EUROOPAN KOMISSIO TAUSTATIEDOTE Strasbourg/Bryssel 19. marraskuuta 2013 Erasmus+ -ohjelma Usein kysyttyä (ks. myös IP/13/1110) Mikä on Erasmus+ -ohjelma? Erasmus+ -ohjelma on Euroopan unionin uusi koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma vuosiksi 2014 2020. Sillä korvataan useita nykyisiä EU-ohjelmia, jotka kattavat kaikki koulutussektorit: elinikäisen oppimisen ohjelma, Erasmus (korkea-asteen koulutus), Leonardo da Vinci (ammatillinen koulutus), Comenius (kouluopetus), Grundtvig (aikuiskoulutus), nuoriso-ohjelma Youth in Action sekä viisi kansainvälistä yhteistyöohjelmaa (Erasmus Mundus, Tempus, Alfa, Edulink ja teollisuusmaiden kanssa tehtävään yhteistyöhön keskittyvä ohjelma). Erasmus+ -ohjelmalla tarjotaan myös ensimmäistä kertaa EU:n tukea urheilutoimintaan, erityisesti ruohonjuuritasolla. Ohjelmalla lisätään merkittävästi (40 %) osaamisen ja taitojen kartuttamiseen tarkoitettua EU:n rahoitusta, mikä osoittaa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tärkeyttä EU:n ja jäsenvaltioiden poliittisissa strategioissa. Sillä pyritään edistämään henkilökohtaista kehitystä ja työllistymisnäkymiä. Uusi ohjelma pohjautuu nykyisistä ohjelmista, kuten Erasmuksesta, saatuihin kokemuksiin ja niiden menestykseen, mutta sen vaikutus on entistä suurempi. Erasmus+ -ohjelman lähtökohtana on, että koulutukseen investoiminen on avainasemassa ihmisten potentiaalin käyttöönoton kannalta heidän iästään tai taustastaan riippumatta. Millaista tukea Erasmus+ -ohjelmasta myönnetään? Erasmus+ -ohjelmalla pyritään lisäämään pätevyyksien ja taitojen laatua ja relevanssia. Sen rahoituksesta kaksi kolmasosaa myönnetään apurahoihin yli 4 miljoonalle henkilölle ulkomailla suoritettavaa opiskelua, harjoittelua, työskentelyä tai vapaaehtoistoimintaa varten vuosina 2014 2020 (verrattuna 2,7 miljoonaan henkeen vuosina 2007 2013). Ulkomailla vietetty jakso voi vaihdella muutamasta päivästä vuoteen. Erasmus+ -ohjelmaan voivat osallistua opiskelijat, opettajat, oppisopimuskoulutuksessa olevat, vapaaehtoistyöntekijät, nuoriso-ohjaajat sekä ruohonjuuritason urheilutoiminnassa mukana olevat. Siitä annetaan rahoitusta myös oppilaitosten, nuorisojärjestöjen, yritysten, paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisjärjestöjen välisiin yhteistyökumppanuuksiin ja tuetaan uudistuksia jäsenvaltioissa koulutuksen nykyaikaistamiseksi ja innovaatioiden, yrittäjyyden ja työllistyvyyden edistämiseksi. Tukea myönnetään entistä enemmän tietoteknisille tukijärjestelmille, joiden avulla koulut ja muut koulutuksen järjestäjät voivat olla yhteydessä toisiinsa internetin välityksellä (esimerkiksi e-twinning ystävyyskoulutoiminta) MEMO/13/1008
Erasmus+ -ohjelmalla edistetään urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämistä puuttumalla valtioiden rajat ylittäviin uhkiin, kuten urheilutulosten manipulointiin ja dopingiin. Siitä tuetaan myös kansainvälisiä hankkeita, joissa on mukana ruohonjuuritason urheilujärjestöjä, ja edistetään esimerkiksi hyvää hallintotapaa, sosiaalista osallisuutta, urheilijoiden kahta uraa (urheilu ja ammatti) ja liikuntaa kaikille ikäryhmille. Miten Erasmus+ poikkeaa nykyisistä ohjelmista? Uuden ohjelman tavoitteet ovat kunnianhimoisemmat ja strategisemmat, mutta taitojen ja työllistyvyyden parantamista samoin kuin koulutus- ja nuorisojärjestelmien nykyaikaistamista koskevat päätavoitteet säilyvät edelleen. Erasmus+ -ohjelmalla luodaan synergiaetuja eri koulutussektoreiden ja työmaailman välille. Yhden ohjelman myötä soveltamissäännöt ja menettelyt yksinkertaistuvat ja kyetään välttämään pirstaleisuutta ja päällekkäisyyksiä. Ohjelmassa on useita uusia ominaisuuksia: Lainojen takausjärjestelmä, jolla koko maisterintutkinnon ulkomailla suorittavia opiskelijoita autetaan rahoittamaan opintojaan ja hankkimaan osaamisintensiivisissä työtehtävissä tarvittavia taitoja. Osaamisyhteenliittymät ovat korkeakoulujen ja yritysten kumppanuuksia, jotka edistävät luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä tarjoamalla uusia opetussuunnitelmia, oppimismahdollisuuksia ja pätevyyksiä. Alakohtaiset taitoyhteenliittymät ovat ammatillisen koulutuksen tarjoajien ja yritysten välisiä kumppanuuksia, joilla edistetään työllistyvyyttä ja puututaan ammattitaitovajeisiin kehittämällä uusia alakohtaisia opetussuunnitelmia ja innovatiivisia tapoja ammatilliseen opetukseen. Siinä yhdistetään nykyiset korkea-asteen koulutuksen kansainvälistä ulottuvuutta koskevat erilliset ohjelmat, mikä tarkoittaa sitä, että liikkuvuus kolmansiin maihin ja kolmansista maista korkea-asteen koulutuksessa sekä valmiuksien kehittämiseen tähtäävät hankkeet kolmansien maiden korkeakoululaitosten kanssa tulevat mahdollisiksi. Mikä muuttuu opiskelijoiden kannalta? Ohjelmaan osallistumismahdollisuudet lisääntyvät monin eri tavoin. Erasmus+ -ohjelmasta tarjotaan esimerkiksi enemmän tukea opiskelijoille, jotka haluavat parantaa kielitaitoaan ennen menemistään yliopistoon tai työharjoitteluun Erasmus-ohjelman puitteissa. Lisäksi joustavien oppimismuotojen, kuten etä- tai osa-aikaopiskelun, kehittämistä kannustetaan tietotekniikan paremmalla hyödyntämisellä. Erasmus+ -apurahat kohdentuvat voimakkaammin erityistarpeisiin (kuten kohdevaltion elinkustannuksiin), ja niillä tarjotaan enemmän tukea erityisesti heikommista lähtökohdista tuleville, vammaisille sekä syrjäisimmiltä alueilta tuleville opiskelijoille. Valtiot voivat täydentää EU-apurahaa omista kansallisista tai alueellisista budjeteistaan myönnetyllä lisärahoituksella. Lainatakauksen ansiosta opiskelijat, jotka haluavat suorittaa täyden maisterintutkinnon toisessa eurooppalaisessa maassa, saavat enemmän tukea. Takauksesta on etua erityisesti heikommista lähtökohdista tuleville, jotka aiemmin eivät ole voineet opiskella ulkomailla kansallisten apurahojen tai lainojen puutteen vuoksi. 2
Uudella Erasmus-peruskirjalla edistetään laadukkaampaa oppimiskokemusta korkeakoululaitosten välisten tiukempien sopimusten kautta, joissa täsmennetään opiskelijan kielitaidon vähimmäisvaatimukset ja annetaan yksityiskohtaisia tietoja asumiseen ja viisumeihin liittyvistä seikoista. Yhdenmukaistaako Erasmus+ -ohjelma opiskelijoiden apurahojen suuruutta eri maissa? Kyllä. Tavoitteena on yhdenmukaistaa EU:n opiskelija-apurahan määrän vahvistamisperusteet, mutta mahdollistaa samalla jousto, jotta voidaan ottaa huomioon apurahahakemusten määrä ja muut rahoituslähteet, jotka vaihtelevat maittain. Opiskelijat saattavat saada EU:n apurahan lisäksi muuta tukea kansallisilta, alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta. EU:n apurahan taso riippuu ensinnäkin kohdemaasta. Erasmus+ -ohjelmaan osallistuvat maat jaetaan elinkustannusten perusteella kolmeen ryhmään. Opiskelija, joka siirtyy opiskelemaan samaan ryhmään kuuluvaan maahan (eli maahan, jossa elinkustannukset ovat samaa tasoa), saa keskitasoa olevan EU-apurahan, joka on 200 450 euroa kuukaudessa. Apurahan suuruuden määrittelee Erasmus + -apurahojen hallinnoinnista kussakin maassa vastaava kansallinen virasto. Kansallinen virasto ottaa huomioon hakemusten määrän ja muut rahoituslähteet. Se voi esimerkiksi antaa maansa korkea-asteen oppilaitoksille vähimmäis- ja enimmäismäärät, joiden välillä apurahat vaihtelevat, jos muuta rahoitusta on saatavilla vain joillakin alueilla tai joissakin oppilaitoksissa. Opiskelija, joka lähtee korkeampien elinkustannusten maahan, saa keskitason apurahan korotettuna vähintään 50 eurolla kuukaudessa (kuitenkin yhteensä enintään 500 euroa kuukaudessa). Matalampien elinkustannusten maahan siirtyvä opiskelija saa kuukaudessa keskitasoa vähintään 50 euroa pienemmän apurahan (ei kuitenkaan vähempää kuin 150 euroa kuukaudessa). Syrjäisimpien alueiden ja syrjäisimpien ohjelmaan osallistuvien maiden opiskelijat saavat suuremman EU-apurahan. EU:n apurahan suuruus riippuu myös siitä, meneekö opiskelija ulkomaille opiskelemaan vai suorittamaan harjoittelun. Harjoitteluun lähtevät opiskelijat saavat 100 200 euroa kuukaudessa enemmän kuin opiskelua varten myönnettävä apuraha, sillä usein heille ei ole tarjolla edullista opiskelija-asumista tai -ruokailua. Tuen määrän päättää kansallinen virasto taikka alueellisen tai paikallisen lisärahoituksen tapauksessa korkea-asteen oppilaitos. Lisäksi on erityisjärjestelyjä opiskelijoille, jotka tulevat pienituloisista perheistä: kansalliset virastot voivat päättää ottaen huomioon kyseiselle kohderyhmälle myönnettävän kansallisen tuen myöntää heille tavanomaisen EU:n apurahan lisäksi 100 200 euroa kuukaudessa enemmän EU:n talousarviosta, jos nämä lähtevät opiskelemaan ulkomaille. Lisäksi opiskelijat, joilla on erityistarpeita, voivat saada korotetun EU-apurahan kattamaan osan heille aiheutuvista suuremmista kustannuksista. 3
Voivatko opiskelijat osallistua Erasmus+ -ohjelmaan, jos he ovat jo saaneet Erasmus-apurahan aiemmassa elinikäisen oppimisen ohjelmassa? Voivat. Uuden järjestelmän mukaan on mahdollista lähteä ulkomaille Erasmus+ -opiskelijaksi tai -harjoittelijaksi useammin kuin kerran. Opiskelijat voivat opiskella ja/tai suorittaa harjoitteluja ulkomailla enintään 12 kuukauden ajan kunkin opintokokonaisuuden (kandidaatin, maisterin ja tohtorin tutkinto) aikana riippumatta liikkuvuuden lajista (opiskelu tai harjoittelu) ja liikkuvuusjaksojen määrästä (esimerkiksi kaksi kuuden kuukauden mittaista jaksoa tai kolme neljän kuukauden jaksoa). Korkea-asteen oppilaitokset voivat kuitenkin antaa etusijan opiskelijoille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta ulkomaille suuntautuvasta liikkuvuudesta. Jos opiskelija on jo päässyt Erasmus-vaihtoon elinikäisen oppimisen ohjelman puitteissa, se otetaan huomioon Erasmus+ -ohjelmassa, jos hän hakee avustusta samaa opintokokonaisuutta varten. Esimerkiksi jos opiskelija on jo ollut Erasmus-vaihdossa elinikäisen oppimisen ohjelman puitteissa kuusi kuukautta maisterintutkinnon tasolla, hän voi saada Erasmus+ -liikkuvuusapurahaa maisterintutkinnon suorittamista varten enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos kyseinen opiskelija kuitenkin jatkaa tohtorinopintoihin, hän voi saada tukea Erasmus+ -ohjelmasta enintään 12 kuukauden ajan, koska kyseessä on korkeamman tason opintokokonaisuus. Muita aikaisempia liikkuvuusjaksoja, esimerkiksi elinikäisen oppimisen ohjelman Leonardo da Vinci -harjoittelua tai Youth in Action -ohjelman puitteissa tapahtunutta eurooppalaista vapaaehtoistyötä, ei oteta huomioon laskettaessa Erasmus+ -ohjelman mukaista korkeaasteen opiskelua tai harjoittelua koskevaa 12 kuukauden enimmäisaikaa kutakin opintokokonaisuutta kohti. Onko liikkuvuus edelleen keskeinen tavoite Erasmus+ -ohjelmassa? Kyllä: liikkuvuuteen osoitetaan edelleen suurin osa (kaksi kolmannesta) Erasmus+ -budjetista. Vaikka opiskelijaliikkuvuutta painotetaan edelleen vahvasti, opettajien, kouluttajien ja nuorisotyöntekijöiden tukea voimistetaan kerrannaisvaikutusten vuoksi nämä ryhmät saavat todennäköisemmin aikaan systeemisiä vaikutuksia toteuttaessaan käytännössä ulkomailla oppimaansa palattuaan omaan laitokseensa. Miten Erasmus+ -ohjelmalla puututaan nuorisotyöttömyyteen? Erasmus+ -ohjelmalla edistetään nuorisotyöttömyyden torjumista auttamalla nuoria parantamaan avaintaitojaan, kuten vieraan kielen taitoja, viestintätaitoja ja sopeutumiskykyä, tai auttamalla oppimaan, miten elää ja työskennellä eri kansallisuuksia olevien ja eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Ohjelmalla parannetaan yhteistyötä korkeakoulujen ja työnantajien välillä sen varmistamiseksi, että opiskelijat hyötyvät opetussuunnitelmista, jotka ovat relevantteja työelämässä tarvittavien taitojen kannalta. Lisäksi sillä autetaan oppilaitoksia ja nuorisojärjestöjä luomaan tiiviimmän yhteydet yrityksiin. Sillä tuetaan myös poliittisia uudistuksia prioriteettialoilla, joita ovat esimerkiksi tietotekniset taidot ja ammatillisen koulutuksen parempi relevanssi työmarkkinoiden kannalta. 4
Erasmus+ -ohjelmassa korostetaan myös epävirallisen oppimisen merkitystä. On näyttöä siitä, että työnantajat arvostavat taitoja, joita on hankittu epävirallisen oppimisen, esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta. Niinpä 75 prosenttia Eurooppalainen vapaaehtoistyö -hankkeisiin osallistuneista on todennut, että kokemus on parantanut heidän uranäkymiään. Tutkimusten mukaan osan opinnoistaan ulkomailla suorittaneet opiskelijat ovat myös valmiimpia lähtemään ulkomaille töihin työmarkkinoille siirtyessään. Mitä muuta komissio tekee opiskelijoiden ja nuorten liikkuvuuden lisäämiseksi? Rahoitus on tärkeää, mutta pelkkä raha ei tee oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta realistista mahdollisuutta kaikille. On myös poistettava kansallisen ja alueellisen tason esteitä, esimerkiksi parantamalla tiedonsaantia, varmistamalla mahdollisuus käyttää kansallisia lainoja ja apurahoja ulkomailla opiskeluun ja parantamalla ulkomailla hankittujen opintosuoritusten ja työkokemuksen tunnustamista. EU:n opetusministerit sitoutuivat kesäkuussa 2011 poistamaan ulkomailla opiskelua tai harjoittelua haittaavia esteitä. Asiassa edistymisen seuraamiseksi komissio kehitti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa nk. liikkuvuuden tulostaulun, jolla seurataan kunkin EUjäsenvaltion toimia alalla. Tulokset julkaistaan seuraavien viikkojen aikana. Jäsenvaltiot sopivat myös korkeakouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien liikkuvuustavoitteista. Vuoteen 2020 mennessä EU:ssa korkeakoulututkinnon suorittaneista vähintään 20 prosentin olisi pitänyt suorittaa osa korkeakouluopinnoista tai niihin liittyvästä harjoittelusta ulkomailla. Ammattikoulutuksen sektorilla 18 34-vuotiaista, joilla on ammatillinen perustutkinto, vähintään 6 prosentin olisi vuoteen 2020 mennessä pitänyt suorittaa opinto- tai harjoittelujakso ulkomailla. Miksi koulutuksen alalla tarvitaan uutta toimintamallia? Maailma on muuttunut merkittävästi siitä, kun nykyiset ohjelmat perustettiin. EU on toipumassa yhdestä aikamme pahimmista taloudellisista myllerryksistä. EU:ssa on työttömiä nuoria lähes 6 miljoonaa, mutta silti työnantajista 36 prosentilla on vaikeuksia löytää tarvitsemaansa ammattitaitoista työvoimaa. Ammattitaitovaje Euroopassa on hälyttävä: lähes 20 prosentilla 15-vuotiaista ei ole riittävää lukutaitoa ja 73 miljoonalla aikuisella on alhainen koulutustaso (tai ei mitään koulutusta). Myös Euroopan työmarkkinat ovat muuttumassa. Korkeasti koulutetuille tarkoitettujen työpaikkojen määrä kasvaa, kun taas matalan ammattitaidon työpaikat vähenevät. Vuoteen 2020 mennessä arviolta lähes 35 prosentissa kaikista työpaikoista edellytetään erikoistunutta ammattitaitoa (eli korkea-asteen loppututkintoa vastaavaa tasoa). Yksi Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteista onkin korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrän kasvattaminen 40 prosenttiin (nykyisestä 32 prosentista) nuorten aikuisten ryhmässä. Erasmus+ -ohjelmalla voidaan edistää tätä tavoitetta auttamalla ihmisiä rikastuttamaan taitojaan ulkomailla opiskelun kautta ja auttamalla oppilaitoksia innovoinnissa ja nykyaikaistumisessa. 5
Toinen keskeinen koulutukseen liittyvä tavoite on koulupudokkaiden osuuden vähentäminen nykyisestä 12,7 prosentista alle 10 prosenttiin. Erasmus+ edistää tämän tavoitteen saavuttamista tukemalla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, myös kouluopetuksen, nykyaikaistamista esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen ja ammatilliseen peruskoulutukseen. Ohjelmasta tuetaan myös epävirallista oppimista nuorisovaihtojen ja vapaaehtoistyön kautta. Yhteistyö ja kumppanuudet yritysten kanssa voivat myös kaventaa ammattitaitovajetta varmistamalla, että opetussuunnitelmat ovat relevantteja. Näin ollen uudella ohjelmalla edistetään asiaan keskittyviä sektoreiden välisiä kumppanuuksia. Mitä uudessa ohjelmassa tapahtuu aikuiskoulutukselle? Aikuisopiskelijoiden yksittäistä liikkuvuutta ei enää tueta muutoin kuin osana strategista kumppanuutta. Aikuiskoulutuksen alalla toimivat opettajat ja henkilökunta voivat kuitenkin edelleen hyödyntää yksilöllisiä valtioiden rajat ylittäviä oppimiskokemuksia (sekä lyhyt- että pitkäaikaisia). Nykyiset kolme henkilöstön liikkuvuuteen liittyvää toimea (täydennyskoulutus, avustajapaikat sekä vierailut ja vaihdot) sulautetaan yhdeksi toimeksi. Strategisilla kumppanuuksilla edistetään aikuiskoulutusorganisaatioiden nykyaikaistamista. Tarkoitus on myös perustaa uusi aikuiskoulutuksen EPALE-foorumi (Electronic Platform for Adult Learning in Europe). Mitä uusi avointa saatavuutta koskeva vaatimus tarkoittaa? Avointa saatavuutta koskevalla vaatimuksella varmistetaan, että kaikki Erasmus+ -ohjelmasta saadulla rahoituksella tuotetut opetusmateriaalit ovat vapaasti kaikkien saatavilla. Tässä periaatteena on, että julkisesti rahoitetun toiminnan olisi hyödytettävä kansalaisia. Kun Erasmus+ -tukea saava taho tuottaa opetusmateriaalia, se on asetettava julkisesti saataville avoimia lisenssejä käyttämällä ja avointen oppimisresurssien (OER) kautta. Mitkä maat voivat osallistua Erasmus+ -ohjelmaan? EU:n jäsenvaltiot, liittymässä olevat maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) maat, jotka kuuluvat Euroopan talousaluetta (ETA) koskevaan sopimukseen, Sveitsin valaliitto, edellyttäen että se on allekirjoittanut asiaa koskevan kansainvälisen sopimuksen, Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat, jos niiden kanssa on tehty kahdenvälinen sopimus. 6
EU:n jäsenvaltiot ovat automaattisesti Erasmus+ -ohjelmaan osallistuvia maita. Muista luettelossa esitetyistä maista voi tulla ohjelmamaita, kunhan ne täyttävät tietyt hallinnolliset edellytykset ja perustavat kansallisen viraston ohjelman hallinnointia varten. Kaikki muut maat ovat kumppanuusmaita ja voivat osallistua tiettyihin toimiin tai tiettyjen edellytysten mukaisesti. 7
Joitakin keskeisiä lukuja: Erasmus+ (2014 2020) Kokonaisbudjetti 14,7 miljardia euroa 1 Edunsaajat Korkea-asteen koulutus Ammattiin opiskelevat, harjoittelijat ja oppisopimuskoulutettavat Henkilöstön liikkuvuus Vapaaehtoistyö ja nuorisovaihto-ohjelmat Maisteriopintojen lainatakausjärjestelmä Yhteinen maisterintutkinto Yli 4 miljoonaa ihmistä 2 miljoonaa opiskelijaa 650 000 opiskelijaa 000 luennoitsijaa, opettajaa, kouluttajaa, opetushenkilöstöön kuuluvaa ja nuorisotyöntekijää Yli 500 000 nuorta 200 000 opiskelijaa Yli 25 000 opiskelijaa Strategiset kumppanuudet 25 000 kumppanuutta, jotka yhdistävät 125 000 koulua, ammatillista oppilaitosta, korkeakoulua, aikuisopetuslaitosta, nuorisojärjestöä ja yritystä Osaamisyhteenliittymät Yli 150 liittymää, joissa mukana 1 500 korkeakoulua ja yritystä Alakohtaiset taitoyhteenliittymät Yli 150 liittymää, joissa mukana 2 000 ammatillisen koulutuksen tarjoajaa ja yritystä Koulut Yli 200 000 opettajaa ja yli 100 000 koulua, jotka tekevät verkon kautta yhteistyötä ystävyyskoulutoiminnan kautta 1 Lisävaroja myönnetään kolmansien maiden (kumppanimaiden) kanssa toteutettavien toimien rahoitukseen, mutta päätös tästä tehdään todennäköisesti vuonna 2014. 8