ITÄMAISET KUNINKAAT. Tampere Filharmonia Okko Kamu, kapellimestari Tuomas Ylinen, sello

Transkriptio

1 ITÄMAISET KUNINKAAT Tampere Filharmonia Okko Kamu, kapellimestari Tuomas Ylinen, sello

2 Perjantai klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Okko Kamu, kapellimestari Tuomas Ylinen, sello JEAN SIBELIUS ( ) Sarja näytelmästä Belsazarin pidot op. 51 I Marche orientale II Solitude III Nocturne IV Dance de la Khadra ERNEST BLOCH ( ) Schelomo, heprealainen rapsodia sellolle ja orkesterille VÄLIAIKA DMITRI ŠOSTAKOVITŠ ( ) Sinfonia nro 6 h-molli op. 54 I Largo II Allegro III Presto Konsertti päättyy noin klo 20.45

3 Konserttimestari: Dennis Kim I-viulu: Anton Chausovskii, Riikka Marttila, Liina Nuora-Loijas, Kati Tuominen-Heroja, Lea Antola, Raimo Hannikainen, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Tatevik Ayazyan, Sebastian Silén II-viulu: Kimmo Tullila, Heidi Kuula, Hanna Parviainen, Anna Angervo, Riitta Hallila, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Leena Jaakkola, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela-Pulkkinen, Kristine Lilientale-Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila Alttoviulu: Mikhail Slobodjaniuk, György Balázs, Kimmo Kivivuori, Heili Hannikainen, Marianne Hautakangas, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Tarja-Leena Saari, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen-Hammo, Eija Laru Sello: Joona Pulkkinen, Panu Saari, Elina Sipilä, Virpi Välimäki, Reinis Birznieks, Miika Jämsä, Maija Juuti, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Juho Nissi Kontrabasso: Jarkko Uimonen, Petri Mäkiharju, Joni Armio, Juha Kleemola, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Antti Laulaja, Heikki Lehtinen Huilu: Annaleena Jämsä, Nina Johnson, Seppo Planman Oboe: Juha Ala, Heikki Pöyhönen, Kari Nikkanen Klarinetti: Jarmo Hyväkkö, Janne Pesonen, Reetta Näätänen Fagotti: Aleksei Dmitriev, Aleksandr Veryukhanov, Alexandru Cozma Käyrätorvi: Ismo Ponkala, Pasi Tiitinen, Timo Ruskeepää, Pauliina Koskela, Jaakko Välimäki Trumpetti: Jonas Silinskas, Aki Välimäki, Tapio Kilpinen Pasuuna: Antti Hirvonen, Vygantas Silinskas, Olavi Hostikka Tuuba: Harri Miettunen Patarummut: Tiina Laukkanen Lyömäsoittimet: Jyri Kurri, Petri Hänninen, Tuomo Oravakangas, Juuso Laakso, Niko Ronimus Harppu: Kirsti Vartiainen Kosketinsoittimet: Ville Hautakangas

4 Okko Kamu aloitti viulistina, mutta kiinnostui hyvin nopeasti orkesterinjohtamisesta. Tulevaisuus kapellimestarina alkoi hahmottua, kun Kamun oli johtanut useita erilaisia amatööri- ja nuoriso-orkestereita, kun hänet oli valittu Suomen kansallisoopperan 1. konserttimestariksi ja kun hän oli lopulta päässyt johtamaan Verdin La Traviata -oopperaa. Viimeistään ensimmäisen Herbert von Karajan -kapellimestarikilpailun voitto vuonna 1969 sysäsi kansainvälisen uran alkuun. Okko Kamu on työskennellyt useissa suurissa orkestereissa Suomessa ja maailmalla. Tällä hetkellä hän toimii Sinfonia Lahden ylikapellimestarina. Sellisti Tuomas Ylinen valmistui useiden mestarikurssien ja opiskeluvuosien jälkeen musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna Ylinen on saavuttanut menestystä kilpailuissa, esiintynyt lukuisien suurten orkestereiden solistina ja tehnyt yhteistyötä useiden huippukapellimestareiden kanssa. Vuonna 2002 Ylinen voitti Turun sellokilpailun, jonka juryyn hänet kutsuttiin 12 vuotta myöhemmin vuonna Ylinen toimii Helsingin kaupunginorkesterin soolosellonsoittajana ja esiintyy aktiivisesti solistina ja kamarimuusikkona mm. Total Cello Ensemblen kanssa. Lisäksi Ylinen opettaa Sibelius-Akatemiassa.

5 ITÄMAISET KUNINKAAT Tampere Filharmonian kevään kausikorttisarja käynnistyy itämaisissa tunnelmissa. Konsertin alkupuoliskolla kuullaan kaksi mielenkiintoista soivaa näkemystä raamatullisten aiheiden innoittamista teemoista: kuninkaallisesta loistosta, väkevyydestä, arvokkuudesta ja arvoituksellisuudesta. Ensimmäisenä vuorossa on Jean Sibeliuksen sarja näytelmästä Belsazarin pidot. Hjalmar Procopén kirjoittaman näytelmän innoittajana on Vanhan testamentin Danielin kirja, jonka viidennessä luvussa kuvataan Belsassarin pitoja. Kuningas Belsassar järjestää mahtavat juhlat, joissa humalluttavaa viiniä nautitaan Jumalan temppelin kultaisista ja hopeisista astioista. Äkkiä palatsin seinälle ilmestyy ihmiskäsi, joka kirjoittaa kryptisen viestin. Kuningas Belsassar kauhistuu ja kutsuu luokseen kaikki viisaat, mutta kukaan ei osaa tulkita viestiä. Lopulta profeetta Daniel kutsutaan sisään tulkitsemaan viesti, jonka mukaan kuningasta varoitetaan liiallisesta ylpeydestä. Tämän tulisi kunnioittaa nöyrästi Jumalaansa, ei suinkaan elostella ja palvoa maallista omaisuutta. Viestin mukaan Belsassarin päivät kuninkaana ovat luetut. Hänet on vaa alla punnittu ja kevyeksi havaittu. Seuraavana yönä kuningas saa surmansa. Useita taiteilijoita jo vuosisatoja innoittanut aihe on tuttu erityisesti 1600-luvun hollantilaistaiteilijan Rembrandtin maalauksesta, joka kuvaa tekstiä kauhistelevaa kuningasta. Procopén näytelmä sai ensiesityksensä Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa marraskuussa Sibelius johti itse orkesteria, joka esitti näytelmän kuluessa yhteensä kymmenen musiikkinumeroa. Seuraavana vuonna Sibelius muokkasi näytelmän musiikin neliosaiseksi orkesterisarjaksi. Itämaista kulkuetta kuvaava avausosa tuo alleviivatuimmin esille ne keinot, joilla Sibelius loihtii itämaista kuulokuvaa. Itämainen tunnelma on suomalaissäveltäjän näkökulmasta jotakin vierasta, jotakin, jota voi vain kuvitella, jotakin aivan muuta kuin oma, totuttu sävelmateriaali. Sibelius kuitenkin luo

6 omalla tekstuurillaan hyvin selkeitä assosiaatioita. Eihän esimerkiksi Debussyn La Mer ole meren kuvaus. Se on kuvaus siitä, miten Debussy kokee meren. Sibeliuskaan ei kuvaa itämaisuutta, vaan omaa näkemystään siitä, pohtii illan kapellimestari Okko Kamu. Toinen osa kuvaa yksinäisyyttä ja lumoaa mietiskelevällä otteellaan. Vähäeleisenä sahaavan säestyksen päälle levittyvä melodia palautuu näytelmän kohtaukseen, jossa yksinäinen juutalaistyttö laulaa pohdiskelevan laulun. Sibelius tekikin laulusta vielä kaksi sovitusta pianolle ja lauluäänelle: ensimmäinen kantaa nimeä Den judiska flickans sång ja jälkimmäinen, vasta vuonna 1939 viimeistelty versio, on orkesterisarjan osan tavoin nimeltään Solitude. Orkesterisarjan kolmas osa maalaa öistä tunnelmaa hellävaraisesti huilusoololla. Belsazarin pidoissa on varsin kaunis, aivan liikuttavan kaunis Nocturne, kuvailee Okko Kamu. Neljäntenä kuullaan Khadran tanssi, joka avautuu parhaiten näytelmäsisällön avulla: kysymyksessä on kuolemaantuomitun Khadran elämän ja kuoleman tanssit. Näytelmässä nämä ovat kaksi erillistä musiikkinumeroa, ensin elämä, sitten kuolema. Orkesteriversiossa puolestaan ne on yhdistetty juhlavaksi viimeiseksi osaksi, jossa aloitetaan elämällä, kietoudutaan hyytävän jännittävänä kiemurtelevaan kuolemantanssiin, ja palataan lopuksi taas vilkkaampana sykkivään elämään. Miten Sibelius sitten loihtii itämaista tunnelmaa? Lyömäsoittimissa on paljon sellaista tavaraa, jota Sibelius käyttää harvemmin, ja esimerkiksi bassoklarinettia käytetään hyvin rikkaasti. Toistuvuus antaa teokselle sen itämaisen karaktäärin, sillä annetaan kuva siitä, millaista on Belsazarin pidoissa, Okko Kamu arvioi. Säveltäjän tuotannossa teos on poikkeuksellinen. Sehän on todella mielenkiintoinen, erityisesti temaattisen materiaalin ja orkesterinkäytön puolesta, Kamu jatkaa. Sibelius avaa näkemyksensä pidoista ja ylipäätään orientaalista sävelmaisemasta ihastuttavalla ja jännittävällä tavalla. Hyvin omanlaisensa näkemys on myös Ernest Blochilla, joka käsittelee raamatullisia

7 aiheita teoksessaan Schelomo, heprealainen rapsodia sellolle ja orkesterille. Juutalaiselle säveltäjälle maaperä on aivan eri tavoin oma kuin perinteisemmin Kalevalasta ammentaneelle kansallissäveltäjällemme. Blochin tuotannossa juutalainen kansanmusiikki ja myös juutalainen liturginen musiikki ovat kautta linjan läsnä. Sveitsiläissyntyinen Ernest Bloch muutti Amerikkaan vuonna 1916, samana vuonna, jona hän viimeisteli Schelomon. Bloch oli tuolloin 36-vuotias, ja teos oli hänelle itselleen hyvin tärkeä. Vahvan inspiraation vallassa hän kirjoitti teoksen hyvin lyhyen ajan sisällä. Bloch on itse kuvaillut teosta semmoisena omana psykoanalyysinaan. Se oli merkittävä teos hänelle. Alun perin se oli tarkoitettu laulajalle, siis niin, että siinä olisi ollut lauluääni ja orkesteri. Kiinnostavaa, että sello on nyt siinä ihmisäänen kaltaisena, sellisti Tuomas Ylinen pohtii. Sehän on upea teos. Vaikeutena on se, että orkesteri on rakennettu aika raskaaksi. Vaaditaan paljon hiomista, että saadaan solistinen osuus esille sieltä, kertoo puolestaan Okko Kamu. Kunnioitusta herättävä kuulokuva perustuu erityisesti solistiseen osuuteen, kuninkaan rooliin valtakunnassa. Soolosellon voi kuulla Salomon äänenä. Solisti on yksilö ja orkesteri tavallaan yhteiskunta. Sello yrittää taistella ympäröivää yhteiskuntaa vastaan, mutta paikoinhan se on täysin mahdotonta ja orkesteri jyrää päälle, Ylinen kuvailee. Schelomo lukeutuu osaksi Blochin juutalaishenkisten teosten sarjaa. Tämä sarja esitettiin toukokuussa vuonna 1917 New Yorkin Carnegie Hallissa. Mukana olivat Schelomon lisäksi orkesteriteokset Trois poèmes juifs (kolme juutalaista runoa), preludi ja psalmit 137 ja 114 sopraanolle ja orkesterille, psalmi 22 baritonille ja orkesterille sekä Blochin tuotannossa hyvin keskeinen Israel-sinfonia. Tänään kuultavan rapsodian solistina taituroi ensi esityksen hetkellä lähes sata vuotta sitten sellisti Hans Kindler. Myös tämän illan sellisti esiintyy Schelomon solistina ensimmäistä kertaa. Jännittävää. Se tuo aina oman ekstralatauksensa, kun soittaa jotain ensimmäistä kertaa, Tuomas Ylinen kertoo. Eikä teos ole aivan kevyimmästä päästä, vaan jopa poikkeuksellisen intensiivinen. Se

8 on hyvin tunnepitoista musiikkia. Solisti käy läpi todella vahvoja tunteita. Juutalaiselle säveltäjälle aihe on painokkaalla tavalla oma, ja on helppo kuvitella sen merkinneen säveltäjälleen jotakin hyvin henkilökohtaista. Tästäkin näkökulmasta kuunneltuna on selvää, että Sibeliuksen loihtima itämaisuus on jotakin aivan muuta kuin Blochin Schelomon sävelkieli. Schelomo kantaesitettiin New Yorkissa, Belsazarin pidot -orkesterisarja Helsingissä. Helsingistä katsottuna Israel on melko vierasta ja tuntematonta maaperää, joka kuitenkin kiinnosti näyttämömusiikkia säveltämään ryhtynyttä Sibeliusta. Juutalaisen kansanperinteen ja kulttuurin luonne on laajalle levittyvä. Koko uskontokunnan lähtökohtana on diaspora, kansan hajaantuminen ympäri maailmaa. Tästä huolimatta juutalaisten omaksumat traditiot ovat monessa mielessä yhtenäisiä. Juutalaismausteiset musiikilliset keinovarat asteikoista rytmiikkaan voidaan erottaa osaksi kulttuuria huolimatta siitä, missä päin maailmaa ne on sävelletty. Viisaan, mutta tuhlailevan kuninkaan, Laulujen laulun kirjoittajana pidetyn Salomon maailman Bloch loihtii väkevillä kontrasteilla ja mukaansa imaisevan tiiviillä ilmaisulla. Se on todella traaginen kappale. Rehevää musiikkia, jossa voi kuulla kaikki mahdolliset tunteet, Tuomas Ylinen kuvailee. Illan kapellimestari tiivistää kuulokuvan: Siellähän se kuningas Salomo on, kultakruunu päässä. Idässä jatketaan, tosin huomattavasti lähempänä ja aivan erilaisissa tunnelmissa. Dmitri Šostakovitšille kuten muillekin aikansa neuvostosäveltäjille luominen oli tasapainottelua oman ilmaisun ja toisaalta ympäröivän poliittisen ilmapiirin välillä. Hyväksyntä oli saatava, mikäli taiteellaan halusi menestyä. Šostakovitš kykeni tähän tasapainotteluun. Jouduttuaan sosialismin hampaisiin, saatuaan syytöksiä atonaalisuudesta ja kakofoniasta, musiikista, jota on liian vaikea ymmärtää, osoitti säveltäjä katumusta ja lunasti itselleen paikan yleisen hyväksynnän piiristä. Tänään kuultavan sinfonian säveltäjä viimeisteli vuonna Šostakovitšin kuudes on mielenkiintoinen erityisesti rakenteensa puolesta eikä sen kuullessaan voi välttyä ajattelemasta

9 ympäröivän yhteiskunnan tilaa sävellyshetkellä. Kuudes sinfonia avataan hitaalla ja ilmaisultaan leveällä ensimmäisellä osalla. Avaus ei ole sinfonioille tavanomainen julistava tervehdys, vaan pahaenteisen rauhallisena laulava largo huippukohtinaan yksinäisyydessä kaikuvat puupuhallinsoolot. Avausosa on koko sinfonian ylivoimaisesti pisin jakso, mikä sekin on kiinnostava rakenteellinen valinta. Toinen osa on ilmaisultaan paljon räväkämpi kuin ensimmäinen. Paikoin vilisevänä tanssahteleva, paikoin fanfaarimaisesti herättelevä lyhyt allegro johdattaa viimeiseen osaan antaen jälleen puupuhaltimille soolotilaa. Niin ikään lyhyt viimeinen osa on erittäin nopea huipennus, joka paljastaa teoksen päätöstä kohti riehaantuvan rakenteen. Galoppimaisena päättömästi juokseva päätösosa näyttelee päinvastaista roolia suhteessa avausosan tunnelmaan. Venäläiseen kansanperinteeseen omalaatuisesti nojaava Šostakovitš joutui poliittisen paineen alla luopumaan monista musiikillisista näkemyksistään. Yleisö ei ollut se, joka tyynnytti säveltäjän modernistisemmat näkemykset, vaan kysymyksessä oli nimenomaan poliittisten päättäjien ankara suhtautuminen musiikkiin ja taiteeseen ylipäätään. Epätavallisesta rakenteestaan huolimatta kuudes sinfonia sai kuitenkin hyvän vastaanoton niin yleisön kuin kapeamielisten säätelijöidenkin piirissä. Rakenteellinen vastakkainasettelu antaa monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja tulkita teoksen luonnetta. Pitkä ja hartaan intensiivinen avausosa saa seuraajikseen kaksi nopeaa, yhä päättömämmäksi ilonpidoksi yltyvää lyhyttä osaa. Onhan tämä epätavallinen Šostakovitš siinä mielessä, että tässä ei ole yhteistä dramaturgista linjaa. Teos ei ala mahtipontisesti, vaan päinvastoin. Ehkä se alkukin on jonkinlaista sosialismin kuvaamista. Sitten loppua kohden sinfonia muuttuu groteskiksi irvokkuudeksi, Okko Kamu tiivistää. Neuvostosäveltäjän sinfonia onkin helppo mieltää yhteiskuntakritiikkinä tai ainakin jonkinlaisena aikansa kuvana.

10 Tämä konsertti on Okko Kamulle henkilökohtainen Sibelius-vuoden avaus. Jatkoa seuraa heti seuraavana päivänä, kun Sinfonia Lahti avaa kansallissäveltäjän juhlavuoden vierailukonsertilla. Kapellimestari suuntaa orkestereineen Hämeenlinnaan, missä Tampere Filharmoniakin vierailee Sibelius-vuoden puitteissa maaliskuussa. Okko Kamu uskoo Sibelius-vuoden olevan monipuolinen kokemus. Tulemme esittämään Sinfonia Lahden kanssa Sibeliusta ympäri maailmaa, sillä kiertueemme kietoutuu luonnollisesti Sibelius-teeman ympärille. Sibeliuksen sinfonioilta ei voi tänä vuona välttyä, vaikka ottaisi rokotuksen, kapellimestari kiteyttää. Maija Leino Tulevia konsertteja TAMPERE FILHARMONIAN HAYDN-KONSERTTI Pe klo 19 Tampere-talo Dennis Kim, johtaja & solisti Joseph Haydn ( ) Sinfonia nro 31 Torvensignaali Viulukonsertto nro 2 Sinfonia nro 45 Jäähyväissinfonia Tammikuun kolmas konsertti valottaa osaltaan sanaparin klassinen musiikki merkityssisältöä. Tampere Filharmonian konserttimestarin luotsaamassa Joseph Haydn -konsertissa syöksytään klassismin merkkiteosten myötä 1700-luvun musiikkiperinnön ytimeen. Draaman kaarelle taivutettu konsertti käynnistyy Torvensignaali-sinfonialla, jossa kyseisellä soitinryhmällä on tavallista keskeisempi rooli. Julistavan merkkiäänen vaivuttua kuullaan konsertin keskimmäinen teos, viulukonsertto, jonka jälkeen päädytään jäähyväisiin. Tunnelma on aivan toinen kuin alun D-duurijulistuksessa: fis-mollisinfonia edustaa kirjailijoiden piiristä säveltäjien kyniin levinnyttä aatevillitystä, Sturm und Drang -tyylikautta, jonka kiihkeän dramaattinen mollivire on läpitunkeva myös osassa Haydnin 1700-luvun jälkipuoliskon tuotantoa. Käsiohjelma: Maija Leino ja Viliina Tolvanen

11 TEEMAN ARVOITUS *To klo 19 Tampere-talo Michal Nesterowicz, kapellimestari Emily Beynon, huilu Lutoslawski: Pieni sarja Nielsen: Huilukonsertto Elgar: Enigma-variaatiot Varsovan radion sinfoniaorkesteri kantaesitti Witold Lutoslawskin Pienen sarjan vuonna Puolalaista kansanmusiikkia kunnioittava sarja luo orkesteritekstuurin perinteisiä puolalaisia melodioita hyödyntäen. Carl Nielsenin huilukonsertto puolestaan valmistui vuonna 1926, säveltäjän ollessa jo lähes 60-vuotias. Kaksiosaisen konserton orkestraatio nojaa sooloinstrumentin rooliin ja Nielsen tuo näin kuultavaksi oman näkemyksensä huilun syvimmästä olemuksesta. Enigma-variaatiot on brittiläisen myöhäisromantikon Edward Elgarin paatoksellisen kaunis läpimurtoteos. Koskettava teema saa neljätoista muunnelmaa, joista jokaisen Elgar omistaa jollekin ystävälleen. Ainoastaan ensimmäinen osa, itse teema, jää ilman viittausta. Sen arvoitus puhututtaa jälkipolvia edelleen. Dennis Kim

12 ORKESTERIA TUKEE: ORKESTERIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI: