LAUSUNTO 7.12.2012 Työ- ja elinkeinoministeriö Viite: Lausuntopyyntö 22.11.2012 Asia: Luonnos valtioneuvoston asetukseksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta luonnos työja elinkeinoministeriön ohjeeksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain ja asetuksen soveltamisesta luonnos valtioneuvoston asetukseksi työllisyysperusteisesta investointiavustuksesta ja työllisyysohjelmasta. TEM/488/00.04.01/2011, TEM/439/00.04.01/2012 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 181 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 63 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Liitteenä alla SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto (6 sivua). Lisätietoja: Jukka Haapakoski, +358 40 132 8857, jukka.haapakoski@soste.fi. Jukka Haapakoski on käytettävissä 17.12. tarkoitettuun neuvotteluun asetus- ja ohjeluonnoksesta. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri
SOSTE kiittää mahdollisuudesta lausua työ- ja elinkeinoministeriön mittavasta lainsäädännön uudistuksesta. Tämän lausunnon tekemisessä on pyritty ensisijaisesti huomioimaan vaikeasti työllistyvien ja yhdistysvetoisen työllistämistoiminnan pohjalta heränneitä kriittisiä näkökulmia tai kysymyksiä. Valtioneuvoston asetuksesta julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta heräsivät seuraavat asiat: 1. 14. luku Työllisyyspoliittinen avustus 42 Työllisyyspoliittista avustusta on aiemmin myönnetty vuokrakustannuksiin toimistohuoneeseen sekä hankkeen kannalta välttämättömiin laitehankintoihin. Uudistuksen myötä tämä oikeus kumotaan ja siten työllisyyspoliittisen toiminnan käynnistämiseen tarvitaan lisärahoitusta lisäten hankkeiden käynnistämiskynnystä. Toisaalta ohjeessa mainitaan, että työllisyyspoliittisella avustuksella voidaan kattaa 100 % ELY-keskuksen hyväksymistä kokonaiskustannuksista mukaan lukien ohjauksen palkkauskustannukset. Tämä parantaa hallinnollista kapasiteettia, koska rutiiniluontoisiin hallinnollisiin tehtäviin ei tarvitse kouluttaa yhdistyksissä määräaikaista henkilöstöä tai hankkia lisärahoitusta palkkauskustannuksiin. Kokonaisuutena uudistus selkeyttää rahoitusta, ja mikäli rahoituksen määrä pysyy vakiona, uudistus on hyvä. Tämän rahoitusuudistuksen jälkeen on aiempaa selkeämpää, että työllisyyspoliittiset hankkeet tulee suunnitella yhteistyössä toisen rahoittajatahon kanssa. Ohjeessa tähän näkökulmaan tulee kiinnittää enemmän huomiota. TE-viranomaisia voidaan ohjeistaa esimerkeillä, miten mahdolliset toimijat kolmannella sektorilla voivat rakentaa 100 % kattavan rahoituksen työllisyyden edistämiseksi työllisyyspoliittisen avustuksen pohjalta. Työllisyyspoliittisen rahoituksen käyttöä on pyritty rajoittamaan siten että esim. kuntien tai sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle kuuluvia asioita esim. elämänhallinan tukeminen ei kuulu työllisyyspoliittisen avustuksen rahoituksen piiriin. Kokemus kolmannen sektorin työllistämisestä on kuitenkin, että myös näitä pehmeämpiä tukevia elementtejä tarvitaan työllistämistoiminnan tueksi. Kumppanuuden rakentamista pitää tukea käytännön ohjeistuksessa, jotta saadaan ihmisen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti tukeva työllistämisohjelma. 2. 14. luku Työllisyyspoliittinen avustus 46 Työllisyyspoliittisen avustuksen keston vähentäminen viidestä vuodesta kolmeen vuoteen tulee harkita uudestaan. Vaikka lyhyempi tarkastelujakso mahdollistaa tavoitteiden uudelleen asettelun työllisyystilanteen mukaan, joustavuuden sijaan uudistus, voikin aiheuttaa institutionaalista jähmettymistä. Ei voida asettaa samoja työllisyystavoitteita per vuosi kolmen vuoden hankkeille kuin viiden vuoden hankkeille. Tulee ottaa huomioon, että
hankkeiden käynnistämisessä ja kumppanuuksien rakentamisessa menee helpostikin vähintään puoli vuotta ja lopettaminen vaatii myös aikansa. Hankkeissa on käynnistämis- ja lopettamiskustannukset, ja syklin kiihdyttäminen lisää myös byrokratiaa. TE-toimistot saattavat suosia vanhan kaavan mukaan toimivia hankkeita uusien hankkeiden kustannuksella käynnistyskustannusten välttämiseksi. Työ ja elinkeinoministeriön ohjeesta julkisesta työvoima- ja yristyspalvelusta annetun lain ja asetuksen soveltamisesta, SOSTE kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: 1. Työllisyyspoliittinen avustus Palkkakattojen nostaminen yleiselle tasolle on ollut toivottu muutos. Ohje linjaa, että typohankkeisiin palkattavilla henkilöillä tulee olla riittävä osaaminen työtehtävään. Osaavan henkilöstön rekrytoiminen ja hankkeissa pitäminen vaatii riittävät henkilöstöön kohdentuvat resurssit. Jotta hankkeissa tehtävä kehittämistyö voi vastata kunkin alueen työllistämistoiminnan erityistarpeisiin, typo-avustuksella täytyy olla mahdollista rahoittaa toimintamuodoiltaan erityyppisiä hankkeita, vaikka tuki selkeästi suunnataankin työllistymisen tukemiseksi tehtävään työhön. Myös työllistämistoiminnan mahdollistava hallinnollinen työ, esim. palkanlaskenta, palkkatuen hakemiseen liittyvät toimet, on tärkeä osa, jota ei tule sulkea pois rahoituksen piiristä. Ohjeessa ei ole huomioitu luonnollisia siirtymiä työelämän ja perhevapaiden välillä, sillä hankkeen työntekijän jäädessä äitiyslomalle, sijaisen ja äitiyslomalle jääneen palkkauskuluja ei voida lukea yhtäaikaisesti hyväksyttäviin kustannuksiin edes siirtymäajalta. Työelämän ja perhevapaiden väliselle siirtymäajalle tulee voida kattaa päällekkäiset kustannukset. 2. Palkkatuen kesto Arviomme mukaan lainsäädäntöpaketti ei riittävästi huomioi Suomen Hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta, jossa tavoitteena on luoda vaikeasti työllistyville ja vammaisille pysyvä palkkatuki. Nykyisen käytännön mukaisesti ohjeen 7 luvun 9 on kirjattu, että Työnantajan palkatessa henkilön, jonka vamma tai sairaus vaikeuttaa työllistymistä, voidaan palkkatukea myöntää koko siksi ajaksi, jonka vamman tai sairauden arvioidaan vaikeuttavan työllistymistä. Kerrallaan tukea voidaan myöntää kuitenkin enintään 24 kuukauden ajaksi. Kun on kyseessä pysyvä vamma, arviointijakson tulee lähtökohtaisesti johtaa palkkatuen jatkamiseen, jotta työllistymisen kynnys pysyy matalana - etenkin avoimille työmarkkinoille. Ohjeessa on tarpeettoman tiukka linja, jossa ainoastaan sairauden tai vamman vaikutuksia arvioidaan suhteessa tarjolla olevaan työhön. Ohjeen jäähysäännössä tämä on kirjattu siten, että henkilön vamman tai sairauden vaikutus tarjolla olevaan työhön on
arvioitava aina uudelleen tukijaksojen välissä. Vaikeasti työllistyvän käsitettä voitaisiin avata laajemmin. Nykyinen ohje perustuu ainoastaan alentuneeseen työkykyyn, mikä on jo tärkeä kriteeri. Mitä muita syitä on vaikeasti työllistymiselle, mitkä eivät ole poistuneet palkkatukijakson aikana? Arvioitavia asioita voisivat olla esimerkiksi ikääntyminen, koulutuksen puute, työllisyysalueen työmahdollisuudet ja kieliongelmat. Jos TE-toimisto epäilee jotain muita mahdollisia sairauteen tai vammaan liittyviä syitä, joita ei ole diagnosoitu, niin asiakas voitaisiin 500 pv jälkeen asiakkaan suostumuksella ohjata terveyspalvelujen piiriin jatkotutkimuksiin. Vaikeasti työllistyvän jäähyaika 500 päivää työttömyyttä on tarpeettoman pitkä aika odottaa uutta korkeimman korotetun palkkatuen jaksoa etenkin jos lähihistoriassa on jo 500 päivän työttömyysjakso. 6 kuukautta työttömyyttä on jo riittävän pitkä aika todeta avointen markkinoiden vetovoima. Tavoitteena tulee olla, että tukityöllistymisen aikana haetaan ja saadaan avoimilta markkinoilta työtä. 3. Palkkatuen maksatus Palkkatukeen liittyvissä ohjeissa on linjattu viikottaisten työpäivien vaikutusta palkkatuen saamiseen aiempaa väljemmin. Uudistus on oikein hyvä, sillä varsinkin pitkien välimatkojen maakunnassa, joskus työntekijän on järkevämpää tehdä viikon työt kolmessa päivässä säästääkseen matkakustannuksissa. Tämä on nykyiselläänkin mahdollista kuukausipalkkaa käyttäen mutta aiheuttaa palkkatuen vajaakäyttöä. 4. TOPPIS-koulutus TOPPIS-koulutuksen lisääminen sekä ryhmä- että yksilömuotoisena tuo lisäarvoa ja vaikuttavuutta yhdistysten työllistämistoimintaan. TOPPIS-koulutus joudutaan usein räätälöimään hyvinkin pitkälle henkilön tarpeiden mukaan ja näkemään vaivaa, jotta koulutuksen suorittaminen välityömarkkinoilla yhdistysympäristössä onnistuu. TOPPISkoulutuksen räätälöintiin tarvitaan tukiresursseja sekä TOPPISta suorittavalle työntekijälle että hänen työnantajalleen. 5. Työhönvalmennuksen laajentaminen kaikille asiakasryhmille Työhönvalmennuksen laajentaminen kaikille henkilöasiakkaille on mielenkiintoinen ja toivottu uudistus. Työhönvalmennusta tulee edelleen kehittää palkkatuetun työn yhteyteen yhdistyksissä siten, että valmennettavalla on mahdollisuus käydä TEviranomaisten kanssa vuoropuhelua myös palkkatukijakson aikana. Sopiva tapaamisajankohta voi olla: esim. ennen työsuhteen koeajan päättymistä ja palkkatukijakson keskivaiheilla sekä henkilöasiakkaan tarpeen mukaan. TE-palvelupisteessä voidaan täydentää työllistymissuunnitelmaa. Lisäksi voitaisiin kysyä onko
kerääntynyt hyödyllistä työkokemusta, jota voidaan hyödyntää jatkotyöllistymiseen? Tarvitaanko täydentävää koulutusta tai terveyspalveluja? Mitä mahdollisia jatkopolkuja on? Vastasiko työpaikka odotuksia? Kannattaako kokeilla palkkatukea eri työtehtävissä tai työpaikassa? Tämä menettely palvelisi sekä TE-toimiston kapasiteettia välityömarkkinoiden tilanteesta, että asiakkaan palvelutarvetta. Voitaisiin tehdä osapuolille arvio, mitä pitää kehittää jatkossa. Ohjeessa vahvistetaan TE-toimiston roolia palkkatukijakson arvioinnissa yhdessä työnantajan kanssa, mikäli palkkatukijakso päättyy työttömyyteen. Asia on hyvä mutta myös siihen liittyvistä resursseista on TE-toimistoissa huolehdittava. Työtarjousten lähettäminen palkkatukityön aikana edistää henkilön työllistymistä ja korostaa palkkatukijakson perimmäistä tarkoitusta työllistymisen edistäjänä. SOSTEn sosiaalibarometrin 2012 mukaan TE-toimistojen johtajista jopa 56 % prosenttia arvioi että henkilöstöresurssit riittävät huonosti toimiston tehtävien hoitamiseen. Ainoastaan 13 % arvioi henkilöstöresurssien riittävän hyvin. 6. Työkokeilu Toimintatapana työkokeilu korvaa työharjoittelun ja työelämävalmennuksen. Tavoitteena työkokeilussa on, ettei työnantaja palkkaa työntekijää alle markkinahintojen. Toisaalta työntekijä on voinut markkinoida ansioluettelossaan työkokemuksena työharjoittelujaksoaan. On seurattava onko työkokeilussa työharjoittelun kaltaista markkina-arvoa, jos lähtökohtana on, ettei toimenpide ole työntekoa, tai edes työharjoittelua, vaan kokeilua? 7. 14 luku Muutoksenhaku Onko ohjeessa käsitelty sitä, miten toimitaan, jos yhdistys saa virheellisen palkkatukipäätöksen TE-toimistosta ja TE-toimiston tekemä virhe aiheuttaa yhdistykselle taloudellista haittaa? 1 mainitaan, että Päätöksessä olevan ilmeisen kirjoitus- tai laskuvirheen taikka muuhun niihin verrattavan selvän virheen viranomaisen on korjattava viranpuolesta. Virhettä ei saa korjata, jos korjaaminen johtaa asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen eikä virhe ole aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Yhdistykset hakevat useimmiten työtehtäviin henkilöitä korkeimmalla korotetulla palkkatuella. Muutamia kertoja on tapahtunut niin, että yhdistys on saanut palkkatukipäätöksen korkeimmalle korotetulle palkkatuelle, mutta myöhemmin onkin selvinnyt, että henkilö, jolle työsopimus on jo kirjoitettu, ei olekaan oikeutettu kuin perustukeen. Yhdistys on työsopimuksen nojalla joutunut jatkamaan henkilön työsuhdetta sovitun ajan, vaikka tukitaso on tippunut merkittävästi ja aiheuttanut taloudellista ahdinkoa yhdistykselle, joka ei voinut kyseistä menoerää ennakoida.
SOSTEn kanta on, että on kohtuuton tulos työnantajalle, mikäli työvoimaviranomaisten menettelyn johdosta työnantaja joutuu kustantamaan palkat pienemmän tukitason mukaan, mistä on alun perin suullisesti ja kirjallisesti sovittu. Työvoimaviranomaisten oikaisu ei saa koitua työsopimusvelvollisen työnantajan maksettavaksi. 8. 2 luku Työnhaun käynnistäminen ja voimassaolo Oma työnhaku verkkopalvelu on pääsääntöisesti toivottu ja tehokkuutta lisäävä palvelutapa. Huolenaiheena asiakkaan omaehtoisessa kirjautumisessa on, että asiakas yliarvioi omat mahdollisuutensa työnhaussa ja siten päätyy suoraan työnvälitys- ja yrityspalvelut palvelulinjaan, jolloin hän saa riittämätöntä palvelua. Toisaalta ohjeen 1 luvun 4 on erittäin hyvin kirjoitettu, että palvelulinjat ovat vain marssijärjestys ja kaikki palveluvalikoimaan kuuluvat palvelut ovat kaikkein henkilöasiakkaiden käytettävissä. On huolehdittava, että TE-toimistot käytännössä noudattavat tätä ohjetta rakentaessaan toimintansa. 9. Työllistymissuunnitelman sisältö Työllistymissuunnitelman tulee ennen kaikkea edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille pitkäkestoiseen asiakasta ja yhteiskuntaa parhaiten palvelevaan työsuhteeseen. Asiakaspalvelutilanne vaatii aitoa vuorovaikutusta viranomaisen ja työnhakijan välillä. Tässä yhteydessä herää kysymys, miten objektiivisesti voidaan määrittää, mikä on työnhakijan aktiivisuus? Tullaanko sitä mittaamaan ja mikä on tavoitetaso? Voiko aktiivisuuden painottaminen työllistämissuunitelman tekemisessä esimerkiksi olla este aidolle vuorovaikutukselle työnhakijan ja viranomaisten välille? Molemminpuolisen luottamuksen rakentaminen asiakkaan ja viranomaisten välille on hankala kysymys, niin kauan kun, työmarkkinatukijärjestelmä on sanktioitu. Tarvitaanko viranomaisilta asiakaspalvelutilanteeseen jotain hyvien käytäntöjen tai esimerkkien opasta? Mitä ovat esimerkiksi objektiiviset kirjaukset työllistämissuunnitelmaan? Palvelulinjoissa on otettava huomioon, että kaikki työnhakijat eivät työllisty nopeasti avoimille markkinoille, riippumatta omasta aktiivisuudestaan. Kaikissa tapauksissa työn vastaanottaminen ei välttämättä ole myöskään asiakkaan eikä yhteiskunnan edun mukaista, jos taidot tai elämäntilanne ja tarjottu työ eivät kohtaa toisiaan. Eli työnhaku tulee joskus olla voimassa, ja tuettua, vaikka työnhakija sattuisi saamaankin tilapäistä työtä. Etusijalla palveluihin tulee olla ne, jotka palveluja eniten tarvitsevat osatyökykyiset ja muut vaikeasti työllistyvät. 10. Työllisyyspoliittisen avustuksen sovittaminen Uusien työllisyyspoliittista avustusta saavien hankkeiden suulliset rahoituspäätökset on 4.12.2012 saatu Pohjois-Karjalan ELY-keskukselta. Epävarmuutta aiheuttaa kuitenkin vielä asetuksen voimaantuloajankohta. Tauko toimintaan asetuksen voimaantulon viivästymisen vuoksi aiheuttaisi kohtuuttomia taloudellisia taakkoja yhdistyksille, jotka eivät saisi tukea työllistämistoiminnalleen tammikuun alusta lukien ennen asetuksen voimaantuloa. Viranomaisten on turvattava tavalla tai toisella, ettei tule vuodenvaihteessa tule
rahoitukseen taukoja, jotta yhdistykset selviävät rahallisesti lakisääteisistä palkkausvelvoitteistaan. Lopuksi Kokonaisuuden hahmottamisen ja selkeyden kannalta on erittäin hyvä uudistus, että julkinen työvoima- ja yrityspalvelu rakennetaan yhden lain, yhden asetuksen ja yhden ohjeen pohjalle. Hahmottuva palvelujärjestelmä on selkeälinjainen, edistyksellinen ja pääosin hyvin asiakasnäkökulman huomioiva. Paljon kiitosta saa myös byrokratian vähentämiseen tähtäävät toimet ja palkkatukityöntekijän edelleen sijoittamisen helpottaminen yhdistyksestä yritykseen. Yllä mainittujen huomioiden lisäksi SOSTE nostaa lopuksi uudestaan huolen, miten uusi työvoima- ja yrityspalvelujärjestelmä resursoidaan, kun TE-palveluverkko uudistetaan? Kuinka pidetään huoli syntyneistä kumppanuusverkostoista, kun TE-toimistot vähenevät? Toivomme, että jatkossa kumppanuusverkoston kehittymistä seurataan ja vahvistetaan niilläkin alueilla, joissa ei ole toimipistettä.