MIILUKORPI II, ESPOO LUONTOSELVITYKSET 2008

Transkriptio

1 MIILUKORPI II, ESPOO LUONTOSELVITYKSET 2008 Rauno Yrjölä Sirkka-Liisa Helminen Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2008

2 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO KASVILLISUUS- JA KASVISTOSELVITYS TAVOITTEET JA MENETELMÄT KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS SUOSITUKSET LIITO-ORAVAKARTOITUS TAVOITTEET JA MENETELMÄ TULOKSET SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE LEPAKKOKARTOITUS TAVOITTEET MENETELMÄ TULOKSET SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE LINNUT MENETELMÄ TULOKSET TULOSTEN TARKASTELU SUOSITUKSET MUU LUONTO YHTEENVETO JA SUOSITUKSET KIRJALLISUUS JA LÄHTEET LIITE: PUTKILOKASVILAJISTO

3 1 JOHDANTO Miilukorven lisäselvitysalue sijaitsee Kunnarlantien länsipuolella. Espoon kaupunki tilasi kesällä 2008 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:ltä tämän selvityksen Miilukorven selvitysalueen luontoarvoista ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta kaavoitukseen. Tutkimuksessa selvitettiin seuraavat luontoarvot: alueen luontotyypit (luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavat luontotyypit ja metsälain arvokkaat elinympäristöt määritettiin) kasvillisuus lepakot linnusto liito-oravat Näiden ryhmien selvittämisen katsottiin riittävän kaavoituksen tueksi. Luontotyyppien selvittäminen todennäköisesti auttaa arvioimaan alueelta ne kohdat, joissa saattaisi esiintyä esimerkiksi uhanalaisia hyönteisiä (esim. jalopuumetsiköt, kedot). Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiiveissä olevien lajien ja luontotyyppien, sekä Suomen luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain suojeltavien luontoarvojen (Ympäristösäädökset 2006) etsimiseen alueelta. Natura 2000 luontotyyppien ja metsälain mukaisten tyyppien määrittelyssä käytettiin Natura 2000 luontotyyppiopasta (Airaksinen ja Karttunen 2000) sekä Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt teosta (Meriluoto ja Soininen 1998). Lajien uhanalaisuutta on arvioitu Espoon mittakaavassa (Heikkinen 2001) sekä valtakunnallisesti (Rassi ym. 2001). Lintulajien harvalukuisuutta on arvioitu teoksen Muuttuva pesimälinnusto mukaan (Väisänen ym. 1998). Työtä on ohjannut Espoon kaupungin asemakaavayksikkö. Työn ovat tehneet Sirkka Helminen (liito-orava ja lepakot) ja Rauno Yrjölä (kasvillisuus ja linnut). Selvitysalue sijaitsee Espoossa Kehä III ja Turunväylän lähellä. (kuva 1) Kuva 1. Selvitysalueen sijainti ja rajaus 3

4 2 KASVILLISUUS- JA KASVISTOSELVITYS Rauno Yrjölä 2.1 Tavoitteet ja menetelmät Kasvillisuusselvityksen tavoitteena oli selvittää alueen kasvillisuus ja putkilokasvilajisto, mukaan lukien uhanalaisten, erityisesti suojeltavien ja Suomen kansainvälisten vastuulajien esiintymät, jakaa alue kasvillisuuden perusteella kuvioihin ja paikantaa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat elinympäristöt. Selvityksen maastokäynnit tehtiin touko heinäkuussa Maastokäyntien aikana pidettiin listaa havaituista putkilokasveista. Lajien määritysapuna käytettiin Retkeilykasviota (Hämet-Ahti ym. 1998) sekä Suurta Pohjolan Kasviota (Mossberg & Stenberg 2006). Havaitut putkilokasvilajit on esitetty liitteessä. Nimistö noudattaa Retkeilykasviota (Hämet-Ahti ym. 1998) ja Suomen puu- ja pensaskasviota (Hämet-Ahti ym. 1992). Selvitysalueelta ei löytynyt uhanalaisia tai silmälläpidettäviä putkilokasvilajeja. Lista alueella tavatuista putkilokasveista on liitteenä. Yhteensä käyntikerroilla löytyi 123 putkilokasvilajia. Alueen länsiosat on selvitetty myös vuonna 2005 tehdyssä Miilukorven ja Pitkäniityn luontoselvityksessä (Yrjölä ym. 2005). Taulukko 1. Kasvillisuustyypit kuvioittain. Kasvillisuuden päätyyppi Kuvio Kasvillisuuden alatyyppi Tarkennus Kulttuurikasvillisuus 14 Hylätty pelto Heinävaltainen hylätty pelto 13 Hylätty pelto Koivuvaltainen metsittyvä pelto 19 Hylätty pelto Koivuvaltainen metsittyvä pelto 16 Hylätty pelto Pensoittuva hylätty pelto 20 Hylätty pelto Pensoittuva hylätty pelto 23 Hylätty pelto Suurruohovaltainen hylätty pelto 15 Hylätty pelto Suurruohovaltainen hylätty pelto 21 Hylätty pelto Suurruohovaltainen hylätty pelto 24 Hylätty pelto Suurruohovaltainen hylätty pelto 25 Hylätty pelto Suurruohovaltainen hylätty pelto 1 Pellot Viljelty pelto 2 Piha 9 Piha 12 Reunuspensastot ja -puustot Haapavaltainen reunusmetsä 4 Reunuspensastot ja -puustot Leppä-koivuvaltainen reunusmetsä 5 Reunuspensastot ja -puustot Leppä-koivuvaltainen reunusmetsä 6 Reunuspensastot ja -puustot Leppä-koivuvaltainen reunusmetsä 11 Reunuspensastot ja -puustot Leppä-koivuvaltainen reunusmetsä 10 Reunuspensastot ja -puustot Leppä-koivuvaltainen reunusmetsä 8 Reunuspensastot ja -puustot Leppä-koivuvaltainen reunusmetsä 9 Reunuspensastot ja -puustot Leppä-koivuvaltainen reunusmetsä 7 Reunuspensastot ja -puustot Pajuvaltaiset reunuspensastot 3 Voimajohtolinja Metsäkasvillisuus 18 Havu-lehtipuukangas Tuore havu-lehtipuukangas 17 Lehtipuukangas Lehtomainen lehtipuukangas 22 Lehtipuukangas Tuore lehtipuukangas 4

5 Kasvillisuuskuviot rajattiin kartalle maastossa. Kuvioiden rajauksessa pyrittiin siihen, että yksittäisen kuvion kasvillisuus olisi mahdollisimman homogeenistä. Toisaalta kuvioinnissa pyrittiin myös tulosten esittämisen selkeyteen, minkä vuoksi kuvioiden minimiala oli noin 10 aaria. Rajattujen kuvioiden kasvillisuus luokiteltiin Toivosen & Leivon (2001) oppaan mukaisesti. Luokittelussa pyrittiin pääsemään kolmannelle hierarkiatasolle (kasvillisuus- tai kasvupaikkatyyppiryhmä), jonka katsottiin olevan työn tarkkuuden kannalta riittävä. Alueen kasvillisuuskuvioiden kasvillisuustyypit on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Miilukorven kasvillisuuskuviot kesällä Kolmiolla on merkitty kotkansiipiesiintymä. 2.2 Kasvillisuuden yleiskuvaus Kuvio 1 on alueen viljelykäytössä oleva, pääosin salaojitettu pelto. Sitä reunustaa itäpuolella tie, muualla pääasiassa leppä-koivuvaltaiset reunuspuustot, pohjoisreunalla on piha-alue. Glomsin joen varsi (kuvio 9) on kokonaisuudessaan pääosin leppä-koivuvaltaista reunuspuustoa. Muutamin paikoin kuviolla on melko runsaasti lahopuustoa. Aluskasvillisuus vaihtelee alueittain. Arvokkain kohta on pienialainen kotkansiipilehto kuvioiden 13 ja 9 rajalla (merkitty kuvaan 2). Kokonaisuudessaan kuvio 9 on vesilain mukainen alue, jonka luontainen edustavuus tulee säilyttää. Entisistä viljellyistä pelloista osa on jäljellä niittymäisinä laikkuina (esim. kuviot 15, 14, 25, 23, 24, 21, 16), joissa kasvillisuus vaihtelee heinämäisestä kasvillisuudesta suurruohokasvillisuuteen. Esimerkiksi länsipuolen laikku 16 on metsittymisen alkuvaiheen pelto. Kuvion metsään rajautuvilla reunamilla kasvaa kolmesta seitsemään metriä korkeaa koivu- ja harmaaleppävaltaista lehtipuustoa. Avoimet osat kasvavat korkeaa ruohostoa ja heinikkoa. Jokirantaan rajautuvalla kostealla osalla on laaja hiirenporraskasvusto. Kuvion halki 5

6 kulkevan polun varressa on tallattuja kohtia, joiden kasvillisuus on hieman matalampaa. Kyseisessä kohdassa kasvavat mm. siankärsämö, voikukka, rönsyleinikki, nurmirölli ja särmäkuisma. Kuviot 11 ja 12 ovat pääasiassa tiheää metristä haapa-koivu metsää. Kuvio 11 on koivuvoittoinen, kuvio 12 haapavoittoinen. Alikasvoksena on paikoin runsasta lehtipuuvesakkoa ja vähän kuusen taimia. Niittylajeilla ja heinillä on vakiintumattomassa aluskasvillisuudessa valta-asema. Runsaina kasvavat nurmirölli, nurmilauha ja kielo. Vähemmän varjoisisa osissa on sananjalkakasvustoja ja vadelmapensaikkoa. Ranta-alpi on vallitseva tiheäpuustoissa kosteapohjaisissa osissa. Kuviot 17, 19, 20 ja 21 ovat kaikki entistä niittyä, sukkessio on niissä hieman eri vaiheissa. Puusto on osin melko nuorta, aluskasvillisuus on rehevää. Latvuksessa on tasaisesti varttuneita, nuoria ja taimikkovaiheen puita. Valtapuina kasvavat hieskoivu, tuomi, raita, harmaaleppä, haapa ja pihlaja. Kostean lehdon tyyppistä aluskasvillisuutta luonnehtivat hiirenporras, vuohenputki, valkovuokko, rönsyleinikki, koiranputki, mesiangervo ja metsäkorte. Kuvioilla 20 ja 21 on vielä avoimia alueita, joissa on runsaasti mm. mesiangervoa. Alueen länsipuolella on pohjois-etelä suuntainen karu kallioselänne, joka kohoaa runsaat kymmenen metriä ympäristöstään. Itärinteeseen jää metsäinen kuvio (18), jossa puusto on paikoin kuusivaltaista ja latvus monikerroksista. Rinne on yläosastaan melko kuiva, mutta alaosa vaihettuu kosteaan lehtomaiseen metsään rinteen alla. 2.3 Suositukset Kasvillisuuden perusteella suositellaan säilytettäväksi Glomsinjoen varren lahopuustoista osaa sekä kotkansiipikasvusto ja sen lähiympäristö. 6

7 3 LIITO-ORAVAKARTOITUS Sirkka-Liisa Helminen 3.1 Tavoitteet ja menetelmä Miilukorven liito-oravaselvitys tehtiin huhtikuussa Kevättalvi on parasta aikaa liito-oravan jätöksien löytämiseen, kun lumet ovat sulaneet ja kasvillisuus ei vielä ehdi peittää niitä (Hanski ym 2001, Sierla ym ja Södermann 2003). Maastokäynti suoritettiin Tavoitteena oli kartoittaa liito-oravalle sopivat metsäalueet ja hahmottaa mahdollisten esiintymien välisiä viheryhteytarpeita. Raportti sisältää liitooravakartoituksen tulokset, esiintymien kuvaukset ja suositukset maankäytön suunnitteluun. Esiintymät rajataan ja numeroidaan kartoille. 3.2 Tulokset Tutkimusalue on avointa, pääasiassa peltoaluetta. Potentiaalisimmat alueet, joista voi löytyä jälkiä liitooravasta ovat länsireunan metsiköt puron varressa. Tutkimusalueen länsipuolella olevissa metsissä tiedetään olevan liito-oravaa (Yrjölä 2005), joten puronvarren haavat ja lehtipuut ovat potentiaalisia ruokailupaikkoja. Kevään 2008 selvityksissä ei näiltä alueilta löytynyt jälkiä liito-oravasta. 3.3 Suositukset maankäytölle Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, jonka mukaan niiden levähdys- ja lisääntymispaikkojen heikentäminen on kielletty. Koska alueelta ei löytynyt jälkiä liito-oravasta, ei tällä perusteella tarvita rajoituksia maankäytössä.

8 4 LEPAKKOKARTOITUS Sirkka-Liisa Helminen 4.1 Tavoitteet Tavoitteena oli selvittää, onko alue lepakoille merkittävä, sekä mitä lajeja alueella mahdollisesti liikkuu. Tämä ei ole tarkka lepakkokartoitus, vaan suuntaa antava esiselvitys. Lepakkohavaintojen sijainnin perusteella annetaan suosituksia alueen läpi rakennettavaa tietä varten. Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IVa lajeihin, jolloin niiden lisääntymis ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on luonnonsuojelulain 49 perusteella kielletty. 4.2 Menetelmä Alueelle tehtiin kaksi maastokäyntiä, joiden aikana lepakoita kuunnelttiin ultraäänidetektorilla. Maastokartoitus tulee tehdä lajille sopivimpana ajankohtana (Söderman 2003). Paras ajankohta lepakoiden havaitsemiseen on vähätuulinen, poutainen ja lämmin yö. Lämpötilan tulee olla vähintään 7 astetta (Lappalainen 2003). Ultraäänidetektorilla voidaan havaita lepakoiden suunnistamisessa käyttämät ultraäänet. Havaitut äänet nauhoitettiin nauhurille myöhempää tarkastelua varten. Tietokoneella äänestä voidaan tehdä kuvaaja, josta nähdään äänen taajuus sekä pulssien tiheys. Äänen, sekä havaintopaikan biotoopin perusteella, voidaan määritellä, mikä laji on kyseessä. (Lappalainen 2003) Maastokäynnillä kuljettiin reitti (kuva 3), joka kattoi alueen kaikki biotoopit (Haukkovaara 2002) Tutkimusalue on suurimmalta osalta peltoa, mutta reunoilla on myös puro sekä metsää. Alueen eteläosassa metsän laidalla kulkee sähkölinja. Kuva 3. Ruskealla katkoviivalla on merkitty yöllä kuljettu reitti. 8

9 4.3 Tulokset Kuva 4. Lapkkohavaintojen sijainti Alueelle tehtiin kaksi maastokäyntiä: ja Ensimmäisellä kerralla lepakoita ei havaittu. Maastokäynti ajoitettiin mahdollisesti liian aikaiseen vuorokauden aikaan, jolloin oli vielä liian valoisaa. Toisella maastokäynnillä havaittiin useampi pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) (kuva 4). Havainnot tehtiin pellon reunoilla, jotka rajoittuivat metsään tai puroon. Yksi havainto tehtiin Kunnarlantiellä. Pohjanlepakko on sekä Suomen, että myös Espoon yleisin lepakkolaji. Havaintojen perusteella voidaan päätellä, että lepakot käyttävät kulkureittinään pellon ja metsän välisiä vyöhykkeitä sekä puroa ja peltojen ojia. Espoonjoella on laadittu kesällä 2008 lepakkokartoitus, jonka tarkoituksena oli selvittää Espoonjoen uoman lepakkolajistoa sekä määrittää lepakoille arvokkaat alueet ja mahdollisesti kulkuyhteydet. Selvitykseen sisältyi myös Glomsjoen uoma Bodomjärvelle saakka. Selvityksessä havaittiin pohjanlepakon lisäksi vesisiippaa (Myotis daubentonii) sekä viiksisiippaa / isoviiksisiippaa. (Myotis mystacinus / Myotis brandtii )(Kyheröinen 2008) 4.4 Suositukset maankäytölle Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei maastokäynnillä etsitty. Mikäli alueella tehdään jatkoselvityksiä, lähirakennusten asukkailta kannattaa tiedustella mahdollisten lepakkoyhdyskuntien olemassa oloa. Lepakoiden kulkureitti Glomsijokea pitkin on hyvä turvata ja uoma hyvä säilyttää luonnontilaisena. Joen ylittävällä tieosuudella valaistukseen on kiinnitettävä huomiota. Sen tulisi olla mahdollisimman vähäistä. Myös viheryhteydet tulee säilyttää. (kuva 5) Kesällä 2008 tehdyssä Espoonjoen lepakkoselvityksessä (Kyheröinen 2008) Miilukorven selvitysalueelle ei annettu erityisiä suosituksia. 9

10 Kuva 5. Suojaisa puro tarjoaa lepakoille suojaisan kulkureitin ja saalistusalueen. 10

11 5 LINNUT Rauno Yrjölä 5.1 Menetelmä Miilukorven alueen pesimäaikainen linnusto selvitettiin kesällä 2008 touko-kesäkuun aikana. Laskentaalueena oli koko selvitysalueen lisäksi alueen länsipuolella oleva, ulkoilutien varressa oleva metsäalue. Kartoituslaskennassa havaitut linnut merkittiin maastokartoille ja karttojen perusteella tehtiin tulkinta alueella pesivistä lajeista. Erityinen huomio kiinnitetään lintudirektiivin liitteen I lajeihin sekä uhanalaisiin lajeihin. Alue kartoitettiin 10.5., ja Kolmea laskentakertaa voi pitää miniminä, jolla saadaan karkea käsitys alueen lajistosta ja lajien välisistä runsaussuhteista. Laskennassa noudatettiin Eläinmuseon linnustonseurannan ohjeita. Laskennat tehtiin aamun ja aamupäivän aikana, alueen kartoittamiseen kuluin noin 1,5 tuntia. Havainnosta kirjattiin mahdollisuuksien mukaan ylös laji, sukupuoli, ikä sekä käyttäytyminen (laulava, varoitteleva, lentävä jne.). Tarkemmin menetelmää ovat selostaneet Koskimies (1994) sekä Koskimies ja Väisänen (1988). Laskentapäivinä oli laskentaan sopivat sääolot, sade tai tuuli eivät haitanneet laskentoja. Reviirit tulkittiin siten, että vähintään yhdellä laskentakerralla havainnon piti koskea reviirikäyttäytymistä (laulava, varoitteleva, kantaa ruokaa poikasille tms.). Kaikki laskennat teki Rauno Yrjölä. 5.2 Tulokset Miilukorven alueella ja sen välittömässä lähiympäristössä havaittiin yhteensä 29 alueella mahdollisesti pesivää lintulajia (taulukko 3). Alueen peltolinnusto on hyvin niukkaa, mutta puronvarressa ja sen länsipuolen metsiköissä havaittiin muutamia mielenkiintoisiakin lajeja. Alueella ei havaittu luonnonsuojelulain erityisesti suojelemia lintulajeja. Lintudirektiivin liitten I lajeista alueella havaittiin pyy. Suomen uhanalaisuusluokitukseen kuuluvista lajeista alueella havaittiin pikkutikka (vaarantunut). Taulukko 2. Miilukorven selvitysalueen pesimälintulajisto kesällä Laji Parimäärä Laji Parimäärä Pyy 1 Pensaskerttu 2 Lehtokurppa 1 Lehtokerttu 4 Metsäviklo 1 Mustapääkerttu 2 Rantasipi 1 Idänuunilintu 1 Sepelkyyhky 2 Pajulintu 7 Käpytikka 1 Hippiäinen 1 Pikkutikka 1 Kirjosieppo 1 Haarapääsky 1 Sinitiainen 3 Rautiainen 2 Talitiainen 5 Punarinta 1 Pyrstötiainen 1 Satakieli 1 Varis 1 Mustarastas 3 Peippo 10 Räkättirastas 9 Viherpeippo 2 Punakylkirastas 3 Punavarpunen 1 Kultarinta 1 Keltasirkku 3 Kaikki yhteensä 73 Lajeja 30 11

12 Kuva 6. Miilukorven selvitysalueen ja sen välittömän ympäristön mielenkiintoisimmat lintulajit. 5.3 Tulosten tarkastelu Miilukorven linnuston suurimmat arvot keskittyvät joenvarteen sekä länsipuolen metsärinteeseen. Viljelty pelto sekä itäpuolen tienvarsi olivat lintuköyhiä alueita. Edes kiurun reviiriä ei peltoalueella ollut. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä pelto on lähes ojaton ja keväällä suuri osa siitä oli kovaa kynnettyä savipeltoa, joka ei linnuille juurikaan mitään tarjoa. Ojanvarsi on kokonaisuudessaan pikkutikalle sopivaa elinympäristöä. Reviiri on merkitty uoman eteläosaan, mutta tikkoja nähtiin myös tutkimusalueen keskiosassa sekä sähkölinjan ja pellon välissä olevissa metsiköissä. Pikkutikka on Suomessa vaarantunut, Heikkinen (2001) on arvellut Espoossa olevan noin 50 pikkutikkkaparia. Pikkutikat pesivät lahoja lehtipuita sisältävissä metsiköissä, mielellään juuri viljelyaukeiden ja vesistöjen tuntumassa. Reviiri on laaja, ja koko selvitysalue peltoa lukuunottamatta kuuluu todennäköisesti pikkutikan reviiriin. Pyyn reviirit sijoittuvat yleensä kosteapohjaisiin, tiheisiin kuusimetsiin, joissa on yleensä nuorten kuusien tiheiköitä. Hakkuidenkin reunamillakin laji viihtyy, jos vain sopivaa tiheää metsää on laidoilla. Metsäkanalinnuistamme pyy on parhaiten sopeutunut elämään myös asutuksen lähellä, sille riittää selvästi pienempi metsälaikku asuinpaikaksi kuin metsolle tai teerelle. Erityisesti leppä on tärkeä puu, sillä pyyt käyttävät sitä mm. talviravintona. 12

13 Muita mielenkiintoisia lajeja alueella edusti idänuunilintu. Se on Etelä-Suomessa melko harvalukuinen laji, mutta joinakin keväinä laulavia koiraita saapuu hieman runsaammin sopiviin ympäristöihin. Laji suosii kuusivaltaisia sekametsiä. 5.4 Suositukset Linnuston perusteella suositellaan jokivarren puusto säilytettäväksi pikkutikalle sopivana elinalueena. Erityisesti selvitetyn alueen eteläosa ja sen länsipuolinen lehtimetsikkö ovat tärkeitä alueita. 6 MUU LUONTO Alueella havaittiin valkohäntäkauris sekä metsäkauris. Lisäksi joen länsipuolella olevassa koivikkokumpareessa (kasvikuvio 11) oli todennäköisesti mäyrän tai ketun pesäkolo. Kumpareen hiekkamaahan on kaivettu käytäviä ja kumpareen reunoilla on useita sisäänkäyntejä käytäviin. 13

14 7 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Yhteenveto suositeltavista alueista ja luokittelusta on rajattu karttaan (kuva 7) Suositukset on luokiteltu Luokittelu: Luokka I, EHDOTTOMASTI SÄILYTETTÄVÄT. Ympäristöä muuttavaa maankäyttöä ei sallita lainkaan. o Luonnonsuojelulain 29 mukaiset luontotyypit o EU:n luontodirektiivin liitteen IVa lajien lisääntymis- ja levähdysalueet Luokka II, arvokkaat luontoalueet, joiden säilyttämistä kokonaisuutena suositellaan (Maankäytössä tulisi huomioida alueen luontoarvon riittävä säilyminen). o Vesilaki o Metsälain 10 mukaiset elinympäristöt Luokka III, luonnon monimuotoisuuden kannalta säilyttämisen arvoiset alueet (Maankäytössä suositellaan alueiden luonnon säilyttämistä mahdollisuuksien mukaan). Luokan I alueita tai kohteita ei alueelta löytynyt. Luokka II (merkitty karttaan keltaisella rasterilla) Glomsinjoen uoma rantoineen. Vesilain mukainen vesistö, jota koskee muuttamiskielto. Alueen luontainen edustavuus tulee säilyttää. Glomsinjoen vesitalouden säilyttäminen ennallaan. Miilukorpi II selvitysalueen ulkopuolella, Glomsijoen alajuoksulla, sijaitsee purohyrrän esiintymisen vuoksi rauhoitettu alue (Kaupunkisuunnittelukeskus 2003) Luokka III (2) kotkansiipilehto mäyrän tai ketun pesäluolasto 14

15 Kuva 7. Keltaisella rasteroidut alueet suositellaan säilytettäväksi (luokka II). Lisäksi koko Glomsinjoen uomaa koskee vesilain määräykset vesistön muuttamisesta. 15

16 8 KIRJALLISUUS JA LÄHTEET [online], Haukkovaara, O. & Salovaara, K. 2002: Lepakoiden inventointi linjalaskenta URL: Viitattu Ekroos, A. & Majamaa, V Maankäyttö- ja rakennuslaki. Edita. 964 s Hanski, I., Henttonen, H, Liukko, U-M,, Meriluoto, M. ja Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Heikkinen, M Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja kasvit. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 7/2001. Hämet-Ahti, L., Palmén, A., Alanko, P. & Tigerstedt, P. M. A Suomen puu- ja pensaskasvio. Dendrologian Seura Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki. 373 s. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Yliopistopaino, Helsinki. 656 s. Kaupunkisuunnitteluvirasto Lausunto ympäristökeskukselle 8102/721/2003. Kyheröinen, E-M., Pimenoff, S Espoonjoen lepakkoselvitys Luonnos, luettu Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja (ei vielä julkaistu). Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 207 s. Meriluoto, M. & Soininen, T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2006: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 928 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.) Uhanalaiset kasvimme. Kirjayhtymä & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. 335 s. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. 196 s. Toivonen, H. & Leivo, A Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 14. Väisänen, R.A. 2006: Maalinnuston kannanvaihtelut Etelä- ja Pohjois-Suomessa Linnut vuosikirja 2006: Väisänen, R.A., Koskimies, P. & Lammi, E. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. Ympäristösäädökset. Lakikokoelma E 16

17 Yrjölä, R., Häyhä, T., Kyheröinen, E-M., Santaharju, J Luontoselvitys Miilukorven ja Pitkäniityn asemakaava-aluuelta. 17

18 9 LIITE: PUTKILOKASVILAJISTO Acer platanoides Achillea millefolium Achillea ptarmica Aegopodium podagraria Agrostis capillaris Agrostis stolonifera Alchemilla vulgaris Alnus glutinosa Alnus incana Alopecurus pratensis Anemone nemorosa Angelica sylvestris Anthoxanthum odoratum Anthriscus sylvestris Arabidopsis suecica Artemisia vulgaris Athyrium filix-femina Barbarea vulgaris Betula pendula Betula pubescens Bidens tripartita Calamagrostis arundinacea Calamagrostis epigejos Calamagrostis purpurea Caltha palustris Campanula patula Carduus crispus Cardaminen pratensis Carex acuta Carex digitata Carex rostrata Cirsium arvense Cirsium helenioides Convallaria majalis Corylus avellana Dactylis glomerata Deschampsia cespitosa Dryopteris filix-mas Elymus repens Epilobium angustifolium Epilobium montanum Equisetum arvense Equisetum fluviatile Equisetum sylvaticum Festuca ovina Festuca pratensis Festuca rubra Filipendula ulmaria Fragaria vesca Galium album Galium palustre Geranium sylvaticum Geum rivale Hepatica nobilis Hypericum maculatum Iris pseudacorus metsävaahtera siankärsämö ojakärsämö vuohenputki nurmirölli rönsyrölli poimulehti tervaleppä harmaaleppä nurmipuntarpää valkovuokko karhunputki tuoksusimake koiranputki ruotsinpitkäpalko pujo hiirenporras peltokanankaali rauduskoivu hieskoivu tummarusokki metsäkastikka hietakastikka korpikastikka rentukka harakankello kyläkarhiainen luhtalitukka viiltosara sormisara pullosara pelto-ohdake huopaohdake kielo pähkinäpensas koiranheinä nurmilauha kivikkoalvejuuri juolavehnä maitohorsma lehtohorsma peltokorte järvikorte metsäkorte lampaannata nurminata punanata mesiangervo ahomansikka paimenmatara rantamatara metsäkurjenpolvi ojakellukka sinivuokko särmäkuisma kurjenmiekka Juncus effusus Lamium album Lapsana communis Lathyrus pratensis Leucanthemum vulgare Linaria vulgaris Lonicera xylosteum Lupinus polyphyllus Luzula pilosa Lychnis flos-cuculi Lysimachia vulgaris Lythrum salicaria Maianthemum bifolium Matteuccia struthiopteris Melica nutans Milium effusum Mycelis muralis Myosotis arvensis Myosotis scorpioides Oxalis acetosella Phleum pratense Picea abies Pimpinella saxifraga Pinus sylvestris Plantago major Poa annua Poa nemoralis Poa pratensis Polygonum aviculare Populus tremula Prunus padus Pteridium aquilinum Ranunculus acris Ranunculus auricomus Ranunculus repens Ribes alpinum Rosa majalis Rubus idaeus Rubus saxatilis Rumex longifolius Sagittaria sagittifolia Salix caprea Salix myrsinifolia Salix phylicifolia Scirpus sylvaticus Scrophularia nodosa Sorbus aucuparia Sparganium emersum risteymä Stellaria graminea Stellaria longifolia Stellaria media Taraxacum sp. Thlaspi alpestre Trientalis europaea Trifolium pratense röyhyvihvilä valkopeippi linnunkaali niittynätkelmä päivänkakkara kannusruoho lehtokuusama komealupiini kevätpiippo käenkukka ranta-alpi rantakukka oravanmarja kotkansiipi nuokkuhelmikkä tesma jänönsalaatti peltolemmikki luhtalemmikki käenkaali timotei kuusi pukinjuuri mänty piharatamo kylänurmikka lehtonurmikka niittynurmikka pihatatar haapa tuomi sananjalka niittyleinikki kevätleinikki rönsyleinikki taikinamarja metsäruusu vadelma lillukka hevonhierakka pystykeiholehti raita mustuvapaju kiiltopaju korpikaisla syyläjuuri pihlaja rantapalpakkoxsiimapalpakko heinätähtimö metsätähtimö pihatähtimö voikukka kevättaskuruoho metsätähti puna-apila 18

19 Trifolium repens Tripleurospermum inodorum Tussilago farfara Urtica dioica Vaccinium myrtillus Vaccinium vitis-idaea Valeriana officinalis Valeriana sambucifolia Veronica officinalis Vicia cracca Vicia sepium Viola riviniana valkoapila peltosaunio leskenlehti nokkonen mustikka puolukka rohtovirmajuuri lehtovirmajuuri rohtotädyke hiirenvirna aitovirna metsäorvokki 19