1 MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 18.11.2011
Tehtävä 1 2 Tapauksessa jouduttiin soveltamaan PK 21 luvun palautusvastuusäännöksiä (PK 21:6, 6a ja 7). Koska perittävän velkojen maksuun tarvittiin vain osa osituksen ja jaon kohteena olleesta P:n omaisuudesta siis 20 000 euroa pesänselvittäjän tuli tyytyä tämän summan takaisin perintään. Hänen siis piti koettaa saada osakkailta ja mahdollisesti myös legaatinsaaja K:lta takaisin yhteensä 20 000 euroa. Osituksen ja jaon täydelliseen peräyttämiseen ei ollut aihetta. Kohta a) Määritettäessä osakkaiden ja legataarien vastuuosuuksia kannattaa lähtökohdaksi ottaa aina se, miten jäämistön eri jakotoimet olisi suoritettu, mikäli tietty ilmaantunut velka olisi jo alun perin otettu huomioon. Ositus, perinnönjako ja legaattien täyttämisratkaisut pitää siis ikään kuin jälkikäteen korjata sisällöiltään asianmukaisiksi. Tässä tapauksessa 20 000 euron velan huomioon ottaminen olisi merkinnyt sitä, että P:n netto-omaisuusmäärä olisi vähentynyt 80 000 euroon. Tällöin leski L:lle ei olisi annettu lainkaan tasinkoa. Legaatit (10 000 + 20 000 euroa) olisi sen sijaan toteutettu sellaisinaan, sillä ne eivät olisi nytkään loukanneet rintaperillisten lakiosaoikeutta. Perillisten A, B ja C jaettavaksi olisi tässä tilanteessa jäänyt 50 000 euroa, josta kukin heistä olisi saanut kolmanneksen, 16 667 euroa. Vertaamalla näitä lukuja osituksessa ja jaossa toteutuneisiin saadaankin osakkaiden vastuuosuudet: L = 10 000 (10 000 0) sekä A, B ja C kukin 3 333 euroa (20 000 16 667). Jokainen siis palauttaa sen, minkä hän on saanut jaossa tai osituksessa liikaa (PK 21:6a.1). Lopputulos, jossa legaatinsaajat eivät joudu palauttamaan mitään, vastaa myös PK 21:7:ssä säädettyä. Tämän lainkohdan mukaanhan legataarille syntyy palautusvelvollisuus vain siltä osin, kuin hänelle annettua omaisuutta tarvitaan velan katteeksi, eli legataarin vastuu on toissijaista. Huomattakoon, että PK 21:7:n mukainen toissijaisuus koskee myös A:n legaattisaantoa, siis hänelle perintöosan lisäksi tullutta 20 000 euroa. Osa opiskelijoista oli ansiokkaasti huomannut, että nyt ilmaantunut P:n velka saattoi hyvin täyttää AL 93 :n mukaisen vastiketunnusmerkistön. Kysehän oli rikosperusteisesta vahingonkorvausvastuusta. Jos leski vetoaisi menestyksekkäästi vastikeperusteeseen, lopputulokseksi tulisi, että velka ei pienentäisikään leskelle lain mukaan kuuluvan tasingon määrää. Tästä taas seuraisi, ettei lesken voitaisi katsoa saaneen osituksessa lainkaan liikaa tasinkoa, jolloin hänen vastuuosuudekseen tulisi 0. Palautusvastuu jäisi yksin perillisten harteille; kukin heistä joutuisi palauttamaan pesään 6 666 euroa. En edellyttänyt tämän vastikemahdollisuuden tarkastelua. Kohta b) Jos joku osakkaista ei kykene täyttämään palautusvelvollisuuttaan, joutuvat toiset suorittamaan hänen osuutensa. Näin liikaa suorittanut saa sitten myöhemmin periä takaisin tämän osuuden varsinaiselta maksuvelvolliselta (PK 21:6a.2-3). Tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että C joutuisi A:n ja B:n osoittautuessa maksukyvyttömäksi palauttamaan pesään 10 000 euroa. Lopputulos olisi kuitenkin ongelmallinen C:n lakiosaoikeuden kannalta. C:n lakiosa on nyt (olettaen, että vastikesäännöstä ei sovelleta) 13 333 euroa (80 000 x 1/3 x ½). Pidänkin mahdollisena sitä tulkintaa, että kuvatussa tilanteessa C:n palautusvastuu rajoittuisi lakiosan ylittävään osaan eli 6 667 euroon ja loput 3 333 euroa jäisivät legataari K:n suoritettaviksi. Lesken vastuulle ei A:n ja B:n osuuden täyttäminen sitä vastoin voi langeta, sillä hänen oletetaan jo palauttaneen kaiken osituksensa saamansa omaisuuden (10 000 euroa). Kohta c) Osakkaat ovat palautettavasta määrässä solidaarisessa vastuussa (PK 21:6.2:n 2-kohta; yhteisvastuullisesti ). Tämä tarkoittaa yleisen juridisen kielenkäytön mukaisesti sitä, että pesänselvittäjä voi velkoa kultakin heistä periaatteessa koko velan määrää, eikä hänen tarvitse yrittääkään ensin periä palautuksia tasaisesti. Yli oman osuutensa palauttanut saa toki nytkin regressioikeuden osakaskumppaneitaan kohtaan. Solidaarista vastuuta koskee kuitenkin se rajoitus, että osakasta ei voida koskaan velvoittaa palauttamaan enempää kuin mitä hän on jaossa tai osituksessa saanut (PK 21:6.3). Näin pesänselvittäjä voisi vaatia A:lta, B:ltä ja C:ltä kultakin 20 000 euroa, kun taas leski L:ltä ei voida missään tapauksessa velkoa 10 000 euroa enempää.
3 Lesken asemaa koskeva huomautus. Osa opiskelijoista lähti siitä, että koska leski ei enää osituksen toimittamisen jälkeen ole pesän osakas, häneen ei voida soveltaa PK 21:6:ssa ja 21:6a:ssa olevia osakkaisiin suunnattuja säännöksiä. Johtopäätös on kuitenkin väärä. Ajateltaessa säännöksiä kokonaisuutena on selvää, että niiden täytyy soveltua myös osituksessa tasinkoa saaneeseen leskeen. Muutenhan päädyttäisiin siihen järjestelmän perusajatusten kannalta täysin mahdottomaan tulokseen, ettei leskeltä voitaisi koskaan vaatia esim. PK 21:6:n perusteella yhtään mitään. Ilmaisun osakas täytyykin nyt ymmärtää viittaavan henkilöön, joka jakoa tai ositusta toimitettaessa oli pesän osakas. Kurssikirjallisuus: Tapaukseen liittyviä asioita käsitellään teoksessa Aarnio Kangas, Perhevarallisuusoikeus s. 370 374. Tehtävä 2, prof. Kangas selvittää arvostelua tarvittaessa vastaanotollaan. Tehtävä 3 Ks. Perhevarallisuusoikeus s. 261-274 ja 278 sekä Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta ja Perintökaari 8 luku. Verotuksen osalta Perintöverokirja s. 57 ja perintöverolaki erit. 1 ja 11. A ja B olivat avopari, joilla ei ollut lapsia. He olivat asuneet yhdessä vuodesta 1993. Näin ollen oli sinänsä selvää, että heihin sovellettaisiin 1.4.2011 voimaan tullutta lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta viiden vuoden yhteisasumisen perusteella, sillä lain soveltaminen on taannehtivaa. Kyseinen avoliittolaki koskee tilanteita, joissa avoliitto päättyy joko avoeroon tai avopuolison kuolemaan, ja nyt liitto päättyi avopuolison kuolemaan. Lain mukaan avopuolisolla ei ole perintöoikeutta eikä muutenkaan perintökaaren mukaisia lesken suojasäännösten mukaisia oikeuksia. Avoliittolain mukaan avopuolisolla on kuitenkin oikeus hyvitykseen yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta. Lisäksi avoliiton purkautuessa kuolemaan, avoleskellä on voi olla oikeus perintökaaren 8 luvun 2 :n mukaiseen avustukseen kuolinpesästä. B voi esittää vaatimuksia avoliittolain perusteella ja toisaalta vaatia avustusta A:n kuolinpesästä perintökaaren perusteella, jonka ainoana osakkaana on käytännössä testamentinsaaja, koska testamentti on lainvoimainen. Käytännössä kaikki omaisuus näyttää A:n ja B:n suhteessa olleen A:n omaisuutta. B sai 25 000 euroa testamentilla. B:n toive jäädä asumaan A:n omistamaan omakotitaloon (yhteiseen kotiin). Perintökaaren 8:2:n perusteella kuolleen puolison kuolinpesästä voidaan antaa avustuksena esim. käyttöoikeus omaisuuteen kuten asuntoon, jonka kuollut avopuoliso omisti. B:n on vaadittava tätä avustusta viimeistään A:n kuolinpesän perinnönjaossa testamentinsaajalta. Tämän vuoksi B voi saada määrätyksi A:n kuolinpesään sekä pesänselvittäjän että pesänjakajan. Tällaisella avustuksella eli nyt asumisoikeudella voidaan loukata testamentinsaajan oikeutta. Kun A oli selvästi varakkaampi eikä B:llä käytännössä ole varoja asumistason ylläpitoon pitkäaikaisen avoliiton päätyttyä A:n kuolemaan, avustuksen edellytykset voisivat hyvinkin olla käsillä. Pistehyvityksen sai vaikka päätyi toiseen lopputulokseen, eli että B ei voisi saada avustuksena asumisoikeutta asuntoon, vaan hän saa jo riittävästi testamentilla (ja mahd. hyvityksenä). Tärkeintä oli PK:n avustussäännöstön ja B:n toimintavelvollisuuden relevantti selostaminen ja arviointi. Osa vastaajista olisi soveltanut analogisesti PK 3:1a:n mukaista lesken oikeutta asua kuolinpesän asunnossa myös avopuolisoon. Tällainen ei ole lain mukaan mahdollista edes kohtuusyistä, joita jotkut ehdottivat perusteeksi, sillä tämä säännös koskee vain avioliiton leskeä. B:n vaatimus A:n vapaa-ajan asuntoon laittamista kustannuksista ja työstä B on käyttänyt kaikki liikenevät varat A:n vapaa-ajan asunnon kunnostamiseen ja toisaalta hän on työskennellyt sen eteen varsin merkittävän määrän (1 000 h). Nyt vapaa-ajan asunto on kuitenkin men-
4 nyt käytännössä testamentinsaajalle. B on näin avoliiton aikana avoliittolain 8 :n mukaisesti panostanut yhteiseen talouteen työtä A:n omistaman omaisuuden hyväksi ja sijoittanut varoja A:n omaisuuteen vapaa-ajan asunnon suhteen. Koska B on selvästi ollut vähävaraisempi, on hänen panos ollut varsi selvästi epätasapainossa A:n panoksiin. B voikin vaatia sanotuilla perusteilla avoliittolain mukaista hyvitystä A:n kuolinpesältä. Käytännössä hän voi vaatia vapaa-ajan asuntoon laittamia korjauskustannuksia (45 000 ) ja toisaalta jotain hyvitystä tehdystä työstä. Se, minkä summan B lopulta saisi esim. työstä, ei ollut pistehyvityksen suhteen relevanttia. Tärkeintä oli, että ymmärsi B:n oikeuden suhteessa A:n kuolinpesään/testamentinsaajaan avoliittolain perusteella. Hyvitystä on vaadittava omaisuuden erottelussa, tai erottelun jälkeen 6 kk:ssa on nostettava kanne. Joka tapauksessa oikeus hyvitykseen vanhentuu 3 vuodessa A:n kuolemasta, joten B:n on toimittava sanottujen määräaikojen puitteissa mainituissa menettelyissä. Tehtävässä kysyttiin nimenomaan sitä, miten asia voisi lain mukaan ratketa. Jotkut vastasivat, että B voisi vaatia yleisen siviilioikeudellisten oppien mukaan perusteettoman edun palautusta. Tämä sinänsä saattaisi olla mahdollista, mutta nyt kysyttiin lain mukaisia mahdollisuuksia, joihin yleinen perusteettoman edun palautus ei kuulu. Tällaisestakin vastauksesta annettiin kuitenkin osittainen pistehyvitys. Verotus B maksaa saamastaan 25 000 euron testamenttiperinnöstä veroa II perintöveroluokan mukaan, koska avopuolisoilla ei ollut lasta eikä he olleet aikaisemmin naimisissa. Mahdollinen avustus kuolinpesästä kuuluu I perintöveroluokkaan PerVL 11 :n perusteella. Avustuksena voisi saada myös omistusoikeuden asuntoon tai puhdasta rahaa, joka olisi siten I veroluokan mukaan verotettavaa. Usealla vastaajalla oli vaikeuksia hahmottaa, että lapseton avopuoliso kuuluu testamentin osalta II perintöveroluokkaan, eikä tällainen avopuoliso saa puolisovähennystäkään. Testamentti ja avustus siis verotettaisiin eri veroluokissa tässä tapauksessa. B:lle mahdollisesti maksettava hyvitys ei ole perintöveron alaista. Hyvityksessähän B vain saa ns. omansa takaisin. Tätä hyvityksen veronalaisuutta ei myöskään edellytetty, koska sitä ei siis verotettu, joskin hyvityksen veronalaisuutta pohtimalla saattoi paikata vastauksen puutteita verotusosion osalta. Tehtävä 4 Ks. Pertti Välimäki Holhoustoimen pääpiirteet, s. 73-75, 91-105 ja 133-135. Edunvalvojien on hoidettava päämiehen omaisuutta tunnollisesti ja päämiehen etua edistäen (HolTL 37 ). Kenenkään muun etua ei tule ottaa huomioon tätä yleistä holhousoikeudellista periaatetta toteutettaessa. Holhoustoimilaissa on erikseen annettu tarkentavia säännöksiä omaisuuden hoitamisesta. Näiden säännösten mukaan mm, sellainen omaisuus, jota päämies ei tarvitse asumiseen tai elatukseensa on sijoitettava turvaavalla tavalla ja pääomalle on saatava kohtuullinen tuotto (HolTL 39 ). Kun A on alaikäinen ja hänen edunvalvojinaan toimivat omat vanhemmat, vanhempien vastuulla on A:n asuminen ja elatus. Näin ollen A:n saama perintö on kokonaisuudessaan sanotun sijoitusvelvollisuuden alainen. B ja C ovat sinänsä toimineet velvollisuuksiensa mukaan sijoittaessaan A:n varoja. Julkisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopapereiden hankintaan ei tarvita holhousviranomaisen (maistraatti) lupaa (HolTL 34 13c-kohta). Sama koskee Suomessa markkinoitavia sijoitusrahastoosuuksia. Tapauksessa ei ollut merkitystä sillä, vaikka arvioikin sijoitusrahasto-osuudet hankituksi suoraan ulkomailta, kunhan osasi niihin liittyvän lupamenettelyn oikeusvaikutukset. Vaikka holhousoikeudellista hankinta- ja myyntilupaa ei edellytetä, omaisuutta on hoidettava mainitun pääsäännön mukaisesti. Tapauksessa tuli pohtia sitä, onko tehtävässä todettu pörssiin sijoittaminen ollut pääoman turvaava sijoitustapa taaten samalla myös kohtuullisen tuoton A:n varoille. Tämän osalta voidaan todeta, että tar-
5 koitus edunvalvojilla on ollut vilpitön, mutta tappioiden kertyessä ja lisääntyessä heidän olisi tullut ymmärtää, että riski pääoman menetyksestä tai ainakin sen supistumisesta on hyvin todennäköistä. Varsinkin kun sijoitustoiminnasta aiheutui kuluja, olisi tuoton täytynyt olla entistä parempi, jotta toimintaa olisi voinut pitää päämiehen edun mukaisena. Osakesijoittaminen oli siten muuttunut ennen varojen merkittävää supistumista selvästi pääoman riskeeraavaksi ja tuottamattomaksi. Tämä on holhoustoimilain vastaista omaisuuden hoitamista. Sijoitustoiminta olisi siten täytynyt keskeyttää, kun se muuttui lain vastaiseksi. 5 000 euron loppupääoman sijoitus korkeariskisiin kohteisiin on selvästi holhoustoimilain vastaista sijoitustoimintaa, joten sen osalta tarkempaa pohdintaa ei tarvita. 50 000 euron pääoman menetystä voi pitää edunvalvojien holhoustoimilain vastaisen menettelyn seurauksena. Pistehyvityksen saamiseksi oli tärkeää tuoda esiin nimenomaan holhoustoimilain mukainen varojen sijoitusvelvollisuus turvalliseen kohteeseen ja kohtuullisen tuoton vaatimus ja sen pohtiminen tapahtuman kuvaukseen. Lopputuloksella ei ollut tapauksessa keskeistä merkitystä arvostelussa, kunhan lopputulos on oikeudellisesti perusteltavissa ja perustelut oli kirjoitettu vastaukseen selvästi. Näin ollen saattoi myös pätevästi päätyä siihen lopputulokseen, että sijoitustoiminta oli ainakin osittain perusteltavissa, esim. jos osakekurssit olivat syöksyneet odottamattomasta syystä ennennäkemättömällä tavalla myös vakavaraisten ja hyvämaineisten yhtiöiden osakkeiden osalta. Näin ollen tehtävässä saattoi päätyä pätevästi siihen tulokseen, että holhoustoimilain vastaisena vahinkoa on aiheutunut esimerkiksi vain osa osakesijoitusten tappioista (esim. 20 000 euroa). Holhoustoimilain 34 :n mukaan sopimuksen tekeminen kommandiittiyhtiön perustamisesta taikka tällaiseen yhtiöön liittymisestä edellyttää holhousviranomaisen lupaa. Näin ollen rahojen sijoittaminen ravintolabisnekseen olisi edellyttänyt lupaa. Mikäli oikeustoimi ei ole edellyttänyt holhousviranomaisen lupaa, tehty oikeustoimi on pätevä. Osakeja sijoitusrahastokaupat ovat siten päteviä oikeustoimia. Kun kommandiittiyhtiöön sijoittaminen olisi tarvinnut luvan, eikä sitä ole haettu, aiheutuu siitä suoraan lain nojalla oikeustoimen pätemättömyys. A voisikin vain vedota pätemättömyyteen saadakseen rahat kommandiittiyhtiöön sijoittamisesta takaisin. Kun - kuten tavallista - rahat on menetetty, pätemättömyydestä ei käytännössä ole hyötyä. Tämän jälkeen on pohdittava vahingonkorvausvastuuta, joka ratkeaa seuraavasti. Holhoustoimilain mukaan edunvalvoja on velvollinen korvaamaan päämiehelleen holhoustoimilain vastaisesta menettelystä aiheuttaman vahingon (HolTL 45 ). Korvausvastuu syntyy tahallisesta ja huolimattomasta toiminnasta ja merkille pantavaa on, että vastuu ei edellytä törkeää huolimattomuutta. Holhoustoimilain mukainen korvausvastuu pitää sisällään myös hyvityksen varallisuusvahingosta eli taloudellisesta vahingosta, joten vastuu on erittäin laaja. Kun B ja C edunvalvojina ovat aiheuttaneet päämiehelleen taloudellista vahinkoa toiminnallaan, jota voidaan pitää vähintään tuottamuksellisena, vastaavat he tästä A:lle. Heidän keskinäistä vastuuta korvauksesta ei ollut tarpeen pohtia, sillä A voisi esittää vaatimuksensa kumpaakin vastaan. Koska päätöstiliä ei tapauksessa ole annettu (vain vuositilit annettiin viivästyneenä), korvausvastuu vanhentuu kolmessa vuodessa siitä, kun päämies havaitsi, tai hänen tuli havaita, vastuun perusteena olevan seikan (HolTL 61 ). Korvausvastuu vanhentuu kuitenkin aikaisintaan kolmessa vuodessa siitä, kun päämies tuli täysi-ikäiseksi. Kun A on vasta tullut täysikäiseksi, niin tämä täysikäistyminen on aikaisin hetki, josta korvausvastuun vanhentuminen (3 v.) voi alkaa. Näin ollen A:lla on tapauksessa hyvin aikaa vaatia korvausta edunvalvojiltaan, eikä vanhentumisväitteellä ole mitään pohjaa. Jos mainittua varojen sijoitussääntelyä ja sitä koskevaa soveltamista ei esittänyt vastauksessaan, pistehyvitystä ei saanut. Toisaalta vahingonkorvausvelvollisuutta ja sen vanhentumista oli selostettava todetuin tavoin niin, että korvausvelvollisuuden perusteet tulevat ilmi ja kolmen vuoden vanhentumisaika ja sen alkaminen todetaan yksiselitteisesti. Mitkään yleiset toteamukset tyyliin varojen hoito on ollut huolimatonta, ja lain vastaista tai korvausvastuu syntyy ja sitä on edelleen mahdollisuus vaatia eivät ole oikeudellisesti perusteltu vastaus ja tehtävän faktojen oikeudellista soveltamista. Lisäksi oli syytä huomata, että tehtävässä ei kysytty valvontaviranomaisen (eli maistraatin) mahdollista vastuuta valvonnan pettämisestä, joten sitä pohtimalla ei voinut saada pistehyvitystä.
1 PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 18.11.2011 Ohjeita: - Pakollisen perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssin suorittaneet vastaavat tehtäviin 1-4. - Peruskurssista saadut hyvityspisteet ja sen suoritusaika sekä kurssin pitäjä ilmoitetaan tehtävän KOLME (3) vastauspaperissa esim. nimen yhteydessä. - Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista. - Nimettömiä vastauksia ei oteta huomioon. Opiskelijanumero on merkittävä nimen yhteyteen. - Vastaustila on yksi sivu. Ylimenevää osaa ei lueta eikä vastausta, jossa rivien väliin on kirjoitettu enemmän kuin yksi vastausrivi, arvostella lainkaan. - Vastaus on kirjoitettava selvällä käsialalla. - Jokainen vastaus on kirjoitettava erilliselle arkille. - Tentti on lakikirjatentti. TULOKSET yksityisoikeuden laitoksella ja aineen internet-sivuilla 8.12.2011 klo. 11.00. 1. Yrittäjä P kuoli 3.3.2010 jättäen jälkeensä leski L:n ja puolisoiden kolme yhteistä lasta (A, B ja C). Omaisuutta P:llä oli kuolinhetkellä velkojen vähentämisen jälkeen 100 000 euroa, ja L:llä oli sitä 80 000 euroa. Näihin varoihin ei sisältynyt asuntoa, ja puolisoilla oli avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. P oli tehnyt seuraavan pätevän testamentin: Omaisuudestani annettakoon päältäpäin rahana A:lle 20 000 euroa ja kummilapselleni K:lle 10 000 euroa. Loput varat jaettakoon tasan perillisteni kesken. Osakkaat selvittivät pesän, toimittivat osituksen ja perinnönjaon sekä toteuttivat P:n testamentin. L:lle annettiin osituksessa tasinkoa 10 000 euroa, minkä jälkeen A ja K saivat heille testamentissa määrätyt rahasummat. Lopun omaisuuden (60 000 euroa) jakoivat A, B ja C tasan (20 000 euroa kullekin). Ositus- ja perinnönjakokirjat allekirjoitettiin kesäkuussa 2010. Tämän vuoden alkupuolella selvisi, että P oli vähän ennen kuolemaansa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, josta oli aiheutunut V:lle 20 000 euron suuruinen vahinko. Kun perilliset pysyivät V:n vaatimuksista huolimatta passiivisina, tuomioistuin määräsi V:n hakemuksesta P:n kuolinpesään pesänselvittäjäksi asianajaja X:n. X on nyt tullut luoksesi pyytämään neuvoja. Hän pitää selvänä, että V:llä on oikeus vaatimaansa 20 000 euron suoritukseen ja että tätä varten tarvittava omaisuusmäärä pitää periä P:n perillisiltä, leskeltä ja ehkä myös testamentinsaaja K:lta. Epätietoisuutta aiheuttavat sen sijaan seuraavat kysymykset: a) X koettaa ensi sijassa periä kultakin palautusvelvolliselta juuri hänen oikean osuutensa niin, ettei saajien kesken jää keskinäisiä velkasuhteita. Millaisia vaatimuksia hänen pitäisi näin ollen esittää, siis kuinka paljon vaatia itse kultakin?
2 b) X kertoo kuulleensa, että yhteistä liiketoimintaa harjoittavat A ja B ovat taloudellisissa vaikeuksissa. On siis mahdollista, että heiltä ei saada perityksi yhtään mitään. Jos näin käy, miten tämä vaikuttaa toisten palautusvelvollisten vastuisiin? c) X haluaa varautua siihenkin, että suoritusten periminen tasaisesti kaikilta palautusvelvollisilta käy liian työlääksi. Hän kysyy tätä varten, voiko hän niin tahtoessaan vaatia koko 20 000 euron suoritusta suoraan yhdeltä osakkaalta, esimerkiksi leski L:ltä tai lapsi C:ltä. Anna X:lle hänen kaipaamansa neuvot. 2. A ja B elivät avoliitossa ja saivat lapsen C tammikuussa 2010. A tunnusti isyytensä lastenvalvojalle helmikuussa. B halusi olla C:n huoltaja yksin, minkä vuoksi A ja B eivät päässeet C:n huollosta sopimukseen. A:n kanteesta käräjäoikeus määräsi C:n keväällä 2011 A:n ja B:n yhteishuoltoon. Pian tämän jälkeen B kertoi A:lle, ettei tämä ollut C:n biologinen isä. A vaati nostamassaan kanteessa isyyden kumoamista. Käräjäoikeus kumosi syyskuussa 2011 A:n isyyden. a) Mikä vaikutus isyyden kumoamisella on C:n huoltoa koskevaan ratkaisuun? b) Jos A:n isyys olisi perustunut isyysolettamaan ja hänen isyytensä olisi kumottu tuomioistuimen ratkaisulla, tulisiko tilannetta arvioitava samalla tavalla? c) Jos A:n isyys olisi kumoutunut sen vuoksi, että toinen mies olisi tunnustanut isyytensä ja A olisi sen hyväksynyt, tulisiko tilannetta arvioida samalla tavalla? d) Jos A ja B olisivat sopineet lapsen huollosta ja sosiaalitoimi olisi vahvistanut sopimuksen ja A:n isyys olisi sittemmin kumottu, tulisiko tilannetta arvioida samalla tavalla? 3. Henkilöt A ja B olivat asuneet yhdessä vuodesta 1993 lähtien. He eivät olleet koskaan avioliitossa keskenään tai kenenkään muunkaan kanssa. Itse he määrittelivät itsensä avopariksi, joka ei halunnut mennä naimisiin. Heillä ei ollut lapsia. A kuoli 10.9.2011. A oli tehnyt v. 2002 testamentin, jonka mukaan B sai 25 000 euroa rahaa ja kaikki muu omaisuus menisi veljen pojalle X:lle. B ei tiennyt tästä testamentista mitään. Testamentti on nyt lainvoimainen eikä sen suhteen vallitse epäselvyyttä. A ja B asuivat Helsingissä A:n omistamassa omakotitalossa. A omisti Espoon saaristossa myös hienon vapaa-ajan asunnon tontteineen, jonka A oli saanut vanhemmiltaan perintönä v. 1999. A:lta jäi arvo-osuuksia ja rahaa n. 200 000 euron arvosta. Vapaa-ajan kiinteistöllä oli tehty mittava saneeraus vuosina 2008-2009. Käytännössä suuren osan saneeraustöistä teki B ja hän myös maksoi suurimman osan tarvikkeista ja tarvitusta ulkopuolisesta työvoimasta. B kertoo käyttäneensä ainakin 1 000 tuntia saneeraustöissä ja maksaneensa kustannuksia n. 45 000 euron verran. A:n ja B:n oli
3 tarkoitus muuttaa vapaa-ajan asunnolle, kun A jäisi eläkkeelle 2012. Muutoin A:n ja B:n taloudenpito oli varsin tavanomaista, ja kumpikin vastasi yhteisistä hankinnoista kykynsä mukaan. B kertoo sinulle, että hän käytti käytännössä kaikki liikenevät varansa vapaa-ajan asunnon saneeraukseen, koska hänkin halusi muuttaa sinne A:n jäädessä eläkkeelle. B:llä ei ole nyt juuri muuta omaisuutta kuin testamentilla saatu 25 000 euroa, eikä hänen eläkkeensä riitä mitenkään edes kohtuullisen asunnon vuokraamiseen Helsingistä. B haluaisi jäädä asumaan omakotitaloon ja toisaalta hän haluaisi vapaa-ajan asuntoon laittamansa työtunnit ja varat jotenkin takaisin. X testamentinsaajana ei ole suostunut B:n vaatimuksiin. Kerro B:lle voiko hänen vaatimuksensa lain mukaan toteutua, ja miten hänen tulisi toimia vaatimustensa suhteen. Esitä sitten oikeudellisesti perusteltu arviosi siitä, miten asia ratkaistaisiin lain mukaisesti. Kerro vielä B:lle, mistä summista hän tässä tapauksessa maksaa perintöveroa ja minkä perintöveroluokan mukaan. Mitään lopullisten verojen määriä tarvitse laskea: vain veron perusteena oleva summa ja perintöveroluokka. ILMOITA TÄMÄN TEHTÄVÄN KOLME (3) PAPERISSA PERHEOIKEUDEN PERUSKURSSISTA SAAMASI PISTEET SEKÄ LUENNON SUORITUSAIKA JA LUENNOITSIJA. NÄMÄ PISTEET EIVÄT SIIS KORVAA TÄTÄ TEHTÄVÄÄ, VAAN VAIKUTTAVAT HYVITYSPISTEINÄ TENTIN LOPULLISEEN ARVOSANAAN. 4. A sai 14-vuotiaana vuonna 2007 isoisältään 100 000 euroa käteistä perintönä. A:n vanhemmat, eli lakimääräiset edunvalvojat B ja C, sijoittivat varoista 50 000 euroa melko pian pörssin kautta arvopapereihin, joilla käytiin julkisesti kauppaa. Kyseessä olivat pääsääntöisesti hyvämaineisten yhtiöiden osakkeita. B piti ostohetkeä otollisena ja myi aktiivisesti osakkeita ja osti niitä takaisin kurssien laskettua. Osakekurssit kuitenkin jatkoivat alamäessä pidempään. Lopulta vuonna 2010 A:n pörssiosakkeiden pääomaa oli 5 000 euroa, jonka B sijoitti riskipitoisiin erikoissijoitusrahastoihin. Riski aktivoitui ja tämä 5 000 euroa menetettiin vuoden 2010 lopussa. Aktiivisen osakekaupan vuoksi toimeksiannoista oli aiheutunut pelkästään pankkiiriliikkeen kuluja 3 000 euroa, jotka luonnollisesti maksettiin A:n varoista. Puolet varoista (50 000 ) B ja C sijoittivat vuoden 2008 alussa heidän ystävän ravintolabisnekseen, jota harjoitettiin kommandiittiyhtiönä. Firman oli tarkoitus tehdä kovaa tulosta ja A:sta tuli ko. yhtiön äänetön yhtiömies, koska B ja C halusivat tehdä kaiken sinänsä avoimesti, että varat olivat todella A:n. Yhtiö teki konkurssin v. 2011 alussa. Konkurssi raukesi varojen puutteessa, eikä kukaan yhtiömiehistä tule saamaan rahojaan takaisin. B ja C eivät ole tehneet edunvalvonnan vuositilejä ennen kuin maistraatti pyysi niitä tämän vuoden alussa. Tilit valmistettiin ja toimitettiin maistraattiin. Nyt edellä mainittu tilanne on tätä kautta selvinnyt juuri 18-vuotta täyttäneelle A:lle ja hän on raivoissaan vanhemmilleen. B ja C ovat pahoillaan ja kertovat toimineensa A:n parasta ajatellen sijoittamalla A:n omaisuutta tuottoa tavoitellen. Lisäksi he toteavat asian olevan jo niin vanha, että kenelläkään ei ole enää vastuuta asiassa.
4 A haluaa tietää, ovatko B ja C edunvalvojina hoitaneet hänen omaisuuttaan holhoustoimilain edellyttämällä tavalla. Toisaalta A haluaa tietää ovatko mainitut oikeustoimet olleet todella päteviä? Lopuksi hän haluaa tietää, onko hänellä mahdollisuus saada tapauksessa jotain korvausta A:lta ja B:ltä. Anna oikeudellisesti perusteltu vastaus. Huom! Ne opiskelijat, jotka ovat hyväksyttävästi suorittaneet Ahti Saarenpään pitämän edunvalvontaoikeuden luentosarjan, voivat jättää vastaamatta kysymykseen 4 ja käyttää luentosarjalta saamansa pisteet hyväksi tentissä. Tehtävän osalta on tällöin jätettävä vastauspaperi, johon merkitään nimi, ilmoitus luennoista sekä saatu pistemäärä. (5. Isän valta ja sen raukeaminen Caloniuksen mukaan.) Tähän kysymykseen vastaavat vain ne, jotka eivät ole suorittaneet perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssia. Muut eivät jätä vastauspaperia tästä tehtävästä.
1 FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT 18.11.2011 Anvisningar De som har avlagt den obligatoriska grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt svarar på uppgifterna 1-4. På svarspappret för uppgiften TRE (3) t.ex. i samband med ditt namn ska du skriva hur många bonuspoäng som du fått för grundkursen, när du avlagt kursen och vem som hållit kursen. Uppgift 5 besvaras endast av dem som fått befrielse från den obligatoriska grundkursen. Anonyma svar beaktas inte. Skriv ditt studentnummer bredvid ditt namn. Svarsutrymmet är en sida. Den överstigande delen läses inte. Ett sådant svar bedöms överhuvudtaget inte där det mellan raderna har skrivits mer än en textrad. Du ska skriva dina svar med tydlig handstil. Du ska skriva varje svar på ett separat ark. Denna tentamen är en lagbokstentamen. RESULTATET 8.12.2011 kl. 11.00 på privaträttens anslagstavla och på familjerättens webbplats. 1. P som var företagare gick bort 3.3.2010. Han lämnade efter sig efterlevande maken L och makarnas tre gemensamma barn (A, B och C). Vid tidpunkten för sin bortgång hade P en egendom som när skulderna hade avdragits var värd 100 000. L hade en egendom som var värd 80 000. Ingen bostad fanns i dessa tillgångar. Makarna hade giftorätt i all egendom som tillhörde den andra maken. P hade upprättat följande giltiga testamente: Från min egendom ska överst i pengar ges 20 000 till A och 10 000 till mitt gudbarn K. Resten av medlen ska skiftas jämnt mellan mina arvingar. Delägarna redde ut dödsboet. De förrättade en avvittring och ett arvskifte samt fullgjorde P:s testamente. L fick vid avvittringen i utjämning 10 000. Därefter fick A och K de summor som i testamentet hade bestämts att de skulle få. Resten av egendomen (60 000 ) skiftades jämnt mellan A, B och C (20 000 var). Avvittrings- och arvskiftesinstrumentet underskrevs i juni 2010. I början av detta år blev det klart att P kort före sin bortgång hade gjort sig skyldig till ett brottsligt förfarande som hade lett till att en skada på 20 000 för V. När arvingarna trots V:s yrkanden förblev passiva, bestämde domstolen på ansökan av V att advokaten X ska förordnas till boutredningsman i P:s dödsbo. X har nu kommit till dig för att be om råd. X anser att det är klart att V har rätt till en betalning på 20 000 i enlighet med sitt yrkande och att den egendom som behövs för att betala summan ska drivas in hos P:s arvingar och P:s efterlevande make och eventuellt även hos testamentstagaren K. Följande frågor orsakar dock huvudbry: a) I första hand försöker X hos varje återbäringsskydlig driva in just den summa som denne svarar för så att inga inbördes skuldförhållanden ska uppkomma mellan förmånstagarna. Hurudana yrkanden borde han således framföra dvs. hur mycket borde han yrka av respektive förmånstagare?
b) X berättar att han har hört att A och B som bedriver affärsverksamhet tillsammans vardera har ekonomiska problem. Det är således helt möjligt att det inte går att driva in något av dem. Om så skulle vara fallet, hur inverkar detta på det ansvar de övriga återbäringsskyldiga har? c) X vill förbereda sig även för den möjligheten att det blir för arbetsdrygt att yrka på betalning jämnt av alla återbäringsskyldiga. Därför frågar han om han, om han så vill, kan yrka på hela summan dvs. 20 000 av endast en delägare t.ex. av efterlevande maken L eller barnet C. Ge X de råd som han vill ha. 2 2. A och B är sambor och de fick ett barn (C) i januari 2010. A erkände sitt faderskap hos barnatillsyningsmannen i februari. B ville vara ensamvårdnadshavare för C och därför kunde A och B inte komma till ett avtal om vårdnaden om C. På talan av A bestämde tingsrätten att A och B ska ha gemensam vårdnad om C. Kort därefter berättade B för A att han (A) inte var C:s biologiska far. A yrkade i en talan att hans faderskap ska upphävas. I september 2011 upphävde tingsrätten A:s faderskap. a) Vilken verkan har upphävandet av faderskapet på beslutet om vårdnaden om C? b) Om A:s faderskap skulle ha grundat sig på faderskapspresumtionen och hans faderskap skulle ha upphävts i ett domstolsbeslut, skulle denna situation bedömas på samma sätt? c) Om A:s faderskap skulle ha upphävts på grund av att en annan man skulle ha erkänt sitt faderskap och A skulle ha godkänt detta erkännande, skulle denna situation bedömas på samma sätt? d) Om A och B skulle ha ingått ett avtal om vårdnaden om barnet och socialmyndigheten skulle ha fastställt avtalet och om A:s faderskap därefter skulle ha upphävts, skulle denna situation bedömas på samma sätt? 3. Personerna A och B hade bott tillsammans sedan 1993. De hade aldrig varit gifta med varandra och inte heller med någon annan. Själva hade de definierat sig som ett sambopar som inte ville gifta sig. De hade inga barn. A gick bort 10.9.2011. A hade 2002 upprättat ett testamente enligt vilket B fick 25 000 i pengar och hela den övriga egendomen gick till brorssonen X. B kände inte alls till detta testamente. Testamentet har nu vunnit laga kraft och inga oklarheter råder i fråga om testamentet. A och B bodde i Helsingfors i ett egnahemshus som ägdes av A. A ägde i Esbo skärgård även en fastighet med en fin fritidsbostad. A hade ärvt fastigheten 1999 av sina föräldrar. A lämnade efter sig värdeandelar och pengar till ett värde av ca 200 000. En omfattande sanering hade utförts på fritidsfastigheten under åren 2008 2009. I praktiken hade största delen av saneringsarbetet utförts av B och han hade även betalat största delen av utgifterna för byggmaterialet och för den utomstående arbetskraften som hade behövts. B berättar att han har använt minst 1 000 timmar på saneringsarbetet och att han har betalat utgifter för ca 45 000. A:s och B:s avsikt hade varit att flytta till fritidsbostaden när A skulle gå i pension 2012. I övrigt hade A och B skött hushållet på ett rätt så vanligt sätt och vardera hade svarat för anskaffningarna enligt sin förmåga.
B berättar för dig att han i praktiken har använt alla sina disponibla medel för saneringen av fritidsbostaden, eftersom också han ville flytta in i bostaden när A hade gått i pension. För närvarande har B nästan ingen annan egendom än den summa på 25 000 som han fått i testamentet. Hans pension räcker inte på något sätt till för att hyra ens en billig bostad i Helsingfors. B skulle vilja fortsätta att bo i egnahemshuset. Å andra sidan skulle han på något sätt vilja få tillbaka de arbetstimmar och de medel som han använt på fritidsbostaden. Testamentstagaren X har inte gått med på B:s yrkanden. Redogör för B huruvida hans yrkanden kan förverkligas enligt lagen och hur han bör gå till väga i fråga om sina yrkanden. Presentera sedan din rättsligt motiverade bedömning av hur saken löses enligt lagen. Redogör därtill för B på vilka summor han i detta fall ska betala arvsskatt och enligt vilken arvsskatteklass. Du behöver inte räkna ut storleken på någon skatt; redogör endast för summan som ska läggas till grund för beskattningen och vilken arvsskatteklass det är fråga om. 3 I DITT SVAR PÅ UPPGIFT TRE (3) SKA DU MEDDELA HUR MÅNGA POÄNG DU FÅTT FRÅN GRUNDKURSEN, NÄR DU AVLAGT KURSEN OCH VEM SOM HÖLL KURSEN. POÄNGEN FRÅN GRUNDKURSEN ERSÄTTER INTE DENNA UPPGIFT, MEN DE INVERKAR SOM BONUSPOÄNG NÄR DET SLUTLIGA BETYGET BESTÄMS FÖR DIN TENTAMEN. 4. A fick 2007 när hon var 14 år ett arv på 100 000 av sin farfar. A:s föräldrar dvs. de lagbestämda intressebevakarna B och C placerade rätt så snabbt genom börsen 50 000 av summan i sådana värdepapper som är föremål för offentlig handel. Det var huvudsakligen fråga om aktier i bolag med gott rykte. B ansåg att den dag då aktierna köptes var gynnsam och han sålde aktivt aktier och köpte tillbaka dem när kurserna hade sjunkit. Aktiekurserna fortsatte dock att kontinuerligt sjunka. Läget var 2010 till sist det att kapitalvärdet på A:s aktier var 5 000. B placerade denna summa i riskfyllda specialplaceringsfonder. Riskerna förverkligades och i slutet av 2010 hade denna summa på 5 000 gått förlorad. Till följd av den aktiva aktiehandeln hade det på grund av de givna uppdragen uppkommit bankirutgifter på 3 000 och det var givetvis klart att dessa utgifter skulle betalas med A:s medel. B och C placerade i början av 2008 den andra hälften av medlen (50 000 ) i en restaurangaffärsverksamhet som bedrevs av en vän till dem och som bedrevs i form av ett kommanditbolag. Bolaget hade för avsikt att göra en stor vinst och A utsågs till tyst bolagsman i bolaget, eftersom B och C trots allt ville göra allt öppet och eftersom medlen ju tillhörde A. Bolaget försattes i konkurs i början av 2011. Konkursen förföll till följd av bristande medel och ingen av bolagsmännen kommer att få sina pengar tillbaka. I början av detta år har magistraten bett att B och C ska lämna in en årsredovisning. De har inte tidigare upprättat årsredovisningar över intressebevakningen. B och C har nu skrivit årsredovisningarna och skickat dem till magistraten. A som nyligen har fyllt 18 år har nu på detta sätt fått kännedom om den ovan beskrivna situationen och hon är rasande på sina föräldrar. B och C är ledsna och berättar att de har handlat med tanke på A:s bästa när de har placerat A:s egendom i hopp om avkastning. De konstaterar därtill att saken redan är så gammal att ingen längre har något ansvar i denna sak.
4 A vill veta om B och C som intressebevakare har skött hennes egendom på så sätt som förutsätts i lagen om förmyndarverksamhet. A vill även veta huruvida de nämnda rättshandlingarna faktiskt har varit giltiga. A vill till sist även få veta om hon har en möjlighet att få någon ersättning av A och B. Ge ett rättsligt motiverat svar. Obs! Om du med godkänt vitsord har klarat av Ahti Saarenpääs kurs i intressebevakningsrätt, kan du lämna uppgift 4 obesvarad och använda de poäng som du fått i förhöret såsom poäng i tentamen. För denna uppgift ska du då lämna in ett svarspapper där du antecknat ditt namn, kursen och poängen som du fått. (5. Faderns makt och upphörandet av den enligt Calonius.) Denna uppgift besvaras endast av dem som inte har avlagt grundkursen i familjeoch kvarlåtenskapsrätt. Övriga ska inte lämna in ett svarspapper på denna uppgift.