Noin miljoonan asukkaan Swazimaa,

Noin miljoonan asukkaan Swazimaa, Afrikan viimeinen absoluuttinen monarkia, sijaitsee sisämaassa Etelä-Afrikan ja Mosam bikin välissä. Turisteille maata markkinoidaan kallisarvoisena, viehättävän perinteisen kulttuurin kuningaskuntana pakopaikkana modernin maailman melskeeltä. Täällä varakkaat vierailijat voivat nauttia Swazimaan hienoista metsästyspuistoista huviloineen maan ylängön smaragdinvihreiden kukkuloiden ja majesteettisten vuorien lomassa autuaan tietämättöminä siitä, millaista elämä on suurimmalle osalle swazimaalaisista. E T E L Ä - A F R I K K A Piggs Peak Mhlume S WA Z I M A A MBABANE M O S A M B I K Lobamba Manzini Siteki Mankayane Big Bend Hlatikulu E T E L Ä - A F R I K K A Nhlangano 0 20 40 km Lavumisa 2

Afrikan valtioilla ei ollut säädettyjä kansallisia rajoja ennen kuin eurooppalaiset jakoivat mantereen. Näin oli tilanne myös Swazimaassa, joka oli ennen pelkkä swatin kieltä puhuvien kansoittama alue. Swazimaana alue on tunnettu 1500-luvun lopusta alkaen, jolloin kuningas Mswati ensimmäinen nimesi sen. Swazikansan juuret juontavat pohjoisesta noin 400 jaa. lähtien saapuneiden sotho- ja ngunikansojen suuriin liikehdintöihin, joskin alueella eli ihmisiä jo paljon ennen tätä. Britannia määritteli Swazimaan nykyiset rajat tunnustaessaan virallisesti maan autonomian vuonna 1881, mutta alkoi sittemmin järsiä tätä autonomiaa vaatimalla oikeuksia Swazimaan mineraalivaroihin ja parhaisiin maa-alueisiin. Britannia teki Swazimaasta suojelualueensa toisen Etelä- Afrikan sodan (toinen buurisota) aikaan, jollaisena se pysyi kunnes maalle myönnettiin täysi itsenäisyys vuonna 1968. Kuningas Sobhuza II mitätöi itsenäisyyden koittaessa käyttöön otetun, demokraattista eri vapautta puoltavan perustuslain vuonna 1973. Sobhuza halusi perustaa hallintonsa paranneltuun versioon perinteisestä 200 päällikön ja 55 vaalipiirin mallista, joka tunnetaan nimellä Tinkhundla. Tämä Britannian parlamentaarisen mallin piirteiden kanssa toimiva uusi järjestelmä kielsi poliittiset puolueet ja kaikki monarkiaa mahdollisesti kritisoivat järjestöt. Sobhuzan seuraajan, Mswati III:n asettama Swazimaan vuoden 2005 uusi perustuslaki ylläpitää Tinkhundlamallia ja poliittisten puolueiden kieltoa.

Vapaustaistelu Vuonna 1983 absoluuttisen monarkian vastustajat muodostivat Kansan yhdistetyn demokraattisen liikkeen (PUDEMO). Liike kannatti demokraattisen monipuoluejärjestelmän luomista ja tuki samaan aikaan Etelä-Afrikassa apartheidhallintoa vastaan taistelevan Afrikan kansalliskongressin (ANC) vapautustyötä. Swazimaassa maanpaossa tuolloin eläneet ANC:n johtajat auttoivat PUDEMO:n luomisessa. ANC:n Vapauden peruskirjan ehdot ovat kietoutuneet tiukasti PUDEMO:n päämääriin. PUDEMO ja sen nuorisojaosto, Swazimaan nuorisokonferenssi (SWAYOCO), olivat automaattisesti kiellettyjä järjestöjä. Vuosien varrella monet niiden jäsenistä ovatkin paenneet Etelä-Afrikkaan. Myös muita demokraattista erivapautta kannattavia kansalaisjärjestöjä on syntynyt. Näihin kuuluvat järjestöt, jotka pyrkivät kampanjoimaan tiettyjen asioiden puolesta, esimerkiksi sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien, hiv/aids-kontrollin sekä naisten oikeuksien puolesta. Ne ovat pystyneet toimimaan maassa, mutta joutuvat säännöllisesti vainon ja häirinnän kohteiksi. Etelä-Afrikassa 1990-luvulla muodostettu Swazimaan solidaarisuusverkosto (SSN) kerää runsaasti kansainvälistä tukea Swazimaan demokratiaa kannattavalle liikkeelle. Muita tämän kaltaisia ryhmiä ovat Swazimaan demokratiakampanja (Swaziland Democracy Campaign) sekä Swazimaan kommunistipuolue.

Mswatin hallinto pyrki legitimoimaan olemassaoloaan säätämällä vuonna 2005 uuden perustuslain. Uudella perustuslailla oli erityisesti Kansain yhteisön* tuki. Perustuslaissa taataan kansalaisoikeudet tiettyyn rajaan asti, mutta samalla se suojelee monarkin ylintä auktoriteettia. Poliittisilla puolueilla ei ole toimintaoikeutta eivätkä ne saa myöskään kampanjoida vaaleissa. Swazimaassa ei ole perustuslakituomioistuinta, eikä siten myöskään mekanismeja perustuslain toimeenpanoon tai valvontaan. Perustuslakia onkin pidettävä lähinnä kulissina, ja käytännössä siinä pidetään ainoastaan kiinni yksinvaltiudesta. Vuonna 2009 Swazimaan pääministeri julisti muun muassa PUDEMO:n ja SWAYOCO:n terroristijärjestöiksi lisäten entisestään demokratiaa kannattaviin liikkeisiin kohdistuvaa vainoa. PUDEMO:n presidentti Mario Masuku joutui oikeuden eteen terrorismin lietsonnasta syytettynä ja häntä uhattiin vuoden vankeusrangaistuksella. Masuku elää nykyään näennäisesti kotiarestissa. Swazihallintoa vastustavaa aseellista vastarintaa on ilmennyt satunnaisesti viime vuosina. Pääosaa Swazimaan protestitoimista johtaa maan ammattiyhdistysliike, joka on virallisesta vainosta huolimatta onnistunut yhdistämään kampanjat työläisten oikeuksien ja pidemmän tähtäimen demokraattisten vapauksien puolesta. Useat merkittävät käänteet ovat kärjistäneet Swazi maan tilannetta. Köyhyys ja hiv/aids-pandemia heikentävät maan pientä väestöä kuningaskunnan edustajien ja muun valtaeliitin ohjatessa samalla suuren osan maan varallisuudesta omiin tarpeisiinsa. Näin ne vääristävät Swazimaan taloudellisen kehityksen suuntaa entisestään. * Britanniasta ja sen entisistä siirtomaista koostuva 54 maan yhteisö. Näennäisesti järjestö toimii nykyään itsenäisesti, todellisuudessa se on Yhdistyneen kuningaskunnan valvonnassa kuningatar Elisabet II:n ollessa yhteisön päämiehenä.

Syvenevä kriisi Swazimaa on lisäksi massiivisen talouskriisin edessä, joka sai alkunsa vuoden 2010 lopussa. Kriisin seurauksena Eteläisen Afrikan tulliunionin (SACU) verotulot vähenivät 60 prosenttia, mikä on nähtävissä 11 prosentin pudotuksena maan bruttokansantuotteessa. Tyypillisen lyhytnäköisesti maan kuninkaallinen hallinto ei varautunut jo vuodesta 1994 ennustettavissa olleisiin tappioihin, vaan tuhlasi sen sijaan rahaa pääomaa syöviin turhuusprojekteihin. Tällaisia ovat muun muassa jokaiselle Mswatin kolmelletoista vaimolle rakennettu yksityispalatsi sekä maan toinen kansainvälinen lentokenttä, jonka Mswati on rehennellen todennut toimivan eteläisen Afrikan alueen turismin keskuksena. Heinäkuussa 2011 Etelä-Afrikka tarjoutui lainaamaan Swazimaan hallitukselle 355 miljoonaa dollaria (2,4 miljardia Etelä-Afrikan randia). Tarjouksen mukana tuli pitkä lista ehtoja taloudellisesta läpinäkyvyydestä, demokraattisista uudistuksista ja kansalaisyhteisön huomioimisesta poliittisessa päätöksenteossa. Ehtoihin ei kuulunut vaatimusta poliittisten puolueiden tai järjestöjen kiellon kumoamisesta, mutta viesti oli selvä: Etelä-Afrikka ei tulisi auttamaan Swazimaan hallintoa, ellei tämä muuttaisi itseään radikaalisti. Jotkut demokratiaa kannattavan liikkeen riveissä kutsuivat tarjousta Pretorian petolliseksi löysäilyksi. Yleisesti ottaen sitä kuitenkin pidettiin poliittisesti terävänä keinona antaa demokratian kannattajille 6

Uhanalainen väestö hieman lisää vaikutusvaltaa Mswatin hallintoa vastaan. Mswati on omasta puolestaan kieltäytynyt Etelä- Afrikan tarjouksesta. Vaikka hänen hallintonsa on viestittänyt Swazimaan medialle, että laina on mahdollista myöntää välittömästi, ehdotus on ainoastaan jäänyt pöydälle keräämään pölyä. Demokratiaa kannattavan liikkeen mukaan Swazimaan suurin muutoksentarve johtuu kansaan vuosikymmenten ajan kohdistetun hyväksikäytön ja laiminlyöntien seurauksista. Swaziväestöön osuva kriisi on tuhoamassa sen selviytymismahdollisuudet. Swazimaan hätätilan hahmottaminen ja ymmärtäminen täytyy aloittaa kansan enemmistön tilanteesta. CIA:n ja Maailmanpankin kokoamissa luvuissa Swazimaan väestö on suurempi kuin maan omien väestönlaskentatietojen mukaan (CIA:n mukaan 1354 051 ihmistä vuonna 2010). Tuloksista on laskettavissa 1,5 prosenttia kasvaneen syntyvyyden aiheuttama väkimäärän tasainen nousu. Todellisuudessa väestö vaikuttaisi kuitenkin olevan suuren paineen alla parin viime vuosikymmenen aikana lisääntyneiden hiv- ja tuberkuloositartuntojen sekä tasaisena jatkuneen maanpaon vuoksi. Kun huomioidaan, että Swazimaan väestön määrä oli vuoden 2007 laskennan mukaan 912229 henkilöä, ja että vuoden 1997 tulos oli 929 718 henkilöä, näyttää siltä, että maan väkiluku on laskussa. Swaziyhteisö koostuu pääosin nuorista. Noin 50 prosenttia väestöstä on alle 16-vuotiaita, koska sairauksien ja köyhyyden yhdistelmä tappaa vanhemmat jäsenet enenevissä määrin jo varhaisessa keski-iässä. Tuhansittain Swazimaan kansalaisia sekä sieltä juurensa saaneita elää Etelä-Afrikassa ja muissa lähimaissa. Emme tiedä tarpeeksi tämän väestöryhmän tilanteesta tai väestö tieteellisestä koostumuksesta. Heidän joukossaan monet ovat pakolaisia Swazimaan kielletyistä demokratialiikkeistä. 7

Naiset kamppailussa virtaa vastaan Karkeasti laskettuna naisia on Swazimaassa noin 30 000 enemmän kuin miehiä. Yleisesti ottaen naiset ovat swaziyhteisössä ankarasti alistettuja sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Perinteisen monarkian määrittelemän äärimmäisen patriarkaalisen järjestelmän alla naiset ovat miehiin nähden täysin alisteisessa asemassa. Hiv-pandemialla on maan naisväestöön suhteettoman suuri vaikutus. Noin 40 prosenttia Swazimaan raskausklinikoilla käyvistä naisista on hiv-positiivisia. Kyseessä on määrän 10-kertainen kasvu 1990-luvun alun lukui hin verrattuna. Naiset kokevat myös äärimmäistä sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa kuten raiskauksia, joista ei Swazimaan oikeusjärjestelmässä saa asianmukaisia syytteitä tai tuomioita. Arviolta kaksi kolmasosaa swazinaisista kärsii rutiininomaisesta kotiväkivallasta ja pahoinpitelyistä. Niin kuin monella muullakin swaziyhteiskunnan osa-alueella, kuninkaallinen yksinvalta ja sen hallinto antavat tyhjiä lupauksia naisten aseman parantamisesta asettamalla päämääriä kuten YK:n vuosituhattavoitteet, joilla on tärkeä merkitys sukupuoleen liittyvissä asioissa. Käytännössä maan hallinto ei kuitenkaan tee mitään naisten tilanteen muuttamiseksi. Swazimaan allekirjoitus YK:n sopimuksessa kaikkien naisiin kohdistuvan syrjinnän muotojen lopettamiseksi (CEDAW) on räikeässä epäsuhteessa swaziyhteisön naisten todellisen kohtelun kanssa. Swazimaan patriarkaalisuutta edistää kulttuurin väärinkäyttö; sen sortavien puolien, erityisesti

Köyhyys KESKItuloisessa maassa naisvastaisten piirteiden korostaminen. Esimerkkinä tästä on, että naiset, jotka eivät ota osaa vuosittaiseen ruokotanssiin, saattavat jäädä ilman korkeampaan koulutukseen suunnattuja apurahoja. Ruokotanssi esitetään mahtavana swaziperinteenä ja sitä mainostetaan turisteille suurena vetonaulana. Juhlassa swazineidoiksi kuvatut naiset tanssivat liehitellen kuninkaan edessä, jolla on halutessaan oikeus valita itselleen uusi morsian. Toinen esimerkki on parlamentin päätös olla säätämättä naisten seksuaalista ahdistelua kieltävää lakia marraskuussa 2012. Parlamentin jäsenet päättivät, että ahdistelu on swazimaassa yleisesti hyväksytty kulttuuriperinne, minkä vuoksi sitä ei voi kieltää. Tämä merkitsee sitä, että naiset ja tytöt voivat myös tulevaisuudessa päätyä julman seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Homoseksuaaleilla, lesboilla, biseksuaaleilla tai transgendereillä ei ole Swazimaassa kansalaisoikeuksia. Näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset kokevat säännöllisesti julkista vainoa, ja he joutuvat usein poliisin pidättämiksi ilman perusteita. Swazimaassa tunnetaan useita tapauksia, joissa homoseksuaaleja ja lesboja on murhattu, eikä mitään ole tehty murhaajien syytteeseen asettamiseksi. Noin 77 prosenttia Swazimaan väestöstä elää maaseudulla, ja heistä 76 prosenttia kärsii köyhyydestä. Kaupunkialueilla köyhyydessä elää arviolta 49 prosenttia väestöstä. Yhteensä noin 70 prosenttia koko väestöstä elää köyhyydessä. Neljäkymmentä prosenttia kotitalouksista on aina kärsinyt kehitysorganisaatioiden termiä käyttäen ruuan epävarmuudesta mikä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että heillä ei ole koskaan ollut tarpeeksi syötävää. Kaiken kaikkiaan noin 48 prosenttia väestöstä ei saa tarpeeksi ruokaa syödäkseen he ovat aliravit tuja. Tästä huolimatta vain noin neljäsosa väestöstä saa ruoka-avustusta. Swazimaan maaseudun neljän pääalueen köyhyyslukujen mukaan Shiselwenissä noin 76 prosenttia kotitalouksista elää köyhyysrajan alapuolella Lubombossa luvun ollessa 73 prosenttia, Hhohhossa 70 prosenttia ja Manzinissa 61 prosenttia. Samanaikaisesti kuninkaallinen perhe ja eliitti elää rikkaudessa. He saavat vaurautensa maasta ja sen resursseista, työskentelevältä väestöltä, veroista ja valtionavuista. Noin 56 prosenttia Swazi maan varallisuudesta on väestön rikkaimman 20 prosentin hallussa, väestön köyhin 20 prosenttia omistaa vähemmän kuin 4,3 prosenttia näistä varoista. Swazimaan Gini-kerroin (tulonjakautumisen tasa-arvoisuuden mittari) on 0.51 (vakavan epätasa-arvon mittasuhde). Kansainvälisesti vertailtuna kerroin on hyvin korkea, mikä niin ikään kertoo vakavasta epätasa-arvosta. Maailmanpankin määritelmä Swazimaasta keskituloisena maana on ristiriidassa maassa kokonaisvaltaisesti ilmenevien tautien ja köyhyyden kanssa. Ristiriita ilmenee myös siten, että Swazimaan laadukas infrastruktuuri palvelee lähinnä kuninkaallistia palatseja, varakkaita asuinalueita ja kaupallisen kuljetustoiminnan tarpeita. 9

Maailman korkeimmat HIV-luvut Swazimaassa on maailman korkeimmat hiv/ aids-määrät (26 prosenttia koko väestöstä; melkein 45 prosenttia tästä 30 34 vuoden ikäisillä miehillä ja naisilla). Swazimaan eliniänodote on maailman alhaisimpia. Vuonna 2004 luku oli Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) mukaan 31,3 vuotta. Tämä on suurin uhka väestön selviämiselle ja minkäänlaisille toiveille Swazimaan kestävästä tulevaisuudesta. Hiv/aids on läheisessä yhteydessä köyhyyteen. Hiv/aids-pandemiaan yhdistyvistä sosiaalisista, maantieteellisistä, väestötieteellisistä ja kulttuurillisista tekijöistä juuri köyhyyteen liittyvät piirteet ilmenevät selkeimmin. Swazimaassa tämä näkyy monen kansalaisen ruuan huonoissa ravintoarvoissa ja ruuan saamisen epävarmuudessa sekä taudin levinneisyydessä korkeiden työttömyyslukujen alueilla, missä liikkuvuus maaseudun ja kaupunkialueiden välillä on runsasta, sukupuolten välinen epätasa-arvo räikeintä, kondomien käyttö vähäi sintä ja tietoisuus hiv:sta alhaisinta. Hiv:n yleisyys maassa on myös kytköksissä tuberkuloosin leviämiseen, etenkin sen useille lääkkeille vastustuskykyisen version tapauksessa. Sairauksien yhdistelmä pahentaa Swazimaan terveyskriisiä entisestään. Hiv/aidsin ja muiden sairauksien taakkaa Swazimaassa kärjistää julkisen terveydenhuolto-infrastruktuurin surkea tila sekä terveydenhuollon laiminlyönti ja siihen kohdistuvien taloudellisten sijoitusten puute. Maassa palvelee 122 sairaanhoitajaa ja lääkäriä 100000:ta henkeä kohden. Suhde on huomattavasti pienempi kuin Maailman terveys järjestön (WHO) suosittelema 250 terveysalan ammattilaista 100 000:ta henkeä kohden. Swazimaan lapsikuolleisuus (alle 5-vuotiaat, noin 156 kuollutta 1000:ta synnytystä kohden) johtuu 10

Laiminlyöty viemäröinti ja vesi Suuri osa etenkin Swazimaan maaseudulla ja esikaupunkialueilla asuvasta väestöstä elää ilman kelvollista asuntoa sekä kohtuullista viemäröintiä ja vettä. Noin 67 prosenttia maaseudun väestöstä on riippuvainen joista, pienistä padoista ja kaivoista pääasiallisina vesilähteinään. Nämä paikat jaetaan usein karjan kanssa, ja naiset sekä lapset joutuvat monesti kävelemään useita kilometrejä hakeakseen vettä likaisista lähteistä pesemistä ja ruoanlaittoa varten. Tämä on yksi syy veden mukana kulkeutuvien tartuntatautien yleisyyteen ja korkeaan lapsikuolleisuuteen. Maan hallituksella ei ole johdonmukaista vesipolitiikkaa eikä minkäänlaista käsitystä vesi-, puhtaanapito- ja asutusasiat yhdistävästä strategiasta. Hallituksen käytäntönä on ollut asioiden laiminlyönti ja kansan hädän huomiotta jättäminen. hiv:n vaikutuksen lisäksi pääasiassa ripulista, aliravitsemuksesta, likaisen veden ja viemäröinnin sekä yleisen hygienian puutteesta aiheutuvista tartuntataudeista. Swazimaassa on useita perheitä, joita johtavat lapset molempien vanhempien kuoltua nuorena. Kyseessä ovat köyhistä köyhimmät, jotka elävät uskomattoman kurjissa olosuhteissa saamatta minkäänlaista sosiaalista tai terveydenhuollollista tukea kansalais- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen tarjoaman avun lisäksi. Mswatin hallituksen nykyisen talouskriisin aikana hiv-potilaiden antiretroviraali-lääkityksen sekä muiden sairauksien, kuten syövän ja tuberkuloosin hoitokeinojen saatavuus on heikentynyt. Joillakin Etelä-Afrikkaa reunustavilla alueilla potilaat yrittävät hankkia hoitoa eteläafrikkalaisilta klinikoilta. 11

Kuninkaan maat Noin 75 prosenttia Swazimaan maaalueesta on määritelty swazikansakunnan maaksi, joka on luovutettu luottamuksellisesti maan hallitsijan hallittavaksi. Noin 200 paikallista päällikköä hallinnoi tätä aluetta. Hallitsija pakkolunastaa karjaa ja muita maataloustuotteita swazikansakunnan maalta, josta suurinta osaa käytetään omavaraiseen maanviljelyyn sekä joissain tapauksissa taloudellisen toimeentulon vuoksi viljeltävien kasvien viljelyyn. Maanviljelyn osuus vuosittaisesta bruttokansantuotteesta on vain noin 14 prosenttia, vaikka sokeriruo on maatalousprosessointi, puuteollisuus sekä hedelmien tölkittäminen työllistää noin 30 prosenttia koko maan työvoimasta. Vain noin 10 prosenttia Swazimaan maa-alueesta on viljelykelpoista. Viljelykelpoisen maan määrä on laidunalueiden lisäksi ehtynyt huonojen maankäyttö- ja viljelystapojen aiheuttaman eroosion sekä ympäristönsuojeluponnistusten puutteen vuoksi. Demokratiaa kannattava liike kritisoi Swazimaan hallituksen vastatoimia maa-alueiden tilanteeseen kutsumalla niitä hampaattomiksi. Demokratialiikkeen kanta on, että Swazimaan nykyinen maanomistuskäytäntö sekä ruokaturvapolitiikka eivät ole varteenotettavia yrityksiä puuttua maankäytöstä ja ruuan vähyydestä johtuvaan kriisiin. Näiden tavoitteet on määritelty löyhästi, ja samalla laki maan ja ruuan pakkolunastuksesta säilytetään koskemattomana. Samanaikaisesti maankäytön lohduton laiminlyönti jatkuu.

Teollisuus ja tuotanto Maailmanlaajuinen talouskriisi, Swazimaan EU- alueille viedystä sokerista saaman valtionavun loppuminen ja siitä johtuva maanviljelyksen ja teollisuuden kehityksen supistuminen valtion varojen vähennyttyä ovat tekijöitä, joilla on ollut merkittävä vaikutus Swazimaan teollisen tuotannon perustaan. Swazimaassa on lukuisten eri alojen pääosin yksityisellä sektorilla hikipajaperiaatteella toimivaa tuotantoa, esimerkkinä tekstiilit, ruokien ja juomien prosessointi, metsätaloustuotteet (raakapuu, selluloosa ja paperi), ruuan ja eläinten rehun tuotanto sekä metallityö ja konepajateollisuus. Monet näistä tuotanto yrityksistä ovat taiwanilaisten, eteläafrikkalaisten yhtiöi den ja yksityishenkilöiden omistamia tytär yhtiöitä, joten toiminnasta saadut voitot valuvat Swazimaan ulkopuolelle. Useilla tuotannon aloilla ei ole järjestäytyneitä ammattiliittoja ja osa työntekijöistä joutuu kärsimään surkeammista palkoista ja työoloista kuin aloilla, joilla on ammattiliitot. Swazimaan nykyinen maatalous- ja teollisuustuotanto tuskin pystyy tukemaan maan taloudellista kehitystä, ellei sitä liitetä kokonaisvaltaiseen teollisuus- ja maatalouspoliittiseen käytäntöön, jolla voidaan reagoida ruuan tarpeeseen, yhteisön kehittämisen vaatimuksiin, työllistämiseen ja muihin tarpeisiin. 13

Solidaarisuus ja tulevaisuus Swazimaan aika on loppumassa, mikäli sen kansa aiotaan pelastaa köyhyyden, sairauksien ja hyväksikäytön aiheuttamilta tuhoilta. Kello käy myös Mswatin hallinnolle sen tuhlatessa valtion omaisuutta ja verovaroja pitääkseen itsensä vallassa. Kuningaskunnan omistuksessa olevista kiinteistöistä, liiketoiminnasta ja osakkeista kuukausittain saamansa 4,7 miljoonan dollarin lisäksi maan kuninkaalla on arviolta 10 miljardin dollarin ulko maille sijoitetut säästöt. Demokraattisen erivapauden ohjastamana tämän massiivisen varojen imemisen pysäyttäminen ja valtavan kuninkaallisen rahakirstun takaisin periminen auttaisi maata suunnattomasti. Swazimaan katastrofaalisten ongelmien korjaaminen vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin pelkän rikkauk sien uudelleenjakamisen. Demokratiaa kannattava liike on tästä hyvin tietoinen pohtiessaan keinoja pelastaa maan tulevaisuus 40-vuotisen diktatuurin asettamalta tuhoisalta suunnalta. Demokratialiikkeen näkemykset Swazimaan tulevaisuuden toimista vaihtelevat. Osa pyrkisi panemaan alulle uudistuksia nykyisessä hallinnossa Mswatin ja hänen hallituksensa kanssa käytävän vuoropuhelun kautta osan vaatiessa hallinnon korvaamisesta tilapäisellä hallituksella, joka avaisi tien täyteen demokratiaan ja tasavaltaan. 14

Boikotoikaa vuoden 2013 vaaleja Vuonna 2013 Swazimaan 55:stä Tinkhundlaneuvostosta valitaan edustajat maan parlamenttiin. Kyseessä on menetelmä, jonka tarkoituksena on arvioinnin ja tarkan valikoinnin keinoin löytää Mswatille uskollisia yksilöitä maan johtoon. Hallitus väittää vaalien olevan vapaat ja oikeudenmukaiset mutta ammattiyhdistysliike, PUDEMO ja muut demokratialiikkeen jäsenet kannustavat kampanjoillaan maan kansalaisia boikotoimaan tapahtumaa. Kielletyt poliittiset puolueet eivät saa kyseenalaistaa vaaleja tai asettaa ehdokkaita haastamaan Tinkhundlan edustajia. Vaalit järjestetään vuoden 2005 perustuslain mukaisesti, mikä estää poliittisia puolueita toimimasta vaaleissa. Tästä huolimatta elokuussa 2012 Kansainyhteisö ylisti perustuslakia ja pitää vuoden 2013 vaaleja tärkeänä merkkipaaluna Swazimaan tiellä kohti demokratiaa. Vaikka hallinto haluaa kiihkeästi esittää vaalit ainutlaatuisen perinteikkäitä piirteitä omaavana, oikeudenmukaisena sekä kaikki huomioon ottavana prosessina ja osana maan edistyksellistä suuntaa, vaikuttaa todellisuus Swazimaassa täysin päinvastaiselta. Viime kuukausina hallinnon vastustajia on pyritty tukahduttamaan entistäkin ankarammin. Hiljattain muodostettu Swazimaan ammatillinen keskusjärjestö (Trade Union Congress of Swaziland) julistettiin kielletyksi, ja maan poliisivoimat sekä armeija nujertavat mielenosoituksia ja lakkoja aiempaa raskaammalla kädellä. Samaan aikaan julkisen sektorin ammattiyhdistykset ovat lisänneet lakkoilua paremman palkan, työolosuhteiden ja demokraattisten vapauksien puolesta. Swazimaan hallinnon jatkuva rahallinen kriisi kutistaa entisestään tärkeisiin sosiaali-, terveys- ja opetuspalveluihin käytettyjä varoja, minkä seurauksena köyhyys ja sairaudet vain pahenevat. Maan tilanne on lähestymässä kriittistä pistettä, jolloin hallinto ei enää voi pitää vallasta kiinni ilman aiempaa räikeämpiä ja brutaalimpia toimenpiteitä. Kansalaisyhteisön on puolestaan entistä uhmakkaampi ja valmiimpi ryntäämään kaduille Mswatin joukkoja vastaan. Mswatin hallinto vaikuttaa haluttomalta toimeenpanemaan mitään perustuslaillisesti lain yläpuolella olevan kuninkaallisen hallitsijan valtaa vähentäviä, pitkän tähtäimen muutoksia. Kuitenkin erityisesti ammattiyhdistysliikkeen taholta tuleva painostus voi olla ratkaiseva tekijä kriisin lopputuloksen kannalta, onhan sillä Swazimaan sisällä muutosta ajavista ruohonjuuritason järjestöistä eniten väkeä toiminnassaan. Swazimaa tarvitsee kansainvälistä solidaarisuutta tukemaan ammattiyhdistys- ja demokratialiikkeitään sekä ahdingossa elävää kansaansa. Vähäisestä strategisesta tärkeydestään johtuen maa on jäänyt pitkälti suurvaltojen, kansainvälisen yhteisön, huomion ulkopuolelle, päinvastoin kuin esimerkiksi Zimbabwe, johon kohdistuu EU:n pakotteita ja muita boikotteja. Osalla Etelä-Afrikan hallitsevasta eliitistä on voimakkaita liiketaloudellisia intressejä Swazimaassa, minkä vuoksi he ovat onnistuneesti estäneet Etelä-Afrikan hallintoa ottamasta muutoksen tarvetta ja swazikansan kärsimystä vakavasti. Näin ollen onkin tärkeää, että kansainväliset solidaariset liikkeet ottavat Swazimaan hätätilan asiakseen ja levittävät tietoa ja tukevat demokratiaa kannattavan liikkeen kampanjoita Swazimaassa. Hallitusten taivuttelu lobbaamalla on myös tarpeellista, jotta Mswatin hallinto saadaan painostettua myöntymään kampanjan vaatimuksiin, kuten poliittisten vankien vapauttamiseen, puolueiden ja järjestöjen kiellon kumoamiseen sekä pakolaisten turvalliseen paluuseen maahan. Demokratian kannattajien vaatimuksiin kuuluu myös vapaa media, kehitys kohti vapaita sekä oikeudenmukaisia vaaleja ja hätäsuunnitelmat sekä toimet swazikansan enemmistöä riivaavan köyhyyden ja tautien taltuttamiseksi. 15

Kansainvälistä solidaarisuustyötä tarvitaan levittämään tietoa Swazimaan tilanteesta kehittämään Swazimaalle älykkäitä ja toimivia pakotteita ja boikotteja, jotka kohdistetaan esi merkiksi maan turismiin lobbaamaan hallituksia, Afrikan unionia, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä (SADC), EU:ta, YK-järjestöjä ja Liittovaltion edustajia (Commonwealth Secretariat), jotta Mswatin hallinto voitaisiin painostaa poistamaan kiellot kaikilta poliittisilta järjestöiltä ja puolueilta, vapauttamaan kaikki poliittisin perustein pidätetyt ja takaamaan pakolaisten turvallisen paluun maahan työskentelemään ammattiyhdistysten ja ammatti yhdistysten keskusjärjestöjen kanssa eri maissa solidaarisen yhteistyön kehittymisen edesauttamiseksi Swazimaan julkisen sektorin ammattiyhdistysten kanssa Kampanjointi ammattiyhdistysten kautta, näin saataisiin mahdollisuus lobata TUCOSWA:n toiminta kiellon kumoamisen puolesta Suomen Rauhanpuolustajat 2012 Teksti ja kuvat: Mark Waller Suomennos: Tero Virtanen Suomenkieliseen toteutukseen on saatu tukea ulko ministeriön kehitysyhteistyöosastolta. ISBN: 978-951-807-109-2 Paino: Lönnberg Painot Oy, Helsinki 2012 Suomen Rauhanpuolustajat Hämeentie 48 00500 Helsinki www.rauhanpuolustajat.org