FI4 Yhteiskuntafilosofia 1. Yhteiskuntafilosofian peruskäsitteitä 2. Utopioita ja ihannevaltioita 3. Yhteiskuntasopimus ja sopimusteoriat 4. Oikeudenmukaisuuden tekijät 5. Valta 6. Valtio 7. Politiikka 1. YHTEISKUNTAFILOSOFIAN PERUSKÄSITTEITÄ Ihminen on Aristoteleen mukaan zoon politikoon, poliittinen ts. yhteiskunnallinen eläin Ihmiskunta koostuu erilaisista yhteiskunnista, jotka ovat maantieteellisesti jollakin alueella eläviä ihmisjoukkoja, kansoja tms. Yhteiskunnan jäsenet ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa, yhteiskunnalla on omat poliittiset ym. valtarakenteet, kulttuuri ja infrastruktuuri (alusrakenne, kuten tie-, tietoym. verkostot). Valtio ylläpitää tietyn alueen ihmisten, kansalaisten yhteiskuntajärjestystä. Yhteiskuntafilosofia on filosofian osa-alue, joka pohtii kysymystä hyvästä yhteiskunnasta, miksi on järkevää muodostaa yhteiskuntia, ja millainen on hyvä yhteiskunta (aiheina mm. yksilönvapaus, tasa-arvo, oikeudet ja velvollisuudet, valta, lait, rangaistukset, hyvinvointi, pysyvyys). Yhteiskuntafilosofian kysymykset ovat usein eettisiä, sillä niissä käsitellään yhteisöllisyyteen liittyviä moraalikysymyksiä. Utopiat ovat filosofien luomia malleja ihanneyhteiskunnista (esim. Thomas Moren Utopia, Platonin Valtio tai Karl Marxin kommunistinen yhteiskuntajärjestelmä). Sopimusteoriat ovat malleja toimivasta, oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, jossa ihmiset sitoutuvat tiettyihin sopimuksiin hyvän ja turvatun hallitsija-kansalainen ja
kansalainen-kansalainen suhteen takaamiseksi (tällaisia sopimusteoreetikkoja ovat olleet mm. Thomas Hobbes, John Locke, Jean-Jacques Rousseau tai John Rawls). Yhteiskuntafilosofian peruskäsite on oikeudenmukaisuus, johon kuuluvat mm. yksilön vapaus, tasa-arvo, hyvinvointi ja pysyvyys. Politiikka (kr. polis=kaupunki) voidaan määritellä laajasti yhteiskunnalliseksi päätöksenteoksi ja siihen liittyväksi toiminnaksi. Politiikkaa on siellä, missä on mahdollisuus tehdä valintoja ja ajaa omia etuja, jotka ovat mahdollisesti ristiriidassa toisten etujen kanssa. Nykyisin politiikka mielletään keskeisesti eri puolueiden pyrkimykseksi ajaa omia hyväksi katsomiaan periaatteita paremman yhteiskuntajärjestelmän kehittämiseksi ja turvaamiseksi. 2. UTOPIOITA JA IHANNEVALTIOITA Peruspyrkimyksenä luoda ihanteellinen yhteiskuntajärjestelmä. Platonin ihannevaltio: - Platonin tärkeimmässä teoksessa Valtio esitellään niin ideaoppi kuin valtio-oppikin. - Platonin mukaan ihminen jakautuu kolmeen osaan: 1) järki (pää), 2) tunteet (sydän) ja 3) halut (vatsa). - Näin muodostuvat kolme yhteiskuntaluokkaa: 1) hallitsijat (filosofikuninkaat, jotka käyttävät järkeään), 2) sotilaat (jotka rohkeasti puolustavat valtiota) ja 3) käsityöläiset ja maanviljelijät (jotka huolehtivat perustuotannosta). - Hallitsijan hyve on viisaus, sotilaan hyve rohkeus ja työläisen hyve kohtuus. - Sotilaat ja elinkeinonharjoittajat alistuvat johtajien tahtoon, jotka ovat pitkän filosofisen koulutuksen saaneita ja iältään yli 50-vuotiaita. - Yhteiskunta huolehtii hallitsijoiden ja sotilaiden kasvatuksesta, elinkeinonharjoittajat kasvatetaan kotona. - Platon näki demokratian ongelmaksi sen, että hallitsijoiksi pääsee taitamattomia ja pahojakin ihmisiä, jolloin oikeudenmukaisuus ei pääse toteutumaan yhteiskunnassa. - Platonin valtiossa toteutuu aristokratia, parhaiden ja viisaiden koulutettujen filosofien valta. - Timokratiassa hallitsevat sotilaat, oligarkiassa rikkaat, demokratiassa (joka on Platonin mukaan heikoin vaihtoehto) halujensa mukaan elävä kansa. - Platonin valtio on tietysti luotu vain vapaille miehille - naiset tai orjat ovat päätöksenteosta ja toiminnasta sivussa. Thomas Moren (1478-1535) Utopia: - Englannin kuningas Henrik VIII neuvonantaja ja lordikansleri, jonka kuningas mestautti valtiopetoksesta. - Utopia on saarivaltio, jossa vallitsee yhteisomistus. - Saarella on 54 kaupunkia, kaikki yksityiskodit ovat samanlaisia, lukkoja ei tarvita, taloissa on tasakatot, joka 10. vuosi vaihdetaan koteja, samanlaiset asut, 6 tuntinen työpäivä, kanoja hautovat hautomakoneet (!), suvaitsevaisuus, rikollisia ei laiteta vankilaan, vaan orjiksi jne. - More pyrki vaikuttamaan etenkin rangaistuskäytäntöön ja sen kohtuullistamiseen. - Utopia-teos ei ollut tunnettu Moren aikana, vaan vasta myöhemmin. Karl Marxin (1818-1883) kommunistinen ihanneyhteiskunta - Pääteoksia Kommunistinen manifesti (1848, yhdessä Engelsin kanssa) ja Pääoma
(1867). - Marx uskoi historiallisen kehityksen johtavan vääjäämättä kommunistiseen yhteiskuntaan (siis ei sinänsä utopia tai ihannevaltio). - Ihmiskunta kehittyy kohti tasa-arvoisempaa ja vapaampaa yhteiskuntaa dialektisen prosessin kautta. - Marx taisteli oikeutetusti 1800-luvun työläisten olojen parantamiseksi. - Yhteiskunnan alarakenne (työntekijät) on alistettu ylärakenteen (poliittinen järjestelmä, uskonto, hallitsijat jne.) valtaan. - Yhteiskuntaluokkien välillä vallitsee ristiriita, luokkataistelu. Yhteiskunta tulisi järjestää niin, ettei yhteiskuntaluokkia synny. - Kapitalismissa tehtaiden ym. ns. tuotantovälineiden omistajat hallitsevat ja rikastuvat, kun taas työntekijät joutuvat alistumaan heidän käskyvaltaansa. Työntekijä on siten "vieraantunut", hän myy työvoimaansa, mutta ei voi vaikuttaa työnsä ehtoihin, olosuhteisiin jne. - Olosuhteiden parantaminen saattaa vaatia vallankumousta, jossa tuotantovälineet sosialisoidaan ja työväenluokka nousee valtaan. - Päämääränä on kommunistinen yhteiskunta, jossa ei ole yksityisomaisuutta eikä siten luokkaeroja. - Marxin aatteita toteuttamaan lähti niin Lenin Neuvostoliitossa kuin Mao Kiinassa. 3. YHTEISKUNTASOPIMUS JA SOPIMUSTEORIAT Yhteiskuntasopimus pyrkii selittämään mikä yhteiskunta on, miksi se on olemassa ja millainen olisi oikeudenmukainen yhteiskunta. Thomas Hobbesin (1588-1679) Leviathan (1651, teoksen nimi tulee Jobin kirjan "merihirviöstä"). - Sopimusteorioissa viitataan käsitteeseen "luonnontila", jolla tarkoitetaan ihmisluontoa ja ihmisen toimintaa sen mukaan. Pyrkiikö ihminen luonnontilassa ts. vapaana esim. alistamaan kanssaihmisensä? - Hobbesin mukaan luonnontilassa kaikki ihmiset tappelevat ja sotivat kaikkia vastaan (pessimismiä). - Siksi H:n mukaan kansalaisten tulisi alistua lakien ja yksinvaltiaan (vrt. Leviathanhahmo) alaisuuteen. - Yksinvaltias, suvereeni hallitsija, takaa yksilöiden välisen turvallisuuden ja pysyvyyden tarvittaessa pakkovallalla. John Locken (1632-1704) liberalismi. - Teos: Tutkielma hallitusvallasta. - L. ei näe luonnontilaa niin negatiivisena kuin Hobbes (Locke viittaa esim. intiaaneihin). - L. korostaa ihmisyksilön vapautta ja oikeuksia. - Yksilöt ymmärtävät omistusoikeuden, vapauden, turvallisuuden jne. merkityksen, mutta silti ristiriitatilanteita varten tarvitaan yhteiskuntasopimus. - Yhteiskuntasopimus turvaa erityisesti yksilöiden omistusoikeuden. - Locken mukaan meillä on velvollisuus pyrkiä toteuttamaan halujamme ja pyrkimyksiämme, mutta emme saa loukata toisten yksilöiden vapautta pyrkiä omiin päämääriinsä. - Yhteiskuntasopimus on tasavertaisten yksilöiden välinen (ei hallitsijan ja kansalaisten,
kuten Hobbesilla). - L:n mukaan yksilöt päätyvät samaan lopputulokseen pohtiessaan hyvää yhteiskuntaa (etiikka on kuin matemattiikkaa -periaate). - Suvaitsevaisuus niin ajatuksen, sanan ja mielipiteen ilmaisussa tärkeää. Jean-Jacques Rousseau (1712-1778) ja luonnontila - Teos: Yhteiskuntasopimus (1762) - Ihminen on luonnostaan hyvä > "takaisin luontoon" -periaate. - Kiinnitti erityistä huomiota lapsen oikeuksiin (vaikka laittoikin omat lapsensa lastenorpokotiin). - Kulttuurin myötä ihminen on vieraantunut luonnontilastaan, omasta itsestään. - Yhteiskunnat kaupunkivaltioita,joissa olisi n. 10000 ihmistä (vrt. Geneve, Rousseaun kotikaupunki). - Suora demokratia, jossa jokainen edustaa itseään (ei hyväksynyt edustuksellista demokratiaa). - Ihmisyksilöllä on sekä yksityinen tahto, joka katsoo omaa etuaan, ja yhteistahto (yleistahto), joka seuraa koko yhteisön etua. Yhteistahto sisältää yksityiset tahdot ja on jonkinlainen kompromissi näistä. John Rawlsin (s. 1921) Oikeudenmukaisuusteoria (1971). - Lähtökohtana käytännöllisyys ja oikeudenmukaisuus. - Järkevät ihmiset, jotka eivät ennalta tiedä paikkaansa yhteiskunnassa, laativat yhteiskunnalliset pelisäännöt (Tietämättömyyden verho -käsite). - Koska emme tiedä paikkaamme yhteiskunnassa, pyrimme maksimoimaan myös heikoimpien kansalaisten osan (minimax- tai maximin-periaate). - Rawlsin teorian periaatteet: 1) Vapauden periaate: yksilön vapautta rajoittaa vain toisten yksilöiden yhtäläinen vapaus, 2) Eroperiaate: Taloudellinen oikeudenmukaisuus on tärkeämpää kuin taloudellinen tehokkuus, 3) Minimax-periaate: Huono-osaisimpien asema tulee olla keskeisesti esillä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. - Reilun pelin periaate: kaikille ihmisille tulee taata yhtäläiset mahdollisuudet edetä yhteiskunnassa rotuun, varallisuuteen jne. katsomatta. 4. OIKEUDENMUKAISUUDEN TEKIJÄT Hyvä yhteiskunta on oikeudenmukainen yhteiskunta. Neljä keskeisintä perustekijää ovat: vapaus, tasa-arvo, hyvinvointi ja pysyvyys. VAPAUS: - Negatiivinen vapaus on vapautta pakotteista ja rajoituksista, jotta jokainen voi toteuttaa omia pyrkimyksiään - toisen vapauksia ei siis tulisi rajoittaa. - Positiivinen vapaus pyrkii luomaan mahdollisuudet toteuttaa negatiivista vapautta, kyseessä ovat siis käytännön todelliset mahdollisuudet toteuttaa pyrkimyksiään. - Esim. suomalainen on negatiivisesti vapaa ostamaan tietyn tavaran, mutta onko hänellä positiivista vapautta ts. esimerkiksi työn tuoman tulon avulla hankkia kyseistä tavaraa. - Positiivinen vapaus tulis sosialismin mukaan turvata kaikille kansalaisille lisäämällä hyvinvointia. - Vapauteen kuuluu niin vapaus fyysiseen koskemattomuuteen, vapaus omaan omaisuuteen, sanan-, ajattelun, uskonnon- ja mielipiteen ilmaisun vapaus. TASA-ARVO:
- Yhteiskunnallinen tasa-arvo pyrkii takaamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan, työhön, virkoihin, nauttimaan yhteiskunnallisista palveluista ja eduista jne. - Henkilön sukupuoli, rotu ja ihonväri, ikä, seksuaalinen suuntautuneisuus tai esimerkiksi vammaisuus ei saa asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan. HYVINVOINTI: - Distributiivinen eli jaotteleva oikeudenmukaisuus keskittyy hyvän jakamiseen oikeudenmukaisesti. Henkilö, joka on esim. panostanut lottoporukassa enemmän rahaa, tulee oikeutetusti saamaan voittopotista suhteessa panostamaansa määrään nähden isomman potin kuin toiset osakkaat. - Retributiivinen eli hyvittävä/korjaava oikeudenmukaisuus, jossa esim. kaupassa petetyn henkilön tulee saada vastaava korvaus/hyvitys petetyksi tulemisesta. - Hyvinvointi on käsitteenä monimerkityksinen. Yleensä sillä tarkoitetaan hyvää elämänlaatua, joka länsimaissa nähdään riippuvan elatuksesta ja siten palkasta. - Yhteiskunnan tulisi taata jokaisella tasavertainen mahdollisuus hyvinvoinnin tavoittelemiseen (esim. ilmainen perusopetus > mahdollisuus edetä jatko-opintoihin). - Hyvinvointiyhteiskunnassa pidetään huoli myös työttömistä, köyhistä, sairaista ja vanhuksista (vrt. Rawlsin periaatteet). - Velvollisuus rakentaa työllä yhteiskuntaa, toisaalta työttömyyden sattuessa oikeus työttömyyskorvaukseen. PYSYVYYS: - Yhteiskunnan tulee järjestelyillään taata olosuhteiden säilyminen. - Oikeusvaltiossa lait määrittelevät perusoikeudet ja velvollisuudet. - Yhteiskunta pyrkii suojaamaan hyvinvoinnin sotaa, sairauksia, lamaa ym. uhkia vastaan. 5. VALTA Valta on yleisinhimillinen piirre ihmisten välisissä suhteissa (perheessä, suvussa, työpaikoilla, valtiossa jne.). Valtaan liittyy aina suhde: vallankäyttäjä - vallankäytön kohde. Valta on näkyvää tai näkymätöntä (ns. harmaata valtaa esim. vähemmistöjen syrjintä, taloudellinen valta). Valta on legitiimiä, kun se koetaan oikeutetuksi ja illegitiimiä epäoikeutetuksi koettuna. Illegitiimiä valtaa pidetään yllä esim. pakkokeinoin ja asein (diktatuurit). Auktorisoidulla vallankäyttäjällä on lupa hallita. Max Weberin vallan oikeutuksen eli auktoriteetin lajit: 1) Traditioon perustuva auktoriteetti - valta on perittyä ns. kuninkaavaltaa - konservatiivista 2) Karismaan perustuva auktoriteetti - henkilön ominaisuuksiin perustuva, ansaittu valta - tyypillistä nykyiselle median aikakaudelle 3) Legaalis-traditionaalinen auktoriteetti - lailliseen oikeuttamiseen perustuva - korostaa järkiperäistä lainsäädäntöä (oikeuslaitosta) - nojautuu säädöksiin ja normeihin, ei henkilöihin
Valtio ylläpitää tiettyjä arvoja ja voi siis mahdollisesti syrjiä toisia arvoja. Liberalistisessa järjestelmässä kansalaisilla on oikeus kansalaistottelemattomuuteen, mikäli vallanpitäjä on esim. epäoikeudenmukainen. Moniarvoisessa yhteiskunnassa syntyy helposti ristiriitatilanteita eri arvojen välille (vrt. turkistarhaajat vs. eläintensuojelijat). 6. VALTIO Varhaisimpia valtioita: muinainen Egypti ja Mesopotamia (valtion tuntomerkkeinä: hallitsija, virkamiehet, lait, sotajoukot). Imperiumeja eli suurvaltoja: muinaiset Assyyria, Babylonia, Aleksanteri Suuren Kreikka tai viime aikoina esim. Neuvostoliitto. Antiikin Kreikkaan kuuluivat itsenäiset kaupunkivaltiot. Nationalismi eli kansallisuusaate synnytti kansallisvaltioita 1800-luvulla. Nykyvaltioissa tavataan hyvin laaja kirjo erilaisia poliittisia päämääriä ja pyrkimyksiä. - vrt. esim. suomalainen demokraattinen monipuoluejärjestelmä ja Pohjois-Korean kommunistinen diktatuuri (läntisestä näkökulmasta katsottuna). Valtion tehtävä on taata oikeudenmukaisuuden toteutuminen. - Järjestää yhteiskunnan olosuhteet niin, että kansalaisen yksilön vapaus, tasa-arvoinen kohtelu, hyvinvointi ja suoja on taattu. - Valtion politiikan ei saa loukata ihmisoikeuksia (vrt. YK:n ihmisoikeuksien julistus, 1948). Valtio käyttää sekä virkavaltaa että pakkovaltaa. - Virkavaltaa (byrokratiaa) eli ylläpidetään yhteiskunnan sääntöjä ja toimitaan niiden mukaan. - Nämä säännöt ja normit ylläpitävät tiettyjä arvoja > yhteiskunnan pysyvyys säilyy. - Tarvittaessa valtiolla on oikeus turvautua pakkovaltaan ts. myös väkivaltaan (poliisi, puolustusvoimat). - Oikeusvaltioissa valtion pakkovaltakoneisto on kansan valvonnassa (toisinaan esim. armeija kaappaa vallan). - Taatakseen valtion ja kansalaisten turvallisuuden valtioilla voi olla esim. tiedustelupalveluita tai salainen poliisi (CIA, KGB), tai salaisia sotilaallisia strategioita ja tuotekehittelyä. - Oikeutetun sodan teorian (Augustinus) mukaan sota on oikeutettua kun 1) sotaa käy esivalta, 2) se on puolustussotaa, 3) pyrkimyksenä on rauhan palauttaminen ja 4) se ei kohdistu siviiliväestöön. Valtiot ovat olleet usein tiettyyn maailmankatsomukseen sidottuja: esim. uskontoon (luterilainen ortodoksia 1600-luvulla) tai ideologiaan (Neuvostoliiton marxismileninismi). Valtio voi pyrkiä ylläpitämään sensuuria, jolloin tietyt vallanpitäjän arvomaailman vastaiset näkemykset kielletään ja tukahdutetaan (vrt. islamilainen fundamentalismi). 7. POLITIIKKA Politiikka (kr. polis=kaupunki(valtio)) on yhteisten asioiden hoitamista. Politiikkaan kuuluu niin vallan tavoittelu kuin oman ryhmän etujen ja arvojen ajaminen. Erilaisia poliittisia aatesuuntauksia on valtavasti aina suurten eduskuntapuolueiden
kannattamista ideologioista pieniin vaihtoehtoliikkeisiin. KONSERVATISMI pyrkii säilyttämään vanhoja olemassaolevia rakenteita. - sanaa käytetään usein vanhoillisuudesta negatiivisessa merkityksessä, mutta sinänsä konservatismi ei ole hyvää tai huonoa. Itse harjoitettu politiikka on ratkaisevassa roolissa. LIBERALISMI syntyi valistusaikana ajamaan yksilön vapauksia, tasa-arvoa ja moniarvoisuutta samaan aikaan syntyvää eurooppalaista konservatismia vastaan. - keskeistä omien pyrkimysten toteuttaminen ja oikeus oman työn kautta omaan omaisuuteen. SOSIALISMI pitää taloudellista tasa-arvoa ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta tärkeämpänä kuin yksilön vapautta ja yksityisomistusta. - Marxin aatteet yhdistettyinä Leninin toimintaan synnytti vallankumouksen ja Neuvostoliiton. - sosialismin muotoja on nähtävissä sosiaalidemokratiasta kommunismiin. MUITA: anarkismi (vaatii täydellistä vapautta, joka valtion poistamista), fasismi (korostaa yhteiskunnallista yhtenäisyyttä, vallan keskittämistä ja kansallisuusaatetta). Politiikassa tehdään päätöksiä erilaisista koko kansaa koskevista asioista: - Turvallisuuspolitiikka - Ulkopolitiikka - Koulutuspolitiikka - Talouspolitiikka - Sosiaalipolitiikka