Raportti malmitutkimuksista Rovaniemen Rumatmaat-alueella vuonna 2006

Transkriptio

1 Pohjois-Suomen yksikkö M19/2633/2007/10/24 Rovaniemi Raportti malmitutkimuksista Rovaniemen Rumatmaat-alueella vuonna 2006 Antero Karvinen & Pertti Turunen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Antero Karvinen Pertti Turunen Raportin laji M19 Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus, PL Rovaniemi Raportin nimi Raportti malmitutkimuksista Rovaniemen Rumatmaat-alueella vuona 2006 Tiivistelmä Tämä raportti Rumatmaat alueen tutkimuksista ja tehty Pyhäsalmi Mine Oy:n (Inmet Mines) toimeksiannosta GTK:n aloittamien maastotöiden perusteella. Rumatmaat sijaitsee Rovaniemen kaupungin ja Ylitornion kunnan rajan tuntumassa noin 20 km Muurolan kylästä länteen. GTK aloitti kesällä 2006 alueella malmitutkimukset, kun tutkimusavustaja Antti Pakonen löysi uuden metsäautotien ojista säteileviä ja sulfidirikkaita lohkareita ja kallionnokkia. Ympäristön maastotöissä tavattiin paikoin säteilyä ja sulfidipitoisuutta Jouttiaavan muodostuman mafisissa vulkaniiteissa, karsikivissä, grafiittiliuskeissa ja kvartsiiteissa. Yleensä niihin liittyy runsas magneetti- ja rikkikiisu- sekä selvä kuparikiisupirote. Yhdelle parhaiten paljastuneelle kohteelle metsäautotien varteen suunniteltiin ja toteutettiin uranäytteenotto. Uranäytteistä ja ympäristön kallioista otetuista näytteistä saadut analyysitulokset osoittavat, että alueen kupari- ja kultapitoisuudet ovat kohonneet. Parhaat kuparipitoisuudet ovat noin 1 % ja kultapitoisuudet noin 0.5 ppm. Yhtenäistä mineralisoitunutta vyöhykettä ei vielä näiden havaintojen perusteella ole kuitenkaan voitu osoittaa. Uranäytteistä määritettiin petrofysikaaliset ominaisuudet, joiden perusteella IP menetelmä vaikuttaa sopivalta menetelmältä alueen lähempään geofysikaaliseen tutkimiseen. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Rovaniemi, Rumatmaat, kuparikiisu, kulta, uraani, uranäytteenotto Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Lapin lääni, Rovaniemi,Ylitornio, Rumatmaat Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Tutkimustyöselostus Arkistotunnus M19/2633/2007/10/24 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus 7 s. + 3 liitettä suomi Yksikkö ja vastuualue Hanketunnus Pohjois-Suomen yksikkö / Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys Antero Karvinen, geologi Pertti Turunen, geofyysikko

3 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUSALUEEN SIJAINTI Rumatmaat-tutkimusalue Lentomittaukset 2 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET Kallioperäkartoitus, lohkare-etsintä ja tutkimusojat Kemialliset analyysit Geofysikaaliset tutkimukset Petrofysikaaliset mittaukset 3 4 ALUEEN GEOLOGIASTA Alueen maaperä Alueen kallioperä 5 5 MINERALISOITUMINEN 7 6 YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPITEET 7 7 LIITTEET 7 8 LIITTYY -AINEISTO 7

4 1 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus aloitti Rumatmaat nimen saaneen alueen tutkimukset keväällä Alue sijaitsee vuonna 2003 valmistuneen Koivun kallioperäkartan (Vesa Perttunen) 2633 luoteisnurkassa. Samoin alueelta on saatavilla geofysikaalinen matalalentoaineisto. Tämän tutkimusalueen itäpuolella, Kuusivaarassa on GTK tehnyt malmitutkimuksia muutaman viime vuoden aikana. Sinne on mm. kairattu 19 kpl syväkairanreikiä. Tehdyistä tutkimuksista on valmistunut raportti: M19/2633/2006/1/10 (Jorma Isomaa, Eero Sandgren) Keväällä 2006 Rumienmaitten alueen läpi oli tehty uusi metsäautotie, jolloin ojista tiemaata nostettaessa on paljastunut runsaasti ruosteisia lohkareita ja joitain kallion nokkia. Kivet ovat lähinnä kiisupitoisia mustaliuskeita ja amfiboliitteja sekä erilaisia karbonaattikiviä ja muuttuneita karsikiviä, joista on tavattu voimakasta säteilyä (jopa cps) ja merkkejä kuparikiisusta. Kesällä 2006 tutkimukset aloitettiin geofysikaalinen matalalentoaineiston pohjalta tehtyjen säteilyanomalioiden tarkistuksilla sekä geologivasaralla tehdyllä kallio- ja lohkare-näytteenotolla. Rumatmaat-tutkimusalueen tarkempaan selvittelyyn ryhdyttiin em. säteilyanomalioiden ja sulfidi-indikaatioiden johdosta. Lisäksi em. Kuusivaaran tutkimusten jatkamista länteen pidettiin tarpeellisena siellä kairauksissa tavattujen malmiviitteiden takia. Tutkimuksia on johtanut hankepäällikkö Olli Sarapää. Tehtyjen tutkimusten suunnittelusta ovat vastanneet geologit Heikki Pankka ja Antero Karvinen sekä toteutuksesta maastossa tutkimusavustajat Antti Pakonen, Juhani Alanen ja Pertti Telkkälä sekä kausiapulainen Olli Pajula. Uranäytteenoton suorittivat Antti Pakosen lisäksi tutkimusavustajat Markku Tikkanen ja Kauko Ylitalo. Geofyysikot Ilkka Lahti ja Pertti Turunen on vastanneet alueen ja näytteiden geofysikaalisten havaintojen tulkinnasta. Tässä raportissa on esitetty tilaajan Pyhäsalmi Mine Oy:n toivomuksesta ne tekniset tiedot ja tulokset, jotka GTK ennätti kesän 2006 aikana tehdä ennen tutkimuksista luopumistaan. Tilaajan yhteyshenkilön päägeologi Timo Mäen kanssa on sovittu, että tämä raportti on julkinen vuoden 2008 alusta, jolloin se toimitetaan Geologian tutkimuskeskuksen arkistoon. 2 TUTKIMUSALUEEN SIJAINTI 2.1 Rumatmaat-tutkimusalue Rumatmaat sijaitsee Rovaniemen ja Ylitornion kuntien rajalla peruskarttalehdellä Tutkimusalue sijaitsee metsähallituksen mailla. Ylitornion puoleinen osa tutkimusalueesta kuuluu Natura-suojelualueeseen. Alueelle haettiin ja saatiin metsähallituksen maastoliikennelupa. Tosin sitä ei missään vaiheessa ehditty käyttää. Tutkimusalueelle tehtiin kesällä kaksi valtausvaraushakemusta pian ensimmäisten mielenkiintoisten kartoitushavaintojen ja näytteiden löytymisen jälkeen. Hakemukset peruttiin, kun kuultiin, että alueelle oli samanaikaisesti jättänyt varaushakemuksensa myös Pyhäsalmi Mine Oy.

5 2 2.2 Lentomittaukset Liitteen 1 kuvissa esitetään geofysikaaliset lentomittauskartat Rumatmaiden ympäristöstä. Kartat kuvaavat magneettikenttää, sähkömagneettisen kentän reaalikomponenttia sekä uraanin ekvivalenttipitoisuutta neljän karttalehden alueelta. Kunkin karttalehden lentomittaukset on tehty neljänä eri kertana vuosina Kaikissa mittauksissa lentosuunta on ollut N-S, mikä menee n. 45 o kulmassa monia magneettisia ja sähköisiä rakenteita vastaan. Karttoihin ympäröity alue kuvaa uranäytteenottopaikan likimaista sijaintia. Magneettisessa ja sähköisessä kartassa näkyy selvästi SE-NW-suuntainen kartta-alueen läpäisevä anomaliajakso. Sähköisen anomalian maksimivyöhyke sijaitsee magneettisen anomalian koillispuolella kontaktissa sen kanssa. Magneettisen jakson lounaispuolella on toinen sitä seuraileva sähköinen anomalia. Magneettisen anomalian intensiteetti ei ole kovin korkea, luokkaa 1000 nt. Anomalioiden syynä ovat havaintojen mukaan sulfidirikkaat grafiittiliuskeet ja amfiboliitit. Magneettisen ja sähköisen anomalian lisäksi Rumatmaat kohteesta kilometri länteen on kohonneita pitoisuuksia ekvivalenttista uraania kuvaavassa kartassa. Tällä alueella tehdyssä gammasäteilyn maastotarkistuksessa löydettiin useita erillisiä paikkoja, joissa säteilyn aktiivisuus saattoi ylittää Bq, mikä on yli satakertainen normaaliin metsämaan aktiivisuuteen verrattuna. Säteilevät alueet ovat muutaman metrin läpimittaisia ja niiden todettiin jatkuvan satojen metrien mittaisena jonona (Antti Pakosen maastohavainnot). Gammasäteilyn täsmällisen laajuuden selvittäminen on työlästä irtomaiden paksuuden ja kosteuden vaihtelun takia. Kaliumin ja toriumin osuus gammasäteilyn lähteenä koko karttalehdellä on suurempi kuin uraanin osuus, mutta tutkimuskohteen ympäristössä uraani on tärkein säteilijä. Silti näytteiden ottamispaikalta löydettiin heikosti säteilevä kallio, jossa säteily aiheutui lähes yksinomaan kaliumista. Näytteidenottopaikalla missään mainituista geofysikaalisista lentokartoista ei ole yksikäsitteistä anomaliaa. Magneettikentän voimakkuus on n nt, sähkömagneettisen reaalikomponentin intensiteetti n. 330 ppm ja uraaniekvivalenttipitoisuus n. 1.5 ppm. 3 SUORITETUT TUTKIMUKSET 3.1 Kallioperäkartoitus, lohkare-etsintä ja tutkimusojat Rumatmaat-tutkimusalueella on kesän 2006 aikana tehty kallioperähavainnointia; säteilymittauksia skintillometrillä ja pienimuotoista kallioperäkartoitusta sekä kallio- ja lohkarenäytteenottoa geologivasaralla (Antti Pakonen, Juhani Alanen ja Pertti Telkkälä, Olli Pajula ja Antero Karvinen). Osa näytteistä on analysoitu. Tilausnumerot on esitetty kohdassa 3.2 Kemialliset analyysit. Yhdellä kohteella, metsätien varressa, tehtiin pienimuotoista paljastumien puhdistusta (liitteet 2 ja 3). Paljastumista otettiin Partner-sahayksiköllä puolen mertin pituisia uranäytteitä yhteensä 149 kpl. Lisäksi ympäristön kallionnokista on otettu ja analysoitu kymmenkunta vasaranäytettä. Uranäytteet on käsitelty ja analysoitu Pyhäsalmen kaivoksella, muut GTK:n Rovaniemen laboratoriossa. Tätä raporttia tehtäessä jalometallien analyysit uranäytteistä eivät ole vielä käytettävissä. Paljastetulta kallioalueelta on tehty alustava kivilajikartoitus ilman tarkempaa havainnointia, sillä syksyllä jäätiin vielä odottamaan paljastumien puhdistumista talven alla. Yleinen geologinen kulku tutkimusalueella on kaakko luode ja kaateet ovat melko pystyjä. Paljastuma-alueesta on tehty GPS-tarkkuudella silmämääräinen oikaisematon detaljikartta. Siihen on merkitty alueelta otetut uranäytteet ja muutamat Karvisen geologivasaralla ottamat paljastumanäytteet. Kartasta on

6 3 saatavilla digitoitu versio. Tähän karttaan on merkitty analysoidut korkeimmat kupari- ja kultapitoisuudet. Näytteenottokartta on raportin liitteenä (liite 3). Uranäytteenotosta on tehty myös kivilajikarttatulkinta kairanreikäohjelmalla (liite 4). Rumatmaat- kohteen alueelta Alanen otti ja vaskasi 4 kpl lapionäytteitä pohjamoreenista. Niistä ei tavattu ainuttakaan kultahippua. Rumatmaat -tutkimusalueen vasaranäytteistä on teetetty kaksi kiillotettua ohuthiettä (EAK ja 2, n:ot; ja ). Ne kuuluvat tämän raportin liittyy aineistoon. 3.2 Kemialliset analyysit Geologivasaralla tehdyn lohkarenäytteenoton luettelot ja analyysitulokset (tilausnumerot , 46 kpl ja , 2 näytettä sekä tilausnumero kpl (uranäytteiden Auanalyysit).) kuuluvat tämän raportin liittyy aineistoon. Monimetallianalyysit 511P ja jalometallianalyysit 704P on tehty ICP-AES tekniikalla. Metsätien varren paljastumista otetut uranäytteet (167 kpl monimetallianalyysejä) on analysoitu Pyhäsalmen kaivoksella ja niistä saadut tulokset kuuluvat myös tämän raportin liittyy aineistoon. 3.3 Geofysikaaliset tutkimukset Alueen uranäytteistä on tehty tilaajan (Pyhäsalmi Mine Oy) tarpeisiin petrofysikaalisia mittauksia. Urista U2, U3 ja U4 on n. 30 näytteestä mitattu tiheys, suskeptiivisuus, remanenssin intensiteetti, gammasäteilyn aktiivisuus ja näennäinen ominaisvastus sekä IP-efekti 3.4 Petrofysikaaliset mittaukset Petrofysikaalisten ominaisuuksien määritykset tehtiin tilaajan toimittamista uranäytteistä Rovaniemellä petrofysiikan laboratoriossa. Näytteet olivat suorakulmaisen särmiön muotoisia. Näytteiden massa oli keskimäärin 230 g, pituus n. 8 cm ja poikkipinta-ala n. 10 cm 2. Näytteistä mitattiin ensin rutiiniluontoisesti tiheys, magneettinen suskeptiivisuus sekä remanenssin intensiteetti. Mittaustulokset esitetään taulukossa 1. Tiheyden ja remanenssin kannalta kivet eivät ole anomaalisia. Suskeptiivisuuden suhteen vain yksi näyte on ferromagneettinen eli siinä on mukana magnetiittia. Kaikki muut ovat puhtaasti paramagneettisia. Königsbergerin suhde on kohtalainen lähinnä matalan suskeptiivisuuden takia. Taulukossa on mukana myös gammasäteilyn aktiivisuus. Mittaukset tehtiin kannettavalla gammaspektrometrilla EXPLORANIUM GR-130. Mittaustila ei ollut säteilyltä suojattu ja taustasäteilyn aktiivisuus oli 132 Bq ja sen hajonta 11.4 Bq. Tämä arvo vähennettiin näytteiden säteilyarvoista, jotka laskettiin noin tuhannen havainnon keskiarvoina. Erotukset normeerattiin vielä näytteiden massalla. Kuten taulukon 1 oikeanpuoleisimmasta sarakkeesta näkyy, gammasäteilyarvot kiloa kohti ovat erittäin pieniä. Nollalukemat sisältävät sekä todelliset nollalukemat että näennäiset negatiiviset lukemat. Säteilyn tilastollisen luonteen takia myös näennäiset negatiiviset aktiivisuuslukemat ovat mahdollisia silloin kun aktiivisuus on hyvin vähäistä. Mittausjärjestelyjen vaatimattomuuden takia säteilymittauksia on tarkasti ottaen pidettävä semikvantitatiivisina. Mittaustuloksista ei saa tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kuitenkin näidenkin mittausten perusteella voidaan perustellusti sanoa, että näytteiden aktiivisuus on pieni. Säteilevän nuklidin tunnistamiseksi mittaukset olisi tehtävä säteilyltä suojatussa laboratoriossa.

7 4 Taulukko 1. Tiheys- suskeptiivisuus-, remanenssi- ja gammasäteilymittaukset. Näyte ρ (kg/m 3 ) κ (μsi) J (ma/m) Q-suhde Gamma (Bq/kg) U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U Samoista näytteistä tehtiin myös näennäisen ominaisvastuksen sekä varautuvuuden mittaukset. Mittauslaitteena oli GTK:n geofysiikan osastolla 1990-luvulla kehitetty ja rakennettu MAFRIPlaite. Se mittaa näennäistä ominaisvastusta galvaanisesti kostutettujen antureiden avulla kolmella taajuudella (0.1 Hz, 10 Hz ja 500 Hz). Mittausta varten näytteet on saatettava mahdollisimman tarkasti vastaamaan luonnonolosuhteita, mikä tarkoittaa lähinnä niiden kostuttamista. Näytteet upotetaan vesialtaaseen kahdeksi vuorokaudeksi jona aikana ne imevät vettä pintaan auki oleviin huokosiin. Mitattaessa näytteiden ulkopinnat kuivataan jotta sähkö ei virtaisi pintaa pitkin. Tämä on erikoisen tarpeellista resistiivisten kivien kohdalla. Varautuvuus- eli IP-arvot lasketaan näennäisen ominaisvastuksen suhteellisena muutoksena tasavirtatapaukseen (0.1 Hz) nähden. Taulukon 2 sarake P Low tarkoittaa tasavirran ja matalamman taajuuden (10 Hz) välillä tapahtuvaa muutosta ja P tot tasavirran ja korkeamman taajuuden (500 Hz) välillä tapahtuvaa totaalimuutosta. Mittaukset tehtiin kahteen kertaan, sekä Rovaniemen että Otaniemen kalustoilla. Näennäisen ominaisvastuksen arvoissa oli erikoisesti resistiivisten näytteiden kohdalla jonkin verran eroja, mutta varautuvuusarvot olivat lähellä toisiaan. Taulukossa 2 esitetään Rovaniemellä mitatut arvot. Neljän näytteen resistiivisyydet olivat niin korkeita, ettei MAFRIP pystynyt mittaamaan niitä luotettavasti. Näistä näytteistä ei saatu myöskään IP-efektiä mitatuksi. Näennäiset ominaisvastukset eivät välttämättä ole suurempia kuin Ωm vaan kyseessä ovat ilmeisesti mittaustekniset ongelmat. Varautuvuudet ovat niin korkeita, että IP-menetelmä vaikuttaa sopivalta menetelmältä alueen lähempään geofysikaaliseen tutkimiseen.

8 5 Taulukko 2. Näennäisen ominaisvastuksen ja varautuvuuden mittaukset. Näyte R 0.1 Hz (Ωm) R 10 Hz (Ωm) R 500 Hz (Ωm) P Low (%) P Tot (%) U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U ALUEEN GEOLOGIASTA 4.1 Alueen maaperä Rumienmaitten alue on varsin laakeaa ja pääosin soiden välissä olevaa loivaa moreenirinnettä. Kalliopaljastumia alueella on vaihtelevasti; Rovaniemen ja Ylitornion rajan tunnussa paljastumia on runsaasti ja muualla satunnaisesti. Moreenin ja eloperäisen maan (soitten turpeet) paksuus on enimmilläänkin vain muutamia metrejä. Karbonaattirikkailla alueilla kasvillisuus on rehevää. Ylitornion puoleinen alue tutkimuskohteella kuuluu Naturaan! 4.2 Alueen kallioperä Rumatmaat sijaitsee diabaasijuonten lävistämän laajan Palokivalon kvartsiittialueen länsiosassa. Se kuuluu Jouttiaavan vulkaniittien ja Martimon grafiittiliuskeita sisältävän kiilleliuskealueen kontaktivyöhykkeeseen (kuva 1). Jouttiaavan vulkaniitit ovat pääasiassa voimakkaasti tektonisoituja emäksisiä metavulkaniitteja. Jouttiaavan muodostuman ja Martimon liuskealueen väliin jää vielä Kvartsimaatyypin puhtaampia kvartsiitteja ja konglomeraatteja. Iältään Jouttiaavan vulkaniitit ovat noin 2.1 miljardia vuotta. Palokivalon kvartsiitit noin 2.3 miljardia vuotta ja Martimon liuskeet alle 1.9 miljardia vuotta (geologi Vesa Perttusen suullinen tiedonanto). Rumienmaiden alueella on laaja poimuttunut hiertovyöhyke, jolle tyypillisenä voidaan pitää täällä tavattavia karbonaattikivihorisontteja. Useimmiten ne ovat ruskehtavaa dolomiittia, joissa on tremoliittirikkaita (satunnaisesti asbestia) raitoja. Vulkaniittien ja kvartsiittien välinen muuttunut karsi- ja dolomiittipitoinen vyöhyke on osoittautumassa malminetsinnällisesti erittäin mielenkiintoiseksi.

9 6 Läheisen Kuusivaaran alueen karsikiviin liittyy usein kuparimineraaleja; kuparikiisua, borniittia, kuparihohdetta ja erikoisuutena metallista kuparia (Jorma Isomaa, Eero Sandgren 2006). Rovaniemen ja Ylitornion kuntien raja-alueen laajat paljastumat ovat enimmäkseen metamorfoituneita amfiboliitteja. Niissä on tavattu myös useita säteileviä uraanimineraalipesäkkeitä. Säteilykartalla nämä säteilevät kohteet muodostavat laaja-alaisen anomalian, joka maastossa ei nykyisten havaintojen perusteella näytä yhtenäiseltä. Amfiboliitit sisältävät runsaasti rautakiisuja (magneetti- ja rikkikiisua sekä satunnaisesti kuparikiisua). Näiden paljastumien kartoitus ja suunniteltu näytteenotto jäi kesken. Kuva 1. Rumatmaat tutkimusalueen geologinen kartta (Perttusen 2003 mukaan), johon merkittynä ruskeilla pisteillä uranäytteenottokohde (13/MYY/07).

10 5 MINERALISOITUMINEN Rumienmaitten läpi tehdyn metsätien läheisyydessä löydetyistä lohkareista ja paljastumista tavattiin merkkejä kuparikiisusta. Usein kuparikiisua tavattiin voimakkaasti säteilevien kivien yhteydessä. Helpoimmin tavoitettavalle alueelle muuttuneeseen karsikiviympäristöön tehtiin pieni detaljikartoitus ja uranäytteenotto. Niillä pyrittiin selvittämään mahdollisen mineralisaation rajoja ja pitoisuuksia. Muuttuneen, osin poimuttuneen kvartsiitin ja vulkaniitin kontaktissa on biotiittiutunut hiertovyöhyke. Samaan vyöhykkeeseen liittyy myös dolomiitteja ja karsikiviä. Paikoin hiertovyöhykkeeseen näyttää liittyvän korkeita pitoisuuksia sisältäviä säteileviä kiviä. Samoin biotiittiutuneessa vyöhykkeessä on merkkejä kuparimineraaleista (kuparikiisu). Parhaat kuparipitoisuudet olivat parissa GTK:n tekemässä analyysissä nyrkkikallionäytteistä 1.02 % Cu (EAK ) ja 0.70 % (EAK1-06-9) sekä yhdessä uranäytteessä välillä m; 0.67 % Cu. Palanäytteistä (kallio) kulta-analyyseissä tavattiin puolenkymmentä anomalista Aupitoisuutta parhaiden ollessa 692 ppb (JA-06-P50) ja 541 ppb (EAK ). Pitoisuudet on merkitty myös Rumatmaat-detaljikarttaan (Liite 3). Uranäytteistä tehdyissä analyyseissä tavattiin vain pari anomaalista kultapitoisuutta. Ne olivat urassa 2 välillä m; 148 ppb ja urassa 3 välillä m; 244 ppb Au. 7 6 YHTEENVETO JA JATKOTOIMENPITEET Rumatmaat on potentiaalinen malminetsintäkohde, jossa toistaiseksi on tavattu metsätien varresta kapea siirroksen/poimuttumisen kontrolloima muuttunut sulfidivyöhyke. Siinä sekä kupariettä kultapitoisuudet ovat selvästi normaalia korkeammat. Samoin tähän kohteeseen ja lähiympäristöön liittyy voimakkaasti kohonneita, ainakin osaksi pistemäisiä tai jonomaisia, säteilyanomalioita. Jouttiaavan vulkaniitin sekä alueen kvartsiitin/kiilleliuskeiden ja muuttuneiden karsikivien kontaktivyöhykkeessä on runsaasti sulfidirikkaita osia, joiden tarkempi tutkiminen kupari-, kulta- tai uraanimalmin tekemiseksi on tarpeen. 7 LIITTEET Liite 1. Rumatmaiden ympäristön lentogeofysikaaliset kartat: magneettinen, VLF-R reaali ja uraani (1: , osat karttalehdistä , , ja ). Liite 2. Rumatmaiden uranäytteenottokohteet ( perus/geologisella kartalla). Liite 3. Rumatmaiden näytteenottokohteet ja paljastumakartta, johon merkittynä näytenumerot ja parhaat analysoidut kupari- ja kultapitoisuudet. 8 LIITTYY -AINEISTO Analyysitulokset: Geologian tutkimuskeskus (Rovaniemellä analysoidut), tilausnumerot; kpl ja kpl sekä tilausnumero kpl (uranäytteiden Au-analyysit). Pyhäsalmi Mine Oy 149 kpl (Pyhäsalmella analysoidut M30000-M30148). Kiilotetut ohuthieet EAK ja 2, n:ot ja , säilytetään Rovaniemellä. Isomaa, Jorma & Sandgren, Eero Malmitutkimukset Rovaniemen kaupungin Muurolan Kuusivaarassa vuosina 2003 ja s. + 2 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M19/2633/2006/1/10. Rumatmaiden uranäytteenotosta kairanreikäohjelmalla tehty kivilajitulkinta (Pertti Telkkälä).

11 Liite 1. Aerogeophysical maps around Rumatmaat

12 Liite 2 Rumatmaiden näytteenottokohteet peruskartan suurennoksella (lupa 13/MYY/07).

13 Liite 3 Rumatmaiden näytteenottokohteet ja paljastumakartta, johon merkittynä näytenumerot ja parhaat analysoidut kupari- ja kultapitoisuudet.