Hautalahden alueen. Hautalahden alueen luontoselvitys MUURAMEN KUNTA FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P24437

Transkriptio

1 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A MUURAMEN KUNTA Hautalahden alueen Hautalahden alueen luontoselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P24437

2

3 Hautalahden alueen luontoselvitys 1 (18) Kärkkäinen Jari Sisällysluettelo 1 Johdanto Menetelmät ja epävarmuudet Tehdyt selvitykset Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Liito-oravaselvitys Viitasammakkoselvitys Lintuselvitys Arvokkaiden luontokohteiden arvottaminen Lajien ja luontotyyppinen uhanalaisuusluokitus Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Suomen kansainväliset vastuulajit Aineisto Epävarmuudet Alueen luonnonolot Maa- ja kallioperä sekä topografia Pinta- ja pohjavedet Maiseman yleiskuva Kasvillisuus Eläimistö Linnusto Muut Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit Luontodirektiivin liitteen II ja IV (a) lajit Viitasammakko Liito-orava Arvokkaat luontokohteet Luonnonsuojelualueet Muut arvokkaat luontokohteet Lähteet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4 Hautalahden alueen luontoselvitys 2 (18) Kärkkäinen Jari Ilmakuva ja pohjakartta Maanmittauslaitos 2014 Maa- ja kallioperä GTK 2014 Kasvupaikat METLA 2014 Kuvat ja tekstit FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 3 (18) 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys liittyy Hautalahden asemakaavasuunnitteluun. Suunnittelualueen pinta-ala on yhteensä noin 24 ha. Luontoselvitys koostuu seuraavista kartoituksista: liito-orava-, viitasammakko-, lintu- ja luontotyyppikartoitus. Luontoselvityksen kokosi FM, biologi Tuomo Pihlaja FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n Jyväskylän toimistosta. Maastotöistä vastasivat FT, biologi Marjo Pihlaja ja FM, biologi Tuomo Pihlaja FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n Jyväskylän toimistosta. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 4 (18) Kuva 2. Havainnekuva selvitysalueesta. 2 MENETELMÄT JA EPÄVARMUUDET 2.1 Tehdyt selvitykset Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Maastotyöt tehtiin Selvitettävän alueen pienestä koosta johtuen se kuljettiin kokonaan läpi. Maastossa kiinnitettiin huomio luontotyyppeihin, kasvistoon ja kasvillisuuteen. Maastossa rajattiin arvokkaat luontokohteet ja luontotyypit. Kartoituksen suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja. Arvokkailta luontokohteilta kirjattiin muistiin mm. kohteen luonne, puustorakenne, kasvillisuus-, kasvi- ja eläimistöhavainnot sekä uhanalaiset lajit. Kohteet valokuvattiin. Kasvillisuus luokitettiin Toivosen & Leivon (2001) ja suokasvillisuusoppaan (Eurola ym. 1994) mukaan Liito-oravaselvitys Liito-oravalle sopivat elinympäristöt käytiin läpi papanakartoitusmenetelmällä. Selvitettävän alueen pienestä koosta johtuen se kuljettiin kokonaan läpi. Maastokartoitus suoritettiin Kartoituksen suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja. Liito -oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Liito-orava merkitsee reviiriään papanoilla ja merkkejä on yleensä nähtävillä myös varsinaisen kevättalveen sijoittuvan kiima-ajan ulkopuolella. Lisäksi papanoita käytetään usein reviirin rajojen merkitsemiseen metsäkuvioiden reunoilla. Myös muita mahdollisia merkkejä liito-oravan oleskelusta havainnoitiin. Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtui papanoiden perusteella. Papanoiden tuoreus ja määrä arvioitiin

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 5 (18) silmämääräisesti. Papanapuun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Lisäksi arvioitiin lajille soveltuvan metsäalueen laajuus. Liito-oravan elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lisääntymis- ja levähdyspaikaksi (ydinalue) on rajattu alue, jolle papanapuut keskittyvät ja kohde on puustollisesti lajille ominainen. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Liito-orava pesii useimmiten käpytikan tai muiden tikkojen tekemässä kolossa (useimmiten haavassa) sekä vanhoissa oravan tai rastaan tekemissä risupesissä kuusessa. Laji pesii myös linnunpöntössä ja rakennuksissakin. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia ja elävät samassa metsässä vuosia. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 ha, keskimäärin 8 ha. Liito-oravanaaras liikkuu säännöllisesti pesä- ja ruokailupaikkojen välillä. Koiraan elinpiiri on useita kymmeniä hehtaareja, keskimäärin noin 60 ha. Koiraat tekevät pidempiä matkoja liikkuessaan naaraiden elinpiirien välillä, samoin nuoret pesästä lähteneet yksilöt etsiessään itselleen vapaana olevaa elinpiiriä. Liito-orava liikkuu liitämällä puista toiseen. Liikkuminen liitämällä onnistuu kun puuston korkeus on vähintään 10 metriä. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Pisin mitattu liitomatka on 78 metriä Viitasammakkoselvitys Viitasammakon esiintymistä selvitettiin lajin soidinaikaan toukokuussa tehdyllä maastokäynnillä. Kartoitus suoritettiin kuuntelemalla ranta-alueilta ja muita sopiviksi arvioiduilta alueilta lajille tyypillistä soidinääntelyä. Kartoitus suoritettiin iltayöstä klo Valittuna ajankohtana sää oli pilvipoutainen ja tyyni. Lämpötila oli suhteellisen korkea Kartoituksen suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja. Viitasammakolle sopivia elinympäristöjä esiintyy selvitysalueella vain Päijänteen rantavyöhykkeessä Lintuselvitys Pesimälinnustoselvitys suoritettiin kahtena maastokäyntinä ja Koko selvitysalue kuljettiin molemmilla kerroilla läpi siten, että kaikki alueella laulavat linnut oli mahdollista havaita kuuntelemalla. Lisäksi havainnoinnissa käytettiin apuna kiikareita. Havaintojen perusteella tehtiin tulkinnat ja arviot alueella pesivien lintuparien lukumääristä. Kartoitukset suoritettiin varhaisaamun tunteina, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on suurimmillaan. Viitasammakkoselvityksen yhteydessä havainnoitiin mahdollista yöaktiivista lajistoa. Sää kartoituspäivinä oli poutainen ja vähätuulinen. Kartoituksen suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja. 2.2 Arvokkaiden luontokohteiden arvottaminen Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): kansainvälisesti arvokkaat kohteet, kansallisesti arvokkaat kohteet, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, paikallisesti arvokkaat kohteet sekä muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 6 (18) Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar - alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Lintukohteiden osalta arvotus painottuu äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten lajien esiintymiseen. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Lintukohteiden osalta arvotus painottuu vaarantuneisiin lajeihin. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 2.3 Lajien ja luontotyyppinen uhanalaisuusluokitus Alueelta ei ole aikaisempia tietoja uhanalaisista lajeista (sähköposti, Marika Koskinen Etelä-Savon ELYkeskus ). Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois- Suomessa ja Etelä-Suomessa. Selvitysalue luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä- Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Luontotyypit ovat luokiteltu samalla periaatteella kuin lajit (Raunio ym. 2008). Uhanalaisuusluokka on selvityksessä esitetty koko maan osalta. 2.4 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä ( /1096) määritetään seuraavat luontotyypit, joiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 7 (18) 2) pähkinäpensaslehdot 3) tervaleppäkorvet 4) luonnontilaiset hiekkarannat 5) merenrantaniityt 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7) katajakedot 8) lehdesniityt 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Suojeltavien luontotyyppien tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. Ne ovat harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä sekä arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle ja maisemansuojelulle. 2.5 Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Metsälain 10 ( /1085) määrittelee metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää elinympäristöä. Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset lehto- ja ruohokorvet, yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, letot, vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä luhdat 3) rehevät lehtolaikut 4) kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5) rotkot ja kurut 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot. Vesilain mukaisten kohteiden (2: 11, /587) muuttaminen tai heikentäminen vaatii vesilain mukaisen lupamenettelyn. Suojelun kohteena ovat luonnontilainen alle kymmenen hehtaarin suuruinen flada ja kluuvijärvi, luonnontilainen lähde, Etelä-Suomessa sijaitseva noro tai enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi. 2.6 Suomen kansainväliset vastuulajit 2.7 Aineisto Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa (Rassi, ym. 2010). Suomen vastuulla on sellaisia lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on laaja, mutta ne ovat yleisiä vain pienellä osalla aluetta, josta merkittävä osa on Suomessa (15 20 prosenttia Euroopan kannasta). Vastuulajien luettelo perustuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen. Luontoselvityksessä tarvittavia taustatietoja on saatu mm. Ympäristöhallinnon OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelusta ja muista avoimista tietokannoista.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 8 (18) 2.8 Epävarmuudet Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Usein lajien esiintyminen vaihtelee sekä vuodenajan että vuosien välillä. Luontoselvityksen maastotyöt ajoitettiin kevään ja kesän eri vaiheisiin, jotta eri lajeja voitiin inventoida niiden parhaana esiintymisajankohtana. Näin ollen kartoitustyön tulokset antavat varsin kattavan kuvan selvitysalueella esiintyvästä lajistosta. Luontoselvityksen tulokset antavat riittävän tarkan kuvan selvitysalueen luonnonarvoista maankäytön suunnitteluun. 3 ALUEEN LUONNONOLOT 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia Selvitysalue sijoittuu alueelle, missä kallioperä on kvartsidioriitti. Maaperässä vallitsevat hienojakoisen maalajit: hiesu-, hieta- ja liejumaat. Nämä maat on suurelta osin raivattu pelloiksi. Metsät sijoittuvat kallio- ja moreenimaille. Topografialtaan alue on varsin tasainen Maasto viettää rantaan päin. Alue on pääosin tasolla mpy. Matalat kalliomäet ovat tasolla 100 m mpy. Päijänteen keskivesi on tasolla 78,3 m mpy. Kuva 3. Maa- ja kallioperä.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 9 (18) 3.2 Pinta- ja pohjavedet Selvitysalueella ei ole luokitettua pohjavesialuetta. Selvitysalueen länsipuolelle sijoittuu noin 600 metrin päähän Muuratharjun pohjavesialue ( ), joka on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Selvitysalue rajautuu Päijänteen Ristiselän - Murtoselän alueeseen (14.231). Ristiselkä, johon Hautalahti liittyy, on lievästi rehevä vesialue. 3.3 Maiseman yleiskuva Muurame kuuluu maisemamaakunnallisessa jaotuksessa Hämeen viljely- ja järvimaan Päijänteen seutuun. Päijänteen alueella topografia on voimakkaasti vaihtelevaa, Päijänteen ympäristö on useiden ruhjelaaksojen pirstomaa. Pitkät kaakosta luoteeseen suuntautuneet murroslinjat työntyvät pitkinä lahtina sisä-maahan. Hautalahti, jonka pohjoisrannalle selvitysalue sijoittuu, on yksi Päijänteen kallioperän murroslinjoille muodostunut lahti. Selvitysaluetta luonnehtivat viljelymaat ja peltojen reunustamat metsät. Pellot on raivattu ravinteisille hiesu- ja hietamaille. Metsät sijoittuvat kallio- ja moreenimaille. Ranta on luhtaista saraikkoa ja ruovikkoa. Metsät ovat havupuuvaltaisia. Alueen luonne ilmenee ilmakuvasta (kuva 4). Kuva 4. Ilmakuva selvitysalueesta. 3.4 Kasvillisuus Muuramen seutu kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen osaan. Selvitysalueen kasvupaikat on esitetty kuvassa 5.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 10 (18) Selvityksen perusteella alue jaettiin kasvillisuuden mukaan 9 kuvioon, jotka on esitetty kartalla kuvassa 6. Kuviot käsitellään seuraavaksi numerojärjestyksessä. Kuva 5. Alueen kasvupaikkatyypit ( METLA 2014). Kuva 6. Alueen kasvillisuus.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 11 (18) Kuvio 1. Saraluhta Avoin rantaluhta, jonka kasvillisuutta hallitsevat viiltosara, pullosara ja luhtasara. Muuta lajistoa ovat vehka, järvikorte, leveäosmankäämi, rentukka, kurjenmiekka ja kurjenjalka. Kuvio 2. Pensasluhta Suurten pajujen vallitsema, ajoittain tulviva pensaikkoalue. Lajistossa todettiin mesiangervo, rönsyleinikki, metsäalvejuuri, nokkonen, ranta-alpi, suo-ohdake, punakoiso, mustaherukka, korpikaisla, rentukka, rantamatara, kurjenjalka. Tulokaslajina esiintyy jättipalsamia. Kuvio 3. Luhtametsä Ajoittain tulviva varttuvan ja varttuneen koivikon alue. Alueella kasvaa joitain varttuneita tervaleppiä. Kasvillisuudessa esiintyy metsäalvejuurta, sudenmarjaa, mesiangervoa, mustaherukkaa, karhunputkea, peltokortetta, rentukkaa, kurjenjalkaa, korpikaislaa, ranta-alpia ja suo-ohdaketta. Kosteimmilta osiltaan alue lähestyy tervaleppäkorpea ja muuten on sekundääristä vanhalle pelto- ja laidunmaalle syntynyttä lehtoa. Kuvio 4. Pellot Alue koostuu topografialtaan viettävistä viljelyskäytössä olevista pelloista. Kuvio 5. Metsäalue 1 Alue on laajahko pääosin kuusen vallitsema varttuvan ja varttuneen puuston metsikkö. Kuvion länsipäässä ja pellon reuna-alueilla on pienialaisesti tuoretta keskiravinteista lehtoa. Kasvillisuudesta puuttuvat vaateliaat lehtolajit; tyypillisiä ovat metsäalvejuuri, metsäimarre metsäkorte, oravanmarja, sudenmarja. Puusto on länsiosassa varttuvaa sekametsää, jossa on kuusta, mäntyä, koivua ja haapaa. Tuomea on niukasti. Pellon eteläreunaa reunustaa nuorta harmaaleppää kasvava kapeahko vyöhyke. Valtaosan kuviosta muodostaa varttuvan kuusikon muodostama metsä, jossa sekapuuna on tyypillisesti koivua ja osin myös mäntyä. Kasvupaikka vaihettuu tuoreesta lehdosta tuoreeseen kankaaseen. Tuore kangas on selvästi vallitseva. Kallioisilla kohdilla on myös kuivahkoa kangasta. Paikoin esiintyy pieniä saniaisten vallitsemia kosteita laikkuja. Kuvion koillisosassa pellon ja tien välissä on ojitettua metsäkorte- tai saniaiskorpea, joka muuntumassa turvekankaaksi (Kuva 7). Kuviossa on suoritettu metsänhoitotoimia kuten harvennushakkuita.

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 12 (18) Kuva 7. Metsäalue 1. Pellon reunan ojitettua korpea. Kuva 8. Metsäalue 1. Kuvion itäisin kärki.

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 13 (18) Kuvio 6. Metsäalue 2 Kuvion pohjoispäässä pellon reunassa on pieni alue viljelyvaikutteista lehtoa, jossa kasvaa tuomea ja kulttuuriperäistä lajistoa kuten koiranputki, nokkonen ja vadelma. Muulla osalla kasvupaikkatyyppi vaihettuu kallioisten osien kuivahkosta kankaasta tuoreeseen kankaaseen. Puustossa on nuorta mäntyä ja varttuvaa kuusta. Kuva 9. Metsäalue 2. Kuvattu tieuralta pohjoisen suuntaan. Kuvio 7. Metsäalue 3 Kuvion on luoteisosassa tuoretta hakkuuta ja kaakkoisosa varttuvaa männikköä. Kasvupaikkatyyppi on kuivahko kangas (VT, puolukkatyyppi). Kuvio on talousmetsää. Kuvio 8. Taimikko 1 Kuvio on tuoreen ja lehtomaisen kankaan kasvupaikalla kasvavaa nuorta koivikkoa. Kuvio 9. Taimikko 2 Kuvio on kivikkoista nuoren koivikon metsää. Kasvupaikkatyyppi vaihtelee tuoreesta kankaasta vallitsevaan lehtomaiseen kankaaseen, Paikoin on kuivan lehdon piirteitä. Kuviolla on myös hajallaan varttuvia mäntyjä. Rannassa on jyrkästi viettävä kaistale, jolla kasvaa nuorta kuusta, koivua, haapaa ja leppää. Kasvupaikkatyyppi on tällä osalla lehtomaista kangasta.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 14 (18) Kuva 10. Metsäalue 3. Kuva hakkuun ja metsän rajalta. Kuva 11. Taimikko 2.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 15 (18) 3.5 Eläimistö Linnusto Arvioitu linnuston kokonaisparimäärä alueella oli 71. Tiheydeltään tämä vastaa maantieteelliselle alueella varsin korkeaa tiheyttä. Tämä on tyypillistä alueen kaltaisille peltojen ja metsäsaarekkeiden rikkomille alueille. Havaittu linnusto on esitetty kokonaisuudessaan taulukossa 1. Lajisto koostui metsien yleislajeista, joiden runsaudet noudattelivat näiden lajien yleisiä runsaussuhteita maantieteellisellä alueella. Vaateliasta metsälajistoa kuten kanalintuja tai tikkoja ei havaittu. Lyhyellä ranta-alueella havaittiin yksi telkkä ja yksi sinisorsa, joiden pesintä ei välttämättä sijaitse kaava-alueella. Peltoalueen linnusto oli köyhä koostuen yhdestä parista töyhtöhyyppiä. Tuulihaukka havaittiin saalistamassa peltojen yllä; käytöksestä päätellen pesintä sijaitsee jossain peltoa ympäröivissä metsissä. Kaiken kaikkiaan linnustossa ei havaittu suojelullisesti merkittäviä lajeja tai arvoja. Taulukko 1. Kaava-alueella havaittu linnusto ja havaintojen perusteella tehdyt parimääräarviot. Laji Yhteensä Sinisorsa 1 1 Telkkä 1 1 Tuulihaukka 1 1 Töyhtöhyyppä Sepelkyyhky 1 1 Peukaloinen 1 1 Rautiainen Punarinta Mustarastas Räkättirastas 3 3 Laulurastas 1 1 Punakylkirastas Ruokokerttunen 2 2 Lehtokerttu 3 3 Tiltaltti 1 1 Pajulintu Hippiäinen Kirjosieppo Hömötiainen 1 1 Sinitiainen Talitiainen Puukiipijä 1 1 Harakka 1 1 Varis 1 1 Peippo Vihervarpunen Keltasirkku 1 1

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 16 (18) Muut Alueella ei havaittu muuta merkittävää lajistoa kuten suuria nisäkkäitä. 3.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Alueella ei havaittu edustavia uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä. 3.7 Uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit Alueella ei havaittu uhanalaisia eläin- tai kasvilajeja. 3.8 EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit Lintudirektiivin lajeja ei havaittu. Erityisvastuulajeista havaittiin yksi telkkäpari. Esiintyminen on alueelle tyypillistä, eikä havaittu määrä ole huomattavan korkea. 3.9 Luontodirektiivin liitteen II ja IV (a) lajit Viitasammakko Liito-orava Viitasammakoista ei saatu havaintoja. Hautalahden pohjukan luhtainen ranta-alue on silmämääräisesti arvioiden lajille sopivaa lisääntymisympäristöä, mutta sillä ei havaittu äänteleviä yksilöitä. Kartoituksen aikana laji havaittiin Hautalahden pohjukassa selvitysalueesta länteen useassa kohdassa. Todennäköisesti viitasammakkojen esiintyminen Hautalahdella keskittyy näille alueille ja kaava-alueella ei sijaitse lajin kannalta merkittävää lisääntymispaikkaa. Alueelta ei saatu havaintoja liito-oravista. Osa alueesta on puustoltaan periaatteessa liito-oravalle sopivaa elinaluetta. Puuston ikä on kuitenkin pääosin liian nuorta ja laajalti myös metsäpohja on karumpaa kuin lajin kelpuuttamilla alueilla yleensä. Lajin esiintyminen alueella on mahdollista, mutta kartoituksen perusteella ei todennäköistä, eikä kartoituksen perusteella ole tarpeen rajata lajille sopivia elinalueita. 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 4.1 Luonnonsuojelualueet Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojelualueita tai sellaisia Natura verkoston kohteita, jotka tulisi tämän hankkeen yhteydessä huomioida. Lähin suojelualue on Hautalahden pohjukassa oleva Hautalahden tervaleppäkorven luonnonsuojelualue (LUOTO99). 4.2 Muut arvokkaat luontokohteet Alueelta ei tunnistettu kaavoituksen kannalta merkittäviä arvokkaita luontokohteita. Alueella on jonkin verran lehtoisuuteen ja rannan luhtiin liittyviä luontoarvoja. Näillä kohteilla vanhan viljelykäytön ja metsätalouden vaikutus on kuitenkin ollut huomattava, eikä kohteita voida pitää luonnontilaisina tai edustavina. Kasvillisuudessa ei havaittu vaateliaita lehtolajeja. Päijänne on FINIBA -ohjelman linnustokohteita. Hankkeella ei arvioida olevan näihin arvoihin kohdistuvia vaikutuksia.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hautalahden alueen luontoselvitys 17 (18) 5 LÄHTEET Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Ristaniemi, O Keski-Suomen muinaisrannat. Keski-Suomen seutukaavaliitto. Julkaisu nro 73. Ristaniemi, O Itämeren korkein ranta ja Ancylusraja sekä Muinais-Päijänne Keski-Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C:59. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi: kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Toivonen H. & Leivo A. 2001: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 14.

20 Hautalahden alueen luontoselvitys täydennys 2017, FCG suunnittelu ja tekniikka Oy. Maastotyö suoritettiin Rantaan ulottuu vesimaisemasta erottuva kalliometsä, jonka lailla ja laiteella on mustikkatyypin ja kuivahkon kankaan metsää. Kalliolla on varttunut ja varttuva mäntyvaltainen puusto. Kalliokuvion pohjoispuolella on tuotetta ja lehtomaista kangasta. Linnusto oli vaatimatonta. Käpytikka pesii kalliokuvion länsipuolella. Muualla rannassa yksityisten kiinteistöillä rakentamattomat alueet ovat tuoretta kangasmetsää. Ranta-alueelta ei todettu merkkejä liito-oravasta. Varvilantien varressa olevalla kiinteistöllä rinnemetsä on lehtomaista kuusikangasta, joka ylempänä muuttuu kalliometsäksi. Alueelta ei todettu merkkejä liito-oravasta. Kartoitetulla alueilta ei todettu arvokkaita luontokohteita, vesilain 2 luvun 11 :ssä tai metsälain 10 :ssä mainittuja suojeltavia luontotyyppejä. Jari Kärkkäinen Johtava asiantuntija FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Microkatu 1 PL 1199, Kuopio puh jari.karkkainen@fcg.fi FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, y-tunnus