Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa Lähestymistapoja, menetelmiä, kokemuksia, tulevaisuuden haasteita
|
|
- Hilkka Penttilä
- 9 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Elise Ramstad Tuomo Alasoini (toim.) Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa Lähestymistapoja, menetelmiä, kokemuksia, tulevaisuuden haasteita Helsinki 2007
2
3 Sisällys Alkusanat Johdanto Tuomo Alasoini ja Elise Ramstad Osa I: Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen ja sen nousu Suomessa Tutkimus- ja kehittämisyksiköt osana työelämän innovaatiojärjestelmää Elise Ramstad ja Tuomo Alasoini Kehittämisotteet: tutkimusavusteinen kehittämistyö käytännöllisenä toimintana Keijo Räsänen Muutoslaboratorio kehittävän työntutkimuksen uusi vaihe Yrjö Engeström ja Jaakko Virkkunen Työprosessin mallintaminen työn kehittämisessä monimutkaisissa tuotantoprosesseissa Anneli Leppänen, Arja Ala-Laurinaho ja Hanna Lehtinen Tutkimusavusteisen kehittämisen menetelmät ja käytännön kehitystyö: haasteena tutkimuksellisuus Raimo Hyötyläinen ja Magnus Simons Laatu-verkoston teoreettisen viitekehyksen kehityspolut Sirpa Syvänen Tutkimusavusteinen kehittäminen realismin perinteen näkökulmasta Pekka Kuusela, Terttu Pakarinen ja Jukka Sädevirta T&k-ohjelmatoiminta työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen kohdentajana ja osaamisen kumuloijana Ari Putkonen ja Ursula Hyrkkänen
4 Osa II: Työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen menetelmiä ja kokemuksia niistä Työyhteisö PBL kehittäminen yhteisenä työnä Anu Järvensivu ja Pasi Koski Työhyvinvontipajassa työterveyshuolto kohtaa työorganisaation kehittämisen haasteet Kirsti Launis ja Tanja Rokkanen Työkonferenssimenetelmä sukupuolisensitiivisessä tarkastelussa Minna Leinonen Prosessikonsultointi kehittämisen ja teoretisoinnin lähestymistapana Paul Buhanist, Leena Seppänen ja Jouni Virtaharju Palkkausjärjestelmän kehittäminen ristiriitojen paineessa Carita Lahti Moniääninen vaikeneminen: Toimijatahojen suhteet ja toiminta kehittämishankkeessa Pertti Tiittula Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö osana työelämän tutkimusta ja kehittämistä Maisa Toljamo ja Irene Isohanni Monta roolia tutkimus ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon aikuisopiskelijasta tutkijana ja oman työpaikkansa kehittäjänä Outi Cavén-Pöysä, Nina Hedberg ja Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala Uudistavaa yhteistyötä: ammattikorkeakoulu ja konsultti työyhteisön kehittämisen tukena Asko Leppilampi ja Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala Työelämän kehittäminen innovaatiojohtamisen näkökulmasta case Satakunnan ammattikorkeakoulu Kari Laine Osa III: Työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen metodologisia kysymyksiä Tutkimusavusteisen kehittämisen metodologinen kaksoisluonne Raimo Hyötyläinen
5 Soveltavan organisaatiotutkimuksen paradokseista reflektiiviseen interventioon Tapio Koivisto Kokemuksia ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön laadun arvioinnista Riitta Rissanen Osa IV: Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen osana yhteiskuntapolitiikkaa Yhteiskuntapolitiikan rooli ja mahdollisuudet työelämän kehittämisessä Tuomo Alasoini ja Elise Ramstad
6 Kirjoittajaluettelo: Ala-Laurinaho Arja, Työterveyslaitos Alasoini Tuomo, Työministeriö, Työelämän kehittämisohjelma Buhanist Paul, Teknillinen korkeakoulu, Työpsykologian ja johtamisen laboratorio Cavén-Pöysä Outi, Lahden ammattikorkeakoulu Engeström Yrjö, Helsingin yliopisto, Kehittävän työntutkimuksen ja toiminnan teorian yksikkö Hedberg Nina, Lahden ammattikorkeakoulu Hyrkkänen Ursula, Turun ammattikorkeakoulu Hyötyläinen Raimo, VTT, Tuotantotalous ja innovaatiojärjestelmät Isohanni Irene, Oulun ammattikorkeakoulu Järvensivu Anu, Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskus Koivisto Tapio, VTT, Tuotantotalous ja innovaatiojärjestelmät Koski Pasi, Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskus Kuusela Pekka, Kuopion yliopisto, Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos Lahti Carita, Teknillinen korkeakoulu, Työpsykologian ja johtamisen laboratorio Laine Kari, Satakunnan ammattikorkeakoulu Launis Kirsti, Työterveyslaitos Lehtinen Hanna, Työterveyslaitos Leinonen Minna, Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskus Leppilampi Asko, Asko Leppilampi Oy Leppänen Anneli, Työterveyslaitos Neuvonen-Rauhala Marja-Liisa, Lahden ammattikorkeakoulu Pakarinen Terttu, Kunnallinen työmarkkinalaitos Putkonen Ari, Turun ammattikorkeakoulu Ramstad Elise, Työministeriö, Työelämän kehittämisohjelma Rissanen Riitta, Savonia-ammattikorkeakoulu Rokkanen Tanja, Työterveyslaitos Räsänen Keijo, Helsingin kauppakorkeakoulu, Organisaatiot ja johtaminen Seppänen Leena, Teknillinen korkeakoulu, Työpsykologian ja johtamisen laboratorio Simons Magnus, VTT, Tuotantotalous ja innovaatiojärjestelmät Syvänen Sirpa, Tampereen yliopisto, Taloustieteiden laitos Sädevirta Jukka, Kunnallinen työmarkkinalaitos Tiittula Pertti, Helsingin kauppakorkeakoulu, Organisaatiot ja johtaminen Toljamo Maisa, Oulun ammattikorkeakoulu Virkkunen Jaakko, Helsingin yliopisto, Kehittävän työntutkimuksen ja toiminnan teorian yksikkö Virtaharju Jouni, Teknillinen korkeakoulu, Työpsykologian ja johtamisen laboratorio
7 1 Alkusanat Idea tähän teokseen syntyi talvella 2004/2005 Työelämän kehittämisohjelman (Tykes) projektitiimissä käydyissä keskusteluissa, jotka koskivat ohjelman neuvoa-antavaksi elimeksi vuonna 2004 perustetun tieteellisen asiantuntijafoorumin työn jatkoa. Foorumin ensimmäisessä kokouksessa marraskuussa 2004 oli käyty innostunutta keskustelua monista työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen kysymyksistä kolmen esityksen pohjalta. Esitykset ja niihin liittynyt keskustelu olivat tuoneet esiin sen, että yliopistoissa, valtion tutkimuslaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa tehdään monenlaista työelämän tutkimusta ja kehittämistä, mutta tämä toiminta on vain harvoin laajemman, yhteisen reflektion kohteena. Foorumissa nousi esiin kysymys siitä, kuinka keskustelua voitaisiin jatkaa siten, että se auttaisi työelämän tutkimusavusteista kehittämistä tekeviä lisäämään itseymmärrystään aiheesta, samoin kuin se, kuinka keskustelusta voitaisiin välittää jotain olennaista myös ulospäin. Tykes-ohjelman projektitiimin ensimmäisissä keskusteluissa talvella 2004/2005 ajatuksena oli järjestää joko aiheeseen liittyvä laajempi seminaari tai tehdä jonkinlainen julkaisu. Lopulta päädyttiin ehdottamaan julkaisua. Julkaisusta keskusteltiin tieteellisen asiantuntijafoorumin seuraavassa kokouksessa huhtikuussa 2005 projektitiimin, Raimo Hyötyläisen ja Marja-Liisa Neuvonen-Rauhalan muodostaman valmisteluryhmän esityksen pohjalta. Foorumissa päätettiin, että kirjahanke käynnistetään kokoamalla laajempi ryhmä ideoimaan asiaa pidemmälle ja lähettämällä joukolle suomalaisten työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden asiantuntijoita kysely halukkuudesta osallistua yhteisen kirjan tekemiseen. Kyseiseen ryhmään, josta muodostui sittemmin teoksen toimituskunta, valikoituivat seuraavat henkilöt: Tuomo Alasoini, Paul Buhanist, Tiina Hanhike, Raimo Hyötyläinen, Anneli Leppänen, Marja-Liisa Neuvonen- Rauhala, Ari Putkonen, Elise Ramstad, Riitta Rissanen ja Keijo Räsänen. Tarjoukset artikkeleista abstrakteineen pyydettiin mennessä, jonka jälkeen toimituskunta teki päätöksen kirjan sisällöstä ja jatkoaikatauluista. Kirjan valmistuminen eteni siten, että kirjoittajilta pyydettiin ensimmäiset luonnokset artikkeleista mennessä ja valmiit artikkelit mennessä. Toimituskunta käsitteli ja kommentoi abstrakteja ja käsikirjoituksia kussakin vaiheessa. Toimituskunnassa keskusteltiin useaan otteeseen teoksen tarkoituksesta. Tavoitteeksi asetettiin, että teos olisi työelämän tutkimuksen ja kehittämisen alueella kansallisesti merkittävä puheenvuoro tällaiseen tiedonmuodostukseen sisältyvistä mahdollisuuksista, kehityshaasteista ja mahdollisista ristiriidoista. Teoksen näkökulmaksi nousi kysymys siitä,
8 2 kuinka korkeakoulut ja tutkimuslaitokset asemoivat itseään suhteessa työelämän muutosprosesseihin, mitä lisäarvoa osallistuminen tuo tiedonmuodostukseen ja millaisia mahdollisia ristiriitakysymyksiä ne joutuvat tällöin kohtaamaan. Toimituskunnassa katsottiin, että tällaisia kysymyksiä on Suomessa tarkasteltu toistaiseksi yllättävänkin vähän ottaen huomioon maassamme viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtuneen työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen voimakkaan kasvun. Toimituskunnassa katsottiin, että eri korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kokemukset tutkimus- ja kehittämisyhteistyöstä työorganisaatioiden kanssa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta muodostavat kansainvälisestikin verraten rikkaan empiirisen perustan tarkastella tällaisia kysymyksiä. Lähdimme siitä, että teos olisi samanaikaisesti (a) eräänlainen refleksiivinen yhteenveto niille, jotka ovat itse tehneet työelämän tutkimusavusteista kehittämistä tai muuten seuranneet sitä läheltä, ja (b) asiaan vähemmän vihkiytyneille kattava katsaus siihen, mitä työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen on sekä ketkä sitä ovat Suomessa tehneet ja miten. Kirjan temaattisesti tärkeimpinä rajanvetoina ovat suhde yhtäältä perinteiseen toteavaan tutkimukseen ja toisaalta konsultointiin. Teos ei käsittele toteavaa työelämän tutkimusta tai liikkeenjohdon konsultointia pääsääntöisesti muuten kuin suhteessa työelämän tutkimusavusteiseen kehittämiseen. Kirjan nimen pääotsikoksi valittiin lopulta, yksinkertaisesti, Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa. Motiivina nimen pääotsikon valinnassa oli ajatus siitä, että käsite luo itse oman kohteensa toisin sanoen, että yhteinen käsite ei vain kuvaa todellisuutta vaan myös luo sitä. Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen on haluttu tämän kirjan myötä nostaa sellaiseksi yhteiseksi yleiskäsitteeksi, jota kautta keskustelua työelämän tutkimusta ja kehittämistä yhdistävästä toiminnasta olisi mahdollista jatkossa syventää. Päädyimme siihen, että teos julkaistaan Tykes-ohjelman raporttina, koska teoksen kysymyksenasettelut ja problematiikka kietoutuvat vahvasti ohjelman tavoitteisiin. Teoksen varsinaisen toimitustyön ovat tehneet Elise Ramstad ja Tuomo Alasoini, joista ensiksi mainittu on vastannut myös teoksen teknisestä viimeistelystä. Kiitämme lämpimästi kaikkia kirjoittajia ja erityisesti toimituskuntaa arvokkaasta työpanoksesta, hyvästä yhteistyöstä sekä haasteellisista ja mielenkiintoisista keskusteluista, joita olemme kirjaa valmistellessa eri vaiheissa käyneet. Joulukuussa 2006 Tuomo Alasoini ja Elise Ramstad
9 3 Tuomo Alasoini & Elise Ramstad Johdanto Liiketoiminnan konsultoinnista itsestään on tullut viime vuosina nopeasti kasvava liiketoiminnan alue. Esimerkiksi Talouselämä-lehden Suomessa teettämän selvityksen mukaan 39 suuresta konsulttiyhtiöstä yli 90 prosenttia uskoi sekä oman yrityksen tilanteen paranevan että markkinoiden kasvavan vuonna 2007 (Korhonen 2007). Kyseisen selvityksen mukaan suomalaiset yritykset ja julkisyhteisöt käyttävät konsulttien palveluita tukena ennen kaikkea liikkeenjohdon ongelmanratkaisussa, tietojärjestelmien kehittämisessä sekä johdon ja muun henkilöstön valmennuksessa ja koulutuksessa. Liikkeenjohdon konsultoinnin räjähdysmäinen kasvu ei ole ainoastaan suomalainen ilmiö. Edellä mainittu Talouselämä-lehden selvitys viittaa pikemminkin siihen, että Suomessa yritykset käyttävät konsultteja edelleen vähemmän kuin monissa muissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Tienarin (2000) mukaan liikkeenjohdon konsultoinnin maailmanlaajuinen volyymi kasvoi vuosien 1980 ja 1997 välillä lähes 20-kertaiseksi ja on jatkamassa kasvuaan edelleen nopeaa vauhtia. Konsultointitoiminnan kasvuun ovat vaikuttaneet ennen kaikkea markkinoiden globalisoituminen, tieto- ja viestintäteknologioiden nopea kehitys ja työn tietovaltaistuminen, joiden seurauksena organisaatioiden toimintaympäristöistä on tullut monimutkaisempia, nopealiikkeisempiä ja vaikeammin ennakoitavia. Konsultointiliiketoiminnan markkinat ovat laajentuneet kehittämistoiminnassa tarvittavan tiedon ja osaamisen erikoistuessa ja kehittämistoiminnan aikapaineen lisääntyessä samanaikaisesti. Erikoistumisen paineeseen vastatakseen monet yritykset ovat keskittyneet entistä enemmän ydinosaamiseensa ja -toimintoihinsa ja samalla organisaatioitaan ohentaessaan myös vähentäneet oman kehittämishenkilöstönsä määrää. Eräissä konsultointiliiketoiminnan ja erilaisten ismien (so. muodikkaiden liikkeenjohdollisten oppien) markkinoiden kasvua käsitelleissä analyyseissa on toisaalta korostettu sitä, kuinka konsultit ovat pyrkineet omalla toiminnallaan tietoisesti myös luomaan markkinoita itselleen. Konsultteja on kutsuttu mm. muutoksen kauppiaiksi, tiedon meklareiksi tai nykyajan noitatohtoreiksi (esim. Collins 2000; Micklethwait & Wooldridge 1996; Tienari 2000). Berglund ja Werr (2000) ovat kuvanneet, kuinka menestyksellisessä konsultiretoriikassa on voitu yhdistää keskenään kaksi ristiriitaisen tuntuista ajatusta: yhtäältä ajatus universaalin tiedon sekä kehityksen ja tarvittavien ratkaisujen deterministisyydestä sekä toisaalta ajatus kokemusperäisen tiedon sekä kehityksen ja tarvittavien ratkaisujen avoimuudesta. Näistä ensimmäistä he kutsuvat rationaalisuuden myytiksi, jälkimmäistä taas normatiivisuuden tai pragmaattisuuden myytiksi.
10 4 Samanaikaisesti liikeenjohdon konsultoinnin nopean kasvun kanssa on myös tutkimus- ja kehittämisyksiköiden (t&k-yksiköiden) kuten korkeakoulujen sekä tutkimus- ja oppilaitosten kehittämisyhteistyö työorganisaatioiden kanssa vilkastunut Suomessa huomattavasti. Kuten jäljempänä tässä teoksessa tuodaan tarkemmin esiin, voidaan erityisesti 1980-lukua pitää tärkeänä murroskohtana suomalaisessa työelämän tutkimuksessa ja kehittämisessä. Monessa t&k-yksikössä virisi tällöin lähes samanaikaisesti kiinnostus päästä osallistumaan aiempaa aktiivisemmin työorganisaatioiden muutosprosesseihin tajoamalla näille erilaisia tutkimusja kehittämistoimintoja uusien ratkaisujen ja muutosten toteutuksen tueksi. Yhteistyö on sittemmin ja 2000-luvulla laajentunut edelleen. Tämäntyyppistä tutkimusta ja kehittämistä toisiinsa yhdistävää toimintaa kutsutaan tässä teoksessa yleisnimellä työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen. Teoksen eri kirjoittajien käyttämä terminologia voi kuitenkin vaihdella riippuen kirjoittajan omasta teoreettisesta lähestymistavasta ja asemoitumisesta suhteessa tutkimukseen ja kehittämiseen. Käsitteellinen kirjavuus on yleisemminkin ominaista viimeaikaiselle kansainväliselle keskustelulle toiminnasta, joka pyrkii tutkimusta ja kehittämistä toisiinsa yhdistämällä sekä tukemaan työorganisaatioita erilaisten ongelmien ratkaisemisessa että samanaikaisesti tuottamaan uutta tutkimustietoa (esim. Aagaard Nielsen & Svensson (toim.) 2006; Svensson ym. (toim.) 2002). Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa käsite Vaihtelevan terminologian ohella myös itse työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen käsite on siinä mielessä vakiintumaton, ettei sille ole mahdollista löytää yhtä ja yleisesti käytettyä määritelmää. Työelämän kehittämisohjelmassa (Tyke , Tykes ) on tutkimusavusteisuutta kehittämistoiminnassa luonnehdittu erityisesti seuraavanlaisilla piirteillä (Alasoini 2005, 45): Kehittämistoiminnassa hyödynnetään käsitteellisiä malleja, jotka perustuvat aiempaan tutkimus- tai kokemustietoon ja joiden avulla kyetään kuvaamaan kehittämisen lähtötilanteen kannalta relevantteja objekteja ja niiden välisiä suhteita. Näiden mallien pohjalta asetetaan tutkimusongelmia ja niihin liittyviä hypoteeseja, joita saatetaan kriittiseen tarkasteluun ( testataan ) tietyn muutosprosessin yhteydessä, johon vaikutetaan tutkijan tekemällä kehittämisinterventiolla. Hypoteesit voivat elää ja tarkentua muutosprosessin ja kehittämisintervention kuluessa. Kriittisen tarkastelun pohjalta tehdään johtopäätöksiä, jotka jalostavat edellä mainittuja käsitteellisiä malleja tai niitä koskevia perusteluja.
11 5 Tutkimusavusteinen lähestymistapa kehittämistoiminnassa synnyttää parhaimmillaan uutta, yleistettävää ja käyttökelpoista tietoa kehitämistoiminnan tueksi. Tämä tieto koskee tyypillisesti erilaisia suunnitteluratkaisuja (esimerkiksi työn organisoinnissa, työmenetelmissä, työympäristössä tai palkitsemisessa) tai muutosprosessien toteutustapoja tai molempia yhtäaikaisesti. Kyse on käytäntöä eri muodoissaan palvelevasta tutkimuksesta. Räsänen on tässä teoksessa olevassa artikkelissaan erottanut joukon kysymyksiä, joiden avulla on mahdollista pyrkiä kuvaamaan ja vertailemaan erilaisia kehittämisotteita. Yksi olennaisimmista kysymyksistä työelämän tutkimusavusteisesta kehittämisestä puhuttaessa koskee sitä, miten tutkija-kehittäjät asemoivat itsensä suhteessa käytännön toimijoihin kuten erityisesti työorganisaatioiden johtoon ja henkilöstöön. Svenssonin (2002, 10-15) tekemää jaottelua hyväksi käyttäen voidaan erottaa ainakin neljä erilaista mahdollisuutta: Ensimmäinen, ja ehkä akateemiselle tutkimukselle perinteisesti tyypillisin, tapa on nähdä tieteellisen tiedon muodostus itsellisenä ja omaehtoisena tiedonmuodostuksen tyyppinä. Käytännön toimijat nähdään tällöin lähinnä asiantuntijatyön kohteina, joiden tiedolla ja osaamisella ei ole erityistä merkitystä tiedonmuodostusprosessin kannalta. Tutkija-kehittäjät tuottavat itse määrittelemiensä menetelmien kautta sellaista objektiivisesti ylivertaista tietoa, jota käytännön toimijoiden tulisi soveltaa. Toinen mahdollisuus on lähteä liikkeelle samankaltaisesta tiedekäsityksestä, mutta nähdä tieteellisellä tiedolla heikoimpia tai uhanalaisimpia ryhmiä mobilisoiva ja emansipoiva tehtävä työelämässä tai yhteiskunnassa laajemminkin. Tutkija-kehittäjät toimivat tällöinkin itsellisesti, mutta heidän kysymyksenasettelunsa määräytyvät toisella tavalla kuin edellisessä lähestymistavassa. Kolmas mahdollisuus on, että tutkija-kehittäjät määrittelevät roolikseen ylivertaisen tiedon tuottamisen sijasta käytännön toimijoiden avustamisen näiden itse määrittelemissä ongelmissa. Tällaisessa lähestymistavassa, toisin kuin kahdessa edellisessä, tieteellisen tiedon muodostus sulautuu kiinteäksi osaksi käytännön ongelmanratkaisua. Merkittäväksi vaikeudeksi tutkija-kehittäjien näkökulmasta voi kuitenkin muodostua se, missä määrin tämänkaltaisessa lähestymistavassa on mahdollista löytää tilaa varsinaiselle tutkimukseen perustuvalle tiedonmuodostukselle. Neljäs mahdollisuus on, että tutkija-kehittäjät ja käytännön toimijat sitoutuvat jo alun kysymyksenasettelusta lähtien yhteiseen tiedonmuodostusprosessiin. Tutkija-kehittäjien tehtävänä on oman teoreettis-metodologisen asiantuntemuksensa pohjalta tukea sellaisia
12 6 kysymyksenasetteluja ja organisoida sellaisia molemminpuolisia oppimisprosesseja, joiden myötä käytännön toimijat pystyvät paremmin itse ratkaisemaan ongelmiaan. Tällaisessa vuorovaikutteisessa tutkimusprosessissa käytännön toimijoista tulee parhaimmillaan eräänlaisia kanssatutkijoita. Työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen piiriin voidaan käsitteen laajassa merkityksessä sisällyttää kaikki edellä kuvatut lähestymistavat. Ensisijaisesti käsitteellä tarkoitetaan tässä teoksessa kuitenkin viimeksi mainittua lähestymistapaa, jota Svensson (2002) itse luonnehtii käsitteellä vuorovaikutteinen tutkimus (interaktiv forskning). Räsäsen artikkelissa on tarkasteltu ideaalityypisen vertailun avulla tutkijakehittäjien ja konsulttien kehittämisotteita. Todellisuudessa roolit ja rajanvedot eivät ole kuitenkaan välttämättä aina selviä, kuten Räsänen itsekin toteaa. Konsulteilla on kuitenkin tyypillisesti tutkija-kehittäjiä välineellisempi ja pragmaattisempi suhtautuminen tutkimustietoon. Esimerkiksi Westlander (2006, 53-54) on luonnehtinut organisaatioiden kehittämiskonsulttien (OD-konsulttien) ja toimintatutkijoiden eroa suhtautumisessa tutkimustietoon seuraavasti: Konsultit voivat hyödyntää sopivia tutkimustuloksia palveluja tarjotessaan, mikäli he katsovat siitä olevan hyötyä asiakkaiden ongelmien ratkaisemisessa. Toimintatutkijoilla sen sijaan on jo lähtökohtaisesti kaksinainen tehtävä, joka liittyy yhtäältä asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseen sekä toisaalta uuden ja mikäli mahdollista geneerisen tiedon tuottamiseen; tiedon, joka voidaan asettaa kriittisen ja reflektiivisen keskustelun kohteeksi tiedeyhteisöissä. Lähtien liikkeelle tämän jakson alussa esitetyistä työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen piirteistä voidaan käsitteen suhdetta yhtäältä perinteiseen toteavaan tutkimukseen ja toisaalta konsultointiin kuvata taulukon 1 mukaisella asetelmalla. Asetelma perustuu näkemykseen, jonka mukaan työelämän tutkimusavusteiseen kehittämiseen sisältyy neljä geneeristä elementtiä. Yhteistä työelämän tutkimusavusteiselle kehittämiselle ja toteavalle tutkimukselle on, että tutkimusprosessi lähtee liikkkeelle olemassaolevasta tutkimustiedosta ja että prosessin tarkoituksena on tuottaa uutta tutkimustietoa. Toteavasta tutkimuksesta työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen erottaa kuitenkin kehittämisinterventio, johon tutkija-kehittäjät osallistuvat. Konsultoinnin tavoitteena puolestaan on tuottaa asiakkaalle hyödyllistä tietoa kuten työelämän tutkimusavusteisessa kehittämisessä. Lisäksi konsultoinnissa voidaan hyödyntää olemassaolevaa tutkimustietoa ja myös rikastaa sitä kehittämisinterventiolla. Konsultointiin ei kuitenkaan sisälly lähtökohtaista pyrkimystä uuden tutkimustiedon tuottamiseen tai teorioiden rikastuttamiseen.
13 7 Taulukko 1. Työelämän tutkimusavusteisen kehittäminen, toteava tutkimus ja konsultointi. Lähtökohtana olemassaoleva tutkimustieto tai teoria Tutkimustietoa tai teoriaa rikastetaan kehittämisinterventiolla Kehittämisinterventio tuottaa käytännön toimijoille hyödyllistä tietoa Lopputuotoksena rikastunutta tutkimustietoa tai rikastunut teoria Toteava tutkimus Konsultointi Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen X (X) X X (X) X X X X Taulukon jaottelu kolmenlaisen tiedonmuodostuksen tyypin kesken on kuvaileva ja ideaalityyppinen ja sen tarkoituksena on auttaa lukijaa hahmottamaan teoksen kohdetta. Taulukossa on erotettu työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen geneerisiä elementtejä, muttei otettu kantaa siihen, kuinka yhtäältä tutkimus- ja toisaalta kehittämistoiminnan suunnasta tulevia keskenään (ainakin osittain) jännitteisiä tavoitteita on mahdollista purkaa ja sovittaa toisiinsa. Tähän kysymykseen teoksen eri kirjoittajat tarjoavat jäljempänä omia ratkaisujaan ja vastauksiaan. On tärkeää huomata, ettei taulukko ota myöskään suoraan kantaa siihen, millainen on yhtäältä korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa työskentelevien tutkija-kehittäjien sekä toisaalta konsulttien keskinäinen työnjako käytännössä. Työelämän kehittämistehtävissä toimii Suomessa nykyään kuitenkin useita konsultteja, joiden lähestymistapaa voi hyvinkin luonnehtia tutkimusavusteiseksi kehittämiseksi. Vastaavasti monet suomalaiset korkeakouluyksiköt tarjoavat työorganisaatioille kehittämispalveluja, joissa varsinainen tutkimuselementti voi olla varsin ohut, sikäli kun sitä on lainkaan. Vaikka tämän teoksen ensisijaisena kohteena onkin työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa, kohdistuu teos samalla laajemminkin siihen työelämän kehittämistoimintaan, mitä korkeakoulut sekä tutkimus- ja oppilaitokset tekevät nykyisin.
14 8 Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa tarkastelun näkökulma Edellä todettiin, että erityisesti 1980-lukua voidaan pitää tärkeänä murroskohtana suomalaisessa työelämän tutkimuksessa ja kehittämisessä. Työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen nousuun merkittäväksi uudenlaiseksi tiedonmuodostuksen lähteeksi liittyy Suomessa eräitä erityislaatuisia piirteitä. Ensiksikin se käynnistyi Suomessa, mielenkiintoista kyllä, aikana, jolloin monissa muissa läntisissä teollisuusmaissa julkisen vallan ja työmarkkinajärjestöjen kiinnostus sekä tutkijoiden mahdollisuudet osallistua uusien työn organisaatiomuotojen kokeilutoimintaan olivat jo selvästi hiipumassa. Esimerkiksi 1960-luvun lopun ja 1970-luvun vilkasta uusien, tayloristisille periaatteille vaihtoehtoisten työn organisointimuotojen kokeilutoimintaa eri maissa analysoinut Julkunen (1987, 70) toteaa Suomen olleen alan kirjallisuudessa tällöin valkea läiskä. Julkusen mukaan Suomesta puuttuivat yhteiskuntapoliittiset toimet kuten lähes kokonaan myös kyseinen keskustelu ja tutkimus. Tätä kommenttia ei pidä kuitenkaan lukea siten, että Suomi olisi elänyt työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan infrastruktuurin rakentamisen osalta jonkinlaista pysähtyneisyyden aikaa. Voidaan pikeminkin väittää, että Suomessa tehtiin 1970-luvulla kansainvälisen profiloitumisen sijasta monia kansallisesti merkittäviä ratkaisuja niin työlainsäädännössä, tiede- ja tutkimuspolitiikassa kuin työmarkkinajärjestöjen välisessä sopimustoiminnassa. Nämä yhdessä loivat perustaa työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen tulevalle nousulle (ks. tarkemmin Ramstad 2002, 8-10). Mielenkiintoista työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen nousulle on Suomessa ollut myös se, että toiminta on saanut vaikutteita hyvin monenlaisista lähestymistavoista. Esimerkiksi Kauppisen ja Lahtosen (toim.) (1994) kokoama luettelo joukosta 1980-luvun ja 1990-luvun alun merkittävimpiä työelämän tutkimusavusteisia kehittämishankkeita Suomessa osoittaa tämän selvästi. Jälkikäteen arvioiden voi hyvinkin väittää, että suomalaiset työelämän tutkijat ovat olleet taitavia käyttämään hyväkseen erilaisia teoreettisia keskusteluja ja lähestymistapoja sekä luomaan niiden pohjalta käsitteellisiä innovaatioita ja niihin perustuvia suomalaisessa työelämässä toimivia sovellutuksia. Tärkeänä motiivina tälle teokselle ovat olleet molemmat edellä mainitut piirteet. Ne yhdessä muodostavat kysymykset, jotka ovat olleet kiinnostuksen herättäjinä tälle teokselle: Miten Suomi on noussut työelämän tutkimusavusteisessa kehittämisessä valkeasta läikästä yhdeksi Euroopan johtavaksi maaksi lyhyessä ajassa? Millaisiin haasteisiin,
15 9 jännitteisiin tai ristiriitoihin tulisi työelämän tutkimusavusteisessa kehittämisessä pystyä vastaamaan, jotta positiivinen kehitys voisi jatkua ja työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen voisi säilyttää yhteiskunnallisen relevanssinsa myös tulevaisuudessa? Ramstadin ja Alasoinin tässä teoksessa olevassa artikkelissa käytetään työelämän innovaatiojärjestelmän käsitettä kuvaamaan sitä joukkoa toimijoita ja näiden välisiä vuorovaikutussuhteita, jota kautta syntyy työelämää muuttavia innovaatioita. Tällaiset innovaatiot voivat kohdistua moniin eri asioihin (kuten johtamiseen, työn organisointiin, työaikoihin, työympäristöön jne.) ja ne voivat olla soveltamisalaltaan (paikallinen, alueellinen, toimialakohtainen, kansallinen) ja vaikutuksensa syvyydeltään (inkrementaalinen, radikaali, transformatiivinen) hyvinkin erilaisia. Työelämän innovaatiojärjestelmä on sovelletus innovaatiotutkimuksessa kehitetystä ns. triple helix III -käsitteestä (ks. tarkemmin Etzkowitz 2003; Etzkowitz & Leydesdorff 2000) ja sen lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan tehokkain tapa tuottaa kaikkia järjestelmän osapuolia palvelevia innovaatioita, on läheinen, kiinteä ja tasavertainen vuorovaikutus ja yhteistyö osapuolten kesken. Työelämän innovaatiojärjestelmässä tällaisina osapuolina voidaan erottaa eri toimialojen työorganisaatiot (yksityinen, julkinen, kolmas sektori), työelämän tutkijat ja kehittäjät (korkeakoulut, tutkimus- ja oppilaitokset, konsultit) ja päätöksentekijät (viranomaiset, työmarkkinajärjestöt). Ramstadin ja Alasoinin artikkelissa työelämän innovaatiojärjestelmää käytetään normatiivisena mallina tällaiselle vuorovaikutukselle ja yhteistyölle. Työelämän innovaatiojärjestelmän käsite on viitekehys, jonka avulla voidaan yrittää ymmärtää sitä, miten työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen sekä erityisesti korkeakoulujen ja tutkimus- ja oppilaitosten yhteistyö työorganisaatioiden kanssa työelämän kehittämisessä on Suomessa edelleen laajentunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Perusteellisen vastauksen antaminen tähän kysymykseen edellyttäisi viime kädessä innovaatiojärjestelmän kunkin osapuolen (työorganisaatioiden, työelämän t&k-yksiköiden ja päätöksentekijöiden) motiivien, kompetenssien ja näiden käytettävien olevien resurssien analysointia. Aivan näin kokonaisvaltaiseen ja kunnianhimoiseen analyysiin ei teoksessa kuitenkaan pyritä. Teoksen artikkeleissa kuvataan ensisijaisesti tutkijoiden ja kehittäjien näkökulmasta käsin työelämän tutkimusavusteista kehittämistä sekä työelämän t&k-yksiköiden ja työorganisaatioiden välistä yhteistyötä Suomessa. Kyse on tutkijoiden ja kehittäjien johonkin tiettyyn teoreettiseen lähestymistapaan, instituutioon tai kehittämisinterventioon kiinnittyvistä kertomuksista, joiden aikajänne ulottuu artikkelista riippuen lähestymistavan tai instituution toiminnan aina parikymmenvuotisesta
16 10 historiallis-käsitteellisestä analyysista yksittäisen kehittämisintervention tulosten esittelyyn. Tällaisia kertomuksia on teoksessa yhteensä 16. Suurin osa kirjoittajista työskentelee yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa ja on itse osallistunut vuosien varrella tällaiseen yhteistyöhön työorganisaatioiden kanssa. Työelämän innovaatiojärjestelmän muiden osapuolten kuten työorganisaatioiden, konsulttien, viranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen motiiveja, kompetensseja ja resursseja analysoidaan teoksessa enemmänkin vain välillisesti tutkijoiden ja kehittäjien kertomusten kautta. Räsäsen artikkelissa tutkija-kehittäjien kehittämisotteita, paitsi vertaillaan keskenään, myös peilataan konsulttien kehittämisotteisiin. Alasoinin ja Ramstadin artikkelissa työelämän kehittämistä tarkastellaan yhteiskuntapolitiikan kokonaisuudesta käsin, toisin sanoen viranomaistoimijoiden näkökulmasta. Neljässä muussa teoksen artikkelissa (Ramstad & Alasoini, Hyötyläinen, Koivisto ja Rissanen) puolestaan tarkastellaan työelämän tutkimuksen ja kehittämisen resursseja ja metodologisia kysymyksiä yleisesti, so. jostain tietystä lähestymistavasta, instituutiosta tai kehittämisinterventiosta irrallaan. Teoksen sisältö Teos jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa pyritään luomaan kokonaiskuvaa työelämän tutkimusavusteisesta kehittämisestä Suomessa. Yhteistä tähän osaan sijoittuvalle kahdeksalle artikkelille on historiallinen perspektiivi siinä mielessä, että ne pyrkivät eri tavoin havainnollistamaan ja tarkentamaan edellä esitettyä näkemystä työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen noususta Suomessa merkittäväksi uudenlaiseksi tiedonmuodostuksen lähteeksi. Toinen osa perustuu kertomuksille, jotka havainnollistavat jostain tutkimus- ja kehittämismenetelmästä tai kehittämisinterventiosta saatuja kokemuksia, joilla on laajempaa merkitystä teoksen kysymyksenasettelujen kannalta. Osa II sisältää kymmenen artikkelia. Kolmas osa koostuu kolmesta työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen metodologisiin kysymyksiin kohdistuvasta artikkelista. Teoksen neljännen osan muodostaa artikkeli, jossa tarkastellaan työelämän kehittämisen laajempaa yhteiskuntapoliittista roolia ja merkitystä. Osa I: Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen ja sen nousu Suomessa Jakso alkaa Elise Ramstadin ja Tuomo Alasoinin artikkelilla, joka tarkastelee työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan laajuutta ja sisältöä maassamme t&k-yksiköille vuonna 2006 osoitetun kyselyn tulosten valossa. Artikkelin empiirisenä aineistona käytetään 138 yksiköstä koottuja tietoja. Yksiköiden ja niissä työelämän tutkimus- ja kehittämistehtävissä työskentelevien suuri määrä osoittaa, että väite työelämän
17 11 tutkimusavusteisen kehittämisen noususta merkittäväksi uudenlaiseksi tiedonmuodostuksen lähteeksi Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on empiirisesti hyvinkin perusteltavissa. Artikkelin viitekehyksenä on edellä viitattu työelämän innovaatiojärjestelmän käsite. Keijo Räsäsen artikkeli jatkaa keskustelua työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen sisällöstä hänen luomaansa kehittämisotteen käsitettä hyväksi käyttäen. Kehittämisotteiden julkilausuminen, kuvaaminen, analysointi ja vertailu on Räsäsen mukaan mahdollista neljän perustavaa laatua olevan kysymyksen kautta. Kysymykset ovat: kuka kehittää, kenelle ja kenen kanssa?, miten kehitetään?, mitä kehitetään? ja miksi kehitetään tietyllä tavalla ja tiettyyn suuntaan?. Räsänen käyttää kehittämisotteen käsitettä pyrkiessään kuvaamaan konsulttien ja tutkija-kehittäjien kehittämisotteiden tyypillisiä eroja. Artikkelin lopussa hän tekee viitekehyksensä pohjalta havaintoja myös teoksen muista artikkeleista. Seuraavat kuusi artikkelia kertovat jonkin suomalaisen tutkimuksellisen lähestymistavan tai tutkimusinstituution kehitystarinan 1980-luvulta tähän päivään. Yrjö Engeströmin ja Jaakko Virkkusen artikkelin kohteena on kehittävään työntutkimukseen perustuvan muutoslaboratoriomenetelmän teoreettisia perusteita, menetelmästä saatuja kokemuksia ja menetelmän eri muunnelmia. Artikkeli toimii, paitsi hyvänä esimerkkinä suomalaisesta työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen omasta menetelmäkehityksestä, myös läpileikkauksena kehittämisen teoreettis-metodologisiin ongelmakysymyksiin yleisemminkin. Anneli Leppänen, Arja Ala- Laurinaho ja Hanna Lehtinen kertovat Työterveyslaitoksen tutkijoiden kehittämästä menetelmästä, jota on sovellettu menestyksellisesti prosessiteollisuuden monimutkaisten ja dynaamisten tuotantoprosessien hallinnan kehittämisessä. Menetelmä luotiin alun perin paperinvalmistuksessa toteutetussa projektissa. Tämä artikkeli kytkeytyy edelliseen siten, että myös Työterveyslaitoksen tutkijoiden menetelmä on saanut vaikutteita kehittävästä työntutkimuksesta. Kehittävän työntutkimuksen tärkeästä merkityksestä työelämän tutkimusavusteisessa kehittämisessä kertoo se, että sillä on ollut tärkeä rooli myös Raimo Hyötyläisen ja Magnus Simonsin seuraavassa artikkelissa kuvaamassa VTT:n Tuotantotalouden tutkimusta käsittelevässä kehitystarinassa. Artikkeli kuvaa kuutta t&k-toiminnan aluetta. Samalla se kertoo yleisemminkin siitä, kuinka tutkimusavusteisen kehittämisen kohde on vuosien varrella laajentunut perinteisistä lattiatasoisista kysymyksistä kokonaisia yrityksiä tai jopa yritysverkostoja, teollisia klustereita ja innovaatiojärjestelmiä käsitteleviin kysymyksiin. Sirpa Syväsen artikkelin kohteena on kunta-alalla jo vuosia toimineen Laatu-verkoston kehitystarina. Artikkeli kertoo erilaisista teoreettisista kehityspoluista, joiden kautta alun perin skandinaavisen kommunikatiivisen työelämän toimintatutkimuksen pohjalta käynnistynyt t&k-toiminta on vuosien varrella monipuolistunut ja rikastunut uudenlaisten
18 12 kysymyksenasettelujen myötä. Pekka Kuuselan, Terttu Pakarisen ja Jukka Sädevirran artikkeli lähtee Syväsen artikkelin tapaan liikkeelle kunta-alan Laatu-projektista ja sen pohjalta syntyneestä Laatu-verkostosta edeten kuitenkin toiseen suuntaan. Artikkelin näkökulmana on, kuinka realistisen lähestymistavan ja metodologian avulla ja sitä toimintatutkimukselliseen otteeseen yhdistämällä on ollut mahdollista löytää uudenlaisia näkökulmia henkilöstön ja johtamiskäytäntöjen kehittämiseen. Jakson viimeinen artikkeli käsittelee ammattikorkeakoulujen nousua merkittäviksi toimijoiksi yliopistojen ja tutkimuslaitosten rinnalle työelämän tutkimusavusteisessa kehittämisessä viime vuosina. Ari Putkosen ja Ursula Hyrkkäsen artikkeli kertoo siitä, miten tutkimus- ja kehittämistoiminnan asema ja merkitys ovat vuosien varrella muuttuneet osana ammattikorkeakoulujen toimintakonseptia ja erityisesti, miten ammattikorkeakoulut voivat esimerkkinä Turun ammattikorkeakoulu vastata vuoden 2003 ammattikorkeakoululaissa asetettuun uuteen työelämän kehittämistehtävään. Osa II: Työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen menetelmiä ja kokemuksia niistä Osassa II on joukko case-kertomuksia tutkimus- ja kehittämismenetelmistä tai kehittämisinterventioista, jotka valaisevat tarkemmin, millaisia muotoja työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen voi käytännössä saada. Osa jakson kymmenestä artikkelista keskittyy johonkin tiettyyn menetelmään. Tällaisia menetelmiä ovat Työyhteisö PBL (Anu Järvensivu ja Pasi Koski), työhyvinvointipaja (Kirsti Launis ja Tanja Rokkanen), työkonferenssi sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä (Minna Leinonen) ja prosessikonsultointi (Paul Buhanist, Leena Seppänen ja Jouni Virtaharju). Kussakin artikkelissa kyseistä menetelmää tarkastellaan tutkijoiden toteuttamien kehittämisinterventioiden kautta. Kahdessa seuraavassa artikkelissa painopiste on enemmän itse kehittämisinterventiossa kuin jossain menetelmässä sinänsä. Carita Lahti kertoo palkkausjärjestelmän kehittämisprojektista kemianteollisuuden yrityksestä. Pertti Tiittulan artikkelin kohteena ovat erään tietoalan yrityksen kahdessa yksikössä toteutetut työyhteisön kehittämishankkeet. Jakson neljä muuta artikkelia tarkastelevat ammattikorkeakoulujen t&ktoiminnan uusia haasteita eri näkökulmista. Maisa Toljamon ja Irene Isohannin artikkeli käsittelee ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden roolia ja mahdollisuuksia työelämän tutkimuksen ja kehittämisen resurssina. Jo pelkkä niiden opinnäytteiden valtava vuotuinen määrä, jotka tehdään ns. hankkeistetusti eli yhteistyössä työelämän kanssa (noin vuonna 2005), kertoo uudenlaisen, merkittävän työelämän kehittämisresurssin syntymisestä maahamme. Outi Cavén-Pöysän, Nina Hedbergin ja Marja-Liisa Neuvonen-Rauhalan artikkeli jatkaa keskustelua
19 13 ylempien ammattikorkeakoulututkintojen osana tehtävien työelämän kehittämishankkeiden tämänhetkisistä ongelmista ja haasteista. Asko Leppilammen ja Marja-Liisa Neuvonen-Rauhalan artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen ja konsulttien väliseen asiantuntijayhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Jakson päätösartikkelissa Kari Laine käsittelee ammattikorkeakoulujen uutta lakisääteistä työelämän kehittämistehtävää innovaatiojohtamisen viitekehyksestä ja käyttäen esimerkkinä Satakunnan ammattikorkeakoulua. Osa III: Työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen metodologisia kysymyksiä Osan III kahdessa ensimmäisessä artikkelissa Raimo Hyötyläinen ja Tapio Koivisto jatkavat keskustelua työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen käsitteen sisällöstä, mahdollisuuksista ja käsitteeseen sisältyvistä jännitteistä. Hyötyläinen muodostaa realistiseen ja konstruktiiviseen lähestymistapaan perustuen erityisen tutkimusavusteisen tutkimus- ja kehitysmallin, jonka avulla hän pyrkii jäsentämään tutkimuksen ja kehittämisen välistä suhdetta tutkimusavusteisessa kehittämisprosessissa. Koivisto puolestaan lähestyy kysymystä tutkimuksen ja kehittämisen yhdistämisen mahdollisuudesta refleksiiviseksi interventioksi kutsumastaan lähestymistavasta käsin, jota hän kehittelee edelleen erityisesti Luhmannin ja Vosin näkemysten pohjalta. Riitta Rissasen artikkeli keskittyy työelämälähtöisen tutkimus- ja kehitystyön laadun arviointiin. Tarkastelun lähtökohtana myös hänellä on ammattikorkeakoulujen uusi työelämän kehittämistehtävä. Rissasen nostaa esiin Euroopan laatupalkintomalliin (EFQM) perustuvan sovellutuksen yhtenä mahdollisuutena tällaiseen arviointiin. Osa IV: Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen osana yhteiskuntapolitiikkaa Teoksen päätösartikkelissa Tuomo Alasoini ja Elise Ramstad tarkastelevat työelämän kehittämisestä osana yhteiskuntapolitiikkaa. Kirjoittavat pohtivat sekä itse työelämän kehittämisen käsitettä että niitä edellytyksiä, jota kautta työelämän kehittäminen on perusteltua nähdä yhteiskuntapolitiikan osana. Artikkeli päättyy työelämän kehittämisen mahdollisuuksien ja tulevaisuudennäkymien arviointiin suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa käyttäen hyväksi työelämän innovaatiojärjestelmän käsitettä ja Nascholdin mallia työelämän kehittämisstrategioiden geneerisistä piirteistä.
20 14 Kirjallisuus Aagaard Nielsen, K. & Svensson, L. (toim.) (2006). Action and Interactive Research. Beyond Practice and Theory. Shaker, Maastricht. Alasoini, T. (2005). Työelämäinnovaatiot tutkimusavusteisen ja ohjelmallisen kehittämisen kohteena. Työelämän kehittämisohjelman kaksinaisesta roolista. Teoksessa Alasoini, T., Ramstad, E. & Rouhiainen, N. (2005) Työelämän kehittämisohjelma kehittyvänä toimintana. Tuloksia, haasteita, mahdollisuuksia. Työelämän kehittämisohjelman raportteja 40. Työministeriö, Helsinki, Berglund, J. & Werr, A. (2000). The Invincible Character of Management Consulting Rhetoric. How One Blends Incommensurates While Keeping Them Apart. Organization 7:4, Collins, D. (2000). Management Fads and Buzzwords. Critical-Practical Perspectives. Routledge, London. Etzkowitz, H. (2003). Research Groups as Quasi-Firms. The Invention of the Entrepreneurial University. Research Policy 32:1, Etzkowitz, H. & Leydesdorff, L. (2000). The Dynamics of Innovation. From National Systems and Mode 2 to a Triple Helix of University-Industry- Government Relations. Research Policy 29:2, Julkunen, R. (1987). Työprosessi ja pitkät aallot. Työn uusien organisaatiomuotojen synty ja yleistyminen. Vastapaino, Tampere. Kauppinen, T. & Lahtonen, M. (toim.) (1994). Action Research in Finland. Labour Policy Studies 82. Ministry of Labour, Helsinki. Korhonen, R. (2007). Kipin kapin kuluttajan luo! Talouselämä 3/2007, Micklethwait, J. & Wooldridge, A. (1996). The Witch Doctors. Making Sense of the Management Gurus. Times Books, New York. Ramstad, E. (2002). Työelämän tutkimuksen ja kehittämisen asiantuntijaresurssit Työelämän kehittämisohjelman raportteja 23. Työministeriö, Helsinki. Svensson, L. (2002). Bakgrund och utgångspunkter. Teoksessa Svensson, L., Brulin, G., Ellström, P.-E. & Widegren, Ö. (toim.) (2002) Interaktiv forskning för utveckling av teori och praktik. Arbetsliv i omvandling 2002:7. Arbetslivsinstitutet, Stockholm, Svensson, L., Brulin, G., Ellström, P.-E. & Widegren, Ö. (toim.) (2002). Interaktiv forskning för utveckling av teori och praktik. Arbetsliv i omvandling 2002:7. Arbetslivsinstitutet, Stockholm. Tienari, J. (2000). Muutoksen kauppiaat ja liikkeenjohdolliset muodit. Aikuiskasvatus 20:3, Westlander, G. (2006). Researcher Roles in Action Research. Teoksessa Aagaard Nielsen, K. & Svensson, L. (toim.) (2006) Action and Interactive Research. Beyond Practice and Theory. Shaker, Maastricht,
Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008
Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon opinnäytetöissä Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 aiheita Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Laatusuositukset ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöille
LisätiedotSiinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa
Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Tekesin ohjelma 2012 2015 Julkiset hankinnat uudistamisen välineeksi Haluamme edistää uutta toimintakulttuuria, jossa palveluhankinnoissa
LisätiedotSiinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaalija terveyspalveluissa
Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaalija terveyspalveluissa Tekesin ohjelma 2012 2015 Rahoitusta muutoksentekijöille Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelmalle on asetettu kolme päätavoitetta,
LisätiedotMikä on hyvä käytäntö, miten sen tunnistaa ja miten se on hyödynnettävissä
Mikä on hyvä käytäntö, miten sen tunnistaa ja miten se on hyödynnettävissä Satu Korhonen erikoissuunnittelija, THL / MEKA 19.5.2010 TEM työpaja / Korhonen 1 Best practice traditio ja avoin innovaatio Hyvän
LisätiedotVetoVoimaa meille kans! Rahoitusta tuottavien palvelujen organisointiin ja johtamiseen
VetoVoimaa meille kans! Rahoitusta tuottavien palvelujen organisointiin ja johtamiseen Maarit Lahtonen, asiantuntija Työelämän innovaatiot ja kehittäminen DM 629213 11-2011 VetoVoimaa! tekesläisen silmin
LisätiedotOppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä
Oppivat tuotantokonseptit uusi näkökulma tuotantokonseptien ja välineiden kehittämiseen yrityksissä Tuotanto, konseptit, oppiminen yritystoiminnan kehittämisen uudet näkökulmat 25.5.2011 Aalto-yliopiston
LisätiedotInnovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa
Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Tekesin ohjelma (2008) 2012 2015 Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Ohjelman tavoitteena on uudistaa sosiaali- ja terveyspalveluita innovaatiotoiminnan
LisätiedotAmmattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta
Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta Ammattikorkeakoulu on kansainvälisesti arvostettu, autonominen ja vastuullinen: osaajien kouluttaja alueellisen kilpailukyvyn rakentaja
LisätiedotHyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään
Hyvän johtamisen kriteerit julkiselle sektorille: Hyvällä johtamisella hyvään työelämään 8.5.2014 MARJUKKA LAINE, TYÖTERVEYSLAITOS 0 Verkoston lähtökohta ja tehtävät Hallitusohjelma 2011: Perustetaan Työterveyslaitoksen
LisätiedotDialogisen johtamisen tutkimusohjelma. Dinno-tutkimus 2012-2014
Dialogisen johtamisen tutkimusohjelma Dinno-tutkimus 2012-2014 Dialogisen johtamisen tutkimusohjelma 2012-2014 Yksi kuudesta Tekesin Työelämäinnovaatiot aktivointihankkeessa rahoitetusta julkisen tutkimuksen
LisätiedotKorkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus
Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus Korkeakoulujen KOTA -seminaari 20.8.2013 Erikoissuunnittelija, KT Hannele Seppälä, Korkeakoulujen arviointineuvosto Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen
LisätiedotSosiaalialan AMK -verkosto
1 Sosiaalialan AMK -verkosto Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto 15.4.2010 Esitys sosionomi (AMK) tutkinnon kompetensseista Tämä esitys sisältää a) ehdotuksen sosiaalialan koulutusohjelmassa suoritetun
LisätiedotVerkoston kehittäminen Oppivat tuotantokonseptit -oppaan avulla
Verkoston kehittäminen Oppivat tuotantokonseptit -oppaan avulla Oppivat tuotantokonseptit välineitä verkoston kehittämiseen 17.4.2012 Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Helsingin yliopisto Lappeenrannan
LisätiedotSosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus (YAKJAI15A3)
Hämeen Ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus (YAKJAI15A3) code name 1 2 3 sum YAKJA15APROFILOIVA-1000 PROFILOIVA 90 YAKJA15AYKJ01-1000 Toimintaympäristön muutos
LisätiedotSOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1
SOSIAALITYÖN PROSESSIKUVAUKSET TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ Rovaniemi 13.04.2010 Asta Niskala 4.5.2010 AN 1 Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityö kohdistuu ihmisten ja heidän sosiaalisessa ympäristössään olevien
LisätiedotSosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus
Hämeen Ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus code name 1 2 3 sum YAKJA16XPROFILOIVA-1000 PROFILOIVA 45 YAKJA16XYKJ05-1000 Toimintaympäristön muutoksiin varautuminen
LisätiedotKULTTUURI - JA TAIDETOIMINTA HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ
Hämeen Ammattikorkeakoulu KULTTUURI - JA TAIDETOIMINTA HYVINVOINNIN EDISTÄJÄNÄ Sijoittuminen työelämään Koulutus on tarkoitettu henkilöille jotka toimivat kulttuuri- ja taidetoiminnan asiantuntija - ja
LisätiedotMATKAILUALAN KOULUTUS
Master s Degree Programme in Tourism MATKAILUALAN KOULUTUS 90 op OPINTOSUUNNITELMA 2014 2016 Opintojen lähtökohdat Työelämän toimintaympäristön nopeat muutokset, toimintojen kansainvälistyminen sekä taloutemme
LisätiedotSapuska kansainvälistä liiketoimintaa
Sapuska kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista ikk i t Elint. alan tuottavuustalkoot 1.10.200910 Teknologia-asiantuntija Jussi Toivonen jussi.toivonen@tekes.fi 050 5577 826 DM 492975 06-2009 Copyright
LisätiedotINNOVAATIOEKOSYSTEEMIT ELINKEINOELÄMÄN JA TUTKIMUKSEN YHTEISTYÖN VAHVISTAJINA
INNOVAATIOEKOSYSTEEMIT ELINKEINOELÄMÄN JA TUTKIMUKSEN YHTEISTYÖN VAHVISTAJINA KOKONAISHANKKEEN KOLME PÄÄTEHTÄVÄÄ Osakokonaisuuden yksi tavoitteena oli selvittää, miten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten
LisätiedotSaimaan ammattikorkeakoulu Tutkimuspäällikkö Henri Karppinen
Saimaan ammattikorkeakoulu 10.5.2016 Tutkimuspäällikkö Henri Karppinen Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta - Julkisen tutkimuksen Tekes-hankkeet - Tutkimuksesta uutta tietoa ja liiketoimintaa (Tekes)
LisätiedotJulkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana
Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen
LisätiedotSähköisen liiketoiminnan kehittäminen ja alueen innovaatioympäristön johtaminen
Sähköisen liiketoiminnan kehittäminen ja alueen innovaatioympäristön johtaminen Petri Pietikäinen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu petri.pietikainen@savonia-amk.fi 044-785 6609 1 Mitä pitäisi tehdä
LisätiedotMONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari
MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta
LisätiedotSosiaalialan kehittämisyksikkö on alansa kehittämisasiantuntija alueellaan.
1 Sosiaalialan kehittämisyksikkö - kriteerien konkretisointi Sosiaalialan seudullisten kehittämisyksiköiden perustamisvaiheen kriteeristössä ei erikseen nimetä hyvän hanke- ja kehittämistyön yleisiä piirteitä,
LisätiedotOpetussuunnitelmasta oppimisprosessiin
Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Johdanto Opetussuunnitelman avaamiseen antavat hyviä, perusteltuja ja selkeitä ohjeita Pasi Silander ja Hanne Koli teoksessaan Verkko-opetuksen työkalupakki oppimisaihioista
LisätiedotTekesin innovaatiorahoitus tutkimusorganisaatioille 2013. visioita, osaamista ja mahdollisuuksia tutkimuksen keinoin
Tekesin innovaatiorahoitus tutkimusorganisaatioille 2013 visioita, osaamista ja mahdollisuuksia tutkimuksen keinoin Kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettävä tieto ja osaaminen
LisätiedotALUEIDEN GRAVITAATIO SEMINAARI
ALUEIDEN GRAVITAATIO SEMINAARI Maaseutu innovaatioympäristönä Antti Saartenoja 30.1.2008 Ruralia-instituutti Ruralia Institute Ruralia-institutet Maaseutu innovaatioympäristönä Mikä on innovaatio Innovaatioiden
LisätiedotKatetta kumppanuudelle
JUKKA VESALAINEN Katetta kumppanuudelle Hyöty ja sen jakaminen asiakas-toimittaja-suhteessa Esipuhe T ämä teos on jatkoa vuonna 2002 julkaistulle Kaupankäynnistä kumppanuuteen -kirjalle, jossa tarkastelin
LisätiedotTeoreettisen viitekehyksen rakentaminen
Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen
LisätiedotNOPUS. Pohjoismainen koulutusohjelma sosiaalipalvelujen kehittämiseksi
NOPUS Pohjoismainen koulutusohjelma sosiaalipalvelujen kehittämiseksi Organisaatio Pohjoismaisen Ministerineuvoston alainen laitos Suomessa Nopus-toiminta perustuu Stakesin ja Vaasan kaupungin väliseen
Lisätiedot"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein
"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:
LisätiedotProfessori Esa Saarinen & Prof. Raimo P. Hämäläinen Systeeminalyysin laboratorio
Professori Esa Saarinen & Systeemiäly Prof. Raimo P. Hämäläinen Systeeminalyysin laboratorio Systeemitieteet Systeemi- ja operaatiotutkimus Paremmaksi tekemisen tiede Ongelmanratkaisua monimutkaisissa
LisätiedotForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu
ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011 Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu Hankkeen tavoitteet Pitkän aikavälin laadullisen ennakoinnin verkostohanke Teemallisesti hanke kohdistuu hyvinvointi-
LisätiedotVerkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta
Verkostoitumisen merkitys Teoriaa ja tutkimuksia verkostoitumisesta ft Merja Kanervisto-Koivunen 1.12.2007 1 Verkostoituminen On sosiaalista ja aktiivista toimintaa, joka syntyy toistensa kanssa yhteistyöhön
LisätiedotSOSIAALITYÖKOULUTUKSEN VALTAKUNNALLISET OSAAMISTAVOITTEET
SOSIAALITYÖKOULUTUKSEN VALTAKUNNALLISET OSAAMISTAVOITTEET Jyväskylän kommentit Kevätseminaari 15-16.5.2017 Mikä yliopistomme koulutuksessa on kuvauksen mukaista? Sosiaalityön ops 2017-2020 hyväksytty huhtikuussa
LisätiedotSelvitys kokeiluympäristöistä ja -käytännöistä Tekesin Oppimisratkaisut ohjelman arvoverkkohankkeissa
Selvitys kokeiluympäristöistä ja -käytännöistä Tekesin Oppimisratkaisut ohjelman arvoverkkohankkeissa 24.01.2013 Tekes Oppimisratkaisut ohjelman tulosseminaari Liisa Vanhanen-Nuutinen 1070517 Selvityksen
LisätiedotUUSIX. Työkaluja INWORK hankkeesta
UUSIX Työkaluja INWORK hankkeesta Anna-Maija Nisula Tutkijatohtori, projekti päällikkö Lappeenrannan yliopiston kauppakorkeakoulu Technology Business Research Center (TBRC) anna-maija.nisula@lut.fi INWORK
LisätiedotHuippuyksikköseminaari 12.11.2013
Huippuyksikköseminaari 12.11.2013 Puheenjohtajana: yksikön johtaja Arja Kallio 10.00 10.10 Tervetuloa, Yksikön johtaja Arja Kallio 10.10 10.50 Käytännön asioita aloittaville huippuyksiköille, Tiedeasiantuntija
LisätiedotInnovatiivisuus maaseudun yrityskeskittymissä - esimerkkeinä bioenergia ja hevostalous
Innovatiivisuus maaseudun yrityskeskittymissä - esimerkkeinä bioenergia ja hevostalous Leena Rantamäki-Lahtinen MTT taloustutkimus leena.rantamaki-lahtinen@mtt.fi Hankkeen tausta Maaseutu on myös haastava
LisätiedotLastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö Eeva Vermas 2010 Itäinen perhekeskus Sörnäisten lastenpsykiatrian poliklinikka Lastensuojelu on sosiaaliviraston lapsiperheiden
LisätiedotOPINNÄYTETY YTETYÖN. Teemu Rantanen dos., yliopettaja, Laurea teemu.rantanen@laurea.fi 15.5.2008
TYÖEL ELÄMÄLÄHEISYYS OPINNÄYTETY YTETYÖN LÄHTÖKOHTANA Teemu Rantanen dos., yliopettaja, Laurea teemu.rantanen@laurea.fi 15.5.2008 alustavia kysymyksiä Millainen on ammattikorkeakoulun opinnäytety ytetyö
LisätiedotSysteemisen muutoksen johtaminen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä. To Be or Wellbe, Oulu 27.9.2011 Sirkku Kivisaari, VTT
Systeemisen muutoksen johtaminen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä To Be or Wellbe, Oulu 27.9.2011 Sirkku Kivisaari, VTT 2 Jäsennys 1. Systeemisten innovaatioiden tarve 2. Monitasoinen näkökulma
LisätiedotTorstai Mikkeli
Torstai 14.2.2013 Mikkeli OSUVA (2012 2014) - Osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtamista edistävät tekijät sosiaali- ja terveydenhuollossa. hanke tutkii minkälaisilla innovaatiojohtamisen toimintatavoilla
LisätiedotJulkiset palveluinnovaatiot syntyvät organisoidusti ja yhteistyönä. Merja Sankelo, THT, Dosentti,Tutkijayliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu
Julkiset palveluinnovaatiot syntyvät organisoidusti ja yhteistyönä Merja Sankelo, THT, Dosentti,Tutkijayliopettaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu Julkiset palvelut Ovat palveluita, jotka ovat luonteeltaan
LisätiedotTarja Meristö & Jukka Laitinen Kestävä kehitys ja Triple Helix - yhteistyö alueellisen menestyksen avain?
www.laurea.fi Tarja Meristö & Jukka Laitinen Kestävä kehitys ja Triple Helix - yhteistyö alueellisen menestyksen avain? Jukka Laitinen Laurea-ammattikorkeakoulu/FuturesLab CoFi Lahden tiedepäivä 10.11.2015
LisätiedotLAPIN KORKEAKOULUKONSERNI. oppisopimustyyppinen koulutus. Ikääntyvien mielenterveys- ja päihdetyön osaaja (30 op) www.luc.fi
LAPIN KORKEAKOULUKONSERNI oppisopimustyyppinen koulutus Ikääntyvien mielenterveys- ja päihdetyön osaaja (30 op) DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU KEMI-TORNION AMMATTIKORKEAKOULU ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU
LisätiedotVerkko-oppiminen: Teoriasta malleihin ja hyviin käytäntöihin. Marleena Ahonen. TieVie-koulutus Jyväskylän lähiseminaari
Verkko-oppiminen: Teoriasta malleihin ja hyviin käytäntöihin Marleena Ahonen TieVie-koulutus Jyväskylän lähiseminaari Virtuaaliyliopistohankkeen taustaa: - Tavoitteena koota verkko-oppimisen alueen ajankohtaista
LisätiedotTutkimusperusteinen käytännönopetus Lapissa
Tutkimusperusteinen käytännönopetus Lapissa Sosnetin kevätseminaari, Jyväskylä 2014 Marjo Romakkaniemi, yliopistonlehtori Sanna Väyrynen, professori (ma.) Alustuksen rakenne Tarkastelemme tutkimusperusteista
LisätiedotKehittämisprojektien tavoitteita 2004-07
Työel elämän n kehittämisohjelma Tykes Ohjelman kesto on 6 vuotta (2004-2009). Vuosittainen budjetti ollut noin 11,5 milj. euroa. Tavoitteena on käynnistää noin 1000 kehittämisprojektia, joihin osallistuu
LisätiedotProsessikonsultaatio. Konsultaatioprosessi
Prosessikonsultaatio Lähtötilanteessa kumpikaan, ei tilaaja eikä konsultti, tiedä mikä organisaation tilanne oikeasti on. Konsultti ja toimeksiantaja yhdessä tutkivat organisaation tilannetta ja etsivät
LisätiedotInfra-alan innovaatiojärjestelmän. kehittäminen
Infra-alan innovaatiojärjestelmän kehittäminen Infra-alan innovaatiojärjestelmä Hankkeen organisointi ja aikataulu hankkeen avainhenkilöt DI Lauri Merikallio (Tieliikelaitos) KTM Mari-Anna Vallas (Tieliikelaitos)
LisätiedotNodeHealth: Innovaatioiden haltuunotto ja diffuusio julkisyksityisissä terveyspalveluissa
: Innovaatioiden haltuunotto ja diffuusio julkisyksityisissä terveyspalveluissa Jani Johanson, professori, Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto Päivi Husman, teemajohtaja, Työhön osallistuminen ja
LisätiedotKommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu. Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi
Kommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi 1. Mitä Robert sanoi, ymmärrykseni mukaan 2. Kommenttieni tausta, osin samanlaisessa
LisätiedotRaija Väisänen Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden laitos
Raija Väisänen Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden laitos YHTEISKUNNALLINEN TEHTÄVÄ KOULUTUS TUTKIMUS "Yhteiskuntatieteiden laitoksen toiminta-ajatus kiinnittyy tiedeyliopistoperinteeseen, jossa
LisätiedotRakentamisen koulutus (YARKAI15A3)
Hämeen Ammattikorkeakoulu Rakentamisen koulutus (YARKAI15A3) code name 1 2 sum YARKA15APROFILOIVA-1000 PROFILOIVA 80 YARKA15AYRK01-1000 Rakentamistalous 20 YRK0101 Strateginen johtaminen ja talous 5 5
LisätiedotHyvän mielen viikko voi hyvin työssä 2015. Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, työhyvinvointipäällikkö
Hyvän mielen viikko voi hyvin työssä 2015 Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, työhyvinvointipäällikkö Mie tahtoisin ihan tavallisen työpaikan semmosen missä pomo on paikalla kun sitä tarvii työkaveri ei
LisätiedotMillaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK
Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK Aluksi Pääkaupunkiseudulla useita sosiaalialalle kouluttavia ammattikorkeakouluja Diak, Laurea,
LisätiedotKäyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta kunta-alalla
Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta kunta-alalla Tuula Jäppinen, innovaatio-asiantuntija Suomen Kuntaliitto Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta kunta-alalla Julkisen sektorin innovaatiotoiminta Avoin
LisätiedotTyöhyvinvointia yhteisesti kehittämällä - TEDI
Työhyvinvointia yhteisesti kehittämällä - TEDI Pirjo Sirola-Karvinen, projektipäällikkö p. 0500 444575 Merja Turpeinen, tutkija p. 030 4742669 Maria Rautio, kehittämispäällikkö Päivi Husman, hankkeen vastuullinen
LisätiedotSosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus
Hämeen Ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutus SIJOITTUMINEN TYÖELÄMÄÄN Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on suunniteltu henkilöstön osaamisen nostamiseen ja työelämän
LisätiedotTYÖHYVINVOINTI VERKOSTO 30.3.2012. TEM ja työelämän laatu. Antti Närhinen
TYÖHYVINVOINTI VERKOSTO 30.3.2012 TEM ja työelämän laatu Antti Närhinen Antti Närhinen 30.3.2012 1 Esitykseni TEM ja työelämän laatu eli TYLA kavereiden kesken Mitä tarkoittamme? Miten palvelemme? Hallitusohjelma
LisätiedotTULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008. Hannu.tamminen@ttk.fi
TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008 Hannu.tamminen@ttk.fi Taustaa Ohjausvälineet Lait Asetukset, ministeriön päätökset Keskusviraston suositukset Työmarkkinasopimukset Työmarkkinajärjestöjen
LisätiedotTEKNOLOGIAYRITTÄJYYSPÄIVÄT 2006-2009. Säännöllisesti Yrittäjiltä opiskelijoille Yrittäjiltä tutkijoille Yrittäjiltä yrittäjille Yhdistysten avulla
TEKNOLOGIAYRITTÄJYYSPÄIVÄT 2006-2009 Säännöllisesti Yrittäjiltä opiskelijoille Yrittäjiltä tutkijoille Yrittäjiltä yrittäjille Yhdistysten avulla Lähtökohta (2005) Teknologiayritysten toimintaympäristö
LisätiedotHyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi
Hyvinvointia työstä Eija Lehto, erityisasiantuntija IKÄTIETOISELLA JOHTAMISELLA KOHTI TYÖHYVINVOINTIA 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut Työhyvinvointi työntekijän omakohtainen kokemus, joka
LisätiedotCertified Foresight Professional
Certified Foresight Professional Kenelle? Strategia-, tuotekehitys-, suunnittelu-, konsultointi- tai muissa vastaavissa edelläkävijä- ja kehittämistehtävissä työskentelevät. Sopii myös johdolle, päälliköille
LisätiedotVerkostoituen. Ritva Partinen, Sosiaali- ja terveysministeriö 29.11.2011
Verkostoituen Ritva Partinen, Sosiaali- ja terveysministeriö 29.11.2011 Määritelmiä ja kuvauksia verkostoista Verkosto on käsite, jota käytetään sekä verkkoa muistuttavista muodostumista ja rakenteista
LisätiedotHyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri
Hyvällä johtamisella hyvään työelämään Paasitorni, 10.12.2013 Paula Risikko, sosiaali- ja terveysministeri 1 Johtamisverkosto selvittää, kokoaa, kehittää ja jakaa johtamisen ja esimiestyön hyviä käytäntöjä
Lisätiedotyhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto
Suomi palkkatyön yhteiskuntana Harri Melin Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Nopea muutos Tekninen muutos Globalisaatio Työmarkkinoiden joustot Globalisaatio ja demografinen muutos Jälkiteollisesta
LisätiedotVuorovaikutustaidot asiakastyössä käytännön esimerkein. Maitotiimi ProAgria Oulu ry. MaitoManagement 2020 www.proagriaoulu.fi/maitomanagement2020
Vuorovaikutustaidot asiakastyössä käytännön esimerkein Maitotiimi ProAgria Oulu ry MaitoManagement 2020 -hanke kehittää erityisesti isojen maitotilayritysten toimintamalleja sekä palveluja ja työvälineitä.
LisätiedotKäytäntösuuntautuva johtamis- ja organisaatiotutkimus erityisesti sotilassosiologisesti
Käytäntösuuntautuva johtamis- ja organisaatiotutkimus erityisesti sotilassosiologisesti Sotatieteiden päivät 2018/Sotilassosiologian ryhmä Tapio Koivisto FT, dosentti Tmi Systemics Henkilöhistoriallisia
LisätiedotOpinnot antavat sinulle valmiuksia toimia erilaisissa yritysten, julkishallinnon tai kolmannen sektorin asiantuntija- ja esimiestehtävissä.
OPETUSSUUNNITELMA, johtaminen ja liiketoimintaosaaminen Liiketalouden ylempi ammattikorkeakoulututkinto antaa sinulle vankan kehittämisosaamisen. Syvennät johtamisen ja liiketoiminnan eri osa-alueiden
LisätiedotDialogisen johtamisen tutkimusohjelma 2012-2014
Dinno Dialogisen johtamisen tutkimusohjelma 2012-2014 JOHTAMISKORKEAKOULU Kehittämis- ja työnohjauspalvelut Seija Strömberg TNJ Leading Partners www.dinno.fi www.dinno.fi Dinnon monitieteinen teoreettinen
LisätiedotTutkintojen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonaisuuksien sijoittuminen vaativuustasoille
Tutkintojen, oppimäärien ja muiden osaamiskokonaisuuksien sijoittuminen vaativuustasoille Liite Kansallinen vaativuustaso / eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen taso Taso1 Tutkinnot, oppimäärät ja
LisätiedotMillaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta?
Millaisia innovaatioita Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeesta? Liisi Aalto, Katariina Hinkka, Rainer Grönlund, Marketta Rajavaara Kuntoutuspäivät 18.-19.3.2010 Innovaatio Uusien asioiden tekemistä
LisätiedotTampereen kaupunkiseudun opetushenkilöstön ja oppilaitosjohdon osaamisen kehittämisohjelma Miksi?
Tampereen kaupunkiseudun opetushenkilöstön ja oppilaitosjohdon osaamisen kehittämisohjelma Miksi? Toimintaympäristön muutos Työ, oppiminen ja oppimisen tavat muuttuvat yhteiskunnan ja työelämän muutoksen
LisätiedotPaja 2. Opinnäytetöiden kehittäminen Tila: huone 247, 2. kerros
Paja 2. Opinnäytetöiden kehittäminen Tila: huone 247, 2. kerros Työpajassa esitellään opinnäytetöiden kehittämishankkeen nykyvaihetta ja keskustellaan kriittisistä kohdista opinnäytetyöskentelyn aloitusvaiheessa,
LisätiedotTKI-TOIMINTA OSANA MAMKIN PERUSTEHTÄVÄÄ
TKI-TOIMINTA OSANA MAMKIN PERUSTEHTÄVÄÄ Mikkelin ammattikorkeakoulu (MAMK) tarjoaa korkeinta ammatillista koulutusta, harjoittaa soveltavaa työelämän ja julkisen sektorin kilpailukykyä edistävää tutkimus-,
LisätiedotTeknologiaosaamisen johtamisen koulutus (YATJAI15A3)
Hämeen Ammattikorkeakoulu Teknologiaosaamisen johtamisen koulutus (YATJAI15A3) code name 1 2 sum YATJA15APROFILOIVA-1000 PROFILOIVA 85 YATJA15AYTJ01-1000 Toimintaympäristön muutos 10 YTJ0101 Societal Change
Lisätiedotarvioinnin kohde
KEMIA 9-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas tunnistaa omaa kemian osaamistaan, asettaa tavoitteita omalle työskentelylleen sekä työskentelee pitkäjänteisesti T3 Oppilas ymmärtää kemian osaamisen
Lisätiedotklo 14:15 salissa FYS2
Kandi info 2016: Orientaatio LuK työn ja tutkielman tekemiseen keväällä 2017 28.11.2016 klo 14:15 salissa FYS2 28.11.2016 Jussi Maunuksela 1 Infon tarkoituksena on perehdyttää LuK tutkielman suorittamiseen
LisätiedotOsaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä. Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT
Osaamisen kehittäminen kuntaalan siirtymissä Workshop Suuret siirtymät konferenssissa 12.9.2014 Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, KT Workshopin tarkoitus Työpajan tarkoituksena on käsitellä osaamista
LisätiedotProtomo. Uusi suomalainen innovaatioapparaatti. Petri Räsänen Hermia Oy
Protomo Uusi suomalainen innovaatioapparaatti Petri Räsänen Hermia Oy Mielestäni Suomen innovaatiojärjestelmän suurin haaste on tämä: Meillä on valtavasti tietopotentiaalia. Kuitenkaan tämä potentiaali
LisätiedotTAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU
TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaalialan AMK-osaamisen kompetenssit 2010 Sosiaalialan eettinen on sisäistänyt sosiaalialan arvot ja ammattieettiset periaatteet ja sitoutuu toimimaan niiden mukaisesti
LisätiedotTekesin uusi työorganisaatioiden kehittämisohjelma
Tekesin uusi työorganisaatioiden kehittämisohjelma Alustavia ajatuksia Tuomo Alasoini Yksikön johtaja, Tekes tuomo.alasoini(at)tekes.fi Ohjaava visio Suomessa on Euroopan paras työelämä vuonna 2020. Euroopan
LisätiedotYRKK18A Agrologi (ylempi AMK), Ruokaketjun kehittäminen, Ylempi AMK-tutkinto
Seinäjoen Ammattikorkeakoulu Oy YRKK18A Agrologi (ylempi AMK), Ruokaketjun kehittäminen, Ylempi AMK-tutkinto Ruokaketjun kehittämisen koulutuksen opinnot on tarkoitettu asiantuntijoille, jotka tarvitsevat
LisätiedotYhteiskunnan osaamistarpeet ja koulutuksen työelämäperusteisuus. Mikko Koskinen, koulutuspäällikkö
Yhteiskunnan osaamistarpeet ja koulutuksen työelämäperusteisuus Mikko Koskinen, koulutuspäällikkö Mitä lähdettiin tavoittelemaan? Tavoitteena luoda uusi rakenne korkeakoulutettujen asiantuntijuuden kehittämiselle
LisätiedotVerkostot kehittämistyössä
Verkostot kehittämistyössä Lääkkeiden käytön järkeistämisen verkosto, työpaja 27.9.2012 Timo Järvensivu, KTT, tutkimuspäällikkö Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Kaksi näkökulmaa verkoston määrittelyyn
LisätiedotSUOMI, SUOMALAISUUS JA SUOMI 100 -ILMIÖ. Antti Maunu Valt. tri, tutkijatohtori Turun yliopisto Tmi Antti Maunu
SUOMI, SUOMALAISUUS JA SUOMI 100 -ILMIÖ Antti Maunu Valt. tri, tutkijatohtori Turun yliopisto Tmi Antti Maunu maunuan@gmail.com www.anttimaunu.fi Näkökulma arviointiin ja tutkimukseen Suomi 100 ei ehkä
LisätiedotTurun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta: Tutkimus paikallisesta sopimisesta
1.2.28 Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta: Tutkimus paikallisesta sopimisesta Tutkimus Turun yliopiston työoikeuden tutkijaryhmä on professori Martti Kairisen johdolla selvittänyt vuosien 25
LisätiedotVierailu Glasgowissa 12.-15.1.2015. Tuomo Alasoini 20.1.2015
Vierailu Glasgowissa 12.-15.1.2015 Tuomo Alasoini 20.1.2015 Vierailun konteksti Vierailu toteutui professori Patricia Findlayn pyynnöstä. Hän toimii Strathclyden yliopiston professorina alueella Work and
LisätiedotVuorovaikutteisen tutkimuksen. haasteet ja mahdollisuudet
Vuorovaikutteisen tutkimuksen haasteet ja mahdollisuudet Kaisa Korhonen-Kurki STN ohjelmajohtaja Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti, HELSUS 1 Käsitteitä Vuorovaikuitteinen tutkimus - tutkimuksen
LisätiedotYhteiskunnalliset yritykset alueiden kehittämisessä
Yhteiskunnalliset yritykset alueiden kehittämisessä Satu Rinkinen, Tuija Oikarinen & Helinä Melkas LUT Lahti School of Innovation 11.11.2014 Lahden tiedepäivä Alue- ja innovaatiopolitiikan haasteet - Europe
LisätiedotKuinka tasa-arvoinen ruotsinsuomalainen nainen/mies on kotona?
Kuinka tasa-arvoinen ruotsinsuomalainen nainen/mies on kotona? Kyselyä koskevia ohjeita Lähettäjä. Tämän kyselyn tekevät Ruotsinsuomalaisten Keskusliitto ja Ruotsinsuomalaisten Naisten Foorumi. Rahoittajana
LisätiedotTyöhyvinvointia työtä kehittämällä
Työhyvinvointia työtä kehittämällä Arja Ala-Laurinaho Tiimipäällikkö, TkL Työn kehittäminen -tiimi, Työterveyslaitos 1 Häiritsevätkö muutokset toimivaa organisointia ja sujuvaa työtä? TYÖ ENNEN (n. 1980-luvulle
LisätiedotTTK kouluttaa. www.ttk.fi / Koulutuskalenteri Koulutus- ja kehittämispalvelut
TTK kouluttaa www.ttk.fi / Koulutuskalenteri Koulutus- ja kehittämispalvelut Päivi Rauramo 2010 Ristiriidoista ratkaisuihin Koulutuksessa perehdytään ristiriitojen syntyyn ja ihmisten erilaisuuteen, ristiriitatilanteissa
LisätiedotSOVELLUSALUEEN KUVAUS
Tik-76.115 Tietojenkäsittelyopin ohjelmatyö Tietotekniikan osasto Teknillinen korkeakoulu SOVELLUSALUEEN KUVAUS LiKe Liiketoiminnan kehityksen tukiprojekti Versio: 2.1 Tila: hyväksytty Päivämäärä: 12.12.2000
LisätiedotJukka Mönkkönen Rehtori Itä-Suomen yliopisto Unifi ry. Jukka Mönkkönen 1
Jukka Mönkkönen Rehtori Itä-Suomen yliopisto Unifi ry Jukka Mönkkönen 1 TIIVISTELMÄ + Suomen tieteen taso on top 10-indeksillä tarkasteltuna noussut (2012-2015) + Suomessa tieteellisten julkaisujen määrä
LisätiedotCoCreat -Enabling Creative Collaboration through Supporting Technlogies. Essi Vuopala, LET
CoCreat -Enabling Creative Collaboration through Supporting Technlogies Projektin tausta ja tarve Oppivan yhteiskunnan toimintaympäristöille on tyypillistä muuttuvuus ja kompleksisuus aktiivinen toiminta
Lisätiedot