Akileijan seminaari pitkän puutarhakesän päätteeksi 19.11. 2006 Tommi Kuutsa RUUKIN PUISTOJEN JA PUUTARHOJEN JÄLJILLÄ Ruukkien puistot ja puutarhat Rautaruukit olivat hyvin innovatiivisia teollisuuslaitoksia. Varsinaisen raudanvalmistuksen tekniikan lisäksi ruukit edistivät monella tapaa maataloutta ja maanviljelykseen liittyviä tekniikoita. Ruukkien vaurautta ja yritteliäisyyttä esiteltiin rakentamalla komeita ruukinkartanoita. Kartanoiden ympärille perustettiin jo 1700-luvulla puistoja ja puutarhoja. Yksi maineikkaimmista puutarhoista sijaitsi Inkoon Fagervikin ruukissa. Patruuna Johan Hisinger perusti puiston Fagervikin kartanon ympärille 1770-luvulla, lähinnä englantilaisten esikuvien mukaan. Puistoon istutettiin suuri määrä harvinaisia puita ja kasveja. joita tuotiin Ruotsista ja Virosta. Fagervikin ruukin kasvihuoneessa kasvatettiin 1700-luvun jälkipuolella mm. viinirypäleitä, sitruunoita, appelsiineja sekä kaktuksia. Fagervikin ruukkia pidetään lisäksi ensimmäisenä paikkana Suomessa, jossa viljeltiin perunaa. Fagervikin lisäksi puistoja ja puutarhoja oli 1700-luvulla myös mm. Mustion, Jokioisten ja Björkbodan ruukeissa.
Puutarhan perustaminen Högforsin ruukkiin 1600-luvulla perustettu Fagervik suomalaisten ruukkien vanhempaa vaihetta. Sen sijaan vuonna 1820 toimintansa aloittanut Högforsin ruukki kuuluu uudempien ruukkien ryhmään. Högforsin ruukki perustettiin Vihdin pitäjän Pyhäjärven kappelin Karkkilan kylän alueelle, Yli- Karkin, Ali-Karkin ja Mattilan eli Rotan tilan maille. Ruukki jalosti Kulonsuonmäen kaivoksesta louhittua malmia. Ruukin omistajat eivät aluksi asuneet Högforsissa, vaan kävivät muualta käsin ruukissa. Högforsin ensimmäinen päärakennus valmistui vuonna 1843 Joseph Bremerin kaudella. Talossa asui Bremerin poika Walfrid, joka toimi tuolloin ruukinhoitajana. Joseph Bremer asui itse omistamassaan Jokioisten ruukinkartanossa. Högforsin päärakennus paloi vuonna 1858. Sen paikalle rakennettiin uusi päärakennus 1860-luvun alussa. Patruuna Joseph Bremer muutti Jokioisilta Högforsin uuteen ruukinkartanoon, sillä Walfrid siirtyi vuorihallituksen palvelukseen. Ensimmäinen puutarhuri palkattiin Högforsin ruukkiin vuonna 1850. Tuolloin 25-vuotias puutarhamestari David Juhonpoika Brander (s. 1825) sai saapui Jokioisten kartanosta Högforsiin. Branderin puutarhurin ura oli edennyt tuolloin ominaiseen tapaan perkaajapojasta puutarharengiksi ja edelleen puutarhuriksi. Brander palkattiin mitä ilmeisimmin perustamaan puutarhaa ja puistoa Högforsin ensimmäisen päärakennuksen tuntumaan. Högforsin ensimmäisestä päärakennuksesta ei ole säilynyt piirrosta tai kuvaa. Högforsin ruukin asemapiirrokseen vuodelta 1863 on merkitty uuden päärakennuksen ja tuotantotilojen lisäksi puutarha sekä puisto. Tarkempaa tietoa Högforsin puiston ja puutarhan alkuaikojen istutuksista ei kuitenkaan ole säilynyt. Ilmeisesti puutarhassa kasvatettiin hedelmäpuita, kuten tuohon aikaan oli tapana. Myös nimitys trädgård viitta puihin. Asemapiirroksessa näkyy myös, kuinka ruukin pellot alkoivat aivan päärakennuksen tuntumasta.
Jokioisten ruukki ja sen puutarhat Puistot ja puutarhat olivat toki tuttuja Bremereille heidän omistamassaan Jokioisten kartanossa, jonka Bremer oli ostanut vuonna 1826. Jokioisten aikaisempi omistaja maaherra Ernst Gustaf von Willebrand oli laitattanut 1700-luvun lopulla kartanon ympärille englantilaisen puutarhan tammi- ja omenapuineen. Jokioisissa oli myös kasvihuone, jonka sanottiin olleen Versailles n palatsin kasvihuone pienoiskoossa. Erään aikalaisen kirjoituksen mukaan Jokioisilla näkyi, kuinka täällä kaikkialla ovat viljelijä ja arkkitehti ojentaneet toisilleen kättä ja molemmat ovat onnistuneet. Jokioisten kartanossa kotiopettajana toiminut runoilija Mikael Choraeus kuvaili vuonna 1805 kirjoittamassaan runossa Willebrandin toimia rautaruukissa sekä puistossa ja puutarhassa seuraavasti: Kuinka kunnioitettava on se käsi, joka ohjaa ja toimii täällä. Tulkoon täysin mitoin sen vaivat palkituiksi. Ei vain voiton vuoksi hän ole vahva ja uuttera. Luontoa hän päivä päivältä kaunistaa. Ja, maan suojelija, hän myös puiston omistaa. Hän ei ole ajatellut vain jälkiajan hyötyä, sadon varmaa tuloa, vasaran rikasta lyöntiä. Hän ei ole tahtonut vain rautaa muista maista tuottaa, mutta myös monta ruusua kaunistukseksi ja iloksi istuttaa. Mitä näätkään täällä? Talven vannottuja valoja uhmaten, vastoin kesän vaaroja: kuinka persikka kasvaa iloisena komeassa suojassaan. Högforsin ruukkiin 1850-luvulla perustettu puisto ja puutarha olivat luonnollisesti hieman vaatimattomampia. Mutta ruukin ympäristöä haluttiin kaunistaa myös Högforsissa. Högforsin puistot Volter Ramsayn kaudella Vuonna 1885 Volter Ramsay osti Högforsin ruukin. Hän ryhtyi kehittämään Högforsia monin tavoin, mm. tuotantotiloja ja valutuotteiden valikoimaa laajennettiin tuntuvasti. Ruukinpatruuna Ramsay rakennutti vuonna 1888 uuden päärakennuksen Bremerin talon tuntumaan, joka muutettiin konttoriksi. Samalla myös puistoja ja puutarhoja ryhdyttiin kehittämään. Vuonna 1889 ruukkiin palkattiin ruotsinmaalainen puutarhuri Gustaf Robert Ekström (s. 1861). 28-vuotias Ekström muutti perheineen Mäntsälästä. Ekströmit olivat poissa Högforsista vuosina 1895 1901, puutarhurina toimi tuolloin Helsingistä saapunut Johan August Lundell (s. 1871). Ekström palasi Högforsiin vuonna 1901 ja Lundell muutti Noormarkkuun. Kuusi vuotta myöhemmin Ekströmit muuttivat Tuusulaan.
Högforsin ruukin palveluksessa oli 1880-luvulla myös Urjalasta muuttanut puutarhuri Edvin Stefansson Dahlmann, joka muutti nimensä muotoon Edvin Tapaninpoika Lehtiö Högforsin ruukin asemapiirroksessa 1800-luvun lopulta näkyy Ramsayn talon eli Kosthollin edustalle perustettu puisto, jossa oli kolme hiekkakäytävää. Puisto rajoittui kolmelta sivulta tiehen. 1890-luvulla otetuissa valokuvissa näkyy puistoon istutettuja jalopuita ja omenapuita, mutta osa selvästi vanhempia puita, jotka ovat ilmeisesti peräisin Bremerin aikakaudelta. Pohjolan talon puisto Vuonna 1906 Högforsiin rakennettiin jälleen uusi päärakennus, jolle annettiin nimeksi Pohjola. Talossa asui aluksi ruukin toimitusjohtaja Oskar Pirhonen. Hän ilmeisesti mieltyi taloonsa niin, että muutti niemensäkin talon mukaan Pohjolan-Pirhoseksi. Myöhemmin talossa asui mm. Högforsin toimitusjohtaja, vapaaherra Edvard Cedercreutz. Pohjola purettiin 1960-luvun alussa ja sen tilalle rakennettiin nykyinen asuinrakennus. Pohjolan ympärillä oli kahden hehtaarin kokoinen puisto, kolmelta sivulta kuusiaidan ympäröimä, neljännellä oli koivurivi. Puistoon istutettiin eri puulajeja, eniten oli tammipuita ja lehmuksia. Puistossa oli myös marjapensaita sekä omenaja luumupuita. Högforsin kauppapuutarha Aivan johtajiston mäen vieressä sijaitsi 1920-luvun alusta lähtien tehtaan kauppapuutarha, jossa viljeltiin hedelmiä, marjoja ja hyötyvihanneksia myyntiin.
Puutarhan tuotteita samoin kuin läheisen meijerin maitotuotteita jaettiin yleensä tehtaanvirkailijoille ilmaiseksi, mutta työläiset joutuivat maksamaan tehtaan niistä määräämän subventoidun hinnan. Tehtaan kauppapuutarhasta hyötykasviviljely levisi myös vähitellen asuntoalueille. Sieltä ovat peräisin vanhat omena- ja marjalajikkeet, joita yhä löytyy tehtaan asuntoalueilta. Högforsin kauppapuutarhassa työskenteli mm. puutarhuri Lennart Aksel Eriksson (s. 1897). Elimäellä syntynyt Eriksson oli ollut 1910-luvulla töissä Ruotsissa puutarha-alalla viiden vuoden ajan. Vuonna 1922 Eriksson palkattiin Högforsin kauppapuutarhaan, jossa hän toimi puutarhurina yli 25 vuoden ajan. Eriksson oli tarkka puutarhuri. Hän yritti pitää omenavarkaat loitolla mm. virittämällä ketunrautoja, mutta siitä huolimatta poikien onnistui käydä varkaissa. Kauppapuutarhassa kasvatettiin hedelmien ja vihannesten lisäksi kukkia. Eriksson sitoi mm. hautajaisseppeleitä.
Työntekijöiden innostaminen puutarhojen perustamiseen Ruukin työntekijöitä pyrittiin innostamaan puutarhojen ja kasvimaiden perustamiseen. Kamariherra Hjalmar Linder teki aloitteen 1910-luvulla, kun hän havaitsi ruukkilaisten syövän varsin yksipuolista ravintoa. Varsinaisesti puutarhoja alettiin perustaa Högforsin toimitusjohtaja, vapaaherra Edvard Cedercreutzin aikana. Ruukki palkkasi asukkaiden avuksi puutarhaneuvojia. Heistä tunnetuin ja parhaiten mieleen jäänyt oli puutarhaneuvoja Kerttu Räisänen. Asuntojen tuntumaan istutettiin ruukin toimesta omenapuita sekä musta- ja punaherukkapensaita ja karviaismarjapensaita eli tikkelperipensaita. Asukkaat viljelivät myös mm. porkkanoita, punajuuria ja lanttuja. Kukkiakin oli palstoilla, mutta aluksi melko vähän. Puutarhaneiti Kerttu Räisänen oli varsin tomera. Hänelle ei riittänyt että asukkaat perustivat puutarhoja ja kasvimaita, hän myös valvoi että niitä hoidettiin. Kerrotaan että esimerkiksi Fagerkullan alueen miehillä ei ollut asiaa korttimäkeen varsinkaan puutarhojen istutusaikaan. Ruukkilaisten puutarhaharrastusta edistettiin myös perustamalla puutarhakerho, lisäksi 1940- ja 1950-luvulla järjestettiin puutarhakilpailuja. Esimerkiksi vuonna 1949 järjestetyssä kilpailussa huomioitiin 1) Vihannekset, 2) Tomaatit ja kurkut sekä 3) puutarhan ja pihan järjestely ja siisteys. Työnjohtajien ja virkamiesten sarjan voitti vuonna 1949 Fridolf Granlund, Yleisen sarjan voitti Matilda Vendelin ja maatalousosaston sarjan voitti Vihtori Jousisto. Vuonna 1950 kilpailussa palkittiin erikseen Fagerkullan, Haukkamäen sekä Haapalan/Lemmoin alueiden parhaat. Karkkila - puutarhakauppala Koko Karkkilaa haluttiin myös esitellä puutarhakaupunkina. Esimerkiksi matkailuesitteessä vuodelta 1938 kerrotaan seuraavaa: Karkkila on luonnonkaunis kauppala. Tämän käsityksen saa matkailija tullessaan Karkkilaan Ahmoon mäkien kautta kulkevaa tietä myöten. Kesäisenä aikana vihertävät hedelmäpuut ja pensaat rakennusten lomista. Nyhkäläntiellä pihapuut ojentelevat oksiansa yli aitojen varjoja luoden. Karkkilaa voisikin nimittää puutarhakauppalaksi. Tehtaalla on hyvin hoidettuja rakennuksia, iso kauppapuutarha ja vanhoista maalaistaloista tyylikkäästi uudistettuja maataloustyöväen asumuksia.
Haukkamäen rinteen pikkutalot avarien ja hoidettujen puistikkojen sekä puutarhojen keskellä ovat kodikkaannäköisiä. Karjaan joen läntiselle korkealle jokiahteelle on rakennettu tehtaan työväestön asutusalue, Fagerkulla. Tämä on samantyyppisten rakennusten ja pihapuutarhojen muodostama viihtyisä mäkirinneasumus. Se antaa punaisine rakennuksineen vihreän kesäisen luonnon keskellä väriiloisen lisän kauppalakuvaan. Vattolan kylässä on maalauksellisia vanhoja asuinrakennuksia. Kodikkaat pihat vanhoine omenapuineen kertovat vanhasta asutuskulttuurista paikkakunnalla. Karjaan joen rannat ovat olleet suosittuja kävelypaikkoja. Niistä tulee rantapuistojen järjestelyn jälkeen Karkkilan ylpeys. Hyötypuutarhapalstoja Tehtaan työntekijöiden lapsille järjestettiin maatalouskerhoja 1930-luvulta alkaen. Kerholaisten käytettävissä oli aarin palstat, joilla viljeltiin vihanneksia ja perunoita. Esim. vuonna 1950 mukana oli 99 nuorta palstanhoitajaa. Puutarhavälineitä tehtaan tuotannossa Högforsin ruukki valmisti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella puutarhoihin ja puistoihin liittyviä valutuotteita. Tuoteluetteloissa esiteltiin myyntiä varten mm. puutarhajyriä, uurnia sekä penkkejä, pöytiä ja tuoleja.