KLASSISTA MUSIIKKIA. Tampere Filharmonia Dennis Kim, johtaja ja solisti

Transkriptio

1 KLASSISTA MUSIIKKIA Dennis Kim, johtaja ja solisti

2 Perjantai klo 19 Tampere-talon Iso sali Dennis Kim, johtaja ja solisti FRANZ JOSEPH HAYDN ( ) Sinfonia nro 31 D-duuri Torvensignaali I Allegro III Menuet IV Moderato molto - Presto FRANZ JOSEPH HAYDN Konsertto viululle ja orkesterille nro 2 G-duuri I Allegro moderato III Finale: Allegro VÄLIAIKA FRANZ JOSEPH HAYDN Sinfonia nro 45 fis-molli Jäähyväissinfonia I Allegro assai III Menuet: Allegretto IV Presto - Adagio TAMPERE FILHARMONIAN ILLAN KOKOONPANO I-viulu Dennis Kim, Anton Chausovskii, Maria Itkonen, Riikka Marttila, Lea Antola, Raimo Hannikainen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, Vitali Torkkeli, Tatevik Ayazyan II-viulu Heidi Kuula, Hanna Parviainen, Anna Angervo, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Leena Jaakkola, Elina Kilpinen, Kristine Lilientale- Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi Alttoviulu Mikhail Slobodjaniuk, György Balázs, Kimmo Kivivuori, Heili Hannikainen, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Anni Tiainen-Hammo Sello Joona Pulkkinen, Panu Saari, Virpi Välimäki, Maija Juuti, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko Kontrabasso Jarkko Uimonen, Petri Mäkiharju, Tuomo Kinnunen Huilu Pekka Rankka Oboe Juha Ala, Kari Nikkanen Fagotti Alexandru Cozma Käyrätorvi Ismo Ponkala, Jouni Suuronen, Pasi Tiitinen, Miriam Brown Konsertti päättyy n. klo 20.45

3 Korealaissyntyinen viulisti Dennis Kim aloitti n konserttimestarina syksyllä Kim on opiskellut Philadelphian Curtis-instituutissa ja Yalen yliopistossa. Hänet valittiin Tucsonin sinfoniaorkesterin konserttimestariksi 22-vuotiaana, minkä jälkeen hän on työskennellyt samassa roolissa Hong Kongin ja Soulin filharmonisissa orkestereissa. Ennen Tampereelle tuloaan hän on lisäksi toiminut opettajana musiikkikorkeakouluissa ja -festivaaleilla sekä vieraillut konserttimestarina, solistina ja kamarimuusikkona lukuisissa orkestereissa ympäri maailmaa. Kim on vieraillut konserttimestarina neljässä maanosassa ja työskennellyt nimekkäiden kapellimestareiden kuten Riccardo Chaillyn, Charles Dutoit n, Riccardo Mutin, André Previnin ja Simon Rattlen kanssa. Solistidebyyttinsä Kim teki jo 14-vuotiaana Toronton filharmonikoiden kanssa. Sittemmin hän on esiintynyt useiden merkittävien orkesterien solistina. Kamarimuusikkona Kim on esiintynyt mm. Pinchas Zuckermanin, Jaime Laredon, Carter Breyn, John Sharpin ja Marya Martinin sekä Tokion, Orion- ja Guarneri-kvartetin jäsenten kanssa. Hän soittaa ex- Dushkin Stradivariusta vuodelta KLASSISTA MUSIIKKIA Mitä tarkoittaa klassinen musiikki? Ilmaus saa kulttuurissamme mitä erilaisimpia merkityksiä. Englanninkielessä sanapari on vakiintunut vankasti tarkoittamaan kaikkea sitä, mitä me nimitämme myös taidemusiikiksi. Toisaalta sanaparilla voidaan kuitenkin viitata yksityiskohtaisemmin klassismin ajanjaksoon, joka historiankirjoissa ulotetaan 1700-luvulta 1800-luvulle. Yksiselitteistä merkitystä monisyiselle klassiselle musiikille ei tietenkään voida antaa. Varmaa on kuitenkin se, että tämän illan konsertti lokeroituu kyseisen sanaparin alle. Tänään kuullaan nimittäin sinfonialajityypin henkilöitymän, klassismin ydinhahmon ja itävaltalaisen sävelistön päähenkilöihin lukeutuvan Joseph Haydnin musiikkia Dennis Kimin johdolla. Voin vain kuvitella, kuinka hullulta tämä musiikki on aikanaan kuulostanut! Johann Sebastian Bachilla kaikki on niin järjestynyttä, niin selkeää ja niin tarkkaa. Sitten Haydn pistää kaiken uusiksi, sävellajit, temmot, orkestraation, kaiken! Tämä musiikki on vaikeaa nytkin, joten sen on täytynyt tuntua uskomattomalta tuona aikana, konserttimestarimme kuvailee. Kun vedetään mutkat suoriksi, on klassismin ajan musiikki usein kaiken perusta, sitä täydellistynyttä sävelkieltä, joka sijoittuu krumeluurin barokin ja ääreistunteellisen romantiikan väliin. Tunteiden ilmaisua Haydnin ja aikalaistensa tuotannoista ei kuitenkaan puutu. Haydnin tärkein esikuva oli J. S. Bachin poika, varhaisklassikko Carl Phillipp Emanuel Bach, joka tunnetaan nimenomaan hyvin ilmaisuvoimaisesta musiikistaan. C. P. E. Bach kirjoitti 1700-luvun puolivälissä kuuluisan Tutkielman oikeasta tavasta soittaa klaveeria. Tässä opuksessaan hän muun muassa toteaa, että muusikoiden on pystyttävä herättämään itsessään kaikki ne tunteet, jotka haluavat yleisössä synnyttää. Tämän illan ohjelmaa seuratessa voi miettiä, onko tällaisen tunneseilailun toteuttaminen edes täysin mahdollista. Haydn aloitti työskentelyn unkarilaisen ruhtinaan Paul Anton Esterházyn palveluksessa Eisenstadtissa 1760-luvun alussa. Hän toimi kapellimestarina, joka vastasi säveltämisestä, orkesterin muusikoista ja johtamisesta, lähes

4 jokapäiväisestä musisoinnista. Ruhtinaan kuollessa vuonna 1762 tämän seuraajaksi nousi loisteliasta kulttuurielämää ihannoiva Nikolaus Esterházy, edeltävän ruhtinaan veli. Nikolaus teettikin uudistuksia historialliseen Esterházyn maaseutulinnaan ja vietti siellä pitkiä kesiä yhdessä palvelusväkensä, siis myös 20-henkisen orkesterinsa, kanssa. Kaikki tänään kuultavat teokset ovat peräisin juuri tuosta työsuhteesta, joka jatkui lähes kolmekymmentä vuotta ja mahdollisti Haydnin kehittymisen lukuisten rohkeidenkin kokeilujen myötä sinfonian mestariksi. Vuonna 1790 Nikolaus Esterházy kuoli ja Haydn siirtyi Lontooseen. Konsertin avaa sinfonia nro 31, joka kantaa lisänimeä Torvensignaali. Jo ensimmäiset tahdit kertovat, mistä nimitys juontaa juurensa. Aloitus on ylevä, torvensignaali kiidättää ajatukset välittömästi jonkin merkityksellisen käynnistymiseen, juhlan tuntuun. Säveltäjä kirjoitti tämän yhden reilusti yli sadasta sinfoniastaan 1760-luvun puolivälissä. Tuolloin näin suuren vaskiryhmän käyttäminen ei ollut lainkaan tyypillistä. Nämä neljä ovat merkittävässä roolissa erityisesti siksi, että orkesterin kokoonpano on nykyisiin tottumuksiimme verrattuna hyvin pieni. Ensimmäinen osa, fanfaarientäyteinen allegro, paljastaa sinfonian kortit heti kättelyssä. Toinen osa on hienostuneena sykkivä adagio, joka antaa rauhoittavan vastapainon ensimmäiselle osalle. Seuraavana kuullaan menuetti. Säveltekstuuri hengittää ajalleen tyypillisellä tavalla. Kaikki on tehty kuultavaksi, ja solistisemmat jaksot vuorottelevat koko orkesterin soinnin kanssa ilmavasti. Finaali koostuu teemasta, sen seitsemästä variaatiosta ja määrätietoisten juoksutusten lopetusjaksosta. Kukin variaatio antaa erityisaseman aina yhdelle soitinryhmälle. Päätöstahdeissa sotilaalliset käyrätorvet kuuluvat merkitsevästi yli muun orkesterin. Toisena kuullaan Haydnin viulukonsertto luvun lopulla valmistuneen viulukonserton solistina loistaa konserttimestari, joka vastaa samalla musiikin johtamisesta. Tämä olikin Haydnin aikana vielä hyvin tyypillistä ja säveltäjä itsekin johti musiikkiaan tavallisesti cembalon äärestä. Jousiorkesteri avaa konserton pedaten tilaa pian aloittavalle solistille. Kohtalaisen nopeaa ja juhlavaa ensimmäistä osaa seuraa kauniisti huokaileva hidas osa. Viimeisessä osassa palataan allegroon ja alkuperäissävellajiin. Konsertto antaa paljon tilaa solistille, kuten klassismin ajalle tyypillistä on. Tämä juuri tekee osasta Haydnin sinfonioitakin konserttomaisia: olosuhteiden pakostakin määrittynyt ilmava vuorottelu pianon ja forten, solistin ja orkesterin sekä eri soitinryhmien välillä. Draaman kaarelle taivutetun konsertin päättää Haydnin sinfonia nro 45, lisänimeltään Jäähyväissinfonia. Duurisinfonialla aloitettiin, hypättiin muutamaa vuotta myöhemmin sävellettyyn viulukonserttoon ja mollisinfoniaan lopetetaan. Historiallisesti Jäähyväis-sinfonia sijoittuu Haydnin Sturm un Drang -kauteen. Myrsky ja kiihko -tyylikausi levittäytyi 1760-luvun jälkipuoliskolla näytelmäkirjallisuuden piiristä musiikkiin jättäen jälkeensä intensiivisiä ja mollivoittoisia teoksia. Tarina tämän sinfonian takana ei kuitenkaan ole lainkaan niin traaginen kuin olettaa saattaisi. Kysymyksessä on nimittäin konkreettinen mielenilmaus: vuoden 1772 kesä oli venynyt pitkäksi Esterházyn linnassa ja muusikoilla oli ikävä perheitään ja lomaa. He ilmaisivat tämän kapellimestarille, joka sävelsi jäähyväissinfonian osoittaakseen ruhtinaalle, että muusikot ovat vapaapäivien ja kaupunkielämän tarpeessa. Päällisin puolin teos noudattaa samaa Haydnin vakiinnuttamaa rakennetta kuin Torvensignaali-sinfonia, siis nopea, hidas, menuetti ja finaali, mutta siitä paljastuu kuitenkin osien sisäisiä mielenkiintoisia ratkaisuja. Jäähyväissinfonia avataan korostetun dramaattisissa tunnelmissa, kun murrettuja kolmisointuja tiputellaan ylhäältä alas anovasti. Seuraava osa on liioitellun hidas, lempeän kaunis adagio, jota seuraa rohkeampi menuetti. Tässä sinfoniassa, samoin kuin Torvensignaalissakin, finaalijakso on poikkeuksellinen. Sen loppuun sisältyy kohta kohdalta kuihtuva rakenne, ei yltyvä huipennus, kuten tavallisesti. Instrumentti kerrallaan muusikot jättäytyvät pois ja lopulta lavalle jää enää kaksi hiljaista viulua. Tarinan mukaan ruhtinas ymmärsi poikkeuksellisen sinfonian merkityksen, otti mielenilmauksen tosissaan ja päästi muusikot ansaitulle lomalle. Sellaiselle lähtevät myös tämän illan muusikot, joskin seuraavan konsertin ensimmäinen yhteisharjoitus on jo ensi maanantaina. Maija Leino

5 VERDI NABUCCO La klo 15 Ke klo La klo 15 Ke klo La klo 15 Tommi Hakala (Nabucco) Mlada Khudoley (Abigaille) Tuomas Pursio (Zaccaria) Tiina Penttinen (Fenena) Mati Turi (Ismaele) Jouni Kokora (Baalin pappi) Tero Harjunniemi (Abdallo) Suvi Väyrynen (Anna) Alberto Hold-Garrido, kapellimestari Vilppu Kiljunen, ohjaus Antti Mattila, lavastus Piia Rinne, puvut Jussi Kamunen, valosuunnittelu Heikki Liimola, kuorokapellimestari Tampereen Oopperan kuoro Tuotanto: Tampere-talo Helmikuussa Tampere-talon Ison salin valtaa maailmankuulu, väkevän tunteikas ooppera. Tarinan keskiössä ovat heprealaiset, jotka joutuvat monisyisen valtataistelun pelinappuloiksi. Lopulta oopperan nimihahmo nousee sorretun kansan pelastajaksi. Erityisesti kuoro-osuuksistaan ylistetty Nabucco on historian suurimpana oopperasäveltäjänä pidetyn Giuseppe Verdin kolmas ooppera. Liput alk. 62/81/95, eläkeläiset 57/76/ näytöksessä kiintiö opiskelijahintaisia lippuja alk. 30 tampere-talo.fi/nabucco Orkesteria tukee: Pääyhteistyökumppani: Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen