POROTALOUDEN RUOKINTATEKNOLOGIAT

OPINNÄYTETYÖ Mustonen Janne 2012 POROTALOUDEN RUOKINTATEKNOLOGIAT Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma

ROVANIEMEN AMMATTIKORKEAKOULU LUONNONVARA- JA YMPÄRISTÖALA Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Opinnäytetyö POROTALOUDEN RUOKINTATEKNOLOGIAT Janne Mustonen 2012 Toimeksiantaja PORUTAKU-hanke Ohjaaja Veikko Maijala Hyväksytty 2012 Työ on kirjastossa lainattavissa.

Luonnonvara- ja ympäristöala Opinnäytetyön tiivistelmä Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Tekijä Janne Mustonen Vuosi 2012 Toimeksiantaja Työn nimi Sivu- ja liitemäärä PORUTAKU -hanke Porotalouden ruokintateknologiat 80 + 2 Opinnäytetyössä selvitetään poronruokinnassa käytettäviä teknologioita. Tutkimustehtävänä oli selvittää Suomen poronhoitoalueella käytössä olevia ruokintavälineitä, saada tietoa niiden käytettävyydestä ja tutkia niiden taloudellisuutta. Opinnäytteen tilaajana toimi Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt - elinkeinon kehittämishanke eli PO- RUTAKU. Porotaloudessa talvisesta lisäruokinnasta on tullut nykyisin jo laitumiin rinnastettava tuotantotekijä. Elinkeinon kehittämisen edellytyksenä on selvittää käytössä olevat ruokintateknologiat. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa menetelminä käytettiin kyselyitä ja haastatteluita. Teknologioiden taloudellisuutta tutkittiin laskemalla koneketjujen kustannuksia kuvitteellisilla porokarjoilla ja ruokintamalleilla. Tuloksista selvisi porojen lisäruokinnassa käytettävän useita erilaisia laitteita ja menetelmiä. Koneiden käyttö oli erittäin yleistä, ja varsinkin peruskoneita traktoreita, moottorikelkkoja ja mönkijöitä käytettiin ruokinnassa yleisesti. Traktoreissa käytettävät laitteet olivat pääasiassa maatalouteen tarkoitettuja laitteita, ja vastaavasti monet moottorikelkalla tai mönkijällä käytettävät laitteet olivat itse rakennettuja. Koneketjujen kustannuslaskennasta kävi ilmi porokarjojen koon vaikutus kustannuksiin. Porokarjojen koon kasvaessa laskelmien kustannukset poroa kohti pienenivät. Johtopäätöksinä voidaan todeta poronhoitoalueella olevan useita erilaisia ruokintaratkaisuja, joiden toteuttaminen vaatii oman teknologiansa. Käytettävät teknologiat ovat toimivia ratkaisuja sekä poron hyvinvoinnin että porotilan kannalta. Suuri peruskoneiden määrä porotaloudessa mahdollistaa tehokkaampien ruokintamenetelmien ja -teknologioiden käyttöönoton tulevaisuudessa. Ruokintalaitteet on hankittava tilan poromäärien ja käytettävän ruokintamallin mukaan. Lisäksi hankinnoista on syytä tehdä ennakkoon kustannuslaskelmat, jotta kannattavuus selviää. Koneiden käytön tarve ruokinnassa kasvaa poromäärien noustessa ja työvoiman vähetessä, käytännössä koneet ovat lisäruokinnassa välttämättömiä. Kustannuksia voidaan pienentää yhteiskäytöllä. Maasto- ja tarharuokinnassa on mahdollista käyttää samoja menetelmiä ja teknologioita. Avainsanat poronhoito, lisäruokinta, kannattavuus

School of Forestry and Rural Industries Abstract of Thesis Rural Industries Author Janne Mustonen Year 2012 Commissioned by Subject of thesis Number of pages PORUTAKU project Feeding Technologies in Reindeer Husbandry 80 + 2 The objective of this thesis is to present the different feeding technologies utilized in the Finnish reindeer husbandry area along with a comprehensive applicability- and economical value assessment. The commissioner of this thesis is PORUTAKU- project. Supplementary feeding during wintertime has become a factor of production in modern reindeer husbandry beside the nature pasture. Therefore, it is a prerequisite to profoundly assess the used technologies and methods in order to enable development within the field. The empirical part of the thesis is qualitative and data is collected through interviews and questionnaires. The economic value of the machinery is configured by an expense of the machine chain- fictitious reindeer herd and feeding model ratio. The results confirm that the usage of machinery is very common in supplementary feeding. Tractors, snowmobiles and ATVs are the basic prevalent technologies. The equipment for the tractor is mainly destined for conventional farming and the ATV- and snowmobile implements are primarily self-made. Furthermore, it is indicated that with an increasing size of the reindeer herd, the expense ratio of the machinery decreases. The conclusion is that there are several feeding methods executed in the Finnish reindeer husbandry area and all require own machines and equipment. Additionally, the used technologies serve the well-being of the animals and the reindeer herder. The already large availability of basic machinery in reindeer husbandry allows the use of more efficient feeding methods and technology in the future. The size of the reindeer herd and the used feeding method are the determining factors of the machinery utilization. Machinery buying- and investment decisions should be based on expense calculation for ascertaining their economical value. The need of using machinery for supplementary reindeer feeding is rising according to the size of the herd. Simultaneously, the amount of labor decreases. In fact, the machines are indispensable. Expenses can be cut down if machines are bought collectively. The same machinery and methods can be used to feed the reindeer in an enclosure or directly in the landscape. Keywords Reindeer husbandry, supplementary feeding, costeffectiveness

Sisällys KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO... 1 1 JOHDANTO... 3 2 POROTALOUS... 6 2.1 PORONHOITO... 6 2.2 PORON LISÄRUOKINTA... 8 2.2.1 Porojen ravinnon tarve ja käytettävät rehut... 10 2.2.2 Lisäruokinnan järjestäminen... 11 3 TEKNOLOGIA SELVITYKSEN TOTEUTUS... 13 4 RUOKINTATEKNOLOGIA SELVITYKSEN TULOKSET... 16 4.1 TULOKSIEN POHJATIETOJA... 16 4.2 TRAKTORIKÄYTTÖISET RUOKINTALAITTEET... 17 4.2.1 Rehuleikkurit... 18 4.2.2 Paaliveitset... 19 4.2.3 Peräkärryt... 22 4.2.4 Apevaunut... 24 4.2.5 Paalisilppurit... 28 4.2.6 Puutavarakuormain... 30 4.2.7 Valssimylly... 31 4.2.8 heinäjauhomyllyt... 32 4.2.9 Pellettikone sekä pelletinjakokone... 34 4.3 MOOTTORIKELKAN TAI MÖNKIJÄN PERÄSSÄVEDETTÄVÄTLAITTEET... 36 4.3.1 Pyöröpaaliliukuri... 36 4.3.2 Pelletinlevityslaitteet... 37 4.3.3 Sähköinen rehuleikkuri... 45 4.4 RUOKINTA-AUTOMAATIT JA KAUKALOT... 45 4.4.1 Sähköiset automaatit... 45 4.3.2 Muut automaatit... 46 4.3.3 Kaukalot ja muut ruokintaratkaisut... 49 5 RUOKINTALAITTEIDEN KÄYTTÖKUSTANNUKSIA... 53 5.1 KUSTANNUSLASKENNAN POHJATIEDOT... 53 5.2 TARHARUOKINTA 80 PORONKARJALLA... 54 5.3 TARHARUOKINTA 200 PORONKARJALLA... 57

5.4 TARHARUOKINTA 400 PORONKARJALLA... 60 5.5 MAASTORUOKINTA 400 PORONKARJALLA... 66 5.6 LASKELMIEN YHTEENVETO JA TARKASTELU... 71 6. JOHTOPÄÄTÖKSET... 74 LÄHTEET... 78 LIITTEET... 81

1 KUVIO- JA TAULUKKOLUETTELO Kuvio 1. Porutaku-hankkeen toteuttaman kyselyn tulokset suhteessa vastaajiin.16 Kuvio 2. Kuokkaleikkurin käyttöä Poikajärven paliskunnassa..19 Kuvio 3. Paaliveitsi Narkauksen paliskunnassa...20 Kuvio 4. Paaliveitsi Alakylän paliskunnassa.20 Kuvio 5. Paaliveitsi Oraniemen paliskunnassa 21 Kuvio 6. Paalipihdit Kynkäänniemen tilalla 22 Kuvio 7. Purkava kärry säilörehun jaossa Poikajärven paliskunnassa 23 Kuvio 8. Lastattu purkavakärry Poikajärven paliskunnassa..24 Kuvio 9. Apevaunu Jarmo Kynkäänniemen tilalla 25 Kuvio 10. Rehun jauhatus apevaunulla.26 Kuvio 11. Säilörehun jako apevaunulla.26 Kuvio 12. Karvon Vesan paalisilppuri...28 Kuvio 13. Rehun silppuaminen käynnissä 29 Kuvio 14. Viljan litistin Mylly Holsterin tilalla.31 Kuvio 15. Heinäjauhomylly Hirvasniemellä..32 Kuvio 16. Heinänjauhatus käynnissä 33 Kuvio 17. Pellettikone..34 Kuvio 18. Valmista pellettiä.35 Kuvio 19. Koko pelletöinti ketju..35 Kuvio 20. Pyöröpaaliliukuri Oraniemen paliskunnassa..36 Kuvio 21. Pyörillä oleva täysrehun jakovaunu Oraniemen paliskunnassa.37 Kuvio 22. Täysrehun jakoa annostelevalla louskuttimella..38 Kuvio 23. Louskuttimen säiliön pohja sekä annostelijat...38 Kuvio 24. Annostelijan työn jälki puhtaalla lumella..39 Kuvio 25. Täysrehunjako laite oraniemestä..40 Kuvio 26. Laitteen säiliön pohjaratkaisu ja jakoluukku...40 Kuvio 27. Nauhaksi rehut laskevan laitteen jälkeä..41 Kuvio 28. Apulannanlevittimestä tehty rehunlevitin.42 Kuvio 29. Automaattinen annostelija mallia kauha..42 Kuvio 30. Siipipyörä mallinen automaattinen annostelija öljytynnyri säiliönä.43 Kuvio 31. Siipipyörä annostelija.44 Kuvio 32. Kynkäänniemen rehun kaukaloihin levitykseen soveltuva malli.45 Kuvio 33. Konttaniemen heinäjauho automaatti..47 Kuvio 34 Konttaniemen heinäjauho automaatti...48 Kuvio 35. Ruokinta kaukalo suksiboksista Konttaniemellä 49 Kuvio 36. Ruokintakaukaloja LAOn poroaidalla..50 Kuvio 37. Kaukaloita Kynkäänniemen tarhalla.50 Kuvio 38. Heinähäkki...51 Kuvio 39. Kumimatto viritetty pyöröpaalun ympärille Konttaniemellä..52 Taulukko 1. Moottorikelkka ja louskutin 80 poron ruokinnassa 56 Taulukko 2. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 80 poron ruokinnassa...57 Taulukko 3. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 200 poron ruokinnassa.58 Taulukko 4. Paalisilppuri 200 poron ruokinnassa...59 Taulukko 5. Moottorikelkka ja louskutin 200 poron ruokinnassa..60 Taulukko 6. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron ruokinnassa.62 Taulukko 7. Paalisilppuri 400 poron ruokinnassa...63 Taulukko 8. Apevaunu 400 ruokinnassa 64 Taulukko 9. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron ruokinnassa..65 Taulukko 10. Paaliveitsi ja rehuleikkuri 400 poron maastoruokinnassa..67

Taulukko 11. Paalisilppuri 400 poron maastoruokinnassa.68 Taulukko 12. Apevaunu 400 maastoruokinnassa...69 Taulukko 13. Moottorikelkka ja louskutin 400 poron maastoruokinnassa 70 Taulukko 14. Rehunjakokustannukset laitteittain ja poromäärien mukaan..71 2

3 1 JOHDANTO Porotaloudessa on viimeisinä vuosikymmeninä voimakkaasti kasvanut porojen talviaikainen lisä- ja tarharuokinta. Syyt ruokinnan lisääntymiseen ovat talvilaitumien huono kunto, muista maankäyttö muodoista osaksi johtuen, sekä kasvava tarve suojella poroja pedoilta. Porotalouden piirissä ruokintakeinot ovat vaihtelevia. Tieto porojenruokinnasta poronhoitajien keskuudessa voi olla vaihtelevaa. Tästä johtuen on tullut tarpeelliseksi kehittää hyvän käytännön ruokintamalli. Tätä tehtävää varten on perustettu PORUTAKU -hanke eli Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt elinkeinon kehittämishanke. PORUTAKU toimii tämän opinnäytteen toimeksiantaja. PORUTAKU - hanke on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukainen porotalouden kehittämishanke, jossa tutkimuksen, neuvonnan ja elinkeinon edustajien yhteistyöllä luodaan hyviä toimintamalleja porotalouteen. Hankkeen tavoitteena on erityisesti kehittää elinkeinon kannattavuutta ja huomioida eläinten hyvinvointiin liittyvät vaatimukset.(porutaku 2012.) Hankkeessa mallinnetaan porojen ruokinnan, tarhauksen ja kuljetuksen hyvät toimintatavat. Kustannustehokkaan ja porojen hyvinvoinnin huomioivan lisäruokintamallin luomiseksi hankkeessa mm. testataan erilaisia rehuja ja kartoitetaan olemassa olevia lisäruokintamalleja. Hankkeen tuottamat tiedot välitetään julkaisuilla, teemakoulutuksilla ja tilakäynneillä sekä Internet-sivujen välityksellä. (PORUTAKU 2012.) Rovaniemen ammattikorkeakoulun toteuttama ja hallinnoima, sekä Oulun seudun ammattikorkeakoulun osa toteuttama PORUTAKU - hanke, toteutetaan Lapin ELY- keskuksen maaliskuussa 2011 myöntämän Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoituksella. (PORUTAKU 2012.) Jotta ruokinnan hyviä käytäntöjä voidaan luoda, on ensin selvitettävä erilaisia osa-alueita, joista yksi on tämän opinnäytteen aihe, eli porojen ruokintateknologiat. Porotalouden ruokintateknologioista ei ole ennen tätä opinnäytettä tehty kattavaa selvitystä. Aikaisempaa tietoa ruokintateknologioista ovat anta-

4 neet työterveyslaitoksen verkkosivut ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijoiden 2003 tekemä projekti poron ruokintaa helpottavat laitteet ja siitä tehty raportti sekä video. Opiskelijoiden tekemä video on saatavilla PORUTAKUn verkkosivuilla. Poronhoitajat ovat joutuneet tekemään ruokintaratkaisuja usein oman tiedon ja tuttavapiirin perusteella ilman tutkittua tietoa ruokintateknologioista. Tehokas ja hygieeninen ruokinta erityisesti isoilla poromäärillä vaatii eri teknologioiden käyttöä. Myös työhyvänvointi, ergonomia ja työturvallisuus ovat riippuvaisia käytettävästä tekniikasta. Voidaan sanoa että poron sekä poronhoitajan hyvinvointi on riippuvainen käytettävästä teknologiasta. Koko porotalouden imagon kannalta yhtenäiset hyvät tavat ruokinnassa ovat eduksi. Porotalouden tuottavuuteen teknologian selvittämisellä on oletettavasti positiivista vaikutusta. Yhteiskunnan kannalta yhtenäisillä hyvillä ruokintatavoilla on mahdollista vähentää poronhoitajien sairauskuluja ja taloudellisia ongelmia. Myös kauppa ja teollisuus hyötyvät, kun poron ruokinnassa käyttökelpoinen ja tarvittava koneistus on tiedossa. Tarkoituksena on selvittää käytettävissä olevan kirjallisuuden ja PORUTAKU -hankkeen tekemän kyselyn, sekä poroisäntäpäivillä tehtävän kyselyn ja eri laitteiden omistajien haastattelujen perusteella käytössä oleva tekniikka. Teknologioiden taloudellisuutta tullaan myös pohtimaan koneketjulaskelmien avulla. Tulen keskittymään työssäni poron tarha- ja maastoruokinnassa pääasiassa käytettävien rehujen, joita ovat nurmirehut, teolliset täysrehut ja viljat, jakeluun, annosteluun ja hienontamiseen tarkoitettuihin teknisiin ratkaisuihin. Opinnäytteen alkuperäinen aikataulu oli toteuttaa kyselyt ja haastattelut kevään 2012 aikana ja raportoida tulokset 2012 kesäkuussa. Työn oli myös tarkoitus olla kaksiosainen, joissa molemmissa osioissa olisi omat toteuttajat. Toisen osion tekijä on Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelija. Opinnäytteen toisen osion oli tarkoitus koskea maatalouden käytössä olevien ruokintateknologioiden ja uuden teknologian soveltuvuutta poronruokintaan. Työn aikana päädyttiin kuitenkin ratkaisuun jossa molemmat työn osat tehdään omana työnään. Tähän päädyttiin aikataulujen erilaisuuden sekä koulu-

5 tuspaikkojen suuren välimatkan johdosta. Aikataulu oli realistinen kyselyiden ja haastatteluiden osalta. Ne saatiin toteutettua toukokuun 2012 loppuun mennessä. Opinnäytteen raportin valmistuminen kesti ennakoitua pidempää joulukuun 2012 loppuun asti.

6 2 POROTALOUS 2.1 PORONHOITO Poro on pitkäraajainen, nelivarpainen hirvieläin, kasvissyöjä ja märehtijä. Suomalainen poro on kesytetty Skandinavian villistä tunturipeurasta. Poronhoitoalueen eteläosissa poroihin on hieman sekoittunut pitkäkoipisempaa metsäpeuraa eli suomenpeuraa. Poro valikoi luonnossa ravintonsa hyvin tarkkaan, mutta se tulee toimeen myös hyvin yksinkertaisella ravinnolla. Poro käyttää saatavilla olevaa ravintoa hyväkseen tilanteen mukaan. Poroa pidetään tämän vuoksi välityypin märehtijänä. (Maijala Nieminen Soveri 1998, 9, 25.) Luonnonoloissa poro käyttää ravinnokseen yli 350 ravintokasvia, joista tärkeitä on yli sata (Kortesalmi 2007, 13). Poron tärkeimmät talviravintokasvit ovat jäkälä, luppo ja metsälauha (Meristö - Järvinen Kettunen Nieminen 2004, 12). Vaikka poro on alkujaan tuntureiden asukas, elää suurin osa Suomen poroista koko vuoden metsäalueella. Poro on hyvin lumeen sopeutunut eläin. Se pystyy kaivamaan jäkälää vielä 70-90 senttimetriä syvässä lumessa. Kevättalvella auringon kovettaessa hankia jäkälän kaivu käy vaikeaksi. Porot aloittavat tuolloin kevätvaelluksensa ja siirtyvät puilla kasvavien luppojen syöntiin tai siirtyvät tuntureille. Erittäin vaikeissa lumioloissa nälkiintymiset ja porokuolemat ovat tuolloin tavallisia. (Maijala ym. 1998, 9-10.) Poronhoito on pääasiassa Euraasian pohjoisosien taiga- ja tundravyöhykkeellä asuvien alkuperäiskansojen elinkeinomuoto. Suomessa poronhoito alkoi yleistyä 1600 1700 -luvuilla. 1700-luvun puolivälissä alue oli asettunut nykyisille sijoilleen, 65. ja 70. asteelle pohjoista leveyttä. (Meristö ym. 2004, 1.) Suomen poronhoitoalueen laajuus on 122 891 km2, mikä on runsaat 36 prosenttia koko maan pinta-alasta ja lähes 77 % Pohjois-Suomen pinta-alasta. Poronhoitoalueesta neljä viidesosaa sijaitsee Lapin läänissä, josta vain taajamat sekä teollistunein ja tiheimmin asuttu lounaisosa (Kemi, Keminmaa, Tornio) jäävät alueen ulkopuolelle. Oulun läänistä poronhoitoalueeseen kuu-

7 luu koillisosa. Etelässä alue rajoittuu Kuhmo - Oulu linjan pohjoispuolelle. (Meristö ym. 2004, 6.) Nykyisin eloporoja (erotusten yhteydessä eloon jätetyt porot) saa olla kaikkiaan enintään 203 700 eli keskimäärin 1,8 poroa maaneliökilometriä kohti. Vasonnan ja erotusten välisenä aikana poroja on noin 100 000 enemmän. (Meristö ym. 2004, 6.) Poronhoitovuonna 2006/07 poronomistajia oli kaikkiaan lähes 4900 ja he jakaantuivat poronhoitovuonna 2005/06 noin 4 077 eri ruokakuntaan. Yli 80 poroa omistavia ruokakuntia oli 1019. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 10.) Poroja saavat omistaa vain poronhoitoalueella pysyvästi asuvat Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaiset sekä paliskunnat (Finlex 2012). Paliskuntajärjestelmä perustuu porojen yhteistoiminnalliseen hoitamiseen kunkin paliskunnan alueella. Poronhoitolain mukaan paliskunnan osakkaita ovat poronomistajat, joilla on sen alueella yksi tai useampi poro omassa merkissään. (Meristö ym. 2004, 8.). Paliskunnan tärkein tehtävä on poronhoitolain 2. luvun 6 mukaan hoitaa osakkaitten poroja paliskunnan alueella, jos niitä ei ole poronhoitolain 7. luvun 41 otettu omaan hoitoon (Finlex 2012). Paliskuntakohtainen suurin sallittu poromäärä määrätään lähinnä talvilaidunten kantokykyyn perustuen. Talvilaidunten kartoituksen mukaan jäkälälaitumet ovat yleisesti verraten huonokuntoisia. (Meristö ym. 2004, 13.) Poroa hyödynnetään taloudellisesti pääasiassa lihana ja teurastusten sivutuotteina, nahasta, luusta ja sarvista valmistettuina matkamuistoina ym. koriste-esineinä. Lisäksi poroa hyödynnetään erilaisina poroon tukeutuvina ohjelmapalveluina. (Meristö ym. 2004, 19.) Porotaloutta haittaavia tekijöitä ovat muut kilpailevat maakäyttömuodot, kuten metsätalous, maa- ja puutarhatalous, matkailu, vesivoimatalous ja kaivostoi-

8 minta. Lisäksi pedot, liikenneyhteydet ja liikenne ovat porotalouden kannalta ongelmallisia. (Meristö ym. 2004, 14 16.) Poronhoitoalueen sisällä luonnonolot ovat varsin erilaiset. Luonnonolojen erilaisuus heijastuu myös poronhoidon edellytyksiin ja harjoittamistapaan. Poronhoito perustuu lähtökohdiltaan porojen kykyyn hankkia itse oma ravintonsa luonnosta. (Meristö ym. 2004, 12). Vuoden keskilämpötila on poronhoitoalueella noin nollan celsiuksen tienoilla. Vuodenaikojen vaihtelu on suurta ja ilmasto äärevöityy pohjoista kohti. Tammikuussa pakkasta on keskimäärin 11 16 celsiusta. Vuotuinen sademäärä poronhoitoalueella on 300 550 millimetriä, josta lumena tulee 40 60 prosenttia. Pysyvä lumipeite kestää yleensä viidestä seitsemään kuukautta, tunturialueilla jopa kauemmin. Lunta on enimmillään metri, itäisillä vaaramailla enemmän. Vuosittaiset erot lämpötiloissa ja lumimäärässä ovat suuret. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 46.) 2.2 PORON LISÄRUOKINTA Suomessa porojen lisäruokinta yleistyi 1960- luvulla aluksi poronhoitoalueen eteläosissa. Lisäruokinta lisääntyi ja levisi seuraavina vuosikymmeninä koko poronhoitoalueelle, lukuun ottamatta Pohjois-Sallaa. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 63.) Lisäruokinnalla pyritään turvaamaan porojen selviytyminen poikkeuksellisissa luonnonoloissa, tällöin tarkoitetaan hätäruokintaa. Lisäruokinnalla voidaan myös helpottaa porojen paimentamista. Lisäksi lisäruokinnalla voidaan lisätä poronhoidon tuottoa ja vakautta. Tällöin lisäruokinta toteutetaan viemälle lisäravinto maastoon tai porot ruokitaan tarhaan. Maastoruokinta on yleisintä poronhoitoalueen keski- ja pohjoisosissa, vastaavasti tarharuokinta on yleisintä etelä- ja keskiosissa muulla poronhoitoalueella. Tarhavasotus ja kevätruokinta ovat yleisiä pohjoisosissa poronhoitoaluetta. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 63 64.)

9 Lisäruokinnan edellytykset paranevat eteläisellä poronhoitoalueella. Viljelymaata on enemmän ja poronhoito on yleisesti maatilatalouden sivuelinkeino. Perinteisen maatalouden harjoittamisen vähetessä elinkeinon tuotantopanoksia, kuten pellot ja koneet on voitu siirtää porotalouden käyttöön.(maijala Nieminen 2004, 3.) Lisäruokinta aloitetaan talvisin vuoden vaihteen jälkeen tai viimeistään silloin kun kaivuolosuhteet vaikeutuvat ja porot eivät saa riittävästi ravintoa luonnonlaitumilta (Maijala ym. 1998, 91). Lisääntynyt ruokinta on muuttanut poronhoitoa vähentäen elinkeinon riippuvuutta talvilaitumista ja luonnonoloista. Lisäruokinta on jokavuotista varsinkin eteläisellä ja keskeisellä poronhoitoalueella ja on jo laitumiin rinnastettava välttämätön tuotantotekijä. Poronhoitovuonna 2003/04 poronhoitoalueen eloporoista yli 41 prosenttia oli tarharuokinnassa. Tarhoja oli yhteensä 1 317, joissa keskimäärin ruokittiin 64 poroa 88 vuorokauden ajan. Lisäruokintaan käytettiin kuivaksi heinäksi laskettuna 22 miljoonaa kiloa eli maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen rehutaulukon(maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 2010) mukaan 16,08 miljoonaa rehuyksikköä. (Rantamäki- Lahtinen 2008, 63 64.) Ruokinnan kustannuksia on vaikea laskea, mutta tavallisesti maastoruokinta on kannattavampaa kuin tarharuokinta. Hätäruokinta kannattaa vain jos nälkiintyneiden porojen pelastaminen on mahdollista. (Rantamäki-Lahtinen 2008, 65.) Kaamasen koetarhalla tehtyjen kokeiden tuloksissa saatiin ruokinnan kustannuksiksi 72,9 euroa poroa kohti vapaalla täysrehun syönnillä, normaali tarharuokinnalla 42,3 euroa poroa kohti, maastoruokinnalla 38,3 euroa poroa kohti ja 10,5 euroa luonnonlaitumilla(maijala Nieminen 2004, 37). Anna- Leena Jänkälän opinnäytetyössä tarharuokinta on laskennallisesti halvempi kuin maastoruokinta jos poroja on tarhassa noin 200. Kun porojen määrä ruokinnassa on yli kahdensadan, on maastoruokinta halvempaa kuin tarharuokinta(jänkälä 2009, 46). Ruokintamenot olivat paliskuntien menoista koko poronhoitoalueella poronhoitovuonna 2003/04 lähes 18 %, varsinaisen po-

10 ronhoitoalueen alapuolella olevalla muulla poronhoitoalueella jo yli 25 % (Rantamäki-Lahtinen 2008, 65). 2.2.1 Porojen ravinnon tarve ja käytettävät rehut Rehujen sisältämän ja eläimen eri tuotantovaiheissa tarvitseman energian mittaamiseksi on kehitetty erilaisia rehuarvojärjestelmiä. Porojen ruokintaan rehuyksikköjärjestelmää on sovellettu lähes suoraan. Suomessa on vuodesta 1995 ollut käytössä muuntokelpoiseen energiaan perustuva rehuyksikköjärjestelmä(ry) ja valkuaiselle OIV-PVT-järjestelmä. (Maijala ym. 1998, 93 94.) Vaadinporo tulee toimeen talvella normaalioloissa 1,1 ry vuorokaudessa, edelliskevään vasa 0,7 ry vuorokaudessa ja hirvas 1,9 ry vuorokaudessa. Lisäksi porot tarvitsevat raakavalkuaista, 100 kiloa painava poro tarvitsee 90 110 grammaa vuorokaudessa. Käytettävän rehu tulee sisältää 10 12 prosenttia raakavalkuaista jotta poron paino pysyy ennallaan. (Maijala ym. 1998, 54 ja 111.) Ruokinta on merkittävin poron kuntoon ja terveyteen vaikuttava yksittäinen hoitotekijä. Tasapainotettu, laadullisesti ja määrällisesti oikeaksi mitoitettu ravinto pitää porot terveinä ja vastustuskykyisinä tauteja vastaan, auttaa niitä pärjäämään hyvin talven yli ja lisääntymään tuloksellisesti. (Maijala ym. 1998, 127.) Porojen ruokinnassa yleisimmin käytettyä rehuja ovat eri nurmirehut, viljat ja teolliset rehut. Nurmirehuja on tarjolla kuivaheinänä, heinäjauhona, rakeistettuna heinänä ja säilörehuna sekä esikuivattuna että märkänä. Nurmirehujen korjuuaste määrää rehun ravinto- ja sulavuusarvon. Porolle kelpaa vain hienorakenteinen ja korsiintumaton heinä. Porolle heinän sulavuus on huono. Heinäjauho soveltuu porolle kun siihen on lisätty väkevyyttä nostavia rehuja. Jauhaminen mahdollistaa karkeankin heinän syönnin. Rakeistettu heinä kelpaa poroille hyvin, mutta vaatii pitkän totutusajan 3-4 viikkoa. Säilörehu soveltuu hyvin poronrehuksi, se on kuivaheinää maittavampaa. Esikuivattu säi-

11 lörehu pysyy paremmin sulana, kuin tavallinen säilörehu ja on helpompi kuljettaa maastoon. ( Maijala ym. 1998, 101 103.) PORUTAKU - hankkeen talvella 2012 järjestämien ruokinta kokeiden perusteella säilörehun silppuaminen parantaa säilörehun maittavuutta (Maijala 2012, 15). Täysrehut ovat erityisesti poroille kehitettyjä rehuja, jotka on suunniteltu sisältämään poron tarvitsemat ravintoaineet. Ne koostuvat pääasiassa viljasta, sokeri- ja myllyteollisuuden sivutuotteista sekä valkuaisraaka-aineista. Täysrehuja voidaan antaa poroille, myös ainoana rehuna. Teollisista täysrehuista on hyviä kokemuksia porojen hoidossa. Väkirehut ovat energiapitoisia rehuja, joita annetaan väkevöittämään korsirehuvaltaista ruokintaa. Väkirehuja annetaan vain muiden rehujen yhteydessä enintään 40 60 prosenttia. Väkirehuja poronruokinnassa on käytetty viljoista ohraa ja kauraa, sekä alkoholi- ja myllyteollisuuden sivutuotteita ohrarehua ja mäskiä. (Maijala ym. 1998, 104 105, 119.) Farmit internet sivuilla sanotaan viljan syötön edellytyksenä olevan viljan jyvien rikkominen, koska kotieläimet eivät voi sulattaa jyviä (Farmit 2012). 2.2.2 Lisäruokinnan järjestäminen Maasto- ja tarharuokinnassa käytetään samoja rehuja, mutta tarharuokinnassa voidaan lisäksi käyttää rehuja, joita on vaikea kuljettaa pitkiä matkoja. Maastoruokinnassa lisärehujen tarve riippuu laitumien ravinnon saannista, lähtökohtaisesti lisärehutarve kasvaa kevättä kohti. Maastoruokinnassa rehut levitetään lumelle. Maastoruokinnassa on hyvä olla paliskuntakohtaiset säännöt. Maastoruokinnan toteutus on helpompaa kairoittain tai tokkakunnittain, sillä yhteistyöllä kannattavuus paranee. On muistettava ettei poroja ruokita kymmeniä kilometrejä pitkälle moottorikelkan uralle, sillä porot kävelevät uraa pitkin ja hukkaavat näin energiaa. ( Maijala ym. 1998, 112 113.) Tarharuokinnassa käytettävän aidan on oltava niin iso, että poroille on jatkuvasti puhdasta lunta saatavilla. Poroille on annettava mahdollisuus tottua ruokintaan ennen täysimittaiseen ruokintaan siirtymistä. (Maijala ym. 1998,

12 115.) Hyväkuntoinen poro sopeutuu ruokintaan 1-2 viikossa (Hukkanen Laaksonen - Maijala 2009, 10) ja nälkiintynyt poro tarvitsee 2-3 viikkoa (Maijala ym. 1998, 137). Rehuastiat, kaukalot, heinähäkit ja automaatit ovat hyviä ruokinta ratkaisuja, sillä eteenkin pienissä aitauksissa puhtaanapidon merkitys korostuu (Hukkanen ym. 2009, 16). Korsirehut levitetään useimmiten pieniin tuppoihin. Korsirehuja ei levitetä maahan isoina kasoina, sillä valtaporot valtaavat kasat itselleen. Syötyään ne asettuvat rehujen päälle märehtimään, jonka jälkeen rehu ei ole enää maittavaa. Maittavat ja/tai määrältään vähäiset rehut on jaettava nopeasti, jotta kaikki porot saavat osansa. Nopeasti jaettavia ovat täys- ja väkirehut. Poromäärien kasvaessa moottorikelkan ja mönkijän käyttö tulee tarpeelliseksi. Ruokinnan nopeuteen ei tarvitse kiinnittää huomiota, jos jaettavia rehuja annetaan niin runsaasti, että porot eivät ehdi syödä kaikkea kerralla. Tämä ei kuitenkaan koske väkirehuja. (Maijala ym. 1998, 117.) Tarhassa tulee olla runsaasti tilaa, mikäli rehut levitetään puhtaalle lumelle. Jos tarhassa on vähän puhdasta lunta, tulevat rehut tarjota maasta irti olevista astioista (Porojen talvitarhauksen hyvien toimintatapojen opas 2012, 5). On muistettava varmistaa kaikkien porojen rehunsaanti, sillä valtaporot voivat estää hierarkiassa alempina olevien porojen syönnin, jolloin ne eivät uskalla tulla ruokailemaan valtaporojen lähelle (Maijala ym. 1998, 116).

13 3 TEKNOLOGIA SELVITYKSEN TOTEUTUS Tämän opinnäytteen osana oli selvittää porotalouden käytössä olevat ruokintateknologiat. Selvitys toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Laadullisessa tutkimuksessa pyritään ymmärtämään todellisuutta laadullisen aineiston kokoamisen ja analysoinnin avulla. (Rovaniemen ammattikorkeakoulu 2011, 3.) Laadullinen menetelmä sanan laajimmassa merkityksessä viittaa tutkimukseen, jossa käytetään ihmisten omin sanoin kirjallisesti tai suullisesti tuottamaa aineistoa. Laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelminä voivat olla havainnointi ja haastattelut. Aineistona voi olla opiskelijan tekemät kenttämuistiinpanot, videot ja muut tallenteet. Tutkimusaineiston laadullinen käsittely on loogiseen päättelyyn ja tulkintaan perustuvaa sisällön erittelyä, jonka tarkoituksena on luoda hajanaisesta tiedosta mielekäs, selkeä, tiivis ja yhtenäinen tutkittavaa ilmiötä kuvaava tietokokonaisuus. (Rovaniemen ammattikorkeakoulu 2011, 3.) Selvitys toteutettiin aikaisempien tietojen pohjalta, sekä kyselytutkimuksena ja täydentävinä haastatteluina. Aihe rajattiin koskemaan poron ravinnon kannalta tärkeimpien rehujen eli nurmirehujen, teollisten rehujen ja viljojen jakamista sekä annostelua. Lisäksi aiheeseen kuuluu viljojen litistäminen ja nurmirehujen jauhaminen sekä silppuaminen. Aiheesta ei ole tehty kattavia selvityksiä ennen tätä opinnäytettä. Rovaniemen ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijat vuosikurssilta 2001 ovat tehneet 2002-2003 talvella projektiopintoina projektin, jossa selvitettiin porojen ruokintaa helpottavia laitteita. Projektin raportti ja projektin tekemä ruokintalaitteita esittelevä video toimivat tämän opinnäytteen lähteenä. Myös työterveyslaitoksen verkkosivuilla esitellään muutama ruokintaa helpottava laite. Opinnäytteen tilaaja PORUTAKU -hanke kiersi syksyllä 2011 paliskuntien kokouksissa ja muissa porotalouden tapahtumissa jakaen tietoa hankkeesta ja teetti samalla kyselyn liite 1, jossa yhtenä kysymyksenä on ruokinnassa käytettävät koneet. Lomake on ollut saatavilla myös PORUTAKU - hankkeen verkkosivuilla. Koska paliskuntien kokoukset ajoittuvat ajallisesti samoille

14 ajoille ei hankkeen toimijoilla ollut mahdollisuutta vierailla kuin muutamassa kokouksessa, jotka keskittyivät lähinnä Rovaniemen ympäristöön. Vastauksia saatiin 73 kappaletta, vastaamatta jättäneiden määrästä ei ole tietoa. Vastaajia löytyi koko poronhoitoalueelta, mutta Rovaniemen alueen paliskuntien osakkaat ovat vastaajien joukossa huomattavana enemmistönä. Vastaajien määrän suppeasta määrästä ja alueellisesta keskittymisestä johtuen päädyttiin johtopäätökseen, ettei kysely anna välttämättä todellista kuvaa poronhoitoalueella käytettävästä teknologiasta. Kokonaistutkimus, jossa olisi otettu yhteyttä jokaiseen poronhoitoruokakuntaan, todettiin olevan hankkeen resurssien ulkopuolella ja ajankäytöllisesti mahdottomaksi toteuttaa. Poronhoitajien vastausprosentin oletettiin jäävän alhaiseksi, jos uusi kysely lähetettäisiin postitse tai muita välineitä kuten sähköpostia hyväksikäyttäen. Jotta saataisiin riittävä alueellinen ja määrällinen kattavuus vastaajien joukossa päätettiin teetättää kysely poroisännille liite 2. Poroisäntä, joka on jokaisen paliskunnan virallinen edustaja (Finlex 2012), oletettiin tietävän oman paliskuntansa tilanteen ruokintateknologioiden osalta riittävän tarkasti. Rovaniemellä järjestettiin 1.3.2012 poroisäntien koulutuspäivät. Kysely päätettiin jakaa ja esitellä kyseisessä tilaisuudessa. Alun perin oli tarkoitus saada vastaukset välittömästi tilaisuuden loputtua, mutta saimme puheenvuoron vasta tilaisuuden viimeisenä. Koska PORUTAKU - hanke toteutti samaan aikaan täysrehukyselyn poroisäntäpäivillä, joka oli tarkoitus palauttaa postitse valmiiksi maksetuissa kirjekuorissa. Tämän vuoksi päätettiin ruokintateknologia kysely jättää palautettavaksi samassa kirjekuoressa täysrehukyselyn kanssa. Koska jouduimme esittäytymään tapahtuman viimeisenä, muutama poroisäntä poistui paikalta ennen kyselyn esittelemistä ja jäi näin ollen ilman kyselyä. Osanottajalistan mukaan paikalla oli 39 poroisäntää ja varaporoisäntää, huomioimatta paikalta poistuneita. Osanottajalistan mukaan päätettiin lähettää poissaolleille varsinaisille poroisännille kysely postitse, mukaan lukien yksi koulutustilaisuudesta aikaisemmin poistunut. Poroisäntien nimet ja yhteystiedot saatiin paliskuntain yhdistyksen verkkosivuilta. Kyselyitä lähetettiin 32