YLIVIESKAN HIRVINEVAN TUULIVOIMAPUISTO

Transkriptio

1 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA TM VOIMA OY YLIVIESKAN HIRVINEVAN TUULIVOIMAPUISTO FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P23614

2 2 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO HANKKEEN SIJAINTI JA KUVAUS Sijainti Hankkeen tekninen kuvaus AINEISTO JA MENETELMÄT Kasvillisuus ja luontotyypit Linnustoselvitykset Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Lepakkoselvitys YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS Kallio- ja maaperä sekä topografia Pinta- ja pohjavedet Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien kohteet KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuusalue Hankealueen kasvillisuus ja luontotyypit Rakentamisalueiden luontoarvot Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Kansallisten lakien mukaiset kohteet Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvilajisto LINNUSTO Muuttolinnusto Suojelullisesti arvokas linnusto MUU ELÄIMISTÖ Alueen tavanomainen eläinlajisto EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit Lepakot HANKKEEN YMPÄRISTÖ- JA LUONTOVAIKUTUKSET Vaikutukset maa- ja kallioperälle Happamien sulfaattimaiden esiintyminen Vaikutukset pinta- ja pohjavesille Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Yleiset kasvillisuusvaikutukset Vaikutukset luontokohteille Vaikutukset linnustoon ja muuhun eläimistöön Vaikutukset linnustoon Vaikutukset muuhun eläimistöön Vaikutukset Natura-alueisiin ja muihin suojelualueisiin LÄHTEET Pohjakartat Maanmittauslaitos 2/2015 Suojelualuerajaukset OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 2/2015 Valokuvat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy (Minna Tuomala) sekä Luontotieto Carex Pekka Halonen

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto s 3 (33) 1 JOHDANTO Tämä työ on Ylivieskan Hirvinevan alueelle suunniteltavan tuulivoimapuiston suunnittelutarveratkaisua palveleva luonto- ja linnustoselvitysten erillisraportti. Työssä kuvataan tuulivoimapuiston luonnonolosuhteiden nykytila sekä suunnitte- lussa huomioitavat arvokkaat luontokohteet. TuulivoimapT puiston vaikutukset alu- een luonnonolosuhteisiin arvioidaan tässä raportissa. Alueelle laadittujen luonto- ja linnustoselvitysten tavoitteena on paikantaa arvok- kaat luontotyypit, jotkaa ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueel- lisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta edustavia kohteita. Lisäksi selvitysten tavoitteena on turvata valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisen ja luonnon- suojelulain (47 ja 49 ) mukaisen erityisen arvokkaan lajiston mahdolliset esiin- tymisalueett sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien mukaisenn kasvi-, eläin- ja lintu- lajiston esiintymät. Arvokkaiksi tulkitut luontokohteet on esitetty kartoilla ja ku- vailtu kuviokohtaisesti raportissa. Tuulivoimapuistoalueenn muun eläimistön nykytila on käsitelty tämän raportin yh- teydessä EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujenn lajien osalta. Hankealueen ympäristön tilaan vaikuttavat muut m tekijät,, kuten maaperätiedot, pinta- ja pohjavesiasiatt sekä lähimmät suojelualueet ja muut suojeluohjelmat on esitetty kaavaselostuksessa. Luonto- ja linnustoselvityksen ovat laatineet FM biologitt Ville Suorsa ja Minna Tuomala sekä FT biologi Petri Lampila FCG Suunnittelu jaa tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Kasvillisuuden maastotöistä on vastannut FT biologi Pekka Halonen, Luontotieto Carex.

4 4 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 2 HANKKEEN SIJAINTII JA KUVAUS 2.1 Sijainti TM voima Oy suunnittelee Ylivieskan Hirvinevalle tuulivoimapuistohanketta. Alue sijaitsee Ylivieskan keskustasta noin 14 kilometriä itä-kaakkoon. Etäisyyttä han- kealueelta Nivalan keskustaan on noin 12 kilometriä. Hankealue on tavanomaisessa metsätalouskäytössä. Aluetta halkoo länsiosassa Harjun metsätie ja itäosassa Vasaman metsätie. Kulku alueelle tapahtuu Vasaman metsätien kautta. Alueen eteläosaan sijoittuu Vasamanoja. Alueen pinta-ala on noin 500 hehtaaria. Kuva 1.Hankealueen sijainti. 2.2 Hankkeenn tekninen kuvaus Suunnitellut neljä tuulivoimalaa tulevat olemaan enintään 200 metriä korkeita ja tornirakenteeltaan yhtenäisiä (teräslieriö- tai hybriditorni) ). Roottorilavan pituus tulee olemaan noin 63 metriä ja roottoriympyrän halkaisija noin 126 metriä. Hankkeen mallinnuksissa käytetyn voimalan malli on Vestas V126, jonka napa- korkeus on 137 metriä ja yksikköteho 3,3 MW. Tuulivoimaloiden sähköntuotanto liitetään sähköverkkoon maakaapelilla Uusniva- lan sähköasemalla, ilmajohtoja ei rakenneta. Tuulivoimap puiston sisäinen sähkö- verkko toteutetaan maakaapeliverkkona ja maakaapelointi sijoittuu huoltoteiden yhteyteen.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto 5 (33) Kuva 2. Voimaloiden sijoittuminen ilmakuvalla. Kuva 3. Voimaloiden sijainti sekä huoltotiestön ja maakaapeleiden sijoittuminen hankealueella

6 6 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3 AINEISTO JA MENETE ELMÄT 3.1 Kasvillisuus ja luontotyypit Alkuperäisen laajemman hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin maastokaudella 2014, yhteensä kahden maastotyöpäivänn ajan. Lisäksi alueen metsien kasvupaikkatyyppejä on tarkasteltu linnustoselvitysten maastotöiden yh- teydessä. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten maastotöistä on vastannut FT biologi Pekka Halonen luontotieto Carexista. Kasvillisuusinventoinneissa on huomioitu tarkemmin tuulivoimaloiden sijoituspaik- kojen luonto-olosuhteett sekä laajemmin koko hankealue arvokohdetaa arkasteluna. Arvokohdetarkastelun tarkoituksenaa oli kartoittaa hankealueen edustavat luonto- kohteet, jolloin myös mahdollisiin sijoitussuunnitelmien muutoksiin olisi olemassa selvitysaineistoa. Alueen luonnonolosuhteita ei ole kartoitettu aiemmin muissa selvityksissä. Lähtöoletuksena oli, että alueella ei esiinny luonnonsuojelulain (29 ) mukaisia arvokkaita kohteita, joten inventoinneissa tarkasteltiin mahdollisia metsälain (10 ) erityisen tärkeitä elinympäristöjä, vesilain (2 luku 11 ) mukaisia m luontotyyppe- jä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisesti uhan- alaisia luontotyyppejä sekä arvokkaan lajiston esiintymispai ikkoja. Alueelta ja sen lähistöltää tiedossa oleva uhanalaisten lajienn paikkatietoaineisto on tiedusteltu ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (tiedonanto, Hertta Eliölajit - tietokanta, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 4/ /2014). Lisäksi on tiedusteltu Met- säkeskukselta alueelle mahdollisest ti sijoittuvia kohteita, joista maksetaan metsä- talouden ympäristötukea (Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus, 2014). Tässä raportissa käsitellään alueenn luonnon yleispiirteet, kuten metsien kasvu- paikkatyypitt ja niiden käsittelyaste. Lisäksi esitellään lähimmät arvokkaat luonto- kohteet ja kansallisten lakien mukaiset sekä paikallisesti muutoin m arvokkaat luon- totyypit kuvaillaan. Kuvauksissa huomioidaan mm. luontotyyppien uhanalaisuus- luokitus. Arvokkaat luontokohteet esitetään kartoilla. Raportti on kohdennettu laa- jemmasta selvityksestä neljän voimalan käsittävälle alueelle ja nyt etäämmälle si- joittuvat, tunnistetut luontokohteet on myös esitelty. 3.2 Linnustoselvityksett Hirvinevan suunnitellun tuulivoimapuiston pesimälinnustoa on selvitetty yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettuja laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta a) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988). Hankealueen pesimälinnustoa on selvitetty pistelaskennalla nykyistä suun- nitelmaa laajemmalla alueella, jossa yhteensä 11 laskentapistettä sijoitettiin alu- eellisesti kattavasti kokoo selvitysalueelle (ml. nykyinen hankealue). Lisäksi aluetta kierreltiin kartoituslaskentana kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella, jossa tarkastettiin ennalta valittuja kohteita, joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvi- oitiin esiintyvän. Alueen pesimälinnustoselvitykset on toteutettu välisenä aikana. Jokaisella voimalapaikalla toteutetut pistelaskennatt toistettiin kahdesti, minkä lisäksi hankealue pyrittiin kiertämään mahdollisimmann kattavasti läpi kartoituslaskennan ohessa. Alueella suoritettiin inventointi myös metsäkana- lintujen parhaaseen soidinaikaan ( ), ja lisäksi mahdollisia soidinpaikkoja sekä eri lajien elinolosuhteita on huomioitu alueella suoritettujen linnustoselvitys- ten yhteydessä. Alueen pesimälinnustoselvityksiin käytetty työmäärä oli yhteensä neljä maastotyöpäivää. Pesimälinnustoselvitysten lisäksi täydentävää tietoa alu- een linnustosta on saatu myös muiden hankealueella toteutettujen luontoselvitys- ten yhteydessä. Linnustoselvitysten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdollisiin petolintujen pesäpaikkoihin sekä muihin mahdollisiin linnustollisesti arvokkaisiin kohteisiin. Laskennat suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja nee ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun, noin 4 6 tuntia auringon nousun jälkeiseen aikaan.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto s 7 (33) Laskentojenn aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon jaa maastokartoille, ja tu- lokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesti. Kaikille havaituille lintulajeille tul- kittiin pesimävarmuusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mu- kaisesti (ks. Valkama ym. 2011). Havaintojenn tulkinta tehtiin ns. minimiperiaat- teella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havain- to riitti siihen, että laji tulkittiin alueella pesiväksi. Hirvinevan suunnitellunn tuulivoimapuiston alueella ei suoritettu lintujen muuton- seurantaa vuoden 2014 luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä. Hankealue si- joittuu Pohjois-Pohjanmaan eteläosan sisämaa-alueelle, kauas tunnettujen muut- toreittien ulkopuolelle, jolloin hankealueen kautta kulkeva lintujen muuttovirta ar- vioitiin lähtökohtaisesti vähäiseksi ja hajanaiseksi. Hankealueen kautta kulkevaaa muuttolinnustoa koskevat osat tässä luontoselvityksessä perustuvat muualta lähi- alueelta mahdollisesti olemassa olevaan tietoon, yleistietoon lintujen muuttoa oh- jaavista tekijöistä ja arvioijan omaan kokemukseen lintujen muuttokäyttäytymi- sestä eri alueilla. Hankealueella suoritettujen linnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti sel- vittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien kuten Suomenn Punaisen kirjan uhan- alaisten ja silmälläpidettävien lajien (Rassi ym. 2010), alueellisesti uhanalaisten n lajien (Rajasärkkä ym. 2013) EU: n lintudirektiivin liitteenn I lajien (79/409/ETY), Suomen luonnonsuojelulailla ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksellaa ( /160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädettyjen lajien esiintyminen alueella. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös muihin tuulivoima- hankkeidenn linnustovaikutuksille herkiksi todettuihin lajeihin. Selvitysten aikanaa saatiin hyvä yleiskuva myös alueella esiintyvästä tavanomaisemmasta lintulajis- tosta. Tässä selvityksessä käytettiin seuraavia aineistoja ja tietolähteitä maastoselvitys- ten pohjatiedoiksi sekää selvitysten täydentämiseksi: Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot (lintujenn elinympäristöt) Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietokantaa asiantuntijoille (ympäris- tön suojelualueet) BirdLife Suomen ja SYKE:n paikkatietoaineistot (ympäristönn IBA- ja FINIBA- kohteet) Metsähallituksen petolinturekisteri (ympäristön erityisestii suojeltavien petolintujenn pesäpaikat, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Sääksirekisteri (ympäristön sääksen pesäpaikat, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimisto (ympäristön suojelullisesti ar- vokkaiden lajien pesäpaikka- ja rengastustied ot, aineistopyyntö) Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet) Keski-Pohjanmaan lintupaikkaopas (lähialueenn lintupaikkojen yleistietoja) Linnustoselvityksen raportoinnista ovat vastanneet FT biologi Petri Lampila ja FM biologi Ville Suorsa FCGG Suunnitteluu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Linnustonn maastoselvityksistä ovat vastanneet linnustoasiantuntijat Kalle Hiekkanen ja Eino Mikkonen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. 3.3 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivinn liitteen IV (a) lajit Tiedot alueen eläimistöstä perustuvat pääosin yleistietoon erityisesti nisäk- käidemme levinneisyydestä ja elinympäristövaatimuksista. Hankealueella ja sen läheisyydessä esiintyvää eläimistöä ja eri lajien elinympäristöinä potentiaalisia a alueita on huomioitu hankkeen yhteydessä suoritettujen luonto- ja linnustoselvi- tysten yhteydessä. Hankealueella toteutettiin yleispiirteinen liito-oravainventointi pesimälinnustoselvi- tysten ensimmäisten laskentakierrosten yhteydessä, minkää lisäksi lajin elinympä- ristöjä huomioitiin myöss muiden luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella todetut lajin potentiaaliset elinympäristöt in-

8 8 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY ventoitiin papanakartoitusmenetelmää soveltaen, minkä lisäksi arvioitiin alueen soveltuvuutta lajin elinympäristönä Lepakkoselvitys Hirvinevan alueen lepakoista ei olee julkaistu aiempia kartoitustuloksia, eikä Yli- vieskan kunnan tai sen lähiympäristön lepakkotilanteesta ollut saatavilla muuta- kaan ajantasaista tietoa. Laajemmin Kalajokilaakson alueella on kuitenkin tehty lepakkoselvityksiä viime vuosina useisiin tuulivoimahankkeisiin liittyen. Lepakot käyttävät eri aikoina vuodesta eri alueita ruokailuun, mistä johtuen le- pakkoselvitykset tulisi toistaa useamman kerran kesän aikana. Nyt toteutettu le- pakkoselvitys koostuu kahdesta kesälle ajoittuvasta kartoituskäynnistä, joiden ar- vioitiin antavan riittävän yleiskuvan lepakoiden esiintymisestä sekää lepakoille mahdollisesti arvokkaista kohteista. Syksymmällä lepakot jakaantuvatt tasaisem- min ja laajemmalle alueelle lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristöön. To- teutettujen selvitysten perusteella alueen lepakkotiheys on niin alhainen, että kar- toituskertojen lisääminen ei todennäköisesti olisi muuttanutt tuloksia merkittävästi. Lepakkoselvityksen maastoselvitykset on suorittanut Toni Ahlman Ahlman Group Oy:stä, ja lepakkoselvitysten raportoinnista ovat vastanneet FT biologii Petri Lam- pila ja FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. O Hirvinevan tuulivoimapuiston hankealueella toteutettiin kesän 2014 aikana yleis- piirteinen lepakoiden ruokailualueiden kartoitus. Kartoitus tehtiin t ns. aktiivikartoi- tusmenetelmää hyödyntäen, missä hankealueen lepakoillee potentiaaliset kohteet kierrettiin kattavasti läpi detektorilla (Petterson D240X ja D200) kuunnellen. Le- pakkoselvitykset kohdennettiin erityisesti sellaisille alueille, joiden maankäyttö tu- lee muuttumaan hankkeen toteutuessa sekä kartta- ja ilmakuvatarkastelun perus- teella arvioiduille lepakoille potentiaalisille alueille (mahdolliset ruokailualueet se- kä lisääntymis- ja levähdysalueet) ). Lepakkoselvitykset suoritettiin suurimmaksi osaksi kävellen hankealueella. Hankealueenn lepakkoselvitykset toteutettiin ja , jolloin lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo. 22:00 04:30 välisenä aikana. Kartoitusöinä säätila ja olosuhteet olivat suotuisia ja lepakoiden kartoitukseen otollisia. Lepa- koille sopivien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen (mm. kolopuut ja vanhat raken- nukset) sekä ruokailualueiden esiintymiseen on kiinnitetty huomiota h myös muiden hankealueella suoritettujen luonto- ja linnustoselvitysten ohessa. Lepakkoselvitysten yhteydessä mahdollisesti todetut lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien, nykyään yleisesti käytössä olevien, periaatteiden mukai- sesti. Luokitusperusteena on käytetty alueellaa esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004). Luokitusperusteet ovat: Luokka I: Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alueen A hävittäminen tai heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Luokka II: Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuk- sien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto s 9 (33) 4 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS 4.1 Kallio- ja maaperä sekä topografia Hirvinevan alueen kallioperä lukeutuu Keski-Suomen granitoidikompleksiin. Kala- jokilaakson alueella kallioperä on yleisesti ottaen syvällä pintamaakerroksen alla. Hankealueen pääkivilajit ovat kiilleliusketta ja j lisäksi alueella esiintyy pieninä juonteina ofiittista kvartsidioriittia ja plagioklaasiporfyriittiä. Kuva 4. Hankealueen kallioperää (GTK kallioperäkartta 1: , 2015). Kuva 5. Hankealueen maaperä (GTK maaperäkartta 1: , 2015).

10 10 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Hirvinevan hankealueenn maaperä on pääosin turvemaaval taista, mutta alustavat voimalapaikat sijoittuvat enimmäkseen karkeammille moreenialueille. Alueella ei esiinny kalliopaljastumia. Kalajokilaakson alue on hyvin tasaista ja alavaa. Hirvi- nevan alueella korkeimmat kohdat sijoittuvat noin m mpy. Hankealueelle tai sen läheisyyteen ei sijoitu luonnon- ja maisemansuom ojelun kan- nalta arvokkaita kallioalueita, tuuli- ja rantakerrostumia tai moreenimuodostumia. Lähin arvokas moreenimuodostumaa on Miestenmäki (MOR-Y11-071), joka sijait- see noin 8,9 km etäisyydellä hankealueen lounaispuolella. Happamien sulfaattimaiden esiintymistodennäköisyys alueella on GTK:n tietojen mukaan pieni (GTK, paikkatietoikkuna 2015). 4.2 Pinta- ja pohjavedet Pintavedet Hirvinevan hankealue sijoittuu Kalajoen vesistöalueelle (53)) ja Kalajoenn keskiosan alueen (53.03) 2. jakovaiheen valuma-alueelle. Hankealue sijoittuu yhdelle 3. ja- kovaiheen valuma-alueelle, Vasamaojan valuma-alueelle (53.036). Kalajoki virtaa alueen lounais- ja länsipuolella noin 5,8 kilometrin päässä hankealueesta. Pyl- väsoja virtaaa noin 2,8 km päässä alueen luoteispuolella. Pohjavesialueet Hankealue ei sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle, joten suoria vaikutuksia pohja- vedenlaadulle tai pohjaveden muodostumis- ja kulkeutumisolosuhteisiin ei ole. Lähimmät pohjavesialueet ovat Huhmarmäki hankealueen länsipuolellaa ja Harjun- puhto alueen itäpuolella. Molemmat ovat vedenhankintaa varten tärkeitä pohja- vesialueita (luokka I). Huhmarmäk ki sijaitsee noin 7,9 kilometrin ja Harjunpuhto noin 8,7 kilometrin päässä hankealueesta. Taulukko 1. Hankealuetta lähimmät pohjavesialueet Pv-alue tunnus luokka Antoisuus m 3 /d Etäisyys hankealueelt ta km Sijainti ilmansuunta Huhmarmäki I 50 n. 7,9 km länsi Harjunpuhto I 40 n. 8,7 km itä Tihunkorpii I 100 n. 10,6 km kaakko Viitala I 50 n. 11,1 km etelä Vähäsöyrinki I 50 n. 12 km etelä Kivikorpi I 150 n. 15,9 km koillinen Jokisaari I 40 n. 17,4 km kaakko

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto s 11 (33) Kuva 6. Hankealuetta lähimmät pohjavesialueet 4.3 Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja j suojeluohjelmi- tai suojeluohjelmi- en kohteita. Hankealueen lähin Natura-alue onn Iso Honkaneva - Pieni Honkanevaa (FI ), joka sijoittuu lähimmillään noinn 9,4 kilometrin etäisyydelle hank- keen voimalapaikasta.. Natura-alue on sisällytetty Suomen Natura verkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI). Hankealuetta lähin luon- nonsuojelualue on Kauniskangas (YSA207255), joka sijaitsee noin 5, 7 kilometrin päässä hankealueen itäpuolella. en kohteet Hankealueella ei sijaitsee Natura-alueita, luonnonsuojelualueita Kalajokilaakson maisemakokonaisuuden alue (MAO110116( 6) sijoittuu noin 4,6 ki- lometrin etäisyydelle hankealueestaa länteen/lounaaseen. Lähin kansallisesti tärkeää lintualue (FINIBA) sijoittuu noin 18 kilometrin etäisyydellee hankealueen eteläpuo- lelle. Taulukko 2. Hankealuetta lähimmät Natura alueet. Natura-alue Tunnus Suojelu- peruste Etäisyys hankealueelta km Sijainti ilmansuuntaa Iso Honkaneva Pieni Honkaneva FI SCI 9,4 pohjoinen Mustakorpi FI SCI 11,5 koillinen Iso Mällineva Pieni Mällineva FI SCI 19 lounas

12 12 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Taulukko 3. Hankealuetta lähimmät suojelualueet. Suojelualue aluetunnus Luokka Etäisyys km Sijainti ilmansuunta Kauniskangas YSA Yksityiset suojelualueet 5,7 itä Puutio YSA Yksityiset suojelualueet 13,5 koillinen Kuva 7. Hirvinevan tuulivoimapuistoa lähimmät Natura alueet ja luonnonsuojelualueet. Taulukko 4. Hankealuetta lähimmät suojeluohjelma alueet. Nimi aluetunnus ohjelma etäisyys km sijainti ilmansuunta Kalajokilaakso MAO Maisemakokonaisuudet 4,6 länsi-lounas Iso Honkaneva Pieni Honkaneva SSO Soidensuojeluohjelma 9,4 pohjoinen Miestenmäki MOR-Y Arvokas moreenimuodostuma 8,9 lounas Kalajoen alaosa Hamarinkosken alapuolelle asti Iso Mällineva Pieni Mällineva MUU Koskiensuojelualue 14,1 länsi SSO Soidensuojeluohjelma 19 lounas

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto s 13 (33) Kuva 8. Hirvinevan tuulivoimapuiston hankealueen ympäristöön sijoittuvat suojelu ohjelma alueet. Kuva 9. Hankealuetta lähimmät FINIBA jaa IBA alueet.

14 14 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuusalue Ylivieska sijoittuu metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan Kainuun alueen länsiosaan, missä kohtaavat pohjoisen ja eteläisen Suomen kasvillisuustyypit ja lajisto. Soiden osalta aluee kuuluu vaihettumis- vyöhykkeeseen, missä suot kuuluvat Pohjanmaan aapasoiden alaryhmään Suo- menselän aapasuot sekä osaksi Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaisiinn (Vasander 1998). 5.2 Hankealueen kasvillisuus ja luontotyypit Metsät Hankealueella kivennäismaiden talousmetsät ovat pääosinn kuivahkojaa variksen- marja-puolukkatyypin (EVT) kankaita. Lisäksi esiintyy alueen länsiosassa tuoreita puolukka-mustikkatyypin (VMT) kankaita. Alueen metsät ovat keskimäärin nuoria ja sekapuustoisia. Alueelle ei sijoitu lehtoja tai laajemminn lehtomaisiaa kankaita. Maa- ja kallioperätietojen perusteella alueella ei ole olosuhteita rehevien kasvu- paikkojen lajistolle. Alueella ei esiinny edustavia kalliometsiä tai laajempia kallio- paljastumia. Hankealueenn metsäalasta suuri osuus on alun perin rämeisiä turvekangasmuut- tumia ja ojikkoja, joilla kasvaa nykyisin kohtalaisesti mäntyä. Rämevarpujen suuri osuus leimaaa metsien kenttäkerrosta ja sekapuuna esiintyy usein hieskoivua. Kuva 10. Hankealueen tyypillistä sekapuustoista kangasmaiden talousmetsää

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto s 15 (33) Kuva 11. Alueelle sijoittuu runsaasti rämevarpujen vallitsemia turvekangasmuuttumia. Suot, kosteikot ja pienvedet Hankealueelle ei sijoitu erityisiä luonnontilaisia tai t luonnontilaisen kaltaisia suoluon- tokohteita. Alueen entiset laajemmat suoaltaatt Kiimanevan Keltamaannevan alu- eella ovat nykyisellään vahvasti ojitettuja turvekangasmuuttumia. Alueen korvet on tehokkaasti ojitettu, eikä erityisiä ja luonnontilaisia korpiluontotyyppejä esiinny. Alueen korpimuuttumat,, joita sijoittuu etenkin itäosaan, ovat sekapuustoisia, nuoria ja valoisuuden vuoksi heinäisiä. Runsaat ojitukset ja puuston käsittely ovat kokoo hankealueella merkittävästi muuttaneet rämeisten suotyyppien luonnontilaa. Laajemman alueen inventoinneissa luontokohteeksi rajattu lähin edustavampi suoluontokohde on Hirvinevan laiteiltaan ojitettu suoallas hankealueen eteläpuo- lella. Hirvineva on pääosin vähäpuustoista rahkarämettä, eikä sen laiteille sijoitu edustavia korpia. Alueelle sijoittuu runsaasti ihmisen luomaa ojaverkostoa, mutta luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisiaa pienvesiä alueella ei ole. 5.3 Rakentamisalueiden luontoarvot Tuulivoimaloiden rakennuspaikat ja huoltotiestö Tuulivoimaloiden suunnitellut rakennuspaikat, niille johtava huoltotiestö ja maakaa- pelointi sijoittuvat hyvinn tavanomaisen talousmetsän alueelle. Voimala nro 4 sijoit- tuu tuoreen kankaan sekapuustoiseen varttuneeseen talousmetsään. Voimalat nro 1 sijoittuu nuoren mäntyvaltaisen taimikon ja harvennushakatun mäntykankaan lai- teeseen. Voimalat nro 2 ja 3 sijoittuvat turvemaamuuttuman ja ojikon alueelle, jos- sa kasvaa kituliaasti mäntyä. Hankealueen huoltotiestö sijoittuu Kytönevan etelä- puolella nuorten mäntyvaltaisten ja aurattujenn talousmetsien alueelle. Lännessää huoltotie sijoittuu alueelle missä metsät ovat runsaasti r ojitettuja turvekankaita ja rämemuuttumia. Voimaloiden numerointi ja huoltotiestö on esitetty kuvassa 13. Sähkönsiirtoreitin luontoarvot Hankeen sähkönsiirto liitetään olemassa olevien teiden rinnalla maakaapelointinaa Uusnivalan sähköasemalle. Ilmajohtoja ei rakenneta, vaann sähkönsiirto rakentuuu maakaapeleilla. Metsäautoteiden ja kantatieverkoston yhteyteen sijoittuvan maa- kaapelireitin luontoarvoja ei ole erikseen inventoitu.

16 16 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5.4 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saat- tanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsäta- loustoimissa huomioitavia erityisenn tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamis- kielto (2 luku 11 ja 3 luku 2 ). Hankealueenn luontoselvityksissä onn pyritty huomioimaan edellisten lisäksi myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meri- luoto & Soininen 1998),, joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet,, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja haka- maat. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta onn tarkastel- tu yleisesti koko maassaa sekä erikseen Pohjois-Suomessa joka luetaan luonto- tyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, muttaa ne ovat yleensä hyvä indikaattori i arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseks si luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvok- kaaksi myös muutoin, esimerkiksi luonnonsuojelulaissa tai metsälaissa. m. Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon mo- nimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvok- kaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luon- totyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhan- alaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSLL 46 ja 477 ) esiinty- mät, sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisään- tymis- ja levähdysalueett (LSL 49 ). ja j Etelä-Suomessa. Yli- vieska sijoittuu keskiboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle, Kansallistenn lakien mukaiset kohteet Hirvinevan hankealueella ei ole luonnonsuojelulain 29 :n, Metsälain 10 ;n tai Vesilain 2 luvun 11 :n määritelmän mukaisia arvokkaita luontokohteita tai pien- vesiä. Alueen inventoinneissa ei paikannettu myöskään muita monimuotoisum uuden kan- nalta huomionarvoisia kohteita. Lähin arvokas luontokohde on alueen ulkopuolelle sijoittuva Hirvineva, joka on Metsälain 10 :n mukainen vähäpuustoinen suo. Hir- vinevalle sijoittuu myöss metsätalouden ympäristötukikohdee (Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuss 2014). Hirvinevan sijainti on esitetty kuvassa Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvilajisto Hankealueelta tai sen välittömästä ä lähiympäristössä ei ollut aikaisempaa tietoa uhanalaisistaa tai silmälläpidettävistää lajeista ympäristöhallinnon Herttaa Eliölajit - tietokannan mukaan (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, NäpänkangaN s 5/2014). Alueen kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinneissa ei havaittu uhanalaista (CR, EN, VU) silmälläpidettävää (NT) tai Keskiboreaalisella Pohjanmaan alueella alueel- lisesti uhanalaista (RT) kasvilajistoa. Rauhoitettua, erityisesti suojeltavaa (LsL. 47 ) tai luontodirektiivin ( liite II ja liitee IV b) mukaista kasvilajistoa ei myöskään ha- vaittu selvitysten yhteydessä. Laajemman alueen inventoinneissa Hirvinevan länsipuolelle sijoittuvan korpimuut- tuman alueella havaittiin Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin lukeutuvan pallo- päärahkasammaleen (Sphagnum wulfianum) esiintymä, johon etäisyyttä kertyy nykyisistä lähimmistä voimalan rakennuspaikoista noin 2 kilometriä.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto 17 (33) Kuva 12. Hirvinevan suoluontokohde sijoittuu alueen eteläpuolelle. Kuva 13. Voimaloiden ja huoltotiestön sijoittuminen sekä Hirvinevan suoluontokohde

18 18 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 6 LINNUSTO Laji Pajulintu (Phylloscopuss trochilus) Peippo (Fringilla coelebs) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Punarinta (Erithacus rubecula) Laulurastass (Turdus philomelos) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Talitiainen (Parus major) Hippiäinen (Regulus regulus) Metso (Tetrao urogallus) Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosinaa (Valkama ym. 2011). Hirvinevan hankealue sijoittuu Ylivieskan Raudasmäen (710:339, sel- vitysaste erinomainen) atlasruudun alueelle. Raudasmäen atlasruudun alueella havaittiin atlaksen aikana yhteensä 114 lintulajia, joista 1022 lajia tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Yleisesti tällä alueella pesivän maalinnus- ton keskitiheydeksi arvioidaan noin paria/km 2 (Väisänen ym. 1998). Kesän 2014 pesimälinnustoselvityksen yhteydessä Hirvinevan hankealueella ha- vaittiin yhteensä 51 lintulajia (taulukko 6), joista 41 lajia arvioitiin alueella var- masti tai todennäköisesti pesiväksi. Pistelaskentojen perusteella alueen selkeästi yleisimmät ja runsaslukuisimmat lajit olivat Suomen runsaslukuisimmat pesimäla- jit ja metsien yleislajeiksi luokiteltavat pajulintuu ja peippo ( taulukko 5).. Muita run- saslukuisia pesimälajeja olivat mm. metsäkirvinen, punarinta ja laulurastas. Hankealueenn pesimälajisto on voimakkaasti käsitellyille talousmetsäalueille tyypil- lisen niukkaa, käsittäen enimmäkseen alueellisesti tavanomaisia havupuuvaltais- ten metsätalousalueiden peruslajejaa (taulukko 6). Huomattava osa hankealueen pinta-alasta on nuoren ikäluokan mäntyvaltaisia metsiä, hakkuuaukeaa ja ojitet- tua turvemaata. Hankealueen eteläpuolelle sijoittuu Hirvinevan keskiosiltaan ojit- tamaton suoalue, jolla on vesi- ja suolintulajiston kannalta vähäistä merkitystä, mutta sitä ei kuitenkaann arvotettu linnustollisesti arvokkaaksi kohteeksi. Taulukko 5. Pistelaskentojen perusteella p hankealueen kymmenen runsainta pesimälajia. Dominanssi = lajin yksilöiden osuus koko hankealueella pesivästä lintuyhteisöstä, kun pistelaskennan tulokset on kor jattu kuuluvuuskertoimella (Väisänen ym. 1998). DominanssD si 21,6 % 17,1 % 8,1 % 7,8 % 7,6 % 6,4 % 4,2 % 3,8 % 2,9 % 2,2 % Luonnontieteellisen keskusmuseon alaisen Rengastustoimiston ja Sääksirekisterin tiedonannonn (Juhani Honkala, kirjall. ilm.) mukaan hankealueella tai sen läheisyy- dessä ei sijaitse tiedossa olevia suojelullisesti arvokkaiden petolintujenn pesäpaik- koja. Metsähallituksen petolinturekis sterin mukaan (Tuomo Ollila, O kirjall. ilm.) han- kealueella tai sen läheisyydessä ei ole tiedossa olevia erityisesti suojeltavien peto- lintujen pesäpaikkoja. Edellä mainittujen tietolähteiden osalta on kuitenkin huo- mattava, että erityisesti Sääksirekisterin ja Rengastustoimiston tiedot petolintujen pesäpaikoista ovat todennäköisesti vajavaisia ja niiden kattavuus riippuu voimak- kaasti paikallisten petolinturengastajien aktiivisuudesta. Pesimälinnustoselvityksen yhteydessä hankealueella havaittiinn useita pesiväksi tulkittavia petolintuja. Han- kealueen länsireunalle Vasamanojan n alueelle sijoittuu varpushaukan reviiri, jonne emojen havaittiin kantavan saalista. Tämä viittaa vahvasti onnistuneeseen pesin- tään. Sinisuohaukan pesä pystyttiinn paikallistamaan alueenn itäreunalle Kytönevan

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto 19 (33) eteläpuolelle. Sinisuohaukoista tehtiin havaintoja ympäri hankealuetta. Havainnot voivat selittyä em. parin liikkeillä, mutta useamman kuin yhden parin pesiminen alueella on mahdollista. Sinisuohaukalla tiedetään myös esiintyvän moniavioisuutta, jolloin yksi koiras voi pariutua useamman naaraan kanssa. Hiirihaukkaparin havaittiin nousevan Keltamaannevan eteläpuolelta ja liikkuvan sekä laskeutuvan yhdessä Aittonevalle, myös tämä havainto viittaa pesintään hankealueen pohjoisosassa tai sen pohjoispuolella. Lisäksi alueen itäreunalla havaittiin kerran pohjoiseen korkealla lentävä nuolihaukka, mikä viitannee pesintään jossain hankealueen ulkopuolella. Hankealueella havaittiin jonkin verran metsäkanalintuja, mutta niiden tiheydet vaikuttavat seudulle tyypillisiltä. Hankealueelta ei tunnistettu merkittäviä metson soidinpaikkoja, mutta sekä alueen lounais- että luoteispuolella havaittiin merkkejä mahdollisista soidinpaikoista. Hankealueen eteläpuolelle sijoittuvan Hirvinevan suoalueen ojittamattomalla osalla havaittiin teeren soidin, jossa havaittiin metsäkanalintujen soidinpaikkainventoinnin yhteydessä kaikkiaan 22 soivaa teertä. Yksittäisiä teeriä sekä teeripoikue havaittiin myös myöhemmin pesimälinnustoselvitysten yhteydessä. Pyitä havaittiin paikoin alueen kuusivaltaisemmilla itäosilla. Vesilintuja (sorsalintuja, uikkuja tai rantakanoja) ei havaittu, sillä alueella ei ole niille soveltuvia vesistöjä. Lähinnä mahdollista voisi olla tavin pesintä valtaojissa. Kahlaajia alueella havaittiin pesivänä neljä lajia. Hankealueen eteläpuolelle sijoittuvalla Hirvinevan ojittamattomalla suoalueella havaittiin kapustarinta, kuovi ja taivaanvuohi, lisäksi tavattiin metsäviklo. Hirvinevalla pesii ilmeisesti myös kurki. Tikkalinnuista havaittiin palokärki (1-2 reviiriä), vaatelias vanhan metsän laji pohjantikka (rummuttava Hirvinevan suon pohjoisreunalla) sekä käpytikka. Varpuslinnuista puukiipijä ja töyhtötiainen yleensä esiintyvät ainoastaan vanhan metsän piirteitä sisältävässä maisemassa. Arvokkaammasta soiden sekä rämeiden ja korpien varpuslintulajistosta mainittakoon pohjansirkun reviiri. Taulukko 6. Hankealueen pesimälinnustoselvityksen aikana havaitut lintulajit. Lihavoidut lajit tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Laji Pyy (Tetrastes bonasia) Teeri (Tetrao tetrix) Metso (Tetrao urogallus) Sinisuohaukka (Circus cyaneus) Varpushaukka (Accipiter nisus) Hiirihaukka (Buteo buteo) Nuolihaukka (Falco subbuteo) Kurki (Grus grus) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Kuovi (Numenius arquata) Metsäviklo (Tringa ochropus) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Käki (Cuculus canorus) Tervapääsky (Apus apus) Palokärki (Dryocopus martius) Laji Mustarastas (Turdus merula) Räkättirastas (Turdus pilaris) Laulurastas (Turdus philomelos) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Kulorastas (Turdus viscivorus) Hernekerttu (Sylvia curruca) Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Hippiäinen (Regulus regulus) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) Hömötiainen (Parus montanus) Töyhtötiainen (Parus cristatus) Talitiainen (Parus major) Puukiipijä (Certhia familiaris)

20 20 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Laji Käpytikka (Dendrocopos major) Pohjantikka (Picoides tridactylus) Haarapääsky (Hirundo rustica) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Västäräkki (Motacilla alba) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula) Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Pensastasku (Saxicola rubetra) Laji Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) Närhi (Garrulus glandarius) Varis (Corvus corone) Korppi (Corvus corax) Peippo (Fringilla coelebs) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Keltasirkku (Emberiza citrinella) Pohjansirkku (Emberiza rustica) 6.1. Muuttolinnusto Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja. Hirvinevan hankealue sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan eteläosien sisämaaalueelle, jossa ei sijaitse tiedossa olevia muuton johtolinjoja tai lintujen merkittäviä muuttoreittejä. Perämeren rannikkoalueelle sijoittuva kansainvälisesti tärkeä lintujen muuttoreitti sijoittuu huomattavan kauas alueen länsipuolelle (kuva 14). Kurkien muuttoreitti kulkee keväällä leveällä rintamalla alueen länsipuolella, ja syksyllä hankealue sijoittuu kurkien valtakunnallisesti tärkeän muuttoreitin länsireunalle (kuva 14). Syksyn kurkimuutto saa alkunsa Muhoksen ja Tyrnävän alueelta, josta se suuntautuu suoraviivaisesti etelälounaaseen, Keski-Suomen länsiosien kautta kohti Hankoniemeä. Muuttoreitin kautta kulkee joka syksy liki kurkea. Muuttoreitti sijoittuu pääosiltaan hankealueen itäpuolelle, mutta kurkimuuton tarkempaan sijoittumiseen vaikuttaa huomattavasti muuttopäivinä vallitseva tuulen suunta ja voimakkuus. Joissakin sääoloissa (esim. voimakas itätuuli) hankealueen kautta saattaa muuttaa merkittäviä määriä kurkia (kuva 14). Kurjet muuttavat yleensä selkeällä ja myötätuulisella säällä, jolloin ne lentävät selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia muuttolinnuille tärkeitä levähdys- tai ruokailualueita. Lähimmillään noin 4 km etäisyydelle hankealueen lounaispuolelle sijoittuvalle Ylivieskan Raudaskylän peltoalueelle kerääntyy keväällä ja syksyllä jonkin verran muuttomatkallaan levähtäviä ja ruokailevia lintuja. Suuremmassa määrin mm. hanhia, joutsenia ja kahlaajia lepäilee suoraan hankealueen eteläpuolella Nivalan peltoalueella, ja on ilmeistä, että osa näistä linnuista saattaa muuttaa keväällä ja syksyllä hankealueen kautta.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto 21 (33) Kuva 14. Hirvinevan hankealueen sijoittuminen suhteessa valtakunnallisesti tärkeisiin päämuuttoreitteihin (rantamuuttoreitti = laulujoutsenen ja metsähanhen kevätmuuttoreitti, laulujoutsenen syysmuuttoreitti ). Muuttoreittien aluerajaukset BirdLife Suomi Suojelullisesti arvokas linnusto Kesän 2014 pesimälinnustoselvityksen aikana Hirvinevan hankealueella havaittiin yhteensä 12 suojelullisesti arvokasta lintulajia (taulukko 7), joista suurin osa on kuitenkin vielä alueellisesti melko yleisiä. Hankealueella pesivästä lajistosta sinisuohaukka, hiirihaukka ja pohjansirkku on luokiteltu vaarantuneiksi (VU) viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010). Kaikki kolme lajia on säädetty uhanalaiseksi myös Suomen luonnonsuojelulain ( /1096) ja -asetuksen ( /160) nojalla. Hankealueella pesivästä lajistosta teeri ja metso on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi (NT). Metso on luokiteltu myös alueellisesti uhanalaiseksi (RT) lajiksi (Rajasärkkä ym. 2013). Hankealueen pesimälinnustoselvityksen aikana havaituista lajeista viisi lajia on luettu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajistoon (79/409/ETY), ja kahdeksan lajia on listattu Suomen kansainväliseksi vastuulajiksi (Leivo 1996). Hirvinevan hankealueella tai sen lähiympäristössä saattaa ajoittain esiintyä myös muita suojelullisesti arvokkaita lintulajeja, joista todennäköisimpiä ovat etenkin alueen lintuatlasruuduissa tavatut metsä- ja suoelinympäristöissä esiintyvät lajit. Tuulivoimaloiden vaikutusalueen kautta saattaa myös muuttaa joitain suojelullisesti arvokkaita lajeja.

22 22 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Taulukko 7. Hankealueen pesimälinnustoselvityksessä havaitut suojelullisesti arvokkaat lintulajit. Uhanalaisuus = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), RT = alueellisesti uhanalainen (Rajasärkkä ym. 2013)), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulailla ( /1096) ja asetuksella ( /160) uhanalaiseksi säädetty laji, EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji (79/409/ETY) ja EVA = Suomen kansainvälinen vastuulaji (Leivo 1996). Laji Uhanalaisuus Lsl. EU EVA Pyy (Tetrastes bonasia) x Teeri (Tetrao tetrix) NT x x Metso (Tetrao urogallus) NT x x Sinisuohaukka (Circus cyaneus) VU U x Hiirihaukka (Buteo buteo) VU U Kurki (Grus grus) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) x x Kuovi (Numenius arquata) x Palokärki (Dryocopus martius) x Pohjantikka (Picoides tridactylus) x x Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) x Pohjansirkku (Emberiza rustica) VU U Kuva 15. Hankealueen pesimälinnustoselvitysten aikana havaittujen uhanalaisten ja silmälläpidettävien lintulajien havaintopaikat sekä petolintujen reviirien painopistealueet.

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto s 23 (33) 7 MUU ELÄIMISTÖ 7.1 Alueen tavanomainen eläinlajisto Hirvinevan hankealue sijoittuu eliömaantieteellisessä aluejaossa Keski-Pohjan-- met- sätalousvaltaisen havumetsävyöhykkeen lajistoa, joka koostuu etupäässä alueelli- sesti yleisistä ja tavanomaisista lajeista. Alueen yleisimpiä nisäkkäitää ovat hirvi, metsäjänis, orava ja kettu sekä useat eri piennisäkäslajit. Hirvieläimistä alueellaa tavataan myös metsäkaurista. Alueella tavataan satunnaisesti kaikkia suurpeto- jamme, joista ilves ja karhu ovat todennäköisimmät. maan eliömaakuntaan. Hankealueella tavattava nisäkäslajisto on tyypillistä 7.2 EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämät ja tiukkaa suojelua edellyttävät eläinlajit, joiden luonnossa selvästi havaittavan li- sääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen jaa heikentäminen on Suomen luon- nonsuojelulain 49 nojalla kiellettyä. Liito-oravaa luetaan kuuluvaksi EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajistoon, ja se on arvioitu valtakunnallisesti vaarantunee ksi (VU) (Rassi ym. 2010). Liito- oravan levinneisyysrajaa kulkee noinn Oulu Kuusamo -linjalla, joten lajin esiintymi- nen hankealueella on levinneisyyden puolesta mahdollista.. Liito-oravan esiintymi- nen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosissa on kuitenkin melko satunnaistaa ja laikuittaista, eikä hankealueen lähiympäristöön sijoituu tiedossa olevia liito- oravahavaintoja Ympäristöhallinnonn Hertta eliölajit -tietokannassa (Jouni Näpän- kangas, kirjall. ilm.). Tuulivoimahankkeen yhteydessä toteutetun liito-oravan ei tehty merk- kejä lajin esiintymisestä. Alueen metsät ovat pääosin p melko karuja ja yksipuolisia mäntyvaltaisia havumetsiä sekä nuoren ikäluokan kasvatusmetsiä. Alueelle sijoit- tuu kuitenkin vähäisesti liito-oravan elinympäristöksi potentiaalista kuusivaltaistaa sekametsää, mutta alueelta ei tehty havaintojaa lajista. Liito-oravan levinneisyydenn perusteella lajin esiintyminen hankealueella onn mahdollista, mutta lajille tyypilli- sen elinympäristön määrän sekä alueellisen esiintymiskuvan myötä epätodennä- köistä. elin- ympäristöjen yleispiirteisen kartoituksen perusteella hankealueella Viitasammakko luetaan kuuluvaksi EU:n luontodirektiivin liitteen IV I (a) lajis- toon, mutta sitä ei olee luokiteltu Suomessa uhanalaisten lajien joukkoon. Vii- tasammakko on Keski-Suomessa ja entisen Oulun läänin alueella paikoin yleisem- pi kuin tavallinen sammakko. Viitasammakko asustaa a yleensä rehevillä kosteikoil- la ja suoalueilla, muttaa se kelpuuttaa elinpiirikseen paikoin myös tavanomaiset metsäojat. Hirvinevan hankealueella on erittäin niukasti viitasammakolle potenti- aalisia elinympäristöjä, mutta lajiaa saattaa kuitenkin esiintyä esimerkiksi alueen eteläpuoleisella Hirvinevan suoalueella. Saukko on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, minkää lisäksi se on luokiteltuu silmälläpidettäväksi viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa (NT) (Rassi ym. 2010). Saukko elää koko Suomessa ja sen elinympäristöiksi soveltuvat monenlai- set vesialueet, mutta erityisesti se suosii puhdasvetisiä pieniä järviä ja j jokireitte- jä. Vesistöstä toiseen siirtyessään se voi kulkea kaukanakin rannasta, ja sen elin- piirin on arvioitu käsittävän noin kilometriä vesistöreittejä. Saukon päära- vintoa ovat kalat ja sammakkoeläimet. Hankealueelle ei sijoitu saukolle tyypillisiä elinympäristöjä, eikä alueen luontoselvitysten yhteydessä havaittu merkkejä sau- kon liikkumisesta alueella. Saukko saattaa kuitenkin satunnaisesti kulkea alueen kautta liikkuessaan eri vesistöjen välillä. Kaikki suurpedot luetaan kuuluvaksi EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajis- toon. Hankealue sijoittuu suurpetojen levinneisyyden kannalta merkittävän Suo- menselän erämaisemm man metsä- ja suovaltaisen alueenn pohjoispuolelle, jossa kaikkien suurpetojen esiintyminen on mahdollista. Alueella esiintyvistä suurpe- doista hankealueella esiintyvät todennäköisimmin karhu jaa ilves. Kaikkien suurpe- tojen elinpiiri on hyvin laaja, jolloin hankealue saattaa s olla osa niiden elinpiiriä.

24 24 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Lepakot Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luonnonsuojelu- lain (Lsl. 38 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot luetaan kuuluvaksi EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a)) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaik- kojen hävittäminen ja heikentämine en on Suomen luonnonsuojelulain nojalla kiel- letty. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EURO- BATS), joka velvoittaa osapuolimait ta huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsää- dännön kautta sekä tutkimusta että kartoituksia lisäämällä. EUROBATS- sopimuksen mukaan osapuolimaidenn tulee myös pyrkiä säästämään lepakoille tär- keitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä. Lepakoista käytännössä vain pohjanlepakkoa sekä viiksisiippaa/isoviiksisiippaa ja vesisiippaa arvioidaan esiintyvän säännöllisesti Ylivieskan alueella. a Pohjanlepakko esiintyy usein asutuksen läheisyydessä, sopivan suojaisilla ja pienipiirteisillä met- säalueilla, mutta myös pihapiireissä ja puistoissa, missä on riittävästi puustoa ympärillä. Lajin on todettu viihtyvän erilaisten elinympäristöjen raja-alueella, ku- ten peltojen ja hakkuiden reuna-alueella sekä teiden yllä, ja välttelevän suurem- pien metsien sisäosia sekä laajoja avoimia alueita. Pohjanlepakko saalistaa lentä- viä hyönteisiä pääasiassa erilaistenn aukioiden kuten tien, pellon tai hakkuun lai- teilla, kosteikoiden reuna-alueilla jaa pihoilla. Pohjanlepakot voivat lentää pitkiäkin matkoja ruokailemaan. Sen päiväpiilopaikat sijaitsevat esim. rakennuksissa, pui- den koloissa ja muissa onkaloissa. Viiksisiipat (isoviiksisiippa ja viiksisiippa) ovat Suomessa yleisiä, ja niitä tavataan ainakin Oulu-Kajaani -linjalle asti. Viiksisiipat saalistavat pienillä metsäaukeilla, purojen ja järvien rantametsissä ja kulttuu- riympäristöissä. Lajiparia viiksisiippa/isoviiksisiippa ei voida äänten perusteella erottaa toisistaan, joten useimmiten niihin viitataan vainn viiksisiippalajina. Ve- sisiippa on pohjanlepakon jälkeen Suomen toiseksi yleisin lepakkolaji, mutta le- vinneisyydeltään selvästi eteläisempi. Vesisiippa on riippuvainen vesistöistä, ja sen mieluisinta elinympäristöä ovatt metsät ja puistot, joissa on jokia, järviä ja lampia. Se saalistaa lähes yksinomaan vesistöjen yllä. Hirvinevan hankealueella ja sen ympäristössää tehtiin lepakkoselvitysten aikana vain kolme lepakkohavaintoa (Ahlman Group Oy 2014, kuva 16). Kesäkuun kar- toituskierroksella havaittiin yksi pohjanlepakko alueen itäosassa Hirvikorven tie- noilla ja heinäkuun kierroksella kaksi yksilöä, Hirvinevan luoteispuolella ja Kelta- maannevan länsipuolella (Ahlman Group Oy 2014). Kokonaisuutena Hirvinevan hankealueella havaittiin hyvin vähän lepakoita, eikä niitä havaittu tuulivoimaloiden suunnitelluilla rakennuspaikoilla. Alueenn puustossa vallitsevat nuoret metsäkuviot ovat lepakoille liian tiheitä saalistusympäristöjä, ei- kä niissä useinkaan ole lepakoille soveltuvia päiväpiilopaikkoja kuten esimerkiksi kolopuita. Lepakoiden vähäistä määrää selittänee myös alueen pohjoinen sijainti sekä pääosin varsin karut elinympäristöt ja vesistöjen vähäinen määrä. Hirvine- van tuulivoimahankkeen yhteydessä toteutetun lepakkoselvityksen perusteella hankealueella ei sijaitse lepakoidenn lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tai tärkeitä ruokailualueita. Hankealueella havaittujen lepakoiden vähäisen määränn ja havain- tojen alueellisen jakaantumisen sekä elinympäristöjen ominaispiirteo eiden (mm. metsätyyppi, puuston ikä, kolopuuston esiintyminen, vanhat rakennukset) perus- teella hankealueelta ei tunnistettu lepakoille tärkeitä alueita.

25 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto 25 (33) Kuva 16. Hankealueen lepakkoselvityksen aikana havaitut pohjanlepakot.

26 26 (33) Ylivieskan Hirvinevan tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY HANKKEEN YMPÄRISTÖ- JA LUONTO- VAIKUTUKSETT Vaikutukset maa- ja kallioperälle Rakentamisalueiden toteuttaminen vaatii maa-ainesten poistoa, läjitystä ja mas- sanvaihtoa uuden tiestön, maakaapelointien sekä voimalapaikkojenn kohdalla. Hankealueenn maaperä on voimaloiden ja infran rakennettavuuden kannalta keskin- kertaista turvemaavaltaista aluetta, mutta voimalat sijoittuvat ympäristöään korke- ammille moreenipitoisemmille maille, joilla rakentaminen vaatii turvemaita pienem- piä massanvaihtoja. Maarakennustöiden ja kaivujen haitalliset vaikutukset eivät kohdistu niinkään maaperään vaan lähinnä pintavesiin, mahdollisesti lisääntyvän kiintoaineskuormituksen seurauksena Tuulivoimapuiston alueelle ei sijoituu arvokkaiksi luokiteltujaa moreenimuodostumia tai kallioalueita (Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu, 2015) 2 eikä alueella ole todettu muita erityisiä geologisia arvoja, joten hankkeella ei ole niihin vaikutuksia. Tuulipuiston toiminnan ja lopettamisen aikaiset vaikutukset maa- m ja kallioperälle ar- vioidaan kokonaisuutenaa hyvin vähäiseksi. Happamien sulfaattimaiden esiintyminen Happamien sulfaattimaiden osalta GTK:n määrittelemä esiintymistodennäköisyys mainitaan pieneksi, joten hankkeenn rakentamistoimien mahdollisesti aiheuttama pintavesien happamoituminen on melko epätodennäköistä. Kuva 17. Happamien sulfiittimaiden esiintyminen on melko epätodennäköistä. 8.2 Vaikutukset pinta- ja j pohjavesille Hankkeesta ei aiheudu pitkäaikaisia pysyviä vesistövaikutuksia. Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat tilapäisiä ja kestävät arviolta joitakin viik- koja. Voimaloiden ja tiestön rakentaminen saattaa hieman lisätä valuntaa ja pin- tavesien kiintoainekuormitusta. Kiintoainekuormitusta voidaan vähentäää työtavoil- la. Rakentamisen aikaisten vaikutusten arvioidaan kohdistuvan hankealueen lä- hiympäristön metsäojiin.