SANOJEN KUITENKIN JA KUITENKAAN KÄYTTÖ SANOMALEHTI KARJALAI- SEN PÄÄKIRJOITUKSISSA

Transkriptio

1 SANOJEN KUITENKIN JA KUITENKAAN KÄYTTÖ SANOMALEHTI KARJALAI- SEN PÄÄKIRJOITUKSISSA Pro gradu -tutkielma Itä-Suomen yliopisto Suomen kieli Lauri Kojo huhtikuu 2018

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Filosofinen tiedekunta Osasto Humanistinen osasto Tekijä Lauri Kojo Työn nimi Sanojen kuitenkin ja kuitenkaan käyttö sanomalehti Karjalaisen pääkirjoituksissa Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Pro gradu -tutkielma X Suomen kieli Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Tutkimus käsittelee kuitenkin-sanan ja sitä kielteisissä yhteyksissä vastaavan kuitenkaan-sanan käyttöä ja merkityksiä. Kuitenkin ja kuitenkaan ovat konnektiiveja, jotka luovat kytkentöjä asiaintilojen välille. Kytkentä on semanttiselta kannalta tyypillisesti konsessiivinen, mikä tarkoittaa sitä, että asiaintilat esitetään jollakin tavalla yhteensopimattomina toisiinsa nähden. Aineistona on käytetty sanomalehti Karjalaisessa vuosina julkaistuja pääkirjoitustekstejä, jotka sisältävät yhteensä 84 kuitenkin-esiintymää ja 43 kuitenkaan-esiintymää. Aihetta on tarkasteltu sekä yksittäisen lauseen tasolla että laajempien tekstinosien tasolla. Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin sitä, missä kohdin lausetta kuitenkin ja kuitenkaan sijaitsevat ja millä tavalla ne vaikuttavat lauseen informaatiorakenteeseen. Lisäksi tarkastellaan sanojen toimimista tarkentavissa ja täsmentävissä lauseissa sekä tekstiä laajasti jäsentävissä siirtymälauseissa. Sanojen tehtävä tekstissä ilmenevän vuorovaikutuksen jäsentäjänä on myös otettu huomioon. Tutkimus edustaa lingvististä tekstintutkimusta. Aihetta on lähestytty sekä perinteisen syntaksin tutkimuksen että funktionaalisen kielioppiteorian kautta. Tutkimuksessa käy ilmi, että sana kuitenkin esiintyy selvästi yleisimmin välittömästi lauseen finiittiverbin jäljessä ja kuitenkaan puolestaan kieltoverbin ja pääverbin välissä. Muutkin sijaintipaikat ovat mahdollisia mutta harvinaisempia. Sijaintipaikan vaihtelu johtuu siitä, että kuitenkin ja kuitenkaan pyrkivät yleensä sijoittumaan lauseen odotuksenvastaisimman osan edelle. Tässä mielessä sanojen voidaan nähdä toimivan myös fokuspartikkelimaisesti. Kuitenkin ja kuitenkaan ovat pääkirjoitusaineistossa usein osana globaalisesti tekstiä jäsentävää siirtymälausetta. Tällaiset lauseet luovat tekstiin siirtymiä useimmiten siten, että lause (tai laajempi tekstinosa) viittaa jollakin tavalla sekä jo käsiteltyyn puheenaiheeseen että tulevaan näkökulmaan. Siksi kuitenkin- ja kuitenkaansanoja on tarkasteltava aina suhteessa muihin koheesiokeinoihin. Usein kuitenkin- ja kuitenkaan-lauseissa tiivistyy jollakin tavalla tekstin keskeinen teesi. Sanat voivat joskus toimia myös lokaalisen täsmennyksen osoittajina ilman, että ne vaikuttavat erityisesti tekstin kokonaiskoherenssiin. Pääkirjoitukset voidaan nähdä eri äänistä koostuvina dialogisesti jäsentyvinä teksteinä. Kuitenkin ja kuitenkaan sijoittuvat tyypillisesti lauseisiin, jotka tuovat esiin tekstin kirjoittajan näkökulman suhteessa aiemmin mainittuihin asiaintiloihin. Aineiston teksteissä kirjoittajan persoonallisuus pyritään tosin häivyttämään, jolloin eri näkemykset eivät välttämättä erotu selvästi toisistaan. Joka tapauksessa kuitenkin- ja kuitenkaan-sanat toimivat tekstissä vahvemman, voimaan jäävän näkökulman merkitsijöinä. Avainsanat pääkirjoitukset, konnektiivit, koheesio, koherenssi, sanajärjestys, dialogisuus

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty Philosophical Faculty School School of Humanities Author Lauri Kojo Title The usage of the Finnish words kuitenkin and kuitenkaan in editorials in the newspaper Karjalainen Main subject Level Date Number of pages Master s thesis X Finnish language Secondary subject diss. Candidate s dissertation Intermediate studies diss Abstract The study deals with the usage and meanings of the word kuitenkin (e.g. however or anyway ) and its equivalent in negative contexts kuitenkaan. Kuitenkin and kuitenkaan are connectives which create connections between states of affairs. The connection is typically concessive in semantic sense, which means that states of affairs are presented as somehow incompatible with each other. The material of this study consists of editorials published in the newspaper Karjalainen in , which had 84 kuitenkin-occurences and 43 kuitenkaan-occurences in total. The subject is discussed in the level of individual clauses as well as in the level of larger sections of text. For one thing, the study looks into where the words kuitenkin and kuitenkaan are placed in clauses and how they affect the information structure of the clauses. In addition, it was examined how the words function in clarifying clauses and in transitional clauses that structure texts extensively. It was also taken into account that the words function as structuring the interaction that appears in texts. The study is a text linguistic study, and the subject was approached using both traditional syntactic analysis and functional theory of grammar. The results of the study show that the word kuitenkin clearly occurs most often immediately after a finite verb and kuitenkaan between a negative verb and a main verb. Other positions are possible, too, but rarer. The variation in position stems from the fact that kuitenkin and kuitenkaan tend to be placed before the most unexpected component of the clause. In this regard, the words can also be seen as functioning similarly to focus particles. In the editorials, kuitenkin and kuitenkaan are often a part of a transitional clause that structures the text globally. These kinds of clauses create transitions in the text often making the clause (or a larger section of the text) refer to a topic that has already been discussed as well as to a new point of view. Therefore, the words kuitenkin and kuitenkaan must always be studied in relation to other cohesive devices. Clauses with kuitenkin and kuitenkaan often boil down the essential thesis of the text in some way. Furthermore, the words can sometimes make a local specification without particularly affecting the global coherence of the text. Editorials can be seen as dialogically structured texts that are composed of different voices. Kuitenkin and kuitenkaan are typically located in clauses that bring out the viewpoint of the writer of the text in relation to states of affairs mentioned before. In the material of this study, the personality of the writer had been, however, smoothed away, and therefore, the different viewpoints cannot necessarily be distinguished from each other that easily. In any event, the words kuitenkin and kuitenkaan function in the texts as the signifiers of the stronger viewpoint that stays in force. Keywords editorials, connectives, cohesion, coherence, word order, dialogicality

4 SISÄLLYS 1 Johdanto Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Aineisto Teoreettinen tausta Koheesio ja koherenssi Kytkentä ja konnektiivit Kuitenkin-sanan semantiikkaa Dialogisuus Kuitenkin ja kuitenkaan osana lauseen informaatiorakennetta Kuitenkin-sanan paikka lauseessa Finiittiverbin jälkeen Välittömästi ennen verbiä Lauseen alussa Yhteenveto Kuitenkaan-sanan paikka lauseessa Kieltoverbin ja pääverbin välissä Kieltoverbin ja pääverbin jälkeen Muita tapauksia Yhteenveto Kuitenkin ja kuitenkaan konjunktioalkuisessa lauseessa Kuitenkin ja kuitenkaan tekstin rakenteen jäsentäjinä Lokaalinen jäsentäminen Globaalinen jäsentäminen Yhteenveto Kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen dialogista tarkastelua Kuitenkin-lause kannanottona Kuitenkin osana myönnyttelykuviota... 58

5 5.3 Yhteenveto Lopuksi Lähteet Liite 1. Esimerkkipääkirjoitus Karjalaisen verkkosivustolla Liite 2. Karjalaisen pääkirjoitussivu

6 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Tutkimuksen aiheena on sana kuitenkin ja sen kielteisten ympäristöjen vastine kuitenkaan. 1 Molemmat ovat konnektiivisanoja, ja niiden tehtävänä on luoda tekstiin sidosteisuutta ja saada kielen virta hahmottumaan koherentiksi, loogisesti jäsentyväksi ajatusten ketjuksi. Sanan kuitenkin merkitys ei ole pääteltävissä sen rakenneosista: sana koostuu kysymysvartalosta ku-, monikon tunnuksesta -i-, tapaa ilmaisevasta partikkelijohtimesta -ten sekä liitepartikkelista -kin (Häkkinen 2013 s. v. kuitenkin). Konnektiivien merkitys ja tehtävät muotoutuvatkin käyttökontekstissa. Kuitenkin ilmentää silti aina jollakin tavalla sitä, että asiaintilojen välillä on jotakin odotuksenvastaista (ISK 1139). Kandidaatintutkielmani (Kojo 2015) käsitteli myös eräänlaisia konnektiiveja, virkkeenalkuisia mutta-sanoja. Aineistona oli Helsingin sanomien Nyt.fi-sivuston tekstejä. Virkkeenalkuiset mutta-sanat jäsentävät tekstiä ja kiinnittävät samalla lukijan huomion, jolloin ne toimivat myös tyylikeinona. Havaitsin tutkielmaa tehdessäni, että sanalla kuitenkin on joskus samankaltaisia tehtäviä kuin virkkeenalkuisella mutta-sanalla, vaikkakaan kuitenkin ei ole yhtä kohosteinen. Pro gradu -tutkielmassa halusin tutkia sitä, millä tavalla virkkeenalkuista mutta-sanaa huomaamattomampaa ja myös yleisempää kuitenkin-sanaa käytetään tekstin rakenteen jäsentämisessä ja mahdollisesti kirjoittajan, lukijan ja muiden osapuolten välisen vuorovaikutuksen rakentamisessa. Kuitenkin on Suomen kielen taajuussanastossa 37:nneksi yleisin sana, ja konnektiiveista se on selvästi yleisin (Saukkonen 1979: 41). Heikkisen (1999: 167) pääkirjoitusaineistossa se taas on 47:nneksi yleisin sana. Osin juuri yleisyytensä takia kuitenkin on tutkimuksen kohteena, vaikka moni muukin konnektiivi olisi ollut tutkimuskohteena mahdollinen. Tämän tutkimuksen aineistossa, Karjalaisen pääkirjoituksissa, kuitenkin vaikuttaa myös yleiseltä; sen sijaan kuitenkaan on harvinaisempi. Käsittelen sanan yleisyyttä lisää seuraavassa alaluvussa. Tarkastelen tässä tutkimuksessa kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen käyttöä kolmesta näkökulmasta. Luvussa 3 tarkastelen sanojen paikkaa yksittäisissä lauseissa ja niiden vaikutusta lauseen informaatiorakenteeseen. Otan myös erikseen huomioon tapaukset, joissa kuitenkin ja kuitenkaan esiintyvät yhdessä konjunktioiden sekä muiden konnektiivien kanssa. Luvuissa 4 ja 5 1 Viittaan sanalla kuitenkin yleisellä tasolla puhuttaessa sen kumpaankin muotoon: sanoihin kuitenkin ja kuitenkaan. Analyysiluvuissa käytän yleensä molempia sanoja sen mukaan, kumpaa olen tarkastelemassa. 1

7 tarkastelen sanojen käyttöä laajemmassa kontekstissa: luvussa 4 näkökulmana on tekstin tekstuaalinen jäsentäminen ja luvussa 5 puolestaan sanojen vuorovaikutusta rakentavat tehtävät. Tutkimuskysymykset jakautuvat näiden kolmen luvun kesken seuraavasti: - Luku 3: Missä kohdissa lausetta kuitenkin ja kuitenkaan sijaitsevat, ja miksi sijaintipaikka vaihtelee? Mitä merkityksiä kuitenkin ja kuitenkaan ilmaisevat konjunktio- tai konnektiivialkuisessa lauseessa? - Luku 4: Millä tavoin kuitenkin ja kuitenkaan luovat kytkentöjä lauseiden, kappaleiden ja muiden laajempien tekstinosien välille? - Luku 5: Millä tavoin kuitenkin ja kuitenkaan jäsentävät tekstissä ilmenevien osapuolten äänien välistä vuorovaikutusta? Kolmen erilaisen näkökulman myötä tutkimus sijoittuu kieliopin- ja tekstintutkimuksen välimaastoon. Tällainen lähestymistapa on Juvosen (2014: 20) mukaan ollut yleinen fennistisessä tekstintutkimuksessa. Kuitenkin-sanan tarkastelua tekstintutkimuksen näkökulmasta puoltaa se, että se on lauseen rakenteen kannalta valinnainen yksikkö ja sen ilmentämät merkityssuhteet muodostuvat usein lausetta laajempien tekstinosien välille (ISK 794, 820). Toisaalta kytkennän muodostumista on tarkasteltava myös lausetasolla, sillä kuitenkin-sanan monet mahdolliset sijaintipaikat lauseessa tekevät kytkennän hahmottamisesta haastavampaa kuin esimerkiksi mutta-sanan kohdalla, joka on aina lauseen ensimmäinen sana. Yksinomaan kuitenkin-sanaa käsitteleviä tutkimuksia ovat Kanehiran (2005) suomen kieli ja kulttuuri -oppiaineen piirissä valmistunut pro gradu -työ sekä Krokin (2017) kandidaatintutkielma. Kanehira tarkastelee kuitenkin-sanan paikkaa lauseessa ja Krok puolestaan sen merkitystä sanomalehden verkkokommenttien argumentoinnissa. Muoto kuitenkaan on rajattu kummankin tutkimuksen ulkopuolelle. Aihetta on sivuttu lyhyemmin monissa fennistisissä tutkimuksissa, ja usein esiin nousee kuitenkin-sanan kirjoittajan väittämää korostava tehtävä. Heikkinen (1999: ) on havainnut, että kuitenkin pyrkii tyypillisesti esittämään väitteen, jossa se sijaitsee, diskurssissa edeltävää väitettä vahvemmaksi ja tärkeämmäksi. Heikkisen mukaan kuitenkin luo tekstille ideologista koherenssia. Se siis ohjaa lukijan tulkintoja esimerkiksi korostamalla niitä tekstinosia, jotka ovat tekstin koherenssin kannalta olennaisia. Toinen tärkeä huomio on kirja-arvosteluja tutkineen Virtasen (2015: 43 45) havainto siitä, että kuitenkin ilmaisee kirjoittajan oman näkemyksen osittaista yhteensopimattomuutta referoidun tutkijan näkemykseen. Juvonenkin (2010: 51) mainitsee, että tekstissä keskenään kilpailevista väitteistä tekijän väite merkitään useimmiten konnektorilla mutta tai kuitenkin. 2

8 Seuraavassa alaluvussa tarkastelen pääkirjoitustekstin piirteitä sekä yleisesti että tämän tutkielman aineiston osalta. Kerron myös siitä, millä tavalla aineisto on kerätty. Luvussa 2 selvitän kuitenkin-sanan merkityksiä ja tehtäviä aiemman tutkimuksen valossa. Tarkastelen sanaan läheisesti liittyviä ilmiöitä, kuten koherenssia, koheesiota ja eri koheesiokeinoja (joista kuitenkin edustaa kytkentää) sekä kuitenkin-sanan ilmaisemia semanttisia suhteita. Luon myös katsauksen dialogisuuden käsitteeseen ja siihen, miten kuitenkin liittyy asiaan. Teorialuvun jälkeen analysoin kuitenkin-sanan merkityksiä ja käyttöä tutkimuskysymysten mukaisesti. 1.2 Aineisto Tutkimuksen aineistona on 62 sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitusta aikaväliltä Käytän aineistona pääkirjoituksia niiden erittelevän ja kantaaottavan tyylin vuoksi, koska oletan niiden sisältävän siitä syystä paljon konnektiivisanoja. Pääkirjoitusten teksti edustaa myös melko huoliteltua, asiatyylistä ja neutraalia yleiskieltä. Mäkisen (1992: 213) mukaan lehtikielen täytyy tiedonvälitystehtävänsä takia olla yksiselitteistä, yhtenäistä ja luettavaa. Kielen kuuluu olla neutraalia, mutta kirjoittajan asennoitumisen ja kannanottojen on silti käytävä siitä ilmi (mts. 216). Mäkinen kuvaa pääkirjoitustekstin tyyliä sanoilla viimeistelty, verkkainen ja asiallisen viileä. Toisaalta pääkirjoitukset ovat muun lehtitekstin ohella kehittyneet tyyliltään arkisempaan suuntaan, minkä tarkoituksena on pitää yllä lukijan mielenkiintoa. (Mts ) Puhekielen arkisuus ja rakenteellinen vapaus elää lehtikielessä rinnakkain virkakielisen raskassoutuisuuden kanssa (mts. 222). Nämä kaksi tyylillistä ääripäätä ovat havaittavissa myös 2010-luvun Karjalaisen pääkirjoitusten tekstissä. Politiikan ja virastojen kieli näkyy seuraavassa aineistosta poimitussa katkelmassa, joka sisältää yhden pitkän virkkeen ja monia abstrakteja sanavalintoja: Postin tuleva kohtalo on osa kokonaispakettia, jolla on hyvä ja tärkeä tavoite: hankkia valtionyhtiöiden omistusta järjestelemällä ja toimintaa tehostamalla varoja uusiin investointeihin ja talouskasvua tukeviin pitkäjänteisiin hankkeisiin. Postin jakelupalvelut pidettävä irti pörssipelistä ( ) Arkinen ja kohosteinen kielenkäyttö ilmenee puolestaan seuraavasta katkelmasta, joka sisältää esimerkiksi ilmaukset halpaa lystiä ja turhaa kulunkia: 3

9 Nimillä leikkiminen ei ole halpaa lystiä. Postinkin palauttaminen Itellan paikalle maksanee nyt satojatuhansia euroja. Mitä lie aikanaan maksanut epäonnistuneeksi todettu Itellan lanseeraaminen. Turhaa kulunkia, voi todeta näin jälkikäteen. Mukakielisyyttä ei kaipaa kukaan ( ) Pyrkimys helppoon luettavuuteen korostuu varsinkin siten, että tekstikappaleet ovat kautta linjan hyvin lyhyitä. Edelliset esimerkitkin koostuvat yhdestä kokonaisesta kappaleesta. Kantaaottavuus on pääkirjoituksille ominainen piirre. Heikkinen (1999) pyrkii selvittämään diskurssianalyyttisessä tutkimuksessaan pääkirjoitusten välittämiä ideologisia merkityksiä. Oman tutkimukseni kannalta olennainen tieto on, että pääkirjoitukset rakentuvat yleensä monenlaisten vastakkainasettelujen ja ideologisen vastakohtaskeeman varaan. Vastakkainasetteluja aktivoidaan myös tekstuaalisin keinoin, kuten juuri kuitenkin-konnektiiveja sekä konjunktioita (mutta, vaikka, ja, kuin) käyttämällä. (Mts. 276, 280.) Vaikka pääkirjoitukset pyrkivät muiden mielipidetekstien tavoin ottamaan kantaa ja argumentoimaan, niissä on aina aineksia muunkinlaisista teksteistä. Pääkirjoituksessa voi aktivoitua journalismin, politiikan ja talouden diskurssien lisäksi esimerkiksi tieteen, fiktion tai puhekielen diskursseja. Pääkirjoitus voi käsitellä asioita mielipiteiden esittämisen ohella uutismaisesti, myyvästi tai keskustelevasti. (Mts ) Aineistoni tekstit eivät aina ole erityisen kantaaottavia, vaan niissä voidaan myös puntaroida eri näkökulmia ennemminkin kuvailevassa kuin arvottavassa hengessä. Tyypillinen Karjalaisen pääkirjoitus on rakenteeltaan sellainen, että siinä on kehyksenä jokin ajankohtainen aihe, jota valotetaan eri puolilta ja johon otetaan joskus kantaakin, suoraan tai epäsuoremmin. Usein aineiston teksteissä näkökulma käsiteltävään aiheeseen vaihtuu melkein jokaisessa kappaleessa, joko konnektiivisanojen avulla tai ilman. Saukkosen (1984: 49) mukaan tiedotustekstilajille onkin tyypillistä juuri se, että informaatio etenee assosiatiivisesti yhdestä ajatuksesta toiseen. Joskus aineiston pääkirjoituksilla on selkeämmin jäsennelty kehysmäinen rakenne, joka päättyy tekstin pääteesin tiivistämiseen, mutta läheskään aina tällaista ei ole. Tekstit ovat keskenään myös hyvin eripituisia: pisimmät ovat vähintään kaksi kertaa pidempiä kuin lyhimmät. Aihepiireistä politiikka on yleinen, mutta myös muita, kirjoitushetkellä ajankohtaisia aiheita esiintyy. Pääkirjoitusten yhteydessä ei mainita koskaan kirjoittajan nimeä, ja kirjoittaja ei juurikaan tuo omaa persoonaansa tekstissä esiin. Esimerkiksi ensimmäisen ja toisen persoonan verbimuotoja aineistossa ei esiinny ollenkaan. Tyypillistä on myös se, että muihin tekstissä mainittuihin tahoihin viitataan epämääräisesti, esimerkiksi kuvaamalla niiden toimintaa passiivimuotoisin verbein. Hakala (2011: 65 66) on tarkastellut pro gradu -tutkielmassaan aikakauslehtien pääkirjoituksia, ja hänen mukaansa niissä erottuvat selkeästi toisistaan kantaaottavat ja 4

10 tarinoita käyttävät pääkirjoitukset. Ainakin tarinallisuuden osalta aikakaus- ja sanomalehtipääkirjoitukset poikkeavat toisistaan, sillä suurin osa Hakalan aineiston tarinoivista pääkirjoituksista on minä-muotoista kerrontaa (mts. 74). Tutkimusaineiston pääkirjoitukset sisältävät 84 kuitenkin-esiintymää sekä 43 kuitenkaanesiintymää; yhteensä niitä on siis 127. Aineisto on kerätty osin Google-hakukoneen avulla ja osin suoraan Karjalaisen verkkosivuja selaamalla. Kuitenkin- ja kuitenkaan-esiintymät on kerätty erikseen, joten niiden määrällinen suhde tässä tutkimuksessa ei vastaa todellista jakaumaa kaikessa kielenkäytössä. Google-haku tarjosi ensimmäisinä tuloksina tekstejä, joissa kuitenkinsanoja oli erityisen paljon, joten joitakin tällaisia tekstejä poistin aineistosta. Tarkastelin vielä lyhyesti erikseen kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen yleisyyttä pääkirjoituksissa käymällä läpi 146 Karjalaisen pääkirjoitusta vuosien 2012, 2014 ja 2016 kesäkuilta. Kuitenkin-sana esiintyi teksteissä yhteensä 73 kertaa, eli keskimäärin sana sisältyisi joka toiseen Karjalaisen pääkirjoitukseen tämän otannan perusteella. Sen sijaan kuitenkaan-sana esiintyi samoissa teksteissä ainoastaan 16 kertaa. Karjalaisen paperiversion pääkirjoitussivulla on usein kaksi pääkirjoitusta, sivun yläosan varsinainen pääkirjoitus ja tätä seuraava lyhyempi jälkikirjoitus (ks. liite 2). Internetissä molemmat on julkaistu tunnisteella pääkirjoitus, joten en ole erotellut niitä toisistaan tässä tutkimuksessa. Lisäksi pääkirjoitusten asettelu on hieman erilainen paperilehdessä ja verkkosivuilla. Huomattavin ero on se, että paperilehden pääkirjoitukset sisältävät joskus suuremmalla kirjasinkoolla kirjoitettuja tekstistä irrotettuja sitaatteja. Kiinnittämällä lukijan huomion ne voivat ohjata tekemään tekstistä erilaisia tulkintoja kuin internetin sitaatittomat tekstit. Joskus sekä paperilehden että internetin pääkirjoitukset sisältävät myös kuvia, mutta en ota näitäkään huomioon tässä tutkimuksessa. 5

11 2 TEOREETTINEN TAUSTA 2.1 Koheesio ja koherenssi Kuitenkin on sana, jonka tehtävänä on muodostaa tekstiin koheesiota. Koheesiota eli tekstin sidoksisuutta on tarkasteltu erityisesti systeemis-funktionaalisen kielioppiteorian piirissä, joten luon aluksi lyhyen katsauksen teorian perusperiaatteisiin. Koheesion lisäksi myös muut tässä tutkimuksessa käsiteltävät ilmiöt pohjautuvat jossain määrin SF-teoriaan, esimerkiksi lauseen ja tekstin informaatiorakenne (ks. Shore 2012: 148). SF-teoria tarkastelee myös tekstien vuorovaikutuksellisuutta, jota käsittelen enemmän alaluvussa 2.4. SF-teoria näkee kielen ensisijaisesti toimintana ja sosiaalisena resurssina, jolloin kieltä käytetään aina kullekin sosiaaliselle tilanteelle ominaisella tavalla (Shore 2012: 131). Teoria kuvaa sitä, miten kielen kyky ilmaista merkityksiä ja tehdä toimintoja on rakentunut osaksi kielen systeemiä. Kielen varioivuus kuuluu sen perusluonteeseen, ja kielen rakenteet luovat merkityksiä vain suhteessa toisiinsa. (Luukka 2002: ) Teoria tarkastelee kieltä teksteinä eikä esimerkiksi irrallisina lauseina (mts. 98). SF-teoriassa kaiken kielellisen toiminnan kirjo on jaettu kolmeksi metafunktioksi, joita ovat ideationaalinen, interpersoonainen ja tekstuaalinen metafunktio. Ideationaalinen metafunktio ilmenee siinä, miten kieltä käytetään kuvaamaan maailmaa. Interpersoonainen metafunktio puolestaan koskee kielen kykyä luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tekstuaalinen metafunktio kohdistuu edellisistä poiketen kieleen itseensä, eli siihen, millä keinoin teksteistä rakentuu yhtenäisiä sekä sisäisesti että suhteessa käyttötilanteisiin. Metafunktiot eivät ole toisistaan irrallisia, vaan jokainen kielellinen ilmaus on samaan aikaan kaikkien kolmen realisoituma. (Luukka 2002: ; Shore 2012: ) Koheesion käsite on osa tekstuaalista metafunktiota (Halliday & Matthiessen 2004: ). Koheesiossa on kyse tekstin sisäisestä sidoksisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksi kohta tekstissä ymmärretään aina jonkin aiemman kohdan perusteella. (Hakulinen ja Karlsson 1988: 312; Heikkinen 1999: 159.) Koheesio on semanttinen ilmiö, mikä pitää tekstin koossa, siinä missä lauserakenne pitää yksittäisen lauseen koossa. Se ei ole kielen rakenteeseen liittyvä ilmiö, vaikka kieliopillisiakin koheesiokeinoja on olemassa. Koheesio ilmenee tosin yksittäisen lauseenkin sisällä, mutta se täytyy silti ajatella kahden tekstinosan välisenä semanttisena yhteytenä, jossa toista tekstinosaa ei voi ymmärtää ilman toista. Toisiinsa kytkeytyvät tekstinosat voivat sijaita kaukanakin toisistaan. (Halliday & Hasan 1976: 7 9.) 6

12 Sidos- eli koheesiokeinot jaetaan kieliopillisiin ja leksikaalisiin. Kieliopillisia ovat Hallidayn ja Mathiessenin (2004: , ) mukaan referenssi, substituutio, ellipsi ja kytkentä, leksikaalisia taas toisto, synonymia, hyponymia, meronymia ja kollokaatio. Tämä tutkimus käsittelee pääasiassa kytkentää, ja sen saavat aikaan konnektiivit (kuten kuitenkin), konjunktiot ja liitepartikkelit (Hakulinen & Karlsson 1988: 296, 312). Tarkastelen analyysiluvuissa kytkennän lisäksi myös muita koheesiokeinoja, sillä jokainen kuitenkin-sanan sisältävä lause tai virke on aina sidoksissa muuhun tekstiin muutenkin kuin pelkän kuitenkin-sanan välityksellä. Koheesiosta on erotettava koherenssin käsite, joka tarkoittaa sidoksisuutta yhtä tekstiä laajempaan diskurssiin eli esimerkiksi siihen, mitkä kielen piirteet ymmärretään mihinkin tekstilajiin kuuluviksi. Kullakin kielen keinolla on merkitys paitsi suhteessa itse tekstiin, myös suhteessa muihin teksteihin ja luonnollistuneisiin kielenkäyttötapoihin. (Heikkinen 1999: ) Koherenssin voidaan siis yksinkertaistetusti sanoa olevan koheesiota laajempi käsite. Luukan (1992: 45 46) mukaan tekstien rakennetta on usein kuvattu kolmella tasolla: lausetasolla, kappaletasolla ja kokonaisrakenteen tasolla. Koheesiokeinojen tutkimus liittyy ennen kaikkea lausetasolle, kun taas ylemmillä tasoilla kuvataan tekstin loogisia ja retorisia suhteita. Tasoja on kutsuttu myös mikro-, makro- ja superstruktuureiksi. Esimerkiksi Van Dijk (1983), joka on tutkinut koherenssia semanttisena ilmiönä, käyttää kyseisiä nimityksiä. Van Dijkin (mts. 149) mukaan spesifit koheesiokeinot ilmentävät tekstin taustalla olevaa semanttista koherenssia. Van Dijkillä (1983: , 189; 1985: 115, 131) koherenssi jakautuu lokaaliseen ja globaaliseen koherenssiin. Lokaalinen koherenssi tarkoittaa koherenssia peräkkäisten lauseiden välillä, kun taas globaalinen koherenssi luonnehtii laajempaa diskurssia. Jälkimmäisestä voidaan puhua esimerkiksi tekstin topiikkina tai teemana. Tekstin pitää globaalisesti koherenttina sen taustalla oleva kokonaismerkitys eli makrorakenne, johon tiivistyy tekstin näkyvin ja olennaisin sisältö. Karvosen (1995: 56) mukaan Van Dijkin lokaalisesta koherenssista voidaan puhua myös koheesiona. Makrorakenne puolestaan vastaa jossain määrin topiikin käsitettä (mts. 58). Topiikki tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, mistä teksti kertoo. Käsitteen voi kuitenkin määritellä monella tapaa. Heikkinen (1999: 153) ja Saukkonen (1984: 46) puhuvat topiikin sijaan yläteemasta. Heikkinen tarkoittaa yläteemalla koko tekstin teemaa erotuksena lausetason teemasta. Käsite topiikki kuvaa Heikkisellä (1999: 153) tekstinulkoista maailmaa, mikä kuitenkin on kiinteässä yhteydessä yläteemaan (esimerkiksi jos topiikki on tosimaailman kunnallisvaalit, niin teema on äänestäminen kunnallisvaaleissa). Brownin ja Yulen (1983: 70) mukaan topiikin käsitteen määrittely on tutkimuksissa usein jätetty tekemättä. Intuitiivisesti topiikki 7

13 kuitenkin tuntuu tarkoittavan heidän mukaansa yksinkertaisesti sitä, mistä teksti tai tekstin osa kertoo. Tekstin otsikon voisi kuvitella ilmentävän topiikkia, mutta tekstien ei voida olettaa sisältävän yhtä yksittäistä lausetta, joka määrittelee tarkasti topiikin (mts ). Otsikko on kuitenkin yksi mahdollinen ja usein myös merkittävä topiikin ilmentäjä (mts. 139). Koherenssin on voitu nähdä syntyvän toisaalta tekstilähtöisesti, toisaalta lukijalähtöisesti (Christiansen 2011: 33; Karvonen 1995: ja siinä mainitut lähteet). Tekstilähtöisesti ajateltuna tekstin on oltava koherentti, jotta lukija pystyy ylipäätään ymmärtämään sen. Sen sijaan lukijalähtöisesti ajateltuna lukija ymmärtää tekstin koherentiksi sen tarjoamien vihjeiden perusteella ja hän myös lukee tekstistä itse päättelemiään asioita. (Karvonen 1995: mp.) Lukijan aikaisemmat lukukokemukset ja ymmärrys erilaisista konteksteista vaikuttavat siihen, pitääkö hän jotakin tekstiä koherenttina vai ei (Kalliokoski 2005b: 225). Teksteillä voidaan myös ajatella olevan ideaalilukija, joka ymmärtää tekstissä implisiittisenä olevan koheesion. Tätä kautta koherenssi ja koheesio liittyvät siihen, millaista ideologiaa teksti välittää. (Fairclough 1997: ) 2.2 Kytkentä ja konnektiivit Kytkentä on koheesiokeino, jonka avulla osoitetaan tekstinosien välisiä suhteita (Luukka 1992: 46 ja siinä mainitut lähteet). Konnektiivit ja konjunktiot ovat esimerkkejä kytkentäkeinoista. Halliday ja Hasan (1976) ovat jakaneet kytkentätyypit ulkoiseen (external) ja sisäiseen (internal) kytkentään (ks. myös Shore 2012: 154). Luukka (1992: 46 47) käyttää samasta ilmiöstä käsitteitä teemaan liittyvät ja strategiaan liittyvät kytkennät. Seuraavat Hallidayn ja Hasanin esimerkit ovat Luukan (mp.) suomentamia: 1. Ulkoinen/teemaan liittyvä: Ensiksi hän työnsi avaimen lukkoon, seuraavaksi hän avasi oven. 2. Sisäinen/strategiaan liittyvä: Ensiksi, hän ei työntänyt avainta lukkoon. Seuraavaksi, hän ei avannut ovea. (Halliday & Hasan; Luukka) Ulkoinen kytkentä perustuu ideationaaliseen ja sisäinen puolestaan interpersoonaiseen metafunktioon. (Halliday & Hasan 1976: ; Shore 2012: ) Ensimmäinen ilmaisee propositioiden välisiä suhteita, kun taas jälkimmäinen ilmaisee puheaktien välisiä suhteita (Luukka 1992: 46 47). Esimerkissä 1 on kyseessä temporaalinen suhde aktuaalisten tapahtumien välillä. Kielteisessä esimerkissä 2 tapahtumat ovat puhtaasti lingvistisiä, ja niiden osalta ilmaistaan lähinnä, että ensin sanon tämän ja sitten tämän. Tällä tavalla kirjoittaja selventää tekstin rakennetta sekä lukijalle että itselleenkin. (Mp.) Tämän tutkimuksen analyysiluvuissa 8

14 nousee esiin kuitenkin-sanan tehtävä tällaisena selventävänä sanana, niin lauseen kuin laajemmankin tekstin tasolla. Van Dijk (1985: 112) on kiinnittänyt huomiota konnektiivien semanttisiin ja pragmaattisiin ominaisuuksiin. Sen lisäksi, että ne ilmaisevat tekstinosien ja niiden kuvaamien asiaintilojen välisiä suhteita, ne voivat ilmaista myös puhetoimintojen välisiä suhteita. Tämä näkemys vastaa jossain määrin Hallidayn ja Hasanin teoriaa ulkoisesta ja sisäisestä kytkennästä (ks. Kemppainen 2009: 13; Sorjonen 1989: ). Pragmatiikan näkökulmasta ajateltuna esimerkiksi englannin but voi joissakin konteksteissa ilmaista protestia edeltävää puhetoimintoa kohtaan (Van Dijk 1985: 112). Myös kuitenkin-sanaa käytetään usein tällaisessa tehtävässä. Tämä tulee ilmi luvussa 5, jossa tarkastelen kuitenkin-virkkeitä kannanottona edellä esitettyihin väitteisiin nähden. Kytkennät auttavat lukijaa hahmottamaan tekstiä kirjoittajan haluamalla tavalla. Esimerkiksi Kompan (2012: ) mukaan S2-oppilaiden kirjoittamissa teksteissä taitava konnektiivien käyttö kompensoi mahdollisia kielellisiä puutteita. Jos teksti sisältää paljon konnektiivisanoja, se saattaa näyttää lapselliselta, mutta syy-seuraussuhteet ovat tällöin eksplisiittisesti havaittavissa, jolloin tekstistä tulee helpompi tulkita. Taitavat kirjoittajat voivat puolestaan luoda koherenssia enemmän esimerkiksi temaattisen yhtenäisyyden avulla. Tarkastelen seuraavaksi tarkemmin, miten konnektiiveja on luokiteltu Isossa suomen kieliopissa sekä fennistisissä tutkimuksissa. Hakulinen ja Karlsson (1988: 297) mainitsevat, että sidoksisuuden tutkiminen on ensisijaisesti tekstintutkimusta, mutta myös syntaksilla on siinä osansa. Isossa suomen kieliopissa konnektiiveja on käsitelty pääasiassa lauseen sisäisellä tasolla. Jotkin konnektiivit toimivat lausekkeissa määritteinä ja ovat siis syntaktisia yksiköitä (esimerkiksi siitä huolimatta), kun taas jotkin ovat vain tekstuaalisia yksiköitä, liitynnäisiä (esimerkiksi kuitenkin ja tosin). Niillä on silti sama kytkentätehtävä. (ISK 963.) Toisin kuin esimerkiksi konjunktion, konnektiivin voi usein jättää pois. Puhekielessä ja joskus yleiskielessäkin kuitenkin -merkityksiset konnektiivit esiintyvät monesti konjunktion kanssa yhdessä (Ikola 1989: 119; ISK 1139; KS s.v. kuitenkin). Syntaksin kannalta konnektiivisanat kuuluvat adverbiaaleihin, tarkemmin adverbiaalimääritteisiin ja vielä tarkemmin irrallisiin adverbiaaleihin, joihin kuuluvat myös kommenttiadverbiaalit (esimerkiksi ehkä) (ISK 961). Tämä tarkoittaa sitä, että niillä ei ole merkitystä lauseen propositionaalisen sisällön kannalta, vaan ne sijoittavat lauseen teksti- ja tilanneyhteyteen sekä ilmentävät puhujan käsityksiä esitetystä asiaintilasta ja tuovat esiin puhujan näkökulman ja kannanoton. (ISK 959, 999). Konnektiiveilla on lisäksi tehtävänä kytkeä lauseita ja usein myös laajempia tekstinosia toisiinsa (ISK 801). Tekstuaalinen kytkentä sekä 9

15 pragmaattiset tehtävät kulkevat käsi kädessä: puhujan intentio tulee esiin siinä, millä tavalla hän ryhmittelee tekstinsä. Tekstit on rakennettu niin, että lukijaa johdatetaan päättelemään asioiden väliset suhteet tietyllä tavalla. (Hakulinen ja Karlsson 1988: 59; Fairclough 1997: 160.) Jos kaksi keskenään rinnastettavaa asiaintilaa eivät ole symmetrisiä, eli jos ne esimerkiksi edustavat erilaista lausetyyppiä tai ovat puhetoiminnoltaan erilaisia, kuitenkin-sanaa voidaan käyttää selventämään vastakkaisuutta. Kyseessä on tällöin lisäyssuhde, jossa kytkevää sanaa käytetään lähinnä merkitsemään sitä, että peräkkäisillä lauseilla on jotakin yhteistä (ISK 1090). Tekstiä sidostaviin sanoihin liittyvä käsitteistö on melko vaihtelevaa. Jääskeläinen ja Koivisto (2012) ovat tarkastelleet artikkelissaan erilaisten pikkusanojen luokittelun hankaluutta. On epäselvää, milloin pitäisi puhua esimerkiksi konjunktioista, konnektiiveista tai pelkästään partikkeleista. Konnektiiveista käytetään joskus myös nimitystä konnektori (esim. Herlin 1997; Karvonen 1995; Vuoriniemi 1976), jolla ei ole suurta eroa konnektiivi-käsitteen kanssa. Jääskeläinen ja Koivisto (2012: 599) päätyvät siihen tulokseen, että erilaisia pikkusanoja olisi hyvä tutkia aina osana konstruktioita: yhdellä sanalla voi olla monia käyttötapoja, joten tutkittaessa niitä tietyn konstruktion osana itse konstruktio voisi antaa vihiä näistä merkityksistä. Duvallon ja Peltola (2013: 318) ovat puolestaan tarkastelleet vaikka-sanaa sekä konjunktiona että partikkelina. Kyseisellä sanalla on heidän mukaansa myös olemassa jokin luonteeltaan abstrakti semanttinen identiteetti, joka on pysyvä riippumatta siitä, mitä kieliopillista kategoriaa se eri käyttöyhteyksissään edustaa. 2.3 Kuitenkin-sanan semantiikkaa Kuitenkin luo asiaintilojen välille yleensä konsessiivisen suhteen. Isossa suomen kieliopissa konsessiivisuus tarkoittaa yleensä suunnilleen samaa kuin odotuksenvastaisuus (ISK 1103, 1140). Selvitän tässä luvussa sitä, mitä konsessiivisuudesta ja sen lähikäsitteistä on sanottu eri tutkimuksissa. Kuten aiemmin tuli ilmi, Iso suomen kielioppi käsittelee semanttisia suhteita pääasiassa kahden kieliopillisen lauseen välisenä ilmiönä. Lausetason tarkastelu on kuitenkin mahdollinen lähtökohta myös laajempien suhteiden tutkimiseen, sillä esimerkiksi Hallidayn ja Hasanin (1976: 54) mukaan se, millaista temaattista rakennetta lauseissa on, voi olla samanlaista kuin se, millaista se on koko kielisysteemissä. Ison suomen kieliopin ( 1142) mukaan konsessiivisiin konnektiiveihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat: kuitenkin, kumminkin, joka tapauksessa, yhtä kaikki, silti, siitä huolimatta, sit- 10

16 tenkin, toisaalta, tosin ja toki (ks. myös KS s.v. kuitenkin). Konsessiivisessa suhteessa asiaintilat pätevät yhtä aikaa, mutta niiden yhteensopimattomuus nousee silti esiin (ISK 1139). Seuraavassa esimerkissä konsessiivisuutta ilmaisee mutta-konjunktio: 3. On jo myöhä, mutta en lähde vielä nukkumaan (ISK). Konsessiivisuutta lähellä oleva lauseiden välinen semanttinen suhde on adversatiivinen suhde. Isossa suomen kieliopissa ( 1102) mainittuja adversatiivisen suhteen konnektiiveja ovat taas, puolestaan, toisaalta, sen sijaan ja sitä vastoin. Konsessiivisuus ja adversatiivisuus limittyvät keskenään, sillä toisaalta on luettu edellä myös konsessiivisen suhteen ilmaisijoihin. Adversatiivisessa suhteessa kontrastoidaan kaksi eri entiteettiä ominaisuuksiensa suhteen tai saman entiteetin ominaisuudet esim. eri aikoina (mp.). 4. Lapsi on iloinen, mutta äiti on surullinen. 5. Aamuisin lapsi on pirteä, kun taas iltaisin häntä väsyttää. (ISK) Isossa suomen kieliopissa adversatiivisuus on kontrastiivisuuden alakäsite. Kontrastiivisuus tarkoittaa yleisesti ottaen vastakkaisuutta (ISK 1101.) Hallidaylla ja Hasanilla (1976: 252) kontrastiivisuus, jota ilmentävät esimerkiksi sanat but ja however, onkin päinvastaisesti adversatiivisuuden alakäsite. Lisäksi Hallidayn ja Hasanin perusmerkitys adversatiivisuudelle on contrary to expectation, mikä taas voidaan suoraan suomentaa odotuksenvastaisuudeksi (mts. 250; ks. myös Christiansen 2011: 175). Toki englannin ja suomen kielten vertailu hienovaraisten semanttisten suhteiden osalta ei ole täysin mahdollista. Herlin (1998: 147) näkee, että adversatiivisuuden lisäksi myös konsessiivisuus on kontrastiivisuuden alakäsite, eikä niiden välillä ole jyrkkää rajaa. Virtasen (2015: 168 ja siinä mainitut lähteet) mukaan konsessiivisuuden ja adversatiivisuuden ero on kuitenkin siinä, että konsessiivisuuteen liittyy evaluointia, jossa suhteen toinen osa määrittyy toista merkittävämmäksi; adversatiiviset suhteet taas ovat tasavertaisempia. Sorjonen (1989: 163) kertoo, että pelkän kontrastin on usein ajateltu olevan eksplisiittisesti havaittavissa pelkästään vastakkain asetettujen elementtien perusteella, kun taas odotuksenvastaisuus vaatisi enemmän lukijan päättelyä ja tulkintaa, vaikkakaan tilanne ei todellisuudessa ole hänen mukaansa näin yksioikoinen. Konnektiiveihin liittyvissä tutkimuksissa on ollut erilaisia painotuksia: niissä on voitu tarkastella esimerkiksi konnektiivin käyttöä tai merkitystä, mikäli eroa on ylipäätään tehty. Tarkasteltavana ovat voineet olla myös ainoastaan konnektiivin kytkemien predikaatioiden suhteet. (Mp.) En erottele tässä tutkimuksessa konsessiivisuutta, adversatiivisuutta ja kontrastia yleensä toisistaan, vaan puhun pääasiassa konsessiivisuudesta. Kuitenkin-sanalla on tosin joskus muun- 11

17 kinlaisia vivahteita: luvussa 3 käy ilmi, että monissa tapauksissa kuitenkin on hyvin fokuspartikkelimainen. Fokuspartikkelien tehtävänä on kohdistaa huomio lauseen tiettyyn osaan, jolloin muu osa jää taustalle (ISK 839). Esimerkiksi fokuspartikkelit sentään ja edes ovat joissakin konteksteissa hyvin lähellä kuitenkin-sanan merkitystä. Kuitenkin voi pragmaattisesti tarkasteltuna ilmaista rajausta tai tarkennusta, kun se aloittaa lauseessa adverbiaalilisäyksen (ISK 1057): 6. Palkkoja korotetaan maaliskuun alusta 2,5 prosenttia, kuitenkin vähintään 220 markkaa kuukaudessa (ISK). Myös Kielitoimiston sanakirjassa (KS s.v. kuitenkin) kuitenkin-sanan käyttöalaksi on mainittu varauksen, selvennyksen tai rajoituksen ilmaukset. Käsittelen kuitenkin-sanan tarkentavaa käyttöä erityisesti luvussa 4.1. Tällainen merkityssuhde muodostuu aineistossa tyypillisesti peräkkäisten virkkeiden välille, eikä esimerkin 6 kaltaista käyttöä esiinny. Eräänä kuitenkin-sanan käyttöyhteytenä ovat myös huudahdukset ja päivittelyt (7) (KS s.v. kuitenkin). Niitä ei kuitenkaan esiinny tämän tutkielman aineistossa. Murteissa merkityksenä on lisäksi vielä ainakin, vähintään (8) (SMS s.v. kuitenkin). Muodon kuitenkaan synonyymeiksi on murresanakirjassa puolestaan mainittu sittenkään, missään tapauksessa, ainakaan ja varsinkaan (9) (mt. s.v. kuitenkaan). 7. Hyvä isä kuitenkin! (KS) 8. No tule sinä kuitennii, jos ei muut jouva. (Kiihtelysvaara) (SMS) 9. Kun ei kukoa tok kuitekoa tuota [vanhaa mäntyä] hakkoa i s! (Lemi) (SMS) Kohdan 9 mukaista käyttöä esiintyy myös tämän tutkimuksen aineistossa, tosin erittäin harvinaisena. Enkvist (1978: 101) painottaa adversatiivisten kytkentöjen jotka voidaan kaiken edellä huomioidun perusteella nimetä myös konsessiivisiksi ilmaisevan puhujan asennetta. Tämä käy ilmi seuraavasta esimerkistä: 10. Tyttö oli kaunis mutta älykäs (Enkvist). Lauseesta heijastuu puhujan ennakkoluulo, jonka mukaan kauniit tytöt eivät yleensä ole älykkäitä. Adversatiivis-konsessiivisiin kytköksiin sisältyy lisäksi aina jonkinlainen implisiittinen vastakkaisuus. Jos tällaista ei ole, niin konjunktiota tai konnektiivia ei edes voida käyttää. (Enkvist 1978: 101.) Tästä on esimerkkinä seuraava virke: 11. Pelle meni konserttiin mutta Maija meni mukaan (Enkvist). 12

18 Virke on tosin tulkittavissa järkeväksi, jos ajatellaan, että Pelle ja Maija eivät yleensä mene konserttiin yhdessä (Enkvist 1978: 101). Myös tarkastelemissani kuitenkin-kytkennöissä on yleensä havaittavissa jonkinlainen semanttinen vastakkaisuus, vaikka itse kuitenkin-sanan jättäisi huomiotta. Joskus tekstinosien välinen vastakkaisuus on niin vaikeasti tulkittavissa, että kuitenkinsanaa on käytettävä selventäjänä. Jos kuitenkin-kytkentä ei tunnu liittyvän eksplisiittisesti aiempaan tekstiin, siitä voidaan puhua kontekstuaalisena kytkentänä. Van Dijkin (1985: 113) mukaan tekstissä esiintyvä uusi informaatio voi kytkeytyä vanhaan kahdella tasolla: joko tekstuaalisesti (kytkös tekstissä aiemmin mainittuihin asioihin) tai kontekstuaalisesti (kytkös kuulijan tai lukijan oletettuun maailmantietoon). Kuitenkin-sanan mukanaan tuoma uusi asiaintila voi siis joskus olla johdettavissa lähinnä tekstin taustalla vallitsevasta kirjoittajan tai lukijan oletetusta yhteisestä kokemusmaailmasta, johon myös tekstin koherenssi perustuu (ks. myös Heikkinen 1999: ). Tässä mielessä teksteillä on siis aina myös kognitiivinen ja sosiaalinen puolensa (Van Dijk 1985: 113). Käsittelen tätä tekstien sosiaalista ulottuvuutta lisää seuraavassa alaluvussa. 2.4 Dialogisuus Dialogisuus-käsitteen merkittävimpinä teoreetikkoina pidetään Mihail Bahtinia ja Vladimir Vološinovia, jotka ymmärsivät kielen ennen kaikkea sosiaalisena ilmiönä, jolloin sitä täytyy tarkastella aina osana kontekstia. Jokainen kielenkäyttötilanne, esimerkiksi yksittäinen teksti, on yhteydessä aikaisempiin. Aikaisemmat tekstit vaikuttavat uudempiin, ja samalla uudet tekstit vaikuttavat siihen, miten aiempia tulkitaan. Kieleen kuuluu aina monia rinnakkaisia merkityksellistämisen resursseja, joista kielenkäyttäjällä on mahdollisuus valita. (Ks. Heikkinen, Lauerma & Tiililä 2012: 101; Makkonen-Craig 2005: 25; Pietikäinen & Mäntynen 2009: 15 16, ). Kieli on kuitenkin muuntuva ja avoin resurssi, mikä tarkoittaa sitä, että kielenkäyttäjä ei valitse mekaanisesti juuri tiettyjä ilmaisukeinoja tiettyihin tilanteisiin (Luukka 2002: 105). Dialogisesti ymmärretty kielenkäyttö ei ole tiedonsiirtoa puhujalta kuulijalle, vaan se tarkoittaa ennemminkin yhteisen ymmärryksen luomista. Dialogin osapuolet pyrkivät eri keinoin varmistamaan sen, että kielenkäyttötilanne tulee molemminpuolisesti ymmärretyksi. Kirjoittajalla ja lukijalla on oltava yhteinen käsitys tilanteen genrestä ja diskursseista. (Kalliokoski 2005b: 242; Linell 1998: 24; Martin ja White 2005: 95.) Dialoginen lähestymistapa teksteihin 13

19 ymmärtää ne korostetusti ihmisten työn tuloksina: kirjoittaja tekee työtä sanavalintojen ja tekstin rakenteen kanssa, kun taas lukija antaa tälle työlle merkityksen aktivoimalla sanojen ja tekstijaksojen semanttiset potentiaalit toisaalta tekstin kontekstien ja toisaalta omien tarkoitusperiensä mukaisesti (Linell 1998: 268). Dialogisesta näkökulmasta tarkasteltuna hyvin monenlaiset tekstit alkavat muistuttaa käytännössä vuoropuhelua. Vuoropuheluun liittyy toisaalta tekstin jäsentyminen peräkkäisiksi puheenvuoroiksi ja toisaalta kirjoittajan asennoituminen tekstin muihin osapuoliin nähden. Asennoituminen on laaja käsite, ja siitä on puhuttu eri tutkimussuuntauksissa esimerkiksi evaluointina, modaalisuutena ja suhtautumisena (Hunston & Thompson 2000: 1 3). Systeemis-funktionaalisessa kielioppiteoriassa mielipiteiden ilmenemistä teksteissä käsittelee suhtautumisen teoria. Suhtautuminen on interpersoonaiseen metafunktioon liittyvä ilmiö, ja sen alasysteemejä ovat osallistuminen ja asennoituminen. Osallistumisessa on kyse siitä, miten tekstissä ilmenevät aikaisemmin sanottu, vaihtoehtoiset näkökulmat sekä vastaanottajan oletetut reaktiot. Asennoituminen puolestaan tarkoittaa sitä, miten tunteet sekä eettinen ja esteettinen arviointi konstruoituvat tekstissä. (Martin & White 2005: 42, 97; Shore 2012: 155.) Juvosen (2007: 432) mukaan osallistumisen systeemi tarkastelee tekstin eri äänien vuorovaikutusta, ja asennoitumisen systeemissä keskeisessä asemassa on puolestaan evaluoiva leksikko. Evaluoinnin käsite toimii suhtautumisen teoriassa eräänlaisena yleiskäsitteenä kaikelle arvottavalle kielenkäytölle (mts. 431). Myös Virtanen (2015: 20) käyttää väitöskirjassaan evaluointia kattoterminä arvottavalle kielenkäytölle, varsinkin moittimiselle ja kehumiselle. Kun teksti ymmärretään dialogisena rakennelmana, sen voi nähdä koostuvan erilaisista äänistä. Selvimmillään äänien vaihtelu on havaittavissa silloin, kun tekstissä referoidaan puhetta. Varsinkin sanomalehtitekstit ovat helposti havaittavissa erityisen moniäänisiksi, koska ne perustuvat monista lähteistä peräisin oleviin tietoihin. Äänet ovat tekstissä kuitenkin aina läsnä myös yhtä aikaa, ja ne voivat limittyä keskenään. Niiden ei siis tarvitse olla selkeästi eroteltuna esimerkiksi referoinnin avulla. (Pietikäinen & Mäntynen 2009: ) Kalliokoski (2005a: 9) muotoilee asian niin, että ilmauksen alkuperäinen esittäjä saattaa joskus muuttua tunnistamattomaksi, jolloin se kytkeytyy yksittäisen puhujan sijaan ennemminkin tiettyyn kielenkäytön alueeseen, tekstilajiin tai toimintotyyppiin. Teksteissä kuuluvia ääniä voivat olla kirjoittajan oma ääni, lukijaan orientoituminen sekä kolmannen osapuolen ääni. Kirjoittajan ääni on koko ajan kuuluvissa, mutta sen esiintuontia voi tarpeen mukaan säädellä. (Virtanen 2015: ) Kirjoittaja voi eri keinoin osoittaa kannattavansa tai vastustavansa käsiteltävänä olevaa asiaa, tai hän voi myös osoittaa päättämättömyyttä tai neutraaliutta (Martin & White 2005: 93). Kirjoittajan ääni on eksplisiittisesti havait- 14

20 tavissa esimerkiksi silloin, kun tekstissä käytetään ensimmäisen persoonan verbimuotoja. Lukija voi olla tekstissä konstruoituneena esimerkiksi puhuttelumuotojen kautta, mutta tietoisuutta lukijasta voidaan osoittaa muillakin keinoin. Kolmas osapuoli voi puolestaan olla spesifi, eli tietty yksilö tai organisaatio, tai epäspesifi, eli kasvoton osapuoli, esimerkiksi yhteisöllinen tai kulttuurinen. (Virtanen 2015: ) Virtanen (2015) on käyttänyt väitöskirjassaan toimintokuvion käsitettä, ja Juvonen (2014) puolestaan retorisen kuvion käsitettä. Periaate on kuitenkin molemmissa tapauksissa samankaltainen: kuviot jäsentävät tekstin eri ääniä toiminnallisiksi yksiköiksi. Itse puhun tässä tutkimuksessa toimintokuvioista. Toimintokuviot ovat kulttuurissa konventionaalistuneita resursseja, joita voidaan käyttää teksteissä toiminnan rakentamiseen ja asioiden välisten suhteiden osoittamiseen vähän samaan tapaan kuin kielellisiäkin resursseja (Hoey 2001: ; Virtanen 2015: 39). Hoeyn (mts. 123) mukaan yleisin tällaisista kuvioista on ONGELMA RAT- KAISU-kuvio. Virtanen on tarkastellut eräitä kielellisiä rakenteita toimintokuvioiden osana. Esimerkiksi kirja-arvioille tyypillinen evaluointikeino, jäädä-rakenne (esim. jokin jää epäselväksi), esiintyy useissa toimintokuvioissa. Tyypillisin niistä on ESITTELY EVALUOINTI PERUS- TELU-kuvio, jossa ensin referoidaan tutkimusta, sitten arvostellaan esiteltyä osaa esimerkiksi jäädä-rakennetta käyttämällä ja lopuksi perustellaan näkemys (mts. 160). Juvosen (2014) väitöskirjan osatutkimuksissa tarkastellut syntaktiset rakenteet (että-, kuinka- ja miten-lauseet) esiintyvät esimerkiksi kilpailevien väitteiden, harkitsemisen ja tekstin jäsentelyn kuvioissa (mts. 49). Oman tutkimukseni kannalta kiinnostavimpia ovat kilpailevien väitteiden rakenteet (Juvonen 2010: 50 51). Tällaisissa rakenteissa esiintyy usein kontrastiivisia tai konsessiivisia konnektiivisanoja, joskaan ne eivät ole pakollisia. Krokin (2017) kuitenkin-sanaa käsittelevän kandidaatintutkielman aineistona on sanomalehden verkkosivujen lukijakommentteja, jotka muistuttavat rakenteeltaan usein keskustelua ja sisältävät esimerkiksi yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan verbimuotoja. Krok on jaotellut kuitenkin-sanan sisältäviä kuvioita esimerkiksi myönnyttely-, kiisto- ja hyökkäyskuvioiksi. Itse en ole tehnyt tässä tutkimuksessa yhtä tarkkaa jakoa, koska tarkastelemani tekstilaji ei edusta lukijakommenttien kaltaista konkreettista keskustelua. Tarkastelen silti luvussa 5 kuitenkin-sanaa osana kirjoittajan kannanottoja sekä myönnyttelyä. Dialogisuus liittyy myös siihen, miten tekstissä ilmenevä kirjoittajan ääni luo siirtymiä tekstin yhdestä osasta toiseen. Makkonen-Craig (2005) on tutkinut journalistisen tekstin dialogisia passiivilauseita (esim. kysytäänpä asiantuntijalta), joilla on erityinen siirtymälauseen tehtävä. Siirtymälauseita käyttämällä tekstin puheenaihe, vallitseva ääni, tarkastelutapa tai näkö- 15

21 kulma muuttuvat. Erityisesti dialogiselle passiivilauseelle on tyypillistä, että se sijaitsee kappaleiden tai laajempien tekstinosien rajakohdissa. (Mts. 228.) Tarkastelen kuitenkin-virkkeiden siirtymälausetehtäviä erityisesti luvussa

22 3 KUITENKIN JA KUITENKAAN OSANA LAUSEEN INFORMAATIORAKENNETTA Kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen paikka lauseessa on melko vapaa. Sanan sijainnilla on vaikutusta lauseen merkityksen tulkintaan, sillä eri sijaintipaikat ovat yhteydessä lauseen informaatiorakenteeseen. Informaatiorakenne tarkoittaa informaation annostelua lauseessa sen perusteella, mitä kuulijan tai lukijan odotetaan tietävän jo valmiiksi ja mitä tietoa taas annetaan uutena. (ISK 1366, 1370.) Systeemis-funktionaalisessa kieliteoriassa lause nähdään viestinä, joka on järjestynyt tietyllä tavalla sopiakseen muuhun kontekstiin ja vaikuttaakseen informaation kulkuun (Halliday & Matthiessen 2004: 64). Tyypillisesti kontekstissa ennestään tuttu asia on lauseen alussa ja uusi asia lauseen lopussa (Halliday & Matthiessen 2004: 64; Hakulinen 1975: 88; Vilkuna 1989: 72 73). Tässä on kyse lauseen jakamisesta teemaan ja reemaan. Teeman paikalla oleva lauseke ilmaisee kontekstin perusteella jo ennestään tiedossa olevan puheenaiheen, ja reemana oleva lauseke puolestaan lisää siihen jotakin uutta tietoa. (ISK 1370.) Isossa suomen kieliopissa käytetään informaatiorakenteen tarkastelussa erityistä kenttäkuvausta, mutta en paneudu siihen tässä tutkimuksessa. Kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen voidaan katsoa fokusoivan tiettyjä osia lauseesta. Yleisesti ottaen fokusointi näkyy lauseessa sanajärjestyksen, liitepartikkelien ja leksikaalisten korostuskeinojen kautta (Hakulinen & Karlsson 1988: 308). Fokusointi voi ilmentää kontrastia tai emfaasia eli puhujan tai kirjoittajan subjektiivista valintaa korostaa jotakin osaa lauseesta (mts ). Yleensä olen tulkinnut kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen fokusoivan lauseen sitä osaa, joka seuraa niitä välittömästi. Kirjoitetussa kielessä asia on yleensä näin, mutta ei välttämättä aina (ISK 839). Alaluvussa 3.3 en käsittele enää sanajärjestystä vaan luon katsauksen niihin tapauksiin, joissa kuitenkin ja kuitenkaan sijaitsevat konjunktiolla tai konnektiivilla alkavassa lauseessa. Tällöin sanoilla on usein peräkkäisten lauseiden tai virkkeiden toisiinsa liittämisen sijaan erityisiä merkitystehtäviä, koska lauseenalkuinen konjunktio tai muu konnektiivi luo jo sinänsä kytkennän. Kaiken kaikkiaan sidosteisuus on monitasoinen ilmiö, joka aiheutuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Kytkentäkään ei siis ole pelkästään kahden peräkkäisen lauseen välinen suhde, vaan sen voi ajatella ennemminkin verkostomaisena ilmiönä. Kuitenkin-sanan tarkasteluun lausetasolla olisi parempi käyttää laajempaa ja tekstilajeiltaan monipuolisempaa aineistoa kuin nyt käytössä oleva. Aineisto on kuitenkin suppeahko siksi, että alun perin tarkoituksenani oli tutkia kuitenkin-sanan käyttöä pelkästään lausetasoa laajemmissa konteksteissa. 17

23 Aineistoesimerkkeinä on joko yksittäisiä virkkeitä tai kokonaisia kappaleita sen mukaan, miten laajaa kontekstia sanajärjestyksen analysointi kulloinkin vaatii. Joskus olen lyhentänyt pitkiä kappaleita merkitsemällä poistetun tekstin kahdella ajatusviivalla. Kuitenkin- ja kuitenkaan -sanat on lihavoitu ja predikaattiverbit alleviivattu. 3.1 Kuitenkin-sanan paikka lauseessa Konjunktio esiintyy aina alisteisen tai rinnasteisen lauseen ensimmäisenä jäsenenä, mutta konnektiivi voi esiintyä muissakin kohdissa. Vaikka konnektiivien paikka lauseessa on vapaa, se ei ole kuitenkaan täysin vapaa. Ison suomen kieliopin ( 1142) mukaan kuitenkin esiintyy lauseessa yleensä finiittiverbin jäljessä. Myös tämän tutkimuksen aineistossa kuitenkin esiintyy selvästi yleisimmin välittömästi finiittiverbin jäljessä, samoin Kanehiran (2005) tutkimuksessa. Muutkin paikat ovat mahdollisia. Seuraavasta taulukosta ilmenee, missä kohdin lausetta kuitenkin sijaitsee tämän tutkimuksen aineistossa. Jaottelu muistuttaa Kanehiran (2005: 59) jaottelua. Vaikka oma aineistoni on pieni kvantitatiivisen tarkastelun tarpeisiin, siitä on kuitenkin jo nyt erotettavissa täysin samansuuntaiset jakaumat kuin Kanehiran paljon suuremmasta aineistosta. Taulukko 1. Kuitenkin-sanan paikka lauseessa Sijaintipaikka f Välittömästi finiittiverbin jälkeen 63 Verbin liittomuodon jälkeen 1 Finiittiverbin jälkeen (välissä muita sanoja) 3 Välittömästi ennen finiittiverbiä 9 Lauseen alussa 8 Yhteensä 84 Taulukosta 1 näkyy, että ylipäätään verbinjälkeisiä kuitenkin-sanan esiintymispaikkoja on aineistossa yhteensä 67 (kolme ensimmäistä riviä yhteenlaskettuna) eli selvä enemmistö. Tarkastelen näitä kolmea ryhmää seuraavassa alaluvussa. Merkittäviä omia ryhmiään ovat ennen finiittiverbiä esiintyvät kuitenkin-sanat sekä lauseenalkuiset kuitenkin-sanat. Toki myös lauseenalkuisissa tapauksissa kuitenkin esiintyy ennen verbiä, mutta olen silti erottanut nämä tapaukset omaksi ryhmäkseen, koska ne poikkeavat selvästi muista. 18

24 3.1.1 Finiittiverbin jälkeen Välittömästi finiittiverbin jälkeen esiintyviksi tapauksiksi olen laskenut kuitenkin-sanat, jotka sijoittuvat lauseessa yksiosaisen predikaatin jälkeen (1), verbin liittomuodon apuverbin ja pääverbin väliin (2), verbiliiton apuverbin jälkeen (3) ja verbiketjun ensimmäisen osan jälkeen (4). Verbiliiton tai -ketjun jäljessä kuitenkin ei esiinny aineistossa kertaakaan, mutta aivan mahdollinen sijaintipaikka sekin olisi. Myös Kanehiran (2005) tutkimuksesta käy ilmi, että kuitenkin esiintyy useimmin liittomuodon tai verbiketjun verbien välissä. 1. Hakkeen tarina on kuitenkin surullinen. ( ) 2. Tulokset ovat olleet laihoja, mutta niitä on kuitenkin ollut. ( ) 3. Päätöksiä on kuitenkin saatava aikaan rivakasti. ( ) 4. Niin kuin metsä- myös elintarviketeollisuus tuntuu kuitenkin selviävän jaloilleen. ( ) Tämän sijaintipaikan voi yleisyytensä takia sanoa olevan tunnusmerkitön. Usein muissa kohdissa sijaitseva kuitenkin luo ilmaukseen erityisiä merkityksiä. Tyypillisesti kuitenkin painottaa ilmauksen niitä osia, jotka ovat kontekstissa odotuksenvastaisimpia, ja tämä voi joskus vaikuttaa kuitenkin-sanan paikkaan lauseessa. (Kanehira 2005: ) Seuraava esimerkki on peräisin tämän tutkimuksen aineistosta. Se on kokonainen kappale, josta olen erottanut kuitenkin-lauseen (a) omalle rivilleen. Lauseissa (b) ja (c) olen muuttanut kuitenkin-sanan paikkaa. 5. Kisojen alla Putin halusi häivyttää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vapauttamalla vankilasta niin Greenpeace-aktivistit, Pussy Riot -ryhmän jäsenet ja 2000-luvun alussa Putinin haastaneen oligarkki Hodorkovskin. a. Venäjän homopropagandalait aiheuttavat kuitenkin protesteja kisojen aikaan. b. Venäjän homopropagandalait aiheuttavat protesteja kuitenkin kisojen aikaan. c. Kuitenkin Venäjän homopropagandalait aiheuttavat protesteja kisojen aikaan. ( ) Kuitenkin-lauseen teemana eli ennestään tiedossa olevana asiana on lauseen subjekti Venäjän homopropagandalait ja reemana eli uutena asiana ovat protestit. Huomioitavaa on se, että homopropagandalakeja ei ole mainittu tekstissä aiemmin, vaan kirjoittaja olettaa lukijan tietävän asian yleisen maailmantiedon perusteella. Alkuperäisessä lauseessa (a) kuitenkin on tunnusmerkittömimmässä paikassa välittömästi verbin jäljessä. Se korostaa protesteja, joka muodostaa leksikaalisen sidoksen edellisessä lauseessa mainittuun kritiikkiin (sanat ovat merkitykseltään toisiaan lähellä). Tällä tavalla kuitenkin vahvistaa sidosta ja auttaa lukijaa hahmottamaan tekstin sisällön paremmin. 19

25 Lause (b) olisi kontekstissaan omituinen, sillä kuitenkin korostaisi protestien ajankohtaa. Se olisi turhaa, koska koko teksti kertoo joka tapauksessa olympiakisojen ajasta. Lause (c) puolestaan ei juuri nähdäkseni eroaisi lauseesta (a) paljoakaan; lauseen subjekti tosin saattaa korostua esimerkissä (c) erityisesti. Otan seuraavaksi tarkastelun kohteeksi ne aineiston tapaukset, joissa kuitenkin ei seuraa välittömästi finiittiverbiä, vaan niiden välissä on muita sanoja. Pyrin ottamaan selvää, mistä tämä harvinainen sanajärjestys johtuu. Aineistossa on kolme tapausta, joissa kuitenkin-sanan ja finiittiverbin välissä on muita sanoja. Niissäkin kuitenkin-sanan paikka on nähdäkseni tunnusmerkitön lauseen rakenteesta johtuen varsinkin esimerkissä 6: 6. Terveet ihmiset terveessä yhteiskunnassa ratkovat ongelmia ja kantavat häpeää kuitenkin muilla keinoin kuin murhaamalla jälkeläisiään tai joukoittain tuttaviaan ja ventovieraita. ( ) Lauseen subjekti on terveet ihmiset. Predikaatti on moniosainen: ensinnäkin siinä on rinnastettu ja-sanalla lausekkeet ratkovat ongelmia ja kantavat häpeää, jotka saavat määritteekseen välineen adverbiaalin murhaamalla (ks. ISK 489, 990). Kahden samanarvoisen rinnasteisen verbin takia kuitenkin-sanan sijoittuminen jommankumman jälkeen saisi aikaan kontekstin kannalta ei-halutun korostuksen. Sen vuoksi kuitenkin on tässäkin tapauksessa odotuksenmukaisimmassa paikassa. Esimerkissä 7 on epäselvää, mikä olisi kuitenkin-sanan tunnusmerkittömin paikka: 7. Tähän yritetään vihdoin kuitenkin saada aikaan muutos. ( ) Lauseessa predikaatti saa määritteekseen ajan adverbin vihdoin, jonka luontevampi paikka olisi kuitenkin-sanan jäljessä. On vaikea sanoa, aiheuttaako sanojen keskinäisen paikan vaihtaminen merkityseroja. Mahdollisesti kirjoittajan käyttämä järjestys korostaa sitä, että muutoksen aikaansaamisen yrittäminen sinänsä on tärkeää, eikä niinkään se, milloin se tapahtuu (jota kuitenkin vihdoin saattaisi korostaa enemmän). On kuitenkin huomattava, että kirjoittaja tuskin pyrkii tietoisesti vaikuttamaan näin hienovaraisiin merkityseroihin. Esimerkissä 8 on elliptinen mutta-alkuinen lause, josta puuttuu virkkeessä aiemmin mainittu kaksiosainen predikaatti vaaditaan ja protestoidaan (ks. ISK 1187). 8. Tänä vappuna ei pelkästään juhlita, vaan nyt vaaditaan ja protestoidaan ei toki entiseen malliin, jolloin marssijoita riitti erikseen niin sosiaalidemokraattien kuin kommunistienkin marsseille, mutta kuitenkin räväkämmin kuin aikoihin. ( ) 20

26 Periaatteessa tässäkin esimerkissä kuitenkin sijoittuu kaikkein todennäköisimpään, finiittiverbin jälkeiseen paikkaan. Välissä on vain paljon muita aineksia. Mutta tekee virkkeessä kytkennän, jolloin kuitenkin-sanan tehtävänä on korostaa ilmausta räväkämmin kuin aikoihin. Virkkeessä on havaittavissa eräänlainen myönnyttelykuvio varsinkin toki-sanan vaikutuksesta, ja käsittelen samaa esimerkkiä tästä näkökulmasta lisää luvussa 5. Perfekti- ja pluskvamperfektimuotoisissa verbeissä kuitenkin sijaitsee tyypillisesti apuverbin ja pääverbin välissä. Aineistossa on kuitenkin yksi tapaus, jossa kuitenkin sijaitsee koko liittomuodon jäljessä: 9. Tulevaisuus- ja elinkeinorahastojen tuotto on vuosittain vaihdellut, mutta kokonaisuus on ollut kuitenkin kohtuullisen hyvä. ( ) Kuitenkin-sanan harvinaisempi sijaintipaikka johtuu ennen kaikkea siitä, että lauseen verbinä on olla-verbi. Olla on merkitykseltään statiivinen, eli se ei ilmennä toimintaa tai muutoksia (Hakulinen & Karlsson 1988: 104). Siksi vasta sen täydennykset tuovat lauseeseen jotakin uutta, jolloin kuitenkin korostaa odotuksenvastaisuutta paremmin täydennysten kuin verbin edellä. Kuitenkin-sana vaikuttaakin painottavan esimerkissä ilmausta kohtuullisen hyvä, jolloin se vahvistaa evaluointia; apu- ja pääverbin välissä sijaitseva kuitenkin ei välttämättä korostaisi sitä niin paljon. Periaatteessa kuitenkin on lauseessa siis odotuksenmukaisimmalla paikallaan. Aineiston kuitenkin-lauseissa preesens- tai imperfektimuotoinen olla-verbi on hyvin yleinen, ja tällöinkin kuitenkin sijaitsee lähes aina verbin jäljessä. Toisaalta aineistossa on myös kolme lausetta, joissa verbinä on perfektimuotoinen on ollut, ja kuitenkin sijaitsee apu- ja pääverbin välissä toisin kuin esimerkissä Kielikeskustelu venäjän asemasta kouluopetuksessa on kuitenkin valitettavasti ollut ikävää nokittelua venäjän ja ruotsin välillä. ( ) Esimerkissä 10 kuitenkin-sanan sijainti selittyy sillä, että se ei sijoitu välittömästi olla-verbin edelle vaan asettaa fokukseen sanan valitettavasti. Käsittelen kahta muuta on kuitenkin ollut - tapausta vielä luvussa 3.3 konjunktioalkuisten lauseiden yhteydessä Välittömästi ennen verbiä Aineistossa on yhdeksän lausetta, joissa kuitenkin sijoittuu verbin edelle muttei kuitenkaan lauseen ensimmäiseksi sanaksi. Näissä lauseissa verbi on usein intransitiivinen (esimerkiksi vähetä, kuolla, ratketa tai jatkua), jolloin sen kuvaama toiminta on lauseen uutisarvon kannalta 21

27 olennaista. Kanehiran (2005: 61) mukaan kuitenkin korostaa lauseen odotuksenvastaisinta osaa, ja tämä osa voi olla myös lauseen verbi. Siksi kopula- ja eksistentiaalilauseissa, joiden verbi on usein statiivinen olla, kuitenkin sijoittuu yleensä vasta verbin jälkeen. Esimerkki 11 on tyypillinen tapaus, jossa kuitenkin sijoittuu verbin edelle, joka itsessään on lauseen odotuksenvastainen osa: 11. New Yorkin esivaalit ovat normaalisti USA:n presidentinvaalien esivaaleissa vähämerkityksiset. Kiivas taistelu presidenttiehdokkaan manttelista todennäköisesti kuitenkin ratkesi New Yorkissa, ja voittojensa jälkeen Hillary Clinton ja Donald Trump voivat hengittää jo hiukan vapautuneemmin. ( ) New York on mainittu tekstissä jo aiemmin, joten kuitenkin-sanaa ei siksi tarvitse sijoittaa sen edelle. Kisan ratkeaminen on lauseen odotuksenvastainen pääuutinen, ja kuitenkin korostaa sitä. Ratketa on merkitykseltään jatkuva verbi, joka kuvaa muutosta jossakin tilanteessa (Hakulinen & Karlsson 1988: 104). Odotuksenvastaisuus ilmenee lauseessa siten, että yleensä New Yorkin esivaaleilla ei juuri ole merkitystä, mutta nyt oli. Viidessä tämän ryhmän tapauksessa, kun verbi on intransitiivinen eikä saa täydennyksiä, se on lauseen viimeinen sana: 12. Vanhus pystyisi tällöin edelleen hoitamaan kauppa- ja muut asiansa itsenäisesti. Onnettomuuden riski kuitenkin pienenisi, kun lupaa terävämpää reaktiokykyä vaativaan liikennevirtaan menemiseen ei olisi. ( ) Verbin jälkeen sijoittuva kuitenkin (Onnettomuuden riski pienenisi kuitenkin, kun ) olisi mahdollinen, mutta tällöin sivulause korostuisi pienetä-verbin kustannuksella. Aineistossa on myös kolme tapausta, joissa kuitenkin on lauseen viimeinen sana (esimerkki 13). Nämä selittynevät sillä, että lauseiden verbeinä ovat neutraalit olla ja osoittaa, joiden edelle kuitenkin ei siis yleensä sijoitu. 13. Tosiasia on kuitenkin, että ilman nopeita nettiyhteyksiä mummonmökkejä on mahdoton saada kaupaksi. ( ) Jos verrataan esimerkkejä 12 ja 13, niin esimerkin 12 sivulausetta ei ole tarpeen fokusoida sijoittamalla kuitenkin päälauseen viimeiseksi sanaksi, koska siinä käsitellystä ajokiellosta on puhuttu tekstissä jo aiemmin. Esimerkki 13 puolestaan on kappaleen ensimmäinen virke, ja siinä esitetään uusi näkökulma (mummonmökkien markkina-arvo), jota ei ole mainittu aiemmin. Tällöin kuitenkin korostaa koko sivulausetta esiintyessään välittömästi sen edellä. Aineistossa on yksi tapaus, jossa kuitenkin esiintyy ennen preesensmuotoista olla-verbiä: 22

28 14. Tasa-arvon kannalta on hienoa, että nuorilla miespoliitikoillakin perhesyyt painavat tällä tavoin paljon vaa assa. Huolestuttavaa kuitenkin on monen selvä turhautuminen politiikkaan. Haglund tuo tämän esiin selvästi: hän ilmoittaa kadottaneensa viimeisen ministerivuotensa aikana uskon järkevän politiikan tekemiseen. ( ) Huomioitavaa on se, että kyseinen esimerkki on ainoa verbinetinen kuitenkin-tapaus, jossa subjekti-np (monen selvä turhautuminen politiikkaan) sijaitsee jossakin muualla kuin lauseen alussa. Nyt lauseen alussa on predikatiivi huolestuttavaa. Huolestuttavaa on evaluoiva ilmaus, ja ehkä sen vuoksi sitä on haluttu korostaa sijoittamalla se alkuperäisessä lauseessa alkuun, ja kuitenkin-sanan tunnusmerkillinen paikka korostaa kyseistä predikatiivia entisestään. Tämäkään ei tosin yksinään selitä kuitenkin-sanan sijaintia. Aineistossa on nimittäin yksi rakenteeltaan lähes täysin esimerkin 14 kanssa samanlainen lause, jossa tosin erona on kuitenkin-sanan paikka: 15. Huolestuttavaa on kuitenkin nuorten välinpitämätön suhtautuminen roskaamiseen. Muutos parempaan tulee olemaan hidasta. Siksi Suomessakin on tarpeen keskustella rikesakon kaltaisen roskaamismaksun ottamisesta käyttöön. ( ) Toinen ero kuitenkin-sanan paikan lisäksi on siinä, mikä osa lauseesta on kontekstin kannalta odotuksenvastaista. Esimerkissä 15 lause aloittaa uuden puheenaiheen, koska nuorista ei ole puhuttu tekstissä aiemmin. Tätä korostaa sekin, että lause on kappaleen ensimmäinen lause. Esimerkissä 14 kuitenkin-lauseen subjektin tarkoite taas on sama kuin aiemmassa virkkeessä: nuoret miespoliitikot on korvattu kuitenkin-lauseessa adverbilla moni. Lauseella 14 ei siis ole yhtä suurta uutisarvoa kuin lauseella 15, vaan sillä on ennemminkin tarkentava merkitys. Lauseessa 14 kontekstin kannalta tärkeintä lienee siis huolestuttavuuden korostaminen ja lauseessa 15 nuorten korostaminen. Tällä tavoin siis kuitenkin-sanan paikkaa muuttamalla lukijan huomio ohjautuu lauseen tärkeimpiin osiin. Näin informaatio saadaan kulkemaan mahdollisimman sujuvasti Lauseen alussa Kuitenkin esiintyy aineistossa lauseen alussa kahdeksan kertaa. Myös kuitenkaan esiintyy lauseenalkuisena kerran, ja käsittelen tämän tapauksen myöhemmin. Kanehiran (2005: 65 66) mukaan lauseenalkuinen kuitenkin voi ilmaista esimerkiksi sitä, että lause esittää tarkentavan lisätiedon, jos lauseen ilmaisemaa asiaintilaa ei ole käsitelty aiemmassa kontekstissa. Toisaalta kuitenkin-lauseen puheenaihetta on voitu käsitellä jo aiemmin, ja tällöin lauseenalkuinen kuitenkin olisi erityistä kahtiajakoisuutta osoittava tehokeino (mts ). 23

29 Tarkentavan lisätiedon käyttötapa tulee hyvin esille erityisesti esimerkissä 16, jossa on lähekkäin kaksi lauseenalkuista kuitenkin-sanaa: 16. Kuivalla maalla ja pohjavesialueiden ulkopuolella luovutaan jätevesien käsittelyn pakkoremontin määräajoista. Kuitenkin uusien remonttien yhteydessä myös jätevesien käsittely on tehtävä vaatimusten mukaiseksi. Alle sadan metrin päässä rannasta olevilla kiinteistöillä, samoin pohjavesialueilla, puhdistusvaatimukset on täytettävä vuoden 2019 loppuun mennessä. Rannoilla ja pohjavesialueilla määräykset ovat tiukemmat niin kuin kuuluu ollakin. Kuitenkin kunnan viranomainen voi myöntää poikkeuksia, jos jätevesien määrä on vähäinen tai remonttikustannuksista tulee kohtuuttomat. ( ) Kanehiran (2005: 65) mukaan lauseenalkuista kuitenkin-sanaa käytetään teksteissä, joissa selitetään sääntöjä ja tendenssejä. Esimerkki edustaa juuri tällaista säännösten läpikäyntiä. Ensimmäisessä tapauksessa virkkeiden välillä on konsessiivinen suhde, kun samaa asiaa käsitellään eri näkökulmista: jätevesiremonttia ei tarvitse tietyillä alueilla tehdä erikseen, paitsi siinä tapauksessa, jos jonkinlainen remontti joka tapauksessa tehdään. Kuitenkin ilmaisee siis myös tarkennusta tai rajoitusta. Kuitenkin-sanan lauseenalkuiseen sijaintiin saattaa vaikuttaa se, että se fokusoi ilmausta uusien remonttien. Kyseinen ilmaus on lauseen uutena esitelty tieto, vaikka se esiintyykin poikkeuksellisesti heti lauseen alussa. Toisessa kappaleessa kuitenkin-virke on konsessiivisessa suhteessa kahteen edelliseen virkkeeseen nähden. Kappaleen ensimmäisessä virkkeessä kerrotaan remontin määräaika, ja kuitenkin-virkkeessä taas kerrotaan mahdollisuudesta poikkeuksiin. Kuitenkin toimii siis jälleen tarkentavassa tehtävässä. Sen voi katsoa fokusoivan lauseen subjektia kunnan viranomainen, josta ei ole aiemmin puhuttu. Toisaalta kuitenkin-sanan vaikutusalana vaikuttaa olevan koko lause, koska myös ilmaus voi myöntää poikkeuksia on kontekstissa uusi tieto. Esimerkin 16 kuitenkin-sanojen lauseenalkuiset asemat saattavat johtua siitäkin, että teksti käsittelee poikkeuksellisen yksityiskohtaisia asioita. Sitä on voitu pyrkiä selkeyttämään korostamalla tekstin käännekohtia lauseenalkuista kuitenkin-sanaa käyttämällä. Koska kuitenkin lauseen alussa on tunnusmerkkinen, se kiinnittää lukijan huomion itseensä ja korostaa, että lauseessa on jotakin odotuksenvastaista. Esimerkissä 17 lauseenalkuinen kuitenkin vaikuttaa korostavan lauseidenvälistä kontrastia: 17. Yleinen kehitys vetää entistä kiihkeämmin asukkaita kaupunkikeskustoihin. Kuitenkin Joensuulla säilyy vahva maaseutu jatkossakin. ( ) Ensimmäisessä lauseessa puhutaan yleisestä tilanteesta, joka on kaupungistuminen. Kuitenkinlauseessa taas puhutaan Joensuun tilanteesta, joka ei tarkoita ainakaan yhtä vahvaa kaupungistumiskehitystä. Koska sekä lauseen alun paikanilmaus Joensuulla että lopun subjekti vahva 24

30 maaseutu ovat edelliseen lauseeseen nähden odotuksenvastaisia, kuitenkin-sanan vaikutusalueena voidaan jälleen pitää koko lausetta. Kuitenkin-sanan lauseenalkuinen asema voi johtua myös lauseen verbistä. Edellisessä luvussa tuli ilmi, että jos lauseessa on muutosta kuvaava verbi, kuitenkin sijoittuu usein sen edelle. Jos lauseessa on sen sijaan olla-verbi, kuitenkin sijoittuu yleensä vasta sen jälkeen. Esimerkissä 17 verbinä on säilyä, joka on olla-verbin tavoin statiivinen, eksistentiaalinen verbi (ks. ISK 893). Sanajärjestys Joensuulla kuitenkin säilyy vahva maaseutu ei siis tältä kannalta katsottuna olisi yhtä luonteva. Lauseenalkuinen kuitenkin ei aina ole aineistossa erityisessä tarkennuksen tai täsmennyksen tehtävässä, koska tällaisia suhteita voidaan ilmaista tavanomaisemmillakin kuitenkin-lauseilla. Seuraavassa esimerkissä kuitenkin-lause ei tee yksittäistä, odotuksenvastaisuutta implikoivaa täsmennystä vaan se aloittaa tekstissä siirtymälauseen, joka johtaa yksittäisistä esimerkkitapauksista kirjoittajan esittämiin vaatimuksiin: 18. Alueelliset kipupisteet on tunnistettava ja otettava vakavasti. Tulevaisuus herättää kuitenkin huolta ja pelottavia uhkakuvia. Poliisitoiminnalle esitetyt vaatimukset lisäsäästöistä vaarantavat poliisityön laatua harvaan asutuilla alueilla. Se heijastuu suoraan yleisen turvallisuuden huonontumiseen. Vaikka kenttätyön poliisihenkilöstö vähenee, niin tehtävät eivät. Yhtälö ei toimi. Lieksa ja Nurmes ovat tyypillisiä harvaan asuttuja alueita. Niitä ja Outokumpua yhdistää moni asia. Ongelmat ovat syvällä, kuten esimerkiksi suuri työttömyys, lisääntyneet toimeentulovaikeudet ja voimistunut sosiaalinen eriarvoistuminen. Kuitenkin on selvää, että tilannetta ei korjata vain poliisivoimaa lisäämällä. Tarvitaan vielä nykyistä monipuolisempaa keinovalikoimaa, jotta etenkin syrjäytymisvaarassa olevat saadaan kiinni työntekoon ja laajemminkin elämänhallintaan. ( ) Kuitenkin-virke ei ilmennä selkeää odotuksenvastaisuutta reaktiona johonkin tekstissä aiemmin mainittuun asiaan. Aiempi teksti tosin implikoi monin tavoin, että painetta poliisivoiman lisäämiseen on, mutta huomattavinta on kuitenkin se, että kuitenkin aloittaa edeltävään kappaleeseen verrattuna puhefunktioltaan uudenlaisen, vaatimuksia esittävän kappaleen. Vaatimukset on ilmaistu passiivimuotoisia verbejä käyttämällä (ei korjata, tarvitaan, saadaan kiinni), ja kuitenkin puolestaan esiintyy modaalisessa ilmauksessa on selvää. Toisaalta kuitenkin-sanan verbinjälkeinen sijainti (on kuitenkin selvää) ei välttämättä muuttaisi ilmauksen merkitystä. Joka tapauksessa lauseen alussa sijaitessaan kuitenkin-sanan itsensä voidaan ajatella olevan fokusoituneessa asemassa. Hallidayn ja Matthiessenin (2004: 83) mukaan yleisesti lauseen alussa sijaitsevat sanat, kuten konjunktiot, ovat kyseisellä paikalla siksi, että lauseen liittyminen edeltävään on puhujan tai kirjoittajan mielestä tällöin olennaisinta. Konjunktioalkuinen lause alkaa ikään kuin puhuja tai kirjoittaja eksplikoisi, että lause on nimenomaan yhteydessä edelliseen konjunktion osoittamalla tavalla. Tässä mielessä myös temaattisessa asemassa oleva konnek- 25

31 tiivi ilmaisisi, että kytkeytyminen edeltävään kontekstiin on erityisen huomionarvoista. Esimerkin 18 painokkaassa asemassa oleva kuitenkin korostaa myös aiheen tarkastelutavan muutosta: edeltävissä kappaleissa kuvaillaan tilannetta, kun taas kuitenkin-alkuisessa kappaleessa esitetään vaatimuksia selvemmin kirjoittajan äänellä. Esimerkissä 19 lauseenalkuinen kuitenkin on selkeästi tyylikeino, koska sitä on korostettu ajatusviivaa käyttämällä: 19. Kioton ilmastosopimus päättyy ensi vuoden lopussa, joten miinusta Joensuun seudun ilmastonsuojelutoimissa on ilmastostrategian laatiminen kovin myöhään. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ( ) Koska parempi myöhään kuin ei milloinkaan on vakiintunut sanonta, sitä ei ole ehkä haluttu katkaista sijoittamalla kuitenkin-sanaa esimerkiksi sanan parempi jälkeen. Kuitenkin-alkuisessa lauseessa koko sanonta itsessään on fokuksessa. Kuitenkin-alkuisia lauseita pitäisi tutkia enemmän käyttämällä huomattavasti laajempia aineistoja. Tällöin voisi selvitä, mistä syystä kuitenkin ensisijaisesti sijoittuu lauseen alkuun. Tämän luvun tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että lauseen alkuun sijoittuvan kuitenkinsanan vaikutusalana on usein koko lause. Pragmatiikan kannalta lauseenalkuista kuitenkin-sanaa voidaan puolestaan käyttää myös erityisenä korostus- tai tyylikeinona Yhteenveto Kuitenkin esiintyy yleisimmin välittömästi finiittiverbin jäljessä. Tämä selittyy usein sillä, että kuitenkin asettuu sen lauseenosan eteen, joka on kontekstissa odotuksenvastaisin. Peräti 40 tapauksessa 63:sta verbinjälkeisen kuitenkin-sanan sisältävän lauseen finiittiverbi on olla (tai jokin kyseisen verbin sisältävä moniosainen predikaatti). Olla-verbi ei yksinään sisällä olennaista informaatiota, joten kuitenkin sijoittuu yleensä vasta sen jälkeiselle paikalle ja asettaa fokukseen esimerkiksi lauseen predikatiivin tai adverbiaalin. Yhdeksässä tapauksessa eli toiseksi yleisimmin kuitenkin esiintyy välittömästi ennen verbiä. Tällöin verbi on yleensä intransitiivinen, jolloin itse toiminta korostuu, ja kuitenkin asettaa fokukseen juuri tämän toiminnan. Melko suuri ryhmä kahdeksalla esiintymällään ovat myös lauseenalkuiset kuitenkin-sanat. Koska lauseen alussa sijaitessaan kuitenkin itsessään on fokusoituneessa asemassa, se mahdollisesti sitä kautta osoittaa lukijalle entistä selvemmin esimerkiksi aiheeseen liittyvää poikkeusta tai käsittelytavan muutosta. Tällöin koko lause voi olla kontekstissa odotuksenvastainen, 26

32 joten se asettuu siksi kokonaisuudessaan kuitenkin-sanan vaikutusalaan. Yleisesti ottaen kuitenkin-sanan harvinaisemmat esiintymispaikat selittyvät usein sillä, että lauseen sanajärjestys tai rakenne on muiltakin osin poikkeuksellinen. 3.2 Kuitenkaan-sanan paikka lauseessa Kuitenkaan on kuitenkin-sanan kielteisten ympäristöjen vastine. Kielto tarkoittaa jo itsessään modaalisuutta, koska jonkin asiaintilan kieltäminen implikoi myös vastaavaa myönteistä asiaintilaa (ISK 1610). Kielto onkin aina puhujan kannanotto vallitsevaan tilanteeseen, ja se on siksi usein myöntölausetta kiinteämmin yhteydessä kontekstiinsa (Hakulinen & Karlsson 1988: 266). Siksi kuitenkaan-lauseet vaikuttavat usein pragmatiikan kannalta korostetun kiistäviltä kuitenkin-lauseisiin verrattuna. Siinä missä kuitenkin-sanan selvästi yleisin sijaintipaikka on verbin jälkeen, niin myös kuitenkaan-sanalla on yksi selkeästi yleisin sijaintipaikka: kieltoverbin ja pääverbin välissä (ks. taulukko 2). Tällaisia tapauksia ovat taulukon kolmella ensimmäisellä rivillä mainitut tapaukset sekä ryhmät, joissa ei on lauseen alussa tai kieltoaines on jokin muu kuin ei (yhteensä 35 tapausta). Selvästi useimmin sanat ei ja kuitenkaan esiintyvät siis välittömästi peräkkäin. Myös Kanehiran (2005: 53) aineistossa kieltoverbin jälkeinen sijainti on selvästi yleisin esiintymispaikka. Toiseksi yleisin paikka sekä Kanehiran (2005: 53) että minun aineistossani on pääverbin jälkeinen sijainti. Kaikkia muita tapauksia esiintyy vain satunnaisesti. Taulukko 2. Kuitenkaan-sanan paikka lauseessa Sijaintipaikka f Ei kuitenkaan pääverbi 28 Ei kuitenkaan muita sanoja pääverbi 3 Ei muita sanoja kuitenkaan pääverbi 1 Ei pääverbi kuitenkaan 6 Ei lauseen alussa 1 Kuitenkaan lauseen alussa 1 Elliptisessä, verbittömässä lausumassa 1 Muu kieltoaines kuin ei 2 Yhteensä 43 27

33 Tarkastelen kielto- ja pääverbin välissä sijaitsevia kuitenkaan-sanoja, eli taulukon 2 kolmen ensimmäisen rivin tapauksia, seuraavassa alaluvussa. Tarkastelu painottuu jälleen harvinaisempiin sanajärjestyksiin, eli tässä tapauksessa sellaisiin, joissa kielto- ja pääverbin välissä on kuitenkaan-sanan lisäksi muita sanoja. Alaluvussa tutkin pääverbin jälkeisellä paikalla sijaitsevia kuitenkaan-sanoja. Loput harvinaisemmat tapaukset on käsitelty alaluvussa Kieltoverbin ja pääverbin välissä Selvästi yleisimpiä ovat tapaukset, joissa kieltoverbin ja pääverbin välissä on ainoastaan kuitenkaan ilman muita sanoja. Verbinä voi olla yksittäinen verbimuoto (20), liittomuoto (21), verbiliitto (22) tai verbiketju (23): 20. Sekään ei kuitenkaan takaa pikkukuntien itsenäisyyttä. ( ) 21. Venezuelan kehitys ei kuitenkaan ole ollut pelkästään presidentin taitojen tai tahdon varassa. ( ) 22. Pohjois-Karjalaan ei kuitenkaan ole tulossa uusia kohteita. ( ) 23. Tämä velvollisuus ei kuitenkaan näytä toteutuvan. ( ) Tätä sanajärjestystä voi siis pitää tunnusmerkittömänä. Lauseen sanajärjestys muuten kuin kuitenkaan-sanan paikan osalta voi tosin olla tunnusmerkkinen. Esimerkeissä näin ei ole, vaan sanajärjestys on prototyyppinen lausetyyppiin nähden: esimerkiksi transitiivilauseen 20, intransitiivilauseen 23 ja kopulalauseen 21 teeman paikalla on subjekti, ja eksistentiaalilauseen 22 teemana on puolestaan paikanilmaus (ISK 893, 1372). Kolmessa aineiston lauseessa verbi ei seuraa välittömästi kuitenkaan-sanaa, kuten yleensä. Esimerkin 24 sanajärjestyksen tunnusmerkkisyys ei johdu varsinaisesti kuitenkaan-sanan paikasta vaan siitä, että lause on tunnusmerkkisesti verbiloppuinen. Verbin täydennys on tällöin verbin edellä, kun se tyypillisemmin on jäljessä. (ISK 1390.) 24. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) joutui eduskunnan kyselytunnilla turvautumaan varsinaiseen puppugeneraattorivastaukseen kansanedustaja Anu Vehviläisen (kesk.) kysyessä vanhuspalvelulakiesityksestä puuttuvan henkilöstömitoituksen perään. Sanakiemuroiden ulkoluvulla ei kuitenkaan käytännön vanhustyötä tehdä. ( ) Esimerkin kuitenkaan-lause on kirjoittajan affektiivinen reaktio tekstissä aikaisemmin mainittuihin ministerin lausuntoihin. Affektiivisuus johtuu siis ennen kaikkea sanajärjestyksestä, jossa verbi sijaitsee lopussa ja tavan adverbiaali sanakiemuroiden ulkoluvulla alussa. Tämä adverbiaali on tosin jo itsessään merkitykseltään affektiivinen. Sanajärjestys aiheuttaa lisäksi sen, että kuitenkaan vaikuttaisi asettavan fokukseen tehdä-verbin sijaan objekti-np:n käytännön vanhustyötä. Fokusointi korostaa kontrastia puheiden ja käytännön tekojen välillä. Kuitenkaan- 28

34 lause sijaitsee lisäksi tekstin ensimmäisessä kappaleessa, jolloin se viittaa koko tulevaan tekstiin. Teksti käsittelee nimenomaan kuitenkaan-lauseessa korostettua käytännön vanhustyötä, mikä osaltaan selittää ilmauksen fokusoinnin. Seuraavan esimerkin kuitenkaan-lauseen sanajärjestys on puolestaan tunnusmerkitön: 25. Oikeus ei kuitenkaan suoraan ottanut kantaa, saako Piimälinnan ja Postitalon tonteille rakentaa lisää. ( ) Lauseessa on verbinetinen adverbiaalimäärite suoraan, joka sijoittuu kuitenkaan-sanan ja pääverbin väliin. Kuten aiemmin esimerkin 7 vihdoin-adverbiaalin tapauksessa, myöskään tässä esimerkissä adverbiaalimääritteen paikan vaihtuminen ei vaikuttaisi aiheuttavan suuria merkityseroja. Suoraan voisi sijoittua myös ottaa kantaa -ilmauksen keskelle. Se ei voisi kuitenkaan sijoittua kuitenkaan-sanan edelle, koska adverbiaalin vaikutusalana on sitä välittömästi seuraava ilmaus ottaa kantaa. Jos kuitenkaan ei seuraa välittömästi kieltoverbiä, sen edelle tulee useimmiten lauseen pääverbi. Tällaisia tapauksia on aineistossa kuusi kappaletta, ja käsittelen niitä myöhemmin seuraavassa alaluvussa. Aineistossa on kuitenkin yksi sellainen esiintymä, jossa kieltoverbiä seuraa poikkeuksellisesti lauseen subjekti: 26. Kiitos tulipalojen määrän vähenemisestä kuuluu seurakunnille, joissa on opittu huolehtimaan kirkkojen paloturvallisuudesta niin säännöllisin tarkastuksin kuin palonsammutusjärjestelmilläkin. Aukoton ei systeemi kuitenkaan ole. Aukoton se ei ole erityisesti siksi, että vahinkona tapahtuneen kirkon syttymisen sijaan kaikki viime vuosina palaneet kirkot ovat syttyneet ihmisen tahallisen toiminnan seurauksena. ( ) Lauseen sanajärjestyksessä tunnusmerkkistä on myös se, että predikatiivi aukoton sijaitsee ennen verbiä. Tällä on todennäköisesti haluttu entisestään korostaa odotuksenvastaisuutta, jonka pelkkä kuitenkaan-sanakin riittäisi ilmaisemaan: paloturvallisuustilanne on hyvä, muttei silti täydellinen. Sana aukoton myös toistuu seuraavassa virkkeessä (vieläpä samassa lauseenalkuisessa asemassa), jolloin syntyy leksikaalinen sidos. Tavanomaisempi predikatiivialkuinen sanajärjestys olisi aukoton systeemi ei kuitenkaan ole. Tällöin kuitenkin sanat aukoton ja systeemi sijaitsisivat peräkkäin, jolloin ne saatettaisiin tulkita helposti lausekkeeksi, jota ne eivät kuitenkaan muodosta. Syntaktisesti lause siis olisi täysin mahdollinen, mutta lukijan kannalta se saattaisi olla vaikeammin hahmotettavissa. 29

35 3.2.2 Kieltoverbin ja pääverbin jälkeen Ryhmä, jossa kuitenkaan sijoittuu kieltoverbin ja pääverbin jälkeiselle paikalle, on kuudella esiintymällään aineiston toiseksi suurin. Ryhmään kuuluviksi olen lukenut tapaukset, joissa kuitenkaan on joko yksittäisen verbin jäljessä tai verbiliiton tai -ketjun ensimmäisen osan jäljessä. Kanehiran (2005: 57) mukaan ei-sanaa seuraavan verbin jälkeinen paikka on tyypillisin silloin, kun verbinä on olla-verbi tai muu apuverbi. Tämä johtuu siitä, että kyseiset verbit eivät esiinny lauseessa yksinään, vaan ne saavat täydennyksiä tai määritteitä, jotka sijoittuvat tyypillisesti kuitenkaan-sanan jälkeen. Jos kuitenkaan sijaitsisi yksiosaisen intransitiiviverbin jäljessä, se olisi lauseen viimeinen sana, eikä tällaisia tapauksia ole minun eikä myöskään Kanehiran (mts. 56) huomattavasti laajemmassa aineistossa yhtään. Kuitenkaan-sanaa edeltävä finiittiverbi on aineistossani yksiosainen kolme kertaa, ja kyseessä on tällöin aina olla-verbi: 27. Jäätie ei ole kuitenkaan mikään pelkkä turistipyydys, vaan sillä on suuri merkitys myös vakinaisille asukkaille. ( ) Esimerkissä 27 lauseen predikatiivina toimii lauseke mikään pelkkä turistipyydys, ja kuitenkaan asettaa tämän fokukseen. Kuten jo aiemmin kuitenkin-sanaa tarkastellessa tuli ilmi, olla ei yksinään implikoi odotuksenvastaisuutta, eikä sitä siksi ole tarpeen asettaa painokkaaseen asemaan. Aineistossa on kuitenkin myös tapauksia, joissa olla-verbi sijoittuu kuitenkaan-sanan jälkeen: 28. Suurin eläkeongelma ei kuitenkaan ole vanhuuseläkkeen alaikäraja vaan nuorten ja keski-ikäisten päätyminen sairauseläkkeille. ( ) Esimerkissä 28 on tunnusmerkitön, ei kuitenkaan -yhdistelmän sisältävä sanajärjestys nähdäkseni siksi, että olla-verbiä seuraava subjekti vanhuuseläkkeen alaikäraja on mainittu tekstissä jo aiemmin. Virkkeen odotuksenvastaisin osa on rinnasteinen vaan-konjunktiolla alkava lause. Mahdollisesti olla-verbin jälkeinen kuitenkin korostaisi liikaa vanhuuseläkkeen alaikärajaa sivulauseeseen nähden. On myös mahdollista, että kuitenkaan-sanan sijoittuminen olla-verbin jälkeen (kuten esimerkissä 27) korostaa lauseen affektisuutta. Esimerkissä 27 kuitenkaan asettaa fokukseen voimakkaasti kirjoittajan asenteen esiin tuovan ilmauksen mikään pelkkä turistipyydys. Kaksi muuta ei ole kuitenkaan -järjestyksen lausetta sisältävät niin ikään kieltoa vahvistavia kaanloppuisia sanoja: Tästä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä ja Näin ei ole kuitenkaan läheskään 30

36 aina. Lauseissa on hyvin kiistävä sävy verrattuna esimerkkiin 28, jossa sanajärjestys on siis muotoa ei kuitenkaan ole. Hakulisen (1975: 88) mukaan sanajärjestyksellä voidaan myös korostaa näkemyseroja ja esimerkiksi oikaista vastapuolen väittämä. Tästä ei tosin ole annettu esimerkkejä. Aineistossa on kolme tapausta, joissa kuitenkaan sijoittuu verbiketjun ensimmäisen osan jälkeiselle paikalle, vaikka se tyypillisimmin sijoittuisi heti kieltoverbin jälkeiselle paikalle. Lauseen sanajärjestys muilta osin saattaa jälleen vaikuttaa asiaan. Esimerkin 29 kuitenkaanlause on nollasubjektilause, jolla on oma, tyypillinen sanajärjestyksensä (ISK 1350): 29. Verotuloja kertyi arvioitua enemmän, joten sekin paisutti hyviä tuloksia. Tämän varaan ei maakuntakehitystä voi kuitenkaan laskea, sillä pohjoiskarjalaisten ansiotaso on selvästi alle koko maan keskiarvon, joten verotulo-omavaraisuus jää heikoksi. ( ) Nollasubjektilauseen alussa on lauseke, jonka tarkoitetta lauseessa käsitellään. Tässä tapauksessa lauseke on tämän varaan, joka viittaa edellisen virkkeen verotuloihin. Lauseen objekti maakuntakehitystä ja modaaliverbi voida sijaitsevat kieltoverbin ja kuitenkaan-sanan välissä. Myös sellainen sanajärjestys olisi mahdollinen, jossa kuitenkaan sijaitsisi tyypillisellä paikallaan kieltoverbin ja verbin välissä: Tämän varaan maakuntakehitystä ei kuitenkaan voi laskea. Tällöin lauseen fokus kuitenkin muuttuisi. Alkuperäinen sanajärjestys vaikuttaa korostavan lauseen kiistävää sävyä, koska kieltoverbi sijaitsee lauseen alkupuolella. Esimerkissä 30 kuitenkaan-sanan paikalle ei vaikuta olevan selkeää selitystä: 30. Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.) lupaus pistää vauhtia venäjän kielen opetuksen vahvistamiseen Itä-Suomessa (Karjalainen, 12.1.) tulee tarpeeseen. Ruotsin kielen asema opetuksessa ei tule kuitenkaan muuttumaan. ( ) Esimerkin verbiketju on futuurinen tulla-verbin sisältävä ilmaus. Jos kuitenkaan sijaitsisi tyypillisimmällä paikallaan heti kieltoverbin jäljessä, lauseen fokus ei nähdäkseni merkittävästi muuttuisi Muita tapauksia Tarkastelen tässä alaluvussa rakenteeltaan harvinaisempia kuitenkaan-tapauksia: verbittömiä lauseita, lauseenalkuisia ei- tai kuitenkaan-sanoja sekä tapauksia, joissa kieltoverbin ei tilalla on jokin muu sana. Viimeksi mainittuja tapauksia aineistossa on kaksi, muita ainoastaan yksi. 31

37 Aineiston ainoa verbitön kuitenkaan-sanan sisältävä lause muistuttaa aiemmin käsiteltyä elliptistä, mutta-alkuista kuitenkin-lausetta ( mutta kuitenkin räväkämmin kuin aikoihin): 31. Kuntajohtajille vilautettiin jälleen työssäkäyntialueisiin perustuvaa kuntakarttaa. Se on ministerin mukaan uudistuksen luonnollinen tavoite, mutta ei kuitenkaan se lopullinen esitys, jota vielä valmistellaan. ( ) Mutta-alkuinen lause on tässä lisäyssuhteessa aiempaan lauseeseen nähden (ks. ISK 1090). Lauseesta puuttuvat sekä verbi että subjekti. Lauseen tehtävänä on täsmentää, että kuntakartta ei ole vielä valmis eli lopullinen esitys. Kuitenkaan sijaitsee tyypillisimmällä paikallaan heti kieltoverbin jäljessä, eikä mikään muu paikka olisi edes mahdollinen. Mutta asettaa vastakkain ilmaukset luonnollinen tavoite ja lopullinen esitys, joista kuitenkaan korostaa jälkimmäistä. Korostus on tarpeen mahdollisesti senkin vuoksi, että lausetta seuraa vielä täsmentävä relatiivilause. Tällöin kolmen lauseen virkkeestä saadaan helpommin ymmärrettävä. Aineistossa on yksi tapaus, jossa ei asettuu heti lauseen alkuun. Kyseessä on syntagmaattisen sulauman ettei sisältävä lause (esimerkki 32). Konjunktioon sulautunut ei toimii edelleen kieltoverbinä (ISK 139), joten en ole käsitellyt tapausta muiden kieltoainesten yhteydessä. Puhtaasti ei-alkuisia virkkeitä aineistossa ei ole yhtään. 32. Kirjaus kuitenkin poistettiin, kun suomalaiseen herranpelkoiseen tapaan ennakoitiin, ettei EU-komissio kuitenkaan hyväksyisi sellaista kirjausta. ( ) Huomionarvoista on se, että esimerkki on aineiston ainoa virke, jossa esiintyvät sekä kuitenkin että kuitenkaan. Lisäksi kuitenkaan-sanan sijainti alisteisessa että-alkuisessa lauseessa tekee lauseesta entisestään poikkeavamman. Kuitenkaan ei sijoitu esimerkissä välittömästi kieltoverbin jälkeiselle paikalle. Ei-alkuisessa lauseessa kuitenkaan-sanan sijoittuminen heti kieltoverbin jälkeen olisi nimittäin tunnusmerkkinen, ehkä mahdotonkin tapaus (esim. ei kuitenkaan EUkomissio hyväksyisi ) (ks. Kanehira 2005: 54). Esimerkissä ei siis kuitenkaan-sanan paikan osalta ole mitään erityistä. Tarkastelen virkettä vielä kokonaisuudessaan ja suhteessa kontekstiin luvussa 3.3, jossa tutkin kuitenkin- ja kuitenkaan-sanojen esiintymistä konjunktioalkuisissa lauseissa. Aineistossa on yksi lauseenalkuinen kuitenkaan-esiintymä. Myös Kanehiran (2005: 54 55) aineistossa tämä sijaintipaikka on hyvin harvinainen. Aiemmin tuli ilmi, että lauseenalkuiset kuitenkin-sanat saattavat pragmaattisessa mielessä korostaa kahtiajakoisuutta entisestään. Esimerkin 33 tapaus vaikuttaa tämänkaltaiselta. 33. Erikseen kannattaa mainita, että nuoret miehet ovat Isisin valloittamilla alueilla ja Syyrian sisällissodassa erityisessä vaarassa. Heillä on usein kaksi vaihtoehtoa: joutua pakko-otetuiksi sotilaiksi tai tapetuiksi 32

38 itse. Kuitenkaan ei ole totta, etteikö Syyriasta ja Irakista pakenisi Eurooppaan asti myös naisia ja lapsia. ( ) Kappaleessa on aikaisemmin mainittu nuoret miehet, joten lopussa kirjoittaja muistuttaa myös naisista ja lapsista. Toisena tehtävänä kuitenkaan-sanalla on jälleen tarkastelutavan muutoksen osoittaminen: kappaleen alku on tilanteen kuvailua, kun taas kuitenkaan-virke on modaalinen, funktioltaan kiistävä lausuma. Kuitenkaan-virke ei kytkeydy suoraan edeltävään tekstiin, vaan ennemminkin tekstin ulkopuoliseen keskusteluun siitä, miksi kaikki pakolaiset vaikuttavat olevan miehiä. Kappaleen alussa tätä näkemystä ei nimittäin suoraan mainita. Kuitenkaan-virke toimii ikään kuin vastauksena tällaisille näkemyksille. Koska kytkennän luonne on tällä tavalla tulkinnanvarainen ja kytkettävät tekstinosat ovat epäsymmetrisiä, lauseenalkuista kuitenkaan-sanaa on ehkä käytetty siksi, että aiheen käsittelytavan muutos korostuisi mahdollisimman paljon ja informaation kulku selventyisi. Kuitenkaan voi joskus esiintyä jonkin muun kieltohakuisen sanan kuin ei-kieltoverbin kanssa. Tällaisiksi kieltohakuisiksi sanoiksi olen laskenut MA-infinitiivin abessiivimuotoisen verbin astumatta (34) sekä partikkelin tuskin (35). 34. Jukka Rintalan johtaman eläketyöryhmän tämänkertaisetkaan eväät eivät ole olleet kummoisia, sillä repussa on niin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ehdoton vaatimus eläkeiän korottamiseksi kuin SDP:n yhtä ehdoton lauselma siitä, ettei tähän suuntaan liikahdetakaan kuluvalla hallituskaudella. SAK on nyt tehnyt yrityksen laukaista pattitilanne astumatta kuitenkaan hallituksessa istuvien vasemmistopuolueiden varpaille. ( ) Esimerkissä 34 MA-infinitiivin abessiivi muodostaa kielteisen, tavan adverbiaalina toimivan lausekkeen (ISK 1627). Kuitenkaan toimii tässä ennen kaikkea tarkennuksen merkitsijänä: SAK:n toimet poikkeavat vasemmistopuolueiden toimista, vaikka SAK:n voisi ajatella olevan muuten niitä lähellä. Esimerkissä 35 kieltoverbin tilalla on puolestaan varauksellista kieltoa ilmaiseva partikkeli tuskin (ISK 1626): 35. Perussuomalaisten puheenjohtajalta Timo Soinilta ilmestyi ihmeellinen testamentti, tuskin kuitenkaan viimeinen. Soinin itse itsestään kirjoittama kirja on sekoitus narsistista itsekehua ja oman puolueen potkimista. ( ) Tuskin voi esiintyä vahvistussanan kanssa, joista esimerkkeinä ovat vaikkapa sanat missään ja koskaan (ISK 1614). Kuitenkaan toimii tässä tapauksessa periaatteessa tällaisena vahvistussanana. Lauseke, jossa kuitenkaan sijaitsee, on lisäyssuhteessa lauseeseen nähden, ja tällöin se muodostaa sekä tarkennuksen että toimii kärjistävänä tyylikeinona (ISK 1057). 33

39 Lopuksi lienee vielä tarpeen huomioida, että kuitenkaan-sanan esiintyminen kokonaan ilman yksittäistä kieltoainesta olisi myös mahdollista, vaikkei tällaisia tapauksia aineistossa olekaan. Näissä tapauksissa kielteisyyden on ilmennyttävä lauseesta muilla keinoin. Ison suomen kieliopin ( 1641) mukaan kieltohakuisia aineksia esiintyy muun muassa kysymyksissä, jotka ovat sävyltään epäileviä, arvelevia tai ihmetteleviä. Tällainen kysymys voisi olla esimerkiksi Miksi kuitenkaan mennä vaikeimman kautta?, jossa kysymyssana miksi implikoi ihmettelyä Yhteenveto Kuitenkaan sijoittuu lauseeseen selvästi yleisimmin siten, että se seuraa välittömästi kieltoverbiä ja edeltää välittömästi pääverbiä (esim. ei kuitenkaan onnistu). Näin on 28 tapauksessa 43:sta. Ylipäätään aineistossa on vain yksi tapaus, jossa kuitenkaan sijoittuu kieltosanan edelle. Toiseksi yleisin tapaus on se, että kuitenkaan sijoittuu verbin jälkeiselle paikalle (esim. ei onnistu kuitenkaan). Aineistossa on kuusi tällaista esiintymää, ja niiden muodostama ryhmä on aineistossa toinen kokonsa puolesta selkeästi muista erottuva ryhmä. Muista ryhmistä on lähinnä hajanaisia esiintymiä, ja suuren osan niistäkin voisi lukea kuuluviksi edellä mainittuun ei kuitenkaan onnistu -ryhmään. Lauseissa, joissa kuitenkaan seuraa yksiosaista verbiä, verbi on aina olla. Vaikka esiintymiä on vain kolme, voidaan olettaa tämän pätevän yleisestikin: sijoittuessaan olla-verbin jälkeen kuitenkaan fokusoi lauseen uutisarvoltaan merkittävämpiä osia. Kaiken kaikkiaan pelkkä olla-verbi on aineiston kuitenkaan-lauseissa harvinainen. Kuitenkaan-sanan sisältävillä lauseilla on luonnollisesti paljon enemmän mahdollisia sanajärjestysvaihtoehtoja kuin kuitenkin-lauseilla, koska kuitenkaan vaatii lähes aina lauseeseen myös kieltoverbin. Kuten mainittua, sanajärjestys määräytyy yleensä sen mukaan, mitä osia lauseesta on tarpeen fokusoida. Aivan kuten kuitenkin-lauseiden, myös kuitenkaan-lauseiden harvinaisempi rakenne ja sanajärjestys vaikuttavat myös itse kuitenkaan-sanan sijaintiin. 3.3 Kuitenkin ja kuitenkaan konjunktioalkuisessa lauseessa Kuitenkin ja kuitenkaan ovat konnektiiveja, ja ne muodostavat kytkentöjä. Muita kytkentäkeinoja ovat esimerkiksi konjunktiot. Tarkastelen tässä luvussa pääasiassa aineiston mutta- ja ettäkonjunktioilla alkavia lauseita, joissa esiintyy myös kuitenkin tai kuitenkaan. Jos lauseessa on kaksi kytkevää sanaa, on mielenkiintoista tarkastella, millainen työnjako niillä on. Jo aiemmissa 34

40 luvuissa tuli ilmi, että kuitenkin toimii aina yhdessä muiden koheesiokeinojen, esimerkiksi leksikaalisen toiston kanssa, jolloin kuitenkin-sanalla on hyvin usein tiettyjä lauseenosia fokusoiva tehtävä. Sanat mutta ja kuitenkin ovat kontrastiivis-konsessiivisten suhteiden ilmaisijoina lähellä toisiaan, ja ne esiintyvätkin usein yhdessä. Kuitenkin on konnektiivi, kun taas mutta voi toimia konjunktiona tai joskus myös konnektiivimaisena sanana. Virkkeen sisäisenä, lauseita tai lausekkeita toisiinsa yhdistävänä rinnastuskonjunktiona mutta ilmaisee kontrastiivista ja konsessiivista suhdetta, aivan kuin kuitenkin-sanakin (ISK 1101). Konjunktiokäytössä oleva mutta on aina syntaktinen yksikkö. Mutta voi muodostaa lauseiden välille tämän lisäksi myös tekstuaalisen lisäyssuhteen. Tällöin lauseet eivät ole puhetoiminnoltaan yhtenäisiä, mutta niillä on silti keskenään jotakin yhteistä. (ISK 1090.) Esimerkissä 36 mutta muodostaa rinnastussuhteen lauseiden välille: 36. Nykyajalle ominaista on lisäksi se, että elintarvikkeita tuodaan ja viedään ristikkäin. Esimerkiksi juustoja tuotiin viime vuonna 61 miljoonaa kiloa mutta vietiin samaan aikaan 46 miljoonaa kiloa. ( ) Virkkeessä tuonti ja vienti on rinnastettu symmetrisesti mutta-konjunktiota käyttämällä. Esimerkissä näkyy myös se rinnastukselle ominainen seikka, että mutta-lause on elliptinen (siitä puuttuu objekti juustoja) (ISK 1089). Esimerkissä 37 mutta ilmentää selvemmin lisäyssuhdetta: 37. Susien laskeminen ei varmasti ole helppoa, mutta kuinka metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden, saati metsästäjien ja Luonnonvarakeskuksen näkemykset susien määrästä ovat voineet pitkään poiketa niin paljon toisistaan? ( ) Lauseet ovat puhetoiminnoltaan erilaiset: virkkeen ensimmäinen lause on väitelause, kun taas mutta-lause on kysymyslause (ISK 1089). Tarkastelen seuraavaksi, mikä merkitys kuitenkin-sanan käytöllä on mutta-lauseessa. Aineistossa on kaikkiaan seitsemän tapausta, joissa kuitenkin tai kuitenkaan esiintyy mutta-konjunktiolla alkavassa lauseessa. Käsittelin jo edellisissä luvuissa kahta esimerkkiä, joissa mutta aloittaa elliptisen, verbittömän lauseen. Muissa tapauksissa mutta-lause sisältää myös finiittiverbin, ja käsittelen näitä seuraavaksi. Esimerkissä 38 mutta on elliptisessä lausumassa, josta puuttuu subjekti biojätteen erilliskeräys: 38. Seuraava vaikea askel on tehostaa biojätteiden keräystä. Kotitalouksien biojätettä päätyy liikaa sekajätteen joukkoon myös kerrostaloalueilla, missä biojätteen erilliskeräyksen pitäisi jo toimia mutta ei kuitenkaan toimi oikealla tavalla. Tässäkin avain on asennemuutos. ( ) 35

41 Mutta rinnastaa kuvitellun tilanteen (keräyksen pitäisi toimia) todellisen tilanteen kanssa (ei kuitenkaan toimi). Sinänsä mutta-lause ei tuo virkkeeseen mitään uutta tietoa, koska keräyksen toimimattomuus nykyhetkessä ilmenee jo modaalisesta ilmauksesta pitäisi jo toimia. Muttalausumaa käytetäänkin luomaan jossain määrin retorista tehoa, koska se on mukana toimiaverbin toistossa. Kuitenkaan fokusoivana sanana tekee ilmauksesta entistä painokkaamman, eikä sitä oikeastaan edes voisi jättää pois: erilliskeräyksen pitäisi jo toimia mutta ei toimi. Tällainen rakenne vaikuttaisi ontuvammalta esimerkin rakenteeseen verrattuna. Jos tarkastellaan sitä, onko mutta-lause rinnastus- vai lisäyssuhteessa edeltävään tekstiin nähden, niin elliptisyys viittaisi rinnastukseen, kun taas puhetoiminnon muutos olettamisesta todellisen tilanteen kertomiseen viittaisi lisäykseen (ks. ISK 1089). Pragmatiikan kannalta kyse on kuitenkin täsmentämisestä ja korostamisesta juuri siksi, että mutta-lause ei ilmaise kontekstissa uutta tietoa. Aineistossa on myös toinen mutta kuitenkin -tapaus, jossa kuitenkin-sanaa ei voi jättää pois. Se on retorisesti samankaltainen esimerkkiin 38 verrattuna: 39. Etyjin yleiskokouksen kutistuminen on huolestuttavaa tietysti erityisesti siksi, että Etyj on ollut ainoa toimija, jolle Venäjä on antanut ylipäätään minkäänlaisia mahdollisuuksia toimia rauhan välittäjänä ja edistäjänä Ukrainassa. Tulokset ovat olleet laihoja, mutta niitä on kuitenkin ollut. ( ) Virke ei ole edes käsitettävissä puhtaan loogisesti: jos jo ensimmäisessä lauseessa tuodaan ilmi, että jonkinlaisia tuloksia on ollut, niin miksi asia sitten toistetaan mutta-lauseessa? Rakenne onkin jossain määrin kiteytynyt tyylikeino. Kuitenkin-sanan voisi luontevasti korvata tässä sanalla sentään, joka on Ison suomen kieliopin ( 847, 1142) mukaan konsessiivinen konnektiivi tai fokuspartikkeli. Kahdessa edellisessä esimerkissä kuitenkin ja kuitenkaan olivat olennaisia osia tietynlaisessa retorisessa ilmauksessa. Seuraavissa esimerkeissä sanoilla on muita tehtäviä. 40. Microsoftin keskiviikkoinen ilmoitus vähentää Suomesta työpaikkaa ja lakkauttaa kokonaan Salossa sijaitseva tutkimus- ja tuotekehitysyhtiö on rajuudessaan yllättävä, mutta yllätyksen puhekieliseksi korkeimmaksi asteeksi, kuin salamaksi kirkkaalta taivaalta sitä ei kuitenkaan voi sanoa. ( ) Esimerkissä 40 mutta-lause tekee jälleen täsmennyksen: Microsoftin toimet ovat yllättäviä, mutta eivät kuitenkaan täysin yllättäviä. Se siis antaa lisätietoa yllättävyyden asteesta. Lause olisi rakenteeltaan toimiva myös ilman kuitenkaan-sanaa. Mutta-lause on jälleen puhetoiminnoltaan erilainen edeltävään lauseeseen verrattuna, koska se sisältää nollapersoonaisen, modaalisen ilmauksen ei kuitenkaan voi sanoa. Tällaisena se tuo kirjoittajan asennoitumisen paremmin esiin. Koska virkkeen molemmat lauseet ovat tällä tavalla hyvin epäsymmetrisiä, kuitenkinsanaa on todennäköisesti käytetty korostamaan aiheen tarkastelutavan muutosta. 36

42 Esimerkissä 41 kyseessä on ennemminkin uuden näkökulman mukaantuonti kuin täsmentäminen: 41. Ehkä Neuvostoliitto olisi murtunut ilman Etykiäkin, mutta sen päätösasiakirja antoi kuitenkin venäläisille ja Neuvostoliiton valtapiiriin joutuneille muille kansoille mahdollisuuden alkaa rakentaa omaa vapauttaan ja omaa tulevaisuuttaan. Etyjin 24. yleiskokous Etykin juhlavuonna ja Etykin isäntäkaupungissa kärsii nyt tuon prosessin jälkikouristuksista. ( ) Mutta-lauseessa käsitellystä vapauden ja tulevaisuuden rakentamisesta puhutaan nimittäin seuraavissa tekstinosissa lisää. Kuten esimerkissä 40, myös tässä esimerkissä lauseet ovat puhetoiminnoiltaan erilaiset. Virkkeen ensimmäinen lause on spekulaatiota, jota ilmentävät sana ehkä ja konditionaalimuotoinen verbi, kun taas mutta-lause kertoo aktuaalisesta tilanteesta ilmaisematta epävarmuutta. Kuitenkin lienee siis tarpeellinen siksi, että sekä aihe että sen käsittelytapa muuttuvat kesken virkkeen. Käsiteltyjen esimerkkien perusteella voi sanoa, että mutta-konjunktiolla alkavissa lauseissa sijaitessaan kuitenkin ja kuitenkaan toimivat samalla tavalla korostavassa tehtävässä kuin muulloinkin. Ne voivat sekä täsmentää edeltävää topiikkia että aloittaa uuden alatopiikin. Kuitenkin- ja kuitenkaan -sanoja käytetään ennen kaikkea siksi, että mutta-sanalla kytketyt lauseet ovat keskenään epäsymmetriset. Esimerkki 39 ilman kuitenkin-sanaa ( * tulokset ovat olleet laihoja, mutta niitä on ollut) olisi jopa paradoksaalinen. Kuitenkin ikään kuin kuljettaa lukijan tällaisten tekstin aukkokohtien yli. Kuitenkin ja kuitenkaan voisivat esiintyä myös muiden rinnastuskonjunktioiden, esimerkiksi sanojen ja tai vaan jäljessä, mutta aineistossa tällaisia tapauksia ei ole yhtään. Sen sijaan aineistossa on kolme että-yleiskonjunktiolla alkavaa kuitenkin-lausetta (ks. ISK 819). Kuitenkin sopisi myös muilla konjunktioilla alkaviin alisteisiin lauseisiin, mutta aineistossa ei ole tällaisiakaan esiintymiä. Seuraava esimerkki on käsitelty jo edellisessä luvussa, mutta tarkastelen tässä vielä erikseen kuitenkin-sanan merkitystehtäviä. 42. Lannan levityskiellon valmistelussa oli lähes loppuun saakka mukana kirjaus, jonka mukaan pellon kaltevuus pitäisi huomioida vain vesistöjen äärellä. Tämä olisi sitä maalaisjärjen käyttämistä. Kirjaus kuitenkin poistettiin, kun suomalaiseen herranpelkoiseen tapaan ennakoitiin, ettei EU-komissio kuitenkaan hyväksyisi sellaista kirjausta. ( ) Tarkasteltava virke sisältää syntagmaattisen sulauman ettei ja lisäksi sekä kuitenkin- että kuitenkaan-sanat. Ensimmäinen kuitenkin on konsessiivisessa suhteessa aiempaan tekstiin, jossa 37

43 kerrotaan, että mainittu kirjaus on jossain vaiheessa tehty mutta sittemmin poistettu. Myös sanan kuitenkaan voi tulkita konsessiiviseksi konnektiiviksi: vaikka kirjaus on tehty, sitä ei hyväksytä. Samaan aikaan se vaikuttaa olevan lähellä esimerkiksi merkitystä tietenkään. Tällöin se olisi modaalinen partikkeli ja ilmaisisi asiaintilan odotuksenmukaisuutta eikä suinkaan odotuksenvastaisuutta (ISK 1601, 1608). Odotuksenmukaisuus ilmenee myös edeltävän lauseen verbistä ennakoida. Myös Krok (2017: 17) on havainnut, että kuitenkin voi joskus ilmentää odotuksenmukaisuutta. Eräissä ei kuitenkaan -ilmauksissa tuntuu lisäksi kaikuvan jonkinlainen pessimistinen implikaatio, hieman samaan tapaan kuin lauseissa ei se kuitenkaan onnistu tai ei siitä kuitenkaan mitään tule. Esimerkin 42 voi ajatella edustavan myös tämänkaltaista käyttöä. Teorialuvussa mainittu murteellinen kuitenkaan-sanan käyttö merkityksessä sittenkään, missään tapauksessa, ainakaan ja varsinkaan (SMS s.v. kuitenkaan) on myös lähellä esimerkin 42 tapausta. On siis mahdollista, että koska ettei kytkee kaksi lausetta toisiinsa, sen jälkeiselle kuitenkaansanalle jää toisenlainen, spesifimpi merkitystehtävä. Myös seuraavassa esimerkissä kuitenkin-sanalla vaikuttaa olevan erityinen merkitysvivahde: 43. Mitä tästä [Talvivaaran] sananmukaisesti sotkusta opimme? Aivan uuden ja mullistavan tekniikan koekaniiniksi ryhtymiseen on suhtauduttava varovasti. Samaa todistaa myös Olkiluoto kolmonen, jonka valmistumista on odoteltu vuodesta Toivoa sopii, että ydinvoimalatyömaan lopputulos on kuitenkin Talvivaaraa parempi. ( ) Esimerkissä 43 kuitenkin toimii että-sanaa laajemmassa kytkentätehtävässä, kun se kytkee toisiinsa nyt mainitun Olkiluoto 3:n ja aiemmin tekstissä mainitun Talvivaaran. Kuitenkin-sanan voidaan kuitenkin ajatella olevan esimerkissä myös merkityksessä sentään tai edes, kuten jo aiemmin esimerkissä 39. Nähdäkseni kuitenkin-sanan voisi tässä luontevasti korvata kyseisillä sanoilla, mitä ei läheskään kaikissa konteksteissa voisi tehdä. Sentään ja edes ovat fokuspartikkelikäytössä keskenään suunnilleen samaa merkitseviä. Yleisesti ottaen fokuspartikkelit tuovat ilmaukseen asteikkotulkinnan mahdollisuuden, ja sentään poimii asteikolta huonot vaihtoehdot vähiten huonon. (ISK 847.) Esimerkissä kuitenkin asettaa fokukseen Talvivaaran ja implikoi, että vaikka Olkiluoto 3:n tekniset ratkaisut ovat jo epäonnistuneet, niin toivottavasti ne eivät epäonnistuisi sentään Talvivaaran tavoin. Vaikka kuitenkin-sanalla on muutenkin fokusoivaa käyttöä, esimerkissä 43 tällainen käyttötapa vaikuttaa erityisen selkeältä. Seuraavassa esimerkissä sentään - tai edes -tulkinta ei puolestaan olisi mahdollinen: 38

44 44. Koko yhteisöä järkyttävien tapauksien jälkeen tekijöitä luonnehditaan lähes poikkeuksetta aivan tavallisiksi ihmisiksi, joilla oli kaikki kunnossa. Muutaman päivän penkomisen jälkeen on ollut tyypillistä, että monenlaisia ongelmia on kuitenkin ollut pinnan alla. ( ) Esimerkissä kuitenkin ilmentää konsessiivisuutta: rikoksentekijöitä on pidetty tavallisina ihmisinä, mutta jälkeen päin onkin paljastunut ongelmia. Jos että kytkee toisiinsa kaksi lausetta, niin kuitenkin muodostaa kytkennän aikaisempaan tekstiin. Tässä kuitenkin ei ole kuitenkaan niin selvästi fokusoivassa käytössä kuin esimerkissä 43. Tämä johtunee jälleen siitä, miten informaatiota on tekstin kuluessa annosteltu. Koska esimerkissä 43 kuitenkin tekee kytkennän jo aiemmin mainittuun Talvivaaraan, se vaikuttaa merkitykseltään erilaiselta. Esimerkissä 44 kytkentä taas on selvemmin konsessiivinen ja täten kuitenkin-sanalle prototyyppinen, koska monenlaisia ongelmia ei ole suoraan mainittu aiemmin tekstissä. Ainoastaan kolmen että kuitenkin -tapauksen perusteella on vaikea tehdä yleistyksiä, mutta vaikuttaisi luontevalta, että jos lauseessa on jo käytetty yhtä kytkentäkeinoa, kuitenkinsanalle jäisi muita tehtäviä. Esimerkeissä 42 ja 43 kuitenkin-sana ilmentää erityisiä semanttisia suhteita, ja esimerkissä 44 se luo kytkennän laajempaan kontekstiin kuin että. Mutta kuitenkin -tapausten yhteydessä tuli esiin, että kuitenkin pystyy tasapainottamaan epäsymmetrisiä, rinnasteisia lauseita. Että-tapauksissa ei kuitenkaan ole havaittavissa tällaista käyttöä ehkä siksi, että että-lauseiden suhde toisiinsa on joka tapauksessa rinnasteisia kiinteämpi niiden toimiessa edeltävän lauseen lauseenjäseninä tai määritteinä (ISK 819). Mutta-lauseessa 39 ja että-lauseessa 43 kuitenkin esiintyy selvästi merkityksessä sentään, ja tällainen tulkinta voisi olla mahdollinen myös joissakin muissa tämän luvun esimerkeissä. Että-lauseessa 42 kuitenkin ilmaisee puolestaan odotuksenmukaisuutta, vaikka se on prototyyppisesti odotuksenvastaisuuden ilmaisija. On mahdollista, että tällaiset erityiset merkitysvivahteet tulisivat esiin erityisesti silloin, kun kuitenkin on konjunktioalkuisessa lauseessa. Esimerkit 45 ja 46 olen keksinyt itse: 45. En lähde ulos, koska siellä kuitenkin sataa. 46. Lähden ulos, vaikka siellä kuitenkin sataa. Molemmissa virkkeissä kuitenkin ilmaisisi esimerkin 40 tapaan pessimististä odotuksenmukaisuutta. Kuviteltu puhuja olisi siis varma, että ulkona sataa, vaikkei asiaintilaa todellisuudessa tiedäkään. Aineistossa on vielä virke, jossa kuitenkin esiintyy konnektiivin kaikesta huolimatta aloittamassa virkkeessä. Kielitoimiston sanakirjassa se on luettu kuitenkin-sanan synonyymiksi (KS s.v. kuitenkin). 39

45 47. Yksi tavallisen kuluttajan suurimmista odotuksista EU-jäsenyydeltä olikin, että suomalaisille elintarvikemarkkinoille saadaan ulkomaista kilpailua ja vaihtoehtoja. Sitä on saatu, ja siitä on nautittu. Kaikesta huolimatta suomalaiset ovat kuitenkin kotimaisen tuotannon suuria ystäviä: vain neljännes syömästämme ruuasta on tuontitavaraa. ( ) Kaikesta huolimatta luo konsessiivisen suhteen aiemmin käsitellyn tuonnin kasvun ja kuitenkin-virkkeessä mainitun tuontitavaran pienen kulutuksen välille. Juuri kaikesta huolimatta on ehkä valittu siksi, että koska tuonnin kasvua on jo käsitelty monesta näkökulmasta, se pystyy semanttisen läpinäkyvyytensä ansiosta tiivistämään hyvin koko edeltävän tekstin, mihin sana kaikki periaatteessa viittaa. Pelkän kuitenkin-sanan käyttäminen ei välttämättä loisi tekstiin niin jyrkkää käännekohtaa. Kuitenkin-sanan tehtäväksi jää ilmauksen kotimainen tuotanto fokusointi: se esitetään kontekstissa uutena asiana, joten sitä on siksi tarpeen korostaa. Lauseenalkuisena kaikesta huolimatta ei tee tällaista fokusointia, vaan sen tehtävänä on siis luoda tekstiin käännekohta. Myös kuitenkin-sanaa käyttämällä voidaan tosin luoda käännekohtia, mutta koska esimerkissä 45 käänne on osoitettu muilla keinoin, kuitenkin toimii muussa tehtävässä. 40

46 4 KUITENKIN JA KUITENKAAN TEKSTIN RAKENTEEN JÄSENTÄJINÄ Siirryn tässä luvussa tarkastelemaan kuitenkin-sanaa suhteessa kokonaisiin teksteihin. Kuitenkin-sanan sisältävillä lauseilla on semanttisessa ja pragmaattisessa mielessä eroa siinä, miten suuri merkitys niillä on tekstin kokonaisrakenteen jäsentämisessä. Joskus ne lähinnä tarkentavat tai täsmentävät edeltävää lausetta tai virkettä, kun taas joskus ne vaikuttavat kytkeytyvän koko aiempaan tekstiin tai toisaalta tuleviin tekstinosiin. Hyödynnän ilmiön tarkastelemisessa Van Dijkin (1983; 1985) ajatuksia lokaalisesta ja globaalisesta koherenssista, joista ensin mainittu tarkoittaa koherenssia peräkkäisten lauseiden välillä jälkimmäisen luonnehtiessa laajempaa diskurssia. Käsittelen tässä luvussa erikseen lokaalisesti ja globaalisesti tekstiä jäsentäviä kuitenkinlauseita. Lokaaliset kuitenkin-lauseet kertovat yleensä jotakin lisätietoa aiemmassa lauseessa tai tekstinosassa mainitusta asiasta. Globaaliset kuitenkin-lauseet antavat puolestaan samalla lisätietoa tulevasta tekstistä. Jaottelu lokaalisiin ja globaalisiin lauseisiin ei käytännössä ole näin selkeä, koska riippuu tulkinnasta, miten suuri merkitys kuitenkin-lauseilla on koko tekstin rakentumisen kannalta. On siis vaikea laskea tarkasti, montako aineiston lausetta kumpaankin ryhmään kuuluu. Joka tapauksessa lokaalisesti jäsentävät kuitenkin-lauseet vaikuttavat paljon harvinaisemmilta kuin globaaliset. Myös Kemppainen (2009: 17 18, 41 42) on käyttänyt virkkeenalkuisia mutta-sanoja käsittelevässä pro gradu -työssään samanlaista jäsennystä. Hän on verrannut lokaalisesti jäsentävää mutta-alkuista virkettä aina edeltävään (ja joskus kahteen edeltävään) lauseeseen, jota hän nimittää taustalauseeksi. Globaalisesti jäsentäviä mutta-virkkeitä hän nimittää puolestaan siirtymälauseiksi. Siirtymälauseilla ei ole selkeää taustalausetta, vaan ne kytkeytyvät laajempiin, edeltäviin tekstinosiin. Lisäksi ne sijaitsevat tekstikappaleiden rajalla. Siirtymälauseen käsitettä on käyttänyt aiemmin ainakin Makkonen-Craig (2005: 68) dialogisia passiivilauseita käsittelevässä tutkimuksessaan. Tarkastelen tässä luvussa kuitenkin-lauseita aina ensin suhteessa edeltävään lauseeseen, mutta en käytä erityistä taustalauseen käsitettä. Joskus kuitenkin-lause hahmottuu edeltävän kanssa symmetriseksi pariksi, jolloin niiden välillä vallitsee konsessiivinen suhde, mutta näin ei ole läheskään aina. Informaatio ei etene tekstissä tasaisesti yhdestä lauseesta tai virkkeestä toiseen, joten siinä mielessä lauseiden, virkkeiden ja kappaleiden rajojen tarkastelu ei ole aina olennaista. Usein se on kuitenkin intuitiivisesti selkein tarkastelutapa. Lukujen 4 ja 5 aineistoesimerkeissä on yleensä pelkästään kokonaisia ja toisiinsa nähden peräkkäisiä kappaleita. Joskus olen lyhentänyt pitkiä kappaleita ja merkinnyt poistettua tekstiä 41

47 kahdella ajatusviivalla. Kokonaiset poistetut kappaleet olen merkinnyt omalla rivillään olevalla kahdella ajatusviivalla. Merkinnät [A] ja [L] tarkoittavat pääkirjoituksen alkua ja loppua. Katkelmien loppuun on merkitty pääkirjoituksen otsikko ja julkaisupäivämäärä. 4.1 Lokaalinen jäsentäminen Lokaalisesti jäsentävä kuitenkin-lause tuo edeltävään lauseeseen tai virkkeeseen jotakin lisätietoa, joka poikkeaa jollakin tavalla aiemmasta tiedosta. Yleensä sen merkitys on silloin tarkentava tai täsmentävä. Tärkeimpänä kriteerinä kuitenkin-lauseen käsittämiseksi lokaaliseksi olen pitänyt sitä, että lause ei kytkeydy millään tavalla seuraaviin tekstissä käsiteltäviin asioihin, kuten luvun 4.2 globaaliset kuitenkin-tapaukset. Lokaaliset kuitenkin-kytkennät ovat kaiken kaikkiaan aina löyhempiä kuin esimerkiksi kahden lauseen väliset mutta-kytkennät. Osa luvun esimerkeistä voidaankin nähdä kontekstuaalisina kytkentöinä (Van Dijk 1985: 113), jolloin niiden suhde edeltävään tekstiin on lähinnä implisiittinen. Seuraavassa esimerkissä kuitenkin-lause ilmaisee tarkentavan lisätiedon edeltävässä lauseessa käsiteltyyn asiaan: 1. [A] Hallitus julkaisi valtion omistajapolitiikan uudet linjaukset. Niissä on paljon hyvää mutta myös epäilyttävää. Linjausten poliittisia särmiä ruvetaan hiomaan ensi viikolla eduskunnassa. Hallitus tarvitsee eduskunnalta siunauksen vähentää valtio-omistusta useassa yhtiössä. Niistä yksi on Posti. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan Posti saatetaan viedä pörssiin. Valtio haluaa kuitenkin säilyttää siitä vähintään niukan (50,1 prosenttia) enemmistöomistuksen. Kansalaisten ja postipalvelujen saamisen turvaamisen näkökulmasta ajatus Postista pörssiyhtiönä on arveluttava. Postin jakelupalvelut pidettävä irti pörssipelistä ( ) Kuitenkin-lauseessa mainittua valtion omistusprosenttia ei käsitellä enää seuraavissa tekstikappaleissa, eikä kuitenkin-lause viittaa tekstissä millään tavalla eteenpäin. Sen sijaan se tarkentaa edeltävää virkettä: vaikka Posti viedään pörssiin, sitä ei yksityistetä kokonaan, vaan valtion päätäntävalta säilyy vielä enemmistöomistuksen turvin. Samankaltainen täsmennys on myös seuraavassa esimerkissä: 2. [A] Kunnat sorvaavat parhaillaan lausuntoja ympäristöministeriölle, mitä mieltä ne ovat valtakunnallisesti arvokkaiksi määritetyistä maisema-alueista, jollaisia on 11 Pohjois-Karjalassa. Ministeriö esittää määrää lisättäväksi koko maassa. Pohjois-Karjalaan ei kuitenkaan ole tulossa uusia kohteita. Tosin useaan Pohjois-Karjalan kohteeseen esitetään laajennuksia. Suurimmat laajennukset tulisivat Lieksaan Kolille sekä Kiteelle Kiteenlahdelle ja Totkunniemeen. Maiseman suojelu-uhkaa täytyy avata ( ) 42

48 Kuitenkaan-lause ilmaisee poikkeuksen: suojelualueita perustetaan lisää koko maahan, mutta ei Pohjois-Karjalaan. Kuitenkaan-virkettä puolestaan täsmentää vielä tosin-sanalla alkava lause. Kyseisellä lauseella on enemmän vaikutusta tekstin kokonaisrakenteeseen kuin kuitenkaan-lauseella, koska teksti käsittelee pääosin juuri tosin-virkkeessä mainittuja suojelualueiden laajennuksia. Edellisten esimerkkien kytkennät ovat siinä mielessä tekstuaalisia, että kuitenkin-lauseiden odotuksenvastaiset osat ovat ymmärrettävissä suhteessa edeltävään tekstiin. Esimerkiksi esimerkin 2 kuitenkin-lauseessa sekä teema (Pohjois-Karjalaan) että reema (ei kuitenkaan ole tulossa uusia kohteita) ovat ennestään tuttuja kappaleen alun perusteella; reema on tosin konsessiivinen siksi, että kappaleen alku on laukaissut lukijassa odotuksen siitä, että uusia kohteita tulisi myös Pohjois-Karjalaan. Esimerkkien 3 ja 4 kytkennät ovat puolestaan kontekstuaalisempia: kuitenkin-sanan luoma konsessiivisuus selittyy niissä selvemmin suhteessa tekstinulkoiseen maailmaan. Tarkastelin esimerkkiä 3 jo luvussa 3, mutta käsittelen vielä tässä yhteydessä sen kontekstuaalista luonnetta. 3. Kisojen alla Putin halusi häivyttää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vapauttamalla vankilasta niin Greenpeace-aktivistit, Pussy Riot -ryhmän jäsenet ja 2000-luvun alussa Putinin haastaneen oligarkki Hodorkovskin. Venäjän homopropagandalait aiheuttavat kuitenkin protesteja kisojen aikaan. Olympialaiset ovat urheilun ja urheilijoiden juhlaa ( ) Kuitenkin-lauseen teemana on ilmaus Venäjän homopropagandalait, jota ei ole mainittu tekstissä aiemmin, eikä sitä mainita myöhemminkään. Tosin se on luonteva osa koko tekstin semanttista koherenssia, koska tekstissä käsitellään Venäjän olympiakisojen poliittista ulottuvuutta. Joka tapauksessa kirjoittaja olettaa lukijan tietävän ennestään kyseisten lakien olemassaolosta, jolloin lauseen on voinut lisätä tekstiin melko löyhästi muuhun kontekstiin nähden. Lause on joka tapauksessa monin tavoin yhteydessä edeltävään tekstiin. Se kytkeytyy edeltävään virkkeeseen jossain määrin konsessiivisessa suhteessa: vaikka kritiikki Putinia kohtaan vähenisi mainittujen armahdusten johdosta, sitä saattaa kuitenkin ilmetä homopropagandan kieltävien lakien takia. Muitakin sidoskeinoja on käytetty: protestit viittaavat aiemmin mainittuun kritiikkiin, ja Venäjästä sekä kisoista on puhuttu tekstissä koko ajan. 4. Tuonnissa suositaan lisäksi lähialueita, sillä tuontiruuasta kolme neljännestä tulee EU:n alueelta: Espanjaa autetaan tomaatti tomaatilta, Kreikkaa oliivi oliivilta. Suomen tärkeimmät tuontimaat ovat kuitenkin Ruotsi, Viro ja Saksa. Tuonti kasvaa, kotimaisuuden arvo säilyy silti ( ) 43

49 Esimerkin 4 kuitenkin-lause kytkeytyy edeltävään, kaksoispisteen jälkeiseen virkkeeseen, jossa mainitaan Kreikka ja Espanja. Kuitenkin asettaa niiden kanssa konsessiiviseen suhteeseen Ruotsin, Viron ja Saksan, joiden sanotaan olevan tärkeimmät tuontimaat. Kuitenkin tekee siis täsmennyksen tuontimaiden suhteen; koko tekstin argumentaation kannalta lauseella ei ole erityistä merkitystä, koska Ruotsista, Virosta ja Saksasta ei enää tämän jälkeen kirjoiteta. Kuitenkin-sanan funktiota esimerkissä ei voi selittää ottamatta huomioon tekstinulkoista maailmaa. Esimerkin konsessiivinen suhde Kreikan ja Espanjan sekä Ruotsin, Viron ja Saksan välillä ei selity muun tekstin perusteella. Espanja ja Kreikka ovat kaksoispisteen jälkeisessä virkkeessä temaattisessa asemassa, jolloin niitä pidetään ennalta tiedettyinä. Ruotsin, Viron ja Saksan olemassaolo tekstissä selittyy sillä, että ne ovat Suomen tärkeimmät tuontimaat. Ilmeisesti näitä tärkeimpiä tuontimaita verrataan juuri Kreikkaan ja Espanjaan siksi, että viimeksi mainitut ovat jutun julkaisuhetkellä olleet vahvasti esillä mediassa talousvaikeuksiensa vuoksi. Tähän viittaa myös maininta Kreikan ja Espanjan auttamisesta. Kuitenkin-kytkentä on siinä mielessä tekstuaalinen, että siinä asettuu symmetrisesti vastakkain kaksi valtioryhmää. Kontekstuaalisuus ilmenee kuitenkin siinä, että Espanja ja Kreikka ylipäätään on mainittu tekstissä. Esimerkissä 5 on yhdessä kappaleessa kaksi kuitenkin-sanaa. Tämä ei ole tekstin tyylin kannalta hyvä ratkaisu, koska tällöin asiaintilojen väliset semanttiset suhteet hämärtyvät. 5. Kansainvälistymisellä ja muista erottautumisella perustellut, mitään merkitsemättömät, mukakieliset yritysten nimet ovat yleistyneet Suomessa voimakkaasti 1990-luvun lopulta lähtien. Leonia ja Merita on jo kuopattu, pian myös Itella. Kuitenkin edelleen eri yhteyksissä silmään osuvat esimerkiksi Destia, Realia, Elenia, Altia ja Trafi. Iskevyyttä ja kansainvälisyyttä tavoittelevat nimet ovat kuitenkin jääneet vieraiksi näidenkin yritysten suomalaisille asiakkaille. Nimillä leikkiminen ei ole halpaa lystiä. Postinkin palauttaminen Itellan paikalle maksanee nyt satojatuhansia euroja. Mukakielisyyttä ei kaipaa kukaan ( ) Ensimmäinen, lauseenalkuinen kuitenkin näyttää luovan lokaalisen kytkennän käytöstä poistettujen ja vielä käytössä olevien mukakielisten nimien välille. Kytkentä on symmetrinen, koska peräkkäiset virkkeet ovat puhefunktioltaan samanlaisia: niissä molemmissa annetaan esimerkkejä mukakielisistä nimistä. Toinen kuitenkin-lause puolestaan luonnehtii koko aiempaa tekstiä, koska siinä tiivistyy pääkirjoituksen teesi mukakielisten nimien huonoudesta. Toisaalta lause sisältää ilmauksen näidenkin yritysten, joka kytkee sen ensisijaisesti edeltävässä kuitenkin-lauseessa mainittuihin yrityksiin. Joka tapauksessa ensimmäinen kuitenkin-lause antaa tarkentavaa lisätietoa, kun taas seuraavan tehtävänä on evaluoida aiemmin käsiteltyjä asioita. On vaikea sanoa, missä määrin kuitenkin-lauseet ovat lopulta lokaalisia tai globaalisia, koska ne molemmat kuljettavat osaltaan tekstin juonta eteenpäin. 44

50 4.2 Globaalinen jäsentäminen Tässä alaluvussa tarkastelen sitä, miten kuitenkin-lauseita käytetään osoittamaan tekstin käännekohtia, joissa siirrytään yhdestä aiheesta toiseen. Tällöin niiden voidaan ajatella olevan eräänlaisia siirtymälauseita. Käsitettä on käyttänyt Makkonen-Craig (2005: 68) lehtitekstin dialogisia passiivilauseita (esim. kysytäänpä asiantuntijalta) käsittelevässä tutkimuksessaan. Hänen mukaansa toimittajat käyttävät siirtymälauseita lehtiteksteissä tietoisestikin. Niiden tehtävänä on ohjata lukijaa tekstissä eteenpäin samalla kun ne saavat tekstin juonen etenemään. Makkonen- Craig on osoittanut dialogisilla passiivilauseilla olevan erilaisia diskursiivisia tehtäviä. (Mts ) Topiikkilause tarkoittaa sellaisia dialogisia passiivilauseita, joiden tehtävänä on erityisesti muuttaa tekstin topiikkia eli puheenaihetta. Topiikkilauseilla on useita käyttötapoja, esimerkiksi topiikin aloittaminen ja lopettaminen, palaaminen aiemmin käsiteltyyn topiikkiin sekä käsittelytavan käänteen osoittaminen. (Mts ) Samankaltaisia tehtäviä on havaittavissa myös aineistoni kuitenkin-lauseilla. Tyypillisesti pääkirjoitus käsittelee vain yhtä aihepiiriä, jolloin sillä voisi sanoa olevan vain yksi topiikki. Puhunkin tässä luvussa enimmäkseen näkökulman vaihtumisesta, kun kuitenkin-lause tuo tekstiin jotakin uutta sisältöä. Van Dijk (1983: 204) on listannut joitakin semanttisia esimerkkejä, jotka ilmentävät topiikin vaihtumista. Näitä ovat esimerkiksi ajan tai paikan vaihdos, näkökulman vaihdos tai uusien osallistujien mukaantuonti. Tyypillisesti vaihdos ilmaistaan eksplisiittisesti esimerkiksi konnektiiveja käyttämällä (mp.). Monet aineiston kuitenkin-lauseista korostavat lisäksi tekstin pääajatusta. Selvimmillään tämä näkyy silloin, kun kuitenkin-lause muistuttaa lähes sanasta sanaan tekstin otsikkoa. Joskus globaaliset kuitenkin-lauseet voi myös ymmärtää eräänlaisena metatekstinä. Metatekstin tai -diskurssin käsite on ymmärretty monella tapaa, mutta Luukka (1992: 25 26) kutsuu metadiskurssiksi niitä tekstien ilmauksia, jotka strukturoivat tekstiä, osoittavat tekstin tuottajan asenteita esittämiään asioita kohtaan, pitävät yllä vuorovaikutusta ja ohjailevat tilannetta. Usein metadiskurssi on määritelty siten, että se ei kuulu tekstin varsinaiseen sisältöön, mutta tämäkään määrittely ei aina päde (mts. 36). Luukan tutkiman tieteellisen tekstin tyypilliset metadiskurssin konventiot vaikuttavat eksplisiittisemmiltä kuin pääkirjoitusten. Esimerkiksi topiikin vaihto ei itsessään ole metadiskurssia, mutta vaihdoksen osoittaminen esimerkiksi siirtyä-verbiä käyttämällä on (mts. 38). Tässä mielessä pääkirjoitusaineistoni kohdalla ei voitaisi puhua varsinaisesti metadiskurssista. Globaalinen kuitenkin-lause jäsentää tekstiä tyypillisimmin niin, että lause (tai virke) kytkeytyy tekstissä sekä taaksepäin että eteenpäin. Kemppainen (2009: 59) käyttää ilmiöstä nimi- 45

51 tystä kaksisuuntainen jäsentäminen. Esimerkissä 6 kuitenkin-lauseen teemana on leksikaalinen viittaus tekstissä aiemmin käsiteltyihin asioihin ja reemana uusi näkökulma, josta topiikkia aletaan käsitellä: 6. Tapaus todistaa, kuinka tärkeää lapsen perusteellinen kuuleminen on. Traumatisoituneen ja pelossa kasvavan lapsen ensimmäinen vastaus on vain harvoin totuus tai ainakaan koko totuus. Sama pätee myös aikuisiin. Eerikan hirveä elämä jätti kuitenkin myös hyvän jäljen. Huhtikuun alussa Suomessa tulee voimaan laki, joka antaa viranomaiselle oikeuden ilmoittaa väkivallan uhasta suoraan poliisille ilman ruuhkaisen lastensuojelun väliporrasta. Viranomainen ei voi kulkea helpointa tietä ( ) Kuitenkin-lauseen siirtymätehtävää korostaa se, että se on erotettu omaksi kappaleekseen. Lauseen alun ilmaus Eerikan hirveä elämä viittaa koko edeltävään tekstiin. Uutena näkökulmana tuodaan esiin se, että Eerikan kohtalossa oli myös jotakin positiivista. Kuitenkin-lauseessa asettuvat vastakkain merkitykseltään vastakohtaiset adjektiivit hirveä ja hyvä, jolloin koko virke auttaa lukijaa ikään kuin metatekstin tavoin jäsentämään pääkirjoituksen sisältöä. Myös kielteisen kuitenkaan-siirtymälauseen teeman paikalla viitataan yleensä aiempaan tekstiin joko leksikaalisesti tai referentiaalisesti pronominia käyttämällä. Lauseessa kiistetään aiemmin esitetty näkökulma, jonka jälkeen sivulauseessa tai kokonaan uudessa virkkeessä esitetään vaihtoehto. Esimerkkinä tästä toimii seuraava katkelma: 7. Ylipäätään Suomessa on vasta viime aikoina alettu ymmärtää, millainen valtti meillä on lumessa ja jäässä. Pohjois-Karjalassakin tähän pyytämättä vaan ei yllättäen lankeavaan turismin veturiin on syytä tarttua entistä hanakammin, niin lyhytaikainen kuin se onkin. Jäätie ei ole kuitenkaan mikään pelkkä turistipyydys, vaan sillä on suuri merkitys myös vakinaisille asukkaille. Se helpottaa muutamaksi talvikuukaudeksi elämää Vuonislahdessa, joka on elävä kylä mutta menetti kauppansa äskettäin. Kauppamatka Kolille on jäätä myöten kohtuullinen. Merkittävä oikotie ( ) Kuitenkin-lauseen teemana oleva subjekti jäätie on koko tekstin aiheena. Lauseen lopussa sekä vaan-alkuisessa sivulauseessa luonnehditaan subjektia: ensin kuitenkaan-lauseen lopussa sen kielletään olevan pelkkä turistipyydys, jonka jälkeen sivulauseessa esitetään uusi näkökulma, eli jäätien merkitys alueen asukkaille. Tällä tavalla koko virke muodostaa siirtymän yhdestä näkökulmasta toiseen. Jäätien merkitys paikallisille asukkaille on tekstissä siinä mielessä turisminäkökohtaa tärkeämpi ajatus, että se näkyy myös tekstin otsikossa. Aiemmin luvussa 3 kävi ilmi, että kuitenkin voi lauseen tasolla fokusoida niitä lauseen osia, jotka ovat kontekstissa merkittävimpiä. Samalla 46

52 tavalla kuitenkin voi toimia myös koko tekstin tasolla: se vaikuttaa usein muodostavan siirtymän kirjoittajan tärkeimmiksi katsomiin näkökulmiin. Esimerkin 8 kuitenkin-lause, jota tarkastelin kertaalleen jo luvussa 3, toimii edellisten esimerkkilauseiden tapaan kaksisuuntaisena jäsentäjänä: 8. Yksi tavallisen kuluttajan suurimmista odotuksista EU-jäsenyydeltä olikin, että suomalaisille elintarvikemarkkinoille saadaan ulkomaista kilpailua ja vaihtoehtoja. Sitä on saatu, ja siitä on nautittu. Kaikesta huolimatta suomalaiset ovat kuitenkin kotimaisen tuotannon suuria ystäviä: vain neljännes syömästämme ruuasta on tuontitavaraa. Tuonnissa suositaan lisäksi lähialueita Tuonti kasvaa, kotimaisuuden arvo säilyy silti ( ) Kuitenkin-lauseen alussa oleva konnektiivi kaikesta huolimatta kytkeytyy koko edeltävään tekstiin. Lopussa mainittua kotimaista tuotantoa ei tosin käsitellä juuri muualla kuin kaksoispisteen jälkeisessä lauseessa, mutta kyseessä on silti näkökulman vaihdos. Kuitenkin-lauseen voidaan jälleen tulkita olevan koko tekstin rakenteen kannalta keskeinen, koska siinä mainittu näkökulma (kotimaisuuden arvo) tulee esiin myös tekstin otsikossa. Esimerkissä 9 kuitenkin-lause on kappaleessa, joka jäsentää muuta tekstiä metatekstin tavoin. Kappaleessa nimittäin asetetaan tekstin sisältö ajallisiin raameihin (puoliltapäivin), jolloin teksti alkaa muistuttaa kertomusta. 9. [A] Kiteen suksitehtaalla on käynnistetty uusien suomalaisten Yoko-suksien valmistus. Yksin tämä uutinen olisi saanut pohjoiskarjalaiset huokaisemaan tyytyväisyydestä. Jo yksin tiedot Yokon suunnitelmista olisivat oikeuttaneet kuvaamaan keskiviikkoa hyvien uutisten päiväksi. Puoliltapäivin saatiin kuitenkin vielä lisää hyvää. Lieksalainen Joptek Oy tiedotti 15 miljoonan euron arvoisesta kaupasta STX:n ranskalaistelakan kanssa. Pohjois-Karjalassa rakennetaan Oasis 3 -risteilijän kylpyhuoneet ja parvekkeet. Pohjois-Karjalan hyvien uutisten päivä ( ) Kuitenkin-kappaleen ensimmäisessä virkkeessä viitataan aiemmin käsiteltyyn puheenaiheeseen ja samalla tekstin otsikkoon (hyvien uutisten päivä), kun taas kuitenkin-lauseen lopussa vihjataan tulevasta (vielä lisää hyvää), eli seuraavasta kappaleesta, jossa tuodaan mukaan uusi osallistuja (Joptek Oy). Näkökulma tai käsittelytapa ei muutu. Kun tulevaa näkökulmaa, käsittelytapaa tai osallistujaa ei ilmaista eksplisiittisesti heti kuitenkin-lauseessa, vaan siihen viitataan epäsuoremmin, informaation annostelu toimii myös tyylikeinona. Tekemällä tällä tavalla vihjauksia ja luonnehdintoja tulevasta aiheesta kirjoittaja pyrkii herättämään lukijan kiinnostuksen. Samalla kirjoittajan oma ääni tulee selvemmin esiin. 47

53 Kuitenkin-lause ei aina muodosta sidosta niin, että virkkeen (tai kappaleen) alkuosa viittaisi edeltävään tekstiin ja loppuosa tulevaan, kuten edellisissä esimerkeissä. Seuraavan esimerkin kuitenkaan-lause on siinä mielessä epätyypillinen, että se ei suoranaisesti kiistä aiemmin mainittua asiaa vaan aloittaa suoraan uuden alatopiikin: 10. [A] Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd.) lupaus pistää vauhtia venäjän kielen opetuksen vahvistamiseen Itä-Suomessa (Karjalainen, 12.1.) tulee tarpeeseen. Ruotsin kielen asema opetuksessa ei tule kuitenkaan muuttumaan. Jo kolmannen kerran saivat viime viikolla Tohmajärvi ja muutama muu Itä-Suomen kunta opetus- ja kulttuuriministeriöltä kielteisen vastauksen pyyntöönsä korvata perusopetuksen ruotsin kielen opetus venäjällä. Venäjän opetuksen vahvistaminen tulee tarpeeseen ( ) Kuitenkin-lauseen teemana on Ruotsin kielen asema opetuksessa. Lauseen alussa ei siis viitata suoraan aiemmin mainittuun venäjän opetukseen. Leksikaalinen sidos aiempaan tekstiin nähden muodostuu kuitenkin siten, että venäjän ja ruotsin kielet ovat toistensa lähikäsitteitä. Sidoksessa on myös siinä mielessä kontekstuaalisia piirteitä, että venäjän kielen opetuksen asemasta puhuttaessa on odotettavissa, että myös ruotsi mainitaan ennen pitkää. Eräs erityinen tapa, jolla kuitenkin-lause voi yhdistyä tulevaan tekstiin, on ilmaista eksplisiittisesti, että topiikkia käsitellään seuraavaksi kahdesta näkökulmasta. Tällaisia tapauksia on aineistossa kolme, ja tämänkaltaisia jäsennyksiä on tehty aineistossa myös ilman kuitenkinsanaa. Tämä on lähellä Luukan (1992: 82) käsittelemää metadiskurssin keinoa, jolla kuvataan tekstin osarakennetta numeraalien avulla. 11. [A] Luomutuotannon lisäämisestä on laadittu suunnitelma suunnitelman perään. EU:hun liityttäessä Suomelle tavoiteltiin 15 prosentin luomutuotantoa, mutta tavoitteesta jäätiin kirkkaasti jälkeen. Vähitellen markkinoilla alkoi kuitenkin toimia kaksi konsulttia. Viljelijöitä alkoi konsultoida raha, sillä luomutuotanto osoittautui järkeväksi erikoistumisvaihtoehdoksi. Luomutuotteiden lisähinta ja erikoistuet tekivät siitä kannattavaa. Kuluttajien konsulttina alkoi toimia laatu. Moni mieltää luomuruuan laadukkaaksi niin maultaan kuin periaatteiltaankin. Kun tästä ollaan valmiita maksamaan, tuotanto ja kulutus ovat vähitellen alkaneet kohdata. Ennakkoluulot ovat väistyneet puolin ja toisin ( ) Esimerkin 11 kuitenkin-lause pohjustaa tulevaa tekstiä. Lauseen lopun ilmaus kaksi konsulttia viittaa kahteen näkökulmaan, joista topiikkia käsitellään kahdessa seuraavassa kappaleessa. Kaksi konsulttia tarkoittaa, että kun luomua ei osattu suunnitelmista huolimatta konsultoida, se alkoi konsultoida itse itseään rahan ja laadun kautta. Kuitenkin-sanan ilmentämä konsessiivisuus syntyy aiemmin toteutumattomien tavoitteiden ja sittemmin onnistuneen konsultoinnin välille. 48

54 Tekstin loppupuolella sijaitseva kuitenkin-lause voi joskus tehdä yhteenvedon koko edeltävästä tekstistä esimerkin 12 tapaan. Tällainen kokoava lause kytkeytyy tyypillisesti myös tekstin alkuun, jolloin muodostuu eräänlainen kehysrakenne. 12. [A] Kansalaisten mielikuvat puolueista ja niiden johtajista ovat heikentyneet tällä vaalikaudella, ja erityisesti kokoomuksen johto saa osaamisestaan murska-arviot. Tämä käy ilmi Yleisradion uutisten (25.5.) haltuunsa saamasta puolueiden tuoreesta imagotutkimuksesta, jota se vertasi viime syksynä tehtyyn vastaavaan tutkimukseen. Tämänkin kyselyn tulos on osaltaan varmistamassa, että kokoomus vaihtaa kesäkuussa puheenjohtajaansa. Stubb on ahdingossa, etenkin saatuaan haastajakseen suositun sisäministerin Petteri Orvon. Kaikilla puolueilla on kuitenkin nyt vakavan itsetutkiskelun paikka. Jo ennestään alhaisiin äänestysprosentteihin on vaikea odottaa parannusta, kun usko kaikkiin puolueisiin on näin matalissa kantimissa. [L] Usko puolueisiin hälyttävän matalalla ( ) Tekstin ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan, että kansalaiset eivät luota puolueisiin. Tämän jälkeen asiaa käsitellään eri puolueiden kannalta, kaikkein eniten kokoomuksen. Kokoomusta käsitellään myös toiseksi viimeisessä kappaleessa, joten viimeisen kappaleen kuitenkin-lause muuttaa tarkastelutapaa ottamalla huomioon kaikki puolueet yhden sijaan. Samalla viimeisessä kappaleessa toistuu tekstin alussa ja otsikossa ilmaistu kansalaisluottamuksen puute. Esimerkissä 13 on myös kehysmäinen rakenne: 13. [A] Perussuomalaisten puheenjohtajalta Timo Soinilta ilmestyi ihmeellinen testamentti, tuskin kuitenkaan viimeinen. Soinin itse itsestään kirjoittama kirja on sekoitus narsistista itsekehua ja oman puolueen potkimista. Soini on rehellinen. Puolue ei pysyisi kasassa ilman häntä. Itsevaltius on myös taakka, sillä raskas työ käy terveyden päälle. Tätä taakkaa Soini haluaisi jakaa. Lisäksi hän haluaisi päästä eroon puolueeseen pesiytyneistä hörhöilmiöistä. Soini on maksanut omalla terveydellään perussuomalaisten ilmiömäisen nousuun. Soini ei kuitenkaan olisi Soini, ellei hän tietäisi, että tällaiset paljastukset vain kasvattavat hänen ja perussuomalaisten suosiota sopivasti kaksien vaalien alla. [L] Soinin ihmeellinen testamentti ( ) Ensimmäinen kuitenkaan ilmaisee lauseessa konsessiivisuutta siten, että vaikka testamenttia pidetään yleensä lopullisena, niin nyt kirjoittaja uskoo Soinin kirjoittavan vielä lisää testamentteja. Kuitenkaan-lauseke toimii toisaalta lokaalisena tarkennuksena, mutta toisaalta sillä voidaan nähdä olevan vaikutusta myös koko tekstin argumentaatioon. Tekstin viimeisessä kuitenkaan-virkkeessä kirjoittaja arvioi kirjan merkitystä perussuomalaisten vaalimenestyksen kannalta. Virke liittyy topiikkinsa ja sen käsittelytavan puolesta 49

55 esimerkin ensimmäiseen kuitenkaan-lauseeseen, joka implikoi, että kirjoja saattaa ilmestyä tulevaisuudessakin sopivasti vaalien aikoihin. Esimerkistä poistettu tekstinosa puolestaan käsittelee lähinnä kirjan sisältöä. Tällä tavalla tekstiin muodostuu eräänlainen kehysrakenne, jonka alussa ja lopussa kirjoittajan tarkastelutapa on vähättelevä: kirjaa pidetään lähinnä vaalitaktikointina. Viimeisen kuitenkaan-virkkeen siirtymätehtävää korostaa se, että lause Soini ei kuitenkaan olisi Soini on rakenteeltaan kiteytynyt, kärjistävä ilmaus. Tällöin se nousee esiin muusta tekstistä ja osoittaa selkeästi käsittelytavan vaihtumisen. Tekstin alun lauseke tuskin kuitenkaan viimeinen implikoi samankaltaista asennoitumista ja liittyy siinä mielessä tekstin loppuun. Kuitenkin-virke voi myös lopettaa topiikin ilman, että se viittaa millään tavalla tulevaan tekstiin. Tällainen käyttötapa vaikuttaa kuitenkin paljon harvinaisemmalta kuin kaksisuuntainen jäsentäminen. Esimerkki 14 on lähellä edellisessä luvussa käsiteltyä lokaalista jäsentämistä, mutta erona on se, että kuitenkin-virkkeellä on tyylillisistä syistä vahvemmin koko tekstiä jäsentävä tehtävä. 14. Joensuulle ja seutukunnalle laadittiin ilmastostrategia vuonna Ilmastostrategia ja sen toteuttamisohjelma ovat oikea tapa reagoida Kioton ilmastosopimuksen vaatimuksiin. Kioton ilmastosopimus päättyy ensi vuoden lopussa, joten miinusta Joensuun seudun ilmastonsuojelutoimissa on ilmastostrategian laatiminen kovin myöhään. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ilmastonsuojelun vaikeus on sen näkymättömyys. Tämänhetkiset suojelutoimenpiteet konkretisoituvat vasta kymmenien vuosien päästä. Ilmastonsuojelu ainoa oikea tie ( ) Kuitenkin-virke päättää topiikin, joka käsittelee Joensuun ilmastostrategiaa. Seuraava lyhyt kappale puolestaan kertoo ilmastonsuojelusta yleisemmin. Kuitenkin-virkkeen vakiintunut sanonta parempi myöhään kuin ei milloinkaan luo vaikutelman, että kirjoittaja on sanonut asiasta kaiken, mitä pystyy sanomaan, ja tämän jälkeen voidaan siirtyä muihin asioihin. Tätä korostaa se, että kuitenkin esiintyy tekstissä periaatteessa omana lausumanaan, johon on yhdistetty ajatusviivalla toinen, finiittiverbitön lausuma. 4.3 Yhteenveto Jaoin kuitenkin-lauseet lokaalisesti ja globaalisesti jäsentäviin eritoten sillä perusteella, että lokaaliset lauseet eivät kerro tulevien tekstinosien sisällöistä. Lokaalisten kuitenkin-lauseiden tehtävänä on esittää jokin tarkentava tai täsmentävä lisätieto edellisen lauseen sisältöön. Periaat- 50

56 teessa lokaalisten kuitenkin-kytkentöjen voisi tässä mielessä ajatella olevan lähellä mutta-kytkentöjä tai sanakirjoissa mainittua kuitenkin-sanan virkkeensisäistä käyttöä, mutta käytännössä ne ovat lähes aina näitä vähemmän kiinteässä suhteessa kontekstiinsa. Tämä johtuu myös siitä, että monet aineiston lokaaliset kuitenkin-kytkennät ovat jossain määrin kontekstuaalisia. Tällöin ne eivät kytkeydy selkeästi edeltävään lauseeseen tai tekstinosaan, vaan kuitenkin-lauseessa voidaan esimerkiksi käsitellä löyhästi edeltävän tekstin aihepiiriin liittyviä asioita. Näissä tapauksissa kytkentä suuntautuu puhtaasti tekstin sijaan kirjoittajan ja lukijan yhteiseen oletettuun kokemusmaailmaan: kirjoittaja olettaa, että kuitenkin-lauseen sisältö on lukijan maailmantiedon perusteella ymmärrettävissä ja konsessiiviseksi tulkittavissa. Puhtaasti lokaaliset kuitenkin-lauseet ovat aineistossa paljon harvinaisempia kuin globaaliset, sillä yleensä kuitenkin-lauseet vaikuttavat implikoivan tavalla tai toisella tulevan tekstin sisältöä. Toisaalta joskus jokin kuitenkin-lause on vaikea luokitella tarkasti joko lokaaliseksi tai globaaliseksi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että pääkirjoitusaineistossa siirtymät yhdestä topiikista tai näkökulmasta toiseen eivät tapahdu pelkästään selkeiden siirtymälauseiden avulla, vaan informaatio ennemminkin virtaa yhdestä asiasta toiseen. Siirtymälauseiksi tulkittavia globaalisia kuitenkin-lauseita aineistossa on tosin runsaasti. Kuitenkin-lause on jo visuaalisestikin tulkittavissa globaaliseksi silloin, kun se esiintyy omana kappaleenaan. Globaalisten kuitenkin-lauseiden tehtävänä on jäsentää tekstin kokonaisrakennetta. Tyypillisesti niissä tiivistyy sekä edeltävän että tulevan tekstin sisältö. Kuitenkin-lauseen teeman paikalla on tällöin viittaus edeltävän tekstin perusteella tuttuun asiaan, kun taas reeman paikalla esitetään uusi näkökulma mainittuun topiikkiin. Seuraavissa tekstinosassa topiikkia käsitellään tästä näkökulmasta. Kuitenkaan-lauseissa teeman paikalla on niin ikään tuttu asia, joka reemassa kiistetään. Seuraavassa lauseessa esitellään uusi näkökulma. Globaalisesti tekstiä jäsentävät kuitenkin- tai kuitenkaan-lauseet eivät aina toimi tällä tavalla kaksisuuntaisesti, vaan ne voivat myös aloittaa uuden topiikin ilman selkeää viittausta aiempaan tekstiin tai lopettaa käsitellyn topiikin ikään kuin yhteenvetomaisesti. Tällaiset käyttötavat ovat kuitenkin harvinaisia. Yleisempää on sen sijaan se, että tekstin loppupuolella sijaitsevassa kuitenkin-lauseessa tiivistyy koko tekstin keskeisin teesi. Tällainen tekstin ydinteemojen ilmeneminen kuitenkin-lauseissa on yleistä muissakin tekstin kohdissa kuin lopussa. Usein nämä lauseet muistuttavat myös tekstin otsikkoa. 51

57 5 KUITENKIN- JA KUITENKAAN-SANOJEN DIALOGISTA TARKASTELUA Dialogisuus tulee selvimmillään ilmi silloin, kun tekstissä referoidaan eri lähteitä. Tarkastelenkin tässä luvussa sitä, miten pääkirjoituksen kirjoittajan ääni suhteutuu vieraisiin ääniin kuitenkin-sanan välityksellä. Käsittelen myös tapauksia, joissa vierasta ääntä ei edusta mikään spesifi taho, vaan ennemminkin kirjoittajan konstruoima näkemys jostakin vallalla olevasta tilanteesta. Tyypillisesti kirjoittajan väittämä asemoidaan kuitenkin-sanaa käyttämällä tekstissä vahvemmaksi kuin vieraan äänen väittämä. Käytännössä aineiston esimerkit ovat harvoin näin selkeitä väitteen ja vastaväitteen kuvioita, koska kirjoittajan persoona pyritään pääkirjoituksissa häivyttämään. Myös muut osapuolet ilmaistaan usein hämärästi. Heikkisen (1999: 277) mukaan pääkirjoituksiin tuodaan keskustelun elementtejä esimerkiksi viittaamalla epätäsmällisesti puheisiin tai arvosteluun. Tämän luvun esimerkit ovat limittäisiä luvun 4 esimerkkien kanssa. Kirjoittajan ääni tulee tekstissä nimittäin vahvasti esille esimerkiksi niissä tapauksissa, kun tekstin rakennetta selvennetään kuitenkin-siirtymälauseita käyttämällä. Toisaalta joissakin luvun 4 esimerkeissä, varsinkin lokaalisissa tapauksissa, kuitenkin-sanalla ei juurikaan ole roolia kirjoittajan äänen korostamisessa. Olen käyttänyt eri äänten vuorovaikutuksen tarkastelun taustana Virtasen (2015) ja Juvosen (2014) tutkimuksia toiminto- tai retorisista kuvioista. Virtasen mukaan eräs kulttuurisesti yleinen toimintokuvio on ESITTELY KOMMENTTI, jossa esittely voi tarkoittaa esimerkiksi kuvausta tai referointia ja kommentti puolestaan kyseenalaistusta, kehua ja parannusehdotusta (Virtanen 2015: 39 40). Toimintokuviot ilmenevät eri yleisyystasoilla, ja esimerkiksi Virtasen tarkastelemissa kirja-arvioissa yleinen ESITTELY EVALUOINTI PERUSTELU-kuvio hahmottuu edellä mainitun pohjalle (mts. 160). Alaluvussa 5.1 tarkastelen kuitenkin-sanaa osana ESIT- TELY KOMMENTTI-kuviota. Alaluvussa 5.2 tarkastelen tapauksia, joissa kirjoittaja esittää myönnytyksiä vierasta ääntä kohtaan. Nämäkin kuviot hahmottuvat esittelyn ja kommentin kuvion pohjalle, jossa esittelyn paikalla kirjoittaja osoittaa ymmärtävänsä vieraan osapuolen näkemyksiä. Tämän tarkemmin en ole ryhmitellyt toimintokuvioita, koska ne ovat pääkirjoituksissa yleensä läsnä pelkästään implisiittisesti, jolloin niiden tutkiminen on vaikeaa. 52

58 5.1 Kuitenkin-lause kannanottona Kuitenkin-sanojen ympäriltä voidaan usein hahmottaa ESITTELY KOMMENTTI-tyyppinen kuvio. Esittely toteutuu tilanteen kuvauksena tai jonkin lähteen referointina. Kuitenkin-lause taas kuuluu kuvion kommenttiosaan, ja sen tehtävänä on ottaa tavalla tai toisella kantaa esittelyosassa mainittuun asiaintilaan. Kommentti edustaa tyypillisesti esittelyä selvemmin kirjoittajan omaa ääntä, ja se on myös lähes aina esittelyosassa esiteltyä väittämää merkittävämpi näkemys. Joskus kommenttia seuraa vielä perustelu. Puhun tässä tutkimuksessa kommenttiosan kohdalla yleensä kannanotosta. Kannanotolla tarkoitan sitä, että kuitenkin-lause esittää tyypillisesti vaihtoehtoisen näkökulman, jolloin se samalla evaluoi edeltävän väitteen jollakin tavalla paikkaansa pitämättömäksi. Evaluointi voi olla havaittavissa esimerkiksi deonttista modaalisuutta ilmentävien ilmausten kautta (ks. ISK 1554) sekä erilaisten evaluoivien adjektiivien kautta (aineistossa esim. tärkeä, mahdoton ja hyvä). Luvun esimerkkien esittelyosan lause tai lauseet on alleviivattu. Tarkastelen aluksi kuitenkaan-lauseita, jotka ovat kiistävän luonteensa takia yleensä selvemmin kirjoittajan ääntä korostavia kuin kuitenkin-lauseet. Esimerkissä 1 vierasta ääntä edustaa hallituksen lupaus, johon kirjoittaja esittää kuitenkaan-virkkeessä poikkeavan näkemyksen, jota sen jälkeen perustelee. 1. Linnoittautuminen itsenäisyyden muurin taakse ei pelasta pikkukuntia siltä, että tulevina vuosina veroprosenttia on pakko nostaa rajusti, on otettava lisää velkaa velan päälle, samoin karsittava ja lopetettava kuntalaisten palveluja. Hallitus on luvannut, että kuntien pakkoliitoksia ei esitetä. Sekään ei kuitenkaan takaa pikkukuntien itsenäisyyttä. Nimittäin hallituksella on keinoja säädellä valtionosuuksia, verotusta ja kunnille sälytettäviä lisätehtäviä niin, että kuntien on pakko hakea kumppaneita. Keppiä ja porkkanaa on luvassa. Näin on vihjannut myös kuntaministeri. Kuntien otettava ote omiin käsiin uudistuksissa ( ) Toisen kappaleen alussa mainitaan hallituksen lupaus, jonka mukaan kuntien pakkoliitoksia ei tule. Tätä seuraa kuitenkaan-lause, joka toimii kirjoittajan oman poikkeavan näkökulman esittäjänä suhteessa hallituksen lausuntoon. Kielteinen lause kytkeytyy kiinteästi edeltävään tekstiin pronominin ja liitepartikkelin yhdistelmän sekään välityksellä, jolloin muodostuu voimakkaan kiistävä sävy. Kirjoittaja perustelee vielä omaa näkemystään sanalla nimittäin alkavalla virkkeellä, ja kappaleen lopussa hän kertoo kuntaministerin vihjauksesta, joka osaltaan tukee hänen omaa näkemystään. Näin kirjoittaja rakentaa dialogia omien tulkintojensa ja vieraan osapuolen näkemysten välille. Dialogin rakentamisen lisäksi kuitenkaan-lause kytkeytyy edeltävään kappaleeseen, jossa on myös mainittu pikkukunnat. Kuitenkaan vaikuttaa täten myös korostavan kontekstin pääasiallista puheenaihetta eli kuntien asemaa. 53

59 Myös seuraavassa esimerkissä on painokas, kielteinen kuitenkaan-sanan sisältävä lause: 2. Täksi vuodeksi seitsemän Pohjois-Karjalan kuntaa nosti veroprosenttia, mutta se ei pelastanut taloutta eikä riitä korjausliikkeeksi. Useissa kunnissa ollaan taas samassa pakkoraossa. Verotuksen kiristäminen nähdään välttämättömäksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Kuntien kujanjuoksu veroprosenttien kanssa soi kuin tuomiopäivän pasuuna. Kunnat korottavat vuodesta toiseen veroprosentteja omilla päätöksillä. Verojen noston sijaan tiukempaa menokuria ( ) Esimerkin ensimmäisessä virkkeessä on mutta-lause, joka sinänsä toimii jo kirjoittajan kannanottona evaluoivan ilmauksen ei riitä ansiosta. Kirjoittaja ei siis usko, että veroprosentin korottamisesta olisi hyötyä, ja tämä on koko tekstin keskeinen, otsikostakin ilmenevä väittämä. Veroprosentin korottamisen välttämättömyys mainitaan myös kuitenkin-lausetta edeltävän lauseen alussa passiivimuotoista verbiä käyttämällä, millä viitataan kuntapäättäjiin yleisesti. Kirjoittaja kumoaa näkemyksen kielteisellä, kuitenkaan-sanan sisältävällä relatiivilauseella. Kuitenkaanlause on monien tässä tutkimuksessa käsiteltyjen esimerkkien tapaan tekstin argumentaation kannalta merkittävä, sillä siinä toistuu tekstin pääasiallinen teesi. Lause on myös retorisesti tehokas, koska se ainoastaan kumoaa päälauseen väittämän ilman varsinaisia perusteluja. Esimerkki 3 sisältää edellisten tapaan kiistävän kuitenkaan-lauseen, joka on osa ESIT- TELY KANNANOTTO-kuviota. Kuvio on rakenteeltaan samanlainen kuin esimerkeissä 1 ja 2 mutta tekstin osallistujaroolien takia hieman eri tavalla tulkittavissa. 3. [A] Vappu ja moni muu kansanjuhla on liian monille roskaamisen riemujuhlaa. Ikävän törkyiset jäljet näkyvät tänäänkin kaduilla ja puistoissa. Joensuussa puistojen ja katujen siivoaminen maksaa vuodessa noin euroa. Helsingissä yksin vappusiivous maksaa sen moninkertaisesti. Noille rahoille olisi järkevämpää ja tärkeämpää käyttöä. Viranomaiset ja jätehuollon toimijat kehittävät koko ajan kierrätykseen perustuvaa jätteiden hyötykäyttöä. Tästä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, elleivät ihmiset muuta asennettaan ja omaa toimintaansa. Kierrätyskasvatusta on lisättävä ja tehostettava kaikissa ikäluokissa päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja aina virkeisiin vanhuskerhoihin asti. Tämä on välttämätöntä, koska kaikki roskaavat. Roskaamisen riemujuhlasta asennemuutokseen ( ) Kuitenkaan-lause evaluoi edeltävän lauseen ilmaisemaa asiaintilaa eli jätteiden hyötykäytön kehittämistä turhaksi (ei mitään hyötyä) tosin siinä tapauksessa, jos ihmiset edelleen roskaavat. Kuitenkaan-lauseen ilmaisema paheksunta ei siis kohdistu edeltävässä virkkeessä mainittuihin jätehuollon toimijoihin vaan roskaaviin ihmisiin. Jätteiden hyötykäytön kehittäminen on tuotu tekstiin mukaan yksittäisenä esimerkkinä, joka muodollisesti toimii osana ESITTELY KAN- NANOTTO-kuviota mutta johon kannanotto ei käytännössä kohdistu. Kokonaisuudessaan teksti 54

60 väittää, että ihmisten on muutettava toimintaansa, koska seuraukset ovat kalliit. Perustelut eli roskaamisen kalliit seuraukset tuodaan tosin tällä kertaa ilmi heti tekstin alussa. On vielä huomioitava, että kuitenkaan-virkkeellä on esimerkissä myös tekstiä jäsentäviä tehtäviä: ensinnäkin se sisältää ilmauksen muuttaa asennetta, jolla on suora vastine tekstin otsikossa (asennemuutos). Toiseksi se luo siirtymän seuraavaan kappaleeseen, jossa esitetään vaatimuksia nesessiivirakennetta käyttämällä (on lisättävä ja tehostettava) (ks. ISK 1581). Siinä mielessä virke toimii tekstissä käännekohtana. Siirryn seuraavaksi kuitenkaan-tapauksista kuitenkin-tapauksiin. Kuitenkin-lauseet eivät yleensä ole yhtä tiiviisti yhteydessä edeltävään tekstinosaan kuin kuitenkaan-lauseet, mutta ESITTELY KANNANOTTO -kuvio voi silti olla havaittavissa. Seuraavan esimerkin esittelynä ja vieraana äänenä toimii Karjalaisen aikaisempi juttu, jossa on kerrottu, että Laajakaista ohjelma ei etene suunnitellusti. 4. [A] Laajakaistojen rakentaminen maaseudulle ei suju niin kuin on ollut tarkoitus, ja laajakaista ohjelmasta on valmiina vasta reilu kolmannes (Karjalainen, ). Hyvät tietoliikenneyhteydet ovat kuitenkin maaseudun asukkaille jopa tärkeämpiä kuin kaupunkilaisille. Nimenomaan haja-asutusalueiden tulevaisuus on etäyhteyksien varassa. Ainakaan tämän hetken mobiiliverkolla ei kyetä kattavasti ja riittävällä nopeudella hoitamaan lääkärivastaanottoja tai muita vaativia tietoliikenneyhteyksiä. Kuituprojekteihin vauhtia ( ) Kirjoittaja vetoaa laajakaistoja rakentavaan tahoon perustelemalla, miksi työ olisi hyvä saada tehdyksi nopeasti. Kappaleen ensimmäisessä, aiempaa juttua referoivassa virkkeessä todetaan töiden viivästyminen, ja sitä seuraavassa kuitenkin-lauseessa asiaintilaa evaluoidaan. Koska kyseessä on koko tekstin ensimmäinen kappale, kuitenkin-lause ei ole selkeästi reaktiivinen edeltävään virkkeeseen nähden, vaan sen tehtävänä on myös linjata koko tulevaa tekstiä. Lauseessa ei evaluoida selkeästi edeltävän virkkeen yksittäistapausta (esimerkiksi sanoin tämä ei riitä), vaan siinä esitetään yleisen tason näkemys tietoliikenneyhteyksien merkityksestä maaseudulla. Kuitenkin-lause ja edeltävä virke kytkeytyvät toisiinsa leksikaalisesti, koska molemmissa puhutaan maaseudusta. Topiikkia vain käsitellään eri tasoilla, esittelyvirkkeessä yksittäisemällä ja kuitenkin-lauseessa yleisemmällä. Kytkennän löyhyyttä lisää sekin, että kuitenkin-lauseessa on kontrastoitu keskenään maaseudun ja kaupungin asukkaat. Kuitenkin siis tuo tämän vastakkainasettelun tekstiin mukaan uutena näkökulmana. Teksti ei käsittele kaupunkien laajakaistaverkkoja ollenkaan, mutta kaupunkilaiset nousevat ikään kuin luonnostaan esiin tekstin aihepiirin myötä, hieman samaan tapaan kuin ruotsin kieli suhteessa venäjään luvun 4.2 esimerkissä 10. Kirjoittaja vaikuttaa siis 55

61 olettavan, että jotkut tahot pitävät toimivia laajakaistayhteyksiä tärkeinä ainoastaan kaupungeissa syrjäseutujen kustannuksella. Tulkintaa tukee se, että lause sisältää fokuspartikkelin jopa, joka nostaa esiin vähiten todennäköisenä pidetyn vaihtoehdon eli tässä tapauksessa toimivien yhteyksien tärkeyden maaseudulla (ISK 839). Vaikka kuitenkin-lause ei ole selkeästi reaktiivinen edeltävään virkkeeseen nähden, siinä on kirjoittajan asennetta ilmentäviä piirteitä. Se on rakenteeltaan luonnehtiva predikatiivilause, jossa luonnehtivana sanana on komparatiivimuotoinen adjektiivi tärkeämpi. Lausetta seuraa vielä ilmauksella nimenomaan alkava täsmentävä ja perusteleva lause. Esimerkissä on kaiken kaikkiaan nähtävissä samanlainen toimintokuvio kuin aiemmissakin: siinä on sekä esittelevä että kommentoiva osa. Mukana on vielä myös perusteleva osa: seuraavassa kappaleessa kerrotaan, että laajakaistaa tarvitaan esimerkiksi lääkäripalvelujen toimivuuden takia. Kuitenkin-sanaa käyttämällä on mahdollista vertailla myös muiden osapuolten näkemyksiä keskenään ilman, että erityisesti kirjoittajan näkökulma tulisi ilmi. Toki kirjoittaja kuitenkin valitsee, mitä näkemyksiä tekstissä esitellään ja mitä niistä pidetään merkittävimpinä. Esimerkissä 5 kannanoton paikalla on syöpätutkijoiden ääntä edustava lausunto: 5. Pelkoja ja epäluuloja pitää yllä säteilyn yhteys syöpään. Säteily aiheuttaa syöpää suoraan ja välillisesti suoraan onnettomuuspaikalla ja sen lähellä, välillisesti ja hitaammin pitkän ajan kuluessa kauempana. Suomessakin on yhä 30 vuoden jälkeen mitattavissa Tshernobylistä levinnyttä radioaktiivista cesiumin säteilyä. Syöpätutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että yhdenkään Suomessa todetun syöpätapauksen ei voida varmuudella osoittaa aiheutuneen Tshernobylistä levinneistä laskeumista. Tosin arviointi on vaikeaa, sillä cesium-laskeuman säteilyn aiheuttama syöpä ei välttämättä poikkea muista syövistä. Suomessa merkittäviä terveysriskejä aiheuttavat myös muun muassa radonsäteily ja sisäilman epäpuhtaudet. Ydinsäteily säikäytti ja paransi turvavalvontaa ( ) Keskimmäisen kappaleen ensimmäisessä virkkeessä kerrotaan Suomen cesiumpitoisuuksista lähdettä tarkemmin mainitsematta. Sitä seuraavassa kuitenkin-virkkeessä taas tuodaan esiin syöpätutkijoiden näkökulma, joka on konsessiivisessa suhteessa ensimmäisen virkkeen väitteeseen: vaikka cesiumia on, se ei kuitenkaan aiheuta syöpää. Siten koko virke kytkeytyy myös katkelman ensimmäiseen kappaleeseen, jossa syöpä on jo kertaalleen mainittu. Esimerkin kolmas kappale alkaa tosin-alkuisella virkkeellä, joka tuo esiin taas uuden tutkimustietoon perustuvan ajatuksen, jonka mukaan syövän syy cesium tai jokin muu on vaikea todeta. Säteilyn ja syövän yhteyttä käsitellään siis monesta näkökulmasta. Pääkirjoitus on kirjoitettu Tšernobylin onnettomuuden 30-vuotispäivän takia, ja se on luonteeltaan pohdiskeleva, ei niinkään kantaaottava. Vaikka kuitenkin-virkkeellä on tässäkin esimerkissä kannanoton 56

62 tehtävä, se ei ole kuitenkaan ainoa voimaan jäävä näkökulma. Toisaalta jos tarkastellaan pelkästään yksittäistä kuitenkin-virkettä, se sisältää hyvin painokkaan ilmauksen ei yhdenkään. Siinä mielessä kuitenkin ilmentää paikallisella tasolla painokkuutta, mutta ei välttämättä koko tekstin tasolla. Tekstissä, josta esimerkki 6 on peräisin, ei myöskään pyritä esittämään selkeää kantaa käsiteltävään aiheeseen, vaan tyyli on pohtivampaa. 6. Euroalueella pelätään nyt erityisesti sitä, että Syriza saisi yksin enemmistön parlamenttiin. Todennäköisempää on kuitenkin, että se joutuu neuvottelemaan hallitusyhteistyöstä muiden parlamenttipuolueiden kanssa. Syrizan johto onkin valmistautunut vaalienaluspäivinä kumpaankin vaihtoehtoon: kovilla puheilla rakennettiin pesä kreikkalaisten sydämiin, mutta vaalien lähestyessä tarvitaan pehmennystä. Kreikka ei pysty selviämään ylpeästi yksin, vaan se joutuu turvautumaan sekä lainanantajiinsa ja lainoihin että euroalueeseen. Syriza ravistaa koko Eurooppaa ( ) Esimerkissä esittelynä toimii virke, jossa passiivimuotoista verbiä pelätään käyttämällä tuodaan esiin se yleinen pelko, että Syriza-puolue saa yksin enemmistöaseman Kreikan parlamentissa. Kuitenkin-virkkeessä kerrotaan puolestaan toisesta mahdollisuudesta, eli siitä, ettei Syriza saisikaan enemmistöä. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi, ja se onkin mainittu suoraan (todennäköisempää on). Komparatiivimuotoinen adjektiivi sinänsä on jo kontrastia ilmentävä sidoskeino (Enkvist 1978: 43), joten kuitenkin-sanan tehtävänä on tämän kontrastin vahvistaminen entisestään. Esimerkin toisessa kappaleessa esitetään perusteluja, joiden tarkoituksena ei ole niinkään tukea kirjoittajan väittämää (mikäli kuitenkin-virkettä voi sellaiseksi edes tulkita) vaan pohtia asiaa molemmilta puolilta. Jo luvussa 3.3 käsitellyssä esimerkissä 7 kuitenkin on osa tietynlaista retorista ilmausta, jossa sanan merkityksen voi ajatella olevan myös sentään : 7. Etyjin yleiskokouksen kutistuminen on huolestuttavaa tietysti erityisesti siksi, että Etyj on ollut ainoa toimija, jolle Venäjä on antanut ylipäätään minkäänlaisia mahdollisuuksia toimia rauhan välittäjänä ja edistäjänä Ukrainassa. Tulokset ovat olleet laihoja, mutta niitä on kuitenkin ollut. Helsingin henki ei saa jäädä kylmäksi ( ) Esimerkissä tulee ilmi myös kuitenkin-sanan käyttö kirjoittajan oman, voimaan jäävän väitteen merkitsijänä. Esittelynä toimiva lause tulokset ovat olleet laihoja kuvaa tilannetta, joka on yleisessä tiedossa. Ilmaus mutta niitä on kuitenkin ollut ilmaisee kirjoittajan asennoitumisen asiaan: laihatkin tulokset ovat tyhjää parempia. Tätä ei perustella tekstissä tarkemmin, joten kuitenkinvirke toimii lähinnä lokaalisena tarkennuksena. 57

63 5.2 Kuitenkin osana myönnyttelykuviota Myönnyttelykuviot ovat aineistossa harvinaisia. Otan asian erikseen tarkasteluun kuitenkin siksi, että kuitenkin-sanan tekstin tärkeintä väittämää korostava ominaisuus tulee tällöin erityisen hyvin ilmi. Juvosen (2010: 51) tarkastelemissa laajoissa myönnytysrakenteissa kirjoittaja esittää ensin myönnytyksen kilpailevaa näkemystä kohtaan ja tämän jälkeen oman väittämänsä. Myös Niemen (2010: 197) tarkastelemat myönnyttelyn toimintajaksot koostuvat samanmielisyyden osoituksesta ja siihen nähden kontrastiivisesta näkökulmasta. Juvosen (2010: 51) mukaan kirjoittajan väite sisältää yleensä konnektiivin mutta tai kuitenkin. Tämän luvun esimerkeissä kuvion esittelyosa voi jo sisältää myönnytystä implikoivan ilmauksen, ja kannanottoosassa on kuitenkin-lause. Myönnytystä ilmaisevat tekstinosat on alleviivattu. Esimerkki 8 on kokonainen pääkirjoitus. Siinä on vastakkain kaksi vierasta ääntä, valtakunnallinen vammaisneuvosto ja vakuutusyhtiöt, ja kirjoittaja asemoi itsensä niistä vammaisneuvoston puolelle. Myönnyttelyä osoittavat ilmaukset ymmärrettävää on ja totta on. 8. [A] Pitäisikö vammaisen saada vapaaehtoinen vakuutus samoilla ehdoilla kuin niin sanotun terveen? Ymmärrettävää on ja myös lain pykälien mukaista, ettei näin voi tehdä silloin, jos vammalla on merkitystä riskinarvioinnissa. Näin ei ole kuitenkaan läheskään aina. Valtakunnallisen vammaisneuvoston mukaan vammaisilta evätään edelleen vakuutuksia hyvin kevein perustein ilman kunnollista selvitystä vamman ja vakuutuksen epäämiseen johtavan perusteen yhteydestä (Karjalainen, 23.4.) Kyse ei ole vähäpätöisestä asiasta sellaiselle vammaiselle, joka haluaisi yhdenvertaisesti muiden kansalaisten tapaan turvata omaa elämäänsä matkavakuutuksella, tapaturmavakuutuksella tai vaikkapa kodin vakuuttamisella. Totta on, että vakuutusyhtiöt saavat itse valita tarjoavatko, ja jos tarjoavat, niin kenelle ja millaisilla ehdoilla lopulta myöntävät vapaaehtoisia vakuutuksia. Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että vakuutusmatemaattisen joukko-opin sijaan vakuutusyhtiöissäkin voitaisiin nykyistä enemmän ottaa myös vammainen huomioon yksilönä. Vammaisuus ei välttämättä aina tarkoita sitä, että tapaturmariski esimerkiksi matkalla kasvaa verrattuna keskivertoasiakkaaseen. Monesti asia voi olla tasan päinvastoin. [L] Vammaisenkin voitava vakuuttaa ( ) Teksti on selkeä kannanotto vammaisten vakuutusoikeuden puolesta, kuten otsikostakin ilmenee. Kirjoittaja pyrkii asettumaan tekstissä vammaisneuvoston kannalle vakuutusyhtiöitä vastaan. Teksti alkaa kysymyksellä, joka toimii osaltaan tekstin aiheen esittelynä. Tätä seuraa myönnytys vakuutusyhtiöitä kohtaan (ymmärrettävää on), ja seuraavan kappaleen kuitenkaanlause esittää vastaväitteen. Väitettä perustellaan referoimalla Karjalaisen aiempaa juttua, jossa vammaisneuvosto on ollut äänessä. Perustelu jatkuu seuraavassa kappaleessa, jossa näkökulmana on yksittäisen vammaisen näkökulma. 58

64 Toinen kuitenkaan-virke on tehtävältään samankaltainen kuin ensimmäinen. Kappaleen alussa on myönnytys vakuutusyhtiöille (totta on), ja kuitenkaan-virke esittää jälleen vastakkaisen näkökulman. Kontrasti ilmenee tosin myös kuitenkaan-virkkeen sisällä, jossa asetetaan vastakkain vakuutusmatemaattinen joukko-oppi ja yksilön huomioiminen. Koko teksti on rakennettu periaatteessa vuoropuhelun varaan, jossa kirjoittaja on ikään kuin kuvitellut vakuutusyhtiöiden argumentit, kirjoittanut ne näkyviin ja sen jälkeen vastustanut niitä tukeutumalla vammaisneuvoston argumentteihin. Kuitenkin-sanat osaltaan jäsentävät tätä vuoropuhelua merkitsemällä kirjoittajan mielestä tärkeimmät, voimaan jäävät näkökulmat. Esimerkin 8 voi myös ajatella olevan Heikkisen (1999: 278) sanoin näennäisesti keskusteleva. Hän viittaa tällä joidenkin pääkirjoitusten tapaan referoida johtavien poliitikkojen sanomisia lähinnä siksi, että kirjoittaja pääsisi sanomaan lopulta viimeisen sanan (mts ). Esimerkissä 9 myönnytykset eivät ilmene edellisen esimerkin tapaan yksittäisten, virkkeenalkuisten myönnytysilmausten myötä. Teksti käsittelee Nokian irtisanomisia, joita kirjoittaja osoittaa kuitenkin jossain määrin ymmärtävänsä. 9. Nokian kassan huvetessa huimaavaa vauhtia olivat näin massiiviset irtisanomiset mitä ilmeisimmin pakon sanelema teko uhkaavan vararikon välttämiseksi. Se ei kuitenkaan lohduta tämän laskun maksavia irtisanottavia, joiden työllistymistä on niin Nokian kuin yhteiskunnankin tuettava kaikin mahdollisin keinoin. Työ ei ole helppo, koska saman alan töitä Suomesta ei noin suurelle määrälle ihmisiä löydy. Kaikki on kuitenkin tehtävä, koska sitä osaamispotentiaalia, jota Nokia on Suomeen kasvattanut, ei yksinkertaisesti ole vara hukata. Nokian matokuuri maksaa jälleen tuhansia työpaikkoja ( ) Ensimmäisessä myönnyttelevässä virkkeessä myönnytyksen implikaatio johtuu siitä, että irtisanomisia pidetään mitä ilmeisimmin pakon sanelemina. Kuitenkaan-lause tuo uutena näkökulmana esiin työntekijöiden aseman mainitsemalla irtisanottavat. Kuitenkaan on myös osana rakennetta se ei kuitenkaan lohduta, joka on kiteytynyt ja korostuneen affektiivinen tapa esittää vastaväite. Tätä seuraa relatiivilause, jossa kirjoittaja vaatii irtisanottavien tukemista käyttämällä nesessiivirakennetta on tuettava (ks. ISK 1581). Kuitenkin tai kuitenkaan nesessiivirakenteen yhteydessä esiintyy aineistossa muutaman kerran. Iso suomen kielioppi mainitsee, että nesessiivirakenne ilmaisee poliittisessa retoriikassa yleisluontoisen vetoomuksen esimerkiksi joillekin yhteiskunnallisille tahoille (ISK 1670). Esimerkin vetoomus on juuri tämänkaltainen. Seuraavassa kappaleessa on jälleen myönnytys Nokiaa kohtaan, kun kirjoittaja myöntää, ettei irtisanottavien uudelleentyöllistäminen ole helppoa. Tätä seuraa kuitenkin-lause, joka si- 59

65 sältää nesessiivirakenteen kaikki on kuitenkin tehtävä. Sinänsä abstraktia vaatimusta perustellaan vielä seuraavassa koska-alkuisessa sivulauseessa osaamispotentiaalin turvaamisella. Koko esimerkin teksti etenee siis vuoropuheluna, jossa kirjoittaja huomioi ensin Nokian näkökulman ja esittää sitten kyseiselle yritykselle (ja ensimmäisessä kappaleessa lisäksi yhteiskunnalle) vaatimuksia. Esimerkissä 10 myönnyttelykuvio on yksittäisen virkkeen sisällä. On toisaalta epäselvää, voiko kuviota pitää varsinaisena myönnyttelykuviona, koska siinä ei esiinny mitään spesifiä tahoa, jota kohtaan myönnytys tapahtuisi. 10. Tänä vappuna ei pelkästään juhlita, vaan nyt vaaditaan ja protestoidaan ei toki entiseen malliin, jolloin marssijoita riitti erikseen niin sosiaalidemokraattien kuin kommunistienkin marsseille, mutta kuitenkin räväkämmin kuin aikoihin. Tänä vappuna nostatetaan työväenjuhlan henkeä ( ) Alleviivatun, lisäävän tekstijakson voi tulkita myönnytykseksi, jos sen ajattelee kohdistuvan kirjoittajan konstruoimiin lukijan tai muiden osapuolten oletettuihin näkemyksiin. Esimerkin alussa kirjoittaja ilmaisee, että vappu on tänä vuonna poliittisesti värittynyt, mutta myönnyttävässä lisäyksessä hän lieventää väittämäänsä: vappu ei ole sentään niin poliittinen kuin 70-luvulla. Myös esimerkeissä 8 ja 9 myönnytykset voi ajatella lievennyksenä kirjoittajan omaa kantaa kohtaan. Tällä tavalla tekstissä avautuu tila vaihtoehtoisille näkemyksille. Kirjoittajan näkemys vuoden 2016 erityisen poliittisesta vapusta toistuu kuitenkin virkkeen lopun mutta-lauseessa. Kuitenkin-sanalla on siinä jälleen tehtävänä korostaa sitä näkemystä, mikä jää voimaan. 5.3 Yhteenveto Tarkastelin tässä luvussa pääkirjoituksiin rakentuvia erilaisten näkemysten vastakkainasetteluja. Kuten aiemmissa luvuissa on tullut ilmi, niin kuitenkin-sanan tehtävänä on korostaa niitä asioita, jotka ovat kontekstissa tärkeimpiä. Luvussa 3 tuli ilmi kuitenkin-sanan taipumus fokusoida lauseen odotuksenvastaisinta ja uutisarvoltaan merkittävintä osaa. Laajempia tekstinosia tarkastellessa kuitenkin-sanan tehtävä on samankaltainen: se sijoittuu niihin lauseisiin, jotka ovat tekstin kokonaismerkityksen kannalta tärkeitä. Hahmotin kuitenkin-sanat osaksi ESITTELY KANNANOTTO-kuviota, joka joskus sisältää vielä kannanoton perustelujakin. Esittelyn paikalla kuvaillaan asiaintilaa, joka edustaa tyypillisesti jonkin yhteiskunnallisen tahon näkemystä ajankohtaisesta asiasta. Joskus lähde on ilmaistu tarkasti, mutta useimmiten se on epäspesifi. Kuitenkin-lause seuraa tätä tilanteen kuvailua, ja 60

66 yleensä se ilmaisee kirjoittajan näkökulman asiaan. Näkökulma ei tosin aina ole yksiselitteisesti kirjoittajan. Tarkastelemissani myönnyttelevissä kuvioissa kuitenkin-lausetta edeltää kirjoittajan samanmielisyyden osoitus vierasta ääntä kohtaan, mikä jää kuitenkin sivuhuomioksi kuitenkin-lauseen ilmaistessa lopullisen näkemyksen. Tyypillisesti kuitenkaan-muoto on vielä vahvempi merkittävimmän väitteen korostaja kuin kuitenkin. Joissakin teksteissä kirjoittajalla voi olla selkeä positio jonkin näkemyksen vastustajana, ja koko teksti voi perustua tälle vastakkainasettelulle (kuten esimerkki 8). Yleisempää pääkirjoituksissa on kuitenkin se, että tekstissä asettuu vastakkain useampia ääniä, eikä lopulliseen kannanottoon välttämättä edes pyritä. Tekstiin kirjoittuvat äänet eivät muutenkaan ole yksiselitteisiä. Kaikki pääkirjoitustekstin informaatio on aina kirjoittajan konstruoimaa, ja vieraiden osapuolten äänen voi ajatella koostuvan tyypillisesti useista eri äänistä, jotka yhdessä ilmentävät jotakin ajankohtaista, yhteiskunnallista tilannetta. Tekstissä ilmenevien väittämien alkuperäinen esittäjä ja esimerkiksi esitysaika ja -paikka jäävät usein hämäriksi. Lisäksi kompleksiset lause- ja virkerakenteet vaikeuttavat tarkastelua. Joka tapauksessa voidaan todeta, että kuitenkin-sanalla on tehtävänä poimia tekstin eri äänien kudelmasta merkittävimpiä väittämiä (joko koko tekstin argumentaation kannalta tai paikallisemmin) ja auttaa täten osaltaan lukijaa ymmärtämään teksti koherenttina. 61

67 6 LOPUKSI Tutkimus vahvistaa jo aiemmissa tutkimuksissa sivuttua näkemystä, jonka mukaan kuitenkinsana korostaa kontekstissa merkittävintä väittämää (ks. Heikkinen 1999: ; Juvonen 2010: 51; Virtanen 2015: 43 45). Tämä tulee ilmi niin lauseen tasolla kuin laajempiakin tekstinosia tarkasteltaessa. Lauseessa kuitenkin-sanan tehtävänä on yleensä fokusoida sen odotuksenvastaisinta osaa. Kokonaisten tekstien mittakaavassa tarkasteltuna kuitenkin taas sijoittuu usein lauseisiin, jotka ovat tekstin argumentaation kannalta merkittäviä. Vaikka kuitenkin on sana, joka tekee kytkentöjä yleensä lausetta laajempien tekstinosien välille, sen tutkiminen osana lauseen rakennetta osoittautui hedelmälliseksi. Selvitin luvussa 3, missä kohdissa lausetta kuitenkin ja kuitenkaan sijaitsevat ja miksi sijaintipaikka vaihtelee. Tulokset ovat linjassa aiemman kuitenkin-sanaa koskevan tutkimuksen kanssa. Kuitenkin sijaitsee ylivoimaisesti useimmin välittömästi lauseen finiittiverbin jäljessä. Sijainti verbin edellä tai lauseen ensimmäisenä sanana on melko yleistä. (Ks. myös Kanehira 2005.) Kuitenkaan sijaitsee puolestaan selvästi useimmin kieltoverbin ja verbin välissä. Silloin tällöin se voi esiintyä myös verbin jäljessä. Lauseenalkuisena (joko järjestyksessä ei kuitenkaan tai kuitenkaan ei) se on hyvin harvinainen. Kuitenkaan-lauseissa voi olla myös muu kieltoaines kuin ei, mutta tämäkin osoittautui harvinaiseksi. Sanojen kuitenkin ja kuitenkaan paikka vaihtelee lauseessa siksi, että ne pyrkivät sijoittumaan yleensä lauseen odotuksenvastaisimman osan edelle. Jos lauseen sanajärjestys on tunnusmerkkinen, tällöin myös kuitenkin ja kuitenkaan sijaitsevat yleensä tunnusmerkkisellä paikalla eli jollakin muulla kuin kaikkein yleisimmällä. Myös finiittiverbin semantiikka vaikuttaa asiaan: kuitenkin on aineistossa yleensä verbin jäljessä, koska verbi on todella usein olla. Koska olla-verbi ei sisällä olennaista informaatiota, kuitenkin asettaa fokukseen tyypillisesti lauseen predikatiivin tai adverbiaalin. Jos kuitenkin-lauseen finiittiverbi on intransitiivinen, niin tällöin kuitenkin sijoittuu tyypillisesti verbin edelle. Kuitenkin-sanan lauseenalkuinen asema korostaa tyypillisesti lauseiden välistä vastakkaisuutta. Näissä tapauksissa kuitenkin ei niinkään fokusoi yksittäistä sanaa tai ilmausta, vaan sen vaikutusalaan kuuluu koko lause. Tarkastelin luvussa 3 erikseen kuitenkin- ja kuitenkaan-sanoja konjunktioalkuisten lauseiden osana. Konjunktiot luovat kytkentöjä ensisijaisesti lauseiden välille, joten kuitenkin voi korostaa tällöin laajemmassa kontekstissa merkittäviä lauseenosia. Aineistossa kuitenkin esiintyy mutta- ja että-konjunktioiden jäljessä, ja varsinkin mutta-lauseissa kuitenkin on melko yleinen. Koska myös mutta ilmentää konsessiivisuutta, kuitenkin-sanalle jää lähinnä tämän implikaation korostaminen entisestään. Tämä on tarpeellista varsinkin lisäävissä mutta-lauseissa, 62

68 joissa konsessiivisuus ei ilmene kovinkaan selkeästi lauseiden erilaisen puhefunktion takia. Varsinkin aineiston että-lauseissa kuitenkin-sana ilmaisee konsessiivisuuden ohella muitakin merkityksiä. Se voi ilmaista esimerkiksi eräänlaista pessimististä odotuksenmukaisuutta (ei se kuitenkaan onnistu), ja joissakin tapauksissa se on lähellä fokuspartikkelien sentään ja edes merkitystä. Konjunktioiden ja konnektiivien yhteispeliä ei ilmeisesti ole tutkittu paljon. Tässäkin tutkimuksessa asian käsittely jäi vielä vähäiseksi, koska aineistoa ei ollut kerätty ensisijaisesti tällaisen tutkimuksen tarpeisiin. Ei siis ole oletettavaa, että esimerkiksi kuitenkin-sanan poikkeavat merkitykset ilmenisivät pelkästään että-lauseissa. Yleisesti ottaen kuitenkin-lauseet sisältävät aina monia eri sidoskeinoja, kuten leksikaalista toistoa, aiempaan tekstiin viittaavia pronomineja tai komparatiivimuotoisia adjektiiveja. Siksi lausetason tarkastelussa kuitenkin-sanan fokusoiva tehtävä korostuu. Luvussa 4 tarkastelin kuitenkin-sanaa tekstin rakenteen jäsentäjänä. Käytännössä en tarkastellut kuitenkin-sanoja vaan ennemminkin lauseita, jotka sisältävät kuitenkin-sanan. Tämä johtuu juuri siitä edellä mainitusta seikasta, että lauseet sidostuvat monin eri keinoin edeltäviin tekstinosiin. Hyvin usein kuitenkin-lauseiden voi nähdä toimivan pääkirjoituksissa siirtymälauseina, jotka johdattavat yhdestä alatopiikista tai näkökulmasta toiseen. Tällöin ne pitävät koossa tekstin globaalista koherenssia. On tosin huomioitava, että siirtymälauseus ei riipu lauserajoista, vaan viittaus tuttuun ja uuteen näkökulmaan voivat hahmottua kuitenkin-sanan ympärille monin eri tavoin. Usein globaaliset kuitenkin-lauseet ovat kokonaiskoherenssin kannalta merkittäviä siksikin, että niissä korostuu tekstin keskeinen väittämä. Selvimmillään tämä näkyy silloin, kun lause on sananmuodoiltaan tekstin otsikon kaltainen. Kuitenkin-lauseet voivat jäsentää tekstiä myös lokaalisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ne täsmentävät tai tarkentavat edeltävää lausetta (tai laajempaa tekstinosaa), eivätkä viittaa tulevaan tekstiin. Tällöin ne eivät siis ole koherenssin kannalta niin merkittäviä kuin globaaliset kuitenkin-lauseet. Lokaaliseksi tulkittavat lauseet ovat aineistossa globaalisia harvinaisempia. Käytännössä lauseryhmiä ei voi tyhjentävästi erotella toisiaan, sillä monien lauseiden merkitys kokonaiskoherenssin kannalta on tulkinnanvarainen. Lisäksi kuitenkin-lauseen yhteys aiempaan tekstiin ei tule välttämättä selkeästi ilmi, koska kytkentä voi suuntautua kontekstuaalisesti tekstin ulkopuoliseen diskurssiin. Luvussa 5 tarkastelin kuitenkin-sanojen ympärille muodostuvia dialogisia kuvioita. Kuitenkin-lause hahmottuu yleensä kirjoittajan omaa ääntä ilmentäväksi lauseeksi, jolloin se tuo esiin kirjoittajan näkemyksen jollakin tavalla vastakkaisena edellä esiteltyyn tilanteeseen verrattuna. Tästäkin näkökulmasta tarkasteltuna kuitenkin-lauseessa esitetään edeltävään väittee- 63

69 seen verrattuna merkittävämpi, voimaan jäävä näkemys. Nimesin tarkastelemani kuviot ESIT- TELY KANNANOTTO-kuvioiksi, joissa kuitenkin-lause toimii siis kannanottona. Sana kuitenkaan toimii yleensä kuitenkin-sanaa vahvempana vastaväitteen ilmaisijana. Esittelyn paikalla voi olla vieraan äänen referointia tai jonkin vallitsevan asiaintilan kuvailua ilman, että lähdettä spesifioidaan. Joskus kirjoittaja esittää myös myönnytyksiä vierasta ääntä kohtaan ennen kuitenkinlausetta, jolloin tekstin keskustelevuus korostuu. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin aineistossa harvinaisia. Joissakin tapauksissa pääkirjoitusteksti voi hahmottua nimenomaan väitteiden ja vastaväitteiden vuorotteluksi, mutta useimmiten dialogisuus ei ole näin selkeästi havaittavissa. Pääkirjoitukset perustuvat aina erilaisten näkökulmien punnitsemiselle, mutta kannanotoista tai väitteistä puhuminen antaa usein liian yksinkertaistetun kuvan tekstin tyylistä. Varsinkin eräissä kuitenkaan-tapauksissa teksti voi edetä niin, että lausetta seuraa vastakkaisen näkökulman esittävä kuitenkaan-lause, mutta käytännössä tilanne ei ole näin yksinkertainen. Tekstin äänet eivät useinkaan erotu selkeästi toisistaan, mutta kuitenkin-sanalla on joka tapauksessa tehtävänä luoda koherenssia tekstissä risteilevien näkemysten välille. Kuitenkin-sanan käyttö tuo esiin kirjoittajan toiminnan tekstin jäsentäjänä niin lauseen kuin laajempienkin tekstinosien tasolla. Kirjoittaja ennakoi, tiedostaen tai tiedostamattaan, mitä osia tekstistä kannattaa kulloinkin painottaa, jotta se olisi lukijan kannalta parhaiten ymmärrettävissä. Kuitenkin-sanaa ei kuitenkaan käytetä mekaanisesti osoittamaan aina esimerkiksi odotuksenvastaisuutta kahden asiaintilan välillä, vaan se on aina yhteydessä muihin sidoskeinoihin. Tässä mielessä tutkimus voi olla sovellettavissa esimerkiksi kirjoittamisen opetukseen. Kaiken kaikkiaan tutkimus olisi voinut hyötyä tiukemmasta näkökulman rajauksesta. Kuitenkin-sanan paikkaa lauseessa olisi voinut tarkastella enemmänkin, jos aineisto olisi ollut suurempi. Varsinkin kuitenkin-sanan tarkastelua konjunktioalkuisissa lauseissa olisi ollut mielenkiintoista jatkaa. Toisaalta sanan käyttöä olisi voinut verrata muiden konnektiivisanojen käyttöön. Sanan tarkastelu dialogisesta näkökulmasta osoittautui erittäin vaativaksi, koska pääkirjoitukset eivät ole varsinaisesti keskustelumaista tekstiä, jossa osanottajien persoonat olisivat esillä. Kuitenkin-sanan käyttö näyttäytyisikin todennäköisesti erilaisena riippuen siitä, mitä tekstilajia aineisto edustaa. Kuitenkin-sanan ja miksei muidenkin konnektiivien käyttö puhutussa kielessä voisi erityisesti olla kiinnostava jatkotutkimuskohde. Sanan käytöllä saattaa kirjoitetussakin kielessä olla yhteys siihen, miten puhutussa kielessä käytetään prosodiaa merkitysten tehostamiseen. 64

70 LÄHTEET Tutkimusaineisto Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoituksia vuosilta (luettu ) Tutkimuskirjallisuus BROWN, GILLIAN YULE, GEORGE 1983: Discourse analysis. Cambridge: Cambridge University Press. CHRISTIANSEN, THOMAS 2011: Cohesion. A discourse perspective. Linguistic insights 133. Bern: Peter Lang. VAN DIJK, TEUN A. 1983: Strategies of discourse comprehension. Orlando: Academic Press. 1985: Semantic discourse analysis. Teun A. Van Dijk (toim.), Handbook of discourse analysis: vol 2. Dimensions of discourse s London: Academic Press. DUVALLON, OUTI PELTOLA, REA 2013: Konsessiiviset vaikka-lausumat. Virtuaalisesta faktuaaliseen. Virittäjä 117 s ENKVIST, NILS ERIK 1978: Tekstilingvistiikan peruskäsitteitä. Helsinki: Gaudeamus. FAIRCLOUGH, NORMAN 1997 [1995]: Miten media puhuu? Suomentaneet Virpi Blom & Kaarina Hazard. Tampere: Vastapaino. HAKALA, SANNA 2011: Kertojan ja lukijan välinen vuorovaikutus aikakauslehtien pääkirjoituksissa. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, suomen kieli. HAKULINEN, AULI 1975: Sanajärjestyksen eri tehtävistä. Virittäjä 79 s HAKULINEN, AULI KARLSSON, FRED 1988 [1979]: Nykysuomen lauseoppia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 350. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. HALLIDAY, M. A. K. HASAN, RUQAIYA 1976: Cohesion in English. London: Longman. HALLIDAY, M. A. K. MATHIESSEN, CHRISTIAN M. I. M. 2004: An introduction to functional grammar. Kolmas laitos. London: Arnold. HEIKKINEN, VESA 1999: Ideologinen merkitys. Kriittisen tekstintutkimuksen teoriassa ja käytännössä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 728. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. HEIKKINEN, VESA LAUERMA, PETRI TIILILÄ, ULLA 2012: Intertekstuaalisuus. Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.), Genreanalyysi. Tekstilajitutkimuksen käsikirja s Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 169. Helsinki: Gaudeamus. HERLIN, ILONA 1997: Suomen kausaalikonnektoreiden synty. Tapani Lehtinen & Lea Laitinen (toim.), Kieli 12. Kieliopillistuminen. Tapaustutkimuksia suomesta. s Helsingin yliopisto. 1998: Suomen kun. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 712. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. HOEY, MICHAEL 2001: Textual interaction. An introduction to written discourse analysis. London: Routledge. HUNSTON, SUSAN THOMPSON, GEOFF 2000: Evaluation. An introduction. Susan Hunston & Geoff Thompson (toim.), Evaluation in text. Authorial stance and the construction of discourse s Oxford: Oxford University Press. HÄKKINEN, KAISA 2013 [2004]: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: Sanoma Pro. 65

71 IKOLA, OSMO PALOMÄKI, ULLA KOITTO, ANNA-KAISA 1989: Suomen murteiden lauseoppia ja tekstikielioppia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 511. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISK = HAKULINEN, AULI VILKUNA, MARIA KORHONEN, RIITTA KOIVISTO, VESA HEINO- NEN, TARJA RIITTA ALHO, IRJA 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. JUVONEN, RIITTA 2007: Suhtautumisen systematiikkaa. Virittäjä 111 s : Evaluoiva että-yhdyslause ja retoriset rakenteet suomenkielisessä ylioppilasaineessa. Virittäjä 114 s : Kirjoitelma ja tekijän ääni. Kehystämisen yhdyslauseet suomenkielisen ylioppilasaineen dialogisuuden hallinnassa. Helsingin yliopisto. JÄÄSKELÄINEN, ANNI KOIVISTO, AINO 2012: Konjunktio, partikkeli vai konnektiivi? Virittäjä 116 s KALLIOKOSKI, JYRKI 2005a: Referointi ja moniäänisyys kielenkäytön ilmiöinä. Markku Haakana & Jyrki Kalliokoski (toim.), Referointi ja moniäänisyys s Tietolipas 206. Jyväskylä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 2005b: Moniäänisyys ja koherenssi suomea toisena kielenä kirjoittavien teksteissä. Markku Haakana & Jyrki Kalliokoski (toim.), Referointi ja moniäänisyys s Tietolipas 206. Jyväskylä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. KANEHIRA, JOJI 2005: Mihin sana kuitenkin lauseessa sijoitetaan? Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, suomen kieli ja kulttuuri. KARVONEN, PIRJO 1995: Oppikirjateksti toimintana. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 632. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. KEMPPAINEN, PETRA 2009: Mutta maassa maan tavalla, tietenkin. Mutta-alkuinen lause ja sen tehtävät matkareportaaseissa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, suomen kieli. KOJO, LAURI 2015: Virkkeenalkuinen mutta. Kandidaatintutkielma. Itä-Suomen yliopisto, suomen kieli. KOMPPA, JOHANNA 2012: Retorisen rakenteen teoria suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeen kirjoitelman kokonaisrakenteen ja kappalejaon tarkastelussa. Helsingin yliopisto. KROK, MAARIT 2017: Kuitenkin-partikkelin merkitys lukijakommenttien argumentoinnissa. Kandidaatintutkielma. Helsingin yliopisto, suomen kieli. KS = Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Verkkoversio: (luettu ). LINELL, PER 1998: Approaching dialogue. Talk, interaction and contexts in dialogical perspectives. Amsterdam: John Benjamins. LUUKKA, MINNA-RIITTA 1992: Akateemista metadiskurssia. Tieteellisten tekstien tekstuaalisia, interpersonaalisia ja kontekstuaalisia piirteitä. Korkeakoulujen kielikeskuksen julkaisuja 46. Jyväskylän yliopisto. 2002: M. A. K. Halliday ja systeemis-funktionaalinen kielitiede. Hannele Dufva & Mika Lähteenmäki (toim.), Kielentutkimuksen klassikoita s Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 4. Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskus. LÄHTEENMÄKI, MIKA 2002: Dialoginen näkökulma kieleen. Mihail Bahtin ja Valentin Vološinov. Hannele Dufva & Mika Lähteenmäki (toim.), Kielentutkimuksen klassikoita s Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 4. Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskus. MAKKONEN-CRAIG, HENNA 2005: Toimittajan läsnäolo sanomalehtitekstissä. Näkökulmia suomen kielen dialogisiin passiivilauseisiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. MARTIN, J. R. WHITE, P. R. R. 2005: The language of evaluation. Appraisal in English. Hampshire: Palgrave Macmillan. 66

72 MÄKINEN, KIRSTI 1992: Muuttuuko lehtikieli? Muuttaako lehtikieli? Valma Yli-Vakkuri, Maija Länsimäki & Aarre Nyman (toim.), Yhteiskunta muuttuu kieli muuttuu. Nykysuomen Seuran 10-vuotisjuhlakirja s Helsinki: WSOY. NIEMI, JARKKO 2010: Myönnyttelymuotti. Erimielisyyttä enteilevä samanmielisyyden konstruktio. Virittäjä 114 s NIKULA, TARJA 2000: Pragmaattinen näkökulma kieleen. Kari Sajavaara & Arja Piirainen- Marsh (toim.), Kieli, diskurssi & yhteisö. s Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskus. PIETIKÄINEN, SARI MÄNTYNEN, ANNE 2009: Kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino. SAUKKONEN, PAULI 1979: Suomen kielen taajuussanasto. Helsinki: WSOY. 1984: Mistä tyyli syntyy? Helsinki: WSOY. SMS = Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Verkkoversio: kaino.kotus.fi/sms (luettu ). SHORE, SUSANNA 2012: Kieli, kielenkäyttö ja kielenkäytön lajit systeemis-funktionaalisessa teoriassa. Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.), Genreanalyysi. Tekstilajitutkimuksen käsikirja s Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 169. Helsinki: Gaudeamus. SORJONEN, MARJA-LEENA 1989: Vuoronalkuiset konnektorit: mutta. Auli Hakulinen (toim.), Kieli 4. Suomalaisen keskustelun keinoja 1 s Helsingin yliopisto. VILKUNA, MARIA 1989: Free word order in Finnish. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 500. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. VIRTANEN, MIKKO T. 2015: Akateeminen kirja-arvio moniäänisenä toimintana. Kolmen kielellisen resurssin dialogistista tarkastelua. Helsingin yliopisto. VUORINIEMI, JORMA 1976: Konnektorit tekstin strukturoijina. Virittäjä 80 s

73 LIITE 1. Esimerkkipääkirjoitus Karjalaisen verkkosivustolla (luettu )

74 LIITE 2. Karjalaisen pääkirjoitussivu ( )