Teppo Häyhä Nina Hagner-Wahlsten Sirkka-Liisa Helminen Rauno Yrjölä Tmi Teppo Häyhä

HONGISTON ASEMAKAAVA- ALUEEN MAISEMA- JA LUONTOSELVITYS 2007 Teppo Häyhä Nina Hagner-Wahlsten Sirkka-Liisa Helminen Rauno Yrjölä Tmi Teppo Häyhä

SISÄLLYSLUETTELO 1. MAISEMASELVITYS...3 1.1. Tutkimusmenetelmä...3 1.2. Maiseman yleiskuvaus...3 1.3. Maisemarakenne...4 1.4. Topografia ja vesitalous...5 1.5. Arvokkaat alueet ja suositukset maankäytölle...6 2. KASVILLISUUSSELVITYS...7 2.1. Menetelmät...7 2.1.1. Kasvillisuus ja kasvisto...7 2.1.2. Arvokkaat luontotyypit...7 2.2. Kasvillisuus...7 2.2.1. Yleiskuvaus...7 2.2.2. Kasvillisuuskuviot...8 2.3. Kasvisto...17 2.4. Arvokkaat luontotyyppikohteet...18 3. LIITO-ORAVASELVITYS...20 3.1. Kohdealue...20 3.2. Menetelmät...20 3.3. Tulokset...20 3.4. Johtopäätökset...20 4. LINNUSTOSELVITYS...22 4.1. Menetelmä...22 4.2. Tulokset...23 4.3. Tulosten tarkastelu...25 4.4. Suositukset...25 5. LEPAKKOSELVITYS...26 5.1. Johdanto...26 5.2. Lepakoiden suojelu...26 5.3. Lepakoiden ekologiaa lyhyesti...26 5.4. Aineisto ja menetelmät...28 5.5. Tulokset...31 5.5.1. Lajisto ja havaintomäärät...31 5.5.2. Lepakoille tärkeät alueet...33 5.6. Vaikutusten arviointi ja toimenpidesuositukset...37 5.6.1. I luokan alueet...37 5.6.2. II luokan alueet...38 5.6.3. III luokan alueet...39

5. LEPAKKOSELVITYS Nina Hagner-Wahlsten 5.1. Johdanto Hämeenlinnan Hongiston lepakkoselvitys on Optimia Oy:n (Arwon) T:mi Teppo Häyhän kautta BatHouse:lta tilaamaa selvitys. Selvitysalue kattaa Hongiston kaava-alueen sekä sen luoteis- ja eteläpuolella olevia lisäalueita, yhteensä noin 40 ha (rajaus kuvassa 14). Selvityksen tavoite on antaa suunnittelulle taustatietoa lepakoiden suojelutarpeesta selvitysalueella. Raportissa esitellään lepakoiden esiintyminen kaava-alueella sekä lepakoiden kannalta tärkeät alueet. Lisäksi annetaan kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia lepakoiden huomioon ottamiseksi suunnittelussa. Lepakkokartoituksen on tehnyt FM Nina Hagner-Wahlsten, maastotyössä on ollut mukana työharjoittelija Ken Granström (3 kertaa) sekä tutkimusharjoittelija Jenny Hackman (1 kerta). 5.2. Lepakoiden suojelu Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja. Ripsisiippa on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi (Rassi ym. 2000) ja se on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityistä suojelua vaativaksi. Kaikki maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulaki 49 ). Suomessa esiintyvistä lepakoista, lampisiippa on direktiivin II -liitteen laji, joka tosin on havaittu maassamme vain kerran (Siivonen & Wermundsen 2003). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimus velvoittaa jäsenmaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien ekologisten selvitysten tekemistä kaavoitustyön pohjaksi. Näiden lepakoiden suojeluun liittyvien säädösten sekä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten takia lepakot tulee huomioida erilaisissa hankkeissa. Suunnittelun tueksi tehtävissä kartoituksissa tulee huomioida niin lisääntymis- ja levähdyspaikat kuin hyvät saalistusalueetkin. 5.3. Lepakoiden ekologiaa lyhyesti Maassamme on havaittu 11 lepakkolajia (taulukko 2). Ne ovat kaikki hyönteisravintoa käyttäviä pienlepakoita, joiden biologiasta tiedetään Suomessa vielä melko vähän. Kesäisin naaraslepakot muodostavat lisääntymisyhdyskuntia (lisääntymis- ja levähdyspaikkoja), joissa ne synnyttävät ja huolehtivat poikasistaan. Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä, poikasten itsenäistyessä. Urokset ovat kesäisin useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Sopivia päi-

väpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Lepakot lentävät yöllä ja lepäävät päivällä. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin ravinnonhakuun (esim. Kyheröinen 2004 a). Useimmat lajit tarvitsevat myös suojaisia kulkureittejä päiväpiilojen ja saalistusalueiden välillä. Talven lepakot viettävät horrostaen. Talvehtimispaikkoja tunnetaan niukasti, kuitenkin sopivia ovat mm. kellarit, luolat, bunkkerit ja muut tasaisen viileinä ja kosteina pysyvät rakenteet. Todennäköisesti harvinaisemmat lajimme muuttavat etelämmäksi talvehtimaan. Lepakot ovat pitkäikäisiä ja ne lisääntyvät hitaasti. Poikasia syntyy yleensä vain yksi. Niinpä päiväpiilojen tai saalistusalueiden katoaminen tai lepakoihin kohdistuva voimakas häirintä voi olla niille kohtalokasta. Perustietoa lepakoista antaa esimerkiksi Lappalainen (2002).

Taulukko 2. Suomessa esiintyvät lepakkolajit Suomen EUROBATS-raportin (Kyheröinen ym. 2005) mukaan. Tieteellinen nimi Suomenkielinen nimi Levinneisyys Nyctalus noctula Isolepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttava Eptesicus nilssonii Pohjanlepakko Koko maassa Vespertilio murinus Kimolepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttava Plecotus auritus Korvayökkö Etelä- ja Keski-Suomi, 63 N asti Pipistrellus nathusii Pikkulepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttava (ensimmäinen lisääntymishavainto 2006) Pipistrellus pipistrellus Vaivaislepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi (ensimmäinen havainto 2001) Myotis nattereri Ripsisiippa Harvinainen, Etelä-Suomi Myotis brandtii Isoviiksisiippa Etelä- ja Keski-Suomi, 64 65 N asti Myotis mystacinus Viiksisiippa Etelä- ja Keski-Suomi, 64 65 N asti Myotis daubentonii Vesisiippa Etelä- ja Keski-Suomi, 63 64 N asti Myotis dasycneme Lampisiippa Laikuttainen, Etelä-Suomi (ensimmäinen havainto vuodelta 2002) Yhteensä 11 lajia 5.4. Aineisto ja menetelmät Hämeenlinnan Hongiston alueella ei ole aiemmin tehty lepakkokartoitusta. Suomessa lepakoiden kartoitusmenetelmät ovat vielä vakiintumattomat, vaikka erilaisia lepakkokartoituksia onkin viime vuosina tehty useita (mm. Kinnunen ym. 1998, Kyheröinen 2004 b, 2005, Siivonen 2004, Vihervaara 2004, Hagner-Wahlsten 2004, 2005, 2006). Kartoituksissa on käytetty ainakin linjalaskentaan pohjautuvaa menetelmää, ruutukartoitusta sekä erilaisten menetelmien yhdistelmiä. Ruotsista ja Keski-Euroopasta saatujen tietojen pohjalta menetelmien testaus- ja kehitystyötä tehdään parhaillaan maassamme. Perustietoa lepakkokartoituksen menetelmistä antavat esimerkiksi de Jong & Ahlén (1996), Haukkovaara & Salovaara (2005), Mitchell-Jones & McLeish (2004) ja Sierla ym. (2004). Myös Suomen ympäristökeskuksen antamia yleisiä ohjeita luontoselvityksistä on otettu huomioon (Söderman 2003). Hongiston kaava-alueen lepakkokartoitus suunniteltiin karttatarkastelujen ja päiväaikaan tehtyjen maastokäyntien avulla. Alueella olevaa luolaa tarkastettiin talvehtivien lepakoiden paikallistamiseksi kevättalvella. Kesäaikaan lepakoita havainnoitiin öisin ultraäänidetektorin avulla, kävellen aluetta halkovia reittiä mahdollisimman kattavasti koko kaava-alueella. Alueella sijaitsevien rakennusten ullakkotiloja tarkastettiin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen paikallistamiseksi.

Kuva 13. Kartoittaja tarkistaa Villa Patrian ullakkotilan katolla olevan paloluukun kautta. Kartoitusreitit seurasivat mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia polkuja. Näin reitit ovat toistettavissa tulevissa tutkimuksissa. Polkujen käyttö helpottaa myös suunnistamista yöaikaan sekä vähentää oleellisesti esimerkiksi korkean kasvillisuuden seassa kävelemisestä aiheutuvaa häiritsevää taustamelua. Rauhallisella vauhdilla tehdyllä kartoituksella yhdistettynä hyviltä vaikuttavien saalistusalueiden tarkempaan havainnointiin saadaan varsin kattavasti tietoa lepakkolajistosta ja runsauksista sekä eri alueiden merkityksestä lepakoille. Kartoituksien aloitusajankohta oli noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen, valo-olosuhteista riippuen, ja jatkui aamusarastukseen asti (ei elokuussa), jolloin valoisuus päätti kartoitustyön. Kartoitusaikaa yötä kohden on kesän valoisampaan aikaan ainoastaan vajaat 3 tuntia. Vertailukelpoisuuden takia lepakoita kartoitettiin vain hyvällä säällä, eli sateettomina, melko tyyninä ja lämpiminä (>+5 o C) öinä. Sade, kova tuuli ja kylmyys vähentävät oleellisesti lepakoiden saalistusaktiivisuutta (Rydell 1989). Lepakoiden havainnoimiseen käytettiin ultraääni-ilmaisinta eli lepakkodetektoria (Pettersson D240x), jolla voidaan havaita lepakoiden päästämät kaikuluotausäänet. Äänet nauhoitettiin minidisk-tallentimella (Sony MD Walkman MZ-NH700) käyttäen detektorin sekä heterodyneettä aikalaajennustoimintoja. Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella äänianalyysiohjelmalla (BatSound -ohjelmisto). Lepakot pyrittiin aina myös näkemään lajinmäärityksen varmentamiseksi.

Kuva 14. Selvitysalueen rajaus (vihreällä) sekä kartoitusreitit (oranssilla). Lepakoita ei aina pysty määrittämään lajilleen ääni- tai näköhavaintojen perusteella. Lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa on erotettavissa ainoastaan anatomisten rakenteiden perusteella, joten nämä lajit käsitellään tässä työssä lajiparina nimellä viiksisiipat. Siippalajit (viiksi-, isoviiksi-, vesi- sekä ripsisiippa) ovat myös tietyissä olosuhteissa mahdottomia erotta toisistaan, tällöin havainto on merkitty siipaksi. Havainto voi myös olla niin lyhyt tai epämääräinen, että lajinmääritystä on mahdotonta tehdä. Tällöin havainto on merkitty lepakoksi. Lepakot käyttävät eri alueita saalistusalueinaan kesän eri ajankohtina. Tästä johtuen kartoitettava alue tulisi inventoida useana eri ajankohtana kesän aikana. Tässä kartoituksessa havainnointia on tehty yhteensä 4 kertaa kesäkuun ja elokuun välisenä aikana. Lisäksi inventoitiin alueella olevaa luolaa kerran huhtikuussa.

5.5. Tulokset Kartoitusreitistö käy ilmi kartasta 14. Kartoitustyössä jalan kuljettujen reittien yhteispituus oli 24 km. 5.5.1. Lajisto ja havaintomäärät Hongiston kaava-alueella tavattiin kartoituksen yhteydessä 4 lepakkolajia (viiksisiippalajit laskettu kahdeksi lajiksi). Havaintoja oli yhteensä 56 (taulukko 3). Alueen lepakkohavainnot näkyvät kartoissa 15 ja 16. Taulukko3. Hongiston kaava-alueen lepakkohavainnot 2007. pvm siippa pohjanlepakko vesisiippa viiksisiipat korvayökkö lepakko yhteensä 11.4. 1 1 9.6. 10 3 1 14 3.7. 8 2 1 10 2.8. 9 4 13 25.8. 9 6 1 1 17 yhteensä 36 0 15 1 1 3 56

Kuva 15. Lepakkohavainnot Hongiston kaava-alueella 2007. pohjanlepakko viiksisiippa korvayökkö lepakko selvitysalue Kuva 16. Lepakkohavainnot selvitysalueen pohjoisosassa.

5.5.2. Lepakoille tärkeät alueet Tulosten esittelyssä eri alueiden arvo lepakoille on luokiteltu seuraavia periaatteita noudattaen. Luokka I: Luokka II: Luokka III: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Häirintä tai heikentäminen luonnonsuojelulaissa kielletty. Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS sopimus). Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikat Lepakoiden talvehtimispaikat voivat sijaita muun muassa luolissa. Villa Patrian alapuolella sijaitsee ihmisten tekemä luola jota on todennäköisesti louhittu rautatietoimintaan liittyvään varastointia varten. Luolan aukko viettää kaakkoon, käynti tällä hetkellä on Patrian aidatun tehdasalueen kautta. Louhoksen pituus on noin 30 m, korkeus 5-6 m. Tällä hetkellä luola toimii satunnaisena varastointitilana. Kohde 1: Luolasta havaittiin 1 talvehtiva siippa (tarkempaa lajinmääritystä ei pystytty tekemään). Eläin oli luolan takaosan katossa. Kohde on merkitty karttaan 17 numeromerkinnällä 1. Kuva 17. I luokan lepakkoalueet, lisääntymis- ja levähdyspaikat.

Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat, luonnonkolojen lisäksi, usein rakennuksissa. Hongiston kaava-alueen rakennukset ovat potentiaalisia lepakoiden piilopaikkoja. Alueen kaikki rakennukset tarkastettiin, etenkin ullakkotiloja. Osaan ullakkotiloihin pääsi sisäkautta, osaan oli mentävä katolla olevan paloluukun kautta. Yhteensä neljässä rakennuksessa oli merkkejä lepakoiden esiintymisestä. Kohteet on merkitty liitekarttaan 17 numeromerkinnällä 2-5. Kohde 2: Saunarakennus. Yläkerran kuivaustilassa olevien kahden piipun kohdalla oli lepakoiden papanoita (ulosteita) jotka ovat merkkejä siitä, että lepakot ovat käyttäneet tilaa lisääntymis- tai levähdyspaikkanaan (kuvat 18-20). Suurin osa papanoista olivat vanhoja, viittaen siihen, että tilaa on käytetty useamman vuoden aikana. 3.7.2007 tehdyn tarkastuksen yhteydessä todettiin osan papanoista olevan tuorehkoja, viittaen siihen, että tilaa olisi käytetty myös kuluvan vuoden aikana. Lepakoita tarkastuksen ajankohtana ei ollut paikalla. 2.8.2007 tehdyn tarkastuksen yhteydessä todettiin, että papanoita ei ollut tullut lisää, viittaen siihen, että lepakot eivät olisi käyttäneet tilaa heinäkuun aikana. Kuva 18. Kohde 2, Saunarakennus

Kuva 19 ja 20. Saunarakennuksessa oleva piippu jonka juurelta löytyi lepakonulostetta. Kohde 3: Asuinrakennuksen nro 15 kattoluukun reunassa oli 3.7.2007 lepakko. Eläin lähti heti lentoon, eikä sitä pystytty lajinmäärittämään. Ullakkotilassa oli vain hyvin vähän papanoita. Kohde 4: Asuinrakennuksen nro 14 ullakolla oli muutamassa kohdassa papanoita. Määrät olivat pienet viittaen siihen, että tilaa on käyttänyt yksittäisiä lepakkoyksilöitä. Kohde 5: Asuinrakennuksen nro 13 ullakolla oli muutamassa kohdassa papanoita. Määrät olivat hyvin pienet viittaen siihen, että tilaa on käyttänyt vain harvoin yksittäisiä lepakkoyksilöitä. Luokka II: Tärkeät ruokailualueet tai siirtymäreitit Tärkeäksi ruokailualueeksi katsotaan alue, jossa esiintyy säännöllisesti saalistavia lepakoita tai runsaasti saalistavia lepakoita tiettyyn aikaan, etenkin jos aluetta käyttää useampi laji. Lepakoiden ravinnon saannin kannalta tärkeät alueet tulisi maankäytön suunnittelun yhteydessä huomioida niin, ettei alueen arvo lepakoiden kannalta heikenny (EUROBATS sopimus). Tärkeä siirtymäreitti on todettu tai arvioitu reitti ruokailu- ja/tai piilopaikkojen välillä. Lepakoille tärkeät alueet on merkitty karttaan (kuva21). Alue A: Alueella esiintyi säännöllisesti saalistavia viiksisiippoja. Siipat käyttivät muun muassa polkua saalistusalueenaan. Elokuussa siipat hyödynsivät myös Villa Patrian itäpäädyn tuntumassa olevaa aluetta sekä talolle johtavaa tietä jotka olivat varjoisia ja pimeitä.

Alue B: Alueella esiintyi säännöllisesti saalistavia viiksisiippoja. Myös tällä alueella siipat saalistivat muun muassa polkua pitkin. Kuva 21. II luokan lepakkoalueet, tärkeät ruokailualueet. Luokka III: Muut lepakoiden käyttämät alueet Lepakoiden muu käyttämä alue on alue jossa lepakoita esiintyy, mutta yksilö- ja lajimäärät eivät ole kovin suuria. Muu lepakoiden käyttämä alue on merkitty karttaan (kuva 22). Alueella esiintyi muutamia pohjanlepakoita. Lisäksi havaintoja oli viiksisiipasta, yhdestä todennäköisestä korvayököstä sekä 2 havaintoa lajinmäärittämättömistä lepakoista. Vain harva alueella havaituista lepakoista käytti aluetta saalistusalueena.

Kuva 22. III luokan lepakkoalue, muu lepakoiden käyttämä alue. 5.6. Vaikutusten arviointi ja toimenpidesuositukset Tässä kartoituksessa käytetyt havainnointimenetelmät antavat hyvän kuvan alueen lepakkolajistosta, runsauksista sekä tärkeistä saalistusalueista. Vaikka kaikkia siippahavaintoja ei pystytty lajinmäärittämään ja vaikka korvayökköhavainto ei ole 100-prosenttinen, tarkkuus on tämän kartoituksen tavoitteiden saavuttamiseksi ollut tarkoituksenmukainen. 5.6.1. I luokan alueet Kohteet 1-5 ovat kaikki luonnonsuojelulain 49 tarkoittamia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja joiden hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kohde 1 on ainakin yhden lepakon käyttämä talvehtimispaikka. Luola on potentiaalisesti hyväkin lepakoiden talvehtimispaikka. Luolan arvoa lepakoille heikentäisi voimakas häirintä talviaikaan sekä mikroilmaston muuttuminen. Suositus: Luolan ovea korjataan niin, että asiattomat eivät pääse luolaan talviaikaan. Aukon seinämän yläosaan jätetään lepakoille kulkuaukkoja. Nykyisiä aukkoja voidaan pienentää niin, että niistä ihminen ei pääse (kuva 23). Ovien avaamista tulisi välttää talviaikaan.

Kuva 23. Hongiston luolan ovi.. Kohteessa 2 lepakonulosteen määrä viittaa siihen, että paikkaa käyttää useampi lepakkoyksilö, mutta merkkejä lisääntymisyhdyskunnasta, eli lisääntymispaikasta, ei löytynyt kesällä 2007. Piilopaikka on todennäköisesti käytössä alkukesällä. Suositus: Rakennus säilytetään. Rakennusta käyttävä lepakkolaji selvitetään jotta tarpeen vaatiessa lajille sopivia keinopiiloja voidaan asentaa. Kohteissa 3-5 tavattujen ulostemäärien perusteella on todennäköistä, että kyseessä olisi yksittäisten yksilöiden levähdyspaikoista. Mikäli kohteet 2-5 halutaan purkaa (lain kieltämän levähdyspaikan hävittämistä), siihen tarvitaan paikallisen ympäristökeskuksen myöntämää poikkeuslupaa. Mikäli rakennuksille saa purkuluvat, purkutyöt tulisi suorittaa lepakoiden aktiivisimman kauden ulkopuolella, purkutöitä tulisi välttää toukokuusta elokuuhun. Levähdyspaikkojen hävittämisen vaikutuksia lepakoihin voidaan lieventää tarjoamalla lepakoille korvaavia levähdyspaikkoja, eli lepakonpönttöjä. 5.6.2. II luokan alueet Lepakoiden ravinnon saannin kannalta tärkeät alueet tulisi maankäytön suunnittelun yhteydessä huomioida niin, ettei alueen arvo lepakoiden kannalta heikenny (EUROBATS sopimus). EUROBATS sopimuksen suositukset ovat suosituksia eivätkä ole laissa määrättyjä. Mikäli lepakoille tärkeiden alueiden A:n ja B:n kohdalla tehdään merkittäviä muutoksia (esim. hakkuu, rakentaminen), alueiden arvo viiksisiippojen saalistusalueena heikkenee. Pimeillä havupuuvaltaisilla metsäalueilla viihtyville viiksisiipoille muutos olisi merkittävä. Suositus: Kohteet jätetään luonnontilaan mahdollisemman laajoina ehjinä kokonaisuuksina. Alueita voidaan käyttää lähivirkistysalueina, eikä polkujen parantamisella ole haitallista vaiku-

tusta. Tiheiden kuusikoiden ja vesakon harventaminen parantavat alueiden arvoa viiksisiipoille. Liiallinen harventaminen lisää kuitenkin alueiden valoisuutta ja tuulisuutta, seikkoja jotka heikentävät alueen arvoa siipoille. Toukokuun alusta syyskuun loppuun tulisi myös välttää alueiden valaisemista. Polkujen mahdollinen valaiseminen talviaikaan ei vaikuta alueen lepakoihin. Mikäli alueille suunnitellaan merkittäviä muutoksia, haittavaikutuksia voi lieventää jättämällä lähialueilla muita viiksisiipoille soveliaita alueita rakentamatta (esimerkiksi B-alueen kaakkoispuolella oleva alue). Mikäli vain toinen alue säilytetään luonnontilaisena, suositaan alueen A:n säilyttämistä. 5.6.3. III luokan alueet Lepakkoalueella C esiintyy pääosin pohjanlepakoita. Pohjanlepakko saalistaa usein pihojen ja teiden tuntumassa. Mikäli alue C muuttuu asuntoalueeksi, on todennäköistä, että pohjanlepakko ainakin osittain pystyy hyödyntämään uudenkin asuntoalueen saalistusalueenaan. Alueen C muuttumisella asuntoalueeksi olisi todennäköisesti vain pieni vaikutus alueen pohjanlepakoihin. Pohjanlepakoiden suotuisa suojelutaso ei näin ollen merkittävästi heikenny alueella. Suositus: Kaava-alueelle jätetään vanhaa puustoa monipuolistamaan maisemaa sekä turvaamaan lepakoille suojaisia saalistus- ja piilopaikkoja. Vanhan puuston osittainen säilyttäminen turvaa myös lepakoille suojaisia lentoreittejä alueen läpi. Mikäli rakennuksien purkujen tai puunkaatojen yhteydessä kuitenkin ilmenee lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka, paikkaa tulisi tarkistaa ja siitä tulisi ilmoittaa paikallisille ympäristönsuojeluviranomaisille.