Yläkoulu > Yhteiskuntaoppi > vesi ja sanitaatio David Chancellor Carlos Nacufonha testaa vastaporatun vesilähteen vettä. Vapaaehtoiset ehkäisevät sairauksia jakamalla tietoa Maassa piirin keskellä on rivi laminoituja kortteja. Yhdessä kanat liikkuvat vapaasti ruuanlaittopaikalla ja käyvät nokkimassa astioihin jääneitä ruuan murusia. Toisessa taas on kuva käsienpesusta ja ruokalautasesta. Kyläläiset kuuntelevat Punaisen Ristin vapaaehtoista, joka korttien avulla kertoo hyvästä hygieniasta ja puhtauden merkityksestä terveydelle. Carlos Nacufonha on rauhallinen ja vakavailmeinen parikymppinen mies. Olen vapaaehtoinen, koska haluan auttaa kyläläisiä ja haluan olla osa Punaista Ristiä, Nacufonha kertoo. Likaisen veden juominen sairastuttaa Nacufonha toimii vapaaehtoisena Ribauen piirissä, joka on osa Nampulan provinssia Mosambikin pohjoisosassa. Mosambikissa etenkin maaseudulla on pulaa puhtaasta vedestä, koska vesijohtoverkko ei yllä kaikkiin kyliin ja kaivoja ei ole riittävästi. Tämän vuoksi ihmiset hakevat vetensä usein läheisestä joesta tai järvestä. Kaikilla ihmisillä ei ole hyvää vettä saatavilla. Me kerromme ihmisille, että vesi pitää keittää ennen käyttämistä, jos se otetaan joesta, kertoo Nacufonha. Puhdas vesi ja sanitaatio Punaisella Ristillä on Nampulan provinssissa vesi- ja sanitaatio-ohjelma, jossa rakennetaan uusia vesipisteitä ja tuetaan parempien käymälöiden rakentamista. Sanitaatiolla tarkoitetaan puhtauteen liittyviä asioita, kuten puhdasta vettä ja hygieenistä käymälää.
Yläkoulu > Yhteiskuntaoppi > vesi ja sanitaatio Terveyden kannalta ongelmallista on se, että ihmiset usein myös peseytyvät ja pesevät pyykkinsä paikoissa, mistä juomavettä haetaan. Veteen saatetaan myös ulostaa. Tämän vuoksi veteen kulkeutuu viruksia ja bakteereita, jotka aiheuttavat sairauksia, kuten ripulia. Köyhissä olosuhteissa ripuli on usein tappava tauti, sillä ihmisten yleiskunto on heikko ja matkat terveysasemille usein niin pitkiä, etteivät sairaat pääse hoitoon. Syrjäisemmissä kylissä harvalla on auto eikä julkista liikennettä ole. Vapaaehtoiset jakavat tietoa ja neuvovat Punaisen Ristin vapaaehtoiset jakavat ennen kaikkea tietoa ja kannustavat ihmisiä muuttamaan huonoksi havaittuja tapoja. Vapaaehtoiset ovat itsekin yhteisön jäseniä, jotka tunnetaan kylissä. Autamme talojen siivoamisessa ja veden kantamisessa. Kerromme, miten vedestä tulee huolehtia, ja että roskat tulee haudata, kuvailee Nacufonha. Vapaaehtoiset myös valmistavat sanitaatioalustoja ja ohjeistavat niiden käytössä. Sanitaatioalustat ovat betonisia renkaita, joiden avulla parannetaan käymälöiden hygieniaa. Maaseudulla käymälä on usein maahan kaivettu kuoppa. Sanitaatioalusta asetetaan kuopan päälle ja siinä on suljettava kansi. Betoninen alusta on helppo puhdistaa. Ulostekuoppa tulee peittää, etteivät esimerkiksi kärpäset pääsisi vierailemaan siinä. Kärpästen mukana bakteerit leviävät suojaamattomaan veteen ja ruokaan. Puhtaalla vedellä tulee olla puhdas astia, jossa on kansi, sanoo Nacufonha. Teksti: Kirsi Koivuporras Punaisen Ristin vapaaehtoiset valmistavat sanitaatioalustoja, jotka kulkevat ostajansa kotiin rullaamalla. Motivoitunut, hyväkäytöksinen ja lukutaitoinen saa paikan Mosambikin Punaisella Ristillä on vapaaehtoisia varten tietyt kriteerit. Vapaaehtoisten tulee olla sen yhteisön jäseniä, jossa he toimivat. Vapaaehtoisten tulee olla yhteisössään kunnioitettuja ja hyväkäytöksisiä. Vapaaehtoisen tulee osata lukea. Tästä joudutaan kuitenkin välillä tinkimään, sillä lukutaitoisia ei ole aina riittävästi. Vapaaehtoisten pitää myös olla motivoituneita ja valmiita jakamaan tietojaan ja taitojaan. David Chancellor
Yläkoulu > Yhteiskuntaoppi > vertaiskouluttajat David Chancellor Vertaiskouluttajat kiertävät kouluissa puhumassa hiv/aidsista ja muista nuorten elämää koskettavista asioista. Vertaiskouluttajat puhuvat asioista nuorten suulla Nontobeko Mkhize vaikuttaa onnelliselta. Nuoren naisen toinen nimi on Happiness. Ehkäpä vanhemmat päättivät, että onnea on hyvä kantaa mukana koko ajan. Mkhize on 19-vuotias ja toimii Punaisen Ristin vertaiskouluttajana Pietermaritzburgissa Etelä- Afrikassa. Vertaiskouluttajat kiertävät oman alueensa kouluissa puhumassa hiv/aidsista ja muista nuorten elämää koskettavista asioista, toteuttavat erilaisia tempauksia ja ohjaavat nuortenkerhoja. Tunneilla kerromme hiv/aidsista, opetamme elämäntaitoja ja ensiapua sekä puhumme teiniraskauksista ja ehkäisyn tärkeydestä, listaa Mkhize. Mkhize on itse valmistunut lukiosta, mutta jatko-opintoihin hänellä ei juuri nyt ole varaa. Työskentely vertaiskouluttajana antaa hänelle työelämässä tarpeellisia taitoja ja kokemusta. Haluan tehdä jotain sellaista, mihin voin suhtautua intohimolla. Tiedän nyt, mihin pystyn ja olen saanut lisää itseluottamusta, kertoo Mkhize. Miltei joka viidennellä hiv/aids Viime vuonna Etelä-Afrikan Punaisella Ristillä oli kampanja, jossa vertaiskouluttajat kiersivät ovelta ovelle opettamassa kondomin käyttöä. Hiv/aids on iso ongelma Etelä-Afrikassa. YK:n aids-järjestön Unaidsin mukaan yli 15-vuotiaista noin 18 prosentilla on tartunta. Etelä-Afrikassa elää noin 1,4 miljoona aidsin takia orvoksi jäänyttä lasta. Hiv/aidsiin liittyy edelleen vahva stigma: yhteisössä tartunnan saaneisiin suhtaudutaan kielteisesti ja heitä syrjitään. Mkhize sanoo, että ihmiset suhtautuvat seksuaaliterveyteen liittyviin kampanjoihin eri tavoin. Toiset ottavat valistuksen vastaan avoimin mielin, toiset taas ovat sitä mieltä, ettei näistä asioista tulisi puhua. Osa pitää valistusta tarpeettomana, koska kokevat, ettei kondomin käyttöä tarvitse enää opettaa. Etelä-Afrikassa vanhempien kunnioittaminen
Yläkoulu > Yhteiskuntaoppi > vertaiskouluttajat on tärkeää. Mkhize sanoo, että moni on sitä mieltä, ettei hän saisi puhua näistä asioista, koska on nuori. Osa vanhemmista noudattaa perinteitä vielä tiukasti. Jopa minä en voi puhua seksuaaliasioista äidilleni, koska hän on vanhempi, jota pitää kunnioittaa. Mutta kavereiden kanssa voi puhua. Mkhize on kuitenkin saanut osakseen myös yhteisön kunnioituksen. Osa oman alueeni ihmisistä on alkanut kunnioittaa minua ihan eri tavalla sen jälkeen, kun minusta tuli vertaiskouluttaja. Tunnen, että olen saavuttanut jotain. Tärkeää ottaa vastuu omasta elämästä Vertaiskouluttajien työllä on myös jo näkyviä tuloksia. Etenkin tytöt tulevat helposti raskaaksi, mutta nyt ei ole ketään raskaana, kertoo Mkhize. Hän kuitenkin jatkaa, ettei poikien huumeidenkäyttö tunnu vähentyneen. Tytöt ottavat vertaiskouluttajien viestin Mkhizen mielestä vastaan helpommin kuin pojat. Punaisen Ristin nuortenkerhot ovat tärkeä toimintamuoto koulun ulkopuolella. Menemme urheilukentälle pelaamaan pelejä yhdessä toisten nuorten kanssa, jotta olisi jotain tekemistä, millä pysytään poissa pahoilta teiltä, kuvailee Mkhize. Samalla kerhoissa puhutaan esimerkiksi terveyteen liittyvistä asioista. Näin sana leviää koululuokan ulkopuolellakin. Mkhize toteaa, että vertaiskoulutus on tärkeää kaikille nuorille. Nämä asiat tapahtuvat meille tässä ja nyt. On parempi kokoontua yhteen, puhua ja jakaa kokemuksia. On tärkeää ottaa vastuu omasta elä- mästä, tehdä omat päätöksensä ja uskoa itseensä. Teksti: Kirsi Koivuporras Nontobeko Mkhize tuntee saavuttaneensa vertaiskouluttajana jotain tärkeää. Punainen Risti on tuottanut koululaiset käyttöön oppimateriaalin, jota käytetään vertaiskouluttajien tunneilla. David Chancellor David Chancellor
Yläkoulu > Yhteiskuntaoppi > suomalaiset vapaaehtoiset kirsi koivuporras kirsi koivuporras Elina Kankare Emilia Fagerlund Kosketus nuorten elämään Elina Kankare mietti pitkään ryhtymistä vapaaehtoiseksi ja etsi tietoa eri vaihtoehdoista. Se oikea osui kohdalle kuitenkin aivan sattumalta. Kankare tapasi Nuorten turvatalon vapaaehtoisen työhön liittyvässä kokouksessa ja innostui tämän kokemuksista. Turvatalot antavat tukea ja apua vaikeassa elämäntilanteessa oleville nuorille ja heidän perheilleen. Kankare toteaa, että nuorilla on hyvin erilaisia ongelmia, jotka vaihtelevat murkkuiän kapinoinnista päihdeongelmiin ja jopa väkivaltaan kotona. Vapaaehtoisilta vaaditaan aitoa sitoutumista ja aikaa. Kankare käy turvatalolla yövuorossa kerran kuussa, minkä lisäksi hän päivystää hiljattain avatussa verkkopalvelussa, jossa nuoret pääsevät keskustelemaan valvotusti. Netissä on yllättävänkin paljon asiakkaita, tällaiselle palvelulle on selkeästi suuri tarve. Nuoret pitävät siitä, että foorumilla on valvoja, joka on aidosti kiinnostunut heidän asioistaan, kertoo Kankare. Positiivista palautetta on annettu myös siitä, että palvelun käyttäjien määrä on rajattu. Pienessä ryhmässä kaikki pääsevät ääneen. Kankareen mielestä erityisen hienoa on nähdä, kuinka nuoret saavat taas otteen elämästään. Turvataloista saa apua ongelmiin Nuorten turvatalot antavat apua ja tukea alle 19- vuotiaille nuorille sekä heidän perheilleen. Turvatalot tarjoavat nuorelle tarvittaessa yöpymispaikan, keskusteluapua vanhempien kanssa ja monipuolista tukea tulevaisuuden rakentamisessa. Turvataloon voi mennä käymään tai yhteyttä voi ottaa puhelimitse. Turvatalojen vapaaehtoiset päivystävät myös kerran viikossa netissä, jossa keskustellaan eri teemoista.
Yläkoulu > Yhteiskuntaoppi > suomalaiset vapaaehtoiset Kyllä tämä antaa ihan hirveästi, en voisi kuvitella, etten enää toimisi vapaaehtoisena. Turvatalossa pysyy kosketus nuorten elämään. Samalla tapaa hienoja ja erilaisia ihmisiä. Välillä se on kuin hyppäämistä toiseen arkeen. Kyllä tässä oppii laittamaan omia asioita ja huolia erilaiseen suhteeseen, toteaa Kankare. Iranilaisesta Leilasta ystävä Emilia Fagerlund muutti Jyväskylästä Helsinkiin vuoden alussa ja kaipasi uudessa kotikaupungissa jotain mielekästä tekemistä. Itsekin ulkomailla asuneelle Fagerlundille maahanmuuttaja-asiat ovat sydäntä lähellä. Etenkin nyt tuntuu tärkeältä toimia, kun maahanmuuttoasiat ovat olleet julkisessa keskustelussa pinnalla ja asenneilmapiiri tiukentunut. Fagerlund lähti mukaan Punaisen Ristin ystävätoimintaan ja hän on iranilaisen Leilan tuore ystävä. Leilalla ei ole perhettä Suomessa ja hän asuu yksin. Leila on aika yksinäinen eikä hänellä ole suomalaisia kavereita. Yritän olla tukena ja ystävänä ja muutenkin auttaa, sanoo Fagerlund. Tukena uudessa kulttuurissa Maahanmuuttajan ystävätoiminnalla halutaan edistää tulokkaan kotoutumista uuteen kotimaahan. Eri kulttuureista tulevat ihmiset tutustuvat toisiinsa ja oppivat uutta. Punaisen Ristin monikulttuurisuustyöhön kuuluu myös paljon muuta, kuten suomen kielen kerhoja, läksykerhoja, kansainvälisiä klubeja, asumisapua ja leirejä. Yhdessä naiset pääasiassa juttelevat, viettävät vain aikaa toistensa seurassa. Tapaamisissa keitetään kahvit tai laitetaan ruokaa yhdessä. Fagerlund on auttanut Leilaa myös joissain käytännön asioissa, kuten lomakkeiden täyttämisessä. Vapaaehtoisuus antaa hyvää mieltä ja olen saanut Leilasta todellisen ystävän. Ystävyys on aina kaksisuuntaista ja se antaa paljon iloa ja energiaa, kiteyttää Fagerlund. Teksti: Kirsi Koivuporras
Yläkoulu > Yhteiskuntaoppi > tehtävät Tehtävät: Mitä Carlos, Nontobeko, Elina ja Emilia vapaaehtoisina tekevät? Mikä heitä motivoi? Miten vapaaehtoiset voivat lisätä hyvinvointia omassa yhteisössään? Pohdi, mikä on järjestöjen merkitys hyvinvoinnin lisäämisen ja kestävän kehityksen kannalta? Mitkä mielestäsi ovat yksilöiden vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnassa?