Nimimerkki: Emajõgi. Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä?

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Nimimerkki: Emajõgi. Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä?"

Heikki Kinnunen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Nimimerkki: Emajõgi I Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä? Jos olisin jäänyt veteen, olisin muuttunut kaihiksi, suomut olisivat nousseet silmiin, äitini olisi pimennossa evät pomppineet lonkista läpi, silmäni kasvaneet korvien aukkoihin Äiti olisi repinyt ne saksofonin nähdessään, vesi olisi tulvinut nenästä ja korvista, suunpato olisi murtunut paineen alla, häpyhuulet kasvaneet vesiputoukseksi. Maailma olisi täyttynyt vedestä.

pimennossa evät pomppineet lonkista läpi, silmäni kasvaneet korvien aukkoihin Äiti olisi repinyt ne

2 II Laivat myöhästyvät koska meri on saamaton ja musta, Joku irtoaa pimeäksi vedeksi kun viimeinen säde sammuu maahan ja kuu on oman varjonsa takana, tarkkaileeko maailma sitä ei voi nähdä.

3 III m/s Estonia helmikuussa 2010 Meren hedelmättömässä kohdussa toinen kohtu, se avaa metallisen kanavansa tuntee supistukset mutta kieltää syntymät. Kellut jään pinnalla, hengität henget sisääsi annat niille kodin, huutosi on nukuttanut ne, ne lepäävät sinussa kuin haaleat levät allasi, ne ovat nousseet pimeydestä ne räjähtävät tuhansiin tuuliin. Kalvot sikiön pinnalla hylätyn sormuksen hylky ahterin taakse loukkuun jääneet sadat tuhannet sormet, jotka eivät muuttuneet suomuiksi jotka hamuavat metallin läpi selkäsi lämpöön kantautuvat kaupunkeihin, varastavat sieluja keskiyön jälkeen ne muuttavat vedettömiin kohtuihin ne kieltävät syntymän, ne hyväksyvät sähkön Tekevät ruumiistamme hylkyjä, uppoavat kylkiimme painavat kalannäköiset silmänsä kaulallemme, puhaltavat merta kohtuihimme ja panevat suolavettä kiveksiimme. Pian kaupunki peitetään betonilla ja heitetään mereen.

Kalvot sikiön pinnalla hylätyn sormuksen hylky ahterin taakse loukkuun jääneet sadat tuhannet sormet, jotka eivät muuttuneet suomuiksi jotka hamuavat metallin läpi selkäsi lämpöön kantautuvat

4 IV Maan alla vielä toinen maa ja kolmas kivinen ilma. Kärpäsen muoto on kirjoitettu sen siipien varjoon, tähtien taakse paikkaan, johon muukalaisuus kertyy. Odotan, että pisara on tippunut pupillien taakse nyt on jo pimeää, on katsottava silmät soikioiksi iiriksen kuunsirppi hautaa säteet galakseihin, jokainen liike on laskettava ruoria painamalla ylösnousemus ensimmäisen ja toisen aallonharjan välissä työntöliike eteen, solmutetun jalan pituus mittaa vain vähän siitä matkasta. En näe pimeää laivaa, hämärtyy jään ohi kaikesta

Odotan, että pisara on tippunut pupillien taakse nyt on jo pimeää, on katsottava silmät soikioiksi iiriksen kuunsirppi hautaa säteet

5 V Se minkä häviämme sanoissa seuraa vuorijonoja, pyörittää mantereiden alinta jaloissa, sataa lumena laskostuu hiusten väliin, kasvattaa kuoriaisia puunkuoressa kynsien välissä saavuttaa veden ja kiven kaiuilla takaisinhuudettuna

laskostuu hiusten väliin, kasvattaa kuoriaisia

6 VI Meri tulee allesi vesi kannattelee vesi uppoaa sinuun Olet kiveä se kelluu pinnalla Pinta tulee sinuun pyyhkii sinut kuin tomun Veden sisään kasvaa pimenevä liekki pimenee, pimenee, pimenee Ole siinä. Vedä itseesi kaikki happi puhalla Vesi syttyy vesi palaa Maa tulee allesi multa irtoaa kasvoistasi Olet kiven ympäröimä liekki, olet siemen Kivi heitetään veteen, se hyppii pinnalla uppoaa omaan kivimäisyyteensä.

Vedä itseesi kaikki happi puhalla Vesi syttyy vesi palaa Maa tulee allesi multa irtoaa kasvoistasi Olet

7 VII Meri on pimeys Olet sen keskiössä Syvyydessä sykkivät levät, ne puhaltavat äänen pintaan siitä syntyy maa kivet, kalat Otat sen vastaan vatsallasi kannattelet hengityksesi päällä sormet potkuroivat vettä syntyy ensimmäinen tuuli se lyö aaltonsa rantaan Taivutat varpaitasi toinen tuuli syntyy, se jättää aukon sinun ja veden väliin Syntyy taivas kynnet irtoavat tähdiksi, vatsaasi polttaa vedät sitä sisään ja ulos, käsivarret jäykistyvät ensimmäisestä rääkäisystä aurinko nousee meren ylle Se ottaa sinut vastaan Kädenjälki vatsallasi ruskeata ja multaa Syntyy kolmas tuuli, liikuttaa puita, köynnöksiä ne nousevat haarojesi välistä Valoa säikähtänyt kala sätkii rintasi päällä Sinä nukahdat, nukut kuin kivi, Kuorsauksesi, se neljäs tuuli vartioi untasi.

vatsaasi polttaa vedät sitä sisään ja ulos, käsivarret jäykistyvät ensimmäisestä rääkäisystä aurinko nousee meren ylle Se ottaa sinut vastaan Kädenjälki vatsallasi ruskeata ja multaa Syntyy

8 VIII Heräät siihen, että on kylmä haukot henkeä, keuhkojasi painaa olet unohtanut miten hengittää Neljäs tuuli palaa veteen Tunnet veden allasi, se kirvelee taivutat kättäsi taivutat suutasi raajasi rikkovat jään alkaa sulaa Kolmas tuuli palaa veteen Hätääntynyttä kipua nousevaa ja laskevaa Älä huoli, se on vain kaivinkone joka työntää kauhansa jalkojesi väliin Toinen tuuli palaa veteen Olet päättänyt pysyä hereillä, vaikka olet kasvanut yön aikana olet pienentänyt meren tunnet sen allasi, toinen tuuli palaa veteen, lentokone törmää nenääsi, Älä hermostu, syö kaikki happi, pidättele hengitystä, puhalla syvemmälle sisään, et saa edes pihahtaa, irrota otteesi kaikesta, anna sormien olla vapaina, et pidä kiinni kenestäkään, rintasi päällä ei tärise tai pauku, tunnet painosi, olet kivi, annat kiven levätä sinussa otat vastaan kivimäisyytesi, tyhjyys allasi, olet tuntenut sen aina, olet syntynyt sen

päättänyt pysyä hereillä, vaikka olet kasvanut yön aikana olet pienentänyt meren tunnet sen allasi, toinen tuuli palaa veteen, lentokone törmää nenääsi, Älä hermostu, syö kaikki happi, pidättele

9 pinnalle, pidätä hengitystä, ethän liiku, sinua väsyttää, raajasi alkavat painua, tunnet veden tulon ensimmäinen tuuli palaa veteen kukaan ei vartioi sinua enää Sinä olet kivi vesi tulee sinuun annat sen painua

ensimmäinen tuuli palaa veteen kukaan ei vartioi

10 IX Imitoi auringon valoa Imitoi valoa kun se lähtee luojasta ja palaa luojaansa. Imitoi pimeyttä auringon ympärillä sinne se laskee Imitoi kohtua jonne se haudataan Imitoi pimeyden tuskan huuto kun se jätetään pimeyteen Imitoi valoa, Jos minä imitoisin aurinkoa, se polttaisi kaiken, tuli tulisi sisään, mustaa tuhkaa Imitoi valoa, imitoi aurinko Imitoi aamu ennen kuin se nousee Imitoi itsesi sen sisään, imitoi itsesi

tuskan huuto kun se jätetään pimeyteen Imitoi valoa, Jos minä imitoisin aurinkoa, se polttaisi kaiken,

Samankaltaiset tiedostot

Pirkanmaan kirjoituskilpailu 2010, runot. Ajan kuvaan. Nimimerkki: sini22, Sinikka Laitinen

Pirkanmaan kirjoituskilpailu 2010, runot Ajan kuvaan Nimimerkki: sini22, Sinikka Laitinen Kaupunki näyttää tuntevan minut, jään tänne joksikin aikaa. Kasvot uppoavat katujen ja talojen valoihin. Yhtä hyvin