Työsuojelunäyttelyn ergonomiaohjaus ja sen vaikuttavuus

Työsuojelujulkaisuja 90 Työsuojelunäyttelyn ergonomiaohjaus ja sen vaikuttavuus Hoitohenkilöstön kokemuksia Työsuojeluhallinto Tampere 2009

Tämä julkaisu on toimitettu Raili-Anneli Antilan ja Marja Höltän Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa tekemän opinnäytetyän pohjalta. Opinnäytetyö on alkuperäisenä luettavissa internetissä osoitteessa http://www.tyosuojelu.fi/fi/forward/file/1212. ISBN 978-952-479-088-8 ISSN 1455-4011 Multiprint Oy, Tampere 2009

ESIPUHE Työsuojelunäyttely on toiminut ensiksi osana ammattientarkastuslaitosta ja sittemmin työsuojeluhallintoa jo 100-vuotta. Alusta lähtien sen keskeisenä tehtävänä on ollut työsuojelun hyvien ja turvallisten käytäntöjen levittäminen työpaikoille sekä tiedon jakaminen opiskelijoille ja työsuojelusta kiinnostuneille kansalaisille. Näyttelyssä vierailee vuosittain noin 10 000 kävijää, joista 80 prosenttia opastetuissa ryhmissä. Näyttely koostuu eri osastoista, jotka on valittu kulloistenkin työsuojeluhallinnon painoalueiden perusteella. Vuodesta 1991 näyttelyssä on ollut hoito- ja hoiva-alan ergonomiaosasto, joka opastaa hoitohenkilöstöä oikeisiin työmenetelmiin ja ohjaa hoitotyössä tarvittavien apuvälineiden käyttöön. Osasto on ollut jo vuosia näyttelyn suosituin osasto. Siellä vierailee hoitohenkilöstöä eri puolelta maata. Työsuojelunäyttelyn vaikuttavuutta ei ole selvitetty koko sen olemassaolon aikana. Erityisen kiinnostavaa on saada tietoa hoito- ja hoivaosaston vaikuttavuudesta, koska sinne tullaan hakemaan nimenomaan oppia ja opastusta työn oikeisiin suoritustapoihin ja tutustumaan hoitotyössä käytettäviin nosto- ja siirtoapuvälineisiin. Lämpimät kiitokset hyvästä ja seikkaperäisestä selvitystyöstä Pirkanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijoille Marja Höltälle ja Raili-Anneli Antilalla sekä heidän ohjaajalleen Irja Murtoselle. Opinnäytetyötä on ollut ilo lukea ja se antaa varmasti aineksia myös Työsuojelunäyttelyn hoito- ja hoivaosaston kehittämiseen. Tämä julkaisu on tiivistelmä opinnäytetyöstä, kokonaisuudessaan se on luettavissa Internetissä osoitteessa http://www.tyosuojelu.fi/fi/forward/file/1212. Tampereella maaliskuussa 2009 Sinikka Forelius Näyttelynhoitaja

SISÄLLYS ESIPUHE 5 TIIVISTELMÄ 9 1 JOHDANTO 11 2 TYÖSUOJELUNÄYTTELY 12 3 APUVÄLINEET 12 4 SIIRTOMENETELMÄT 13 4.1 Durewall menetelmä 13 4.2 Stockholm training concept -menetelmä 13 4.3 Kinesteettinen menetelmä 14 4.4 Siirtotekniikoiden vertailua 14 5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET 15 5.1 Hoitoympäristön ergonomisuus 16 5.2 Muutokset ohjauksen jälkeen 17 5.3 Apuvälineiden hankinta ja käyttö ohjauksen jälkeen 17 5.4 Ohjauksen vaikutus terveyteen ja ammattitaitoon 18 5.5 Tyytyväisyys ergonomiaohjaukseen 19 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 21 LÄHTEITÄ 22 YHTEYSTIETOJA 24

TIIVISTELMÄ Hämeen työsuojelupiirin yhteydessä Tampereella toimii valtakunnallinen pysyvä Työsuojelunäyttely. Sen hoito- ja hoiva-alan ergonomiaosastolla ovat esillä keskeiset hoito- ja hoivatyössä käytettävät apuvälineet. Näyttelyssä vierailevilla ryhmillä on mahdollisuus saada opastusta näiden laitteiden käyttöön sekä käytännön ohjausta oikeisiin nosto- ja siirtotekniikoihin sekä muihin työtä helpottaviin työmenetelmiin ja niiden hallintaan. Osastolla on sen 17 toimintavuoden aikana käynyt kymmeniä tuhansia hoitoalan työntekijöitä ja opiskelijoita eri puolilta Suomea. Opinnäytetyönä tehdyn selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa Työsuojelunäyttelyn ergonomiaohjaukseen osallistuneiden kokemuksia ohjauksesta sekä ohjauksen vaikutusta heidän työskentelytapoihinsa omilla työpaikoillaan. Lisäksi haluttiin saada palautetta ohjauksen sisällöstä ja toteuttamisesta. Kartoitus toteutettiin kahtena lomakekyselynä. Ensimmäinen kysely tehtiin Työsuojelunäyttelyssä ennen ohjausta, vastauksia saatiin 68. Toinen kysely tehtiin samoille henkilöille 3 4 kuukauden kuluttua. Siinä kartoitettiin ohjaukseen osallistuneiden kokemuksia ohjauksesta sekä sitä, oliko ohjaus saanut aikaan muutoksia potilaiden nosto- ja siirtotekniikoissa tai hoitajien kuormittumisessa. Vastauksia saatiin 54. Vastaajat kokivat hyötyneensä ohjauksesta. He saivat uutta tietoa potilaan nostamiseen ja siirtämiseen liittyvistä luontaisista liikemalleista ja periaatteista. Apuvälinetietous oli parantunut ja välineiden oikea käyttö koettiin ohjauksen jälkeen helpommaksi. Apuvälineitä oli pyydetty työpaikoille lisää ja niitä oli myös saatu. Työn fyysinen kuormitus oli vähentynyt, minkä koettiin vaikuttavan myönteisesti vastaajien terveyteen ja ammattitaitoon. Lisäksi työpaikoilla oli käyty palautekeskustelua potilaan siirtymisen avustamisesta, työturvallisuudesta ja työhyvinvoinnista sekä niihin liittyvistä asenteista. Vastaajista 98 prosenttia kiinnostui ergonomia-ohjauksesta jatkossakin. Vastauksista voi päätellä, että hoitohenkilöstöllä ei välttämättä ole riittävästi tietoa ja taitoa potilaan siirtymisen avustamisesta. Työsuojelunäyttelyn hoito ja hoiva-alan ergonomiaosaston antaman ohjauksen vaikuttavuus hoitohenkilöstön työskentelytapoihin potilaan siirtymisen avustamisessa on merkittävä, mutta myös työyhteisöissä asiaan kannattaa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

1 JOHDANTO Suomessa tuki- ja liikuntaelinsairaudet (tules) ovat suurin syy ennenaikaiseen työstä pois jäämiseen. Tällä hetkellä noin 64 000 työntekijää on työkyvyttömyyseläkkeellä näiden sairauksien vuoksi. Eniten tule-sairauksia on teollisuuden ja rakennusalan töissä, toiseksi eniten terveydenhuollon ja sosiaalialan työssä. Potilaan siirtymisen avustamisessa on perinteisesti käytetty fyysistä voimaa ja työasennot ovat usein erittäin hankalia johtuen potilashuoneiden ja wc-tilojen ahtaudesta. Apuvälineiden kehittymisestä huolimatta hoitotyö on yhä fyysisesti kuormittavaa ja altistaa tule-sairauksille. Oman lisänsä kuormitukseen tuovat vanhusväestön lisääntyminen ja hoitohenkilökunnan ikääntyminen. Työturvallisuuslain tarkoituksena on parantaa työympäristöä sekä työoloja työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Sen tarkoituksena on myös ehkäistä työtapaturmia ja ammattitauteja sekä työntekijöiden fyysisiä ja henkisiä terveyshaittoja. Työturvallisuuslaki määrää työnantajaa selvittämään työstä johtuvat haitta- ja vaaratekijät ja mahdollisuuksien mukaan poistamaat havaitut vaarat. Hoitotyön kuormitusta ei ole mahdollista kokonaan poistaa, siksi työntekijöille on hankittava tarpeelliset apuvälineet ja huolehdittava, että he saavat riittävän opastuksen ja ohjauksen niiden käyttöön. (Työturvallisuuslaki 738/2002) Myös työntekijät itse voivat vaikuttaa omaan kuormitukseensa. Hoitotyössä hyvät käytännön taidot potilaan siirtymisen avustamisessa ehkäisevät osaltaan kuormittumista ja tapaturmia. Potilaiden nostamista ja siirtämisen avustamista kannattaa harjoitella etukäteen ja nostoissa tulisi käyttää nostolaitetta aina, kun se on mahdollista. (Käsin tehtävät nostot ja siirrot. Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 23. Työsuojeluhallinto 2006) Tutkimusten mukaan siirtotaidot keventävät merkittävästi fyysistä kuormittumista. Esimerkiksi Leena Tamminen-Peterin väitöstutkimus osoitti, että hoitajien koettu ja mitattu fyysinen kuormittuminen väheni jopa puoleen heidän siirtotaitojensa kehittyessä. (Leena Tamminen-Peter: Hoitajan fyysinen kuormittuminen potilaan siirtymisen avustamisessa kolmen siirtomenetelmän vertailu. Turun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, työterveyshuolto. Sarja: C 228. Scripta lingua Fennica edita. Turku 2005) Siirtotaitojen oppiminen vaatii toistuvaa harjoittelua. Hoitoalan oppilaitoksissa niiden opetus on kuitenkin melko vähäistä. Lähihoitajaopiskelijat saavat potilaan siirtymisen avustamiseen liittyvää opetusta enemmän kuin sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijat. (Heli Rantsi: Potilaan liikumisen avustusja siirtomenetelmien opetus sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. Selvityksiä 2005:26. Sosiaali- ja terveysministeriö 2006) 11

2 TYÖSUOJELUNÄYTTELY Suomen ensimmäinen naispuolinen ammattientarkastaja Vera Hjelt perusti vuonna 1909 Suomeen työsuojelunäyttelyn tutustuttuaan Tukholmassa työväenyhdistyksen pystyttämään työväensuojelunäyttelyyn. Näyttelyn tarkoituksena oli herättää asianharrastusta ja olla oppaana työsuojelun alalla. Myöhemmin näyttely kehittyi museotyyppiseksi ja 1970-luvulla se oli Euroopan neljänneksi suurin ja ajanmukaisin sosiaalimuseo. Vuonna 1973 perustettiin työsuojeluhallitus Tampereelle ja se sai vastatakseen myös Työväensuojelu- ja huoltonäyttelyn. Nyt näyttely toimii Hämeen työsuojelupiirin yhteydessä nimellä Työsuojelunäyttely. Näyttely esittelee laajasti työsuojeluhallinnon toimintaa ja työsuojelun sisältöä niin Suomen kuin Euroopan Unionin näkökulmasta. Tampereen kiinteän näyttelyn lisäksi työsuojeluhallinnolla on alueellinen näyttely-yksikkö Kaakkois-Suomen työsuojelupiirissä. Työsuojelunäyttelyn hoito- ja hoiva-alan ergonomiaosasto rakennettiin vuonna 1991 ja se osoitti tarpeellisuutensa jo puolen vuoden aukiolon jälkeen. Osastolla on mahdollisuus tutustua erilaisiin hoitotyössä tarvittavin apuvälineisiin ja harjoitella niiden käyttöä opastettuna. Esillä on erilaisia potilaan nostoissa ja siirtymisen avustamisessa tarvittavia pienapuvälineitä sekä henkilönostimia, kuten kattonosturi ja taso- ja eritasosiirroissa tarvittavia apuvälineitä. Ergonomiaohjauksen tarkoituksena on kehittää ja tukea käytännön osaamista potilaan siirtymisen avustamisessa. Ohjaus perustuu tutkittuun tietoon, hyviksi todettuihin käytäntöihin ja hyviin työtapoihin. Siinä on otettu huomioon muun muassa Leena Tamminen-Peterin periaatteet, joiden mukaan potilaan siirtymisen avustamisessa lähtökohtana on ihmisen luonnollinen liike, liikkuminen ja sen tukeminen. Toteutus voi olla erittäin yksilöllistä, koska hoitajan ergonomisen työskentelyn lähtökohtana on hoitajan oman kehon hallinta sekä potilaan omien voimavarojen ja liikuntakyvyn hyödyntäminen. (Tamminen Peter. L. 2005. Hoitajan fyysinen kuormittuminen potilaan siirtymisen avustamisessa - Kolmen siirtomenetelmän vertailu. Painosalama Oy. Turku. Väitöskirja) Työsuojelunäyttelyssä käyneet saavat myös tietopaketin työsuojeluhallinnosta, sen toiminnasta sekä työpaikkoja koskevasta työsuojelulainsäädännöstä. Lisäksi näyttelyssä on tarjolla julkaisuja ja muuta aineistoa työsuojelun hyvistä käytännöistä. 3 APUVÄLINEET Erilaisilla siirtymis- ja kääntymisapuvälineillä voidaan helpottaa potilaan omatoimista siirtymistä. Samalla apuvälineet helpottavat myös heitä avustavien henkilöiden työtä. Liikkumisesta syntyvää kitkaa voidaan poistaa käyttämällä liukulakanaa. Liukulauta ja liukupatja auttavat siirtymään paikasta toiseen myös sivusuunnassa sekä istuen että tasosiirroissa. Kääntölevy helpottaa siirtymistä silloin, kun siirrettävä ei itse pysty käyttämään jalkojaan. (Salminen, A-L. 2003. Apuvälinekirja. Helsinki. Kehitysvammaliitto) 12 Salminen toteaa, että erilaiset siirrettävät kohottautumistelineet ja sängynlaitaan kiinnitettävät telineet ja tuet auttavat heikkovoimaisten potilaiden siirtymistä, asennon vaihtamista sekä ylösnousua. Myös nostolevyjen ja kääntötyynyjen sekä nostovöiden ja -valjaiden käyttäminen helpottaa potilaan siirtymisen avustamista.

Henkilönnostolaitteet on tarkoitettu Salmisen mukaan potilaan siirtymisen avustamiseen silloin, kun siirtyminen ei onnistu potilaan itsensä tai siirrossa avustavan kannalta turvallisesti. Asianmukaisen ja hyvin valitun nostolaitteen avulla potilaan siirtyminen helpottuu merkittävästi. Seisomanojanostimella siirrettävän potilaan jalat asetetaan alustassa olevalle jalkalevylle ja sääret tukeutuvat joko vapaasti tai tukihihnan avulla sääritukeen. Nostoliina asetetaan vartalon ympärille kainaloiden alle ja kiinnitetään hihnojen avulla laitteen koukkuihin. Erityisesti pyörätyoliin ja wc:hen avustaminen helpottuvat tämän tyyppisellä laitteella. 4 SIIRTOMENETELMÄT 4.1 Durewall menetelmä Ruotsalainen Kurt Durewall kehitti Durewall menetelmän japanilaisesta itsepuolustuslajista, jiujitsusta 1970-luvulla. Menetelmän pohjana on kymmenen periaatetta, joista syntyviä tekniikoita pyritään soveltamaan tilanteen, avustettavan henkilön, ympäristön ja resurssien mukaan. Menetelmän perusperiaatteena on pienimmällä tarvittavalla voimapanoksella saavutettava suurin mahdollinen vaikutus aiheuttamatta vahinkoa tai kipua. Durewall-menetelmässä korostetaan nostamisen sijaan jalkojen käyttöä painonsiirroin, pehmeitä otteita ja potilaan liu uttamista alustaa pitkin. Kitkaa vähennetään hyödyntämällä tyynyä, liukupatjaa tai muuta liukuvaa materiaalia siirron apuna. Hoitaja työskentelee rauhallisesti ja avustettavan lähellä, pitäen selän ja käsivarret suorina sekä käyttäen itselleen tuttuja liikemalleja samalla ohjaten sanallisesti potilasta. Voima, joka siirtymisen avustamiseen tarvitaan, saadaan aikaan painonsiirrolla ja siirtymisen avustamisen aikana liike on samassa rytmissä kuin avustettava. (Durewall K. 1981.Hjälp- och lyftteknik enligt Durewall-systemet. Budo-Centrum AB. Göteborg) 4.2 Stockholm training concept -menetelmä Stockholm training concept -menetelmän kehittivät ruotsalaiset fysioterapeutit Lagerström, Johnsson, Carlsson, Rogers, Daneels, Roose ja Duval yhdessä hoitajien kanssa 1980-luvun alussa. Sen tavoitteena on ehkäistä työtapaturmia ja työperäisiä liikuntaelinvaivoja sekä samalla kuntouttaa potilaita. Menetelmä perustuu ihmisen tavanomaisiin ja hänelle luontaisiin liikemalleihin ja ottaa huomioon potilaan senhetkiset toiveet, odotukset ja kyvyt. Se painottaa avustamisen ja tukemisen kivuttomuutta ja mukavuutta niin auttajan kuin autettavan kannalta. Potilasta kannustetaan käyttämään omia jäljellä olevia voimavarojaan siirtymisessä mahdollisimman paljon. (Lagerström M, Johnsson C, Carlsson R, Rogers R, Daneels E, Roose G, Duval H. Workshop in patient transfer techniques. In Proceedings of Occupational Health for Health Care Workers, 3rd International Congress. Edinburgh, Scotland 1997) 13

4.3 Kinesteettinen menetelmä Kinesteettinen menetelmä on terveyslähtöinen toimintamalli, joka tarjoaa perustavanlaatuisen ymmärryksen ihmisen toiminnoista sekä liikkeen ja liikkumisen merkityksestä niiden suorittamiselle, itsehallinnalle, oppimiselle ja terveydelle. Kinesteettisessä menetelmässä korostuu potilaan omien voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen kosketuksen ja yhteisen liikkeen avulla. Potilasta avustetaan hänen luonnollisten liikemalliensa mukaisesti. Potilaan paino siirretään luiden kannettavaksi ja suositaan kolmiulotteisia liikkeitä, jolloin päästään mahdollisimman keveään liikkeeseen. Keskeistä menetelmässä on potilaan voimavarojen optimaalinen hyödyntäminen vuorovaikutuksen, kosketuksen ja liikkeen avulla. Siinä ei opeteta tiettyä tekniikkaa vaan perusteet ihmisen liikkumisesta, mikä mahdollistaa hoitajalle tiedon soveltamisen yksilöllisesti erilaisissa tilanteissa. Opetusmenetelmät perustuvat oman kokemuksen kautta ymmärtämiseen ja oppimiseen. Kinesteettisen menetelmän kehittivät amerikkalainen psykologi Lenny Maietta ja tanssikoreografi Frank Hatch 1970-luvulla yhdessä sveitsiläisen sairaanhoitajan Susanne Schmidtin kanssa. Suomessa menetelmää on opetettu 1990-luvun lopusta lähtien. 4.4 Siirtotekniikoiden vertailua Tällä hetkellä hoitotyössä käytetään yleisesti nostotekniikkaa, jossa nostaja koukistaa polviaan ja käyttää jalkojen lihaksia voimanlähteenä taakkaa nostaessaan. Nostajan on otettava huomioon se, että selkä pysyy noston aikana suorana. Siirrettäessä potilasta avustetaan usein kainaloiden alta, vyötäröstä, lantiosta tai kyynärpäistä. Käytännössä hoitajat siirtävät potilasta yhdistellen eri siirtotekniikoita autettavan voimavaroja hyödyntäen. Leena Tamminen-Peter vertaili väitöstutkimuksessaan potilaan liikkumisen avustamisen nykykäytäntöä sekä Durewall-menetelmää ja kinesteettistä menetelmää. Tutkittavat saivat koulutusta sekä Durewallettä kinesteettisestä menetelmästä. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla hoitajilla potilaan liikkumisen avustus- ja siirtotaidot paranivat merkittävästi. Hoitajat kokivat Durewall-menetelmän ja kinesteettisen menetelmän nykykäytäntöä paremmiksi ja myös mittauksin ne pystyttiin osoittamaan fyysisesti vähemmän kuormittaviksi kuin nykykäytäntö. Uusia menetelmiä käytettäessä myös potilaiden kokema hallinnan tunne siirtotilanteessa ja oma aktiivisuus siirtymisessä olivat parempia, ja potilaat pystyivät paremmin osallistumaan siirtymiseensä, kun hoitajat osasivat aktivoida heitä ja antoivat heille enemmän aikaa ja tilaa valmistautua siirtoon. (Tamminen-Peter. L. 2005. Hoitajan fyysinen kuormittuminen potilaan siirtymisen avustamisessa Kolmen siirtomenetelmän vertailu. Painosalama Oy. Turku. Väitöskirja) Tamminen-Peter totesi, että potilaan liikkumisen avustus ja siirtomenetelmien opetus on hyvä jaksottaa. Ensin kannattaa opetella Durewall-menetelmää, jossa painotetaan oman kehon hallintaa, ja sen jälkeen hienosäätää oppimaansa kinesteettisen menetelmän normaalin liikkumisen periaatteilla. 14

5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET Selvityksessä haluttiin kartoittaa Työsuojelunäyttelyn ergonomiaohjaukseen osallistuneiden kokemuksia ohjauksesta sekä ohjauksen vaikutusta heidän työskentelytapoihinsa omilla työpaikoillaan. Lisäksi Työsuojelunäyttely halusi palautetta toimintojensa kehittämiseksi. Selvitys toteutettiin kahtena lomakekyselynä. Ensimmäinen kysely tehtiin Työsuojelunäyttelyssä ennen ohjausta, siinä kartoitettiin muun muassa vastaajien terveydentilaa, työpaikoilla käytössä olevia apuvälineitä ja niiden käyttöä sekä työtapojen ergonomisuutta. Vastauksia saatiin 68. Toinen kysely tehtiin samoille henkilöille 3 4 kuukauden kuluttua. Siinä kysyttiin ohjaukseen osallistuneiden kokemuksia ohjauksesta sekä ohjauksen jälkeen työpaikoilla tapahtuneita muutoksia. Vastauksia saatiin 54. Kaikki potilaan siirtymisen ohjaukseen osallistuneet ja kyselyihin vastanneet olivat naisia. Ensimmäiseen kyselyyn vastasivat kaikki 68 ohjaukseen osallistunutta ja ohjauksen jälkeen tehtyyn kyselyyn 54 henkilöä eli vastausprosentti myös siinä oli erinomainen 79,4. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat naisia; 7 sairaanhoitajaa, 13 perushoitajaa, 34 lähihoitajaa, 4 fysioterapeuttia, 2 sairaala-/laitoshuoltajaa sekä ryhmän muut 8 henkeä (kodinhoitajat, askarteluohjaajat, mielenterveyshoitajat, kuntohoitajat). Ensimmäisessä kyselyssä vastaajien keski-ikä oli 44 ja toisessa 45 vuotta. Yli puolet (57 %) oli työskennellyt hoitotyössä yli 10 vuotta, vajaa kolmannes (28 %) 6 10 vuotta, joka kymmenes (10 %) 1 5 vuotta ja loput (4 %) alle 6 kuukautta. Vastanneista 10 oli käynyt aiemminkin Työsuojelunäyttelyn ergonomiaohjauksessa. Tiedon ohjauksesta he olivat saaneet pääsääntöisesti osastonhoitajilta. Seitsemän henkilöä oli saanut tiedon työterveyshuollosta ja työpaikkansa työsuojeluhenkilöstöltä. Vastaajista 17 katsoi aiemmin saaneensa työtapoihin liittyvää ergonomiaohjausta paljon tai melko paljon, 51 jonkin verran tai vähän. Tärkeänä potilaan siirtymisen avustusmenetelmien opetusta osana ammattitaitoa piti 60 ja melko tärkeänä kahdeksan henkilöä. Työsuojelunäyttelyltä vastanneet halusivat työtapoihin liittyvää ergonomiaohjausta ja vanhan tiedon päivittämistä sekä uutta tietoa apuvälineistä ja niiden käytöstä. Esille nousi myös tarve harjoitella hyviä ergonomisia työtapoja sekä vanhentuneista työtavoista pois oppiminen. Osa vastaajista halusi syventää ja vahvistaa taitojaan vanhojen apuvälineiden käytössä sekä oppia uusia käytäntöjä. Avoimissa vastauksissa ohjauksesta toivottiin olevan hyötyä myös asukkaiden/potilaiden omatoimisuuden tukemiseen. Kuva 1. Ohjaukseen osallistuneiden ikäjakauma Kuva 2. Vastanneiden työvuodet hoitotyössä (%) 15

5.1 Hoitoympäristön ergonomisuus Ennen ohjausta tehdyssä kyselyssä kartoitettiin työpaikkojen ergonomisuutta. Saarinko-Weidmannin tutkimuksessa on selkeää näyttöä siitä, että hoitohenkilöstön fyysinen kuormittuminen vähenee, kun käytössä on säädettävät sähköiset vuoteet. Säätämällä vuoteen oikealle korkeudelle hoitaja pystyy vähentämään selkänsä kuormitusta. (Saarinko-Weidemann, E. Potilassiirtojen kuormittavuus. Hoitajien fyysisen kuormittumisen ja potilassiirtotaitojen arviointi helsinkiläisessä vanhainkodissa ja palvelutalossa. Kuopion Yliopisto. Biolääketieteen laitos. Pro Gradu -tutkielma. 2007) Siukola, Nygård, Stålhammar ja Perkiö-Mäkelä ovat tutkimuksessaan todenneet, että sähkökäyttöisten hoitosänkyjen lisääntyminen osastoilla on osaltaan keventänyt hoitohenkilöstön fyysistä kuormittavuutta. (Siukola, A., Nygård C.-H., Stålhammar,H., Perkiö-Mäkelä, M. Hoitohenkilöstön työolot vuosina 1992 2003. Työsuojelujulkaisuja 78. Sosiaali- ja terveysministeriö. Työsuojeluosasto. Tampere 2004) Opinnäytetyön kyselyihin vastanneista noin puolet (53 %) oli sitä mieltä, että he pystyvät nostamaan potilassänkyjen pääpuolta kumartumatta ja vartaloa kiertämättä ja lähes yhtä moni (48 %) koki joutuvansa sekä kumartumaan että tekemään kiertoliikkeen. Melkein puolet (48 %) vastasi, että potilassänkyjen pääpuolta voi nostaa vartaloa kiertämättä ja reilu neljännes (28 %) koki joutuvansa kiertämään vartaloaan nostaessaan sängyn pääpuolta. Joka kolmas (32 %) ilmoitti, että osastoilla on käytössä sekä sähkökäyttöisiä että hydraulisia sänkyjä. Vastaajista 75 prosenttia katsoi, että potilaiden avustaminen wc-tiloissa ei onnistu vaivattomasti eikä ergonomisesti oikein. Kaksi kolmesta ( 63 %) vastasi, että pesualtaan reunaa ei ole suunniteltu tukikaiteena käytettäväksi, kolmannes (32 %) kertoi, että pesualtaan reunan kaide on suunniteltu tukikaiteeksi. Työtoverin apua nostoissa ja siirroissa saivat parhaiten lähihoitajat, vähiten fysioterapeutit. Kaksi kolmesta lähihoitajasta (61 %) kertoi saavansa apua aina tarvitessaan, fysioterapeuteista ei kukaan. Sairaanhoitajista ja perushoitajista joka kymmenes (11 %) sai apua aina halutessaan. Fysioterapeutit poikkeavat tässä kyselyssä avun saannissa merkittävästi. Tämä johtunee siitä, että toimintayksiköissä fysioterapeutteja on usein vain yksi. Osastoilla voi myös asenne olla sellainen, että fysioterapeutit eivät tarvitse apua samalla tavalla kuin esimerkiksi sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Kuitenkin on huomattava, että tämän kyselyn tutkimusjoukko on pieni, joten vertailu on vain suuntaa antava. Taulukko 1. Asennemuutos potilaan siirtymisen avustamiseen ohjauksen jälkeen (%) alle 25 v. 26 33 v. 34 41 v. 42 50 v. 51 60 v. pysyneet ennallaan 25 50 0 7 0 16 muuttuneet jonkin verran parempaan muuttuneet huomattavasti parempaan 50 25 90 73 67 25 25 10 20 33 Yht. 100 100 100 100 100

5.2 Muutokset ohjauksen jälkeen Ohjauksen koettiin vaikuttavan myönteisesti potilaan siirtymisen avustamisen menetelmiin. Vastaajista yli puolet (55 %) ilmoitti ohjauksen vaikuttavan jonkin verran ja joka kolmas (32 %) koki avustamismenetelmien muuttuneen huomattavasti paremmiksi. Joka kymmenes (9 %) vastaajista oli sitä mieltä, että avustusmenetelmät olivat pysyneet ennallaan. Kaiken kaikkiaan hoitajien sanalliset kommentit kuvaavat pieniä, mutta erittäin myönteisiä muutoksia koko työyhteisössä. Nuoret kokevat ohjauksen vähemmän merkittäväksi kuin vanhemmat työntekijät. Tulos on odotettu, koska vasta valmistuneet saavat koulutuksensa aikana apuvälineiden käytön opetusta ja ohjausta. Vanhemman ikäluokan hoitajat puolestaan ovat opiskelleet aikana, jolloin hoitotyössä oli käytössä varsin vähän apuvälineitä. Vastausten mukaan työtavoissa oli tapahtunut muutoksia. Monet kertoivat miettivänsä siirtotilanteita entistä enemmän etukäteen ja konsultoivansa fysioterapeuttia siitä, mistä apuvälineestä potilas hyötyy eniten. Osastoille oli hankittu lisää apuvälineitä ja niitä myös käytettiin enemmän kuin aiemmin. Vastanneet kokivat, että kuntouttava työote koko henkilökunnan keskuudessa oli lisääntynyt ja työpaikoilla kiinnitettiin entistä enemmän huomiota työympäristön ergonomiaan. Vastaajat olivat halunneet myös omalla esimerkillään viedä ergonomia-asiaa eteenpäin. Koulutuspäivän ja saadun ohjauksen jälkeen osastoilla oli käyty palautekeskustelua henkisestä jaksamisesta, tehty ja päivitetty työsuojelukansioita sekä kerrattu kaikkia niitä asioita, joita oli ohjauksessa opittu. Suurin osa vastanneista koki ohjauksen jälkeen työpaikkansa hoitohenkilöstön asenteiden potilaan siirtymisen avustamiseen muuttuneen huomattavasti tai ainakin jonkin verran parempaan suuntaan. Kaksi kolmannesta (66 %) vastaajista koki, että heillä on mahdollisuus vaikuttaa työympäristön ergonomiaan. 5.3 Apuvälineiden hankinta ja käyttö ohjauksen jälkeen Kaikkiaan 72 prosenttia vastanneista oli ohjauksen jälkeen ehdottanut, että osastolle hankittaisiin apuvälineitä. Esityksiä tehtiin kaikissa ikäryhmissä. Aktiivisimpia olivat 34 41-vuotiaat, joista kaikki olivat ehdottaneet hankintoja. 51 60 vuotiaista ehdotuksia oli tehnyt 83 prosenttia ja 26 33 vuotiaista 75 Kuva 3. Ohjauksen vaikutus potilaan siirtymisen avustamismenetelmiin (%) Kuva 4. Apuvälineiden hankintaehdotukset ikäryhmittäin (%). 17

prosenttia. Osastoille oli hankittu tai tilattu eniten sähköisiä siirrettäviä potilasnostimia. Näin kertoi 38 prosenttia vastaajista. Siirtymälautoja oli hankittu lähes kolmanneksen (28 %) ja sähköisiä hoitosänkyjä joka neljännen (25 %) työpaikalle. Vaikutusmahdollisuutensa parhaiksi kokivat 31 41 vuotiaat. Erityisesti sairaanhoitajat (63 %) ja fysioterapeutit (75 %) kokivat voivansa vaikuttaa uusien apuvälineiden hankintaan. Sen sijaan lähi- ja perushoitajat sekä sairaalahuoltajat/laitoshuoltajat olivat sitä mieltä, että he eivät juuri voi vaikuttaa apuvälineiden hankintaan. Ryhmien näkemykset eroavat merkitsevästi toisistaan. Ammattiryhmien alakohtainen vertailu on pienen vastaajamäärän vuoksi vain suuntaa antava. Kuitenkin se kertoo siitä, että lähi- ja perushoitajien sekä sairaala- ja laitoshuoltajien ääni ei kuulu organisaatiossa vieläkään kovin hyvin, vaikka he tekevät raskasta lähihoitotyötä. Vastanneista useampi kuin joka kolmas (37 %) suunnittelee nyt entistä tarkemmin potilaiden siirtymisen avustamisen ennen sen suorittamista ja reilu puolet (54 %) on kiinnittänyt siihen hieman enemmän huomiota. Myös apuvälineiden käyttö oli lisääntynyt. 5.4 Ohjauksen vaikutus terveyteen ja ammattitaitoon Ohjauksen jälkeen tehdyssä kyselyssä 74 prosenttia vastanneista koki, että ergonomisista muutoksista on ollut apua fyysisen kuormituksen vähenemiseen. Joka viides (20 %) oli väittämän kanssa täysin samaa mieltä ja yli puolet (54 %) melko samaa mieltä. Taulukko 2. Apuvälineiden käyttö ohjauksen jälkeen helpompaa (%) alle 25 v. 26-33 v. 34-41 v. 42-50 v. 51-60 v. Täysin eri mieltä 0 0 0 0 0 Melko eri mieltä 0 0 0 0 0 En osaa sanoa 50 67 0 0 6 Melko samaa mieltä 50 33 60 53 50 Täysin samaa mieltä 0 0 40 47 44 Taulukko 3. Ammattitutkinto ja vaikutusmahdollisuudet apuvälinehankintoihin (%) 18 Fysioterapeutti Sairaanhoitaja Perushoitaja Lähihoitaja Sairaala- /laitoshuoltaja Täysin eri mieltä 0 0 4 25 100 0 Melko eri mieltä 0 23 22 0 0 20 En osaa sanoa 38 31 39 0 0 20 Melko samaa mieltä Täysin samaa mieltä Muu 63 46 22 25 0 20 0 0 13 50 0 40

Uutta tietoa luontaisista liikemalleista sai 43 vastaajaa (79 %), 2 henkilöä (4 %) ei juuri saanut uutta tietoa ja 8 henkilöä (15 %) ei osannut sanoa. Yksi henkilö oli sitä mieltä, että hän ei saanut mitään uutta tietoa luontaisista liikemalleista. Potilassiirtojen periaatteista sai uutta tietoa 41 henkilöä (76 %). 13 henkilöä (23 %) ei saanut paljon uutta tietoa tai ei osannut vastata. Täysin vaille uutta tietoa potilassiirtojen periaatteista jäi yksi henkilö. Ennen ohjausta tehdyssä kyselyssä vanhimpaan ikäryhmään (51 60-vuotiaat) kuuluvista 71 prosenttia kertoi kärsineensä hartiakivuista ja 47 prosenttia niska- ja selkäkivuista. Sairauslomalla 6 edeltävän kuukauden aikana kertoi olleensa 32 prosenttia kaikista vastanneista. Ohjauksen jälkeen tehdyssä kyselyssä sairauslomia kolmen edeltävän kuukauden aikana oli vain yhdeksän prosentilla vastaajista. Terveydentilansa ennen ohjausta koki hyväksi tai melko hyväksi 54, keskitasoiseksi 11 ja melko huonoksi tai huonoksi kolme henkilöä. Ohjauksen jälkeen kukaan vastaajista ei kokenut terveydentilaansa melko huonoksi tai huonoksi. Tämän opinnäytetyön otos on pieni, joten sen perusteella ei voida tehdä luotettavia päätelmiä kuormittumisen vähenemisestä. Kuitenkin samaan tulokseen on tultu useissa muissakin tutkimuksissa. Esimerkiksi Leena Tamminen-Peter totesi väitöstutkimuksessaan, että potilaan siirtymisen avustamisen ohjauksella on huomattava merkitys hoitajien fyysisen kuormittumisen vähenemiseen. Tamminen-Peterin tutkimuksessa jo ensimmäisen koulutuksen jälkeen hoitajien selkälihasten aktiviteetti laski 60 75 prosenttia ja hartiaseudun lihasten kuormittuminen väheni 27 57 prosenttia. (Tamminen-Peter. L. 2005. Hoitajan fyysinen kuormittuminen potilaan siirtymisen avustamisessa - Kolmen siirtomenetelmän vertailu. Painosalama Oy. Turku. Väitöskirja.) 5.5 Tyytyväisyys ergonomiaohjaukseen Lähes kaikki vastaajat (94 %) olivat tyytyväisiä Työsuojelunäyttelyn ergonomiaohjaukseen ja se vastasi heidän odotuksiaan. Vain kolme (6 %) henkeä oli sitä mieltä, että päivä ei vastannut heidän odotuksiaan. Lähes kaikki (96 %) kertoivat saaneensa ohjauksesta uutta tietoa paljon tai ainakin jonkin verran, vain yksi henkilö koki, ettei saanut mitään uutta tietoa. Työhyvinvointiin ja työn fyysiseen kuormittavuuteen liittyviin luentoihin osallistuneista 46 työntekijästä 61 prosentin mielestä luennot täydensivät opintopäivää hyvin, 35 prosentin mielestä jonkin verran ja neljä prosenttia koki, etteivät luennot täydentäneet päivää lainkaan. Kuva 5. Ergonomiset muutokset ovat vähentäneet fyysistä kuormitusta Kuva 6. Ohjaus on vähentänyt fyysistä kuormitusta 19

Yhtä lukuun ottamatta kaikki vastanneet (98 %) kiinnostuivat niin paljon ohjauksesta, että kertoivat kiinnittävänsä työssään erityistä huomiota ergonomia-asioihin uuden työntekijän perehdytyksessä. Vain yksi vastanneista ei ollut halukas huomioimaan ergonomiaohjausta uuden työntekijän perehdytyksessä. Ohjauksen jälkeen osastoilla oli käyty palautekeskustelua potilaan siirtymisen avustamisesta (44 %), työturvallisuudesta (28 %) ja työhyvinvoinnista (28 %). Opinnäytetyössä selvitettiin myös sitä, miten ohjauksessa olleet haluaisivat kehittää Työsuojelunäyttelyn opastusta ja ohjausta. Vastaajat kokivat koulutuspäivän tarpeelliseksi ja ohjaajat ammattitaitoisiksi. Ilmeni, että vastaajat toivovat ohjaajan selvittävän etukäteen, minkälaisia potilassiirtoihin liittyviä ongelmia ryhmän jäsenillä on. Tämä auttaisi entistä paremmin kohdentamaan ja räätälöimään ohjausta ryhmän tarpeiden mukaan. Koulutuspäivää ja ohjausta pidettiin tarpeellisena, työhyvinvointiin liittyviä luentoja kiinnostavina ja ajankohtaisina ja ohjaajia ammattitaitoisina. Kuva 7. Päivä vastasi odotuksia (%) Kuva 8. Luento täydensi opintopäivää (%) Kuva 9. Uuden tiedon saanti (%) Kuva 10. Materiaalin saanti (%) 20 Kuva 11. Kiinnostus ergonomiaohjaukseen jatkossa (%) Kuva 12. Palautekeskustelun aiheet työyksiköissä (%)

6 JOHTOPÄÄTÖKSET Kymmenen viime vuoden aikana on tehty tutkimuksia oikein hallittujen toimintamallien käytöstä potilaan siirtymisen avustamissa. Suurimmassa osassa tulokset ovat keskenään aivan samansuuntaisia. Myös tämän opinnäytetyön tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten edustamaa linjaa. Hoitohenkilöstön kiinnostus ergonomian kehittämiseen on ilmeinen. Se näkyy muun muassa siinä, että hoitajat pitävät siirtotaitojen päivittämistä tärkeänä ja haluavat oppia oikeita siirtotekniikoita. Hoitotyössä ergonomiaa ei kuitenkaan korosteta tarpeeksi. Työopaikoilla työhön perehdytyksen tulisi sisältää myös potilaan siirtymisen avustamisen ohjausta sekä apuvälineitten käytön opastusta. Perehdytyksessä tulisivat tutuiksi niin uudet apuvälineet kuin niiden tarkoituksenmukainen käyttö. Apuvälineitten käytön opastuksella ja niiden käyttöä lisäämällä voidaan hoitotyön fyysistä kuormittumista vähentää. Suuri merkitys hoitotyön kuormittavuudella on myös työtiloilla. Valitettavasti tämän aineiston perusteella monet vastaajista kokivat, että he voivat vaikuttaa vain vähän hoitoympäristöön ja sen ergonomiaan. Opinnäytetyön tekijät haluavat nostaa tuloksista esille erityisesti hoitajien asennemuutoksen potilaan siirtymisen avustamisessa. Muutosta ei voi tapahtua, elleivät hoitotyöntekijöiden asenteet muutu myönteisemmiksi sekä potilaan siirtymisen avustamista että apuvälineitä kohtaan. Ohjauksen jälkeen tehdyn kyselyn sanallisista kommenteista välittyy myönteinen palaute siitä, miten annetusta ohjauksesta on hyödytty, mikä näkyi myös sairauslomien vähenemisenä. Hoitajat kuvaavat pieniä, mutta käytännön työn kannalta merkittäviä myönteisiä muutoksia. Siirtoapuvälineiden käyttö työpaikoille on lisääntynyt ja myös uusia välineitä on hankittu. Apuvälineiden käyttöön kaiken kaikkiaan on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Lisäksi moniammatillista yhteistyötä on tehostettu ja mietitty nostotekniikoita ja sopivien apuvälineiden käyttöä myös autettavan kannalta. Työsuojelunäyttelyn hoito- ja hoiva-alan ergonomiaosaston opastukseen ja ohjaukseen tulee ryhmiä ympäri Suomea. Kaikilla heillä on yhteinen tavoite saada ajankohtaista tietoa apuvälineistä ja ohjausta niiden käytössä. Samoin he haluavat oppia vähentämään omaa fyysistä kuormittavuutta potilaan siirtymisen avustamisessa. Ohjaukseen osallistuneiden odotukset näyttävätkin pääosin täyttyvän. Kaikki vastanneet kertoivat hyötyneensä ohjauksesta ja pitivät sitä hyvin suunniteltuna ja toteutettuna. Ohjaus näyttäisi myös edistävän uusien hyvien käytäntöjen leviämistä työpaikoille ja kokonaan uudenlaisen turvallisuuskulttuurin leviämistä. Kaiken kaikkiaan ohjaukseen osallistuneiden kiinnostus ergonomiaa kohtaan on lisääntynyt ja se näkyi työpisteissä kuntouttavana työotteena. Myös uusien työntekijöiden perehdyttäminen oikeisiin siirtotekniikoihin ja siirtoapuvälineiden käyttöön on lisääntynyt. Selvästi esille nousi myös toive saada omalle työpaikalle apuvälineiden käytön ja potilaan siirtymisen avustamisen käytännön ohjausta. Vähintään kerran vuodessa osastoilla ja työpisteissä tehtävä tietojen päivitys potilaan siirtymisen avustamisessa sekä apuvälineitten ja niiden käytön harjoittelun tulisi olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. 21

LÄHTEITÄ Aromaa A, Koskinen S, (toim.) 2002. Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002. Helsinki. Hänninen, O. Koskelo, R. Kankaanpää, M. Airaksinen, O.2005. Ergonomia terveydenhuollossa. Karisto. Hämeenlinna. Körkkö, S. 2004. Nosto- ja siirtoapuvälineiden käyttö hoitotyössä ja työfysioterapeutin antaman koulutuksen vaikutus niiden käyttöön. Turku:Turun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Nuikka, M-L. 2002. Sairaanhoitajien kuormittuminen hoitotilanteissa. Tampere. Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print. Väitöskirja. Rantsi, H. 2005. Potilaan liikkumisen avustus- ja siirtomenetelmien opetus sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2005:26. Yliopistopaino. Helsinki. Rantsi, H. &Hämäläinen, K. 2006. Past - toiminta (potilaan avustus- ja siirtotavat) Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Loppuraportti. ODL Terveys Oy, Työterveys OYS - tiimi. Riskin arviointi. 2006. Työsuojeluhallinto. Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 14. Kirjapaino Öhrling. Tampere. Saarinko- Weidemann, E. 2007. Potilassiirtojen kuormittavuus. Hoitajien fyysisen kuormittumisen ja potilassiirtotaitojen arviointi helsinkiläisessä vanhainkodissa ja palvelutalossa. Kuopion Yliopisto. Biolääketieteen laitos. Pro Gradu tutkielma. Siukola, A., Nygård C.-H., Stålhammar,H., Perkiö-Mäkelä, M.2004. Hoitohenkilöstön työolot vuosina 1992 2003 erityisesti fyysisen ergonomian kehittämisen suhteen. Työsuojelujulkaisuja 78. Sosiaali- ja terveysministeriö. Työsuojeluosasto. Tampere. Työsuojeluhallinto.2006. Käsin tehtävät nostot ja siirrot työssä. Työsuojeluoppaita ja ohjeita 23. Työsuojeluhallinto. Kirjapaino Hermes. Tampere. Tamminen-Peter, L. & Wickström G. 2005. Potilassiirrot, taitava avustaja aktivoi ja auttaa. Työterveyslaitos, MIKTOR, Helsinki. Tamminen-Peter. L. 2005. Hoitajan fyysinen kuormittuminen potilaan siirtymisen avustamisessa - Kolmen siirtomenetelmän vertailu. Painosalama Oy. Turku. Väitöskirja. Tamminen-Peter, L.2006. Uudet potilassiirtomenetelmät parempia hoitajalle ja potilaalle. Sairaanhoitaja 6 7, 18 20. Tamminen-Peter, L. Eloranta, M-B. Kiviranta, M-L. Mämmelä E. Salokoski, I. Ylikangas, A. 2007. Potilaan siirtymisen ergonominen avustaminen. Opettajan käsikirja. sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. 22