SIBELIUKSEN TOINEN. Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari

Transkriptio

1 SIBELIUKSEN TOINEN Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari

2 Torstai klo 19 Tampere-talon Iso sali Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari RICHARD STRAUSS ( ) Ruusuritari-sarja op. 59 PEHR HENRIK NORDGREN ( ) Pelimannimuotokuvia op. 26 I Näpsyttäjä II Tuumiskelija III Vanhan miehen menuetti IV Pelimannin elämänkappale VÄLIAIKA JEAN SIBELIUS ( ) Sinfonia nro 2 D-duuri op. 43 I Allegretto II Andante, ma rubato III Vivacissimo IV Finale: Allegro moderato Konsertti päättyy noin klo 21. Konsertti lähetetään suorana ja on katsottavissa myös jälkeenpäin osoitteessa konserttimestari: Dennis Kim (1. konserttimestari) I viulu: Anton Chausovskii (vuorotteleva 1. konserttimestari), Maria Itkonen (3. konserttimestari), Liina Nuora-Loijas***, Lea Antola, Tatevik Ayazyan, Raimo Hannikainen, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Hong You, Riikka Alakärppä, Kaisa Hiilivirta II viulu: Kimmo Tullila*, Heidi Kuula**, Hanna Parviainen***, Anna Angervo, Riitta Hallila, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Leena Jaakkola, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela-Pulkkinen, Kristine Lilientale-Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila alttoviulu: Mikhail Slobodjaniuk (sooloaltisti), György Balázs*, Kimmo Kivivuori***, Heili Hannikainen, Marianne Hautakangas, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Tarja-Leena Saari, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen-Hammo sello: Joona Pulkkinen (soolosellisti), Lauri Kankkunen*, Panu Saari***, Reinis Birznieks, Maija Juuti, Miika Jämsä, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Elina Sipilä, Virpi Välimäki kontrabasso: Jarkko Uimonen*, Petri Mäkiharju**, Joni Armio***, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Juha Kleemola, Antti Laulaja, Heikki Lehtinen huilu: Annaleena Jämsä*, Pekka Rankka**, Nina Johnson*** oboe: Eva Neuszerova*, Heikki Pöyhönen***, Kari Nikkanen klarinetti: Jarmo Hyväkkö*, Mark Reding**, Reetta Näätänen, Andreas Heino fagotti: Aleksei Dmitriev*, Aleksandr Veryukhanov**, Eri Ikeda käyrätorvi: Jouni Suuronen**, Pasi Tiitinen***, Timo Ruskeepää, Jaakko Välimäki, Miriam Brown trumpetti: Jonas Silinskas*, Alessandro Chiavetta**, Tapio Kilpinen pasuuna: Antti Hirvonen*, Vygantas Silinskas**, Olavi Hostikka tuuba: Harri Miettunen* patarummut: Tiina Laukkanen*, Péter Fodor*** lyömäsoittimet: Jyri Kurri*, Tuomo Oravakangas***, Petri Hänninen, Niko Ronimus harppu: Liisa Honkanen kosketinsoittimet: Ville Hautakangas *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja ILLAN KOKOONPANO

3 Illan konsertti avaa n syksyn kausikorttisarjan Sibelius 150 -juhlavuoden tunnelmissa. Kansallissäveltäjämme ensimmäinen sinfo-nia kuultiin toukokuussa, nyt jatketaan toisella. Konsertin käynnistää Richard Straussin Ruusuritari-sarja. Sibeliuksella ja Straussilla oli paljon yhteistä: Strauss syntyi vain vuotta ennen Sibeliusta, ja molemmat niittivät maailmanmainetta niin säveltäjinä kuin kapellimestareinakin. Strauss muun muassa johti Sibeliuksen viulukonserton kantaesityksen vuonna Erityisen hyvin Strauss tunnetaan oopperasäveltäjänä. Ruusuritari-ooppera oli menestys jo ensiesityksessään vuonna Ennen tätä oopperaa Strauss oli hätkähdyttänyt yleisöjä Salomella vuonna 1905 ja vielä hurjemmin uudistusmielisellä Elektralla Näiden kokemusten jälkeen aikalaisyleisön oli helppo rakastua hyvinkin perinteiseen, 1700-luvun Wienin hovielämää vauhdikkaan romanttisesti kuvailevaan Ruusuritariin, komean nuorukaisen seikkailuun, joka saa pohtimaan nuoruudenkaipuuta ja palavaa rakkautta. Kaapo Kamu Lyömäsoittajana musiikkiuransa aloittaneen Santtu-Matias Rouvalin ura lähti huimaan nousukiitoon, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion sinfoniaorkesteria syksyllä Tämän jälkeen kapellimestari on ollut erittäin kysytty vierailija sekä kotimaisilla että lukuisilla kansainvälisillä konserttilavoilla. Hän on johtanut muun muassa Lontoon Philharmonia Orchestraa, Tokion sinfoniaorkestereita, BBC Symphonya, Milwaukeen ja New Jerseyn sinfoniaorkesterita sekä Oslo Filharmonienia. Lisäksi hän on Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin päävierailija. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina Rouvali on ollut syksystä Sinfoniakonserttien lisäksi Rouvali on johtanut oopperaa, muun muassa Bizet n Carmenin ja Mozartin Taikahuilun. Keväällä 2016 hän johtaa Tampereen Oopperassa Verdin Kohtalon voiman ja keväällä 2018 Olli Kortekankaan uuden Veljeni vartijan. Tammikuussa 2015 Rouvali ja Tampere Filharmonia tekivät ensimmäisen yhteislevytyksen: Jean Sibeliuksen ja tanskalaisen ikätoverinsa Carl Nielsenin 150-vuotisjuhlien kunniaksi juuri ilmestyneellä levyllä soivat molempien säveltäjien viulukonsertot ja Sibeliuksen kaksi serenadia. Solistina taituroi latvialainen viulisti Baiba Skride. Oopperasta koottu orkesterisarja esittelee alkuperäisteoksen tunnelmia. Ruusuritarissa soivat ihanat valssit, jotka maalailevat loistoa ja pysyvyyttä. Wienervalssit eivät soineet vielä oopperan kuvaamassa 1700-luvun alun Itävallassa, mutta sävellyshetkellä 1900-luvun alussa niillä oli varsin suuri merkitys. Ruusuritarin valssit eivät luo tarinaan ajallisesti sopivaa Wienin äänimaisemaa, vaan nimenomaan sitä kadotettua maailmaa, joka luvun poliittisessa tilanteessa elävälle säveltäjälle ja yleisölle näyttäytyi menetettynä, auvoisena kulta-aikana. Oopperassa pohditaankin juuri kadotettujen aikojen uudelleenherättelyä, kun ruhtinatar vikittelee komeaa nuorukaista ja ikääntynyt paroni rakastuu nuoreen naiseen. Tunnelmien kirjossa on paljon muutakin kuin katkeran kaihoisaa kaipuuta: omanlaisensa arvaamattomuus on usein läsnä, kun celesta värittää Ruusuritarin viekasta kuulokuvaa. Lopulta kaikki päättyy hyvin. Liian nuorta naista haikaileva paroni joutuu väistymään komean nuorukaisen tieltä, eikä äkkiä rakastunutta nuorta paria pidättele enää mikään. Lopussa soivat oopperan päätösdueton sävelet: nuorukainen ja tyttö saavat toisensa, ja kaikki on kuin unelmaa. Komediallinen viekkaus puuttuu kuitenkin peliin vielä aivan viimeisilläkin tahdeilla. Seuraavana kuullaan Pehr Henrik Nordgrenin Pelimannimuotokuvia, jonka ensimmäinen versio

4 sai kantaesityksensä vuonna Nordgren syntyi Ahvenanmaalla ja opiskeli aikanaan Japanissa asti tuoden tuliaisina aasialaisia mausteita sävellystyöhönsä. Lopulta säveltäjä asettui kuitenkin Keski- Pohjanmaan Kaustisille, pelimannimusiikin kehtoon, paikkaan, joka varauksetta ja lähes poikkeuksetta liitetään hyvin tiiviisti suomalaiseen kansanmusiikkiin. Nordgren toimi Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin nimikkosäveltäjänä vuosikausia, ja tänään kuultava teos onkin ensimmäisiä, joita orkesteri häneltä kantaesitti. Viimeinen versio Pelimannimuotokuvista valmistui pari vuotta myöhemmin. Nordgrenin sävelmateriaali etenkin tässä teoksessa on sitä, jota hänen asuinpaikkansa soi. Pelimannimuotokuvia mukailee pohjalaisia pelimannisävelmiä. Osien nimet antavat vinkkiä tunnelmista: Näpsyttelijä on ilolouontoinen avaus, Tuumiskelija pysäyttää nimensä mukaisesti pohtimaan tummasävyisen vähäeleisyyden vallassa. Vanhan miehen menuetti ja Pelimannin elämänkappale soivat mielikuvitusta herätellen niitä otsikoita, jotka Nordgren on osille antanut. Eikä kysymys ole vain melodioiden mukailusta, vaan myös sointi toteuttaa suomalaisen kansanmusiikin peruspiirteitä. Mieleen tulee jopa useita kansanmusiikkiinstrumentteja, joilta Nordgren on orkestroinnillaan saanut jousikokoonpanon kuulostamaan. On helppo nähdä mielessään ihmisiä ja tilanteita, on helppo saada kiinni tunnelmasta. Ja juuri siitä säveltäjä oli hyvin kiinnostunut, mielikuvien luomisesta erilaisilla hienovaraisilla tavoilla, perinnesoittimien yhdistämisestä osaksi orkesteria, kansanperinteen niin japanilaisen kuin suomalaisenkin tuomisesta osaksi sävellystyötään. Niinpä Pelimannimuotokuviakin todistaa sen, että Nordgren ei ainoastaan käyttänyt suomalaista kansanmusiikkia, vaan pureutui siihen syvällisesti, etsi ja löysi niitä mielleyhtymiä, jotka sai soimaan jousiorkesterilla puhuttelevasti. Konsertin päättää Jean Sibeliuksen toinen sinfonia. Teoksen sävellystyö alkoi vuosisadan vaihteen jälkeen. Sibelius matkusteli tuohon aikaan paljon sinetöiden mainettaan Euroopassa niin kapellimestarina kuin säveltäjänäkin. Kevään 1901 säveltäjä vietti Italian Rivieralla Rapallossa, missä hän jo hahmotteli niitä keskeisiä ideoita, jotka myöhemmin päätyivät toiseen sinfoniaan. Samana vuonna hän johti konsertin Lounais-Saksan yliopistokaupunki Heidelbergissa yhdessä Richard Straussin kanssa. Välimerellinen lämpö ja suurkaupunkien kulttuuririennot viehättivät säveltäjää, joka haali aina vain uusia ja uusia vaikutteita omaan ideakirjoonsa. Vastineena tälle oli kotoinen Suomi, joka 1900-luvun alussa näyttäytyi vakavasti uhattuna. Voimakas kansallinen herääminen väritti maamme kulttuurielämää kokonaisvaltaisesti. Toisen sinfonian ensimmäinen versio kantaesitettiin Helsingissä maaliskuussa vuonna Konsertti aivan kuten tämäkin ilta oli loppuunmyyty. Yleisö otti teoksen vastaan suuressa hurmoksessa. Oli kunniakuja, oli seppele. Säveltäjää ylistettiin ylistämästä päästyäkin. Osa yleisöstä, todennäköisesti suurikin osa, vastaanotti teoksen kärsivän, alistetun Suomen kuvana. Kriitikotkin puhuivat vääryyksistä ja taistelusta, musiikin herättämät mielikuvat tuotiin esiin ruotimalla Suomen tilannetta ja sen aiheuttamia tunteita. Vaikka Sibelius ei olisi sitä toivonutkaan, väritti poliittinen ilmapiiri hänen teostensa tulkintoja kerta toisensa jälkeen. Ja näin tulee tapahtumaan aina, yleisö tekee omat johtopäätöksensä ympäröivän kulttuurin sävyttämästä kuulokulmastaan. Sinfonia alkaa valoisilla kolmen sävelen nousuilla, jota Sibelius kuljettaa läpi teoksen. Toinen osa luo paikoin vaarallisen oloisia tunnelmia. Materiaali taipuu moneksi, erilaisia vähitellen yhteen kietoutuvia aiheita on lukuisia. Scherzo on odottava. Levottoman liikehdinnän pysäyttää keskivaiheilla ihastuttava oboeteema. Kolmannen osan lopulla odotus kiihtyy äärimmilleen ja huipentuu siirryttäessä tauotta neljänteen osaan. Finaali on suurta juhlaa. Aivan loppupuolella kolmen sävelen nousu saa uuden ulottuvuuden, neljännen sävelen. Voitonriemu valtaa konserttisalin, eikä jätä ihmettelemään, miksi yleisö hurrasi jo ensimmäisessä esityksessä. Sibeliuksen toinen sinfonia saavutti aikanaan riemuvastaanoton kotimaassa ja melko pikaisesti se levisi myös muualle Eurooppaan. Kansallissäveltäjämme musiikissa kytee suomalaisuuden perusvire, mutta toisessa sinfoniassa soi moni muukin maailmankolkka. Illan kapellimestari Santtu-Matias Rouvali tiivistää sinfonian yleisilmeen yhteen sanaan: Italia. Syntyhistoriaan ja kuulokuvaan sana yhdistyy helposti. Se on se fiilis, mikä siinä on, siellä on niitä aaltoja ja kaikkea, Rouvali avaa sanaansa Sibeliuksesta. #sanasibeliuksesta Teksti: Maija Leino

5 Vanhemmat konserttiin, lapset hauskan puuhan ääreen TAMPERE FILHARMONIAN LAPSIPARKKI Syyskaudella 2015 kaikkien n iltakonserttien yhteydessä järjestetään toiminnallinen lapsiparkki. Lapsista huolehtivat Kulttuuriosuuskunta Uulun ammattitaitoiset työpajaohjaajat ja lastenhoitajat. Syksyn ohjelmassa on muun muassa kuvasävellyspajoja! Lapsiparkkien ohjelma on suunniteltu 3 12-vuotiaille. Lapsiparkin hinta on kustakin lapsesta ennen konserttipäivää 6 ja konserttipäivänä 8. Lippuja myyvät Tampere-talon Lipputoimisto ja Lippupiste. Lippupiste perii palvelumaksun. n ja Santtu-Matias Rouvalin ensimmäinen yhteislevytys on julkaistu. Sibelius & Nielsen -levy 20 Tampere-talon Lipputoimsitosta ja konserttien yhteydessä Pro Orchestran myyntipisteestä (2. krs) Santtu-Matias Rouvali Baiba Skride Jean Sibelius Viulukonsertto d-molli op. 47 Serenadi D-duuri op. 69 nro 1 Serenadi g-molli op. 69 nro 2 Carl Nielsen Viulukonsertto d-molli op. 33 Valo Yrmy Toivo Sointi Pitkäjänteisyys Mitä tulee mieleen Sibeliuksesta? Kerro se meille yhdellä sanalla. #sanasibeliuksesta TAMPERE FILHARMONIA ORKESTERIA TUKEE: ORKESTERIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI: Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen