ILMAILUMÄÄRÄYS OPS M2-6 PL 186, 01531 VANTAA, FINLAND, puh. 358 (0)9 4250 11, Faksi 358 (0)9 4250 2898 Normi kumottu 1.4.2008 muutos 1 24.4.1987 www.ilmailuhallinto.fi LENTOKONEIDEN MINIMIVARUSTUS YKSITYISLENTO- TOIMINNASSA Tämä määräys koskee kaikkia suomalaisia yksityislentotoimintaan käytettäviä lentokoneita. Tämä määräys on annettu ilmailulain (595/64)14 ja 50 :n sekä ilmailuasetuksen (525/68) 20 ja 111 :n nojalla ja lähdeaineistona on käytetty mm. ICAO:n Annex 6 Part II:ta ja USA:n ilmailumääräyksiä FAR Part 23 ja 91 sekä Suomessa saatuja kokemuksia. Tämä määräys tulee voimaan 1.5.1987 ja korvaa ilmailumääräyksen OPS M2-6, 21.12.1977. 1 YLEISTÄ 1.1 Jokaisessa yksityislentotoimintaan käytettävässä lentokoneessa, jonka lentoonlähtömassa on enintään 5.700 kg, on oltava lentokelpoisuusluokasta, noudatettavista lentosäännöistä sekä lento-olosuhteista riippuen vähintään jäljempänä mainittu lentotoiminnallinen minimivarustus toimintakuntoisena. Lisäksi lentokoneen on oltava lentokäsikirjansa mukaan aiottuun lentotoimintaan ja kyseisiin olosuhteisiin hyväksytty ja lentokäsikirjassa vaadittujen varusteiden tulee olla asennettuna ja toimintakunnossa. Lentokoneen muun varustuksen tulee olla toimintakunnossa, mikäli on kyse lentokelpoisuuteen vaikuttavista varusteista. Huom. Lentokelpoisuuteen vaikuttavia varusteita ovat mm. ne, jotka ko. lentokonetta koskevien lentokelpoisuusvaatimusten mukaan ovat edellytyksenä koneen tyyppihyväksymiselle. 1.2 Erikseen määrätyissä valvotun ilmatilan osissa tai tietyillä alueilla voi ilma-alusten varustuksesta olla voimassa erityisvaatimuksia. Nämä määräykset on julkaistu ao. valtion ilmailukäsikirjassa (AIP) tai NOTAM/AIC-tiedotuksissa. 1.3 Monimoottoriselle lentokoneelle voidaan valmistajamaan ilmailuviranomaisen ao. lentokonetyypille hyväksymän perusminimivarusteluettelon (MMEL, Master Minimum Equipment List) tai vastaavan perusteella laatia ja ilmailuhallituksessa hyväksyttää minimivarusteluettelo (MEL). Jos lentokonetyypille ei ole olemassa perusminimivarusteluetteloa, voi ilmailuhallitus hakemuksesta hyväksyä muullakin periaatteella laaditun minimivarusteluettelon. Minimivarusteluettelo määrittelee, voidaanko ilma-aluksella lähteä lennolle ja millaisissa olosuhteissa, jos jokin sen varusteista puuttuu tai on epäkunnossa. Mikäli lentokoneelle ei ole hyväksytty minimivarusteluetteloa (MEL), on kunkin tässä määräyksessä aiottua lentotoimintaa varten vaaditun varusteen, laitteen ja järjestelmän oltava toimintakunnossa. 1.4 Yksityislentotoimintaan käytettävän suihkulentokoneen ja suurimmalta sallitulta lentoonlähtömassaltaan yli 5700 kg olevan mäntämoottori- tai potkuriturbiinilentokoneen minimivarustuksesta on sovittava ilmailuhallituksen kanssa kussakin tapauksessa erikseen. 1.5 Maa- ja metsätalouslentotoiminnassa vaadittavasta minimivarustuksesta määrätään erikseen. 1.6 Ilmailuhallitus voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää poikkeuksia jäljempänä sanotuista varustusvaatimuksista. 2 VFR-LENNOT PÄIVÄLLÄ 2.1 Lennonvalvontamittarit a) Nopeusmittari. b) Korkeusmittari. c) Magneettikompassi ja eksymän korjaustaulukko. d) Pystynopeusmittari (variometri), kun lentokone on varustettu suksilla tai kellukkeilla. e) Kello, myös muu kuin lentokoneeseen kiinteästi asennettu kello hyväksytään. Lennoilla pilven päällä lisäksi: f) Pystynopeusmittari (variometri) g) Kaarto- ja luisumittari h) Suuntahyrrä. LU 3300 01/06
2/6 OPS M2-6, 24.4.1987 2.2 Mäntämoottorin valvontamittarit Jokaista mäntämoottoria kohden on oltava: a) Pyörimisnopeusmittari. b) Öljynpainemittari. Normi kumottu 1.4.2008 c) Öljynlämpömittari. d) Sylinterinpään lämpömittari hinaus- ja vesilentotoiminnassa sekä muulloinkin, mikäli moottoriin on asennettu jäähdytysilman säätölaipat. e) Polttoaineen määrämittari jokaista polttoainesäiliötä varten, josta polttoainetta voidaan syöttää suoraan moottoriin. f) Polttoaineen painemittari, mikäli moottoriin kuuluu polttoainepumppu. g) Polttoaineen virtausmittari, mikäli ohjaajan toimenpiteitä vaaditaan pitämään polttoaineen virtaus tietyissä rajoissa; polttoaineen virtausmittari voi olla sama polttoaineen painemittarin kanssa. h) Ahtopainemittari, jos kyseessä on ahdettu moottori tai moottorilla on muuten erityisiä ahtopainerajoituksia (esim. säätöpotkurilla varustettu moottori). i) Kaasuttimen seoslämpömittari, mikäli moottori on varustettu säädettävällä imuilman lämmitysjärjestelmällä. Erityistapauksissa voidaan hyväksyä myös imuilman lämpömittari. j) Pakokaasuahtimella varustetulla moottorilla kaasuttimeen sisääntulevan ilman sekä pakokaasun lämpömittarit, mikäli näiden lämpötiloille on asetettu rajoituksia. k) Öljyn määrämittari. Mittatikku öljyn määrän mittaamiseksi maassa sekä lisäksi mittari öljymäärän toteamiseksi lennolla, jos lentokoneessa on öljyn siirtojärjestelmä tai varaöljyjärjestelmä. l) Lämmittimen toiminnan ilmaisin jokaiselle ohjaamosta käsin säädettävälle lämmittimelle, joka on tarkoitettu ehkäisemään jään muodostuminen polttoainejärjestelmään. 2.3 Potkuriturbiinimoottorin valvontamittarit Jokaista potkuriturbiinia kohden on oltava: a) Pyörimisnopeusmittarit, jotka näyttävät roottoreiden pyörimisnopeuden suhteessa annettuun raja-arvoon. b) Öljynpainemittari. c) Öljynlämpömittari. d) Polttoaineen määrämittari jokaista polttoainesäiliötä varten, josta polttoainetta voidaan syöttää suoraan moottoriin. e) Polttoaineen painemittari. f) Polttoaineen virtausmittari. g) Öljyn määrämittari. Mittatikku öljyn määrän mittaamiseksi maassa sekä lisäksi mittari öljymäärän toteamiseksi lennolla, jos lentokoneessa on öljyn siirtojärjestelmä tai varaöljyjärjestelmä. h) Pakokaasun lämpömittari. i) Vääntömomenttimittari. j) Asennonilmaisin osoittamaan, milloin potkurin lapakulmat ovat lennolla alle pienimmän sallitun nousukulman arvon. k) Moottorin jäänehkäisyjärjestelmän toiminnan ilmaisin. l) Varoitin ilmoittamaan ohjaajalle, milloin polttoainesuodatin tai vedenerotin on tukkeutunut tai täyttynyt määrättyyn rajaan saakka. m) Varoitin ilmoittamaan ohjaajalle, milloin öljysuodatin on tukkeutunut tai täyttynyt määrättyyn rajaan saakka, ellei öljylle ole järjestetty ohivirtausta. n) Lämmittimen toiminnan ilmaisin jokaiselle ohjaamosta käsin säädettävälle lämmittimelle, joka on tarkoitettu ehkäisemään jään muodostuminen polttoainejärjestelmään. 2.4 Sähköjärjestelmä ja radiovarustus Mikäli lentokoneeseen on asennettu sähköjärjestelmä, vaaditaan seuraavissa kohdissa a-c sanottu varustus: a) Sähköjärjestelmän pääkytkin. b) Ampeerimittari tai latauksen varoitusvalo, mikäli sähköjärjestelmässä on generaattori. c) Suojalaitteet ylivirran tai -jännitteen varalta (mikäli lentokoneessa on sulaketyyppiset suojalaitteet, varasulakkeita yksi kutakin mallia tai 50 % kunkin sulakelajin määrästä, kumpi lukumäärä on suurempi). Lentotoiminnasta riippuen vaaditaan riittävätehoinen sähköjärjestelmä ja seuraava varustus: d) Valvotussa ilmatilassa VHF-radiopuhelin kaksipuolista radioliikennettä varten, ellei ao. lennonjohtoelin ole antanut poikkeuslupaa lentää radiottomalla lentokoneella. e) Koululennoilla VHF-radiopuhelin kaksipuolista radioliikennettä varten.
OPS M2-6, 24.4.1987 3/6 f) Lennoilla Suomen lentotiedotusalueilla lentopinnalla 105 tai sen yläpuolella transponder-laite. Yksittäisiä lentoja varten voi ao. ATS-elin kuitenkin myöntää poikkeuksen tästä vaatimuksesta liikennetilanteen salliessa. Normi kumottu 1.4.2008 g) Lennoilla pilven päällä - pitotputken lämmitysjärjestelmä, - VHF-radiopuhelin kaksipuolista radioliikennettä varten sekä - sellainen radiosuunnistusvarustus, että reitillä voidaan suunnistaa riittävällä tarkkuudella ja että lentokoneessa on käytettävissä vähintään yksi määräkentän tai varakentän maalaitteista riippuva radiosuunnistuslaite. 2.5 Muu varustus a) Moottorin imuilman lämmitysjärjestelmä, jos imukanavisto on rakenteeltaan sellainen, että jäätymisvaaraa on. b) Laskutelineen asennonilmaisin, mikäli lentokoneessa on sisäänvedettävä laskuteline. c) Laskusiivekkeiden asennonilmaisin, mikäli lentokoneeseen on asennettu laskusiivekkeet. (Asennonilmaisinta ei vaadita, jos laskusiivekkeen ja käyttövivun välitys on mekaaninen). d) lentokoneen miehistöosastossa vähintään yksi haloni- tai CO 2 (hiilidioksidi) - käsisammutin (ks. AIR M11-1 kohdat 2.1.- 2.2.). e) Ensiapupakkaus (ks. OPS M1-8). f) Kiinteä istuin ja istuinvyö jokaiselle henkilölle (Poikkeukset: ks. OPS Ml-9 kohta 2). Huom.1Etuistuimilla istuvilla on oltava olkavyöt tai vöiden on oltava ns. kolmen pisteen vyöt (ks. myös AIR M2-20) Huom.2Paaripotilaille tulee olla hyväksytty paariasennus. g) Laskuvarjo jokaiselle henkilölle lentokoneessa taitolentotoiminnassa taitolentoluokan lentokoneilla. h) Kiihtyvyysmittari taitolentotoiminnassa taitolentoluokan lentokoneilla. i) Lentotoiminnasta riippuen kohtien 6 (lennot vesialueiden yläpuolella), 7 (lennot määrätyillä maa-alueilla), 8 (lennot korkealla) ja 9 (lennot jäätävissä olosuhteissa) vaatima lisävarustus. 2.6 Asiakirjat, käsikirjat ja muut vaadittavat ohjeet a) Rekisteröimistodistus (tai väliaikainen rekisteröimistodistus). b) Lentokelpoisuustodistus tai lupa ilmailuun. c) Ilma-aluksen matkapäiväkirja ja siirretyt viat-luettelo (Hold Item List). d) Lentokäsikirja liitteineen: - punnitustodistus - mahdolliset muutostöistä ja varustelisäyksistä johtuvat lentokäsikirjan liitteet (esim. kelluke-, suksi- tai hinausvarustus). e) Minimivarusteluettelo (MEL), mikäli luettelo on laadittu. f) Tarkistuslistat. g) Radiolupa, -peruskatsastuspöytäkirja ja radiokatsastustodistus (mikäli lentokoneessa on radiolaitteita). h) Vakuutustodistukset (tai jäljennökset vakuutusasiakirjoista) mahdollisista pakollisista vakuutuksista. i) toimintaohjeet tunnistustoimenpiteiden kohteeksi joutuneita ilma-aluksia varten ja tunnistustilanteessa käytettävät näkömerkinannot (esim. AIP:n sivut RAC 8). 3 VFR-LENNOT YÖLLÄ 3.1 Lennonvalvontamittarit a) Nopeusmittari. b) Tarkkuuskorkeusmittari; - asetusasteikon on oltava varustettu hehtopascal-jaotuksella, - korkeusasteikon on oltava varustettu jalkajaotuksella ja osoituksen ollessa kellotyyppinen on yhden kierroksen vastattava 1000 jalan korkeudenmuutosta. c) Magneettikompassi ja eksymän korjaustaulukko. d) Pystynopeusmittari (variometri). e) Kello (tunti-, minuutti- ja sekuntiosoittimin tai vastaava numeronäyttö). f) Kaarto- ja luisumittari. g) Suuntahyrrä. 3.2 Moottorinvalvontamittarit Jokaista moottoria kohden on oltava kohdan 2.2. tai 2.3. mukainen varustus. 3.3 Sähköjärjestelmä ja radiovarustus a) Riittävätehoinen sähköjärjestelmä. b) Sähköjärjestelmän pääkytkin. c) Ampeerimittari tai latauksen varoitusvalo. d) Suojalaitteet ylivirran tai -jännitteen varalta (mikäli lentokoneessa on sulaketyyppiset suojalaitteet, varasulakkeita yksi kutakin mallia tai 50 % kunkin sula-
4/6 OPS M2-6, 24.4.1987 kelajin määrästä, kumpi lukumäärä on suurempi). e) Pitotputken lämmitysjärjestelmä. f) Purjehdusvalot. g) Valomajakka. Normi kumottu 1.4.2008 h) Laskuvalonheitin. i) Sellainen säädettävä ohjaamo- ja mittarivalaistus, että lennolla tarvittavat mittarit ja muut laitteet ovat asianmukaisesti valaistut. j) Matkustajaosaston valaistus. k) Käsivalaisin jokaista miehistön jäsentä kohden ja hänen ulottuvillaan. l) VHF-radiopuhelin kaksipuolista radioliikennettä varten. m) Transponder-laite kuten kohdassa 2.4. f. n) Sellainen radiosuunnistusvarustus, että reitillä voidaan suunnistaa riittävällä tarkkuudella ja että lentokoneessa on käytettävissä vähintään yksi määräkentän tai varakentän maalaitteista riippuva radiosuunnistuslaite. 3.4 Muu varustus Kohdan 2.5. mukainen varustus sekä lisäksi: a) Hyrrämittareiden käyttövoiman tarkkailumittari(t). Huom! Jännitemittari ei kuitenkaan ole pakollinen, mikäli kaartomittari on ainoa sähköllä toimiva hyrrämittari. b) Ulkoilman lämpömittari. 3.5 Asiakirjat, käsikirjat ja muut vaadittavat ohjeet Kohdan 2.6. mukaiset asiakirjat. 4 IFR-LENNOT 4.1 Lennonvalvontamittarit a) Nopeusmittari. b) kaksi tarkkuuskorkeusmittaria; - asetusasteikon on oltava varustettu hehtopascal-jaotuksella, - korkeusasteikon on oltava varustettu jalkajaotuksella ja osoituksen ollessa kellotyyppinen on yhden kierroksen vastattava 1000 jalan korkeudenmuutosta. c) Magneettikompassi ja eksymän korjaustaulukko. d) Pystynopeusmittari (variometri). e) Kello pysäytettävin sekuntiosoittimin tai vastaava numeronäyttö. f) Kaarto- ja luisumittari. g) Keinohorisontti. h) Suuntahyrrä. 4.2 Moottorinvalvontamittarit Jokaista moottoria kohden on oltava kohdan 2.2. tai 2.3. mukainen varustus. 4.3 Sähköjärjestelmä ja radiovarustus a) Riittävätehoinen sähköjärjestelmä. Generaattori(e)n syöttämän virran on riitettävä kaikille lennolla jatkuvasti tarvittaville sähköä kuluttaville laitteille ja niiden yhdistelmille sekä lisäksi lataamaan akkua. Monimoottorisissa lentokoneissa on oltava vähintään kaksi eri moottoreissa olevaa generaattoria ja puolen generaattoreiden syöttämästä virtamäärästä on riitettävä kaikille lennon turvallisen suorittamisen kannalta välttämättömille sähköä kuluttaville mittareille ja laitteille. b) Sähköjärjestelmän pääkytkin. c) Jännitemittari. d) Generaattorin kuormitusta osoittava ampeerimittari jokaista generaattoria kohden tai yksi vaihtokytkimellä varustettu mittari niin, että jokaisen generaattorin kuormitus voidaan lukea erikseen. e) Suojalaitteet ylivirran tai -jännitteen varalta (mikäli lentokoneessa on sulaketyyppiset suojalaitteet, varasulakkeita yksi kutakin mallia tai 50 % kunkin sulakelajin määrästä, kumpi lukumäärä on suurempi). f) Kaksi erillistä radiopuhelinta, joilla voidaan koko lennon ajan olla kaksipuolisessa radioyhteydessä asianomaiseen ilmaliikennepalveluelimeen. Kaksi mikrofonia ja kaksi kuuloketta (tai kuuloke + kovaääninen). g) Transponder-laite kuten kohdassa 2.4. f. h) Sellainen radiosuunnistus- ja lähestymislaitevarustus, että vian ilmaantuessa lennolla johonkin varustuksen osaan voidaan lentoa jatkaa lentosuunnitelman ja sääminimimääräysten mukaisesti paikkaan, mistä laskeutuminen voidaan suorittaa käytettävissä olevan lähestymismenetelmän mukaisesti määräkentälle ja vaadittaville varakentille (ks. OPS M1-5 kohta 1.2). i) Radio- ja radiosuunnistusvarustuksen pääkytkimen ohituskytkin silloin, kun järjestelmä on rakenteeltaan sellainen, että virta radiolaitteille kulkee yhden radiopääkytkimen kautta. Ohituskytkennän on oltava sellainen, että ainakin yhtä radiopuhelinta ja yhtä radiosuunnistuslaitetta voidaan käyttää radiopääkytkimen vioittuessa.
OPS M2-6, 24.4.1987 5/6 j) Pitotputken lämmitysjärjestelmä. 4.4 Muu varustus Kohdan 2.5. mukainen varustus sekä lisäksi: a) Hyrrämittareita varten kaksi erillistä Normi energialähdettä, kumottu joista 1.4.2008 ainakin yksi moottorikäyttöinen pumppu tai generaattori. Näiden on oltava asennettuina niin, että toimintahäiriö missä tahansa mittarissa tai energialähteessä ei vaikuta muiden mittareiden käyttövoiman saantiin eikä toiseen energialähteeseen. Huom.1Yksimoottorisissa lentokoneissa riittää kuitenkin yksi alipainepumppu keinohorisonttia ja suuntahyrrää varten, jos kaartomittari toimii sähköllä. Huom 2Monimoottorisissa lentokoneissa on moottorikäyttöisten energialähteiden sijaittava eri moottoreissa. b) Hyrrämittareiden käyttövoiman tarkkailumittarit (vrt. 4.3.c). c) Ulkoilman lämpömittari. d) Staattisen paineen varajärjestelmä. 4.5 Lisävarustus IFR-lentoja varten yöllä. a) Purjehdusvalot b) Valomajakka. c) Laskuvalonheitin. d) Sellainen säädettävä ohjaamo- ja mittarivalaistus, että lennolla tarvittavat mittarit ja muut laitteet ovat asianmukaisesti valaistut. e) Matkustajaosaston valaistus. f) Käsivalaisin jokaista miehistön jäsentä kohden ja hänen ulottuvillaan. g) Karttavalo. 4.6 Asiakirjat, käsikirjat ja muut vaadittavat ohjeet Kohdan 2.6. mukaiset asiakirjat. 5 KAIKKI LENNOT VESIALUEI- DEN YLÄPUOLELLA 5.1 Vesilentokoneet Lentokoneissa on oltava seuraava lisävarustus vesilentotoimintaa varten: a) Sopivankokoiset pelastusliivit jokaista lentokoneessa olevaa henkilöä kohden ja siten sijoitettuna, että ne ovat helposti saatavilla (ks. AIR M11-2). b) Pohja-ankkuri sekä riittävä määrä köyttä lentokoneen ankkuroimista ja kiinnittämistä varten. c) Ajoankkuri toimittaessa laajoilla vesialueilla. d) Tyhjennyspumppu. e) Mela ja puoshaka (myös tukevalla hakakoukulla varustettu mela hyväksytään). f) Auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana on kaikkien vesilentokoneiden vedessä ollessaan oltava varustettuna lentosääntöjen kohdan 7.1.3. mukaisilla vesilentokoneiden valoilla. 5.2 Maalentokoneet Lennettäessä yli 93 km (50 NM) etäisyydellä pakkolaskuun soveltuvasta maa-alueesta on lentokoneessa oltava sopivankokoiset pelastusliivit jokaista lentokoneessa olevaa henkilöä kohden ja siten sijoitettuna, että ne ovat helposti saatavilla (ks. AIR M11-2). Suositus: Yksimoottorisissa lentokoneissa, milloin matkalennon reittiosuudella moottorin pysähtyessä ei rantaa voi liitolennossa saavuttaa, lentokoneessa tulisi olla sopivankokoiset pelastusliivit jokaista lentokoneessa olevaa henkilöä kohden ja siten sijoitettuna, että ne ovat helposti saatavilla. 5.3 Lennot laajojen vesialueiden yli Lennettäessä yksimoottorisilla lentokoneilla yli 185 km (100 NM) etäisyydellä ja monimoottorisilla lentokoneilla, jotka kykenevät jatkamaan lentoa yhden moottorin jouduttua epäkuntoon, yli 370 km (200 NM) etäisyydellä pakkolaskuun soveltuvasta maa-alueesta on lentokoneessa oltava kohtien 5.1. tai 5.2. mukaisen varustuksen lisäksi: a) Riittävä määrä pelastuslauttoja kaikkia lentokoneessa olevia varten siten sijoitettuna, että ne ovat helposti saatavilla. Lauttojen on oltava varustettuna kyseistä lentoa varten sopivilla pelastusvälineillä ja riittävällä määrällä elintarvikkeita, juomavettä ja hätäraketteja. b) ICAO:n Annex 10:n ko. laitteille asettamat vaatimukset täyttävä VHF-hätäradiolähetin. Lähettimen on oltava mukana kannettava, vesitiivis, kelluva ja riippumaton lentokoneen virtalähteistä sekä sellainen, että laitetta tuntematon kykenee käyttämään sitä. 6 VARUSTUS MÄÄRÄTYILLÄ MAA-ALUEILLA LENNETTÄESSÄ Lennettäessä alueilla, joilla ICAO:n sopimusten (Regional Air Navigation Agreements) mukaan katsotaan etsintä- ja pelastuspalvelun olevan vaikeata, on lentokoneessa oltava:
6/6 OPS M2-6, 24.4.1987 - alueelle sopivat merkinantolaitteet ja pelastusvälineet sekä elintarvikkeita; - vähintään yksi hyväksytty ICAO:n Annex 10:n ko. laitteille asettamat vaatimukset täyttävä VHF-hätäradiolähetin. Normi kumottu 1.4.2008 Välineet on sijoitettava siten, että ne ovat helposti käytettävissä hätätilanteissa. 7 KAIKKI LENNOT KORKEALLA 7.1 Paineistamattomat lentokone Lennettäessä sellaisessa korkeudessa, missä hapenpuute voi aiheuttaa ohjaamomiehistön suorituskyvyn huononemista tai vahinkoa matkustajille, on lentokoneessa oltava happilaitteet ja riittävä määrä hengityshappea miehistölle ja matkustajille. 7.2 Paineistettu lentokone Lennettäessä korkealla on lentokoneessa oltava happilaitteet ja riittävä määrä hengityshappea miehistölle ja vähintään 10 %:lle matkustajista paineistushäiriön varalta. 8 KAIKKI LENNOT JÄÄTÄVISSÄ OLOSUHTEISSA 8.1 Lennettäessä jäätävissä olosuhteissa lentokoneen on oltava lentokäsikirjansa mukaan hyväksytty lentämään kyseisissä olosuhteissa ("approved for flight into known icing conditions") ja lentokäsikirjassa vaaditun jäänehkäisy- ja jäänpoistovarustuksen on oltava asennettuna ja toimintakunnossa. 8.2 Lennot heikosti jäätävissä olosuhteissa on edellä mainittujen lentokoneiden lisäksi sallittu lentokoneilla, joissa on seuraava jäänpoisto- tai jäänehkäisyvarustus: a) Siipien ja vakaajien jäänpoisto- tai jäänehkäisylaitteet. b) Potkurin jäänpoisto- tai jäänehkäisylaitteet. c) Tuulilasin jäänpoisto- tai jäänehkäisylaitteet. d) Pitot-putken lämmitysjärjestelmä. e) Muut lentokoneen lentokäsikirjan vaatimat jäänpoisto- tai jäänehkäisylaitteet. Lisäksi lentokoneen lentokäsikirjassa on oltava käyttöohjeet jäänehkäisyjärjestelmille.