HYRYLÄN KASARMIALUE Rakennushistoriainventointi 20.9.2005 Julia Donner, fil.maist. Hyrylän varuskunnan rakennuksia 1920-luvulla. Tuusulan museo, kuva-arkisto.
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Alueen historian ja rakentumisen olennaiset syyt ja vaiheet 2. Kaavallinen kehitys ja rakenne 3. Toiminnot ja niiden sijoittuminen 4. Rakennuskanta 5. Yhteenveto
Hyrylän varuskunta-alueen rakennushistoriainventointi on laadittu jatkotyöskentelyn pohjaksi syksyllä 2005. Inventointi koostuu tekstiosasta ja taulukkomuotoisista alue- ja rakennusinventointikorteista sekä kartoista ja valokuvista. Inventoinnin on tehnyt Julia Donner /Senaatti-kiinteistöt. Hyrylän varuskunta sijaitsee Hyrylän taajamassa, Tuusulan kunnassa, noin 30 kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Varuskuntaalue rajautuu pohjoispuolelta Klaavolantiehen ja itäpuolelta Tuusulanväylään. Varuskunnan eteläpuolella sijaitsee Tuusulan urheilukeskus ja lännessä harjoitusmetsä- ja kallioalue. 3 1. Alueen historian ja rakentumisen olennaiset syyt ja vaiheet Hyrylä tunnetaan erittäin vanhana asuinpaikkana. Hyrylän seutua asutti jo noin 2000 vuotta ekr. vasara-kirveskansa. Sotilaspaikkakuntana Hyrylällä on perinteitä 1700-luvulta Ruotsi- Suomen ruotujakoisen armeijan ajoilta. Tuusulassa oli silloin useita eteläsuomalaisten joukko-osastojen sotilasvirkataloja ja torppia. Hyrylän varuskunnan kehitykseen ja rakentumiseen ovat keskeisesti vaikuttaneet Euroopan poliittiset tapahtumat 1800-luvun puolessavälissä sekä alueen sijainti pääkaupungista pohjoiseen johtavien maanteiden varressa. Venäjän sekä Ranskan ja Englannin suhteet kiristyivät 1830-luvulla lähinnä Balkanin kysymysten johdosta. Nikolai I lujitti valtakunnan puolustusta Suomessa järjestämällä Viaporin puolustuksen uudelleen ja rakentamalla vahvan linnoitusjärjestelmän pääkaupungin suojaksi. Pääkaupungin puolustus haluttiin varmistaa myös pohjoisen suunnasta. Tuusulassa Hämeentien varteen, sen eteläpuolelle, perustettiin venäläinen sotilasleiri. Krimin sodan syttyminen vuonna 1853 käynnisti varsinaisesti Hyrylän varuskunnan rakentamistyöt. Hyrylään rakennettiin sairaala, johon sodassa loukkaantuneet siirrettiin toipumaan ja saamaan jatkohoitoa Unioninkadun sotilassairaalasta Helsingistä. Hyrylän varuskunta on maamme vanhin maaseutuvaruskunta. Varuskunta sijaitsee teiden risteyksessä avoimessa maisemassa. 1950-luvulla rakennetut asuinrakennukset sijaitsevat harjun laella.
4 II Patteristo. Vuodesta 1957 lähtien Hyrylässä on toiminut Helsingin Ilmatorjuntarykmentti. 1 Sairaalarakennuksen peruskorjauksen piirustukset on signeerannut everstiluutnantti Cernavski 1860. Mv/Rho/VIK. Sotilassairaalan lakkauttamisen jälkeen vuonna 1863 Hyrylän kasarmeille sijoitettiin kaksi jalkaväkipataljoonaa. 1890-luvulla Hyrylästä kehittyi hevosvetoinen tykistövaruskunta. Ensimmäisen maailmansodan aikana varuskunnan miesluku oli suurimmillaan, mutta Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen varuskunta poistui Hyrylästä ja luovutti sen vuoden 1918 alussa paikalliselle punakaartille. Kansalaissodan päätyttyä itsenäisen Suomen armeijan joukko-osasto otti varuskunnan haltuunsa. Hyrylän kylän katsotaan kehittyneen ja kasvaneen pääosin varuskunnan rakentamisen ansiosta. Varuskunnan rakentaminen toi seudulle työtä ja työvoimaa muulta Suomesta, pääasiassa Porvoosta, Mäntsälästä ja Pohjanmaalta. Seudulle muutti myös venäläisiä kauppiaita ja virkamiehiä ja monet varuskunnan palveluksessa olevat venäläiset hankkivat seudulta kesäasuntoja. Hyrylästä kehittyi monikielinen ja kulttuurinen keskus. Koska Hyrylän varuskunta sijaitsi teiden risteyksessä varuskunnan ja sitä ympäröivän alueen suhteet olivat suurimmaksi osaksi avoimet ja hyvät. Autonomian ajalla varuskunta oli taloudellisesti varsin suljettu yhteisö, mutta Suomen itsenäistyttyä liiketoiminta vilkastui. Varuskunnan sairaalassa kävivät alueen siviilit ja vaikeina aikoina varuskunta ruokki seudun vähävaraisia. Toiseen maailmansotaan mennessä Hyrylän kylästä oli kasvanut Etelä-Tuusulan keskus. Vuoden 1918 syksyllä varuskunnassa aloitti toimintansa Kenttätykistörykmentti I. Vuonna 1934 Kenttätykistörykmentti I siirtyi Hämeenlinnaan ja Hyrylään sijoitettiin Suomen Valkoisen Kaartin osia. Talvisodan alla 1939 varuskunnasta poistuivat vakinaiset joukot ja sinne perustettiin Tuusulan Tykistön nimellä tunnettuja joukkoja. Välirauhan aikana varuskuntaan palasivat Raskas Patteristo ja Tykistökoulun aliupseerikoulu. Jatkosodan aikana varuskunnassa toimi Suojeluskuntapiirin esikunta, joka muutti sodan jälkeen Keravalle. Sodan jälkeen varuskunnassa toimi Jalkaväkirykmentti 5:n II Pataljoona ja Kenttätykistörykmentti 2:n 1 Laakso 1976, passim.
5 2. Kaavallinen kehitys ja rakenne Hyrylän varuskunnan maat hankittiin sekä ostoin että pakkoluovutuksin. Ensimmäiset rakennukset rakennettiin entisen Saksan sotilasvirkatalon maille, nykyisen Tuusulantien länsipuolelle. Varuskunnan perustaminen aloitettiin sairaalan ja kruununmakasiinien rakentamisella. Sairaansijoja hospitaalissa oli kolmessa hirsistä rakennetussa parakissa noin 700. Hospitaalin yhteydessä toimi väliaikainen ortodoksinen kirkko. Lisäksi rakennettiin keittiö, kaivo, jääkellari, sauna ja ruumishuone. Sairaalaa varten perustettiin myös hautausmaa. Vuonna 1862 varuskunta laajeni myös Tuusulantien itäpuolelle, jonne rakennettiin mm. miehistökasarmi, hevostalleja, tykki- ja kuljetusvälinesuojia sekä varastoja. 2 Venäläisen pääinsinöörihallinnon kasarmien tyyppipiirustukset 1870-luvulta edustavat paraatimaisuutta korostavaa ajattelutapaa. Aluemallien keskellä oli aina paraatikenttä ja yhdellä sen laidoista sijaitsivat komentajan, esikunnan ja päävartion rakennukset. Hyrylässä myös sairaala apurakennuksineen sijaitsi aukion laidalla. Vaikka rakennusten hierarkkinen järjestys ei Hyrylässä ollut ehdoton, aukion oli tarkoitus toimia varuskunnan julkisivuna: sosiaalisesti arvokkaimmat rakennukset sijaitsivat aukion reunoilla. Kartta vuodelta 1864 kuvaa Hyrylän sijaintia maanteiden risteyksessä. Toisessa rakennusvaiheessa varuskunta laajentui pääosin Tuusulantien itäpuolelle. Varuskuntaan rakennettiin silloin myös kreikkalaiskatollinen kirkko kauppias Vorobjevin lahjoitusvarojen turvin. Kirkko oli arkkitehtuuriltaan kasarmialueen latautunein rakennus. Sotilaselämään ja sodankäyntiin, paraateihin sekä itse taistelutapahtumiin liittyi usein kirkollinen riitti yhdistettynä 2 Laakso 1976, passim; Lehtonen 1991, 7.
maalliseen esivaltaan ja keisariin kohdistuneeseen kunnianosoitukseen. 3 6 Hyrylän Ortodoksikirkko n. 1910-luvulla. Tuusulan museo, kuva-arkisto. 3 Haila 1996, 31; Knapas 1976, 30.
7 Puolustusministeriön rakennusosaston osastopäällikkö Vilho Noko laati uuden varuskuntien perussuunnitelman 1950-luvun lopulla. Suunnitelman tarkoituksena oli mahdollistaa uusien varuskuntien perustaminen saman mallin mukaisesti. Suunnitelman keskeinen sisältö oli, että varuskunta-alueen eri toimijat ja toiminnot erotetaan toisistaan. Suunnitelmaan kuuluivat kantahenkilökunnan asuinalueet niihin liittyvine palveluineen sekä varusmiesten kasarmit, koulutustilat ja virkistysrakennukset. Perussuunnitelma toteutettiin käytännössä niin, että asemakaavaluonnos merkittiin ensin kartalle ja sitten luonnollisessa koossa maastoon. Lopullinen asemakaava piirrettiin maastomerkinnöistä otetun ilmakuvan perusteella. Varuskunnan rakennetun alueen ihannekoko oli Nokon suunnitelman mukaan 1 x 1-2 km. Tarkoituksena oli järjestää alueella liikkuminen niin, etteivät eri ryhmät kulkisi toistensa alueilla. Kirkon rakennuspaikkaa kuvaavassa asemapiirroksessa näkyvät varhaiset puukasarmit. MV/Rho/VIK. Hyrylän varuskunnan rakentaminen jatkui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Silloin varuskunnissa keskityttiin vanhojen tilojen kunnostamiseen ja tarvittavien asuntojen ja majoitustilojen hankkimiseen. Vuodet 1951-55 olivat Hyrylässä kiivaan peruskorjaamisen ja uudisrakentamisen aikaa. Uusia kasarmeja rakennettiin Hyrylän lisäksi muun muassa myös Hämeenlinnaan, Ouluun, Joensuuhun ja Kouvolaan. Uudet ruokalarakennukset rakennettiin Hyrylään, Ouluun ja Haminaan. Hyrylän ja Hiukkavaaran ruokalarakennukset toteutettiin samojen piirustusten mukaisesti. Suurelta osin työllisyystöinä tehty uudisrakentaminen jatkui varuskunnissa 1960-luvun loppuun asti. Puolustusvoimat ja Tuusulan kunta tekivät maavaihtoja 1960-luvun alussa. Puolustusvoimat luopui silloin Tuusulantien länsipuolella sijainneista maista ja rakennuksista. Esikunta muutti tien itäpuolelle vuonna 1968 ja entisestä esikuntarakennuksesta remontoitiin kunnan kirjasto. Maavaihdosten seurauksena koko varuskunnan rakenne muuttui ratkaisevasti. Varuskunta vetäytyi uudisrakentamisen myötä kokonaan Tuusulantien itäpuolelle. Varuskunnalle ei rakennettu uutta varsinaista keskusta, vaan toiminnot sijoitettiin olemassa oleviin rakennuksiin. Uudisrakentamisessa keskityttiin asuntojen ja palvelurakennusten rakentamiseen.
3. Toiminnot ja niiden sijoittuminen 8 Varuskunnan keskusalueena voi pitää nykyisin Ilmatorjuntarykmentin toimistona, Patteriston esikuntana, rakennustoimistona sekä toimistorakennuksena (19) toimivien punatiilisten rakennusten ryhmää. Varuskunnan uudet asuin- ja kasarmirakennukset sekä sotilaskoti sijaitsevat nauhamaisesti metsäisessä, loivassa rinteessä varuskunta-alueen eteläosassa, poikkeuksena kuitenkin Olympiakasarmi, joka sijaitsee näiden rakennusten takana, harjun laella. Ruokalarakennus sijaitsee varuskunnan avoimen alueen ja metsävyöhykkeen rajalla. Varuskunnan toiminnan kannalta keskeiset rakennukset on sijoitettu tiiviinä ryhmänä varuskunnan keskusalueen itäpuolelle. Varastoalue sijaitsee ampuma-alueen pohjoispuolella. Varuskunnan paraati- ja sulkeiskenttä sijaitsee Olympiakasarmin itäpuolella. Kasarmi hallitsee kenttää, joka on muutoin avoin, jäsentelemätön tila. Hyrylän varuskunnan keskeisin toiminnallinen murros oli varuskunnan muutos hevosvetoisesta kenttätykistörykmentistä ilmatorjuntarykmentiksi. Venäläisaikana rakennettuja talleja purettiin tai rakennusten käyttötarkoitusta muutettiin. Esimerkiksi vuonna 1915 rakennetut tallit (rakennukset 18 ja 19) muutettiin vuonna 1939 varastoiksi ja myöhemmin toimistorakennuksiksi. Vuonna 1944 varuskunta-alueella suoritettiin kiinteistöjen uudelleenjärjestelyjä, ja esimerkiksi sotilaskoti sai toiminnalleen suuremmat tilat. Asemakaavallisesti varuskunnan painopisteet muuttuivat, kun Tuusulantien länsipuolisista alueista luovuttiin. Hyrylän varuskunta vuonna 1902, jolloin varuskunnan halki kulkeva maantie erotti toisistaan varuskunnan keskuksen sekä talli- ja varastorakennukset. Mv/Rho/VIK.
4. Rakennuskanta Hyrylän kasarmialueen vanhin säilynyt rakennus on vuonna 1862 rakennettu miehistökasarmi (10), joka toimii nykyisin lasten päiväkotina. 4 Vuosina 1900-1915 rakennetusta punatiilivaruskunnasta ovat säilyneet rakennukset 4, 13, 18, 19, 20, 21 ja rakennus 27. Krimin sota merkitsi murrosta venäläiselle sotalaitokselle. Armeijan oli uudistuttava sodassa koettujen tappioiden takia. Myös kasarmirakentamisen uudistaminen koettiin tarpeelliseksi. Venäläisen rationaalisuuden tunnuksia olivat hygieenisyys, taloudellisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Se ilmeni nk. tiilityylinä. Vuosina 1900-1915 Hyrylän varuskuntaan rakennettiin noin kaksikymmentä punatiilistä kasarmi-, talli-, ja varastorakennusta. Rakennukset toteutettiin venäläisten tyyppipiirustusten mukaan. Tiilipintainen arkkitehtuuri, "tiilityyli" kehittyi samaan aikaan sekä teollisuus- että siviiliarkkitehtuurissa. Tiilityylin käyttö liittyi vuosisadan puolivälissä yleistyneeseen uuteen konstruktioon, jossa kantavat väliseinät yhdistettiin rautapylväisiin ja palkkeihin. 5 Tiili edusti rakennusmateriaalina yksinkertaisuutta, edullisuutta ja rationaalisuutta. Tiilityyli oli pyrkimys hyödyntää paljaaksi jätetyn tiilen esteettisiä ominaisuuksia. Itse termi "tiilityyli" tuli käyttöön 1800-luvun loppupuoliskolla. 6 Tiilityyli ei pyrkinyt olemaan historistinen tyyli, vaan enemmänkin ei-tyyli, mikä tarkoitti sitä, että tiilirakennuksissa käytettiin tiilimateriaalille luontevia eli konstruktiivisia eli rakenteellisia koristelutapoja eikä yritetty esimerkiksi matkia luonnonkivelle 9 luontevia muotoja. Gotiikka tyylinä oli valittu imitaation kohteeksi, koska gotiikan periaatteena oli yhdistää hyöty ja kauneus toisiinsa orgaanisesti. Gotiikkaa hyödynnettiin sekä rationalistisena ilmaisumuotona, että symbolisena, romanttisena taiteena. 7 Suunnittelussa sotilasinsinöörit kiinnittivät huomiota ennen kaikkea käytännöllisiin tekijöihin, kuten muun muassa hygieniaan, rakennustekniikkaan, kustannuksiin, työn suorittamiseen ja tiilien laatuun. 8 Kasarmin julkisivu. Mv/Rho/Vik Venäläisten kasarmialueiden rakennukset olivat valtaosin punatiilisiä, pienemmät varastorakennukset puisia. Kivirakennusten kantavina rakenteina olivat tiiliset ulko- ja väliseinät tästä säännöstä poikkesivat vain tietyt varastot, talli ja ruokala. Upseeritalojen välipohjat olivat puisia, mutta sotilaiden majoitussaleissa kattoa kannattelivat rautapalkit, jotka jätettiin näkyviin. Käymälät sijaitsivat rakennusten sisällä. Ne olivat yksinkertaisia suoria putkia, jotka johtivat keräysastioihin. 9 7 Haila 1996, 117. 4 Rakennus 10 ei kuulu tämän inventoinnin piiriin. 5 Haila 1996, 113. 6 Haila 1996, 114. 8 Haila 1996, 133. 9 Haila 1996, 31.
1910-luvulla paikalliset rakennuskomissiot saivat soveltaa rakennustensa malleina joko päärakennuskomission laatimia tyyppipiirustuksia, muilla kasarmialueilla jo toteutettujen kasarmien suunnitelmia tai omia piirustusversioita. Kasarmialueen suunnitelmien lähtökohtana saattoi olla joukko eri tahoilta peräisin olevia malleja. 10 Tyyppipiirustuksiin perustuvat kasarmirakennukset ovat saman mallin eri variaatioita, joissa näkyvät paikallinen rakentamistapa ja omat ratkaisut. Sodan jälkeen ensimmäisenä rakennettiin arkkitehti Vilho Nokon suunnittelema Olympiakasarmi, jonka oli tarkoitus toimia Helsingin vuoden 1952 olympialaisten majoitustilana. Ruokala elokuvateattereineen rakennettiin 1955. Viisi Heidi Vähäkallio- Hirvelän suunnittelemaa kantahenkilökunnan asuinrakennusta valmistuivat vuosina 1957 ja 1959. 1950-luvun lopulla rakennettiin uusi sotilaskoti ja kasarmi. Sotilaskoti, pääty. Korkeassa pulpettikattoisessa osassa sali esiintymislavoineen. Matalassa osassa keittiö- ja leipomotilat, joiden edessä ulkoterassi. Poikittaisessa rakennusrungossa eteis- ja sosiaalitilat sekä kerhohuone ja kirjasto. Suunnittelija arkkitehti Jorma Pankakoski, joka suunnitteli myös sotilaskodin vieressä sijaitsevat kasarmirakennukset. (PhRakl Tuusulan paikallistoimisto). 10 Haila 1996, 31, 35. 10 Auto- ja tykkihallit sekä korjaamo rakennettiin 1960-luvun alussa, kasarmirakennus 44 valmistui vuonna 1964. 1960-luvun aikana valmistuivat myös ampumaratojen rakenteet: suojat, katokset ja varastot sekä laaja varastoalue kasarmialueen länsiosaan. Varuskunnan lämpökeskus, jonka suunnittelivat arkkitehdit Erkki Kairamo ja Jorma Pankakoski, rakennettiin entiseen sorakuoppaan vuonna 1968. Seuraavilla vuosikymmenillä varuskunta-alueelle rakennettiin tiloja ilmatorjuntarykmentin tarpeisiin. Arkkitehti Osmo Lapon suunnittelemat It-koulu ja koulun asuntola valmistuivat 1980 ja -90-lukujen vaihteessa. Erilaisia parakkeja ja varastotiloja on rakennettu viime vuosikymmenten aikana. Varuskunta-alueeseen kuuluu joitakin 1940-luvun loppupuolella rakennettuja asuinrakennuksia, saunoja ja talousrakennuksia, joita käytetään majoitus- ja varastotiloina. Hyrylän varuskunnan yhteydessä toimivan It-museon näyttelytiloina toimii vuonna 1721 valmistunut Saksan sotilasvirkatalon päärakennus. Museokahvila ja parakki rakennettiin vuonna 1999. Varuskuntaan 1950-70-luvuilla rakennetut kasarmit, sotilaskoti ja korjaamorakennus muodostavat arkkitehtuuriltaan yhtenäisen tiilirakennusten ryhmän. 1950-luvulla rakennettujen kasarmien pulpettikatto ja valoikkunat toistuvat 1970-luvun lopulla rakennetuissa korjaamon ja autohallien rakennuksissa. Oman ryhmänsä muodostavat Vilho Nokon suunnittelema Olympiakasarmi, varuskunnan ruokala ja kantahenkilökunnan asuintalot. Heidi Vähäkallio- Hirvelän suunnittelemat asuintalot ovat esimerkki varuskuntiin suunnitelluista tyyppitaloista, ja ne muistuttavat sodanjälkeistä siviilirakentamista. Tyylillisesti rakennukset edustavat 1950-luvun sopusuhtaista rakentamista, suurine ikkunoineen ja vaaleine rappauksineen. Myös niiden sijoitus vapaasti maastoon kertoo sodanjälkeisen arkkitehtuurin ihanteista.
Pekka Rajalan suunnittelemat varasto- ja suojarakennukset ovat suomalaisten varuskuntien tyypillisintä 1970-80-lukujen täydentävää rakentamista. 11 Varuskunta-alueen erityislaatuinen maanmerkki on hylätyssä sorakuopassa sijaitseva entinen lämpökeskus. Sen suunnittelivat yhteistyössä Erkki Kairamo ja Jorma Pankakoski. Lämpökeskuksen pelkistettyä arkkitehtuuria on pidetty suomalaisen arkkitehtuurin modernismin ilmentymänä ja rakennus on merkitty Docomomon listalle. Sekä lämpökeskuksen sijainti että funktio tarjosivat arkkitehdeille mahdollisuuden tinkimättömään moderniin ilmaisuun. Hyrylän varuskunta vuonna 1928. Olemassa olevat rakennukset tummennettu. Tuusulan museo, kuva-arkisto.
5. Yhteenveto Hyrylän kasarmialueen aluesuunnittelussa noudatettiin alueen perustamisvaiheessa venäläisen kasarmisuunnittelun ideaaleja. Rakennukset sijoitettiin kentän ympärille siten, että keskeiset rakennukset kuten esikunta ja sairaala olivat osa sommitelmaa. Varuskunta-alueen laajentuessa hierarkkinen sommitelma kuitenkin särkyi, ja uudisrakentaminen sijoitettiin toiminnallisten tarpeiden mukaisesti. Nykyisen varuskunta-alueen jäsentelyssä voi kuitenkin viitata Vilho Nokon varuskunta-alueita koskevaan järjestelysuunnitelmaan. Alueen rakentumisessa voi myös nähdä aksiaaliseen symmetriaan ja maastonmyötäisyyteen viittaavia ideoita. Kasarmialueiden rakentamisessa on kuitenkin 1850-luvulta sotienjälkeiseen aikaan asti yksi yhtenäinen teema. Rakentamisen pyrkimyksenä on ollut luoda alueen käyttäjille viihtyisä, terveellinen ja tarkoituksenmukainen ympäristö. Tämä ajatus välittyy niin venäläisten insinööriarkkitehtien suunnitelmista, kuin esimerkiksi kasarmien ja sotilaskodin sekä Heidi Vähäkallio- Hirvelän suunnittelemien asuintalojen sijoituksesta "hyvään ilmaan" harjun rinteeseen, mäntyvaltaiseen kangasmaastoon. Itsenäisyyden ajan alusta asti suomalaista sotilasarkkitehtuurille on ollut tyypillistä suunnittelijoiden "nimettömyys". Rakennukset suunniteltiin Puolustusministeriön rakennusosaston nimissä, ja piirustukset korkeintaan signeerattiin nimikirjaimin. Myös 1960- luvun rakentamista on yleisesti luonnehdittu historiallisesti anonyymiksi. Suunnittelua leimasi ajatus yhteisöllisyydestä, minkä vuoksi monet ajan arkkitehdeistä ovat jääneet suurelle yleisölle tuntemattomiksi. Myös varhaiset venäläiset kasarmisuunnittelijat ovat jääneet tuntemattomiksi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tietyllä 12 tavalla suomalaisessa sotilasarkkitehtuurissa on näin jatkettu venäläisen insinöörihallinnon perinteitä, vaikka suunnittelun tavoitteet ja henki olivatkin toiset. Inventointialueella Hyrylässä Jorma Pankakosken suunnittelemat rakennukset muodostavat kuitenkin kiinnostavan kokonaisuuden ja poikkeuksen "nimettömyydestä". Kasarmien 44 ja 45 piirustukset on leimattu puolustusministeriön uudisrakennusosaston tuotannoksi mutta signeerattu nimikirjaimilla J.P. Sotilaskodin suunnitelmat ovat arkkitehtitoimisto Jorma Pankakosken käsialaa. Hyrylä ei ollut alun perin uusi punatiilivaruskunta, kuten esimerkiksi Riihimäen, Tammisaaren, Lahden tai Santahaminan varuskunnat. 1900-luvun alun rakentaminen edusti siellä jo täydennysrakentamista. Puukasarmien julkisivujen koristelu oli vähäistä ja hierarkia ilmeni lähinnä rakennusten sijoittelussa. Tuusulantien länsipuolelle rakennettu punatiilinen esikuntarakennus oli julkisivultaan koristeellisempi kuin tien itäpuolelle rakennetut rakennukset, jotka olivat lähinnä asuin-, talli- ja varastorakennuksia. Maavaihtojen seurauksena varuskunnan toiminnot siirtyivät tien itäpuolelle ja alue jäsentyi rakennusten käyttötarkoitusten mukaan, ei niinkään arkkitehtuurin hierarkian mukaan. Määrääviksi tekijöiksi jäsentelyssä tulivat rakennuksen ikä ja muunneltavuus, jolloin varuskunnan keskukseksi muotoutui kahden entisen asuinrakennuksen (20,21) ja talli ja varastorakennuksen (18, 19) muodostama kokonaisuus.
13 Arkistot PhRakl keskusyksikkö, arkkitehtipiirustuksia PhRakl Santahaminan aluetoimisto, sähkö- ja LVI-piirustuksia PhRakl Tuusulan paikallistoimisto, arkkitehti ja rakennepiirustuksia, Painetut lähteet Haila, Sirpa. Venäläinen rationaalisuus. 1910-luvun kasarmiarkkitehtuuri sosiaalisena käytäntönä. Bibliotheca Historica 13. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki. Koho, Timo 1994. Suomalaisen arkkitehtuurin 1960-luku. Rakennustieto oy:n Arkki-sarja, 5. Helsinki. Kirkon perustustöitä vuonna 1897. Tuusulan museo, kuva-arkisto. Lehtonen, Timo 1991. Pyhän Nikolaoksen kirkko. Hyrylän ortodoksisen sotilaskirkon ja seurakunnan vaiheita. Tuusula Seura r.y. Julkaisu nr. 5. Hyrylä. Rosenberg, Antti, Selin, Rauno 1995. Suur Tuusulan historia III 1809-1924. Suomen sodasta 1809 itsenäisyyden ajan alkuun. Tuusula. Tervasmäki, Vilho 1978. Puolustushallinto sodan ja rauhan aikana 1939 1978. Puolustusministeriön historia II. Karisto, Hämeenlinna. Tuusula-Seuran aikakirja XI. Vuosijulkaisu 1999. Hyrylä. Tuusula-Seuran aikakirja XVI. Vuosijulkaisu 2004. Tuusula.
14 Painamattomat lähteet Laakso, Markku 1976. Hyrylän varuskunnan historia. Käsikirjoitus. 03.11.1976, Vantaa. Kuvat Tuusulan museo, kuva-arkisto. Museovirasto, rakennushistorian osasto.