KIRKON YMPÄRISTÖ- DIPLOMIN KÄSIKIRJA

Transkriptio

1 KIRKON YMPÄRISTÖ- DIPLOMIN KÄSIKIRJA 2005

2 Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2005:5 KIRKON YMPÄRISTÖDIPLOMIN KÄSIKIRJA 2005 Kirkkohallitus Helsinki 2005

3 Tilaukset: Julkaisu- ja AV-myynti PL 185, Helsinki Puh. (09) Faksi (09) ISBN ISSN X Kuvitus: Toni Brantberg (Osa kuvista julkaistu Kytkin-lehdessä) Taitto: Helena Kiiskinen Paino: Edita Prima Oy, Helsinki 1500 kpl,

4 SISÄLTÖ ESIPUHE: Arkkipiispa Jukka Paarma... 7 LUKIJALLE KIRKON YMPÄRISTÖDIPLOMI Miksi kirkon ympäristödiplomi? Mitä se on? Miten pisteet lasketaan? Miten hakuprosessi kulkee? Miten ympäristödiplomi uusitaan? EI VAIN YMPÄRISTÖ, VAAN JUMALAN LUOMAKUNTA: YMPÄRISTÖDIPLOMIN TEOLOGIAA YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄN LAADINTAPROSESSI Ympäristötyöryhmä tai ympäristövastaava Ympäristökatselmus Ympäristöohjelma Johdon sitoutuminen ja ympäristövastaavan nimittäminen Henkilöstön koulutus Auditointi (ulkoinen ympäristökatselmus) Tehtäväalueiden ympäristövastaavat Sisäinen jatkokoulutus Ulkoinen tiedotus Muut toimenpiteet TOIMINTA JA TALOUS Toiminta- ja taloussuunnitelma Rakentaminen ja maankäyttö Hankinnat Eettinen sijoittaminen Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian osuus verotuloista Ekologinen rakentaminen ja investoinnit Ympäristömerkityt tuotteet Ympäristöindikaattorit Muut toimenpiteet... 46

5 5. YMPÄRISTÖKASVATUS Ympäristökasvatussuunnitelma Luomakunnan sunnuntai ja muu jumalanpalveluselämä Ympäristöasiat eri tehtäväalueilla Ympäristöaiheiset erityisjumalanpalvelukset Ympäristökasvatus läpäisyperiaatteella Erilliset ympäristötapahtumat Yhteistyö eri tahojen kanssa Kannanotot ympäristökysymyksiin Muut toimenpiteet JÄTEHUOLTO Jätehuoltoselvitys Jätehuoltosuunnitelma Ongelmajätteiden käsittely Biojätteen käsittely Hyötyjätteiden keräys Hautakynttilät Hyötyjätteiden vapaaehtoinen keräys Kertakäyttötuotteiden vähentäminen Muut jätteiden määrän vähennystoimet Kaatopaikkajätteen väheneminen Muut toimenpiteet SIIVOUS Ympäristöselvitys Ympäristömerkityt tuotteet Hankintojen ympäristökriteerit Jätehuollon järjestäminen Henkilökunnan koulutus Haitallisista aineista luopuminen Vaihtoehtoiset tuotteet Muut toimenpiteet KIINTEISTÖNHOITO Energian ja veden kulutuksen seuranta Energiakatselmus Energiavastuuhenkilön nimeäminen Henkilöstön koulutus... 78

6 8.5. Säästötavoitteiden toteutuminen Uusiutuvan energian käyttö Ekosähkö ja -lämpö Energiansäästöviikko Muut toimenpiteet KEITTIÖT JA RUOKALAT Jätehuoltoselvitys Energiakatselmus Ympäristömerkityt tuotteet Reilun kaupan tuotteet Ravintosuositukset Lähituotteet Luomutuotteet Kasvisruoka Reilun kaupan pisteet Jätehuollon pisteet Muut toimenpiteet TOIMISTOTYÖ Jätehuoltoselvitys Energiansäästöohjeet Ympäristömerkityt tuotteet Hankinnat Paperin kulutuksen vähentäminen Kertakäyttötuotteiden vähentäminen Muut toimenpiteet HAUTAUSMAAT JA VIHERALUEET Ympäristöselvitys Hoito-ohjeet ja koulutus Jätehuollon järjestäminen Hautausmaan kulttuurihistoriallisten arvojen inventointi Luonnonvaraisen hoidon alueet Luonnonmuistolehdot Perennat ja muut istutukset Haitallisten kemikaalien vähentäminen Vaihtoehdot muovisille hautakynttilöille Hyötyjätepisteet

7 Kasteluveden vähentäminen Vähäpäästöiset työkoneet ja polttoaineet Muut toimenpiteet LEIRI- JA KURSSIKESKUKSET Ympäristöselvitys Ympäristöohjelma Jätehuollon järjestäminen Jätevesien käsittely Luontoarvojen suojelu Biojätteiden kompostointi Pesäpöntöt ja luontopolut Vapaaehtoiset suojelukohteet Kuljetukset Muut toimenpiteet METSÄNHOITO Metsälain ympäristönormien noudattaminen Luonnonsuojelulain noudattaminen Metsien sertifiointi Isojen petolintujen ja liito-oravien säästäminen Osallistuva metsäsuunnittelu Vastuuhenkilöiden koulutus Luonnonmuistomerkin tai luonnonsuojelualueen perustaminen Perintömetsä Metsien ennallistaminen Kesähakkuiden lopettaminen Muut toimenpiteet LIIKENNE Liikenneselvitys Ajoneuvojen energiankulutus ja huolto Ympäristöominaisuudet hankinnoissa Polttoaineen valinta Taloudellisen ajotavan koulutus Kimppakyydit ja yhteiskuljetukset Kevyt- ja joukkoliikenteen lisääminen Toimintojen logistiikan kehittäminen Muut toimenpiteet LIITTEET

8 Hyvä lukija, Seurakunnat ovat ilahduttavasti ryhtyneet panemaan ympäristöasioitaan kuntoon ja käyttäneet siihen välineenään vuonna 2001 perustettua Kirkon ympäristödiplomia. Tätä kirjoitettaessa jo toista sataa maamme seurakuntaa työskentelee diplomin saamiseksi tai on sen jo saanut. Ympäristödiplomi on Suomen evankelisluterilaisen kirkon oma ym pä ristöjärjestelmä, joka muistuttaa kansainvälisten ympäristöjärjestelmien rakennetta, mutta on sovellettu seurakuntiemme olosuhteisiin. Diplomin hankkiminen vaatii paneutumista ja työtä, mutta näin tehneet ovat kiitettävällä tavalla kantaneet oman ympäristövastuunsa, välttyvät varmemmin ikäviltä yllätyksiltä ja ovat käytännön teoilla suojelemassa Jumalan luomakuntaa. Hyväkin saarna Jumalan luomistyön ihmeistä jää ontoksi, jos kirkko ja seurakunnat eivät elä luontoa kunnioittaen. Diplomin hankkiminen edellyttää seurakunnan eri työntekijäryhmien ja luottamushenkilöiden hyvää yhteistyötä. Toivottavasti kaikki ryhmät saadaan mukaan. Kaikkien osuus on tarpeen, niin pappien, seurakuntapuutarhurien kuin vaikkapa taloustoimiston työntekijöiden. Usein seurakunnan jäsenillä, maallikoilla, on paras asiantuntemus ympäristökysymyksissä. Toivotan antoisaa työtä uudistetun Kirkon ympäristödiplomin käsikirja 2005:n parissa. Toivon, että seurakunnat pitäisivät kunnia-asianaan kuulua diplomin hankkineisiin ja sillä tavoin ympäristövastuunsa kantaviin kirkkomme yksikköihin. Jukka Paarma Arkkipiispa 7

9 Lukijalle, Kirkon oma ympäristöjärjestelmä syntyi kevättalvella 2001, kun kirkkohallitus perusti kirkon ympäristödiplomin. Diplomi antaa seurakunnille toimivaksi osoittautuneen välineen laittaa omat ympäristöasiansa kuntoon. Käsikirjan uuden laitoksen toimittanut kirkon ympäristödiplomin seurantaryhmä on iloisesti yllättynyt diplomin saamasta vastaanotosta. Diplomin ovat tähän mennessä saaneet seuraavat seurakunnat ja seurakuntayhtymät: Iin seurakunta, Inarin seurakunta, Kaustisen seurakunta, Kuusankosken seurakunta, Lahden seurakuntayhtymä, Limingan seurakunta, Mikkelin seurakuntayhtymä, Muhoksen seurakunta, Naantalin seurakunta, Orimattilan seurakunta, Oulaisten seurakunta, Rantasalmen seurakunta, Ranuan seurakunta, Savonlinna Säämingin seurakunta, Tampereen seurakuntayhtymä, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Vihannin seurakunta ja Vaasan seurakunta yhtymä. Diplomin saamiseksi työskentelee kymmeniä seurakuntia. Diplomin vaateet on haluttu mitoittaa mahdollisimman toimiviksi. Järjestelmä ei ole itsetarkoitus, vaan se on suunniteltu auttamaan seurakunnan työtä. Koko käsikirjaa ei tarvitse lukea, vaan riittää kun tutustuu kolmeen ensimmäiseen lukuun ja omaan vastuualueeseensa. Suurin muutos ympäristöjärjestelmässä on, että emme enää puhu 500 peruspisteestä, vaan minimien täyttämisestä: Ympäristödiplomin saadakseen seurakunnan on täytettävä kaikki minimikriteerit. Ne ovat yhteisiä kaikille seurakunnille. Nämä minimikriteerit liittyvät usein seurakunnan sitoutumiseen ympäristöjärjestelmään (kirkkoneuvoston tai yhteisen kirkkoneuvoston päätös), sisäisen auditoinnin ja ympäristöohjelman tekemiseen vaaditulla tavalla ja säännösten ja määräysten noudattamiseen. Uuteen käsikirjaan on päivitetty muuttuneet säännökset ja määräykset. Olemme lisänneet myös tapauskertomuksia hyvistä käytännöistä eri seurakunnissa: Esimerkiksi Näin Ranualla. Seurakunnista saadun palautteen perusteella on tehty joitakin muutoksia. Minimikriteereiden lisäksi seurakunnan on kerättävä 100 pistettä tarjolla olevasta hieman yli 500 pisteestä (aiemmin kutsuttiin lisäpisteiksi). Pisteiden keräysmahdollisuus useista vaihtoehdoista mahdollistaa paikallisten olosuhteiden ja haasteiden ottamisen huomioon. 8

10 Diplomin toimittajana on kirkkohallituksen asettama seurantaryhmä. Sen puheenjohtajana on Mikkelin hiippakuntadekaani Ouri Mattila, sihteerinä kirkon yhteiskuntatyön sihteeri Ilkka Sipiläinen ja jäseninä hautaustoimen päällikkö Risto Lehto, biologi Marja-Liisa Leinonen, talouspäällikkö Tiina Snicker ja ympäristötoimittaja Pauli Välimäki. Välimäki on myös vastannut paljolti kirjoitustyöstä. Toivotamme antoisia hetkiä Kirkon ympäristödiplomin käsikirja 2005:n äärellä. Kirkon ympäristödiplomin seurantaryhmä 9

11 1. Kirkon ympäristödiplomi 1.1. Miksi kirkon ympäristödiplomi? Ympäristökysymykset koskettavat hyvin käytännöllisesti seurakunnan toimintaa. Kiinteistönhoidossa käytetään paljon energiaa, vettä, kemikaaleja ja tuotetaan jätteitä. Seurakuntatilojen rakentamisessa muokataan ympäristöä ja kulutetaan luonnonvaroja. Metsien, hautausmaiden ja viheralueiden hoidossa vaikutetaan suoraan luonnon elinehtoihin. Eri tuotteilla on erilaisia ympäristövaikutuksia, niinpä hankintoja tehtäessä voidaan vaikuttaa myös kulutuksen ympäristökuormaan. Lainsäädäntö edellyttää ympäristövaikutusten huomioon ottamista niin rakentamisessa, kiinteistönhoidossa, jätehuollossa kuin metsänhoidossakin. Se onnistuu parhaiten kokonaisvaltaisen ympäristöjärjestelmän avulla. Siksi seurakunnille on laadittu oma ympäristöjärjestelmä, kirkon ympäristödiplomi. Se minimoi riskit, ennakoi tulevat tilanteet ja tarjoaa työkalut toimintojen jatkuvaan kehittämiseen. Tämä on pitkällä tähtäimellä myös taloudellisesti järkevä ja säästöjä tuova toimintatapa. Ympäristökysymys liittyy myös moniin seurakunnan tehtäväalueisiin. Leirikeskukset sijaitsevat luonnon helmassa. Leireillä, rippikoulussa ja kursseilla seurakunta voi tarjota jäsenilleen kosketuksen lähiluontoon ja kasvattaa heitä luomakunnan varjeluun. Ympäristökysymys voi liittää seurakunnan opetuksen ja julistuksen seurakuntalaisten arkeen ja lähiympäristön ongelmiin. Vain olemalla esimerkillinen omissa toiminnoissaan voi seurakunta olla uskottava saarnatessaan ihmisen tehtävästä luomakunnan viljelijänä ja varjelijana. Kirkon ympäristödiplomi on vapaaehtoinen järjestelmä, jonka avulla seurakunta voi parantaa ympäristöasioiden hoidon tasoa, mutta myös muutoin tehostaa toimintaansa. Se korostaa sekä seurakunnan johdon, henkilöstön että seurakuntalaisten vastuuta. Toiminnan lähtökohtana on seurakunnan johdon - kirkkoneuvoston tai seurakuntayhtymässä yhteisen kirkkoneuvoston - ilmaisema tahtotila: meidän seurakuntamme haluaa olla esimerkillinen suhteessa luontoon ja ympäristöön. Toimiva ympäristöjärjestelmä johtaa siihen, että kaikki seurakunnan toimintaan osallistuvat tietävät oman toimintansa ympäristövaikutukset ja myös mahdollisuutensa vaikuttaa kehitykseen. Useis- 10

12 sa seurakunnissa 1990-luvun alussa laaditut ympäristöohjelmat unohtuivat vähitellen juuri sen vuoksi, että ohjelmien toteuttamista ei nivelletty osaksi seurakunnan toimintarutiineja. Ympäristöjärjestelmä sitoo ympäristöasiat osaksi seurakunnan normaalia hallintoa ja toimintaa. Siksi ympäristödiplomi: Toteutamme luomakunnan viljelyn ja varjelun sekä vastuullisen tilanhoitajan tehtävää. Turvaamme ympäristön elinkelpoisuutta. Vaalimme luonnon monimuotoisuutta. Kilvoittelemme irti sanojen ja tekojen ristiriidasta. Edistämme ennakoivaa ympäristöajattelua: tee jo tänään sitä mitä laki vaatii huomenna. Etsimme kustannussäästöjä. Tehostamme toimintoja ja resurssien käyttöä: saasteet ja jätteet kertovat voimavarojen tuhlauksesta. Nivomme ympäristöasiat osaksi normaalia toimintaa. Tavoittelemme jatkuvan parantamisen ideaalia Mitä se on? Kirkon ympäristödiplomissa: Seurakunnan päättävät elimet sitoutuvat ympäristöarvoihin. Tunnetaan oman toiminnan ympäristövaikutukset. Määritetään selkeät vastuut ja valtuudet. Asetetaan tavoite: ympäristön tilan jatkuva parantaminen. Toimintaa valvotaan luotettavasti. Varaudutaan riskeihin. Kirkon ympäristödiplomi on kirkkohallituksen myöntämä todistus seurakunnalle, joka on sitoutunut kehittämään toimintaansa ympäristön kannalta jatkuvasti paremmaksi. Diplomin saa seurakunta, joka ottaa käyttöön kirkon toimintoja varten laaditun ympäristöjärjestelmän ja täyttää ympäristödiplomin kriteerit. Asian varmentaa tuomiokapitulin valtuuttama auditoija. Ympäristödiplomin myöntää kirkkohallitus. 11

13 Ympäristödiplomi tarjoaa seurakunnalle työkalun ympäristöajattelun huomioon ottamiseksi kaikessa toiminnassa. Järjestelmän avulla voidaan tehostaa seurakunnan hallintoa, toimintaa ja taloudenpitoa yleisestikin. Diplomi noudattelee virallisten laatujärjestelmien periaatteita: suunnittele, tee, tarkista, korjaa. Diplomin rakenne mukailee kansainvälisten ympäristöjärjestelmien (ISO ja EMAS) rakennetta, mutta vaatimukset on sovellettu seurakuntien olosuhteisiin. Koska seurakunnat eroavat toisistaan kokonsa ja toimintamallinsa perusteella, myös ympäristödiplomin vaatimukset ovat joiltain osin erilaisia pienille ja isoille seurakunnille, samoin yhteistalousseurakunnille on eräitä erityissovellutuksia. Ne mainitaan tekstissä kunkin asiakohdan yhteydessä. Pienet seurakunnat voivat tehdä yhteistyötä diplomin hakemisessa teettämällä yhteistyössä asiantuntijalla ympäristökatselmuksen. Naapuriseurakuntien olosuhteet esimerkiksi maaseudulla ovat usein saman kaltaiset, jolloin ympäristökatselmuksen tekeminen yhdessä on mahdollista. Tällöin ympäristökatselmuksessa ja -ohjelmassa voi olla yhteinen osuus ja kunkin seurakunnan omat osuudet. Kukin seurakunta hyväksyy myös tällaisen yhdessä tehdyn ympäristöohjelman ja hakee diplomia itsenäisesti. Näin Kiimingissä Kiimingin seurakunta ja kunta kehittivät vuonna 2004 yhdessä ympäristöjärjestelmää kirkon ympäristödiplomin pohjalta. Yhteiseen hankkeeseen päädyttiin, kun huomattiin kunnan ja seurakunnan toiminnoissa paljon yhtäläisyyksiä, mm. metsien hoidossa, rakennussuojelussa ja ympäristökasvatuksessa. Hankkeen tavoitteena oli laatia kunnalle ja seurakunnalle kirkon ympäristödiplomin mukainen kestävän kehityksen ohjelma. Toisena tavoitteena oli testata kirkon ympäristödiplomijärjestelmän toimivuutta kuntaorganisaatiossa. Kokeilun tuloksia voidaan hyödyntää periaatteessa kaikissa maamme kunnissa ja seurakunnissa. Ympäristöministeriö myönsi tarkoitusta varten euron määrärahan. Ympäristödiplomin avulla seurakunta tunnistaa oman toimintansa ympäristövaikutukset, asettaa tavoitteet ympäristöhaittojen vähentämiseksi sekä organisoi tehtävät ja seurannan tavoitteiden saavuttamiseksi. Ympäristödiplomi edellyttää, että kirkkoneuvosto tai seurakuntayhtymässä yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyy seurakunnan ympäristötavoitteet ja 12

14 asettaa ympäristöryhmän tai -vastaavan, joka tekee arvion seurakunnan toiminnan ympäristövaikutuksista (ympäristökatselmus) ja suunnitelman parannustoimenpiteistä (ympäristöohjelma). Ympäristötavoitteet ovat osa seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmaa ja tehdyistä toimenpiteistä raportoidaan osana toimintakertomusta tai muulla sovitulla tavalla. Kun järjestelmä on valmis, tuomiokapitulin lähettämä auditoija arvioi sen ja kirkkohallitus myöntää diplomin. Ympäristödiplomi on määräaikainen, se on voimassa neljä vuotta. Sen jälkeen sitä on haettava uudelleen. Ympäristödiplomin hakeminen: Kirkkoneuvosto / yhteinen kirkkoneuvosto asettaa ympäristöryhmän tai ympäristövastaavan. Seurakunnan toiminnoista tehdään ympäristökatselmus. Selvityksen pohjalta laaditaan ympäristöohjelma. Seurakunta täyttää ympäristödiplomin minimikriteerit ja on kerännyt sen lisäksi vähintään 100 pistettä. Tuomiokapitulin valtuuttama henkilö (auditoija) arvioi ympäristöjärjestelmän. Kirkkohallitus myöntää seurakunnalle ympäristödiplomin Miten pisteet lasketaan? Ympäristödiplomin saadakseen seurakunnan on täytettävä kaikki minimikriteerit. Ne ovat yhteisiä kaikille seurakunnille. Kun ne on täytetty, on seurakunnan vielä hankittava vähintään 100 vapaavalintaista pistettä. Ne kukin seurakunta voi itse valita omien olosuhteidensa pohjalta. Ajatus on, että jokaisessa seurakunnassa on omia kehittämiskohteita, joihin kulloinkin panostetaan. Tässä aineistossa on esimerkkejä näistä vapaaehtoisista toimista, mutta ne voivat olla muitakin. Pisteitä voi kerätä maksimissaan 500. Seurakunnan ympäristöryhmä tai ympäristövastaava laskee pisteet. Ne voi merkitä tässä käsikirjassa olevaan diplomitaulukkoon. Taulukko on kopioitavissa tämän kirjan lopusta ja myös ympäristödiplomin nettisivuilta ( Hiippakunnan auditoija käy pisteet läpi ja antaa oman pisteytyksensä, minkä pohjalta diplomi myönnetään. 13

15 Monessa kohdin pistemääriä joudutaan arvioimaan kokemusvaraisesti. Käsikirjassa on annettu esimerkkejä pisteytyksestä. Arvioinnissa voi käyttää muutamaa peukalosääntöä: Mitä isompi ympäristökysymys, sitä isommat pisteet. Mitä enemmän työtä, sitä enemmän pisteitä. Mitä useampia ihmisiä asia koskee, sitä useampia pisteitä. Jos pienissä seurakunnissa ei ole kaikkia tehtäväalueita, voidaan tämä ottaa huomioon pisteitä arvioitaessa, eli pisteytyksen kriteereitä voidaan helpottaa. Tästä tulee neuvotella ennen auditointia tuomiokapitulin edustajien kanssa. Auditoijien kanssa kannattaa epäselvissä tapauksissa keskustella etukäteen, koska he tietävät, mitkä ovat arviointiperusteet. On tietysti järkevää kerätä pisteitä jonkin verran yli minimin, jotta diplomi varmasti saadaan. Pisteitä laskettaessa saatetaan törmätä siihen, että monet asiat ovat olleet iät ja ajat kriteerien edellyttämässä kunnossa. Se on vain hyvä asia ja ne voidaan silti laskea pisteisiin ympäristöjärjestelmässä ei noteerata vain uusia toimenpiteitä Miten hakuprosessi kulkee? Kirkkoneuvosto tai seurakuntayhtymässä yhteinen kirkkoneuvosto päättää diplomin hakemisesta. Tämä päätös tulee antaa tiedoksi tuomiokapitulille. Seurakuntaan asetetaan ympäristötyöryhmä (alle 4000 jäsenen seurakunnassa riittää myös nimetty ympäristövastaava). Työryhmä (tai ympäristövastaava) tekee ympäristökatselmuksen ja laatii mukanaolevia tahoja kuullen ympäristöohjelman, jonka kirkkoneuvosto (yhteinen kirkkoneuvosto) hyväksyy. Ympäristöohjelma toteutetaan diplomin vaateiden mukaisesti siten, että seurakunta täyttää kaikki minimikriteerit ja koossa on vähintään 100 pistettä. Seurakunta pyytää hiippakunnalta auditointia. Viimeistään tässä yhteydessä sovitaan hakuprosessin aikataulusta. Auditoija katselmoi seurakunnan ja toteaa sen täyttävän diplomin vaatimukset. Seurakunta toimittaa ympäristödiplomihakemuksen tuomiokapitulille. Tuomiokapituli esittää kirkkohallitukselle ympäristödiplomin myöntämistä seurakunnalle. 14

16 Kirkkohallitus myöntää diplomin seurakunnalle. Hakemukset käsitellään kerran vuodessa. Tuomiokapitulin on toimitettava hakemukset kirkkohallitukseen mennessä. Näin Muhoksella Muhoksen seurakunnan ympäristödiplomin hakuprosessi Kesäkuussa 2002 Oulun hiippakunnan piispa ja pääsihteeri käynnistivät ympäristöhankkeen, jonka tavoitteena on saada jokaiseen hiippakunnan alueen seurakuntaan kirkon ympäristödiplomi Muhoksen seurakunnan kirkkoneuvosto päätti yksimielisesti lähteä mukaan ympäristödiplomihankkeeseen pilottiseurakuntana Talouspäällikkö ja yksi kirkkovaltuutettu osallistuivat hiippakunnan ympäristödiplomikurssille Kirkkoneuvosto asetti ympäristötyöryhmän ja valitsi ympäristövastaavaksi talouspäällikön. Työryhmään tuli puheenjohtajaksi kirkkovaltuuston jäsen ja jäseniksi talouspäällikkö, seurakuntamestari, emäntä, kirkkoneuvoston edustaja ja kirkkoherra Talouspäällikkö otti ammattikorkeakoulun opiskelijan tekemään opinnäytetyönä ympäristökatselmuksen ja -ohjelman Ympäristötyöryhmä hyväksyi katselmuksen ja ohjelman Kirkkoneuvosto hyväksyi Muhoksen seurakunnan ympäristökatselmuksen ja ympäristöohjelman ja päätti hakea ympäristödiplomia Hiippakunnan lähettämä auditoija suoritti ympäristökatselmuksen Muhoksen seurakunnassa Auditoijan katselmusraportti tuli seurakunnalle, raportin mukaan Muhoksen seurakunta täyttää kirkon ympäristödiplomin minimikriteerit ja on kerännyt riittävästi pisteitä. 15

17 Piispa Samuel Salmen allekirjoittamat diplomipaperit lähtivät kirkkohallitukseen Kirkkohallitus myönsi kirkon ympäristödiplomin Muhoksen seurakunnalle Miten ympäristödiplomi uusitaan? Kirkon ympäristödiplomi on voimassa neljä vuotta. Sen jälkeen sitä on haettava uudelleen sen hetkisten vaatimusten mukaan. Hyvissä ajoin ennen voimassaolon päättymistä kannattaa aloittaa toimenpiteet diplomin hakemiseksi uudestaan. Hakuprosessi etenee pääpiirteissään samalla tavoin kuin diplomia ensimmäisen kerran haettaessa: Kirkkoneuvosto tai seurakuntayhtymässä yhteinen kirkkoneuvosto päättää hakea diplomia uudelleen. Työryhmä tai ympäristövastaava tekee uuden ympäristökatselmuksen ja sen pohjalta seurakunnan uuden ympäristöohjelman. Hiippakunnan auditoija katselmoi seurakunnan ja tuomiokapituli esittää kirkkohallitukselle ympäristödiplomin myöntämistä. Kirkkohallitus myöntää diplomin seurakunnalle uudelleen neljäksi vuodeksi. Ympäristödiplomin minimikriteerit ovat samat diplomia ensi kertaa hakevalle ja diplomia uudistavalle seurakunnalle. Olennaista diplomia uudistettaessa on selvittää, miten ympäristöohjelman tavoitteet on toteutettu. Jatkuvan parantamisen idean mukaisesti ympäristöohjelmassa asetetaan uudet tavoitteet. Tärkeää on myös selvittää, miten ympäristölainsäädäntö ja -määräykset ovat muuttuneet ja miten seurakunnan toiminta on muuttunut. Tältä pohjalta laaditaan uusi ympäristöohjelma. Diplomin uusiminen tulisi ottaa huomioon seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa diplomin viimeisenä voimassaolovuonna. Pisteitä tulee diplomia uudelleen hakiessa kerätä edelleen vähintään 100. Osa pisteistä voi olla samoja, eli sellaiset ympäristötoimet, jotka ovat pysyvästi osa seurakunnan toimintaa (esimerkiksi luonnonsuojelu, rakennusperinteen suojelu tai jätteiden kierrätys). Pitkäkestoisista ja uudelle diplomikaudelle ulottuvista toimenpiteistä (esim. energiansäästö- ja ympäristöinvestoinnit) voi saada pisteitä uudelleen. Osa pisteistä on kertakäyttöisiä ja 16

18 täytyy ansaita uudelleen (esim. ympäristötapahtumat ja tempaukset tai luontomessut) tai valita tilalle uusia ympäristötoimia. Ympäristödiplomin uusiminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden päivittää seurakunnan ympäristöohjelma. Lähtökohtana on ympäristökatselmus ja -ohjelma, jolla diplomia on ensimmäisen kerran haettu. Sen päivitys ei ole yhtä iso työ kuin ohjelman tekeminen ensimmäisen kerran, siksi se saattaa onnistua omana työnä, mutta tarvittaessa voidaan käyttää ulkopuolista asiantuntijaa. Jos vuosittain on tehty ympäristöraportti, on sen pohjalta helppo päivittää ympäristöohjelma. 17

19 2. Ei vain ympäristö, vaan Jumalan luomakunta: Ympäristödiplomin teologiaa Kristillisten kirkkojen yhteisessä uskontunnustuksessa sanotaan: Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä ainoaa jumalallista olemusta, joka on luonut taivaan ja maan. Luterilainen teologiamme korostaa Jumalan todellista ja salattua läsnäoloa maailmassa. Hän on samanaikaisesti sekä läsnä luomakunnassaan että sen ulkopuolella. Puhuessamme kristittyinä maailmasta ja luonnosta tarkoitamme luomakuntaa, joka lepää Luojansa tahdon varassa. Tähän maailmaan Jumala syntyi Pojassaan ihmiseksi, meidän veljeksemme. Vaikka luonto ei ole jumalallinen, se on hänen ylläpitämänään pyhä. Jumalan luomistyö kattaa kaiken, mitä maailmassa on. Myös ihminen, maan tomusta luotu, on osa luomakunnan kokonaisuutta. Jumalan tahdosta ihmisellä on kuitenkin luomakunnassa erityisasema. Luomiskertomuksen mukaan Jumala puhalsi ihmisen sierai miin elämän henkäyksen tehden hänestä elävän olennon. Mutta samalla Jumala teki ihmisen myös omaksi kuvakseen ja asetti hänet hallitsemaan ja vallitsemaan muuta luomakuntaa. 18

20 Viime aikoina on hallitsemisen ja vallitsemisen sijasta haluttu nostaa esiin muita ihmiselle annettuja tehtäviä. On alettu nähdä, että vaikka ihminen on monessa asiassa ylivertainen muuhun luomakuntaan nähden, hän on silti sen osa, riippuvainen luomakunnan elämän ehdoista eikä missään tapauksessa sen herra. Viljeleminen ja varjeleminen vastaavat paremmin tätä näkemystä. Ihmisen tehtävää on myös alettu kuvata taloudenhoitajan tehtävänä. Luojalleen uskollisena taloudenhoitajana ihminen ei etsi omaa hyötyään muun luomakunnan kustannuksella, vaan hänen kutsumuksenaan on elämän ylläpitäminen ja suojelu. Sen tulisi ilmetä rakkautena lähimmäisiä kohtaa ja huolenpitona muusta luomakunnasta. Ekoteologiassa on kritisoitu myös taloudenhoitajan käsitettä. Kuikka on tullut miljoonia vuosia toimeen ilman ihmisen apua. Nyt on tarpeen korostaa enemmän ihmisen ja muun luomakunnan yhteistä, jaettua riippuvuutta elämän ehdoista kuin ihmisen erityisasemaa. Jumala on luodessaan ihmisen asettanut hänen sydämeensä kultaisen säännön: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille (Matteus 7:12). Luomistyön seurauksena sääntö muodostaa perustan koko ihmiskunnan yhteiselle eettiselle tajunnalle. Kaikki ihmiset tunnistavat sydämessään käskyn toimia rakkauden mukaisesti. Luonnollinen moraalilaki ei sano kuitenkaan tämän enempää, vaan rakkauden vaatimuksen tarkempi määrittely jää riippuvaksi tilanteen asettamista ehdoista ja ihmisen moraalisen harkinnan tuloksista. Rakkauden vaatimuksen ajatellaan muotoutuvan eettisessä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Näin ollen luomisen teologiaan perustuva ymmärryksemme luonnon- ja elinympäristömme suojelemisessa ei toimenpiteiden tasolla poikkea välttämättä paljoakaan muista lähtökohdista esitetystä. Esimerkiksi kirkkoherranviraston jätepaperin hyvä lajittelu toimitetaan samoin kuin hyvin toimivassa kunnanvirastossa. Silti kristityillä on toiminnalleen oma erityinen motivaationsa ja voimanlähteensä, joka nousee uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan. Kristitylle koko maailma on Jumalan tahdon varassa lepäävää todellisuutta. Ihminen ei elä yhdentekevässä sattumakunnassa, vaan Jumalan luomakunnassa. Ihminen on osa vuorovaikutteista luomakuntaa. Jumalan erityisestä tahdosta hänelle on annettu kyky viljellä ja varjella sitä maailmaa, josta hän itse on osana. Ihmisen tehtävänä on suojella luontoa, mutta toisaalta luonto suojelee ihmistä. Yhteisen kokonaisuuden osana ihmisen itsekkääseen hyödyn tavoitteluun perustuva toiminta johtaa ennen pitkää tuhoon. Hyödyn sijaan 19

21 kestävänä lähtökohtana voi olla vain vastuuntunto. Luomisen todellisuudessa itseisarvo korvaa useimmiten hyötyarvon. Kristittyinäkin me olemme osa syntiin langennutta maailmaa. Ahneus, piittaamattomuus sekä välinpitämättömyys estää meitä toimimasta Jumalan tahdon mukaisesti. Rikkomukset luomakuntaa ja lähimmäisiä vastaan liittyvät aina myös ihmisen jumalasuhteeseen. Kristillinen uskomme tiedostaa synnin todellisuuden, mutta se ei ole sen tärkein sanoma. Jumalan sitoutumiseen luomakuntaansa kuuluu myös lunastuksen todellisuus. Hän lähetti poikansa ihmiseksi maailmaan. Evankeliumin sanoma on vapauden sanoma tätä aikaa ja ikuisuutta varten. Ylösnoussut Kristus voitti synnin ja kuoleman vallan. Jumalan armon varassa ihminen jaksaa elämässään eteenpäin. Kirkkojen maailmanneuvostossa eri kirkkokunnat ovat asettaneet yhdessä tavoitteekseen oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luomakunnan eheyden toteutumisen maailmassa. On tunnustettu, että rodusta, sukupuolesta tai uskonnosta riippumatta kaikki luodut ovat tasa-arvoisia Luojansa edessä ja kuuluvat erottamattomasti yhteen. Tähän niitä velvoittaa Jeesuksen esimerkki. Ihmiseen katsomatta hän ojensi auttavan ja parantavan kätensä sekä vaati rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumista maailmassa. Siten kirkkojen ympäristöohjelmiin on liittynyt aina myös rajat ylittävän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimus. Kristillistä seurakuntaa kutsutaan rakastamaan ja kunnioittamaan lähimmäistä ja muuta luomakuntaa. Kirkot ovat korostaneet sitä, että talous on väline, ei päämäärä. Talous toimii rajallisen ekosysteemin sisällä eikä voi siksi kasvaa rajattomasti piittaamatta olemassa olevista rajoista. Kirkot puhuvat kohtuullisuuden vaatimuksesta, siitä että jokin on kylliksi eikä meidän tule olla kyltymättömiä. Kestävän kehityksen ohella on alettu puhua kestävistä yhteisöistä. Ihminen ja muu luomakunta muodostavat yhteisön, jonka jäsenet ovat riippuvia toisistaan. Kirkon ja kristityn asennetta ympäristöön voidaan kuvata esimerkiksi seuraavilla asioilla: nöyryys, joka tunnustaa ihmisen riippuvuuden luomakunnasta ja koko luomakunnan riippuvuuden Luojastaan huolenpito, joka tunnustaa ihmisen vastuun luomakunnasta ja ymmärtää rakkauden merkityksen luomakuntaa ja lähimmäisiä kohtaan 20

22 kohtuullisuus, joka tunnustaa, että luonnon antimet ovat Jumalan lahjoja, ja tietty määrä niitä on kylliksi yhteisen hyvän edistäminen, joka tunnustaa yhteyden ja keskinäisen jakamisen elämän perusasioiksi yli oman lajin, rodun, kansan, heimon, perheen tai yrityksen oikeudenmukaisuus, joka koskee lähimmäisiä niin omassa maassa kuin koko maapallolla ja ottaa huomioon myös luonnon elinkelpoisuuden ja tulevien sukupolvien oikeuden päästä osallisiksi luonnonvaroista. 21

23 3. Ympäristöjärjestelmän laadintaprosessi Minimi 3.1. Ympäristötyöryhmä tai ympäristövastaava 3.2. Sisäinen ympäristökatselmus 3.3. Ympäristöohjelma 3.4. Johdon sitoutuminen ja ympäristövastaavan nimittäminen 3.5. Henkilöstön koulutus 3.6. Ulkoinen ympäristökatselmus (auditointi) Pisteet 3.7. Tehtäväalueiden ympäristövastaavat, 1 5 pistettä 3.8. Sisäinen jatkokoulutus, 1 5 pistettä 3.9. Ulkoinen tiedotus, 1 5 pistettä Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä 3.1. Ympäristötyöryhmä tai ympäristövastaava Kirkkoneuvosto tai seurakuntayhtymissä yhteinen kirkkoneuvosto tekee päätöksen ympäristödiplomin hakemisesta. Se asettaa ympäristötyöryhmän tai ympäristövastaavan valmistelemaan asiaa. Pienissä seurakunnissa (jäsenmäärä alle 4000) riittää ympäristövastaava, isommissa seurakunnissa tulee valita työryhmä. Työryhmän kokoonpano on seurakunnan päätettävissä, mutta ryhmään tulisi valita eri tehtäväalueiden edustajia. Koska moni toimenpide vaatii budjettipäätöksen tai varoja, on työryhmässä syytä olla taloushallinnon edustaja. Myös kiinteistönhoidon edustaja on hyvä valita, koska monet parannustoimet liittyvät kiinteistöjen energian ja veden kulutukseen, jätehuoltoon ja siivoustoimeen. Mikäli seurakunnalla on paljon metsiä, niiden hoidosta vastaavan henkilön mukanaolo on perusteltua. Myös seurakunnan eri työmuotojen 22

24 piiristä (esim. kasvatus- ja nuorisotyö, diakonia ja yhteiskuntatyö) kannattaa valita työryhmään jäseniä. Työryhmässä tulisi olla sekä seurakunnan työntekijöitä että luottamushenkilöitä / seurakuntalaisia. Asiantuntemuksen ja tuloksellisuuden kannalta on eduksi, että työryhmän jäsenillä on elävää kiinnostusta ympäristöasioita kohtaan ja omakohtaista harrastusta aihepiiriin. Toisaalta kokemuksen mukaan innostus kasvaa työskentelyn myötä. Puheenjohtajaksi saattaa olla hyvä valita kirkkoneuvoston tai -valtuuston jäsen, jotta tiedonkulku ja yhteydet toimivat luontevasti. Työryhmään voidaan pyytää jäseneksi myös esimerkiksi kunnan ympäristösihteeri tai paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. Näin saadaan mukaan sidosryhmien asiantuntemus alusta lähtien. Toinen mahdollisuus on pyytää sidosryhmien edustajia kuultavaksi työryhmän kokouksiin. Ryhmän sihteeriksi on syytä valita seurakunnan työntekijä, joka voi työaikana valmistella kokouksia ja kirjoittaa esityksiä. Ympäristötyöryhmän tai -vastaavan työ alkaa ympäristökatselmuksen tekemisellä. Sen pohjalta laaditaan ympäristöohjelma, jossa on asetettu seurakunnan ympäristötavoitteet. Työryhmän työlle kannattaa asettaa takaraja (esim. puolesta vuodesta vuoteen), jolloin työryhmän on jätettävä esityksensä kirkkoneuvostolle Ympäristökatselmus Ympäristökatselmus tarkoittaa seurakunnan kaikkien toimintojen ympäristövaikutusten kartoittamista. Tämä edellyttää paljon selvitystyötä ja vie aikaa seurakunnan koosta ja aiemmasta pohjatyöstä riippuen muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen. Katselmuksen voi tehdä eri tavoin. Työn laajuudesta ja paikallisista oloista riippuen katselmuksessa voidaan soveltaa ja yhdistellä seuraavia toimintatapoja: Työryhmä kutsuu kokouksiinsa eri tehtäväalueiden vastuuhenkilöitä ja selvittää asioita heidän kanssaan. Sihteeri laatii tämän pohjalta alustavan tekstin katselmusraportiksi. Työryhmä käy tutustumassa isoimpiin kohteisiin, kuten leirikeskuksiin, hautausmaille tai tärkeimpiin kiinteistöihin. 23

25 Työryhmä voi delegoida selvitysten tekemisen ulkopuoliselle asiantuntijalle ja ottaa työtä ohjaavan roolin. Tällöin tämä henkilö haastattelee toimialojen vastuuhenkilöitä. Yksi mahdollisuus on teettää ympäristökatselmus yhteistyössä esimerkiksi ympäristöalan oppilaitosten ja opiskelijoiden kanssa ja saada näin lisää asiantuntemusta hankkeeseen. Työryhmä tai henkilö, jolle selvityksen tekeminen on annettu, tutustuu tarpeellisiin asiakirjoihin ja kirjallisuuteen. Ympäristödiplomin aineisto toimii hyvänä tsekkauslistana. Työryhmän jäsenet voivat jakaa selvitysvastuuta toisilleen siten että kukin perehtyy siihen tehtäväalueeseen, jonka tuntee parhaiten. Asiakirjoja, joihin ympäristökatselmusta tehdessä joudutaan todennä köisesti perehtymään, ovat esimerkiksi: a. Seurakunnan aiemmat ympäristöohjelmat b. Toiminta- ja taloussuunnitelmat c. Rakennus- ja investointisuunnitelmat sekä maankäyttösuunnitelma d. Toimintakertomukset ja tilinpäätökset e. Metsäsuunnitelma ja mahdolliset luontokartoitukset f. Kiinteistöjen energiankulutuksen seurantaraportit g. Hankintaohje h. Matkustussääntö i. Kunnan jätehuoltomääräykset j. Kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet Tarkoitus ei ole, että kaikki asiakirjat kahlataan läpi, vaan että näistä etsitään tarpeelliset faktat kun eri toimintoja kartoitetaan. Yleensä tehtäväalueiden johtavat henkilöt osaavat heti sanoa, mistä tarpeelliset tiedot löytyvät. Ympäristökatselmuksen tulos on kirjallinen raportti, jonka laajuus riippuu paljon seurakunnan koosta ja selvitettävien asioiden määrästä. Pienessä seurakunnassa se voi olla kymmenkunta liuskaa, isoissa seurakunnissa enemmän. Ympäristökatselmuksessa on käytävä läpi kaikki ne seurakunnan toimintamuodot, joita tässä kirjassa käsitellään. Kaikki toiminnot, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia, kartoitetaan. 24

26 Koulutusta aiheeseen Kun ympäristötyöryhmä tai -vastaava aloittaa työskentelynsä, on syytä ensin pohtia, tarvitaanko koulutusta aihepiiriin ennen työhön ryhtymistä. Ympäristödiplomiin liittyvän aineiston avulla ryhmä tai vastaava voivat perehtyä omin päin aiheeseen. Myös koulutustapahtuma, jossa on ulkopuolinen alustaja, voi olla hyvä alku työlle. Alustajiksi soveltuvat mm. hiippakunnan kouluttamat auditoijat. Myös kunnan ympäristösihteeri, ympäristökeskuksen tai kirkon asiantuntijat tai ympäristöalan tutkijat ja opettajat ovat mahdollisia luennoitsijoita. Koulutuksessa voidaan pohtia perusasioita: miten ympäristöasiat liittyvät uskoomme ja Raamatun sanomaan? On tärkeää, että ympäristöjärjestelmää rakennettaessa on seurakunnan johdolla ja asiasta vastaavilla yhteinen näkemys työn merkityksestä. Siksi tällaiseen teologiseen keskusteluun kannattaa kutsua myös kirkkoneuvoston jäsenet ja kirkkoherra. Ympäristödiplomin auditoijat voivat työn alkaessa kertoa seurakunnan ympäristödiplomin laatimisen periaatteista ja antaa käytännön vinkkejä työn toteuttamiseen. Heihin saa yhteyden hiippakunnan kautta. Työryhmä voi myös halutessaan perehtyä virallisiin ympäristöjärjestelmiin (joista voi pyytää kertomaan esimerkiksi jonkin ISO tai EMAS -sertifikaatin hankkineen yrityksen edustajan). Myös niistä voi saada hyviä virikkeitä. Koulutus voidaan niveltää myös osaksi ympäristökatselmusta. Voidaan esimerkiksi järjestää päivän mittainen seminaari, jossa käydään läpi seurakunnan tärkeimmät tehtäväalueet pyydettyjen alustusten pohjalta. Alustajina voi olla sekä seurakunnan työntekijöitä että ulkopuolisia asiantuntijoita. Esimerkiksi kiinteistönhoidosta vastaava henkilö kertoo seurakunnan toimitilojen energian ja veden kulutuksesta ja jätehuollosta. Paikallisen energialaitoksen ja jäteyhtiön neuvojat voivat kommentoida ja antaa vinkkejä siitä, mihin suuntaan toimintoja voitaisiin kehittää. Näin uuden oppiminen ja ympäristökatselmus etenevät käsi kädessä. 25

27 3.3. Ympäristöohjelma Ympäristöohjelma laaditaan katselmuksen pohjalta ja se sisältää seurakunnan ympäristötavoitteet. Ne ovat konkreettisia tavoitteita katselmuksessa ilmenneiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tarkoitus ei ole kerta heitolla ratkaista kaikkia ongelmia, vaan edetä askel kerrallaan. Juuri sitä tarkoittaa jatkuvan parantamisen idea. Ensin kannattaa keskittyä niiden kysymysten ratkaisemiseen, jotka on mainittu ympäristödiplomin minimikriteereissä. Ne ovat asioita jotka on oltava kunnossa, kun diplomia haetaan. Sitten voidaan esittää muita konkreettisia tavoitteita. Jokaisessa seurakunnassa on omia erityiskysymyksiä, joihin voidaan keskittyä. Ne ovat vapaasti valittavissa seurakunnan omien painotusten pohjalta. Näin seurakunta voi valitsemallaan tavalla kerätä pisteitä diplomin vaatimusten saavuttamiseksi. Käytännössä tavoitteet muotoutuvat ympäristökatselmuksen laadinnan myötä. Katselmuksessa hahmottuvat seurakunnan toiminnan aiheuttamat keskeiset ympäristöhaitat. Niihin täytyy tavoitteen asettelussa keskittyä. Toisaalta on otettava huomioon käytännön mahdollisuudet saavuttaa tavoitteet. Epärealistisia tavoitteita ei ole syytä asettaa. Samalla kun tavoitteet asetetaan, on ratkaistava, kuka vastaa käytännössä tavoitteen saavuttamisesta. Toteutusvastuu on määriteltävä ympäristöohjelmassa. On huolehdittava, että ympäristövastuu jakaantuu tasaveroisesti eri tehtäväalueille ja organisaation tasoille. Tavoitteiden toteutuksessa tulisi olla mukana henkilöstö mahdollisimman laajasti. Tavoitteiden saavuttamiseksi on ohjelmassa asetettava myös aikataulu. Minimikriteerit ja valitut pisteet täytyy olla saavutettu kun diplomia haetaan. Joidenkin vaatimusten osalta on myös hyväksytty se, että seurakunnassa on päätetty toteuttaa asia ja aikataulutettu se diplomin voimassaolovuosille; näin on tehty esimerkiksi hankintaohjesäännön tai energiakatselmuksen osalta. Kun diplomia haetaan uudelleen, on ympäristökatselmuksessa varmistettava, että nämä tavoitteet on toteutettu. Aikataulun lisäksi on määriteltävä tapa, jolla tavoitteen saavuttamista voidaan seurata. Ympäristöohjelman toteuttamisesta on raportoitava vähintään kerran vuodessa seurakunnan toimintakertomuksessa, ympäristötyöryhmän toimintakertomuksessa tai muulla sovitulla tavalla. Ympäristöasioi- 26

28 den raportointi tulee liittää osaksi työntekijöiden normaalia toiminnan raportointia. Kun ympäristöohjelma valmistuu, siitä tulee pyytää lausunnot tärkeimmiltä tehtäväalueilta ja lausuntojen pohjalta voidaan vielä muokata ohjelmaa. Seurakuntayhtymässä on erityisesti huolehdittava, että yksittäiset seurakunnat ovat tietoisia hankkeesta ja ovat voineet halutessaan vaikuttaa siihen. Lopuksi työryhmä tai ympäristövastaava jättää ohjelman kirkkoneuvostolle. Näin Tampereella Tampereen seurakuntayhtymän ympäristökatselmus ja -ohjelma vuosille valmistuivat vuonna Hyväksyessään ympäristöohjelman yhteinen kirkkoneuvosto velvoitti yksiköt ottamaan ympäristötavoitteet osaksi omaa toiminnan ja talouden suunnittelua ja seurantaa ja velvoitti ympäristötoimikunnan kokoamaan vuosittain yksiköiden toimintakertomusten perusteella ympäristökertomuksen. Ympäristöohjelman toteutumista arvioitiin seurakuntayhtymän vuoden 2002 toimintakertomuksen liitteenä olevassa taulukossa, jossa kunkin tehtäväalueen osalta kerrottiin ympäristöohjelman tavoite, aikataulu, vastuuhenkilö/osasto ja se, kuinka tavoite on toteutunut. Tarkemmin tavoitteiden toteutumisesta kerrottiin niiden yksiköiden omissa toimintakertomuksissa, jotka olivat enemmän painottaneet ympäristöasioita toiminnassaan (esim. kiinteistötoimi, hautaustoimi, yhteinen diakoniatyö ja yhteiskunnallinen työ) Johdon sitoutuminen ja ympäristövastaavan nimittäminen Ympäristöjärjestelmän perusperiaatteisiin kuuluu, että niin yhteisön johto kuin työntekijät sitoutuvat ympäristötavoitteisiin. Kirkkoneuvosto sitoutuu ympäristötavoitteisiin hyväksyessään ympäristöohjelman. Kirkkovaltuusto sitoutuu tavoitteisiin hyväksyessään keskeiset ympäristötavoitteet toimintaja taloussuunnitelmassa ympäristödiplomia ensimmäistä kertaa haettaessa. Valtuusto myös hyväksyy talousarvioon ympäristöasioita koskevat määrärahat ja voi arvioida ympäristötavoitteiden toteutumista käsitellessään toimintakertomusta. 27

29 28 Kun kirkkoneuvosto on hyväksynyt ympäristöohjelman, se voi lähettää sen tiedoksi kirkkovaltuustolle, jolloin tieto asiasta menee kaikille luottamushenkilöille ja asiasta voidaan käydä evästyskeskustelua. Hyväksyessään ympäristöohjelman kirkkoneuvoston tulee valita myös seurakunnan ympäristövastaava, jonka tehtäviin kuuluu ympäristöohjelman tavoitteiden toteutumisen seuranta, henkilökunnan koulutus ja muut työnjaossa sovitut tehtävät. Ympäristövastaava on nimettävä silloinkin, kun seurakunnassa on erillinen ympäristötyöryhmä. Ympäristöohjelmaan voi liittyä seurakunnan ympäristöpoliittinen julistus. Se on lyhyt ja periaatteellinen sitoumus keskeisiin ympäristöperiaatteisiin ja ympäristöasioiden jatkuvan parantamisen ideaan. Sitä voidaan käyttää tiedottamisessa ja se voidaan liittää osaksi seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmaa.

30 Näin Helsingissä Helsingin seurakuntayhtymän hyväksymä ympäristöpolitiikka: Helsingin seurakuntayhtymä pyrkii toimimaan esimerkillisesti ympäristön hyväksi toteuttaen ihmiselle annettua tehtävää luomakunnan viljelijänä ja varjelijana. Toiminnan kehittämisessä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudel - lisesti kestävään suuntaan huomioidaan lainsäädäntö ja eettiset arvot. Ympäristötoiminnan tarkoituksena on sitouttaa yhtymän kaikki yksiköt ottamaan ympäristöasiat luontevaksi osaksi päivittäistä toimintaa. Ympäristömyönteiseen ja vastuulliseen toimintaan kuuluvat myös terveys- ja turvallisuusnäkökohdat sekä avoin tiedottaminen. Tavoitteenamme on vähentää toiminnastamme aiheutuvia ympäristövaikutuksia ja edistää luonnonvarojen ja energian säästöä noudattaen lakeja, määräyksiä ja muita sitoumuksia. Henkilöstön koulutus ja yhteistyötahojen valistaminen edesauttavat ympäristötavoitteidemme saavuttamisessa. Toimintamme kulmakiviä ovat eettisyys, vuorovaikutus sekä jatkuva kehittyminen Henkilöstön koulutus Ympäristödiplomissa edellytetään, että työntekijät tuntevat oman toimintansa ympäristövaikutukset ja pyrkivät minimoimaan ympäristöhaitat. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on henkilöstölle annettava tarpeellisessa määrin tietoa ja valmiuksia. Ympäristökoulutuksen muodot voi jokainen seurakunta itse valita. Tärkeintä on, että seurakunnan työntekijät saavat tiedon ympäristöjärjestelmästä ja sen periaatteista, tunnistavat oman toimintansa keskeiset ympäristövaikutukset ja tietävät, mitkä ympäristösäädökset koskevat toimintaa. Ympäristöohjelman tavoitteista on myös tiedotettava, jotta jokainen voi omalta osaltaan niitä edistää. Koulutuksen muotoja voivat olla: asiasta tiedottaminen henkilökuntalehdessä ja -kokouksessa erillisten tiedotus- ja koulutustilaisuuksien järjestäminen eri henkilöstöryhmille koulutustilaisuuden järjestäminen ympäristövastaaville 29

31 ympäristövastaavien lähettäminen kirkon, oppilaitosten, yritysten tai järjestöjen koulutustilaisuuksiin 3.6. Auditointi (ulkoinen ympäristökatselmus) Kun ympäristöohjelma on valmis ja seurakunnan johtoelimet ovat hyväksyneet sen, edellytykset ympäristödiplomin saamiselle ovat olemassa. Ympäristöjärjestelmä on kuitenkin vielä auditoitava. Tätä kutsutaan ulkoiseksi ympäristökatselmukseksi. Sen tekee puolueeton henkilö, jonka tuomiokapituli on nimennyt. Miksi auditointi on tarpeen? Kirkon ympäristödiplomissa noudatetaan samanlaista puolueetonta auditointia kuin virallisissa ympäristöjärjestelmissä. Se luo toimintaan yleistä uskottavuutta ja sisällöllistä ryhtiä. Myös eri seurakuntien ympäristöjärjestelmät saavat näin yhtäläisen kohtelun. Hiippakunnissa on koulutettu ryhmä ympäristöasioista kiinnostuneita ja niitä tuntevia ihmisiä kirkon ympäristödiplomin auditoijiksi. Heidän tehtävänsä on käydä seurakunnassa tarkastamassa ympäristöjärjestelmän toimivuus. Auditoinnista jää seurakunnalle todistus, joka liitetään mukaan ympäristödiplomihakemukseen. Mikäli ympäristöjärjestelmä ei vastaa vaadittuja kriteerejä, auditoijan kanssa sovitaan lisätoimenpiteistä ja määräajasta niiden toteuttamiseksi. Tämän jälkeen seurakunta voi hakea ympäristödiplomia. Hakemus toimitetaan tuomiokapituliin. Sen liitteeksi laitetaan ympäristöohjelma ja auditointilausunto. Hiippakunta toimittaa hakemuksen kirkkohallitukselle, joka myöntää diplomin. Seurakunta maksaa auditoinnista aiheutuvat korvaukset, eli matkakulut, päivärahan sekä palkkion tai ansionmenetyskorvauksen auditoijalle. Auditoinnista voidaan maksaa esimerkiksi 300 euroa/ensimmäinen päivä, seuraavat 200 euroa (vuonna 2005). Palkkio korvaa perehtymisen seurakunnan lähettämiin asiakirjoihin, sekä varsinaisen katselmuksen ja siitä kirjoitettavan lausunnon. 30

32 Auditoinnin kulku Käytännössä auditointi tapahtuu seuraavasti. Seurakunnan edustaja ottaa yhteyttä tuomiokapituliin ja sopii ajankohdasta ja siitä, kuka auditoinnin suorittaa. Auditointi tapahtuu yleensä 1 2 päivän aikana. Pienissä seurakunnissa se onnistuu yhdessä päivässä, isoissa seurakunnissa on syytä varata enemmän aikaa. Ympäristövastaava tai ympäristötyöryhmän puheenjohtaja tai sihteeri voivat toimia auditoinnin isäntinä ja emäntinä. On hyvä soittaa auditoijalle etukäteen ja sopia tarkastuksen ohjelmasta. Tässä yhteydessä voidaan myös keskustella ympäristöohjelman sisällöstä ja varmistaa, että kaikki oleellinen on kunnossa. Seurakunnan tulee lähettää etukäteen auditoijalle ympäristökatselmus, -ohjelma ja selvitys siitä, miten vaaditut pisteet on laskettu. Auditointiin kuuluu kirjallinen osuus ja käytännön osuus. Kirjallisessa osuudessa käydään läpi seurakunnan ympäristöasioiden organisaatio, ympäristöohjelma ja päätökset. Auditoija tarkastaa, täyttääkö seurakunta kaikki minimikriteerit ja miten vaaditut pisteet on kerätty. On hyvä varata esille myös muita oleellisia asiakirjoja, joista ilmenee, miten tavoitteita on lähdetty toteuttamaan. Tällaisia dokumentteja voivat olla seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelma, toimintakertomus, metsäsuunnitelma tai energiankulutusraportit. Käytännön osuudessa tarkastetaan pistokoemaisesti pari kohdetta, esi merkiksi katsotaan, miten jätteiden lajittelu seurakuntakeskuksessa, hautausmaalla tai leirikeskuksessa toimii tai haastatellaan seurakunnan työntekijöitä siitä, miten he ovat käsitelleet ympäristöasioita omassa työssään. Tarkastuksen luonteeseen kuuluu, että auditoija valitsee kohteet, joissa käydään. 31

33 PISTEET: 3.7. Tehtäväalueiden ympäristövastaavat Ympäristöjärjestelmän ideana on sitouttaa ympäristöasiat osaksi seurakunnan normaalia toimintaa. Sen vuoksi varsinkin isoissa seurakunnissa voidaan valita eri tehtäväalueille omia ympäristövastaavia. Nämä voivat muodostaa seurakunnan ympäristötyöryhmän, jonka tehtävänä on seurata ympäristötavoitteiden toteuttamista, ideoida uusia toimintoja ja innostaa seurakuntalaisia liikkeelle. Jos seurakunnassa on pysyvä ympäristötyöryhmä, voi tästä laskea 2 pistettä diplomia haettaessa. Jos eri tehtäväalueille on valittu ympäristövastaavia, saa näistä 1 pisteen/vastaava. Esimerkiksi nuorisotyössä, kiinteistönhoidossa tai hautausmaiden hoidossa voi olla omat ympäristövastaavat. Nimitys on hyvä tulla alhaalta päin, esimerkiksi työntekijäkokouksista. Vastaaviksi kannattaa valita vapaaehtoisia, asiasta innostuneita henkilöitä, jolloin tehtävä ei ole taakka, vaan haaste. Maksimipistemäärä tästä on 5. Ympäristövastaavan tehtävät Henkilökunnan ympäristökoulutus yhteistyössä koulutuksesta vastaavien kanssa. Ympäristöohjelman toteutumisen seurannasta ja päivittämisestä huolehtiminen. Seurakunnan oman ympäristökatselmuksen tekeminen diplomia haettaessa tai uusittaessa. Tiedotus henkilöstölle ja seurakuntalaisille yhteistyössä tiedotuksesta vastaavien kanssa. Yhteistyö ympäristötyötä tekevien viranomaisten ja yhdistysten kanssa. Ympäristölainsäädännön muutosten seuraaminen. Ympäristöepäkohtiin puuttuminen ja aloitteiden tekeminen omassa seurakunnassa. Oman ympäristöosaamisen kehittäminen. 32

34 3.8. Sisäinen jatkokoulutus Henkilöstön ympäristökoulutus on hyvä niveltää osaksi työntekijöiden muuta työhön liittyvää koulutusta ja sisällyttää seurakunnan koulutussuunnitelmaan. Työntekijöiden vuosittaisten koulutustapahtumien yhtenä aiheena voi olla ympäristöjärjestelmä ja sen toteuttaminen. Teemapäivät, tietoiskut ja tutustumiskäynnit ovat keinoja sitouttaa seurakunnan henkilöstöä ympäristötavoitteiden toteuttamiseen. Myös asian esittely seurakunnan lehdessä ja sisäisessä tiedotteessa on tarpeen, koska silloin jokainen voi saada perustiedot asiasta. Kaikessa koulutuksessa kannattaa soveltaa innostavan ja omaehtoisen oppimisen käytäntöjä. Arjen ympäristönsuojelua ja asenteiden muutosta ei voi opettaa ulkoa ja ylhäältä, vaan oivallusten ja itse tehtyjen löytöjen avulla. Siksi ryhmätyöt, ideariihet ja omakohtaisen vastuun pohjalta lähtevä opiskelu ovat tärkeitä periaatteita. Samoin sisäisessä tiedottamisessa viesti menee paremmin perille esimerkin kautta: Näin toimistosihteeri vähensi paperin kulutuksen puoleen entisestä... Ympäristöjärjestelmästä tiedottaminen ja ensimmäiset koulutustapahtumat kuuluvat järjestelmän minimikriteereihin. Jatkokoulutuksesta, eli tilanteista, joissa samat henkilöt osallistuvat syventäviin koulutustapahtumiin, seurakunta voi ympäristödiplomia hakiessaan laskea pisteitä siten, että kukin koulutustapahtuma antaa 1 pisteen. Maksimipistemäärä tästä on Ulkoinen tiedotus Ympäristöjärjestelmästä ja seurakunnan ympäristötavoitteista kannattaa tiedottaa niin seurakunnan jäsenille kuin sidosryhmille ja julkisuuteen ylipäätään. Näin seurakunta viestittää halustaan toteuttaa yhteistä ympäristövastuuta ja toimii esimerkkinä. Normaali lehdistötiedote voidaan toimittaa jo siinä vaiheessa, kun seurakunta on päättänyt hakea ympäristödiplomia. Tiedotteessa voidaan lyhyesti kertoa, mikä ympäristödiplomi on ja mihin asioihin seurakunnassa aiotaan erityisesti kiinnittää huomiota. Myös auditointitapahtumasta kannattaa tiedottaa lehdistölle. Kolmas lehdistötiedote voidaan tehdä sitten, kun kirkko- 33

35 hallitus on myöntänyt ympäristödiplomin seurakunnalle. Silloin on jo enemmän kerrottavaa ja aiheesta voidaan ehkä järjestää jopa lehdistötilaisuus. Siellä voidaan esitellä ympäristöraportin tuloksia ja tavoitteita, joihin seurakunta on sitoutunut. Seurakunnan omassa lehdessä voidaan esitellä ympäristöohjelmaa perusteellisemmin ja näin tuoda asia lähelle seurakuntalaisia. Myös seurakunnan tiloissa voidaan ympäristöasioista tiedottaa näyttelyin, dioin, lehtisin. Jumalanpalveluksen saarnakin voi toimia tiedotusvälineenä. Sidosryhmille kannattaa tiedottaa ympäristöjärjestelmästä yleensä ja erityisesti siltä osin, mikä vaikuttaa yhteistyöhön sidosryhmien kanssa. Esimerkiksi ympäristötavoitteet siivousaineiden, toimistopaperien ja muiden hankintojen osalta tulisi saattaa niiden yritysten tietoon, mistä hankinnat tehdään. Tai jätteiden vähennys- ja kierrätystavoitteista kannattaisi keskustella paikallisen jäteyhtiön kanssa. Myös seurakunnan kotisivuilla kannattaa kertoa ympäristödiplomista. Tiedotuksesta seurakunta voi laskea pisteitä periaatteella 1 piste/tapahtuma (lehdistötiedote, lehdistötilaisuus, juttu omassa lehdessä, näyttely, yhteydenotto sidosryhmään tai suoraan johonkin tiedotusvälineeseen...). Maksimipistemäärä tästä on 5. Näin Turussa Syksyn 2001 aikana kaikki Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän viitisensataa työntekijää saivat oman Seurakunnan ekoaapisen. Ekoaapinen ohjaa valitsemaan ympäristöä säästäviä toimenpiteitä ja käytäntöjä. Ensisijainen tavoite on saada ympäristöajattelu niin luonnolliseksi osaksi työpaikan arkipäivää, että eläessämme suojelemme samalla luontoa. Seurakunnan ekoaapinen antaa työntekijöiden toteutettavaksi vinkkejä muun muassa hankinnoista, paperin käytöstä, puhtaanapidosta ja jätehuol losta, veden ja sähkön käytöstä, liikenteestä ja ympäristökasvatuksesta. Osa ekoaapiseen kirjatuista ympäristöteoista pyrkii vaikuttamaan seurakunta yhtymän eri työyhteisöjen päätöksiin: yksiköiden toiminnan suunnitteluun, esimerkiksi leirikeskuksien, hautausmaiden ja rakennustoimintaa koskeviin päätöksiin sekä muun muassa sijoitustoimintaan. Osa ekoaapisen tavoitteista vaatii toteutuakseen yhteistä sekä työntekijöiden että luottamushenkilöi den asennemuutosta. 34

36 Ympäristön kanssa sovussa eläminen ei ole rasite. Päinvastoin. Se tekee elämästä inhimillisempää ja opettaa arvostamaan työtään, ekoaapisessa muistutetaan. (Seurakunnan Ekoaapinen löytyy myös netistä: Muut toimenpiteet Ympäristöjärjestelmän sisäänajoon voi liittyä ympäristöasenteiden kartoitus seurakunnan työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskuudessa. Sellaisesta saa 2 pistettä. Mikäli seurakunnassa on kehitetty muita uusia piirteitä ympäristöjärjestelmään, joita tässä ei ole mainittu, saa näistä pisteitä toimintojen vaikuttavuuden mukaan Maksimipistemäärä tästä on

37 4. Toiminta ja talous Minimi 4.1. Toiminta- ja taloussuunnitelma 4.2. Rakentaminen ja maankäyttö 4.3. Hankinnat Pisteet 4.4. Eettinen sijoittaminen, 5 10 pistettä 4.5. Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian osuus budjetissa, 5 10 pistettä Ekologinen rakentaminen ja investoinnit, 1 10 pistettä 4.7. Ympäristömerkityt tuotteet, 2 10 pistettä 4.8. Ympäristöindikaattorit, 2 10 pistettä 4.9. Muut toimenpiteet, Toiminta- ja taloussuunnitelma Kaikkien ympäristöjärjestelmien keskeinen tavoite on niveltää ympäristöasioiden suunnittelu, toimenpiteet ja seuranta osaksi normaalia toimintaa. Näin päästään ennakoivaan toimintatapaan, jossa minimoidaan ympäristöriskit ja ennaltaehkäistään ympäristöhaittojen syntymistä. Ympäristötavoitteet asetetaan ympäristöohjelmassa. Ne ovat voimassa periaatteessa 4 vuotta, kuten ympäristödiplomikin. Tavoitteita tarkistetaan kuitenkin vuosittain ja niiden toteutumisesta raportoidaan toimintakertomuksessa. Seurakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa tulee mainita ympäristöasiat yhtenä toiminnan painopisteenä, kun ympäristödiplomia ensimmäisen kerran haetaan. Toiminta- ja taloussuunnitelmassa voidaan myös nostaa tehtäväalueittain ympäristöohjelmasta ne tavoitteet, joihin kunakin vuonna keskitytään. On hyvä, jos suunnitelmassa on eri tehtäväalueita koskevia, konkreettisia tavoitteita. Ne voivat liittyä lapsi- ja nuorisotyön tai olla energian- 36

38 säästöön liittyviä määrällisiä tavoitteita tai seurakunnan kiinteistötoimeen liittyviä ympäristötavoitteita. Oleellista on, että tavoitteet määritellään yhdessä toiminnasta vastaavien henkilöiden kanssa eikä anneta heille vaatimuksina ylhäältä päin. Ympäristötavoitteiden toteutumisesta raportoidaan vuosittain toimintakertomuksessa. Kukin toimiala voi raportoida niiden tavoitteiden toteutumisesta, joista se on vastuussa. Raportoinnin tarkkuus on seurakunnan päätettävissä. Raportoinnista on kuitenkin käytävä ilmi, ovatko tavoitteet toteutuneet vai eivät Rakentaminen ja maankäyttö Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa monin tavoin kestävän kehityksen periaatetta. Lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Lain mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on mm. rakennetun ympäristön kauneuden ja kulttuuriarvojen vaaliminen, luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilyminen, ympäristöhaittojen ehkäiseminen ja luonnonvarojen säästeliäs käyttö. Laissa asetetaan myös vaatimuksia hyvälle rakennussuunnittelulle ja edellytetään entistä avoimempaa ja vuorovaikutteisempaa suunnittelua. Rakentamisen ympäristövaikutukset on selvitettävä huolellisesti suunnitteluvaiheessa. Kaavojen laadinta kuuluu kunnalle, mutta seurakunta voi osallistua kaavoitusprosessiin lausunnon antajana ja osallisena, mikäli kaavat vaikuttavat seurakunnan toimintaan. Näitä lausuntoja tehtäessä tulisi kuulla seurakunnan luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Seurakunnilla on paljon rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta omaisuutta, kirkkoja, puistoja, pappiloita, hautausmaita ja virkistysalueita. Seurakunnan rakennusten ja kiinteistöjen käyttöä ohjaavat paitsi asemakaava, myös kirkkolain 14. luvun pykälät 1 7. Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917, on suojelukohde. Myös nuoremmat rakennukset voivat olla suojelukohteita. Rakennuksen suojelu kohdistuu myös sen kiinteään sisustukseen, siihen liittyviin maalauksiin ja taideteoksiin sekä 37

39 piha-alueeseen. Suojelunalaisen kirkollisen rakennuksen purkamista taikka sen ulko- tai sisäasua olennaisesti muuttavaa korjaamista koskevissa päätöksissä on kirkkohallituksen ennen asian ratkaisemista varattava museovirastolle tilaisuus antaa siitä lausuntonsa. Seurakunnilla on myös luonnonsuojelullisesti arvokkaita tai luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä metsiä, saaria ja rantoja. Näiden alueiden maankäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon paitsi maankäyttö- ja rakennuslain periaatteet, myös metsälain, vesilain, terveydensuojelulain, ilmansuojelulain, ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain, rakennussuojelulain ja kirkkolain säädökset. Rakennusten käytön ekologian parantamiseksi hyvä keino on tilojen käyttöasteen nostaminen, ja näin uudisrakennustarpeen minimointi. Tilojen käytön tehokkaaseen ohjaamiseen tulee siksi kiinnittää erityistä huomiota Hankinnat Hankintojen yhteydessä tehdään merkittäviä ympäristöön vaikuttavia päätöksiä. Kaikkiin materiaalihankintoihin liittyy ympäristövaikutuksia: luonnonvarojen, energian ja erilaisten kemikaalien kulutusta sekä jätteiden syntyä. Jo hankintavaiheessa tulee pohtia tavaran tai palvelun tarpeellisuutta ja eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia. Hankintojen ympäristöhaittoja voidaan vähentää tehokkaimmin vähentämällä hankintoja. Tämä tuo myös suoraa taloudellista säästöä. Siksi hankinnoista vastaavien tulisi aina selvittää vaihtoehtoisia tapoja tyydyttää tarpeita: tuotteiden yhteiskäyttö, lainauspalvelu, korjaus ja kunnostus, kertakäyttötuotteista luopuminen, pitkäikäisten ja laadukkaiden tuotteiden suosiminen, tuotteiden korvaaminen palvelulla siellä missä mahdollista, yleinen säästäväisyys ja kohtuus. Tuotteen ympäristökuormitusta voidaan pienentää suosimalla tuotteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätysmateriaalista valmistettuja tuotteita. Kuljetuksista aiheutuvia ympäristöhaittoja voidaan pienentää ostamalla mahdollisimman lähellä valmistettuja tuotteita. Ongelmajätteitä sisältävien tuotteiden hankkimista tulisi välttää. Tuotteen koko elinkaaren aikaisen ympäristökuormituksen selvittäminen on vaikea tehtävä. Helpotusta tähän antavat ympäristömerkit. 38

40 Puolueettomia ympäristömerkkejä ovat: Pohjoismainen ympäristömerkki ( EU:n ympäristömerkki ( kodinkoneiden energiamerkki ( luonnonmukaisen viljelyn luomumerkki ( Muita suositeltavia merkkejä ovat: eräissä kehitysmaiden tuotteissa oleva Reilun kaupan merkki ( rakennustuotteissa oleva Rakennustietosäätiön turvallisen sisäilman M 1 -merkki ( energiaa säästävissä toimistolaitteissa oleva Energy Star -merkki ( Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergiaa-merkki ( ruotsalainen kaupan ja luontojärjestöjen Bra miljöval -merkki ( 39

41 Millaisia ympäristökriteerejä? Kun hankinnat tehdään virallisen tarjouskilpailun avulla, ei tuotteilta voi vaatia ympäristömerkkejä. Sen sijaan kriteeriksi voi asettaa ympäristömerkkien vaatimukset. Esimerkiksi kodinkoneita hankittaessa voi kriteeriksi asettaa energiamerkin A-luokan vaatimukset. Myöskään ympäristöjärjestelmää ei voi vaatia yrityksiltä, sen sijaan voi selvittää, miten ympäristöasioiden hoito on järjestetty. Edelleen on hankintasäädösten vastaista käyttää kuljetusmatkan lyhyyttä valintaperusteena. Sen sijaan kuljetusten ympäristöystävällisyys tai toimitusnopeus ovat sopivia kriteerejä. Kun valintaperusteena mainitaan kokonaistaloudellinen edullisuus, on mahdollista käyttää myös ympäristönäkökulmaa valintaperusteena, kunhan se on erikseen kriteereissä mainittu. Sopivia ympäristökriteerejä ovat esim. laitteen vähäinen energian- ja vedenkulutus, vähäiset kustannukset jätehuollosta, tuotteen kierrätettävyys, pitkä käyttöikä ja pitkä takuu, varaosien saatavuus, päivitettävyys ja täydennettävyys, helppokäyttöisyys, helppo huollettavuus ja korjattavuus sekä ympäristölle haitallisten ainesosien vähäisyys. Laki julkisista hankinnoista (1505/92) ohjaa myös seurakuntien hankintoja. Laissa on ohjeet hankintamenettelystä (5 ) ja hankinnasta päättämisestä (7 ). Kun tavara hankitaan tarjouskilpailun avulla, on tarjouksista hyväksyttävä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan alin. Kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa on asetuksen (1416/93) mukaan huomioitava hinta, käyttökustannukset, toimintaominaisuudet, ympäristövaikutukset tai muut vastaavat perusteet. Hankintailmoituksissa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa on toimittajille mainittava käytettävät valintakriteerit. Ympäristöominaisuudet voidaan siis liittää tarjouskilpailun yhdeksi valintakriteeriksi. Tämä tulisi tehdä ainakin ympäristövaikutuksiltaan merkittävimpien hankintojen kohdalla (esim. sähkön kilpailuttaminen, autot, pesuja puhdistusaineet, torjunta-aineet ja muut kemikaalit, paperituotteet, lämmityslaitteet ja muut rakennustarvikkeet). Ympäristödiplomin vaatimukset hankintojen osalta ovat seuraavat: Seurakunnan hankintakäytännöt arvioidaan ympäristökatselmuksessa. Seurakunnalla on kirjalliset hankintaohjeet, missä ympäristönäkökulma on otettu huomioon. 40

42 Hankintojen tarjouspyyntöihin otetaan mukaan varsinkin merkittävien tuotteiden tai palvelujen kohdalla ympäristöominaisuuksien selvittäminen. Myös ostopalveluna hankittavien tuotteiden ympäristölaatu pyritään varmistamaan. Lisätietoja: Ari Nissinen: Julkisten hankintojen ympäristöopas. Suomen ympäristökeskus Hankintalainsäädäntö: <Markkinat ja kuluttajat <Julkiset hankinnat <Julkisten hankintojen sääntely. Hankintojen ympäristövaikutukset: <Yritykset ja yhteisöt <Tuotteet ja hankinnat <Julkiset hankinnat Maksullinen Hymonet-tietokanta ympäristöä säästävistä hankinnoista: Maksuton ruotsalainen tietokanta ympäristöä säästävistä hankinnoista: PISTEET: 4.4. Eettinen sijoittaminen Eettinen sijoittaminen on maailmalla yleistynyt tapa kontrolloida sitä, minkälaisiin yrityksiin pankit ja sijoitusrahastot sijoittajien varoja laittavat. Eettiset ohjeet voidaan jakaa kahteen tyyppiin. Negatiivisilla ohjeilla rajataan tietyt yritykset pois sijoituskohteiden joukosta. Näitä ovat esimerkiksi ase- ja tupakkateollisuuden, alkoholi- ja pornoteollisuuden yritykset. Myös lapsityövoimaa käyttävät yritykset saattavat olla kieltolistalla, tosin tätä rajoitusta on vaikea valvoa. Positiivisilla ohjeilla suositaan tiettyjen tuotannonalojen yrityksiä, esimerkiksi ympäristöteknologiaan, kierrätykseen tai uusiutuviin energioihin satsaavia yrityksiä. 41

43 42 Kirkon sijoituseettinen asiantuntijaryhmä laati vuonna 1999 ohjeet kirkon sijoitustoimintaa varten. Tässä keskeisiä periaatteita: Sijoitustoiminnan tulee olla avointa ja ammattitaitoista. Sen tulee olla sopusoinnussa lainsäädännön ja kirkon oman eettisen arvoperustan kanssa. Sijoitustoiminnan tulee tukea kirkon tehtävän laajaa toteuttamista. Sijoitustoiminnassa tulee soveltaa laajan yhteiskunnallisen vastuun sijoitusideologiaa. Sijoitustoiminnassa tulee suosia positiivista arvottamista. Sijoitustoiminnassa tulee pyrkiä resurssien tehokkaaseen käyttöön riskit halliten. Sijoitustoiminnassa tulee käyttää vain eettisesti korkeatasoisia omaisuudenhoitajia. Rahoitustarkastuksen yleisten ohjeiden lisäksi omaisuudenhoitajalla tulee olla omat, eettisesti kestävät sisäiset ohjeet. Sijoitusprosessia tulee arvioida eettisesti ja sijoituksia tulee valvoa myös eettisestä näkökulmasta

44 Ympäristödiplomissa seurakunta saa pisteitä, jos se sijoittaa varoja em. sijoituseettisten periaatteiden mukaan. Tästä saa 5 pistettä. Jos varoja on sijoitettu erityisiin eettisiin sijoitusrahastoihin, saa tästä 1 pisteen, kun varoista 1 10 % on eettisissä rahastoissa, 2 pistettä, kun varoista % on eettisissä rahastoissa jne. aina 5 pisteeseen saakka. Eettisiä sijoitusrahastoja Suomessa toimii useita eettisiä sijoitusrahastoja: Alfred Berg Eettinen ympäristökysymykset, sosiaalinen vastuu Conventum Vision hyvä henkilöstöpolitiikka Gyllenberg Forum eettiset kriteerit OP Kestävä Kehitys kestävä kehitys Sampo Kestävä Arvo kestävä kehitys, eettiset kysymykset Tapiola ympäristö kestävä kehitys, ympäristövastuu Kirkon sijoitustoiminnan eettiset periaatteet löytyvät netistä: Ks. myös Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian osuus verotuloista Köyhyyden poistaminen ja ympäristökysymys liittyvät monin tavoin yhteen. Monissa kehitysmaissa eletään noidankehässä, jossa köyhyys ylläpitää väestönkasvua, joka johtaa luonnonvarojen ylikulutukseen, joka puolestaan murentaa edellytyksiä köyhyyden voittamiseen. Kansainvälisen diakonian ja lähetystyön avulla kirkko pyrkii tämän noidankehän katkaisemiseen. Seurakunnat osoittivat vuonna 1999 verotuloista lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan keskimäärin 1,8 prosenttia verotuloistaan. Kirkon Ulkomaanavun ja lähetysjärjestöjen pysyvä suositus on antaa 2 prosenttia verotuloista avustuksiin. Jos lähetystyön ja kansainvälisen diakonian osuus on yli 1,8 prosenttia, siitä saa pisteitä seuraavasti: Jos avustusten määrä on 1,8 2 % verotuloista, seurakunta saa 5 pistettä, jos 2,1 2,3 % 6 pistettä, jos 2,4 2,6 % 7 pistettä, 2,7 2,9 % 8 pistettä ja 3 % tai enemmän 10 pistettä. 43

45 4.6. Ekologinen rakentaminen ja investoinnit Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaiken rakentamisen tulee noudattaa hyvää rakennustapaa ja perustua kestävän kehityksen periaatteille. Ekologinen rakentaminen tarkoittaa rakennusnormeja pidemmälle menevien ympäristötavoitteiden asettamista. Ne voivat liittyä mm. energiansäästöön, uusiutuvan energian hyödyntämiseen, rakennuksen kestävyyteen, jätteiden minimointiin ja kierrätykseen, rakennusmateriaalien luonnonmukaisuuteen ja terveellisyyteen tai pienilmaston huomioon ottamiseen ja viheralueiden kehittämiseen. Ekologiselle rakentamiselle ei ole olemassa virallisia kriteerejä. Koerakennuskohteita sen sijaan on paljon. Usein niissä on keskitytty tiettyyn ekorakentamisen piirteeseen, esim. tavoiteltu matalaenergiataloa tai hyödynnetty aurinkoenergiatekniikkaa. Kehitteillä on myös ekorakentamisen kriteerejä. Niitä on jo sovellettu mm. Helsingin kaupungin suunnittelemalla Viikin ekologisella asuinalueella. Näissä taloissa rakennusluvan ehtona on mm. että talo kuluttaa ostoenergiaa noin 35 % vähemmän kuin normien mukaan rakennettu uudistalo. Samoin veden kulutuksen ja jätteiden määrän tulee olla tavanomaista vähäisempiä. Kokemusten mukaan nämä tavoitteet nostivat rakennuskustannuksia vain 5 % ja se saadaan takaisin alhaisempina rakennuksen käyttökustannuksina. Ekologinen näkökulma tulee ottaa huomioon myös seurakunnan rakennushankkeissa. Esimerkiksi energiansäästötekniikka on kaupallisesti kilpailukykyistä ja pienellä lisäinvestoinnilla saadaan alennettua huomattavasti talon käyttökustannuksia. Näin ekologinen rakentaminen voi olla myös taloudellisesti perusteltua. Korjaushankkeissa ja laite- ja konekantaa uusit taessa voidaan suosia energiatehokkaimpia ja vähäpäästöisimpiä tuotteita. Maalämpö, aurinkopaneelit, hake- tai muu biolämpö ja poistoilman talteenotto ovat yleistyviä ympäristöä säästävän rakentamisen keinoja. Rakennusmateriaaleissa myrkyttömät tai perinteiset maalit ja muut pintamateriaalit, luonnonmukaiset rakennusaineet, vanhojen rakennusosien uudelleenkäyttö ja rakennusjätteen minimointi kuuluvat ekologiseen rakentamistapaan. Ympäristödiplomin kriteereissä ekologisesta rakentamisesta ja investoinneista saa pisteitä rakennuskohteen vaativuuden ja merkittävyyden mukaan

46 4.7. Ympäristömerkityt tuotteet Hankinnoissa tulee suosia ympäristömerkittyjä tuotteita. Diplomin kriteereissä ei aseteta minimivaatimuksia sen suhteen, kuinka paljon niitä käytetään. Sen sijaan pisteitä saa ympäristömerkittyjen tuotteiden valikoiman runsaudesta. Ympäristömerkillä tarkoitetaan tässä puolueettomia ympäristömerkkejä ja edellä kohdassa 4.3. Hankinnat lueteltuja epävirallisia ympäristömerkkejä. Pisteitä alkaa saada, kun ympäristömerkittyjen tuoteryhmien määrä ylittää viisi. Pisteitä saa seuraavasti: yli 5 tuotetta 2 pistettä, yli 10 tuotetta 4 pistettä, yli 15 tuotetta 6, yli 20 tuotetta 8 ja yli 25 tuotetta 10 pistettä. Tuote tarkoittaa samaan tarkoitukseen käytettävää tarviketta, esimerkiksi WC-paperia, kopiopaperia, astianpesuainetta, yleispuhdistusainetta, kopiokonetta, maitoa, kahvia, leipää... Edellytyksenä ei ole, että tiettyyn tarkoitukseen käytetään vain ympäristömerkittyjä tuotteita, mutta toisaalta ympäristömerkittyjen tuotteiden käytön tulee olla osa normaalia toimintaa, ei vain koristetta. Lisätietoja: Suomen Standardisoimisliitto SFS julkaisee Ympäristö merkkilehteä, joka on maksuton. Sen voi tilata osoitteesta SFS Ympäristömerkintä, PL 116, Helsinki, puh. (09) s-posti: joutsen@sfs.fi 4.8. Ympäristöindikaattorit Ympäristöjärjestelmän toimivuus tulee näkyä viime kädessä toimintojen ympäristöhaittojen pienenemisenä. Tätä tulisi kyetä seuraamaan vuosittain ja raportoimaan asiasta vuosikertomusten yhteydessä. Kaikkia ympäristövaikutuksia ei ole mahdollista laskea määrällisesti ja tilastoida, mutta joitakin tällaisia määrällisiä tavoitteita on mahdollista asettaa. Niitä kutsutaan tässä ympäristöindikaattoreiksi. Tällaisia indikaattoreita voivat olla esimerkiksi: kaatopaikkajätteen kertymä seurakunnan kiinteistöistä kierrätykseen menevän keräyspaperin ja biojätteen kertymä ongelmajätteiden kertymä kiinteistöjen sähkön, lämmön ja veden ominaiskulutus ympäristömerkittyjen tuotteiden osuus hankinnoista 45

47 kulutetun kopiopaperin määrä työmatka-ajojen määrä kilometreissä työntekijää kohti Indikaattorin valinnassa on muutama peruskriteeri: 1) sen tulee kertoa jotain olennaista toiminnan ympäristörasituksesta. 2) sen tulee olla selkeästi laskettavissa tilinpidosta, toimintakertomuksista tms. 3) sen pitää toistua vertailukelpoisena joka vuosi. Indikaattoreita ei kannata valita kovin monta, koska niiden kokoaminen on työlästä. Jo muutama hyvä luku eri toimialoilta kertoo paljon. Indikaattoreiksi voidaan valita muitakin kuin tässä esitettyjä. Indikaattorit voidaan esittää toiminta- ja taloussuunnitelmassa. Oleellista tietenkin on, että niihin liittyy selkeä tavoite, esimerkiksi lämpöenergian ominaiskulutusta pyritään vähentämään 1 % vuodessa. Tällöin on helppo seurata, onko tavoite toteutunut ja pohtia syitä, mikäli tavoitteeseen ei ole päästy. Jokaisesta indikaattorista saa diplomissa 2 pistettä siten että maksimi on viisi indikaattoria ja 10 pistettä. Näin Ranualla Ranuan seurakunta sai ympäristödiplomin vuonna Osana ympäristöohjelmaa seurakunnassa otettiin käyttöön ympäristöindikaattoreita, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan. Indikaattoreita ovat kopiomäärät sekä sähkön, veden ja öljyn kulutus, joita seurataan kuukausittain. Lisäksi vuositasolla seurataan kaatopaikkajätteen määrän kehitystä. Ranualla on onnistuttu hyvin ympäristötavoitteiden toteuttamisessa. Vuonna 1999 kaatopaikka jätettä kertyi 114 m 3, vuonna 2004 vain 65,3 m 3. Lämmönkulutus on samana aikana pudonnut 3 %, sähkön kulutus noin 8 % ja veden kulutus 9 % Muut toimenpiteet Mikäli seurakunnassa on kehitetty muita ympäristöasioita toiminnan ja talouden suunnitteluun, saa näistä pisteitä toimintojen vaikuttavuuden mukaan

48 5. Ympäristökasvatus Minimi 5.1. Ympäristökasvatussuunnitelma 5.2. Luomakunnan sunnuntai ja muu jumalanpalveluselämä 5.3. Ympäristöasiat eri tehtäväalueilla Pisteet 5.4. Ympäristöaiheiset erityisjumalanpalvelukset, 2 6 pistettä 5.5. Ympäristökasvatus läpäisyperiaatteella, 1 10 pistettä 5.6. Erityiset ympäristötapahtumat, 1 5 pistettä 5.7. Yhteistyö eri tahojen kanssa, 2 pistettä 5.8. Kannanotot ympäristökysymyksiin, 1 5 pistettä 5.9. Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä 5.1. Ympäristökasvatussuunnitelma Seurakunnan ympäristökasvatus perustuu kristilliseen luomisuskoon. Jumala ei luonut kasveja ja eläimiä vain ihmistä varten, vaan niillä on myös itseisarvonsa. Toisaalta Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaansa. Kristinusko lopetti luonnon palvonnan, mutta Raamatun Jumala ei riisu luonnolta pyhyyttä, päinvastoin, Jumala siunasi kalat, linnut, ihmiset ja maan hedelmät (1. Moos. 1:22,28, 5. Moos.7:13). Siunattua ei saa kohdella miten hyvänsä Raamattu opettaa kohtuullista elämäntapaa. Seurakunnan toteuttama ympäristökasvatus voi olla ihmisen luontosuhteen pohdintaa käskyjen valossa, elintapojemme punnintaa Raamatun opetusten valossa, oikeudenmukaisuuden ja jakamisen opettelua ja henkisen hyvinvoinnin etsimistä luonnon kauneuden ja pyhyyden kokemuksesta. Sen tulisi olla myös konkreettisia tekoja paremman ympäristön puolesta. Hyvässä ympäristökasvatuksessa yhdistyvät tieto, tunne ja toiminta. Parhaimmillaan ympäristökasvatus toteutuu läpäisyperiaatteella kaikes - 47

49 sa seurakunnan toiminnassa. Luontevasti se liittyy varhaiskasvatustyöhön, nuorisotyöhön ja rippikouluopetukseen, mutta yhtä hyvin se voi näkyä jumalanpalvelusten saarnoissa, virsissä ja esirukouksissa. Se voi olla aiheena raamattupiirissä yhtä hyvin kuin lähetyspiirin tai yhteiskunnallisen työn keskusteluillassa. Ympäristödiplomissa edellytetään, että ympäristökasvatus on otettu seurakunnan toimintasuunnitelmaan yhdeksi toiminnan painopisteeksi ainakin yhtenä vuotena diplomia haettaessa tai sen voimassa ollessa, jolloin seurakuntaan laaditaan ympäristökasvatussuunnitelma. Tavoitteena on seurakuntalaisten herättäminen pohtimaan elinympäristömme muutoksia ja elämäntapamme vaikutuksia luonnon tilaan. Tavoite voi olla myös hyvin konkreettinen ja liittyä kirkon vuosiaiheisiin tai paikallisiin ympäristökysymyksiin. Kullakin tehtäväalueella voidaan sen pohjalta itsenäisesti päättää, miten osallistutaan ympäristöasioiden käsittelyyn Luomakunnan sunnuntai ja muu jumalanpalveluselämä Ympäristökysymys voi olla eri tavoin esillä jumalanpalveluksissa. Jumalanpalvelusten kirja edellyttää, että seurakunta viettää luomakunnan sunnuntaita yhtenä sunnuntaina touko-elokuussa. Evankeliumikirjan nettiversiosta löytyy aineistoa Kirkkovuoden tekstien pohjalta ympäristöasioita tai ihmisen luontosuhdetta ja luonnonvarojen oikeudenmukaista jakoa voidaan käsitellä saarnoissa. Myös monet virret liittyvät luomakunnan varjeluun (esim. virret 455, 463, 567, 576 ja 602). Esirukouksissa voidaan ottaa esille jopa paikallisia ympäristöongelmia. Luontojumalanpalvelukset tai metsäkirkot ovat hyvä tapa kokea luonnon pyhyys. Myös Tuomas-messuun on mahdollista liittää ekologisia teemoja. Monissa seurakunnissa on perinteenä järjestää kylvön siunauksia, eli pellonpiennarkirkkoja. Diplomissa edellytetään, seurakunnassa vietetään luomakunnan sunnuntaita. Lisäksi edellytetään, että ympäristöasia on muutoinkin esillä seurakunnan vuotuisessa jumalanpalveluselämässä. 48

50 Näin Mikkelissä Mikkelin seurakuntayhtymällä on pysyvä ympäristökasvatustyöryhmä. Työryhmä on pohtinut seurakunnan ympäristökasvatuksen kokonaisuutta ja tuottanut omaa ympäristökasvatusmateriaalia esimerkiksi rippikouluja varten (Eko-ABC ja Eko-Veikko-oppaat). Vuosittain vietetään luomakunnan sun nuntaita. Kaikissa seurakunnissa on järjestetty ympäristöaiheisia erityis jumalanpalveluksia, mm. pellonpiennarkirkkoja, eräväen kirkkopyhiä, kylvönsiunauksia, sadonkorjuujuhlia, luomumessuja Mikkelin luomumessuilla ja maakirkkoja. Tapahtumia on järjestetty yhteistyössä mm. vapaakirkon, ortodoksiseurakunnan, Pelastusarmeijan, Marttojen, maa- ja kotitalousnaisten sekä metsästys- ja kalastusseuran kanssa Ympäristöasiat eri tehtäväalueilla Ympäristödiplomissa edellytetään, että vähintään kolmella seurakunnan tehtäväalueella on pohdittu ympäristökasvatuksen toteuttamista ja kehitetty konkreettisia toimintamuotoja. Kaikilla seurakunnan tehtäväalueilla seurakuntatyöstä hautausmaiden hoitoon tehdään ympäristökasvatusta. Ympäristödiplomin toteuttaminen merkitsee koko seurakunnan osallistumista ympäristökasvatukseen. Oleellista ympäristökasvatuksen onnistumiselle on, että kasvatustyötä tekevä on itse sisäistänyt asian tärkeyden. Onhan ympäristökasvatus paljolti esimerkkinä olemista. Myös käsitykset ympäristön kannalta parhaista ratkaisuista elävät. Uusi tieto voi muuttaa suositeltavia ratkaisuja. Voimme opettaa vain kunkin hetken parhaan tietämyksen mukaan ja ympäristökasvattajalla on oltava valmius muuttaa käsityksiään, kun tieto muuttuu. Mitä ympäristökasvatus eri työmuodoissa voi sisältää? Tässä eräitä vinkkejä: Rippikoulussa on hyvät mahdollisuudet toteuttaa ympäristökasvatusta. Rippikoulusuunnitelma 2001 on puitesuunnitelma, joka jättää paljon päätösvaltaa opetuksen sisällöstä paikallisseurakunnille ja rippikoulun järjestäjille. Rippikoulun eettisen opetuksen tarkoituksena on nuorten harjaannuttaminen arvioimaan elämäntilanteisiin sisältyviä moraalisia kysymyksiä. Ympäristö- 49

51 kysymykset ja ihmisen luontosuhde ovat yksi keskeinen teema, jota tällöin voidaan käsitellä. Rippikoulusuunnitelma rakentuu kolmen elementin varaan: elämä, usko ja rukous. Niiden kaikkien tulisi olla päivittäin rippikoulun opetusteemoissa läsnä. Ympäristödiplomissa edellytetään, että ihmisen luontosuhdetta ja ympäristökysymystä käsitellään rippikouluopetuksessa eri näkökulmista, eli se on esillä läpäisyperiaatteella. Ympäristöasioita kannattaa käsitellä keskustelun ja eettisen pohdinnan kautta, jolloin nuoret miettivät itse omia elämäntilanteitaan. Rippikoululeirit tarjoavat hyvän mahdollisuuden luontopolkuihin ja eräretkiin, mutta myös henkilökohtaisen vastuun kantamiseen. Leiriläiset voivat lajitella itse jätteensä, hoitaa kompostia, kasvimaata, tehdä risusavottaa, harjoittaa rehevöityneen järven kunnostusta tai hoitokalastusta jne. Isoskoulutus on ympäristökysymysten kannalta arvokas kanava ja mahdollisuus. Vaellusrippikoulussa nuoret kohtaavat luonnon hyvin konkreettisesti, se on elämyksellinen oppimisprosessi. Vaellusrippikoulu on tavallaan jo työmuotona kirkon kannanotto luonnonsuojeluun. Vaellusrippikoulun järjestämisessä on noudatettava Kirkkohallituksen julkaiseman Turvallisesti tunturiin -opasvihkon periaatteita. Näin Tampereella Tampereen seurakuntayhtymässä toteutetaan rippikoulussa ympäristökasvatusta konkreettisella tavalla: rippikoululaiset istuttavat kukin oman puuntaimen leirin aikana. Näin rippikoululaisten istuttamista taimista kasvaa vähitellen pieni metsikkö leiripaikan läheisyyteen. Partiotoiminnassa liikutaan paljon luonnossa ja luonnon kunnioittaminen tuodaan selvästi esille. Lippukuntia on osallistunut esim. Pidä saaristo siistinä -tapahtumaan, Pyynikki puhtaaksi -tempaukseen ja kirkkojen ja koulujen ympäristöjen siivoustapahtumiin. Leireille nuoret tuovat yleensä omat astiat mukanaan, joiden pesemisestä jokainen huolehtii itse. Jätteet lajitellaan mahdollisuuksien mukaan ja leirialue siivotaan ennen poistumista. Koulutyö on vienyt luokkia Helvetinjärven kansallispuistoon tutustumiskäynneille. Nuoret keräävät vaatteita Viipuriin ja järjestävät kirpputoreja ja vaihtotoreja. 50

52 Nuorisotyössä tai partiotoiminnassa voidaan osallistua kansallisiin tai kansainvälisiin ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen teemapäiviin, esimerkiksi huhtikuiseen nuukuusviikkoon, maailman ympäristöpäivään (5. kesäkuuta) tai syksyiseen energiansäästöviikkoon. Seurakuntanuoret voivat tehdä selviytymisleirejä, kunnostaa ketoja tai ennallistaa soita yhteistyössä luonnonsuojelijoiden kanssa, järjestää lähiluonnon siivoustempauksen, rakentaa linnunpönttöjä tai luontopolkuja. Myös kaupunkiympäristössä voi olla luontopolku. Kirpputorin järjestämisellä voidaan lyödä kaksi kärpästä: kierrättää vaatteita ja kerätä rahaa hyödyllisiin kohteisiin. Lapinleirillä voidaan keskittyä erämaavaellukseen laskettelun sijasta. Lapsityössä voidaan em. ideoiden lisäksi tutustua lähiluontoon, puistojen ja metsien kasvi- ja eläinlajeihin. Voidaan käydä kalassa ja valmistaa saalis ruoaksi. Voidaan käyttää kierrätysmateriaaleja askartelussa ja tehdä retkiä maatiloille tai luonnonsuojelualueille. 51

53 Näin Muhoksella Kerhoissa on käytetty piirrettäessä seurakunnalle lahjoitettua toimistopaperia ja joskus lapset tuovat askartelua varten kotoansa maitopurkkeja ja WC-paperihylsyjä. Askartelussa on käytetty myös luonnonmateriaaleja kuten villaa, kiviä, puuta ja käpyjä ja on prässätty kasvejakin. Käytetyt maalit ovat vesiohenteisia ja myrkyttömiä. Kerhojen lisäksi järjestetään kesäkerhoja, leirejä, retkiä ja juhlia. Lasten kanssa on poimittu syksyisin marjoja ja tehty retkiä luontoon, esimerkiksi käyty katsomassa joutsenia. Kerhojen toiminta suunnitellaan kuukausittain pyhäkoululehden kirkkovuoden juhlia ja tapahtumia seuraavien teemojen pohjalta. Luonto ja ympäristö otetaan huomioon kaikessa toiminnassa. Perhetyössä avoimet päiväkerhot ja perhekerhot ovat luonteva foorumi myös kuluttaja- ja ympäristöasioista keskustelemiseen. Diakonia- ja yhteiskuntatyö voi järjestää keskusteluiltoja, tehdä sieni- ja marjaretkiä, tutustua lähiseudun luonnonsuojelualueisiin, kutsua oman paikkakunnan ympäristöasiantuntijoita vieraaksi, tutustua paikkakunnan suurimman saastuttajan toimintaan, ottaa kantaa ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin, leikata matonkuteita, ommella räsymattoja, askarrella käytetystä materiaalista uusia tuotteita, opetella kompostoimaan ja myydä seurakunnan tilaisuuksissa Reilun kaupan kahvia ja teetä. Ympäristökasvattajan kymmenen kultaista ohjetta 1. Muista asioiden moninäkökulmaisuus. 2. Luo positiivinen ilmapiiri. 3. Älä korosta liikaa kielteisiä, pelottavia asioita. 4. Muita pisaroista muodostuu meri -periaate eli pienikin teko ympäristön suojelemiseksi on tärkeä. Kun pelastat puun, olet pelastamassa maailman metsiä. 5. Luo yhteisen sitoutumisen henki. Ympäristöasiat eivät ole ekoväen tai luontoväen asioita, vaan meidän kaikkien. 6. Kuuntele huolellisesti ja kunnioittavasti vastaväitteitä, jotta oma vastauksesi olisi oikein perusteltu vastaanottajan kannalta. 7. Luo positiivinen tulevaisuuden kuva, sen uhallakin, että itse näet asiat joskus synkkinä. 52

54 8. Kytke ympäristövastuuseen sitoutuminen kuulijoillesi siten, että huomioit heidän omat arvolähtökohtansa. 9. Käytä kaikkia mahdollisia keinoja, taiteesta tieteeseen. 10. Anna kuulijoidesi löytää itse vastaukset, näkemykset ja siten sitoutumisen mahdollisuus. Lähde: Riitta Wahlström ( PISTEET: 5.4. Ympäristöaiheiset erityisjumalanpalvelukset Ympäristöaiheinen erityisjumalanpalvelus, metsäkirkko tms. voidaan järjestää luonnonkauniilla paikalla: leirikeskuksen rannalla, metsäharjulla, luonnonsuojelualueella tai vaikka kirkon pihalla. Tapahtumaan voi liittyä luontoretki tai tutustumista seurakunnan arvokkaisiin luontokohteisiin. Sopivia ajankohtia ovat mm. maailman ympäristöpäivä 5.5. tai kirkon vastuuviikko. Ympäristöaiheisesta erityisjumalanpalveluksesta tai vastaavasta tapahtumasta saa 2 pistettä kustakin ja enintään 6 pistettä Ympäristökasvatus läpäisyperiaatteella Jos konkreettista ympäristökasvatusta toteutetaan useammalla kuin kolmella tehtäväalueella, saa kustakin tehtäväalueesta 1 pisteen, enintään 10 pistettä. Näin Limingalla Limingan seurakunta päätti ympäristöohjelmaa hyväksyessään kirjata ympäristökasvatuksen seurakunnan toimintasuunnitelman yhdeksi painopisteeksi. Ympäristökasvatusta on toteutettu erityisesti partiotoiminnassa: partioleireillä harjoitellaan kierrätystä, partiolaiset ovat järjestäneet kartonginkierrätysprojektin ja partiolaisten suurleirin vanhempainiltaan pyydettiin tuomaan omat 53

55 mukit. Seurakunta järjesti partiolaisten kanssa erityisen kierrätystempauksen Oulun ympäristössä. Päiväkerhoissa käytetään askarteluun kierrätysmateriaaleja. Käsipyyhkeet on jaettu kahteen osaan ja käsienpesusaippua on laimennettua. On järjestetty leipäsunnuntai, jonka yhtenä teemana oli ympäristö. Ympäristöasia on ollut esillä myös maakirkossa metsästysseuran majalla, missä julistettiin joulurauha riistalle, ja luontokeskuksessa kerran vuodessa pidettävässä luomakunnan sunnuntain jumalanpalveluksessa. Seurakunta on siunannut kylvöjä keväisin. Keväällä 2003 seurakunta oli mukana perhetapahtumassa, jonka yhtenä osana oli kasvi- ja eläinaiheinen rastirata. Yhteistyökumppaneina olivat Lions-klubit ja luonnonsuojeluyhdistys. Ympäristökasvatusta on toteutettu myös rippikoulussa, päivä- ja perhe kerhoissa sekä dia koniaja nuorisotyössä Erilliset ympäristötapahtumat Erilaisista ympäristöaiheisista tapahtumista ja teemapäivistä (kierrätyspäivä, ympäristönsuojeluilta, näyttely tms. ympäristötapahtuma) saa 1 pisteen / tapahtuma, enintään 5 pistettä Yhteistyö eri tahojen kanssa Yhteistyö koulujen, päiväkotien, yritysten, kunnan, luonnonsuojelujärjestöjen, marttojen tai muiden kansalaisjärjestöjen kanssa on hyvä tapa toteuttaa ympäristökasvatusta. Järjestöissä on paljon paikallisasiantuntemusta. Hyviä asiantuntijoita ovat myös koulujen biologian opettajat, luontokerhojen vetäjät, kuntien ympäristösihteerit, yritysten ympäristöpäälliköt, jäteyhtiöiden tiedottajat, maailmankauppojen aktiivit, martat, metsänhoitoyhdistyksen, metsäkeskuksen ja paikallisen ympäristökeskuksen työntekijät, luomuviljelijät ja tietysti oman seurakunnan aktiiviset luontoihmiset. Eräs useilla paikkakunnilla käynnistynyt yhteistyön muoto on YK:n kestävän kehityksen prosessiin liittyvä paikallisagenda 21 -toiminta. Jos seurakunta tai jokin työmuodoista osallistuu ympäristötapahtumiin tai kampanjoihin muiden ympäristöjärjestöjen tai muiden järjestöjen kanssa, se saa tästä 2 pistettä. 54

56 5.8. Kannanotot ympäristökysymyksiin Seurakunta on yksi paikallinen toimija ja tärkeä esimerkki. Seurakunnan työntekijöillä voi olla tärkeä rooli sillanrakentajana asukkaita jakavissa ympäristökiistoissa tai sitten seurakunnan työntekijät tai työmuodot voivat nostaa esiin muuten vähemmälle huomiolle jääviä näkökantoja ja arvoja. Kannan ottamisella on vaikutusta siinäkin tapauksessa, että seurakunta ei yhteisönä voi sitoutua jonkin kiistan osapuoliin. Silloin seurakunta voi olla yhdistävä tai sovitteleva osapuoli tai yksittäiset seurakunnan edustajat voivat osallistua toimintaan. Seurakunta on usein myös yksi osallinen virallisissa kaavoitusprosesseissa ja voi antaa lausuntoja, muistutuksia tai tehdä valituksia kaavahankkeissa, jotka koskevat seurakunnan intressiä. Jos seurakunnan työntekijät tai työmuodot ovat osallistuneet paikalliseen ympäristökeskusteluun tai tehneet ympäristönsuojelua edistäviä aloitteita, saa tästä 1 5 pistettä toiminnan vaikuttavuuden mukaan Muut toimenpiteet Jos seurakunnassa on toteutettu muita ympäristökasvatukseen liittyviä tapahtumia tai aihe on ollut esillä tehtäväalueilla, joista tässä ei ole mainintaa, voi tästä laskea pisteitä toimintojen laajuuden ja merkittävyyden mukaan Lisätietoja ympäristökasvatuksesta: Opetushallituksen kestävän kehityksen verkkosivut YK-liiton Maailmankansalaisen kypsyyskoe Suomen ympäristökasvatuksen seura ry 55

57 6. Jätehuolto Minimi 6.1. Jätehuoltoselvitys 6.2. Jätehuoltosuunnitelma 6.3. Ongelmajätteiden käsittely 6.4. Biojätteen käsittely 6.5. Hyötyjätteiden keräys 6.6. Hautakynttilät Pisteet 6.7. Hyötyjätteiden vapaaehtoinen keräys, 2 10 pistettä 6.8. Kertakäyttötuotteiden vähentäminen, 1 5 pistettä 6.9. Muut jätteiden määrän vähennystoimet, 1 10 pistettä Kaatopaikkajätteen väheneminen, 1 10 pistettä Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä 6.1. Jätehuoltoselvitys Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan ehkäistävä jätteen syntymistä sekä pyrittävä vähentämään sen määrää ja haitallisuutta. Jätteen tuottajalla on velvollisuus tuntea käyttämänsä aineet ja niistä syntyvät jätteet sekä järjestää asianmukainen jätehuolto. Jätteet on myös hyödynnettävä mahdollisuuksien mukaan ensi sijassa aineena ja toissijaisesti energiana. Lain lisäksi seurakuntia velvoittavat myös kunnalliset jätehuoltomääräykset. Käytännössä jätteiden lajittelua säätelee se, mitä hyötyjätteitä kunnan alueella kerätään ja vastaanotetaan. Ympäristödiplomi edellyttää, että osana ympäristökatselmusta seurakunnan toiminnasta tehdään jätehuoltoselvitys. Selvitys luo pohjan jätteen synnyn ehkäisy- ja hyötykäyttötavoitteille. 56

58 Jätehuoltoselvityksessä vastataan mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten hyvin seurakunnan jätehuolto noudattaa kunnan jätehuoltomääräyksiä. Miten jätehuolto on organisoitu eri kohteissa ja mitä puutteita siinä on. Kuka seurakunnan jätehuollosta on vastuussa eri kohteissa. Millaisia sopimuksia jätehuollosta on tehty kiinteistönhuolto- ja jäteyhtiöiden kanssa. Paljonko kaatopaikkajätettä syntyy eri kiinteistöissä. Mitä hyötyjätteitä kerätään. Paljonko kustannuksia jätehuollosta kertyy. Selvityksessä käydään läpi niin seurakunnan kiinteistöt, keittiöt, hautausmaat ja viheralueet kuin kirkot ja leirikeskukset. Jätelajit tulisi arvioida riittävän seikkaperäisesti kuitenkin keskittyen niihin jätelajeihin, joita tuotetaan merkittäviä määriä: BIOJÄTE (ruoantähteet, maatuva talous- ja puutarhajäte) PAPERI JA PAHVI (lehdet ja vaalea toimistopaperi erikseen, pahvi ja kartonki) LASIJÄTE (keräyslasi ja panttipullot) METALLI (panttitölkit, säilykepurkit ja muu pienmetalli, metalliromu) MUOVI (kalvomuovi, purkkimuovi, styrox, pvc-muovi) TEKSTIILIJÄTE (lumppu, käyttökelpoiset vaatteet) PUUJÄTE (polttokelpoinen puu, kyllästetty tai maalattu puu) RAKENNUSJÄTE (levyt, putket, eristeet, betoni, maamassat) SER-JÄTE (sähkö- ja elektroniikkaromu, kodinkoneet, toimistolaitteet, värikasetit) HUONEKALUT (kirpputoritavara, polttokelpoinen jäte) ONGELMAJÄTTEET (öljyt, maalit, akut, raskasmetalliparistot, loisteputket, lääkkeet, torjunta-aineet, vahvat siivousaineet, kyllästetty puu) Monessa kunnassa kerätään tai valmistetaan nykyään energiajätettä, jolloin jätteestä tulee lajitella pois kaikki maatuva ja palamaton aines sekä luonnollisesti ongelmajätteet. 57

59 Jätehuoltoselvityksen tekee yleensä sama henkilö, joka tekee ympäristökatselmuksen. Sen tekemisessä kannattaa käyttää apuna kiinteistöhuollosta vastaavaa henkilöä. Myös alueellisesta jäteyhtiöstä saa asiantuntija-apua Jätehuoltosuunnitelma Osana ympäristöohjelmaa tulee olla myös jätehuoltosuunnitelma. Siinä esitetään tavoitteet jätteen määrän vähentämiseksi ja hyötyjätteen keräyksen tehostamiseksi sekä kerrotaan keinot, joilla tavoitteisiin aiotaan päästä. Suunnitelmasta tulee ilmetä myös vastuutahot ja tavoitteiden toteutumisen seurantatapa. Suunnitelman tekemisessä voi saada apua paikalliselta jäteyhtiöltä. Eräät jäteyhtiöt myyvät nykyään yrityksille palvelupaketteja, joihin kuuluu jätehuoltosuunnitelman tekeminen, keräysvälineet, jätteiden kuljetus, ongelmajätehuolto, jäteneuvonta sekä henkilökunnan koulutus. Jätteen synnyn ehkäisystä ja lajittelusta syntyy taloudellisia säästöjä. Useissa kunnissa kaatopaikkajätteen kustannukset ovat kalliimpia kuin hyötykäyttöön menevien jätteiden. Näin myös jätteen lajittelu on kannattavaa. Biojäte ja paperi muodostavat varsin suuren osan yhdyskuntajätteestä, joten niiden ohjaaminen hyötykäyttöön vähentää merkittävästi kaatopaikkajätteen määrää. Vuoden 2005 alusta lähtien kaatopaikalle ei ole saanut viedä jätettä, josta ei ole eroteltu pääosaa biojätettä pois. Hyötykäytön organisointi kannattaa miettiä mahdollisimman joustavaksi, koska pienten jäte-erien keräys ja kuljetus on epätaloudellista ja myös energiaa haaskaavaa. Hyö- 58

60 tykäyttötavoitteissa kannattaa keskittyä niihin jäte lajeihin, joita syntyy eniten. Paikallisesta jäteyhtiöstä saa tiedon, mitä hyötyjätteitä kunnan alueella kerätään ja otetaan vastaan ja minne yhteisöt voivat hyötyjätteet toimittaa. Usein yhteisöjen ja kotitalouksien hyötyjätepaikat on erikseen määritelty. Mikäli keräystä ei ole organisoitu, mutta vastaanotto -piste löytyy, voidaan harkita oman kuljetuksen organisointia. Pienille jäte-erille voidaan etsiä välivarasto ja kuljetukset voidaan järjestää muiden huoltoajojen yhteydessä. Seurakunta voi myös tehdä sopimuksen jätteen kul jetuksia hoitavan yhtiön kanssa hyötyjätteen kuljetuksesta Ongelmajätteiden käsittely Näin Lahdessa Lahden seurakuntayhtymässä laitettiin ongelmajätehuolto esimerkilliseen kuntoon osana ympäristökatselmusta. Ympäristöohjelman mukaisesti ongelmajätteille hankittiin tähän tarkoitukseen valmistettu kontti, jolle nimettiin hoitaja, joka ryhtyi pitämään kirjaa kertyvistä ongelmajätteistä. Hauta- ja puistotoimen sekä kiinteistötoimen henkilöstölle järjestettiin myös koulutusta ongelmajätteiden tunnistamisesta ja käsittelystä. Seurakunnan kiinteistönhuollossa, hautausmailla ja kuljetuksissa käsitellään erilaisia kemikaaleja ja aineita, joiden jäte luokitellaan ongelmajätteeksi. Tyypillisiä ovat esimerkiksi autojen akut, öljynsuodattimet ja jäähdytysnesteet, lipeää, ammoniakkia tai happoja sisältävät puhdistuskemikaalit, torjunta-aineet, raskasmetalliparistot, loisteputket ja maalit. Ongelmajätteitä ei saa laittaa tavanomaisen yhdyskuntajätteen joukkoon eikä laskea viemäriin tai maaperään. Ne on toimitettava kunnan ongelmajätteiden vastaanottopisteisiin tai suoraan ongelmajätelaitokseen. Tämä on jätteen tuottajan lakisääteinen velvoite. Ongelmajätteet on lueteltu ympäristöministeriön päätöksellä ongelmajäteluettelossa. Jos on epäselvyyttä, onko jokin aine ongelmajäte, sen voi tarkistaa paikallisesta jäteyhtiöstä. 59

61 Ongelmajätteiden varastointia koskevat mm. seuraavat säännöt: 1. Erilaatuisia ongelmajätteitä ei saa sekoittaa keskenään eikä muihin jätteisiin tai aineisiin. 2. Ongelmajätteet on säilytettävä merkityissä ja hyväkuntoisissa astioissa. Myös aineiden alkuperäisiä pakkauksia voi käyttää säilytykseen. 3. Ongelmajätteiden pääsy maaperään ja viemäriin täytyy estää. Hyvä varasto on tiivispohjainen, katettu ja lukittava. Palavien nesteiden varastoinnista on annettu omat määräykset, joista voi kysyä palo- ja pelastusviranomaisilta. 4. Ongelmajätteitä ei pidä säilyttää ulkona, mikäli astioihin voi päästä vettä. 5. Ongelmajätteitä ei pidä varastoida liian pitkiä aikoja. Jätteen olomuoto voi muuttua, jolloin myös käsittelykustannukset saattavat nousta. Ongelmajätteiden kuljetuksesta on myös tarkat sääntönsä. Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunnassa on nimetty ongelmajätteistä vastaava henkilö ja järjestetty ongelmajätteiden keräys, varastointi ja kuljetus lain ja määräysten mukaan. Ongelmajätteiden käsittely tulee ohjeistaa ja asiasta vastaavat henkilöt tulee opastaa tehtäviinsä. Myös koko henkilökunnalle tulee antaa yleistiedot niistä ongelmajätteistä, joita yleisesti käytetään (mitkä aineet ovat ongelmajätteitä, miten niitä tulee käsitellä ja mihin käytetyt ongelmajätteet voi toimittaa). Lisätietoja: Biojätteen käsittely Biojätteellä tarkoitetaan maatuvaa talousjätettä, ruuantähteitä, kasvien naatteja ja hedelmien ja vihannesten kuoria, kahvinporoja yms. Myös lautasliinat ja talouspaperit kuuluvat biojätteisiin. Biojätteen erotteleminen sekajätteestä ja kompostointi on tärkeää mm. sen vuoksi, että kaatopaikalla mätänevä jäte synnyttää metaania, joka on kasvihuoneilmiötä lisäävä kaasu. 60

62 Useissa kunnissa on kerrostaloalueilla biojätteen erilliskeräily, jonka piirissä ovat myös toimistokiinteistöt, jos niissä syntyy biojätettä tietty määrä (esim. 20 kg) viikossa. Biojäte voidaan myös kompostoida kiinteistökohtaisesti kompostorissa. Silloin vältytään biojätteen kuljetuskustannuksilta ja vähennetään kuormausliikennettä. Tämä soveltuu haja-asutusalueelle ja kiinteistöille, missä voidaan käyttää kompostista syntyvä maanparannusaine hyödyksi. Ympäristödiplomissa edellytetään, että biojätteen käsittely tapahtuu kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti Hyötyjätteiden keräys Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunnan jätehuolto noudattaa kunnan jätehuoltomääräyksiä myös hyötyjätteiden keräyksen osalta. Usein kuntien jätehuoltomääräyksissä on erikseen velvoitettu yhteisöjä lajittelemaan kiinteistökohtaisesti paperi, pahvi, lasi, metalli ja muu hyötyjäte, jos sitä kertyy tietty määrä viikossa (esim. 20 kiloa). Yleensä myös muu hyötyjäte velvoitetaan toimittamaan niille osoitettuihin vastaanottopaikkoihin. Monien jätelajien hyötykäyttö on nykyään organisoitu yritysten muodostamien tuottajayhteisöjen kautta. Näin on paperin, pakkausjätteen, autonrenkaiden, romuautojen ja sähkö- ja elektroniikkaromun osalta. Näiden tuotteiden valmistajien tai maahantuojien on järjestettävä jätteen hyötykäyttö ja myös vastaanottopaikat kuluttajille. Vastaanottopaikat selviävät kuntien jätehuoltoyhtiöistä. Myös näiden hyötyjätteiden kuljetuksesta seurakunnan tulee huolehtia itse tai tehdä asiasta sopimus jäteyhtiön tai kuljetusliikkeen kanssa. Esimerkiksi paperinkeräys voidaan järjestää paikalliset olot ja kertyvät määrät huomioon ottaen seuraavaa ohjetta soveltaen: Paperinkeräyksestä tehdään sopimus paikallisen kuljetusliikkeen tai paperinkerääjän kanssa. Jokaiseen työhuoneeseen sijoitetaan laatikko, johon kerätään vain keräyskelpoista paperia. Paperinkeräysyhtiöillä on lajittelua varten myös lokerikkoja. Jos on mahdollista kerätä erikseen toimistopaperi, laatikoita on kaksi ja toiseen kerätään lehdet ja mainokset, toiseen vaalea konttoripaperi. Työhuoneiden laatikot tyhjennetään esim. käytävällä olevaan suurempaan keräyssäiliöön. Tyhjentämisestä huolehtii joko työntekijä tai 61

63 siivooja. Kerroksien keräysastiat tyhjennetään pihalla olevaan esim. 600 litran keräysastiaan, jonka keräysliike tyhjentää sovituin välein. Paperinkeräyksestä ja oikeasta lajittelusta tulee tiedottaa kaikille työntekijöille. Näin Tampereella Tampereen kaupungin jätehuoltomääräyksissä velvoitetaan viiden asunnon kiinteistöjä lajittelemaan erikseen biojäte, keräyspaperi ja energiakäyttöön menevä kuivajäte. Muut hyödyntämiskelpoiset jätteet, kuten keräyskartonki, keräyslasi, keräyspahvi, metalliromu tai tekstiilijäte on pidettävä erillään ja toimitettava hyötyjätepisteeseen, tempauskeräykseen tai suoraan hyödyntäjälle. Kompostoituva jäte on mahdollisuuksien mukaan käsiteltävä kiinteistöllä tai toimitettava asianmukaiseen käsittelyyn. Muilla kuin asuinkiinteistöillä, eli esimerkiksi seurakuntien kiinteistöillä, on oltava lajitteluastiat erikseen paperille, pahville, lasille, metallille ja biojätteelle sekä kuivajätteelle, jos niitä syntyy yli 20 kiloa viikossa. Myös rakennusjäte on lajiteltava niin, että kivi-, puu-, metalli- ja maa-ainekset pidetään erillään toisistaan Hautakynttilät Hautausmailta kertyvä kynttiläjäte muodostaa seurakunnissa erityisen jätelajin, johon tulee kiinnittää huomiota. Ympäristödiplomin minimivaatimuksiin kuuluu, että seurakunnassa on ryhdytty aktiivisiin toimiin kaatopaikalle joutuvan hautakynttiläjätteen määrän vähentämiseksi. Asiaa käsitellään tarkemmin luvussa 11 Hautausmaat ja viheralueet. PISTEET: 6.7. Hyötyjätteiden vapaaehtoinen keräys Pisteitä saa, kun hyötyjätteiden keräys on järjestetty kattavammin kuin kunnan jätehuoltomääräyksissä edellytetään. Seurakunta voi lajitella kiinteistöillään esimerkiksi biojätettä, lasia tai paperia, vaikka sitä ei jätehuolto- 62

64 määräyksissä edellytettäisi. Kuljetukset asianmukaisiin keräyspisteisiin voidaan hoitaa itse tai niistä voidaan sopia jäteyhtiön tai muun kuljetusyhtiön kanssa. Mikäli seurakunnan kiinteistö ei kuulu biojätteen erilliskeräyksen piiriin, voidaan biojäte kompostoida kiinteistön pihalla suljetussa kompostorissa. Näin saadaan kompostimultaa esimerkiksi pihakasveille. Kompostointi voidaan tehdä esim. seuraavasti: Arvioidaan, paljonko biojätettä kertyy kuukaudessa ja vuodessa. Tämän pohjalta päätetään, minkä kokoinen kompostori tai kuinka monta kompostoria hankitaan. Keittiöön tai ruokalaan on järjestettävä toimiva alkulajittelu eli kompostiämpärit. On myös sovittava, kuka ne tyhjentää ja kuka vastaa kompostorin hoidosta. Hoito edellyttää myös seosaineen eli kuivikkeen hankkimista. Kompostinhoito on periaatteessa kiinteistön jätehuollosta vastaavan henkilön tehtävä, mutta asia voidaan organisoida muullakin tavoin. Henkilökuntaa on myös informoitava siitä, mitä jätteitä kompostiin voi laittaa. Kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla otetaan vastaan käyttökelpoisia vaatteita, huonekaluja, kodinkoneita ja muuta irtaimistoa. Jos seurakunnalla on oma kirpputori, siitä saa 2 pistettä. Mikäli seurakunnan kiinteistöissä lajitellaan muitakin jätteitä kuin niitä, mitkä kunnan jätehuoltomääräysten mukaan on pakko lajitella, saa tästä pisteitä 2 kustakin jätelajista. Maksimipistemäärä on 10. Näin Turussa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on vähennetty kaatopaikkajätteiden määrää monin tavoin: Seurakuntayhtymä ylläpitää kirpputori Narikkaa. Sen kautta kierrätetään vaatteita ja huonekaluja. Vanhat ATK-laitteet myydään työntekijöille. Aanelosten kääntöpuolista tehdään muistilappuja. Käytettyjä kirjekuoria käytetään sisäisessä postituksessa. Henkilökunta käyttää kangaspyyhkeitä ja omia mukeja. Kirkkojen kynttiläjäte kerätään talteen ja partiolaiset valavat siitä uusia kynttilöitä. 63

65 6.8. Kertakäyttötuotteiden vähentäminen Jätteen synnyn vähentäminen edellyttää konkreettisia tavoitteita ja päätöksiä. Yksi mahdollisuus on vähentää kertakäyttöisten tuotteiden määrää. Kertakäyttöastiat, kokoustilojen muovimukit, vessojen paperipyyhkeet, kertakäyttöiset kuulakärkikynät, muovikassit, muoviset hautakynttilöiden suojukset, kertakäyttöparistot, ruokalan maitopikarit, jugurttipurkit, annospakatut voinapit jne. ovat esimerkkejä jätemäärää lisäävistä tuotteista. Kun seurakunnassa vaihdetaan kertakäyttötuotteita kestäviin, saa jokaisesta tuoteryhmästä yhden pisteen. Maksimipistemäärä on Muut jätteiden määrän vähennystoimet Jätteiden määrää voi vähentää lukemattomin pienin teoin. Hyvät ideat syntyvät paikan päällä ja ihmisten omista kokemuksista. Ideoita kannattaa kerätä seurakunnan työntekijöiltä vaikka ideakilpailulla. Kustakin konkreettisesta ja toteutuneesta jätteiden määrän vähennystoimesta saa 1 2 pistettä. Maksimipistemäärä on 10. Vinkkejä jätteiden vähentämiseen: Mikrokuituliinalla lika lähtee usein ilman pesuainettakin. Ei mainoksia -tarra ovessa vähentää kertyvän paperijätteen määrää huomattavasti Osoitteellisesta mainonnasta pääsee eroon lähes kokonaan täyttämällä Suomen Suoramarkkinointiliiton kortin postikonttorissa. Kirjekuoret voi käyttää uudelleen ruksaamalla vanhat osoitetiedot yli tai kiinnittämällä uuden osoitelapun vanhan päälle. Yleisötapahtumissa tiedotuslehtiset voi korvata kuulutuksilla ja ilmoitustauluilla. Ammatti- ja aikakauslehtien kierrätys työpaikoilla kiinnostuneelta toiselle laaditun lehtikierroslistan mukaisesti on järkevää. Myös raporteista ja muistioista riittää useimmiten muutama kiertävä kopio. Omat nimikkomukit työpaikalla ovat persoonallinen ja taloudellisesti kannattava vaihtoehto kertakäyttömukeille. 64

66 Työpaikoilla ja yleisötapahtumissa paperiset kertakäyttöpyyhkeet voidaan korvata kangaspyyherullilla tai kangaspyyhkeillä. Ruokaloiden yms. ruokahankinnat kannattaa tehdä mahdollisimman suurissa erissä. Mitä suurempi pakkaus sitä vähemmän pakkausjätettä syntyy. Mieluummin kuin pienistä annospakkauksista voi, sokeri, kahvikerma tai ketsuppi kannattaa tarjota suurista pakkauksista tai annostelijoista, joista kukin voi ottaa itselleen sopivan määrän. Harvoin käytettävät tuotteet on järkevämpää vuokrata tai lainata kuin ostaa niitä. Astioita voi vuokrata suurellekin joukolle. Kestoastiat ovat kertakäyttöisiä juhlavampia ja miellyttävämpiä käyttääkin. Ongelmajätteitä sisältäviä tuotteita voi usein korvata vähemmän myrkyllisillä tai myrkyttömillä vaihtoehdoilla. Kertakäyttöparistoja voi välttää suosimalla mekaanisesti, ladattavilla akuilla tai verkkovirralla toimivia laitteita Kaatopaikkajätteen väheneminen Kaatopaikkajätteen määrän kehitys on hyvä mittari jätehuoltotavoitteiden seuraamiseksi. Mikäli jätteen määriä ei kirjata, tulisi ensin selvittää, miten se voidaan järjestää. Kaatopaikkajätteen määrää ja kustannuksia tulisi seurata vuosittain ja puuttua kehitykseen, jos määrät pyrkivät kasvamaan. Jos kaatopaikkajätteen määrä sen sijaan on saatu laskuun, siitä kertyy pisteitä: 1 piste/10 prosentin lasku. Vähenemä lasketaan seurakuntien kiinteistöistä kaatopaikalle viedyn sekajätteen määrästä. Maksimipistemäärä on Muut toimenpiteet Kaikista toimenpiteistä, joita tässä ei ole mainittu, mutta jotka vähentävät jätemääriä, tehostavat materiaalien käyttöä ja uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyötykäyttöä, saa pisteitä toimenpiteen vaikuttavuuden mukaan Lisätietoja: Kuntien jätelaitokset: Pakkausten kierrätys: Paperinkeräys Oy: Pääkaupunkiseudun jätehuolto: Ympäristöhallinto: 65

67 7. Siivous Minimikriteerit 7.1. Ympäristöselvitys 7.2. Ympäristömerkityt tuotteet 7.3. Hankintojen ympäristökriteerit 7.4. Jätehuollon järjestäminen Pisteet 7.5. Henkilökunnan koulutus, 1 5 pistettä 7.6. Haitallisista aineista luopuminen, 1 5 pistettä 7.7. Vaihtoehtoiset tuotteet, 1 5 pistettä 7.8. Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä 7.1. Ympäristöselvitys Siivoojilla on tärkeä tehtävä siisteyden ja viihtyisyyden ylläpitämisessä. Päivittäinen ylläpitosiivous on myös ympäristöteko: kun lika ei pääse pinttymään, selvitään kevyemmillä puhdistusaineilla ja ylläpidetään raikasta ja terveellistä sisäilmaa. Siivoustoimesta aiheutuviin ympäristöhaittoihin vaikuttavat halutun puhtaustason määrittely, siivoustyömäärän mitoitus, tilojen suunnittelu ja puhdistusmenetelmien sekä -aineiden valinta. Lisäksi tilojen käyttäjät vaikuttavat tarvittavan siivouksen määrään. Ympäristöselvityksen yhteydessä voidaan kaikkia näitä asioita tarkastella. Selvitys tehdään osana ympäristökatselmusta ja ympäristöohjelmassa asetetaan siivoustoimen ympäristötavoitteet. Siivouksen ympäristöhaitoista pahimpia ovat pesu- ja puhdistusaineiden ja muiden kemikaalien päästöt. Siksi ympäristökatselmuksessa on selvitettävä, mitä aineita siivouksessa käytetään, kuinka paljon, ovatko kaikki aineet välttämättömiä ja kuinka haitallisia aineet ympäristön tai terveyden kannalta ovat. Sen jälkeen on arvioitava, voidaanko haitallisimmat aineet korvata ympäristön kannalta paremmilla tuotteilla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi 66

68 ympäristömerkityt pesu- ja puhdistusaineet. Selvityksessä tulisi kartoittaa myös puhdistusaineiden annostelun ohjeidenmukaisuutta. Ympäristöselvitystä tehtäessä on kuultava siivoojia. Kun tavoitteet on asetettu, on niistä tiedotettava henkilökunnalle. Usein siivous- ja puhtaanapitotoimet on keskitetty siivousalan yritykselle, joka myös valitsee siivouksessa käytettävät aineet. Tällöin ympäristöselvitys on tehtävä yhteistyössä tämän yrityksen kanssa. Mikäli seurakunta kilpailuttaa siivousyrityksiä, tulisi myös ympäristöystävällisten tuotteiden ja siivousmenetelmien käyttö olla yhtenä valintakriteerinä. Myös siivoojien koulutuksen tilanne on selvitettävä ja erityisesti se, kuuluuko koulutukseen siivouksen ympäristövaikutuksiin perehdyttäminen. Näin Muhoksella Muhoksen seurakunnan siivoustoiminnot selvitettiin ympäristökatselmuksessa vuonna Kaikki siivoojat ovat suorittaneet hygieniapassin. Ympäristöohjelman mukaan hankinnoissa pyritään suosimaan ympäristömerkittyjä tuotteita ja yhtenä ostokriteerinä on tuotteiden ympäristöystävällisyys. Siivousaineostoissa suositaan suuria pakkauskokoja ja täyttöastioita. Vanhentuneet pesuaineet toimitetaan ongelmajätteiden keräykseen alkuperäisissä pakkauksissaan. Haitallisia siivousaineita vaihdetaan ympäristöystävällisempiin tuotteisiin. Tavoitteeksi asetettiin vaihtaa ainakin viisi tuotetta vuoteen 2005 mennessä. Lisätietoja: Muhoksen seurakunnan ympäristöohjelma. Pesu- ja puhdistusaineet joutuvat lopulta jätevesiin ja sitä kautta luontoon. Haja-asutusalueilla, missä jätevesiä ei puhdisteta, on erityisen tärkeää käyttää nopeasti biohajoavia ja mahdollisimman vähän vesieliöille myrkyllisiä pesu- ja puhdistusaineita. Esimerkiksi fosforipitoista pesuainetta ei tulisi käyttää haja-asutusalueella, koska fosfori rehevöittää vesistöjä. Jos kiinteistö kuuluu jätevedenpuhdistamon piiriin, viemäriin päätyvät pesuvedet puhdistetaan. Varsinkin fosforista kyetään yleensä saostamaan talteen jopa 90 prosenttia. Silti ei ole sama, mitä pesuvedet sisältävät. Osa kemikaaleista voi haitata puhdistuslaitoksen toimintaa. Tällainen kemikaali 67

69 on esimerkiksi kloori. Osa taas voi olla biologisesti huonosti hajoavia ja ajautua puhdistamosta vesistöön ja aiheuttaa siellä haittoja vesieliöille. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät haitallisimmat tensidit. Ympäristömerkittyjen tuotteiden tensidit ovat tutkitusti nopeasti biohajoavia. Pesuaineiden maailma on kirjava ja vielä kirjavampi on käytettyjen kemikaalien koostumus. Kaikkia kemikaaleja ei edes tuoteselosteissa mainita. Tuotteiden ympäristövaikutuksia voi selvittää mm. tuoteselosteista, käyttöturvatiedotteista, valmistajilta ja ympäristöviranomaisilta. Lisätietoja: Suomen ympäristökeskuksen kemikaalien ympäristötietopalvelu Kuluttajaviraston julkaisema Eko-ostaja 68

70 7.2. Ympäristömerkityt tuotteet Pohjoismaisella ympäristömerkillä merkityt pesu- ja puhdistusaineet ja muut siivousalan tuotteet täyttävät puolueettomien asiantuntijoiden laatimat kriteerit. Niitä voi pitää ympäristön kannalta markkinoiden parhaimmistoon kuuluvina tuotteina. Jos seurakunta hankkii itse siivousvälineet, tulee ympäristömerkittyjä tuotteita suosia aina, kun käyttötarkoitukseen sopivia tuotteita on tarjolla eikä hinta ole kohtuuttomasti korkeampi. Ympäristömerkin kriteereihin kuuluu myös tuotteen käyttötehon todentaminen, joten ympäristömerkityt tuotteet ovat käyttöominaisuuksiltaan yhtä hyviä kuin muut tuotteet. Pohjoismainen ympäristömerkki löytyy mm. seuraavista siivousalan tuotteista: koneastianpesuaineet, käsiastianpesuaineet, käsipyyhkeet, lattianhoitotuotteet, pehmopaperit, saniteettitilojen puhdistusaineet, sampoot ja saippuat, tekstiilien pesuaineet ja yleispuhdistusaineet. Lisätietoja: SFS-Ympäristömerkintä Hankintojen ympäristökriteerit Moni seurakunta ostaa siivouspalvelut ulkopuolisilta siivousalan firmoilta. Myös tällöin toiminnan ympäristölaatuun tulee kiinnittää huomiota. Kun kilpailutetaan yrityksiä tulisi tarjouspyynnössä edellyttää selvitystä ympäristöasioista. Voidaan edellyttää myös ympäristömerkittyjen pesuaineiden kriteerien täyttämistä. (Lisätietoja: Hinta ei saa olla valinnan ainoa kriteeri, vaan hankinnan on oltava kokonaistaloudellisesti edullinen. Tarjouksia pyydettäessä on hinnan ohella määriteltävä muut hankintaan vaikuttavat perusteet, kuten tuotteiden laatu, ympäristöominaisuudet tai sosiaalinen kestävyys. (ks. luku 4.3. Hankinnat) Olemassa olevilta siivousyrittäjiltä tulee pyytää ympäristöselvitys, ellei sitä ole aiemmin tehty. Mikäli seurakunta hankkii itse pesu- ja puhdistusaineet ja muut siivousvälineet, on hankinnoissa otettava yhdeksi kriteeriksi tuotteiden ympäristöystävällisyys. Se voidaan sisällyttää hankintaohjeisiin tai sopia asiasta hankinnoista vastaavien työntekijöiden kanssa. 69

71 Kuinka tarkkoja ympäristökriteerien tulisi olla? Ympäristömerkittyjen tuotteiden käyttö on selkeä kriteeri, mutta muuten asiaa kannattaa arvioida tuotekohtaisesti ja selvittää siivousliikkeeltä, myyjältä tai valmistajalta, onko tuoteryhmässä olemassa selkeitä ympäristöeroja tuotteiden välillä Jätehuollon järjestäminen Jäteselvityksessä on käytävä läpi myös siivoustoimesta muodostuvien jätteiden käsittely. Sen tulee olla asianmukaista, sillä puhdistusaineet ovat usein myrkyllisiä ja eräät kemikaalit kuuluvat ongelmajätteisiin. Jätehuolto on järjestettävä jätelain ja kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Siivousaineet on säilytettävä omissa lukituissa tiloissa ja suljetuissa astioissa ja mikäli vanhentuneita tuotteita hävitetään, ei niitä saa kaataa viemäriin, vaan ne on toimitettava ongelmajätteiden vastaanottoon. Huomattakoon, että nesteitä ei saa laittaa sekajätteisiin. Tyhjät pakkaukset voi laittaa sekajätteisiin, ellei niille ole hyötykäyttöä. PISTEET: 7.5. Henkilökunnan koulutus Siivouksesta vastaavan henkilökunnan koulutuksessa tulisi ottaa myös ympäristöasiat huomioon. Tuotteiden ympäristöominaisuuksien tunteminen auttaa käsittelemään aineita oikein. Siivoustyössä voi toimia monin tavoin ympäristöä säästäen. Kun siivoojille järjestetään ympäristöalan koulutusta ja kurssitusta, saa tästä pisteitä 1/koulutustapahtuma. Maksimipistemäärä on 5. Ympäristöä säästävän siivouksen ohjeita: Tarkoituksenmukaisten puhdistusaineiden oikea annostelu ja käyttö. Yliannostelu vaikeuttaa työtä, kuluttaa pintoja ja rasittaa turhaan ympäristöä. Ympäristöystävällisintä on käyttää mietoja yleispuhdistusaineita. 70

72 Sopiva veden lämpötila. Liian kuuman veden käyttö on energiantuhlausta ja polttaa lian pintaan kiinni. Sopiva lämpötila on astetta ellei käyttöohjeessa muuta sanota. Siivousvälineiden oikea käyttö. Kertakäyttötuotteet ovat epätaloudellisia ja kuormittavat turhaan ympäristöä. Niitä kannattaa käyttää vain erikoistilanteissa. Toisaalta kestotuotteet on puhdistettava hyvin siivouksen jälkeen, jotta ne kestävät pitkään. Mikrokuidun avulla voidaan vähentää veden ja puhdistusaineiden käyttöä. Puhdistettavia pintoja säästävä siivous. Liiallinen vesi ja puhdistusaineet kuluttavat materiaaleja ja niitä suojaavaa vahapintaa. Hapettavat ja syövyttävät aineet ja liuotteet haurastuttavat, kuluttavat ja kovettavat monia materiaaleja. Esim. linoleumi haurastuu ja kovettuu emäksien ja veden runsaasta käytöstä. Tahrat voi poistaa paikallisesti. Lattian paikka vahaus säästää vahaa. Jätteiden käsittely. Siistijä voi vähentää roskapussien ja jätesäkkien määrää. Kuivaroskaa sisältävää roskapussia tai jätesäkkiä ei tarvitse vaihtaa, vaan tyhjentää vain niiden sisältö. Markkinoilla on myös biohajoavia roskapusseja, jotka on tehty paperista tai tärkkelyspohjaisesta muovista Haitallisista aineista luopuminen Ympäristön kannalta haitallisimmista pesu- ja puhdistusaineita ja muista kemikaaleista tulisi pyrkiä kokonaan eroon. Useimmille on käypiä vaihtoehtoja olemassa. Tässä eräitä ympäristölle haitallisia kemikaaleja: Aromaattiset hiilivedyt (liuotin) EDTA (metallien sitoja, stabilointiaine, veden pehmentäjä) Fenolit ja halogenoidut fenolit (desinfiointi- ja säilöntäaine) Fosfaatit (veden pehmentäjä) Fosfonaatit (stabilointiaineita, veden pehmentäjiä) Halogenoidut hiilivedyt (liuotin) Klooriin perustuvat valkaisuaineet, kuten hypokloriitti, kloori-isosyanuraatti (valkaisuaine) NTA (metallien sitoja, veden pehmentäjä) Paradiklooribentseeni (hajuste) (Lähde: Pesuaineavain, Kuluttajavirasto). 71

73 Ympäristömerkityissä tuotteissa ei ole näitä aineita - lukuun ottamatta fosfaattia, jota sallitaan pieniä määriä pesuaineissa. Fosfaatti on merkittävä vesien rehevöittäjä vain siellä, missä se pääsee puhdistamattomana vesistöön, kuten haja-asutusalueella. Diplomia haettaessa saa pisteitä, jos siivoustoimessa on vaihdettu em. tai muita ympäristölle haitallisia kemikaaleja turvallisempiin: 1/aine, maksimipistemäärä Vaihtoehtoiset tuotteet Ympäristömerkittyjen tuotteiden lisäksi on markkinoilla eräitä muita ympäristöä säästäviä tuotteita. Tällaisten tuotteiden merkitys on siinä, että niiden avulla voidaan vähentää voimakkaiden puhdistusaineiden käyttöä ja sen myötä kemikaalialtistusta. Näistä ja vastaavista voi laskea 1 pisteen/tuote, maksimipistemäärä 5. Vaihtoehtoisia siivousalan tuotteita: - Mikrokuituliinat. Niiden avulla voidaan käyttää kuivempia menetelmiä, mikä säästää niin vettä, pintoja, pesuainetta kuin työntekijän altistumista kemikaaleille. - Etanoli desinfiointiaineena. Etanoli on luonnontuote, joka soveltuu puhtaiden pintojen ja välineiden tai käsien desinfiointiin ja voi korvata haitallisempia desinfiointiaineita. - Tahranpoistoon voi käyttää tahrasta riippuen perkarbonaattia (valkaisuaine), väkiviinaa tai sappisaippuaa. Myös monet perinteiset konstit korvaavat voimakkaita liuottimia (esim. piimä homeeseen, marjoihin tai ruohoon). - Etikka huuhteluaineena. - Höyrypesu kemiallisen pesun vaihtoehtona Muut toimenpiteet Muita toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi pesu- ja puhdistusaineiden pakkausjätteen vähentäminen. Myös siivoustason tarkistus voi kuulua näihin 72

74 toimiin joitain vähemmän käytettyjä kohteita voidaan ehkä siivota aiempaa harvemmin tai kevyemmin. Näistä ja muista toimista voi laskea 1 10 pistettä toimenpiteiden lukumäärän ja vaikuttavuuden mukaan. Lisätietoja: Kuluttajat ja kemikaalit -esite. Eko-ostajan opas. 73

75 8. Kiinteistönhoito Minimikriteerit 8.1. Energian ja veden kulutuksen seuranta 8.2. Energiakatselmuksen tekeminen 8.3. Energiavastuuhenkilön nimeäminen Pisteet 8.4. Henkilöstön koulutus, 1 5 pistettä 8.5. Säästötavoitteiden toteutuminen, 1 30 pistettä 8.6. Uusiutuvan energian käyttö, 1 10 pistettä 8.7. Ekosähkö, 5 pistettä 8.8. Energiansäästöviikko, 1 5 pistettä 8.9. Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä 8.1. Energian ja veden kulutuksen seuranta Hyvällä kiinteistönhoidolla voidaan merkittävästi alentaa rakennusten lämmön, veden ja sähkön kulutusta. Pääosa energiasta tuotetaan Suomessa uusiutumattomilla polttoaineilla, jotka aiheuttavat päästöjä ilmakehään. Kestävän kehityksen kannalta olennaista onkin energian kulutuksen vähentäminen ja siirtyminen uusiutuvien energiamuotojen käyttöön. Säästäväisyys myös veden käytössä on tärkeää, sillä hyvälaatuisen raakaveden saanti ei Suomessakaan aina ole ongelmatonta ja makean veden hankinnasta ja puhdistuksesta aiheutuu huomattavaa energiankulutusta. Myös lämpimän veden käyttö kuluttaa energiaa. Ilmanvaihtokin on merkittävä lämpöenergian ja sähkön kuluttaja. Jopa kolmannes rakennuksen lämpöenergiasta saattaa kulua ilmanvaihtoon. Ympäristödiplomissa edellytetään, että sähkön, lämmön ja veden kulutuksen säännöllinen seuranta on seurakunnassa järjestetty. Seuranta voidaan järjestää eri tavoin riippuen kiinteistökannasta ja käytettävästä tekniikasta. Seurannassa kirjataan esim. kuukausittain ylös kiinteistöjen energian ja veden kulutusluvut. Jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia, ne on hyvä raportoi- 74

76 da ominaiskulutuksena (kwh/m 3 ja l/hlö/vrk). Lämmön osalta kulutusluvut ilmoitetaan myös lämmitystarveluvulla korjattuna, jolloin säätilojen vaihtelu eliminoituu. Lämmitystarveluvun (astepäiväluku) avulla korjataan toteutuneita lämmitysenergian kulutuksia, jotta voidaan verrata toisiinsa saman rakennuksen eri kuukausien tai vuosien kulutuksia ja eri kunnissa olevien rakennusten ominaiskulutuksia. Lämmitystarveluvun saa esimerkiksi Ilmatieteen laitokselta. Seurantaraporttien avulla kiinteistönhoidosta vastaava henkilökunta voi esim. kuukausittain seurata energian ja veden kulutusta ja puuttua tilanteeseen, jos kulutusluvut jostain syystä nousevat poikkeuksellisen korkeiksi. Seurannan avulla on myös mahdollista vertailla eri kiinteistöjen kulutuslukuja ja suunnitella korjaustoimia. Seurannalla on tärkeä merkitys energiakustannusten kurissa pitämiseen, mutta samalla voidaan estää kulutuksen turha kasvu ja näin alentaa myös ympäristöpäästöjä Energiakatselmus Seurakunnilla on paljon erilaisia kiinteistöjä, joista osa on vanhoja ja paljon energiaa kuluttavia. Erityisen kysymyksen muodostavat vanhat kirkkorakennukset, jotka yleensä ovat korkeita, huonosti eristettyjä ja tekniikaltaan vanhanaikaisia. Varsinkin talvipakkasilla vanhojen kirkkojen lämmittäminen yksittäistä jumalanpalvelusta varten kuluttaa melkoisesti energiaa. Joissakin seurakunnissa jumalanpalveluksia on tällöin pidetty seurakuntatalossa tai keskitetty muutamiin kirkkoihin. Vanhojen rakennusten energiaremontteja tehtäessä on otettava myös rakennusten kulttuurihistorialliset arvot lähtökohdaksi ja se saattaa rajoittaa käytettävissä olevia keinoja modernisoida energiatekniikkaa. Vanhojen kirkkojen ja pappiloiden remonteissa on noudatettava kirkkohallituksen ja museoviraston ohjeita. Energiavuodot ja energiansäästömahdollisuudet voi selvittää tekemällä energiakatselmus. Energiakatselmus tarkoittaa kiinteistöjen LVIS-toimintojen järjestelmällistä tarkastelua energiatehokkuuden näkökulmasta. Se tuottaa selvityksen ja parannusehdotuksia, joilla on huomattava taloudellinen merkitys. Jo käyttötapojen muutoksilla ja käytännössä ilmaisilla säästötoimilla voidaan saada merkittäviä taloudellisia säästöjä aikaan energia- ja vesi- 75

77 kuluissa. Energiakatselmus voi myös olla osa kiinteistöjen kuntokartoituksia. Kauppa- ja teollisuusministeriö ja Motiva ovat kehittäneet energiakatselmuksista toimintatavan, jossa yritysten ja yhteisöjen energiankäyttöä tutkivat ulkopuoliset asiantuntijat, eli Motivan kouluttamat ja auktorisoimat LVI- ja sähköalan ammattilaiset. Energiakatselmuksessa kartoitetaan kiinteistöjen lämpöä, sähköä tai vettä käyttävien järjestelmien kunto, toiminnan tila ja säästömahdollisuudet. Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunnassa on tehty tai on päätetty tehdä energiakatselmus tai kuntokartoitus ja siinä esitetyistä toimenpiteistä on toteutettu tai aikataulutettu säästötoimet, joiden takaisinmaksuaika on 0 3 vuotta. Mikäli katselmus on tehty aiemmin, sitä ei tarvitse diplomia varten uusia, jos sen tekemisestä on kulunut alle 3 vuotta. Katselmus voidaan teettää ulkopuolisella asiantuntijalla tai tehdä itse, jos asiantuntemus tähän riittää. Jos kuntokartoitus on tehty ja siinä on myös energia-asiat selvitetty, on se riittävä toimenpide. Jos katselmuksista on kulunut muutama vuosi tai niissä ei ole riittävästi paneuduttu LVIS-kysymyksiin, voidaan myös tehdä täydennyskatselmus näistä asioista. Energiakatselmusta / kuntokartoitusta ei tarvitse tehdä kaikissa rakennuksissa, vaan käytön ja energian kulutuksen kannalta merkittävimmissä rakennuksissa. Vanhojen kirkkojen ohella toinen erityiskohde, joka on syytä energiakatselmuksessa huomioida, on vainajien kylmäsäilytystila. Kylmäsäilytyslaitteiden kunto ja uusimistarve arvioidaan katselmuksessa. Jäähdytysaineena on aiemmin käytetty yleisesti freonia, joka on otettava saneerausten yhteydessä talteen ja vaihdettava ilmakehän kannalta vaarattomampiin aineisiin. Miten energiakatselmus tehdään? Seurakunta voi tehdä energiakatselmuksen itse tai tilata sen ulkopuolelta, jos sillä ei ole tarvittavaa asiantuntemusta. Energiakatselmuksesta on kehitetty erilaisia malleja eri kokoisille yrityksille ja kiinteistöille. Seurakunnille sopivia ovat kiinteistön energiakatselmus tai kevyempi energiakatsastus. Kauppa- ja teollisuusministeriön ohjeiden mukaisiin ns. Motiva-energiakatselmuksiin voi saada avustusta 40 prosenttia kustannuksista. Lisäksi energiansäästö- ja bioenergiainvestointeihin voi saada % investointitukea. Tukea haetaan TE-keskuksen kautta. 76

78 Alle 5000 m 3 kiinteistöihin soveltuu energiakatsastus, m 3 kohteisiin myös energiakatselmus ja yli m 3 kiinteistöihin vain energiakatselmus. Energiakatsastus tuo esille kulutuksen painopisteet ja oleellisimmat energiansäästömahdollisuudet kohtuullisella työpanoksella. Energiakatsastus soveltuu kohteisiin, joissa talotekniset järjestelmät ovat yksinkertaisia eikä sähköä tai lämpöä käytetä merkittävästi tuotantoon. Energiakatsastuksen yhteydessä opastetaan kiinteistön ylläpitäjää energiankäyttöön liittyvissä asioissa ja käydään läpi tärkeimmät kulutuskohteet ja kannattavimmat säästömahdollisuudet. Kiinteistön energiakatselmus soveltuu taloteknisiltä järjestelmiltään tavanomaisen tai suuren liike- ja palvelurakennuksen energiansäästömahdollisuuksien kartoitukseen. Energiankäyttötietojen ja rakennuksen perusteellisen läpikäynnin perusteella selvitetään energian tarpeeton kulutus ja määritellään kannattavat energiansäästötoimenpiteet. Energiakatselmus on kannattavaa toimintaa, sillä usein katselmuksessa löytyy paljon säästökohteita, jotka eivät maksa juuri mitään vain toimintatapojen kehittämisen vaivan. Yksityisellä palvelualalla on löytynyt isoja säästömahdollisuuksia: lämmössä keskimäärin 18 %, sähkössä 7 % ja vedessä 8 %. Säästöistä noin kolmannes voidaan saavuttaa ilman investointeja. Ehdotettujen säästöinvestointien takaisinmaksuaika (kokonaiskulut / saavutettavat vuosisäästöt) on keskimäärin 2 vuotta. Koulutettuja katselmoijia on useita satoja ympäri Suomen. He ovat tehneet energiakatselmuksia teollisuudelle, palvelualoille, kunnille ja myös seurakunnille. Yleensä edullisimmat energiansäästöhankkeet kannattaa toteuttaa välittömästi, sillä niiden takaisinmaksuajat ovat vain muutamia kuukausia. Säästöinvestoinnit, joiden takaisinmaksuaika on 1 3 vuotta, kannattaa myös tehdä vaikka erillisinä hankkeina. Pidemmän takaisinmaksuajan omaavat investoinnit voidaan tehdä muiden korjaustöiden tai isompien saneerausten yhteydessä. Ne vaativat yleensä myös budjettirahoitusta. Pienimuotoisten säästöinvestointien rahoittamiseksi kannattaa seurakunnan budjettiin ottaa pysyvä määräraha energiansäästöä varten. Lisätietoja: 77

79 8.3. Energiavastuuhenkilön nimeäminen Energiakatselmuksen yhteydessä tulisi nimetä joku seurakunnan kiinteistönhoidosta vastaavista henkilöistä energiavastaavaksi. Hänen tehtävänään on seurata energiankulutusta ja raportoida tilanteesta säännöllisesti (esim. vuosiraportoinnin yhteydessä) esimerkiksi seurakunnan talousjohdolle. Energiavastaavan koulutuksesta on huolehdittava, esimerkiksi kiinteistöalan yhdistykset ja Motiva järjestävät alan kursseja ja ajankohtaisseminaareja. PISTEET: 8.4. Henkilöstön koulutus Energian ja veden kulutus ei riipu vain laitteiden teknisistä ominaisuuksista, vaan myös käyttötavoilla on suuri vaikutus asiaan. Toimistotiloissa saattavat palaa kaikki valot keskipäivällä, ilmastointi hurisee täysillä öisinkin ja vuotavaan vessanpönttöön ei kukaan kiinnitä huomiota. Energian ja veden säästöstä kannattaa antaa yleiset ohjeet henkilökunnalle. Asian merkityksestä ja yleisistä toimintaperiaatteista voidaan tiedottaa ja keskustella työntekijäkokouksissa. Tehokkainta oppimista on omakohtainen ongelmien havainnointi ja ratkaisujen ideointi. Henkilöstön energiansäästökoulutuksesta saa 1 pisteen/tapahtuma. Maksimipistemäärä on Säästötavoitteiden toteutuminen Energiakatselmuksen tuloksena on arvio seurakunnan lämmön, sähkön ja veden säästön mahdollisuuksista. Tämän pohjalta voidaan asettaa realistisia vuositavoitteita esimerkiksi kiinteistökohtaisesti. Jos seurakunta on jo toiminut näin ja saanut säästöjä aikaan, se voi laskea nämä saavutukset pisteiksi seuraavasti: Lämmön ominaiskulutuksen aleneminen 1 % vuodessa = 1 piste, 2 % vuodessa 5 pistettä ja tätä enemmän 15 pistettä. Sähkön ominaiskulutuksen pysyminen ennallaan = 1 piste, aleneminen 78

80 1 % 5 pistettä ja tätä enemmän 15 pistettä. Veden ominaiskulutuksen laskeminen 1 % vuodessa = 5 pistettä, 2 % vuodessa tai enemmän 15 pistettä. Laskenta tehdään seurakunnan kaikkien seurannan piirissä olevien kiinteistöjen kokonaiskulutuksesta. Kun muutoksia arvioidaan, tulee ottaa huomioon kiinteistöjen käyttöasteessa tapahtuneet muutokset Uusiutuvan energian käyttö Uusiutuvaa energiaa ovat vesivoima, puu eri muodoissaan ja muu biomassa, tuulivoima, aurinkolämpö ja -sähkö, maalämpö ja lämpöpumput ylipäätään sekä biokaasu. Turvetta ei lasketa kansainvälisessä tilastoinnissa uusiutuvaksi energiaksi. Pitkällä tähtäimellä maapallon energiahuolto voi perustua vain uusiutuviin energialähteisiin. Ne eivät lopu ja ne ovat varsin saasteettomia. Ne eivät myöskään lisää kasvihuoneilmiötä (olettaen että puuta poltetaan korkeintaan sen verran kuin se kasvaa). Tosin niidenkin käytöllä voi olla huomattavia luontovaikutuksia. Jos seurakunta käyttää uusiutuvaa energiaa lämmön ja sähkön tuotannossa, se saa siitä pisteitä uusiutuvan energian osuuden mukaisesti. Tuo osuus täytyy arvioida. Sen saa selville siitä lämpö- ja sähköyhtiöstä, jota seurakunta käyttää. Osuus on käytännössä sama, mikä yhtiön voimantuotannossa on uusiutuvien energialähteiden osuus. Jos seurakunnalla on 79

81 omaa energiantuotantoa, esimerkiksi omia puulla toimivia lämpökattiloita joissakin kiinteistöissä, näiden osuus tulee ottaa arviossa huomioon. Pisteitä saa seuraavasti: Uusiutuvan energian osuus 10 % = 1 piste, 20 % = 2 pistettä, 30 % = 3 pistettä jne. Maksimipistemäärä on 10. (Ks. kuitenkin kohta 8.7.) 8.7. Ekosähkö ja -lämpö Ekosähköllä ja -lämmöllä tarkoitetaan tässä Suomen luonnonsuojeluliiton ekomerkittyä sähköä ja lämpöä, eli ns. Norppasähköä tai sähköyhtiöiden kanssa tehtyä erillistä sopimusta tuulisähkön tai uusiutuvan energian toimittamisesta. Norppamerkki annetaan vanhalla vesivoimalla, tuulivoimalla, aurinkovoimalla, biokaasulla tai puuvoimalla tuotetulle sähkölle ja lämmölle. Merkin voi saada sähkö- tai lämpölaitos vain sille osalle energiantuotantoa, joka tapahtuu näillä energialähteillä. Merkin idea on kannustaa yhtiöitä lisäämään uusiutuvan energian osuutta. Niinpä merkkiin liittyy velvoite pyrkiä kehittämään näitä energiavaroja. Yleensä voimayhtiöt ovat hinnoitelleet ekomerkityn energian hieman tavanomaista kalliimmaksi. Ero ei kuitenkaan ole suuri ja voipa se joillakin paikkakunnilla tulla jopa edullisemmaksi kuin tavanomainen ostoenergia. Jos seurakunta käyttää tuuli- tai ekomerkittyä sähköä tai lämpöä, saa tästä 5 pistettä. (Eli ne tulevat edellisessä kohdassa 8.6. laskettujen pisteiden lisäksi, jolloin maksimissaan ekosähköstä ja -lämmöstä voi saada yhteensä 15 pistettä.) Lisätietoja ekosähköstä: Energiansäästöviikko Joka syksy lokakuussa järjestetään valtakunnallinen Energiansäästöviikko. Sen pääjärjestäjä on Kauppa- ja teollisuusministeriön perustama energiansäästön palvelukeskus Motiva. Käytännön tapahtumista vastaavat kulloinkin mukaan lähtevät kunnat, yritykset, yhteisöt, koulut ja oppilaitokset. Energiansäästöviikon aikana on tietoiskuja energiankäytöstä, henkilökunnan kou- 80

82 lutusta, yleisötapahtumia, tuote-esittelyjä, koululaisvierailuja ja muita tempauksia. Myös seurakunnat voivat liittyä mukaan energiansäästöviikkoon ilmoittautumalla Motivaan. On myös mahdollista liittyä Energiansäästö viikon pysyväksi jäseneksi, jolloin saa tiettyjä jäsenetuja. Osallistuessaan energiansäästöviikkoon seurakunta saa pisteitä 1/viikon aikana järjestetty tai osallistuttu tapahtuma tai tempaus. Jos seurakunta on Energiansäästöviikon pysyvä jäsen, saa se tästä 2 pistettä. Maksimipiste - määrä on 5. Lisätietoja: Muut toimenpiteet Kiinteistöjen käyttöasteen tehostaminen on hyvä tapa säästää energiankulutusta ja myös vähentää uudisrakentamisen tarvetta. Tarpeettomista kiinteistöistä luopuminen. Kunnan ja naapuriseurakuntien kanssa voidaan tehdä yhteistyötä tilankäytössä. Kaikkia tiloja ei tarvitse rakentaa ja omistaa itse, vaan tiloja voi vuokrata. Mikäli seurakunta voi osoittaa näin säästäneensä tilojen rakentamisessa tai energiankulutuksessa, se saa tästä pisteitä. Historiallisia rakennuksia voidaan joutua lämmittämään tai parantamaan ilmanvaihtoa, mikä aiheuttaa energiankulutuksen lisäystä. Tällainen voidaan ottaa huomioon, kun energiankulutuksen muutoksia arvioidaan. Muista energian- tai vedensäästötoimenpiteistä saa pisteitä toimenpiteen vaikuttavuuden mukaan Näin Turussa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on seurattu kiinteistökohtaisesti sähkön, lämmön ja veden kulutusta jo vuodesta 1985 lähtien. Vuonna 2005 valmistuu energiakatselmus. Seurakuntayhtymä ostaa energiansa Turku Energiasta, jonka tuottamasta energiasta oli vuonna 2002 uusiutuvan energian osuus noin 24 %. Seurakunta on hankkinut tuulivoimalla tuotettua sähköä, vuonna 2002 yli 1 miljoona kwh. Energiaa on säästetty vaihtamalla hehkulamppuja energiansäästölampuiksi, asentamalla rappuihin kerroskohtaisia liikkeen tunnistimia ja uusimalla kiinteistöjen vesikalustoa. 81

83 9. Keittiöt ja ruokalat Minimi 9.1. Jätehuoltoselvitys 9.2. Energiakatselmus 9.3. Ympäristömerkityt tuotteet 9.4. Reilun kaupan tuotteet 9.5. Ravintosuositukset Pisteet 9.6. Lähituotteet, 2 10 pistettä 9.7. Luomutuotteet, 1 5 pistettä 9.8. Kasvisruoka, 1 5 pistettä 9.9. Reilun kaupan lisäpisteet, 1 10 pistettä Jätehuollon lisäpisteet, 1 5 pistettä Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä 9.1. Jätehuoltoselvitys Osana ympäristökatselmusta tulee tehdä jätehuoltoselvitys myös seurakunnan keittiöistä ja ruokaloista. Niiden osalta on selvitettävä, mitä jätteitä toiminnasta muodostuu, kuinka paljon ja miten ne lajitellaan. Jätehuoltosuunnitelmassa esitetään tavoitteet jätteiden määrän vähentämiselle ja hyötykäytön lisäämiselle. Keittiöissä ja ruokaloissa syntyy paljon biojätettä. Useissa kunnissa kerätään biojäte erikseen, mikäli sitä muodostuu tietty määrä, esim. 20 kg viikossa. Jätehuoltoselvityksen yhteydessä tarkastetaan, paljonko biojätettä syntyy ja onko erilliskeräys jätehuoltomääräysten mukaisesti hoidettu. Toinen merkittävä jätejae on pakkausjäte: pahvilaatikot, kartonkipakkaukset, lasipurkit, säilykepurkit ja peltikanisterit, muovipurkit ja erilaiset muovikalvot. Myös niiden määrät on selvitettävä, samoin se, vaaditaanko kunnan jätehuoltomääräyksissä niiden erilliskeräystä. Joissakin kunnissa pahvin, la- 82

84 sin ja metallin osalta on vastaava erilliskeräysvaatimus kuin biojätteelle, jos pakkausjätettä syntyy tietty kilomäärä viikossa. Kun jätehuoltosuunnitelma on tehty, siitä on tiedotettava henkilökunnalle ja ruokaloiden asiakkaille. Jätteiden lajittelusta tulee tehdä kirjalliset ohjeet jotka ovat esillä esim. keittiöiden ja ruokaloiden jätepisteissä. Lajittelun toimivuutta tulee seurata ja jos siinä on ongelmia, on tiedotusta lisättävä Energiakatselmus Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunnan toimitiloista tehdään energiakatselmus. Sen tulee koskea myös keittiöitä ja ruokaloita. Niissä energiaa kuluu erityisesti kylmäsäilytykseen, sähköliesiin ja ilmanvaihtoon. Valaistuksen osuus on vähäisempi, mutta siihenkin voidaan vaikuttaa. Katselmuksessa tulisi selvittää laitekannan ikä ja sähkönkulutustaso. Vanhemmiten kylmälaitteiden kulutus voi jopa kaksinkertaistua. Myös laitteiden sijoitus ja käyttötapa vaikuttavat kulutukseen. Sähkönkulutustason saa selville kulutusmittarilla, joka kiinnitetään sähkörasian ja pistotulpan väliin. Energiakatselmoijilla on tällaiset mittarit, mutta niitä saa myös lainaksi useiden kuntien sähkölaitoksilta. Myös käyttötavoilla on merkitystä. Luonnonvalo kannattaa hyödyntää ja sammuttaa turhat valot päivällä. Energiansäästöstä ja sähkölaitteiden käyttötavoista tulee antaa ohjeet ja informoida niistä henkilökuntaa. Uusia kylmälaitteita, astianpesukoneita tai sähköliesiä hankittaessa tulee suosia energiatehokkaita malleja (Energiamerkin A-luokka tai tätäkin tehokkaammat A+ -luokan laitteet). Ilmanvaihdon toiminta-ajat tulee pitää tarvetta vastaavina. Säätöautomatiikkaa koskevat ratkaisut tehdään seurakunnan yleisen kiinteistönhoidon yhteydessä, mutta keittiöhenkilökunta voi informoida kiinteistöhuollosta vastaavia käyttöaikojen ja tarpeiden muutoksista. Valaistuksessa on mahdollista säästää sähköä siirtymällä tehokkaampiin valaisimiin (loistelamput, pienloistelamput), vähentämällä turhaa yleisvalaistusta (päivänvalon hyödyntäminen) ja lisäämällä kohdevalaistusta. Loistelamppuja uusittaessa kannattaa harkita siirtymistä ohuisiin T5-loistelamppuihin, joiden valotehokkuus on perinteisiä loistelamppuja parempi. Elektroninen liitäntälaite vanhoihin loistevalaisimiin säästää sähköä, piden- 83

85 tää lamppujen polttoikää ja parantaa valon laatua (värinätön valo). Hehkulamppu soveltuu ainoastaan tiloihin, joissa vuotuinen käyttöaika jää hyvin lyhyeksi. Esimerkiksi ruokaloiden tavanomaisiin valaisimiin kannattaa asentaa pienoisloistelamput Ympäristömerkityt tuotteet Ympäristömerkillä tarkoitetaan tässä pohjoismaista ympäristömerkkiä, joka on Suomessa kattavin ympäristömerkki. Se on yhteispohjoismainen, puolueeton ja vapaaehtoinen merkintäjärjestelmä, jota ylläpitää Suomessa Standardisoimisliitto. Yritys voi hakea tuotteelleen ympäristömerkkiä, jos tuote täyttää yhteispohjoismaisissa asiantuntijaryhmissä laaditut kriteerit. Ympäristömerkitty tuote on markkinoilla olevista tuotteista siis tutkitusti parhaimmistoa. Siksi niitä kannattaa suosia. Yleensä ympäristömerkityt tuotteet eivät hinnaltaan poikkea muista tuotteista ja myös niiden laatu on hyvä, sillä merkin kriteereihin sisältyy myös sitä koskevia vaatimuksia. Keittiö- ja ruokalatoimintaan liittyviä, ympäristömerkittyjä tuotteita on mm. seuraavissa tuoteryhmissä: kahvinsuodattimet, kompostorit, koneastianpesuaineet, käsiastianpesuaineet, käsipyyhkeet, pehmopaperit ja yleispuhdistusaineet. Ympäristödiplomissa edellytetään, että hankinnoissa suositaan ympäristömerkittyjä tuotteita silloin, kun se toiminnallisesti on perusteltua eikä vastaavien tuotteiden välillä ole merkittävää hintaeroa. Lisätietoja ympäristömerkityistä tuotteista saa Suomen Standardisoimisliitosta: 84

86 9.4. Reilun kaupan tuotteet Lähes joka neljäs Suomen seurakunnista käyttää jo Reilun kaupan kahvia. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu on kehottanut kaikkia maan seurakuntia siirtymään Reiluihin tuotteisiin, koska Reilun kaupan kahvi on tuotettu eettisesti ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Reilun kaupan merkki tuli eräisiin kahveihin vuonna Markkinoilla on kahvin lisäksi myös mm. reilun kaupan teetä, banaania, hunajaa, suklaata, sokeria, ananaksia, appelsiineja ja tuoremehua. Merkin myöntää Reilun kaupan edistämisyhdistys, jossa on mukana useita kansalaisjärjestöjä, mm. Kirkon Ulkomaanapu. Merkki myönnetään tuotteille, joiden alkuperä on kehitysmaissa ja jotka on valmistettu sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävämmin kuin maailmanmarkkinoilla normaalisti tapahtuu. Reilun kaupan tuotteet ovat peräisin pienviljelijöiden ja osuuskuntien tiloilta. Tuottajille maksetaan maailmanmarkkinahintaa parempi hinta ja osa maksuista välitetään etukäteen, jotta vakaa toiminta ja taloudenpito olisi mahdollista. Viljelyssä tulee noudattaa ympäristökriteereitä ja myös sosiaalisiin oloihin, kuten työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen ja koulutukseen, on kiinnitetty huomiota. Reilu kahvi on hinnaltaan kalliimpaa kuin tavallinen kahvi, mutta juuri kahvin maailmanmarkkinahinnan alhaisuus on ollut syynä kahvintuottajamaiden taloudellisiin vaikeuksiin. Usein kaupat pitävät kahvin myyntihinnan myös keinotekoisen alhaalla, koska se on kaupoille ns. sisäänheittotuote. Kaikilla kauppaketjuilla on omat reilun kaupan kahvimerkit. Reilua kahvia saa moneen makuun ja myös suurtalouspakkauksissa. Ympäristödiplomi edellyttää, että seurakunnan kahvija teehankinnoista osa on pysyvästi reilun kaupan tuotteita. Näin seurakunta osaltaan lisää näiden tuotteiden kysyntää ja edistää oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa. Lisätietoja: 85

87 Reilusti rippikoulussa Reilun kaupan edistämisyhdistys tarjoaa seurakuntien nuorisotyölle valmiita ohjelmaideoita, joiden avulla nuorille voi kertoa elävästi ja käytännönläheisesti Reilusta kaupasta. Rippikoulu sijoittuu nuoren elämässä kauteen, jolloin nuori alkaa ottaa vastuuta omasta elämästään ja hiljalleen myös ympäröivästä maailmasta. Yhteisen vastuun kantaminen kuuluu keskeisenä osana kristittynä elämiseen. Reiluun kauppaan tutustumalla nuori saa hyvän käytännön esimerkin siitä, kuinka yksilö voi kantaa vastuuta ympäröivästä maailmasta. Kehitysmaiden lasten elämää käsittelevällä oppitunnilla voi herätellä nuorten vastuuntuntoa esimerkiksi pohtimalla yhdessä, miten työnteko vaikuttaa lapsiin ja mitä merkitystä koulunkäynnillä on. Reilun kaupan tuotteiden tuotannossa ei ole käytetty lapsityövoimaa ja tuotteet on viljelty käyttäen mahdollisimman vähän keinolannoitteita ja torjunta-aineita. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen valmistamat opetusvälineet ovat vapaasti sovellettavissa, ja niitä voi yhdistellä toisiinsa tai muuhun opetukseen. Osa opetusvälineistä on leikkimielisempiä ja ne sopivat esimerkiksi kevennykseksi rippikoulutunnille tai ohjelmaksi nuorten iltaan. Osa opetusvälineistä taas soveltuu keskittymistä vaativaan ja vakavampaan opetukseen. Kaikki välineet on pyritty tekemään mahdollisimman käytännönläheisiksi, ja oppimistuloksiin pyritään toiminnan kautta. Lisää vinkkejä ja materiaalia opetukseen voi kysyä Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä, josta voi kysyä myös puhujia nuorteniltoihin ja muuhun toimintaan. Lisätietoja: Ravintosuositukset Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimat ravitsemussuositukset on tarkoitettu erityisesti joukkoruokailun suunnitteluun sekä ravitsemusopetuksen ja -kasvatuksen tarpeisiin. Perustavoitteena on edistää tasapainoista ravintoaineiden saantia, jossa energian saanti ja kulutus ovat tasapainossa. Tärkeitä tavoitteita ovat edelleen kovan rasvan käytön ja natriumin saannin vähentäminen. 86

88 Seurakuntien joukkoruokailussa toteutetaan ravitsemussuositusten tavoitteita. Se on myös ekologisesti perusteltua, sillä ruokavalion perustan muodostavat viljavalmisteet, peruna, kasvikset, hedelmät ja marjat, joiden tuotanto kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa ja luonnonvaroja kuin lihan tuotanto. Näin Mikkelissä Mikkelin seurakuntayhtymän keittiöissä ja ruokaloissa tehtiin jäte- ja energiakatselmukset osana seurakuntayhtymän ympäristökatselmusta vuonna Toimipisteisiin jaettiin jätteiden lajitteluohjeet ja -tiedote. Seurakuntayhtymän kirkkokahveissa on siirrytty kokonaan Reilun kaupan kahviin. Noin kolmasosa seurakunnan kaikesta kahvista on Reilun kaupan kahvia. Yli puolet hankituista peruselintarvikkeista on oman maakunnan tuotteita. Luomua on säännöllisesti käytössä. Kasvisruokavaihtoehto on aina tarjolla. Seurakunta on ollut mukana Ekologiset ruokapalvelut -toimintamallin kehittämisessä sekä Lähiruokaprojektissa. PISTEET: 9.6. Lähituotteet Elintarvikkeita kuljetetaan nykyään ympäri maailmaa. Tämä lisää merkittävästi ruoan tuotannon ympäristörasitusta. Paikallisesti tuotetut elintarvikkeet vähentävät kuljetusmatkoja ja tukevat myös paikallistaloutta. Jos seurakunta hankkii lähiseudun viljelijöiden ja jalostajien tuotteita, se tukee niin sosiaalisesti, taloudellisesti kuin ekologisesti kestävää kehitystä. Seurakunnan ruokaloihin voidaan hankkia esimerkiksi perunat ja perusvihannekset sopimusviljelynä lähiseudun maatiloilta. Myös paikallisten elintarvikejalostajien tuotteita kannattaa suosia. Mikäli elintarvikkeet hankitaan tukusta, niiden alkuperä voidaan selvittää ja suosia paikallisia tuottajia. Ympäristödiplomissa saa pisteitä, jos merkittävä osa seurakunnan hankkimista peruselintarvikkeista (perunat, juurekset ja vihannekset, hedelmät, kala, liha yms.) on lähituotteita (oman maakunnan tuotteita). Jokaisesta 87

89 tuoteryhmästä, josta on yli 50 % lähituotteita, saa 2 pistettä. Maksimipistemäärä on Luomutuotteet Luonnonmukaisesti viljellyt tuotteet on kasvatettu ilman keinolannoitteita ja synteettisiä torjunta-aineita. Lannoitukseen on käytetty kompostimultaa ja muita luonnosta saatavia lannoitteita ja kasvinsuojeluun myöskin vain luonnonmukaisia valmisteita tai mekaanista rikkakasvien torjuntaa. Eläimille on luomutiloilla pyritty järjestämään mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen (pihattonavetat, ulkoilumahdollisuus). Luomuviljelyn yleistyminen on ympäristön kannalta suotuisaa, koska viljelyn energiapanos alenee, maan luontaisesta viljavuudesta pidetään huolta, ravinteet kiertävät kompostimullan mukana takaisin peltoon ja myös luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Suomen peltoalasta on luonnonmukaisessa viljelyssä noin 6 prosenttia. Kuluttajatuotteissa luomun markkinaosuus on kuitenkin tuotteesta riippuen vain 1 5 prosenttia. Luomutuotteiden valikoimat ovat varsin monipuoliset ja laadukkaat. Tuotteita saa päivittäistavarakaupoista ja tukuista. Esimerkiksi maitoa, leipää, jauhoja, ryynejä, perunoita, porkkanoita, tomaatteja, kananmunia (luomumunat tai lattiakanalan munat) ja erilaisia jalosteita on ympäri vuoden saatavilla. Hintataso on yleensä korkeampi kuin tavanomaisilla tuotteilla. Eroa voi kaventaa hankkimalla luomutuotteita suoraan viljelijöiltä. Ympäristödiplomissa seurakunta saa pisteitä, kun se hankkii luomutuotteita. Pisteitä saa kustakin tuoteryhmästä, jossa luomutuotteita on säännöllisesti käytössä tai tarjolla, 1 piste/tuoteryhmä Maksimipistemäärä on 5. 88

90 9.8. Kasvisruoka Kasvisten tuottaminen kuluttaa vähemmän energiaa ja luonnonvaroja kuin lihan tuottaminen. Keskimäärin lihan tuottaminen vaatii kymmenen kertaa enemmän energiaa kuin kasvisten tuottaminen. Varsinkin tuoreiden kotimaisten kasvisten suosiminen on kestävän kehityksen kannalta perusteltua. Monipuolisen vilja- ja kasvispainotteisen ruokavalion kehittäminen antaa mahdollisuuden tarjota myös säännöllinen kasvisruokavaihtoehto. Myös välipaloja ja kokousten kahvituksia voidaan kehittää terveellisempään suuntaan tarjoamalla pullien ja pasteijoiden sijaan hedelmiä, marjoja tai voileipiä. Rippikoulussa tulisi kunnioittaa nuorten vaihtoehtoisia ruokavalioita (esim. vegetaristit ja vegaanit) ja tarjota heille laadukasta ruokaa. Näistä toimista voi laskea 1 5 pistettä. 89

91 9.9. Reilun kaupan pisteet Jos Reilun kaupan merkillä varustettua kahvia ja teetä on yli 10 prosenttia hankinnoista, saa tästä pisteitä seuraavasti: %, 2 pistettä, % 3 pistettä jne. aina 10 pisteeseen saakka. Jos seurakunta käyttää säännöllisesti muita reilun kaupan tuotteita, niistä saa 1 pisteen/tuoteryhmä Jätehuollon pisteet Monet jätehuollon järjestelyistä liittyvät keittiöiden ja ruokaloiden toimintaan. Siksi tässä kerrataan eräitä mahdollisia tapoja järjestää jätehuolto tehokkaammin kuin kuntien määräykset yleensä edellyttävät (ks. luku 6). Mikäli seurakunnan kiinteistö ei ole biojätteen erilliskeräyksen piirissä, mutta biojätettä syntyy silti kohtuullisen runsaasti, voidaan se kompostoida kiinteistön pihalla suljetussa kompostorissa. Näin saadaan kompostihumusta esimerkiksi pihan viherkasveille. Kompostointi edellyttää seuraavia järjestelyjä: Arvioidaan, paljonko biojätettä kertyy kuukaudessa ja vuodessa. Tämän pohjalta päätetään, minkä kokoinen kompostori tai kuinka monta kompostoria hankitaan. Keittiöön tai ruokalaan on järjestettävä toimiva alkulajittelu eli kompostiämpärit. On myös sovittava, kuka ne tyhjentää ja kuka vastaa kompostorin hoidosta. Hoito edellyttää myös seosaineen eli kuivikkeen hankkimista. Kompostinhoito on periaatteessa kiinteistön jätehuollosta vastaavan henkilön tehtävä, mutta asia voidaan organisoida muullakin tavoin. Omatoimisesta kompostoinnista saa 2 pistettä. Mikäli pakkausjätteelle ei ole erilliskeräystä, mutta kunnassa on pakkausjätteiden keräysorganisaatio ja keräyspisteitä, voidaan kierrätys organisoida vapaaehtoisesti. Keittiöstä saattaa kertyä esimerkiksi maitotölkkejä, lasipurkkeja ja säilykepurkkeja niin paljon, että niiden lajittelu ja kierrätys on perusteltua. Se edellyttää keräyssäiliöiden hankkimista ja niiden tyhjennyksen järjestämistä. Tyhjennyksestä voi tehdä sopimuksen jätteenkuljetusliikkeen kanssa, tai seurakunnan työntekijä voi viedä ne muiden huoltoajojen yhteydessä pakkausjätteen hyötykäyttäjille. Huomattakoon, että hyötyjätteen aluekeräyspisteet on normaalisti tarkoitettu vain kotitalouksille. Pakkaus- 90

92 jätteen vapaaehtoisesta kierrätyksestä saa 1 pisteen/jätejae. Kun jätehuoltoselvitystä ja -suunnitelmaa tehdään, kannattaa pohtia mahdollisuudet vähentää jätteiden määrää. Keittiöissä se voi merkitä pakkausten määrän vähentämistä, suurempia tukkupakkauksia, kerta-annospakkauksista luopumista, kertakäyttöastioiden käytön minimointia, annostelijan hankkimista maitotölkkien sijaan ja tavarantoimittajien kanssa palautuspakkausten käytöstä sopimista. Kuten jätehuoltoluvussa todettiin, jokainen toteutettu uusi jätteenvähennystoimi tuo 1 pisteen. Mikäli tässä mainitut lisätoimet on jo laskettu pisteisiin Jätehuolto-luvussa, niitä ei tietenkään lasketa enää uudelleen. Maksimipistemäärä on Muut toimenpiteet Jos keittiöiden ja ruokaloiden toimintaa on kehitetty ympäristöä säästävään suuntaan tavoilla, joita tässä ei ole mainittu, voi niistä laskea toimenpiteen painoarvon mukaan 1 10 pistettä. 91

93 10. Toimistotyö Minimi Jätehuoltoselvitys Energiaselvitys Ympäristömerkityt tuotteet Hankinnat Pisteet Paperin kulutuksen vähentäminen, 1 5 pistettä Kertakäyttötuotteiden vähentäminen 1 5 pistettä Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä Jätehuoltoselvitys Osana ympäristökatselmusta tehdään myös seurakunnan toimistotilojen katselmus. Toimistoissa kannattaa kiinnittää huomiota jätteiden ja energian lisäksi hankintoihin, paperinkulutukseen, kertakäyttötuotteisiin ja toimiston yleiseen siisteyteen ja viihtyisyyteen. Jätehuoltoluvussa mainittu selvitys tulee tehdä myös seurakuntien toimistoista. Siellä syntyy varsinkin paperijätettä, mutta jonkin verran myös pakkausjätettä, toimistotarvikejätettä ja ongelmajätettä. Jätteiden lajittelu ja hyötykäyttö tulee tehdä vähintään siinä laajuudessa, mitä kunnan jätehuoltomääräykset edellyttävät. Ongelmajätteet tulee aina kerätä erilleen muista jätteistä ja toimittaa ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Selvityksen ja jäteohjelman teon yhteydessä tulee kuulla työntekijöitä ja ideoida tapoja vähentää jätteiden määrää. Tässä yhteydessä kannattaa käydä läpi niitä vinkkejä, joita jätehuoltoluvussa on esitetty. Paperinkeräys Oy suosittelee, että toimistoissa lajiteltaisiin valkoinen toimistopaperi ja muu keräyspaperi erikseen. Niillä on erilaiset käyttökohteet keräyspaperina. Siksi keräyspaperia varten kannattaa työhuoneisiin laittaa 92

94 kaksi keräysastiaa (esim. pahvilaatikkoa tai lajittelulokerikkoa): toinen vaalealle toimistopaperille (kopiopaperi, ketjulomakkeet), toinen lehdille ja mainoksille. Tämä edellyttää tietysti sitä, että keräysliikkeen kanssa tehdään sopimus lajiteltujen paperien noudosta. Ruskea pahvi kannattaa kerätä koko kiinteistön yhteiseen pahvinkeräyspisteeseen. Työntekijöitä tulee informoida jätteiden lajittelusta ja ongelmajätteiden oikeasta käsittelystä. Keräysvälineissä tulee olla selkeät opasteet, mitä jätteitä niihin saa laittaa Energiansäästöohjeet Energiansäästöluvussa mainittu energiaselvitys tulee tehdä myös toimistotiloista. Niiden merkittävimpiä energiankuluttajia ovat lämmitys, ilmanvaihto, toimistolaitteet ja valaistus. Usein näissä katselmuksissa löytyy säästömahdollisuuksia, jotka eivät varsinaisesti edellytä investointeja, vaan toteutuvat säätöjä tai toimintatapoja muuttamalla. Tällaisia ovat esim. lämmityksen laskeminen yöaikaan ja viikonloppuina, ilmanvaihdon säätöjen tarkentaminen, kopiokoneiden ja tietokoneiden sammuttaminen pidempien poissaolojen ajaksi ja turhan valaistuksen vähentäminen. Laiteinvestointeja tehtäessä tulee energiansäästö ottaa yhdeksi valintaperusteeksi. Hehkulamppuja kannattaa vaihtaa pienoisloistelamppuihin ja perinteisiä loistevalaisimia ohuisiin ja energiatehokkaampiin T5-loisteputkiin. Myös elektronisten liitäntälaitteiden asentaminen loistelamppuihin alentaa sähkönkulutusta ja parantaa valon laatua. Kun suunnitellaan kokonaan uusia tiloja ja valaistusjärjestelmiä, tulisi sähkösuunnitelmilta vaatia korkeaa energiansäästötasoa. Ns. älykäs valaistuksenohjaus säästää parhaimmillaan jopa 70 % sähköä ja tarjoaa samalla parhaimman käyttömukavuuden. Älykkäässä valaistuksenohjauksessa otetaan automaattisesti huomioon esimerkiksi päivänvalon vaikutus ja valot sammuvat itsestään, kun niitä ei tarvita. Energiaselvitystä tehtäessä tulee kuulla työntekijöitä ja etsiä yhdessä heidän kanssaan säästökohteita. Energiaohjelman tuloksista informoidaan myös työntekijöitä ja jaetaan ohjeet siitä, miten jokainen voi omalta osaltaan vähentää energiankulutusta. Lisätietoja toimistojen energiansäästöstä: 93

95 10.3. Ympäristömerkityt tuotteet Pohjoismaisen ympäristömerkin kriteerit täyttäviä toimistotuotteita tulee suosia hankinnoissa. Ympäristömerkittyjä tuotteita on esim. seuraavissa tuoteryhmissä: kahvinsuodattimet, kertakäyttöparistot ja pienakut, kirjekuoret, paino- ja kopiopaperit, astianpesuaineet, kopiokoneet, kynät, käsipyyhkeet, pehmopaperit, hyllyt ja värikasetit. Lisätietoja: Hankinnat Toimistojen merkittäviä hankintoja ovat isot toimistolaitteet, kuten tietokoneet, tulostimet, kopiokoneet ja toisaalta erilaiset kalusteet. Hankintoja tehtäessä ja valmistajia kilpailutettaessa tulee yhdeksi valintakriteeriksi asettaa myös tuotteiden ympäristöominaisuudet. Tietokoneet oheislaitteineen voivat käyttää yhtä paljon sähköä kuin koko toimiston valaistus. Siksi tietokoneen sähkönkulutus käytön aikana ja lepotilassa tulisi olla mahdollisimman pieni. Tietokoneessa tulisi olla mahdollisimman hyvät automaattiset virransäästöominaisuudet. Kannettavien tietokoneiden sähkönkulutus on yleensä huomattavasti pienempi kuin pöytämallien. Litteät nestekidenäytöt kuluttavat vähemmän virtaa kuin perinteiset katodisädeputkinäytöt. Virrankulutus kasvaa näytön koon kasvaessa. Myös kirjoittimien sähkönkulutus vaihtelee huomattavasti, joten sitä kannattaa vertailla uusia kirjoittimia hankittaessa. Monipuolinen automatiikka säästää sekä sähköä että paperia. Verkkoon kytketty kirjoitin säästää laitekuluja. Kirjoittimessakin tulisi olla tehokas virransäästöohjelma, joka kytkee sen lepotilaan, kun laitetta ei käytetä. Kopiokoneet ovat usein päällä koko työpäivän, joten myös niiden sähkönkulutusta kannattaa vertailla ja vaatia niihin hyviä virransäästöominaisuuksia. Kaksipuoleisen kopioinnin helppous on tärkeä ominaisuus paperin säästön kannalta. Myös huollon toimivuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Faksien sähkönkulutus vaihtelee paljon, vaikka perusominaisuudet olisivat samoja. Siksi laitetta hankittaessa kannattaa vertailla kulutustasoja. Kan- 94

96 nattaa suosia laitteita joissa on alhainen lepotilan virrankulutus. Hyvä vaihtoehto erilliselle faksille on tietokoneeseen asetettava faksikortti tai faksin liittäminen tietokoneeseen, jolloin säästää aikaa ja paperia. Energy StarTM ja TCO ovat puolueettomia ympäristömerkkejä, joissa on raja-arvot mm. tietokoneiden, näyttöjen, kirjoittimien ja kopiokoneiden energiankulutukselle. Energy StarTM -merkin kriteerit liittyvät laitteiden energiankulutukseen, TCO-merkin myös käytön ergonomiaan ja työturvallisuuteen. Toimistokalusteita hankittaessa kannattaa pyrkiä kestäviin ja ajattomiin kalusteisiin, jotka ovat helppoja pitää puhtaana. Luonnonmateriaalit ovat kierrätyksen ja usein myös korjattavuuden kannalta parempia kuin keinomateriaalit. Eräillä toimistokalusteilla on Pohjoismainen ympäristömerkki, jonka kriteerejä voi käyttää hankinnoissa hyväksi. Lisätietoja: Näin Mikkelissä Mikkelin seurakuntien kaikissa toimistoissa on lajittelulokerikot keräyspaperille, tietosuojapaperille ja keskitetysti biojätteelle sekä keräyspiste pahvijätteelle. Jätehuollosta on henkilökunnalle annettu lajitteluohjeet. Kopiokoneet on varustettu lepoautomatiikalla. Niistä katkaistaan virta yöksi ja viikon lopuksi. Ohjeistuksella muistutetaan tietokoneiden ja kopiokoneiden sammuttamisesta yöksi. Lepotila-automatiikka toimii myös työpäivien aikana. Rikkoutuneiden hehkulamppujen tilalle vaihdetaan energiansäästölamput. Kopiopaperit on ympäristömerkittyjä, kirjekuoret uusiopaperista. Kopiokoneiden ja tulostimien värikasetit kierrätetään. Työntekijöillä on omat mukit. Tietokoneissa on sisäinen verkko, jossa välitetään yhteistä materiaalia. 95

97 PISTEET: Paperin kulutuksen vähentäminen Paperin valmistus on voimakkaasti ympäristöä kuormittavaa toimintaa. Suomalaiset kuluttavat paperia jopa 200 kiloa henkeä kohden vuodessa, kun kulutus kehitysmaissa missä tarve olisi suurin on vain 10 kiloa. Näistä syistä paperin kulutuksen tietoinen vähentäminen on perusteltua. Ympäristödiplomissa saa lisäpisteitä, kun paperin kulutuksen vähentäminen on otettu tavoitteeksi ja työntekijöiden keskuudessa on tehty konkreettisia päätöksiä keinoista. Pistemäärän voi arvioida välillä 1 5 riippuen toteutettujen keinojen määrästä ja vaikuttavuudesta. 96

98 10.6. Kertakäyttötuotteiden vähentäminen Kertakäyttötuotteet lisäävät jätekuormaa ja kuluttavat turhaan raaka-aineita ja energiaa. Toimistojen tyypillisiä kertakäyttötuotteita ovat kuulakärkikynät, tussit, kalvot, liimapuikot, muovimukit, kertakäyttöparistot ja värikasetit. Jos näitä vaihdetaan uudelleenkäytettäviin tuotteisiin, saa 1 pisteen/tuoteryhmä. Maksimipistemäärä on 5. Esimerkiksi vessojen käsipyyhkeet voidaan vaihtaa paperisista kangaspyyhkeisiin. Kertakäyttöiset konttoritarvikkeet voidaan korvata monessa yhteydessä kestäviin. Kertakäyttöisten muovimukien tilalle kannattaa hankkia työntekijöiden nimikkomukit, joiden pesemisestä jokainen vastaa itse. Kertaparistojen sijaan kannattaa hankkia ladattavia pienakkuja tai käyttää aina kun mahdollista verkkovirtaa. Kopiokoneiden ja tulostinten värikasetit voi täyttää uudelleen toimintaan erikoistuneissa liikkeissä. Toinen mahdollisuus on palauttaa kasetti sen valmistajalle, mikäli tämä kierrättää kasettien raaka-aineet uusiokäyttöön Muut toimenpiteet Toimistojen viihtyisyyttä voidaan parantaa lisäämällä huonekasvien tai luonnonvalon määrää. Toimistojen sisäilmaa voidaan parantaa poistamalla haitallisia materiaaleja. Sisustuksessa voidaan suosia ekologisia materiaaleja (massiivipuu, paperitapetit, luonnonmaalit, mehiläisvahat ja luonnonöljyt yms.). Näistä ja muista toimenpiteistä saa pisteitä 1 10 toimenpiteen vaikuttavuuden mukaan. Lisätietoja: Helsingin kaupungin ekotoimisto-opas: EKOTOIMISTO/F_EKO_TOIMISTO.HTM Hyötyjätepisteessä voi olla keräysastioita muillekin hyötyjätteille. Hyötyjätepisteestä saa 1 5 pistettä riippuen niiden määrästä ja lajittelun tehokkuudesta. 97

99 11. Hautausmaat ja viheralueet Minimi Ympäristöselvitys Hoito-ohjeet ja koulutus Jätehuollon järjestäminen Pisteet Hautausmaan kulttuurihistoriallisten arvojen inventointi, 5 pistettä Luonnonvaraisen hoidon alueet, 1 5 pistettä Luonnonmuistolehdot, 1 5 pistettä Perennat ja muut istutukset, 1 5 pistettä Haitallisten kemikaalien vähentäminen, 1 5 pistettä Vaihtoehdot muovisille hautakynttilöille, 1 5 pistettä Hyötyjätepisteet, 1 5 pistettä Kasteluveden vähentäminen, 1 5 pistettä Vähäpäästöiset työkoneet, 1 5 pistettä Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä Ympäristöselvitys Hautausmaiden toimintaa säädellään mm. hautaustoimilaissa, kirkkolaissa, terveydensuojelulaissa ja -asetuksessa. Hautausmaa perustetaan yleensä asemakaavoitetulle alueelle ja siinä on noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain säädöksiä mm. ympäristö- ja maisemavaikutusten huomioon ottamisesta. Hautausmaan perustamiseen liittyvät toimenpiteet voivat tapauksesta riippuen edellyttää rakennus-, toimenpide- tai maisematyölupaa. Myös vesilaissa on pohjavesien suojeluun liittyviä muuttamis- ja pilaamiskieltoja, jotka koskevat myös hautausmaita. Hautausmaan perustamisesta ja hautausmaiden laajennuksista tulee tehdä kirjallinen ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Jos hautausmaa perustetaan pohjavesialueelle, se vaatii ympäristöluvan, jolloin lupaehdoissa määritellään mm. se, miten estetään pohjavesien pilaantuminen ja terveys- 98

100 haittojen syntyminen. Myös vanhoille hautausmaille tehtäviin salaojitus- ja sadevesiviemäröinteihin on hankittava luvat. Näiden lainsäädännöllisten velvoitteiden lisäksi hautausmaiden ja viheralueiden hoidolla on suoria ympäristövaikutuksia, jotka tulee selvittää osana seurakunnan ympäristökatselmusta. Siinä arvioidaan alueiden luonto- ja kulttuuriarvot (kasvi- ja eläinlajit, niiden vaatimat elinympäristöt, rakennusten ja alueiden kulttuuriarvot). Selvityksessä kartoitetaan eri alueiden hoitotarve ja nykyiset hoitoluokitukset ja -käytännöt. Käytettyjen lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden ympäristövaikutukset tulee selvittää. Myös jätteiden määrät ja käsittelytavat tulee kartoittaa. Hautaustoiminnan keskusliitosta saa tietoa ympäristönäkökohdat huomioonottavista arkku- ja uurnamateriaaleista. Jos seurakunnalla on krematorio, sen päästöt ja mahdollisuudet minimoida niitä tulee myös selvittää. Ympäristönsuojeluasetuksen mukaan krematoriotoimintaan on oltava ympäristölupa Hoito-ohjeet ja koulutus Selvityksen pohjalta laaditaan tai päivitetään hautausmaiden ja viheralueiden hoito-ohjeet tai ohjeiden ympäristöosat. Tavoitteena on ohjeiden avulla kehittää hautausmaiden ja viheralueiden hoitoa luonnonmukaisemmaksi ja turvata arvokkaiden luontopiirteiden säilyminen. Tavoitteena voi olla elinympäristöjen monimuotoisuuden lisääminen ja viheralueiden biodiversiteetin kasvattaminen. Se voi toteutua esimerkiksi viheralueiden hoitoluokitusta kehittämällä, perustamalla niittyjä tai metsänaluskasvillisuutta ja siirtymällä joillakin alueilla kevyemmän hoidon vyöhykkeisiin. Käytössä olevat hautausmaat kuuluvat yleensä A1-hoitoluokkaan (tehokkaasti, viikoittain hoidettavat alueet). Voidaan selvittää, onko hautausmaiden reunavyöhykkeellä alueita, joita voidaan hoitaa kevyemmin. Myös hautausmaaksi varattujen alueiden ja käytöstä poistettujen alueiden hoito voi olla kevyempää. Hautausmaat ovat usein luonnostaan varsin monimuotoinen biotooppi. Tämän biodiversiteetin suojeleminen on ympäristöhoito-ohjeiden perustavoite. Ohjeiden avulla voidaan luonnon monimuotoisuutta pyrkiä lisäämään. Se voi tapahtua esimerkiksi suosimalla kotimaisia kasvilajeja ja luonnonvaraisia kasveja, vaalimalla perinteisiä kulttuurikasveja, turvaamal- 99

101 100 la lintujen pesimämahdollisuudet esimerkiksi eri lajeille sopivilla pöntöillä, jättämällä reuna-alueille hoitamattomia tai vähemmän käsiteltyjä vyöhykkeitä, joissa hyönteiset ja myös pieneläimet viihtyvät. Hautausmaille hankitaan paljon kasvien taimia. Niissä tulisi suosia kotimaisia, monivuotisia lajikkeita, jotka sopeutuvat Suomen ilmastoon ja tarvitsevat vähän lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Seurakunnan omissa istutuksissa kannattaa suosia perennoja kesäkukkien sijaan. Se olisi myös esimerkki hautoja hoitaville omaisille. Taimien jokakesäinen kasvatus kasvihuoneissa kuluttaa paljon energiaa, vettä, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Taimien ruukuista syntyy myös muovijätettä. Suuri osa ruukuista voidaan palauttaa kasvattajille uudelleenkäytettäväksi. Luonnonmukaisiin hoitomenetelmiin kuuluu mm. eloperäisten jätteiden kompostointi ja luonnonlannoitteiden käyttö. Maaperän lannoitus tulee perustua maaperän ravinnetason analyysiin, jolloin liikalannoitusta ei pääse tapahtumaan. Hidasvaikutteiset luonnonlannoitteet ovat suositeltavampia kuin nopealiukoiset keinolannoitteet, koska nopealiukoisista lannoitteista voi osa päätyä vesistöihin niitä rehevöittämään. Puutarhajätteet tulee hakettaa tai kompostoida. Rikkakasvit voidaan hävittää mekaanisesti tai muilla myrkyttömillä keinoilla. Torjunta-aineiden käyttö tulee rajoittaa mahdollisimman vähiin. Varastossa tulee olla torjunta-aineiden käyttöturvallisuustiedotteet, joihin aineita käyttävien henkilöiden tulee perehtyä. Suomessa saa käyttää vain rekisteriin merkittyjä torjunta-aineita. Lista rekisterissä olevista aineista löytyy Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen sivulta: Hautausmaiden ja viheralueiden kastelu kuluttaa paljon vettä. Jos hautausmailla ei ole omaa kaivoa, käytetään talousvettä ja sen puhdistus kuluttaa energiaa ja puhdistuskemikaaleja. Kastelutarpeeseen tulee kiinnittää huomiota ja suosia istutuksissa kuivuutta kestäviä kasvilajeja. Kasteluautomatiikan avulla kastelu voidaan suorittaa yöllä, jolloin haihdunta on vähäistä. Jos hautausmaa sijaitsee pohjavesialueella, tulee kunnan ympäristöviranomaisten kanssa selvittää mittausten tarve. Tästä on yleensä velvoite jo hautausmaan terveydensuojelulain mukaisessa päätöksessä. Ohjeita saa myös alueellisesta ympäristökeskuksesta. Hautausmaiden ja viheralueiden hoitokaluston kunto ja laatu vaikuttavat myös suoraan ympäristöpäästöihin. Ajoneuvojen, kaivureiden ja kuormaajien, traktoreiden, lakaisukoneiden, ruohonleikkureiden ja pienkojeiden päästöjä tulee seurata ja niiden kunnosta huolehtia. Poltto- ja voiteluaineina ja

102 moottoriöljyinä tulee käyttää ympäristön kannalta parhaita laatuja. Kulkuväylien liukkaudentorjuntaan käytetään sepeliä, hiekkaa ja suolaa. Sepeli ja hiekka ovat ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin suola, koska suolaa voi valua myös pohjavesiin. Hautausmailla ja kirkkopuistoilla on myös merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo. Siksi vanhojen kiviaitojen ja arvokkaiden rakennusten säilyttäminen ja niiden kunnosta huolehtiminen on seurakunnan velvollisuus. Seurakunnan tulee säilyttää myös sellaiset arvokkaat hautamuistomerkit, joista omaiset eivät enää huolehdi. Ympäristöohjeet ovat käytännön apuna työntekijöille. Jokaisen työntekijän on käytävä ne läpi. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi järjestämällä ympäristöhoidon koulutuspäivä. Näin Tampereella Tampereen seurakuntayhtymällä on seitsemän hautausmaata ja kaksi krematoriota. Niissä suoritettiin ympäristökatselmus vuonna Hautausmailta kertyvän kaatopaikkajätteen määrä on vähentynyt kymmenenteen osaan ennaltaehkäisyn ja lajittelun ansiosta. Jäteastiat on sekä eloperäiselle että sekajätteelle. Ainaishoitohaudoille on istutettu perennat. Muovisten hautakynttilänsuojien määrää on pyritty vähentämään suosittelemalla omaisille paikallisradion ja lehtien välityksellä ekokynttilöitä. Lannoituksessa on siirrytty kestolannoitteisiin, torjunta-aineet ovat biologisia ja rikkaruohot poistetaan mekaanisesti. Hautausmaiden reuna-alueille on jätetty hoitamattomia vyöhykkeitä, yhdellä hautausmaalla on luonnonmuistolehto ja toisella metsä hautausmaa. Linnuille on pesäpönttöjä. Kastelu hoidetaan automatiikalla yöaikaan. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla hautausmaalla järjestetään kesäisin opastettuja kävelykierroksia Jätehuollon järjestäminen Hautausmaiden ja viheralueiden hoidosta syntyviä jätteitä ovat mm. lehdet, risut ja muut puutarhajätteet, koneiden öljyt ja vastaavat huoltojätteet, lannoitteiden ja hoitoaineiden pakkausjätteet ja mahdolliset vanhentuneet erät sekä omaisten hautausmaalle tuomat hautakynttilät ja kukat. 101

103 102 Maatuvat puutarhajätteet tulee joko kompostoida hautausmaalla oman viherrakentamisen tarpeisiin tai toimittaa kunnan biojätteen keräykseen. Jos seurakunta vastaa kompostoinnista itse, tulee kompostointi järjestää asianmukaisesti. Kompostoinnin järjestämistapa tulee käydä ilmi jätehuoltoselvityksestä. Jos seurakunnalta ei löydy tarvittavaa asiantuntemusta, tulee ottaa yhteyttä kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen jätehuoltoneuvojiin. Koneiden öljyt ja vastaavat huoltojätteet ovat pääosin ongelmajätteitä ja ne tulee kerätä talteen ja toimittaa ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Työntekijät tulee opastaa lajittelemaan erilaiset ongelmajätteet ja niitä varten tulee olla lukolliset säilytystilat, joista jätettä ei voi päätyä maaperään tai vesistöön. Myös myrkylliset kasvinsuojeluaineet kuuluvat ongelmajätteisiin, mikäli niitä joudutaan hävittämään. Pakkausjätteet, muoviset hautakynttilät yms. maatumaton jäte kerätään sekajätteisiin, ellei sille ole hyötykäyttöä. Hautakynttilöiden suojuksista valtaosa on muovisia. Sen hyötykäyttö on ongelmallista, koska muovi on yleensä steariinin tahrimaa. Joillakin hautausmailla on lajiteltu muovijäte erikseen ja toimitettu energiajätteenä poltettavaksi. Myös steariinia on lajiteltu ja käytetty uudelleen esim. partiolaisten kynttilän valuuseen. Lajittelutempauksia voidaan järjestää esimerkiksi keväisin. Tärkeintä on kuitenkin pyrkiä vähentämään kynttilöistä ja myös kukkalaitteista syntyvää maatumatonta jätettä. Se on mahdollista suosimalla kestäviä tai maatuvia hautakynttilän suojuksia. Myös kukkalaitteisiin on tarjolla maatuvia kukkalaitteiden pohjia, nauhoja ym. sidontamateriaaleja. Seurakunta voi suositella näitä omaisille ja myös laitteita myyville kukkakaupoille ja kauppiaille. Ympäristödiplomissa edellytetään, että hautausmailla noudatetaan kunnallista jätehuoltomääräystä. Lisäksi edellytetään, että seurakunnassa on ryhdytty aktiivisiin toimenpiteisiin hautausmailta syntyvän maatumattoman hautakynttiläjätteen vähentämiseksi. Keinovalikoima on seurakunnan valittavissa: omaisten informointi, julkinen keskustelu aiheesta, uudelleenkäytettävien lyhtyjen tai kynttelikköjen suositteleminen tai muovin, metallin ja steariinin lajittelu hyötykäyttöön.

104 PISTEET: Hautausmaan kulttuurihistoriallisten arvojen inventointi Hautausmaan kulttuurihistoriallisten arvojen inventointi voidaan tehdä yhteistyössä kunnan tai maakuntamuseon kanssa. Inventointi tähtää hautausmaiden kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttämiseen. Inventointi on yleensä edellytyksenä vanhan hautausmaa-alueen uudelleenkäyttöön ottoon. Inventoinnista saa 5 pistettä Luonnonvaraisen hoidon alueet Hoidettu nurmikulttuuri on osa suomalaista hautausmaaperinnettä. Siitä ei voida luopua, mutta hautausmaiden ja puistojen reuna-alueille voidaan jättää luonnonmukaisesti hoidettuja niittymäisiä tai ketomaisia vyöhykkeitä, joissa hyönteiset, linnut ja pieneliöt viihtyvät ja jotka monipuolistavat hautausmaiden ilmettä. Niittyjen ja ketojen perustamisesta ja hoitamisesta saa lisätietoja maaseutukeskusten maisemanhoidon neuvojilta. Mikäli tällaisia alueita on tietoisesti jätetty, niistä saa 1 5 pistettä alueiden koon ja lukumäärän mukaan Luonnonmuistolehdot Luonnonmuistolehdolla tarkoitetaan tässä hautausmaata, joka ei ole puistomaisesti hoidettu käytävineen, nurmikoineen ja isoine hautamuistomerkkeineen, vaan metsämaan aluskasvillisuus on säilytetty mahdollisimman alkuperäisenä ja kulkeminen tapahtuu luonnonpoluilla. Tällainen hautausmaa mahdollistaa tavanomaista hautausmaata paremmin alkuperäisen metsäluonnon säilymisen ja metsästä voi ajan myötä kehittyä arvokas ikimetsä. Diplomissa saa 1 5 pistettä luonnonmuistolehdon tyyppisestä hautausmaasta. Pisteiden määrän voi arvioida alueen koon ja hautausten määrän perusteella. 103

105 11.7. Perennat ja muut istutukset Hautausmaan ja viheralueiden puidenhoitosuunnitelma oikeuttaa 3 pisteeseen. Jos seurakunta on omissa istutuksissaan vaihtanut kesäkukkia perennoihin ja muutenkin valinnut kotimaisia, kestäviä pensaita, puita ja muita lajikkeita, saa tästä 1 5 pistettä toiminnan laajuuden mukaan Haitallisten kemikaalien vähentäminen Ympäristölle tai terveydelle haitallisia kemikaaleja ovat kaikki ongelmajätteiksi luokitellut kemikaalit. Niitä on torjunta-aineissa, maaleissa, liuottimissa, moottori- ja voiteluöljyissä. Niiden käyttöä voi vähentää hoito - teknisin keinoin ja suosimalla haitattomampia kemikaaleja. Mikäli tässä on onnistuttu, saa seurakunta pisteitä. Ne voi arvioida siten, että kustakin aineesta, jonka käyttö on vähentynyt, saa 1 pisteen aina 5 pisteeseen saakka Vaihtoehdot muovisille hautakynttilöille Jos seurakunta voi osoittaa, että maatumattoman hautakynttiläjätteen määrä on vähentynyt seurakunnan toimien seurauksena, siitä saa 1 5 pistettä toiminnan vaikuttavuuden mukaan Hyötyjätepisteet Haudoilta kertyy niin maatuvaa jätettä (paperit, kukat, seppeleet ja muu puutarhajäte) kuin maatumatonta jätettä (muovia, kukkalaitteiden pohjia ja seppeleiden nauhoja). Usein kaikki jätteet kerätään sekajäteastiaan, mikä kuormittaa kaatopaikkaa. Hautausmaille voidaan järjestää hyötyjätepisteitä, joissa on kompostoituvalle biojätteelle oma keräyssäiliö. Isoilla hautausmailla hyötyjätepisteessä voi olla keräysastioita muillekin hyötyjätteille. Hyötyjätepisteestä saa 1 5 pistettä riippuen niiden määrästä ja lajittelun tehokkuudesta. 104

106 Kasteluveden vähentäminen Jos seurakunta on vähentänyt talousveden käyttöä automaattisella kastelulla tai muilla keinoin, saa tästä 1 5 pistettä riippuen keinojen laajuudesta Vähäpäästöiset työkoneet ja polttoaineet Vähäpäästöisiä työkoneita ovat mm. sähkökäyttöiset ja mekaaniset koneet tai aurinkoenergialla tms. saasteettomalla energialla toimivat laitteet. Myös katalysaattorit tai vastaavat pakokaasujen puhdistimet vähentävät päästöjä. Tällaisten työkoneiden käytöstä saa 1 5 pistettä, riippuen siitä miten paljon koneiden avulla on voitu vähentää saastuttavampien koneiden käyttöä. 105

107 Muut toimenpiteet Hautausmailla voidaan toteuttaa ympäristökasvatusta esimerkiksi opastettujen kierrosten ja talkoiden yhteydessä. Kirkkojen naakkakolonioiden elämä voidaan turvata sallimalla niiden pesiä vintillä tai kirkon tornin koloissa. Haittoja voidaan pitää kurissa järjestämällä niille sopivasti pesälaatikoita, joiden ohi ne eivät pääse peremmälle sottaamaan vinttiä. Vanhojen pappiloiden pihapiirissä ja puutarhassa on usein perinteisiä hyöty- ja koristekasveja, jotka ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Kun puutarhanhoito on jäänyt, harvinaiset kasvit ovat vähitellen rappeutuneet ja monet lajit kokonaan kadonneet. Jäljellä on silti monia kiinnostavia kasvilajeja, joista osa on myös levinnyt ympäröivään luontoon. Pappiloiden pihamiljöön luontokartoitus on haastava ja tärkeä tehtävä, johon kannattaa pyytää apua maaseutukeskusten maisemanhoitoneuvojilta tai paikallisilta kasvi harrastajilta. Perustietoja saa myös esim. Helsingin yliopiston kasvi - museosta. Näistä ja muista ympäristöhaittoja vähentävistä toimenpiteistä saa 1 10 pistettä toimenpiteen vaikuttavuuden mukaan. 106

108 12. Leiri- ja kurssikeskukset Minimi Ympäristöselvitys Ympäristöohjelma Jätehuollon järjestäminen Jätevesien käsittely Luontoarvojen suojelu Pisteet Biojätteiden kompostointi, 1 10 pistettä Pesäpöntöt ja luontopolut, 1 5 pistettä Vapaaehtoiset suojelukohteet, 1 10 pistettä Kuljetukset, 1 5 pistettä Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä Ympäristöselvitys Leirikeskusten, kurssikeskusten ja kesäkotien toiminta vaikuttaa monin tavoin luonnon tilaan. Usein keskukset ovat vesien rannoilla ja arvokkaiden luonnontilaisten alueiden keskellä. Haja-asutusalueella erityisesti jätehuollon huolellinen järjestäminen on tärkeää, koska päästöt vesistöön tai maaperään voivat vaikuttaa vahingollisesti lähiluontoon. Leirikeskukset toimivat myös ympäristökasvatuksen esimerkkeinä niin hyvässä kuin pahassa. Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunta tekee leirikeskustensa ja kesäkotien toiminnoista ympäristöselvityksen osana yleistä ympäristökatselmusta. Siinä tulisi kartoittaa ainakin seuraavat asiat: miten kiinteiden jätteiden lajittelu ja käsittely on järjestetty miten käymäläjätteet käsitellään miten jätevedet keittiöistä ja saunoista käsitellään onko alue pohjavesialueella ja miten pohjavesien seuranta on järjestetty 107

109 mikä on vesistöjen tila ja pääseekö alueelta jätevesiä vesistöön onko matkustajaveneissä septitankit vai miten veneiden jätehuolto on hoidettu millaisia luontoarvoja alueella on (metsälakikohteet, suojeltavat tai muuten arvokkaat luontotyypit, rannat, saaret, kasvillisuus, eläimistö, harvinaiset lajit, luonnonmuistomerkit) miten luontoarvot on otettu huomioon metsänkäsittely- tai muissa hoito-ohjeissa onko alueella luontopolkuja, miten kävijöitä opastetaan suojelemaan luontoa miten kuljetukset alueelle on järjestetty mikä on rakennusten kulttuurihistoriallinen arvo, toiminnallinen kunto ja energiankulutus Selvitys kannattaa tehdä katsastamalla alue ja sen toiminnot paikan päällä. Samalla voidaan haastatella keskuksen työntekijöitä ja mahdollisesti käyttäjiä. Luontoarvot on yleensä kartoitettu metsäsuunnitelman yhteydessä. Kovin pienille alueille (alle 2 ha) metsäsuunnitelmaa ei kuitenkaan kannata laatia, vaan luontoarvot voidaan inventoida erillisellä luontokartoituksella. Asiantuntija-apua voidaan pyytää esimerkiksi seudun ympäristökeskuksesta tai luonnonsuojeluyhdistyksestä. Myös jätevesien käsittelyn, veden laadun tai pohjavesien tilan tarkastamiseen voidaan tarvita asiantuntija-apua, jota saa paitsi ympäristökeskuksesta, myös paikallisesta vesiensuojeluyhdistyksestä Ympäristöohjelma Ympäristöselvityksen pohjalta kirjoitetaan leirikeskuksen / kurssikeskuksen / kesäkodin ympäristöohjelma, joka on osa yleistä ympäristöohjelmaa. Siinä asetetaan tavoitteet havaittujen ympäristöongelmien poistamiseksi ja esitetään keinot ja aikataulut, milloin parannukset tehdään. Osa toimenpiteistä on pieniä ja suhteellisen helposti hoidettavia, kuten esimerkiksi opasteet, luontopolut tai jätteiden kompostointi. Osa taas on suurempia ja vaatii enemmän selvittelyä ja myös rahaa. Tältä osin ohjelmassa voidaan esittää tavoitteita ja aikataulu. Esimerkiksi jos jätevesien puhdistuk- 108

110 sessa on ilmeisiä puutteita ja vanhanaikainen tekniikka, on selvitettävä vaihtoehtoiset puhdistusmenetelmät ja niiden kustannukset. Ympäristöohjelman pohjalta voidaan tehdä kunkin keskuksen omat ympäristöohjeet, joiden tulisi olla näkyvissä ja keskuksen työntekijöiden ja asiakkaiden tutustuttavissa. Niissä kerrotaan yleiset käyttäytymissäännöt jätteiden lajittelusta luontoarvojen vaalimiseen ja oikeaan luonnossa liikkumiseen Jätehuollon järjestäminen Jos leiri- tai kurssikeskus sijaitsee haja-asutusalueella, jätehuoltoa on vaikea järjestää yhtä tehokkaasti kuin keskitetyn jätteenkeräilyn alueella taajamassa. Siksi jätteiden synnyn ehkäisemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Se tarkoittaa mm. kertakäyttöastioiden, pakkausten, muovin ja muun maatumattoman materiaalin sekä ongelmajätteiden käytön minimointia. Jätteiden lajittelu tulee järjestää kunnan jätehuoltomääräysten mukaan. Leirikeskuksessa tulee lajitella jätteet ja toimittaa ne alueelliseen hyötyjätepisteeseen, mikäli tällainen on lähiseudulla. Puutarhajätteet tulee kompostoida. Se onnistuu avokompostissa. Biojätteiden käsittelyssä tulee noudattaa kunnan jätehuoltomääräyksiä. Yleensä näissä määräyksissä edellytetään biojätteen kompostointia tai erilliskeräystä, mikäli biojätettä syntyy runsaasti. Luontoon tai tunkioon biojätteitä ei saa heittää. Ongelmajätteet (esim. jäteöljyt, paristot, puutarhakemikaalit, maalit yms.) tulee aina kerätä talteen ja toimittaa ongelmajätteiden vastaanottopisteeseen. Leirikeskuksen henkilökunta tulee opastaa ongelmajätteiden tunnistamiseen ja käsittelyyn. Jätteiden polttaminen ei ole suositeltavaa. Kuitenkin tavanomaisia paperi- ja kartonkijätteitä voi polttaa, samoin tavanomaista polyeteenimuovia (esim. maitopurkeissa tai leipäpusseissa oleva muovi) voidaan polttaa pieniä määriä kerrallaan puiden seassa. Sekajätettä ei saa polttaa edes keskuslämmityskattilassa. 109

111 12.4. Jätevesien käsittely Jätevedet tulee käsitellä niin, että niistä ei aiheudu haitallisia valumia vesistöihin eikä pohjavesiin. Vuoden 2004 alussa tulivat voimaan uudet mää räykset haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä. Kaikki uudet kiinteistöt tulee rakentaa siten, että ne täyttävät uudet määräykset. Vanhat tulee saneerata uusien vaatimusten mukaisiksi vuoteen 2014 mennessä. Tämä merkitsee sitä, että mikäli seurakunnan leirikeskus ei ole viemärilaitoksen piirissä, vaan sillä on oma jätevedenpuhdistusjärjestelmä, ympäristökatselmuksessa on selvitettävä, täyttääkö se uusien määräysten vaatimukset. Uuden asetuksen mukaan pienpuhdistamon tulee puhdistaa jäteveden sisältämästä orgaanisesta aineesta 90 %, fosforista 85 % ja typestä 40 %. Jokaisen kiinteistönhaltijan on huolehdittava, että kiinteistöllä on vuoteen 2006 mennessä selvitys jätevesijärjestelmästä ja jätevesijärjestelmän käyttö- ja huolto-ohje. Tiedot selvitykselle ja käyttö- ja huolto-ohjeille asetettavista vaatimuksista saa jätevesiasetuksesta. Jos puhdistustehoa joudutaan parantamaan, on tehtävä suunnitelma uudesta jätevesijärjestelmästä ja esitettävä se kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Suunnitelman tekee vesihuoltoon perehtynyt ammattilainen. Jätevesihuollon voi järjestää usealla eri tavalla: Leirikeskus voidaan mahdollisesti liittää vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon. Kiinteistökohtainen käsittely voi perustua kuivakäymälään ja harmaavesien (pesuvedet) maaperäpuhdistukseen. WC-vedet voidaan johtaa umpikaivoon ja harmaavedet maaperäpuhdistukseen. Kaikki jätevedet voidaan johtaa yhteen ja puhdistaa ne maaperäimeyttämössä, maasuodattamossa tai pienessä laitepuhdistamossa. Perinteinen saostuskaivo ei ole riittävä menetelmä, mutta sitä tarvitaan myös maaperäpuhdistukseen perustuvissa käsittelyissä esivaiheena. Erilaisia menetelmiä kannattaa verrata ja valinta tehdä toiminnalliset, taloudelliset ja ympäristölliset näkökohdat sovittaen. 110

112 Veneiden jätevesihuolto vaatii erityishuomiota, jos leirikeskus sijaitsee saaressa tai seurakunnalla on purjeveneitä, partioaluksia tai matkustaja veneitä. Käymäläjätevettä ei saa päästää uusista ( tai sen jälkeen rakennetuista) veneistä veteen Suomen sisävesillä eikä aluevesillä. Vanhoissa WC:llä varustetuissa veneissä on oltava septitankki vuoden 2005 alusta lähtien. Septitankilla varustetun talteenottojärjestelmän sijasta veneessä voi käyttää kemiallista tai kuivakäymälää. Niitäkään ei saa tyhjentää veteen. Lisätietoja haja-asutusalueen jätevesien käsittelystä: Hyvä jätevesien käsittely - esite. Ympäristöministeriö Luontoarvojen suojelu Leirikeskusten lähiluonto on usein arvokasta paitsi virkistys- myös luonnonarvoilta. Mikäli luontokartoituksessa löytyy metsälain tai luonnonsuojelulain perusteella suojeltavia kohteita (ks. luku 13 Metsänhoito), niiden suojelu on laitettava vireille. Arvokkaiden kohteiden hoitoa varten on laadittava suunnitelma. Moni pienialainen kohde voi olla luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas, vaikka se ei ole lakisääteisesti suojeltu. Tällaiset kohteet on selvitettävä ja niiden säilyminen on pyrittävä turvaamaan. Se voi edellyttää paitsi metsänkäsittelyn muutoksia myös keskuksen henkilökunnan ja asiakkaiden opastamista luontokohteiden tunnistamiseen ja säästävään luonnossa liikkumiseen. Sitä edesauttavat kunnolliset opaskyltit, polut, pitkospuut soilla tai korpipaikoilla ja ympäristöohjeet ja kartta leirikeskuksen seinällä. Näin Turussa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän leirikeskuksessa tehtiin ympäristökatselmus keväällä Jätehuollossa havaittiin ongelmia, jotka laitettiin kuntoon: jätteen keräystä tehostettiin, jätteen avopoltto lopetettiin ja jätteenlajittelu ohjeistettiin. Jätevesien käsittelyä jouduttiin parantamaan, jotta jäte- 111

113 vesien valuminen maaperään estettiin. Biojäte kompostoidaan. Alueella on hoidettuja linnunpönttöjä ja luontopolkuja. Polut on suunniteltu luontoarvoja kunnioittaen. Alueen perinnemaisemaa on kunnostettu ja sitä hoidetaan lampaita ja hevosia laiduntamalla. Leirikeskuksen kuljetukset hoidetaan pääosin busseilla. Satamassa veneillä on mahdollisuus tyhjentää septitankit. PISTEET: Biojätteiden kompostointi Jos biojätteen erilliskeräily tai kompostointi ei ole kunnan jätemääräyksissä pakollista, mutta leirikeskuksessa se tehdään omatoimisesti, saa tästä 1 5 pistettä (riippuen siitä kuinka kattavaa toiminta on). Vesivessat eivät ole suositeltavia haja-asutusalueille, jos jätevesien puhdistus on hoidettu vajavaisesti tai vanhanaikaisella tekniikalla. Kompostoivat kuivakäymälät ovat ympäristön kannalta parempi vaihtoehto. Tosin ne edellyttävät enemmän vaivannäköä, tyhjentämistä ja säännöllistä huoltoa. Perinteinen ulkohuussi ei vielä täytä kompostikäymälän kriteerejä, koska siellä makki ei kompostoidu, vaan pakkautuu tiiviiksi massaksi ja mätänee. Ulkohuussin pohja on usein myös kosketuksissa maaperään ja sieltä valuu ravinteita lähiympäristöön. Ulkohuussi on muutettavissa kompostoivaksi käymäläksi suhteellisen yksinkertaisella remontilla. Siihen voidaan asentaa kompostisäiliö ja varustaa se kuivikeaineella, jota lisätään käynnin jälkeen ilmastamaan makkia ja poistamaan hajuja. Näin jäte alkaa kompostoitua. Käymäläjätteiden kompostoinnista saa 1 5 pistettä (riippuen siitä kuinka kattavaa toiminta on) Pesäpöntöt ja luontopolut Pesäpönttöjen tekeminen on hyvää leiriohjelmaa ja samalla sopivaa ympäristökasvatusta niin nuorille kuin aikuisille. Pesäpönttöjen teossa kannattaa olla yhteydessä lintuharrastajiin, jotta alueelle asennetaan oikean kokoisia pönttöjä siellä pesiville linnuille. 112

114 Myös luontopolut ovat oivallisia ympäristökasvatuksen välineitä. Luontopolut kasvi- tai eläintauluineen auttavat tunnistamaan niin tavanomaisia lähiluonnon kasveja kuin harvinaisuuksia. Luontopolkuja voidaan tehdä tai kunnostaa leiriläisten voimin. Näistä toimista saa 1 5 pistettä siten, että luontopolusta saa 2 pistettä ja pesäpöntöistä 1 3 niiden määrästä riippuen (jos pönttöjä on vain leirikeskuksen pihapiirissä, 1 piste, jos laajemmalla alueella 2 pistettä ja jos pönttöjä on myös useille lintulajeille 3 pistettä) Vapaaehtoiset suojelukohteet Vapaaehtoinen suojelu tarkoittaa tässä yhteydessä kohdetta, jota ei ole suojeltu metsälain tai luonnonsuojelulain nojalla, vaan seurakunnan metsäsuunnitelmassa, leirikeskuksen hoito-ohjeissa tai vastaavassa. Myös WWF:n perintömetsät kuuluvat vapaaehtoisiin suojelukohteisiin, niiden osalta asiasta 113

115 sovitaan WWF:n kanssa (ks. luku 13 Metsänhoito). Leirikeskuksen alueella voi olla arvokkaita puuyksilöitä, luonnonmuodostelmia, kallioita tai pienialaisia harvinaisia biotooppeja, joiden säästäminen on paikallisesti tärkeää. Myös rantakasvillisuus, vanha laidunniitty, puukujanne tai historiallinen rakennus voivat olla tällaisia kohteita. Tällaisista vapaaehtoisesti suojelluista kohteista saa 1 10 pistettä kohteiden laajuuden perusteella Kuljetukset Leirikuljetukset tulisi hoitaa bussilla tai muulla ryhmäkuljetuksella, koska henkilöautoilu kuluttaa matkustajaa kohden enemmän polttoainetta ja aiheuttaa enemmän päästöjä. Myös tapahtumiin (esim. jumalanpalvelukset tai rippileirin vierailupäivät) tulisi järjestää yhteiskuljetuksia. Seurakunta voi vaikuttaa myös siihen, että leirikeskuksen kautta kulkee julkisen liikenteen vuoroja. Jos sellaisia ei ole lainkaan, niitä voidaan esittää paikalliselle liikenneyhtiölle. Jos paikan ohi kulkee bussivuoroja, niiden aikatauluja voidaan yrittää sovittaa paremmin leiritapahtumiin sopiviksi. Joukkoliikenneyhteyksien sujuvuudesta saa diplomissa pisteitä siten, että säännöllisistä julkisen liikenteen yhteyksistä saa 1 5 pistettä riippuen liikenteen sujuvuudesta ja siitä, paljonko sitä käytännössä käytetään. Jos leiriläiset kuljetetaan ryhmäkuljetuksella, saa siitäkin 1 5 pistettä riippuen siitä, kuinka suuri osa leiriläisistä (henkilökunta mukaan lukien) ryhmäkuljetusta käyttää Muut toimenpiteet Muista leirikeskuksen ympäristöä kohentavista tai ympäristöhaittoja vähentävistä toimenpiteistä saa 1 10 pistettä toimenpiteen vaikuttavuuden perusteella. Tällaisia toimia voivat olla rannan luonnontilan palauttaminen, järven kunnostus, lämpökäsitellyn tms. puun käyttö ulkokalusteissa kestopuun sijasta, rakennusten suojaaminen perinteisillä luonnonmaaleilla, ympäristötaulun tekeminen leirikeskuksen pihalle, ympäristönhoitotalkoot yms. 114

116 13. Metsänhoito Minimi Metsälain ympäristönormien noudattaminen Luonnonsuojelulain noudattaminen Metsien sertifiointi Isojen petolintujen pesien säästäminen Pisteitä Osallistuva metsäsuunnittelu, 2 pistettä Vastuuhenkilöiden koulutus, 1 5 pistettä Luonnonmuistomerkin tai luonnon-suojelualueen perustaminen, 2 15 pistettä Perintömetsä, 5 pistettä Metsien ennallistaminen, 5 10 pistettä Kesähakkuiden lopettaminen, 5 pistettä Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä Metsälain ympäristönormien noudattaminen Seurakunnan metsiä tulee hoitaa metsälain tavoitteiden toteuttamiseksi vahvistetun metsäsuunnitelman mukaisesti (Kirkkojärjestyksen 15 luvun 8 a :n 1 momentti). Näin ollen seurakunnalla tulee olla voimassa oleva metsäsuunnitelma. Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunnan metsiä hoidetaan metsälain mukaisesti ja erityisen tärkeät elinympäristöt on kartoitettu, niiden sijainti on merkitty metsäsuunnitelmaan ja niiden hoidosta on annettu ohjeet. Mikäli on epäiltävissä, että jossain hakkuukohteessa on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, tulee tästä ilmoittaa hakkuuta varten tehtävässä metsänkäyttöilmoituksessa, jolloin metsäkeskus ratkaisee asian ja kohteella sallitut toimenpiteet. 115

117 Metsälain luontokohteet Metsälain tavoitteena on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä metsänhoito. Laki pyrkii turvaamaan metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisen. Lain 10 :ssä luetellaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3) rehevät lehtolaikut; 4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5) rotkot ja kurut; 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Luonnonsuojelulain noudattaminen Ympäristödiplomissa edellytetään, että luonnonsuojelulaissa määritellyt suojeltavat luontotyypit on suojeltu tai kartoitettu ja ilmoitettu alueelliselle ympäristökeskukselle. Myös valtakunnallisiin luonnonsuojeluohjelmiin ja Natura-ohjelmaan kuuluvat seurakuntien mailla olevat kohteet tulee joko olla suojeltu tai varauduttu suojelemaan. Ne tulee merkitä esim. metsäsuunnitelmiin. Alueellinen ympäristökeskus päättää, mitkä ovat luonnonsuojelulain tarkoittamia suojeltuja luontotyyppejä. Mikäli tällaisia alueita on seurakunnan mailla, niitä on hoidettava ympäristöviranomaisten ohjeiden mukaan. Niin metsälaissa kuin luonnonsuojelulaissa luetellut suojeltavat luontotyypit ovat yleensä hyvin pienialaisia, muutaman hehtaarin suuruisia tai vieläkin pienempiä kohteita, joiden taloudellinen merkitys on vähäinen. Jos tällaisten kohteiden suojelemisesta aiheutuu merkityksellistä haittaa, maanomistajalla on oikeus saada siitä valtiolta täysi korvaus. Myös kirkkohallitus on yleiskirjeessään 14/1999 kehottanut seurakuntia ilmoittamaan tällaiset kohteet alueellisille ympäristökeskuksille. Niistä saa lisätietoa aiheesta. Ympäristökeskusten yhteystiedot: 116

118 Luonnonsuojelulain suojelemat luontotyypit Luonnonsuojelulaissa on myös metsänhoitoon liittyviä määräyksiä. Lain 29 :ssä luetellaan suojellut luontotyypit, joita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; pähkinäpensaslehdot; tervaleppäkorvet; luonnontilaiset hiekkarannat; merenrantaniityt; puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit; katajakedot; lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät Metsien sertifiointi Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunnan metsät on sertifioitu. Kirkkohallitus suosittaa kaikkien metsää omistavien seurakuntien olevan mukana kansallisessa metsäsertifioinnissa (Kirkkohallituksen yleiskirje 14/1999). Metsäsertifioinnilla halutaan osoittaa metsätuotteiden ostajille ja kuluttajille, että puu on kasvanut kestävän kehityksen mukaan hoidetussa metsässä. Puolueeton osapuoli arvioi, harjoitetaanko metsätaloutta ennalta sovittujen vaatimusten mukaisesti. Suomessa on käytössä kaksi sertifiointijärjestelmää: kansallinen metsäsertifiointijärjestelmä (FFCS, Finnish Forest Certification System), jota tukevat metsänomistajat ja metsäteollisuus. ns. hyvän metsänhoidon sertifikaatti (FSC, Forest Stewardship Council), jota tukevat ympäristöjärjestöt. Järjestelmissä on eroja, mutta molemmat täyttävät tässä diplomissa asetetut kestävän metsänhoidon kriteerit. Seurakuntien metsät on yleensä sertifioitu FFCS-järjestelmän mukaan. 117

119 Lisätietoja: FFCS-sertifikaatti: FSC-sertifikaatti: Isojen petolintujen ja liito-oravien pesien säästäminen Isojen petolintujen tunnetut pesät tulee merkitä metsäsuunnitelmaan ja säästää hakkuilta. Lainsäädännön mukaan lintujen pesäpuut ovat rauhoitettuja, kun viranomainen on merkinnyt ne. Suuren petolinnun eli kotkan, meri - kotkan, kiljukotkan, pikkukiljukotkan ja kalasääsken pesäpuu on aina rauhoitettu, jos pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä. Myös liito-oravien pesä- ja levähdysalueet on luonnonsuojelulain mukaan säilytettävä. Pelkän pesäpuun säästäminen ei riitä, vaan myös riittävä suojametsikkö on jätettävä pystyyn. Usein tällaiset pesäpaikat ovat muutenkin hienoja luontokohteita, jotka on syytä säilyttää. Pesäpaikoista saa tietoa paikallisilta ornitologeilta. Heistä puolestaan saa tietoa lintutieteellisistä yhdistyksistä tai Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistosta. Lisätietoja: Bird Life Suomi Suomen luonnonsuojeluliitto 118

120 PISTEET: Osallistuva metsäsuunnittelu Osallistuvalla metsäsuunnittelulla tarkoitetaan prosessia, jossa ovat mukana seurakuntien metsien hoidosta ja käytöstä kiinnostuneet tahot. Seurakuntien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden lisäksi näitä tahoja voivat olla kunnan kaavoitus- ja ympäristölautakunnat, paikalliset luonto- ja nuorisojärjestöt, metsästys- ja riistanhoitoyhdistyksen sekä media. Realistisen lähtökohdan suunnittelulle loisi tutustumisretkeily seurakunnan metsiin. Retken yhteydessä voitaisiin antaa vanhoihin metsäsuunnitelmiin tukeutuen tietoisku metsien kehityksestä menneisyydessä ja ennakoida metsien tulevaa kehitystä. Keskusteluissa tulisi kartoitettua eri tahojen näkemyksiä ja mahdollisia ristiriitoja. Retkeilyn lisäksi osallistuva suunnittelu edellyttää ainakin yhden suunnittelukokouksen pitämistä, johon kutsuttaisiin kaikki asiasta kiinnostuneet. Osallistuvasta metsäsuunnittelusta saa 2 pistettä Vastuuhenkilöiden koulutus Mikäli metsänhoidosta vastaavat seurakunnan työntekijät tai metsäsuunnitelman tekijät ovat saaneet lisäkoulutusta metsälain ja luonnonsuojelulain mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja muiden luontokohteiden tunnistamiseen tai ekologisesti kestävään metsänhoitoon ylipäätään, saa tästä 1 5 pistettä riippuen koulutuksen laajuudesta ja henkilöstön määrästä. Esimerkiksi metsäkeskusten järjestämän luonnonhoitotutkinnon suorittamisesta saa 5 pistettä Luonnonmuistomerkin tai luonnonsuojelualueen perustaminen Jos seurakunnan mailla on erityisen arvokkaita luontokohteita, joita ei ole suojeltu luonnonsuojelulain perusteella tai jotka eivät ole valtakunnallisissa luonnonsuojeluohjelmissa, ne voidaan rauhoittaa vapaaehtoisesti luonnonmuistomerkeiksi tai luonnonsuojelualueiksi. Luonnonsuojelulain 23 :n mukaan puu, puuryhmä, siirtolohkare tai muu niitä vastaava luonnonmuodostuma, jota sen kauneuden, harvinaisuuden, 119

121 maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun vastaavat syyn vuoksi on aihetta erityisesti suojella, voidaan määrätä rauhoitetuksi luonnonmuistomerkiksi. Kunta päättää alueen omistajan hakemuksesta tai suostumuksella yksityisen omistamalla maalla olevan luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta. Luonnonsuojelualue perustetaan yksityisen maalle maanomistajan hakemuksesta ja alueellisen ympäristökeskuksen päätöksellä. Jos alue sisältyy valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan, ympäristökeskus voi perustaa suojelualueen myös ilman maanomistajan hakemusta tai suostumusta. Suojeltava alue voidaan rauhoittaa myös määräaikaisesti. Lisä - tietoja saa alueelliselta ympäristökeskukselta. Jos seurakunta on vapaaehtoisesti suojellut luonnonmuistomerkkejä, se saa siitä 2 pistettä/kohde. Jos seurakunta on perustanut luonnonsuojelualueen, se saa siitä 10 lisäpistettä. Jos alueen koko on yli 100 hehtaaria, pisteitä saa 15. Pisteitä saa vapaaehtoisesti suojelluista alueista, ei lakisääteisesti suojelluista alueista Perintömetsä WWF:n Perintömetsä-kampanjan tavoitteena on edistää vapaaehtoista metsiensuojelua ja erityisesti vanhojen metsien suojelua Etelä-Suomessa. Kampanja on suunnattu perhemetsänomistajille, mutta myös yritysten, kuntien ja seurakuntien toivotaan liittyvän mukaan. Perintömetsäsopimus tehdään metsänomistajan ja WWF:n välisenä luottamuksellisesti. Allekirjoituksellaan metsänomistaja sitoutuu suojaamaan perintömetsänsä toimenpiteiltä, jotka vaarantaisivat sen luonteen tai luonnonarvot. Sopimus on luonteeltaan lähinnä moraalisesti velvoittava ja metsänomistaja voi halutessaan purkaa sen. Kirkkohallitus on suhtautunut myönteisesti Perintömetsäkampanjaan ja suositellut seurakunnille osallistumista siihen (yleiskirje 14/1999). Varsinkin metsälain 10 :ssä mainitut erityisen tärkeät elinympäristöt sekä leirikeskusten lähiympäristöt voivat olla Kirkkohallituksen mukaan sopivia perintömetsäkohteita. Perintömetsästä saa 5 pistettä. Lisätietoja: Suomen WWF 120

122 13.9. Metsien ennallistaminen Kun metsiä on Suomessa vuosikymmeniä hoidettu varsin tehokkaasti, ne ovat yksipuolistuneet. Metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi on alettu ennallistaa eli palauttaa luonnontilaan eräitä suojelumetsiä. Metsäpalot, tuulenkaatoalueet, monikerroksellinen puustorakenne, lahopuut ja kuolleet maapuut ovat tyypillisiä metsäluonnon piirteitä, jotka tehometsätalous on karsinut pois. Ennallistamisessa niitä pyritään palauttamaan metsään mm. kulotuksen, pienaukkojen ja puiden vahingoittamisen (lahopuun synnyttämisen) avulla. Myös soita on ennallistettu tukkimalla suo-ojia. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelutarvetyöryhmä suositteli vuonna 2000 ennallistamisen lisäämistä. Samalla se kuitenkin edellytti asian lisätutkimuksia. Ennallistaminen edellyttääkin huolellista suunnittelua ja asiantuntemusta. Eräs mahdollisuus on jättää sellaiset suo-ojat perkaamatta, joiden kaivamisella ei ole ollut suota kuivaavaa vaikutusta. Rehevän, runsasta puustoa kasvavan suon ennallistaminen edellyttää puuston poistamista. Ennallistamisprojekteista seurakunta saa 5 10 pistettä kohteen laajuudesta riippuen. Lisätietoja: Suomen ympäristökeskus Kesähakkuiden lopettaminen Kesähakkuiden takia tuhoutuu paljon lintujen ja muiden eläinten pesiä. Pesäpuita kaadetaan ja koneiden melu häiritsee pesintää. Kesähakkuut saattavat heikentää myös uhanalaisten lajien kantoja. Koska kesällä ei ole routaa suojaamassa maan pintaa, metsäkoneet möyrivät syvemmällä ja vaurioittavat herkemmin pystyyn jätettäviä puita. Juuristovauriot edesauttavat sienitautien leviämistä. Kesähakkuisiin liittyviä ongelmia selvitteli maa- ja metsätalousministeriön asettama Kesähakkuutyöryhmä Se katsoi, että kesähakkuita ei ole tarvetta lopettaa, mutta lintujen pesinnälle aiheutettuja haittoja voidaan vähentää välttämällä hakkuita lintuvaltaisissa metsiköissä, suurten petolintujen pesien läheisyydessä ja merkitsemällä harvinaisten lintulajien pesäpuut ympäristöviranomaisten ohjeiden mukaan. 121

123 Seurakunta voi vapaaehtoisesti siirtää hakkuut kesäkaudesta syksyyn ja talveen. Tästä saa 5 pistettä. Lisätietoja: Suomen luonnonsuojeluliitto ( ja alueelliset metsäkeskukset Muut toimenpiteet Esimerkkejä muista pisteisiin oikeuttavista toimista ovat hakkuutähteiden korjaaminen energian tuotantoon, metsäretkien järjestäminen, metsien virkistyskäytön edistäminen tai haukkojen ja pöllöjen pesäpuiden säästäminen. Myös haitallisten pienpetoeläinten, kuten villiminkkien, pyynti on kannatettavaa luonnonhoitoa. Villiminkkien pyyntiin voi hakea loukkupyyntiluvan. Näistä ja muista ympäristönhoitotoimista saa 1 10 pistettä toiminnan vaikuttavuuden mukaan. 122

124 14. Liikenne Minimi Liikenneselvitys Ajoneuvojen energiankulutus ja huolto Ympäristöominaisuudet hankinnoissa Polttoaineen valinta Pisteet Taloudellisen ajotavan koulutus, 1 5 pistettä Kimppakyydit ja yhteiskuljetukset, 1 5 pistettä Kevyt- ja joukkoliikenteen lisääminen, 1 10 pistettä Toimintojen logistiikan kehittäminen, 1 5 pistettä Muut toimenpiteet, 1 10 pistettä Liikenneselvitys Liikenteellä on monien positiivisten vaikutustensa lisäksi merkittäviä ympäristöhaittoja, kuten pakokaasupäästöt, energian kulutus, teiden ja muiden liikennealueiden rakentaminen ja onnettomuudet. Erityisesti auto- ja lentoliikenteen jatkuva kasvu on ympäristön kannalta ongelmallista. Osana ympäristökatselmusta tulee tehdä myös seurakunnan toimintojen liikenne- ja kuljetusselvitys. Sen tavoite on kartoittaa, onko liikennetarpeet hoidettu ympäristön ja myös toimintojen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla vai voitaisiinko liikennettä ja kuljetuksia tehostaa tai lisätä ympäristön kannalta edullisten kulkumuotojen osuutta. Selvitys voidaan tehdä paikallisten olosuhteiden mukaisesti keskittyen niihin seikkoihin, joilla on ilmeisesti suurin merkitys. Tällaisia voivat olla työmatka-ajot, sisäiset kuljetukset, ajoneuvojen kunto, joukkoliikenteen käyttö tai kevyen liikenteen olosuhteet sekä yleisesti mahdollisuudet liikenteen vähentämiseen. 123

125 Tässä muistilista asioista, joita liikenneselvityksessä voidaan kartoittaa: Seurakunnan autojen ikä, kunto, huoltovälit, päästötasot, ajokilometrit. Työntekijöiden työmatkaliikenne: millä kulkuneuvolla, kuinka pitkät työmatkat, onko vaihtoehtoja? Kuinka paljon työntekijöille aiheutuu työstä johtuvia matkoja, paljonko niistä hoidetaan autolla, paljonko muilla kulkuvälineillä? Onko auton käytölle vaihtoehtoja? Kimppakyydin yleisyys. Logistiikan tehokkuus: sisäisten kuljetusten määrä, toimintojen sijainti, onko turhaa hajautusta? Miten kuljetukset leirikeskuksiin, retkikohteisiin yms. on järjestetty? Vammaisten liikkumisesteet seurakunnan tiloissa. Pääseekö kaikkiin seurakunnan tiloihin ja tilaisuuksiin julkisilla kulkuneuvoilla? Seurakunnan tilaisuuksiin tulisi päästä aina ilman omaa autoa. Kevyen liikenteen käytön yleisyys ja helppous: pyörätelineet, suihkut, vaatteiden vaihtotilat? Parkkialueiden tila: siisteys, riittävyys, lohkolämmittimet, turvallisuus. Selvityksen pohjalta asetetaan tavoitteet ja konkreettiset kehittämis kohteet ympäristöohjelmaan. 124

126 14.2. Ajoneuvojen energiankulutus ja huolto Autojen ja työkoneiden energiankulutus on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa päästöjen määrään ja joka myös kertoo paljon välineen kunnosta. Siksi polttoaineen kulutusta tulee seurata säännöllisesti ja pitää kulutus kohtuullisella tasolla. Säännöllinen huolto auttaa pitämään polttoaineen kulutuksen tasaisena. On laskettu, että pitkään huoltamatta ollut auto kuluttaa keskimäärin 0,25 litraa/100 km enemmän polttoainetta kuin huollettu auto. Väärät säädöt lisäävät kulutusta ja aiheuttavat epätäydellistä palamista ja näin lisäävät haitallisia päästöjä. Ympäristödiplomissa edellytetään, että seurakunnan omien ajoneuvojen energiankulutuksen seuranta on hoidettu esim. ajopäiväkirjan avulla ja määräaikaishuollot on järjestetty Ympäristöominaisuudet hankinnoissa Autoja ja työkoneita hankittaessa tulee ympäristöominaisuudet ottaa yhdeksi tärkeäksi valintakriteeriksi. Se tarkoittaa huomion kiinnittämistä varsinkin ajoneuvojen polttoaineen kulutukseen, pakokaasujen puhdistustekniikkaan ja alhaisiin päästötasoihin sekä oikeaan kokoluokkaan ja moottoritehoon ajoneuvon käyttöön nähden. 125

127 Motiva julkaisee tietokantaa, jossa on kaikkien Suomessa myytävien automallien päästö- ja kulutustiedot: Autojen huoltoon on olemassa pohjoismaisen ympäristömerkin saaneita tuotteita, kuten pesuaineita. Myös eräillä autonpesuasemilla on ympäristömerkki. Sikäli kuin se on mahdollista, näitä tulee suosia auton huoltotöissä Polttoaineen valinta Ajoneuvoissa ja työkoneissa tulee käyttää puhtainta markkinoilla olevaa bensiiniä ja dieseliä. Tällaisia ovat esimerkiksi ns. runsashappinen bensiini, rikitön diesel ja pienmoottoreita varten suunniteltu vihreä bensiini. Ne sisältävät vähemmän haitta-aineita, palavat puhtaammin kuin perinteiset polttoaineet ja alentavat haitallisia pakokaasupäästöjä. Myös moottoriöljyistä tulee käyttää puhtaimpia vaihtoehtoja, kuten täyssynteettisiä öljyjä. Näin Tampereella Tampereen seurakuntayhtymän ympäristötoimikunta on osallistunut kansainvälisen autottoman päivän tapahtumiin. Vuonna 2002 seurakunta kannusti työntekijöitään saapumaan autottomana päivänä polkupyörällä töihin. Kaikille pyöräilijöille tarjottiin kakkukahvit. Paikallinen sanomalehti noteerasi tapahtuman näkyvästi etusivulla. Autolla tulleet nurisivat, kun joutuivat maksamaan kahvista. PISTEET: Taloudellisen ajotavan koulutus Säästävällä ajotavalla voi vaikuttaa merkittävästi polttoaineen kulutukseen. Varsinkin kaupunkiajossa sillä on suuri merkitys. Mahdollisimman tasainen ajotyyli, turhien kiihdytysten ja jarrutusten välttäminen, tilanteiden ennakointi, ajoreittien suunnittelu ja asiointimatkojen yhdistäminen, ylimääräisen 126

128 kuorman poistaminen autosta ja talvella moottorin esilämmitys lohkolämmittimellä ovat esimerkkejä seikoista, jotka vaikuttavat ratkaisevasti polttoaineen kulutukseen. Useat autokoulut järjestävät nykyään taloudellisen ajotavan koulutusta, eli ns. EcoDriving-kursseja. Seurakunta voisi tilata tällaisen kurssin varsinkin niille työntekijöille, jotka joutuvat ajamaan työnsä takia paljon autolla. Pisteitä 1 5 riippuen siitä, kuinka suuri osa työssä autoa käyttävistä työntekijöistä kurssin on käynyt. Lisätietoja: Kimppakyydit ja yhteiskuljetukset Ajoreittien, aikataulujen ja kuljetusten suunnittelulla voidaan minimoida liikkumistarvetta. Etukäteen sovitut kimppakyydit kokouksiin ja tilaisuuksiin vähentävät oleellisesti kokonaisajokilometrien määrää. Työmaakokouksien ja palavereiden vakiokysymykseksi kannattaa ottaa: kenen autolla mennään? Leireille ja retkikohteisiin tulisi aina järjestää yhteiskuljetus. Se voi olla bussi- tai junamatka, mutta myös henkilöautoilla tapahtuva kimppakyyti. Autoilun vähentymistä voi mitata vuosittaisten ajokilometrien määrällä. Monilla liikennöitsijöillä on nykyään laatu- ja ympäristösertifikaatteja. Sellaisia kannattaa suosia. Kimppakyytien ja yhteiskuljetusten toimivuudesta voi laskea 1 5 pistettä oman arvion mukaan. Arvion kriteerinä voi käyttää sitä, paljonko yhteiskulku on vähentänyt autoilun tarvetta ja vuosittaisia ajokilometrejä Kevyt- ja joukkoliikenteen lisääminen Kävely ja pyöräily ovat suositeltavimpia kulkumuotoja niin ympäristön kuin kulkijan terveyden kannalta. Kiireisenä työpäivänä kävelyvauhti riittää vain lyhyisiin matkoihin, mutta pyöräily on varsinkin kaupungeissa muutaman kilometrin matkoilla käytännössä yhtä nopea väline kuin auto. 127

129 Seurakunta voi edistää työntekijöiden siirtymistä auton ratista pyörän satulaan monin tavoin (suluissa toimenpiteestä saatavat pisteet): Pyörille voidaan rakentaa hyvät säilytystilat, mielellään katolliset, joihin pyörät voi lukita. (2). Pyöräilijöiden käytössä tulisi olla suihku- ja vaatteidenvaihtotilat (1). Kevyen liikenteen reittien turvallisuuteen ja toimivuuteen voidaan kiinnittää huomiota tekemällä asiasta aloitteita kunnalle (2). Työntekijöiden käyttöön voidaan hankkia yhteisiä polkupyöriä asiointimatkoja varten (3). Työnantaja voi hankkia työntekijöille bussin tai muun julkisen liikennevälineen kausikortin, jolla voi ajaa työaikana tapahtuvia matkoja (3). Kokouksia ja palavereita ei järjestetä paikoissa, jonne ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla (2). Seurakunta voi osallistua kansainväliseen Autoton päivä -tapahtumaan (22.9.) tms. kampanjoihin kevyen liikenteen edistämiseksi (2). Lisätietoja: 128

130 Diplomia hakiessa näistä tai muista toimenpiteistä kevyen liikenteen edistämiseksi voi laskea toiminnan vaikuttavuuden mukaan 1 10 pistettä Toimintojen logistiikan kehittäminen Isoissa seurakunnissa sisäiset kuljetukset muodostavat merkittävän osan liikennetarpeesta. Silloin on syytä selvittää erityisesti kuljetuskaluston kuntoa, toimintojen sijainnin tarkoituksenmukaisuutta ja kuljetusten logistista tehokkuutta. Jos näissä asioissa päästään tehokkaampiin ja myös ympäristösäästöjä tuoviin ratkaisuihin, voi niistä laskea 1 5 pistettä Muut toimenpiteet Muista liikennetarvetta vähentävistä tai liikenteen ympäristöhaittoja vähentävistä ja liikenneturvallisuutta lisäävistä toimenpiteistä saa pisteitä 1 10 toimenpiteen vaikuttavuuden mukaan. 129

131 Mistä saa tietoa lisää? Kirkon nettisivuilla on ympäristödiplomin kotisivu, jossa on ajankohtaista, päivitettyä tietoa osoitteessa Diplomin saaneilta seurakunnilta (lueteltu luvussa Lukijalle, päivitetty versio löytyy nettisivuilta). Kirkon ympäristödiplomin seurantaryhmän jäseniltä (nimet löytyvät luvusta Lukijalle). Kirkkohallituksesta yhteiskuntatyön sihteeri Ilkka Sipiläiseltä, puhelin (09) , 130

132 Liite 1 Tiivistelmä ympäristödiplomin kriteereistä Tässä taulukossa on lyhyenä luettelona kuvattu ympäristö diplomin minimikriteerit sekä pisteet. Taulukkoa voi käyttää muistilappuna, josta voi tarkistaa, mitkä toimenpiteet on tehty tai tulisi tehdä. Siihen on hyvä merkitä vastuuhenkilöt tai toimielimet ja aikataulut päivämäärineen. Taulukkoon merkitään myös seurakunnan keräämät pisteet. Auditoija käy ne läpi ja antaa omat pisteensä. Minimikriteereiden täyttämisen lisäksi seurakunnan on kerättävä vähintään 100 pistettä. Taulukon numerointi viittaa ympäristödiplomin käsikirjan sisältöön. Taulukosta kannattaa ottaa työkopioita. Tarkemmat pisteidenlaskutavat on selitetty käsikirjassa kunkin luvun yhteydessä. Osin pisteidenlasku perustuu harkintaan, jolloin seurakunnan edustaja tekee oman pisteytyksen, jonka auditoija tarkastaa. 131

133 3. Ympäristöjärjestelmän laadintaprosessi Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu 3.1. Kirkkoneuvosto päättää hakea ympäristö diplomia ja asettaa työryhmän tai vastaavan valmistelemaan asiaa Seurakunnan toiminnoista tehdään sisäinen ympäristökatselmus Katselmuksessa ilmenneiden ongelmien ratkaisemiseksi asetetaan tavoitteet ympäristöohjelmassa Kirkkoneuvosto hyväksyy ympäristöohjelman ja valitsee seurakunnan ympäristövastaavan Seurakunnan työntekijöille järjestetään ympäristökoulutusta Tuomiokapitulin nimeämä auditoija tarkastaa seurakunnan ympäristöjärjestelmän. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet 3.7. Tehtäväalueille nimetään ympäristövastaavat Työntekijöille annetaan syventävää ympäristökoulutusta Ympäristöjärjestelmästä ja seurakunnan. ympäristötoiminnasta tiedotetaan julkisuudessa Muut toimenpiteet

134 4. Talouden ja toiminnan suunnittelu Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu 4.1. Ympäristötavoitteet ovat talous- ja toimintasuunnitelmassa ja niiden toteutumisen raportointi on järjestetty Rakentamisen ja maankäytön suunnittelussa noudatetaan rakennuslain, metsälain, luonnonsuojelulain ja muiden lakien ympäristösäädöksiä Hankinnoista tehdään ympäristöselvitys ja hankintaohjeissa ja tarjouspyynnöissä huomioidaan tuotteiden ympäristövaikutukset. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet 4.4. Sijoituksissa noudatetaan kirkon eettisiä sijoitusperiaatteita Budjettivaroja ohjataan kansainväliseen diakoniaan ja lähetystyöhön keskimääräistä enemmän Seurakunta toteuttaa ekologisia rakennushankkeita tai investointeja Seurakunnassa käytetään paljon ympäristömerkittyjä tuotteita Ympäristövaikutuksia seurataan ympäristöindikaattorien avulla Muut toimenpiteet

135 5. Ympäristökasvatus Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu 5.1. Ympäristökasvatus on seurakunnan toimintasuunnitelmassa yksi painopiste Ympäristövastuu on esillä Luomakunnan sunnuntaina ja jumalanpalveluksissa Ympäristökasvatusta on toteutettu vähintään kolmella tehtäväalueella. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet 5.4. Srk järjestää ympäristöaiheisia erityisjumalanpalveluksia Ympäristökasvatusta toteutetaan yli kolmella tehtäväalueella Srk järjestää erityisiä ympäristötapahtumia Srk tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa ympäristöasioissa Srk ottaa julkisesti kantaa ympäristökysymyksiin Muut toimenpiteet

136 6. Jätehuolto Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu 6.1. Seurakunnan toiminnoista tehdään jätehuoltoselvitys Jätehuoltosuunnitelmassa esitetään tavoitteet ja keinot jätteen määrän vähentämiseksi ja hyötyjätteen keräyksen tehostamiseksi Ongelmajätteiden käsittely on järjestetty lain ja kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti Biojätteen erilliskeräys tai kompostointi on järjestetty kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti Hyötyjätteiden keräys on järjestetty kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti Hautakynttiläjätteen määrän vähentämiseen on ryhdytty. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet 6.7. Hyötyjätteiden keräys on järjestetty kattavammin kuin 2 10 jätehuoltomääräyksissä edellytetään Kertakäyttötuotteita on vaihdettu kestäviin Jätteiden määrää on vähennetty muilla keinoin Kaatopaikkajätteen määrä on vähentynyt Muut toimenpiteet jätehuollon tehostamiseksi

137 7. Siivous Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu 7.1. Seurakunnan siivoustoiminnoista tehdään ympäristöselvitys 7.2. Ympäristömerkittyjä tuotteita käytetään siellä missä se on mahdollista Hankinnoissa on yhtenä kriteerinä tuotteiden ympäristöystävällisyys Jätehuolto ja siivousaineitten varastointi ja käsittely on järjestetty turvallisesti ja siivousalan normien mukaisesti. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet 7.5. Henkilökunnan koulutuksessa on otettu ympäristöasiat 1 5 huomioon Haitallisia aineita on vaihdettu turvallisempiin Siivouksessa käytetään kemikaaleja vähentäviä menetelmiä Muut toimenpiteet

138 8. Kiinteistönhoito Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu 8.1. Energian ja veden kulutuksen säännöllinen seuranta on järjestetty Seurakunnan kiinteistöissä on tehty energiakatselmus tai vastaava kuntokartoitus Kiinteistönhoitoon on nimetty energiavastuuhenkilö. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet 8.4. Säästävästä energiankäytöstä annetaan ohjeet ja koulutusta henkilöstölle Sähkön, lämmön ja veden ominaiskulutus vähenee vuositasolla. Lämpö 1 10 Sähkö 1 10 Vesi Seurakunta käyttää uusiutuvaa energiaa Seurakunta käyttää ekomerkittyä sähköä Seurakunta osallistuu energiansäästöviikkoon Muut energiansäästötoimenpiteet

139 9. Keittiöt ja ruokalat Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu 9.1. Keittiöiden ja ruokaloiden jätehuollosta tehdään selvitys Keittiöiden ja ruokaloiden energiankäytöstä tehdään selvitys Ympäristömerkittyjä tuotteita valitaan aina kun mahdollista Seurakunnan kahvi- ja teehankinnoista osa on Reilun kaupan tuotteita Seurakunnan joukkoruokailussa noudatetaan ravitsemussuositusten tavoitteita. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet 9.6. Peruselintarvikkeista merkittävä osa on lähituotteita Elintarvikkeista osa on luomutuotteita Tarjolla on kasvisruokavaihtoehto Reilun kaupan tuotteita käytetään runsaasti Jätteiden lajittelu on tehty jätehuoltomääräyksiä perusteellisemmin Muut toimenpiteet

140 10. Toimistotyö Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu Toimistojen jätehuollosta tehdään selvitys Toimistojen energiankulutuksesta tehdään selvitys Ympäristömerkittyjä tuotteita valitaan aina kun mahdollista Hankintoja tehtäessä ja valmistajia kilpailutettaessa tuotteiden yhtenä valintakriteerinä on ympäristöominaisuudet. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet Paperin kulutuksen vähentäminen on tietoinen tavoite Kertakäyttötuotteita vaihdetaan kestäviin ja uudelleenkäytettäviin tuotteisiin Muut toimenpiteet 5 139

141 11. Hautausmaat ja viheralueet Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu Hautausmaiden ja viheralueiden ympäristövaikutuksista tehdään selvitys Hoito-ohjeissa on otettu huomioon ympäristöasiat Jätehuolto on järjestetty kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet Hautausmaiden kulttuurihistorialliset arvot on 5 inventoitu Osa hautausmaasta kuuluu luonnonvaraisen hoidon alueeseen Hautausmaalla on luonnonmuistolehto tai vastaava Istutuksissa suositaan perennoja kesäkukkien sijaan Haitallisten kemikaalien käyttöä on vähennetty Hautakynttiläjätteen määrää on saatu vähennettyä Omaisille on järjestetty hyötyjätteiden lajittelupisteet Kasteluveden vähentämiseksi on ryhdytty toimiin Hautausmaalla käytetään vähäpäästöisiä työkoneita Muut toimenpiteet

142 12.Leiri- ja kurssikeskukset Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu Leiri- ja kurssikeskusten ja kesäkotien toiminnoista tehdään ympäristöselvitys Ympäristöselvityksen pohjalta laaditaan leirikeskuksen tai kesäkodin ympäristöohjelma Jätehuolto on järjestetty kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti Jätevedet käsitellään niin, että niistä ei aiheudu valumia vesistöihin eikä pohjaveteen Arvokkaat luontokohteet on suojeltu tai luontoarvojen säilyminen on turvattu hoito-ohjeissa. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet Biojätteet kompostoidaan omatoimisesti Alueella on hyvin hoidettuja pesäpönttöjä ja luontopolkuja Seurakunta on vapaaehtoisesti suojellut arvokkaita rantoja tai muita luontokohteita Joukkoliikenneyhteydet toimivat sujuvasti Muut toimenpiteet

143 13. Metsänhoito Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu Seurakunnan metsiä hoidetaan metsälain mukaisesti ja lain luettelemat erityisen tärkeät elinympäristöt on kartoitettu ja säästetty Luonnonsuojelulakien ja ohjelmien mukaiset kohteet on kartoitettu ja suojeltu tai suojelu pantu vireille Seurakunnan metsät on sertifi oitu PEFC-tai FSCjärjestelmien mukaan Isojen petolintujen pesät on merkitty ja säästetty. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet Seurakunnassa toteutetaan osallistuvaa metsäsuunnittelua Metsänhoidosta vastaavat ovat saaneet lisäkoulutusta metsänhoidon ympäristöasioista Seurakunta on vapaaehtoisesti rauhoittanut alueitaan luonnonmuistomerkiksi tai luonnonsuojelualueeksi Seurakunnan metsiä on ilmoitettu WWF:n Perintömetsiksi Metsiä, soita, ketoja tai vastaavia on ryhdytty ennallistamaan luonnontilaan Seurakunta on vapaaehtoisesti siirtänyt metsien kesähakkuut lintujen pesimäajan ulkopuolelle Muut toimenpiteet

144 14. Liikenne Minimikriteerit Toimielin/vastuuhenkilö Tavoiteaikataulu Toteutettu Seurakunnan liikenne- ja kuljetuskäytäntöjen ympäristövaikutuksista tehdään selvitys Seurakunnan omien ajoneuvojen energiankulutuksen seuranta ja huollot on järjestetty Autoja ja työkoneita hankittaessa ympäristöominaisuudet ovat yksi valintakriteeri Ajoneuvoissa käytetään puhtaimpia markkinoilla olevia polttoaineita ja öljyjä. Pisteet Pisteitä Srk:n pisteet Auditoijan pisteet Seurakunnan työntekijöille on annettu taloudellisen ajotavan koulutusta Kimppakyydit ja yhteiskuljetukset toimivat hyvin Seurakunta on edistänyt kevyen ja joukkoliikenteen käyttöä työmatka- ja muussa liikkumisessa Toimintojen logistiikkaa on kehitetty vähemmän liikennettä vaativaksi Muut toimenpiteet

145 Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2001: 2 Rajojen yli, diakoniatyötä Pohjoismaissa 2001: 3 Suunnista uskontojen mailmassa. Dialogiopas seurakunnille 2001: 4 Kirkon ympäristödiplomi 2001: 5 Ethical investment policy of the Evangelical Lutheran Church of Finland 2001: 6 Pappina sairaalassa. Kyselytutkimus sairaalapapeista ja heidän työstään 2001: 7 Syvyydestä minä huudan. Masennus ja mielenterveys 2001: 8 Handbok för kyrkans miljödiplom 2001: 9 Eero Vartio:Tähdenvälejä. Suomen kirkon näkövammaistyö :10 Elämä-Usko-Rukous. Rippikoulusuunnitelma :11 Hyvää työhön. Kirkon kirja työstä 2001:12 Sana tulee näkyväksi. Viittomakielisen käsikirjan käännöksiä : 1 Livet-Tron-Bönen. Plan för konfi rmandarbetet 2001 Life-Faith-Prayer. Confi rmation Training Plan : 2 Kirkon työntekijän vaitiolovelvollisuus 2002: 3 Tjäna Herren med glädje 2002: 4 Tystnadsplikt för kyrkans anställda 2002: 5 Jaetaan ilo, dela glädjen. Kirkon Missio 2000-luvulla, raportti 2003: 1 Raili Gothóni: Siivet kantaa elämään. Riemuvuoden erityismäärärahaprojektien arviointitutkimus 2003: 2 Kirkon viestintä kohtaamista ja sanoman levitystä 2003: 3 Kirkko kaikille kirkon vammaispoliittinen ohjelma 2003: 4 Oppiminen ja ohjaus työelämässä 2003: 5 En kyrka för alla ett handikappolitiskt program för den evangelisk-lutherska kyrkan i Finland 2003: 6 Inlärning och handledning i arbetslivet : handbok för församlingarna 2004: 1 Onnettomuuden tapahduttua. Suruhartauden toteuttaminen 2004: 2 Kirkot sanovat EI naisiin kohdistuvalle väkivallalle 2004: 3 Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio, visio ja strategia : 4 Vuoropuhelun kirkko 2004: 5 Gud är. Livet är nu. Kärleken rör. Mission, vision och strategi 2010 för barn- och ungdomsarbetet inom Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland 2004: 6 En kommunikativ kyrka 2004: 7 The Communicative church 2004: 8 Varhaisiän musiikkikasvatus seurakunnassa 2004: 9 Kiva juttu toimintamalleja kirkon varhaisnuorisotyöhön/ toim. Juha Kinanen, Sami Ritokoski, Heli Savolainen 2004:10 Pauli Porkka: On kunnia olla isonen 2005: 1 När olyckan drabbar oss : om hur man ordnar en sorgeandakt 2005: 2 Romanit ja kirkko: opas seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille 2005: 3 Kansalaisvastuun katekismus 2005: 4 Kari Kuula: Usko, perhe ja rakkaus : raamatullisia esseitä kasvatukseen ja kasvamiseen Tilausosoite: Kirkkohallituksen julkaisu- ja AV-myynti, PL 185, Helsinki puh. (09) faksi (09) sähköposti: julkaisumyynti@evl.fi 144

146 Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2005:5 Kirkon ympäristöjärjestelmä, ympäristödiplomi, on ollut käytössä keväästä 2001 alkaen. Diplomi on kirkon omaa ympäristöasioiden hallintaa varten laadittu järjestelmä, jonka käyttöönotto on seurakunnille vapaaehtoista. Diplomi tarjoaa työkalun ympäristön ottamiseksi huomioon hautausmailta saarnastuoliin, virastosta rippikoululeirille. Kirkon ympäristödiplomin käsikirja 2005 on käsikirjan toinen laitos. Uuteen käsikirjaan on päivitetty muuttuneet säännökset ja määräykset. Siihen on lisätty myös tapauskertomuksia hyvistä käytännöistä eri seurakunnissa. Jo kymmenet seurakunnat ovat ottaneet kirkon ympäristödiplomin käyttöön. Seurakunnista saadun palautteen perusteella on käsikirjaan tehty joitakin muutoksia. Kaikille yhteisten minimikriteereiden lisäksi seurakunnan on kerättävä 100 pistettä tarjolla olevasta yli 500 pisteestä. Vaihtoehtojen kirjo mahdollistaa paikallisten haasteiden ottamisen huomioon. Kirkon ympäristödiplomin vaateet on haluttu tehdä mahdollisimman realistisiksi ja toimiviksi. Seurakunnan työn päätarkoitus ei ole ympäristövastuu, mutta sen asianmukainen täyttäminen tukee merkittävästi muuta työtä. Toivon, että seurakunnat pitäisivät kunnia-asianaan kuulua diplomin hankkineisiin ja sillä tavoin ympäristövastuunsa kantaviin kirkkomme yksikköihin, sanoo arkkipiispa Jukka Paarma kirjan esipuheessa. ISBN ISSN X