uudistamisesta joitakin kommentteja. Eräs vastaaja totesi Etelä-Karjalassa olevan yksi suuri kunta, yksi keskikokoinen kunta ja loput pieniä kuntia. Hänen mielestään näiden lähtökohtaisesti erilaisten kuntien näkemysten sovittaminen on vaikeaa, jollei todellista halua muutokseen ole. Toinen vastaaja oli sitä mieltä, että kuntien välinen yhteistyö on parantunut ja uusia yhteistyömuotoja palvelurakenteiden uudistamiseksi syntyy; myös kuntarakenne on vähitellen uudistunut. Yksi vastaaja arvioi tavoitteen yhteistyön tiivistämisestä jääneen kuntarakenneuudistuksen jalkoihin. Yhdessä kommentissa todettiin, ettei yhteistyö kaupunkien välillä toimi toivotulla tasolla, mutta kuntakentässä näyttää hiukan paremmalta. Samaan asiaan viittasi eräs toinen vastaaja, jonka mukaan ajoittain vieläkin näkyvät vanhat vastakkainasettelut esim. Lappeenranta Imatra-akselilla, mutta selvää parannusta on ilmassa. Eräässä kannanotossa todettiin, että kuntien palvelurakenteessa ei saa liikaa ihannoida suuruuden ekonomiaa, vaan esim. maaseutupaikkakuntien omia rakenteita tulee kehittää mahdollisuuksien rajoissa, ja niitä pitää myös tukea, eikä siirtää kaikkea Lappeenrantaan. Runsaasti mielipiteitä kirvoitti myös Eksoten strategian toteuttaminen ja edesauttaminen. Esitetyt käsitykset olivat osittain keskenään ristiriidassa. Erään vastaajan mukaan Eksoten toiminnan ja talouden strategian tukeminen on vaikeaa, koska näkökulmat on pidetty liiaksi erillään. Eräs toinen vastaaja huomautti, että kehittämisvaroja on suunnattu runsaasti Eksoten strategian toteutukseen, mutta sen alijäämäongelmat eivät toki ole toivotun kaltaisia tuloksia. Myös eräs toinen vastaaja totesi, että Eksotea on kyllä autettu ja maakuntaliitto on 47

48 monesti myöntänyt rahaa kehittämiseen. Saman vastaajan mielestä ongelma kuitenkin on siinä, että toimintatapojen uudelleenorganisointi ei ole rahasta kiinni, vaan siitä miten hyvin ja yksinkertaisesti palveluprosessit toimivat. Muuan vastaaja oli sitä mieltä, että Eksoten osalta maksuosuuksiin sitoutuminen on ollut heikkoa, mutta koska vanhusväestö lisääntyy, näihin palveluihin on joka tapauksessa resursseja kohdennettava. Myös tarkentavissa haastatteluissa käsiteltiin Eksoten asiaa. Periaatteessa konseptia pidettiin hyvänä eli sosiaali- ja terveyspuolen yhdistämistä ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajan hävittämistä, mutta käytännössä asian kerrottiin ontuvan. Syynä pidettiin sitä, että kunnissa ei millään meinata uskoa, että julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan paljon enemmän rahaa, kuin mihin kunnissa on varauduttu. Asian järjestämisessä riittää koko ajan haasteita, eikä ratkaisuja synny, ellei tunnusteta ikärakenteen johtavan siihen, että näitä palveluja tarvitaan koko ajan enemmän. Vaikuttamisesta toimintalinjan 4, Kestävä elinympäristö ja laadukas infrastruktuuri, tavoitteiden toteutumiseen yleisvaikutelma on edellisten toimintalinjojen kaltainen eli vaikuttamista pidetään keskimäärin kohtalaisena (ks. seuraava kuva). Parhaiten arvioitiin vaikutetun tie- ja raideliikenteen kehittämiseen. Melkein puolet vastaajista näki, että ko. tavoitteeseen on pystytty vaikuttamaan hyvin tai erinomaisesti. Toiseksi parhaiten vastaajat arvioivat vaikuttamisen onnistuneen Saimaan alueen kehittämisessä monipuoliseksi virkistysja ulkoilualueeksi. Tällä toimintalinjalla maakuntaohjelman vaikutusta pidettiin heikoimpana elinvoimaisen maaseudun turvaamisessa. Myös kestävän maakunnallisen ratkaisun saaminen jäte- ja pohjavesikysymyksille näyttää olleen alueella hankalaa. Kuva 15. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Etelä-Karjalan maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien (strategisten) tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 4: Kestävä elinympäristö ja laadukas infrastruktuuri (n=46). Noin neljäsosa kysymykseen vastanneista kommentoi tai tarkensi vastaustaan kestävää elinympäristöä ja laadukasta infrastruktuuria koskevien tavoitteiden toteutumisesta. Jälleen 48

49 kommenteissa tuli esiin, että toimintalinjalle on ladattu tavoitteita ja kehittämistoimenpiteitä niin runsaasti, että niukkojen kehittämisresurssien puitteissa eri tavoitteiden onnistumismahdollisuudet pienenevät, kun tarpeet ja tavoitteet suhteutetaan näihin käytettävissä oleviin resursseihin. Varoja todettiin kuitenkin suunnatun runsaasti maakunnan viihtyvyyttä ja matkailullista vetovoimaisuutta parantaviin hankkeisiin: valtatie 6 Imatran ja Lappeenrannan välille on valmistunut, rajanylityspaikkojen kehittämiseen on saatu ENPIohjelman rahoitusta, vesistöjen tilan parantamiseksi on tehty ja tehdään paljon töitä, Rauhan aluetta on kehitetty ja uusiutuvia energiamuotoja sekä kehitetään (LUT) että otetaan aktiivisesti käyttöön (kunnat ja yritykset) maakunnassa. Muutamissa vastauksissa korostettiin, että liikenneinfrastruktuuriin, erityisesti rajanylitykseen, tulee myös jatkossa panostaa ja mm. 6-tien jatkon toteutusta ja kaksoisraiteen rakentamista Luumäen ja Imatran välille pidettiin tärkeinä. Eräässä kommentissa uhkakuvaksi nostettiin, että rajaliikenne Venäjälle saattaa siirtyä Baltian maiden kautta kulkevaksi, ellei hankkeita saada toteutettua. Kuutostien investoinnit nostettiin myös tarkentavissa haastatteluissa toimintalinjan 4 merkittävimpiin aikaansaannoksiin. Maakunnan saavutettavuuden nähtiin parantuneen lisäksi rautatieliikenteen (Allegro) ja kansainvälisen lentoliikenteen kehittämisen myötä. Toimintalinjan edistämisen todettiin olevan hyvin pitkälle alueen edunvalvontaa etenkin valtion keskushallinnon suuntaan. Haastatteluissa myös kritisoitiin maakunnassa ladattuja ylisuuria toiveita liikenneinfrastruktuuriin panostamisesta. Listalla olleiden hankkeiden määrä nähtiin niin suureksi, ettei niiden toteutumista pidetty realistisena, minkä arveltiin olevan hyvin tiedossa myös maakunnan keskeisillä toimijoilla. Sanallisissa kommenteissa eniten kritiikkiä suunnattiin toimintalinja 4:n osalta laajakaistahankkeen toteutukseen. Jotkut vastaajat huomauttivat, että monin paikoin hajaasutusalueilla tietoliikenneyhteydet ovat gsm-verkon varassa ja toimivat heikosti. Laajakaistaasiassa korostettiinkin, että maaseutua ei saa unohtaa, kun verkkoa kehitetään. Esille tuli myös, että maaseudun elinvoimaa heikentää vähäinen kehittämishaluisten yritysten määrä, mikä on näkynyt mm. maaseutuohjelman rahoituksen kysynnässä. Eräässä vastauksessa esitettiin, että maaseudun elinvoimaisuus tulisi ottaa huomioon julkisissa hankinnoissa jatkossa. Yhden vastaajan huoli kohdistui siihen, että kulttuuri on jätetty syrjään kehittämisen painopisteistä. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman arvioinnin työpajassa keskusteltiin ohjelman tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Kun osallistujia pyydettiin pohtimaan, mitkä ovat olleet tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta haitanneet ongelmat, näkemykset kiteytyivät kolmeen keskeisimpään tekijään: resurssipulaan, taloudelliseen taantumaan ja maakunnan ulkopuolella tehtyihin päätöksiin. Resurssipula nähtiin niin rahan kuin henkilöresurssienkin puutteena. Lisäksi toimijoiden puutteen koettiin aiheuttaneen sen, että osa rahoituksesta jää käyttämättä, kun toteuttamiseen ei ole päätoimisia henkilöitä. Hankkeita kerrottiin tästä syystä myös keskeytetyn. Taloustaantumaa puolestaan voi pitää selityksenä sille, että kehittämistoimintaan ei ole irrottaa sen paremmin yksityistä kuin julkistakaan rahaa. Maakunnan ulkopuolisilla päätöksillä viitattiin keskustelussa lähinnä ympäristöministeriön linjauksiin ja ymmärryksen puutteeseen alueen erityispiirteistä. Tarkentavissa haastatteluissa alueen ulkopuolista päätöksentekoa, johon on erittäin vaikea vaikuttaa, kritisoitiin myös metsäteollisuuden linjauksissa. Tarkentavien haastattelujen yksi viesti oli, että maakunnassa on viime aikoina keskitytty liiaksi alueen sisäisiin tekemisiin ja jätetty vähemmälle huomiolle maakunnan kilpailukyvystä huolehtiminen ja siihen liittyen mm. lobbaaminen eri suuntiin. Esimerkiksi hankeasioissa 49

50 nähtiin näpertelyä ja keskittymistä maakunnan sisäiseen rakenteeseen, kun olisi pitänyt nähdä laajempi yhteys. Mitkä ovat sitten arvioinnin työpajatyöskentelyn perusteella Etelä-Karjalan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta vahvistaneet hyvät käytännöt? Onnistuneina asioina pidettiin toimivaa alueellista yhteistyötä, laajaa tahtotilaa ja maakunnan kehittämisilmapiirin vahvistumista, mistä osoituksena ovat yksimieliset päätökset maakuntahallituksessa ja MYR:ssä. Keskustelun perusteella maakunnan yhteistyöryhmä huomioi koko maakunnan näkökulman ja pystyy näkemään maakunnan kehittämisen kokonaisuutena. Alueella on pystytty myös määrittelemään kärkihankkeita joihin haetaan yhteistuumin rahoitusta. Sama asia eli maakunnan yhtenäisyys onnistumisten taustalla tuotiin esille myös tarkentavissa haastatteluissa. Keskustelussa todettiin, että maakuntaohjelmassa asetetut strategiset päämäärät ja toimintalinjat ovat pääpiirteissään olleet osuvia. Arvioinnin työpajaan osallistuneiden mielestä tehtiin oikea ratkaisu, kun ei rajauduttu metsäteollisuuden kehittämiseen, vaan huomio on suunnattu myös matkailuun ja maakunnan sijaintiin Venäjän naapurissa. ICTalan kehitys sai osallistujat pohtimaan siihen tarvittavaa panostusta. Todettiin, että ala on rajusti muuttunut ja tuon muutoksen myötä se työllistää pienten yritysten kautta suurten sijaan. Maakuntaohjelman nähtiin ottaneen tämä mahdollisuus huomioon ja sen mukaisesti kerrottiin myös linjatun tavoitteita, jotka reagoivat tilanteeseen. ICT-alalla kuitenkin arvioitiin olevan liian vähän yritystoimintaa, resursseja ja osaamista laajojen tavoitteiden toteuttamiseen, eli pienillä resursseilla kerrottiin tavoiteltavan isoja asioita. Johtopäätökset ja suositukset Maakunnan työttömyysaste on kohentunut nopeasti vuoden 2012 aikana. Maakuntaohjelmassa asetettu tavoite työttömyysasteen suhteen on alitettu noin prosentilla työvoimatutkimuksen tietojen mukaan. Työvoimatilastot puolestaan puhuvat toisenlaista kieltä asiasta. Väestön määrän ja bruttokansantuotteen kehityksen suhteen maakuntaohjelman tavoitteiden saavuttaminen ei vaikuta realistiselta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi nopeita ja tavoiteltua kehitystä tukevia toimenpiteitä. Peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla olevien vuotiaiden suhteelliseen osuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa tässä vaiheessa epätodennäköiseltä. Sen sijaan tutkinnon suorittaneiden yli 15-vuotiaiden osuus kehittyy toivotulla tavalla ja mahdollisuudet tämän tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat realistisilta. Maakunnan keskeisten kehittämistavoitteiden seuranta toimii hyvin. Keskeisten hankkeiden/hankekokonaisuuksien tarkastelu arvioinnissa toi kuitenkin esille maakuntaohjelman seurantaan liittyviä puutteita. - Maakuntaohjelmassa ja totsuissa esitettyjen kehittämiskohteiden/hankkeiden toteutumista ei seurata systemaattisesti ja kootusti, joten tämä jättää tuloksellisuuden seurantaan aukkoja. - Lisäksi kun on tarvetta seurata hankkeistuksen aikaansaamaa kokonaistuloksellisuutta tai vaikuttavuutta maakuntaohjelman toteutusaikana, ei vastaavaa koottua tietoa ole käytettävissä. - Toteutuneen hankkeistuksen (panostukset ja tulokset) kohdistumista maakuntaohjelman toimintalinjoihin ei seurata systemaattisesti. 50

51 - Kun maakuntaohjelmaa toteuttavan erilaisen kehittämistoiminnan tuloksellisuus tiedetään paremmin, on helpompi myös kohdistaa tulevia kehittämistoimia Etelä-Karjalan maakuntaohjelmassa ja erityisesti sen toteuttamissuunnitelmissa mainittuihin strategisiin tavoitteisiin on vastattu kokonaisuudessaan melko hyvin maakunnallisella hankkeistuksella ja kehittämistoimenpiteillä. Pääasiassa hankkeistus on tapahtunut EAKR-, ESR- ja ENPI-ohjelmilla. Alueen EAKR-panostus vaikuttaa olleen hyvin tehokasta varsinkin uusien yritysten synnyttämisen näkökulmasta. Uusien työpaikkojen synnyttämisen tehokkuudessa EAKRtoimenpiteiden avulla olisi maakunnassa kirittävää suhteessa moniin muihin maakuntiin Suomessa. ESR-hanketoiminnan merkitys työpaikkojen luomisessa on Etelä-Karjalassa kuten koko Kaakkois-Suomessa selvästi vähäisempi. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman tärkeimmäksi strategiseksi päämääräksi on asetettu yritystoiminnan ja työpaikkojen saaminen alueelle, jotta maakunnan negatiivinen väestönkehitys saadaan käännettyä positiiviseksi. Arvioinnissa käytettävissä olevien tietojen valossa työpaikkojen saamisessa alueelle vaikuttaa olevan selvästi parantamisen varaa ja se tarvitsee erityistä huomiota myös jatkossa. Etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työttömyyden kasvu tulisi katkaista. Tiedossa on, että myös merkittäviä välillisiä työpaikkavaikutuksia on saatu alueella aikaan, mutta nämä vaikutukset eivät näy seurannassa. Eroavuuksia maakuntaohjelman toimintalinjojen suhteen on nähtävissä siinä, kuinka totsuissa esitettyjä keskeisiä hankekokonaisuuksia on edistetty merkittävillä hankkeilla. Toimintalinjaan 1 on selvästi panostettu maakunnallisella hankkeistuksella eniten. Erityisesti matkailua ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä edistäviä hankkeita on syntynyt ja tuettu. Metsäteollisuusklusterin uudistumista tukevia maakunnallisia hankkeita on puolestaan vähän, joten siihen ei ole erityisemmin panostettu maakunnallisella hanketoiminnalla. Samansuuntaiset havainnot voidaan erityisesti tehdä myös ICT-alaan panostamisesta maakunnallisesti. Toimintalinjan kaksi voidaan sanoa toteutuneen maakunnallisen hankkeistuksen näkökulmasta melko heikosti. Lähinnä esille nousevat Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun välisen yhteistyön edistäminen (mm. kampus) sekä erilaisten oppilaitosten rakentamis-/perustamishankkeiden edistäminen. Toimintalinja kolme on toteutunut hankkeistuksen näkökulmasta melko hyvin. Hankkeista suuri osa on kohdistunut sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen alueella. Merkittävä rahoituslähde näiden kehittämistoimenpiteiden osalta on ollut STM:n KASTE-ohjelma. Toimintalinja neljä on panostamisen näkökulmasta hyvin erilainen, sillä se painottuu liikennejärjestelmän kehittämiseen ja siten se nojaa hyvin vahvasti valtionhallinnolta tarvittavaan rahoitukseen. Yksi toteutettava tiehanke voi olla kustannuksiltaan suurempi kuin vaikkapa aluekehittämiseen varattu EU-rahoitus maakunnassa koko ohjelmakaudella. Suurin osa toimintalinjalla toteutuneesta toiminnasta on maakuntaohjelman tarkastelujaksolla ollut erilaista suunnittelutoimintaa ja toteutukseen saatuja infrahankkeita on suhteellisen vähän. Toteutukseen ovat päässeet mm. Imatran ja Nuijamaan raja-asemien liikennejärjestelyt ENPI-rahoituksella. Lisäksi VT6:n välin Lappeenranta-Taavetti parantamisesta on periaatteessa jo päätetty, mutta asia on vielä uudelleenarvioitavana. Rahallisesti toimintalinjaan 4 panostetaan maakuntaohjelman toimintalinjoista eniten. 51

52 Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa esitetään kehittämiskohteita paljon kyseessä on selvästi erilaisten tahojen toiveiden tynnyri. Tämä vähentää jossain määrin toteuttamissuunnitelmien strategisuutta. Maakuntaohjelmatyöllä on pystytty vaikuttamaan Etelä-Karjalan kehitykseen kohtalaisesti arviointikyselyyn vastanneiden toimijoiden mielestä. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman neljälle toimintalinjalle on koottu mittava määrä tavoitteita, joista osa on myös varsin vaativia. Sen vuoksi ei tarvitse ihmetellä, miksi vaikuttaminen näiden tavoitteiden toteutumiseen nähdään keskimäärin enimmäkseen kohtalaisena ja vain joidenkin yksittäisten tavoitteiden osalta hyvänä. On myös syytä yhtyä erään kyselyyn vastanneen kommenttiin, että maakuntaohjelman tavoitteiden kirjo on niin laaja, että onnistumismahdollisuudet jokaisen suhteen pienenevät kun kehittämistarpeet suhteutetaan kehittämisresursseihin. Tästä looginen johtopäätös on, että mitä terävämmin ja harvempiin kokonaisuuksiin kehittämisresurssit voidaan suunnata, sitä suurempaa vaikuttavuutta niistä on lupa odottaa. Arviointikyselyn perusteella puolestaan näyttää siltä, että koulutuksen ja osaavan työvoiman toimintalinja on toteutunut maakuntaohjelman toimintalinjoista kaikkein parhaiten. Maakunnan toimijoiden mielestä heikointa toteutuminen näyttää olevan kuntien yhteistyön ja palvelurakenteiden uudistamisessa. Kaikkien toimintalinjojen yksittäisistä tavoitteista parhaiten on vastaajien mukaan onnistuttu kehittämään matkailua ja matkailua tukevia palveluita. Etelä-Karjalan maakuntaohjelman strategisten tavoitteiden toteutumisen johtopäätökset toimijoiden näkökulmasta ovat seuraavat: Elinkeinorakenteen uudistaminen: Matkailun ja matkailua tukevien palveluiden kehittäminen on toteutunut toimintalinjan tavoitteista selvästi muita tavoitteita paremmin. ICT-alan kehittäminen puolestaan on toteutunut tällä toimintalinjalla heikoiten. Koulutus ja osaava työvoima: Laadukkaan korkeakoulutuksen turvaaminen ja kansainvälisen huippuosaamisen kehittäminen valituilla painopistealoilla ovat toimintalinjan tavoitteista parhaiten toteutuneet. Myös oppilaitosten yhteistyön lisääminen erottuu edukseen muista toimintalinjan tavoitteista. Selvästi heikoin vaikutus maakuntaohjelmalla on ollut heikosti vetävien alojen houkuttelevuuden parantamiseen. Kuntien yhteistyö ja palvelurakenteiden uudistaminen: Kuntien välisen yhteistyön lisääminen on toteutunut toimintalinjalla parhaiten, vaikkakin keskimäärin vain kohtalaisesti. Toimintalinjan tavoitteista heikoimmin on pystytty vaikuttamaan uusien avausten edistämiseen kuntapalveluiden toteuttamistavoissa. Kestävä elinympäristö ja laadukas infrastruktuuri: Parhaiten arvioitiin vaikutetun tie- ja raideliikenteen kehittämiseen. Tällä toimintalinjalla maakuntaohjelman vaikutusta pidettiin heikoimpana elinvoimaisen maaseudun turvaamisessa. 52

53 4. KYMENLAAKSO 4.1. Kymenlaakso toimintaympäristönä Kymenlaakso jakaantuu Kouvolan ja Kotkan Haminan seutukuntiin. Maakunnassa on seitsemän kuntaa, joista kaupunkeja ovat Kouvola, Kotka ja Hamina. Maakunnan nimi juontuu sen halki virtaavasta Kymijoesta, jonka läheisyyteen alueen väestö on luontaisesti pyrkinyt keskittymään. Kymenlaaksoa luonnehditaan luonnonmaisemaltaan koko Suomen pienoiskuvaksi ja sieltä löytyykin jokilaakson ja rakennetun ympäristön lisäksi erämaaluontoa, merta ja saaristoa. Kuva 16. Kymenlaakson kunnat ja seutukunnat ( Väkiluku ja ennusteet Kymenlaakson maakunnassa asui vuoden 2012 lopussa asukasta väkiluku pieneni edellisestä vuodesta 365 asukkaalla. Väestöennusteiden mukaan maakunnan väkimäärä pienenee jatkossakin: Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Kymenlaaksossa asuu vuonna 2020 kaikkiaan henkilöä. Maakunnan kokonaisväkimäärän pienentyessä siirtolaisuuden merkitys on kasvanut ja samalla hidastanut väestön vähenemistahtia. Ulkomaalaisten määrä ja osuus väestöstä ovat kasvaneet viime vuosien aikana merkittävästi ja vuoden 2011 lopussa syntyperältään ulkomaalaisia oli Kymenlaaksossa hieman yli henkilöä (4,4 prosenttia). Verrattaessa maakunnan kuntia keskenään on ulkomaalaistaustaisten asukkaiden osuus selvästi suurin Kotkassa, lähes seitsemän prosenttia. Ikärakenne Väestön ikärakenne vuonna 2011 vaihteli Kymenlaakson kunnissa jonkin verran, mutta siinä ei ollut samanlaista kaksijakoisuutta kuin naapurimaakunnassa Etelä-Karjalassa. Alle 15- vuotiaiden osuus on keskimäärin 15 prosenttia koko väestöstä, mutta Pyhtää erottuu 53

54 joukosta lasten ja nuorten suuremmalla osuudella ja Miehikkälä heidän keskimääräistä pienemmällä osuudella. Miehikkälän alueen muista kunnista erottuva väestörakenne näkyy myös selvästi vanhusväestön ja työikäisen väestön kohdalla. Yli 65-vuotiaiden osuus Miehikkälän asukkaista on 30 prosenttia, kun koko maakunnassa se jää 22 prosenttiin. Vanhusväestön pienimmät osuudet ovat Kotkassa ja Pyhtäällä. Työikäisiä Miehikkälässä on 58 prosenttia väestöstä, kun maakunnassa keskimäärin työikäisten osuus nousee 63 prosenttiin. Kotkassa ja Kouvolassa on alueen suurin työikäisten osuus. Alue Taulukko 4. Väestön ikärakenne Kymenlaaksossa (Tilastokeskus) v v. Yli 65 v. henkilöitä henkilöitä henkilöitä % % % Yhteensä henkilöitä Hamina Iitti Kotka Kouvola Miehikkälä Pyhtää Virolahti Kymenlaakso Työikäinen väestö (18 64-vuotiaat) on vähentynyt Kymenlaaksossa 5 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen Maakunnan koko väestö on vähentynyt samaan aikaan 2,7 prosenttia. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan työikäisen väestön väheneminen jatkuu entistä nopeampana, jos muuttoliike jatkuu samankaltaisena kuin edellisinä vuosina. Väestöprojektion mukaan työikäisten määrä supistuu 17,5 prosenttia ( henkeä) vuosien välisenä aikana. Väheneminen on Kymenlaaksossa suhteellisesti nopeampaa kuin koko maassa, koska ns. suurten ikäluokkien osuudet ovat maakunnassa merkittävästi korkeammat kuin koko maassa keskimäärin. ( Väestöllinen huoltosuhde 10 oli Kymenlaaksossa 57,5 ja koko maassa 52,9 vuonna Huoltosuhteessa kuntien asukkaiden ikärakenteen eroavuudet näkyvät siten, että maakunnan heikoin huoltosuhde on Miehikkälän 72,6, kun taas Kotkassa se on 56,3 ja Kouvolassa 56,5. Näissä molemmissa huoltosuhteeltaan parhaissa kaupungeissa huoltosuhde ei kuitenkaan yllä koko maan keskiarvoon. Aluetalous Kymenlaakson bruttokansantuote 11 oli vuoden 2010 ennakkotiedon mukaan euroa/asukas, kun se koko maassa nousi asukasta kohden keskimäärin euroon. Verrattaessa Kymenlaakson ja koko maan keskimääräisen asukaskohtaisen bruttokansantuotteen kehitystä 2000-luvun alusta vuoteen 2010 on Kymenlaakson suhteellinen asema yhtä poikkeusvuotta lukuun ottamatta koko ajan heikentynyt. Tarkastelujakson alussa vuonna 2000 Kymenlaakson BKT/asukas oli selvästi paremmalla tasolla kuin koko maassa, mutta sen jälkeen se on laskenut viimeisimmän tiedon mukaan noin 82 prosentin tuntumaan koko maan keskiarvoon verrattuna. Paperiteollisuuden voimakas rakennemuutos näkyy näissä luvuissa erittäin selvästi. Saatavilla olevien tilastojen mukaan viimeisin tieto tilanteen kehittymisestä viittaa siihen, että Kymenlaakson talous jää edelleen koko maan vauhdista. Arvonlisäyksellä mitattuna maakunnan volyymi kasvoi 10 Väestöllinen huoltosuhde ilmaisee montako alle 15- ja yli 64-vuotiasta on 100 työikäistä kohti. 11 BKT markkinahintaan, käyvin hinnoin. 54

55 vuodesta 2009 vuoteen 2010 kaikkiaan 1,4 prosenttia. Samaan aikaan koko Suomessa arvonlisäyksen volyymikasvu oli keskimäärin 3,2 prosenttia. (Tilastokeskus/Aluetilinpito.) Työpaikat, työlliset ja työttömyys Vuonna 2010 Kymenlaaksossa oli työpaikkaa. Kymenlaakso on erikoistunut vahvimmin paperiteollisuuteen ja logistiikkaan, kun verrataan maakunnan eri toimialojen työpaikkaosuutta koko maan tilanteeseen. Paperiteollisuuden osuus alueen työpaikoista on 5,5-kertainen ja liikennettä palvelevan toiminnan 3,5-kertainen koko maan vastaaviin osuuksiin verrattuna. Rakennusaineteollisuuden, energia- ja vesihuollon, maaliikenteen sekä kemianteollisuuden osuudet alueen työpaikoista ovat myös selvästi korkeammat kuin koko maassa, samoin julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen. (Kymenlaakson toimialakatsaus 2/2011.) Työllisten määrä väheni Kymenlaaksossa noin henkilöllä vuodesta 2008 vuoteen Vuonna 2010 maakunnan työllisten määrä kävi matalimmillaan koko 2000-luvun aikana, mutta on siitä eteenpäin kasvanut noin tuhannen työllisen joukolla vuosittain. Kaiken kaikkiaan maakunnan työllisten määrä on vähentynyt vuosien välisenä aikana noin 3,7 prosenttia. Työllisyysasteella tarkoitetaan työllisten prosenttiosuutta väestöstä. Virallinen työllisyysaste lasketaan vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä. Vuonna 2008 Kymenlaakson työllisyysaste oli 67 prosenttia. Tämän jälkeen vuoteen 2012 tultaessa työllisyysaste kävi heikoimmillaan 62,8 prosentissa vuonna 2010, mutta oli vuonna 2012 jo ylittänyt vuoden 2008 lukeman ollen 67,3 prosenttia. Koko tarkastelujakson aikana maakunnan työllisyysaste on ollut heikompi kuin maamme keskimääräinen työllisyysaste. Pienimmillään työllisyysasteiden ero oli v. 2012, 1,7 prosenttiyksikköä. Kun tarkastellaan Kymenlaakson suhteellisen aseman kehitystä koko maahan nähden, voidaan todeta, että se on viimeisen kolmen vuoden ajan koko ajan parantunut. Vielä vuonna 2010 Kymenlaakson työllisyysaste oli 5 prosenttiyksikköä alempi kuin Suomessa keskimäärin. Kymenlaakson työttömyysaste 12 oli keskimäärin 7,5 prosenttia vuonna Koko luvun aikana se on ollut vain yhtenä vuotena tätä alhaisempi; vuonna 2007 maakunnan työttömyysaste laski 7 prosenttiin. Vuoden 2007 jälkeen työttömyysaste nousi 11 prosenttiin vuonna 2010 ja on siitä eteenpäin tullut alaspäin. Työ- ja elinkeinohallinnossa kerätyn työvälitystilaston mukaiset työttömyysluvut ovat yleensä Tilastokeskuksen lukuja suurempia ja niin on tässäkin tarkastelussa. Kaakkois-Suomen ELYkeskuksen laatiman työllisyyskatsauksen (12/2012) mukaan Kymenlaaksossa oli vuoden 2012 lopussa työttömiä yhteensä 14,1 prosenttia työvoimasta eli 5,9 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Koko maan työttömien työnhakijoiden määrä lisääntyi 10,5 prosenttia. Työttömyyden kasvu jatkui joulukuussa, mutta kasvuvauhti ei enää kiihtynyt syksyn aiemmista kuukausista. Kymenlaaksossa työtä haki työtöntä henkilöä lomautetut mukaan lukien. Määrä kasvoi Kotkan-Haminan seudulla 3,7 prosenttia ja Kouvolan seudulla 8,2 prosenttia. Positiivinen piirre työttömyyden kehityksessä on nuorten työttömyyden kääntyminen laskuun Kotkan-Haminan seudulla ja kasvun pysähtyminen Kouvolan seudulla. Työttömistä alle 25-vuotiaita oli Kouvolan seudulla 13 prosenttia ja Kotkan-Haminan seudulla 12,8 prosenttia. Korkeimmat työttömien osuudet työvoimasta olivat Kotkassa 17,1 prosenttia, Haminassa 13,4 prosenttia ja Kouvolassa 13,3 prosenttia. Matalimmat työttömyysasteet olivat Virolahdella 8,2 prosenttia ja Miehikkälässä 9,7 prosenttia. 12 Tässä työttömyysasteena on käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaisia lukuja. 55

56 Maakunnittainen BTV-indeksi BTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku, jolla tarkastellaan alueiden kehityksen muutosta. Indikaattori muodostuu kolmesta perusmuuttujasta, jotka ovat tuotanto, työn määrä ja sen muutos sekä väestön määrä ja sen muutos. Indeksillä mitaten alueiden väliset kehityserot Suomessa ovat huomattavia. BTV-indeksillä mitattuna alueellisen kehityksen heikoimmat indikaattoriarvot vuosien 2000 ja 2010 välisenä aikana ovat Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Niissä indikaattorin kaikki osatekijät ovat heikentyneet, mutta varsinkin tuotannon voimakas heikkeneminen painaa Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat vertailun hännille. Kuva 17. BTV-indeksi maakunnittain (Tilastokeskus) Maakuntaohjelman laadintaprosessi Kymenlaakson maakuntahallitus käynnisti virallisesti maakuntaohjelman laatimisen ja ohjelma hyväksyttiin maakuntavaltuustossa Kymenlaakson maakuntaohjelmassa yhdistyvät pidemmän aikavälin maakuntasuunnitelma; Kymenlaakson visio ja strategia sekä nelivuotiskaudeksi laadittu Kymenlaakson maakuntaohjelma Ohjelman läpileikkaavat teemat ovat ilmastonmuutos, rakennemuutos, ekotehokkuus, luonnonvarat ja Venäjä-osaaminen. Ohjelmatyön pohjaksi ulkopuolinen konsultti on analysoinut EVA:n skenaarioita maakunnan kehityskulusta ja maakunnan molemmat seutukunnat ovat 56

57 työstäneet omat elinkeinostrategiansa Maakuntaohjelman painopisteet perustuvat varsin pitkälle näihin strategioihin. 13 SOVA-arviointi käynnistyi ohjelmatyön aloitusvaiheessa syyskuussa Sidosryhmillä ja yleisön kuuleminen maakuntaohjelmasta ja ympäristöselostuksesta oli syyskuussa 2009, jolloin osallistumis- ja arviointisuunnitelma oli esillä. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan liitot käynnistivät parivuotisen maakuntaohjelmatyön kehittämisprojektin syksyllä 2009 aluehallinto- uudistuksen valtakunnallisena pilottiprojektina. Projektin yhteydessä haastateltiin merkittävä määrä maakunnan keskeisiä toimijoita ja heiltä saatiin näkemyksiä maakuntaohjelman sisältöön. Syksyllä 2009 Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnan yhteistyöryhmien yhteisessä seminaarissa käytiin läpi yhteisiä kehittämistavoitteita ja hanketoiminnan painopisteitä. Kysely asukkaille ja sidosryhmille toteutettiin loka-marraskuussa TEM ja ELY kommentoivat maakuntaohjelman painopisteitä marraskuussa Skenaariot ja ohjelmaluonnoksen valmistelu olivat vireillä joulukuussa Aluerakenteen visioista pyydettiin asiantuntijoilta palautetta helmikuussa Ohjelmaluonnos oli MYR sihteeristössä helmi- ja maalikuussa 2010 ja keväällä myös maakuntavaltuuston seminaarissa, maakuntahallituksessa ja ympäristöpoliittisessa neuvottelukunnassa maakuntaohjelman luonnos ja ympäristöseloste olivat julkisesti nähtävillä ja niistä lähetettiin lausuntopyynnöt. Huhtikuussa Kotkassa ja Kouvolassa järjestettiin yleisötilaisuudet maakuntaohjelman luonnoksesta. Kymenlaakson maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntaohjelman Arvioinnissa toteutetun sidosryhmäkyselyn vastaajista suurin osa koki tuntevansa Kymenlaakson maakuntaohjelman sisällön ja tavoitteet kohtalaisesti (ks. seuraava kuva). Lopuilla vastaajista maakuntaohjelman tuntemus oli hyvää tai erinomaisesta. Kuva 18. Miten hyvin vastaajat tuntevat Kymenlaakson maakuntaohjelman sisällön ja tavoitteet (%), (n=43). Lievä enemmistö puolestaan kyselyn vastaajista oli osallistunut maakuntaohjelman laatimiseen (ks. seuraava kuva). 13 Luvun lähteinä käytetty Kymenlaakson maakuntaohjelmaa ja ympäristöselostusta. 57

58 Kuva 19. Vastausjakauma kysymykseen, oletko osallistunut Kymenlaakson maakuntaohjelman laatimiseen? (n=42) Vastaajilta kysyttiin heidän näkemyksiään Kymenlaakson maakuntaohjelmaa koskevista väittämistä liittyen ohjelman laadintaan. Kokonaisnäkemys ohjelman laadinnan onnistumiseen oli selvästi myönteinen suurimman osan vastaajista ollessa useimmista väittämistä täysin tai jokseenkin samaa mieltä (ks. seuraava kuva). Valtaosa kyselyyn vastanneista koki, että ohjelma ilmentää maakunnan yhteistä tahtotilaa, tapaa rakentaa ohjelma toimivana ja skenaarioiden toimivan myös seuraavaa maakuntaohjelmaa rakennettaessa. Kuntien erilaiset kehittämisen lähtökohdat sekä vastaajien oman tai taustaorganisaatioiden tarpeet olivat vastaajien mukaan enimmäkseen riittävästi huomioitu ohjelmassa. Kaupunkiseutujen kehittämistarpeet oli vastausten perusteella huomioitu paremmin maakuntaohjelmassa kuin maaseutualueiden kehittämistarpeet. Alle puolet vastaajista piti maakuntaohjelman laatimisprosessiin osallistuneita tahoja siihen sitoutuneina. Kuva 20. Vastaajien näkemykset Kymenlaakson maakuntaohjelmaa koskeviin väittämiin liittyen ohjelman laadintaan (n=42). 58

59 Kymenlaakson maakuntaohjelman laadintaprosessiin vastaajat olivat pääosin tyytyväisiä. Kiitosta saivat keskusteleva ja vuorovaikutteinen prosessi sekä toteutettu skenaariotyöskentely. Viimeksi mainittu mahdollisti vaikeiden asioiden esille ottamisen ja käsittelyn ilman vahvaa intressien vartiointia. Kritiikkiä esitettiin ohjelman laatimisen lähtökohtaoletuksiin: skenaariontyöskentelyssä hyödynnettiin EVA:n skenaarioita, mitä pidettiin puolueellisena ja ideologisväritteisenä lähtökohtana. Ohjelman ydintavoitteina tunnistettiin teollisuuden tarpeisiin vastaaminen ja taloudellisen kasvun tavoitteleminen. Tätä pidettiin yksipuolisena ja kehittämistyötä kapeuttavana näkökulmana, joka rajaa kehittämistavoitteiston ulkopuolelle kestävän kehityksen ydinideat ja voi myös tuottaa tuloksia, jotka ovat ristiriidassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Toivottiin myös jatkossa kaikkien maakunnan keskeisten toimijoiden entistä parempaa mukaan saamista ohjelmaprosessiin. Maakuntaohjelman laatimisprosessin kehittämiseen liittyen annetuissa vastauksissa korostuivat eniten toiveet osallistujajoukon laajentamisesta sekä avointen keskustelutilaisuuksien ja kansalaiskuulemisten lisäämisestä. Prosessia ja ohjelman taustaajatuksia myös kritisoitiin liian kaavamaisiksi ja olemassa olevista rakenteista lähteviksi: Prosessiin tulisi ottaa tieteellisiä ja historiallisia lähtökohtia. Suunnitelman tulee tähdätä paradigmaattiseen muutokseen, jota pyritään hallitsemaan. Nyt maakuntasuunnitelma katsoo taaksepäin ja rakentaa seutukunnan "tulevaisuutta" teiden ja väylähankkeiden varaan. Prosessista puuttuvat täysin elementit, jotka rakentaisivat tulevaisuutta talouden murroksien ja uusien taloudellisten ja liiketoimintakonseptien varaan. Tuotantoparadigman määrittely olisi paikallaan samoin demografisen kehityksen vaikutuksien arviointi. Palautteessa tuotiin niin ikään esille toive kehittämistavoitteiden priorisoimisesta ja tiivistämisestä sekä siitä, että kuntien kehittämisstrategiat ja kuntien erityistarpeet nivotaan tiiviimmin maakuntaohjelmaan. Ohjelman valmistelussa tulee kyetä priorisoimaan tavoitteet. Esimerkiksi nykyisestä seitsemästä tavoitteesta kolmeen. Tulevalla ohjelmakaudella tulee kyetä operoimaan pienemmillä resursseilla. Vähemmän hankkeita, enemmän vaikuttavuutta. EU:n 2020 strategia tulee kytkeä maakuntaohjelman valmisteluprosessiin. Kuntien tulee yhtä lailla kyetä tulevissa elinkeinostrategioissa priorisoimaan kärkihankkeet, jotta ne saadaan ajettua tehokkaasti sisään maakuntaohjelmaan. Samoin toivottiin, että ohjelma ottaisi rohkeamman näkökulman tulevaisuuden luomiseksi, ei pelkästään tuleviin muutoksiin reagoimiseksi: enemmän proaktiivisuutta, vähemmän reaktiivisuutta. Kymenlaakson maakuntaohjelman arviointityöpaja pidettiin Kouvolassa. Työpajassa pohdittiin, miten maakuntaohjelman ( ) laadintaprosessit ovat onnistuneet ohjelman tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Maakuntaohjelman laadinnassa käytettiin EVA:n skenaarioita, jotka fokusoitiin Kaakkois-Suomeen. Pohdittiin, mitä ne tarkoittavat alueen näkökulmasta. Pajassa kritisoitiin sitä, että EVA:n skenaariot ovat taustalla ja esitettiin kysymys, voisiko skenaariot tuottaa jatkossa itse. Skenaariotyön vahvuutena ja onnistumisena keskusteluissa mainittiin se, että aiemmin oli vaikea etujen valvonnan vuoksi avata keskusteluun asioita, joihin liittyi vahvoja sektoritoimijoiden intressejä. Skenaariotyöskentelyssä voitiin ottaa myös näitä vaikeita asioita aikaisempaa paremmin avoimesti esille. Aiemmissa ohjelmaprosesseissa ei osattu tai uskallettu katsoa tulevaisuuden riskejä ja mahdollisuuksia yhtä avoimesti kuin tämän ohjelman valmistelussa. 59

60 Onnistuneena laadintaprosessissa pidettiin myös sitä, että maakuntien yhteiset kehittämistavoitteet tuotiin ohjelmaan mukaan. Edelleen hyvänä valintana pidettiin sitä, että ohjelmassa lähestyttiin liikenneyhteyksien kautta maakunnan kehittämistä. Tämä oli aiempaan verrattuna konkreettinen kehittämisen lähtökohta. Priorisoitiin, mitä alueita ja aluerakenteita valitaan kehittämisen kohteeksi. Jatkossa pitäisi olla vieläkin konkreettisempi kehittämisen tavoitteisto. Vielä pitäisi priorisoida kärkihankkeita. Keskustelussa todettiin, että liikenneyhteydet ovat tärkeitä elinkeinojen kehittämiselle. Maakuntaohjelma on ollut edellytysten luojana yritystoiminnalle. Se on ollut osaltaan luomassa houkuttelevaa yritystoimintaympäristöä yrityksille maakuntaan. Keskustelussa nousi esille, että ohjelmia tekevät asiantuntijat, eikä kansalaisia kuulla riittävästi. Pohdittiin, pitäisikö ohjelmaan kytkeä mukaan kansalaiskuuleminen jo aikaisessa vaiheessa (vrt. YVA prosessi). Ongelmana on ollut, että kansalaisia on ollut vaikea saada mukaan prosessiin ja kommentoimaan ohjelmaa. Haasteena on, millä keinolla kansalaisia voitaisiin saada mukaan. Organisaatioiden, kuntien ja järjestöjen kuuleminen on tärkeää. Ohjelmaprosessiin pitää kytkeä myös mukaan kansalliset linjaukset. Työpajakeskustelussa todettiinkin, että maakuntaohjelman suunnittelu pitää suhteuttaa kansallisiin linjauksiin. Kansalaiskeskustelu ohjelmaprosessin alussa, silloin kun ohjelma on täysin avoin asiakirja, voisi viedä sen väärille raiteille. Aluksi pitää rakentaa säädösten mukainen tavoitteisto kasaan ja sitä voidaan keskusteluttaa ja pyytää kommentteja kansalaisilla. Keskustelussa mainittiin, että metsäteollisuuden murros on pitkä ja yhä käynnissä oleva prosessi. Jatkossakin alalla on iso merkitys alueelle, esimerkiksi biotalouden, energiantuotannon kautta. Nämä on tunnistettu ohjelmassa, mutta esimerkiksi terminaalikysymyksiä ei ole kyetty riittävästi huomioimaan. Venäjä-kysymys on sen sijaan hyvin huomioitu ja ympäristönäkökulma on onnistuneesti saatu ohjelmaan mukaan. Johtopäätökset ja suositukset Skenaariotyön käyttäminen ohjelman valmistelussa oli onnistunut valinta. Skenaariotyöskentelyn kautta on uskallettu katsoa tulevaisuuden riskejä ja mahdollisuuksia avoimemmin kuin aiemmin. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteisten kehittämistavoitteiden tuominen mukaan ohjelmaan on myös ollut perusteltua. Ohjelma on myös hyvin tiivistänyt maakunnan yhteisen tahtotilan ja kehittämisen painopisteet ja saanut mukaan maakunnan keskeiset organisaatiotoimijat. Edelleen tulee kehittää priorisointia, jotta vähenevillä resursseilla saavutetaan vaikuttavia tuloksia. Edelleen pitää kehittää laajaa osallistamista ja kansalaisten näkökantojen selvittämistä ohjelman laadinnassa. Luontevimmin kansalaisnäkökulma saadaan esille edustuksellisten luottamushenkilöiden eli kunnan valtuutettujen kautta, mutta myös suoria kansalaiskuulemisia ja mahdollisuuksia kansalaisten mielipiteiden ilmaisulle pitää järjestää. Internet ja sosiaalinen media tarjoavat tähän hyviä keinoja Maakuntaohjelman toteutus ja ohjausvaikutukset Arviointikyselyssä tiedusteltiin myös sidosryhmävastaajien näkemyksiä Kymenlaakson maakuntaohjelmaa koskevista väittämistä liittyen ohjelman toteutukseen. Suurin osa vastaajista oli samaa mieltä väittämissä esitetyistä asioista (ks. seuraava kuva). Valtaosa vastaajista koki olevansa hyvin voimakkaasti sitoutunut maakuntaohjelman toteutukseen 60

61 omassa työssään tai luottamustoimissaan. Aluekehitysviranomaisten, luottamushenkilöiden ja ELY-keskuksen viranomaisten he kokivat olevan jonkin verran vähemmän sitoutuneita ohjelman toteutukseen. Kuntien johdon sitoutuminen jakoi vastaajien mielipiteitä siten, että osa vastaajista koki sitoutumista olevan, mutta osa taas piti sitoutumista melko vähäisenä. Enemmistö kyselyyn osallistuneista totesi maakuntaohjelman toteutuksen vastuutuksen, tiedotuksen ja yhteistyön toteutuksessa toimineen hyvin. Noin puolet vastanneista piti ohjelman toteutuksen seurantaa asianmukaisena ja toimivana, kun taas kolmasosa valitsi neutraalin kannan vastaukseensa. Kuva 21. Vastaajien näkemykset Kymenlaakson maakuntaohjelmaa koskeviin väittämiin liittyen ohjelman toteutukseen (n=43). Kymenlaakson arviointityöpajassa pohdittiin myös sitä, millainen (miten onnistunut) on ollut maakuntaohjelman ohjausvaikutus. Keskeisenä ansiona ohjelman ohjausvaikutukseen tuotiin esille, että ohjelmassa on pitkän tähtäimen tavoitteita. Ohjelman ansiosta nämä pysyvät maakunnan toimijoiden agendalla ja ne tulee pitää maakuntaohjelmassa jatkossakin. Maakuntaohjelma ja -suunnitelma ovat samassa maakunnallisessa strategiapaperissa, konkreettiset hankkeet tulevat vuosittaisissa totsuissa. Tämä arkkitehtuuri toimii ja vahvistaa maakuntaohjelman vaikuttavuutta. MYR:n valta on kasvanut. Kaupungin avaintoimijat pitää saada mukaan MYR:iin ja heidän tulee viedä asioita kaupungin valtuuston kokouksiin. Kuntien budjettirahoista menee välttämättömien menojen kattamiseen suuri osa. Maakunnan EU-rahat ja muut julkiset varat ohjataan maakuntaohjelman kautta ja voidaan itse kohdentaa kehittämiseen, siksi ne ovat tärkeitä. Kaikki kunnat maakunnassa eivät ole vielä ymmärtäneet, että vapaasta rahasta valtaosa pyörii maakuntaohjelman kautta. Maakuntakaavalla on vahva ohjausvaikutus ja se on usein ainoa asia, mistä valtuustotasolla puhutaan maakuntaohjelmasta pitäisi puhua samalla tavalla. Työpajakeskustelussa todettiin, että kaava- 61

62 asioiden ymmärtäminen ja laatiminen on monimutkaista; maakuntakaava on liian suurpiirteinen. Se pitäisi pystyä täsmentämään tarkemmin, jolloin sen ohjaus olisi täsmällisempi. Työpajakeskustelussa todettiin, että yksittäisissä hankkeissa avaintoimijat (elinkeinoyhtiöt, oppilaitokset) vievät eteenpäin ohjelmaa ja hankkeita ja niistä sana ei leviä kovin laajasti kuntiin. Elinkeinorakenteen muutokseen, joka on tunnistettu maakuntaohjelmassa, reagoivia hankkeita on paljon maakunnassa. Ammattikorkeakoulun näkökulmasta maakuntaohjelma on vahvasti ohjaava asiakirja. Keskusteluissa pohdittiin, miten maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman (totsu) laadinta, yhteistyö ja toimeenpano ovat onnistuneet? Todettiin, että perusmekaniikka toimii, mutta hienosäätöä voi tehdä. Aluekehityslaki antaa totsulle painoarvoa. Käytännössä totsun painoarvo ei ole ollut sitä, mitä sen pitäisi olla: totsuun kasautuu odotuksia, joita ei pystytä toteuttamaan. Pitäisi päästä alueen toteuttamissuunnitelmaan totsu on maakunnallisen tason asiakirja. Toisaalta totsussa on onnistuneesti konkretisoitu ylätason tavoitteita. Se on ollut pääosin toimiva työkalu. Totsun hankkeilla on menestytty hyvin MYR:n rahanjaossa, kehitysyhtiöt ja AMK ovat tehneet hyviä hakemuksia osaamisen kehittämisessä nämä hankkeet ja toimijat ovat tärkeitä, koska alueella ei ole omaa yliopistoa. Työpajassa keskusteltiin myös siitä, miten EU:n rakennerahasto-ohjelmat ja muu EU:n aluekehitysrahoitus on palvellut maakuntaohjelman tavoitteita? Todettiin, että EU-rahalla tehdään paljon työtä elinkeinorakenteen muutoksesta selviytymisen eteen. Rahoittajat pisteyttävät hankeideat ja yhtenä arviointikriteerinä on maakuntaohjelma. Luonnollisesti niitä hankkeita toteutetaan, jotka ovat maakuntaohjelman mukaisia. Manner-Suomen maaseutuohjelman hankkeet eivät puolestaan noudata kovin tiiviisti maakuntaohjelman tavoitteita. Ne eivät ole MYR:n ohjauksessa. Näin iso osa kehittämisestä on irrallaan maakuntaohjelmasta. Sidosryhmävastaajien näkemyksiä kysyttiin Kymenlaakson maakuntaohjelman ohjaavuudesta väittämien muodossa. Myönteisistä väittämistä vastaajat olivat pääosin samaa mieltä, mm. maakuntaohjelmasta näkyvästä maakunnan kehittämisstrategiasta, ja siitä, että maakuntaohjelman tavoitteet ohjaavat rahoitettavien hankkeiden valintaa sekä siitä, että maakuntaohjelman tavoitteet ja toimintalinjat vastaavat maakunnan kehittämistarpeita (ks. seuraava kuva). Kaksi väittämistä jakoi vastaajien mielipiteitä. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että maakuntaohjelmassa ei ole liikaa tavoitteita ja painotuksia, kun taas osa oli eri mieltä asiasta tai otti asiaan neutraalin kannan. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että Kymenlaakson kehittämistä ohjaavat käytännössä muut asiat kuin maakuntaohjelma ja osa taas oli eri mieltä asiasta. 62

63 Kuva 22. Vastaajien näkemykset Kymenlaakson maakuntaohjelmaa koskeviin väittämiin liittyen ohjelman ohjaavuuteen (n=39). Kysymykseen, millaista muiden kehittämistoimijoiden strategista suunnittelua maakuntaohjelma on ohjannut, saatiin vastaukseksi ELY-keskus (strateginen tulossopimus), seudullinen elinkeinostrategia, seutujen elinkeinoyhtiöiden strategiat, kuntastrategiat, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja muiden oppilaitosten strategiat sekä yritykset. Samoin nähtiin, että maakuntaohjelma sitoo julkisia varoja ja on antanut selkeitä painotuksia eri toimijoiden ja alojen strategiseen suunnitteluun sekä ohjannut hankevalmisteluita ja hankkeiden rahoituksia. Maakuntaohjelman ohjausvaikutusta ovat rajanneet vastaajien mielestä erityisesti seuraavat prosessit: kuntarakenneuudistus, globaalit talouden lainalaisuudet sekä tiedottamisen puute. Samoin EU-rahoitteisen maaseudun kehittämisen koettiin jääneen liian irralliseksi maakuntaohjelman mukaisesta kehittämisestä. Johtopäätökset ja suositukset Keskeiseksi strategiseksi ansioksi maakuntaohjelmalla voidaan nähdä se, että se on tiivistänyt maakunnan keskeiset kehittämistavoitteet ja saanut maakunnan avaintoimijat ja organisaatiot mukaan toteuttamaan ohjelmaa. Maakuntaohjelma ja -suunnitelma ovat samassa maakunnallisessa strategiapaperissa. Sen linjauksia toteutetaan vuosittaisilla toimeenpanosuunnitelmilla, totsuilla. Maakuntaohjelmassa on linjattu pitkän tähtäimen kehittämistavoitteita. Tämän arkkitehtuurin kautta maakunnan pitkän tähtäimen kehittämistavoitteet ovat tulleet maakunnan organisaatioiden strategioihin ja vuosittaiseen kehittämishanketoimintaan. Näin ovat yhdistyneet pitkän tähtäimen tavoitteet ja vuosittainen konkreettinen kehittämistyö. Arviointiaineistosta välittyy viesti, että kunnanvaltuustoissa ja kuntalaisten keskuudessa maakuntaohjelmasta ei olla kovin tietoisia, eikä se näy valtuustojen käytännön työssä. 63

64 Kuitenkin maakunnan EU-rahat ja muut julkiset varat ohjataan maakuntaohjelman kautta. Kuntien budjettirahoista menee välttämättömien menojen kattamiseen suurin osa. Vapaasta rahasta valtaosa pyörii maakuntaohjelman kautta. Tästä maakuntaohjelman luonteesta pitää lisätä tiedotusta kunnille, kansalaisille ja järjestöille. Totsun luonne pitäisi tiedostaa nykyistä laajemmin, niin että se ei ole toiveiden tynnyri, jonka kautta kaikki esitetyt hankeideat voidaan toteuttaa. Totsu on strategian toimeenpanon väline ja sinne toteutukseen päätyvät hankkeet on todettu strategisiksi keihäänkärjiksi, jotka toteuttavat maakuntaohjelman tavoitteita. Valintojen kriteerien pitää kuitenkin olla läpinäkyviä ja objektiivisia. Maakuntaohjelmaa toteuttavat myös muut hankkeet, eivät pelkästään totsu-hankkeet. Manner-Suomen maaseutuohjelman rahoitus, hankkeet ja toimintaryhmätyö pitää saada tiiviimmin mukaan maakuntaohjelmaprosessiin. Maakunnallinen maaseuturyhmä on tähän hyvä foorumi. Sen kautta maaseudun kehittäjät voivat pohtia, miten he toteuttavat maakuntaohjelmaa ja rakentavat hankehakemuksia totsuun Maakuntaohjelman tuloksellisuus ja vaikuttavuus Tässä luvussa analysoidaan Kymenlaakson maakuntaohjelman tavoitteiden toteutumista sekä sitä, miten ohjelma on vaikuttanut maakunnan kehittymiseen strategisten peruslinjaustensa osalta. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden tarkastelussa edetään tässä luvussa käytännössä kolmella tasolla: ensimmäisenä käsitellään tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta numeeristen ohjelmassa käytössä olevien mittareiden näkökulmasta, tämän jälkeen asiaa tarkastellaan maakuntaohjelmaa toteuttavien keskeisten hankekokonaisuuksien/hankkeiden toteutumisen näkökulmasta ja viimeiseksi oleellisten toimijoiden ja sidosryhmien näkökulmasta (kyselyn tulosten valossa) Toteuma keskeisten mittareiden valossa Maakuntaohjelmassa asetetaan maakunnan keskeiset kehittämistavoitteet. Siinä määritetään keskeisimmät kehittämistoimintalinjat, hankekokonaisuudet ja rahoitussuunnitelmat sekä kootaan yhteen maakuntaa koskevat suunnitelmat. Vuonna 2010 voimaan tullut uusi aluekehityslaki sekä valtion aluehallinnon uudistamishanke vahvistavat merkittävästi maakuntaohjelman roolia ja sen vaikuttavuutta maakunnan kehittämistä ohjaavana asiakirjana. Maakuntaohjelman velvoittavuus valtion aluehallinnon ohjauksessa lisääntyy. Maakuntaohjelma ja sen linjaukset tulee huomioida elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY:jen) ja aluehallintovirastojen (AVI) tulosohjausprosessissa. Tarkoituksena on parantaa valtion toimenpiteiden kohdentamista maakuntaohjelman toteuttamisen kannalta keskeisiin kehittämiskokonaisuuksiin ja hankkeisiin sekä tehostaa valtion ja kuntien määrärahojen käyttöä ja koordinointia. Kymenlaakson maakuntaohjelman keskeiset kehittämistavoitteet ovat maakunnan vetovoimaisuuden lisääminen elinkeinorakennetta monipuolistamalla ja panostamalla korkean osaamisen palvelutuotteisiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, kasvuyrityksiin ja kestävään ympäristöliiketoimintaan. Tavoitteet vuosille on määritelty seuraavasti maakuntaohjelmassa: 64

65 Rakenteellisen muutoksen kääntäminen mahdollisuudeksi ja uudeksi osaamiseksi Elinkeinorakenteen uudistaminen ja monipuolistaminen luomaan uusia ja vahvistamaan olemassa olevia työpaikkoja Ilmastonmuutoksen ja ekotehokkuuden huomiointi kaikessa maakunnan kehittämisessä Väyliin ja logistisiin solmukohtiin liittyvien pullonkaulojen poistaminen Vetovoimaisuuden vahvistaminen Lisäarvoa synnyttävä yhteistyö Etelä-Karjalan ja muiden Etelä-Suomen maakuntien kanssa Maakuntaohjelman vaikuttavuuden parantaminen ja rakenteellinen uudistaminen Seuraavassa tarkastelussa käydään läpi Kymenlaakson maakuntaohjelman seurantaindikaattorit vuosille asetettujen määrällisten tavoitteiden osalta. Varsinaista seurantaa on tehty työ- ja elinkeinoministeriön määrittämien mittareiden osalta, mutta maakunnassa seurataan myös muita maakunnan kehitystä kuvaavia tilastoja. Näille ei ole kuitenkaan asetettu tavoitetasoja maakuntaohjelmassa. Seuraavaan taulukkoon on koottu seurattavat mittarit tavoitetasoineen ja niiden toteuma viimeisten tietojen valossa. Taulukko 5. Viimeisimmät tilastotiedot ja maakuntaohjelman tavoitteet Viimeisin tilastotieto Tavoite v (Totsu ja Tilastokeskus) Väestön määrä (2012) BKT/asukas (2010) Työttömyysaste 7,5 % (2012) 7 % Tutkinnon suorittaneet (15 vuotta (2010) täyttäneistä) Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet (2010) Kaiken kaikkiaan on syytä huomioida, että indikaattorit kuvaavat pääsääntöisesti alueen yleistä kehitystä eikä niinkään maakuntaohjelman vaikutusta kehitykseen. Toisaalta on syytä olettaa, että eri viranomaisten myöntämällä rahoituksella on ollut kehitykseen myönteistä vaikutusta. Viimeisimmät tilastotiedot kuvastavat suurimmalta osin oikeastaan maakuntaohjelman lähtötason tilannetta, sillä maakuntaohjelman toteutusvuodet ovat Näin ollen varsinaista maakuntaohjelman tavoitteiden toteumaa ei voida tässä vaiheessa esittää, mutta kehityksen suuntaan liittyviä havaintoja on mahdollista tehdä. Mittareiden kuvaamaa kehitystä tarkasteltaessa voidaan havaita, että väestön määrän suhteen vuodelle 2014 asetettu tavoite näyttää pitävän hyvin paikkansa mikäli kehitys jatkuu viime vuosien kaltaisena. Väkimäärä tulee mitä ilmeisimmin olemaan vuonna 2014 tavoitteeksi asetetut Bruttokansantuotteen suhteen maakuntaohjelman tavoitteen saavuttaminen edellyttää nopeita ja tavoiteltua kehitystä tukevia toimenpiteitä. Hyvin todennäköistä on, että tästä tavoitteesta jäädään selvästi vaikka vuonna 2010 näyttääkin tapahtuneen hienoinen käänne myönteiseen suuntaan. Kymenlaakson bruttokansantuote asukasta kohden on suhteellisen heikko verrattuna koko maan vastaaviin lukemiin. Maakuntaohjelmaan asetettu työttömyysastetavoite puolestaan ollaan viimeisimpien tietojen (vuosi 2012) pohjalta saavuttamassa vuoden 2012 aikana tapahtuneen suuren käänteen johdosta. Työttömyysaste on laskenut vuodesta 2011 vuoteen ,6 prosenttiyksikköä. Työvälitystilastot puolestaan antavat ristiriitaista tietoa. Työ- ja elinkeinohallinnossa kerätyn 14 Ennakkotieto. 65

66 työvälitystilaston mukaiset työttömyysluvut ovat yleensä Tilastokeskuksen lukuja suurempia ja niin on tässäkin tarkastelussa. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen laatiman työllisyyskatsauksen (12/2012) mukaan Kymenlaaksossa oli vuoden 2012 lopussa työttömiä yhteensä 14,1 prosenttia työvoimasta eli 5,9 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Positiivinen piirre työttömyyden kehityksessä on nuorten työttömyyden kääntyminen laskuun Kotkan-Haminan seudulla ja kasvun pysähtyminen Kouvolan seudulla. Työttömistä alle 25-vuotiaita oli Kouvolan seudulla 13 prosenttia ja Kotkan-Haminan seudulla 12,8 prosenttia. Työllisyysasteen suhteellinen kehitys on ollut viime aikoina hyvää. Työllisyysaste on tällä hetkellä 67,3 prosenttia (2012). Kun tarkastellaan Kymenlaakson suhteellisen aseman kehitystä koko maahan nähden, voidaan todeta, että se on viimeisen kolmen vuoden ajan koko ajan parantunut. Työllisyysasteen ero on moniin vuosiin nyt pienimmillään ollen 1,7 prosenttiyksikköä pienempi kuin koko maan keskimääräinen työllisyysaste. Tutkinnon suorittaneiden sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta kehityssuunta menee kohti maakuntaohjelmassa asetettuja tavoitteita. Jos nykyinen kehitysvauhti pystytään pitämään, niin korkea-asteen tutkinnoille asetettu tavoite tultaneen tavoittamaan. Tutkinnon suorittaneiden määrän kasvattaminen vuoden 2014 tavoitteeseen puolestaan näyttäisi vaativan vielä nykyistä enemmän panostusta asiaan. Viimeisimmässä maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmassa ( ) tuodaan esille myös maakuntaohjelman toteutumiseen liittyviä muita näkökulmia. Yksi oleellinen näkökulma on liikenteen näkökulma. Kymenlaakson asema Pietarin ja Helsingin kehityskäytävällä on vahvistunut liikenteellisesti sekä Allegro -junayhteyden että Suomen suurimman yleis, kontti, vienti ja transitosataman HaminaKotka Satama Oy:n aloitettua toimintansa. Tämä tuo sekä välittömiä että välillisiä mahdollisuuksia maakunnalle. Venäjän talouden kääntyminen kasvuun vaikuttaa positiivisesti paitsi logistiikkaan myös matkailuun ja kauppaan. Venäjän läheisyys näkyy Kaakkois Suomessa muuta maata tuntuvasti merkittävämpänä. WTO jäsenyys sekä Venäjän talouden säilyminen euromaita vakaampana antaa toteutuessaan lisääntyviä mahdollisuuksia Kaakkois Suomelle. Viisumivapaus on alueelle haasteineen ja mahdollisuuksineen muutos, johon varautuminen pitää aloittaa ennen sen mahdollista toteutumista. Rajan yli tapahtuva tuotteiden ja tavaroiden sekä kansalaisten liikkuminen on ilman sitäkin voimakkaassa kasvussa. Henkilöliikenne oli vuonna 2011 selvästi kautta aikain vilkkainta, mikä näkyi kaupan myynnin kasvuna sekä lisääntyvinä majoitusvuorokausina. Pelkästään ostosmatkailu tuo Kaakkois Suomeen vuosittain noin 310 miljoonan euron myyntitulon. Toteuttamissuunnitelmassa tuodaan esille myös HaminaKotka sataman tavaravirtojen kasvaminen voimakkaasti: sataman kautta kulki vuonna miljoonaa tonnia tavaraa. Ennusteen mukaan tavaramäärä kasvaa 24 miljoonaan tonniin vuoteen 2014 mennessä. Transitoliikenteen arvo on tällä hetkellä noin 300 miljoonaa euroa. Suurten liikennehankkeiden suunnitelmat etenevät toivotulla tavalla. E18-tien rakentaminen on alkanut. Uusiutuvan energian osalta on myös menty tavoitteiden asettamaan suuntaan. Uusiutuvan energian osuus ilman liikennettä on kasvanut metsäteollisuuden toiminnan supistumisesta huolimatta ollen vuonna 2010 Kymenlaaksossa 52 %. Suomenlahden rehevyystaso on 1990 luvun lopulla saatu putoamaan puoleen. Merkittävä vaikutus tähän on Pietarin jätevesien saaminen asianmukaisen puhdistuksen piiriin. Tämän ohella itäisen Suomenlahden rannikkovesien tilaa on parantanut myös Etelä Kymenlaakson yhdyskuntajätevesien käsittelyn keskittäminen uudistetulle puhdistamolle Kotkaan. 66

67 Haasteeksi nostetaan edelleen hajakuormituksen vähentäminen vesistöjen rannoilta ja valuma alueilta. Ekotehokkuus on Kaakkois Suomessa kehittynyt kokonaisuutena myönteiseen suuntaan Maakuntaohjelman toimintalinjoille on asetettu lisäksi tavoitteita, mutta näille tavoitteille ei ole asetettu erikseen mittareita. Toteuttamissuunnitelmissa seurataankin maakunnan kehittymistä keskeisten tunnuslukujen kautta. Seuraavassa on ryhmitelty keskeiset tunnusluvut kehityssuunnan mukaan (vuosina ). Tämä ryhmittely perustuu pidemmän ajan kehitykseen, eikä kuvaa vielä varsinaisesti tämän tarkastelun kohteena olevan maakuntaohjelman toteutusajan kehitystä. Kehityssuunta myönteinen: o Tutkinnon suorittaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä o Peruskoulun jälkeistä tutkintoa vailla olevat vuotiaat Kehityssuunta kielteinen: o Väestön määrä o Luonnollinen väestönkasvu o BKT/asukas o Työpaikat Kehityssuunta neutraali: o Yritysten lukumäärä o Uudet yritykset o Lopettaneet yritykset o Nettomuutto o Työllisyysaste o Työttömyysaste Kymenlaakson maakuntaohjelmaa toteuttava hanketoiminta Tässä luvussa käsitellään maakuntaohjelmassa esitettyjen keskeisten hankkeiden toteutumistilanne. Keskeisillä hankkeilla tarkoitetaan tässä maakunnan ns. omia hankkeita, eikä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteisessä osiossa määriteltyjä molempien maakuntien yhteisiä kärkihankkeita. Molempien maakuntien yhteiset kärkihankkeet käsitellään maakuntien yhteistä osiota ja yhteistyötä koskevassa luvussa. Itse ohjelma-asiakirjassa on esitetty hyvin rajallisesti yksittäisiä keskeisiä hankkeita. Ohjelma-asiakirjassa toivottu ja suunniteltu toiminta on esitetty enemmänkin kehittämisteemoittain. Kymenlaakson maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa puolestaan on määritelty tarkemmin keskeiset hankekokonaisuudet tai hankkeet. Totsujen tarkoituksena on sopia yhteisesti aluekehittämisen voimavarojen kohdentamisesta maakunnassa. Siinä määritellään kehittämisen painopisteet, hankekokonaisuudet sekä esityksen toimenpiteiden rahoittamiseksi. Näin ollen se on maakunnan yhteinen tahdonilmaus sekä budjettiesitys valtion tulo ja menoarvion laadintaan ja alueelliseen kohdentamiseen. Totsuissa esitetyt keskeiset hankekokonaisuudet otetaan huomioon myös maakunnan yhteistyöasiakirjan (MYAK) valmistelutyössä ja alueviranomaiset sitoutuvat MYAKissa esitettyjen konkreettisten hanke-esitysten edistämiseen. Maakuntaohjelmassa esitettyjen keskeisten hankkeiden toteutumisen tarkastelu toteutettiin arvioinnissa maakuntaohjelman toimintalinjojen mukaisesti. Maakuntaohjelman 67

68 toimintalinjojen keskeiset hankekokonaisuudet tai hankkeet kerättiin vuosille tehdyistä totsuista. Keskeisten rahoitettaviksi aiottujen hankkeiden esitystapa on elänyt tarkasteluajankohdan aikana totsuissa. Totsussa vuosille esitellään rahoitettaviksi ehdotettavia hankkeita maakuntaohjelman toimintalinjojen mukaisesti. Vuoden totsussa puolestaan tuodaan esille enemmänkin toimintalinjoittain rahoitettavia kehittämisteemoja ja jota täydennetään totsun liitteinä olevilla rahoitettaviksi esitettävien hankkeiden taulukoilla. Hankkeet on esitetty näissä taulukoissa seutukunnittain ja lisäksi siten, että Kouvolan seudun osalta hankkeet on esitetty toimintalinjoittain ja Kotka-Hamina seudun osalta puolestaan alueen seutuohjelman mukaisesti kehittämisteemoittain. Kokonaisuudessaan maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa oli löydettävissä yhteensä noin esitettyä hanketta/kehittämiskohdetta (tarkastelussa ei ole tässä mukana maakuntien yhteisiä kärkihankkeita, eikä maakuntien yhteisiksi neuvottelukysymyksiksi määriteltyjä asioita). Esitetyt hankkeet ja kehittämiskohteet pitävät sisällään paljon kasvuun ja kansainvälistymiseen sekä ICT-alan kehittämiseen liittyviä esityksiä. Lisäksi erilaisia liikenteeseen liittyviä hanke-esityksiä on joukossa runsaasti. Vain pieni osa näistä hankeesityksistä ja kehittämiskohteista etenee lopulta toteutukseen. Seuraavassa tuodaankin esille toimintalinjoittain ja kehittämisteemoittain toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita. Listaukset maakuntaohjelman mukaisesta hanketoiminnasta eivät ole täydellisiä, sillä hankkeita ja erilaisia kehittämistoimenpiteitä toteutetaan myös luonnollisesti ns. ohi totsujen. Varsinaista erillistä seurantaa ei ole tehty maakuntaohjelmassa totsuissa mainittujen hankeesitysten/hankkeiden pääsystä toteutukseen. Maakuntaohjelman toimintalinjan 1, yritystoiminnan kehittäminen, tavoitteena on maakunnan vahvojen toimialojen, metsä, kemia, energia ja metalliteknologia, logistiikka, meritutkimus, Venäjän liiketoiminta, digitaalinen liiketoiminta, ympäristö ja palvelujen kehittäminen (ml. monipuolistuvat hyvinvointipalvelut), toimintaedellytysten parantaminen. Kymenlaakson avaintoimialojen yritykset pyritään nostamaan maailman huipulle ja parantamaan niiden kilpailukykyä kiristyvässä kilpailussa. Toimintalinjan kehittämispanostuksilla uudistetaan yritystoimintaa ja monipuolistetaan tuotantorakennetta meneillään olevassa rakennemuutostilanteessa sekä parannetaan liiketoimintaosaamista ja kilpailukykyä. Lisäksi tavoitteena on kehittää yrityksiä palvelevaa tutkimus ja innovaatiojärjestelmää ja tukea verkostoitumista sekä yrittäjyyden edellytyksiä. Keskeisellä sijalla ovat yritysten liiketoiminnan ja johtamisen kehittäminen, kasvun, kansainvälistymisen, sukupolvenvaihdosten edistäminen, sekä yritysten sijoittumisen tukeminen. TL 1, toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita mm.: WoodInno (EAKR) Valitse Kymi (EAKR) Kymi Ring (useita EAKR-hankkeita). Puurakentaminen/Ekologinen rakentaminen Kouvolan seudun matkailun ja tapahtumatuotannon kehittämissuunnitelma - master plan (Maaseutuohjelma) Kymenlaakson Y4 yrittäjyysilmapiirin kehittäminen (EAKR) Kotkan-Haminan seudun YES-keskus (ESR) Luovat alat Kotka-Hamina ohjelma (ESR) LOGINFO Logistiikan tietoalusta (Maakunnan kehittämisraha) ProTek 2000 (ESR) ProTek 3000 (EAKR) 68

69 Satamanosturisimulaattori (EAKR) BIC Bang (Maakunnan kehittämisraha) BioRefineTech, (EAKR TL5) BioA liiketoimintakonsepti esiselvitys (EAKR) SOTE ICT (EAKR) Toimintalinjan 2 kehittämispanoksilla kehitetään maakunnan asukkaiden ammattitaitoa ja osaamista sekä turvataan osaavan työvoiman riittävyys maakunnassa. Koulutustarpeiden ennakointia ja koulutuksen kehittämistä tehdään laajassa yhteistyössä alueen viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja elinkeinoelämän järjestöjen kanssa. Läpileikkaavana teemana kaikessa koulutuksessa tulee olla yrittäjyyskasvatus sekä maahanmuuttajien integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan. Työvoimapolitiikassa panostetaan erityisesti työvoiman osaamisen kehittämiseen työelämän tarpeita vastaavasti. TL 2, toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita mm.: Biohybridi (EAKR) Gamedu (EAKR ja ESR) AuReStudio Kymi Motorsport; Testausteknologiaohjelma (EAKR) Pienrakentamisen ja puutuoteteollisuuden tuotekehitys ja kaupallistaminen jatkohanke WoodAcademy-hanke (EAKR) Uusiutuvan energian kehityshankkeet Biohybridi, Biosampo, Greenjobs, Bio Refine Tech ym. käynnissä (EAKR ja ESR) Kouvolan DigiOske-ohjelman perusrahoitus (Maakunnan kehittämisraha) Kymenlaakson toimialakatsaus (Maakunnan kehittämisraha) Toimintalinjan 3, aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö, tavoitteena on yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kehittäminen sekä yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Lähtökohtana on olemassa olevien yhdyskuntarakenteiden hyödyntäminen. Yhdyskuntarakenteen laajentumisen ja kaupunkialueiden kehittämisen tulee pohjautua valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin sekä maakuntakaavan linjauksiin. Ympäristöetujen saavuttamiseksi ja palvelutason turvaamiseksi tulee välttää yhdyskuntarakenteen hajautumista. Väestökehitys on erityisesti maaseudulla negatiivinen, joten supistuvien alueiden yhdyskuntarakennekehityksen kestävään hallintaan liittyen tulee etsiä uusia keinoja. TL 3, toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita mm.: Vt 6 Tervaskankaan liittymä (kauppakeskuksen liikennejärjestelyt) EAKR Vt 15 Jyrään liittymä (EAKR) Kotolahden ratapiha (kansallinen rahoitus) Etelä-Suomen kuljetuskäytävän kilpailukyvyn kehittäminen ELLO (EAKR TL5) Straightway challenge (EAKR) Rescop, ENPI Competitive Advantage by Safety (CAFE) EAKR TL5 EkoKymenlaakso Kymi Sinfoniettan kansainvälisen ulottuvuuden kehittäminen (EAKR) Sotilashistoria alueellisen identiteetin vahvistajana (EAKR) Itäisen Suomenlahden ja Pohjois-Kymenlaakson kulttuuri- ja luontokohteiden kunnostaminen (EAKR) Kouvolan seudun KOKOn perusrahoitus (ohjelma keskeytetty) 69

70 Toimintalinja 4, vetovoimainen Kymenlaakso, pyrkii korostamaan hyvää sijaintia Itämeren kehityskäytävällä kahden metropolialueen välissä. Hyvät liikenneyhteydet, toimiva liiketoimintaympäristö, viihtyisät kaupunkikeskustat ja asuinalueet, vireä maaseutu sekä monipuolinen luonto ja kulttuuriympäristö ovat vahvuus tekijöitä uusien asukkaiden, yritysten ja matkailijoiden houkuttelemiseksi maakuntaan. Kasvava rajaliikenne sekä E18 ja Salpausselän kasvukäytävät luovat monipuolisia kehittymisedellytyksiä maakuntaan. Vetovoimatekijöitä ovat myös aktiivinen kulttuuri ja liikuntatarjonta. Kymenlaakson vahvuustekijöitä on tehtävä tunnetuksi kotimaassa ja kansainvälisesti. Maakunnan elinkeinoilmastoa parannetaan edellä mainittujen mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. TL 4, toteutuneita/toteutuksessa olevia hankkeita mm.: Kymijoen rantojen virkistys- ja matkailukäytön kehittäminen suunnitelmia tehty EAKR rahoituksella Laajakaista kaikille 2015 hankkeen toteuttaminen Iitissä, Kouvolassa, Miehikkälässä ja Virolahdella Iitti kilpailutettu, Kouvolassa viestintäviraston rahoituspäätös Mauno- Pyötsiä alueesta saatu ja rakentaminen aloitettu, Kouvolassa paria aluetta lukuun ottamatta toteuttaja valittu, Miehikkälän pilotti (Pitkäkoski) toteutettu. Kansallinen laajakaista kaikille hanke Kymijoki Life hankesuunnittelu TOPCONS - Transboundary tool for spatial planning and conservation of the Gulf of Finland (ENPI) Tärkeimpiä Kymenlaakson aluekehitystä tukevia rahoitusvälineitä ovat EU-ohjelmat ja kansalliset ohjelmat, joiden julkinen rahoitus tulee EU:n rakennerahastoista valtiolta ja kunnista. Kymenlaaksossa toteutetaan ohjelmakaudella Etelä-Suomen maakunnat kattavan kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen EAKR- ja ESR-ohjelmia. Kymenlaakso on mukana myös rajat ylittävissä Kaakkois-Suomi-Venäjä ENPI CBC-ohjelmassa sekä Keskisen Itämeren Interreg IV A-ohjelmassa. Kymenlaaksossa toteutetaan myös Kaakkois-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. Näiden ohjelmien rahoituspäätökset tehdään Suomessa. Projekteihin on mahdollisuus saada rahoitusta myös EU:n erillisohjelmista, jolloin rahoituksen päättää Euroopan komissio. EU-ohjelmia rahoittavat useat viranomaiset. Kymenlaakson Liitolla on EAKR-ohjelman rahoitusta käytettävissä vuosittain noin 3 miljoonaa euroa. Ohjelmiin sitomatonta maakunnan kehittämisrahaa Liitto myöntää vuosittain noin 0,5 miljoonaa euroa. Kouvolan osaamiskeskusohjelman Digitaaliset sisällötklusteri saa Liiton kautta perusrahoitusta noin 0,2 miljoonaa euroa vuodessa. Maakuntaohjelman toteutumista ei seurata siten, että kaikkien maakuntaohjelmaa toteuttavien hankkeiden tuloksellisuus olisi koottu yhteen. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että kaikesta maakunnassa tehtävästä kehittämistoiminta pitäisi kerätä tuloksellisuustiedot. Tuloksellisuus olisi kerättävissä eri hankkeiden toteutumistietojen pohjalta, mutta tämä vaatisi asiaan resursseja. Seuraaviin taulukkoihin on koottu aluksi joitakin panostamista kuvaavia tietoja käytettävissä olleiden seurantatietojen pohjalta. Kyseessä ei ole siten kaiken kattava katsaus maakuntaohjelman panostuksesta, vaan suuntaa-antava kuvaus. Lisäksi panostusta ja tuloksia on vaikea kohdistaa käytettävissä olleen seurantatiedon pohjalta tarkastelussa olevan maakuntaohjelman toiminta-ajalle ( ), sillä tätä ajanjaksoa aiemmin alkaneita hankkeita ja kehittämiskohteita jatkuu nykyisellä maakuntaohjelmakaudella. Näin ollen taulukossa esitetään rakennerahastokauden mukaiset seurantatiedot, eli vuodesta 2007 alkaen. Maakuntaohjelmakaudelle näistä panostuksista ajoittuu käytännössä noin kolmasosa. 70

71 Taulukko 6. Panostus EAKR-projekteihin Kymenlaaksossa nykyisellä rakennerahastokaudella vuodesta 2007 alkaen. EU+valtio kunta muu yksityinen yhteensä julkinen Toimintalinja 1 sidottu+varattu kehys Toimintalinja 2 sidottu+varattu kehys Toimintalinja 3 sidottu+varattu kehys Ohjelmareservi sidottu+varattu Kymenlaakso sidottu+varattu Työ- ja elinkeinoministeriöstä saatujen seurantatietojen pohjalta voidaan tehdä muutamia havaintoja EAKR-projektitoiminnan toteutumisesta Kymenlaaksossa. Kymenlaaksoon on syntynyt EAKR-ohjelman hankkeiden vaikutuksesta nykyisen rakennerahastokauden (2007-) alusta alkaen uutta työpaikkaa ( rakennemuutosvarauksen kautta). 15 Uusia yrityksiä on syntynyt puolestaan EAKR-projektitoiminnan myötä yhteensä 254 kpl ( rakennemuutosvarauksen kautta). Työpaikoista 975 on syntynyt Kymenlaakson liiton ja 411 Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen rahoituksen myötävaikutuksella. Uusista yrityksistä 166 on syntynyt Finnveran, 47 Kymenlaakson liiton ja 14 Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen rahoituksen myötävaikutuksella. 16 Uudet työpaikat ovat syntyneet erityisesti toimintalinjoilla 1 ja 2 sekä uudet yritykset lähinnä toimintalinjalla 1. Kymenlaakson EAKR-projektitoiminnan tulokset ovat erityisen hyvät varsinkin otettaessa huomioon tulosten synnyttämiseen käytetyt varat. Lukemia tarkasteltaessa alueellisesti vertailevasti on syytä kuitenkin huomioida mahdolliset kehittämistoiminnan erilaiset fokusoinnit. Lisäksi eri maakuntien lukemat täydentyvät maaliskuun loppuun asti vielä eri tahdissa. Kymenlaaksossa on syntynyt eniten uusia työpaikkoja EAKR-rahoituksella Etelä- Suomessa. Käytettävissä olevaan rahoitukseen suhteutettuna (53,7 meuroa, varattu julk. rahoitus) Kymenlaaksossa EAKR-toiminnalla aikaan saadut uudet työpaikkatulokset ovat koko maan parhaita. Kymenlaaksossa EAKR-varoilla (EU, valtio ja kunta) synnytetyn yhden työpaikan hinnaksi tulee nykyisillä tiedoilla noin euroa. Esimerkiksi Pohjois- Pohjanmaalla, jossa määrälliset tulokset ovat maan parhaita, yhden vastaavan työpaikan hinnaksi tulee noin euroa. Etelä-Karjalassa puolestaan yhden uuden työpaikan hinnaksi tulee tällä hetkellä käytettävien tietojen valossa noin euroa. Yhden uuden yrityksen syntyminen on puolestaan maksanut tällä samalla kaavalla laskettaessa Kymenlaaksossa noin euroa. Maan parhaimmistoa uusien yritysten synnyttämisen tehokkuudessa EAKR-varoilla edustaa puolestaan Keski-Suomi, jossa yhden uuden yrityksen keskimääräinen kustannus on ollut noin euroa. Etelä-Karjalassa yhden uuden yrityksen julkinen kustannus EAKR-varoin on ollut keskimäärin noin euroa. 15 Tilanne vuoden 2012 loppuun. Tiedot eivät ole vielä lopullisia, sillä viranomaiset voivat täydentää tietoja vielä maalinkuun 2013 loppuun saakka. Lisäksi Finnveran lukemat eivät ole mukana vielä näissä luvuissa. 16 Finnvera: myöntövaiheen suunnitelmatiedot. Finnveran luvut eivät ole mukana työpaikkaluvuissa, mutta ovat mukana uudet yritykset - luvuissa, koska ao. tieto on luotettava jo myöntöhetkellä. Finnveran pääomasijoituksia ei ole huomioitu lukemissa. 71

72 Taulukko 7. Panostus ESR-projekteihin Kymenlaaksossa nykyisellä rakennerahastokaudella vuodesta 2007 alkaen. muu ESR ja valtio kunta julkinen yksityinen yhteensä Sidottu yhteensä Myöntövaltuus Sidottu ÄRM yhteensä Valtakunnallinen osio ESR-rahoituksen myötävaikutuksella koko Kaakkois-Suomeen on syntynyt 460 uutta työpaikkaa ja 223 uutta yritystä nykyisellä rakennerahastokaudella vuoden 2012 loppuun mennessä. 17 ESR-rahoituksesta on vastannut kokonaisuudessaan Kaakkois-Suomen ELYkeskus ja indikaattoritietoja ei ollut työ- ja elinkeinoministeriön aineistossa maakunnittain. Vertailussa muuhun Suomeen nähden voidaan tehdä se havainto, että Kaakkois-Suomen ESR-toiminnalla syntyneet tulokset ovat melko vaatimattomia. Luonnollisesti panostusmahdollisuuskin on vaatimattomampi Kaakkois-Suomella ESR-rahoituksella, näin ollen tehokkuustarkastelussa Kaakkois-Suomi pärjää siten varsin hyvin. Kaakkois-Suomi on pärjännyt myös hyvin EAKR:n toimintalinja viiden hankerahoituksen suhteen. Rahoituspäätöksillä myönnetty ja varattu rahoitus toimintalinjalta Kaakkois- Suomeen on yhtensä noin 14,4 miljoonaa euroa. Tästä noin 7 miljoonaa euroa toteutuu kymenlaaksolaisten päätoteuttajien kautta. Kymenlaaksolaisia toimijoita on myös osatoteuttajina eteläkarjalaisten päätoteuttajien hankkeissa. Keskeisin hanketoteuttaja toimintalinjan hankkeissa on Kymenlaaksossa Cursor Oy, jonka toteuttamia näistä hankkeista on reilut puolet (euroissa tarkasteltuna). Etelä-Karjalan puolella keskeinen hanketoteuttaja toimintalinjan hankkeissa on Lappeenrannan teknillinen yliopisto kattaen myöskin reilut puolet maakuntansa potista. Maakunnan kehittämisrahaa on myönnetty Kymenlaaksossa hankkeisiin/kehittämiskohteisiin vuosina yhteensä noin 1,8 miljoonaa euroa (sidottu rahoitus) ja näiden rahoitettujen hankkeiden kokonaisrahoitus on ollut kyseisenä aikana yhteensä noin 3,4 miljoonaa euroa Toteuma eri toimijoiden ja sidosryhmien näkökulmasta Kymenlaakson maakuntaohjelmaa toteutetaan neljällä toimintalinjalla: 1. Yritystoiminnan kehittäminen, 2. Osaamisen kehittäminen, 3. Aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö sekä, 4. Vetovoimainen Kymenlaakso. Kyselyllä kartoitettiin vastaajien näkemyksiä siitä, kuinka maakuntaohjelmalla on pystytty vaikuttamaan maakuntaohjelmalle asetettujen tavoitteiden toteutumisiin. Tarkasteltaessa kaikkia ohjelman toimintalinjoja yleiskuva vastausjakaumista muodostuu hyvin monitahoiseksi: toimintalinjalla 1 suurin osa vastaajista on nähnyt ohjelman vaikuttavuuden esitettyjen tavoitteiden toteutumiseen vain kohtalaiseksi, toimintalinjoilla 2 ja 3 kohtalaisen arvion rinnalle nousee arvio hyvästä ja jopa erinomaisesta vaikuttavuudesta tavoitteiden toteutumiseen ja toimintalinjalla 4 kohtalaisen vaikuttavuuden ohessa vaikutusta pidetään monissa kohden heikkona. Jonkin verran on myös vastaajia, jotka eivät ole osanneet ottaa asiaan kantaa. Kaiken kaikkiaan Kymenlaakson maakuntaohjelman vaikutus sille asetettujen tavoitteiden toteutumiseen koetaan yleensä kohtalaiseksi, mutta monin paikoin myös hyväksi. 17 Luvut sisältävät myös rakennemuutosvarauksella rahoitetut sekä ylimaakunnalliset ESR-hankkeet. 72

73 Seuraavassa kuvassa esitetään, missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on arviointikyselyyn vastanneiden mielestä pystytty vaikuttamaan yritystoiminnan kehittämistavoitteiden toteutumiseen. Toimintalinjan tavoitteiden toteutuminen koetaan pääosin kohtalaiseksi, mutta verkostoitumisen tukeminen nousee jonkin verran muiden tavoitteiden yläpuolelle; noin 46 prosenttia vastaajista pitää tavoitteen toteutumista hyvänä tai jopa erinomaisena. Toiselta suunnalta erottuu yritysten sukupolvenvaihdosten edistäminen, jonka onnistumista maakuntaohjelman näkökulmasta enemmän kuin neljännes vastaajista pitää huonona. Kuva 23. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 1: Yritystoiminnan kehittäminen (n=39). Vain muutama vastaaja tarkensi tai kommentoi kysymyksessä valitsemiaan vaihtoehtoja sanallisesti. Näissä tarkennuksissa he toivat mm. esiin, että riippuu täysin toimialasta ja tapauksesta, miten on onnistuttu: Löytyy menestystarinoita ja epäonnistumisia. Todettiin myös, että kansainvälistyminen ja erityisesti Venäjälle suuntautuva toiminta keihäänkärkenä on vahvistunut erinomaisesti. Yhdessä kommentissa maakuntaohjelman linjausten ja toteutettujen hankkeiden/toimenpiteiden arvioitiin olevan rahalliseen panostukseen nähden varsin tuloksellisia rakennemuutoksen ja uusiutumisen näkökulmasta. Saman arvion mukaan maakunnan hanketoiminta on tuottanut Suomen parhaita tuloksia, mutta takamatka on kuitenkin valtava kun työpaikkoja poistuu tuhansia. 73

74 Eräässä kommentissa todettiin, että maakunnan yritystoiminnan tila on keskimäärin ennemmin heikentynyt kuin parantunut, ja se on tapahtunut maakuntaohjelman toimenpiteistä huolimatta. Tämä vastaaja oli huolestunut kokonaiskuvasta, joka hänelle on muodostunut alueen yritystoiminnasta ja sen kehittymisestä. Toisessa kommentissa pidettiin ELY-keskuksen yritystukien tuloksia melko vaatimattomina. Yksi vastaaja kritisoi maakuntaohjelman painopisteen olemista maa- ja vesirakentamisessa, erityisesti teiden rakentamisessa, mikä ei hänen mielestään luo pysyviä työpaikkoja, eikä edistä elinkeinoelämän kehitystä. Tarkentavissa haastatteluissa nostettiin esille ICT-alan kehittäminen ja siinä etenkin peliklusterin kehittäminen, jota on rahoitettu sekä Kymenlaakson että Etelä-Karjalan voimin ja lisäksi toimintalinjassa 5, jota Päijät-Hämeen liitto koordinoi. Työn kerrottiin lähteneen hyvällä tavalla liikkeelle ja sitä ei olisi tapahtunut ilman näitä panostuksia ja maakuntaohjelmissa ollutta yhteistä tahtotilaa asiasta. Missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on kyselyyn vastanneiden mielestä pystytty vaikuttamaan osaamisen kehittämisen toimintalinjalle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen? Kyseiset tavoitteet ja niiden toteutumisesta esitetyt mielipiteet on jaettu seuraaviin kahteen kuvaajaan. Ensimmäisessä kuviossa ovat osaamisen kehittämisen tavoitteista ne, joita on vastaajien mielestä edistetty parhaiten. Vastaajat ovat ko. tavoitteista keskimäärin sitä mieltä, että maakuntaohjelmalla on pystytty vaikuttamaan niiden toteutukseen hyvin ja jopa erinomaisesti. Kaikkein myönteisintä suhtautuminen on maa- ja rataliikenteen sekä helikopterikoulutuksen kehittämisen tiimoilta tehtyyn vaikuttamiseen; yli 40 prosenttia vastaajista näkee tavoitteen toteutuneen hyvin ja noin 20 prosenttia erinomaisesti. Varsin hyviä tuloksia vastaajat näkevät myös Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu Oy:n käynnistymisessä ja Venäjä-osaamisen parantamisessa. 74

75 Kuva 24. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 2: Osaamisen kehittäminen, osa I (n=39). Seuraavassa kuvassa ovat sellaiset osaamisen kehittämiseen liitetyt tavoitteet, joiden toteutumiseen ei vastaajien mielestä ole pystytty vaikuttamaan samassa määrin kuin edellä esitetyssä tavoitekokonaisuudessa. Näissä vaikutus nähdään keskimäärin kohtalaiseksi, mutta heikoimmillaan liikutaan huonosti toteutuneen vaikuttamisen arvioissa. Kaikkein eniten suunnataan kritiikkiä onnistumiseen koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemisessä; yli 40 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että tavoitteen toteutumiseen on vaikutettu huonosti tai siihen ei ole pystytty vaikuttamaan ollenkaan. Noin kolmannes vastaajista on myös sitä mieltä, että toisaalta aikuiskoulutuksen toimijakentän ja toimijoiden roolien selkeyttämiseen, koulutuksen ja työelämän vuoropuheluun sekä tiedottamiseen ja ohjaukseen, toisaalta työhön sijoittumisen edistämiseen tutkinnon suorittamisen jälkeen, on molempiin pystytty vaikuttamaan huonosti tai jopa ei ollenkaan. 75

76 Kuva 25. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 2: Osaamisen kehittäminen, osa II (n=39). Osaamisen kehittämisen osalta vastaajat eivät liiemmin vastausvalintojaan sanallisesti tarkentaneet. Eräässä kommentissa ihmeteltiin, mistä em. tavoitteet resursoitaisiin. Toisen vastaajan mielestä taas ESR-rahoitus taipuu melko huonosti käytännön kehittämiseen, kun taas EAKR-hankkeilla on saatu osin jopa erinomaisia tuloksia. Yhdessä kommentissa peräänkuulutettiin rakennusmestarikoulutuksen käynnistämistä Kotkassa. Vastaajan mukaan vastaavista mestareista on huutava pula ja jatkossa pula vain pahenee. Vaikuttamisesta toimintalinjan 3, Aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö, tavoitteiden toteutumiseen vastaajat antavat yleiskuvaltaan verrattain myönteisen arvion. Nämä tavoitteet on järjestetty seuraaviin kahteen kuvioon. Ensimmäisessä kuvassa ovat ne tavoitteet, jotka tällä toimintalinjalla koetaan parhaiten toteutuneiksi. Niiden joukosta kaikkein myönteisimmän arvion saa kansainvälistä liikennettä palvelevan päätieverkon sujuvuuden parantaminen; vastaajista 74 prosenttia on sitä mieltä, että asiassa on onnistuttu hyvin tai erinomaisesti. Myös vaikuttamisessa satamien yhteistoiminnan kehittämiseen, puolustusvoimien aluetarpeiden huomioimiseen, maakunnallisen ilmasto-, energia- ja luonnonvarastrategian laatimiseen sekä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen vauhdittamiseen koetaan maakunnan onnistuneen oikein hyvin. 76

77 Kuva 26. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 3: Aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö, osa I (n=38). Seuraavassa kuvassa ovat aluerakenteen, infrastruktuurin ja ympäristön toimintalinjalta ne tavoitteet, joiden edistämisessä ei nähdä onnistumisia samassa laajuudessa kuin edellä. Heikoin vaikutus tällä toimintalinjalla nähdään olleen joukkoliikenteen toimintaedellytysten ja käytön houkuttelevuuden parantamiseen erityisesti maakunnan sisäisessä työmatka- ja asiointiliikenteessä; tuon tavoitteen toteuttamisessa yli kolmannes vastaajista kokee maakuntaohjelman vaikutuksen heikoksi tai siihen ei nähdä olleen vaikutusta ollenkaan. Yli viidesosa vastaajista näkee myös, että maakuntaohjelmalla on ollut heikosti vaikutusta yhdyskuntien toimintakyvyn, palvelujen saavutettavuuden sekä hyvän ja turvallisen elinympäristön ylläpitämiseen kasvavilla ja supistuvilla alueilla, eikä myönteisesti tavoitteeseen vaikuttamiseen suhtautuvia ole kuin 18 prosenttia vastaajista. 77

78 Kuva 27. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 3: Aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö, osa II (n=38). Aluerakennetta, infrastruktuuria ja ympäristöä koskevissa sanallisissa kommenteissa todettiin mm., että maakuntaohjelman vaikutus liikenneasioihin ja -tekoihin näkyy. Tiehankkeiden arvioitiin myös parantavan rahtausta, mutta Venäjälle menevän liikenteen osalta sillä ei arveltu olevan merkitystä niin kauan kuin Venäjän tullissa ei siirrytä sähköiseen tullaukseen ja sallita jonojen purkamista. Tiehankkeiden edistämisessä ja niiden toteutuksessa nähdään myös ongelmia: Tiehankkeet turmelevat ympäristön ja aiheuttavat saastetta ja melua, joka vie toiminnan saldon miinukselle. Kauneinta rannikkoa pitkin vedetään moottoritietä jopa läpi asutusalueiden. Eräässä kommentissa todettiin, että maakuntakaavan laadintatyö on laadukasta, mutta valitettavasti valtio ei huomioi riittävästi alueen erityispiirteitä esim. kaupan mitoituksessa. Yksi vastaaja puolestaan oli sitä mieltä, että MALPE-ajattelu 18 tulisi saada mukaan seuraavan maakuntaohjelman laadintaprosessiin. Myös tarkentavissa haastatteluissa keskeisenä onnistumisena nostettiin tiehankkeiden edistäminen; ennen kaikkea edistyminen E18-tien investoinneissa. Esille tuotiin, että tietä rakennetaan nyt oikeasti ja sinne suunnataan 800 miljoonaa euroa rahoitusta. Tällä hetkellä 18 MALPE-ajattelu yhdistää maankäytön, asumisen, liikenteen, palvelurakenteen sekä elinkeinojen toimintaedellytysten suunnittelun samaan kokonaisuuteen. 78

79 tehdään Koskenkylän ja Kotkan välistä tieosuutta ja myös Haminan ohitustien rakentaminen on käynnissä. Toiveissa on, että aikataulun mukaan toteutettaisiin Hamina Vaalimaa-väli ja raskaan liikenteen eriyttämiset ja rekkaparkit, mitkä ovat vuorossa Vaalimaalla. E18- kokonaisuutta kerrottiin edistetyn monia reittejä pitkin, myös maakuntaohjelmalla. Seuraavassa kuvassa esitetään vastausjakaumat siihen, missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on pystytty vaikuttamaan toimintalinjan 4, Vetovoimainen Kymenlaakso, tavoitteiden toteutumiseen. Tämän toimintalinjan tavoitteiden toteutuminen koetaan enimmäkseen kohtalaiseksi, mutta monen tavoitteen kohdalla vastaajat arvioivat maakuntaohjelman vaikutuksen tavoitteen toteutumiseen olleen suhteellisen heikkoa tai yhteyttä ohjelmasta tavoitteen toteutumiseen ei nähdä ollenkaan. Parhaiten toimintalinjalla nähdään toteutuneen huomion kiinnittäminen asumisen ja rakentamisen ekotehokkuuteen; hyvän tai erinomaisen arvosanan asiasta antaa 36 prosenttia vastaajista. Myös uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen teknisen ja arkkitehtonisen laadun huomioiminen on onnistunut hyvin tai erinomaisesti vastaajista lähes kolmanneksen mielestä. Huonoimmat arviot annetaan Kymenlaakson tunnetuksi tekemisestä opiskelupaikkana; 36 prosenttia vastaajista pitää tavoitteen toteutumiseen vaikuttamista huonona tai ei näe sitä olleen ollenkaan. Myös maakunnan elinkeinoilmaston parantamista ja palvelujen riittävää saavutettavuutta joukkoliikennepalveluilla pitää huomattava joukko vastaajia tavoitteina, joita on edistetty huonosti maakuntaohjelman avulla. Kuva 28. Vastaajien näkemykset kysymykseen: Missä määrin Kymenlaakson maakuntaohjelmalla on mielestäsi pystytty vaikuttamaan seuraavien tavoitteiden toteutumiseen alueella? TOIMINTALINJA 4: Vetovoimainen Kymenlaakso (n=39). Toimintalinjaa 4 käsitelleissä sanallisissa kommenteissa arvioitiin Kymenlaakson näkyvyyttä ja vetovoimaisuutta. Eräs vastaaja koki maakunnan toimijoiden olevan muutamissa keihäänkärjissä kansallisesti tunnettuja (esim. tuulivoima ja BioA) ja peliliiketoiminnassa jopa kansainvälisesti, mutta muuten ei niinkään. Toinen vastaaja puolestaan arvioi, että Kymenlaakson erityisasema on noussut hyvin kansalaisten tietoisuuteen Venäjä-yhteyksien 79

80 johdosta, mutta asumisen ja opiskelun suosioon käytetyt keinot eivät ole purreet yhtä tehokkaasti. Yksi vastaaja totesi ykskantaan, että maakuntaa ei tunneta hyvin alueen ulkopuolella, vaan sitä pidetään kauttakulkualueena. Erään toisen vastaajan mielestä Kymenlaakson vetovoiman parantamiseen pitää panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Yksi vastaaja puolestaan totesi toimintalinjan olevan liki resursoimaton: Toimintalinjat 2 ja 4 ovat vain vaatimattomia viikunanlehtiä varsinaisen tavoitteen päällä. Kymenlaakson maakuntaohjelman arvioinnin työpajassa keskusteltiin ohjelman tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Kun osallistujia pyydettiin pohtimaan, mitkä ovat olleet tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta haitanneet ongelmat, näkemyksissä nousivat esiin hankkeiden koordinoinnissa havaitut puutteet ja osin samaan asiaan liittyen hankkeiden toteuttaminen ohitse maakuntaohjelman tavoitteiden sekä maakunnan eri osien kuppikuntaisuus. Hankkeiden koordinointia pidettiin tarpeellisena vielä tehostaa; kehittämiskärjissä hankkeet tulisi paketoida paremmin yhteistä tavoitetta tukeviksi ja toisiaan täydentäviksi. Lisäksi kaivattiin vahvempaa pyrkimystä sovittuun kumppanuuteen. Vaikka keskustelussa tuotiinkin ongelmana esiin hankkeiden toteuttaminen edelleen liikaa hanketoimijoiden ehdoilla, eikä maakuntaohjelman tavoitteiden ehdoilla, tarkentavissa haastatteluissa oltiin päinvastoin sitä mieltä, että Kymenlaaksossa hankevalintaan vaikuttaa aidosti maakuntaohjelman mukaisuus ja sitä pidetään yhtenä hanke-esitysten arviointikriteerinä. Kehittämistyössä nähtiin kuppikuntaisuutta ja jonkinasteista seutukuntien välistä juopaa. Tosin työpajoissa tuli sekin esille, että vastakkainasettelu olisi vähentynyt. Kuitenkin myös tarkentavissa haastatteluissa todettiin, että alueella on vielä haasteena tasapainon ja työnjaon löytäminen eli sen tunnistaminen, mitkä ovat seutukunnallisia ja mitkä maakunnallisia asioita. Jossain määrin kerrottiin edetyn kahdella kärjellä. Toimijoiden pitäisikin nähdä yhteiset asiat ja miettiä työnjako niiden toteuttamiseen, eikä puolustaa vain omia intressejään. Tarkentavissa haastatteluissa todettiin myös, että yhteistyö maakunnan sisällä etelän ja pohjoisen välillä on parantunut juuri maakuntaohjelman hanketoiminnan kautta ainakin hanketoimijoiden kesken, mutta poliitikkojen suhteen asia voi olla toinen. Haastatteluissa tuli myös se esille, että maakuntien välistä yhteistyötä on tehty joissakin asioissa pelkän rahoituksen saamisen vuoksi. Rahoituksen kerrottiin kannustaneen yhteistyöhön, vaikka yhteistyön ei sinällään olisi odotettu tuovankaan lisäarvoa. Näistä lähtökohdista hyödyt yhteistyön osapuolille ovat jääneet joissakin tapauksissa laihoiksi. Työpajakeskustelussa todettiin, että palvelualojen kehittäminen on jäänyt maakunnassa heikolle tolalle. Kerrottiin mm., että kilpailun vääristämisen nojalla palvelualan hankkeita ei ole pystytty toteuttamaan. Tästä poikkeuksena mainittiin verkostohankkeet. Mitkä ovat sitten arvioinnin työpajatyöskentelyn perusteella Kymenlaakson tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta vahvistaneet hyvät käytännöt? Onnistuneina asioina pidettiin ylipäänsä hankkeiden tuloksellisuutta, MAKO-pilottia ja logistiikan kehitysohjelmaa vuosille (NELI). Hankkeiden tuloksellisuudella viitattiin Kymenlaakson EAKR-tuloksiin, jotka ovat käytettävissä olevaan rahoitukseen suhteutettuna koko maan kärjessä. MAKO-pilotissa puolestaan saatiin rakennettua Kaakkois-Suomen molemmille maakunnille yhteiset kehittämisen painopisteet, joissa on edetty tuloksekkaasti. NELI:n tehtävänä puolestaan on mm. logistiikan tutkimus- ja kehittämisverkostoissa tunnistettujen parhaiden käytäntöjen jalkauttaminen yrityslähtöisten kehitysprojektien kautta paikallisten yritysten ja opetuksen käyttöön. Tarkentavissa haastatteluissa kerrottiin maakunnassa myös olevan vahva kehittämisintressi; asioista on oltu riittävästi yhtä mieltä. Rakennemuutoksen keskellä asioita nähdään tarpeelliseksi tehdä yhdessä, koska yksin ei tilanteesta päästä eteenpäin. 80

81 Johtopäätökset ja suositukset Maakunnan työttömyysaste on kohentunut nopeasti vuoden 2012 aikana. Maakuntaohjelmassa asetettu tavoite työttömyysasteen (7 %) suhteen on melkein saavutettu. Työvoimatilastot puolestaan antavat kehityksestä selvästi toisenlaisen kuvan. Työllisyysasteen suhteellinen kehitys on ollut viime aikoina hyvää, vaikka vielä ollaankin jäljessä koko maan keskiarvosta. Bruttokansantuotteen suhteen maakuntaohjelmalle asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää nopeita ja tavoiteltua kehitystä tukevia toimenpiteitä. Hyvin todennäköistä on, että tästä tavoitteesta jäädään selvästi vaikka vuonna 2010 näyttääkin tapahtuneen hienoinen käänne myönteiseen suuntaan bkt:n suhteen. Kymenlaakson bruttokansantuote asukasta kohden on suhteellisen heikko verrattuna koko maan vastaaviin lukemiin. Tutkinnon suorittaneiden sekä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osalta kehityssuunta menee kohti maakuntaohjelmassa asetettuja tavoitteita. Mikäli nykyistä kehitysvauhtia kyetään pitämään yllä, korkea-asteen tutkinnoille asetettu tavoite tultaneen saavuttamaan. Tutkinnon suorittaneiden määrän kasvattaminen vuoden 2014 tavoitteeseen puolestaan näyttäisi vaativan vielä nykyistä enemmän panostusta asiaan. Oppilaspaikkojen odotettavissa oleva leikkaaminen ei tosin tue tätä kehitystä. Maakunnan keskeisten kehittämistavoitteiden seuranta toimii hyvin. Keskeisten hankkeiden/hankekokonaisuuksien tarkastelu arvioinnissa toi kuitenkin esille maakuntaohjelman seurantaan liittyviä puutteita. - Maakuntaohjelmassa ja totsuissa esitettyjen kehittämiskohteiden/hankkeiden toteutumista ei seurata systemaattisesti ja kootusti, joten tämä jättää tuloksellisuuden seurantaan aukkoja. - Lisäksi kun on tarvetta seurata hankkeistuksen aikaansaamaa kokonaistuloksellisuutta tai vaikuttavuutta maakuntaohjelman toteutusaikana, ei vastaavaa koottua tietoa ole käytettävissä. - Toteutuneen hankkeistuksen (panostukset ja tulokset) kohdistumista maakuntaohjelman toimintalinjoihin ei seurata systemaattisesti. - Kun maakuntaohjelmaa toteuttavan erilaisen kehittämistoiminnan tuloksellisuus tiedetään paremmin, on helpompi myös kohdistaa tulevia kehittämistoimia Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmissa esitetään kehittämiskohteita paljon kyseessä on selvästi erilaisten tahojen toiveiden tynnyri. Tämä vähentää jossain määrin toteuttamissuunnitelmien strategisuutta. Kymenlaakson maakuntaohjelmassa ja erityisesti sen toteuttamissuunnitelmissa mainittuihin strategisiin tavoitteisiin on saatu kokonaisuudessaan vastattua hyvin maakunnallisella hankkeistuksella ja kehittämistoimenpiteillä. Pääasiassa hankkeistus on tapahtunut EAKR-, ESR- ja ENPI-ohjelmilla. Kymenlaakson maakuntaohjelman keskeiset kehittämistavoitteet ovat maakunnan vetovoimaisuuden lisääminen elinkeinorakennetta monipuolistamalla ja panostamalla korkean osaamisen palvelutuotteisiin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, kasvuyrityksiin ja kestävään ympäristöliiketoimintaan. Elinkeinorakenteen monipuolistuminen on tapahtunut varsinkin pelialaan sekä puhtaaseen energiaan liittyvän toiminnan myötä. Hankkeistuksella on vastattu parhaiten maakuntaohjelman toimintalinjojen 1 ja 3 kehittämistavoitteisiin. Eli yritystoiminnan ja infrastruktuurin kehittäminen korostuvat 81

82 hanketoiminnassa. Myös toimintalinjaan 2, eli osaamisen kehittämisen teemaan pureudutaan hyvin hankkeistuksella. Toimintalinja 4 saa vähiten huomiota toiminnassa. Alueen EAKR-panostus vaikuttaa olleen erityisen tehokasta uusien työpaikkojen synnyttämisen näkökulmasta. Alueen masinoimalla EAKR-hanketoiminnalla on synnytetty paljon uusia työpaikkoja, suhteellisesti eniten Suomessa. Kymenlaakso on onnistunut myös hyvin uusien yritysten synnyttämisen suhteellisessa tehokkuudessa (EAKR-toimenpiteiden avulla). ESR-hanketoiminnan merkitys työpaikkojen luomisessa on Kymenlaaksossa kuten koko Kaakkois-Suomessa selvästi vähäisempi. Em. tuloksellisuus määrällisten mittareiden valossa kuvastaa kokonaisuudessaan rakennerahasto-ohjelmakauden onnistumista, eikä tähän arviointiin ollut irrotettavissa arvioinnin kohteena olevaa maakuntaohjelmaa vastaavaa aikaa koskevaa tuloksellisuustietoa. Arvioinnissa on joka tapauksessa kyseessä väliarviointivaihe maakuntaohjelman näkökulmasta. Tässä vaiheessa ei siten voidakaan tuoda esille vielä ohjelman varsinaista tuloksellisuutta tai vaikuttavuutta. Lisäksi maakuntaohjelmanprosessin tai rakennerahastotoiminnan kautta kulkee vain osa kehittämistyöstä, joten sekin asettaa kokonaisvaltaiselle tuloksellisuus- ja vaikuttavuustarkastelulle rajoituksensa. Maakuntaohjelman, eli ohjelmien ohjelman, kokonaisvaikutus vaatisi oman vaikuttavuusselvityksen maakuntaohjelman päättymisen jälkeen. Maakuntaohjelmatyöllä on pystytty vaikuttamaan eri toimijoiden näkökulmasta Kymenlaakson kehitykseen tavoitteisiin nähden pääasiassa kohtalaisesti, paikoitellen hyvin. Kymenlaakson maakuntaohjelman neljälle toimintalinjalle on koottu hyvin suuri määrä tavoitteita, joista osa on myös verrattain vaativia. Sen vuoksi ei tarvitse ihmetellä, miksi vaikuttaminen näiden tavoitteiden toteutumiseen nähdään keskimäärin enimmäkseen kohtalaisena sen sijaan, että yleiskuva vaikutuksesta tavoitteiden toteutumiseen olisi hyvä. Maakuntaohjelman tavoitteiden kirjo on kuitenkin niin laaja, että onnistumismahdollisuudet jokaisen suhteen pienenevät kun kehittämistarpeet joudutaan suhteuttamaan kehittämisresursseihin. Tästä looginen johtopäätös on, että mitä terävämmin ja harvempiin kokonaisuuksiin kehittämisresurssit voidaan suunnata, sitä suurempaa vaikuttavuutta niistä on lupa odottaa. Arviointikyselyn perusteella näyttää siltä, että aluerakenteen, infrastruktuurin ja ympäristön toimintalinja on toteutunut maakuntaohjelman toimintalinjoista kaikkein parhaiten. Maakunnan toimijoiden mielestä heikointa toteutuminen näyttää olevan vetovoimaisen Kymenlaakson toimintalinjan tavoitteissa. Kaikkien toimintalinjojen yksittäisistä tavoitteista parhaiten on vastaajien mukaan onnistuttu parantamaan kansainvälistä liikennettä palvelevan päätieverkon sujuvuutta. Kymenlaakson maakuntaohjelman tavoitteiden toteutumisen johtopäätökset toimijoiden näkökulmasta ovat seuraavat: Yritystoiminnan kehittäminen: Verkostoitumisen tukeminen koetaan toimintalinjalla parhaiten toteutuneeksi tavoitteeksi. Yritysten sukupolvenvaihdosten edistäminen puolestaan nähdään toimintalinjan tavoitteista heikoiten toteutuneena. Osaamisen kehittäminen: Maa- ja rataliikenteen sekä helikopterikoulutuksen kehittämistavoite on vastaajien mukaan toteutunut parhaiten. Tällä toimintalinjalla heikoiten on onnistuttu koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemisessä. 82

83 Aluerakenne, infrastruktuuri ja ympäristö: Vastaajat arvioivat kansainvälistä liikennettä palvelevan päätieverkon sujuvuuden parantamisen toteutuneen toimintalinjalla parhaiten. Heikoiten on onnistuttu joukkoliikenteen toimintaedellytysten ja käytön houkuttelevuuden parantamisessa erityisesti maakunnan sisäisessä työmatka- ja asiointiliikenteessä. Vetovoimainen Kymenlaakso: Parhaiten arvioitiin vaikutetun huomion kiinnittämiseen asumisen ja rakentamisen ekotehokkuuteen. Tällä toimintalinjalla maakuntaohjelman vaikutusta pidettiin heikoimpana Kymenlaakson tunnetuksi tekemisessä opiskelupaikkana, maakunnan elinkeinoilmaston parantamisessa sekä palvelujen riittävään saavutettavuuteen vaikuttamisessa joukkoliikennepalveluilla. 83

84 5. ETELÄ-KARJALAN JA KYMENLAAKSON YHTEINEN OSIO 5.1. Yhteistyön taustaa Vuoden 2010 alussa voimaantullut Laki alueiden kehittämisestä (1651/2009) edellyttää, että maakunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaiset yhteistoiminta-alueet. Yhteisesti käsitellään asiat, jotka ovat pitkäjänteisen kehittämisen kannalta merkittäviä, sisältyvät keskeisiin suunnitelmiin sekä koskevat koko aluetta. Liittojen jäsenkunnat voivat halutessaan antaa muitakin asioita yhteisesti päätettäviksi. Asiat päätetään joko yhteisessä toimielimessä tai yhtäpitävin päätöksin. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan yhteistoiminta-alue on maantieteellisesti sama kuin Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen eli ELY-keskuksen alue. Kaakkois-Suomessa on ainoana alueena Suomessa perustettu kahdeksanjäseninen yhteistoimintaelin (myöh. yhteistoimintaryhmä), johon molemmat liitot ovat nimenneet neljä jäsentä. Kokoonpano vastaa kunnallisvaalien tulosta vaalilaissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Yhteistoimintaryhmä käsittelee etenkin maakuntaohjelmien ja toteuttamissuunnitelmien yhteiset tavoitteet ja linjaukset ja muut maakuntien yhteistyön kannalta merkittävät asiat. Yhteisten linjausten mukaisista toimenpiteistä päätetään maakuntahallituksissa ja toiminnan yksityiskohdista sovitaan yhteistoimintasopimuksessa. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntaohjelmiin on määritelty seuraavat yhteiset kehittämispainotukset: Metsäklusterin uudistaminen Puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittäminen ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen Venäjä-yhteistyön vahvistaminen Osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistaminen Kymenlaaksolla on lisäksi maakunnallisena painopisteenä palvelut ja turvallisuus ja Etelä- Karjalassa maakunnallisena painopisteenä on matkailu. Yhteiset kehittämispainotukset huomioidaan mm. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen yritysten kehittämis- ja investointihankerahoituksen kohdentamisessa. Keskeisten toimijoiden yhteistyönä toteutetaan kaakkoissuomalaisia kärkihankkeita näillä valituilla aloilla (kehittämispainotukset). Aluehallinnon uudistus (ALKU-hanke) ja Laki alueiden kehittämisestä (1651/2009) vahvistivat maakuntaliittojen asemaa yhteen sovittavana ja kokoavana sekä vetovastuussa olevana aluekehitysviranomaisena. Maakuntaohjelmasta ja sen toteuttamissuunnitelmasta tuli viranomaisia entistä voimakkaammin velvoittava maakuntakaavojen tapaan. Uusien maakuntaohjelmien ja totsujen laadinta ja sisältö muuttuivat uudistuksen/valmisteltavien yhteisten osioiden myötä. Maakuntaliitot, alueen kunnat ja valtion aluehallintoviranomaiset halusivat vahvistaa osaamista, yhteistyötä ja verkottumista yhteisellä MAKOpilottihankkeella. Työ- ja elinkeinoministeriö osarahoitti toteutettua pilottihanketta. 84

85 5.2. MAKO-pilotti, yhteiset kehittämispainotukset ja kärkihankkeet MAKO-pilottihankkeen päätavoitteet olivat maakuntaohjelman laadintaprosessin tehostaminen, ohjelman vaikuttavuuden parantaminen ja keskeisten prioriteettien hankkeiden läpivienti totsuissa mm. monenkeskisten hankekokonaisuuksien avulla. Projektin käynnistyessä Kymenlaakson ja Etelä- Karjalan maakuntien tuotantorakenne oli radikaalisti muuttumassa metsäteollisuuden voimakkaan rakennemuutoksen ja talouskriisin takia, mikä vaati elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon syvempää yhteistyötä ja laajempia yhteistyöprojekteja yritystoiminnan perusedellytysten parantamiseksi. Projektissa suunniteltiin työstettävän yhteistyössä Kaakkois-Suomen keskeisten elinkeinopoliittisten toimijoiden kanssa yhteiset kehittämispainotukset (em. 6 kehittämispainotusta muodostettiin). MAKO-pilotin merkitystä yhteistyölle tiedusteltiin myös arvioinnin tiedonhankinnassa. Suurin osa toimijoista nostaa yhteisten kehittämispainotusten määrittämisen ja maakuntaohjelmiin nostamisen sekä yhteisten kärkihankkeiden 19 muodostamisen pilotin tärkeimmiksi onnistumisiksi. Pilotilla edistettiin siten kärkihankkeiden muodostumista ja hankkeita syntyi tavoiteltua enemmän. Lisäksi pilottia pidettiin oleellisena katalyyttina yhteistyön syventämiselle varsinkin ELY-keskuksen suuntaan. Yhteisten kärkihankkeiden lisäksi myös yhteisten neuvottelukysymysten muodostaminen valtionhallinnon suuntaan yhdessä maakuntaliittojen ja ELY-keskuksen kanssa sai potkua pilotin kautta. Yhteisillä kehittämispainotuksilla on myös ohjattu merkittävässä määrin rakennerahastohankkeita painotusten suuntaan. Pilotilla on ollut myös toimijoiden mielestä vaikutusta siihen, että maakuntien eri tahot on saatu yhteisten pöytien ääreen ja näin on lisätty keskustelua. Yleensäkin lähtöajatusta pilotille pidettiin hyvänä ja rakennemuutostilanne vielä korosti yhteistyön tarvetta. Arvioinnin tiedonhankinnan kautta välittyy kuitenkin kokonaisuudessaan sellainen kuva, että vaikka pilotti on ohjannut ajattelua omaa maakuntaa laajemmalle alueelle, pilotin päättyessä maakuntakohtainen ajattelu on saanut jälleen lisää jalansijaa. Varmasti asiaan on vaikuttanut se, että Etelä-Karjalan suunnassa pilotti on nähty jonkin verran Kymenlaaksovetoiseksi, sillä pilottihanketta vedettiin sieltä käsin. Lisäksi pilotin loppuraportin kirjauksiin yhteistyön syventämisestä maakuntien välillä ei ole yhdytty Etelä-Karjalan puolella. Etelä-Karjalan näkökulmasta yhteistyön syventämisen päämääräksi koettiin näissä kirjauksissa maakuntien liittojen yhdistäminen ja yhteinen maakuntaohjelma. Kymenlaaksolaisten näkökulmasta puolestaan MAKO-pilotissa ei ollut pyrkimystä liittojen yhdistämiseen, vaan pilotissa ja sen loppuraportissa esitettiin uusia avauksia ja malleja mm. uutta aluehallinnon suunnittelujärjestelmää eli ns. Kaakon ohjelmaa, monenkeskisten kärkihankkeiden muodostamista ja maakuntaohjelmien ja totsujen yhteisiä osioita jne. (ks. tarkemmin MAKO-pilottihankkeen loppuraportti s. 14). Imatralla elokuussa 2011 pidetyssä MYR:ien yhteisseminaarissa yhteistoimintaryhmä puolestaan linjasi, että liittojen yhdistämisen mahdollisuudet selvitetään. Tämä ei kuulunut kuitenkaan pilottiin. Kymenlaakson puolella oltiin pettyneitä siihen, etteivät tämän yhteisen linjauksen mukaiset asiat lopulta edenneet. 19 Maakuntien yhteisten kärkihankkeiden kriteerit on esitelty seuraavassa. Hankkeiden haku tapahtuu normaalisti, mutta alkuvaiheessa MAKO-pilotti edesauttoi toimijoiden välistä yhteistyötä. 1. Ne ovat yhteisten kehittämispainotusten mukaisia (lisäksi matkailu/palvelut). 2. Ne ovat suuria ja strategisia (yleensä > 1 M ). 3. Niiden toteutuksessa on mukana 3-4 maakuntien 4 seutukunnasta, eli ne koskettavat molempia maakuntia. 4. Kaakkois-Suomen lisäksi niissä voi olla muitakin alueita Suomesta. 5. Kärkihankkeet voivat olla myös sellaisia, että ne vaativat keskushallinnon resursseja tai linjauksia. 85

86 Erilaiset näkemykset ovat vaikuttaneet varmasti osaltaan siihen, että sitoutumista pilotin jälkeiseen yhteistyön syventämiseen maakuntien liittojen välillä ei ole saatu aikaiseksi ja siten tällä on luonnollisesti oma merkityksensä pilotin vaikuttavuuteen. Odotusten mukaista luottamusta liittojen väliseen yhteistoimintaan pilotti ei siten tuonut, vaikkakin kehittämistoimijat kokevat yhteistyön selvästi parantuneen. Oleellista tässä on huomata, että lähtökohtaiset tavoitteet yhteistyön syventämiselle olivat maakunnissa lopulta hyvin erilaiset, jonka pilotti ja sen synnyttämä yhteistyö toivat esille. Kymenlaaksolaisten innostus yhteistyön syventämiseen siten, että maakuntien liitot voitaisiin yhdistää, on ollut Imatran seminaarin linjausten jälkeen selvästi suurempaa. Molemmissa maakunnissa on ollut yhtälailla tavoitteena yhteistyön lisääminen suunnitteluprosesseissa ja yhteisten hankkeiden aikaansaaminen. Yhteisten kehittämispainotusten toteutumista tarkasteltiin arvioinnissa saatavilla olleen seuranta-aineiston sekä arvioinnin oman tiedonhankinnan kautta saadun tiedon avulla (aiemmin raportissa käsitellyn aineiston lisäksi). Seuraavassa taulukossa ovat esillä yhteisiin kehittämispainotuksiin liittyvät yhteiset kärkihankkeet. Yhteiset kärkihankkeet kehittämispainotuksittain Hankkeiden kokonaisbudjetit Metsäkluterin uudistaminen: o BIOTULI (LUT) n e. Puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittäminen: o KAVO Kaakosta voimaa (Cursor ) o RENEWTECH Tuulivoimateknologian ja - liiketoiminnan kehittäminen (Cursor) ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen: o KEKSI Innovatiiviset ja käyttäjälähtöiset hyvinvoinnin palvelumallit (Kymenlaakson sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä) o Kaakon peliklusteri (Cursor) o Game Cluster (Cursor) o Start up and Spin-off Factory (Cursor) Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen: o E18 o VT6 Venäjä-yhteistyön vahvistaminen: o Autoteollisuuden alihankintaverkosto (Kinno) o Innovation and Business cooperation (Lappeenranta Innovation) Matkailu- ja muut palvelut: o Vetovoimaa ja laatua (Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy) o Rajukaasu (Cursor) n e n e n e n e n e n e. n e. n e n e n e Yhteensä noin 17,4 miljoonaa euroa Yhteisiin kärkihankkeisiin on panostettu alueella noin 17,4 miljoonan euron voimalla. Kokonaisuudessaan on syytä havaita, että maakunnissa on myös hieman erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä hankkeet ovat selkeästi näitä yhteisiä kärkihankkeita. Oheiseen taulukkoon on 86

87 listattu kutakuinkin yhteisiksi nähdyt 11 kärkihanketta sekä logistiikan ja infrastruktuurin vahvistamiseen liittyvät yhteisesti sovitut kehittämiskohteet. Eri näkökulmista katsottuna yhteisiä kärkihankkeita olisi ehkä enemmänkin, mutta näitä hankkeita ei ole nostettu yllä olevaan taulukkoon, sillä ne eivät täytä maakuntien välisen yhteistyön (ja siten Kaakkois- Suomen kärkihankkeen) kriteerejä. Listalla olevista hankkeista myös Autoteollisuuden alihankintaverkosto -hanketta eivät kaikki ole pitäneet yhteisenä kärkihankkeena. Listalta pois jätettyjä hankkeita ovat mm. Puurikastamo-hanke (Green Campus alun perin), Bleskhanke ja Rescop-hanke. Kaksi jälkimmäistä ovat luonteeltaan enemmänkin maakunnallisia hankkeita. Lisäksi LUT-Saimia yhteiskampus sekä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Holdingyhtiö eivät päässeet arvioinnissa tälle yhteisten kärkihankkeiden listalle. Ensimmäinen kohdistuu pelkästään Etelä-Karjalaan ja jälkimmäinen puolestaan on yhteistyötä akselilla Kymenlaakso-Etelä-Savo. Näissäkin hankkeissa on kyse merkittävästä yhteistyöstä, mutta varsinaisesti ne eivät edusta yhteistyötä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson välillä. Näiden esiteltyjen hankkeiden lisäksi on käynnissä useita ENPI-ohjelman hankkeita. Edellä listatut maakuntien yhteiset kärkihankkeet ovat alueella resursseiltaan suhteellisen merkittäviä. Kärkihankkeiden keskimääräinen kokonaisrahoitus on noin 1,58 miljoonaa euroa hankkeelta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, etteivätkö muutkin kuin kärkihankkeet voi olla maakunnissa resursseiltaan mittavia. Yksittäisiä maakunnallisia merkittäviä hankkeita ovat olleet mm. useat EAKR:sta rahoitetut hankkeet ja mahtuu joukkoon myös muutamia rahoitukseltaan merkittäviä ESR-rahoitteisia hankkeita. Kehitys näyttäisi kuitenkin siltä, että nykyisellä maakuntaohjelmakaudella suurin osa varsinkin yli miljoonan euron hankkeista on jo yhteisesti sovittuja kärkihankkeita. Lisäksi E18-tien rakentaminen/parantaminen Koskenkylästä itään on saatu alkuun ja VT6 (Lappeenranta- Taavetti) on mahdollisesti pääsemässä alkuun (periaatepäätös toteutuksesta on). E18-tien (Koskenkylä-Kotka -moottoritie) kokonaiskustannusarvio on noin 623 miljoonaa euroa ja VT6 arviolta noin 90 miljoonaa euroa Katsaus maakuntien yhteisiin kärkihankkeisiin osoittaa sen, että panostusta on kohdistettu kaikkiin maakuntien yhteisiin kehittämispainotuksiin lukuun ottamatta osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistamisen kehittämispainotusta. Tähänkin teemaan on pyritty saamaan Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteistä hanketta (Kaakkois-Suomen amk), mutta tämä ei onnistunut toivotulla tavalla. Yhteisten kärkihankkeiden muodossa resursseja on kohdistettu puolestaan eniten melko tasavahvasti kolmeen kehittämispainotukseen: ICTliiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittämiseen, matkailuun ja palveluihin sekä puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittämiseen. Kärkihankkeista suurimmassa osassa on toiminut hallinnoijana Cursor Oy. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei toimintaa olisi ollut näissä Cursorin hallinnoimissa hankkeissa myös Etelä-Karjalassa. Useimmiten hankkeet on toteutettu siten, että niissä on sisällä osaprojekteja tai työpaketteja, joita useat eri toimijat käytännössä toteuttavat. Cursor on valikoitunut useissa tapauksissa hallinnoijaksi. Osalle toimijoista on tullut osittain tästä syystä vaikutelma, että yhteiset kärkihankkeet painottuisivat enemmän Kymenlaaksoon kuin Etelä-Karjalaan. Arvioinnin tiedonhankinnassa selvitettiin myös, miten toimijat näkevät näiden kärkihankkeiden muodostumisen. Kärkihankkeiden syntymekanismissa ei nähty pääasiassa eroa suhteessa muiden hankkeiden syntyyn lukuun ottamatta resursointia asiaan. Eli näitä hankkeita on vaan synnytetty ja sitten ne on määritelty kärkihankkeiksi, eivätkä ne ole välttämättä syntyneet mitenkään yhteistoiminta-alueen aloitteesta. Hankkeita on kuitenkin valmisteltu yhteistyössä, mutta se kuinka laajasti niitä on valmisteltu ylimaakunnallisessa yhteistyössä, onkin eri asia. Hanke-esitykset ovat joissakin tapauksissa olleet alkujaan ja aikomuksiltaan seutukunnallisia tai maakunnallisia, mutta lopulta niistä on tullut yhteisiä ylimaakunnallisia 87

88 kärkihankkeita. Edellytykset kaikissa kärkihankkeissa ei siten ole olleet erityisen otollisia aitoa hedelmällistä yhteistyötä synnyttäville hankkeille. Toisaalta on tuotu esille, että kärkihankkeiden syntyminen on kiinni eri hanketoimijoiden aktiivisuudesta samalla tavalla kuin muidenkin hankkeiden syntymisessä. Yhteistyötä voidaan kyllä edistää, mutta siihen ei voida pakottaa. Toki hankerahoituksen saamisessa on ollut hyötyä siitä, jos on muodostettu yhteisiä kärkihankkeita ja tämä on toiminut yhtenä yllykkeenä yhteistyölle. Pääpiirre toimijoiden esittämissä näkemyksissä vaikuttaisi kuitenkin olevan se, että sellaisia yhteistyöhankkeita, joissa yksi toimija toimii koko Kaakkois-Suomen alueen puolesta, on melko harvassa. Yleensä toimijat tekevät oman osuutensa, eikä niissä välttämättä ole riittävästi leikkauspintaa toisiinsa. Kaikkein aidoimpina yhteisinä kärkihankkeina on pidetty Biotuli-hanketta sekä Rajukaasu-hanketta. Ominaisuuksia, joita näissä yhteyksissä nostetaan esille, ovat ainakin selvät roolit ja kyky katsoa laajemmalle. Yhteisten kärkihankkeiden tuloksellisuuden tarkastelu suhteessa muihin ns. tavallisiin hankkeisiin ei ole mahdollista seuranta-aineiston avulla. Toisaalta yksin kärkihankkeidenkin tarkastelu jäisi vajavaiseksi seurantatietojen avulla, sillä suurin osa näistä hankkeista on vielä kesken. Lisäksi EURA-järjestelmän tarjoamat mittarit eivät tuo esille esimerkiksi yhteistyöluonteisten hankkeiden todellisia pyrkimyksiä tuloksellisuuden suhteen. Kärkihankkeiden onnistumisen ja tuloksellisuuden käsittelyssä ainoaksi vaihtoehdoksi jää siten asian tarkastelu erilaisten esitettyjen näkökulmien kautta. Kärkihankkeiden muodostamisella on ollut selkeä pyrkimys isompiin ja vaikuttavimpiin hankkeisiin/hankekokonaisuuksiin. Kärkihankkeita on muodostettu enemmän kuin alun perin on asetettu tavoitteeksi, joten siitä näkökulmasta asiassa on onnistuttu. MAKO-pilotin loppumisen jälkeen tosin yhteisiä hankkeita ei ole enää muodostunut samassa tahdissa. Eli vaikuttaisi siltä, että luonnollisella (=ilman aktivointia) tavalla yhteisiä hankkeita ei synny vuolaasti, vaan siihen tarvitaan alkuun sysäävää toimintaa. Toisaalta hankerahoitustakin on ollut saatavilla hieman vähemmän pilotin jälkeisessä vaiheessa. Kokonaisuudessaan yhteiset kärkihankkeet on nähty kuitenkin enemmän myönteisesti kuin kielteisesti. Niiden avulla on saatu hyvin alueen ulkopuolelta rahoitusta kehittämistoimintaan erityisesti EAKR:n toimintalinjalta viisi. Lisäksi yhteisten kärkihankkeiden kohdalla on voitu hyödyntää käytettävissä ollutta joustovararahoitusta. Kaakkois-Suomi on pärjännyt hyvin näiden em. rahojen saamisessa. Yhteisten kärkihankkeiden toteuttajille tehdyn kyselyn pohjalta voidaan havaita, että toimijat itse ovat pitäneet toteutusta ja tuloksellisuutta hankkeiden toiminnassa melko hyvänä. Viranomaisyhteydet ja rahoituksen toimivuus on nähty toimineen erityisen hyvin. Heikoimmat arviot on annettu hakuprosessin kestolle sekä hankekumppaneiden sitoutumiselle. (Kaakkois-Suomen kärkihankekyselyn raportti 2011). Sitoutumisen kohtalainen taso saa erityisesti vahvistusta myös tämän arvioinnin näkökulmasta ja sitoutumisen taso vaihtelee paljon. Yhteisissä kärkihankkeissa käytössä ollut työpakettikäytäntö (tai hankkeen osatoteutus) on saanut arvioinnin tiedonhankinnassa osakseen kritiikkiä, mutta myös kehuja. On selvää, että mikäli hankkeen pilkkominen palasiin tapahtuu jossain määrin olosuhteiden pakosta, ei onnistumiseen ole tällöin parhaat edellytykset. Mutta mikäli onnistutaan yhdistämään eri alueilta/toimijoilta tulevat samansuuntaiset tarpeet hyötylähtöisesti, siten että eri toimijoiden toiminta tukee toisia ja esimerkiksi benchmarking-tyyppinen toiminta mahdollistuu, on yhteisten hankkeiden onnistumiselle olemassa erityisen hyvät edellytykset. 88

89 Yhteisen kärkihanketoiminnan lisäksi edunvalvonta-asiat ovat muodostaneet keskeisen yhteistyön kohteen Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteistyössä. Molemmissa maakuntaohjelmissa ja niiden toteuttamissuunnitelmissa on esitetty yhteisiä tavoitteita, joihin tarvitaan keskushallinnon toimenpiteitä. Maakunnat tekivät mm. keväällä 2010 yhdessä ELY keskuksen kanssa TEM:lle esityksen viisivuotisen Rakenteellisen muutoksen tuki - kokeilun toteuttamisesta Kaakkois Suomen alueella. Asiasta on neuvoteltu sittemmin elinkeinoministeri Häkämiehen kanssa, mutta kokeilu ei ole saanut ainakaan tähän mennessä hyväksyntää valtionhallinnon suunnalta. Tällä hetkellä Lappeenrannan, Imatran, Kouvolan, Kotkan ja Haminan kaupungit yhdessä alueen kehitysyhtiöiden, oppilaitosten, maakunnan liittojen ja ELY-keskuksen kanssa valmistelevat puolestaan Kaakkois-Suomen kasvusopimusta. Kaakkois-Suomen kasvusopimus perustuu Venäjän kasvumahdollisuuksien entistä parempaan hyödyntämiseen Kaakkois-Suomessa ja valtakunnallisesti. Kaakkois- Suomen kasvusopimuksen tähtäin on kaupunkiseutujen elinkeinopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa ja sen on tarkoitus tukea maakuntaohjelman tavoitetta elinkeinorakenteen uudistamisesta. Kasvusopimuksen kohtalo selvinnee kevättalven aikana. Valmistelutyössä esillä olleita mahdollisia sopimuksen sisältämiä teemoja ovat: - rajaliikenne ja liikennekäytävät - viisumivapauden edistäminen - matkailun ja kaupankäynnin edistäminen - logistiikka - liiketoiminnan edistäminen - innovaatiot, koulutus ja tutkimus Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson liitot sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskus ovat valmistelleet yhdessä myös rajaliikenteen sujuvuuden toimenpideohjelman, jota käytetään mm. edunvalvontamateriaalina. Lisäksi korkeakoulujen Venäjä-toimenpideohjelmasta on valmistunut Venäjä-toiminnan painopisteet ja yhteistyömahdollisuudet -linjaus. Arvioinnissa toteutetussa sidosryhmäkyselyssä kartoitettiin vastaajien näkemyksiä siitä, miten hyvin maakuntien yhteisesti valitut kehittämispainotukset sekä niitä toteuttamaan valitut kärkihankkeet ovat onnistuneet tähän mennessä. Seuraavassa kuvassa esitetään kaakkoissuomalainen vastausjakauma tähän kysymykseen, sillä vastausjakaumaan on yhdistetty Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson sidosryhmien vastaukset. 89

90 Kuva 29. Vastaajien näkemykset: miten hyvin yhteisesti valitut kehittämispainotukset sekä niitä toteuttavat kärkihankkeet ovat onnistuneet tähän mennessä? (n=81 84) Kehittämispainotusten toteutuminen koetaan pääosin kohtalaiseksi sekä hyväksi. Parhaiten toteutuneita kehittämispainotuksia ovat matkailu- ja muiden palveluiden kehittäminen ja Venäjä-yhteistyön vahvistaminen. Minkään kehittämispainotuksen ei voida sanoa onnistuneen varsinaisesti heikosti, mutta osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistamisen painotus saa osakseen jo melko paljon huonosti-arvosanoja. ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittämisen sekä metsäklusterin uudistamisen kehittämispainotuksien on nähty toteutuneen pääosin kohtalaisesti. Sanallisissa täydennyksissä vastauksiin nostetaan esille osaamis- ja koulutusrakenteiden kehittämiseen kohdistuen se, että Kaakkois-Suomeen ei ole vielä saatu aikaiseksi kolmen maakunnan ammattikorkeakoulua; Saimia Etelä-Karjalasta on jäänyt Kymenlaakson ja Etelä- Savon yhteistyön ulkopuolelle. Tämä on erityisesti vaikuttanut siihen, että tämän kehittämispainotuksen toteutuminen on vain kohtalaista ja jopa huonoa. Matkailutoimialaan liittyen on puolestaan tuotu esille, että yhteistyöstä puuttuu veturiyritys ja Kymenlaakson on todettu suuntautuvan yhteistyössä enemmän Uudellemaalle kuin Etelä-Karjalaan. Logistiikan ja infrastruktuurin yhteisen kehittämispainotuksen toteutumisesta on nähty tärkeimpien infrastruktuurihankkeiden etenevän, mutta muutoin yhteisiä kehittämisintressejä logistiikkatoimialalla ei ole välttämättä nähty. Puhtaan energia- ja ympäristöteknologian eteen tehtyä kehittämistyötä on pidetty onnistuneena, mutta kehittämispainotuksen onnistumista jarruttaa osittain puolustushallinnon kielteinen suhtautuminen tuulivoimaan sekä nykyinen taloustilanne. Pelialan kasvuun nähtiin olevan maakuntaohjelmalla olevan merkittävä vaikutus. Seuraavaan kuvaan puolestaan on otettu mukaan edellisessä kuvassa esitetyt vastaukset siten, että kuva osoittaa eroja Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson vastausten välillä. Koska huonostivastauksia annettiin suhteellisen vähän kysymykseen, ei maakuntien vastauksissa ole luonnollisesti näissä kohtaa isoja eroavuuksia. Hyvin ja erinomaisesti -vastausten osalta 90

91 eroavuuksia kuitenkin oli havaittavissa. Nämä eroavuudet maakuntien vastausten välillä on esille kuvassa prosentuaalisesti. Kuva 30. Eroavuudet vastaajien näkemyksissä: miten hyvin yhteisesti valitut kehittämispainotukset sekä niitä toteuttavat kärkihankkeet ovat onnistuneet tähän mennessä? (hyvin ja erinomaisesti vastausten suhde % maakuntien vastausten välillä (n=81-84) Kuvan sininen väri kuvastaa sitä, että nämä kehittämispainotukset ovat toteutuneet vastaajien mielestä paremmin Kymenlaaksossa. Näin ollen ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen on onnistunut selvästi Etelä-Karjalaa paremmin Kymenlaaksossa. Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen on onnistunut puolestaan hieman paremmin Kymenlaaksossa vastaajien mielestä. Matkailu- ja muiden palveluiden kehittäminen puolestaan on onnistunut Etelä-Karjalassa selvästi Kymenlaaksoa paremmin. Metsäklusterin sekä osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistamisen on nähty onnistuneen Etelä-Karjalassa hieman paremmin kuin Kymenlaaksossa. Keskeinen kysymys jatkon kannalta on se, miten nämä yhteisesti valitut kehittämispainotukset ovat toimijoiden mielestä edelleen osuvia alueen tulevaisuuden ja aluekehityksen kannalta. Seuraavassa kuvassa on esillä vastaajien näkemykset tähän kysymykseen. 91

92 Kuva 31. Vastaajien näkemykset siihen, ovatko yhteisesti valitut kehittämispainotukset edelleen osuvia alueen tulevaisuuden/aluekehityksen kannalta? (n=81 82) Yhteiset kehittämispainotukset koetaan pääosin hyvin osuviksi jatkon kannalta. Samat kehittämispainotukset ovat niitä tärkeimpiä jatkon kannalta kuin miten näiden kehittämispainotusten tämän hetkinen toteutuminenkin on nähty. Matkailu- ja muiden palveluiden kehittäminen, Venäjä-yhteistyön vahvistaminen sekä puhtaan energia- ja ympäristöteknologian kehittäminen nousevat esille tärkeimpinä jatkon kannalta vastaajien mielestä. ICT-liiketoiminnan kehittäminen ja sisältötuotannon kehittäminen saa heikoimman arvion jatkon kannalta, mutta tämäkin kehittämispainotus on nähty jatkon kannalta osuvaksi. Sanallisissa täydennyksissä vastauksiin todetaan pääsääntöisesti, että kaikki kehittämispainotukset ovat edelleen ajankohtaisia, mutta toisaalta niiden määrää olisi tarpeen karsia. Kukaan vastaajista ei kuitenkaan tuo esille yksittäisiä karsittavia aloja. Se on tuotu kuitenkin esille, että kehittämispainotukset pitää valita siten, että kentän toimijoilla on aito intressi yhteistyön tekemiseen. Tällä estetään vastaajien mukaan se, ettei yhteistyö perustu liikaa vain yksittäisiin hankkeisiin, joissa on sattumanvarainen määrä toimijoita mukana. Esitetyistä vastauksista heijastuu selvästi se, että kehittämispainotuksien valinta on paljon helpompaa kuin niiden ympärille muodostettava varsinainen yhteistyö. Eli selkeää tarvetta on olemassa yhteistyön nuotittamiseen tarkemmin kehittämispainotusten sisällä. Myös historialliset ja maantieteelliset tekijät vaikuttavat painotuksissa taustalla. Esimerkiksi metsäklusteria pidetään alueella perinteisenä ja vahvana toimialana, joka on edelleen uudistumisvaiheessa. Etelä-Karjalan metsäklusterin modernisaation todettiin olevan pidemmällä kuin Kymenlaaksossa, joten siinä mielessä alueet ovat tämän haasteen kanssa hieman eri asemassa. Klusterin uudistamiseen tarvitaan joka tapauksessa vastaajien mielestä panostusta. Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistamista pidettiin melko lailla itsestään selvänä valintana, kun jatkossa Venäjä-yhteistyö näyttää korostuvan. Lisäksi ICT-alan nähtiin käytännössä olevan suuntautumassa pelialaan. Matkailu ja palvelut taas nähtiin haastavaksi yhteistyön näkökulmasta, koska näiden alojen kehittämisen lähtökohtien nähtiin olevan 92

93 ensisijaisesti seudullisia ja/tai paikallisia. Nämä lähtökohdat on syytä tiedostaa kehittämistoiminnassa. Maakuntien näkemykset yhteisten kehittämispainotusten osuvuudesta alueen tulevaisuuden/aluekehityksen kannalta ovat melko yhteneviä. Kuten seuraavasta kuvasta nähdään, erot maakuntien vastausten välillä ovat suhteellisen pienet kehittämispainotusten välillä. ICT-liiketoiminnan ja sisältötuotannon kehittäminen ja osaamis- ja koulutusrakenteiden uudistaminen korostuvat hieman Kymenlaakson puolella ja matkailu sekä metsäklusteri puolestaan Etelä-Karjalassa. Logistiikan ja infrastruktuurin vahvistaminen sekä Venäjä-yhteistyön vahvistaminen ovat aivan samalla tasolla maakuntien näkemyksissä kehittämispainotuksien osuvuudessa jatkon kannalta. Kuva 32. Eroavuudet vastaajien näkemyksissä: ovatko yhteisesti valitut kehittämispainotukset edelleen mielestäsi osuvia alueen tulevaisuuden/aluekehityksen kannalta? (hyvin osuva -vastausten suhde % maakuntien vastausten välillä (n=81 82) Arviointikyselyssä ja -haastatteluissa tuotiin esille, että yhteisten kehittämispainotusten määrän suhteen olisi syytä tehdä karsintaa. Tähän samaan teemaan haettiin lisätietoa myös maakuntien toimijoille järjestetyssä yhteisessä seminaarissa tammikuussa Tässä seminaarissa kartoitettiin osallistujilta heidän näkemyksensä siitä, onko yhteisten kehittämispainotusten määrä sopiva jatkoa ajatellen? Seuraavassa kuvassa on esitetty vastausjakauma tähän kysymykseen. Noin puolet kysymykseen vastanneista oli sitä mieltä, että yhteisiä kehittämispainotuksia tulee jatkossa karsia. Tämä näyttää olevan valitseva kanta. Noin joka neljännen mielestä puolestaan yhteisiä kehittämispainotuksia on sopiva määrä ja noin joka viidennen mielestä niitä pitäisi lisätä. 93

94 Kuva 33. Seminaariin osallistuneiden Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson toimijoiden näkemykset siitä (%), onko yhteisten kehittämispainotusten määrä sopiva jatkoa ajatellen? (n=34) 5.3. Yhteistyön tarpeellisuus ja sujuvuus Tässä luvussa käsitellään erilaisia arvioinnissa kerättyjä Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson yhteistyötä käsitteleviä aineistoja. Tammikuussa 2013 maakuntien yhteiseen arviointiseminaarin osallistuneilta kysyttiin yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Lisäksi arviointikyselyssä, haastatteluissa sekä maakunnittain järjestetyissä työpajoissa käsiteltiin maakuntien yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Havaintoja näistä tiedonhankinnoista esitetään tässä luvussa. Yhteistyöseminaariin osallistuneet maakuntien toimijat ovat vahvasti sitä mieltä, että Etelä- Karjalan ja Kymenlaakson yhteistyö on kannatettavaa (ks. seuraava kuva). Kuva 34. Seminaariin osallistuneiden vastausjakauma (%) kysymykseen: kannatatko Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakuntien yhteistyötä? (n=43) Lisäksi yhteistyöseminaariväeltä kysyttiin heidän näkemystään siitä, onko nykyinen maakuntien välinen yhteistyö määrältään riittävää. Tässä kohtaa vastaukset jakaantuivat jo selvemmin, kuitenkin siten, että vajaa 2/3 vastaajista pitää nykyistä yhteistyötä liian vähäisenä. Reilu 1/3 puolestaan pitää nykyistä maakuntien välistä yhteistyötä riittävänä. 94

95 Kuva 35. Seminaariin osallistuneiden vastausjakauma (%) kysymykseen: onko nykyinen yhteistyö määrältään riittävää? (n=37) Alueiden toimijoilta kartoitettiin arviointikyselyssä heidän näkemyksiään maakuntien yhteistoiminnasta seuraavien väittämien avulla. Kuva 36. Vastaajien näkemykset maakuntien yhteistoimintaan liittyvistä väittämistä?? (n=81 84) Esitettyihin erilaisiin yhteistyön sujuvuutta kartoittaviin kysymyksiin suhtauduttiin pääpiirteissään myönteisesti. Erityisesti yhteistyö on nähty tarpeelliseksi, maakuntien yhteiset kärkihankkeet on nähty hyväksi tavaksi yhteistoiminta-alueen kehittämisessä sekä vastaajat ovat tunteneet itse olevansa hyvin sitoutuneita yhteistoimintaan. Eli kuten jo aiemminkin tuli esille, yhteistyötä maakuntien välillä pidetään tarpeellisena. Vastausjakaumat kuitenkin osoittavat sen, että yhteistyö ei ole maakuntien välillä erityisen sujuvaa. Lisäksi molempien 95