Luonnonvarakeskus inventoi jälleen porolaitumet

Transkriptio

1 Luonnonvarakeskus inventoi jälleen porolaitumet Jouko Kumpula Teksti on julkaistu Poromies-lehdessä 2017 Luonnonvarakeskus Muutokset talvilaitumilla ja poronhoidossa Luken (aikaisemmin RKTL:n) porolaidunlaiduninventointien ja muun laitumiin liittyvän tutkimuksen perusteella porojen perinteiset talvilaitumet ovat vuosikymmenien kuluessa vähentyneet, pirstoutuneet ja heikentyneet lähes koko poronhoitoalueella. Porojen laidunnus, metsien hakkuut ja ikärakenteen muutokset, luonnonvarojen käytön tehostuminen ja muu rakentaminen laitumilla ovat vähentäneet merkittävästi sekä luppo- että maajäkälien määrää ja saatavuutta. Eri osissa poronhoitoaluetta eri tekijöiden merkitys laidunten määrän ja tilan muutoksiin kuitenkin vaihtelee. Poronhoito on perinteinen elinkeino, jossa on otettu ennakkoluulottomasti käyttöön uusia teknologioita ja käytäntöjä helpottamaan poronhoitotöitä sekä parantamaan ja vakauttamaan poronhoidon tuottavuutta. Vasateurastus, loislääkintä ja porojen talviruokinnan tulo poronhoitoon ovat parantaneet porokarjan kuntoa, terveyttä ja tuottavuutta epävakaissa ja muuttuvissa laidun- ja ilmasto-olosuhteissa sekä samalla lisänneet merkittävästi poronlihantuotantoa parantaen samalla poromiesperheiden toimeentuloa. Vaikka poroja ruokitaan tänä päivänä erityisesti vaikeimpien keski- ja kevättalven kuukausien ajan, poronhoito tukeutuu kuitenkin edelleen hyvin vahvasti luonnonlaitumiin. Siten talvilaidunten määrä, kunto ja käytettävyys muodostavat yhä hyvin tärkeän kokonaisuuden poronhoidon perustassa erityisesti poronhoitoalueen pohjoisosassa. Talvilaitumilla tapahtuvat muutokset, johtuivatpa ne mistä muutostekijästä tahansa, vaikuttavat myös monella tavalla poronhoidon tuottavuuteen, kannattavuuteen ja tulevaisuuteen. Säännöllisesti toistettavat porolaiduninventoinnit kertovat laitumilla tapahtuneista muutoksista ja mahdollistavat myös näiden muutosten syiden kartoittamien. Käynnistynyt porolaiduninventointi Lukessa Luonnonvarakeskus (Luke) on aloittanut koko poronhoitoalueen kattavan laiduninventoinnin. Inventoinnissa selvitetään talvilaidunten määrää, kuntoa ja käytettävyyttä sekä ja niissä tapahtuneita muutoksia edellisten, vuosina ja RKTL:ssa toteutettujen laiduninventoinnin jälkeen. Nyt alkanut inventointityö päättyy vuoden 2018 loppuun mennessä. Koko poronhoitoalueella toteutettavan laiduninventoinnin osakokonaisuus rakentuu satelliittikuvien ja muiden tukiaineistojen avulla tehtyihin laidunkartoituksiin (kuva 1) ja Maanmittauslaitoksen tietokantojen avulla tehtyihin maakäytön peitto- ja häiriöalueiden kartoituksiin (kuva 2). Kaikista paliskunnista kartoitetaan talvilaidunten määrät, metsikkörakenne ja eri maankäyttömuotojen laajuus. Tehtyjen kartoitusten perusteella arvioidaan laidunten määrissä, rakenteessa ja käytettävyydessä tapahtuneita muutoksia koko poronhoitoalueella.

2 Poronhoitoalueen pohjoisosassa (20 paliskuntaa) tehdään myös jäkälälaitumille sijoittuvien, aikaisemmin tutkittujen pysyvien koealueiden (625 kpl) kasvillisuusmittaukset (kuva 3). Koealojen avulla selvitetään, millaisia muutoksia paliskuntien jäkäliköiden kunnossa on tapahtunut inventointien välillä. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt Lukelle kyseistä jäkälälaidunten inventointityötä varten Makera rahoitusta vuosille Laiduninventoinnin tulosten hyödyntäminen Laiduninventoinnin tuottamaa tietoa hyödynnetään monipuolisesti poronhoidon hallinnossa (MMM, ELY ja AVI). Kattavaa tietoa porolaitumista tarvitaan mm. kun poronhoitolain edellyttämiä porolukujen tarkistuksia tehdään MMM:n toimesta tai kun eri maakäyttöhankkeiden vaikutuksia laitumiin ja poronhoitoon arvioidaan ELY-keskuksen hallinnointityössä. Laiduntietoa on jatkossa mahdollista hyödyntää myös porotalouden käytännön kehittämisessä (mm. paliskunnat ja Paliskuntain yhdistys). Inventointiaineistoja käytetään monipuolisesti myös Luken poronhoitoon liittyvässä tutkimuksessa. Siinä selvitetään laidunten tilan muutosten syitä sekä tarkastellaan erilaisia vaihtoehtoja poronhoidon ja laidunnussysteemien kehittämiseksi eri alueilla. Porolaitumiin liittyvä seurantatieto liitetään jatkossa porotalouden paikkatietokantaan (SYKE:n LIITERI-järjestelmä) käytettäväksi laajemmin hallinnossa, maankäytön suunnittelussa, tutkimuksessa ja porotaloudessa. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskus (SYKE) hyödyntää laidunaineistoja ympäristön tilan muutosten seurantatyössä. Tieto laitumilla tapahtuneista muutoksista sekä eri tekijöiden ja mekanismien vaikutusten ymmärtäminen näiden muutosten taustalla auttaa kehittämään poronhoitoa ja laidunten käyttöä muuttuvassa ja epävakaassa laidunympäristössä. Samalla tällaisen tiedon avulla voidaan kehittää myös metsätalouden ja maakäytön suunnittelu- ja toteuttamiskäytäntöjä entistä paremmin poronhoidon tarpeet huomioiviksi.

3 Kuva 1. Satelliittikuvien avulla kartoitetut porolaidunten pääluokat poronhoitoalueen pohjoisosassa edellisessä vuosien laiduninventoinnissa.

4 Kuva 2. Infrastruktuurin peitto- ja vaikutusalueet poronhoitoalueen pohjoisosassa edellisessä vuosien laiduninventoinnissa.

5 Kuva 3. Pysyvien jäkälälaidunten koealueiden (625 kpl) sijainti paliskuntien talvi- ja kesälaidunalueilla poronhoitoalueen pohjoisosassa edellisessä vuosien laiduninventoinnissa.