20.11. 2015 LEMMINKÄINEN JA MAAILMANKAIKKEUS Tampere Filharmonia Eva Ollikainen, kapellimestari Tiina-Maija Koskela, sopraano
Perjantai 20.11.2015 klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Eva Ollikainen, kapellimestari Tiina-Maija Koskela, sopraano ULJAS PULKKIS (s. 1975) Lähestyminen. Laulusarja kosmoksesta Esko Valtaojan runoihin I Välttämättömyys, Anaksimandroksen mukaan II Hiekanlaskija, Pythagoraan mukaan III Andromeda, Abd a-rahman Al Sufin mukaan IV Voima, Newtonin mukaan V Kaukaiset tähdet VI Maailma on kaunis, Einsteinin mukaan VII Pimeys ja kuolema VIII Kotona maailmankaikkeudessa, Valtaojan mukaan Omistettu Tiina-Maija Koskelalle VÄLIAIKA JEAN SIBELIUS (1865 1957) Lemminkäissarja op. 22 I Lemminkäinen ja saaren neidot II Lemminkäinen Tuonelassa III Tuonelan joutsen IV Lemminkäisen kotiinpaluu Konsertti päättyy n. klo 21.15. Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty. Orkesteria tukee: TAMPERE FILHARMONIA Orkesterin pääyhtesityökumppani: konserttimestari: Dennis Kim (1. konserttimestari) I viulu: Maria Itkonen (3. konserttimestari), Riikka Marttila*, Lea Antola, Tatevik Ayazyan, Raimo Hannikainen, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Riikka Alakärppä(tp.), Hong You(tp.), Harri Forstén(tp.) II viulu: Kimmo Tullila*, Heidi Kuula**, Hanna Parviainen***, Anna Angervo, Riitta Hallila, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Leena Peltonen, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela-Pulkkinen, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila, Kaisa Hiilivirta(tp.), Nuppu Komsi(tp.) alttoviulu: Mikhail Slobodjaniuk (sooloaltisti), György Balázs*, Kimmo Kivivuori***, Heili Hannikainen, Marianne Hautakangas, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen-Hammo, Katalin Balázsné Erdös(tp.) sello: Joona Pulkkinen (soolosellisti), Lauri Kankkunen*, Panu Saari***, Reinis Birznieks, Maija Juuti, Miika Jämsä, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Elina Sipilä, Virpi Välimäki kontrabasso: Jarkko Uimonen*, Petri Mäkiharju**, Joni Armio***, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Juha Kleemola, Antti Laulaja, Heikki Lehtinen huilu: Nei Asakawa*(tp.), Nina Johnson***, Seppo Planman oboe: Eva Neuszerova*(tp.), Juha Ala**, Heikki Pöyhönen*** klarinetti: Jarmo Hyväkkö*, Janne Pesonen***, Reetta Näätänen fagotti: Aleksei Dmitriev*, Alexandru Cozma***, Eri Ikeda käyrätorvi: Jouni Suuronen**, Pasi Tiitinen***, Timo Ruskeepää, Jaakko Välimäki, Miriam Brown(tp.) trumpetti: Jonas Silinskas*, Sami Siikala***(tp.), Tapio Kilpinen pasuuna: Antti Hirvonen*, Mikhail Kapustin***, Olavi Hostikka tuuba: Harri Miettunen* patarummut: Tiina Laukkanen*, Petér Fodor*** lyömäsoittimet: Jyri Kurri*, Tuomo Oravakangas*** harppu: Kirsti Vartiainen* ILLAN KOKOONPANO *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen
Magnus Skrede Eero Kokko Kapllimestari Eva Ollikainen on kysytty kapellimestari etenkin Pohjoismaissa mutta myös muualla maailmalla. Viimeaikaisia kohteita ovat olleet muun muassa Tokyo Metropolitan Symphony, Brussels Philharmonic ja Pannon Philharmonic -orkesterit sekä Tukholman Kuninkaallinen ooppera. Ollikainen valmistui Sibelius- Akatemiasta kapellimestariksi opettajinaan Leif Segerstam ja Jorma Panula. Hän on valmistunut myös pianistiksi. Kapellimestarin ura lähti nousuun hänen voitettuaan kansainvälisen Jorma Panula -kapellimestarikilpailun vuonna 2003. Voittonsa johdosta hän pääsi työskentelemään muun muassa London Philharmonic Orchestran ja Philharmonia Orchestran kanssa. Vuonna 2009 Ollikaiselle myönnettiin Hulda Paulo -palkinto. Sopraano Tiina-Maija Koskela valmistui Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta Seppo Ruohosen johdolla vuonna 2008. Lauluopintojaan hän on täydentänyt Brysselin Kuninkaallisessa konservatoriossa muun muassa Mika Kareksen, Wilma Vernocchin ja Tom Krausen opissa. Koskela on menestynyt myös laulukilpailuissa: vuonna 2008 hän voitti Lappeenrannassa naisten sarjan ja 2014 kansainvälisen Lauritz Melchior -laulukilpailun. Koskela on esiintynyt niin Kansallisoopperassa, Savonlinnan oopperajuhlilla kuin Tampereen Oopperassakin. Kesällä 2015 hän debytoi Saksassa Theater Pforzheimissa Wagnerin Lohengrinin Elsana. Suomen Wagner-seura valitsi kansainvälistä uraa rakentavan Koskelan Bayreuth-stipendiaatikseen vuonna 2013. Tänä iltana yhdistyvät tämä hetki ja ikuisuus. Konsertti avataan kantaesityksellä, Lähestyminen-laulusarjalla, jonka Uljas Pulkkis on säveltänyt Esko Valtaojan runoihin. Illan solisti, sopraano Tiina-Maija Koskela kertoo laulusarjan syntyhistoriasta: Muistan, kun tapasimme Uljaksen ja Eskon kanssa ensimmäistä kertaa. Keskustelu pyöri filosofiassa ja matematiikassa, ja yritin pistää kaiken osaamiseni peliin pysyäkseni mukana. Aioin nuorena hetken lääkäriksi ja olen joskus miettinyt, että kaikki se fysiikan ja kemian opiskelu meni hukkaan. Nyt hyöty viimein paljastui! solisti naurahtaa ja vakavoituu sitten: Eskon runot tuntuivat heti todella läheisiltä ja lämpimiltä. Näin tietyt värit päässäni ja odotin kovasti, mitä Uljas saa aikaan. Ja hän sai ne soimaan valtavan hyvin, teoksessa on todella kauniita fraaseja, jotka toivon pystyväni välittämään yleisölle. Laulusarja on suuri ja haasteellinen. Pistän tässä itseni likoon täysin, enkä voi piiloutua minkään roolin taakse, kuten oopperassa tavallaan voin, solisti pohtii ja tiivistää moniulotteisen laulusarjan luonteen: Teos on ajankohtainen ja ajaton yhtä aikaa. Kapellimestari Eva Ollikainen on samoilla linjoilla: Uljas on saanut hetken ja äärettömyyden yhdistymään tässä niin hyvin. Teos on todella kauniisti kirjoitettua, herkistävää ja pitkälinjaista musiikkia. Tilanne on ainutkertainen. Kantaesitys hitsaa meidät kaikki yhteen, orkesterin, kapellimestarin ja solistin. Kaikki on ihan uutta, mitään rutiineja ei vielä ole, solisti kuvailee. Hetki ja ikuisuus ovat läsnä myös Lemminkäissarjassa. Jean Sibelius löysi oman tyylinsä keskeiset lähtökohdat jo varhain yhdistelemällä Euroopan suurkaupungeista saamiaan vaikutteita suomalaisen kansanmusiikin erityispiirteisiin, Kalevalan poljentoon ja kansalliseepoksemme kiehtoviin kertomuksiin. 1890-luvulla Sibelius innostui oopperan säveltämisestä. Hän oli kirjoittanut edeltävällä vuosikymmenellä jo yksinäytöksisen Neito tornissa -oopperan, joka lopulta jäikin hänen ainoakseen. Haave suuresta oopperasta ei koskaan toteutunut, vaan Sibelius hylkäsi Veneen luominen -nimeä kantaneen projektin pitkän tuskailun päätteeksi. Hän ehti
kuitenkin luonnostella paljon draamallista sävelmateriaalia, jota hyödynsi 1890-luvun jälkipuoliskolla Lemminkäissarjassaan. Teos sai kantaesityksensä Helsingissä huhtikuussa 1896 Sibeliuksen itsensä johdolla. Säveltäjä ei ollut sarjaansa aivan tyytyväinen, ja uudistettu versio esitettiin seuraavan vuoden marraskuussa. Yleisö oli innoissaan, mutta kaikki kriitikot eivät teoksen maailmaan halunneet uppoutua. Niinpä Sibelius päätyi lopulta kieltämään kahden ehkä radikaaleimman osan esittämisen: Lemminkäinen ja saaren neidot sekä Lemminkäinen Tuonelassa saivat jäädä odottamaan vastaanottavampaa tilannetta. Sibelius palasi osiin uudelleen vasta 1930-luvulla, ja lopulliset versiot valmistuivat vuonna 1939. Tuonelan joutsenen ja Lemminkäisen kotiinpaluun Sibelius sen sijaan antoi soida ympäri Eurooppaa sillä välin, kun kaksi muuta lepäsi pöytälaatikossa. Lemminkäinen on Kalevalan hurmuri, pitkätukkainen komea nuorukainen, joka ei osaa pysytellä erossa sievistä tytöistä ja sotimisesta. Ensimmäisenä kuultava osa, Lemminkäinen ja saaren neidot, kuvaa erityisen hyvin lempivää luonnetta. Siinä voi bongailla, minkälainen friidu armottomalla naistenmiehellä on milloinkin käsittelyssä. Se on kuin Straussin Don Juan, illan kapellimestari luonnehtii. Toisena kuultava osa koituu hurjapäisen nuorukaisen kohtaloksi. Kaukomieli saa seikkailullaan tehtäväkseen ampua Tuonelan joutsenen, mutta pyhää lintua häiritessään joutuukin itse elämän ja kuoleman rajamaille tummanpuhuvaan virtaan. Sibelius maalaa musiikillaan sitä pelottavaa maisemaa, joka ympäröi Lemminkäistä. Kauniille pojalle käy kalpaten, mutta ehdoitta rakastava äiti tulee apuun, haravoi poikansa palaset joesta ja kokoaa ne uudelleen ehjäksi, eläväksi Lemminkäiseksi. Se on aavemainen väliosa, Lemminkäisen omasta, voittokulkumaisesta kuulokuvasta tullaan johonkin ihan muualle, Ollikainen toteaa. Kolmantena kuullaan sarjan kuuluisin osa Tuonelan joutsen. Lintu saa luonteensa englannintorven sävelistä, joita sello kommentoi ja väreilevä, tummana soiva jousisto säestää. Se on aina sellainen erikoisilta, kun soitetaan Tuonelan joutsen. Kappale on todella hieno. Siinä oikeastaan paljastuu englannintorven luonne, pohtii Heikki Pöyhönen, joka soittaa englannintorvisoolot tänä iltana. Osan vähäeleiseen musiikkiin on helppo uppoutua. Viimeisenä kuullaan Lemminkäisen kotiinpaluu. Musiikki yltyy hurjaan vauhtiin. Lemminkäinen ratsastaa kohti kotitienoitaan eksoottisinkin vivahtein maustetulla, sotaisan sankarillisella kuulokuvalla. Kapellimestari kuvailee pontevasti päättyvää teosta: Tempostruktuuri on todella yllättävä. Sävellajikokonaisuus on myös tosi mielenkiintoinen, siinä tapahtuu vaikka mitä, mutta lopussa palataan takaisin Lemminkäisen ikiomaan Es-duuriin. Se on sellainen suuri riemuvoitto, kun hän palaa kotiin! Lähestyminen Teksti: Maija Leino Säveltäminen on ammattini, mutta musiikin ohella minua on aina kiehtonut kaikki mikä liittyy matematiikkaan, fysiikkaan ja tähtitieteeseen. Sävellystyössäni olenkin yhdistänyt musiikkia ja matematiikkaa sekä musiikkia ja fysiikkaa monin eri tavoin lähtien yksinkertaisesta kultaisen leikkauksen noudattamisesta aina monimutkaisempiin äänen fysikaalisten ilmiöiden nuotintamiseen. Näiden lisäksi olen monesti ajatellut sitä, kuinka musiikki suhtautuisi tähtitieteeseen. Muutama sata vuotta sitten puhuttiin sfäärien harmoniasta, kuinka planeetat pyöriessään ja liikkuessaan muodostaisivat ääniä jotka olisivat harmonisessa suhteessa toisiinsa. Näin ei kuitenkaan ole; musiikilla ei valitettavasti liene asemaa maailmankaikkeuden rakenteessa. Musiikista voi kuitenkin olla apua kun maailmankaikkeutta halutaan ymmärtää. Musiikki jatkaa siitä mihin kieli loppuu. Kaikki asiat jotka liittyvät tähtitieteeseen ovat jollain tavalla ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella. Mikään maailman kieli ei ole tarpeeksi rikas, jotta sillä pystyttäisi kuvaamaan muita maailmoja. Suomenkielellä lähimmäksi pääsee Esko Valtaoja. Hänen kirjalliset tuotoksensa kutkuttavat mielikuvitusta, herättävät kysymyksiä ja haastavat ottamaan asioista selvää. Luettuani lähes kaiken mitä Valtaoja on kirjoittanut, jäi yksi asia erityisesti mieleeni; Valtaoja on myös pöytälaatikkorunoilija.
Tämä mielessäni aurinkoisena kevätpäivänä soitinkin Esko Valtaojalle ja ehdotin tekstien kirjoittamista laulusarjaan, joka liittyisi tähtitieteeseen. Kiireiden keskeltä Valtaoja kirjoittikin loistavat ja inspiroivat tekstit, jotka liittyvät maailmankuvamme avartumiseen lähes koko kirjoitetun historian aikana. Laulusarjan jokainen osa keskittyy yhteen astrofysiikan merkkihenkilöön ja hänen keskeisimpiin ajatuk-siinsa. Ensimmäinen on Anaksimandros, vuonna 610 eaa syntynyt kreikkalainen filosofi joka esitti ensimmäisenä, että maailmankaikkeus voisikin olla ääretön. Toinen on Arkimedes (350 vuotta edellistä myöhemmin), jolta on säilynyt kirja hiekanlaskija. Kirjassaan hän yrittää päättelemällä laskea, kuinka monta hiekanjyvää mahtuu maailmankaikkeuteen. Pimeällä keskiajalla ei Euroopassa juuri astrofysiikasta piitattu, siksi kolmas merkkihenkilömme on Abd al-rahman al-sufi, syntynyt v. 903 (jaa). Tämä persialainen mies löysi ensimmäisenä Andromedan galaksin, jota hän kutsui pieneksi pilveksi. Persiasta hyppäämme Newtoniin ja 1600-luvulle. Hänen suurin keksintönsähän oli painovoima, mutta Valtaoja yhdistää tekstissään nämä tieteelliset teoriat alkemiaan, jota Newton myös harrasti. Newtonin jälkeen seuraa välisoitto. Kuudes osa on omistettu Einsteinille. Hänen suurin keksintönsä oli väliaineen puuttuminen. Newtonkin vielä ajatteli, että painovoima välittyy mystisessä eetterissä, mutta Einstein huomasi, ettei eetteriä tarvita. Seuraavan osan teema on Einsteinin jälkeen suurin astrofysiikan löytö, eli pimeä aine ja pimeä energia. Näistä kummastakaan ei vielä tiedetä juuri mitään, eikä niiden löytäjäksi voi nimetä yhtä henkilöä, siksi Valtaoja on kirjoittanut pimeän energian tekstin tahallisen fragmentaariseksi. Viimeinen osa on omistettu itse Esko Valtaojalle. Siinä hän kuvailee lyhyen runon avulla, mitä mieltä on maailmankaikkeudesta. Valtaoja tiivistää ajatuksensa mökkirantaan, jossa hän seisoo vedessä galaksien tanssiessa pään ympärillä samalla kun kalat kummeksuvat hänen jalkojaan. Laulusarjan nimi, Lähestyminen, on peräisin Einsteinilta. Tämän ehkäpä historian älykkäimmän ihmisen ollessa jo elämänsä syksyssä, kysyttiin häneltä ihmiskunnan perimmäinen kysymys: Mikä on elämän tarkoitus? Tiedemies otti esimerkiksi oman maapallomme. Ensin sen ajateltiin olevan litteä, sitten pyöreä, ja nykyisin geoidi, eli pyöreähkö mutta epätasainen. Toisin sanoen elämän tarkoitus on totuuden lähestyminen. Mitä enemmän tutkimme, sen lähemmäs totuutta pääsemme, mutta kuten Esko Valtaoja viimeisessä laulutekstissään kirjoittaa: Matkaa riittää vielä! Musiikillisesti jokainen osa luonnehtii paitsi osan ajatusta, myös kyseistä aikakautta. Olen nimennyt osat itse niiden kantavien ajatusten mukaan. Ensimmäinen osa, Välttämättömyys, sisältää musiikillisen lainan; ainoan antiikin kreikasta säilyneen melodian. Tämä melodia kietoutuu tanssilliseen rytmiin. runon säkeistöjen lomassa laulaja toistaa kreikankielisiä sanoja Apeiron ja Arche, joista ensimmäinen tarkoittaa ääretöntä, toinen alkulähdettä. Ilmauksia, jotka ennen Anaksimandrosta olivat tuntemattomia. Toisessa osassa, Hiekanlaskijassa, kuulemme aivan fyysisesti hiekan valuvan soittimessa nimeltä sadekeppi. Tämän soittimen taustalla laulajatar laskee kreikaksi lukuja. Resitatiivimäiset laskutoimitukset keskeytyvät laulussa vähän väliä haltioituneisiin purkauksiin, jotka kuvaavat Arkimedeen keksineen jotain mullistavaa. Kolmannen osan, Andromedan, tunnelma on mystinen. Kellopeli, pikkolo ja harppu kimmeltävät kuin tähdet taivaalla. Näiden lisäksi kuulemme englannintorvella lyhyitä katkelmia persialaisista melodioista. Laulajatar laulaa glissandoja, eli liu uttaa säveliä hitaasti ylhäältä alas, mikä kuvaa hänen ihmettelyään siitä, mikä taivaalla loistava pieni pilvi on. Musiikki purkautuu suuriin sointoihin laulujan keksiessä sille nimen: Andromeda. Osassa kuullaan myös Tiina-Maijan hämmästyttävää altissimorekisteriä, eli äärimmäisen korkeita säveliä. Neljäs osa, Voima, kuvaa musiikillisesti sitä kuinka kappaleet vetävät toisaan puoleensa. Eri soittimet soittavat glissandoja, joilla sävelet sulautuvat yhteen, eli vetävät toisiaan puoleensa. Osan taustalla kuullaan jatkuvasti karakteristinen rytmi. Tämä rytmi on itse asiassa morsekirjoitusta, jolla orkesteri
viestittää G-R-A-V-I-T-Y. Tämän kuulette selvimmin ensi kerran laulajan laulettua Tulkoon Newton. Musiikki muuttuu välillä rauhallisemmaksi kun teksitssä puhutaan Newtonin alkemiaharrastuksista. Viides osa, Kaukaiset tähdet, kasvaa soolohuilun ja harpun duetosta koko orkesterin voimannäytöksi. Keskellä viidettä osaa on hetki, jolloin viulut jäävät soittamaan yksinkertaista aihetta samalla kun muu orkesteri soittaa lyhyessä ajassa nopeasti laulusarjan kaikkien osien muistumat läpi. Tässä kuulemme siis jo ennakkoa tulevista osista. Kuudes osa, Maailma on kaunis, sisältää sekä matemaattisen, että fysikaalisen symmetrisiä sointuja. Matemaattisen symmetriset soinnut ovat dissonansseja, eli riitasointuja, kun taas fysikaaliset ovat puhtaimpia mahdollisia, eli yläsävelsointuja. Näiden sointujen vuorottelusta kasvaa osan dramaturgia. Seitsemäs osa, Pimeys ja kuolema, lainaa orkesterin käyttötapoja amerikkalaiselta minimalismilta. Kuulemme vaikeita ja käsittämättömiä asioita, jotka laulajatar toteaa osassa mekaanisen lakonisesti. Osan rytmi tikittää kiihtyen eteenpäin aivan, kuten pimeä energia kiidyttää avaruuden laajenemista. Kahdeksas ja viimeinen osa, Kotona maailmankaikkeudessa, alkaa samalla melodialla, jota kuulimme välisoitossa. Korostan musiikilla erityisesti Valtaojan sanoja minä elän!. Osan affekti on romanttinen, sillä mielestäni Valtaojan suhtautuminen tähtitieteeseen on kaukana kuivan asiallisesta. Valtaojan maailmassa kaikki ympärillä tapahtuva on ihmeellistä, ja saman lähtökohdan olen ottanut osan musiikkiin. Tämä osa ja koko teos loppuu muutaman kymmenen sekunnin loppusoittoon. Sitä ennen kuulemme vielä korkean sävelen, kun Tiina-Maijan laulustemma kurkottaa tähtiin. Helsingissä marraskuussa 2015 Uljas Pulkkis, säveltäjä LÄHESTYMINEN Laulusarja kosmoksesta Esko Valtaojan runoihin I VÄLTTÄMÄTTÖMYYS (Anaksimandros 610 eaa 546 eaa) Peri fyseos Opettajani Thales sanoi: kaikki on vettä. Hän putosi kaivoon, josta piikatyttö hänet pelasti. Oppilaani Pythagoras sanoo että kaikki on numeroita; hän etsii vielä kaivon kehän tarkkaa lukua. Apeiron Thales sanoi: veden virtaus on vailla alkua, vailla loppua, Pythagoras sanoo: lukujen jono on vailla loppua. Käteni kiertää jumalattaren kuvetta loputtomiin; voiko ääretön mahtua äärelliseen, voiko kuolevainen ymmärtää jumalten ajatuksia? Apeiron. Arche. Apeiron. Suuri on aurinko, kaukana äärettömät maailmat, alati ikuisuuden alkulähteestä syntyvät ja kuolevat maailmat, kaaos joka erottuu ja jälleen yhtyy omaa välttämättömyyttään, Kata to khreon, kata to khreon, kata to khreon, laki joka ylittää jumalatkin. Kata to khreon, kata to khreon, kata to khreon, Apeiron. Arche. Apeiron.
II Hiekanlaskija (Arkhimedes 278 eaa 212 eaa) Tule rannalle, oi kuningas, ja kerron kosmoksen luvun, suuren, muttei äärettömän. Eis, dyo, treis, tessere...hiekanjyvä, hiekanjyvä, hiekanjyvä... deka, ekaton, khilioi... Hiekanjyvillä täytän kaikkeuden, sormistani kiintotähtien sfääriin. Miljardi hiekanjyvää täyttää sormenpääni, tuhat biljoonaa täyttää stadionin. Tule rannalle, oi kuningas, ja kerron kosmoksen luvun, suuren, muttei äärettömän. Khilioi, myrioi, dekakis myrioi... Miljoona, miljoona stadiaa on maan halkaisija, miljardeja aurinkoon, tuhat kvintiljoonaa hiekanjyvää täyttää Helioksen piirin. Oi kuningas. Sata biljoonaa stadiaa on kiintotähtien kuori, maan tai kenties auringon ympärillä. Tuhat dekiljoonaa hiekanjyvää ja kosmos on täytetty. Tule rannalle, oi kuningas, ja kerron kosmoksen luvun, suuren, muttei äärettömän. Älä kompastu hiekanjyvään, oi kuningas. Ekatonakis myrioi, khiliaksi myrioi, myrioi myrioi... III ANDROMEDA (Abd a-rahman Al Sufi 903 986) Abr kewcheke Jumala yksin on ääretön, maailma kuin hiekanjyvä kämmenellään. Etsi viisautta tiedosta sanoi profeetta; Olen tutkinut maailman mittoja, löysin öiseltä taivaalta pienen pilven. Abr kewcheke Päivällä on pilvensä, yöllä on pilvensä. Kuka voi tietää pilvien luonteesta? Onko se pieni, vai kaukana sfääreissä? Suuren kalan suussa pieni pilvi. Allahu akbar! Keskellä tähtien, Ptolemaioksen Andromedan. Jumalan pienikin pilvi kätkee maailmoja. IV VOIMA (Isaac Newton 1642 1727) Kukaan ei lue Luojan mieltä kuten minä sir Isaac. Ei houkka Hooke, ei lurjus Leibniz, kateelliset vastustajat. Luoja sanoi: Tulkoon Newton! Nurmella luen Luojan ajatuksia, kuun pudotessa puusta. Sanktumissa luen alkemian tisleistä. Raamatusta luen Luojan salatuista sanoista. Voima vertautuu molempiin massoihin, vähenee matkan neliössä. Aamutähti Venus on Saturnuksen tytär, yksi kyyhkysistä. Maailmanloppu saapuu vuonna kaksituhatta kuusikymmentä. Absoluuttinen kuin Luoja itse on aika, on avaruus! Kaksikymmentä vuotta matkustaa Siriuksesta
valo, tuhansia tähtipilvistä. Ääretön kosmos tottelee Luojan mieltä, minun lakia. On ihme etteivät tähdet romahda yhteen. Korkein olento lain tuolla puolen pitää yllä koko kosmoksen. Gravity! Ja silti olen kuin lapsi rannalla totuuden valtameri leväten edessäni, joku yksin pitää yllä kiertotähtien radat, ja kiintotähtien radat. Se on matemaattinen laki, ei loitsu, se on laskettavissa, kaikille sama, alusta loppuun kaiken kertova. En oleta, vaan tiedän kaikkeuden lait, Hypothetes non fingo! Luoja sanoi: tulkoon Newton! V KAUKAISET TÄHDET (välisoitto) VI MAAILMA ON KAUNIS (Albert Einstein 1879 1955) Ulmin asemalla tuumiskelen junien kulkua: Kuinka valo voi saavuttaa kiitävän vaunun, mitä näkisinkään katsoessani peiliin? Kiedon yhteen Newtonin ajan ja avaruuden, toisiaan syleilevään liittoon. Saavuttamaton ja ylittämätön on valon nopeus, koska maailma on kaunis, koska maailma on selkeä, ja laki on kaikille sama. Avaruuteen suuntaan rakettini matkan, kaksoseni maan pinnalle omaan elämäänsä jätän, ja kun palaan, sammaloituneelle haudalle lasken yhä tuoreen ruusun viulua soittaen, muistoksi ammoin kuolleelle veljelleni. Paljon nopeammin kiisi sinun aikasi kuin minun, koska maailma on kaunis, koska maailma on selkeä, ja laki on kaikille sama. Massa painaa tilaa, tila painaa massaa, kunnes itse aika voihkaisten luhistuu kasaan ja katoaa pois. Musta aukko, tähtien tuho, Ginnungagap, syöveri vailla pakoa, kenties aikakone, portti toisiin maailmoihin, loputon kuilu? Todellisuus ei ole mitä näemme, todellisuus ei ole mitä koemme, koska maailma on kaunis, koska maailma on selkeä, ja laki on kaikille sama, kaikille sama. Kaikkeus noudattaa omaa lakiaan, nöyrästi laajeten, tyhjästä lisää tyhjää kaareutumaan luoden. Avaruusmuodot: pallo, satola tai taso, tyhjyys täynnä pimeää energiaa. Alku ja loppu, tai kenties loputtomuus. Aikaa ei ole, on vain neliulotteinen ikuisuus. Koska maailma on kaunis, koska maailma on selkeä, ja laki on kaikille sama. Maailma on kaunis, ja laki on kaikille sama!
VII PIMEYS JA KUOLEMA (pimeä energia n.1990) Näemme vain aaltojen valkeat harjat, emme itse merta lähin elektroni triljoonan valovuoden päässä. Pimeys. Puute. Kuolema. Havaitsemamme polarisaation B moodi todistaa inflaatiosta kuusikymmentä kahdeksan pilkku kolme Planckin mukaan. Hienoviritys kymmenen potenssiin satakaksikymmentä. Maailmankaikkeus kuin loputtomiin letkuissa hiipuva potilas. Aineesta valtaosa ohutta kuumaa kaasua galaksien välissä. Tänään sammuu universumin viimeinen tähti. Pimeys. Puute. Kuolema. Pimeä energia pakottaa loputtomaan laajenemiseen. Supersymmetriset tuntemattomat hiukkaset täyttävät avaruuden. Kvindekiljoonaa vuotta ja mustat aukot haihtuvat. Galaksit kieppuvat hajoamatta pimeän aineen keskellä. Ainetta vajaat viisi prosenttia, kuin alkoholia oluessa. Kosmologinen vakio, Einsteinin suurin erehdys on totta. Lambda ja kylmä pimeä aine, kuusi vakiota kuvaavat kaiken, mittauksemme osoittavat laajenemisen kiihtyvän. Alku vailla loppua, iankaikkinen laajeneminen, ikuisen multiversumin satunnainen särö. Pimeys. Puute. Kuolema. Kolmetoista pilkku kahdeksankymmentäkaksi miljardia vuotta, vain yksi kupla äärettömän monista. VIII KOTONA MAAILMANKAIKKEUDESSA (Esko Valtaoja s. 1951) Laskeudun laiturilta tähtikirkkaaseen veteen, aistin salattujen hiukkasten hipaisut, aistin maailmankaikkeuden energiat, kosketan kädellä kaukaisinta tähteä. Riemuiten ja kiitollisena nousen vedessä seisomaan. Minä elän, minä elän, minä elän! Kohotan kosmokselle elämän peilin, josta se ihailee itseään, kun galaksit tanssivat nauraen pääni ympärillä, ja pienet kalat kummeksuvat jalkojani. Mitä siitä etten tiedä, etten ymmärrä. Matkaa riittää vielä! Mitä siitä ettet tiedä? Mitä siitä ettet ymmärrä? Viisi miljardia vuotta sitten tulin tähdistä, viisi miljardia vuotta ja palaan! Linnunradan korkealle kaarelle! Linnunradan korkealle kaarelle, olen kotonani! Olen osa kaikkeutta, osa loputonta matkaa. Olen kotona, olen kotona, ilman minua ei olisi tätä hetkeä, ilman minua ei olisi tätä aikaa, ilman minua ei olisi tätä rakkautta! Minä elän, minä elän, minä elän!
FILHARMONIAN TI 24.11. KLO 17 SEITSEMÄN SANAA SIBELIUKSESTA Haastattelusarja Metson Musiikkiosastolla Vapaa pääsy PE 27.11. KLO 9.45 KURKISTUS KONSERTTIIN, avoin kenraaliharjoitus Liput 5 (vain käteinen) Tampere-talon aulassa klo 9.15 alkaen PE 27.11. KLO 19.00 SIBELIUKSEN VIIDES JA KUUDES Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Fagerlund: Stonework, Suomen ensiesitys Sibelius: Sinfonia nro 6 Sibelius: Sinfonia nro 5 Loppuunvarattu SU 29.11. KLO 15.00 FAUNIEN ILTAPÄIVÄ -kamarimusiikkikonsertti LOPPUVUOSI Pe 4.12. klo 19.00 SIBELIUKSEN SEITSEMÄS Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Tampereen Filharmonisen Kuoron naiskuoro Saariaho: Asteroid 4279: Toutatis Holst: Planeetat Sibelius: Sinfonia nro 7 Loppuunvarattu Su 6.12. klo 15.00 ITSENÄISYYSPÄIVÄN KONSERTTI Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Sibelius: Sinfonia nro 1 Sibelius: Finlandia Loppuunvarattu Pe 11.12. klo 19.00 BAROKKIKONSERTTI Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, johtaja ja solisti Roman: Drottningholmsmusiken Corelli: Concerto Grosso Per la Notte di Natale Telemann: Konsertto Graupner: Sinfonia Rameau: Les Boreades Teokset tutuiksi klo 18 Pe 18.12. klo 19.00 REKIRETKI JOULUMAAHAN Harrison: Fugue & Song for Queztalcoatl I & II Cage: Third Construction Zappa: Blackpage I & II Jyri Kurri, Harri Lehtinen, Janne Tuomi, Toni Hietala, lyömäsoittimet & Heikki Lehtinen, basso Reger: Klarinettikvintetto Jarmo Hyväkkö, klarinetti; Anton Chausovskii & Heidi Kuula, viulu; Mikhail Slobodjaniuk, alttoviulu & Virpi Välimäki, sello TI 1.12. KLO 17 SEITSEMÄN SANAA SIBELIUKSESTA Haastattelusarja Metson Musiikkiosastolla Vapaa pääsy Jarkko Kiiski, kapellimestari Aili Ikonen, Jore Marjaranta ja Hannu Lehtonen, laulu Mieskuoro Laulajat Tutut ja rakkaat joululaulut viihteellisinä sovituksina LIPUT 23/18/10/6 Faunien iltapävä: 9/6 Tampere-talon Lipputoimisto ja Kulttuurimyymälä Aplodi sekä Lippupiste. Lippupisteellä palvelumaksu.
KEVÄTKAUSI LÄHESTYY Kevään 2016 kausikortit ovat jo myynnissä, ja yksittäislipunmyynti alkaa 1.12., jolloin Tamperetalossa vietetään myös yleisöpäivää. Filharmonian keväässä soivat muun muassa Johannes Brahmsin kaikki neljä sinfoniaa, Jouni Kaipaisen Marimbakonserton kantaesitys ja monta muuta uutta teosta. Vierailevien taiteilijoiden lisäksi solisteina kuullaan orkesterin omia muusikoita! TAMPERE FILHARMONIAN LAPSIPARKKI Kaudella 2015 2016 kaikkien Tampere Filharmonian iltakonserttien yhteydessä järjestetään toiminnallinen lapsiparkki 3 12-vuotiaille. Hinta ennen konserttipäivää on 6 ja konserttipäivänä 8. SANA SIBELIUKSESTA Luonto Liekki Aallot Jylhä Alakulo Keräämme yhdessä Tampereen kaupunginkirjaston kanssa sanoja Sibeliuksesta. Kerro meille yhdellä sanalla, mitä Sibelius tuo mieleesi! www.sanasibeliuksesta.fi #sanasibeliuksesta Seitsemän sanaa Sibeliuksesta -haastattelusarja Metson musiikkiosastolla Sibeliuksen sinfonioiden viikkojen tiistaina eli 24.11. & 1.12. klo 17. Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen TAMPERE FILHARMONIA www.tamperefilharmonia.fi