HELSINGIN KOTIKAUPUNKIPOLUT P O H J O I S K Ä P Y L Ä, katseluversio osa 2: Taivaskalliolta itään, Pohjolankadulle, Pohjolanpuistoon, Koskelan Sairaalaan ja Karjalatalon kautta Käpylänaukiolle
Taivaskallion vaiheet geologisesti Taivaskallion kiviaines on peräisin 1800 1900 miljoonan vuoden takaa svekofennisestä vuorijonopoimutuksesta. Parhaimmillaan muutaman kilometrin korkuiset vuoret ovat aikojen saatossa kadonneet rapautumisen ja useiden jääkausien kuluttamina. Viimeisin niistä kesti noin 100 000 vuotta. Jään uurtamia jälkiä näkyy avokallioilla kautta maan. Maankuori on vielä lommolla kolmekilometrisen jäävaipan jäljiltä ja kohoaa siksi yhä edelleen, näillä main noin 2 mm vuodessa. Myös merenpinnan korkeus on vaihdellut mannerjäätiköiden sulamisen myötä. Taivaskallion huippu ilmestyi esiin luotona suolaisen Yoldia-meren saaristossa noin 11 000 vuotta sitten. Tuhat vuotta myöhemmin pienen saaren pohjoisrinteeseen, nykyiseen 45 metrin korkeuteen hioivat makean Ancylusjärven aallot yhä erottuvan muinaisrannan. Toinen samanlainen syntyi suolaisen Litorina-meren voimasta 32 metriin noin 8000 vuotta sitten. Yhteys mantereeseen paljastui noin 5000 vuotta sitten nykyisen Metsälän suunnasta. Lue aiheesta lisää - wiki
Luonto Taivaskalliolla Taivaskallion tuntumassa on sekametsäalue, joka muuttuu reheväksi märäksi pensaikoksi radanvarressa. Itse Taivaskallio on aukea, ketomainen. Metsää on harvennettu erittäin voimakkaasti, mikä on heikentänyt kohteen linnustollista arvoa jonkin verran. Metsäalueella on runsas perusmetsälinnusto, lisäksi leppälintu, satakieli, sirittäjä, sepelkyyhky, herne- ja pensaskerttu, mustapääkerttu ja hemppo. Kallioalueella metsittyneessä osassa etelässä ja idässä on kuivien kesien seurauksena hiukan kelottunutta metsää, joka tuo mieleen korpimaat.
Taivaskallion menneisyyteen kuuluivat kyykäärmeet Käpylä-lehden mukaan kaupungin virkailija Hall asui Oulunkylässä huvilassaan 1900luvun alkuvuosina. Hän oli miellyttävä, hiljainen herrasmies. Hallilla oli erikoinen harrastus; kyykäärmeitten pyynti. Kun lumi oli kallioilla sulamaisillaan, Hall otti isonlaisen pussin tahi säkin ja pitkät erikoissakset. Siten varustettuna hän marssi taivaskalliolle. Siihen aikaan siellä oli viljalti kyykäärmeitä. Aurinkoisina päivinä ne luikersivat koloistaan paistatellakseen kevätauringossa. Siinä tilassa ne olivat jokseenkin kankeita, joten Hallin pitkät sakset helposti tekivät tehtävänsä. Siten toinen toisensa perästä matelijat joutuivat Hallin säkkiin ja sieltä eläintieteelliseen laitokseen, Zootomiin. Hall peri yliopistolta 5 markkaa käärmeestä. Nykyisin käärmeet ovat käytännössä kadonneet lähelle tulleen asutuksen takia, vaikka lähimetsä tarjoaisikin pieniä saaliseläimiä.
11 Ammattikorkeakoulu Metropolia Rakennuksen pohjoisin osa valmistui Käpylän yhteiskouluksi 1942, suunnittelija Uno Moberg, lisäsiipi 1958. Yhteiskoulun talo saneerattiin ja siihen tehtiin entistäkin suurempi laajennusosa 1992 93, suunnittelija Tarmo Peltonen. Käyttäjäksi tuli nyt Helsingin kaupungin laboratorioalan oppilaitos. Se on perustettu 1960 Kalliossa ja toimi pitkään Käpylän erikoisammattikoulun tiloissa. Laboratoriokoulu jaettiin kahtia 1998. Opistotasoinen opetus liitettiin Helsingin uuteen ammattikorkeakouluun, ammatillinen opetus puolestaan Helsingin tekniikan alan oppilaitokseen Heltechiin. Nykyään Onnentien Metropoliaan, joka yksikkö on 14 kuuluu 000 pääkaupunkiseudun opiskelijallaan vuokralaisena järjestää talossa ammatillista opetusta. Koulun sisäpihalla on peruskallioon uurrettu Matti Peltokankaan veistos Kallioaurinko vuodelta 1994. Teoksen muoto viittaa varhaisiin ajanmittausvälineisiin. Uurteisiin kerääntyvä ja haihtuva sadevesi muodostaa tilapäisen peilimaailman, kun taas materiaalina käytetty peruskallio on pysyvyyden symboli. Tontin eteläreunalla on rauhoitettu 7 jättihaavan ryhmä. Jättihaavan lehdet ovat kaksi kertaa isommat kuin tavallisen haavan ja juuriversot sitkeitä leviämään naapurustoon. Puut ovat Metsäpuiden rodunjalostussäätiön kantapuita. Suomen ammattikorkeakoulu suurin. Lisäksi Heltech
Käpylän yhteiskoulu Käpylän lapsiluvun kasvaessa perustettiin 1938 oma oppikoulu kansakoulun jatkoksi. Oppilaita oli aluksi 56, neljän vuoden kuluttua jo 356. Tiloja vuokrattiin parhaimmillaan kolmesta eri osoitteesta. Oman koulutalon rakentaminen oli välttämätöntä. Sota-ajan vaikeista olosuhteista huolimatta hanke onnistui ja Käpylän yhteiskoulu vihittiin käyttöön 31.10.1943. Heti seuraavana vuonna koulu joutui evakkoon Lauttakylään, sillä tiloja tarvittiin sotaväen majoituskäyttöön. Ensimmäiset lakkiaiset pidettiin siksi Käpylän kirkon seurakuntasalissa lokakuussa 1944. Ylioppilaita oli kolme, joukossa Päiviö Suomela, josta tuli aikanaan koulun neljäs ja viimeinen rehtori. Sodan jälkeen oppilasmäärä jatkoi edelleen kasvuaan. Syksyllä 1958 Käpylän yhteiskoulussa oli jo 718 oppilasta jaettuna aamu- ja iltavuoroon. Yli 40 oppilaan luokkakoko oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Laajennusosa vihittiin käyttöön 1959. Käpylän yhteiskoulun kulttuuritoiminta oli aktiivista ja laadukasta. Erilaisissa kulttuurikilpailuissa se voitti aina Maunulan ja Oulunkylän yhteiskoulut. Oppilaiden äitien Naistoimikunta Somistuskerho oli perustettu 1948. Se keräsi huomattavia summia rahaa järjestämällä myyjäisiä, teatteriretkiä ja juhlia ja lahjoitti saamansa varat oppilaiden monipuolisen kerhotoiminnan ylläpitämiseksi. Somistuskerho hankki myös opetusvälineitä ja erilaisia lahjoituksia koululle, kustansi käytöskursseja oppilaille sekä nimensä mukaisesti myös sisusti opettajanhuonetta ja luokkia. Oma oppikoulu oli käpyläläisille tärkeä, kotien ja koulun väliset yhteydet tiiviit. Koulun tiloja käyttivät monet ryhmät ja yhdistykset ja siitä muodostui alueen monipuolinen kulttuuri- ja toimintakeskus. Peruskoulujärjestelmään siirtymisen myötä yksityiskoulujen taloudelliset edellytykset kapenivat ja 1977 yhteiskoulu luovutettiin kaupungille, joka sulautti sen Hykkylään lopullisesti 1987. Käpylän yhteiskoulun entiset oppilaat pitävät edelleen yhteyttä nimellä Käpylän friidut ja kundit. http://www.yksityiskoulut.fi/matrikkeli/kapylanyh.htm
12. Taivaskallion omakotialue Vuonna 1925 kaupunginvaltuusto hyväksyi ehdotuksen "huvila-alueen järjestämiseksi Käpylän puutarhaesikaupunkiin Taivaskalliolle" ja määräsi tonteille vuokra-ajan vuoteen 1985 saakka. Pääosin 1930-luvun mittaan Taivaskalliolle rakentui silloisen Helsingin pohjoisin asutus. Tyypilliset asukkaat olivat keskiluokkaisia nuoria koulutettuja lapsiperheitä. Joukossa oli paljon opettajia ja rakennusmestareita sekä nuoria virkamiehiä ja yrittäjiä, joista monet kohosivat tulevina vuosikymmeninä merkittäviin asemiin. Asukkaat teettivät itse talojensa piirustukset, joten niistä tuli yksilöllisiä. Suunnitelmat viimeisteli kaupungilla työskennellyt arkkitehti Elias Paalanen. Yleisilme on harmoninen, vaikka joukosta löytyy myös puhdaslinjainen funkistalo ja kansallisromanttinen hirsihuvila. Rakennukset ovat puisia, harjakattoisia ja monet rapattuja. Kallioisille pihoille kuljetettiin satoja kuormia täytemaata. Puutarhasuunnitelmat teki PuuKäpylän tavoin Elisabeth Koch. Niitä ei täysin noudatettu, mutta olennaisilta osiltaan edelleen toteutuu Kochin ajatus pihapuuston niveltymisestä katupuustoon ja yleisiin puistoalueisiin.
Keskeinen Onnenpuisto oli alun perin suota. Se kunnostettiin 1948. Puusto on monipuolinen, erikoisuuksina rautatienomenapuu ja jo liitukaudella 200 miljoonaa vuotta sitten nykyiselleen kehittynyt, arka neidonhiuspuu (Ginkgo biloba).
13 Musiikkiopisto Käpylä-Seuran aloitteesta perustettiin Käpylän musiikkiopisto vuonna 1957. Oppilaita ilmoittautui heti 114. Alussa opetusta annettiin pianon, viulun, sellon, kitaran ja harmoonin soitossa, yhteissoitossa sekä kuorolaulussa. Musiikkiopisto ei aluksi saanut avustusta kaupungilta eikä valtiolta, joten lukukausimaksut olivat niin korkeat, etteivät kaikki halukkaat voineet tulla mukaan. Siitä huolimatta oppilasmäärä ylitti 1960-luvulle tultaessa jo 400:n ja opisto kasvoi Suomen viidenneksi suurimmaksi alallaan. Opetusta järjestettiin kaikkein edistyneimmillekin, mistä opisto sai kutsumanimen "Käpylän korkeakoulu". Sen rehtorina oli 1965 66 säveltäjä Einojuhani Rautavaara, joka turhaan pyrki kunnallistamaan opiston. Musiikkileikkikoulu aloitti 1967. Valtionavun piiriin pääseminen 1980 oli merkittävä muutos. Opettajia voitiin palkata lisää ja valtakunnalliset opetussuunnitelmat otettiin käyttöön. Yhteiskoulua haaveiltiin opistotaloksi, mutta turhaan. Vasta 1993 kiertolaiselämä päättyi, kun musiikkiopisto sai tilat entisestä Liukon leipomosta, joka toimi vuosikymmeniä Taivaskalliontie 3:ssa. Vain konserttisali puuttuu edelleen. Vuoden 2010 alusta Karjalatalolla toimiva Kansanmusiikkiopisto yhdistyi Käpylän musiikkiopistoon, johon perustettiin kansanmusiikin osasto. Http://www.kmo.fi
Taivaskalliontien kauppakeskus Viipurista muuttanut Liukon leipomo oli muidenkin kuin käpyläläisten suosima erikoistuotteiden ostopaikka. Sieltä sai mm. herkullisia vesirinkeleitä, piparkakkutaikinasta tehtyjä, sokerikuorrutuksella koristeltuja neekerinnaamoja ja suussasulavia vaniljakreemikransseja, joista koululaiset saivat taskurahojen riittävyyden mukaan ostaa joko neljänneksen, puolikkaan tai koko muhkean kiekon. Tuohon aikaan ei kouluruokailua ollut. Musiikkiopiston jatkona olevassa rakennuksessa olivat Öhmanin kirja- ja paperikauppa sekä Ebba Nurmen kangaskauppa, jossa myytiin myös vaaleanpunaista housua puntilla ja myöhemmin koululaisten suosima Kinnusen sekatavarakauppa sekä Turusen parturiliike. Kadun toisella puolella oli Viinikan siirtomaatavarakauppa, liha- ja kalakauppa sekä myöhemmin suutari. Taivaskalliontie 1:ssä puolestaan toimivat HOK:n maitokauppa, siirtomaatavarakauppa ja lihakauppa. Vieressä oli vielä viimeisenä kahvila Bella, jota tosin kutsuttiin "Räkäläksi". Sieltä haettiin usein sunnuntaisin jälkiruuaksi jäätelöä, joka pakattiin huolella hiilihappojään kera ennen kotipakastimia. Myöhemmin Bellan paikalle muutti posti läheisestä omakotitalosta. HOK:n jälkeen talossa ehti olla vielä Pakastetalo ja Valintatalo. Nykyisin kaikkia näitä liiketiloja hallitsee auton varaosia myyvä TI-tarvike. Vastapäätä Pohjolankadun kulmassa 1933 rakennetussa talossa oli alakerrassa Pohjolan sauna. Oulunkyläntien alussa oli pankki ja sitä vastapäätä punatiilisessä talossa Elannon rohdoskauppa sekä maito-, sekatavara- ja lihakaupat. Nyt siinä toimii kauneushoitola ja naapurissa Kunnalliskodintiellä Lindströmin pesula. Oikealla ylhäällä Käpyläntien entisen Elannon talo, oikealla alhaalla entinen sauna, ja vasemmalla Taivaskalliontie 1, jonka liiketiloilla on monipolvinen historia.
14 Koskela Käpyläntien itäpuoli on Koskelan kaupunginosaa ja vanhaa Forsbyn kylää. Vantaanjoen koskesta nimensä saanut kylä mainitaan säilyneissä asiakirjoissa jo vuodelta 1351. Sen maille perustettiin Helsingin kaupunki vuonna 1550. Käpylän esimerkin rohkaisemana kaupunki palstoitti 1935 Koskelaan pientalotontteja, joiden vuokra-ajaksi päätettiin 50 vuotta. Sitä on nyttemmin jatkettu vuoteen 2020. Kadunnimien aiheena ovat itäisen Uudenmaan ja Kymenlaakson kunnat. Ennen 1990-luvun alun lamaa Koskelassa oli useita kioskeja ja kauppoja. Laman jälkeen näistä jäi jäljelle enää yksi keskellä kerrostaloaluetta nuorisotalon vieressä sijaitseva kauppa sekä käpyläntien liikkeitä, jonne käpyläläiset ja oulunkyläläiset helposti pääsevät. Asukkaiden keskituloilla mitattuna Koskela on kaupungin köyhimpiä alueita. Kerrostaloalueella on muun muassa HKL:n henkilöstön työsuhdeasuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja, opiskelija-asuntoloita, invalidien asuntoja ja vanhusten asuntoja. 90luvun puolivälin jälkeen aloitetut rakennusten pintaremontit ovat muuttaneet alueen kasvoja huomattavasti ajanmukaisemmaksi. Pientaloasukkaat mieltävät alueensa osaksi Käpylää eikä niinkään Koskelaa, johtuen ehkä kalliolle rakennetusta kerrostaloalueesta. Sen paikalla oli aikaisemmin Karjalan evakkojen parakkikylä. Oulunkyläntien varressa on tyypillisesti kaksikerroksisia omakotitaloja, joiden katto on tavallista loivempi. Mentäessä kohti Koskelaa itään päin nähdään rintamamiestyyppisiä taloja, mutta joskus piirteitä myös funkkiksesta. Kiinnostavia yksityiskohtia rakennuksissa on ikkunoiden sijoittaminen vierekkäisillä seinillä nurkan tuntumaan. 1950-luvulla suosittua oli puutalon maalaamisen sijaan päällystää se betonilla kivitalomaiseksi hiekkasävytteiseksi stuccopinnaksi. Osassa taloista on käytetty ulkovuorauksessa sileitä mineraalilevyjä, joita nykyisin näkee sellaisenaan harvoin. Sodanjälkeisten vuosien esikaupungille tyypillisiä talon kivijalan liuskelaatalla verhoilua juurikaan ei ole, mutta jotain aidan kivipäällysteitä liuskelaatalla siellä on toteutettu. Kuitenkin suurin osa alueeen aidoista on puutarhakaupunkimainen. pensasaitaa, onhan alue yleisilmeeltään muutenkin
15 Ulkopoliittiset huvilat Taivaskallion vanhin omakotitalo on Arabian posliinitehtaan vuorineuvos C. G. Herlitzin nimeä kantava Pohjolankatu 46:ssa. Se on puolikas Terijoelta vuonna 1926 siirretystä suuremmasta rakennuksesta. Kun entisen emämaan Venäjän raja sulkeutui 1917, jäivät pietarilaisen ylimystön huvilat Karjalan kannaksella kylmiksi ja niitä siirrettiin muuhun Suomeen sadoittain. Kuva oikealla. Pohjolankatu 50:ssä puolestaan asui hammaslääkäri Taimi Wolf, jonka mies oli saksalainen. Niinpä jatkosodan jälkeisten rauhaehtojen mukaisesti heidän talonsa luovutettiin Neuvostoliitolle ns. saksalaissaatavana ilman mitään korvausta. Kuva alhaalla
16 Helenahemmet (Blomsterfondetin vanhainkodit) Ruotsinkielinen Blomsterfondet-säätiö perustettiin yhdistysmuotoisena 1925 rakentamaan ja ylläpitämään asuntoja Helsingin ruotsinkielisille vanhuksille. Ensimmäisenä valmistui Hemgården Pohjolankadun varteen vuonna 1936. Talossa on 28 itsenäisen asumisen palveluasuntoa. Funkis-henkinen Helenahemmet valmistui 1940 ja sen viereen vielä Bergahemmet 1952. Nämä ovat täyden palvelun palvelutaloja. Huoneissa on asukkaiden omat huonekalut ja he hoitavat päivittäiset rutiininsa omatoimisesti. Lisäksi Bergahemmetissä on 13 dementikon ryhmäkoti. Kaikki rakennukset on peruskorjattu 1989 99.
17 Otto-Iivari Meurmanin puisto Entinen Pohjolanpuisto. Asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman kuului Käpylän perustajiin ja pelastajiin. Vuonna 1990, kun Käpylä-Seura täytti 50 vuotta ja Käpylän perustamisesta oli kulunut 70 vuotta, järjestettiin Karjalatalolla yhdistetty juhla, jossa 100vuotiaalle Meurmanille luovutettiin Helsingin kaupunginosayhdistysten kultainen Pro Helsinki -ansiomerkki. Samana vuonna 4.11. Käpylä-Seura istutti puistoon metsämännyn (Pinus silvestris) Käpylän suunnittelijoiden ja rakentajien muistoksi. Puisto peruskorjattiin 1950-luvun henkeen vuonna 2004. Uudistuksen yhteydessä rakennusvirasto erehdyksessä katkaisi Muistojen Puun, mutta istutti Käpylä-Seuran pyynnöstä sen tilalle uuden, joskin sembramännyn ja eri paikkaan. Asukkaat ovat toivoneet puun viereen asianmukaista tietokylttiä vastaisen varalle.
Otto-Iivari Meurman Arkkitehti, professori Otto-Iivari Meurman (1890 1994) oli merkittävä asemakaavasuunnittelija ja Suomen sodanjälkeisen asemakaava-arkkitehtipolven keskeinen opettaja. Hän syntyi Ilmajoella, opiskeli kuvanveistoa Ateneumissa ja arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa valmistuen 1914. Meurman toimi Eliel Saarisen apulaisena tämän suunnitellessa kuuluisaa Munkkiniemen Haagan asemakaavaa. Sen jälkeen hän työskenteli Helsingin kaupungin rakennuskonttorissa, jossa osallistui Birger Brunilan johdolla mm. Käpylän suunnitteluun ennen nimitystään Viipurin asemakaavaarkkitehdiksi 1918. Otto-Iivari Meurman opetti kaupunkisuunnittelua Teknillisessä korkeakoulussa 1936 lähtien ja sai asemakaavaopin professuurin 1940. Meurman laati kaikkiaan noin 60 asema- ja rakennuskaavaa. Niissä hän pyrki yhdistämään asumisen, työn ja vapaa-ajan toiminnot 1900-luvun alun puutarhakaupunki-ideologian mukaisesti. Meurman oppilaineen otti suunnitelmissaan aina tarkoin huomioon maaston, valaistusolot ja paikan soveltuvuuden kokonaisuuteen.
Ruotsinkielinen kansakoulu valmistui Pohjolanpuistoon 1957, suunnittelija kaupunginarkkitehti Claus Tandefelt. Liikuntasalin sisältävä laajennus vuodelta 2000 on monen mielestä vähemmän sykähdyttävä, mutta sen seinässä kuitenkin ilahduttaa Outi Leinosen keraaminen reliefi Lentoon. Taiteilija kertoo mieltäneensä metsän siimeksessä olevan koulun kuin "suureksi kävyksi, josta oppilaat yksisiipiset siemenet kopautetaan maailmalle lentoon!" Sama siementeema jatkuu myös sisälle porraskäytävän seinään.
Lippakioski Pohjolankadun ja Kullervonkadun kulmassa on vuodelta 1937, korjattiin viimeksi marraskuussa 2009 tihutöiden jäljiltä. Elokuussa 2010 käpyläläiset saivat ilokseen huomata, että kioski avattiin ainakin loppukesäksi. Kioskilla on myynnissä KAFFAerikoiskahveja, Sweet Life -jäätelöherkkuja, mm. minttu- ja toffeeunelma-annoksia sekä Laitilan Virvoitusjuomatehtaan tuulivoimalla valmistettuja virvoitusjuomia. Helsingin vielä jäljellä olevat lippakioskit ovat kaupunginmuseon suojelemia ja niille yritetään löytää käyttötapoja. Joku on ilmanlaadun tutkimusasemana, yksi vuokrattu kaupunginosayhdistykselle. Käpylässä aktiivinen yksityishenkilö yritti elvyttää rakennusta kesällä 2002 runokioskina, jossa oli pieniä runo- ja musiikkiesityksiä, mutta toiminta ei ollut kannattavaa. Kuitenkin kerran vuodessa joulun alla Pohjolankadun tiernapoikatapahtumassa Käpylän yhdyskuntaklubi tarjoilee kioskista glögiä ja pipareita. Nykyisin Käpylän ainoa jatkuvasti toimiva kioski on Pohjolanaukion R-kioski.
18 Pelastusasema Helsinkiin perustettiin maan ensimmäinen vakituinen palokunta vuonna 1861. Se sai ensimmäisen asemansa 1891 Erottajan Korkeavuorenkadulle. Vuonna 1991 palolaitos ja väestönsuojelukeskus yhdistyivät pelastuslaitokseksi ja paloasemat muuttuivat pelastusasemiksi. Käpylän pelastusasema valmistui 1931, suunnittelija kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher. Käpylän pelastusasema on Helsingin kahdeksasta pelastusasemasta ja kolmanneksi vanhin, peruskorjattu viimeksi 2005. Pääkalustona on pelastusyksikkö tunnuksella H-47. Sen vaihtolavayksikköön voidaan liittää letkukontti, suurtehotuuletin tai vahingontorjuntakontti. Käpylän pelastusaseman vähimmäismiehitys arkisin on 9 henkeä. Vuonna 2009 pelastusyksikölle tuli 50 lähtöä ja sairaankuljetusyksikölle peräti 4500.
19 Autismisäätiö Rakennus valmistui 2003. Sen suunnittelivat professori Tuomo Siitonen sekä arkkitehti Freja Ståhlberg, joka teki samalla diplomityönsä autististen käyttäjien vaikeasti ilmaistavista toiveista ja tarpeista asumisessa ja päivittäisessä toiminnassa. Piristävän värikkäässä rakennuksessa on kaksi osaa: nelikerroksinen ryhmäkoti ja kaksikerroksinen toimintakeskus. Niissä Autismisäätiö järjestää yksilöllistä ja ryhmäkuntoutusta aikuisille autisteille ja vastaavia neuropsykiatrisia oireyhtymiä omaaville. Väestöstä noin 1 % kärsii jonkinasteisista autistisista häiriöistä. Samalla paikalla oli aiemmin päiväkoti Koskela, joka oli alun perin Ruotsista lahjoituksena saatu SPR:n lastentarha.
20 Koskelan sairaala-alue Koskelan kunnalliskoti aloitti toimintansa jo 1912 Forsbyn työ- ja vaivaistalon nimellä. Kookkaan päärakennuksen suunnittelivat Knut Wasastjerna sekä Karl Hård af Segerstad, joka oli Helsingin ensimmäinen kaupunginarkkitehti ja piirtänyt mm. Kallion kirjaston sekä Viipurin kauppahallin. Suljettu laitos sijoitettiin pois silmistä, kauas kaupungin ulkopuolelle. Sillä oli 43 hehtaarin tilukset, joita viljeltiin ahkerasti. Kunnalliskodilla oli myös sikala ja suuri pesula. Huolto toimi aluksi kapearaiteista rautatietä pitkin Oulunkylän aseman kautta. Köyhäinhoidon asiakaspaikkoja oli aluksi 620, mutta tarve kasvoi nopeasti ja lisärakennuksia nousi useita. Sodan jälkeen Käpylän kunnalliskodin vanhat rakennukset saneerattiin täydellisesti ja paikkamäärä kohosi yli tuhanteen. Koskelan sairaskodin nimellä alkoi 1957 erikoistuminen nykyaikaiseen vanhustenhoitoon. Työlaitos toimi vuoteen 1961 saakka. Sairaskoti siirrettiin terveysviraston alaisuuteen 1982 ja siitä kehitettiin pitkäaikaishoitoa antava terveyskeskussairaala. Vuoden 2010 alusta Koskelan sairaala siirrettiin takaisin sosiaaliviraston alaisuuteen ja se sai nimen Koskelan vanhustenkeskus. Siellä on 14 pitkäaikaishoidon osastoa. Rakennuksissa sijaitsevat myös Koskelan terveysasema (toistaiseksi), apuvälinepalvelupiste ja Gtalossa kaikille avoin kahvila. Tiloja on vuokrattu myös ulkopuolisille alan toimijoille. Sairaala-alueeseen kuuluvassa Käpyläntie 13:ssa on sisustettu näyttelytila Toimiva koti, jossa esitellään esteettömän ja turvallisen asumisen ratkaisuja yli 60 sopimuskumppanin tuotevalikoimasta. Konsepti on kansainvälisesti ainutlaatuinen ja sitä esitelläänkin jatkuvasti ulkomaisille alan toimijoille. www.toimivakoti.fi Alueen eteläreunalla on yksi maamme harvoista sairaalakirkoista, Koskelan kirkko vuodelta 1914. Jumalanpalvelus pidettiin siellä joka aamu aina 1950-luvulle saakka. Pääkäyttäjänä on nykyisin Käpylän musiikkiopisto, mutta myös seurakunnalla on siellä ajoittain toimintaa. Seuraavilla sivuilla kuvia alueen arkkitehtuurista ja miljööstä
21 Entinen terveysasema Koskelan sairaalan aluetta vastapäätä Käpyläntie 8:ssa on punatiilinen entinen Käpylän terveysasema, joka valmistui 1983. Siellä toimivat kaikki lähialueen terveydenhoitoyksiköt, kunnes homeongelmat ja kiinteistöjen rationalisointi johtivat muuttoon Koskelan sairaalan F-taloon vuonna 2002. Samalla terveyskeskuksen nimi muutettiin Koskelan terveysasemaksi. Helsingin XXI apteekki avattiin Pohjolankatu 1:ssä keväällä 1929 ja sieltä se muutti nykyiselle paikalleen terveysaseman valmistuessa 1983. Logossa on edelleenkin puukäpyläaihe. Naapureina on terveyskauppa ja pitseria.
22 Koskelan kolmio Kortteli muistetaan 1950-luvulta alkaen Teboilin kolmiona kulmassa olleen huoltoaseman mukaan. Sen taakse monttuun ajatti omin luvin maantäytettä 1970-luvulla kaupungin metsänhoitaja Mikko Pitkäniemi. Vähitellen muodostui kaunis koivikkoinen kumpare, jolla ruoho viheriöi ja koristepuut kukkivat. Keskellä oli shakkipuisto ja Koskelantien puoleisella reunalla pienois-golf-rata. Tontti oli kuitenkin kaavoitettu täydennysrakentamiseen ja niin 1995 rakennettiin sille 173 asuntoa yhdeksään kerrostaloon ja niiden edustalle nimettiin "Käpylän tori". Käpyläntien ja Kullervonkadun kulmaukseen valmistui 1998 kolmen talon As.oy Käpylänhovi, joka ajateltiin alun perin vanhuksille, mutta asukkaina on myös työikäisiä. Käpylänhovissa on erikoispalveluja asukkaille ja siellä pitää toimipistettään Käpyrinteen vanhainkoti.
23 Karjalatalo Valmistui 1974, suunnittelija Into Pyykkö. Paikan valintaan lienee vaikuttanut silloin vielä vehmas näköala Käpyläntien toiselle puolelle sekä osaltaan myös Käpylän kalevalaiset kadunnimet. Rahaa hankkeeseen kerättiin vuosikaudet erilaisin kampanjoin. Talkoohengellä rakennetusta monitoimitalosta löytyy juhlasali, kahvila-ravintola sekä kokoustilat ja sauna. Salit nimettiin muun muassa karjalaisten pitäjien mukaan. Saman katon alle muuttivat karjalaisen kulttuurityön järjestöt, orkesterit, kuorot, kansantanssiryhmät, opintokerhot, kirjasto, arkistot sekä taidekokoelmat. Karjalatalon kirjastossa on yli 200 karjalaisaiheista näytelmää sekä klassista karjalaista näytelmäkirjallisuutta ja uudempia karjalan murteella kirjoitettuja näytelmiä. Karjalainen Näyttämö on toiminut talon perustamisesta saakka viipurilaisen teatteriperinteen pohjalta mm. Paavo Liskin johdolla. Vuonna 1996 Karjalataloon sijoittui käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkin käsityömuseon laaja kokoelma. Aulassa on tekstiilitaiteilija, professori Oili Mäen kutoma taideryijy, jonka aiheena ortodoksikirkon sipulikupolit. Karjalatalon Väinölänkujan puoleiselle sivustalle Rovansaari-Seura istutti 1982 Rovansaarelta tuodun tammen. Sen vieressä on myös pirkkalankoivuja, joissa hauskat sahamaiset lehdet. Käpyläntien puoleisella sivulla oli komea viipurilainen siirtolohkare, joka toimi samalla siirtokarjalaisten muistokivenä. Se katosi Käpylänhovin rakennustöiden yhteydessä urakoitsijan mukaan epähuomiossa. Vuonna 2006 Karjalatalolta sai tilat Kansanmusiikkopisto, joka yhdistyi 2010 alusta Käpylän musiikkiopistoon. Se tarjoaa mahdollisuuden niin rentoon harrastamiseen kuin tavoitteelliseen kansanmusiikin opiskeluun. Tarjonta laajenee kansanlauluun, kansantansseihin ja soitinrakennukseen. Lähimmät Väinölänkujan kerrostalot kuuluvat jo Olympiakylään. jatkossa myös Karjalan liitto Heimoliitto perustettiin heti talvisodan jälkeen valvomaan luovutetun Karjalan evakkojen etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Sen rooli vahvistui jatkosodan jälkeen, kun 407 000 evakkoa jäi pysyvästi uusille asuinsijoilleen ympäri Suomen. Etujärjestötehtävistä painopiste siirtyi 1960-luvulle tultaessa kulttuuri- ja harrastustoimintaan liiton lukuisissa jäsenyhdistyksissä ja pitäjäseuroissa. Myös julkaisutoiminta kukoisti. Nykyisin yhä keskeisemmäksi on tullut suomenkarjalaisen kulttuurin vaaliminen ja siirtäminen eteenpäin. Karjalan palautus on edelleen karjalaisten mielissä, mutta liitto on tietoisesti tyytynyt toimimaan siinä asiassa valtion ulkopoliittisen johdon linjojen puitteissa. http://www.karjalanliitto.fi
24 Hesevan vanhainkoti Punatiilinen, polveileva rakennus valmistui 1952 Helsingin seudun vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden tukiyhdistys ry:n toimitaloksi. Peruskorjattiin 1992 93 moderniksi vanhusten palvelutaloksi. Tehostetun palveluasumisen asiakaspaikkoja on noin 100. Lisäksi toimii Heseva-kuntoutus ja kaikille avoin lounasravintola. Hesevalla kokoontuu usein Käpylän ja Koskelan vanhustyön järjestöjen yhteistyöverkosto Käpynet.
25 Murha Käpylässä Muun muassa Opettajien taloon (Käpylänkuja 3) sijoittuu Ata Hautamäen dekkari Murha Käpylässä, joka oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2005. Teoksessa asettuvat vastakkain puutarhakaupunginosan kotoisa 50-luvun kantakaupungin mentaliteetti. Käpylässä kovuus ja lapsuutensa kaukaisen viettänyt Hautamäki (s. 1944) on kirjoittanut paikat ja historiallisen kehyksen tosiasioiden mukaisesti. Henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä. Kirjailija sai paikallisvinkkejä myös Lähiradion kuuntelijoilta, joille hän luki romaanin ensimmäistä versiota jatkokertomuksena vuonna 2002. Myös muut Hautamäen romaanit sijoittuvat Käpylään. Opettajien talossa toimii Helsingin kuvataidekoulu, perustettu 1978. Tiloissa oli ennen urheiluliike, jossa ainoana paikkana Käpylässä myytiin myös äänilevyjä. Murha Käpylässä; otteita teoksesta (HS)
26 Käpylän posti Käpylä sai oman postitoimiston ja postinumeron vuonna 1924. Toimisto oli aluksi Sampsantien ja Pohjolankadun kulmassa, toimistonhoitaja rouva Salmi asui yläkerrassa. Välillä Taivaskalliollakin oli erikseen postitoimipaikka. Olympialaisten aikaan Kisakylässä oli väliaikainen posti sekä myös lennätintoimipaikka. Käpylän nykyisin ainoa posti sai eri vaiheiden jälkeen oman talon Kullervonkatu 18:an vuonna 1972. Laatikkomainen rakennus edustaa maisemassa sinnikkäästi omaa tyyliään.
27 As. Oy Pohjolankatu 43 Valmistui 1952, suunnittelija professori Hilding Ekelund. Pihansuunnitelman teki Erik Sommerschield. Asukkaat ovat ylläpitäneet pihaa niin kauniisti, että taloyhtiö sai vuonna 2000 Helsingin kulttuurikaupunkisäätiön ja Suomen asuntotietokeskuksen palkinnon pääkaupunkiseudun parhaana pihamiljöönä. Talon ehkä kuuluisin asukas on ollut ministeri Väinö Leskinen. Katutason liiketiloissa toimii pikkupuoteja, mm. vanhan tavaran liike sekä kangaskauppa jo 1950-luvulta alkaen: ensin Texala, sitten Palapaja, nyt Version Wikipedia: Väinö Leskinen Käpylän kaupunkipolkujen aloitussivu
Tämä oli katseluversio osa 2 HELSINGIN KOTIKAUPUNKIPOLUT, POHJOIS-KÄPYLÄ Toimittanut Pauli Saloranta, Tämän version kuvat ja taitto Kari Sundvall 2010 Kohdekartta on Käpylän kotisivulla, jossa on alkuperäiset julkaisut. Polun julkaisijat Käpylä-Seura ry ja Kanta-Helsingin omakotiyhdistys ry Hanketta ovat tukeneet Käpylän seurakunta, Park Hotel Käpylä, K-Supermarket Musta Pekka, SATO Oyj sekä Suomen kulttuurirahasto/uudenmaan maakuntarahasto Muut kotikaupunkipolut: www.kotikaupunkipolut.fi