Koulutus- ja tutkimusrakenteiden muutos: yliopistot YTT, pääsihteeri Mika Nieminen

Transkriptio

1 Koulutus- ja tutkimusrakenteiden muutos: yliopistot YTT, pääsihteeri Mika Nieminen

2 Pitkään käynnissä olleet kehityskulut ovat tiivistyneet Yliopisto mielletään globaalin tietoyhteiskunnan ydininstituutioksi, jonka kaikkia toimintoja tarkastellaan tässä kansainvälisessä ja kilpailullisessa perspektiivissä. Globaalit kysymykset, jotka vaativat nopeita ja monitieteisiä ratkaisuja. Tällaisia ovat mm. ympäristön ja ilmaston muutos, terveys, kulttuurien kohtaaminen, energiantuotanto- ja politiikka sekä talouden tasapainoinen kehitys. Yhteiskunnan ja kulttuurin teknologisoituminen asettaa perustieteenalat ylittäviä haasteita koulutukselle, tutkimukselle ja kehittämistyölle. Talouden kehitys ja rahoituspolitiikka asettavat muutostarpeita perusrahoituksen ja ulkopuolisen täydentävän rahoituksen hankkimiselle sekä rakenteiden ja toimintojen optimoinnille.

3 Nyt käynnissä mm. Yliopistojen oikeusaseman muutos, johtaminen, ohjaus Rakenteellinen kehittäminen (yliopistojen yhdistymiset, strategiset yhteenliittymät, amk-yhteistyön syveneminen, yhteiset yksiköt, sisäiset rakenteet, toimintojen tehostaminen, profiloituminen ) Systemaattinen kansainvälistäminen Vaikuttavuuden parantaminen, innovaatiotoimintaan osallistuminen

4 Yliopistojen muutospaineet ovat kansainvälisiä. Samalla keskinäinen kilpailu kiristyy: raha, lahjakkaat tutkijat ja opiskelijat Toistaiseksi maltillinen tilanne, mutta miten selvitä tulevaisuudessa positiiviselle kehitysuralle vai jättäytyäkö ulkopuolelle? Voimmeko ylipäätään selvitä kv-kilpailussa?

5 Toisaalta: Suomalainen yliopistolaitos on varsin tehokas suhteutettuna resursseihin Cambridge (2005) Harvard (2004) Stanford (2005) Suomalaiset yliopistot (2005) Kustannukset (n.800 milj.) $ (n. 1,6mrd) $ (n. 1,7mrd) Opiskelijat yht (2) (4) (6) Valmistuneita (3) Professorit (1) 2433 (5) Julkaisuja ISI-tietokannassa 2005 (7) Valm./prof. 2,5 2,8 2,7 8,3 Julkaisut/prof. 4,5 5,9 4,2 4,1

6 Maailmassa n korkeakouluksi luokiteltavaa laitosta; kuitenkin keskeiset suomalaiset yliopistot (8) löytyvät rankinglistoilta (Shanghai, Times HE) 500 parhaan joukosta (l. n. 3,5% joukosta)! Tämä on 50% tiedekorkeakouluista; Ruotsissa vastaava luku (11) on 48 % (Ruotsissa yliopistojen T&K menot/capita 256 $, Suomessa 183$ vuonna 2003) Lähtökohdat eivät ole aivan huonot, vaikka resursseissa emme pärjää

7 Taustalla olevia kehityslinjoja 1: Riittävätko verkostot? Tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostot kasvattaneet koko ajan merkitystään (kustannukset, kompleksiset ongelmat, täydentävä osaaminen, rahoitus, taustalla myös innovaatiotoiminnan teoriat) 1990-luvun alkupuolelta alkaen eräs keskeinen kehittämisperspektiivi & ja niiden tietoinen rakentaminen (yliopistoverkostot, oppiaineverkostot, tutkijaverkostot, tiedon tuottaja-hyödyntäjäverkostot ) Verkostot tärkeitä, mutta: helposti purkautuvia, pitkän tähtäimen tulokset epävarmoja, hyödyt diffuuseja, hallinta ja ohjaus haasteellista, verkostojen rahoitus alkanut vaikeutua, tietyssä vaiheessa rajahyödyt eivät enää kasva suhteessa panoksiin

8 Riittävätko verkostot? Rinnalle/täydentämään/tilalle rakentumassa tiiviimpiä organisatorisia muotoja: Verkostoihin muodostuu tihentymiä, noodeja, joissa yhteistyö muuta verkostoa pidemmälle organisoitua mm. formaaleja sopimuksia jonkin tason eksklusiivisesta yhteistyöstä, uusia poikkitieteellisiä ja organisaatiorajat ylittäviä tutkimusyksiköitä Em. haasteet (tarve synergiaetuihin) vaikuttavat siten, että samansuuntaista kehitystä tapahtuu kaikilla organisaatiotasoilla (toki muitakin syitä)

9 Mutta: Kuinka tavoiteltavia isot yksiköt ovat? Pienet yksiköt ketteriä, kustannustehokkaita, niissä on paljon kommunikaatiota jne. Alkavatko kilpailun paineessa yksiköt/verkostot sulkeutua? Kilpailun ja yhteistyön/avoimuuden balanssi on haasteellinen kysymys. Tulisiko pikemminkin ajatella nykyiset sisäiset rakenteet ja toimintamallit ulkoisine rajapintoineen uudelleen? Voiko olla kolmas tie löyhien verkostojen ja suurten yksiköiden välillä?

10 Taustalla olevia kehityslinjoja 2: Riittääkö teknologia? Tarjonta- vs. kysyntälähtöinen teknologinen kehitys -> käytettävyysnäkökulman korostuminen (esim.tietoteknikka), teknologian käyttö sosiaalista (esim. tekstarit vs. wap) ja arvoihin liittyvää toimintaa (esim. hoiteknologiat, bioteknologia) Samalla nopeimmin kasvava yrityssegmentti palveluyritykset & perinteisilläkin teknologia-aloilla arvonmuodostuksesta yhä suurempi osa tapahtuu palveluiden avulla Monitieteinen haaste teknologiselle tutkimukselle: tarpeisiin vastaava, käyttäjät huomioiva, eettisesti & ekologisesti perusteltu kehitys

11 Riittääkö teknologia? Vahvistuvana elementtinä mukaan mm. käytettävyystutkimuksen, palvelututkimuksen ja terveyden tutkimuksen kautta ihmistieteet, biologia, lääke- ja terveystieteet Muodostunut/muodostumassa uusia monitieteisiä tutkimusalueita, joissa samalla perustutkimuksen haasteet monitieteisiä (esim. ihminen biologisfysikaalisena ja samanaikaisesti psykologis-sosiaalisena olentona) Teknologiat ja teknologinen kehitys integroituvat vähitellen läpäisevästi suurimpaan osaan tieteenaloja kasvatustieteistä biologiaan Samalla tarvitaan kuitenkin myös vahvaa perustieteenalojen tutkimustoimintaa ja kriittistä teknologiatutkimusta

12 Kehityslinjoja 3: Riittävätkö resurssit? Kansainvälisessä kilpailussa selviäminen edellyttää riittävää resurssipohjaa: vrt edellä Harvard 2,3 mrd $ vs. Suomen kaikki yliopistot 1,9 mrd -> Tähän ei ylletä, vaikka valtiorahoitus lisääntyy, tarvitaan valtion budjettirahoitusta täydentäviä lähteitä Nyt: säätiöt, pääomien kerääminen, yksittäisiin hankkeisiin aluellista- ja yritysrahoitusta tämä jatkuu Tulevaisuus?: Alueelliset & ylialueelliset strategiset resurssipoolit (esim. monia kaupunkeja ja yrityksiä) tutkimuksen pitkäjänteiseksi rahoittamiseksi näiden intressialueilla alueen korkeakouluissa/näiden yhteistyönä (esim. sosiaali- ja terveyspalvelut)? Kaikkien toimijoiden on joka tapauksessa tehtävä valintoja: strategiset prioriteetit ja ohjaus keskeiseen asemaan

13 Riittävätkö resurssit? Tulevaisuus? Johtavatko resurssi- ja synergiatarpeet/usko näiden saavuttamiseen yhä suurempiin yksiköihin (yliopistot + amk:t; yliopistot-valtion tutkimuslaitokset) ja/tai organisaatiorajojen hämärtymiseen (yliopisto-tutkimuslaitos-yritys t&k)? Samalla rahoitusmuodot ja omistumallit muodostuvat monimuotoisemmiksi? Amk-rahoitus vs. yo-rahoitus? Mikä on toivottava kehityssuunta, kuinka paljon voidaan tietoisesti vaikuttaa? Valtakunnallinen ohjaus vs. aluelähtöinen ennakointitoiminta ja kehittäminen?