Riitta Työläjärvi (6) Hallituksen esitys eduskunnalle koskien varhaiskasvatuslakia sekä eräitä siihen liittyviä lakeja

Transkriptio

1 Riitta Työläjärvi (6) Eduskunnan sivistysvaliokunta Asia: HE 40/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle koskien varhaiskasvatuslakia sekä eräitä siihen liittyviä lakeja Hallituksen esityksen valmistelu on ollut puutteellista ja yksipuolista sekä vaikutusarvioinnit jäävät kapea-alaiseksi Varhaiskasvatus on myös tärkeä tasa-arvokysymys Hallituksen esitys ohittaa ne keinot, joilla saataisiin tosiasiallisesti varhaiskasvatuksen laatua paremmaksi HE:n linjaukset ovat muun koulutuspolitiikan vastaisia Esityksen lisäkustannukset ovat vahvasti aliarvoituja STTK ei kannata ehdotettuja muutoksia henkilöstörakenteeseen eikä ammatillisiin pätevyyksiin Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen saattaa vaikeutua Laadukas varhaiskasvatus on hoitoa, kasvatusta ja opetusta Toimihenkilökeskusjärjestö STTK kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa, että käsiteltävä asia on tärkeä ja merkityksellinen monesta näkökulmasta ja omaa laajoja vaikutuksia monelle sektorille. STTK tarkastelee asiaa erityisesti lapsen edun näkökulmasta ja kiinnittää tässä lausunnossa huomiota kaikkein ongelmallisimpiin asiakohtiin. Lapsen etu tässä kontekstissa tarkoittaa yleisesti hyväksytyn varhaiskasvatuksen määritelmän mukaisesti hoitoa, kasvatusta ja opetusta. Näillä on laajat vaikutukset lapsen hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen sekä oppimiseen. Varhaiskasvatuslain laadukas toimeenpano on monialaista ja monitieteistä toimintaa, jota ei pidä kutistaa pelkästään pedagogiikaksi tai kasvatustieteeksi. Laadukas varhaiskasvatus on myös hoitoa ja hoivaa, leikkiä ja riittävästi aikuisen ammattilaisen aikaa lapselle. Varhaiskasvatus on myös perheen palvelu, joka laadukkaasti toteutettuna tukee perheen hyvinvointia, sosiaalisia suhteita ja terveyttä. Varhaiskasvatus mahdollistaa molemmille vanhemmille mahdollisuuden täysipainoiseen

2 Riitta Työläjärvi (6) työelämään ja urakehitykseen, opiskeluun ja työnhakuun. Varhaiskasvatuksen merkitys taloudelle ja yhteiskunnalle on suuri. Hyvin toteutettu monialainen varhaiskasvatus antaa edellytykset myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiselle niin lapsille, vanhemmille kuin samalla yhteiskunnassa laajemminkin. Varhaiskasvatuksen eri ulottuvuudet ja hyödyt eivät ole toisilleen vastakkaisia tai ristiriitaisia, vaan tukevat ja täydentävät toinen toisiaan. Hallituksen esityksessä valmistelu ja vaikutusarvioinnit eri näkökulmista jäävät ohueksi. STTK tulee mielellään myös paikan päälle valiokuntaan keskustelemaan tämän erityisesti henkilöstörakenteen muutosesityksien osalta hyvin ongelmallisen hallituksen esityksen kysymyksistä ja parannusehdotuksista. Käsittääksemme useita järjestöjä onkin kuultu valiokunnassa. STTK tarkastelee varhaiskasvatuksen kehittämistä lapsen edun, perheiden ja työelämän sekä tasa-arvon ja rahoituksen kestävyyden näkökulmasta. STTK on mielellään mukana varhaiskasvatuksen kehittämistyössä niin lainsäätäjien kuin myös kaikkien varhaiskasvatusalan ammattilaisryhmien kanssa. STTK kunnioittaa ja arvostaa kaikkien ammattiryhmien työtä. Lainvalmistelu on ollut puutteellista ja yksipuolista Tämän hallituksen esityksen valmistelu on jäänyt poikkeuksellisen puutteelliseksi ja puolueelliseksi. Tausta-aineistoissa korostuu ns. varhaiskasvatuksen tiekartta, jota valmisteltiin pelkästään yhden ideologian ja tieteenalan voimin. Valmisteluvaiheessa ei ollut minkäänlaista dialogia eikä yhteistyötä muiden tieteenalojen tai varhaiskasvatuksen muiden ammattilaisryhmien kanssa. Taustatukena käytettiin tutkimustietoa kapeaalaisesti ja osin Suomen olosuhteisiin soveltumattomalla tavalla. Meidän moniammatillisuuteen perustuvan kasvatusjärjestelmämme vahvuudet jätettiin suurelta osin huomioimatta eikä monitieteistä tutkimustietoa noteerattu. Hallituksen esityksen valmistelua leimasi kova kiire eikä siinäkään vaiheessa eri toimijatahoja kuultu. Lausuntokierros järjestettiin, mutta annetut lausunnot jätettiin suurimmalta osin huomiotta. Jopa oikeusministeriön laintarkastusvaihe sivuutettiin. Näin ollen valmistelutyö ei täytä edes huolellisen valmistelun minimikriteerejä. Laatua pienemmällä ryhmäkoolla ja riittävällä henkilöstöllä Suomalaisissa varhaiskasvatuspalveluissa on paljon hyvää. Lapsien monipuolinen hyvinvointi ja hyvät oppimistulokset ovat siitä osoituksena. Tällä hetkellä suurimmat haasteet liittyvät liian suuriin lapsiryhmiin ja henkilöstömitoituksen virheelliseen tulkintaan poissaolotilanteissa. Eri

3 Riitta Työläjärvi (6) henkilöstöryhmillä on vaikeuksia päästä täydennyskoulutukseen, eikä lapsien hoidon, kasvatuksen ja opetuksen erityisiä tarpeita huomioida mitoituksessa riittävästi. Henkilöstön, varsinkin kasvatustieteilijä-lastentarhanopettajien vaihtuvuus on suurta ja tiimien yhteistyöhön on tullut vaikeuksia aivan viime aikoina. Nämä tekijät vaarantavat palvelun laatua. Vahvempaa säädöspohjaa laadun turvaamiseksi tarvitaan nyt: - varmistamaan riittävän pienet ryhmäkoot koko päivän ajaksi, vähintäänkin palautettava aiempi mitoitus yli kolmivuotiaille (minimi 1 kasvattaja/ 7 lasta) - varmistamaan sijaisten riittävä käyttö kaikissa poissaolotilanteissa; päteviä sijaisia saadaan parhaiten varahenkilöjärjestelmää käyttäen - turvaamaan kaikille henkilöstöryhmille määrältään riittävä, monialainen täydennyskoulutus -turvaamaan lasten erityiset tarpeet henkilöstömitoituksessa ja henkilöstörakenteessa - perheille tulisi myös palauttaa oikeus kokopäiväiseen palveluun, jos he palveluohjauksen jälkeen itse sitä arvioivat tarvitsevansa Käsiteltävä hallituksen esitys on koulutuspolitiikkamme päälinjojen sekä norminpurkutavoitteiden vastainen Käsiteltävä hallituksen esitys henkilöstörakenteen ja pätevyyksien muutosten osalta sotii monella tapaa nykyisen koulutuspolitiikan päälinjauksia, sekä hallituksen yleisiä tavoitteita vastaan. Suomessa toiseen asteen oppilaitokset tuottavat hyviä ammattilaisia ja osaamista työelämään. Varhaiskasvatuksessa toisen asteen oppilaitoksista valmistuneet lastenhoitajat ja lähihoitajat tekevät tasokasta työtä. Heidän koulutuksensa antaa hyvät edellytykset yhteensovittaa erilaisten lasten kasvatuksen, terveyden sekä sosiaalisia tarpeita. Lastenhoitajat toteuttavat työssään myös pedagogiikkaa osana lastentarhanopettajien vetämää tiimiä. Pedagogiikkaa ei voida katsoa pelkästään kasvatustieteilijöiden monopolina. Lähihoitajataustaisten lastenhoitajien osaaminen on välttämätöntä myös ajatellen niitä n. kahtakymmentä prosenttia lapsista, joilla on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Osalle lapsista varhaiskasvatukseen osallistuminen ei olisi lainkaan mahdollista ilman lähihoitajien työpanosta. Yhdenvertaisuudenkin näkökulmasta tämä olisi kestämätön ratkaisu. Lyhytaikaisia terveydenhoitoon liittyviä tarpeita voi olla kenellä tahansa lapsista. Toisen asteen koulutusta on myös jatkuvasti kehitetty varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämiseksi. Käsiteltävä HE vähättelee toisen asteen koulutuksen tuottamaa osaamista varhaiskasvatuksessa. Lastenhoitajien osuutta henkilöstöstä ei tule vähentää. Erityisesti alle kolmivuotiaiden hoidon ja kasvatuksen tarpeiden osalta seurauksena oli kaaos ja laadun romahtaminen varhaiskasvatuksen arkityössä.

4 Riitta Työläjärvi (6) Korkea-asteen koulutuksen saaneiden ammattilaisten osalta HE luo tarpeetonta uutta byrokratiaa ja hierarkiaa vähätellen ammattikorkeakoulujen tuottamaa osaamista yliopistoihin verrattuna. Korkea-astetta ei tässä tarkastella kokonaisuutena, vaan samantasoisia tutkintoja asetetaan keinotekoiseen paremmuusjärjestykseen. Uutta varhaiskasvatuksen sosionomin ammattiryhmää ei tarvita lainkaan. Varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomitaustaiset lastentarhanopettajat tekevät hyvää työtä lapsiryhmissä opettajina monipuolisesti osaamistaan hyödyntäen. Ei ole mitään näyttöä siitä, että heidän työnsä tulokset olisivat jotenkin heikompia kuin kasvatustieteilijälastentarhanopettajien työn tulokset. Itse asiassa voitaisiin arvioida sosionomitaustaisilla olevan laajempi ja syvällisempi koulutustausta nimenomaan varhaiskasvatuksen opettajantyöhön ja pedagogiikkaan. He myös pysyvät varhaiskasvatuksen tehtävissä paremmin. Käsiteltävä HE loisi sosionomitaustaisille koulutuksellisen umpikujan (elleivät he siirtyisi kokonaan kasvatustieteen pariin). Tämä on yleisen koulutuspolitiikkamme vastaista. Sosionomitaustaisille pitää edelleen pitää väylä avoinna myös esimiestyöhön ja päiväkodin johtajiksi. Mikäli tiettyihin (johto)tehtäviin halutaan ylempi korkeakoulututkinto, pitää silloin huomioida myös ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Hallitus on pyrkinyt työssään purkamaan turhia normeja ja hierarkioita. Tässä HE:ssä kuitenkin ollaan luomassa uusia, täysin turhia ja tarpeettomia ammatillisia ja rakenteellisia esteitä varhaiskasvatuksen sisälle sekä vaikeuttamassa varhaiskasvatusalan yrittäjyyttä. Samalla on monissa toimipaikoissa syntynyt tulehtunut ja ristiriitainen ilmapiiri eri ammattilaisryhmien välille. Tämä on lapsen edun ja oppimisen vastaista sekä haittaa lapsien sekä perheiden hyvinvointia. Esitetty henkilöstörakenteen muutos tulisi kalliiksi, budjettivaraus puuttuu Hallituksen esitys arvioi yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia kapeaalaisesti. Taloudellisen arvioinnin puolelta on laskettu ainoastaan mekaaninen palkkaero lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien nykypalkan välillä, jos henkilöstörakenteessa lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien osuudet vaihtaisivat paikkaa. Kuitenkin palkan sivukustannukset huomioiden lisäkustannus olisikin yli 59 miljoonaa euroa. Kokonaan huomiotta jää lastentarhanopettajien suunnitteluaika, joka tällä hetkellä on 5 tuntia viikossa. Lisäksi lastentarhanopettajilla on yksi ylimääräinen lomaviikko. Suunnitteluaikaa ja ylimääräistä lomaviikkoa ei ole lastenhoitajilla. Näistä aiheutuisi välittömät n. 53 miljoonan euron lisäkustannukset. Lastentarhanopettajien aikaa läsnä lapsiryhmissä

5 Riitta Työläjärvi (6) vähentävät lisäksi monet erilaiset kokoukset ja palaverit. Vähäisempi ammattilaisen työaika läsnä lapsiryhmissä vaarantaisi palvelun laatua. Harvalukuisaksi jäävät lastenhoitajat olisivat suuren osan päivästä yksin ylisuuren lapsiryhmän kanssa ei todellakaan laadukasta työtä eikä lapsen edun mukaista. Lastentarhanopettajien piirissä on myös kiinnostusta siirtyä tulevaisuudessa opetusalan TESsin piiriin. Tällöin huomattavia lisäkustannuksia saattaisi syntyä työajan, vuosilomien ja korotettujen kokemuslisien myötä. Kaiken kaikkiaan puhutaan helpostikin jopa satojen miljoonien eurojen lisäkustannuksista, eikä HE:ssä mainitusta 39 miljoonan euron lisäkustannuksista. Näitä lisäkustannuksia ei ole varattuna eikä budjetoituna. Sinänsä lisärahoitus varhaiskasvatukseen olisi tervetullutta. Jos lisärahoitusta saadaan, paras laatuvaikutus ja vastine verorahoille saadaan ryhmäkokoja pienentämällä, riittävästä moniammatillisesta henkilöstöstä huolehtimalla myös henkilöstön poissaolojen aikana koko hoitopäivän ajaksi, sekä täydennyskoulutuksesta ja erityislapsien tarpeista huolehtimalla. Varhaiskasvatukseen osallistumista halutaan yhteiskunnassamme lisätä, ja osallistumisaste onkin Suomessa suhteellisen alhainen. Osallistumisasteen nosto vaatii taloudellisia resursseja, samoin kokopäiväisen palveluoikeuden palautus perheiden parhaaksi. Kaikkien varhaiskasvatuksen henkilöstöryhmien palkkaustaso vaatisi myös korjausta ylöspäin. Ehdotetuista muutoksista järjestelyineen, koulutuksineen, tietovarantoineen jne aiheutuisi myös kunnille kustannuksia, joita ei ole esityksessä riittävän tarkasti arvioitu eikä suunniteltu kunnille korvattaviksi. Hallituksen esitys synnyttäisi 20 vuoden häiriötilan varhaiskasvatukseen Tällä hetkellä on pulaa useista sadoista pätevistä lastentarhanopettajista. Pulaa vaikeuttavat lähivuosien runsaat eläköitymiset sekä varsinkin kasvatustieteellisen koulutuksen saaneen varhaiskasvatuksen opettajien suuri vaihtuvuus pois käytännön kasvatus- ja opetustyöstä. Ehdotettu laki kasvattaisi väistämättä epäpätevien käyttämistä varhaiskasvatuksessa, kun koulutusmäärät eivät edes nykyrakenteella riitä kattamaan työvoiman tarvetta. Siirtymäajan kuluessa ei tule valmistumaan tarpeeksi varhaiskasvatuksen opettajia. Lyhytaikaisten työsuhteiden vuoksi opettajat vaihtuisivat jatkossa yhä useammin, mikä ei ole lasten etu vaan vaarantaa palvelun laatua. Pätevien lastenhoitajien työhön ehdotetut muutokset toisivat suurta epävarmuutta, todennäköisesti irtisanomisia ja pätkätöitä uuden henkilöstörakenteen

6 Riitta Työläjärvi (6) mukaisten toimien epäpätevinä sijaisina. Todennäköisesti monet hakeutuisivat kokonaan toiselle alalle. Osa jäisi työttömyyden ja pätkätöiden väliseen kierteeseen. Kuntaliitto ja Kuntatyönantajat ovat osuvasti kuvailleet niitä todennäköisiä ongelmia, joita ehdotetut henkilöstömuutokset toisivat mukanaan. Eri henkilöstöryhmien välinen kuilu ja tulehtunut ilmapiiri vaikeutuisi vielä nykyisestäkin. Tällä hetkellä monet varhaiskasvatuksen ammattilaiset työskentelevät kovan kuormituksen alla ja jaksaminen uhattuna, ja ehdotetut lakimuutokset vaikeuttaisivat tilannetta varhaiskasvatuksen toimipisteissä entisestään. Mikäli tilanne varhaiskasvatuspalveluissa vaikeutuisi huomattavasti työvoimapulan, henkilöstön pahoinvoinnin sekä lyhyempää työaikaa tekevien lastentarhanopettajien suhteellisen osuuden kasvun takia, voitaisiin jopa joutua rajoittamaan hoitoaikaa perheille, jotka tarvitsisivat kokoaikaista palvelua. Tällöin todennäköisesti kielteiset vaikutukset kumuloituisivat naisten työuriin ja naisten sosiaaliturvaan, koska käytännössä kuitenkin yhä naiset kantavat ajankäytöllisesti suuremman vastuun perheestä ja lasten hoidosta. Käsiteltävä hallituksen esitys on esimerkki tempoilevasta ja pirstaleisesta valmistelutyöstä ja lape-politiikasta, jossa yksittäiset esitykset ovat ristiriitaisia ja koherenssi puuttuu. Käsiteltävä HE tarvitsee mittavia muutoksia. Tosiasiallisesti laatua parantavat esitykset tulee lisätä. Henkilöstörakenteeseen ja pätevyyksiin ehdotetut keinotekoiset ja laatua vaarantavat muutokset tulee poistaa. Tavanomainen laintarkistusprosessi tulee tehdä. Muutostarpeiden mittavuus edellyttänee, että HE palautetaan jatkovalmisteluun OKM:öön ja otetaan uuteen käsittelyyn syysistuntokaudella. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry Lisätietoja sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi,