kipunoita Mielenterveysyhdistys Taimi ry 25. vuosikerta Nro 1/2015

kipunoita Mielenterveysyhdistys Taimi ry 25. vuosikerta Nro 1/2015

Taimin ja Ruusan Kahvilan yhteystiedot Yhdistyksen nettisivut: www.taimiry.fi Puhelinnumerot Toimisto 045 135 1351 Marika Vartiainen, toiminnanjohtaja 050 373 3562 Ritva Merinen, toiminnan koordinaattori 0400 686 698 Tomi Suomalainen, jäsentoiminnan ohjaaja 050 408 8474 Tiina Vartiainen, kohtaamispaikkavastaava 050 460 3580 Taimin toimiston palveluajat ma-pe klo 10.30-15 Olohuone avoinna ma-pe klo 15-18, la-su klo 13-17 Kohtaamispaikka avoinna ma-pe klo 12-18 Sähköpostiosoitteet Toiminnanjohtaja Toimisto Puheenjohtaja Toiminnan koordinaattori Jäsentoiminnan ohjaaja Kipunoita-lehti Kohtaamispaikka marika.vartiainen@taimiry.fi toimisto@taimiry.fi puheenjohtaja@taimiry.fi ritva.merinen@taimiry.fi tomi.suomalainen@taimiry.fi ritva.merinen@taimiry.fi kohtaamispaikka@taimiry.fi Taimi on mielenterveyskuntoutujien yhdistys. Toimipaikkamme on Ruusantalo Koulukatu 11:ssä Tampereella. Ylläpidämme myös Ruusan Kahvilaa samassa osoitteessa. Yhdistyksessämme toimii syyskuusta toukokuun loppuun viikoittain yli 40 erilaista vertaistukeen perustuvaa keskustelu- ja toiminnallista ryhmää. Ruusan Kahvilassa on mahdollisuus edulliseen ja maittavaan lounaaseen, kahvitteluun ja tuoreitten leivonnaisten nauttimiseen hyvässä seurassa. Ruusantalossa on myös ohjattua työtoimintaa. Ruusantaloon on helppo tulla.

kipunoita 1/2015 Julkaisija Mielenterveysyhdistys Taimi ry, Ruusantalo, Koulukatu 11, 33200 Tampere, www.taimiry.fi toimisto@taimiry.fi Taimi ry on Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistys. Päätoimittaja Ritva Merinen ritva.merinen@taimiry.fi puh. 0400 686 698 Kiitokset kielihuollosta vastanneelle Kirstille! Taitto Tomi Kallio Painopaikka: PK-Paino, Tampere. Painos 1500 kappaletta. Seuraava Kipunoita 2/2015 ilmestyy viikolla 21 Juttutarjoukset viimeistään 31.3.2014 mennessä Ruusantalon osoitteeseen: Mielenterveysyhdistys Taimi ry Koulukatu 11, 33200 Tampere tai sähköpostitse: ritva.merinen@taimiry.fi sisällys 2 Taimin esittely 3 Sisällys 4 Pääkirjoitus: Valoisin mielin 5 Taimissa tapahtuu: Kevätkokouskutsu / Terveysneuvontaa 6 Puheenjohtajalta: Hyvää uutta vuotta! 7 Taimissa tapahtuu: Vaikuttajafoorumi / Lulu 8 Kompassin suuntana pohjoinen hulluus 11 Kysymyksiä hoidosta ja tietoa uusista palveluista 14 Luokkaretki Keskustorin ihmisten elämään 16 Iro Kivi: Narsisti on kuin pannukakku 20 Keskiaukealla 22 Artteli vihittiin käyttöön / Kuntouttavan työtoiminnan määrää halutaan vähentää 23 Taimin ryhmätoiminta sai kiitosta / Miesten ryhmä 24 Masennuksia on monenlaisia 27 Jatsin ylivoimaa 28 RAY lopettaa työosuusrahojen tukemisen 29 Ruusantalon tilojen uudet nimet / Gallup 30 Kirje Taimille 31 Sosiaalihuoltolakiuudistus / Likkojen lenkki 32 Tammerkosken alueen historia ja nykypäivä 34 Ajattelu- ja tunnetaitojen avulla kohti tyytyväisyyttä 35 Kynttilähetki / Taimin tapahtumia 37 Taimin tapahtumia / Taimin jäsenyys 38 Toimintakalenteri, kevät 2015 39 Kuvasivu Taimin hallitus 2015 2016 Puheenjohtaja: Aila Dündar-Järvinen Varsinaiset jäsenet: Pasi Kekäläinen (varapuheenjohtaja), Merja Mattila, Jyrki Rönkkö, Anu Vähäniemi, Jussi Lehtonen ja Tuula Tuominen Varajäsenet: Marko Heikkilä, Veikko Vepsäläinen, Noomi Nelimarkka ja Jari Kataja

Pääkirjoitus Marika Vartiainen Valoisin mielin Kirjoittaessani tätä juttua on maailmalta kuulunut taas runsaasti ikäviä uutisia. Tällaisten uutisten ymmärtäminen ei voikaan olla mitenkään mahdollista, eikä edes tarpeellista. Ihminen tekee järjettömiä tekoja, joissa toiset ihmiset, jotka eivät ole tehneet mitään väärin, joutuvat kärsimään. Järjettömiä tekoja on toki ollut ennenkin. Historiasta löytyy paljon käsittämättömyyksiä, mutta tämän päivän käsittämättömyyksiä on vaikeampi käsitellä, sillä elämme osana tätä aikaa, kulttuuria ja yhteiskuntaa. Historia on tärkeä pitää mielessä juuri sen vuoksi, että muistaisimme, minkälaisiin äärilaitoihin asiat voivat riittävän monen asian huonosti mennessä ajautua. Onneksi näistä tämän päivän ilmiöistäkin voimme oppia jotakin. Voimme kyetä näkemään asioiden hyvät puolet. Voimme nähdä, että itse asiassa ympärillämme on paljon asioita hyvin. Mikäli pystymme käymään läpi nämä ajatukset maailman pahuudesta ja kaiken rajallisuudesta, voimme tulla kiitollisiksi siitä mitä meillä on. Ei niin, että sulkisimme silmämme ihmisen pahuudelta tai jonkun tietyn ihmisjoukon ymmärrykseltä. Eikä niin, että kääntyisimme itsekkäiksi ja olisimme kiinnostuneita vain oman lähiympäristömme asioista. Vaan niin, että olemme huolissamme, kykenemme empatiaan, ja säilytämme halumme edelleen tietää muissa maissa tapahtuvista asioista. Ja kaiken tämän jälkeen tulemme tietoisimmiksi myös ihmisten hyvyydestä. On tärkeää, että luotamme asioistamme päättäviin ihmisiin. Siihen, että he ajavat etujamme ja pyrkivät mahdollisimman objektiiviseen hyvään. Sellaiseen hyvään, joka ei suosi mitään erityisjoukkoa eikä syrji sen kautta toista osaa porukasta. On ylipäätään tärkeää, että epäuskon ja käsittämättömän edessä, on nähtävissä asioita, jotka ovat hyvin. On epäoikeudenmukaista, että elämässä on pahuutta, mutta elämässä on myös paljon hyvää. Osaan asioista pystymme vaikuttamaan, mutta toisiin asioihin meillä ei ole kykyä, välineitä tai mahdollisuutta vaikuttaa. Sen vuoksi keskittyminen siihen mihin voimme vaikuttaa, on tärkeä elämäntaito. Tärkeää on säilyttää myös usko elämän kantavuuteen, ihmisten rehellisyyteen ja vilpittömään hyvyyteen. Kiinnittäessämme huomiomme hyvään, huomaamme että ympärillämme on paljon ihmisiä, jotka halu- avat kanssaihmisille hyvää ja pyrkivät itse elämänvalinnoillaan lisäämään omaa ja muiden hyvinvointia. Me Taimissa katsomme uuteen vuoteen valoisin mielin! Me uskomme, että kun yhdessä teemme ja yhdessä tavoittelemme samaa asiaa, voimme luoda uudenlaisia mahdollisuuksia, löytää sisäisiä piilossa olevia voimavaroja ja rakentaa ympärillemme yhteiskuntaa, joka on erilaisuuden salliva ja yhteiseen hyvään pyrkivä. Taloudelliset resurssimme ovat riittävät ylläpitämään sellaista toimintaa, josta Taimi on ammentanut vuosikausia tuhansien mielenterveyskuntoutujien hyvinvointia. Uskomme, että sinnikkäästi hyvää työtä tekemällä ja vertaistukea tarjoamalla, toimintamme vakuuttaa yhteistyökumppanimme ja rahoittajat myös jatkossa. Mielenkiintoista uutta vuotta toivottaen, Marika Vartiainen Toiminnanjohtaja p. 050 373 3562 marika.vartiainen@taimiry.fi 4 kipunoita 4/2015

Taimissa tapahtuu Taimi ry:n syyskokous Marika Vartiainen Taimi ry:n syyskokous pidettiin Kohtaamispaikka Toivossa 10.12.14 klo 16 alkaen. Paikalle oli saapunut noin parikymmentä Taimin jäsentä. Tarjolla oli kahvia ja pullaa sekä tietoa yhdistyksen ajankohtaisista asioista. Kokouksessa vahvistettiin yhdistyksen talousarvio ja toimintasuunnitelma vuodelle 2015, valittiin tilintarkastajat sekä vahvistettiin hallituksen kokouspalkkiot vuodelle 2015. Yhdistyksen syyskokous myös vahvisti eroamisen Mielenterveyden Keskusliitosta. Keskusliitosta eroaminen on yhdistystoiminnassa mukana olleille pitkän harkinnan tulos. Tampereen alueella toimiva Mielenterveysyhdistys Taimi ry ei kokenut, että Keskusliitto olisi kuunnellut jäsenjärjestöjensä ääntä ja ajanut jäsentensä etuja. Keskusliiton jäsenmaksu jäsenjärjestöille on jäsenmäärään perustuva ja maksu on Taimi ry:n kohdalla ollut 3000 /vuosi. Taimi ry ei kokenut saavansa vastinet- ta jäsenmaksulleen. Syyskokous päätti selvittää jäsenyyden hakemista Mielenterveysseurasta. Yhdistys tekee koko ajan yhteistyötä Tampereen alueen mielenterveysyhdistysten sekä muiden kaupunkien mielenterveysyhdistysten kanssa, joten vaikuttaminen mielenterveysasioihin tai mielenterveyskuntoutujien etuihin löytää väylänsä ja mahdollisuutensa jatkossa entistäkin paremmin. Ruusantalossa kaikille avointa TERVEYSNEUVONTAA Keväällä 2015 (20.1. 28.5.) Ruusantalossa on mahdollisuus tavata terveydenhoitaja viikoittain. Kaikille avointa Tampereen kaupungin järjestämää terveysneuvontaa on Kohtaamispaikka Toivossa joka tiistai klo 13.30 15.30. Terveydenhoitajilta voi tulla kysymään esimerkiksi: ravitsemuksesta, painonhallinnasta, pitkäaikaissairauksista tai muusta mieltäsi askarruttavasta asiasta. Viikoittain on myös erilaisia teemoja, jolloin paikan päällä on tarjolla tietoa ja materiaalia aiheesta. Teemat ovat loppukevään aikana: 3.3. Reuma, 10.3. Uniapnea, 17.3. Yhdenvertaisuuden edistäminen, 24.3. Tupakoinnin lopettaminen, 7.4. Sydänterveys, 14.4. Parkinsonin tauti, 21.4. Mielen hyvinvointi, 28.4. Arkiliikunta. 5.5. Allergiat ja astma, 12.5. Selän hyvinvointi, 19.5. Arkiliikunta ja 26.5. Tupakoinnin lopettaminen. Mielenterveysyhdistys Taimi ry:n sääntömääräinen KEVÄTKOKOUS to 25.3. klo 16.30 Kohtaamispaikka Toivo, Koulukatu 11 Käsiteltävät asiat: Toimintakertomus ja tilinpäätös 2014 Muut sääntömääräiset asiat Tervetuloa! Mielenterveysyhdistys Taimi ry:n hallitus TERVETULOA MUKAAN OSALLISTUMAAN YHDISTYSTOIMINTAAN! kipunoita 1/2015 5

Puheenjohtajalta Aila Dündar-Järvinen Hyvää uutta vuotta 2015! Hyvät Kipunoita- lehden lukijat ja Taimin jäsenet. Toivotan teille kaikille hyvää Uutta Vuotta. Palaan vielä viime vuoteen ja joulukuuhun. 13.12 teimme jouluretken Turkuun. Tutustuimme Turun linnaan sekä kävimme Joulutorilla; tietysti kävimme syömässä tuttuun tapaan lounaan buffet- pöydässä. Paluumatkalla täydensimme makeisvarastoja Urjalan makeistukusta, jotkut löysivät sieltä myös hyviä joululahjoja. Retki oli mielestäni onnistunut, lämmin kiitos teille kaikille retkelle osallistuneille sekä tietysti Taimin työntekijöille retken käytännön järjestelyistä. Turun linna on todella mielenkiintoinen paikka ja saimme kuulla aimo annoksen sen historiaa oppaaltamme. Aikaa olisi pitänyt varata enemmän linnan kiertämiseen, näin jälkikäteen ajatellen. Ensi kesänä teemme taas yhteisen retken, ehdotuksia kohteista otetaan vastaan! Olemme aikaisempina vuosina tehneet retken heinäkuussa. Viime vuonna teimme retken kesäkuussa, mutta sää oli todella huono. Ehkä tänä vuonna elokuu olisi hyvä ajankohta? Joulukuun 18. päivä Raha-automaattiyhdistys julkaisi taas vuoden 2015 avustusehdotuksensa järjestöille. Me saamme täsmälleen saman avustussumman kuin parina viime vuonna eli kohdennettua toiminta-avustusta 279 000 euroa. Sen sijaan Ruusantalomme peruskorjausmenoihin emme saaneet avustusta emmekä kohtaamispaikkatoimintaan. Ruusantalo on meille kaikille niin tärkeä ja rakas paikka, että sen kunnossapito on nyt rahoitettava muulla varainhankinnalla. Omat tilat ovat niin arvokas asia, että varainhankintaan on nyt todella panostettava ja uusia rahoituskanavia on keksittävä. Tammikuussa jätetään Tampereen kaupungin toiminta-avustushakemukset, päätökset tehdään lautakunnissa maalis-huhtikuussa. Vihdoin monen kuukauden odottamisen jälkeen RAY ilmoitti joulukuussa kantansa työosuusrahojen maksamiseen. Raha-automaattiyhdistyksen mukaan työosuusrahoja ( = ahkeruusraha) ei saa maksaa toiminta-avustuksella enää 2015 jälkeen. Tämä siis tarkoittaa Taimin osalta sitä, että työosuusrahaa saa maksaa enää ainoastaan ja korkeintaan tämän vuoden loppuun asti. RAY on jo aiemmin linjannut ja julkaissut vapaaehtoistoiminnan avustamisen periaatteita ja kriteerejä. Vapaaehtoistoiminnan avustamisen periaatteena on, että vapaaehtoistoimintaa ei tehdä taloudellista korvausta vastaan eli siitä ei makseta palkkaa. Lisäksi RAY:n aineellista apua koskevassa linjauksessa on korostettu sitä, ettei raha-automaattiavustuksia voi kohdistaa suoraan taloudellisena apuna yksittäisille kansalaisille. Näiden jo vahvistettujen linjausten pohjalta RAY linjaa siis lisäksi, että myös ahkeruusrahan, työtoimintarahan ja työosuusrahan maksaminen järjestötoimintaan osallistuville on perusteetonta. Ahkeruusrahaa on maksettu rahaautomaattiavustuksista pääasiassa mielenterveys- ja päihdealan järjestöissä. Ahkeruusrahaa aiemmin maksaneille järjestöille, joille myönnetään jatkoavustusta vuodelle 2015, annetaan ahkeruusrahan maksamiselle siirtymäaikaa vuoden 2015 loppuun. Vuoden 2015 jälkeen ahkeruusrahojen maksamista raha-automaattiavustuksilla ei enää sallita. Uusien, vuonna 2015 toimintansa aloittavien avustuskohteiden osalta ahkeruusrahan maksamista raha-automaattiavustuksilla ei sallita lainkaan. Toivotan kaikille taimilaisille ja lehden lukijoille mukavaa ja aurinkoista kevään odotusta! Minulle voi ja saa lähettää postia osoitteeseen puheenjohtaja@taimiry.fi. Aila Dündar-Järvinen 6 kipunoita 4/2013

Taimissa tapahtuu LULU on kaikkien kaveri Minä olen Lulu, 7-vuotias norwichinterrieri. Usein olen Taimin Ruusantalossa emäntäni mukana päivääni viettämässä. Mukava paikka ja paljon ihmiskavereita! Tykkään tosi paljon silittämisestä ja sen toivossa tulenkin usein Ruusantalon ovella häntääni huiskuttaen tulijaa vastaan. Tykkään myös kaikista herkuista, mutta Kohtaamispaikka Toivon tarjonta on minulta kielletty. Osaan kyllä katsoa kauniisti silmiin, kun joku kahvittelee ja herkuttelee, mutta emännän sanoin: kultainen sydämeni peittyisi rasvapallon alle, jos kaikki kävijät katseeni alle heltyvät. Olemme siis sopineet, ei herkkupaloja. Ne voi korvata hellällä silityksellä! En hirveästi hauku. Paitsi, jos olen päässyt syliin ja onnistun näkemään ikkunasta jonkun kulkevan. Ihan pakko kertoa kaikille, että hei, joku kulkee meidän kadulla! Taimin toimiston ovessa on muuten portti. Se on siinä sitä varten, että jos jollekin ei koiraseura oikein sovi, saan kurkistella sen takaa tapahtumia. Tavataan Ruusantalossa. Heilautus hännällä! Vaikuttajafoorumi Kohtaamispaikka Toivossa 22.4.2015 klo 15 17 Vaikuttajafoorumi pidetään jälleen huhtikuussa Kohtaamispaikka Toivossa. Tänä vuonna keskustelemme erityisesti Kohtaamispaikka Toivosta ja sen kehittämisestä. Tule mukaan kertomaan mitä mieltä olet Kohtaamispaikan toiminnasta ja soveltuvuudesta Taimin toimintojen kokonaisuuteen. Onko Sinulla ideoita mahdollisesti teemasta, josta olisit kiinnostunut, mutta Taimista ei vielä löydy teemaan liittyvää ryhmää. Entä onko Kohtaamispaikan toiminnassa jotakin, minkä vuoksi koet, että Taimiin tuleminen on vaikeampaa kuin aiemmin? Mitkä tekijät mielestäsi tekevät Kohtaamispaikasta sellaisen paikan mihin on aina helppo tulla ja helppo olla? Tule mukaan ideoimaan Kohtaamispaikan toimintaa. Taimi tarjoaa kahvit vaikuttajafoorumiin osallistuville. Tervetuloa! kipunoita 1/2015 7

Kompassin suuntana POHJOINEN H U L L U U S MIKKO KURONEN Kuva: Mikko Kuronen Mitä on Lapin hulluus? Ennen kaikkea se on kaipuuta pohjoiseen, monien uskomattomien tarinoiden maisemiin. Se on kalvava tunne, joka iskee heti auton nokan kääntyessä kohti etelää. Se tunne saa pohtimaan, pääseekö tänne vielä ja jos pääsee niin milloin. Sen on sanonut myös tveräilijä Mikko Peltsi Peltola näin: mies voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde miehestä. Näin toteaa Arto Hell, viisi vuotta sairauslomalla ollut taimilainen. Lohjan maalaiskunnassa syntyneelle, Pirkanmaalla suuren osan elämästään viettäneelle kuntoutujalle pohjoinen on ilmansuunta, josta mielenrauha löytyy. Jos siellä olisi työtä tai elantoa tiedossa, niin olisin valmis vaikka muuttamaan. Kunnalla ei ole väliä, mikä tahansa kävisi. Ensimmäisen Lapin-reissunsa Arto teki veljensä ja vanhempiensa kanssa 26-vuotiaana vuonna 1981. Viitisentoista vuotta vanhempi isoveli oli ollut Kiilopäällä jo 1960-luvulla. Artolle ja vanhemmille pohjoinen oli uusi kokemus, mutta osui heti maaliinsa. Se kolahti kuin kahdeksan kilon leka. Se toi Lapin hulluuden saman tien. Veljellä oli Kiilopään risteyksessä kultavaltaus, missä minäkin opettelin vaskaamaan. Käytiin Tankavaarassa ja nähtiin vanhat parrat Karhu-Korhonen ja Nipa Raumala, jotka opettivat vaskaamaan. Ehkä se oli juuri se mikä pisti takaraivoon, että täältä et lähde pois. 8 kipunoita 1/2015 Sitä mukaa kuin maisema vaihtui, tuntui että pää menee kuin huuhkajalla, kiertyy ympäri että ehtii nähdä kaiken. Rönkönojan kultavaltauksen lisäksi Transit-paripyöräpakettiautolla kulkenut perhe ehti puolentoista viikon reissun aikana nähdä Lemmenjoen, Pokan kylän kuuluisan baarin ja Suomen ainoan tulivuoren, Karhunpesäkiven, Laanilan ja kaikki muut tärkeät nähtävyydet, kymmentä kieltä taitavan joulupukin sekä Reidar Särestöniemen kotimökin. Siellä oli keittiön seinä täynnä taskunauriita. Kekkonen oli joskus käynyt siellä, ja kun sitä oli hyvänä pidetty, se oli antanut oman taskunauriinsa. Siitä lähtien aina kun Kekkonen oli vienyt Lappiin jonkun oman vieraansa, vaikka minkä maan presidentin, se oli sanonut että sinne täytyy viedä taskunauris. Toiselle Lapin-reissulleen Arto lähti oman perheensä kanssa viitisen vuotta myöhemmin. Käytiin jo tutuissa paikoissa, ja kun ne oli kierretty, mentiin Tornionjokilaaksoa ylös Kilpisjärvelle ja sieltä Norjan puolelle. Lasten kanssa Arto on tottunut Lapin reissaaja. reissaaminen ei ollut syvissä metsissä vaeltamista, mutta kun telttaan paistoi keskiyön aurinko ja porot tulivat syömään kädestä makoisia keksejä, pohjoinen jäi pysyvästi lastenkin mieleen. Käsittääkseni koko perheelle jäi jonkinlainen Lappi-kaipuu. Nuorimmaiset suunnittelivat serkkupoikiensa kanssa reissua jo viime kesänä, mutta rahat loppuivat kesken. Verenperintönä se on siirtynyt kaikille. Sittemmin jokasuvinen matka Lappiin on jäänyt Artolta väliin vain poikkeusvuosina. Perheen kanssa tehdyistä retkistä ikimuistoisimpia oli matka Hammerfestin kautta Nordkappiin. Kun Jäämeren äärelle lopulta päästiin, sumu oli niin sakea, että talon portista ei erottanut edes kaidetta, saati sitten että olisi nähnyt merelle. Pakko oli kortti ostaa, että tiesi

minkälaisessa paikassa kävi, Arto nauraa ja toteaa, että oli matkakohteena sitten Oulangan kansallispuisto, UKKpuisto tai Sallan poropuisto, aina on käyty katsomassa myös alueiden museot ja matkailuesitykset. Lapin kasvu ja muutos Perheen kanssa tehtyjen matkojen lisäksi Arto teki 1990-luvulla Lapinmatkoja työvoimatoimiston järjestämillä virikeleireillä. Kahden viikon matkoille sai 400 markkaa matkarahaa ja ruokatarvikkeet, muutoin kaikki tehtiin itse. Viime vuosina matkoille pohjoiseen on lähdetty Pispalan Silmukassa tutuksi tulleen kaverin kanssa tämän äidin perintömökille Kittilän eteläreunaan. Reissujen ansiosta kävelystä pitävä lamminpääläinen voi nyt sanoa kavunneensa yli tuhannen metrin korkeuteen Saanan laelle omin jaloin. Kiitollinen Arto on siitä, että monet reissut ovat tarjonneet mahdollisuuden nähdä omin silmin Lapin kasvun ja muutoksen. Levin ja Kaunispään huipulle pääsee nyt autolla. Olen nähnyt kehityksen siitä lähtien, kun Saariselälläkään ei ollut kuin K-kauppa Kuukkeli ja yksi hotelli. Nyt on vähän toisin. Turistit tuovat muutakin kuin rahaa. Levi ja Saariselkä ovat jo isompia kuin pienet kaupungit; uskomaton nousu. Kumminkin taas Ivalo ja Inari uhkaavat näivettyä, kun kaikki menevät Saariselälle. Kyllä se kulttuuri on aivan täysin erilainen, samoin asioihin suhtautuminen. Sen olen huomannut, että jos Lapista saat ystävän, se on todellinen ystävä, ja jos petät sen, se on todellinen vihamies! Kyllä minäkin olen siellä aina yrittänyt ottaa kontaktia paikallisiin. Sehän kävi jo töissä ollessa selväksi, että siellä tarvitsi olla erittäin hyvin kahvia kestävä maha. Olisi ollut loukkaus jos ei olisi juonut. Monessa paikassa tarjottiin ruokaakin. Alman ja seurakuntien järjestämä viimeisin Lapin-matka kolahti uudella tavalla, koska se sisälsi ensimmäisen varsinaisen vaellusreissun, 19 kilometrin hulluuden, jonka sairauslomalaisen selkä ja jalat sietivät hyvin. Sehän tämän kesän reissussa oli ilahduttavinta, että paikat kesti. Se toi tuplamielihyvän. Olin jo ihan onnessani, että reissulle pääsin. Sitten kun tällaisen eräilytempun pääsin tekemään, se oli kuin piste i:n päällä. En olisi ikinä uskonut itsestäni, että sellaiseen pystyisin sillä kunnolla millä tässä on viisi vuotta menty. Osasin jakaa voimani hyvin menin koko ajan niin lujaa kuin pystyin! Lapin suhteen Artolla on vielä monia haaveita: Inarijärven seita, Pielpajärven erämaakirkko ja kolmen maan rajatolppa Mallan luonnonpuistossa kiinnostavat, Pallas-Hetta-välin 55 kilometrin vaellus houkuttaisi tehdä viikkoreissuna ja täydellinen syysruskakin on kokematta. Se on kuitenkin selvää, että talvella hän ei Lappiin halua. Kevät siellä on parasta aikaa. Olen ollut siellä työasioissa talvella, eikä ole ollenkaan kivaa mennä Retu Kivisen nelikulmaisilla pyörillä kun kumit on jäässä.viitisen kilometriä pitää ajaa ennen kuin ne antautuu. Se ei ollut minun juttuni. Silmät ja korvat auki Oman elämäntarinansa Arto tiivistää näin: Kaksi kertaa eronnut tai karannut, viisi lasta ja kolme lastenlasta. Paljon muutakin on silti ehtinyt tapahtua. Kouluvuotensa Valkeakoskella viettäneelle ja Tampereelle vuonna 1990 muuttaneelle miehelle työuraa on ehtinyt kertyä monelta alalta. Arto on pitänyt omaa baaria, toiminut myyjänä Pohjoismaiden ilmakuvatuotannolla ja kiertänyt Suomea haastattelemassa ihmisiä kotiseutuhistoriikkeihin. Kunnassa käytiin läpi kaikki maaja omakotitalot, haastateltiin omistajia tilan ja talon historiasta ja otettiin kirjatilauksia. Kirjoista tuli 500-1000-sivuisia järkäleitä. Aloitettiin Somerolta, mentiin sieltä kaakkoon Venäjän rajalle, mistä ylös Muoniota myöten. Parinkin viikon reissuja tehtiin yhteen menoon ja taiteiltiin ihmisten aikataulujen kanssa. Vastaan tuli henkilöitä Kari Kuuvasta Kyösti Kakkoseen. Kun teki hyvän jutun ihmisistä, ei kirjaa tarvinnut myydäkään. Kun kertoi, että tämmöinen tulee, niin kysyttiin, kuinkas kirjan saa. Aika äkkiä oppi, mikä on ihmisille tärkeää. Kakkonenkin kun kuuli asiasta, huusi vaimolleen että pistähän kahvia, nyt meillä menee kauan! Autossa istuminen ja painavien näytekirjalastien kantaminen pani lopulta selän koville. Arto siirtyi tekemään puhelinmyyntityötä Fonectalle ja myöhemmin toiselle, konkurssiin ajautuneelle yritykselle. Kädet puutuivat hiiren ääressä, asentoa piti olla koko ajan vaihtamassa. Alkoi selästä johtuva kuntotutkimus ja pitkä sairausloma, joka jatkuu edelleen. Asioiden hoito meni palkkaturvaan, neljään kuukauteen ei tullut etuuksia mistään. Seurakunnan diakonit maksoivat yhden kuukauden vuokran, minkä jälkeen sosiaalitoimistokin heräsi. Kun sairausloma alkoi, selkävaiva uusiutui ja oli viedä jalat alta, kävely loppui ja masennusoireet alkoivat. Silloin ei ollut paljon mielenkiintoa herätä aamuihin. Enhän minä ennen kuntokartoituksen alkua tiennyt, että minulla masennus on. Se oli vähän pommi. Vähän protestoin sitä vastaankin, mutta kun kauemmin aikaa on kulunut, olen pystynyt analysoimaan ja tullut samaan tulokseen. Erilliset asiat ovat nivoutuneet tätä kautta. Arto löysi elämään sisältöä kävelystä, retkeilystä ja ristikoiden tekemisestä. Myös vapaaehtois- ja yhdistystoimintaan mies lähti mukaan. kipunoita 1/2015 9

On tullut virikkeitä kuten Kuule köyhää -toimikunta, Taimi ja Tampereen seudun invalidit, vapaaehtoistyön tekeminen seurakunnalle palvelevassa puhelimessa ja Tesoman kirkolla sekä viimeisimpänä Almaan liittyminen. Eiväthän ne mitään taikatemppuja loisteen tuomisessa ole, mutta olen tykännyt olla. Juttuseuraa riittää, ei tarvitse olla Facebookissa tai ottaa aina ristikkoa käteen. Arto uskoo, että eniten hyötyä on ollut omasta aloitteellisuudesta. Silmät ja korvat auki kun kulkee, huomaa että on tämmöisiäkin juttuja. Olen kuullut ja huomioinut, että näiden palveluiden löytäminen itse ei ole kovin yleistä. Kyllä niihin enemmänkin ohjataan. Evankelisluterilaisen seurakunnan tukemassa Kuule köyhää -toimikunnassa suustaan etevä mies on ollut järjestämässä protestimarsseja ja paneelikeskusteluita köyhien puolesta. Erään marssin yhteydessä Arto piti puheenkin omasta tilanteestaan pienellä ironialla sosiaalitoimistoa kohtaan. Siinä on vakka kantensa valinnut Taimin toiminnassa Arto on ollut mukana reilut pari vuotta. Yhdistys tuli tutuksi, kun Kuule köyhää -toimikunnassa mietittiin seuraavan marssin aiheesta, tuleeko köyhyys vai masennus ensin, koska ne kulkevat jos nyt eivät vierekkäin niin peräkkäin. Haastatteluhetkellä Arto odottaa talven reissua Turun linnaan ja joulutorille. Erityisen tärkeitä ovat olleet yhdistyksen tarjoamat kokemukset. Varsinkin jonkin uuden näkeminen antaa jutun juurta pitkäksi aikaa muillekin. Toisille välillä kai kyllästymiseenkin asti, tarinankertoja hymähtää. Taimin toimintaan Arto on ollut tyytyväinen. Yhdistys on tuonut monia tuttuja ja yhden hyvän ystävän, jonka kanssa ollaan tekemässä kevättalvella matkaa Turkkiin. Mielissään hän on myös Taimin ja Alman välisestä epävirallisesta yhteistyöstä. On kaikkea mitä kuuluu ollakin. Eivät resurssit varmaan voi riittääkään pidemmälle. On sitten vapaaehtoinen tai palkollinen, niin kaikki henkilöt tuntuvat olevan omilla paikoillaan. Siinä on vakka kantensa valinnut. Muiltakaan en ole kuullut moitteen sanaa mistään. Lopputerveisinä Arto lähettää lukijoille hyvää mieltä ja uskoa omaan tekemiseen. Hyvillä mielin kevättä kohti, hyvää menoa ja mitä muutakaan, sehän riittää. Kaikille omalla tavallaan hyvää siihen mitä itse haluaa, ei sitä muuten saa! Lapin luonnossa ei kiire paina. Minähän kävelin kokouksen jälkeen suoraan Taimiin ottamaan selvää paikasta. Alkuun tuli käytyä todella paljonkin. Kohtaamispaikkatoimintaan en ole niinkään osallistunut, vaan kahviossa on istuttu ja juteltu. Näillä rahoilla kun ei paljon matkusteta, niin kohokohtia ovat olleet kaikki retket. Rauman näki jälleen kerran ihan uudelta kantilta, ja museossa tuli uutta tietoa vanhan kaupungin taloista, joissa verotusta on kierretty hormitusten kautta. Korkeasaaressa oli kiva käydä verestämässä muistoja, kun 15-vuotiaana olin viimeksi käynyt. Kolmantena on viimesyksyinen Seitsemisen reissu. Kuva: Mika Vikstén 10 kipunoita 1/2015

KYSYMYKSIÄ HOIDOSTA JA TIETOA UUSISTA PALVELUISTA Päivi Kiviniemi, Tampereen kaupungin mielenterveyspalveluiden ylilääkäri, tavattavissa Kohtaamispaikka Toivossa Päivi Kiviniemi saapui taimilaisten toiveesta Kohtaamispaikka Toivoon 6.11.2014 kertomaan mielenterveys- ja päihdepalveluiden muutoksista. Aina yhtä helposti lähestyttävä ja maanläheinen ylilääkäri kertoi tulossa olevista uusista palveluista sekä vastaili taimilaisten kysymyksiin rauhallisen selkeästi. MARIKA VARTIAINEN Kokemuksia hoitopalveluiden organisaatiomuutoksesta Kokonaisuudessaan psykiatristen palveluyksikköjen yhdistäminen on tuonut monia parannuksia palveluihin. Tällä hetkellä pystytään hoitamaan erityistarpeessa olevia ihmisiä paremmin. Koordinaatioprosessi on nopeutunut, eli ihmiset ohjautuvat nopeammin oikeaan heille sopivimpaan hoitoyksikköön. Myös ryhmämuotoinen hoito on lisääntynyt nyt merkittävästi aiemmasta. Nykyään myös omaiset huomioidaan hoidossa paremmin. Ensimmäiseen hoitokäyntiin liittyvässä kutsussa toivotetaan omaiset tervetulleiksi mukaan vastaanotolle. Myös omaisneuvontaa on paremmin saatavissa suoraan psykiatrisista yksiköistä. Hoito entistä suunnitelmallisempaa ja nopeammin tarpeeseen reagoivaa Nykyään, kun uutta hoitosuhdetta aloitetaan, käydään asiakkaan kanssa aluksi läpi hoidon tavoitteet ja hoitosuhteen kesto. Pisimmillään hoitosuhteet ovat tällä hetkellä kolmen vuoden pituisia. Suurempaan osaan vaivoista riittää kuitenkin lyhyempi hoitojakso. Vuosikymmeniä kestäviä hoitosuhteita ei enää psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ole. Mikäli hoidon tarve uusiutuu tai asiakkaan tilanne muuttuu, on asiakas kuitenkin aina saavutettavan avun piirissä. Hallituskadulle konsultaatioon pääsee tällä hetkellä (keskitetyn lähetetiimin kautta) kiireellisenä kahden viikon kuluessa. Hoitotakuun katsotaan toteutuvan yli 23-vuotiaiden kohdalla, mikäli psykiatriseen avohoitoon pääsee kuuden kuukauden sisällä. Hoitotakuu toteutuu kyllä Tampereella, mutta psykiatri Kiviniemen mukaan hoitotakuun velvoitteen voidaan katsoa olevan jopa liian pitkä. Tampereella pyritään ajan saamiseen Hallituskadulta 3-4 viikon sisällä. Tällä hetkellä kiireellisenä lähetetiimin kautta pääsee Hallituskadulle konsultaatioon kahden viikon sisällä. Akuuttipsykiatrian poliklinikalle voi soittaa itse hätätapauksessa, tuolloin ajan saa muutaman päivän päähän. Psykiatrivaje haasteena Kiviniemi analysoi hoidon tarvetta ja potilaiden kasvanutta määrää. Kiviniemen mukaan yhteiskuntamme ja aikamme pirstaleisuus ja monimutkaisuus on hankaloittanut ihmisten elämää, minkä vuoksi osaltaan myös mielenterveysongelmien moninaisuus ja kirjo on lisääntynyt. Organisaatiomuutoksen tavoite oli keskittää psykiatrinen osaaminen suurempiin yksiköihin, jotta erityisosaamista tarvitsevat potilaat kyettäisiin hoitamaan taudin vaatimalla tavalla. Tavoite on toteutunut siinä mielessä, että hoitohenkilöstö kipunoita 1/2015 11

on kyennyt paremmin hoitamaan erityisosaamista vaativia henkilöitä. Tästä huolimatta psykiatripula vaivaa myös Tampereen kaupungin palveluita tällä hetkellä. Ongelmana psykiatrisissa palveluissa on Tampereella edelleen lääkärien suuri vaihtuvuus ja psykiatrien määrä. Psykiatreja on vaikea saada pysymään julkisella puolella yksityisen sektorin houkutellessa työnantajana enemmän. Psykiatreja tarvittaisiin koko kaupunkiin yhteensä 10 lisää. Toiminnanjohtaja Marika Vartiainen kysyi, eikö psykiatripulaan kaupunki voisi kokeilla palveluseteliä kuten muillakin lääketieteen aloilla, joilla kaupungin omia lääkäreitä ei ole ollut riittävästi käytettävissä. Psykiatri Kiviniemi totesi yrittäneensä ottaa asiaa neuvotteluissa puheeksi, mutta tätä kaupunki ei ole vielä suostunut kokeilemaan, taloudellisista syistä. Psykiatrien vajeeseen kaupunki on pyrkinyt vastaamaan lisäämällä erilaisia ryhmämuotoisia hoitopalveluita. Tämä on osa mielenterveyspalveluiden kulttuurista muutosta, jossa laitoshoitoa puretaan ja hoitoa pyritään antamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jo perusterveydenhuollosta käsin. Hoitoon pääsyyn vaikuttavat lääkäripulan lisäksi myös merkittävästi kasvaneet asiakasmäärät. Ennen organisaatiomuutosta kaupungin psykiatristen palveluiden piirissä oli n. 6000 henkilöä vuodessa (2013), kun vuonna 2014 asiakkuuksia on samanaikaisesti ollut palveluiden piirissä 7000 henkilöä. Näistä noin puolet on uusia ja puolet jatkavia asiakkaita. Tällä hetkellä pisimmät hoitojaksot ovat kolmen vuoden pituisia, ja tämän pituiset hoidot ovat vaikeampien häiriöiden hoitoja. Uusien asiakkaiden kanssa sovitaan hoitojakson pituudesta, ja hoitojakson päättyessä laaditaan kriisisuunnitelma, joka ohjaa asiakasta toimimaan tilanteen mahdollisesti uusiessa. Keskustelutilaisuudessa nousi esiin kriisisuunnitelman tarve niiden kohdalla, jotka ovat olleet hoidon piirissä ennen organisaatiomuutoksia ja joille on kriisisuunnitelma jäänyt jostain syystä hoitosuhteen katkettua laatimatta. Tällaiset henkilöt voivat pyytää kriisisuunnitelmaa jatkossa mahdollisesti kesällä avattavasta uudesta mielenterveys- ja päihdeyksiköstä. Tarkempaa tietoa saadaan myöhemmin keväällä 2015, kun suunnitelmat tarkentuvat. Omalääkärin kautta lääkereseptien uusinnat Taimilaisille oli hieman epäselvää, mihin tulee ottaa yhteyttä, jos ei ole olemassa olevaa hoitosuhdetta, mutta kokee olevansa hoidon tarpeessa tai arvioi oman tilanteensa huonontuvan. Kiviniemi kertoi, että aina akuutissa hätätilanteessa ensimmäinen paikka on Acuta. Mikäli tilanne ei vaadi hoitoa välttämättä samana päivänä, tulee hoitoon hakeutua perusterveydenhuollon eli oman terveysaseman kautta. Keskustelussa nousi esiin myös perusterveydenhuollon lääkäreiden erityisosaamisen tarve puhuttaessa mielenterveyden hoitoon käytettävistä lääkkeistä. Kiviniemi kertoi, että perusterveydenhuollossa on lisätty resursseja nimenomaan tähän tarpeeseen. Eli terveyskeskuslääkärit voivat konsultoida psykiatria esim. potilaan lääkehoidon suhteen. Tällä hetkellä ei siis tarvitse mennä erikoissairaanhoidon vastaanotolle saadakseen uusittua lääkereseptinsä tai vaihdettua lääkitystään sopivammaksi. Sama käytäntö on työterveyspalveluiden tai opiskeluterveydenhuollon piirissä olevilla. Myös 12 kipunoita 1/2015