Suunnittelupalvelut Kuntatekniikan suunnittelu Tampereen kaupunki Luonnos 31.10.2007 Mikko Kajanus Suunnitteluinsinööri
2(22) Sisällysluettelo 1 Johdanto...3 2 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet...3 2.1 Alueen nykytila...3 2.1.1 Maankäyttö...3 2.1.2 Maaperä ja topografia...3 2.1.3 Sadanta...4 2.1.4 Valuma alueet ja reitit...4 2.1.4.1 Sadevesiviemärit...5 2.1.5 Purkuvesistöjen tila...5 2.1.6 Luonnon ympäristö...6 3 Hulevesien hallinnan tarpeen arviointi...7 3.1 Maankäyttösuunnitelmat...7 3.1.1 Maankäyttövaihtoehto 1...7 3.1.2 Maankäyttövaihtoehto 2...7 3.2 Maankäytön vaikutukset hulevesien muodostumiseen ja laatuun...8 3.2.1 Vaikutukset pintavalunnan määrään...8 3.2.2 Vesistökuormitus...9 3.3 Arvio hulevesien hallinnan tarpeesta...11 4 Hulevesien hallintasuunnitelma Vaihe 1...11 4.1 Yleiset periaatteet...11 4.1.1 Viivytysmenetelmät...12 4.1.2 Hulevesien vähentäminen...12 4.1.3 Hulevesien johtaminen...14 4.1.4 Alueelliset menetelmät...15 4.2 Hulevesien hallinnan yleissuunnittelu...16 4.2.1 Maankäyttövaihtoehto 1...16 4.2.2 Maankäyttövaihtoehto 2...18 4.3 Vaihtoehtojen vertailu ja johtopäätökset...19 5 Hulevesien hallintasuunnitelma Vaihe 2...20 5.1 Maankäyttövaihtoehto 3...20 5.2 Päivitetty hulevesien hallintasuunnitelma...20 6 Lähteet...21 7 Liitteet...22
3(22) 1 Johdanto Selvitystyö sisältää Kaukajärvellä, Ruskontien eteläpuolella, noin 9 kilometriä kaakkoon Tampereen keskustasta sijaitsevan asemakaava alueen nro 8057. Selvitystyön päätavoite on kartoittaa hulevesien hallinnan tarvetta ja suunnitella hulevesien hallintatoimia mahdollisten haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Työ on jaettu kahteen osaan siten, että ensimmäisessä vaiheessa selvitetään alueen hydrologiset lähtökohdat sekä arvioidaan maankäytön yleissuunnitelmaluonnosten vaikutukset alueen vesitaseeseen ja luontoarvoihin. Tältä pohjalta tehdään molemmille yleissuunnitelmaluonnoksille ehdotukset huleveden hallintaan tarvittavista toimenpiteistä. Selvitystyön toisessa vaiheessa suunnitellaan huleveden hallintatoimia saatujen palautteiden perusteella päivitetylle asemakaavaluonnokselle. 2 Suunnittelun lähtökohdat ja tavoitteet 2.1 Alueen nykytila 2.1.1 Maankäyttö Liikenneväylien ja sähkölinjan rajaama, 30 hehtaarin kokoinen selvitysalue on pääosin rakentamatonta metsämaata. Selvitysalueen kaakkoisnurkassa sijaitsee kuitenkin yksi omakotitalo. Selvitysalueen rajausta ja alueen nykytilaa havainnollistetaan kuvassa 1. Kuva 1 Viistokuva selvitysalueesta 2.1.2 Maaperä ja topografia Selvitysalue on topografialtaan vaihtelevaa. Alueen keskiosassa sijaitseva mäki nousee korkeimmillaan 146 metriä meren pinnan yläpuolelle, kun taas selvitysalueen kaakkoisosassa
4(22) sijaitsevan alimman kohdan korkeusasema on +119 mpy. Selvitysalueen keskiosassa on korpi, jota ympäröivät maastosta selväpiirteisesti kohoavat kallioiset mäet. Maaperältään selvitysalue on pääosin kalliota ja sen päällä olevaa moreenia. Alueen keskiosassa sijaitseva korpi pohjautuu hiesumaaperälle, josta hiesukerros ulottuu koilliselle lehtolaikulle saakka. Lehtolaikulla hiesukerros noussee lähemmäksi maanpintaa kuin ylempänä olevalla korvella. Kuvassa 2 havainnollistetaan selvitysalueen maaperää (Korte, 2004). Kuva 2 Selvitysalueen maaperä (Korte, 2004) Selvitysalueella on melko jyrkkiä rinteitä, mikä yhdessä kallioisen maaperän kanssa lisää pintavaluntaa ja hankaloittaa mahdollisia hulevesien hallintatoimia. Lisäksi heikosti vettä läpäisevä moreeni ja silttimaa (hiesu) vaikeuttaa hulevesien imeyttämistä. 2.1.3 Sadanta Keskimääräinen vuosisadanta Tammerkosken alueella, ajanjaksolla 1961 1990, on ollut 632 mm (Palomäki, 2007). 2.1.4 Valuma alueet ja reitit Selvitysaluetta halkoo isompi vedenjakaja, jonka itäpuolelta vedet valuvat Kangasalan suuntaan ja Roineeseen sekä länsipuolelta Houkan ja Vihiojan kautta Pyhäjärveen. Ylänköalueena pienimmät vedenjakajat jakavat vesien valunnan niin, että vesiä virtaa lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Kuvassa 3 esitetään selvitysalueella sijaitsevien valuma alueiden rajat.
5(22) Kuva 3 Valuma alueet ja reitit Pienvaluma alueen 1 valumavedet kerääntyvät Ruskontien sivuojaan, josta ne virtaavat rummun kautta Ruskontien länsipuolelle. Ruskontien länsipuolella pintavedet johtuvat sadevesiviemäreihin ja niistä edelleen Houkanojaan. Pohjakartassa esitetty, Kukka ja Pitkäniitynkadun asuntoalueella sijaitseva avo oja purkaa vetensä lopulta myös sadevesiviemäriin. Pienvaluma alueilta 2,3 ja 4 valumavedet kerääntyvät Saarenmaantien sivuojiin ja edelleen rumpujen kautta tien itäpuolelle. Saarenmaantien itäpuolelta pintavedet virtaavat edelleen pelto ojien kautta Kangasalan kunnan puolelle. Selvitysalueelle eteläosasta valuma vedet virtaavat yhdystien varteen (pienvaluma alue 5) ja siitä edelleen Langinportin notkelmassa sijaitsevalle rämeelle. Notkelmassa sijaitsee myös allikkoalue. Pienvaluma alueelta 6 pintavedet virtaavat yhdystien kautta pelto ojiin ja edelleen Houkanojaan. 2.1.4.1 Sadevesiviemärit Selvitysalueella ei ole 9.5.2007 saadun yhteisjohtokartan mukaan sadevesiviemäreitä, mutta alueen luoteisnurkkaan rajoittuva Solkiniityn asuinalue on sadevesiviemäröity (225B). Solkiniityn asuinalueen sadevesiviemäri purkaa vetensä Kukka ja Pitkäniityn katujen sadevesiviemäreiden (300B) kautta Juvankadun runkoviemäriin (400B/500B) ja edelleen Juvankadun sekä Annalankadun risteyksessä sijaitsevaan avo ojaan. Sadevesiviemäriverkon runkojohto on rakennettu vuonna 1988 ja verkostoa on sen jälkeen laajennettu ainakin vuosina 1990, 1991, 2001 ja 2002. 2.1.5 Purkuvesistöjen tila Selvitysalueella ei luonnontilaisena ole yhtään vesistöksi luokiteltavaa kohdetta, mutta sinne on ihmisen toimesta syntynyt ojaverkostoa. Selvitysalueen länsipuolelta vedet valuvat Houkan ja Vihiojan kautta Pyhäjärveen (Korte, 2004).
6(22) Vihiojan vedenlaatua tutkitaan neljästä eri kohtaa otettujen näytteiden avulla. Vihiojan veden pharvot vaihtelevat 6,8 8,7 välillä, joten ph on hieman emäksinen. Sameusarvot ja kiintoaineksen määrä vedessä vaihtelevat vuosittain melko suuresti. Kiintoainepitoisuus on vaihdellut havaintojaksolla välillä <5 180 mg/l. Erityisesti keväisin lumen sulamiskautena ja syyssateiden aikaan Vihiojan vesi on erittäin sameaa ja kiintoaineksen määrä vedessä on suuri (Miettinen 2003). Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen mukaan puhtaan ojaveden kiintoainepitoisuus on alle 2,0 mg/l ja alle 10 mg/l pitoisuus luokitellaan kohtalaisen vähäiseksi. Fosforipitoisuudet vedessä ovat keskimäärin yli 50 g/l ja typpipitoisuus vaihtelee arvon 2000 g/l molemmin puolin. Korkeat typpi ja fosforipitoisuudet selittyvät osaksi peltoviljelyllä, jota harjoitetaan Vihiojan välittömässä läheisyydessä. Pyhäjärven yleinen käyttökelpoisuusluokitus on tyydyttävä. Järven yleistila on etenkin talviaikana pohjoisosassa järveä lähellä hyvää. Tampereen alueella, jossa on kuormituspisteitä, veden laatu on heikompi eli tyydyttävä tai välttävä. Pyhäjärvi sijoittuu veden fosforipitoisuuksien keskiarvojen perusteella lievästi rehevään luokkaan, mutta veden laatu on viime vuosina parantunut (Palomäki 2007). Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen mukaan Vihioja ja Pyhäjärvi eivät kuulu hulevesien hallinnan osalta ensisijaisten toimenpiteiden piiriin. Selvitysalueen itäpuolelta vedet valuvat Kangasalan suuntaan Roineeseen, jonka vesi on varsin kirkasta, väritöntä ja vähä humuksista. Päällysveden fosforipitoisuus on ajoittain karuille ja ajoittain lievästi reheville vesille ominainen. Talvisin fosforipitoisuus on ollut viime vuosina säännöllisesti karujen vesien raja arvon (12 µg/l) alapuolella, mutta kesäisin fosforipitoisuus on kohonnut raja arvon yläpuolelle. Pääsääntöisesti ravinnetaso on ollut kuitenkin varsin alhainen, eikä merkittävästä rehevöitymisestä voida puhua. Roine voidaan luokitella ajoittain karuksi ja ajoittain lievästi reheväksi. Roineen lähivaluma alueella on runsaasti peltoa ja loma asutusta (http://www.kvvy.fi). 2.1.6 Luonnon ympäristö Luonnonoloiltaan arvokkaimmaksi kohteeksi luokitellaan selvitysalueen itärinteellä sijaitseva lehto (3), johon valumaveden mukana kertyy ravinteita ylempänä olevilta rinteiltä. Selvitysalueen ainoa lehtolaikku saanee kosteutta sen yläpuolisesta korpinotkelmasta. Lisäksi eliöstö ja biotooppiselvityksessä on mainittu selvitysalueen koillisnurkassa sijaitseva ruohokangaskorpi (1), joka on rehevä, osittain soistunut kosteikko sekä Saarenmaantien vierellä sijaitsevat kallio (2) ja siirtolohkare (4). Avainbiotoopit esitetään kuvassa 4. Selvitysalueen maisemaa hallitsevia tekijöitä ovat karukkokankaiset harjanteet, jotka ympäröivät keskellä olevaa korpea sekä Saarenmaantien länsipuolella sijaitseva jyrkkäpiirteinen kalliokärki. Kuva 4 Selvitysalueen avainbiotoopit (Korte, 2004)
7(22) Eliöstö ja biotooppiselvityksen mukaan kaavoituksessa huomioitavat seikat painottunevat kuitenkin enemmän viheryhteys ja virkistysreittitarpeiden säilyttämiseen sekä maisemallisiin seikkoihin kuin varsinaisiin elollisen luonnon arvoihin. 3 Hulevesien hallinnan tarpeen arviointi 3.1 Maankäyttösuunnitelmat Selvitystyön ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin kahta Tampereen kaupungin suunnittelupalveluiden tekemää, 8.6.2007 päivättyä yleissuunnitelmavaihtoehtoa. Maankäyttöön syksyn 2007 aikana tulevat muutokset huomioidaan toisen vaiheen suunnittelussa. 3.1.1 Maankäyttövaihtoehto 1 Maankäyttövaihtoehdossa 1 alueelle on suunniteltu 126 keskimääräiseltä pinta alaltaan 700 neliömetrin omakotitonttia (31500 krs m 2 ), jolloin alueelle tulisi noin 500 asukasta. Ajoyhteys alueen pohjoisosaan tulee Ruskontieltä Solkiniitynkadun kohdalta ja eteläosaan Ruskontieltä sekä Saarenmaantieltä Kauhakorvenkadun jatkeen kautta. Maankäyttövaihtoehdossa 1 alueelle on suunniteltu maankäyttöä yhteensä 11,6 hehtaarin alueelle. Maankäytöstä 14,1 % sijoittuu valuma alueelle 1, 11,8 % valuma alueelle 2, 15,8 % valuma alueelle 3, 14,0 % valuma alueelle 4, 34,5 % valuma alueelle 5 ja 9,7 % valuma alueelle 6. Vaihtoehdon 1 mukainen maankäyttö esitetään kuvassa 5. Kuva 5 Vaihtoehdon 1 mukainen maankäyttö 3.1.2 Maankäyttövaihtoehto 2 Maankäyttövaihtoehdossa 2 alueelle on suunniteltu yhtiömuotoisia pientaloja yhteensä 38500 kerrosneliömetriä, jolloin alueelle tulisi noin 770 asukasta. Ajoyhteys alueen pohjoisosaan tulee Ruskontieltä Ryypönkadun risteyksen kohdalta ja eteläosaan vain Ruskontieltä.
8(22) Maankäyttövaihtoehdossa 2 alueelle on suunniteltu maankäyttöä yhteensä 12,0 hehtaarin alueelle. Maankäytöstä 13,1 % sijoittuu valuma alueelle 1, 15,2 % valuma alueelle 2, 17,5 % valuma alueelle 3, 15,4 % valuma alueelle 4, 30,3 % valuma alueelle 5 ja 8,5 % valuma alueelle 6. Vaihtoehdon 2 mukainen maankäyttö esitetään kuvassa 6. Kuva 6 Vaihtoehdon 2 mukainen maankäyttö 3.2 Maankäytön vaikutukset hulevesien muodostumiseen ja laatuun 3.2.1 Vaikutukset pintavalunnan määrään Maankäytön muutosten aiheuttamien vaikutusten arvioimiseksi alueen nykytilanteesta laadittiin arvio ilmakuvien, kartta aineiston ja maastokäynnin perusteella. Selvitysalueen nykytilanteen mukaisen maankäytön pinta alat sekä pintavalunnan muodostumista kuvaavat valumiskertoimet (Katu 2002) on esitetty taulukossa 1. Selvitysalueen keskimääräiseksi valumiskertoimeksi nykytilanteessa tulee 0,17. Taulukko 1 Selvitysalueen maankäyttö nykytilanteessa sekä maankäyttötyyppien valumiskertoimet Maankäyttö Valumiskerroin Pinta ala [ha] Kallioinen metsä 0,15 27,0 Luonnontilainen viheralue 0,10 1,6 Haja asutus 0,20 0,2 Väylä 0,80 0,8 Hiekkatie 0,40 0,5 Yhteensä 0,17 30,1
9(22) Tulevan tilanteen tarkastelemiseksi määritettiin maankäyttösuunnitelmien perusteella alueelle rakennettavien pintojen määrä. Valumiskertoimet määritettiin korttelikaavioiden perusteella. Arvio maankäyttövaihtoehdon 1 mukaisesta tulevasta tilanteesta on esitetty taulukossa 2 ja maankäyttövaihtoehdon 2 mukaisesta tilanteesta taulukossa 3. Lisäksi valumiskerotoimen valuma alueittaista muutosta havainnollistetaan kuvassa 7. Suunnitellun maankäytön toteuduttua alueella muodostuvan pintavalunnan arvioidaan kasvavan molemmissa maankäyttövaihtoehdoissa noin puolitoistakertaiseksi. Taulukko 2 Valumiskerroin maankäyttövaihtoehdon 1 mukaisessa tilanteessa Maankäyttö Valumiskerroin Pinta ala [ha] Kallioinen metsä 0,15 16,3 Luonnontilainen alue 0,10 0,9 AO alue 0,33 9,3 Väylä 0,80 3,1 Hiekkatie 0,40 0,5 Yhteensä 0,27 30,1 Taulukko 3 Valumiskerroin maankäyttövaihtoehdon 2 mukaisessa tilanteessa Maankäyttö Valumiskerroin Pinta ala [ha] Kallioinen metsä 0,15 15,7 Luonnontilainen alue 0,10 0,9 AP alue 0,40 10,6 Väylä 0,80 0,5 Hiekkatie 0,40 0,5 Yhteensä 0,29 30,1 Kuva 7 Valumiskertoimen muutos valuma alueittain Kuvasta 7 havaitaan, että maankäyttövaihtoehto 2 aiheuttaa suuremmat valumiskertoimet lähes kaikilla valuma alueilla. Ainoastaan valuma alueella 5 maankäyttövaihtoehdon 1 valumiskerroin on noin 4 prosenttia suurempi kuin vaihtoehdossa 2. Tämä johtuu siitä, että maankäyttövaihtoehdossa 1 ajoyhteys alueen eteläosaan tulee Ruskontieltä sekä Saarenmaantieltä Kauhakorvenkadun jatkeen kautta kun se maankäyttövaihtoehdoissa 2 tulee vain Ruskontieltä. 3.2.2 Vesistökuormitus Alueen rakentamisen toteutuessa ravinne ja kiintoainekuormitus tulee kasvamaan selvästi, koska pintavalunnan määrä kasvaa ja epäpuhtauksia huuhtoutuu tehokkaammin valunnan mukaan. Lisäksi rakennetuilta alueilta syntyy enemmän haitta aineita kuin luonnontilaisilla alueilla.
10(22) Maankäyttöluonnosten mukaisissa tilanteissa syntyvä kuormitus koostuu rakennetuilta alueilta tulevasta hulevesien aiheuttamasta kuormituksesta sekä luonnontilaisilta alueilta tulevasta kuormituksesta. Alueelta nykyisin tulevasta kuormituksesta ei ole mitattua tietoa, joten luonnontilaisilta alueilta tulevina ravinne ja kiintoainepitoisuuksina käytettiin läheisen Hervantajärven valuma alueelle Tampereen Hervantajärven OYK:n hydrologisessa selvityksessä arvioituja pitoisuuksia. Luonnontilaisilta alueilta maankäytön toteutuessa tulevan kuormituksen suuruus arvioitiin jäljellä olevien alueiden pinta alan ja nykytilanteen kuormituksen perusteella. Rakennetuilta alueilta tuleva hulevesikuormitus laskettiin käyttäen taulukossa 4 esitettyjä, keskimääräisiä huleveden haittaainepitoisuuksia (Kotola & Nurminen 2003, Kesäniemi 2004). Taulukko 4 Huleveden keskimääräiset haitta ainepitoisuudet Maankäyttötyyppi Fosfori [mg/l] Typpi [mg/l] Kiintoaine [mg/l] Haja asutus 0,08 1,4 34 Luonnontilainen metsämaa 0,04 0,4 3 Pientaloalue 0,08 1,4 34 Liikennealue 0,30 1,5 200 Teoreettinen hulevesikuormitus ei kuitenkaan kohdistu sellaisenaan purkuvesistöihin vaan veden kulkeutuessa ojia ja suoalueita pitkin osa epäpuhtauksista poistuu luontaisesti laskeutumalla ja pidättymällä kasvillisuuteen. Luonnolliseksi vähenemäksi on arvioitu kiintoaineen ja fosforin osalta noin 50 % ja typen osalta noin 20 prosenttia (Hervantajärven hydrologinen selvitys). Kuvassa 8 esitetään suhteelliset kuormitusmäärät. Arvot kuvaavat muutoksen merkittävyyttä verrattuna nykytilanteeseen, jonka mukaiselle ainehuuhtoumalle on annettu arvo 1. 3,5 3 2,5 2 1,5 Nykytilanne Maankäyttövaihtoehto 1 Maankäyttövaihtoehto 2 1 0,5 0 Fosfori Typpi Kiintoaines Kuva 8 Maankäytön aiheuttamat muutokset nykytilanteeseen verrattuna Kuvasta 8 nähdään, että ravinnekuormituksen erot maankäyttövaihtoehtojen välillä ovat pieniä. Maankäyttövaihtoehdossa 1 selvitysalueelta tuleva fosforikuormitus kasvaa noin 1,4 ja typpikuormitus 1,6 kertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna. Maankäyttövaihtoehdossa 2 fosforikuormitus kasvaa 1,3 ja typpikuormitus 1,7 kertaiseksi. Kiintoaineskuormituksen osalta kuormituksessa syntyvä ero (2,9 vs. 2,7) on hieman suurempi, johtuen isommasta väylien osuudesta maankäyttövaihtoehdossa 1. Asemakaava alue muodostaa kuitenkin vain hyvien pienen osan purkuvesistöjen valuma alueista. Vihiojan valuma alueesta selvitysalueelle sijoittuu noin 3 promillea ja Pyhäjärven ja Roineen valuma
11(22) alueista huomattavasti vähemmän. Tästä johtuen asemakaava alueen aiheuttamalla kuormituksella ei ole juurikaan merkitystä purkuvesistöjen keskimääräiseen veden laatuun. Maankäyttö voi kuitenkin aiheuttaa paikallista laadun huononemista hulevesien ja muun pintavalunnan purkupaikoissa. Paikalliset vaikutukset ovat todennäköisesti havaittavissa vain suurimpien purkureittien purkupisteissä. 3.3 Arvio hulevesien hallinnan tarpeesta Kappaleen 3.2.2 perusteella selvitysalueen valumiskerroin kasvaa molemmissa maankäyttövaihtoehdoissa noin puolitoistakertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna. Suurimmat valuma alueittaiset muutokset kohdistuvat molemmissa vaihtoehdoissa valuma alueelle 1, jossa pintavalunta jopa kaksinkertaistuu. Lisäksi maankäyttövaihtoehdossa 1 suunniteltu kadun tasaus lisännee valuma alueen 1 pinta alaa, jolloin alueelta purkautuva vesimäärä kasvaa entisestään. Valuma alueelta 1 pintavedet johtuvat lopulta Solkinniityn asuinalueen, jo olemassa olevan sadevesiviemäriverkoston kautta kohti Vihiojaa. Olemassa oleva sadevesiviemäriverkon runkojohto on jo lukuisten verkoston laajennusten takia käynyt ahtaaksi. Lisäksi selvitysalueen pohjoispuolelle jo asemakaavoitettu, mutta vielä toteutumaton asuinalue lisää entisestään nykyiseen sadevesiviemäriverkkoon kohdistuvaa painetta. Luonnonoloiltaan arvokkaimmaksi kohteeksi luokitellaan selvitysalueen itärinteellä sijaitseva lehto, johon valumaveden mukana kertyy ravinteita ylempänä olevilta rinteiltä. Luonnonoloiltaan arvokkaan lehdon kosteustasapainon säilyttäminen edellyttää toimia hulevesien hallitsemiseksi. Lehdon valumaalueesta rakennetaan kuitenkin yli 40 prosenttia, joten lehdon kosteustasapainon säilyminen ennallaan voi olla huleveden hallintatoimista huolimatta epävarmaa. Varsinkin riittävän kosteuden säilyttäminen alivalumien aikana voi olla hankalaa. Selvitysalue sijoittuu vedenjakaja alueelle, jossa varsinkin hulevesien viivyttämisellä voi olla purkuvesistöön kohdistuvaan virtaamaan suuremmat vaikutukset kuin alajuoksulla tehtävillä vastaavilla toimenpiteillä. Edellä esitetyn perusteella selvitysalue jakautuu osiin, jossa hulevesien hallinnan tavoitteet ja toteutusperiaatteet poikkeavat toisistaan. Valuma alueella 1 korostuu hulevesien viivyttämiseen tähtäävät toimenpiteet, jotka voivat vaatia teknisiä menetelmiä. Valuma alueella 3 korostuu lehdon kosteustasapainon säilyttäminen, joka vaatii hulevesien viivyttämistä ja osittaista imeyttämistä. Lisäksi erityisesti valuma alueella 3 täytyy huomioida tulvareitit, koska rakentaminen painottuu jyrkkien ja kallioisten rinteiden alle laaksoon. Muualla tavoitteena on ensisijaisesti hulevesien synnyn ehkäiseminen ja alueelta purkautuvien hulevesien hidastaminen (ei yhtä rankka toimenpide kuin viivytys). Hulevesien hallintamenetelmät parantavat myös veden laatua, vaikka se ei ensisijainen tavoite olisikaan. 4 Hulevesien hallintasuunnitelma Vaihe 1 4.1 Yleiset periaatteet Yleissuunnitelman laadinnassa on noudatettu kappaleessa 3.3 ja ohjausryhmän tiistaina 19.6 pitämässä kokouksessa esille tulleita periaatteita: Hulevesiä viivytetään varsinkin valuma alueella 1 Hulevesien pienimuotoinen imeyttäminen ja luonnonmukainen hallinta keskittyy valuma alueelle 3 Hulevesien muodostumista pyritään ehkäisemään Kadut ovat reunakivellisiä ja ne on sadevesiviemäröity
12(22) Tässä selvityksessä tarkastellaan esimerkin omaisesti hulevesien hallintamenetelmien soveltamista eri alueilta tuleville hulevesille. Havainnekuvilla on pyritty tuomaan esille yksi vaihtoehto hulevesien hallinnalle eikä niillä ole tarkoitus sulkea pois muita, vaikutuksiltaan vastaavia toteutusvaihtoehtoja. 4.1.1 Viivytysmenetelmät Viivytysmenetelmien tarkoituksena on varastoida järjestelmään johdettava hulevesi tietyksi aikaa ja vapauttaa se vähitellen tulovirtaaman loppumisen jälkeen. Viivytysmenetelmillä voidaan tehokkaasti pienentää hulevesivirtaamia alapuolisilla purkureiteillä. Viivytysmenetelmät ovat esimerkiksi maanalaisia, parkkipaikkojen tai viheralueiden alle rakennettuja kaivantoja, jotka on täytetty huokoisella materiaalilla kuten murskeella tai tarkoitusta varten suunnitelluilla muovikaseteilla. Maanalaiset viivytysmenetelmät ovat yleensä kytketty sadevesiviemäriin ja niiden etuna on maanpäällisten alueiden säästyminen muuhun käyttöön. Maanalaisiin kenttiin on suositeltavaa liittää esikäsittely, jolla estetään hienoaineksen aiheuttama tukkeutuminen, mutta pelkkiä kattovesiä varastoivat menetelmät eivät niitä yleensä edellytä. Esikäsittelynä voi olla esimerkiksi tasausallas, viherpainanne tai puskurivyöhyke, joiden tarkoituksena on poistaa hulevedestä kiintoainesta ennen vesien johtamista viivytyskenttään. Muovielementeistä rakennettavaa viivytysallasta ja puskurivyöhykkeenä toimivaa viherpainannetta havainnollistetaan kuvassa 9. Kuva 9 Maanalainen viivytyskenttä (Labkoset 2006) sekä viherpainanne (Matkaraportti 2006) 4.1.2 Hulevesien vähentäminen Huleveden vähentämismenetelminä tarkoitetaan rakenteellisia ratkaisuja, joilla ehkäistään huleveden muodostumista tai vähennetään muodostuneiden hulevesien määrää. Huleveden muodostumista vähentävinä menetelminä on tässä yhteydessä tarkasteltu läpäiseviä päällysteitä ja jo muodostuneen huleveden määrää vähentävinä menetelminä erilaisia imeytysrakenteita. Varsinkin imeytysmenetelmät vähentävät rakentamisen aiheuttamia hydrologisia vaikutuksia rajoittamalla hulevesivirtaamaa ja imeyttämällä pintavaluntaa pohjavedeksi. Vettä läpäisevien päällysteiden tarkoituksena on vähentää pintavaluntaa ja lisätä imeytyvän huleveden määrää. Läpäisevä päällyste koostuu vettä läpäisevästä pintakerroksesta, jonka alapuolella on karkealla
13(22) kiviaineksella täytetty kerros. Pintakerros voidaan tehdä esimerkiksi betonisista reikälaatoista, harvasta kivetyksestä tai muovisista kennorakenteista (kuva 10). Pintakerroksen läpäisevä hulevesi varastoituu hetkellisesti karkean kiviaineksen huokostilaan, josta se imeytyy ympäröivään maaperään tai johdetaan eteenpäin salaojilla. Läpäisevät päällysteet soveltuvat alueille, joiden liikennemäärät ovat pieniä, kuten asuinkorttelien pysäköintialueille. Niitä voidaan käyttää myös siten, että pysäköintialueilla ajoväylät on asfaltoitu, mutta pysäköintiruudut ovat läpäiseviä. Ongelmana läpäisevien päällysteiden käytössä kuitenkin on hienoaineksen aiheuttama vähittäisen tukkeutumisen lisäksi soran kulkeutuminen ja lisäämistarve (kennosoran osalta) sekä huleveden imeytymistä rajoittavat tekijät (lumi ja jää). Kuva 10 Kennosorapinnan rakentamista (Tampereen Hervantajärven OYK:n hydrologinen selvitys) Huleveden imeyttämisen edellytykset ovat parhaimmillaan vesimäärien ollessa pieniä, jolloin veden läpäisevyydeltään heikompaankin maaperään pystytään imeyttämään tavanomaisten sateiden aiheuttamat hulevedet. Tonttikohtaisia imeytysrakenteita ovat esimerkiksi kattovesien imeytykseen tarkoitettu rakenne. Katolta tulevat vedet johdetaan syöksyputkella tarkastuskaivoon, josta edelleen salaojilla imeytyskaivantoon. Tarkastuskaivolla pyritään estämään roskien kulkeutuminen kaivantoon, mutta pien ja rivitalojen kohdalla se voidaan korvata roskasihdillä syöksyputkessa. Imeytyskaivanto ei liity perusvesien kuivatusjärjestelmään eikä korvaa sitä miltään osin. Talokohtaista imeytysrakennetta havainnollistetaan kuvassa 11. Kuva 11 Talokohtainen kattovesien imeytysjärjestelmä (Tampereen Hervantajärven OYK:n hydrologinen selvitys)
14(22) Imeytyspainanteet ovat ympäristöään alempana olevia kasvillisuuden peittämiä alueita, joihin hulevedet ohjataan pääasiassa pintavaluntana. Hulevesi lammikoituu kasvillisuuskerroksen päälle matalana, korkeintaan 10 20 senttimetrin kerroksena, ja imeytyy hiljalleen kasvukerroksen läpi ympäröivään maaperään. Heikommin vettäläpäisevässä maaperässä voidaan tehdä massanvaihto, jolloin kasvukerroksen alle rakennetaan pidätys/imeytyskerros karkeasta kiviaineksesta. Biopidätysalueeseen voidaan asentaa salaojitus rakenteen tyhjenemisen varmistamiseksi. Painanne tulee varustaa myös ylivuotoreitillä. Salaojat ja ylivuotokaivot voidaan liitää esimerkiksi yleiseen sadevesiviemäriverkostoon. Biopidätysjärjestelmällä voidaan päästä hyviin puhdistustuloksiin kiintoaineen ja ravinteiden poistossa, minkä lisäksi sillä on myös huleveden määrää vähentävä vaikutus. Kuvissa 12 ja 13 havainnollistetaan piha alueilta tulevien hulevesien käsittelyä. Kuva 12 Biopidätysalue pysäköintialueen reunalla (Selvitys hulevesien hallinasta Lielahden alueella). Kuva 13 Biopidätysalueen poikkileikkaus (Hulevesien ekologinen hallinta kohdealueena Vuores) 4.1.3 Hulevesien johtaminen Hulevesien johtamismenetelmillä tarkoitetaan rakenteita, joilla hulevedet kootaan ja johdetaan hallitusti käsiteltäväksi tai pois kuivatettavalta alueelta. Hulevesien johtaminen maan pinnalla soveltuvat etenkin alueille, joissa rakentaminen on väljähköä. Pienillä valuma alueilla pintajärjestelmiä voidaan käyttää myös tiiviisti rakennetuissa kohteissa. Laajempia valuma alueita palvelevat pinta
15(22) järjestelmät edellyttävät tilanvarausta kiinteistöön kuuluvalta viheralueelta, katualueelta tai yleiseltä alueelta. Pintajohtamisen menetelmiä ovat lähinnä avo ojat, purot, painanteet, kourut ja kanavat. Kouruja ja kivettyjä painanteita käytetään johtamaan pieniä määriä hulevesiä ja ne soveltuvat esimerkiksi kiinteistön kattovesien tai pysäköintialueen hulevesien johtamiseen viheralueille viivytettäviksi. Kourut ja kivipainanteet voivat koostua esimerkiksi betonista tai kivestä tehdyistä elementeistä. Ne voidaan tehdä myös latomalla luonnonkivistä tai betonisista sidekivistä. Kouruja ja kivettyjä painanteita havainnollistetaan kuvassa 14. Kuva 14 Hulevesien johtamista kivikouru ja kivetyllä painanteella (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät) Hulevesiä voidaan johtaa ja hallita myös viherpainanteilla. Painanteet ovat matalia ja loivaluiskaisia kasvillisuuden peittämiä ojia. Yksinkertaisia painanteita käytetään ainoastaan huleveden johtamiseen, mutta niillä voidaan myös imeyttää ja viivyttää hulevesiä. Viherpainanteet sijoitetaan yleensä katualueen reunaan, joten niitä voidaan joutua käyttämään lumitilana talven aikana. Lumitilana käytettävät painanteet tulee suunnitella niin leveiksi, että painanteen pohjalle ei tarvitse läjittää lunta jolloin virtausreitti säilyy avoimena. Kuvassa 15 havainnollistetaan puromaiseksi rakennettua painannetta. Kuva 15 Puromaiseksi rakennettu painanne (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät) 4.1.4 Alueelliset menetelmät Alueelliset huleveden hallintamenetelmät ovat esimerkiksi rakenteeltaan yksinkertaisia lammikkoja tai kosteikkoja. Alueellisten menetelmien sijaintipaikat valitaan siten, että ne sijoittuvat pääasiassa
16(22) olemassa oleville pintavalunnan purkureiteille tai maastopainanteisiin, joihin hulevedet voidaan helposti johtaa. Menetelmien sijoittaminen painanteisiin vähentää lisäksi tarvittavia maarakennustöitä. Lammikot ja kosteikot pyritään kuitenkin sijoittamaan varsinaisten pääuomien yläpuolelle, koska varsinaiseen purouomaan padottujen kosteikkojen teho voi jäädä suuren valuma alueen ja laimenneiden hulevesien takia vähäiseksi. Helpoimmillaan kosteikko voidaan toteuttaa patoamalla purku uoma, jolloin vesi nousee rankkasateella perusuoman äyräiden yläpuolelle ja vesi levittäytyy ympäristöön muodostaen tulvaalueen. Kuivana aikana vesi purkautuu padon lävitse purkuputkea pitkin ja vettä on vain kosteikon syvimmässä osassa. Purkuputki mitoitetaan siten, että altaan viivytystilavuus tyhjenee 48 tunnin kuluessa täyttymisestä. Erittäin suuren virtaaman aikana tai purkuputken tukkeuduttua vesi purkautuu patokynnyksen yli, joka on tehtävä riittävän vahvaksi, jotta liika vesi voi purkautua padon rakenteita rikkomatta. Syvemmän veden alueen tulisi olla ainakin kosteikon purkupäässä, missä se toimii myös lietetilana, johon kiintoaines laskeutuu. Usein alkuperäinen painanne tai purouoma on niin matala, että toimivan kokoisen kosteikon toteuttaminen edellyttää kaivutöitä. Kuvassa 16 havainnollistetaan hulevesikosteikkoa. Kuva 16 Hulevesikosteikko (Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät) 4.2 Hulevesien hallinnan yleissuunnittelu 4.2.1 Maankäyttövaihtoehto 1 Selvitysalue on jaettu edellä esitetyin perustein osiin, joilla hulevesien hallinnan tavoitteet ja toteutusperiaatteet eroavat toisistaan. Selvitysalue jakautuu neljään osaan: Selvitysalueen pohjoisosassa korostuvat hulevesien viivyttämiseen, keskiosassa hulevesien pienimuotoiseen imeyttämiseen, eteläosassa hulevesien vähentämiseen ja hidastamiseen tähtäävät toimenpiteet. Lisäksi käsitellään hieman mahdollisuuksia alueelliseen huleveden hallintaan. Kuvassa 17 havainnollistetaan hulevesien hallinnan osa alueita maankäyttövaihtoehdossa 1.
17(22) Kuva 17 Hulevesien hallinnan osa alueet maankäyttövaihtoehdossa 1 Selvitysalueen pohjoisosa Selvitysalueen pohjoisosassa korostuu hulevesien viivytykseen tähtäävät toimet. Suuret korkeuserot vaikeuttavat alueellisten viivytysmenetelmien ja pintaratkaisujen toteuttamista, joten alueelle ehdotetaan kappaleen 4.1.1 mukaisia maanalaisia viivytysratkaisuja. Maanalaiset viivytyskentät voivat purkaa vetensä esimerkiksi yleiseen sadevesiviemäriverkkoon tai mahdollisesti Ruskontien varteen toteutettavaan sivuojaan. Tonttialueilla riittävä hulevesien viivytys voidaan varmistaa esimerkiksi hule 9 asemakaavamääräyksellä, joka mahdollistaa myös edellä esitetyistä ratkaisuista eroavien, mutta vaikutuksiltaan vastaavien viivytysmenetelmien käytön. Hulevesien hallinta tulisi kuitenkin ulottaa myös katualueilta tuleviin hulevesiin. Alueellisen viivytyskentän sijoittaminen, selvitysalueen ulkopuolelle, Ruskontien länsipuolelle sähkölinjan alle voi olla mahdollista. Liitteessä 1 havainnollistetaan hulevesien hallintaa selvitysalueen pohjoisosassa. Selvitysalueen keskiosa Selvitysalueen keskiosassa korostuvat hulevesien pienimuotoiseen imeyttämiseen ja hulevesien vähentämiseen tähtäävät toimet. Omakotitaloalueella tonttikohtainen kattovesien imeytys voidaan toteuttaa kuvan 11 mukaisesti. Ylivuodot ohjataan esimerkiksi yleiseen sadevesiviemäriverkostoon. Lisäksi alueella suositellaan toteutettavaksi mahdollisimman vähän pintoja, jotka estävät sadevesien imeytymisen. Läpäisevien pintojen maksimoimiseksi selvitysalueen keskiosassa tulisi käyttää läpäiseviä päällysteitä varsinkin pysäköintialueilla. Tonttialueilla riittävä hulevesien imeytys voidaan varmistaa esimerkiksi hule 14 asemakaavamääräyksellä, joka mahdollistaa myös hulevesien viivyttämisen hule 9 määräyksen mukaisesti, jos imeyttäminen ei ole mahdollista.
18(22) Hulevesien hallinta tulisi kuitenkin ulottaa myös katualueilta tuleviin hulevesiin. Alueellisen viivytystai imeytyskentän sijoittaminen alueen itäreunaan, kääntöpaikan alle voi olla mahdollista. Liitteessä 1 havainnollistetaan hulevesien hallintaa selvitysalueen keskiosassa. Alueen maaperä on kuitenkin heikosti vettä läpäisevää, joten imeytysmenetelmistä tulevien ylivuotojen osuus voi tulla suureksi. Tästä syystä ylivuotojen ja rakenteiden kuivatuksen suunnitteluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lisäksi tulvareittien toimivuus selvitysalueen keskiosassa on erityisen tärkeää. Tulvareittinä voi toimia asuntoalueen halkaiseva katu, mutta se tulisi toteuttaa niin, että tulvatilanteessa veden pääsevät purkautumaan kääntöpaikalta maastoon ennen kuin vesi nousee tonteille. Selvitysalueen eteläosa Selvitysalueen eteläosassa suositellaan toteutettavaksi mahdollisimman vähän pintoja, jotka estävät sadevesien imeytymisen. Läpäisevien pintojen maksimoimiseksi tulisi varsinkin pysäköintialueilla käyttää kappaleen 4.1.2 mukaisia läpäiseviä päällysteitä. Väylän eteläpuolisilta tonteilta hulevedet voidaan johtaa tonttikohtaisesti suoraan maastoon esimerkiksi kappaleen 4.1.3 mukaisilla painanteilla. Selvitysalueen eteläosan sadevesiviemärit puretaan alueellisiin hulevesipainanteisiin, joilla vedet johdetaan yhdystien vartta pitkin selvitysalueen ulkopuolella sijaitseviin alueellisiin hulevesilammikkoon ja kosteikkoon. Kaakkoisnurkassa sijaitsevan kosteikon toteuttaminen palvelee myös selvitysalueen ulkopuolelle suunniteltua teollisuusaluetta. Toisaalta osa kosteikkoa ja varsinkin suunnitelmassa esitetty hulevesien johtamiseen käytetty painanne sijoittuu teollisuudelle määritetyn aluevarauksen sisälle. Jos tämä ei ole mahdollista niin myös keskimmäisestä viemäristä purkautuvat hulevedet ohjataan yhdystien vartta alueen itäreunaan ja edelleen kosteikkoon. Myös kosteikon rajausta tarkistetaan. Alueen länsilaidassa hulevedet ohjataan yhdystien ali rummulla ja johdetaan alueelliseen lammikkoon, koska rinne viettää suoraan kohti teollisuudelle suunniteltua aluevarausta. Lammikolla voidaan hillitä teollisuusaluetta kohti tulevia pintavesiä, mutta mahdolliset ylivirtaamat on kuitenkin huomioitava myös teollisuusalueen suunnittelussa. Liitteessä 1 havainnollistetaan hulevesien hallintaa selvitysalueen eteläosassa. 4.2.2 Maankäyttövaihtoehto 2 Maankäyttövaihtoehdossa 2 selvitysalue jakautuu huleveden hallinnan osalta osiin samoin kuin maankäyttövaihtoehto 1 kappaleessa 4.2.1. Selvitysalueen pohjoisosa Huleveden hallinta selvitysalueen pohjoisosan korttelialueilla voidaan toteuttaa kappaleen 4.2.1 mukaisesti. Kuitenkin yhtiömuotoisella pientaloalueella viivytyskentät voivat olla keskitetympiä, jopa koko korttelia palvelevia. Lisäksi avoimen alueellisen hulevesijärjestelmän toteuttaminen selvitysalueen ulkopuolelle, voimalinjan suoja alueelle voi pohjakartan mukaan olla mahdollista. Tällöin alueellinen järjestelmä käsittäisi lähinnä avo uoman, mutta myös lammikoituminen olisi mahdollista. Avo uoma liitettäisiin Kukka ja Pitkäniityn kadun asuntoalueella sijaitsevaan avo ojaan. Liitteessä 2 havainnollistetaan hulevesien hallintaa selvitysalueen pohjoisosassa.
19(22) Selvitysalueen keskiosa Selvitysalueen keskiosassa korostuvat hulevesien pienimuotoiseen imeyttämiseen ja hulevesien vähentämiseen tähtäävät toimet. Yhtiömuotoisella pientaloalueella huleveden imeytys voidaan toteuttaa kappaleen 4.1.2 mukaisilla imeytyspainanteilla, joihin vedet voidaan johtaa esimerkiksi kappaleen 4.1.3 mukaisilla hulevesikouruilla. Imeytyspainanteet ja biopidätysalueet voivat olla tarkoitettu esimerkiksi muutamien kiinteistöjen hulevesien käsittelyyn. Alueen kuivatuksen varmistamiseksi ja perusvesien johtamiseksi alueelle voidaan toteuttaa myös sadevesiviemäri verkosto, mutta niihin tulee ohjata vain imeytyspainanteista ym. tuleva ylivuoto. Lisäksi painanteet voidaan varustaa salaojilla ylimääräisen veden poisjohtamiseksi. Vaihtoehtoisesti alueelle voidaan toteuttaa kuvan 15 mukainen puromainen painanne, joka kerää muista huleveden hallintamenetelmistä tuleva valumavedet. Vaadittava imeytys voidaan toteuttaa myös puropainanteen yhteydessä. Imeytyspainanteiden tapauksessa ympäröivän maaperän vedenläpäisykyky voi olla heikompi kuin muilla imeytysmenetelmillä. Lisäksi alueella suositellaan toteutettavaksi mahdollisimman vähän pintoja, jotka estävät sadevesien imeytymisen. Läpäisevien pintojen maksimoimiseksi selvitysalueen keskiosassa tulisi käyttää läpäiseviä päällysteitä varsinkin pysäköintialueilla. Korttelialueilla riittävä hulevesien imeytys voidaan varmistaa esimerkiksi hule 14 asemakaavamääräyksellä, joka mahdollistaa myös hulevesien viivyttämisen hule 9 määräyksen mukaisesti, jos imeyttäminen ei ole mahdollista. Liitteessä 2 havainnollistetaan hulevesien hallintaa selvitysalueen keskiosassa. Tulvareittien toimivuuteen on kiinnitettävä huomiota myös tässä tapauksessa. Yhtenä tulvareittinä voi toimia pientaloalueen halkaiseva katu, mutta se tulisi toteuttaa niin, että tulvatilanteessa veden pääsevät purkautumaan kääntöpaikalta maastoon ennen kuin vesi nousee korttelialueelle. Lisäksi on huomioitava korttelialueiden sisäiset tulvareitit varsinkin kadun itäpuolisella korttelialueella. Selvitysalueen eteläosa Huleveden hallinta selvitysalueen eteläosassa voidaan toteuttaa kappaleen 4.2.1 mukaisesti. Lisäksi hulevesiä voidaan hidastaa johtamalla hulevedet sadevesiviemäreihin viherpainanteiden kautta kuvan 9 mukaisesti. Liitteessä 2 havainnollistetaan hulevesien hallintaa selvitysalueen eteläosassa. 4.3 Vaihtoehtojen vertailu ja johtopäätökset Selvitysalueen pohjois ja keskiosassa huleveden hallinta vaatii toimenpiteitä, jotka on toteutettava tontti tai korttelialueella. Yhtiömuotoisella pientaloalueella menetelmät voidaan toteuttaa useampaa kiinteistöä palvelevina, joten menetelmien toteutus, huolto ja sitä myöten koko järjestelmän toimivuus on varmempaa. Maankäyttövaihtoehdossa 2 yleinen sadevesiviemäri puretaan valuma alueen 2 suuntaan, mikä ei välttämättä vaadi katualueelta tulevien hulevesien käsittelyä tai muuta hallintaa. Tämä kuitenkin pienentää luonnonoloiltaan arvokkaan lehdon valuma aluetta noin 35 prosenttia. Liitteessä 2 esitetyllä puropainanne ratkaisulla lehdon valuma alue pienenee noin 9 prosenttia. Lehdon valuma alueesta rakennetaan kuitenkin yli 40 prosenttia, joten lehdon kosteustasapainon säilyminen ennallaan voi olla molemmissa maankäyttövaihtoehdoissa huleveden hallintatoimista huolimatta epävarmaa. Varsinkin riittävän kosteuden säilyttäminen alivalumien aikana on epävarmaa. Selvitysalueen eteläosassa korostuvat hulevesien vähentämiseen tähtäävät toimet. Omakotitaloalueella hulevesiä syntyy luontaisestikin hieman vähemmän kuin yhtiömuotoisella pientaloalueella (ks. kuva 8
20(22) valuma alueet 4, 5 ja 6). Tästä syystä selvitysalueen eteläosassa maankäyttövaihtoehto 2 vaatii suurempia huleveden hallintatoimia samaan lopputulokseen pääsemiseksi. Varsinkin maankäyttövaihtoehdossa 1 on kaikissa selvitysalueen osissa kiinnitettävä huomiota myös niskaojiin rinteiltä tonteille tulevien valumavesin hallitsemiseksi. Huleveden hallinnan kannalta paras ratkaisu voisi olla maankäyttövaihtoehtojen 1 ja 2 yhdistäminen siten, että alueen pohjois ja keskiosa toteutetaan maankäyttövaihtoehdon 2 ja alueen eteläosa maankäyttövaihtoehdon 1 mukaisesti. 5 Hulevesien hallintasuunnitelma Vaihe 2 Hulevesien hallintasuunnitelman toisessa vaiheessa tarkastellaan päivitettyä asemakaavaluonnosta, josta tässä selvityksessä käytetään nimitystä maankäyttövaihtoehto 3. 5.1 Maankäyttövaihtoehto 3 Maankäyttövaihtoehto 3 koostuu maankäyttövaihtoehtojen 1 ja 2 yhdistelmästä siten, että alueen pohjoisosassa on yhtiömuotoista pientalorakentamista, mutta kuitenkin ajoyhteys alueelle on maankäyttövaihtoehdon 1 mukaisesti Ruskontieltä Solkiniitynkadun kohdalta. Selvitysalueen keski ja eteläosat ovat maankäyttövaihtoehdon 1 mukaisesti omakotitaloalueita. Maankäyttövaihtoehto 3 on laadittu siten, että alue voidaan toteuttaa myös ilman kaakkoisnurkkaan esitettyä maankäyttöä. Maankäyttövaihtoehtoa 3 havainnollistetaan kuvassa 18. Kuva 18 Vaihtoehdon 3 mukainen maankäyttö 5.2 Päivitetty hulevesien hallintasuunnitelma Päivitetty hulevesien hallintasuunnitelma perustuu kappaleessa 4.2 maakäyttövaihtoehdoille 1 ja 2 laadittuihin suunnitelmiin. Selvitysalueen pohjoisosassa hulevesien hallinta voidaan toteuttaa kappaleen 4.2.2 mukaisesti, mutta sadevesiviemäriverkosta on purku myös Ruskontien sivuojaan. Selvitysalueen keski ja eteläosassa hulevesien hallinta toteutetaan kappaleen 4.2.1 mukaisesti. Päivitetty hulevesisuunnitelma on liitteenä 3.
21(22) 6 Lähteet Hyöty, P. Hulevesien ekologinen hallinta kohdealueena Vuores. Tampereen teknillinen yliopisto. Ympäristö ja energiatekniikan osasto. Bio ja ympäristötekniikan laitos. Diplomityö. 110 s. Katu 2002. Katusuunnittelun ja rakentamisen ohjeet. Suomen kuntatekniikan yhdistys. Jyväskylä. ISBN 952 9710 06 02. 281 s. Kesäniemi, O. 2004. Katumajärven hulevesikuormitus ja sen vähentäminen. Teknillinen korkeakoulu. Rakennus ja ympäristötekniikan osasto. Vesitalouden ja vesirakennuksen professuuri. Diplomityö. 101 s. Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksen internetsivut. Järvien vedenlaatu. Kangasala. Roine. <<http://www.kvvy.fi/cgi bin/jarvitiedot_kangasala.pl?jarvi=roine>> Korte, K. 2004. Ruskontien itäpuolisen asemakaavoitettavan alueen eliöstö ja biotooppiselvitys. Tampereen kaupunki. Kaavoitusyksikkö. Selvitys ja arviointiryhmä. 19 s. Kotola, J. & Nurminen, J. 2003. Kaupunkialueiden hydrologia valunnan ja ainehuuhtouman muodostuminen rakennetuilla alueilla, osa : Koealuetutkimus. Teknillisen korkeakoulun vesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja 8. Espoo. 203 s. Labkoset. 2006. Wavin Labko Oy:n asiakaslehti 1/2006. 16 s. Matkaraportti. 2006. Huleveden hallintamenetelmiä Saksassa. Huleveden hallinta Kuopion Saaristokaupungissa hanke. 26 s. Miettinen, V. 2005. Kantakaupungin pienvesien suojelutarve. Tampereen kaupunki. Ympäristövalvonnan julkaisuja. 25 s. Oravainen, R. 2005. Hulevesien käsittelytarveselvitys / Tampereen vesi. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 13 s. Palomäki, R. 2007. Tampereen kaupungin alueella sijaitsevien järvien kehitys ja niiden vedenlaatu 1990 2005. Tampereen kaupunki. Ympäristöpalvelujen julkaisuja 1/2007. ISBN 978 951 609 320 1. Tampere. 102 s. Suunnittelukeskus Oy. 2006. Tampereen Hervantajärven osayleiskaavan hydrologinen selvitys. Tampereen kaupunki. 28 s. Suunnittelukeskus Oy. 2005. Selvitys hulevesien hallinnasta Lielahden alueella. Tampereen kaupunki. 35 s. Suunnittelukeskus Oy. 2007. Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät. Suunnitteluohje. Kuopion kaupunki. 43 s. Yhteisjohtokartta. 9.5.2007
22(22) 7 Liitteet Liite 1: Huleveden hallinta maankäyttövaihtoehdossa 1. 1:3000 Liite 2: Huleveden hallinta maankäyttövaihtoehdossa 2. 1:3000 Liite 3: Päivitetty hulevesien hallintasuunnitelma. 1:3000
1700 + 425 1100 + 275 1900 + 475 SAHKÖLINJA 2100 + 525 1700 + 425 A 10625 m2 68 ASUNTOA B 28 OMAKOTITONTTIA KORTTELI PUISTO C 24 OMAKOTITONTTIA D 38 OMAKOTITONTTIA Tampereen kaupunki Suunnittelupalvelut Kuntatekniikan suunnittelu 12 OMAKOTITONTTIA (YKSITYINEN MAA)