TERVEYSNEUVONTAA PIIKKIHUUMEIDEN KÄYTTÄJILLE

TERVEYSNEUVONTAA PIIKKIHUUMEIDEN KÄYTTÄJILLE Marjo Becklin ja Aino Kurppa Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Becklin, Marjo & Kurppa, Aino. Terveysneuvontaa piikkihuumeiden käyttäjille, Helsinki, kevät 2009, 61 s. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyömme on toiminnallinen, työelämälähtöinen produktio, jonka tuotos on Turvallisempaa pistämistä opas. Opas antaa neuvoja oikein pistämisestä piikkihuumeiden käyttäjille. Työmme toimeksiantaja on Helsingin Diakonissalaitoksen päiväkeskus Stoori. Opinnäytetyömme on kaksiosainen kokonaisuus, joka sisältää toiminnallisen osuuden eli produktin ja opinnäytetyöraportin. Opinnäytetyömme kirjallinen osuus luo kehyksen oppaallemme ja esittelee kokonaisvaltaisesti syyt oppaan tarpeelle. Samalla kirjallinen osuus toimii tiiviinä tietopakettina terveysneuvonnan aihealueista terveydenhoitoalan opiskelijoille sekä ammattilaisille, jotka voivat työssään kohdata piikkihuumeiden käyttäjiä. Kirjallisessa osuudessa käymme lyhyesti läpi Suomen huumepolitiikkaa haittojenvähentämispolitiikkaan keskittyen ja terveyden edistämisen käsitettä avaten, jonka jälkeen esittelemme matalan kynnyksen palvelumallia ja yleisesti terveysneuvontapistetoimintaa. Työmme painopiste on kuitenkin piikkihuumeita käyttävien terveysongelmissa, niiden ennaltaehkäisyssä ja vähentämisessä sekä oikein pistämisen merkityksessä. Oppaan tarkoitus on edistää piikkihuumeiden käyttäjien terveyttä, ennalta ehkäistä piikkihuumeiden käyttäjien iho- ja verisuoni-infektioita sekä veriteitse tarttuvia tauteja. Opas on tarpeellinen niin Stoorille kuin myös muille piikkihuumeita käyttävien kanssa työskenteleville, mutta ennen kaikkea itse suonensisäisiä huumeita käyttäville. Haittojen vähentämisellä on myös merkittävä taloudellinen vaikutus ja ennaltaehkäisyllä tehdäänkin huomattavaa yhteiskunnallista säästöä hoitokuluihin verrattuna. Tilaus opinnäytetyöllemme lähti selkeästä tarpeesta. Vaikka tarjolla on monenlaisia esitteitä terveydestä ja sen ylläpitämisestä, puuttuu käytöstä sellainen esite, joka kertoo oikein pistämisestä ongelmien välttämiseksi. Tarkoituksenamme olikin paikata tämä vaje ja tehdä esite työntekijöiden avuksi ja piikkihuumeen käyttäjille mukaan annettavaksi. Tavoitteenamme oli luoda mahdollisimman yksinkertainen ja selkeä lehtinen, jonka antama tieto olisi helppo sisäistää. Asiasanat: päihdeongelmat, huumeet, päihdetyö, ehkäisevä päihdetyö, produktiot, terveysneuvonta

ABSTRACT Becklin, Marjo and Kurppa, Aino Intravenous substance abusers safer injecting: a guide. 64 pages, 1 appendix. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Health Care. Degree: Public Health Nurse. The purpose of this study was to produce a guide for injecting drug users (IDU) about safer injecting. The idea to this project emerged from the Drop in Centre Stoori. The aim was to create a new, improved version of an old and complicated guide which was too hard to understand. Therefore, the guide needed to give concrete information about correct ways to inject drugs. This thesis was a production including two phases: theory section and the actual guide. The theory section was based on articles, research and literature. The guide was a colourful, simple and informative leaflet aiming at harm reduction in the long term for those who are probably not able to fully cease using drugs. The main purpose of this leaflet was to prevent the spread of contagious diseases like HIV and other health hazards, which are difficult and costly to treat. The theory section is made to give information for public health nurses who might meet intravenous substance abusers at their work. The guide was designed for injecting drug users but it is also a tool for public health nurses. Keywords: production, harm reduction, injecting drug users (IDU), HIV, guide

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...6 2 HUUMAUSAINEPOLITIIKKA...8 3 TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN...10 3.1 Terveyden edistäminen...10 3.2 Haittojen vähentäminen...12 4 TERVEYSNEUVONTAPISTEET OSANA SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOL- TOA...14 4.1 Matalan kynnyksen palvelumalli...14 4.2 Päiväkeskus Stoori...15 4.3 Terveysneuvontapisteet...17 4.4 Piikkihuumeiden käyttäjän terveysneuvonta...18 4.4.1 Välineiden vaihto ja asianmukainen hävittäminen...20 4.4.2 HIV- ja hepatiittitestaus ja rokotus...21 4.4.3 Seksuaaliterveysneuvonta...22 5 PIIKKIHUUMEIDEN KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT TERVEYSHAITAT...24 5.1 Huumeiden käyttöön liittyviä terveysriskejä...24 5.2 Bakteeri-infektiot...25 5.3 Virusinfektiot...26 5.3.1 A-hepatiitti (HAV)...27 5.3.2 B-hepatiitti (HBV)...28 5.3.3 C-hepatiitti (HCV)...28 5.3.4 HIV-infektio...29 5.3.4.1 HIV-positiivisten huumeidenkäyttäjien hoito...31 5.3.4.2 Positiivisen HIV-tuloksen kertominen asiakkaalle...32 5.3.5 HTLV...33 6 TURVALLISEMPAA PISTÄMISTÄ...34 6.1 Turvallisempi pistäminen ja neuvonta...34 6.2 Pistämisessä käytettävät välineet...35 6.3 Puhtaus...36 6.4 Suonista huolehtiminen ja pistospaikan valinta...36 6.4.1 Valtimoon pistäminen...37 6.4.2 Laskimoon pistäminen...38

6.4.3 Pistämisen riskipaikat...38 6.4.4 Ehdottomasti vältettävät pistospaikat...39 6.5 Tablettien pistäminen...40 6.6 Pistostekniikka...41 6.7 Välineiden hävittäminen...42 6.8 Ohjeita ongelmatilanteisiin...42 6.9 Yliannostus ja sen ehkäisy...44 6.10 Vaihtoehtoja pistämiselle...45 7 KIRJALLISEN MATERIAALIN TUOTTAMINEN...46 7.1 Terveyskasvatus...46 7.2 Terveysviestintä...47 7.3 Hyvän terveysaineiston laatukriteerit...48 7.3.1 Oppaan terveystavoite...49 7.3.2 Oppaassa oleva tieto...49 7.3.3 Helppolukuisuus...50 7.3.4 Oppaan ulkoasu ja tunnelma...51 7.3.5 Kuvien käyttö...52 7.3.6 Kohderyhmä...52 7.4 Oppaan arviointi...53 8 POHDINTA...55 8.1 Eettinen pohdinta...55 8.2 Opinnäytetyön tarkastelua...56 8.3 Ammatillinen kasvu...57 LÄHTEET...59 (Turvallisempaa pistämistä opas)

1 JOHDANTO Suomessa pistämällä tapahtuva huumausaineiden käyttö amfetamiinin ja opiaattien käyttäjien keskuudessa on yleistä. Pitkään huumeita käyttäneen ja usein pitkälle syrjäytyneen käyttäjän täysi päihteettömyys ei läheskään aina ole todennäköistä, eivätkä monet tule koskaan lopettamaan käyttöään. Tämän vuoksi on aiheellista antaa neuvoja turvallisempaan tapaan käyttää aineita. Väärin pistämiseen liittyy monia ongelmia, kuten verisuonikomplikaatiot, iho- ja pehmytkudosinfektiot sekä veriteitse tarttuvien tautien leviäminen. Oikeanlaisella neuvonnalla ongelmia voidaan ennaltaehkäistä ja välttää ja näin helpottaa jo muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa olevia huumeiden käyttäjiä terveytensä ylläpitämisessä. Haittojen vähentämisellä on myös merkittävä taloudellinen vaikutus ja ennaltaehkäisyllä tehdään huomattavaa yhteiskunnallista säästöä hoitokuluihin verrattuna. (Arponen ym. 2008, 117.) Terveysneuvontapisteet tavoittivat 12 000 asiakasta vuonna 2006 ja käyntejä laskettiin olleen noin 80 000. Karkeasti arvioiden pisteet tavoittivat yli 70 prosenttia huumeiden ongelmakäyttäjistä. Yksi terveysneuvonta-asiakas maksaa vuodessa noin 200 euroa ja jo muutaman HIV- ja HCV-infektion torjunta kattaa toiminnan kulut säästyneinä hoitokustannuksina, sillä jo yhden HIV-infektion saaneen hoidon on laskettu tulevan maksamaan jopa 200 000 euroa. (Arponen 2008.) Huumausainepoliittisen toimenpideohjelman (2004 2007) HIV-infektiotilanteelle asetetut kunnianhimoiset tavoitteet saada tapausmäärät alle 30 uuteen tapaukseen vuodessa ovat toteutuneet. Voidaankin todeta, että piikkihuumeiden käyttäjien terveysneuvontapistetoiminta on menestyksekäs ja taloudellisen arvion perusteella hyvin kustannustehokas terveysinterventio, jonka edelleen kehittäminen ja pysyvyyden varmistaminen olisi kansanterveydellisesti tärkeää. (Arponen ym. 2008, 3.) Yksi piikittämällä huumeita käyttävien tilanteen pahenemista ehkäisevä toiminta on terveysneuvonta, johon liittyy muun muassa ohjeistus oikein pistämiseen.

7 Opinnäytetyömme tarkoitus onkin tuottaa piikkihuumeiden käyttäjille opas, joka antaa neuvoja oikein pistämisestä ongelmien välttämiseksi. Suomessa huumeidenkäyttö on vakiintunut, sekä myös siitä johtuvat haitat, mikä tekee opinnäytetyömme aiheesta ajankohtaisen. Produktio on työelämälähtöinen ja se on Helsingin Diakonissalaitoksen päiväkeskus Stoorin tilaama työ. Päiväkeskus Stoori on matalankynnyksen periaatteella toimiva päiväkeskus, joka tarjoaa palveluja kaikkein syrjäytyneimmille päihteiden käyttäjille. Apuna oppaan ja opinnäytetyön tekemisessä meillä ovat olleet Stoorissa viettämämme päivät. Saimme tutustua läheisesti tilanteisiin, joissa opasta tarvitaan, sekä syventyä käyttäjäryhmään. Aineistomme tieto perustuu tutkittuun tietoon sekä kokemuksen kautta saatavaan tietoon. Tutkittua tietoa on käsitelty laajasti tässä kirjallisessa työssämme ja kokemukseen perustuvaa tietoa on saatu keskustelemalla terveysneuvontapisteiden työntekijöiden sekä suonensisäisiä huumeita käyttävien kanssa. Oppaamme Turvallisempaa pistämistä on tarkoitettu jaettavaksi piikkihuumeiden käyttäjille terveysneuvontapisteessä puhtaiden välineiden vaihtamisen yhteydessä. Opas toimii hyvin myös työvälineenä suullisesti annettavan neuvonnan ohella. Työntekijän on helppo käydä läpi opasta piikkihuumeiden käyttäjän kanssa paikan päällä ja se voidaan antaa hänelle mukaan myöhempää tarkastelua varten. Opas on tärkeä sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta. Yksilötasolla oikein pistäminen on tärkeää, koska se ennalta ehkäisee huumeiden käyttäjää eri sairauksilta ja infektioilta. Kansanterveydellisestä näkökulmasta oikein pistämisellä pystytään ehkäisemään sairauksien leviämistä niin huumeiden käyttäjien kuin valtaväestönkin keskuudessa. Mielenkiintoamme produktioon lisäsi juuri sen käytännönläheisyys ja käytännön hyöty.

8 2 HUUMAUSAINEPOLITIIKKA Suomen huumausainepolitiikka perustuu kansainvälisiin yleissopimuksiin, Suomen lainsäädäntöön sekä erikseen laadittuihin huumausainepoliittisiin asiakirjoihin: kansalliseen huumausainestrategiaan vuodelta 1997, valtioneuvoston periaatepäätökseen huumausainepolitiikasta vuodelta 1999 sekä näihin pohjautuviin toimenpideohjelmiin. Sekä kansainvälisesti että kansallisesti huumepolitiikkaa pyritään toteuttamaan suunnitelmallisten toimintastrategioiden avulla. Nämä strategiat muodostavat huumepolitiikan rakenteen. Asiakirjoissa huumepolitiikkamme voidaan nähdä perustuvan kolmen eri alapolitiikan varaan. (Tammi 2005.) Ensimmäinen on rajoittava kokonaiskieltopolitiikka. Huumausaineiden ja niiden käytön kokonaiskiellolla tarkoitetaan sitä, että huumausaineiden kaupan ja salakuljetuksen lisäksi myös huumeiden käyttäminen ja hallussapito on Suomessa laitonta ja rangaistavaa toimintaa. Kokonaiskiellon katsotaan vähentävän huumeiden käyttöä, vaikuttavan asenteisiin ja nostavan erityisesti nuorten kynnystä huumekokeiluihin käytön laittomuuden vuoksi. (Emt.) Huumepolitiikan toinen peruspilari on yleinen hyvinvointipolitiikka. Huumausainepoliittisissa asiakirjoissa katsotaan, että panostamalla väestön yleiseen hyvinvointiin ja elinolosuhteisiin ehkäistään myös huumeisiin liittyviä ongelmia. Myös päihdeongelmaisten palvelujärjestelmään panostaminen kuuluu huumepolitiikan hyvinvointipoliittiseen keinovalikoimaan. Hyvinvointipoliittisista periaatteista huolimatta suomalainen huumausainepolitiikka on kuitenkin ollut vahvasti kontrollipainotteista. (Emt.) Kolmas huumepolitiikkamme peruspilareista on niin kutsuttu haittojen vähentämisen politiikka. Haittojen vähentämistä pidetään uutena huumepoliittisena tapana, vaikka Isossa-Britanniassa lääkärit ja apteekkarit keskustelivat riippuvaisten opiaattihoidosta jo 1800-luvulla. Laajempana huumepoliittisena linjauksena haittojen vähentäminen syntyi 1980-luvulla Amsterdamissa ja Merseysiden alueella Englannissa, joissa aloitettiin huumehaittojen vähentämiseen tähtääviä

9 yhteisöohjelmia. (Tammi 2006.) Tämä kansainvälisesti verrattain yleinen politiikkalinja on kansanterveydellisesti painottunut lähestymistapa, jossa ensisijaista on huumeiden käytön yksilölle, yhteisöille ja yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen pitäminen mahdollisimman vähäisinä. Tunnetuimpia haittojen vähentämisen käytännön keinoja ovat puhtaiden pistovälineiden vaihtaminen, huumeiden käyttäjien terveysneuvonta ja huumeriippuvaisten lääkkeelliset korvaus- ja ylläpitohoidot. Ensisijaisena tavoitteena ei niinkään ole huumeiden käytön lopettaminen, vaan tätä tärkeämpää on ehkäistä tai vähentää kaikkein haitallisimpia käytön seurauksia. (Saarto 2005.) Huumepoliittiset peruslinjat ovat useissa maissa hämärtyneet, ja kansalliset huumepolitiikat ovat käytännössä rajoittavan ja haittoja vähentävän politiikan yhdistelmiä kuten esimerkiksi Suomessa. Peruslinjauksiin liittyy kuitenkin ristiriitoja. Keskeisin näkökulmaero palautuu huumeiden käyttäjän asemaan: siihen, määritelläänkö huumeiden käyttäjä rikolliseksi, jota tulee rangaista, vai riskikäyttäytyjäksi, jota tulee tukea monin eri tavoin huolimatta siitä, jatkaako tämä huumeiden käyttöään tai ei. (Tammi 2005.)

10 3 TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN 3.1 Terveyden edistäminen Terveyden edistämisen käsite on moniselitteinen ja sitä käytetään ja määritellään monilla eri tavoilla eri näkökulmista. Kansallisen hoitotyön strategian mukaan terveyden edistäminen pitäisi omaksua hoitotyön lähtökohdaksi. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2001 45.) Terveyden edistämisen määritelmä pohjautuu yleisesti ensimmäisessä kansainvälisessä terveyden edistämisen konferenssissa laadittuun Ottawan asiakirjaan. Asiakirjan mukaan terveyden edistäminen on toimintaa, joka lisää henkilöiden mahdollisuuksia niin terveytensä hallintaan, kuin sen parantamiseen. (Vertio 2003A, 147.) Terveyden edistäminen on mielestämme yksi tärkeimmistä terveydenhoitajan työnkuvista. Terveydenhoitaja tekee työtään terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä itsenäisesti että asiantuntijana monialaisissa ja -ammatillisissa työryhmissä. Tärkeää on terveyden tasa-arvon lisääminen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen. Terveydenhoitajan työn keskeisenä tehtävänä on tukea ja vahvistaa asiakkaiden omien voimavarojen käyttöä ja elämässä selviytymistä. Terveydenhoitaja antaa asiakkaalle tietoa, neuvoja ja tukea, jotta hänellä olisi paremmat mahdollisuudet tehdä terveyttään edistäviä valintoja elämässään. Terveydenhoitaja voi terveyden edistämisen menetelmillä ennaltaehkäistä tauteja ja sairauksia ja hoitaa niitä, ylläpitää terveyttä ja vähentää terveysriskejä sekä riskikäyttäytymistä. Terveyden edistämisen ja hoidon raja huumekysymyksissä on liukuva ja yhden huumehaitan hoidolla voidaan joskus ehkäistä muiden seuraamusten ilmaantuminen. (Jokinen 2002.) Oppaamme oikein pistämisestä piikkihuumeen käyttäjille on yksi terveyden edistämisen menetelmistä. Terveyden edistämisen toiminnan tarkoitus on Vertion (2003A, 29 31) mukaan parantaa yksilön ja yhteisön mahdollisuuksia vaikuttaa edullisesti niin terveyteensä, kuin ympäristön terveyteen. Terveyden edistäminen luo mahdollisuuden positiiviseen terveyskäyttäytymiseen, mutta sen välitön tarkoitus ei ole

11 muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Huumeiden käyttäjille suunnatun terveysneuvontatoiminnan tarkoitus on ensisijaisesti ehkäistä käytöstä johtuvia haittoja, sillä monille huumeiden käytön lopettaminen ei ole realistinen vaihtoehto. Terveyden edistämistä tarkastellaan usein eri näkökulmista yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Terveyden edistämisellä tarkoitetaan terveydentilan parantamista korostamalla terveyden merkitystä ja tukemalla sitä. Terveyden edistämiseen kuuluu olennaisena myös terveyskysymysten esille ottaminen. Tärkein päämäärä on terveyden tasapainon saavuttaminen. Terveyden edistämisen tulisi tapahtua yhteisön tarpeiden mukaan. Terveyden edistäminen on tietoista toimintaa, jonka tavoitteisiin on sitouduttava ja jolla voimavarat pyritään kohdistamaan terveyden parantamiseksi. (Savola & Koskinen Ollonqvist 2005, 8 28.) Terveyden edistämiseen yhdistetään eri tieteenalojen tietoa, joten määritelmä saattaa olla erilainen riippuen siitä, minkä alan asiantuntija käsitettä tarkastelee. Terveyden edistämistä määritellään usein myös sen arvojen, tavoitteiden, toiminnan, menetelmien tai tulosten avulla. Näistä näkökulmista pystytään muodostamaan näkemys, jolla pystytään kattavasti kuvaamaan terveyden edistämistä. Arvot, joihin terveyden edistäminen perustuu, ovat ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittaminen, voimaantuminen (empowerment), oikeudenmukaisuus, osallistuminen, kestävä kehitys ja asiakasnäkökulma. (Savola & Koskinen Ollonqvist 2005, 25.) Terveyden edistäminen jaetaan usein promotiiviseen toimintaan sekä preventiiviseen toimintaan. Promotiiviksi toimintamuodoiksi luokitellaan pääasiallisesti yhteisöterveydenhuolto, organisaatioiden kehittäminen, terveellinen yhteiskuntapolitiikka, ympäristöterveydenhuolto ja terveyden edistämisen ohjelmat. Preventiivisiä toimintamuotoja ovat ehkäisevä terveydenhuolto sekä terveyskasvatusohjelmat. Promotiivisella terveyden edistämisellä tarkoitetaan pyrkimystä vahvistaa yksilön ja yhteisön voimavaroja ja selviytymistä. Preventiivinen terveyden edistäminen sisältää primaari-, sekundaari- ja tertiaariprevention. Primaaripreventio vähentää yksilön ja yhteisön alttiutta sairastua puuttumalla riskitekijöihin. Sekundaaripreventio pyrkii ehkäisemään sairauden pahentumista

12 poistamalla riskitekijöitä tai pienentämällä niiden vaikutusta. Tertiaaripreventiolla pyritään parantamaan työ- ja toimintakykyä sekä estämään niiden heikkeneminen. Toimintamuotojen tarkoituksena on elämäntapojen muutos terveellisemmäksi, terveyspalveluiden kehittyminen, terveyttä suojaavien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vahvistuminen. Toimintojen vaikutukset näkyvät parhaillaan yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan terveytenä sekä hyvinvointina. (Savola & Koskinen Ollonqvist 2005, 8.) 3.2 Haittojen vähentäminen Haittojen vähentäminen kuuluu olennaisesti huumeiden käyttäjien terveysneuvontatoimintaan ja sen voidaan katsoa olevan toimintaa ja työtä ohjaava aatteellinen perusta. Haittojen vähentäminen pitää sisällään erilaisia toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään yksilön toiminnasta ja käyttäytymisestä johtuvia terveydellisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti haitallisia seurauksia. Puhuttaessa huumeiden käyttöön liittyvien haittojen vähentämisestä tarkoitetaan sillä ennen kaikkea suonensisäisen käytön aiheuttamien haittojen vähentämistä silloin, kun huumeiden käytön lopettaminen ei ole mahdollista. Se voi tarkoittaa esimerkiksi neuvontaa, jottei huumeiden satunnaiskäyttö muuttuisi ongelmakäytöksi, puhtaiden pistosvälineiden vaihtamista tai tietojen antamista haittoja vähentävistä käyttötavoista, kuten oikein pistämisestä ja hygieniasta. Haittojen vähentämiseen tähtäävillä toimilla pyritään ehkäisemään uusia HIV-tartuntoja ja muita tartuntatauteja, jotka voivat levitä likaisten pisto- ja valmistusvälineiden avulla. Toimilla ei ole todettu olevan negatiivisia vaikutuksia. (Arponen ym. 2008, 20 21.) Huumeiden käytön haittojen vähentäminen on tärkeä osa kansanterveystyötä. Huumeiden käyttäjien terveysneuvonta ei ainoastaan pyri vähentämään yksilön ja yhteisön terveysriskejä, vaan se antaa myös mahdollisuuden käyttäjän elämäntilanteen uudelleen arvioimiseen ja hänen palauttamiseen aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi, joka ottaa osaa kansalaisena päätöksen tekoon ja osallistuu omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Vaikean huumausaineriippuvuuden kohdalla on kansanterveystyön näkökulmasta perusteltua pyrkiä vähentämään

13 riskitilanteita ja haittoja, joita piikittämisestä seuraa. Varhainen puuttuminen huumeidenkäytön aiheuttamien haittojen vähentämiseen on erittäin tärkeää, jotta haittojen leviämistä voidaan hidastaa. Tämä vaikuttaa etenkin nuoriin ja niihin käyttäjiin, joilla ei vielä ole tartuntaa. (Jokinen 2002, 16.) Haittojen vähentämisen ajattelussa ovat vahvasti läsnä ihmisoikeuskysymykset ja huumeiden käyttäjien oikeus saada asianmukaisia palveluita yhteiskunnassa. Huumeiden käyttäjät ovat itse keskeisessä asemassa haittojen vähentämistyössä. Huumeiden käyttöön liittyvät tavat, rituaalit ja uskomukset opitaan toisilta käyttäjiltä ja niinpä huumeiden käyttäjien vastuuttaminen on huumeiden käyttökulttuurin muuttumisessa turvallisemmaksi erityisen tärkeää. Vastuuttaminen tarkoittaa muun muassa sitä, että käyttäjille annetaan asianmukaista tietoa huumeiden vaikutuksista, tartuntataudeista, turvallisemmista pistämiskäytännöistä sekä muista käyttöön liittyvistä asioista. (Havio, Inkinen & Partanen 2008 219.)

14 4 TERVEYSNEUVONTAPISTEET OSANA SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOL- TOA 4.1 Matalan kynnyksen palvelumalli Matalan kynnyksen palvelulla tarkoitetaan sellaista palvelua, johon asiakkaan on helppo hakeutua. Kynnyksen madaltaminen koskee ennen kaikkea sellaisia palveluita, joiden kohderyhmää on vaikea tavoittaa tai joiden kohderyhmien omat voimavarat palvelujen käyttöön ovat heikot. Matalan kynnyksen toiminta on aina asiakaslähtöistä, ja jotta se voisi toimia, on tunnettava erittäin hyvin palvelun kohderyhmä, sen käyttäytyminen ja tarpeet sekä sen kokemat esteet palveluihin tulolle. (Huotari, Inkeroinen, Kaakinen & Törmä 2003, 59.) Suurella osalla huumeiden ongelmakäyttäjistä on suuria vaikeuksia täyttää palveluorganisaatioiden asettamia vaatimuksia, kuten hankkia tarvittavia asiakirjoja, pitää kiinni varatuista ajoista tai asioida monien eri toimipisteiden kanssa. Monet eniten apua tarvitsevat eivät tule lainkaan palveluihin tai he putoavat niistä helposti pois. Huumeiden käyttäjien palveluihin hakeutuminen on monesti myös impulsiivista ja heiltä puuttuu tarvittava pitkäjännitteisyys. Odottaminen esimerkiksi terveyskeskuksen päivystyksessä voi olla huumeiden käyttäjälle akuutissa tilanteessa mahdotonta. (Emt., 59.) Kynnyksetön palvelu merkitsee sitä, että palveluun voi tulla kuka tahansa kohderyhmään kuuluva milloin vain, siinä kunnossa kuin sattuu olemaan. Huumeiden käyttäjien tulisi voida tulla palveluun suoraan kadulta ilman lähetettä ja ajanvarausta päihtymyksestä huolimatta. Koska huumeiden käyttö on laitonta ja yhteisön tuomitsemaa, pitäisi palvelua saada anonyymisti siten, ettei asiakkaan tarvitse ilmoittaa henkilötietojaan, vaan hän voi asioida pelkällä nimimerkillä. Ihmiset pelkäävät leimautumista ja virallista rekisteröitymistä huumeiden käyttäjiksi. Anonyymiin asiointiin liittyy myös se, ettei kotipaikka ole palvelun saannin esteenä, vaan kriisitilanteessa matalan kynnyksen yksikköön vastaanotetaan kaikki kotipaikasta riippumatta. Palvelun on ehdottomasti oltava luottamuksellista, sillä muuten huumeiden käyttäjät voivat viranomaisten pelossa jäädä palve-

15 luista pois. Matalan kynnyksen yksikköön ei pidä saada pitkää tai lopullista porttikieltoa, vaan aina pitää olla helpon paluun mahdollisuus. Myöskään palveluun tulolle ei aseteta korkeita tavoitteita, sillä mikä tahansa ensikontakti voi luoda tietä myöhemmälle päätökselle pyrkiä eroon huumeista. Hoitojärjestelmässä asetetaan huumeiden käyttäjille helposti liian korkeita ja epärealistisia tavoitteita raitistumisesta ja kuntoutumisesta. Ennen kuin ihminen voi motivoitua päihteiden käytön vähentämiseen, pitäisi perusasioiden ja itsekunnioituksen olla edes jossain määrin kunnossa. Tässä matalan kynnyksen toiminnalla on keskeinen rooli. (Emt., 60 62.) Matalan kynnyksen toiminta on tärkeää, jotta saadaan kontakti huumeiden käyttäjiin ja tätä kautta heidät voidaan saada myös hoitoon. Palveluihin kiinnittyminen parantaa käyttäjien elämänlaatua ja edistää heidän terveyttään. Matalan kynnyksen periaatteella annetaan Suomessa erityisesti riskikäyttäytymisen vähentämiseen tähtäävää palvelua, kuten terveysneuvontaa, puhtaita ruiskuja ja neuloja sekä turvaseksineuvontaa. Myös perustarpeiden tyydyttämiseen, esimerkiksi ruokailuun ja puhtauteen, liittyvää päivätoimintaa annetaan hyvin matalalla kynnyksellä. Matalan kynnyksen mahdollisuus on tärkeä sekä huumeiden käyttäjien oikeuksien ja tasa-arvon että inhimilliseltä kannalta. Lisäksi matalan kynnyksen palvelut hyödyttävät yhteiskuntaa riskikäyttäytymisen ja rikollisuuden vähenemisenä. (Emt., 60 62.) 4.2 Päiväkeskus Stoori Päiväkeskus Stoori on matalan kynnyksen periaatteella toimiva päiväkeskus, joka toteuttaa ja kehittää uusia sosiaalityön malleja. Stoori tarjoaa palveluja niille, jotka eivät välttämättä ole tervetulleita muualle. Päihtymys ei ole palvelujen saamisen este. Keskeistä on inhimillisen kärsimyksen lieventäminen ja haittojen vähentäminen. Päiväkeskuksen henkilökunta koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista. Rahoituksen toimintaansa Stoori saa Helsingin kaupungilta ja Raha-automaattiyhdistykseltä. (Helsingin Diakonissalaitos 2008.)

16 Päiväkeskus tarjoaa asiakkailleen perushoivaa ja hyväksyntää ja se tekee myös palveluohjausta, jonka kautta voi lähteä hoidattamaan päihdeongelmaa. Stoori tarjoaa asiakkailleen kokoontumistilan, jossa asiakkaiden käytössä on päivän lehti, televisio, radio, puhelin ja tietokone. Tarjolla on halpaan hintaan kahvia, puuroa, leipää ja päivittäin lämmin ateria. Asiakkaiden on mahdollista käydä suihkussa, pestä pyykkiä ja saada vaatevarastosta puhdasta vaatetta ylle. Lisäksi tarjolla on sairaanhoitajan, lääkärin ja sosiaalityöntekijän palvelut. Piikkihuumeen käyttäjille Stoorin terveysneuvonta tarjoaa muun muassa puhtaat neulat ja ruiskut, HIV-testauksen, hepatiittirokotukset ja palveluohjausta. (Emt.) Stoorin asiakaskunta on kaikkein syrjäytyneimpiä päihteiden käyttäjiä. Monet ovat niin huonossa kunnossa, etteivät he pysty käyttämään mitään muita palveluja. Monilta on pääsy kielletty kaikkialle ja esimerkiksi terveysasemilta heidät käännytetään jo ovelta takaisin. Stoori pyrkii toimimaan niin matalalla kynnyksellä tai kynnyksettömästi, että kaikilla olisi mahdollisuus päästä sinne. Päiväkeskuksen asiakaskunnasta arvioidaan päätoimisia huumeiden käyttäjiä olevan vain 1/10. Ainakin joskus huumeita käyttäviä on 40 50 % asiakkaista. Valtaosalla asiakkaista on myös vakavia mielenterveysongelmia päihteiden käyttöön nivoutuneena. (Huotari ym. 2003, 67 68.) Stoorissa on todettu, että tiukkojen sääntöjen ja sanktioiden välttäminen on ainoa tapa toimia näiden asiakkaiden kanssa. He ovat hyvin lyhytjännitteisiä ja ärsyyntyvät helposti, joten normaalit hoitojärjestelmän toimintatavat eivät heidän kohdallaan sovi. Kaksi sääntöä, joista kuitenkin pidetään kiinni, ovat väkivallattomuus ja päihteidenkäyttökielto päiväkeskuksen tiloissa. Ydinjoukko on saatu sitoutettua paikkaan ja käyttäytymään yhteisöllisesti, mutta ilmapiirin vaarantuminen on mahdollista koska tahansa, kun kuka vain voi tulla sisälle ja esimerkiksi uhata tappaa kaikki. Henkilökunnan jaksamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota, sillä työ on hyvin raskasta. Työntekijät ovat alttiina väkivallalle ja kaikille raskaille asioille, joista asiakkaat puhuvat. Kaikilla työntekijöillä on rannekkeet, joista hälytys menee poliisiin. (Emt., 67 68.)

17 4.3 Terveysneuvontapisteet Ensimmäinen piikkihuumeita käyttäville tarkoitettu terveysneuvontapiste avattiin Helsingissä 1997. Terveysneuvontapisteen käynnistämisen tavoitteina olivat aiempaa laajemman kontaktin luominen huumeita käyttäviin ja hoitoon hakeutumisen madaltaminen, asiakkaiden riskikäyttäytymisen vähentäminen infektioiden leviämisen ehkäisemiseksi sekä käyttäjissä että muussa väestössä ja tiedon saaminen riskikäyttäytymisestä ja piikkihuumeita käyttävien tilanteesta pääkaupunkiseudulla. Terveysneuvonnan taustalla oli ennen kaikkea ennaltaehkäisevä työ ja sen kautta säästettävät terveydenhoitokustannukset. Tavoitteena on koko ajan pysynyt uusien tartuntojen ehkäisy ja intervention suuntaaminen mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen. Vuosien aikana toiminnan tavoitteet ovat laajentuneet ja alkaneet yhä enemmän seurata kansainvälisesti käyttöön otettuja toimintamuotoja. Kansainvälisesti terveysneuvontapisteet tunnetaan usein neulojen vaihtopisteinä, mutta Suomessa nimitys on alusta alkaen ollut terveysneuvontapiste, jonka on paremmin katsottu kuvaavan työn moninaisuutta ja päämäärää. Vaikka ruiskujen ja neulojen vaihto on toiminnan keskeisin palvelu, tarjolla on myös muita palveluita ja koko toiminta perustuu henkilökohtaiseen kontaktiin ja kokonaisvaltaisuuteen. (Arponen ym. 2008, 24 29.) Terveysneuvontapisteet pyrkivät toiminnallaan vaikuttamaan neulojen ja ruiskujen kiertoon ja käyttötiheyteen sekä saamaan aikaan muutoksia asiakkaidensa riskikäyttäytymisessä. Terveysneuvontapisteestä piikkihuumeiden käyttäjä voi saada puhtaita ruiskuja ja neuloja. Hän voi myös palauttaa sinne käyttämänsä ruiskut ja neulat. Terveysneuvontapisteessä on myös mahdollisuus saada tukea, palveluohjausta, sosiaali- ja terveysneuvontaa sekä saada pieniä hoitotoimenpiteitä, kuten rokotuksia ja testejä. Terveysneuvontapisteessä annetaan apua ja tuetaan yksilön selviytymistä moralisoimatta ja erityisen matalin odotuksin. Terveysneuvontapisteet ovat tärkeitä siltoja hoitojärjestelmän ja huumeidenkäyttäjien välillä antaen tietoa eri hoitovaihtoehdoista ja hoidon sisällöstä. Suomessa palvelut ovat asiakkaille maksuttomia ja niissä asioiminen tapahtuu anonyymisti. (Jokinen 2002, 10, 36.)

18 Vuonna 2007 Suomessa toimi noin 30 terveysneuvontapistettä 26 paikkakunnalla. Terveysneuvontapisteet tavoittivat 11 800 asiakasta vuonna 2005 ja käyntejä laskettiin olleen noin 80 000. Karkeasti arvioiden pisteet tavoittivat yli 70 prosenttia huumeiden ongelmakäyttäjistä. Tartuntatautitilastojen perusteella piikkihuumeiden välityksellä saatujen HIV-tartuntojen määrä on vähentynyt vuosien 2002 2006 aikana ja samanaikaisesti riskiryhmän testaus on pyritty pitämään korkeana. Piikkihuumeita käyttävien kohdalla strategia painottaa, että terveysneuvontatoiminta on tärkeimpiä HIV-ehkäisyn välineitä. Tehokkaan testauksen ja hyvän saavuttamisen myötä terveysneuvontapisteet havaitsevat nopeasti riskiryhmässä tapahtuvat epidemiologiset muutokset. Siltikin terveysneuvonnalla on suuri haaste pystyä vastaamaan alati muutoksessa oleviin huumeiden käyttötapoihin, huumeidenkäyttömaailmassa tapahtuviin ilmiöihin ja kaiken aikaa muuttuvaan käyttäjäkuntaan. (Arponen ym. 2008, 24 29, 31.) 4.4 Piikkihuumeiden käyttäjän terveysneuvonta Terveysneuvonnan myötä on alusta alkaen pyritty ehkäisemään sairauksia ja terveyden huononemista. Terveysneuvontamallissa yhdistyvät konkreettisesti sairauksien ehkäisy, terveyden suojelu ja terveyden edistäminen. Terveysneuvonnan tarkoituksena ei niinkään ole käyttäytymisen muuttaminen tiettyyn suuntaan vaan ihmisten mahdollisuuksien parantaminen terveyttään koskevassa päätöksenteossa. Terveysneuvontatoiminta on lähtökohtaisesti sairauksien ehkäisyä, joka kohdistuu terveisiin yksilöihin, eli tavoitteena on, ettei kukaan saisi tartuntaa tietämättömyytensä vuoksi tai siksi, ettei ehkäisyyn tarvittavia välineitä ole saatavilla. (Arponen ym. 2008, 29.) Terveysneuvonnan määritellään olevan itsessään terveyttä edistävien, sairautta ehkäisevien tai hoitoa koskevien kysymysten käsittelyä, ongelman ratkaisun etsimistä ja neuvontaa terveydenhuollon asiakas- ja potilaskontaktien yhteydessä vuorovaikutustilanteessa, jossa toisena osapuolena on terveydenhuollon ammattihenkilö ja toisena osapuolena asiakas tai potilas (Vertio 2003, 1009). Terveysneuvonnassa asiakas määrittelee, milloin hän on valmis vastaanottamaan tietoa ja kuinka paljon kerrallaan. Työntekijän kannattaa keskittyä yhteen

19 asiaan kerrallaan ja antaa kirjallista materiaalia asiakkaan mukaan. Annettavilla neuvoilla ja ohjeilla tulee olla yhteys käyttäjän elämään ja siihen sosiaaliseen ympäristöön, jossa hän elää. Terveysneuvonnassa käytettävän puheen tulee olla ymmärrettävää ja puhuessa käytetään arkikieltä. Tilanteet terveysneuvontatyössä voivat vaihtua nopeasti, ja kontaktit voivat olla hyvinkin lyhyitä. Selkeiden ohjeiden antaminen on tärkeää, vaikka kontaktit kestäisivät vain muutaman minuutin. (Jokinen 2002, 82.) Terveysneuvonnan aiheet ovat joskus arkaluonteisia ja uhkaavat asiakkaan identiteettiä kielteisillä leimoilla, joten työssä vaaditaan erityistä herkkyyttä. Ilmapiirin luominen neutraaliksi ja huumeiden käytöstä puhuminen samalla tavalla kuin mistä tahansa terveyteen vaikuttavasta asiasta sen hyvine ja huonoine puolineen voi auttaa luomaan luottamuksellisemman ilmapiirin. Terveysneuvontatilanteessa korostuu dialogisuus asiakkaan ja työntekijän välillä. Työntekijällä on tietoa tarttuvista taudeista ja huumeiden vaikutuksista, mutta käyttötilanteista ja kentällä vallalla olevista ilmiöistä työntekijä saa tietoa käyttäjiltä itseltään. (Havio, Inkinen & Partanen 2008, 220.) Vastavuoroinen vuorovaikutus luo mahdollisuuksia ongelmallisten toimintatapojen ja tilanteiden tunnistamiselle yhdessä käyttäjän kanssa. Käyttäjällä tulee olla mahdollisuus kertoa, millaisina mahdolliset riskitilanteet ja riskikäyttäytyminen näyttäytyvät hänen elämässään ja miten ohjeet voitaisiin ottaa hänen arkielämänsä osaksi. (Jokinen 2002, 70.) Työntekijä voi toiminnallaan edistää hyvän vuorovaikutuksen syntymistä monin eri keinoin. Tärkeää olisi luoda mahdollisimman rauhallinen ja keskeytyksetön ympäristö, jossa on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Käyttäjälle tulee antaa mahdollisuus kertoa niistä asioista, jotka ovat hänelle merkityksellisiä. Tämä mahdollistaa sen, että näistä asioista puhuttaessa voidaan työskennellä yhdessä pohtien. Mitä selvemmin ongelmien ja niiden ratkaisuvaihtoehtojen etsiminen on yhteinen projekti, sitä suotuisampi keskustelu on terveysneuvonnalle. Työntekijän ei tarvitse ottaa kaikkeen kantaa eikä ratkaista asioita kenenkään puolesta. Riittää, että työntekijä on aidosti kiinnostunut käyttäjän esiin tuomista ongelmista. Tärkeintä on kuuntelemisen taito, joka välittyy aitoudella ja rehellisyydellä. (Emt., 70-72.)

20 Kun ihminen on päihteiden vaikutuksen alaisena, on hänen ymmärryksensä ja havainnointikykynsä usein heikentynyt. Päihteiden vaikutuksen alaisena olevan voi olla vaikea ymmärtää puhetta ja viestejä. Hän ei ehkä itsekään pysty kommunikoimaan selvästi. Väärinymmärryksiä hoitajan ja päihteidenkäyttäjän välillä syntyy puolin jos toisin. Tästäkin huolimatta päihtynyt ihminen on kohdattava vastuullisena aikuisena. Ammatillisen vuorovaikutuksen avainsanoja päihteiden käyttäjän kanssa työskenneltäessä ovat asenne, ajankohtainen tieto ja päihdetyön osaaminen. Joskus hoitajan on vaikea suhtautua päihtyneisiin asiallisesti. Hoitajan tulisi olla rauhallinen ja määrätietoinen ja hänen tulisi toimia eettisesti. Vuorovaikutuksen tavoitteena on jättää päihtyneelle positiivinen ja turvallinen mielikuva hoidosta. (Havio ym. 2008, 203 204) Kappaleessa 6, Pistämättä paras, kerromme tarkemmin terveysneuvonnan aihealueista ja esittelemme suonensisäisten huumeidenkäytön riskejä vähentäviä ohjeita. 4.4.1 Välineiden vaihto ja asianmukainen hävittäminen Terveysneuvontapisteiden palveluiden kulmakivenä on ruiskujen ja neulojen vaihto, joka on kaikissa pisteissä käytetyin yksittäinen palvelu ja tärkein keino saada asiakkaita kiinnittymään palveluun. Käytettyjen välineiden palautus luo vastuuntuntoa ja vastuullisuutta omasta huumeiden käytöstä käyttäjille itselleen. Palauttamisen on todettu olevan koko toiminnan oikeutus, sillä ruiskuja ja neuloja ei haluta löytyvän julkisilta paikoilta tai huonosti hävitettyinä. Käytettyjen välineiden palauttamisen tärkeyttä on aina tärkeää korostaa käyttäjien oman turvallisuuden ja terveyden kannalta, sillä se vähentää merkittävästi riskiä käyttäjäpiireissä liikkuvien välineiden yhteiskäytölle. (Arponen ym. 2008, 77.) Ruiskujen ja neulojen vaihtomäärät vaihtelevat pisteittäin ja joissakin puhtaita välineitä saa tilalle yhtä paljon kuin palauttaa, mutta useimmissa vaihtomäärille on asetettu sadan kappaleen katto, ja jos palautuksia ei ole ollenkaan, saa puhtaita välineitä viidet kappaleet. Joissakin pisteissä asiakkaille annetaan infektioriskiastioita, joihin käytetyt välineet voi kerätä, mutta tavallisesti käyttäjä pa-

21 lauttaa välineensä tyhjässä pullossa tai muussa turvalliseksi katsomassaan astiassa. Vaihtotilanteessa henkilökunta ei käsittele käytettyjä injektiovälineitä ollenkaan, vaan asiakas pudottaa ne itse riskijätesäiliöön. Palautettuja välineitä ei lasketa yksitellen, vaan ne arvioidaan silmämääräisesti tai tietyn kuljetukseen käytetyn säiliön koon mukaan. Terveysneuvontapisteissä ruiskut ja neulat hävitetään kunnan jätehuolto-ohjeiden mukaan. (Emt., 31.) 4.4.2 HIV- ja hepatiittitestaus ja rokotus HIV- ja hepatiittitestaus ovat keskeinen osa terveysneuvontatyötä ja yksi tärkeimmistä annetuista palveluista piikkihuumeiden käyttäjille. Käyttäjien kynnys hakeutua julkisen terveydenhuoltoon tartuntatautitestejä varten on usein korkea johtuen sekä koetusta että mielletystä syrjinnän pelosta ja mahdollisesta henkilökunnan asenteellisuudesta. Sen sijaan terveysneuvontapisteissä nämä seikat eivät ole yhtä voimakkaita, koska huumeiden käyttö ja myös riskit koskevat kaikkia asiakkaita. Tästä syystä terveysneuvontapisteissä tehtävä testaus on tärkeä keino piikkihuumeiden käyttäjien keskuudessa leviävien epidemioiden nopeaa tunnistamista varten. (Arponen ym. 2008, 39.) HIV-, hepatiitti B- ja C-testit kuuluvat useimpien terveysneuvontapisteiden peruspalveluvalikoimaan ja ne pisteet, joista palvelua ei saa, kirjoittavat testeihin lähetteen. Paikan päällä järjestetty testaus vaatii sairaanhoitajan, tarpeeksi aukioloaikaa ja sovitut laboratoriopalvelut, jotta varmistusnäytteet pystytään lähettämään eteenpäin. Perinteiseen tekniikkaan perustuva HIV-testi tehdään suoniverinäytteestä, joka lähetetään tutkittavaksi kliinisen mikrobiologian laboratorioon. Tuloksen varmistuminen saattaa kestää 1 2 viikkoa, mikä on suuri riski huumeiden käyttäjillä, jotka eivät välttämättä koskaan palaa kuulemaan vastausta. Ongelmaa on aiheuttanut myös se, että käyttäjien verisuonet ovat usein pistämisen jäljiltä huonossa kunnossa, eivätkä he mielellään anna ottaa suoniverinäytettä. Ongelmiin on tuonut suurta helpotusta niin sanotut pikatestit. Pikatestejä voidaan käyttää suoraan toimintapisteissä. Ne tehdään sormenpääverinäytteestä ja ne antavat varman negatiivisen ja alustavan positiivisen vastauksen lyhyessä ajassa, noin 15 20 minuutin jälkeen. Positiiviset tulokset varmiste-

22 taan suoniverinäytteellä laboratoriossa. Hepatiittitestit vaativat aina suoniverinäytteen. (Emt., 70 73.) HIV- ja hepatiittitesteihin tulee aina liittää neuvonta. Neuvonnassa ohjataan suojautumaan riskitilanteilta ja pyritään saamaan asiakas tietoiseksi siitä, miten HIvirus ja hepatiitit leviävät. Tavoitteena on saada asiakas pohtimaan ja tarkastelemaan omia havaintojaan riskeistä sekä antaa ohjeita mahdollisen tartunnan edelleen leviämisen ehkäisyksi. Tuloksen odottaminen on erityisen raskasta positiiviseen testitulokseen liittyvän pelon ja häpeän takia, joten keskustelussa tulisi olla mahdollista ilmaista näitä pelon tunteita. (Jokinen 2002, 90.) Hepatiitti A- ja B-rokotteiden antaminen on olennainen osa terveysneuvontatyötä ja merkittävä osa ehkäisevää terveydenhoitoa. Uusien käyttäjien testaaminen ja rokottaminen on tärkeää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Suurin osa terveysneuvontapisteistä antaa rokotteita paikan päällä ja lopuista kirjoitetaan lähetteitä esimerkiksi terveyskeskukseen. Rokotukset ovat piikkihuumeiden käyttäjille ja heidän läheisilleen ilmaisia ja niitä annettaessa asiakkailta pyydetään nimi ja sosiaaliturvatunnus, jotta rokotukset saadaan kirjattua terveyskeskuksen tietojärjestelmään. Henkilötietojen antamisen on todettu olevan kynnyskysymys vain harvalle. (Arponen ym. 2008, 73.) Kolmiosainen rokotussarja on pyrittävä aloittamaan aina, vaikka ei olisi tietoa seuraavasta tapaamisesta. Elimistö muistaa aiemmat rokoteannokset ja rokoteohjelmaa voidaan jatkaa suosituksia pidemmistä tauoista huolimatta siitä, mihin rokotusohjelmassa on jääty. (Jokinen 2002, 87.) 4.4.3 Seksuaaliterveysneuvonta Seksuaaliterveysneuvonta on tärkeä ja haastava osa huumeiden käyttäjien terveysneuvontaa. Seksikäyttäytymiseen näyttäisi olevan ohjaus- ja neuvontatyössä vaikeampi vaikuttaa kuin huumeiden käyttötapoihin. Seksiin liittyvien riskien vähentäminen nähdään ongelmallisena sen intiimin luonteen lisäksi siksi, että asiakkailla on erilaisia käsityksiä ja tapoja seksuaalisuuteen liittyen, joista osan

23 läpikäyminen vaatisi ehdottomasti kiireettömän ja rauhoitetun tilanteen. (Arponen ym. 2008, 97.) Päihteitä käytettäessä harkintakyky heikkenee, estot vähenevät ja riski suojaamattomaan seksiin satunnaisten kumppanien kanssa lisääntyy. Seksuaalisella riskikäyttäytymisellä tarkoitetaan suojaamattomassa sukupuolisuhteessa olemista tai muuta seksuaalista käyttäytymistä, johon liittyy veri- tai muu eritekontakti. Huumeiden suonensisäisen käytön lisäksi HIV-infektio ja B-hepatiitti voivat levitä seksikontaktien kautta. C-hepatiitin leviäminen sukupuolikontakteissa on harvinaisempaa. Monet yleisemmät seksitaudit, kuten klamydia, tippuri ja kuppa aiheuttavat limakalvorikkoutumia, jotka altistavat myös virusperäisille tartunnoille. (Havio ym. 2008, 223.) Huumeiden käytön hankintaan liittyy joskus seksin myymistä tai seksin tarjoamista huumeita vastaan. Seksuaaliterveysneuvontaan kuuluukin usein kysymyksiä itsemääräämisoikeudesta ja omien rajojen kunnioittamisesta. Neuvonnassa painotetaan kondomin käytön merkitystä aina satunnaisten seksikumppanien kanssa ja vakiokumppaninkin kanssa vähintäänkin raskaudenehkäisy mielessä. Kondomin oikea käyttötapa on joskus tarpeen läpikäydä vaihe vaiheelta. (Havio ym. 2008, 223.) Seksikontakteissa on tärkeää korostaa, että liukuvoiteen käyttö vähentää tartuntariskiä, sillä liukuvoiteen avulla limakalvot pysyvät ehjinä ja se ehkäisee haavaumien syntyä. (Jokinen 2002, 112.)

24 5 PIIKKIHUUMEIDEN KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT TERVEYSHAITAT 5.1 Huumeiden käyttöön liittyviä terveysriskejä Huumeiden käyttöön liittyy monia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Terveyshaitat liittyvät muun muassa käytettyjen huumeiden välittömiin vaikutuksiin ja pitkäaikaiskäytön myötä kehittyviin sairauksiin. (Arponen ym. 2008, 16.) Sosiaalisia haittoja ovat esimerkiksi huumeiden käyttöön liittyvä asosiaalinen alakulttuuri ja rikollisuus, prostituutio sekä huumeiden pitkäaikaiskäyttöön liittyvä syrjäytyneisyys. Huumeita käyttävien elämäntilanne on päihteiden ongelmakäytön lisäksi monella muullakin tapaa ongelmallinen, johon liittyy työttömyyttä, asunnottomuutta ja ihmissuhdeongelmia. (Partanen 2005.) Tyypillisimpiä piikkihuumeita käyttävien fyysisiä haittoja ovat tuntohäiriöt ja huonokuntoiset hampaat sekä niin sanotut horkat, joiden arvellaan johtuvan joko allergisista reaktioista tai tulehdusreaktiosta. Horkkien oireita ovat muun muassa nopea ruumiinlämmön vaihtelu ja tärinä. Hyvin yleisiä terveyshaittoja ovat myös suonitulehdukset, näön huonontuminen, rintakivut, hengenahdistus sekä epämääräiset uupumus- ja hikoiluoireet. Huumeiden käyttäjien muita ongelmia ovat mm. suonenveto, vatsahaava, verenpaineen nousu ja maksan ja sydämen toimintahäiriöt. Erityisen merkittävänä voidaan myös pitää mielenterveysongelmista kärsivien suurta määrää, joka luo itsessään vakavan terveysriskin. (Holmström, Holopainen, Partanen & Perälä 2002. ) Suonensisäinen huumeiden käyttö on vaarallisin huumeiden käyttömuoto, sillä pistämällä tapahtuva käyttö lisää merkittävästi bakteeri- ja virustartuntojen riskiä sekä altistaa suoni- ja kudosvaurioille. Piikkihuumeiden käyttöön liittyy riskejä vakavista paikallisista infektioista ja verisuonitukoksista. Esimerkiksi oraalisesti otettaviksi tarkoitettujen lääkkeiden suonensisäinen käyttö on vaarallista lääkkeistä suoniin jäävien sidosaineiden vuoksi. Vakavimmat huumeiden käyttöön liittyvät terveyshaitat ovat huumeiden yliannostuksiin ja sekakäyttöön liittyvät myrkytyskuolemat sekä erilaiset vaikeat pitkäaikaiset tai elinikäiset virusinfekti-

25 ot, kuten HIV- ja hepatiitti-infektiot (Partanen 2005), joista seuraavissa kappaleissa kerromme. 5.2 Bakteeri-infektiot Huumeiden käyttäjän käyttäytymisessä on useita seikkoja, jotka lisäävät infektioiden esiintymisen todennäköisyyttä muuhun väestöön verrattuna. Suonensisäinen huumeiden käyttö on syynä suureen osaan huumeiden käyttäjien infektio-ongelmista. Huumeiden valmistus pistoksina käytettäväksi tapahtuu usein epästeriilisti, jolloin pistettäviin liuoksiin päätyy bakteereita iholta tai steriloimattomasta vedestä. Myös pistosvälineiden jakaminen muiden käyttäjien kanssa luo merkittävän riskin infektioille. Pitkäaikaisen huumeidenkäytön seurauksena raajojen laskimot ovat usein arpeutuneita, mikä suosii pistospaikkojen infektioiden kehittymistä. (Ristola 2003A, 570.) Huume-erä saattaa myös olla saastunutta esimerkiksi sen kuljetusmenetelmästä johtuen. Ruumiinonteloihin kätkeminen saattaa johtaa erän monenlaiseen mikrobisaastumiseen. (Arponen ym. 2008, 16.) Useimmat säännöllisesti suonensisäisesti huumeita käyttävistä on joskus saanut pistoskohtaansa bakteeritulehduksen. Infektio on pääkaupunkiseudulla tavallisin syy siihen, että huumeidenkäyttäjä hakeutuu päivystykseen. Useimmiten kyseessä on joko yleisinfektio tai paikallinen bakteeri-infektio. Ihon ja pehmytkudosten infektiot ovat yleisiä huumeidenkäyttäjillä, joista osa rajoittuu ihon pintakerroksiin, mutta osaan kehittyy märkäpesäke tai ne leviävät viereisiin kudoksiin. (Ristola 2006.) Pistospaikan infektion leviämisellä ympäröiviin kudoksiin voi olla vakavia seurauksia etenkin, jos pistospaikkoina on käytetty nivusten tai kaulan laskimoita. Kaulalta leviävä pistospaikan infektio voi edetä välikarsinaan, aiheuttaen välikarsinantulehduksen, mediastiniitin. Se on henkeä uhkaava tila ja hyvin kallis hoitaa, joten sen ehkäisyyn kannattaa panostaa. (Ristola 2003B, 515.) Stafylokokit ovat yleisimpiä pistospaikkojen ihoinfektioiden aiheuttajia. Pistospaikkaan voi kehittyä krooninen haavauma, selluliitti, eli ihonalaisen sidekudok-

26 sen epätarkkarajainen bakteeritulehdus tai absessi. Absessi on märkäpesäke, joka syntyy paikallisen tulehduksen seurauksena. Paise voi levitä ihonsisäisten käytävien välityksellä laajaksi paiseryhmäksi tai ulkoisesti, kun kypsän paiseen märkä sisältö purkaantuu iholle. Pienten paiseiden hoidoksi riittää niiden avaus ja tyhjennys. Antibioottihoitoa tarvitaan, jos potilaalla on kuumetta tai yleisoireita tai jos paise on laaja ja kudosvaurio on suuri. (Ranki 2003, 320). Selluliitti on ruusua muistuttava tulehdus, joka keskittyy ihonalaiseen rasvakudokseen. Pinnallisempi ruusu leviää helposti syvemmälle rasvakudokseen ja vastaavasti selluliitti ihoon. Rajanveto tautien välillä voikin olla hankalaa, mutta se ei ole hoidon kannalta tarpeellista. Henkeä uhkaava, nopeasti kudoksia tuhoava nekrotisoiva faskiitti on raju tulehdus, jossa selluliitti leviää faskioihin ja aiheuttaa ihon, rasvakudoksen ja lihasten nekroosin. (Ristola 2003B, 515.) Bakteereita voi päästä epästeriileistä pistosvälineistä tai aiemmin infektoituneesta pistopaikasta myös verenkiertoon, jolloin saattaa kehittyä sepsis eli vakava yleisinfektio. Siihen liittyy usein sydänläpän tulehdus eli endokardiitti, pernan, nivelten tai luuston infektiopesäkkeitä. Huono käsien pesu ja huono pistokohdan puhdistaminen sekä neulan pään ja pistokohdan nuoleminen tai puhaltaminen lisää riskiä. Suonten heikentyminen johtaa infektioiden kannalta lisäriskejä sisältäviin käyttötapoihin, kuten pistämiseen lihakseen tai suuriin suoniin. Lihakseen pistettäessä iho- ja kudosvauriot voivat olla syviä. (Emt.) 5.3 Virusinfektiot Vakavien, veriteitse tarttuvien virusinfektioiden leviäminen yhteiskäytössä olevien neulojen ja ruiskujen välityksellä on merkittävä ongelma. Suonensisäisesti huumeita käyttävien tavallisimpia virusinfektioita ovat hepatiitit, HIV sekä harvinaisempi krooniseen infektioon johtava HTLV. Hepatiitit ovat maksatulehduksia ja niitä tunnetaan tällä hetkellä viisi erilaista: A-, B-, C-, D-, ja E-hepatiitti. Ne tarttuvat eri tavoin ja niiden taudinkuva on erilainen. HIV on ihmisen immuunikatovirus, joka aiheuttaa tartunnan ja voi edetessään johtaa Aidsiin, hankittuun immuunikato-oireyhtymään. Arviolta 10 % maailman HIV-tartunnoista on synty-

27 nyt huumeiden suonensisäisen käytön seurauksena. (Dahl & Hirschovits 2003, 155, 165.) 5.3.1 A-hepatiitti (HAV) Hepatiitti A on saastuneen juomaveden, ravinnon ja ulosteen välityksellä leviävä viruksen aiheuttama maksatulehdus. Tartunnanvaara Suomessa on nykyisin vähäinen ja tartunnat ovatkin useimmiten saatu turistimatkoilta. Huumeiden käyttäjien A-hepatiittitartuntojen leviämistapa on epäselvä. Hepatiitti A saattaa tarttua saastuneen huumeen välityksellä, tai sitten tartunnat liittyvät huumeiden käyttäjien tapaan kuljettaa huumeita peräsuolessa, joka mahdollistaa ulostesuureittiä tapahtuvat tartunnat. (Ristola 2003A, 571.) Vuonna 1994 Suomessa oli laaja epidemia, jonka luultavasti aiheutti idästä rajan yli tuotu saastunut amfetamiini. Silloin Suomessa tartunnan saaneista puolet oli amfetamiinin käyttäjiä ja suuri osa lopuista heidän omaisiaan. Vuoden vaihteessa 2001 2002 todettiin 20 tartuntaa huumeidenkäyttäjillä. (Dahl & Hirschovits 2005, 156.) Taudin itämisaika on 15 45 vuorokautta. Virus voi tarttua toisiin ihmisiin noin viikkoa ennen oireiden ilmenemistä ja tartuntavaara on ohi noin viikko oireiden alkamisen jälkeen. Hepatiitti A:n oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, ripuli, kuumeilu, lihaskivut, sekä joskus keltaisuus. Tauti saattaa myös olla oireeton. Ihminen tulee aina immuuniksi A-hepatiitille sairastettuaan taudin, joten suurentunutta riskiä sairastua maksakirroosiin tai maksasyöpään ei ole. (Dahl & Hirschovits 2005, 156.) A-hepatiittia vastaan on kehitetty tehokkaita ja turvallisia rokotteita, joita suositellaan matkailijoille sekä niille, joille maksatulehduksesta voi olla tavallista vakavammat seuraukset. Heitä ovat esimerkiksi kroonista maksasairautta sairastavat, hepatiitti C- ja hepatiitti B-viruksen kantajat sekä piikkihuumeiden käyttäjät. (Jokinen 2002, 93.)

28 5.3.2 B-hepatiitti (HBV) Hepatiitti B aiheuttaa maksatulehduksen, joka voi johtaa krooniseen tautiin. Mikäli tauti jää krooniseksi, se lisää merkittävästi maksasyövän vaaraa myöhemmällä iällä. Virus tarttuu veriteitse, huumeiden valmistus- ja käyttövälineiden kuten yhteisten ruiskujen välityksellä, tatuointivälineiden tai suojaamattoman seksin kautta. Se tarttuu saastuneen veren jouduttua silmiin, limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle ja myös synnytyksessä äidistä lapseen. HBV tarttuu 20 100 kertaa helpommin kuin HIV. (Dahl & Hirschovits 2005, 156.) Taudin oireita ovat väsymys, ruokahalun heikentyminen, pahoinvointi, kuume, lihassärky, silmänvalkuaisen ja ihon keltaisuus sekä iho-oireet. Tauti voi myös olla oireeton. B-hepatiitin itämisaika on noin 180 vuorokautta ja virusta on yleensä veressä 1-6 kuukautta, jonka aikana se voi tarttua ihmisestä toiseen. Tauti on hyvin harvoin akuuttinakaan hengenvaarallinen ja suurin osa tartunnan saaneista paranee. Viruksen kantajiksi jää noin 5 %. Mitä nuorempana tartunnan saa, sitä todennäköisempää on jäädä sen kantajaksi. Alle 1-vuotiaana tartunnan saaneista jopa 90 % on kroonisia viruksen kantajia. (Emt., 156.) Kolmiosainen rokotus on tehokas tapa estää B-hepatiitin leviämistä. Rokotussarja on hyvä antaa kaikille piikkihuumeita käyttäville, jotka eivät ole sairastaneet B-hepatiittia. Suomen yleisen rokotusohjelman mukaan B-hepatiittirokote on ilmainen piikkihuumeiden käyttäjille, heidän vakituisille seksikumppaneilleen ja samassa taloudessa asuville henkilöille. (Ristola 2003A, 572.) 5.3.3 C-hepatiitti (HCV) Suomessa on tuhansia C-hepatiitin kantajia ja 90 % tartunnoista on likaisten neulojen ja ruiskujen välittämiä (Dahl & Hirschovits 2005, 157 158). C-hepatiitti voi tarttua myös veriteitse äidistä lapseen ja jopa yhdynnässä. HCV on huumeidenkäyttäjien yleisin hepatiitti ja 70 80 % piikkihuumeenkäyttäjistä onkin saanut tartunnan. Tartunta on tavallisesti oireeton tai erittäin vähäoireinen. (Ristola 2003A, 572.) Hepatiitti C aiheuttaa lähes aina viruksen pysyvän olemassa-