YLEISTÄ ASUMISPALVELUISTA (lähde sosiaaliportti) Asumispalveluiden järjestämisvelvollisuus Asumispalvelujen järjestämisvelvollisuudesta säädetään sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä. Säädökset on kirjattu sosiaalihuolto-, vammaispalvelu- ja kehitysvammaisten erityishuoltolakiin. Terveydenhuollon lainsäädäntöön ei sisälly asumispalveluja koskevia erityissäännöksiä. Sosiaalitoimen ohella myös terveydenhuollon viranomaiset ja toimintayksiköt järjestävät käytännössä asumispalveluja mielenterveyskuntoutujille. Palveluiden on muodostettava riittävän kattava ja toimiva kokonaisuus riippumatta siitä, minkä lain perusteella niitä järjestetään. Palveluasuminen on kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu eikä sitä voida evätä kunnan määrärahojen puutteen perusteella. Lähtökohtana asumisessa on, että henkilöllä on hänen tarpeitaan vastaava asunto. Asunto voi olla yksittäinen vuokra- tai omistusasunto. Asunto voi olla myös osa asuntoryhmää tai palvelutaloa. Kuntien järjestämistä asumiseen liittyvistä palveluista suuri osa tuotetaan järjestöjen ja yritysten toimesta ostopalveluina. Laki julkisista hankinnoista säätelee kuntien ostopalvelutoimintaa. Sosiaalihuoltolaki: asumispalvelu Sosiaalihuoltolain mukaiseen kunnan asumispalveluun on oikeus henkilöllä, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Sosiaalihuoltolaki on ensisijainen erityislakeihin nähden. Sosiaalihuoltolain mukaisia asumispalvelujen käyttäjistä suurin osa on vanhuksia. Mielenterveyslaki: tuki- ja palveluasuminen Mielenterveyslain mukaan mielisairautta tai muuta mielenterveyshäiriötä potevalle henkilölle on järjestettävä mahdollisuus hänen tarvitsemaansa lääkinnälliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvään tuki- ja palveluasumiseen siten kuin siitä on erikseen säädetty. Kunnalla on erityinen velvollisuus järjestää myös vaikeavammaisiksi katsottavien mielenterveyskuntoutujien tarvitsema palveluasuminen. Tämä on todettu mielenterveyslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa. Vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki: palveluasuminen Asumispalvelujen järjestämisestä vaikeavammaisille henkilöille säädetään vammaispalvelulaissa ja kehitysvammalaissa. Näitä erityislakeja sovelletaan, jos henkilö ei saa riittäviä ja hänelle soveltuvia palveluja ensisijaisten lakien kuten sosiaalihuoltolain perusteella. Vammaispalvelulaki on ensisijainen kehitysvammalakiin nähden. Erityislakien oikea soveltaminen on vammaisen henkilön näkökulmasta tärkeää sekä asumisen mahdollistamisen näkökulmasta että myös taloudellisesti, koska näissä erityislaeissa tarkoitetut sosiaalipalvelut ovat pääosin asiakkaalle maksuttomia. Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämäntoiminnoista. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen ei ole, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon tukitoimenpitein. Henkilöä pidetään vaikeavammaisena palveluasumisen osalta, jos hän vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisissä toiminnoissa suoriutuakseen jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti. Asumiskustannukset ja asiakasmaksut Asumisesta asukas maksaa yleensä vuokran ja palveluista asiakasmaksun. Sosiaalihuoltolain mukaisten asumispalvelujen maksuista ei ole erikseen säädetty asiakasmaksulaissa tai -asetuksessa, joten kunta voi periä niistä päättämänsä maksun.
Asiakasmaksun tulee olla kohtuullisessa suhteessa asiakkaan käyttämien palvelujen määrään. Asiakasmaksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Kun kunta järjestää palvelut ostamalla ne yksityiseltä palveluntuottajalta, asiakkaalta peritään samat maksut ja korvaukset kuin kunnan itsensä tuottamista vastaavista palveluista. Asiakasmaksu voidaan määrätä asiakkaan maksukyvyn mukaan. Vammaispalvelulain tai kehitysvammalain perusteella järjestetty palveluasuminen on käyttäjälleen maksutonta. Kuitenkin ns. tavanomaiseen elämään kuuluvat kustannukset tulevat asukkaan maksettavaksi (esim. ruokakustannukset). Mikäli asukas tarvitsee apua ruoan valmistamisessa vammastaan johtuen, tämä palvelu on asukkaalle maksutonta. Ateriakorvaus ei saa sisältää henkilöstökuluja. ASUMISPALVELUT LOIMAALLA Sosiaalihuoltolain mukaisten asumispalvelujen myöntäminen on delegoitu Loimaalla kahdelle taholle: Ikäihmisiä koskevien (65 vuotta täyttäneet) asumispalvelujen myöntämisestä päättää vanhustyön ohjaaja, kun taas erityisryhmien (mielenterveys/päihde/muut sosiaaliset perusteet) kohdalla asumispalveluista päätetään sosiaalityön tehtäväalueella. Myös asiakasmaksut on määritelty kahdella eri tavalla. Loimaalla on toteutettu sekä vanhusten että erityisryhmien palveluasumisen tuottajien suhteen kilpailutus, jonka tuloksena on hyväksytty palvelutuottajalista pisteytysjärjestyksineen ja solmittu puitesopimukset 31.12.2016 saakka. Vammaispalvelulain mukaisista palveluasumisen päätöksistä vastaa viranhaltijatasolla vammaispalvelujen johtava ohjaaja. Vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen paikkoja ei ole kilpailutettu niiden asiakaskohtaisesti arvioitavan palvelusisällön vuoksi, mutta mikäli vaikeavammainen kuuluu ikänsä puolesta vanhusten ryhmään tai hänen toimintakykyynsä vaikuttavat tekijät ovat osittain mielenterveys- tai päihdelähtöisiä, voidaan soveltuvin osin käyttää kilpailutettuja asumispalveluja. Muutoin yli viranhaltijan päätöksentekovallan menevät vammaispalvelun palveluasumisen hankintapäätökset viedään perusturvalautakunnan päätettäviksi. Ikäihmisten tehostetun palveluasumisen/vanhainkotihoidon myöntämiskriteerit ja käytäntö Loimaalla Tehostettua asumispalvelua tai vanhainkotihoitoa tarvitsevien ikäihmisten sijoittamisesta toimintakyvyn mukaiselle hoitopaikalle vastaa Sas-työryhmä (selvitä,arvioi,sijoita). Työryhmä on moniammatillinen tiimi, johon kuuluvat vanhustenhuollon ylilääkäri, vanhustyön ohjaaja, Loimaan aluesairaalan sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti ja hoito-osaston osastonhoitaja tai hänen edustajansa. Ikäihmisen tehostetun asumispalvelun tai vanhainkotihoidon tarve tulee usein käsittelyyn omaisten tai kotihoidon työntekijöiden yhteydenoton kautta. Asiakkaalla tai hänen edustajallaan on mahdollisuus tehdä hoitopaikka-anomus suullisesti tai kirjallisena. Vanhustyön ohjaaja arvioi asiakkaan toimintakykyä yhteistyössä muiden tahojen kanssa, jonka jälkeen hakemus käsitellään SAS-työryhmässä, arvioinnin ja käsittelyn perusteella vanhustyön ohjaaja tekee asiakkaalle hoitopaikkaa koskevan viranhaltijapäätöksen. Hoitopaikan järjestäminen voi tulla päätöksentekoa varten käsittelyyn ilman varsinaista hakemusta suoraan sairaalahoidon tai hoito-osastojakson
aikana, mikäli hoitopaikan tarve on ilmeinen. Ympärivuorokautinen hoitopaikka voidaan joissain tilanteissa joutua järjestämään äkillisestä syystä välittömästi, joko tilapäisesti tai pysyvästi. Asiakkaalle tehtävä viranhaltijapäätös voi olla; 1. myönteinen; koskien sijoittamista vapaana olevalle toimintakyvyn mukaiselle hoitopaikalle 2. päätöksellä voidaan asettaa hakija jonottamaan vapautuvaa hoitopaikkaa; mikäli hoitopaikan saamiselle asetetut perusteet täyttyvät mutta tarkoituksenmukaista paikkaa ei ole heti vapaana 3.kielteinen; mikäli edellytykset hoitopaikan saamiselle eivät täyty. Tehostetun asumispalvelupaikan/vanhainkotipaikan saamisen edellytyksenä on; Asiakkaalla on fyysisen, psyykkisen ja / tai sosiaalisen toimintakyvyn alentumista niin paljon, että hän tarvitsee jatkuvaa ympärivuorokautista huolenpitoa, valvontaa ja hoitoa. Asiakas tarvitsee toisen henkilön apua lähes kaikissa päivittäisissä toimissaan useita kertoja päivässä/vuorokaudessa. Pariskunnan sijoittamisen ehtona on että molemmat täyttävät hoidolle asetettavat perusteet. Asiakas ei selviydy omassa kodissaan ympärivuorokautisen kotihoidon ja tukipalveluiden avulla. Kotona asuvan asiakkaan on otettava vastaan nämä tarjotut palvelut ennen kuin häntä voidaan sijoittaa muualle. Asiakkaan selviytymisestä tehdään palvelutarpeen/toimintakyvyn arvioinnit ennen päätöksentekoa. Arviointia tehdään käyttäen Ravatar-toimintakykymittaria, MMSE tai Cerad-testiä, GDS-seulaa. Toimintakykyarviot ovat ohjeellisia ja niiden lisäksi toimintakykyyn ja kotona selviytymiseen voivat vaikuttaa yksilölliset toimintakykyyn, sairauteen ja asuinympäristöön liittyvät seikat. Palveluasumispaikka (myös tarpeen mukainen vanhainkotipaikka) on otettava vastaan tarjotusta yksiköstä viivytyksettä. Mikäli asiakas kieltäytyy tarjotusta paikasta, ei ole mahdollista odottaa vaihtoehtoista paikkaa vaan hakemus raukeaa. Ainoastaan, mikäli on mahdollista tarjota toimintakyvyn mukaista paikkaa useammasta paikasta samanaikaisesti, otetaan asiakkaan ja omaisen toiveet mahdollisuuksien mukaan huomioon paikan myöntämisessä ja valinnassa. Sairaalahoidon ja terveyskeskuksen hoito-osastohoidon alkamisesta ja päättymisestä päättää aina lääkäri. Sairaala- tai hoito-osastotasoiseen laitoshoitoon pitää olla lääketieteellinen syy. Mikäli sellaista syytä ei ole, ja kotiutus ei ole mahdollinen, osastohoidon jatkoksi tarvittava muu toimintakyvyn mukainen hoitopaikka on otettava vastaan. Asiakkaalle jaettavaksi on laadittu ohjeistus, joka sisältää hakulomakkeen ja selventää asiakaskriteerien sisältöä tarkemmin, mm toimintakykymittareiden ohjeelliset arvot. Tehostetun palveluasumisen/vanhainkotihoidon asiakaskriteerit ja hakulomake Loimaan kaupungin vanhuspalveluissa (65-vuotta täyttäneet) liitteenä. Erityisryhmien asumispalvelujen myöntämiskriteerit ja käytäntö Loimaalla
Mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä muien sosiaalisin perustein asumispalveluja tarvitsevat ohjautuvat usein yhteistyötahojen (esim. Halikon sairaala, hoito-osasto, kotihoito, erityispalveluyksikkö) kautta hakemaan asumispalvelua sosiaalitoimistosta. Myös omaiset voivat olla aloitteellisia, kun huoli läheisen henkilön itsenäisen asumisen ongelmista välittyy heille. Lähtökohtaisesti silti hakijana on aina asumispalvelua tarvitseva henkilö itse, ja asiaan tarvitaan hänen suostumuksensa. Palvelulle ei ole käytössä omaa kirjallista hakemusta, mutta tarvittaessa voi käyttää lomaketta Ilmoitus sosiaalipalvelujen tarpeesta. Kun tieto asumisen tukipalveluja tarvitsevasta henkilöstä tulee sosiaalitoimistoon, tilannetta lähtee selvittämään pääsääntöisesti aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä tai ohjaaja (asiakasjako sukunimen etukirjaimen mukaan). Työntekijä kartoittaa asiakkaan tausta- ja nykytilanteen, läheisverkoston, hoitotahon ja annetun jatkohoitosuosituksen. Tämän jälkeen pidetään asiakassuunnitelmakokous, jota varten työntekijä on selvittänyt mahdollisia jatkohoitovaihtoehtoja. Työntekijä arvioi jatkosuunnitelmaehdotusta asiakkaan tarpeiden, hoitosuositusten, sosiaalisen kokonaisarvion sekä tarjolla olevien vaihtoehtojen perusteella. Periaatteena on, että palveluvalikkoon etsitään tarkoituksenmukaisinta ja samalla kustannustehokkainta ratkaisua. Palveluasumisyksikköpaikka on aina viimesijainen asumisen tuen vaihtoehto. Sitä ennen kartoitetaan mahdollisuudet asumisen riittävän tuen järjestämiseksi kotihoidon, kaupungin järjestämien mielenterveys- ja päihdepalvelujen, psykiatrian, ja/tai muiden mahdollisten tukipalvelujen avulla. Asiakas voi ohjautua siis em. avopalveluihin ilman sosiaalitoimen ohjeistusta. Lähtökohtaisesti sosiaalitoimiston aikuissosiaalityöhön otetaan yhteyttä silloin, kun ns. normaalit tukipalvelut tuntuvat riittämättömiltä ja joudutan harkitsemaan vahvaa mielenterveys- tai päihdetaustasta johtuvaa asumisen tukea. Mikäli sosiaalitoimistossa tehdyssä tilannearviossa päädytään siihen, että kotona asumisen tueksi tarvitaan tehostettua tukea jota ei ole saatavissa muuta kautta, voidaan myöntää yksityiseltä palveluntuottajalta hankittua kotitukea kotikäyntien ja työ- ja päivätoiminnan muodossa. Mikäli näiden (ja muiden mahdollisten tukipalveluiden) antama tuki ei riitä, aikuissosiaalityön viranhaltija voi myöntää palveluasumisen paikan sosiaalihuoltolain perusteella. Palveluyksiköksi valikoituu edullisin ja asiakkaalle tarkoituksenmukaisin vaihtoehto kilpailutettujen palveluntuottajien joukosta. Palvelusihteeri tekee ohjeiden mukaan päätöksen asiakasmaksusta. Asiakas itse maksaa asuntonsa vuokran ja ateriat. Vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen myöntämiskriteerit ja käytäntö Loimaalla Vammaispalvelulain mukaista palveluasumista haetaan sosiaalitoimistosta, vammaispalveluista. Yhteydenotto palveluntarpeesta tulee yleensä asiakkaalta, omaiselta tai joltakin yhteistyötaholta (esim.tyks, LAS, SAS-työryhmä, kotihoito, Maskun neurologinen kuntoutuskeskus). Palveluasumista haetaan lomakkeella: Hakemus vammaispalveluja varten. Hakemuksen liitteeksi tulee toimittaa lääkärilausunto, kuntoutussuunnitelma tai muu vastaava suositus palvelun tarpeesta.
Kun hakemus palveluasumisesta tulee vammaispalveluihin, asiaa lähtee selvittämään vammaispalvelujen johtava ohjaaja. Johtava ohjaaja käy tapaamassa asiakasta kotona tai hoitolaitoksessa palvelutarpeen arvioimiseksi. Kotikäynnillä asiakkaalle laaditaan palvelusuunnitelma. Tarvittaessa järjestetään verkostopalaveri, johon osallistuvat asiakkaan hoidon ja kuntoutuksen kannalta merkittävät henkilöt. Päätöksen palveluasumisen myöntämisestä tekee johtava ohjaaja. Vammaispalvelulain perusteella palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluontoisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti (Vammaispalveluasetus 11 ). Kunnalla ei ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen, jos vaikeavammaisen riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein (Vammaispalvelulaki 8 ). Palveluasumiseen kuuluu asunto, sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Ympärivuorokautista palveluasumista voidaan toteuttaa järjestöjen tai yksityisten palveluntuottajien ylläpitämissä palvelutaloissa tai kaupungin omissa palvelutaloissa. Loimaalla ei ole vaikeavammaisille henkilöille tarkoitettua palveluasumisyksikköä, joten palvelut ostetaan lähikunnista (esim. Hoivakoti Pumpuli, Validia-palvelut, Kuurojen Palvelusäätiö). Sopiva palveluasumispaikka valitaan yhdessä asiakkaan kanssa hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Muutamia asiakkaita on sijoitettu vanhustenhuollon yksiköihin Loimaalle. Palveluasumista voidaan järjestää myös henkilön omassa asunnossa esim. henkilökohtaisen avustajan, omaishoidontuen, kotihoidon ja asunnon muutostöiden avulla. Mikäli palveluasuminen onnistuu kotona em. palveluiden turvin, on tämä ensisijainen tapa palveluasumisen järjestämiselle. Vammaispalvelulain mukaisessa palveluasumisessa asiakas vastaa itse ravintomenoista, vuokrasta, kodin puhtaudesta, henkilökohtaisesta hygieniasta aiheutuvista menoista sekä muista tavanomaisista henkilökohtaisista kuluista. Palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut ovat vaikeavammaiselle henkilölle maksuttomia (vammaispalvelulaki 14 ). Maksuttomia palveluja voivat olla esimerkiksi kotihoito, siihen sisältyvä kotisairaanhoito sekä osa kotihoidon tukipalveluista (esim. turvapuhelinpalvelut). Ikääntyvien henkilöiden kohdalla vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen tarvetta arvioitaessa pyritään erottamaan vaikeavammaisuus tavanomaisesta ikääntymiseen liittyvästä palvelutarpeen kasvusta. Palvelutarve päivittäistoimiin liittyen saattaa olla myös iäkkäällä henkilöllä runsasta, jatkuvaluontoista ja vuorokauden eri aikoina tapahtuvaa, mutta kysymyksessä ei kuitenkaan voida katsoa olevan vaikeavammaisuudesta johtuva tilanne. Ikääntyville henkilöille, joiden toimintakyky alenee mm. ikääntymiseen liittyvän sairastumisen myötä, järjestetään palveluja muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön nojalla. Kehitysvammaiselle asiakkaalle järjestetään palveluasumista kehitysvammalain nojalla erityishuoltona, ellei niitä voida järjestää vammaispalvelulain nojalla. Asumisvaihtoehtoja arvioitaessa otetaan huomioon henkilön avun, hoidon ja ohjauksen tarve päivittäisessä elämässä. Palveluasumista voidaan toteuttaa erilaisissa asumisyksiköissä, ryhmäkodeissa, palvelutaloissa, perhehoitona tai laitoshoitona. Kehitysvammaisten asumispalvelut järjestetään kaupungin omana toimintana (Kitkonpuiston ryhmäkoti, Telkänkoti, Ruusurinne) tai hankkimalla palvelut kuntayhtymiltä (Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri) tai muilta palveluntuottajilta. Kehitysvammaisten erityishuoltona järjestetty asuminen on asiakkaalle maksutonta ylläpitoa lukuun ottamatta. Ylläpidon käsitettä ei ole määritelty asiakasmaksusäädöksissä. Asumispalveluissa
ylläpitona voidaan pitää asumisesta (vuokra) sekä ravinnosta ja muusta ylläpidosta aiheutuvia kuluja. Näitä muita kuluja ovat asiakkaan käyttämistä palveluista (mm. siivous, vaatehuolto, sauna) ja tarvikkeista (esim. hygieniatarvikkeet, siivousvälineet ja -tarvikkeet) muodostuneet kustannukset.