Peltolammen alue. Peltolammen alueen luontoselvitys MUURAMEN KUNTA FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P24437

Transkriptio

1 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A MUURAMEN KUNTA Peltolammen alue Peltolammen alueen luontoselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P24437

2

3 Peltolammen alueen luontoselvitys 1 (25) Kärkkäinen Jari Sisällysluettelo 1 Johdanto Menetelmät ja epävarmuudet Tehdyt selvitykset Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Liito-oravaselvitys Viitasammakkoselvitys Lintuselvitys Arvokkaiden luontokohteiden arvottaminen Lajien ja luontotyyppinen uhanalaisuusluokitus Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Suomen kansainväliset vastuulajit Aineisto Epävarmuudet Alueen luonnonolot Maa- ja kallioperä sekä topografia Pinta- ja pohjavedet Maiseman yleiskuva Kasvillisuus Eläimistö Linnusto Muut Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit Luontodirektiivin liitteen II ja IV (a) lajit Viitasammakko Liito-orava Arvokkaat luontokohteet Luonnonsuojelualueet Arvokkaat luontokohteet Lähteet FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4 Peltolammen alueen luontoselvitys 2 (25) Kärkkäinen Jari Ilmakuva ja pohjakartta Maanmittauslaitos 2014 Maa- ja kallioperä GTK 2014 Kuvat ja tekstit FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, Helsinki Puh , fax , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 3 (23) 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys liittyy Ahvenlammen asemakaavasuunnitteluun. Suunnittelualueen pinta-ala on yhteensä noin 8 ha. Luontoselvitys koostuu seuraavista kartoituksista: liito-orava-, viitasammakko-, lintu- ja luontotyyppikartoitus. Luontoselvityksen kokosi FM, biologi Tuomo Pihlaja FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n Jyväskylän toimistosta. Maastotöistä vastasivat FT, biologi Marjo Pihlaja ja FM, biologi Tuomo Pihlaja FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n Jyväskylän toimistosta. Kuva 1. Selvitysalue.

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 4 (23) 2 MENETELMÄT JA EPÄVARMUUDET 2.1 Tehdyt selvitykset Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys Maastotyöt tehtiin Selvitettävän alueen pienestä koosta johtuen se kuljettiin kokonaan läpi. Maastossa kiinnitettiin huomio luontotyyppeihin, kasvistoon ja kasvillisuuteen. Maastossa rajattiin arvokkaat luontokohteet ja luontotyypit. Kartoituksen suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja. Arvokkailta luontokohteilta kirjattiin muistiin mm. kohteen luonne, puustorakenne, kasvillisuus-, kasvi- ja eläimistöhavainnot sekä uhanalaiset lajit. Kohteet valokuvattiin. Kasvillisuus luokitettiin Toivosen & Leivon (2001) ja suokasvillisuusoppaan (Eurola ym. 1994) mukaan Liito-oravaselvitys Liito-oravalle sopivat elinympäristöt käytiin läpi papanakartoitusmenetelmällä. Selvitettävän alueen pienestä koosta johtuen se kuljettiin kokonaan läpi. Maastokartoitus suoritettiin Kartoituksen suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja. Liito -oravien elinympäristöiksi soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Liito-orava merkitsee reviiriään papanoilla ja merkkejä on yleensä nähtävillä myös varsinaisen kevättalveen sijoittuvan kiima-ajan ulkopuolella. Lisäksi papanoita käytetään usein reviirin rajojen merkitsemiseen metsäkuvioiden reunoilla. Myös muita mahdollisia merkkejä liito-oravan oleskelusta havainnoitiin. Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtui papanoiden perusteella. Papanoiden tuoreus ja määrä arvioitiin silmämääräisesti. Papanapuun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Lisäksi arvioitiin lajille soveltuvan metsäalueen laajuus. Liito-oravan elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lisääntymis- ja levähdyspaikaksi (ydinalue) on rajattu alue, jolle papanapuut keskittyvät ja kohde on puustollisesti lajille ominainen. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Liito-orava pesii useimmiten käpytikan tai muiden tikkojen tekemässä kolossa (useimmiten haavassa) sekä vanhoissa oravan tai rastaan tekemissä risupesissä kuusessa. Laji pesii myös linnunpöntössä ja rakennuksissakin. Aikuiset liito-oravat ovat paikkauskollisia ja elävät samassa metsässä vuosia. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 ha, keskimäärin 8 ha. Liito-oravanaaras liikkuu säännöllisesti pesä- ja ruokailupaikkojen välillä. Koiraan elinpiiri on useita kymmeniä hehtaareja, keskimäärin noin 60 ha. Koiraat tekevät pidempiä matkoja liikkuessaan naaraiden elinpiirien välillä, samoin nuoret pesästä lähteneet yksilöt etsiessään itselleen vapaana olevaa elinpiiriä. Liito-orava liikkuu liitämällä puista toiseen. Liikkuminen liitämällä onnistuu kun puuston korkeus on vähintään 10 metriä. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Pisin mitattu liitomatka on 78 metriä Viitasammakkoselvitys Viitasammakon esiintymistä selvitettiin lajin soidinaikaan toukokuussa tehdyllä maastokäynnillä. Kartoitus suoritettiin kuuntelemalla ranta-alueilta ja muita sopiviksi arvioiduilta

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 5 (23) Lintuselvitys alueilta lajille tyypillistä soidinääntelyä. Kartoitus suoritettiin iltayöstä klo Valittuna ajankohtana sää oli pilvipoutainen ja tyyni. Lämpötila oli suhteellisen korkea Kartoituksen suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja. Viitasammakolle sopivia elinympäristöjä esiintyy selvitysalueella vain Ahvenlammen rantavyöhykkeessä. Pesimälinnustoselvitys suoritettiin kahtena maastokäyntinä ja Koko selvitysalue kuljettiin molemmilla kerroilla läpi siten, että kaikki alueella laulavat linnut oli mahdollista havaita kuuntelemalla. Lisäksi havainnoinnissa käytettiin apuna kiikareita. Havaintojen perusteella tehtiin tulkinnat ja arviot alueella pesivien lintuparien lukumääristä. Kartoitukset suoritettiin varhaisaamun tunteina, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on suurimmillaan. Viitasammakkoselvityksen yhteydessä havainnoitiin mahdollista yöaktiivista lajistoa. Sää kartoituspäivinä oli poutainen ja vähätuulinen. Kartoituksen suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja. 2.2 Arvokkaiden luontokohteiden arvottaminen Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): - kansainvälisesti arvokkaat kohteet, - kansallisesti arvokkaat kohteet, - maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, - paikallisesti arvokkaat kohteet sekä - muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, edustavat luontotyypit ja niiden kokonaisuudet, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Lintukohteiden osalta arvotus painottuu äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten lajien esiintymiseen. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet, kuten edustavat uhanalaiset luontotyypit. Lintukohteiden osalta arvotus painottuu vaarantuneisiin lajeihin.

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 6 (23) Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet, kuten pienialaiset uhanalaiset tai silmälläpidettävät luontotyypit. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 2.3 Lajien ja luontotyyppinen uhanalaisuusluokitus Alueelta ei ole aikaisempia tietoja uhanalaisista lajeista (sähköposti, Marika Koskinen Etelä-Savon ELY-keskus ). Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti (Rassi ym. 2010). Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Selvitysalue luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Luontotyypit ovat luokiteltu samalla periaatteella kuin lajit (Raunio ym. 2008). Uhanalaisuusluokka on selvityksessä esitetty koko maan osalta. 2.4 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :ssä ( /1096) määritetään seuraavat luontotyypit, joiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2) pähkinäpensaslehdot 3) tervaleppäkorvet 4) luonnontilaiset hiekkarannat 5) merenrantaniityt 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7) katajakedot 8) lehdesniityt 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Suojeltavien luontotyyppien tulee olla luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. Ne ovat harvinaisia ja usein pinta-alaltaan pieniä sekä arvokkaita luonnon monimuotoisuudelle ja maisemansuojelulle. 2.5 Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet Metsälain 10 ( /1085) määrittelee metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää elinympäristöä. Monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 7 (23) luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset lehto- ja ruohokorvet, yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, letot, vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä luhdat 3) rehevät lehtolaikut 4) kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5) rotkot ja kurut 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot. Vesilain mukaisten kohteiden (2: 11, /587) muuttaminen tai heikentäminen vaatii vesilain mukaisen lupamenettelyn. Suojelun kohteena ovat luonnontilainen alle kymmenen hehtaarin suuruinen flada ja kluuvijärvi, luonnontilainen lähde, Etelä-Suomessa sijaitseva noro tai enintään yhden hehtaarin suuruinen lampi tai järvi. 2.6 Suomen kansainväliset vastuulajit 2.7 Aineisto Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa (Rassi, ym. 2010). Suomen vastuulla on sellaisia lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on laaja, mutta ne ovat yleisiä vain pienellä osalla aluetta, josta merkittävä osa on Suomessa (15 20 prosenttia Euroopan kannasta). Vastuulajien luettelo perustuu uhanalaisten lajien seurantatyöryhmän esitykseen. Luontoselvityksessä tarvittavia taustatietoja on saatu mm. Ympäristöhallinnon OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelusta ja muista avoimista tietokannoista. 2.8 Epävarmuudet Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Usein lajien esiintyminen vaihtelee sekä vuodenajan että vuosien välillä. Luontoselvityksen maastotyöt ajoitettiin kevään ja kesän eri vaiheisiin, jotta eri lajeja voitiin inventoida niiden parhaana esiintymisajankohtana. Näin ollen kartoitustyön tulokset antavat varsin kattavan kuvan selvitysalueella esiintyvästä lajistosta. Luontoselvityksen tulokset antavat riittävän tarkan kuvan selvitysalueen luonnonarvoista maankäytön suunnitteluun.

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 8 (23) 3 ALUEEN LUONNONOLOT 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia Kallioperä on graniittia. Selvitysalueen itäosalla maaperää leimaa hienojakoinen hiesumaa ja länsiosalla ylempänä rinteellä alkavat hiekkamoreenimaa. Kuva 2. Alueen maaperä ( GTK 2014). 3.2 Pinta- ja pohjavedet Ahvenlampi ( ) on pieni, rehevähkö peltojen ympäröimä lampi, johon laskee useita pelto-ojia. Sen pinta-ala 5,2 ha ja keskisyvyys on 2,18 m. Rantaviivaa on noin 0,9 km. Selvitysalueelle ei sijoitu luokitettua pohjavesialuetta. Alueen itäpuolella on Kinkomaan vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue ( ). Kinkomaan pohjavesialue rajautuu Päijänteeseen. Ahvenlammen länsirannan rinteessä havaittiin kaksi luonnontilaista lähdettä.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 9 (23) Kuva 3. Lähteiden sijainti. Kuva 4. Pohjoispuoleinen lähde.

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 10 (23) 3.3 Maiseman yleiskuva Alue on asutuksen pohjoisesta reunustama vanha maatalousalue, jossa pelto ja metsäalueet vuorottelevat. Korkeus erot alueella ovat tuntuvia. Maisemaa hallitsevat Ahvenlammen rantametsien kookkaat lehtipuut. Luoteisosassa on hoidettua kangasmetsää. 3.4 Kasvillisuus Kuva 5. Ilmakuva selvitysalueesta. Selvitysalue on Ahvenlammen länsipuolella sijaitseva Ahvenlampeen voimakkaasti viettävä rinnealue. Alueella on peltoa, pellonreunusmetsiä ja kangasmetsää. Lounaassa aluetta rajaa sähkölinja. Pohjoisessa alue rajautuu vastikään rakennettuun asuinalueeseen. Selvityksen perusteella alue jaettiin elinympäristöjen mukaan 7 kuvioon, jotka on esitetty kartalla kuvassa 6. Kuviot käsitellään seuraavaksi numerojärjestyksessä.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 11 (23) Kuva 6. Selvitysalueelta erotetut kasvillisuustyypit. Kuvioiden numerointi sama kuin tekstissä. 1 Peltoalue Peltoalue on voimakkaasti kumpuilevaa ja sillä ei havaittu erityisiä luontoarvoja. Rajaukseen sisältyy muutamia pellon rajaamia pieniä kuvioita, joita luonnehtii puustossa nuorehko harmaaleppä ja kenttäkerroksessa mesiangervon vallitsema viljelykäytön jälkeinen sekundäärinen lehtokasvillisuus. Kuva 7. Peltojen eteläosaa.

14 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 12 (23) 2 ja 3 Tuoreet hakkuualueet Alue kaksi on kasvupaikaltaan kuivahkoa kangasta ja tuoretta kangasta, joka rajautuu lehtoalueeseen. Puusto on hakattu vastikään. Alue kolme on pellon reunan hakattua metsää, jossa ovat vallinneet lehtipuut haapa ja koivu. Kasvupaikkatyyppi on pääosin lehtoa. Kuva 8. Hakattua kuivaa lehtoa. 4 Kangasmetsä Kuvio on Kinkovuoren rinteen tavanomaista kangasmetsää. Rinteen yläosalla kasvupaikka on kuivahkoa kangasta ja alempana tuoretta kangasta. Puustossa vallitsee varttuva mänty, alempana kasvaa myös kuusta. 5 Alempi lehtometsä Kuvio on melko jyrkästi Ahvenlampeen viettävä rinnemetsä. Kasvupaikka on rehevää lehtoa, jossa vaateliaiden lehtolajien osuus kenttäkerroksessa on huomattava. Lajistossa esiintyvät mustakonnanmarja, lehto-orvokki, kielo, mesiangervo, koiranheisi, punaherukka, lehtokuusama, sudenmarja, ahomansikka, ojakellukka, lillukka, vuohenputki, metsäkurjenpolvi, näsiä, metsäkorte ja metsäalvejuuri. Etenkin mustakonnanmarja on alueella poikkeuksellisen runsas ja peittävä. Sammalista yleisin on metsäliekosammal. Puusto on varttunutta ja muodostuu pääosin koivuista, mutta myös haapaa ja kuusta esiintyy. Lahopuuta esiintyy kohtalaisen runsaasti. Kuviossa on kaksi lähteikköä, joiden kasvillisuudessa esiintyy rentukkaa, luhtalitukka, ranta-alpia, mesiangervoa, suokelttoa, mesiangervoa ja rönsyleinikkiä sekä lähteikköjen sammallajistoa. Rannan läheisyydessä on kapealti metsäluhtaa.

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 13 (23) Kuva 9. Lehtorinteen rehevää kasvillisuutta. Kuva 10. Vaateliaiden lehtolajien peittävyys on suuri.

16 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 14 (23) Kuva 11. Etelän puoleinen lähteikkö. Kuva 12. Rannan luhtametsää.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 15 (23) 6 Ylempi lehtometsä Alue on kuivaa lehtoa. Vaateliaista lehtolajeista tavattiin lehto-orvokki, koiranheisi, mustakonnanmarja, sudenmarja ja kevätlinnunherne. Runsaana kasvaa kieloa ja erikoisuutena laajalti ukkomansikkaa. Lisäksi havaittiin Muuramen alueelle tyypillistä kevättähtimöä. Alueella on isoja lohkareita ja niiden yhteydessä kasvaa kivikkoalvejuurta. Puustossa vallitsevat jykevät haavat ja koivut. Kuva 13. Kieloa ja ukkomansikkaa. Kuva 14. Keväinen lehto-orvokki.

18 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 16 (23) 7 Purolehto Kuvio on kaavarajauksen keskeltä halkaiseva metsikkö. Kuvion läpi kulkee louhikkoinen purouoma. Kasvupaikka on tuoretta, keskiravinteista lehtoa ja purouoman partailla saniaislehtoa. Ylärinteessä on ilmeisesti osin vanhaa peltopohjaa, jolla kasvaa nyt kuusta. Vaateliaista lehtolajeista tavattiin koiranheisi, lehtokuusama, mustakonnanmarja, sudenmarja, näsiä. Muuta lajistoa ovat punaherukka, metsäkorte ja mesiangervo. Myös saniaiset ovat runsaita. Lajeista isoalvejuuri, korpi-imarre ja hiirenporras ovat vallitsevimpia. Puustossa on kuusta ja haapaa, sekä tuomea 8 Rantapensaikko Kuvio kahdeksan on pellon ja lammen väliin jäävä lähinnä pajua kasvava rantapensaikon alue. 3.5 Eläimistö Linnusto Selvitysalueelle havaittu linnusto on esitetty taulukossa 1. Havaittu lajisto koostuu pääosin tyypillistä rehevien lehtimetsien ja tavallista kangasmetsien lintulajeista. Lajeista pikkutylli tavattiin uimarannalla ja sen joutomaalla aivan selvitysalueen rajalla. Taivaanvuohen elinympäristö on kosta rantapelto. Tavi ja haapana havaittiin Ahvenlammella. Muu lajisto on metsälinnustoa. Selvitysalueen kokonaisparimääräksi saatiin 51, mikä on alueen koon huomioon ottaen huomattavan korkea. Tiheydeksi muutettuna tämä vastaa noin 600 paria neliökilometrillä. Tästä arvioista poistettiin maalinnustoon kuulumattomat lajit. Keskimääräinen maalinnuston tiheys maantieteellisellä alueella on paria neliökilometrillä (Väisänen ym. 1998). Linnusto keskittyy selvitysalueen eteläosan lehtometsiin. Pohjoisosan karumpi rinnemetsä oli linnustoltaan tyypillisen niukka. Linnuston suurta parimäärää selittävät metsäpohjan rehevyys ja toisaalta räkättirastaiden suuri määrä. Metsäsaarekkeet muodostavat lajille tyypillisesti pieniä pesimäyhdyskuntia hyvien ruokailupeltojen vierelle. Lahopuun kohtalainen runsaus lisää myös kolopesijöiden parimäärää alueella. Alueen linnustossa ei havaittu erityisen merkittäviä lajeja. Suojelullisesti huomionarvoiset lajit on käsitelty seuraavissa kappaleissa.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 17 (23) Taulukko 1 Selvitysalueella havaittujen lintulajien arvioidut parimäärät eri laskentakerroilla ja kokonaisuudessaan. Laji Yhteensä Haapana 1 1 Tavi Pyy 1 1 Pikkutylli Taivaanvuohi 1 1 Lehtokurppa Metsäviklo Palokärki 1 1 Käpytikka Metsäkirvinen Peukaloinen Rautiainen 1 1 Punarinta 2 2 Mustarastas 1 1 Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Lehtokerttu 2 2 Hernekerttu 1 1 Pajulintu Kirjosieppo 3 3 Hömötiainen 1 1 Sinitiainen 2 2 Talitiainen Puukiipijä 1 1 Harakka 1 1 Peippo Viherpeippo 1 1 Vihervarpunen 1 1 Yhteensä Muut Alueella ei havaittu huomioitavaa nisäkäslajistoa. Liito-orava on käsitelty erikseen. 3.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Alueella uhanalaisimmat luontotyypit ovat tuoreet runsasravinteiset lehdot ja kuivat runsasravinteiset lehdot. Myös alueen lähteet ovat uhanalaisia. Etelä-Suomessa lähteiköt ovat erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi. Koko Suomessa lähteet on arvioitu olevan vaarantunut (VU) luontotyyppi.

20 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 18 (23) Ahvenlammen alempi lehto edustaa reheviä tuoreita lehtoja, joiden levinneisyys on voimakkaasti vähentynyt maassamme viimeisten 50 vuoden aikana. Tuoreet runsasravinteiset lehdot sijaitsevat yleensä kalliojyrkänteiden tai harjurinteiden juurilla sekä hikevien, saven- tai hiekansekaisten moreenimäkien rinteillä, usein vesistöjen rannoilla. Tuoreet runsasravinteiset lehdot ovat koko Suomessa äärimmäisen uhanalaisia (CR). Ahvenlammen ylempi lehto on kuiva runsasravinteinen lehto. Kuivat runsasravinteiset lehdot ovat koko Suomessa erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi. Alueen puron varressa on myös tuoretta, keskiravinteista lehtoa ja purouoman partailla saniaislehtoa. Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat vaarantunut luontotyyppi. Saniaislehto (kosteat keskiravinteiset lehdot) on silmälläpidettävä luontotyyppi. Lisäksi alueella oleva metsäluhta kuuluu uhanalaisiin luontotyyppeihin. Metsäluhdat ovat luokassa vaarantunnut. 3.7 Uhanalaiset ja huomionarvoiset lajit Linnustossa ei havaittu uhanalaisia lajeja. 3.8 EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit Lintudirektiivin lajeista havaittiin pyy ja palokärki. Molemmat ovat maantieteellisellä alueella yleisiä metsälintuja. Palokärjen reviiri on selvitysaluetta laajempi, mutta selvitysalueen runsas lahopuusto on lajille tärkeä ravintoresurssi. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja ovat Ahvenlammella havaitut haapana ja tavi. Molempia havaittiin yksi pari. Esiintyminen on maantieteelliselle alueelle tyypillistä. 3.9 Luontodirektiivin liitteen II ja IV (a) lajit Viitasammakko Viitasammakoista saatiin havaintoja Ahvenlammen rantaluhdalta, missä lajille sopivaa elinympäristöä. Sammakot ääntelivät ojan suussa alueella sijaitsevan uimarannan itäpuolella, Ahvenlammen pohjoisrannalla. Yksilöitä arvioitiin olevan äänessä noin viisi. Esiintymä sijaitsee selvitysalueen rajauksen ulkopuolella. Itse selvitysalueen rantaosuuksilla ei havaittu viitasammakoita. Kasvillisuus on tässä osassa rantaa niukempi ja kapeampi ja siten lajin lisääntymisalueeksi huonommin sopivaa.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 19 (23) Liito-orava Kuva 15. Viitasammakkoesiintymän sijainti. Lähes koko selvitysalue todettiin liito-oravan elinpiiriksi, jolta havaittiin hyvin runsaasti papanapuita. Papanamäärät yksittäisten puiden juurella olivat myös korkeita. Kaikki havaitut 20 papanapuuta papanamäärineen on esitetty kuvassa 16. Kuva 16. Liito-oravan elinpiiri (vihreä rasteri). Papanapuut on merkitty sinisellä ja löydetyt sopivat pesäpaikat punaisella.

22 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 20 (23) Elinpiirin puustossa on runsaasti lajin suosimia varttuneita haapoja ja myös varttuneita kuusia. Kasvupohjat ovat lajin suosimia lehtoja. Alueelta löytyi useita lajin pesimäpaikoiksi sopivia kolopuita ja risupesiä, joiden sijainti on esitetty kuvassa 16. Elinpiirillä oli selvityksen hetkellä jo suoritettu hakkuita. Hakattu osuus ei sisälly esitettyyn rajaukseen. 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 4.1 Luonnonsuojelualueet Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojelualueita tai Natura verkoston kohteita, jotka tulisi tämän hankkeen yhteydessä huomioida. 4.2 Arvokkaat luontokohteet Ahvenlammen lehdot Pinta-ala: 2,0 ha Arvoluokka: Kansallisesti arvokas kohde Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: Tuoreet runsasravinteiset lehdot (CR), kuivat runsasravinteiset lehdot (EN), lähteiköt (VU), tuoreet keskiravinteiset lehdot (VU), metsäluhdat (VU) ja kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Uhanalaiset lajit: liito-orava (VU) Kohde koostuu kolmesta osasta. Luontokohteen kasvillisuus on edustavaa. Lehtokasvillisuus on pitkälti luonteeltaan Keski-Suomessa varsin harvinaista kuivaa lehtoa ja rehevää tuoretta lehtoa. Lehtokasvistoon kuuluu seitsemän vaateliasta lehtolajia: lehtokuusama, koiranheisi, näsiä, mustakonnanmarja, lehto-orvokki, kevätlinnunherne ja kevättähtimö. Mikäli kohdetta arvioitaisiin lehtojensuojeluohjelman kriteerein, kohde olisi kasvillisuuden perusteella vähintään seudullisesti arvokas. Lehtokasvillisuuden lisäksi alueella on puro ja metsäluhtaa. Kohteen luonnonsuojeluarvoa nostaa kaksi luonnontilaista lähteikköä. Kaikilla kolmella osa-kuviolla todettiin liito-orava. Kohteella on seuraavat metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt: lähteiden ja purojen välittömät lähiympäristöt, rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat lehtomulta, vaatelias kasvillisuus sekä luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus sekä luhdat, joiden ominaispiirteenä on erirakenteinen lehtipuusto tai pensaskasvillisuus sekä pintavesien pysyvä vaikutus. Alueen lähteet on suojeltu vesilain nojalla. Vesilain mukaan (11 Eräiden vesiluontotyyppien suojelu) luonnontilaisen lähteen luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Luontokohteella on useita liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joka käsittää pesäpuut ja papanapuut sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut (noin 15 metrin säteellä). Lisääntymis- ja levähdyspaikat kattaa huomattavan osan kohteesta. Luonnonsuojelulain 49 :n mukainen heikentämis- ja hävittämiskielto koskee lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 21 (23) Kuva 17. Selvitysalueen arvokkaat luontokohteet.

24 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 22 (23) 5 LÄHTEET Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Ristaniemi, O Keski-Suomen muinaisrannat. Keski-Suomen seutukaavaliitto. Julkaisu nro 73. Ristaniemi, O Itämeren korkein ranta ja Ancylusraja sekä Muinais-Päijänne Keski-Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C:59. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi: kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Toivonen H. & Leivo A. 2001: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A No 14.

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Peltolammen alueen luontoselvitys 23 (23)