LIIKUNNAN ARVIOINTI PERUSKOULUSSA 2003. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen

Tuulamarja Huisman LIIKUNNAN ARVIOINTI PERUSKOULUSSA 2003 Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen Oppimistulosten arviointi 1/2004 OPETUSHALLITUS

Opetushallitus Taitto: Sirpa Ropponen ISBN 952-13-2089-3 ISSN 1237-1831 Yliopistopaino, Helsinki 2004

SISÄLTÖ ALKUSANAT... 6 TIIVISTELMÄ... 8 SAMMANDRAG... 12 ABSTRACT... 16 1 ARVIOINNIN SUUNNITTELU... 21 1.1 Arvioinnin yleiset lähtökohdat... 21 1.2 Liikunta opetussuunnitelman perusteissa 1994... 22 1.3 Arviointisuunnitelma... 27 2 ARVIOINTIKOHTEET JA TIEDONKERUUMENETELMÄT... 28 2.1 Osaamisen ja toiminnan arviointi... 28 2.2 Tahto- ja tunnealueen arviointi... 32 2.3 Tietojen arviointi... 33 2.4. Esikokeilu... 34 3 ARVIOINNIN JÄRJESTÄMINEN JA PIKAPALAUTE... 35 3.1 Otanta... 35 3.2 Arvioinnin toteuttamisen yleiset periaatteet... 39 3.3 Arviointitilanteen järjestäminen koulussa... 40 3.4 Pikapalaute... 41 4 LUOTETTAVUUSTARKASTELU... 43 4.1 Tietojen keräämisen yhteneväisyyden varmistaminen... 43 4.2 Tulosten yleistettävyyden varmistaminen... 44 4.3 Arviointitehtävien luotettavuus aineistossa... 46 5 OSAAMISEN JA TOIMINNAN TULOKSET... 47 5.1 Kunto- ja liikehallintatestin tulokset... 48 5.2 Fyysisen aktiivisuuden määrä... 65 6 TAHTO- JA TUNNEALUEEN TULOKSET... 79 6.1 Suhtautuminen koulunkäyntiin ja koululliikuntaan... 79 6.2 Oppilaiden kokemuksia koululiikunnasta... 81 6.3 Koululiikunnan myönteiset ja kielteiset asiat oppilaiden arvioimina... 82 6.4 Oppilaiden liikunnallinen minäkäsitys... 83 6.5 Oppilaiden tavoiteorientaatio koululiikunnassa... 88 6.6 Oppilaiden yhteistyötaidot ja sitoutuneisuus opetukseen koulun liikuntatunneilla... 90 6.7 Antiliikkujien ja himoliikkujien käsitysten eroja... 91 7 OPPILAIDEN TIEDOT LIIKUNNAN JA TERVEYDEN VÄLISISTÄ YHTEYKSISTÄ... 93 4

8 KOULULIIKUNNAN SISÄLLÖT... 97 8.1 Koululiikunnan yleisimmät liikuntamuodot... 97 8.2 Liikuntamuotojen eroja lääneittäin... 99 8.3 Uinnin opetus koululiikunnassa ja oppilaiden uimataito... 100 8.4 Liikunnan valinnaiskursseille ja liikuntakerhoihin osallistuminen... 103 9 TULOKSET JA LIIKUNNAN ARVOSANA... 105 9.1 Liikunnan arvosanojen jakaantuminen... 105 9.2 Arvioinnin päätulokset ja liikunnan arvosana... 106 10 LIIKUNNAN OPETUSSUUNNITELMIIN LIITTYVIÄ HAVAINTOJA... 111 10.1 Opetussuunnitelmien sisältämät tavoitteiden ja sisältöjen kuvaukset... 112 10.2 Opetusjärjestelyjen ja työtapojen kuvaukset... 114 10.3 Terveystiedon osuus koulujen opetussuunnitelmissa... 115 11 OPETTAJAKYSELYN TIEDOT... 117 11.1 Liikunnan opettajien ikärakenne ja koulutustaso... 118 11.2 Liikunnan opetuksen olosuhteet ja opetusryhmän koko... 119 11.3 Opetussuunnitelmien perusteiden mukainen tavoitteiden saavuttaminen opettajan arvioimana... 120 11.4 Opettajien ajatuksia työstään... 122 11.5 Opettajien antamaa palautetta arvioinnista... 125 12 REHTORIKYSELYN TIEDOT... 127 12.1 Opettajaresurssit... 127 12.2 Liikunnan opetuksen tilat ja varustehankinnat... 128 12.3 Liikunnan opetuksen tuntimäärä ja jaksotus... 129 12.4 Rehtorien ajatuksia koululiikunnasta... 130 13 KESKEISET TULOKSET LYHYESTI... 131 14 HAVAINTOJA, POHDINTAA, PÄÄTELMIÄ... 137 LÄHTEITÄ JA KIRJALLISUUTTA... 140 LIITE 1. Liikuntatuntien myönteiset ja kielteiset asiat oppilaiden arvioimina... 144 LIITE 2. Poikien testitulosten keskiarvot ja hajonnat lääneittäin ja kuntaryhmittäin. 146 LIITE 3. Tyttöjen testitulosten keskiarvot ja hajonnat lääneittäin ja kuntaryhmittäin 148 LIITE 4. Oppilaiden valitsemat vastausvaihtoehdot tietokokeessa (%)... 150 LIITE 5. Oppilaslomake... 152 LIITE 6. Fyysiset testit... 159 5

ALKUSANAT Tämä julkaisu kertoo liikunnan oppimistulosten arvioinnista, joka järjestettiin keväällä 2003 perusopetuksen 9. luokan oppilaille. Oppilaat muodostivat koko Suomea edustavan otoksen. Julkaisu sisältää tiedot arvioinnin toteutuksesta, arviointitehtävistä ja tuloksista. Tutkimukseen osallistuneet koulut saivat pikapalautteen koulunsa tuloksista ja vastaavat valtakunnalliset keskiarvotiedot huhtikuussa 2003. Arviointeja järjestetään luotettavan tiedon saamiseksi siitä, miten opetussuunnitelman perusteissa perusopetukselle asetetut yhtenäiset tavoitteet saavutetaan. Arviointi antaa myös tietoa siitä, miten koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu maassamme alueellisesti, eri sukupuolten sekä kieliryhmien välillä. Arviointitietoa voivat hyödyntää koulutuksen valtakunnalliset ja paikalliset kehittäjät, koulutuksen järjestäjät, opettajien kouluttajat sekä opettajat käytännön työssään. Liikunnan opetuksen tehtävä koulussa on kasvattaa lapsia ja nuoria liikkumaan ja liikunnan avulla. Tätä tehtävää toteutettiin arviointiajankohtana voimassa olleiden opetussuunnitelman perusteiden (1994) mukaan. Liikunta on oppiaine, jossa sukupuolten erilaisuudet sekä kasvun ja kehityksen yksilölliset vaihtelut korostuvat. Päättöarvioinnista annetuissa kriteereissä korostetaan oppilaan osaamista ja edistymistä suhteessa hänen aikaisempaan osaamiseensa. Koska poikittaistutkimuksessa yksilötason muutosta ei voida arvioida, oppilaiden osaamisen ja toiminnan tutkimus kohdistettiin koko ikäluokan tasolla tapahtuneeseen muutokseen. Liikunnallista osaamista ja asenteita opitaan myös koulun ulkopuolella ja siksi on ollut tarkoituksenmukaista tutkia oppilaiden harrastuneisuuden määrää, harrastamattomuuden syitä, liikuntaan liittyvien motiivien laatua sekä liikunnallista minäkäsitystä. Arvioinnin keskeisten tulosten osalta tehdään alueellisia vertailuja ja tarkastellaan sukupuolten välisiä eroja. Opettajilta ja rehtoreilta saatiin tietoja liikunnan opetuksen olosuhteista ja toteutuksesta. Lisäksi saatiin tietoja opettajakunnan ikä- ja koulutusrakenteesta sekä opettajien kokemuksista. Arvioinnissa tutkittiin koulujen liikuntaa koskevia opetussuunnitelmien sisältöä. Valtakunnalliseen opetussuunnitelman perusteisiin pohjautuva kunta- tai koulukohtainen opetussuunnitelma on koulujen liikunnan opetuksen keskeinen työväline, koska muuta kirjallista oppimateriaalia ei ole. 6

Arviointi järjestettiin kouluissa kiireisenä ajankohtana lähellä ylioppilaskirjoituksia ja hiihtolomia. Arvioinnin toteuttaminen vaati rehtoreilta ja opettajilta paljon ylimääräistä työtä ja vaivannäköä, sillä organisointi kouluissa oli rehtoreiden vastuulla ja käytännön järjestelyt liikunnan opettajien vastuulla. Ilman heidän panostaan arviointi ei olisi ollut mahdollista toteuttaa. Arvioinnin suunnittelussa mukana olleet asiantuntijat näkemyksineen auttoivat hankkeen etenemistä ja onnistumista. Opetushallituksessa suunnitteluun ja toteutukseen ovat osallistuneet monet henkilöt. Otannan laati tutkimussihteeri Mari Huhtanen ja esikokeen tilastollisista analyyseistä vastasi erikoistutkija Leena Sadeniemi. Projektisuunnittelija Aulikki Etelälahti osallistui arvioinnin suunnitteluun ja lomakkeiden laadintaan sekä toimi sihteerinä asiantuntijakokouksissa. Projektin asiakirjojen ja tietokantaan syötettyjen lomakkeiden ulkoasu on osastosihteeri Tuija Koskelan ansiota. Pikapalautteiden tekemisestä oli tutkimussihteeri Sari Viitalan vastuulla. Aineiston käsittelystä ja alkuvaiheen metodisista ratkaisuista vastasi erikoistutkija Niina Jaakkola. Projektin edetessä metodisen vastuun on kantanut erikoistutkija Jari Metsämuuronen, jonka ansiota ovat raportin sisältämät lopulliset analyysit. Arvioinnin kaikki vaiheet on toteutettu yhtaikaa sekä suomenkielisille kouluille että ruotsinkielisille kouluille heidän omalla äidinkielellään. Käännökset on tehnyt kielenkääntäjä Harriet Wikström. Tämän lisäksi erikoissuunnittelija Chris Silverstöm on antanut aikaansa ja asiantuntemustaan käytettäväksi kaikissa projektin vaiheissa. Toimistosihteeri Sirpa Ropponen on huolellisesti taittanut julkaisun. Harjoittelija Anna Vartiainen on ollut mukana laadullisen aineiston analysoinnissa ja videoiden tarkastuksessa. Monet muut kollegat Opetushallituksessa ovat neuvoillaan ja ajatuksillaan edistäneet projektin toteutusta. Monet ovat vielä kevään kiireisinä työrupeamina käyttäneet aikaansa raportin käsikirjoituksen lukemiseen ja kommentointiin, heille suuri kiitos siitä. Helsingissä 12.5.2004 Tuulamarja Huisman 7

TIIVISTELMÄ Opetushallitus arvioi keväällä 2003 liikunnan oppimistuloksia perusopetuksen päättövaiheessa. Arviointitiedot kerättiin 100 suomenkielisestä ja 11 ruotsinkielisestä peruskoulusta. Arviointi oli otospohjainen ja koulut edustivat kattavasti eri läänejä, kuntaryhmiä ja EU-tavoitealueita. Lisäksi kerättiin taustatietoja 245 liikunnan opettajalta ja 111 rehtorilta. Tietokokeeseen ja kyselyyn osallistui 2 787 poikaa ja 2 659 tyttöä. Tietokokeella arvioitiin oppilaiden tietoja liikunnan ja terveyden yhteyksistä sekä liikuntaharjoittelun periaatteista. Kyselyllä tutkittiin mm. fyysisen aktiivisuuden määrää ja laatua, liikuntamotiiveja ja minäkäsitystä sekä asennoitumista koululiikuntaan. Kunto- ja liikehallintatestiin osallistui yhteensä 1 183 poikaa ja 1 207 tyttöä. Kun tuloksia verrattiin vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen tietoihin, havaittiin, että kestävyyssukkulajuoksun tulokset olivat heikentyneet selvästi. Muiden testien keskimääräisissä tuloksissa ei ollut muutoksia. Alueelliset vertailut tehtiin kunto- ja liikehallintatestin tuloksista lasketun kunto- ja liikehallintaindeksin avulla. Pojat menestyivät parhaiten Lapin ja Oulun lääneissä. Näiden läänien pojat myös harrastivat liikuntaa aktiivisimmin. Heikoimmat kunto- ja liikehallintatestin keskimääräiset tulokset olivat Länsi-Suomen ja Itä-Suomen läänien pojilla lisäksi molemmissa lääneissä oli paljon vähän liikkuvia poikia. Eri kuntaryhmien tai EU-tavoitealueiden välillä ei havaittu eroja poikien kunto- ja liikehallintaindeksin keskiarvoissa eikä ohjattuun liikuntaan osallistumisessa. Omatoimisesti liikuntaa harrastavia poikia oli eniten kaupungeissa ja EU-tavoitealueella 2, vähiten liikkuivat taajamien ja tavoitealueen 4 pojat. Tyttöjen kunto- ja liikehallintaindeksin keskiarvo oli korkein Lapin läänissä. Lapin ja Etelä-Suomen läänien tytöt harrastivat liikuntaa aktiivisimmin. Heikoin kunto- ja liikehallintaindeksin keskiarvo oli Itä-Suomen läänin tytöillä. Itä-Suomen ja Oulun lääneissä oli eniten liikuntaa harrastamattomia tyttöjä. Kaupungeissa asuvilla tytöillä oli paremmat kunto- ja liikehallintaindeksin keskiarvot ja he osallistuivat aktiivisimmin ohjattuun liikuntaan. Pojat osallistuivat tyttöjä aktiivisemmin niin ohjattuun kuin omatoimiseen liikuntaan. Pojista noin 50 % ja tytöistä noin 40 % liikkui terveyden kannalta riittävästi. Erittäin paljon liikkuvia oli pojista 26 % ja tytöistä 15 %. Korkeintaan kerran kuukaudessa koulun liikuntatuntien ulkopuolella liikkuvia oli pojista 17 % ja tytöistä 21 %. Kieliryhmien välillä ei ollut eroja kunto- ja liikehallinnan testituloksissa eikä fyysisessä aktiivisuudessa. 8

Oppilaiden kunto- ja liikehallintatestin tulosten ja äidinkielen, matematiikan sekä A1- kielen arvosanojen vertailu osoitti, että liikunnan tuloksiltaan paremmilla oppilailla oli tilastollisesti erittäin merkitsevästi paremmat arvosanat myös mainituissa lukuaineissa. Oppilaat suhtautuivat koululiikuntaan hyvin myönteisesti. Etelä-Suomen läänin oppilaat arvioivat liikunnan opiskelusta olevan vähiten hyötyä, vaikka he liikkuivat aktiivisesti ja saivat hyvät tulokset testeissä. Maaseudun oppilaat arvioivat liikunnan opiskelun hyödyllisemmäksi kuin kaupunkikoulujen oppilaat siitä huolimatta, että he saivat heikommat testitulokset ja he olivat vähemmän aktiivisia. Ruotsinkielisten koulujen pojat suhtautuivat koululiikuntaan myönteisemmin kuin suomenkielisten koulujen pojat, mutta tyttöjen asennoitumisessa ei ollut eroa kieliryhmien välillä. Liikunnan harrastamisen tärkein motiivi oli liikunnan myönteiset vaikutukset kuntoon ja toiseksi tärkein liikunnan edulliset vaikutukset ulkonäköön. Kolmanneksi tärkein motiivi oli se, että liikunnassa tapaa ystäviä tai uusia ihmisiä. Kaikki kolme motiivia olivat pojille ja tytöille yhtä tärkeitä. Vähiten merkittävä oli kilpailumotiivi, joka oli pojille tärkeämpi kuin tytöille. Mikäli oppilas ei harrastanut liikuntaa, hän mainitsi syyksi useimmiten ajanpuutteen tai sen, ettei hän pitänyt itseään liikunnallisena. Oppilaat kokivat onnistuneensa liikuntatunneilla silloin, kun he oppivat uusia asioita ja taidot kehittyivät. Toisten voittaminen ei ollut etenkään tytöille niin tärkeää. Tytöt pitivät useammin kuin pojat myönteisempänä sitä, että saivat auttaa toisia oppilaita. Poikien liikunnallinen minäkäsitys oli myönteisempi kuin tyttöjen. Pojat arvioivat itsensä taitavammiksi, ketterämmiksi, kestävämmiksi, nopeammiksi ja voimakkaammiksi kuin tytöt. Käsitys oli sitä myönteisempi, mitä aktiivisempi oppilas oli fyysisesti ja mitä paremmin hän menestyi kunto- ja liikehallintatestissä. Koululiikunnan parhaita puolia oppilaiden mielestä oli yhdessä tekeminen ja yhteisöllinen opiskelu (toisten kannustaminen, toisten hyväksyminen, auttaminen ja toisten epäonnistumisten ymmärtäminen). Lisäksi liikuntatuntien toiminnallista työtapaa pidettiin myönteisesti tärkeänä. Kielteisintä tyttöjen mielestä oli liikunnan opetuksen pakollisuus, kilpaileminen ja testit. Pojilla puolestaan kielteisintä liikuntatunnilla oli epäonnistumisen tunne, tuntien vähyys ja tylsyys sekä hikoileminen, loukkaantuminen ja tappelut. Joukkueina pelattavat palloilulajit olivat liikuntatuntien yleisin sisältö sekä pojilla että tytöillä. Tytöillä oli lisäksi paljon aerobicia, perusvoimistelua ja tanssia sekä rentousharjoituksia. Ulkoliikuntamuodoista yleisimpiä olivat yleisurheilu ja suunnistus, tytöillä myös lenkkeily. Talviliikuntamuodoista luistelu ja jääpelit olivat keskeisimpiä. Lähes kaikki oppilaat olivat luistelleet, mutta joka toinen oppilas ilmoitti hiihtäneensä yläluokkien aikana. Uimataitoisia (osaa uida vähintään 200 metriä) oli pojista 82 % ja tytöistä 79 %. Täysin uimataidottomia poikia oli 2 % ja tyttöjä 1 %. 9

Liikunnan valinnaiskursseille oli lukuvuosina 2001 2003 osallistunut 60 % pojista ja 31 % tytöistä. Pojista 56 % ja tytöistä 67 % ilmoitti, että he eivät olleet osallistuneet muuhun koulun järjestämään liikuntatoimintaan, kuten liikuntapäiviin tai urheilukilpailuihin. Poikien liikuntanumeroiden keskiarvo oli 8,2 ja tyttöjen 8,3. Liikunnan arvosanoista hyviä, kiitettäviä tai erinomaisia oli 80 %. Arvioinnin tulosten mukainen osaaminen näkyi poikien ja tyttöjen todistusarvosanoissa eri tavoin: todistukseensa arvosanoja 8 ja 9 saaneet pojat osoittivat parempaa kunto- ja liikehallintatestin tehtävien hallintaa kuin saman arvosanan saaneet tytöt. Heikon arvosanan (4, 5 ja 6) saaneiden tyttöjen taso testitehtävissä oli korkeampi kuin saman arvosanan saaneiden poikien. Tyttöjen todistusarvosanat näyttävät kuvastavan enemmän tahto- ja tunnealueen osaamista kuin poikien arvosanat, ja mies- ja naisopettajat näyttävät antaneen arvosanoja eri tavoitealueita painottaen. Tietokokeessa poikien ja tyttöjen parhaiten menestyneet neljännekset osasivat kokeen asiat lähes kiitettävästi (noin 80 % maksimipistemäärästä). Sen sijaan heikoimmat oppilasneljännekset menestyivät heikosti: tulos oli keskimäärin 36 % maksimipistemäärästä. Alueellisia eroja ei ollut. Koulujen liikunnan opetussuunnitelmia palautettiin Opetushallitukseen 100 koulusta. Naisopettajat arvioivat opetussuunnitelman perusteiden merkityksen työlleen suuremmaksi kuin miesopettajat. Palautetuissa opetussuunnitelmissa tavoitteet kuvattiin useimmiten yleisellä tasolla tai toistamalla opetussuunnitelman perusteiden tavoitekuvauksia. Opetuksen sisällöt kuvattiin enimmäkseen liikuntamuoto- tai lajiluetteloina. Soveltavan liikunnanopetuksen periaatteita ei ollut kirjoitettu yhteenkään opetussuunnitelmaan. Useammasta kuin joka toisesta opetussuunnitelmasta puuttuivat myös terveystiedon tavoitteiden ja sisältöjen kuvaukset. Suurin osa liikunnan opettajista oli sitä mieltä, että koulun sisäliikuntatilat ja varusteet, ulko- ja maastoliikuntapaikat olivat kohtalaiset tai riittävät. Opettajien mielestä oppilaiden poissaolot liikuntatunneilta eivät ole suuri ongelma peruskoulussa. Opettajat arvioivat saavuttaneensa työssään parhaiten tahto- ja tunnealueeseen kuuluvat tavoitteet. Heikoimmin opettajat arvioivat saavuttaneensa fyysiseen kunnon edistämiseen ja uimataidon oppimiseen liittyvät tavoitteet. Arvioinnin tulokset osoittavat sama. Jos koulussa olisi mahdollisuus liikunnan lisätuntiin, opettajat käyttäisivät sen fyysisen kunnon kohottamiseen. Opettajat toivoivat lisäksi voivansa tarjota oppilaille useamman kuin yhden liikuntakerran viikossa. Liikuntakerran kesto pitäisi olla enemmän kuin 45 minuuttia. Saavuttaakseen paremmin liikunnanopetukselle asetettuja tavoitteita opettajat toivoivat vanhemmilta enemmän tukea oppilaiden asianmukaisten liikuntavarusteiden ja välineiden hankintaan. 10

Arvioinnin perusteella voidaan päätellä, että opetussuunnitelman perusteiden mukaiset tavoitteet olivat toteutuneet peruskoulussa melko hyvin lukuun ottamatta osaamisen ja toiminnan tavoitteita. Tavoite säännöllisestä liikunnan harrastamisesta sekä opiskeluvireyttä ja terveyttä edistävistä arkikäytännöistä toteutui noin 50 % pojista ja 40 % tytöistä. Tavoite fyysisen toimintakyvyn ja kunnon kehittämisestä ja ylläpitämisestä ei saavutettu hyvin siitä osoituksena oli keskimääräisen sukkulajuoksutuloksen heikkeneminen. Osa peruskoulun päättävistä nuorista oli fyysisesti erittäin aktiivisia ja he huolehtivat jälkimmäisen tavoitteen toteutumisesta koulun ulkopuolisella ajalla. Haasteeksi jää se viidennes nuorista, jotka olivat erittäin passiivisia liikunnan suhteen koulun ulkopuolella ja joiden toimintakyvyn kehittämiseen ja ylläpitämiseen koululiikunnan kaksi viikkotuntia eivät riitä. Asiasanat: perusopetus, liikunta, oppimistulokset, arviointi, kunto- ja liikehallinta, fyysinen aktiivisuus, liikunnallinen minäkäsitys, koululiikunta-asenteet, liikuntamotiivi, yhteistyötaidot, sitoutuneisuus, tavoiteorientaatio, terveyskasvatus, liikennekasvatus 11

SAMMANDRAG Utbildningsstyrelsen utvärderade våren 2003 inlärningsresultaten i gymnastik i slutet av den grundläggande utbildningen. I den sampelbaserade utvärderingen samlades information in i 100 finskspråkiga och 11 svenskspråkiga skolor, som representerade olika län, kommungrupper och EU-målområden. Dessutom gav 245 gymnastiklärare och 111 rektorer bakgrundsinformation genom enkäter. Sammanlagt besvarade 2 787 pojkar och 2 659 flickor uppgifter i ett kunskapsprov och en enkät. Kunskapsprovet prövade elevernas kunskaper om sambanden mellan motion och hälsa samt om principerna för fysisk träning. I enkäten kartlades bl.a. den fysiska aktivitetsgraden, aktiviteternas kvalitet, motiven för motionsutövning, elevernas självbild samt inställningen till skolgymnastiken. I konditions- och rörelsebehärskningstestet deltog sammanlagt 1 183 pojkar och 1 207 flickor. När resultaten jämfördes med motsvarande undersökningsresultat från år 1998 framkom det att resultaten var klart sämre i skyttellöpning, som testade elevernas uthållighet. De genomsnittliga resultaten på övriga testområden hade inte förändrats. Regionala jämförelser gjordes med hjälp av ett konditions- och rörelsebehärskningsindex som beräknats på basis av resultaten i konditions- och rörelsebehärskningstestet. Pojkarnas resultat var bäst i Lapplands och Uleåborgs län, där pojkarnas fysiska aktivitet även var högst. De svagaste genomsnittliga resultaten i konditions- och rörelsebehärskningstestet uppmättes för pojkarna i Västa Finlands och Östra Finlands län i vartdera länet fanns det en stor andel pojkar som rörde sig lite. Mellan olika kommungrupper och EU-målområden upptäcktes inga skillnader vare sig i medeltalen för konditions- och rörelsebehärskningsindexet eller i deltagandet i organiserad motion. Flest pojkar som motionerade på egen hand fanns i städerna och i EU-målområde 2. Minst rörde sig pojkarna på egen hand i tätorterna och i EU-målområde 4. Flickornas medeltal för konditions- och rörelsebehärskningsindexet var högst i Lapplands län. Den fysiska aktiviteten var högst bland flickor i Lapplands och Södra Finlands län. Bland flickorna uppmättes det lägsta medeltalet för konditions- och rörelsebehärskningsindexet i Östra Finlands län. Flest flickor som inte var fysiskt aktiva fanns i Östra Finlands och Uleåborgs län. Flickor som bodde i städer hade högre medeltal för konditions- och rörelsebehärskningsindexet och de deltog aktivast i organiserad motionsutövning. Pojkarna deltog aktivare än flickorna i både organiserad och självständig motionsutövning. Ungefär 50 % av pojkarna och 40 % av flickorna rörde sig och motionerade tillräckligt med tanke på hälsan. 26 % av pojkarna och 15 % av flickorna motionerade väldigt mycket. 17 % av pojkarna och 21 % av flickorna motionerade högst en gång 12

i månaden utanför gymnastiklektionerna. Inga skillnader uppmättes mellan språkgrupperna i konditions- och rörelsebehärskningstestet. Inte heller förekom skillnader i fråga om fysisk aktivitet. En jämförelse mellan elevernas resultat i konditions- och rörelsebehärskningstestet och deras vitsord i modersmål, matematik och A1-språket visade att elever med bättre testresultat även hade högre vitsord i de tre läsämnena. Skillnaden var statistiskt mycket signifikant. Inställningen till skolgymnastiken var i allmänhet mycket positiv. Eleverna i Södra Finlands län ansåg att de hade minst nytta av gymnastikstudierna, trots att de motionerade aktivt och fick goda testresultat. Eleverna på landsbygden tillmätte gymnastikstudierna större nytta än eleverna i stadsskolorna trots att deras testresultat var sämre och de var mindre aktiva. Pojkarna i de svenskspråkiga skolorna förhöll sig positivare till skolgymnastiken än pojkarna i de finskspråkiga skolorna, men för flickornas del uppmättes inga skillnader i inställning mellan språkgrupperna. Det främsta motivet till att motionera och utöva idrott var den positiva inverkan på den fysiska konditionen och det näst främsta motivet den positiva inverkan på utseendet. Det tredje viktigaste motivet var att man träffar vänner eller nya människor i samband med motionsutövningen. Alla tre motiven var lika viktiga för pojkar och flickor. Minst betydelsefullt var tävlingsmotivet, som var viktigare för pojkarna än för flickorna. Om en elev inte utövade någon form av motion eller idrott, var orsaken oftast tidsbrist eller att eleven inte betraktade sig själv som sportig. Eleverna upplevde att de lyckades under gymnastiklektionerna när de lärde sig nya saker och deras färdigheter utvecklades. Att besegra andra var mindre viktigt, speciellt för flickorna. Flickorna tyckte oftare än pojkarna att det var positivt om de fick hjälpa andra elever. Pojkarnas självbild i gymnastik och idrott var positivare än flickornas. Pojkarna bedömde att de var skickligare, vigare, uthålligare, snabbare och starkare än flickorna. Uppfattningen var positivare, ju mer fysiskt aktiv eleven var och ju bättre han eller hon klarade konditions- och rörelsebehärskningstestet. Det bästa med skolgymnastiken var enligt eleverna att de fick fungera tillsammans och lära sig inom en gemenskap (att uppmuntra varandra, att acceptera andra, att hjälpa andra samt att förstå andras misslyckanden). Också det aktiva arbetssättet under gymnastiklektionerna bedömdes som positivt. Mest negativt var enligt flickorna att gymnastikundervisningen är obligatorisk samt tävlandet och testerna. För pojkarna var känslan av att ha misslyckats, att timmarna är så få och så trista samt svett, olyckshändelser och bråk det mest negativa under gymnastiklektionerna. 13

Lagspel hade utgjort det viktigaste innehållet i gymnastiklektionerna för både flickor och pojkar. Flickorna hade också haft mycket aerobic, basgymnastik, dans och avslappningsövningar. De vanligaste motionsformerna utomhus var friidrott och orientering, för flickorna också motionslöpning. Av vintergrenarna var skridskoåkning och isspel de viktigaste. Närapå alla elever hade åkt skridsko, men bara varannan elev hade åkt skidor i klasserna 7 9. 82 % av pojkarna och 79 % av flickorna var simkunniga (d.v.s. de kunde simma minst 200 meter). Ett fåtal, 2 % av pojkarna och 1 % av flickorna, kunde inte alls simma. Läsåren 2001 2003 hade 60 % av pojkarna och 31 % av flickorna deltagit i valfria gymnastikkurser. Bland pojkarna uppgav 56 % och bland flickorna 67 % att de inte hade deltagit i annan idrottsverksamhet som ordnats av skolan, såsom idrottsdagar eller idrottstävlingar. Medeltalet för pojkarnas gymnastikvitsord var 8,2 och för flickornas 8,3. Av eleverna hade 80 % goda, berömliga eller utmärkta vitsord. Det kunnande som framkom i utvärderingen syntes på olika sätt i betygsvitsorden för pojkar och flickor: de pojkar som hade fått vitsordet 8 eller 9 klarade konditions- och rörelsebehärskningstestet bättre än flickorna med samma vitsord. De flickor som hade fått svaga vitsord (4, 5 och 6) hade bättre testresultat än de pojkar som hade fått samma vitsord. Flickornas betygsvitsord förefaller i högre grad att beskriva kunnande inom området vilja och känsla än pojkarnas vitsord. Manliga och kvinnliga lärare verkar också ha betonat olika innehållsområden vid betygsättningen. Den fjärdedel flickor och pojkar som fick de bästa resultaten i kunskapsprovet hade nästan berömliga kunskaper (ca 80 % av maximipoängen). Den svagaste elevfjärdedelen hade däremot svaga kunskaper: resultatet var i genomsnitt 36 % av maximipoängen. Några regionala skillnader förekom inte. Totalt skickade 100 skolor in sin läroplan i gymnastik till Utbildningsstyrelsen. De kvinnliga lärarna bedömde att läroplansgrunderna hade större betydelse för deras arbete än de manliga lärarna. I de inskickade läroplanerna beskrevs målen vanligen på en allmän nivå eller så upprepades målbeskrivningarna i läroplansgrunderna. Lärostoffet beskrevs till största delen i form av uppräkningar av motionsformer eller idrottsgrenar. Principer för tillämpande gymnastikundervisning ingick inte i en enda av läroplanerna. Beskrivningar av målen för och innehållet i hälsofostran saknades i mer än varannan läroplan. Största delen av gymnastiklärarna ansåg att skolans utrymmen och utrustning för innegymnastik och platser för ute- och terränggymnastik var någorlunda tillräckliga eller tillräckliga. Lärarna uppfattade inte elevfrånvaro under gymnastiklektionerna som något stort problem inom den grundläggande utbildningen. 14

Lärarna ansåg att de i sitt arbete bäst hade uppnått de mål som hör till området vilja och känsla. Sämst tyckte lärarna att de hade uppnått målen i anslutning till främjande av fysisk kondition och simkunnighet. Utvärderingsresultaten visade detsamma. Om det vore möjligt för skolorna att få en extra timme i gymnastik, skulle lärarna använda den till att höja den fysiska konditionen. Lärarna önskade vidare att de kunde erbjuda sina elever fler än ett motionspass per vecka. Passen borde vara längre än 45 minuter. För att bättre kunna uppnå målen för gymnastikundervisningen önskade lärarna mer stöd av föräldrarna för anskaffning av utrustning och redskap. Enligt utvärderingen hade skolorna uppnått målen i läroplansgrunderna ganska bra med undantag för målen för färdigheter och verksamhet. Målet som gäller regelbundna motionsvanor samt vardagsrutiner som ökar studiemotivationen och hälsan nåddes av ca 50 % av pojkarna och 40 % av flickorna. Målet som gäller utveckling och upprätthållande av den fysiska prestationsförmågan och konditionen uppnåddes inte särskilt väl detta framgår av att det genomsnittliga resultatet i skyttellöpningen hade sjunkit. En del av de ungdomar som går ut grundskolan är fysiskt mycket aktiva och ser till att uppfylla det senare målet utanför skoltid. Den femtedel av ungdomarna som är mycket passiv i fråga om motion utanför skolan utgör en utmaning. Skolans två veckotimmar i gymnastik räcker inte till för att upprätthålla och utveckla deras prestationsförmåga. Ämnesord: grundläggande utbildning, gymnastik, inlärningsresultat, utvärdering, konditions- och rörelsebehärskning, fysisk aktivitet, självbild, inställning till skolgymnastiken, motiv för att motionera, samarbetsfärdigheter, engagemang, målorientering, hälsofostran, trafikfostran 15

ABSTRACT In spring 2003, the National Board of Education evaluated learning performance in physical education among students in their final year in comprehensive school. Data were collected from 100 Finnish-speaking and 11 Swedish-speaking comprehensive schools. The evaluation was sample-based and the schools represented Finland s different provinces, types of municipalities and EU objective areas. In addition, background information was requested from 245 physical education teachers and 111 principals. The evaluation included a knowledge test and a questionnaire, in which 2,787 boys and 2,659 girls took part. The knowledge test assessed the students awareness of the connection between exercise and health and the principles of physical exercise. The questionnaire surveyed the level and quality of physical activity, motives for engaging in physical activity, self-image and attitudes to physical education in school. The evaluation also included fitness and coordination tests, in which a total of 1,183 boys and 1,207 girls took part. Students received significantly lower marks in endurance than they did in a study conducted in 1998. There were no changes in the average results in the other tests. Regional comparisons were carried out using a fitness and coordination index calculated from the respective tests. Boys received the best marks in the provinces of Oulu and Lapland; boys from these provinces were also most physically active. The lowest average marks were received by boys in Western and Eastern Finland; a large proportion of boys in both provinces exercised very little. According to the fitness and coordination index, there were no differences in the average results between different types of municipalities and EU objective areas, or in participation in organised physical activity. Boys who independently engaged in physical activity were most common in urban areas and in objective area 2 and least common in rural areas and objective area 4. The highest fitness and coordination index for girls was in the province of Lapland. Physically active girls were most common in the provinces of Lapland and Southern Finland. The index was lowest in Eastern Finland. Girls who did not engage in physical activity in their spare time were most common in the provinces of Eastern Finland and Oulu. Urban girls had a higher average fitness and coordination index and participated more actively in organised physical activity. 16

Boys participated more actively in both organised and independent physical activity than girls. In terms of health, some 50% of boys and 40% of girls were sufficiently active. 26% of boys and 15% of girls were very active. 17% of boys and 21% of girls engaged in physical activity no more than once a month in addition to physical education. There were no differences between the Finnish and Swedish-speaking schools in the results of the fitness and coordination tests or in physical activity. The study showed that students who performed better in physical education on the basis of the fitness and coordination results received statistically significantly better grades in mother tongue, mathematics and the A1 language. General attitudes to physical education were very positive. Students in Southern Finland felt that physical education was least useful despite the fact that they were quite active and performed well in tests. Rural students considered physical education more useful than urban students despite their lower performance and activity. The boys of Swedish-speaking schools had a more positive attitude to physical education than boys in Finnish-speaking ones; there was no difference between girls. The principal motive for engaging in physical activity was the positive impact of exercise on fitness, followed by beneficial effect on appearance. The third most important motive was meeting new friends or people. All three were equally important to boys and girls. The least important was competitiveness, which boys considered more important than girls, however. Students who did not exercise in their spare time claimed a lack of time or that they were not the kind of people who exercised as the reason. Students felt they had had a successful physical education class when they had learned something new or their skills improved. Girls, in particular, attached little importance to winning. Girls, more than boys, considered an opportunity to help others the most positive aspect. Boys had a more positive self-image with regard to exercise than girls. Boys considered themselves more skilful, agile, enduring, faster and stronger than girls. The more active the students were physically and the better they fared in the fitness and coordination test, the more positive was their self-image. In the students opinion the most positive aspects of physical education were doing things and studying together (encouragement, accepting others, helping and accepting the failures of others). The active work method of physical education was also considered positive and important. Girls felt the obligatoriness of physical education, competing and tests were the most negative. In contrast, boys considered sense of failure, small number of classes and boredom and sweating, injuries and fights the most negative aspects. 17

Team ball sports were the key content of physical education for both boys and girls. In addition, girls often had aerobics, basic gymnastics, dance and relaxation exercises. The most common outdoors exercises were athletics and orienteering; girls also jogged. The most important winter exercises were skating and ice games; almost all students had skated, but only every second had skied during the upper level of comprehensive school. 82% of boys and 79% of girls knew how to swim (at least 200 metres). Only 2% of boys and 1% of girls could not swim at all. In 2001 2003, elective physical education was taken by 60% of boys and 31% of girls. Of boys, 56% and 67% of girls said they did not take part in other physical activities organised by the school such as physical activity days or sports competitions. Boys average physical education grade was 8.2 and girls 8.3. Good, very good and excellent grades accounted for 80% of all grades. The evaluation results of boys and girls were reflected differently in their grades: boys with grade 8 or 9 got better marks in the fitness and coordination test than girls with the same grades, whereas girls with a poor grade (4, 5 or 6) received better marks in the test than boys with the same grades. Girls grades seemed to better reflect skills in the areas of will and emotion than did those of boys, and male and female teachers seemed to give grades with different emphases in mind. The quarters of boys and girls with the best results in the fitness and coordination test received a good or very good grade (80% 81% of the maximum) in the knowledge test. In contrast, the boys and girls in the lowest quarters received poor marks: 36% on average of the maximum points. There were no regional differences. 100 schools provided the National Board of Education with their physical education curricula. Female teachers felt the principles outlined in the curricula to be more important to their work than did the men. Goals were usually defined on a general level or by restating the national core curriculum. The teaching content was usually described in the form of a list of activity or exercise types. None of the curricula included the principles of adapted physical education. Descriptions of health education goals and content were omitted from over 50% of the physical education curricula. The majority of physical education teachers felt that indoor physical education facilities and equipment, outdoor and field exercise locations were reasonable or adequate. They also felt that absenteeism from physical education lessons was not a problem in comprehensive schools. According to the teachers, they were most successful in attaining goals that had to do with will and emotions. Goals concerning the promotion of physical fitness and teaching of swimming were attained least successfully. The evaluation agreed with the teachers 18

responses. If an extra class of physical education could be offered, teachers would use it to improve students fitness. In addition, teachers wished to be able to offer students more than just one lesson a week and more than 45 minutes at a time. To better attain the goals of physical education, teachers wished parents would provide more assistance in acquiring appropriate physical education equipment. Based on the evaluation it seems that the goals laid down in the principles of the national core curriculum have been attained rather well in comprehensive schools, with the exception of skills and activity. The goal regular exercise in spare time and daily routines that promote studying and health was attained with roughly 50% of boys and 40% of girls. The goal improvement of physical capacity and fitness and their maintenance was not attained very well, as is indicated by the fall in average fitness results since 1998. Some of the last-year students in comprehensive schools were very active physically and attained the last goal independently and in their own time. The remaining fifth were extremely passive with regard to physical activity and their capacity cannot be improved or maintained with two physical education lessons per week; they remain a challenge. Key words: basic education, physical activity, learning results, evaluation, fitness and coordination, physical activity, self-image in exercise, attitudes to physical education, physical activity motives, collaborative skills, commitment, goal orientation, health education, traffic education 19

1 ARVIOINNIN SUUNNITTELU Kansallisen arvioinnin tavoitteena oli saada luotettava kuva oppilaiden liikunnan osaamisesta perusopetuksen päättövaiheessa. Arviointi kohdistui opetussuunnitelmien perusteissa liikunnalle asetettuihin keskeisiin tavoitteisiin ja sisältöihin. Tavoitteiden toteutumista tarkasteltiin sukupuolittain, alueellisesti ja kieliryhmien välillä. Arviointiin ei osallistunut koko ikäluokka vaan arviointi oli otantaperusteinen. Arviointiajankohtana olivat voimassa Opetushallituksen vuonna 1994 julkaisemat peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Perusteiden mukaan koululiikunta on toistuvaa, viikoittaista toimintaa. Opetuksen tavoitteena on, että oppilaat myönteisten liikuntakokemusten lisäksi oppivat sellaiset taidot, joiden avulla on mahdollista omaksua aktiivinen ja terveellinen elämäntapa. Terveyskasvatus ja liikennekasvatus ovat opetussuunnitelman perusteiden mukaisia aihekokonaisuuksia, joiden toteuttamisesta osaltaan huolehditaan liikunnan opetuksen yhteydessä. 1.1 Arvioinnin yleiset lähtökohdat Vuonna 2003 järjestetty liikunnan oppimistulosten arviointi on osa kansallista oppimistulosten arviointijärjestelmää. Kansallista oppimistulosten arviointia tehdään opetuksen kehittämisen tueksi. Kansallisen oppimistulosten arvioinnin tavoitteet ja tulosten käyttötavat eroavat yksittäisen koulun oppilasarvioinnissa käytettävistä menettelyistä. Valtakunnallisessa arvioinnissa ei kerätä yksittäiselle oppilaalle annettavaa arviointitietoa eikä arvioinnin tarkoituksena ole yksittäisten oppilaiden tai koulujen keskinäisen järjestyksen määrittäminen. Tulosten avulla seurataan koulutuksen tasa-arvon toteutumista. Arvioinnin perustana on Kansallinen oppimistulosten arviointijärjestelmä (Opetushallitus 1998), jossa määritellään arviointitiedon käyttötarkoitus sekä arvioinnin toteutuksen ja tulosten julkistamisen periaatteet. Arvioinnin tavoitteena on liikunnan osaamisen tason kuvaaminen. Kansallisen arvioinnin tavoitteena oli saada luotettava kuva liikunnan osaamisen tasosta perusopetuksen päättövaiheessa. Arviointi kohdistui opetussuunnitelmien perusteissa liikunnalle asetettuihin tavoitteisiin ja sisältöihin, joiden toteutumista tarkasteltiin alueellisesti, sukupuolittain ja kieliryhmien välillä. Arvioinnin tiedonkeruu- 21

menetelmät perustuivat opetussuunnitelman perusteista johdettuihin tehtäviin, jotka kattoivat perusopetuksen aikana kerääntyneet tiedot ja taidot. Arviointiin ei osallistunut koko ikäluokka, vaan arviointi oli otantaperusteinen. Peruskoulun päättövaiheessa arvioidaan säännöllisesti äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan oppimistuloksia. Muiden aineiden oppimistuloksia arvioidaan vaihdellen. Aikaisemmin peruskoulun päättövaiheessa on järjestetty matematiikan (1998, 2000, 2002), luonnontieteiden (1998), äidinkielen ja kirjallisuuden (1999, 2001, 2003), englannin (1999 ja 2002), uskonnon, elämänkatsomustiedon ja tapakasvatuksen (2001), toisen kotimaisen kielen (2001) ja vieraiden kielten (A-saksa, A-ranska, A-venäjä 2002) sekä viestintätaitojen (2003) arvioinnit. Nyt järjestetty liikunnan oppimistulosten arviointi oli ensimmäinen koululiikuntaan kohdistunut valtakunnallinen otantapohjainen arviointi. 1.2 Liikunta opetussuunnitelman perusteissa1994 Arviointiajankohtana olivat voimassa vuonna 1994 julkaistut opetussuunnitelman perusteet Terveyskasvatuksen ja liikennekasvatuksen toteuttamisesta huolehditaan liikunnan opetuksen yhteydessä Arviointiajankohtana olivat voimassa vuonna 1994 julkaistut Opetussuunnitelman perusteet. Tähän asiakirjaan pohjautuvat paikalliset koulujen opetustyötä ohjaavat opetussuunnitelmat. Opetussuunnitelman perusteissa 1994 korostui asiakirjan laatimisen aikaan yhteiskunnalliselle kehitykselle ominainen keskusjohtoisuuden väheneminen. Tämä on näkynyt siinä, että päätösvalta on siirtynyt koulutuksen järjestäjille ja kouluille. Valtakunnallisen tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden väljyys sekä koulukohtaiset resurssipäätökset ovat mahdollistaneet koulukohtaisten opetussuunnitelmien huomattavan vaihtelun. (POPS 1994, 8 9.) Opetussuunnitelman perusteiden mukaisia tavoitteita toteuttava opetus jäsentyy oppiaineiksi ja aihekokonaisuuksiksi. Valtioneuvoston päätöksessä (23.9.1993/834) luetellaan peruskoulun oppiaineet ja niiden vähimmäistuntimäärät. Opetussuunnitelman perusteisiin on sisällytetty aihekokonaisuuksina oppiainerajat ylittäviä ajankohtaisia teemoja, joiden avulla koulu voi nopeasti reagoida toimintaympäristön muutoksiin. Tällaisia aihekokonaisuuksia ovat mm. terveyskasvatus ja liikennekasvatus, joiden toteuttamisesta on osaltaan huolehdittu liikunnan opetuksen yhteydessä. (POPS 1994, 15 16, 28.) 22

Valtioneuvoston päätöksen (23.9.1993/834) mukaisesti liikunta on osa taito- ja taideaineiden ryhmää ja ala-asteella (vuosiluokat 1. 6.) liikunnan vähimmäismäärä on 12 vuosiviikkotuntia (vuosiviikkotunti = 38 oppituntia). Yläasteella (vuosiluokat 7. 9.) vähimmäismäärä on 6 vuosiviikkotuntia. Tasaisesti jaettuna tämä tarkoittaa kahta liikuntatuntia viikossa koko peruskoulun ajan. Tämän lisäksi kouluissa on voitu järjestää liikuntaan liittyviä valinnaisia opintoja. (POPS 1994, 16 17.) Oppiaineen keskeiset tavoitteet ja sisällöt Opetussuunnitelman perusteita laadittaessa oli ollut käytettävissä tutkittua tietoa liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden merkityksestä ihmisen työ- ja toimintakyvylle. Liikunnalla tiedettiin olevan sairauksia ehkäisevä vaikutus ja oppimista tukeva merkitys. Peruskoulun kasvatus- ja opetustyön päämääräksi oli asetettu fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvien tietojen, taitojen ja asenteiden välittäminen. Ne ovat osa tasapainoisen, omaa elämäänsä hallitsevan yksilön yleissivistystä. (POPS 1994, 14.) Opetussuunnitelman perusteet määrittelevät liikunnan opetuksen keskeiset tavoitteet ja sisällöt seuraavasti: Oppilas kokee liikunnan iloa, oppii harrastamaan liikuntaa säännöllisesti ja omaksuu myönteisen asenteen liikuntaan. Liikunnan opetuksen keskeiset tavoitteet ja sisällöt Oppilas oppii tarkkailemaan, kehittämään ja ylläpitämään omaa fyysistä ja psyykkistä toimintakykyään ja hyvinvointiaan, jolloin keskeisiä ovat oppilaan liikehallinnan, kunnon, motoristen perustaitojen ja liikunnan lajitaitojen kehittyminen ja harjaantuminen. Oppilas edistyy yhteistyötaidoissa, sääntöjen noudattamisessa sekä itsensä tuntemisessa ja ilmaisutaidossa. Oppilas tutustuu kansalliseen liikuntakulttuuriin, esimerkiksi perinteisiin liikuntaleikkeihin, kansantansseihin ja liikkumiseen luonnossa. Oppilas tuntee terveyteen liittyvät vaikuttavat tekijät ja omaksuu opiskeluvireyttä ja terveyttä edistäviä arkikäytäntöjä ja elämäntapoja sekä Oppilas oppii turvalliset liikuntatavat ja uimataidon, osaa toimia hengenpelastus- ja ensiaputilanteissa sekä liikkua turvallisesti maaliikenteessä ja vesillä. 23

Ala-asteella korostuvat Yläasteella korostuvat Edellä olevia peruskouluajan yhteisiä liikunnan tavoitteita painotetaan oppilaiden kehitysvaiheen mukaisesti ja toiminta-aikana voimassa olleen kouluastejaon mukaisesti. Ala-asteella korostuvat itsetunnon ja positiivisen fyysisen minäkuvan rakentaminen myönteisten liikuntakokemusten avulla, oppilaan ohjaaminen yhteistyökykyisyyteen ja positiiviseen liikunta- ja terveyskäyttäytymiseen sekä liikehallintatekijöiden ja motoristen perustaitojen kehittymiseen vaikuttaminen ja lajitaitojen perusteiden opettaminen. Yläasteella koulun liikunnan opetuksessa korostuvat myönteiset liikuntaelämykset, monipuoliset lajitaidot ja tutustuminen erilaisiin liikuntamuotoihin yksin ja erikokoisissa ryhmissä, nuoren ohjaaminen itsensä hyväksymiseen ja rakentavaan tunnekäyttäytymiseen. Yläasteella keskeistä on oman kunnon hoitamiseen ja rentoutumiseen perehtyminen, terveiden elämäntapojen omaksuminen sekä liikunnan ja terveyden välisten yhteyksien ymmärtäminen. Liikuntalajit ovat väline edellä mainittuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Käytettävien liikuntalajien valinta on opetussuunnitelman perusteiden mukaan vapaa. Tämä on mahdollistanut alueellisten olosuhteiden ja ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien huomioon ottamisen. Samalla se on aiheuttanut toteutuneissa sisällöissä koulukohtaisia eroja. Terveyskasvatus ala-ja yläasteella Opetussuunnitelman perusteiden mukaan terveyskasvatus on keskeinen osa liikunnan opetusta. Terveyskasvatukselle määritellään opetussuunnitelman perusteissa tavoitteet ja sisällöt osana liikunnan opetusta. Ala-asteella keskeiset tiedot ja taidot ovat liikunnan merkityksen ymmärtäminen, arkielämän itsehoidon oppiminen, ympäristövastuun herääminen, tapakasvatuksen arvostaminen ja turvallisuuskasvatus. Yläasteella terveyskasvatuksen itsehoitoteema laajenee. Muita keskeisiä sisältöjä ovat ensiapu- ja pelastustaidot, koulu- ja työterveys, vastuu ympäristöstä ja ympäristön vaikutus terveyteen, terveydenhuoltopalveluiden käyttö ja tapoihin tottuminen Suomessa ja ulkomailla. (POPS 107 111; Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit 1999, 120.) Oppilaan arviointi Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteereissä (1999) määritellään koululiikunnan olevan toistuvaa viikoittaista toimintaa, jossa omaksutut monipuoliset taidot ja myönteiset kokemukset ennusta- 24

vat aktiivista ja terveellistä elämäntapaa. Oppilaan arvioinnissa on erotettava opintojen aikainen arviointi ja päättöarviointi. Arvioinnilla opintojen aikana pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Päättöarvioinnin on puolestaan annettava monipuolinen ja luotettava kuva oppilaan osaamisesta suhteutettuna perusopetuksen tavoitteisiin. (Opetushallitus 1999, 5.) Vuonna 1999 Opetushallitus on täsmentänyt opetussuunnitelman perusteiden tavoitteita ja sisältöjä antamalla suositusluonteisina eri oppiaineissa oppilaiden päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle hyvä (8). Koulujen arviointiperusteita on tällä tavalla yhdenmukaistettu, jotta koulujen antamien päättötodistusten arvosanat olisivat vertailukelpoisia ja oikeudenmukaisuus jatko-opintoihin haettaessa toteutuisi. Liikunnan omaleimaisuus oppiaineena edellyttää erilaisten työtapojen oppimista ja käyttöä, yhteistyötaitoja ja eettisten ominaisuuksien kehittymistä. Myös oppilasarvioinnissa liikunnallisten taitojen kehittymisen ja aktiivisuuden ohella arvioinnin kohteena ovat sosiaaliset taidot ja eettiset näkökulmat. Oppilasarviointi kohdistuu kaikkiin kolmeen tavoitealueeseen: osaamiseen ja toimintaan, tahtoon ja tunteeseen sekä tietoon. Oppiaineen luonteen mukaisesti liikunnan kriteereissä painottuu eniten osaamisen ja toiminnan alue. (Opetushallitus 1999, 115.) Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit liikunnassa arvosanalle hyvä ovat seuraavat: Oppilasarviointi kohdistuu kaikkiin kolmeen tavoitealueeseen Osaamisen ja toiminnan kriteerit Oppilas hallitsee keskeiset motoriset perustaidot ja koulussa opetettujen lajitaitojen ydinkohdat. Oppilas on kunnoltaan ja liikehallinnaltaan keskitasoinen ikäryhmäänsä verrattuna. Oppilaan fyysinen aktiivisuus koulun liikunnassa vastaa kestoltaan ja rasitukseltaan hänen edellytyksiään ja mahdollisuuksiaan. Oppilas osoittaa toiminnassaan vastuuta ja kykyä ottaa toiset huomioon. Oppilas osaa toimia arkielämän tilanteissa terveyttä ja turvallisuutta edistävästi. 25

Tahto- ja tunnealueen kriteerit Oppilas osoittaa kiinnostusta harrastamansa lajin lisäksi myös muihin lajeihin. Oppilas kokee yrittämisen tarpeelliseksi liikuntamuotojen oppimisessa ja liikunnallisten kokemusten saamisessa. Oppilas suhtautuu periaatteessa myönteisesti liikuntaan terveyden edistäjänä. Oppilas on halukas toimimaan erilaisissa ryhmissä. Oppilas suhtautuu saamaansa kohteluun ja palautteeseen sekä onnistumiseen ja epäonnistumiseen tilanteen vaatimalla tavalla. Tietojen kriteerit Oppilas on selvillä koulussa opetettujen liikuntamuotojen ydinkohdista, harjoittelun yleisimmistä periaatteista ja turvallisuusnäkökohdista. Oppilas tietää fyysisen toimintakyvyn, kunnon ja liikehallinnan osaalueet, motoriset perustaidot ja niiden ylläpidon ja arvioinnin keinot. Oppilas ymmärtää, mitkä ovat keskeiset liikunnan ja terveyden väliset yhteydet sekä kunto- ja terveysliikunnan periaatteet. Oppilas tietää liikenneturvallisuuteen liittyvät asiat. (Opetushallitus 1999, 119.) Päättöarvosanojen sanallinen kuvaus Oppilas saa arvosanan erinomainen (10), mikäli hän ylittää lähes kaikkien oppiaineen kriteerien edellyttämän osaamisen tason ja tämän lisäksi hän osoittaa erityistä harrastuneisuutta oppiaineen aihepiiriä kohtaan. Arvosanaksi tulee kiitettävä (9), jos oppilas ylittää useimmat kriteereissä mainittujen osaamisalueiden tasosta. Mikäli oppilas osaa keskimäärin kriteereiden ilmaisemat asiat, on hänen arvosanansa hyvä (8). Ylittämällä tason jollakin alueella voi kompensoida puutteen toisella alueella. Tyydyttävän (7) saavan oppilaan pitää hallita suurin osa kriteereiden mainitsemista osaamisen alueista, pieniä puutteita voi siis olla. Joitakin kriteerien mainitsemista osa-alueista hallitseva oppilas on ansainnut arvosanan kohtalainen (6). Asetettuihin tavoitteisiin pyrkivälle, mutta vain jossain määrin niihin päässeelle oppilaalle kuuluu arvosana välttävä (5). (Opetushallitus 1999, 5 6.) 26