RAKENNUSHISTORIALLINEN SELVITYS SUOVUOREN TILAKESKUKSEN RAKENNUKSISTA Tontti 529-22-12-1 (529-425-1-32) Varsinais-Suomen maakuntamuseo/jaana Salmi/Paula Saarento 31.5.2010 1 Suovuori mainitaan keskiajalla kirjallisissa lähteissä vuonna 1379 ensimmäisen kerran. Vuonna 1457 se läänitettiin luostarille useiden muiden verotalojen kera kuningas Kristian I toimesta. Suovuoren verot siis suoritettiin luostarille sen jälkeen. 1640-luvulla tila autioitui ja joutui kruunulle. Sittemmin siitä tehtiin palkkatila: vuonna 1678 talo oli eversti C. Flemingin ratsurykmentin ratsumiestalona. Vuoden 1682 reduktion jälkeen Suovuoresta tuli Taimon ja Nuhjalan ratsutilan aputila eli augmentti (verot suoritettiin ratsutilan omistajalle). 1693 Suovuoren yksinäistalon maista on laadittu veronpanokartta. Vuonna 1760 Suovuoren tila ostettiin perintötilaksi, joka lohkottiin sovintojaon kautta vuonna 1823 kahteen osaan ja uudelleen vuonna 1824. Juho Fr. Sandelius Soinisista liitti vuonna 1875 puolet Suovuoresta Soinisiin. Toinen puoli tuli Atte Franckille. Suovuoresta on laadittiin talon halkomisen yhteydessä kartta (v. 1822), josta nähdään että silloiset talojen tontit sijaitsivat noin 75 m luoteeseen nykyisestä päärakennuksesta. Tonteista noin 70 m länteen oli myös rakennusryhmä, jotka olivat ilmeisesti talousrakennuksia. Vuoden 1822 mukainen Suovuoren talojen tonttipaikka. (Kuva J. Salmi 2010) 1820-luvun puolivälin jälkeen Suovuoren päärakennus on siirretty/rakennettu uusi nykyiselle paikalle, ehkä omistajanvaihdoksen yhteydessä 1800-luvun puolivälissä. Vuodesta 1918 tilan omisti Johan Viktor Aaltonen puolisonsa Mandin (Amanda Emilia os. Helevä) kanssa. Tila oli ollut emännän suvulla 1800-luvun puolivälin tienoilta asti. Suovuoresta oli erotettu kaksi torppaa ennen 1930-lukua (Manteli 1921; Kuusniemi 1922) ja kaksi palstatilaa (Santanummi 1917; Peräniitty Brynolf Aleksander Helevälle 1926). Taloon kuului 1930-luvulla puutarha jossa kasvoi 55 hedelmäpuuta ja lisäksi marjapensaita. (Suomen maatilat III, 1932; Varsinais-Suomen maanmittaustoimisto, Turku Naantalin Suovuoren karttojen mikrofilmikopiot).
2 Tila lienee siirtynyt Naantalin kaupungin omistukseen 1975 lainhuutojen perusteella. (Rakennuspiirustusten mukaan omistajana olisi ollut 1978 yksityinen henkilö). Ainakin 1960-luvun lopulle asti omistajina olivat vielä Juho Viktor ja Emilia Amanda Aaltonen. Viimeksi tilalla on toiminut vuokralaisena Suovuoren ratsastuskeskus (ainakin jo 1994); sen vuokrasopimus päättyi vuoden 2008 syksyllä. Nykyisin rakennukset ovat tyhjillään ja ikkunat ovat umpeen levytetyt. Kantatilan rakennukset on aiemmin suojeltu asemakaavassa sr-merkinnällä. Alueelle on suunnitteilla kaavamuutos ja sinne on suunniteltu 14 omakotitalotonttia. Asiaa kuitenkin harkitaan uudelleen. Tilan lähiympäristössä on havupuita ja niittymaisemaa. Asutus tilakeskuksen ympärillä on lähinnä 1980-luvun pientaloasutusta; tämä alue asemakaavoitettiin 1980-luvun alussa pientaloille. RAKENNUKSET Päärakennus pihalta. (Kuva K. Savola 2009, TMK) 1 Asuinrakennus. Noin 1800-l puolivälistä Puolitoistakerroksinen rakennus. Rakennuksessa on pitkänurkkainen hirsirunko 1. kerroksen osalta. Rakennusta on korotettu ullakkotilalla myöhemmin. Hirsinurkkien peitekoteloita on jatkettu ylös asti. Kuistien runkona on rankorakenne. Rakennuksen alla on luonnonkivi + laasti -perustus niitynpuoleisessa päädyssä ja talon keskiosassa. Tällainen perustus saattaa olla aikaisimmillaan 1700 1800 lukujen vaihteesta peräisin, mutta niitä on tehty paljon myöhemminkin 1800-luvun loppupuolella. Päätykuistin alla on nurkkakivet ja pihanpuoleisen kuistin alla betoni. Betonia on myös lisätty keskiosan alle pihan puolelle. Pihatienpuoleisen pään kamarien alainen perustus on erilainen: irrallisia luonnonkiviä, joista osa puuttuu. Se on joko rikkoutunut tai siinä on ollut alun perin pelkät nurkkakivet, joiden väliin on lisätty myöhemmin irtokiviä. Tämä osa on mahdollisesti eri-ikäinen kuin rakennuksen muu osa. Lisäksi tämän osan alla näkyy olevan myöhemmin lisättyjä betonipilareita tukemassa lattianalaisia poikittaissuuntaisia hirsiä. Vuorauksena on pääsääntöisesti pystylaudoitusta kapein peiterimoin, sekä alaosassa että päätykuistin puoleisessa päässä. Yläosassa (ullakkokerros) on vuorauksena pystylautaa avosaumoin.
3 Lisäksi pihatien puoleisen päätykuistin vuorauksena on vaakaa ponttilaudoitusta. Rakennus on satulakattoinen ja sen pihanpuoleisella sivulla on niin ikään satulakattoinen frontoni. Katonaluskonsoleita on hieman profiloitu. Päätykuistin katto on puoliauman mallinen ja pihanpuoleisen kuistin pulpetinmallinen. Katteena oli 1994 vielä tiili, mutta tänä päivänä aaltopelti. Rakennuksessa on aiemmin ollut risti-ikkunat (1860-luvulla isommat risti-ikkunat tulivat muotiin), jotka ovat nyt kaikki peitetyt levyillä (ainakin osa ikkunoista - elleivät kaikki - ovat rikki). Olohuoneessa on ilmeisesti aiemmin ollut ainakin yksi ikkuna joka sivulla, takaseinän ikkuna/t lienee laitettu myöhemmin umpeen (jo ennen 1994). Päätykuistin ikkunat ovat olleet pieniruutuiset, pihanpuoleisen kuistin ehkä yksiruutuiset. Ikkunavuorilaudat ovat yksinkertaiset, valkoisiksi maalatut; ikkunapuut ovat aiemmin olleet tummahkot, ehkä punamullalla maalatut. Savuhormeja on nykyään ainoastaan keskiosan kummallakin katonlappeella. Rakennuksen pituus on noin 13 m päätykuistin kanssa ja noin 10,5 m ilman sitä; leveys noin 7,5 m. Rakennuksen pohjakaava muistuttaa paritupaa. Se on voinut ollakin alun perin paritupa, jonka toisessa päässä on ollut tupa ja toisessa päässä kammio, joka vasta myöhemmin on muutettu asuintilaksi. Tämä pää on kuitenkin voitu tehdä myös kokonaan myöhemmin. Kamareiden käyttötarkoitus on saattanut olla alun perin toinen. Päätykuistilta on sisäänkäynti ainakin toiseen kamareista. Pihan puoleinen kuisti/eteinen vaikuttaa uudemmalta rakenteelta, mutta sen sijainti alkuperäisemmältä. Sen takana oleva eteisosa on jaettu eteiseen ja kylpyhuoneeseen. Kylpyhuone on ehkä ollut aiemmin komero? Vintin portaat lähtevät ulkoeteisestä/kuistilta suoraan yläkertaan kylpyhuoneen kulmasta. Sisäänkäynti olohuoneeseen on ulkoeteisen toisesta kulmasta. Olohuoneen viereinen huone (rakennuksen keskiosa) on myöhemmin jaettu lautaseinällä kapeaan keittiöön ja ruokasaliin. Kaupunginarkistosta löytyy 25.10.1978 hyväksytyt piirustukset, joissa näkyy rakennuksen silloinen huonejako. Rakennuksessa on silloin puhkaistu ovia joihinkin väliseiniin. Omistajana on ollut yksityishenkilö. Sauna tieltä. (Kuva K. Savola 2010, TMK) 2 Saunarakennus 1800-luvun loppupuolelta Yksikerroksinen rakennus, jossa lyhytnurkkainen hirsirunko saunaosassa, eteisosa ja päädyt rankorunkoiset. Satulakatto ohuesta (keraamisesta) tiilestä. Maalattu punaiseksi valkoisin listoin. Rakennus on vuoraamaton, eteisosassa ja päädyissä on pystylaudoitusta avosaumoin. Perustuksen päällä on betonikuori. Ikkunat ovat olleet ristinmalliset, joiden alaneljännes on ollut jaettu pienempiin ruutuihin. Oven päällä on ollut kolmiruutuinen kamanaikkuna. Savupiippu sijaitsee rakennuksen takapuolella (uusittu; vaaleanharmaata tiiltä).
4 Aitta tieltä. (Kuva K. Savola 2010, TMK Aitan takaosa. (Kuva J. Salmi 2010) 3 Aitta 1800-luvun alkupuolelta Rakennuksessa on ylös asti salvottu lyhytnurkkainen hirsirunko. Siinä on ilmeisesti kaksi huonetta ja se on kaksikerroksinen. Toiseen päätyyn lienee tehty myöhemmin ulkohuoneet (?): kaksi ovea ja 1-ruutuiset pikkuikkunat ovien vieressä. Pitkällä sivulla takimmaisessa osassa on myös ovi (tien puolella) ja sen viereen seinään on tehty 1994 jälkeen pieni ikkuna. Rakennuksen takana keskellä 2. kerroksen korkeudella on kapea poikkipääty, jossa ovi. Poikkipäätyosa on rankorunkoinen ja ilmeisesti rakennukseen myöhemmin lisätty. Vuorauksena siinä on lautaa. Perustuksen päällä on betonikuori. Satulakatto on katettu tiilellä (ohut keraaminen tiili). Rakennus on maalattu punaiseksi valkoisin listoin. Pienasumus tai leivintupa (Kuva K. Savola 2010, TMK) 4 Pienasunto tai leivintupa (?) 1800-luvun puolivälistä/lopusta Pitkänurkkainen hirsirunko, päät koteloitu ullakon alareunaan asti. Vuorauksena pysty peiterimalaudoitus. Yläosassa lautarunko ja avosaumattu pystylautavuoraus. Luonnonkiviperustus tai nurkkakivet (joiden väleihin lisätty kiviä). Satulakatto tiilikatteella. Rakennuksessa on kolme huonetta peräkkäin, ensimmäisessä, pohjoisimmassa osassa, on ovi pihatien puolella (eteistila/vaja). Kahdessa muussa huoneessa on ollut risti-ikkunat pihatien puolella. Ikkunavuorilaudat ovat yksinkertaiset, valkoisiksi maalatut. Punatiilinen savupiippu ja hormi sijaitsevat keskiosan takaosassa. Rakennus on maalattu punaiseksi valkoisin listoin.
5 Navetta tieltä. (Kuva K. Savola 2010, TMK) 5 Navetta Rakennus on rakennettu vuonna 1924. Se on malliltaan suorakaide, jonka takana keskellä on katos. Rakennus on kaksikerroksinen, tiilirunkoinen ja tiiliosat ovat valkoiseksi rapatut (sileä rappaus). Päätykolmiot ovat rankorunkoiset ja niissä on vuorauksena punaiseksi maalattu pysty peiterimalaudoitus. Osa rakennuksesta on myös alaosastaan lautarunkoinen: takaseinä keskellä, katoksen alla. Perustuksen päällä on betonikuori. Rakennuksessa on satulanmallinen katto, jossa oli vielä 1990-luvulla useampia pulpettikattoisia frontoneita pihatien puolella. Nyt niitä on enää yksi jäljellä. Katteena oli aiemmin tiili, 1990-luvun puolivälin jälkeen katteeksi on laitettu aaltopelti. Rakennuksen pohjoissivulla (takapuolella) on vinttisilta. Navetan katolla on kaksi tuuletustornia ja etupuolella pellitetty savupiippu. Ikkunat ovat olleet koristeelliset, käsittäen erilaisia pieniruutuisia ikkunoita (jugend-vaikutetta?). Ovien edessä ovat betoniportaat. Ovet ovat vaakalaudoitettuja ja harmaaksi maalattuja, paitsi takapuolella katoksen alla on vanha kehysovi. Vanha lato tieltä. (Kuva K. Savola 2010, TMK) 6 Vanha lato 1800-luvun alkupuolella (?) rakennettu lato, vajakäytössä. Rakennuksessa on pitkänurkkainen hirsirunko, joka on ylös asti salvottu, vuoliaiset näkyvät päädyissä. Luonnonkiviperustus. Rakennus on vuoraamaton ja punaiseksi maalattu. Satulakatolla on kolmiorimahuopakate. Rakennukset 6 ja 8 sijaitsevat lähellä toisiaan.
6 Rakennus 7, riihiosa. (Kuva K. Savola 2010, TMK) Lato-osa. (Kuva J. Salmi 2010) 7 Riihi + lato 1800-luvulla rakennettu. Riihiosassa on luonnonkiviperustus ja pitkänurkkainen hirsirunko ullakkokerroksen alareunaan asti. Rakennus jatkuu sekä riihen päädyssä leveyttä, että pitkällä sivulla pituutta. Muu osa rakennuksesta on rankorunkoinen ja sen perustuksena on vaihtelevasti betonia ja nurkkakiviä. Hirsiosa on vuoraamaton, muualla vuorauksena on pystylautaa avosaumoin. Katto on satulanmallinen ja katteena on nykyään aaltopelti. Rakennus on maalattu punamullalla valkoisin listoin. Riihessä on kaksi aukkoa/ikkunaa sekä päädyssä että sivulla ylempänä maasta ja ne on suljettu luukuin. Leveyssuunnassa olevassa rakennuksen jatkeessa on samanlainen aukko/ikkuna luukkuineen. Ikkuna/ovivuorilaudat ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Rakennus näyttää julkisivun puolelta 1900-luvun heinäladolta. Rakennus on kunnostettu kaupungin liikuntapalveluiden käyttöön kuntoriiheksi 3.3.1981 hyväksyttyjen piirustusten mukaisesti. Vaja 8 tieltä ja sen perässä lato 6. (Kuva J. Salmi 2010) 8 Vaja 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva vajarakennus. Rankorunkoinen rakennus, jossa on lomalautavuoraus. Perustuksena on betoni. Satulanmallinen katto on katettu pellillä (erilaiset kummallakin lappeella). Rakennus on maalattu punaiseksi valkoisin listoin. Päädyssä on isot tallinovet. Rakennukset 6 ja 8 sijaitsevat lähellä toisiaan.
7 Entinen kellari rakennuksen 4 takana. (Kuva K. Savola 2010, TMK) 9 Entinen kellari Rakennuksen 4 takana rinteessä on näkyvissä vielä entisen kellarin seinät, katto on pudonnut. Kellarin sisäpuolen alaosa on rakennettu luonnonkivistä ja yläosa sekä kellarin etuosa on valettu betonista, joka on ollut melko sorapitoista. Ulkoseinällä on betonin joukossa isompiakin luonnonkiviä. Kellari on ollut suorakaiteen mallinen, melko iso. Lyhenteet: TMK = Turun museokeskus Lähteet: Innamaa Kerttu, Naantalin historia III Kuvat 2010 Naantalin Löytäne ja Ladvo, kuvaaja Jaana Salmi/Turun museokeskus, Varsinais- Suomen maakuntamuseo Maarekisteriasikirjat ja kartat mikrofilmeinä, Varsinais-Suomen maanmittaustoimisto, Turku. Naantalin Ladvon ja Löytäneen arvokartat 2009 10, Turun museokeskus, Varsinais-Suomen maakuntamuseo Naantalin Ladvon ja Löytäneen maisemahistoriakartat 2009 10, Turun museokeskus, Varsinais- Suomen maakuntamuseo Rakennusinventointikortit 1994, Turun museokeskus, Varsinais-Suomen maakuntamuseo Suomen maaseudun järjestöväkeä, 1965 Suomen maatilat III, 1932 Suuri maatilakirja I, 1963
SUOVUOREN KYLÄTONTIN KULTTUURIHISTORIALLISET ARVOT 8 Kohteet ja aluekokonaisuudet on arvotettu kulttuurihistoriallisin perustein. Arvottamistyössä on käytetty rakennushistoriallisiin, historiallisiin ja ympäristöllisiin arvoihin pohjautuvia kriteereitä, jotka on jaettu useisiin alaluokkiin, ja joiden pohjalta rakennetut ympäristöt on Suomessa melko vakiintuneesti luokiteltu valtakunnallisesti, maakunnallisesti / seudullisesti ja paikallisesti arvokkaiksi. Varsinais-Suomen maakuntamuseossa on näiden lisäksi käytössä myös luokat maisemallinen ja historiallinen. Ne täydentävät edellä mainittua kolmea luokkaa, jotta voidaan tuoda esille kohteita, jotka eivät ehkä yksinään yltäisi mihinkään noista kolmesta vakiintuneesta luokasta, mutta joilla kuitenkin on joko maisemallisia tai historiallisia tai molempia arvoja ja jotka osana suurempaa kokonaisuutta muodostavat arvokkaan kulttuuriympäristön. Suovuoren kantatalon nykyinen tontti on aivan vanhan kylätontin tuntumassa. Vanhojen kantatalotonttien (1822) rakennusten perustuskiviä on vielä nähtävissä noin 75 metrin päässä nykyisestä rakennuksesta luoteeseen. Nykyisin vanhaa kylätonttia ja osaa sen entisistä rintapelloista (niittyä nykyään) ympäröi 1980-luvun omakotitaloasutus. Talouskeskuksen rakennukset vaikuttavat melko hyväkuntoisilta. Vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1800-luvun alun ja puolivälin tienoilta. Navetta (5) vuodelta 1924 ja vaja 1900-l alusta edustavat tilan nuorempaa rakennuskantaa. Vanhojen rakennusten ryhmä vanhalla kylämäellä pienen niityn kera muodostaa paikallisesti merkittävän talonpoikaisen pihamaiseman kaupungin keskelle. Liite Suovuoren kulttuurihistorialliset arvot kartta.