Muistio Matti Kyrö, Opetushallitus Mika Tuononen, Tilastokeskus Education at a Glance 2010 Koulutustaso nousee nopeasti OECD-maissa Suomessa, kuten myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, Islannissa ja Virossa korkea-asteen koulutettujen määrä on korkea, mutta määrän kasvu on olennaisesti hitaampaa kuin monissa muissa OECD-maissa. Kun Etelä- Koreassa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25-34 vuotiaista on yli 20 prosenttiyksikköä suurempi kuin vastaava osuus 25-64 vuotiaista, niin Suomessa ero on vain prosenttiyksikön. Jo nyt korkeakoulututkinnon suorittaneiden korealaisten osuus nuorissa ikäluokissa on korkeampi kuin Suomessa. OECD-maissa on melkein 200 miljoonaa korkeakoulutettua 25-64 vuotiasta. Näistä kolmasosa on Yhdysvalloissa ja 15 prosenttia Japanissa. OECD:n eurooppalaisissa jäsenvaltioissa on suurin piirtein yhtä paljon korkea-asteen tutkinnon suorittaneita aikuisia kuin Yhdysvalloissa. Suomen osuus OECD:n korkeakoulutetuista on 0,5 prosenttia. Koulutus on ollut kehittyneiden maiden vahvojen panostusten kohde viimeisinä vuosikymmeninä. Viime vuosituhannen lopulla, vuonna 1998 OECD-maiden aikuisväestöstä 37 prosentilla ei ollut mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa. Toisen asteen tutkinto oli 42 prosentilla ja 21 prosentilla korkea-asteen tutkinto. Kymmenen vuotta myöhemmin vailla tutkintoa olevien osuus oli pudonnut 29 prosenttiin ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus noussut lähes samaan eli 28 prosenttiin. Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli pysynyt lähes samana, 44 prosenttia. Suomessa muutos on ollut OECD:n keskimääräistä suurempi. Vailla perusasteen tutkintoa olevien osuus on pudonnut 31 prosentista 19 prosenttiin. Etelä-Korea on se OECD-maa, jossa muutos on ollut kaikkein rajuinta. Vuosina 1998-2008 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus aikuisväestöstä kasvoi 22 prosentista 37 prosenttiin. Pohjoismaalaiset nuoret aloittavat korkeakoulun muita vanhempina Suomessa korkeakoulu aloitetaan noin vuotta OECD-maiden keskimääräistä myöhemmin. Puolet uusista suomalaisista korkeakouluopiskelijoista on korkeintaan 21,3 vuoden iässä, kun vastaava luku koko OECD:ssa on 20,4. Islannissa, Ruotsissa ja Tanskassa aloittajien mediaani-ikä on vielä korkeampi eli yli 22 vuotta, kun taas Japanissa, Belgiassa, Etelä-Koreassa, Espanjassa ja Kreikassa puolet uusista korkeakouluopiskelijoista on alle 19-vuotiaita. Nuorin viidennes suomalaisista uusista korkeakouluopiskelijoista on alle 20-vuotiaita (korkeintaan 19,7 vuotta). Yli 20 vuotta nuorimman viidenneksen aloitusikä on Islannissa ja Tanskassa ja Suomen aloitusikää korkeampi myös Sveitsissä, Luxemburgissa, Ruotsissa, Saksassa ja Norjassa. Toisaalta Japanissa ja Kreikassa vastaavan joukon aloitusikä on 18,2 vuotta tai vähemmän. Islannin uudet korkeakouluopiskelijat ovat selvästi muiden OECD-maiden opiskelijoita vanhempia. Vanhin viidennes uusista opiskelijoista on vähintään 32-vuotiaita. Uudessa-Seelannissa taas yleensä korkeakoulutus aloitetaan suhteellisen nuorena, mutta samanaikaisesti koulutukseen tullaan jo kypsässä aikuisiässä. Vanhin viidennes siellä on vähintään 33- vuotiaita.
2 OECD:n laskema tutkinnonsuorittamisen odotusarvo suomalaisista korkeakouluista on korkea. Tutkinnonsuorittamisen odotusarvoindikaattori on laskettu suhteuttamalla tiettynä vuonna suoritettujen tutkintojen määrä yksivuotisikäryhmittäin vastaavan ikäiseen väestöön. Laskennallinen arvo ennakoi sitä kuinka suuri osuus ikäluokasta suorittaa kyseisen tutkinnon, jos tutkinnonsuorittamisen yleisyys pysyy tarkastellun vuoden tasolla. Suomessa näin laskettu tutkinnonsuorittamisen odotusarvo korkeakouluista oli vuonna 2008 yli 60 prosenttia, mikä on yli 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin seuraavaksi korkeimman odotusarvon maassa eli Slovakiassa ja melkein 25 prosenttiyksikköä korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin. Vertailussa tarkasteltu vuosi 2008 oli Suomessa poikkeusvuosi, koska yliopistojen tutkinnonuudistuksesta johtuen yliopistoista valmistui ennätysmäärä tutkinnonsuorittajia. Normaalisti korkeakoulututkinnon suorittamisen odotusarvo on Suomessa vajaat 50 prosenttia. Suomen pitkät koulutusajat näkyvät selkeästi, kun tarkasteluun otetaan vain korkeintaan 30-vuotiaat (odotusarvo sille, että suorittaa tutkinnon 30 ikävuoteen mennessä). Tuolloin Suomen tutkinnonsuorittamisen odotusarvo putoaa 44 prosenttiin ja jää vain vähän korkeammaksi kuin Slovakiassa, Puolassa ja Australiassa. Puolet suomalaisista korkeakouluopiskelijoista valmistuu alle 27-vuotiaina, kun koko OECD:ssä vastaava joukko on 25-vuotiaita ja esimerkiksi Iso-Britanniassa nuorin puolisko valmistuneista on korkeintaan 21,6 vuoden iässä. Vain Ruotsissa ja Islannissa valmistuneet ovat mediaani-iältään vanhempia kuin Suomessa. Vanhin viidennes valmistuneista Suomessa on jo yli 33-vuotiaita valmistuessaan eli melkein kymmenen vuotta vanhempia kuin britit. Ruotsin ja Islannin lisäksi Uudessa-Seelannissa on valmistuneiden joukossa merkittävässä määrin vanhempiakin opiskelijoita. Näissä maissa vanhimpaan viidennekseen kuuluvat valmistuneet ovat yli 35-vuotiaita, Islannissa 38,8 vuotta tai vanhempia. Kuvio 1. Korkeakoulujen uusien opiskelijoiden ja tutkinnon suorittaneiden mediaani-ikä (2008). 30 25 Ikä, vuotta 20 15 Uudet opiskelijat Tutkinnon suorittaneet
3 Education at a Glancessa on laskettu myös opintojen läpäisyindikaattori, joka kuvaa sitä kuinka moni korkea-asteen aloittaja todellisuudessa suorittaa tutkinnon. Suomessa tämä läpäisyaste on OECD-maiden keskimääräistä hiukan korkeampi, 72 prosenttia aloittaneista suorittaa tutkinnon. OECD:n keskiarvo on 69 prosenttia. Japanissa läpäisyaste oli jopa 93 prosenttia meidän ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutusta vastaavassa koulutuksessa, kun taas Yhdysvalloissa osuus oli vain 57 prosenttia. Suomalaiset nuoret viipyvät koulutuksessa pitkään Suomessa 20-29 vuotiaat olivat vuonna 2008 selvästi muiden maiden ikätovereitaan useammin koulutuksessa, 43 prosenttia tästä ikäluokasta oli tutkintoon johtavassa koulutuksessa. OECD:n keskiarvo oli 25 prosenttia. Turkissa ja Meksikossa alle 15 prosenttia ja Luxemburgissa jopa alle 10 prosenttia tästä ikäluokasta oli koulutuksessa. Sen sijaan 15-19 vuotiaissa suomalaiset nuoret eivät ole OECD-maiden kärjessä, vaikka melkein 90 prosenttia tästä ikäluokasta oli koulutuksessa. Puolassa, Belgiassa ja Sloveniassa yli 90 prosenttia 15-19 vuotiaista oli koulutuksessa. Turkin ja Meksikon jälkeen OECD:n alhaisin osallistumisaste tässä ikäluokassa oli Iso-Britanniassa, missä 73 prosenttia 15-19 vuotiaista oli koulutuksessa. Lisäksi 20-29 vuotiaista vain 17 prosenttia osallistui Britanniassa koulutukseen. Toisin sanoen koulutetut siirtyvät työelämään paljon suomalaisia ikätovereitaan nopeammin, mutta samalla suurempi osa ikäluokasta jää vaille perusasteen jälkeistä koulutusta. Vuosina 1995-2008 koulutukseen osallistuminen ikäluokassa 15-19 vuotiaat on kasvanut OECD-maissa ja Turkissa, Meksikossa ja itäisen Euroopan maissa. Suomessa ei suurta muutosta ole 2000-luvulla tapahtunut, mutta vuodesta 1995 vuoteen 2008 tämän ikäluokan koulutukseen osallistuneiden osuus kasvoi kuudella prosenttiyksiköllä. Suomessa koulutukseen osallistuminen ikäryhmässä 20-29 vuotiaat kasvoi merkittävästi vuosina 1995-2005, 28 prosentista 43 prosenttiin. Sen jälkeen osallistuneiden osuus on pysynyt samana. Tähän on vaikuttanut ennen kaikkea ammattikorkeakoulukoulutus ja sen aloituspaikkojen kasvu. Suomelle on tyypillistä, että alle 20-vuotiaat ovat paljon ikätovereitaan harvemmin korkeakouluissa. Etelä- Koreassa kaksi kolmasosaa 18-vuotiaista on jo korkeakoulussa, kun vastaava osuus Suomessa on yksi prosentti. Suomessa 19-vuotiaistakin vain 20 prosenttia on korkeakoulussa, kun Etelä-Koreassa 77 ja Yhdysvalloissa 52 prosenttia 19-vuotiaista on korkea-asteen koulutuksessa. Toisaalta Saksassa ja muissa Pohjoismaissa siirtyminen korkea-asteen koulutukseen on hitaampaa kuin Suomessa. Aikuiskoulutus fokuksessa Aikuiskoulutukseen osallistuminen vaihtelee OECD-maiden välillä runsaasti. Kun Unkarissa vain 9 prosenttia 25-64 vuotiaista osallistuu aikuiskoulutukseen, niin Ruotsissa vastaava osuus on 73 prosenttia. Aktiivisempia aikuisopiskelijoita kuin Suomessa ovat myös uusiseelantilaiset ja sveitsiläiset. Suomessa aikuiset opiskelevat kuitenkin selvästi OECD:n keskimääräistä (41 %)enemmän, 55 prosenttia 25-64 vuotiaista osallistui aikuiskoulutukseen vuonna 2006. Suomessa sukupuolten väliset erot opiskeluaktiviteetissa ovat kuitenkin suurimmat. Kun naisista 61 prosenttia, niin miehistä vain 49 prosenttia oli osallistunut aikuiskoulutukseen. Muissa maissa erot ovat paljon vähäisemmät ja useissa maissa miehet ovat naisia aktiivisempia. Työllisyyden ja koulutustason välinen yhteys on edelleen OECD-maissa hyvin ilmeinen. Mitä korkeampi koulutus sitä korkeampi on työllisyysaste. Suomessa työllisyysaste on kaikilla koulutusasteilla hiukan OECDmaiden keskiarvoa korkeampi, kuitenkin kaukana vuoden 2008 kärkimaasta eli Islannista. Tuolloin
4 Islannissa pelkän perusasteen varassa olevienkin työllisyysaste oli 83 prosenttia, kun se Suomessa oli 59 prosenttia. Tämän päivän tilanne on kuitenkin Islannissa varmasti toinen. Jo vuosien 1998-2008 trendissäkin oli eroa näiden maiden välillä. Suomessa työllisyys koulutuksesta riippumatta kasvoi, kun taas Islannissa lievä laskusuunta oli olemassa koko 2000-luvun ajan. Puolella OECD-maista sukupuolten väliset palkkaerot ovat suurimmillaan korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Vain Espanjassa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Kreikassa ja Virossa naisten palkat suhteessa miesten palkkoihin ovat korkeakoulutetuilla paremmat kuin toisen asteen tai pelkän perusasteen koulutuksen saaneilla. Virolaisten korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden naisten palkkataso on vain kaksi kolmasosaa miesten tasosta. Parhaimmillaankin naiset pääsevät vain 92 prosenttiin miesten palkoista. Tällä tasolla ovat unkarilaiset toisen asteen tutkinnon suorittaneet naiset. Unkarissa kehitys kuitenkin näyttää menevän vahvasti epätasa-arvon suuntaan, sillä 55-64 vuotiaat toisen asteen tutkinnon suorittaneet naiset ovat jopa paremmin palkattuja kuin vastaavan koulutuksen saaneet miehet, mutta 35-44 vuotiaiden ikäryhmässä tällä koulutustasolla naisten palkat ovat 86 prosenttia miesten palkoista. Kuvio 2. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden 35-44 -vuotiaiden naisten palkat suhteessa samanikäisten miesten palkkoihin koulutusasteittain, prosenttia, 2008 (tai myöhäisin mahdollinen vuosi). 0 20 40 60 80 100 Italia (2006) Unkari Islanti (2006) Slovakia Puola (2006) Tsekin tasavalta Norja (2007) Yhdysvallat Kreikka (2006) Portugal (2006) Suomi (2007) Ruotsi (2006) Tanska (2006) Itävalta Luxemburg (2006) Uusi-Seelanti Saksa Kanada (2007) Iso-Britannia Hollanti (2006) Australia (2005) Ranska (2006) Espanja (2007) Belgia (2006) Etelä-Korea (2007) Toinen aste Korkeakouluaste OECD keskimäärin
5 Suomessa naisten suhteellinen palkkataso heikkenee koulutustason noustessa. Pelkän perusasteen tutkinnon suorittaneiden naisten palkat ovat 79 prosenttia miesten palkoista, mutta korkea-asteen suorittaneiden naisten palkat vain 73 prosenttia vastaavan koulutuksen saaneiden miesten palkoista. Ikäryhmien välillä ei ole merkittäviä eroja, joten voidaan olettaa, että palkkaeriarvo myös meillä näyttää jatkuvan samanlaisena. Naisen euro ei ole edes 80 senttiä. Koulutuksen hyödyt Raportissa on esitelty koulutuksen laskennallisia hyötyjä yksilön sekä yhteiskunnan kannalta. Yhteiskunnalle toisen asteen koulutuksesta koituva hyöty oli Suomessa 13 100 euroa (miehet) ja 9 800 euroa (naiset) yhtä tutkinnonsuorittajaa kohden. OECD:n vastaavat keskiarvot ovat 28 200 euroa ja 22 800 euroa. Korkeakoulutuksesta suomalainen yhteiskunta hyötyy OECD:n keskimääräistä enemmän eli 84 400 euroa (miehet), kun OECD:n vastaava summa on 67 800 euroa. Naisten korkeakoulutuksessa Suomi (32 700 euroa) jää OECD:n keskiarvon 41 200 euroa alle. Maiden välillä on eroja. Saksassa korkeakoulutettu mies tuottaa yhteiskunnalle laskennallista hyötyä 140 700 euroa. Portugalissa ja Turkissa naisen korkeakoulukoulutus on yhteiskunnalle tuottoisampaa kuin miehen koulutus. Koulutuksen yhteiskunnallisia hyötyjä laskettaessa yhteiskunnan menoihin lasketaan koulutuksen aikaiset verotulon menetykset ja sosiaaliset tuet sekä koulutuksen julkiset menot. Tuloihin lasketaan korkeammista ansioista johtuvat verotulot ja säästöt sosiaalisten tukien määrissä. Education at a Glancessa esitetty laskentamalli on vielä kehittelyn alla ja esimerkiksi Yhdysvallat ja Ranska eivät halunneet tietojaan laskentamallin epävarmuustekijöiden vuoksi julkistettavaksi tämän vuoden julkaisussa. Koulutuskustannukset edelleen kohtuulliset Suomessa Suomalaiset koulutuskustannukset opiskelijaa kohti ovat Suomessa jokseenkin OECD-maiden keskitasoa kaikilla koulutusasteilla. Peruskoulun alaluokkien oppilaskohtaiset kustannukset olivat 4 900 euroa vuonna 2007, kun OECD:n keskiarvo oli 5 300 euroa. Suomen kustannukset olivat alle puolet Luxemburgin 11 000 euron tasosta ja Yhdysvalloissakin kustannukset oppilasta kohti ovat selvästi korkeammat kuin OECDmaissa yleensä, 8 000 euroa. Peruskoulun ylimmillä luokilla Suomen oppilaskohtaiset kustannukset, 7 600 euroa, olivat OECD:n keskimääräistä, 6 000 euroa, korkeampia. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että aineenopettajat opettavat suhteellisen pieniä opetusryhmiä. Näin palkkauskustannukset ovat peruskoulun alaluokkien kustannuksia selvästi suuremmat. Koulutuspoliittiset linjaukset ovat myös tähdänneet siihen, että peruskoulun päätösvaiheeseen panostettaisiin vahvemmin, jotta kaikilla olisi riittävät edellytykset hakeutua jatko-opintoihin seuraavalla koulutusasteella. Toisen asteen koulutuksessa, siis lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa, kustannukset Suomessa olivat jälleen olennaisesti alemmat kuin OECD-maissa yleensä. Toinen koulutuspoliittinen linjaus on viime vuosina ollut panostaa korkeakoulutukseen ja se näkyy myös kansainvälisessä vertailussa. Vuonna 2007 Suomen korkeakoulujen opiskelijakohtaiset kustannukset olivat 10 600 euroa ja OECD-maissa keskimäärin 10 100 euroa. Yhdysvalloissa korkeakoulutuksen kustannukset ovat opiskelijaa kohti yli kaksinkertaiset Suomeen verrattuna, 21 300 euroa. Luvuissa ovat mukana tutkimus- ja kehittämiskustannukset, jotka Suomessa ovat OECD-maiden keskimääräistä suuremmat.
Slovakia Italia Tsekin tasavalta Saksa Irlanti Espanja Unkari Japani Australia Puola Itävalta Norja Sveitsi Hollanti Portugal Suomi Meksiko Iso-Britannia Ranska Kanada Ruotsi Chile Etelä-Korea Tanska Yhdysvallat Islanti 6 OECD-maat ovat 2000-luvulla (2000-2007) lisänneet panostuksiaan perus- ja toisen asteen koulutukseen noin neljänneksellä. Erityisesti itäisen Euroopan entiset sosialistimaat Puola, Slovakia, Tšekin tasavalta ja Unkari ovat lisänneet näiden asteiden koulutuksen rahoitusta. Suomessa panostusten kasvu opiskelijaa kohden on ollut hiukan hitaampaa kuin OECD-maissa yleensä, vaikka toisaalta opiskelijamäärät kasvoivat ja OECD-maissa ne taas keskimäärin pienenivät. Korkeakoulutuksen kustannusten muutos opiskelijaa kohden tällä vuosituhannella on Suomessa ollut OECD:n keskimääräistä tasoa, mutta opiskelijamäärän kasvu selvästi vähäisempää. Kun koulutuskustannukset suhteutetaan bruttokansantuotteeseen, suomalainen koulutus on kustannuksiltaan hyvin kohtuullista, 5,6 prosenttia BKT:sta. OECD-maiden keskiarvo on 5,7 prosenttia. Bruttokansantuoteosuus riippuu pitkälti suhdannevaihteluista ja Suomessa osuus on pudonnut 1990-luvun laman ajalta olennaisesti. Vielä 1995 osuus oli 6,3 prosenttia. BKT-osuus vaihteli OECD-maissa Slovakian neljästä prosentista Islannin 7,8 prosenttiin. Islannin ohella Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Etelä-Koreassa BKTosuus on 7 prosenttia tai enemmän. Kuvio 3. Koulutuskustannukset osuutena bruttokansantuotteesta OECD-maissa vuosina 1995, 2000 ja 2007. 9 8 7 6 % 5 4 3 2 1 0 1995 2000 2007 Suomessa on koulutuksen kustannuksista julkisia kustannuksia kaikkein suurin osuus, koko koulutusjärjestelmän kustannuksista 97,5 prosenttia on julkisista lähteistä, kun OECD:n keskiarvo on 82,6 prosenttia. Euroopan maiden koulutusjärjestelmät toimivat muita OECD-maita enemmän julkisen
7 rahoituksen varassa. Etelä-Koreassa julkisten kustannusten osuus oli 57,6 prosenttia ja myös Chilessä, Japanissa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Iso-Britanniassa julkiset kustannukset olivat alle 70 prosenttia. Koulutuksen julkinen rahoitus suhteessa BKT:hen oli vuonna 2007 OECD-maissa 5,2 prosenttia. Suomessa se oli 5,9 prosenttia. Kun OECD-maissa koulutusrahoituksen suhdeluku on vuosina 1995-2007 pysynyt samalla tasolla, niin Suomessa osuus on laskenut lähes yhdellä prosenttiyksiköllä runsaassa kymmenessä vuodessa. Tämä kertoo osin väestön ikääntymisestä ja siitä, että julkisten menojen painopiste siirtyy yhä enemmän terveydenhuollon kustannuksiin. Palkkakustannukset muodostavat kaikissa OECD-maissa koulutuksen käyttömenojen suurimman osan. Portugalissa yli 92 prosenttia menoista perusasteen alaluokilla on henkilökunnan palkkoja. Suomi on OECDmaiden toisessa ääripäässä, vain Tšekin tasavallassa palkkamenot muodostavat pienemmän osan käyttömenoista. Suomessa opettajien palkat vuonna 2007 olivat 57,7 prosenttia ja muun henkilökunnan 9,3 prosenttia menoista eli yhteensä 67 prosenttia. OECD-maissa keskimäärin 80 prosenttia käyttömenoista oli perusasteen alaluokilla henkilökunnan palkkoja. Maahanmuuttajien syrjäytymisuhka Vuonna 2007 OECD-maissa 17 prosenttia 20-24 vuotiaista ei ole koulutuksessa eikä ole suorittanut toisen asteen koulutusta eli kuuluu ryhmään, jonka voidaan sanoa olevan syrjäytymisuhan alaisena. Suomessa vastaava osuus on 9 prosenttia. Education at a Glancessa on tarkasteltu eroja maassa syntyneen ja muualla syntyneen väestön välillä. Australiaa, Iso-Britanniaa, Kanadaa, Portugalia ja Unkaria lukuun ottamatta kaikissa maissa maassa syntyneiden tilanne on muualla syntyneiden tilannetta parempi. Suomessa 19 prosenttia muualla syntyneistä 20-24 -vuotiaista ei ole koulutuksessa eikä suorittanut toisen asteen koulutusta. Italiassa, Ranskassa ja Saksassa 20-24 -vuotiaista maahanmuuttajista kaksi kertaa suurempi osuus ei osallistu koulutukseen ja on vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa kuin maassa syntyneestä väestöstä. Pakollisia opetustunteja Suomessa vähän Puolassa perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisten opetustuntien määrä on pienin kaikista OECDmaista. Siellä 7-14 vuotiaiden pakollisten tuntien määrä on 4 715 tuntia. OECD-maiden keskimääräinen tuntimäärä on 6 777 tuntia. Suomi on Viron jälkeen kolmantena 5 750 tunnillaan. Eniten pakollisia opetustunteja on OECD-maista Italiassa 8 300 tuntia. Myös opettajien opetusvelvollisuus on Suomessa yksi OECD-maiden pienimpiä. Vain Kreikassa ja Puolassa opettajien opetusvelvollisuus on pienempi. Kun Yhdysvalloissa ja Meksikossa perusopetuksen yläluokkien opettajan opetustuntien vuotuinen määrä vuonna 2008 oli yli 1 000 tuntia, niin Kreikassa, Puolassa ja Suomessa tuntien määrä oli alle 600 tuntia, Kreikassa vain vähän yli 400 tuntia. On kuitenkin muistettava, että tiedot ovat kahden vuoden takaa ja Kreikassakin tuntien määrä on varmaan taloudellisen kriisin myötä noussut. Suomalaisen perusopetuksen alaluokkien keskimääräinen luokkakoko, 19,8 oppilasta, on OECD-maiden keskimääräistä luokkakokoa, 21,6 oppilasta, pienempi. Peruskoulun ylempien luokkien keskimääräinen luokkakoko on vielä selvemmin OECD:n keskimääräistä pienempi, Suomessa 20,1 oppilasta ja OECD:ssä 23,9 oppilasta. Japanissa ja Etelä-Koreassa luokkakoot puolestaan ovat OECD-maiden korkeimpia, perusopetuksen ylempien luokkien keskikoot ylittävät 30 oppilaan rajan.
8 Opettajien palkat kehittyivät Suomessa vuosina 1996 2008 kansainvälisesti ottaen hyvin koko yleissivistävässä koulutuksessa ostovoimakorjatuin luvuin. Vain sellaisissa maissa kuin Unkarissa ja Virossa opettajien palkkakehitys on ollut yleisesti ottaen vielä edullisempi.