1 KOKOUSMUISTIO 2/2006 Sosiaalialan kehittämishankkeen Etelä-Suomen alueellinen johtoryhmä Aika: ti 23.5.2006 klo 12.00 (kokouksen aluksi lounas Sibeliustalon ravintola Lastussa) Paikka: Läsnä: Sibeliustalo, kongressihuone 2, Lahti Kajaste, Risto, pj. Aarva, Kim Merikallio, Jussi Kirmanen, Leena Siikander, Satu Joutsenlahti, Juhani Haapola, Leena Hulden, Seppo Laapio-Knuutila, Heli Matikka, Leena Käsitellyt asiat: Sosiaalikehitys Oy: Kaakinen, Juha ESO: Salmi, Merja Seppänen, Marjaana Nousiainen, Kirsi Soine-Rajanummi, Seppo, siht. 1. Kokouksen avaus ja edellisen kokouksen muistio Puheenjohtaja Risto Kajaste avasi kokouksen klo 12.35. Edellisen kokouksen muistio merkittiin tiedoksi. 2. Katsaus ESO:n osaamiskeskusten vuoden 2005 toimintaan ja rooliin sosiaalialan kehittämishankkeen alueellisina toimeenpanijoina Katsaus vuoteen 2005 tehtiin osaamiskeskuksittain. Marjaana Seppänen painotti Parashankkeen vaikutusta vuoden 2005 toiminnassa. Jatkossa kunta- ja palvelurakenneuudistus
2 ja Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiiri, on entistä enemmän vaikuttamassa toimintaan. Merja Salmi esitteli Sosiaalitaidon vuoden 2005 toimintaa. Sosiaalitaidon toiminnassa on korostunut lapsiperheiden palvelujen kokonaisuus (lastensuojelun alkuarviointi ja työskentelyprosessi, varhaiskasvatus, moniammatillinen yhteistyö, varhainen puuttuminen), päihde- ja mielenterveyspalvelut (laadullinen kehittäminen, seudullinen yhteistyö), seudullinen sosiaalipäivystys (noussut esiin kaikilla Sosiaalitaidon alueilla), aikuissosiaalityö (sisältöjen ja työmenetelmien kehittäminen), sosiaalialan henkilöstökysymykset erityisesti sosiaalityössä (henkilöstömitoitus, uudet työn organisoinnin tavat, työn kohdentuminen, rekrytointi, työhyvinvointi ja mentorointi), sosiaalipalvelujen vaikuttavuus ja talous, informaatioteknologian hyödyntämisen vahvistaminen sekä itsearviointi-menetelmän kehittäminen. Sosiaalitaidossa on tuotettu kevyt itsearviointimalli, josta järjestetään kesällä seminaari. Väliaikatietojen mukaan malli on toimiva. Sosiaalitaidon alueella vuoden 2005 hankkeet on saatu hyvin seudun johdon haltuun. Hankkeissa on päästy myös eteenpäin, kun niiden sisältöjä on päästy yhdessä miettimään. Soccan osalta Kirsi Nousiainen nosti vuoden 2005 keskeisiksi asioiksi Gerontologisen sosiaalityön kehittämishankkeen sekä aikuissosiaalityöhön, maahanmuuttajiin ja varhaiskasvatukseen liittyvät kehittämishankkeet. Jatkossa uusia keskeisiä hankkeita ovat Pääkaupunkiseudun lastensuojelun kehittämisyksikkö sekä Pääkaupunkiseudun päihdehuollon kehittämishanke. 3. Kehittämisen linjaukset Etelä-Suomessa: lääninhallituksen ja STM:n hankerahoituspäätökset Leena Kirmanen luonnehti hankeväsymyksen" leimanneen edellistä hankehakukierrosta. Jätettiin vähemmän hankehakemuksia ja yli 600 000 jouduttiin jättämään jakamatta. Rahoituspäätöksissä painottui lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittäminen, joskin kaikki painoalueet saivat rahoitusta. Puutteina ja syinä hylkäämisiin olivat, että kunnan perustoimintaan ei myönnetä rahoitusta, mukana oli keskeneräisiä hakemuksia sekä hakemuksia, jotka eivät olleet toimintaohjelman mukaisia. Ongelmana olivat myös hallintokuntien yhteiset hankkeet, jotka näyttäytyivät hakemuksissa vain toisen hallintokunnan hankkeena. Leena Kirmanen painotti, että jos todella halutaan nyt hylättyjen hankehakemusten saavan jatkossa rahoitusta, tulisi lääninhallitusten ja kuntien yhdessä miettiä kokonaisuuksia. Nyt jakamatta jääneet yli 600 000 on tarkoitus jakaa seuraavalla hakukierroksella. STM:n hankepäätöksinä jaettiin 8,5 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveyshankkeille. Lääninhallituksen nostamat alueelliset kärkihankkeet otettiin hyvin huomioon hankepäätöksissä ja kaikkien ESO-alueen osaamiskeskusten hankkeet saivat hyvin rahoitusta. Läänin linjauksena Leena Kirmanen toi esille sosiaalipalvelujen kehittämisstrategian tarpeellisuuden. Tärkeitä painopistealueita ovat sosiaalityön kehittäminen, sosiaalihuollon henkilöstöön liittyvät kysymykset sekä lasten ja perheiden palvelut. Tärkeää on myös se, miten kunnat itse toivoisivat palveluja kehitettävän. Kehittämistoiminnan palasten tulee nivoutua linjakkaaksi toimintaa ohjaavaksi työkaluksi ja kuntalaisten on saatava laadukkaat, tarpeelliset palvelut alueellisesti tasa-arvoisesti. Osaamiskeskusten näkökulmasta tärkeää on työskentelyn ja siihen tarvittavien riittävien resurssien turvaaminen. Valtavirtaistaminen ja juurruttaminen on iso haaste. Samoin yksi avainkysymys on se, miten saadaan riittävä asiantuntemus turvattua hankkeiden ohjaamiseen.
3 4. Kehittämisen linjaukset Etelä-Suomessa vuonna 2007: toimintaohjelman lähetekeskustelu Marjaana Seppänen esitteli ESO-alueen yhteiset kehittämisen linjaukset, jotka ovat: 1) lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvän tiedon tuottaminen (josta työsuunnitelma kohdassa 7 ja muistion liite) sekä 2) kehittämistyön voimavarojen ja arvostuksen suuntaaminen arkityöhön. Näistä seutujen ja osaamiskeskusten yhteisistä peruslinjauksista keskusteltiin. Keskeiseksi keskustelun aiheeksi nousi sosiaalityön asema muuttuvassa yhteiskunnassa. Sosiaalityön todettiin olevan kriisissä ja tilanteen parantamiseksi tarvitaan korjaustoimenpiteitä. Esille nostettiin myös se, mitä Paras-hankkeessa mahdollisesti tapahtuu sosiaalityölle. Sosiaalityö kaipaisi modernisointia, tietoperusta on tärkeä ja osaamista tulisi vahvistaa. Tärkeää on sosiaalityön yhteisen perustan vahvistaminen ja sosiaalityön oman ytimen sekä kontekstien tutkiminen, johon tarvittaisiin ESO-alueella yhteinen hanke. Tutkimukselle tulisi myös antaa lisää resursseja. Tuotiin esille, että pelkkä työntekijöiden "tuntuma" asioista ei riitä. Perusrahoituksen epävarmuus on ongelmallinen asia tutkimuksen pitkäjänteisyyden kannalta. 5. Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arviointi Juha Kaakinen Sosiaalikehitys Oy:stä kertoi sosiaalihuollon kehittämistoiminnan arvioinnista. Valtakunnallisesti havahduttavaa olivat suuret alueelliset erot kehittämistoiminnassa; on olemassa hyvin erilaisessa "kuntatodellisuudessa" eläviä kuntia. Yleisenä kokoavana johtopäätöksenä ESO-alueelta Kaakinen totesi, että ESO pärjää hyvin osaamiskeskusten välisessä vertailussa ja on lunastanut paikkansa alueen sosiaalialan kehittämistyössä. Arvioinnin tarkemmat tulokset ovat muistion liitteenä. Kaakinen pohdiskeli arvioinnin tuloksia siten, että nykymuotoinen hyvin moniin lyhytkestoisiin hankkeisiin perustuva järjestelmä on tiensä päässä. On päästävä entistä tiiviimpään neuvottelumenettelyyn alueiden toimijoiden kanssa, samoin kuin osaamiskeskusten, lääninhallitusten ja ministeriön neuvotteluyhteyttä on tiivistettävä. Myös tutkimuksen roolia on korostettava. Kaakinen korosti, että sosiaalialan kehittämishankkeen sijasta tulisi jatkossa puhua mieluummin kehittämisohjelmasta. Tarvitaan strategisempaa otetta. Alueellisista painotuksista tulisi käydä neuvotteluja. Isoimmilla kaupungeilla on usein mahdollisuudet kehittämiseen omastakin takaa. Kaakisen alustuksen pohjalta keskusteltiin hankemuotoisesta kehittämistyöstä. Hankkeita pidettiin hyvänä välineenä, jos toiminnan perusta on kunnossa. Hankemuotoisen kehittämistyön todettiin myös vahvasti muuttaneen toimintaa. Pienessä kunnassa hankeraha taas on ainoa tapa käynnistää seudullista toimintaa. Osaamiskeskustoiminnassa pienten kuntien tavoittaminen onkin haaste. Toisaalta henketoiminnan ongelma on usein se, että lopputulokset tiedetään jo etukäteen ja tällöin hanketoiminta käsittää lähinnä pieniä paikkaustoimenpiteitä toiminnassa. Tämänhetkinen tilanne joka tapauksessa on se, että valtio haluaa toteuttaa kehittämistoimintaa juuri nykyisen suuntaisesti. 6. ESO:n yhteinen arviointi- ja tutkimustoiminta: selvityksen esittely ja jatkosuunnitelmat Merja Salmi esitteli ESO:n tutkimusyhteistyöstä tehtyä selvitystä, joka pohjautuu sosiaalialan
4 osaamiskeskustoiminnan suunnitteluasiakirjoihin, katsaukseen muiden osaamiskeskusten tutkimustoiminnasta sekä ESO:n yksiköiden ryhmähaastatteluihin. Asiaa käsittelevä raportti jaettiin myös kokouksen osanottajille. Selvityksen mukaan ESO:n tutkimusyhteistyön etuina nähtiin seuraavia asioita: sosiaalisen pääoman kertyminen kun mukana on eri alojen ihmisiä, keskustelu on laaja-alaisempaa, monitieteellisempää ja syvällisempää. Lisäksi monipuolinen tieteellinen tausta toimii laadunvarmistuksena. Hyvänä asiana pidettiin myös Helsingin yliopiston ja osaamiskeskusten välistä synergiaetua. ESO:n tutkimusyhteistyöllä katsottiin olevan myös mahdollisuus laajempaan julkisuuteen ja vaikuttavuuteen tulosten julkistamisessa sekä ylipäätään tiedon leviäminen/levittäminen. Mahdollisina yhteistyömuotoina tai teemoina nostettiin selvityksen pohjalta esille sosiaalityön menetelmien kehittäminen, lasten ja nuorten hyvinvointi, päihdeasiat ja mielenterveys, hyvinvointitutkimus. Lisäksi painotettiin muiden osaamiskeskusten tutkimusten hyödynnettävyyden parantamista ja yhteisten seminaarien esim. vuosittaisen tutkimuspäivän tarvetta. Sosiaalipalvelujen vaikuttavuus ja talous sekä arviointitutkimus ovat myös mahdollisia yhteistyömuotoja- ja teemoja. Myös yhteinen ESO-lehti voisi olla tarpeellinen. Tutkimusyhteistyön konkreettisessa toteutuksessa nostettiin esille suunnittelufoorumin tarve tutkimusta tekeville sekä mahdollisen tutkimuskoordinaattorin tarve. Tutkimuksen ohjaukseen ehdotettiin ohjausryhmää. Tutkimustoimintaa voitaisiin selvityksen aineistojen perusteella rahoittaa osaamiskeskustoiminnan perusrahoituksesta tai hanketoiminnan tutkimuspoolina, hakea pilottihankkeena rahoitusta ministeriöltä tai ulkopuolisilta sekä rahoittaa tutkimusta sosiaalialan kehittämishankkeen toimintamäärärahasta. 7. Lasten ja nuorten hyvinvointiselvitys: työsuunnitelma Seppo Soine-Rajanummi esitteli työpaperia (muistion liitteenä) tulevaa lasten ja nuorten hyvinvointiselvitystä varten. Selvityksessä on tarkoituksena tuottaa kootusti tietoa siitä, miten lasten ja nuorten hyvinvointia koskevaa tietoa maassamme tällä hetkellä kerätään, mikä on lasten ja nuorten hyvinvoinnin tila sekä keskeisimmät hyvinvointia ehkäisevät ja estävät tekijät. Lisäksi on tarkoitus suunnitella Etelä-Suomen alueelle sopiva, toteutettavissa oleva lasten ja nuorten hyvinvointitiedon kokoamisen kehittämiseen suuntaava tutkimus- ja kehittämishanke. Nyt käynnistettävä selvitys toimii siis tulevan kehittämistyön pohjana ja kytkeytyy siten oleellisesti sosiaalialan kehittämishankkeeseen sekä kuntien ja osaamiskeskustyön toimintaan. Selvitystä varten palkataan tutkija 2 kk:n ajaksi Versoon. Tutkija tuottaa raportin 31.10.2006 mennessä. Selvitystä varten perustetaan myös työryhmä, jossa on edustus kaikista ESO:n osaamiskeskuksista. Työryhmä tuottaa selvityksen pohjalta kehittämisehdotuksia aluejohtoryhmän joulukuun 2006 kokoukseen. 8. Sosiaalialan kehittämishankkeen alueellisen johtoryhmän ja ESO-neuvottelukunnan tehtävät ja toiminta jatkossa Viriteltiin keskustelua johtoryhmän ja ESO-neuvottelukunnan roolista jatkossa. Päätettiin, että sihteeri lähettää Juha Kaakiselle pyynnön tehdä muutama tarkentava kysymys ESO:n aluejohtoryhmän rooliin liittyen. Todettiin, että sosiaalialan kehittämistoimintaa koordinoivien tahojen tiiviille yhteiselle
5 kokoontumiselle on tarvetta. Ideoitiin yhteistä laivaseminaaria ja päätettiin laittaa se valmisteluun. Haasteena pidettiin yhteisen ajan löytymistä. Lisäksi todettiin, että ESO:n neuvottelukunta ei ole kokoontunut keväällä 2006. 9. Muut asiat Todettiin, että kokousmuistion liitteeksi tulee Sosiaalitaidon, Soccan ja Verson toimintakertomukset. Leena Kirmanen jakoi tiedoksi terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamista koskevan Valtioneuvoston periaatepäätöksen Etelä-Suomen alueellisesta toimeenpanosta (kokousmuistion liitteenä). 10. Seuraava kokous Aluejohtoryhmän seuraava kokous pidetään 13.12.06 klo 12.00 Postitalossa, Helsingissä. Työseminaari hankkeiden johtoryhmien kesken on 21.8.06. 11. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja Risto Kajaste päätti kokouksen klo 15.45.