HÄKKIÄ VAI HOITOA? Suomen rangaistusjärjestelmän toimivuus nuorten rikoksentekijöiden kohdalla

HÄKKIÄ VAI HOITOA? Suomen rangaistusjärjestelmän toimivuus nuorten rikoksentekijöiden kohdalla Piritta Karvonen - Satu Ronkanen Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö Diakoninen sosiaali- ja terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

Rangaistusajattelusta olisi luovuttava ja alettava kehittää seuraamusvaihtoehtoja, jotka tuottaisivat toivotun tuloksen (nuorten rikollisuuden väheneminen). Rankaiseminen ei edistä yhteiskuntaan sopeutumista. On kuitenkin muistettava, ettei ole olemassa ihmeitätekevää lainsäädäntöä tai menetelmää, jolla nuorten rikollisuus kokonaan lopetettaisiin yhteiskunnasta. Lindfors 1996 KIITOKSET Kaikille tutkimukseen osallistuneille antamastanne ajasta ja jakamastanne informaatiosta, sekä kaikille tukea antaneille ja apuna olleille.

TIIVISTELMÄ Karvonen Piritta & Ronkanen Satu. Häkkiä vai hoitoa: rangaistusjärjestelmän mahdollisuudet nuorille rikoksentekijöille., Pieksämäki, syksy 2005, 42s.1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusala, sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää nuoria rikoksentekijöitä ajatellen asiantuntijoiden kokemuksia Suomen rangaistusjärjestelmän mahdollisuuksista. Saadun aineiston avulla pyritään selvittämään kuinka Suomen rangaistusjärjestelmä pystyy vastaamaan nuorten rikoksentekijöiden asettamiin haasteisiin ja rikoksenteon taustalla oleviin päihde- ja mielenterveysongelmiin. Tutkimuksessa on pyritty tuomaan esille asiantuntijoiden kokemuksia rangaistuskäytäntöjen mahdollisuuksista moniongelmaisia nuoria rikoksentekijöitä ajatellen. Aineiston keruumuotona käytettiin teemahaastatteluja. Aineisto koostuu neljän työntekijän teemahaastattelusta, jotka on tehty keväällä 2005 sekä syksyllä 2005. Kyseessä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tuloksissa kävi ilmi, että moniongelmaisten nuorten rikoksentekijöiden kanssa tarvittaisiin enemmän kontrolliin ottamista ja henkilökunnan aikaa. Asteittain koventuvaa rangaistusjärjestelmää pidettiin hyvänä, mutta asiantuntijat toivoivat lisää mahdollisuuksia rangaistusjärjestelmän sisälle. Pakkohoitoa ajateltiin tarvittavan vain äärimäisissä tapauksissa, hoitokeinona marginaaliselle ryhmälle. Uudelta nuorisorangaistukselta odotetaan kovia, mutta sen toteuttaminen käytännössä ei ole ainakaan vielä Kuopiossa toteutunut. Projektit ovat olleet osana vaikuttamassa nuorisorangaistuksen nykyiseen muotoon, mutta vielä pitäisi hioa nykyistä käytäntöä. Niin kriminaalityössä kuin vankeinhoidon ja päihdepsykiatrian työssä eivät henkilökunnan resurssit tahdo riittää moniongelmaisten nuorten kohtaamiseen. Asiasanat: nuoret rikoksentekijät; kriminaalihuolto; vankeinhoito; tutkimus; kvalitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Karvonen Piritta & Ronkanen Satu. Cage or Care: Punishment System Possibilities for the Young Criminals. Pieksämäki, Autumn 2005, Language: Finnish, 39 pages, 1 appendice. Diaconia Polytechnic, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Social Services, Option in Social Services and Education, Bachelor of Social Services. The aim of the study was to find out experts experiences on the Finnish punishment system is possibilities when it comes to young criminals. Gathered information was used to find out how the Finnish punishment system is able to answer both the challenge that the young criminals set and to the intoxicant- and mental health problems that are behind crimes. The research aims to bring out the experts practical experiences about the possibilities of the punishment system when it comes to young criminals. The material has been collected by theme interview. The material consists of four workers theme interviews which have been done in spring 2005 and autumn 2005. This study is a qualitative research. The main results show that young criminals with intoxicant- and mental health problems need more control and workers time to take care of their problems. Experts of criminal work think that the punishment system is good at this current time but they want more possibilities inside the punishment system. They think that involuntary treatment will work only for some of the young criminals: in extreme cases, as treatment for a marginal group. Experts expect good results from the new punishment for the young but it is not used at least in Kuopio. Previous projects have influenced the punishment for the young but still there is a lot to do for this current punishment. Resources of workers in criminal service, prison administration and intoxicant psychiatric work are not enough to do the work with the young criminals. Key words: The Young Criminals; Criminal Service; Prison Administration; Research; Qualitative Research Deposited: Diaconia Polytechnic Library, Pieksämäki Unit

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 7 2 MÄÄRITELMÄT... 8 3 RIKOLLISUUS ILMIÖNÄ... 9 3.1 Rikollisuus kulttuurina... 9 3.2 Rikosuran kehittyminen... 10 4 NUORI RIKOKSENTEKIJÄNÄ... 12 5 RIKOSTEN SEURAUKSET... 13 5.1 Koulukoti... 13 5.2 Sakko... 14 5.3 Nuorisorangaistus... 15 5.3.1 Nuorisorangaistuksen tukimuodot... 16 5.3.2 Toimeenpanosuunnitelman ehtojen ja sääntöjen rikkominen... 16 5.4 Yhdyskuntapalvelu... 17 5.5 Sopimushoito... 18 5.6 Ehdollinen vankeusrangaistus... 19 5.7 Ehdoton vankeusrangaistus... 20 5.8 Syyttämättä jättäminen... 21 5.9 Sovittelu... 21 6 VANKEINHOITO... 22 7 PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSTYÖ... 23 7.1 Vankeinhoidon päihdetyö... 24 7.2 Päihdeongelmaisen vangin toimintojen eriyttäminen ja vangin sijoittaminen25 7.3 Vankeinhoidon mielenterveystyö... 26 8 PROJEKTIT... 27 8.1 Wop-projekti... 27 8.2 Lokki-projekti... 28 8.3 Severi-projekti... 28 9 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSONGELMAT... 29 10 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA ANALYSOINTI... 29 11 TUTKIMUSTULOKSET... 31 11.1 Kuinka Suomen rangaistusjärjestelmä pystyy vastaamaan nuorten rikoksentekijöiden asettamiin haasteisiin asiantuntijoiden näkökulmasta... 31

11.2 Asiantuntijoiden näkökulma nuorten rikoksentekijöiden päihde- ja mielenterveyshoidon toimivuuteen... 32 11.3 Kohdataanko nuoret rikoksentekijät aidosti eri palvelujärjestelmissä asiantuntijoiden mielestä?... 34 12 TUTKIMUKSEN TARKASTELU... 35 12.1 Tutkimuksen herättämiä kysymyksiä... 36 12.2 Jatkotutkimusaiheet... 37 12.3 Tutkimuksen eteneminen ja sen haasteet... 37 LÄHTEET... 39 LIITE... 42

1 JOHDANTO Tutkimus käsittelee sosiaalihuollon ja kriminaalityön aihetta, joka on ollut kovasti pinnalla medioissa. Nuorten rikoksentekijöiden rikokset ovat vähentyneet mutta rikosten laadut ovat pahentuneet. On puhuttu moniongelmaisista nuorista, joilla on rikoksen teon taustalla päihde- ja/tai mielenterveysongelmia. Tutkimuksessa halutaan selvittää ajatellen moniongelmaisia nuoria rikoksentekijöitä, tarjoaako rangaistusjärjestelmä tarpeeksi mahdollisuuksia. Nuorten rikoksentekijöiden rikoskierteeseen joutuminen ja rikoksien raakuuden lisääntyminen viittaa siihen, että rangaistusjärjestelmässä on puutteita. Samalla tutkimus selvittää tulevatko nuoret rikoksentekijät aidosti kohdatuiksi palvelujärjestelmissä. Asioita on selvitetty asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimus tehtiin teemahaastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin neljää Kuopiossa moniongelmaisten nuorten rikostentekijöiden parissa työskentelevää työntekijää. Tutkimuksessa halutaan tuoda asiantuntijoiden kokemuksia esille. Tutkimuksen tavoitteena on herättää keskustelua kriminaalityön piirissä ja tuoda asiantuntijoiden äänet kuuluviin. Teorian tueksi on laitettu haastatteluista saatuja suorijalainauksia, jotta lukijoille välittyisi asiantuntijoiden sen hetkiset näkemykset paremmin. Kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä on antanut mahdollisuuden toteuttaa työn tällä tavoin.

8 2 MÄÄRITELMÄT Nuori rikoksentekijä Tässä tutkimuksessa nuorella rikoksentekijällä tarkoitetaan nuorta henkilöä, joka on iältään 15 21-vuotta. Lastensuojelulaissa lapsena pidetään alle 18-vuotiasta ja nuorena alle 21-vuotiasta henkilöä (Lastensuojelulaki 5.8.1983/683 3 ). Nuorista rikoksentekijöistä säädetyssä laissa nuorella rikoksentekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka tehdessään rangaistavan teon on ollut viisitoista mutta ei kahtakymmentäyhtä vuotta täyttänyt (Laki nuorista rikoksentekijöistä 31.5.1940/262). Moniongelmainen nuori Moniongelmaisella nuorella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa nuorta henkilö, jolla on päihde- ja/tai mielenterveysongelmia rikostaustan lisäksi. Päihdeongelmilla tarkoitetaan alkoholia sekä muiden päihteiden väärinkäyttöä. Kriminaalihuoltolaitos Kriminaalihuoltolaitos toimii oikeusministeriön Rikosseuraamusviraston alaisuudessa. Kriminaalihuoltolaitoksen toiminta perustuu lakiin (135/2001) ja asetukseen (275/2001) rangaistusten täytäntöönpanon hallinnosta. Toiminnassa noudatetaan yhteisesti hyväksyttyjä tavoitteita, arvoja ja periaatteita. (Kriminaalihuoltolaitos 2005d) Vankeinhoito Vankeinhoito on osa rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. Vankeinhoitolaitos panee täytäntöön tuomioistuinten määräämät vankeusrangaistukset ja sakon muuntorangaistukset sekä huolehtii tutkintavankeuden toimeenpanosta. (Vankeinhoitolaitos 2005.) Päihdepoliklinikka Huume- ja lääkeriippuvuuspoliklinikalla tutkitaan ja hoidetaan avohoidossa potilaita, joilla on päihderiippuvuuden lisäksi psykiatrinen diagnoosi. Yhtenä kohderyhmänä ovat vaikeasti huume- ja/tai lääkeriippuvaiset nuoret. (Stakes 2002.)

9 3 RIKOLLISUUS ILMIÖNÄ Rikoksen määrittely vaihtelee paikallisesti ja historiallisesti ja on näin yhteiskunnallinen ilmiö. Yleisesti rikoksi määritellään laissa teot, jotka poikkeavat yhteiskunnan sosiaalisista normeista ja ovat yleisesti paheksuttuja. Kuitenkin vasta tuomioistuinlaitos voi todeta teon lainvastaiseksi, tuomita siitä rangaistuksen ja todeta rikoksen tapahtuneen. Rikollisuuteen ilmiönä vaikuttaa myös poliittinen järjestelmä, joka määrittää mitkä teot ovat rangaistavia ja paljonko voimavaroja varataan lainnoudattamisen valvontaan. (Kääriäinen 1994, 16-19.) Kääriäisen (1994) mukaan rikoksen perustyyppejä ovat suunnitelmallinen ja eisuunnitelmallinen nuorisorikos ja aikuisten tekemä rikos. Tästä tyypittelystä hän johtaa rikoskierteessä olevat vangit neljään rosvotyyppiin. Näistä nuoret seikkailijat tulkitsevat uudelleen aikuisten ja menestyneiden nuorten arvot ja tekevät autojen varastelusta ja rötöstelystä hauskanpidon ja jännityksen kohteen. Nuoret lainrikkojat edustavat sen sijaan pientä nuorisorikosjoukkoa jotka tekevät tietoisesti, pääasiassa suunnitelmallisia rikoksia. Ammattimaisille lainrikkojille rikosten tekeminen on keskeinen elämäntapa ja keino hankkia toimeentulo. Rikokset ovat hyvin suunniteltuja ja ryöstösaaliit suuria. Vankipopulaation enemmistöä edustaa kuitenkin moniongelmaiset, joiden elämää hallitsee päihteiden käyttö ja sen hankinta. He tekevät lähinnä huonosti suunniteltuja omaisuusrikoksia hankkiakseen rahaa päihteisiin. 3.1 Rikollisuus kulttuurina Rikollinen alamaailma pitää sisällään oman sosiaalisten suhteiden, normien, arvojen ja tapojen järjestelmän. Rikollinen kulttuuri tekee paheesta hyveen ja hyveestä paheen ja kääntää näin kontrolloivien instituutioiden arvot ylösalaisin, tehden rikollisesta alakulttuurista yhteiskunnan vastakulttuurin. Vankilakulttuuri tarjoaakin rikosuralle lähteneelle arvojärjestelmän, joka tukee hänen sosiaalista asemaa ja itsetuntoa (Kääriäinen 1994, 175.) Rangaistusjärjestelmä, poliisikontrolli ja erilaiset jälkihuoltoinstituutiot luovat puitteet, joissa rikoksenuusijoille ominainen moraalinen ura kehittyy. Yhteiskunta asettaa erilai-

10 sia sääntöjä joiden rikkojia rangaistaan ja määrittää näin rikoksenuusijan yhteiskuntakuvaa. Rikoksenuusijan näkökulmasta yhteiskunta ei tarjoa mahdollisuuksia vaan on epäoikeudenmukainen, rajoittava ja rankaiseva. (Kääriäinen 1994, 97-98.) Tekemällä rikoksia halutaan nousta normaalia yhteiskuntaa vastaan, mikä on luonnollinen heijastuma siitä kulttuurista johon rikoksenuusija samaistuu. On kuitenkin muistettava että katkeruuden ja vihan tunteet yhteiskuntaa kohtaan voivat olla rikoksentekijän keino pitää myös kiinni omasta minuudesta. Ne antavat oikeutuksen ja suunnan toiminnalle ja teoille, joita muuten pidetään väärinä. (Kääriäinen 1994, 90-92.) Varsinkin nuoret rikoksentekijät voivat pyrkiä neutralisoimaan tekojaan ja suojaamaan itsekunnioituksensa. Vähättelyn myötä ongelmaksi nousee kuitenkin madaltunut kynnys uusia rikos. Ensin nuori kieltää vastuun vetoamalla lähtökohtiinsa ja kotioloihinsa, sitten hän kieltää vahingon vähättelemällä sitä. Nuori voi kieltää myös uhrin, oikeuttamalla tekonsa uhrin moraaliseen syyllisyyteen vedoten, hän voi myös tuomita tuomitsijat joita hän syyttää tekopyhyydestä ja henkilökohtaisesta kaunasta. Hän voi oikeuttaa teon myös vetoamalla uskollisuuteen, vaikka viiteryhmän moraaliset periaatteet olisivatkin ristiriidassa yhteiskunnan normien kanssa. (Kääriäinen 1994, 93-94.) 3.2 Rikosuran kehittyminen Kääriäisen (1994) mukaan rikoksenuusijan rikosura kehittyy yleensä nuoresta seikkailijasta ammattimaiseksi rikolliseksi ja siitä takaisin pienempiin rötöksiin eli moniongelmaiseksi rikolliseksi. Aina rikosuralla ei käydä kaikkia vaiheita läpi, vaan nuori seikkailija voi huomata olevansa pelkkä vanha juoppo, jolla ei ole rikosurallaan kunniakasta vaihetta edes toisten rikollisten piireissä. Rikosuralle lähteneen nuoren sosiaalista taustaa leimaa huono-osaisuus. Häneen on alettu kiinnittää erityistä huomiota kavereiden ja sekä viranomaisten taholta, perhetaustan ja koulumenestyksen vuoksi. Usein he ovat olleet jo lastensuojeluviranomaisten toimien kohteena samoin kuin koulukotitausta voi olla tuttu. Aluksi rikosten tekeminen on vastarintaa aikuisten arvomaailmaa vastaan. Se tarjoaa haasteen saavuttaa mahdollisimman suuren henkilökohtaisen vapauden rajoituksista, joita yhteiskunta asettaa. Myöhemmin päihteiden käyttö ja siihen liittyvä kaveripiirissä rötöstely muodostuu osaksi elämänta-

11 paa, jolloin ehdottomalta vankeusrangaistukselta on jo mahdoton välttyä. Jokainen vankilatuomio lisää leimautumista, laitostumista ja päihderiippuvuutta, se vieraannuttaa normaalista siviilielämästä ja vaikeuttaa yhteiskuntaan integroitumista entisestään. (Kääriäinen 1994, 106-108.) Vasta vankilaan joutumisen voidaan katsoa tekevän nuoresta rikollisen ja se mahdollistaa nuoren siirtymisen moraalisella urallaan eteenpäin. Selviytyäkseen vankila maailmassa nuoren on omaksuttava alamaailman arvot, sillä hyväksyessään vankilaorganisaation vaatimukset hän joutuu muiden vankien halveksunnan ja vihan kohteeksi. Vankilakulttuurissa korkeimmalla on se, joka pystyy eniten vastustamaan viranomaisvalvontaa, arvoa lisää myös tehdyn rikoksen laatu. Erityisesti omaisuusrikokset jotka eivät kohdistu yksittäiseen ihmiseen ovat arvoasteikolla korkealla, samoin muihin kuin naisiin kohdistuvat väkivaltarikokset herättävät kunnioitusta. (Kääriäinen 1994, 109-110.) Kääriäisen (1994) mukaan vankilakulttuurissa hyvin menestynyt jatkaa mielellään siviilissäkin vankilan viitoittamalla moraalisella uralla eteenpäin. Rikollisesta elämäntavasta saattaa tulla keino hankkia toimentulo ja elämää hallitsee suuren keikan metsästäminen. Yleisimmin rikosten teon motiivina on kuitenkin päihteiden saannin rahoittaminen ja hankkiminen. Rikosuran edetessä voi kuitenkin tapahtua rikolliseen identiteettiin kyllästymistä. Tällöin ei enää elätellä toiveita omista mahdollisuuksista vastustaa yhteiskunnan kaikkialle ulottuvaa voimaa, vaikkei yhteiskunnan toisaalta katsota myöskään tarjoavan paljoa vaihtoehtoja. Useat vankilatuomiot murentavat käsitystä alamaailman tarjoamasta menestyksestä, jolloin suhtautuminen itseen ja alamaailmaan muuttuu negatiivisemmaksi ja kriittisemmäksi. (Kääriäinen 1994, 112-116.) Vanhemmille rikoksenuusijoille vankilatuomio tarjoaa paikan, jossa voi käydä katkolla ja joka tarjoaa tietyt elämän perustarpeet. Tällöin rikollisen identiteetin voidaan katsoa vaihtuvan juopon identiteettiin. Rikosten tekemiseen kuuluva kiihkeä elämänrytmiä ei pystytä pitämään yllä vanhetessa, fyysisen kunnon tuomien rajoitteiden myötä ja elämäntilanteen realiteettien muuttuessa. (Kääriäinen 1994, 112-113.) Kääriäisen (1994) mukaan rikosuran lopettamiseen on kaksi tekijää: 1) ikääntyminen tuo mukanaan rikosuraan väsymisen, jolloin rikosurasta luopumiseen ei välttämättä liity arvomaailman

12 muutosta, 2) kyllästymiseen sen sijaan liittyy arvomaailman uudelleenarviointi, jolloin rikoksentekijöillä on vielä taitoja ja voimia integroitua takaisin yhteiskuntaan. 4 NUORI RIKOKSENTEKIJÄNÄ Nuorten syrjäytymisen uhkakuvina nähdään kouluongelmat, peruskoulun kesken jääminen, jatkokoulutuksen puuttuminen sekä työmarkkinoilta tippuminen. Erityisesti 1990- luvulla uhkakuvaksi nähtiin huumeet ja siihen liittyvä rikollisuus. Rikollisen toiminnan taustalla voidaan nähdä sosiaaliset ongelmat ja syrjäytyminen, joita ei kuitenkaan perinteisesti ole käsitelty rikollisuus-teeman kautta. (Kuure 2001, 39.) Kuluneen kymmenen vuoden aikana nuoret rikoksentekijät ovat maailman menon myötä muuttuneet. Vuonna 1995 tehdyn tutkimuksen mukaan nuorten rikoksilla on ollut kolme ulottuvuutta: 1) koulukeskeinen rikollisuus ja kielletty toiminta, 2) väkivalta ja vauhti sekä 3) Päihteiden käyttö ja karkailu. (Kivivuori 1997, 36.) Nykyään päärikokset joihin nuoret vangit ovat syyllistyneet, ovat omaisuus-, väkivalta- ja huumausainerikokset. Viiden vuoden sisällä 90 % nuorista vangeista palaa takaisin vankilaan, kun samaan aikaan vain 60 % kaikista vangeista palaa vankilaan. (Salminen & Toivonen 2002, 145). Rikoskäyttäytymisen polarisaatiosta voidaan puhua, kun uusien rikosten tekijöiden määrä vähenee mutta samalla rikosten lukumäärä pysyy entisellä tasollaan tai jopa lisääntyy. Vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan polarisaatiosta toteutuu vain toinen elementti, koska ainoastaan uusien rikosten tekijöiden lukumäärä on vähentynyt. (Kivivuori 2002, 52-53.) Kivivuoren (1999, 2002) tutkimusten mukaan 1990-luvun puolivälin jälkeen pahoinpitelyrikosten määrä lisääntyi vaikka tekijöiden määrä ei kasvanut, eli polarisaatiota on väkivaltarikosten kohdalla havaittavissa. Kivivuoren (2002) tekemän selvityksen mukaan nuorten rikoksen tekijöiden tekemät omaisuus- ja ilkivaltarikokset ovat vähentyneet. Tätä kehitystä selittää osin tiukentunut kontrolli, mutta myös nuorten oma suhtautuminen rikoksiin on muuttunut tuomitsevammaksi.

13 Toisaalta Poliisi-tv:hen tehdyn selvityksen mukaan pieni joukko nuorista tekee yhä raaempia rikoksia. Vakavien väkivaltarikosten määrä on nousussa, kuten myös nuorten vankien määrä. Rikoskierteen yhteinen nimittäjä onkin päihde- ja mielenterveysongelmat. Vastaamassa olleet Keravan vankilanjohtaja Kirsti Nieminen, peruspalveluministeri Liisa Hyssälä ja nuorisotutkija Tapio Kuure olivat sitä mieltä, että pahimmassa tilanteessa ovat juuri moniongelmaiset nuoret, joiden rikoskierrettä ei saada katkaistuksi. He painottivat sitä, että nuorten kohdalla halutaan varhaista puuttumista, nopeita käsittelyjä ja vaihtoehtoja vankeusrangaistukselle. (Salomäenpää 2004.) 5 RIKOSTEN SEURAUKSET Rikosten seuraamukset alle 18-vuotiaille ovat, sakko, ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu, ehdoton vankeus sekä nuorisorangaistus. Seuraamukset poikkeavat yleisistä rangaistuskäytännöistä ainoastaan nuorisorangaistuksen osalta, johon voidaan tuomita alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ja ehdolliseen vankeusrangaistukseen liitetystä valvonnasta, joka koskee alle 21-vuotiaana tehtyä rikosta. Rikoksen tekijän iästä huolimatta yli kahden vuoden mittainen vankeusrangaistus on aina ehdoton ja vankeusrangaistuksen enimmäispituus on 15 vuotta. (Nuorisotoimikunta 2003, 12). 5.1 Koulukoti Koulukodeilla on pitkä historia ja se erottuu muista lastensuojelun ja muihin nuoruuteen liittyvistä instituutioista sillä, että se on ollut aina erityisen hankalien nuorten hoitopaikka. Tämän vuoksi koulukodit ovat säilyneet osana palvelujärjestelmää tähän päivään asti. (Jahnukainen, Kekoni, & Pösö 2004, 5.) Koulukodit ovat tarkoitettu 12 18- vuotiaille nuorille. Suomessa on kuusi valtion koulukotia. Koulukodeissa on tavoitteena se, että nuoret saavat suoritettua peruskoulun loppuun opetussuunnitelman mukaisesti, kuitenkin yksilöllisesti toteutettuna. (Yle Teema 2004). Koulukotien nuoret asuvat koulukodin asuntoloissa tai perhekodeissa. Nuorella, jolla on peruskoulun suoritus loppusuoralla, on mahdollisuus asua itsenäisesti laitosalueella.

14 Koulukodit tekevät yhteistyötä perheiden kanssa mahdollisuuksien mukaan. Nuorilla on mahdollisuus viettää viikonloppuja ja koulunlomia perheensä luona. Harrastetoimintaa nuorille järjestetään koulukodin alueella aina koulun jälkeen. Harrasteita on toki mahdollista hankkia laitosalueen ulkopuoleltakin. (Yle Teema 2004). mutta että meijän koulukoti- ja nuorisokotijärjestelmähän on tämän tyyppinen, että sehän on niinkun pakkohoitoa ja on, on semmosia laitoksia, joissa on tosiaan ovetkin kiinni ja on hyvin tiukat ne säännöt ja rajat. (N4) 5.2 Sakko Tavallisin rangaistus alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista on sakko. (Nuorisotoimikunta 2003, 17.) Sakko tuomitaan päiväsakkoina, joka on pienimmillään yksi päivä ja enimmillään 120 päivää (Rikoslaki 19.12.1889/39 2a luku 1.) Päiväsakon summa rahallisesti määräytyy tuomitun tekijän maksukyvyn mukaan (Rikoslaki 19.12.1889/39 2a luku 2.) Maksamatta olevan sakon sijasta on määrättävä muuntorangaistuksena vankeutta sellaiselle, joka on sakkoon tuomittu ja jolta ei ole saatu sakkoa perityksi (Rikoslaki19.12.1889/39 2a luku 4.) Kahta päiväsakkoa vastaa yhden päivän vankeus. Muuntorangaistuksen pituus on vähintään neljä päivää ja enintään 90 päivää. (Rikoslaki 19.12.1889/39 2a luku 5 ). Rikesakkoa ei voida muuttaa vankeusrangaistukseksi, koska se on raha määrältään kiinteä varallisuusrangaistus (Rikoslaki 19.12.1889/39 2a luku 8.) sakko on sinällään hyvä ja se kuulemma suurimmalle osalle tepsii, suuri osa maksaa sen Mutta sitten nää ongelmaisimmat, nii se kolahtaa niitten nilkkaan, et sitten ollaan siinä sakkosuossa. Että oisko sitten sakkorangaistuksen tilalle jotakin muuta vaihtoehtoista näille nuorille että jos sen vois suorittaa yhdyskuntapalveluna. (N1)

15 5.3 Nuorisorangaistus Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta. Rangaistukseen voidaan tuomita, jos rikokseen syyllistyneen nuoren kohdalla todetaan sakko riittämättömäksi ja ehdoton vankeus liian ankaraksi rangaistukseksi. (Rikoslaki 19.12.1889/39 6 luku 10a ) Syyttäjän tulee pyytää Kriminaalihuoltolaitosta laatimaan toimeenpanosuunnitelma nuorisorangaistuksesta (Laki nuorisorangaistuksesta 21.12.2004/1196 4.) Toimeenpanosuunnitelmassa määritellään kuinka usein ja millä tavoin nuorisorangaistukseen tuomitun on oltava yhteydessä valvojaansa, nuorisopalvelun aikataulu ja palvelun suorittamistapa (Nuorisotoimikunta 2003, 14.) Kuitenkin kaikista tärkeintä toimeenpanosuunnitelman laatimisessa ja lähtökohtana ovat eri tahojen yhteistyö, joita ovat nuori itse, hänen huoltajansa sekä sosiaaliviranomainen. Toimeenpanosuunnitelman perustana ovat yhteisissä tapaamisissa, nuoren haastattelussa, vanhempien kuulemisessa ja eri viranomaisilta kerätyt tiedot. Lopullisen päätöksen tuomiosta tekee tuomioistuin, joka voi kuitenkin katsoa nuorelle ankaramman tuomion. (Kriminalihuoltolaitos 2005c.) Ja sitähän on krisoitu että tää on liian, liian kankee tää meiän seuraamusjärjestelmä, että pitäs olla enemmän mahollisuuksia ja sen takia nyt on tullut tämä nuorisorangaistus. Mutta niinku Kuopioossa ei tähän asti vielä yhtään tämmöstä toimeenpanosuunnitelma pyyntöä vielä tullut syyttäjältä, että se ei kovin isoa joukkoa nuorista koske tämä nuorisorangaistus. (N1) Nuorisorangaistus koostuu valvonnasta sosiaalista toimintakykyä edistävistä tehtävistä ja ohjelmista sekä työelämään että työhön perehtymisestä (Laki nuorisorangaistuksesta 21.12.2004/1196 2.) Sillä pyritään edistämään nuoren sosiaalista selviytymistä ja ehkäisemään hänen syyllistymistään uusiin rikoksiin. Rangaistuksen pituus voi olla neljästä kuukaudesta yhteen vuoteen. Nuoren valvojana toimii Kriminaalihuoltolaitoksen virkamies. (Nuorisotoimikunta 2003, 15) Perustana valvontasuhteelle on hyvä luottamus nuoreen. Keskeisenä tehtävänä valvojalla on nuoren motivoiminen tulevaan muutokseen, nuoren tukeminen ja ohjaaminen kai-

16 killa nuorta koskevissa asioissa. Huolehtiminen siitä, että nuori suorittaa rangaistuksensa ehtojen ja määräysten mukaisesti. (Kriminaalihuoltolaitos 2005b.) 5.3.1 Nuorisorangaistuksen tukimuodot Nuoret käyvät aina läpi valvojansa kanssa rikoskeskusteluja koskevan työskentelyohjelman. Nuorisorangaistukseen voidaan sisällyttää myös päihde-, ongelmanratkaisu-, sosiaalisia taitoja, suuttumuksen hallintaa, yhteiskuntatietoutta ja liikennekäyttäytymistä koskevia työskentelyohjelmia. Työskentelyohjelmat laaditaan ja järjestetään jokaisen nuoren omien tarpeiden mukaan. (Kriminaalihuoltolaitos 2005b.) Työelämään perehtymiseksi kutsutaan kaikkia niitä keinoja, joilla nuori voi tulevaisuudessa hakeutua työelämään. Tämä tarkoittaa, että valvojan kanssa voidaan miettiä erilaisia koulutusmahdollisuuksia, kuinka koulutuksiin haetaan tai mitkä ovat työelämän pelisäännöt yleensä. Itse työhön perehtymisen nuori voi suorittaa erillisessä perehtymispaikassa. Se valitaan nuorta tukevien opinto- tai urasuunnitelmien mukaan. Kriminaalihuoltolaitoksen tehtävänä on tehdä sopimus perehtymispaikan kanssa. (Kriminaalihuoltolaitos 2005b.) Tuota nythän ollaan aloittamassa sitä nuorisorangaistusta, joka ei varsinaisesti vielä oo niinku kovinkaan monella paikkakunnalla käytössä, että sehän monipuolistaa tätä valikoimaa siihen jo siältyy sellaisia tukimuotoja ja ne on ehä tähän asti puuttunu tästä nuorisorikollisten rangaistujärjestelmästä. (N4) 5.3.2 Toimeenpanosuunnitelman ehtojen ja sääntöjen rikkominen Tuomioistuimen hyväksyttyä nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelma Kriminaalihuoltolaitos täsmentää sen ja laatii nuorelle tarkan aikataulun, jota nuoren on noudatettava täsmällisesti. Nuoren velvollisuuksiin kuuluu yhteydenpito valvojaansa säännöllisesti tapaamalla häntä. Jos nuori on jättänyt tulematta tapaamiseen tai muuhun häntä koskevaan tilaisuuteen nuorisorangaistuksen osalta, voi poliisi noutaa nuoren seuraa-

17 vaan valvontatapaamiseen. Nuoren tulee osallistua kaikkiin toimintoihin päihteettömänä. (Kriminaalihuoltolaitos 2005a.) Nuoren rikkoessa toimeenpanosuunnitelman ehtoja tai määräyksiä, annetaan hänelle suullinen tai kirjallinen huomautus. Kirjallinen varoitus annetaan silloin, jos nuori ei usko aiempia suullisia huomautuksia tai on rikkonut vakavasti toimeenpanosuunnitelman ehtoja. Kriminaalihuoltolaitoksen on vietävä nuorisorangaistus uudelleen arvioitavaksi tuomioistuimeen, jos nuori ei aloitakaan nuorisorangaistuksen suorittamista, jättää sen kesken tai ei usko annettua varoitusta. (Kriminaalihuoltolaitos 2005a.) Odotukset nuorisorangaistuksen suhteen ovat olleet kovat, mutta käytännössä se ei ole toiminut hyvin. Lieville rangaistuksille nuoret naureskelevat ja ongelmana on nuorten sitoutumattomuus nuorisorangaistuksen suorittamiseen. (N3) 5.4 Yhdyskuntapalvelu Yhdyskuntapalvelu on yleinen rangaistus, joka sisältyy rikoslakiin. Siihen voidaan tuomita tietyin edellytyksin enintään kahdeksan kuukauden ehdottaman vankeusrangaistuksen sijasta. (Rikoslaki 19.12.1889/39 6 luku 11 ). Palvelun pituus on 20 200 tuntia valvonnan alaisena tehtävää säännöllistä, palkatonta työtä (Laki yhdyskuntapalvelusta 12.12.1996/1055 1.) Yhdyskuntapalvelu voidaan määrätä myös lisärangaistuksena yli vuoden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen (Salminen, & Toivonen 2002, 258.) Yhdyskuntapalvelun suorittaminen edellyttää tuomitun suostumista siihen sekä hänen kykyään suoriutua siitä (Rikoslaki 19.12.1889/39 6 luku 11.) Soveltuvuusselvityksen tekee kriminaalihuolto syyttäjän pyynnöstä. Siinä selvitetään syytetyn motivaatio, kyky hoitaa asioitaan ja mahdollinen päihteiden käyttö sekä kartoitetaan tarvittavat tukitoimenpiteet. (Salminen & Toivonen 2002, 258). Yhdyskuntapalvelu suoritetaan yleishyödyllisten yhteisöjen, valtion, kuntien tai seurakunnan järjestämissä palvelupaikoissa erilaisissa avustavissa tehtävissä. Päivän aikana

18 palvelua suoritetaan 3-4 tuntia. Päihdeongelmiin voidaan käyttää enintään viisi tuntia yhdyskuntapalvelurangaistuksesta. Yleensä päihdejaksot järjestetään yhteistyössä paikallisen A-klinikan kanssa. Palvelupaikassa on yhdyshenkilö, joka pitää yhteyttä Kriminaalihuoltolaitokseen. Kriminaalihuoltolaitoksen työntekijä käy säännöllisesti työpaikalla ja pitää yhteyttä puhelimitse. (Salminen & Toivonen 2002, 258). Mutta sitä minä oon ite viime aikoina just kokenu että, että se nuori otettais oikeesti hyppysiin, onpa se tuomio sitten mikä tahansa näistä, myös yhdyskuntapalvelun suorittajissa on semmosia, jotka tarvii tukee ja ohjausta, että se ei oo pelkästään se tuntien suorittaminen, vaan siinä sivussa niin on tänä päivänä monella sitä päihdeongelmaa ja mielenterveysongelmia (N1) 5.5 Sopimushoito Sopimushoito on kokeiluluontoisena rangaistusmenetelmänä käytössä vuoteen 2006 saakka. Tätä menetelmää pidetään vaihtoehtona ehdolliselle vankeusrangaistukselle ja sopivana sellaiselle henkilölle, jota ei päihdeongelmien vuoksi voida tuomita yhdyskuntapalveluun. Tuomion langettamisen edellytyksenä on, että tehdyillä rikoksilla on selkeä yhteys päihderiippuvuuden ja rikoksen välillä. Hänen tulisi myös sitoutua hoitoon. Laadultaan se on avohoito, laitoshoitoa tai kuntoutushoitoa. Rangaistuksen täytäntöönpanosta vastaa Kriminaalihuoltolaitos. (Rikosseuraamusvirasto 2002.) ihminen niinku jos suostuu tämmöseen päihdehoitoon, että se on sitten rangaistusvaihtoehto, että se on varmasti sitten tiivis hoito ja aika pitkäaikainen hoito (N1)

19 5.6 Ehdollinen vankeusrangaistus Ehdolliseen vankeusrangaistukseen voidaan määrätä enintään kahden vuoden pituinen tuomio. Sen ohessa voidaan tuomita sakkoa tai, jos ehdollinen vankeus on pidempi kuin vuoden, 20 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. (Rikoslaki 19.12.1889/39 6 luku 10.) Kuitenkaan alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksesta ei saa tuomita ehdottamaan vankeusrangaistukseen ilman painavaa syytä. Alle 21-vuotias voidaan tuomita rikoksesta ehdollisen vankeuden tehostamiseksi koeajaksi valvontaan, jonka valvonnan järjestämisestä vastaa kriminaalihuoltolaitos. (Salminen & Toivonen 2002, 251 252) Koeaika on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta, jonka ajaksi ehdollisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpano lykkääntyy. Koe aikana tehdyistä rikoksesta, josta olisi tuomittava ehdotonta vankeutta, voi tuomioistuin määrätä ehdollisen rangaistuksen täytäntöön pantavaksi. Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen tuomion myös pantavaksi täytäntöön osaksi, jolloin rangaistus jää muilta osin ehdolliseksi entisin koeajoin. (Salminen & Toivonen 2002, 251.) Ehdollista vankeusrangaistusta on arvosteltu voimakkaasti nuorten rikostentekijöiden kohdalla. On epäilty, ettei ehdollisella vankeusrangaistuksella ole toivottua vaikutusta nuoreen rikoksentekijään tuomion vaikuttaessa tuomitun oikeusasemaan vain vähän. Tällöin ehdollinen vankeusrangaistus ei toimi tavoitteen mukaisena varoituksena. (Nuorisotoimikunta 2002, 47.) No ehdollista vankeusrangaistusta ja valvontaahan kritisoidaan mutta tosiasiahan on, että kyllä se suurelle osalle niistä nuorista puree, et ne on sit semmonen pieni joukko, joka on kyllä aika työllistävä, että ne sitten tekkee toistuvasti uusia rikoksia että niihin, niitten kohalla jos se on se valvonta piäs olla enemän niinku aikaa, aikaa panostaa siihen yhteen nuoreen. (N1) Alle 21-vuotiaille määrätään ehdollisen vankeusrangaistuksen valvonta, jos sen katsotaan ehkäisevän uusia rikoksia ja edistävän tekijän sosiaalista selviytymistä. Valvonnan alussa tehdään arviointi tarpeista, riskeistä ja voimavaroista, joita valvottavalla on sen hetkisessä elämäntilanteessa. Sen pohjalta laaditaan yksilöllinen valvontasuunnitelma,

20 jossa määritellään valvonta-ajan tavoitteet ja keinot. Jos nuori ei ole sitoutunut valvontaan, hän pystyy paremmin viestimään ryhmässä tai hänen rikoskaverit muodostavat jo ryhmän, voidaan näissä tapauksissa laatia yhteinen koko ryhmää koskeva valvontasuunnitelma. (Nuorisorikostoimikunta 2003, 16 17.) Valvonnan tavoitteena on tukea nuorta hänen omissa muutospyrkimyksissään sekä lisätä nuoren luottamusta omiin kykyihinsä (Salminen & Toivonen 2002, 252). Valvojina toimii kriminaalihuoltolaitoksen virkamiesten lisäksi yksityisvalvojia, jota hoitavat kriminaalihuoltolaitoksen ohjauksessa lähes puolet ehdollisesti rangaistujen nuorten valvonnoista (Nuorisotoimikunta 2003, 17). Valvojan kanssa on mahdollista käydä läpi tapahtunutta rikosta ja löytää uusia toimintamalleja, jotka auttavat tulevaisuudessa välttämään uusia rikostilanteita. Tarvittaessa valvontatapaamisissa käsitellään päihteiden käyttöä ja nuori opastetaan asiaankuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin. (Salminen & Toivonen 2002, 252.) 5.7 Ehdoton vankeusrangaistus Ehdoton vankeusrangaistus on joko elinkautinen tai määräaikainen. Elinkautisesta voi vapautua vain tasavallan presidentin armahduksella ja siihen on mahdollista tuomita vain harvoista rikoksista. Määräaikainen vankeusrangaistus voi olla vähintään 14 päivää ja enintään 12 vuotta. Enimmäisaika on 15 vuotta yhteistä rangaistusta määrättäessä, mutta rangaistuksia täytäntöön pantaessa vankeusrangaistusten yhteenlaskettu enimmäisaika voi olla 20 vuotta.(rikoslaki 19.12.1889/39 2 luku 2.) Ehdottomaan vankeusrangaistukseen ei kuitenkaan voida tuomita alle 18 -vuotiaana tehdyistä rikoksista, elleivät painavat syyt sitä vaadi. (Rikoslaki 19.12.1889/39 6 luku 9.) Nuoren mahdollisuus lailliseen tulevaisuuteen voi heikentyä vankilatuomion myötä. Vankila-aika vaikuttaa haitallisesti nuoren aikuisuuteen kasvuun ja identiteetin muodostumiseen sekä voi merkitä koulunkäynnin keskeytymistä ja haitata työelämään siirtymistä. (Nuorisotoimikunta 2003, 45.) Tietysti ois niinku aina sillä tavalla suotavaa, että se nuoren vankilaan joutuminen niinku pitkittyis mutta ei pitkittyis sillä tavalla, että hän ei saa

21 siitä rikoksestaan minkäänlaisia seurauksia vaan niin, että puututtais niihin syihin, eikä vain rangaistaisi. (N4) 5.8 Syyttämättä jättäminen Syyttäjän harkintavalta ja merkitys kriminaalipoliittisena päätöksentekijänä laajeni vuoden 1991 alussa voimaan tuleen rikoslainsäädännön muutoksen myötä. Syyttämättäjättämisen perusteena voi olla vähäisyysperiaate, nuoruusperiaate, kohtuusperuste tai konkurrenssiperiaate. (Siikavirta 1998, 26.) Vähäisenä tekoa voidaan pitää jos rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja se haitallisuutensa tai tekijän syyllisyyden perusteella arvioidaan vähäiseksi. Alle 18-vuotiaana tehty rikos voidaan jättää syytämättä, milloin siitä ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ja sen katsotaan johtuneen ennemminkin kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta. (Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11.7.1997/689 7.) Jollei yleinen ja yksityinen etu muuta vaadi, virallinen syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta lisäksi milloin oikeudenkäyntiä ja rangaistusta voidaan pitää kohtuuttomina ja tarkoituksettomina ottaen huomioon tekijän toiminta rikoksensa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi esimerkiksi sovinto, hänen henkilökohtaiset olonsa, rikoksesta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat. Tai kun rikos ei rikosten yhteisrangaistusten määräämistä tai aikaisemman rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään. (Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11.7.1997/689, 8.) 5.9 Sovittelu Sovittelun tarkoituksena on rikos- ja riita-asioiden konfliktien ratkaiseminen ilman oikeuden käyntiä. Suomen laissa eikä asetuksissa ole säännelty rikosten ja riita-asioiden sisältöä, kuitenkin sovittelu on huomioitu toimenpiteistä luopumista koskevissa säännöksissä. (Mielityinen 1999, 1-2.) Sovitteluun osallistuvat asianomistaja, rikoksesta epäilty sekä sovittelija. Tarkoituksena on käydä läpi tapahtunutta rikosta jolloin rikok-

22 sen tekijä saa tilaisuuden ottaa vastuun teostaan valvotulla tavalla. (Nuorisotoimikunta 2003, 21.) Osallistuminen sovitteluun on sekä asianomistajalle että rikoksesta epäillylle vapaaehtoista. Tarkoituksena on saada aikaan sopimus, jonka sisältönä on joko raha- tai työsuorituskorvaus rikoksen uhrille. Sopimukseen sisältyy yleensä myös anteeksipyyntö. Tyypillisiä sovitteluun tulevia rikoksia ovat pahoinpitelyt, varkaus ja vahingonteot. Poliisin tai syytäjän kautta tulee sovitteluun suurin osa rikosasioista. (Nuorisotoimikunta 2003, 21 22.) Sovittelun tavoitteena on nuorten rikostentekijöiden kohdalla rikoskierteen katkaisu, sosiaalinen kasvattaminen ja yhteiskunnallisen vastuun korostaminen. Kohdatessaan asianomistajan nuori joutuu käsittelemään oman käyttäytymisensä seuraukset ja ottamaan niistä vastuun. Tuomioistuin käsittelyssä ei voida antaa samalla tapaa tilaa kuin sovittelussa. (Nuorisotoimikunta 2003, 21.) Useasti sovitteluun pääsyn edellytys on että rikos on nuoren ensimmäinen rikos (Mielityinen 1999, 82). 6 VANKEINHOITO Osa rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää on vankeinhoito. Suomen seuraamusjärjestelmän ankarin rangaistus ja valtion voimakkain keino puuttua kansalaisen asemaan ja koskemattomuuteen on vankeusrangaistus. Vankeinhoitolaitos panee täytäntöön tuomioistuimen asettamat vankeusrangaistukset ja sakonmuuntorangaistukset sekä huolehtii tutkintavankeuden toimeenpanosta. (Salminen & Toivonen 2002, 34.) Vankeinhoidolla on monenlaisia vaatimuksia toteutettavanaan. Sen tulee katsoa, että rangaistuksena on pelkkä vapauden menetys, että vangin yhteiskuntaan sijoittumista edistetään ja siihen liittyviä haittoja ehkäistään. Vankilan elinolojen täytyy olla mahdollisimman lähellä yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Vankia on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja kuultava ennen häntä koskevan asian ratkaisemisessa. (Salminen & Toivonen 2002, 53 55.)

23 Vankeinhoidolla on vielä yksi velvollisuus, joka koskee nuoria rikoksentekijöitä. Sen tulee kiinnittää erityistä huomioita tuomioita täytäntöön pantaessa vangin iästä ja kehitysvaiheesta riippuviin erityistarpeisiin. (Vankeinhoitolaitos 2005.) Nuoria rikoksentekijöitä sijoitettaessa on otettava huomioon nuoren kehityskykyisyys. Tietyt edellytykset vaativat, että rangaistus on määrättävä nuorisovankilassa suoritettavaksi. Näitä edellytyksiä ovat että tuomittu on sellaisen kasvatuksen ja opetuksen tarpeessa, jota hän voi saada nuorisovankilassa (Laki nuorista rikoksentekijöistä 31.5.1940/262 16 ). 15 20-vuotiaita vankeja kaikista Suomen vangeista oli 1.5.2005 mennessä 2,1 %. Tutkintavankeudessa olevia nuoria rikoksentekijöitä kaikista tutkintavangeista on 6,9 % (Muiluvuori 2005, 7-10). 7 PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSTYÖ Nuorten rikollisuuteen liittyviä merkittäviä taustatekijöitä ovat päihde- ja mielenterveysongelmat. Hoidon järjestämistä näihin ongelmiin säätelee päihde- ja mielenterveyslaki joiden toteutumisesta vastaa pääasiassa kunnat. Nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat kulkevat usein rinnakkain ja joissain tapauksissa päihteiden väärinkäyttö voidaan tulkita mielenterveyshäiriöksi, jolloin hoito määräytyy mielenterveyslain mukaan. (Nuorisotoimikunta 2003, 28.) Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet nuorten keskuudessa. Ongelmilla on todettu olevan yhteys rikolliseen käyttäytymiseen, varsinkin vakavien väkivaltarikosten taustalta löytyy huomattavissa määrin alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Hoitoon ohjattavuuden vaikeutena voidaan nähdä taloudellisten resurssien rajallisuus. Hoitoa ei voida tarjota kaikille avun tarvitsijoille ainakaan kohtuullisessa ajassa. (Nuorisotoimikunta 2003, 54 55.) Meillä on nuoria jotka haluais huumehoitoa, päihdekuntoutusta, mielenterveyshoitoja, mutta meidän järjestelmä ei vastaa niihin toiveisiin eikä tarpeisiin. Meillä pitää olla niinku todella sairas ja itselle vaarallinen, itselleen tai ympäristölleen vaarallinen ennen kuin saa hoitoa. (N4)

24 sitä tiettyä halukkuutta kyllä oli lähtee, mutta sitte taas toisaalta edellytetään tätä, et pitää tavallaan niinku osoittaa et se on tosiaan motivoitunut, motivoitunut siihen. Se on vähän niinku ristiriitasta. Että toisaalta minun mielestä pitäs tarttuu siihen hetkeen, kun nuori pystyy sanomaan, että on valmis lähtemään vaikka katkasuun. (N2) Hoidon käyttäminen seuraamuksena ei sisälly tällä hetkellä Suomen rangaistusjärjestelmään. Rikoksentekijän henkilökohtaisilla olosuhteilla ei ole juurikaan merkitystä rangaistuslajin valinnan ja rangaistuksen mittaamisen kannalta. (Nuorisotoimikunta 2003, 52.) nuori jolla on tosissaan mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia ja ne liittyy selkeesti niitten rikostentekemiseen ja häntä ei vapaaehtoisesti saada hoitoon, niin kyllä se täytyy jollain tavalla poikki saada, että silloin se pakkohoito voisi olla paikallaan. (N1) Nuorilla täytyisi olla oma motivaatio hoitoon. Joidenkin nuorten on vain mentävä pohjamutien kautta. (N3) 7.1 Vankeinhoidon päihdetyö Ennaltaehkäisevään päihdetyöhön tulisi kiinnittää huomiota ennen henkilön joutumista rikosoikeusjärjestelmän piiriin. Tämän toteutuminen vaatisi moniammatillista yhteistyötä kunnissa eri tahojen kanssa esim. poliisin, sosiaalitoimen ja oikeusviranomaisten kesken. Tämän yhteistyön tulisi jatkua vankeusrangaistuksen alkaessa. (Rikosseuraamusvirasto 1999.) Vankeinhoitolaitoksen päihdestrategia 1999 määrittelee käytännön toimet päihdevalvontaan, päihdekuntoutukseen ja päihdehaittojen ehkäisyyn. Vankiloissa tarjotaan monipuolista päihdekuntoutusta kuten arviointia, vieroitushoitoa, erilaisia päihdekuntoutusta tukevia ohjelmia, yhteisöhoitoja, vertaistoimintaa ja päihteettömyyttä tukevia osastoja. Kaikki toiminta on riippuvaista vangin motivaatiosta ja henkilökunnan aktiivisuudesta. (Salminen & Toivonen 2002, 238 242.)

25 Informointi- ja motivointiohjelmista vanki saa tietoa päihteistä, päihderiippuvuudesta, päihteiden haitoista ja toipumismahdollisuuksista, näillä myös motivoidaan vankia päihdeongelman hoitoon. Pidemmistä päihdekuntoutusohjelmista vanki saa valmiuksia elämänhallintaan, päihteettömyyttä tukeviin vapaa-ajan harrastuksiin sekä tärkeään osaalueeseen retkahdusten ehkäisyyn. (Salminen & Toivonen 2002, 238.) On erilaisia ohjelmia, päihteettömiä osastoja ja oon käsittänyt että ne, ne on niinku toimineet hyvin ja mitä sieltä on meillekin asiakkaita vapautunut päihteettömiltä osastoilta, niin ne on kokeneet sen kyllä hyvänä. nää työmuodot niin eiköhän ne tänä päivänä kuitenkin kohtaa niinkun vaan semmosta osaa, pientä, pienehköä osaa näistä vangeista, että suurin osa on kuitenkin niitten ulkopuolella. (N1) Päihdenäkökulman liittäminen osaksi vankien sekä vankeinhoitoa koskevaan toimintaan on päihteiden vastaisessa työssä tärkein lähtökohta vankilassa. Vankeus rangaistuksen alkaessa tehdään työ- ja toimintakyvynarvio, johon sisältyy selvitykset sosiaalisista siteistä, elämäntilanteesta, päihde- ja huumeriippuvuudesta, sekä laitosturvallisuuden tarpeesta. Arvioinnin pohjalta tehdään suunnitelma, siitä miten rangaistusaika toteutetaan toiminnallisesti ja kuinka vapautuminen valmistellaan. (Rikosseuraamusvirasto 1999.) 7.2 Päihdeongelmaisen vangin toimintojen eriyttäminen ja vangin sijoittaminen Vankiloissa tarjottavat päihdehuoltopalvelut määritellään päihdehuoltolaissa (41/1986). Tällöin vanki saa palveluja oman avun, tuen ja hoidon tarpeen mukaan. Toimintojen tulee olla sellaisia, että vanki pystyy hakeutumaan niihin oma-aloitteisesti ja hänen itsenäistä suoriutumista pystytään tukemaan siinä. Päihdehuoltolain (7 ja 8 ) mukaan hoidon tulee olla luottamuksellista ja siinä tulee ottaa huomioon päihteiden käyttäjän sekä hänen läheistensä etu. Päihteiden vastaisten toimintojen eriyttämisessä tulisi ottaa huomioon vangin ikä, kehitysvaihe, sukupuoli ja etninen tausta. Yksi pyrkimys on, etteivät nuoret rikoksentekijät omaksuisi huumekulttuuria vankilassa. Päihdetilanteen tulee vaikuttaa myös vangin sijoitteluun. Sijoittelussa tulee ottaa huomioon ympäristön vaikutus päihdekäyttäytymi-

26 seen ja toisten vankien mahdollinen myötävaikuttaminen päihteiden käytön jatkumiseen. Tällaisia tilanteita voi syntyä esim. silloin kun korvaushoidossa olevat ja vankilassa huumekauppaan syyllistyneet sijoitetaan samalla osastolle. (Rikosseuraamusvirasto 1999.) 7.3 Vankeinhoidon mielenterveystyö Taustatekijöinä päihteiden käytölle ja siitä johtuvalle rikollisuudelle saattavat olla muut ensisijaisemmat ongelmat ja tekijät. Päihteiden käytön taustalla voi olla mielenterveysongelmia, ahdistusta tai kykenemättömyyttä elämänhallintaan. (Rikosseuraamusvirasto 1999, Vankeinhoitolaitoksen päihdestrategia.) Kaksoisdiagnoosi on hyvin yleinen vankiloissa ja prosentuaalisesti yleisempi kuin siviilissä. Pelkkä päihdekuntoutus voi jo lievittää monen vangin mielenterveysongelmaa. (Suullinen tiedoksianto Hakkarainen Pertti 13.10.2005.) Hakkaraisen mukaan vangin mielenterveysongelmaan kiinnitetään ensimmäisen kerran huomiota tulotarkastuksen yhteydessä, jossa samalla kartoitetaan myös vangin päihteidenkäytön historia. Sairaanhoitaja määrittelee mielenterveysongelman ja raportoi sitten lääkärille, joka määrää tarvittavan lääkityksen sekä ohjaa vangin psykologille tai psykiatrille. Terapeuttista mielenterveystyötä vangit saavat myös vankilapapeilta vaikka työtä tehdäänkin hengellisentyön nimissä. Akuutissa tapauksessa vanki voidaan viedä vankilan ulkopuolelle saamaan hoitoa. Helsingin vankilassa on erillinen kuntoutusosasto mielenterveysongelmista kärsiville, jossa vangit tekevät puolipäivää töitä ja puolipäivää he ovat keskusteluryhmissä. Vaikka työt ovat puolipäiväisiä, ne voivat olla mukautettua työtoimintaa vangin oman kunnon mukaan. Myös muut vankilassa tapahtuvat toiminnat ovat tuettuja. Suuremmissa vankiloissa on parempi kyky vastata palvelutarpeisiin, koska niissä on erityistyöntekijöitä enemmän kuin pienissä yksiköissä. (Suullinen tiedoksianto Hakkarainen Pertti 13.10.2005.)

27 Laki märittelee, että vangeilla on oltava samanlaiset palvelut kuin heillä olisi siviilissä. Vaikka vankilan palvelut ovat suppeammat kuin siviilissä, palveluiden piiriin pääsee vankilassa nopeammin. (Suullinen tiedoksianto Hakkarainen Pertti 13.10.2005.) liian vähän semmosta henkilöstöä joka pystyisi niinkun irrottautumaan nimenomaan niihin tehtäviin (puhuu vankiloissa tehtävästä mielenterveysja päihdetyöstä) et erilaisia toimintamuotoja sitten pystyttäis kehittämään. (N4) 8 PROJEKTIT Projektit ovat osa nuorten kanssa tehtävää kriminaalityötä. Projekteilla pyritään kehittämään ja kokeilemaan uusia työskentelymalleja. 8.1 Wop-projekti Wop-projekti on 2001 alkanut hanke joka kuntouttaa nuoria vankeja Uudenmaan alueelta. Projektia toteuttaa Keravan vankila yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. Keravan vankilalla on oma yhteisöllinen asuinosasto, jotta projektiin osallistuville nuorille voidaan taata työskentelyrauha oman elämän järjestämiseksi. Projektin tärkeimpänä tavoitteena on nuorten rikoksentekijöiden syrjäytymis- ja rikoskierteen katkaisu. Siinä pyritään löytämään uusia tukitoimia ja työkokeilumuotoja, jotta moniongelmaisten mahdollisuudet siirtyä työelämään paranisivat. Tärkeänä nähdään koulutuksen ja työn merkitys, johon pyritään motivoimalla nuori päihdehoitoon ja itsensä kuntouttamiseen. Päihteettömyyden tukemiseksi nuorille on järjestetty ryhmätoimintaa sekä näytteenotto päihdetestausta varten aamuisin. (Rikosseuraamusvirasto 2004.)

28 8.2 Lokki-projekti Turussa toteutettiin vuosina 1988-1992 Lokki-projekti, joka oli nuorisohuollon kehittämisprojekti. Projektin kohderyhmään kuuluivat 10 17-vuotiaat lapset ja nuoret sekä heidän perheensä. Osallistujia oli 31, joista lapset ja nuoret olivat jo lastensuojelun asiakkaita. Ryhmään valittiin sellaisia nuoria joilla oli jo taustalla rikoskäyttäytymistä tai nuoria joilla oli riski rikolliseen käyttäytymiseen. Käyttäytymiseen pyrittiin vaikuttamaan nk. ketjuohjelmalla, joka kesti kolme kuukautta. Ohjelma sisälsi seikkailukasvatuspainotteista leiri- ja ryhmätoimintaa sekä perhe ja verkostotyötä. Lokki-projektissa tuloksia pyrittiin saamaan aikaan myönteisillä aikuissuhteilla, niin työntekijöihin kuin vanhempiinkin, sekä strukturoidulla työotteella. Sillä saavutettiin nuorten itsetunnon, kommunikointitaitojen, sekä vastuullisuuden kasvun ja itsenäistymisen kehittymistä. Rikoskäyttäytyminen vähentyi projektin aikana, mutta pysyvät tulokset jäivät vaatimattomiksi. (Nygvist 1995.) 8.3 Severi-projekti Rankassa rikoskierteessä oleville nuorille järjestettiin Lokki-projektin pohjalta vuosina 1992-1994 Severi-projekti. Kolme kuukautta kestävä projekti oli tarkoitettu 15 17- vuotiaille nuorille, joita oli yhteensä 5. Työryhmässä koettiin hyvänä kokeilla silloin suunnitteilla olevan nuorisorangaistusmallin toteutumista käytännössä. Lähtökohtana oli intensiivinen seikkailukasvatus ohjelma, sekä perhe- ja verkostotyönmalli. Ohjelman aikana syntyi luottamuksellinen suhde nuorten ja aikuisten välille, nuorten minäkuva muuttui positiivisemmaksi, itsetunto kohosi ja rikosten tekeminen väheni. Yhden nuoren kohdalla ei pitkäaikaisvaikutuksia saatu aikaan. (Lindfors 1996.) Turun kaupungin sosiaalikeskus otti Lokki-projektin alaisuuteensa vuonna 1992. Tällöin toiminta muuttui osaksi perheasiankeskuksen tukipalveluyksikön pysyvää toimintaa. Sen sijaan Severi-projektista saatuja kokemuksia hyödynnettiin Nuorisorangaistuslain sisältöjen kehittämisessä. (Linnossuo 1998.)

29 Monesti ne on niinku tämmöseltä vertaistukipohjalta tai yhdistyspohjalta nämä nuorten, nuoriin erikoistuneet palvelut ja helposti sitten käy niin, että niitten rahoitus sitten jossakin vaiheessa loppuu. (N4) 9 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata asiantuntijoiden kokemuksia nuorista rikoksentekijöistä ja heitä koskevista rangaistuskäytännöistä. Tutkimusongelmat: 1. Onko rangaistusjärjestelmä tarpeeksi monipuolinen nuorille rikoksentekijöille? 2. Saavatko nuoret rikoksentekijät tarvittavaa hoitoa päihde- ja mielenterveysongelmiin? 3. Kohdataanko nuoret rikoksentekijät aidosti eri palvelujärjestelmissä? 10 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA ANALYSOINTI Tutkimus toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella menetelmällä. Tutkimuksessa ei pyritä vain etsimään totuutta, vaan tuomaan haastateltavien kokemukset esille (Vilkka 2005, 98). Aineiston hankkimiseksi haastateltiin asiantuntijoita teemahaastatteluin. Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa rangaistuskäytännöistä sekä päihde- ja mielenterveyshoidon käytännöistä nuorien rikosten tekijöiden kohdalla eri alojen asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimusta tehdessä on tärkeää muistaa, mitä ollaan tutkimassa. Haastateltavat on hyvä valita tutkimusongelmaan liittyvien teemojen sekä asiantuntemuksen pohjalta. (Vilkka 2005, 114.) Tutkimukseen haastateltiin kriminaalihuoltolaitoksen kahta työntekijää, päihdepoliklinikan hoitajaa ja vankilapsykologia. Heidät valittiin haastateltaviksi, koska he työskentelevät nuorten rikosten tekijöiden kanssa.