Taustaselvitys Etelä-Karjalan ilmasto- ja energia-asioista ja toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi Joulukuu 2012
toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi Versio 1 Marraskuu 2012 Etelä-Karjalan liitto Lappeenranta 2012 Kansikuvat: Vastavalo ISSN1235-8185 ISBN 978-952-9560-35-6
Sisällysluettelo JOHDANTO... 5 1. VISIO MAAKUNNAN TULEVAISUUDESTA... 7 2. ILMASTONMUUTOS ILMIÖNÄ... 8 3. SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT... 9 3.1 Kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja strategiat... 9 3.2 Alueelliset ja paikalliset strategiat, sopimukset ja hankkeet... 10 4. ENERGIA ETELÄ-KARJALASSA... 12 5. ENERGIA- JA MATERIAALITEHOKKUUS... 14 6. ILMASTONMUUTOKSEN HILLINTÄ... 15 6.1 Elinkeinot... 15 6.1.1 Maa- ja metsätalous... 15 6.1.2 Matkailu ja palvelut... 16 6.1.3 Teollisuus... 17 6.3 Maankäyttö ja liikenne... 19 6.4 Asuminen ja rakentaminen... 21 6.5 Jätehuolto ja kierrätys... 21 6.6 Energiatuotanto ja -käyttö... 22 6.6.1 Uusiutuvaa energiaa monesta lähteestä... 23 6.7 Kasvatus, koulutus, tiedotus ja neuvonta... 26 6.8 Kotitaloudet... 26 7. ILMASTONMUUTOKSEEN SOPEUTUMINEN... 28 8. KUNTIEN ROOLI... 28 9. YHTEENVETO... 30 10. TAUSTA-AINEISTO JA LISÄTIETOA... 31
JOHDANTO Ilmastonmuutos ja sen lieveilmiöt sekä energian riittävyys ovat olleet pitkään huolenaiheina ihmisten puheissa sekä politiikassa. Helppoja ratkaisuja ei ole. Siksi eri tahojen on mietittävä omalta osaltaan, millä tavoin ilmastonmuutosta voitaisiin jarruttaa ja sopeutua seurauksiin, joita väistämättä on jo ilmassa. Etelä-Karjalan liitto on laatinut taustaselvityksen, jossa tehdään katsaus nykytilanteeseen ja määritellään maakunnan tasolta tavoitteita ja toimenpiteitä, jotka osaltaan tukevat myös valtakunnallisten tavoitteiden toteutumista. Tavoitteita ei saavuteta ilman laajaa yhteisymmärrystä ja -työtä, jotka tuottavat merkittäviä ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä sekä kansalaisten aktiivista osallistumista. Siksi selvityksessä on esitetty lähtökohdat joiden pohjalta on määritelty tavoitteita eri toimijatasoille, unohtamatta yksittäisten ihmisten ja perheiden arkisia valintoja. Lukujen lopussa on kiteytettynä keskeisimmät toimet, joilla tavoitetta voitaisiin edustaa. Taustaselvitys palvelee tulevina vuosina Etelä-Karjalan liitossa laadittavaa energia- ja luonnonvara-asioita käsittelevää vaihekaavaa ja sen yhteydessä käytävää keskustelua ja tavoitteiden määrittelyä sekä maakuntaohjelmatyötä. Tässä vaiheessa selvityksen toivotaan olevan yksi varteenotettava puheenvuoro tärkeästä asiasta, joka koskettaa meitä kaikkia. Maakunnallisen ilmasto- ja energiastrategian laadinnan tarpeellisuutta on mahdollista pohtia seuraavan vaihekaavan työryhmissä. ARTO HÄMÄLÄINEN Taustaselvitys on laadittu liitossa viranomaistyönä ja siitä on pyydetty lausunnot kunnilta, eri järjestöiltä ja viranomaisilta. Ohjelman on kirjoittanut suunnittelija Maria Peuhkuri ja työtä on ohjannut tutkimuspäällikkö Pirjo Iivanainen.
1. VISIO MAAKUNNAN TULEVAISUUDESTA Taustaselvityksen tarkoituksena on tuoda esiin ne periaatteet ja toimenpiteet, joilla maakuntaa voidaan viedä kohti kansallisia ja kansainvälisiä ilmastotavoitteita. Taustaselvitystä voidaan hyödyntää maakunnan suunnittelussa ja kehittämisessä muun muassa maakuntaohjelma- ja vaihekaavatyössä sekä työstää mahdolliseksi strategiaksi vaihekaavan työryhmissä. Myös jokaisella eteläkarjalaisella on mahdollisuus vaikuttaa maakunnan tulevaisuuteen ja sii- hen, millainen on maakuntamme ympäristön, luonnonvarojen ja luonnon tila tulevaisuudessa. Kestävä kehitys ja päästöjen vähentäminen tulisi olla tavoitteenamme, jotta myös tulevilla sukupolvilla olisi käytössään puhdasta luontoa, energiaa ja luonnonvaroja. Tässä selvityksessä on lisäksi mietitty visiota maakunnan tulevaisuudesta ja esitetty tavoitteita tämän vision saavuttamiseksi. MAAKUNNAN VISIO Omavaraisuus Uusiutuvan energian lisäys Päästöjen vähennys Energiatehokkuus Luonnonvarojen kestävä käyttö Visio Etelä-Karjala on entistä omavaraisempi energiantuotannon suhteen. Teollisuuden ja yhdyskuntien polttoaineiden käyttöä on korvattu uusiutuvien energiamuotojen tehokkaalla lisäämisellä. Näihin kuuluvat aurinko- ja tuulienergia, kotimaiset biopolttoaineet sekä maa- ja vesilämmön hyväksikäyttö lämmityksessä. Maatalouden päästöjä on saatu vähennettyä ottamalla energiakäyttöön metaanipäästöt. Teollisuuden energiakäyttö on vähentynyt energiatehokkuuden nostamisen myötä. Uusien tekniikoiden myötä kierrätys ja uusiokäyttö ovat entistä yleisempää niin tuotantotoiminnassa kuin kotitalouksissakin. Lisäksi kotitalouksien energiankäyttöä on saatu vähennettyä ja asuminen on entistä energiatehokkaampaa. Myös uudet talot ja käytössä olevat laitteet ovat entistä energiatehokkaampia. Luonnonvarojen käytössä on siirrytty kestävään käyttöön. Luonnontilaiset metsät ja suot on turvattu ja ennallistamista tehdään jo muuttuneiden tai vaarantuneiden alueiden osalta. Liikennettä ja liikkumistarvetta on saatu vähennettyä joukkoliikenteen kehittämisellä sekä kevyen liikenteen verkostojen parantamisella ja yhdyskuntarakenteen järkevällä suunnittelulla. Ajoneuvokanta käyttää polttoaineenaan uusiutuvaa energiaa ja sähköä. Kulutustottumuksissa suositaan kestävää käyttöä sekä luonnonmukaisuutta ja lähituotantoa. VASTAVALO 7 toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi
2. ILMASTONMUUTOS ILMIÖNÄ Luonnossa kasvihuonekaasujen vapautuminen ja sitoutuminen ovat tasapainossa. Ihminen muuttaa tätä tasapainotilaa vapauttamalla kaasuja ilmaan enemmän kuin luonto pystyy sitomaan. Maapallo on luonnostaan kasvihuone, jossa ilmakehän oma kasvihuoneilmiö pitää maapallon lämpötilan elämälle suotuisana. Ilmiön ansiosta maapallon lämpötila on keskimäärin +15 astetta, kun muuten se olisi reilusti pakkasen puolella. Tämä siis mahdollistaa elämämme maapallolla. Ihmisten toiminnan seurauksena maapallon ilmasto on kuitenkin muuttumassa, ja ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii toimenpiteitä maailmanlaajuisesti. Kasvihuoneilmiön aiheuttajina pidetään kasvihuonekaasuja. Ilmatieteenlaitoksen 1 mukaan tärkeimmät ilmakehässä luonnostaan esiintyvät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry, hiilidioksidi, metaani, typpioksiduli ja otsoni. Ilmakehän alimmissa kerroksissa voi- 12 % 14 % 4 % 3 % 2 % Lähde: www.ilmasto-opas.fi Ihmiskunnan aiheuttamat globaalit kasvihuone kaasupäästöt prosentteina 64 % energiasektori (polttoaineiden poltto ja niiden tuotanto ja jakelu LULUCF-sektori (maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous) maatalous (eläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn sekä maatalousmaan metaani(ch4) ja dityppioksidi (N2O)-päästöt) teollisuusprosessit (teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden käytöstä aiheutuvat päästöt) jätehuolto( kiinteän jätteen ja jäteveden käsittely, esim. kaatopaikat ja kompostointi) kansainvälinen lentoliikenne ja merenkulku (international bunkers) makkain kasvihuonekaasu on vesihöyry, joista ihmiskunnan tuottamilla vesihöyryn päästöillä ei ole käytännössä lainkaan vaikutusta ilmaston muuttumiseen. Toiseksi voimakkain on hiilidioksidi. Lisäksi ihmiset tuottavat ilmakehään uusia, siellä luonnostaan esiintymättömiä kaasuja, esimerkiksi halogenoituja hiilivetyjä ja pienhiukkasia. Ihminen lisää omalla toiminnallaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta muun muassa polttamalla hiiltä, öljyä ja maakaasua sekä turvetta. Uusiutuvat energiamuodot kuten vesivoima, bioenergia, tuulivoima ja aurinkoenergia sen sijaan eivät lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Bioenergiaan yleisesti luetun turpeen polttamisesta tosin syntyy kasvihuonekaasuja jopa enemmän kuin fossiilisista polttoaineista ja sen uusiutuminen on hidasta, eikä sitä näin ollen tulisi rinnastaa uusiutuvaksi energiaksi. Energian tuotannon, teollisen toi minnan ja liikenteen päästöt voimistavat kasvihuoneilmiötä eli aiheuttavat näin ilmastonmuutosta, jonka seurauksena maapallon keskilämpötila on alkanut nousta. Ilmastoon vaikuttavat myös omalta osaltaan maa- ja metsätalous, muu maankäyttö sekä kaatopaikat. Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen keskilämpötilan on 1 www.ilmatieteenlaitos.fi toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi 8
arvioitu nousevan ja sademäärien lisääntyvän. Näillä seurauksilla olisi suuria vaikutuksia ainakin maaja metsätalouteen, elintarvikkeiden tuotantoon, kalastukseen, rakentamiseen, teollisuuteen, vesivaroihin ja matkailuun. Suomen ilmastonmuutoksen ennustaminen on hankalaa, koska Suomi on sijaintiinsa nähden lämpimällä kielekkeellä, jossa länsituulten ja merivirtojen lämmittävä vaikutus on suuri. Suomen talvien ennustetaan lämpenevän ja siten myös lumipeite ja pitkät pakkasjaksot tulevat vähenemään. Kesän kuumat jaksot tulevat yleistymään, samoin rankat sateet. IPCC:n SRES -raporttiin perustuvien skenaarioiden mukaan Suomen keskilämpötila nousee 2 7 astetta vuoteen 2080 mennessä ja sadanta lisääntyy 5 40 prosenttia. 12 Jäätiköiden sulamisen seurauksena meren pinnan ennustetaan nousevan. Toisaalta taas ilmaston lämpe- nemisen myötä kasvukausi voi pidentyä ja lajien levinneisyysalueet muuttua. Ja mikäli talvet muuttuvat leudommiksi, lämmityskaudet lyhenevät ja siten myös lämmitykseen käytettävä energian kulutus vähenee. Se kuinka ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään Etelä-Karjalan alueella, on vaikea arvioida. Eikä yksiselitteisesti voida todeta jonkin Etelä-Karjalassa tapahtuvan luonnonilmiön tai tapahtuman liittyvän suoraan ilmastonmuutokseen. Arviot ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista perustuvat yleisiin tutkimuksiin ja pitkän aikavälin havaintoihin sekä tietokonemallinnukseen. Joidenkin sään ääri-ilmiöiden kuten rankkasateiden ja sen myötä mm. taajamatulvien sekä myrskyjen määrän voidaan arvioida yleistyvän maakunnassa. 3. SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT Kansainvälinen taso UNFCCC Kioton pöytäkirja EU-taso Kioton pöytäkirjan ratifiointi ja sisäinen taakanjako EU:n yhteiset ja koordinoidut politiikat Kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmä EU:n ilmasto- ja energiapaketti (20-20-20) Neuvoston päätös ilmastopolitiikasta vuoteen 2050 Kansallinen taso Kansallinen ilmastostrategia (2001) ja energiaja ilmastostrategian päivitys (2005) Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (2008) Tulevaisuusselonteko ilmastopolitiikasta (2009) Kansallinen lainsäädäntö, strategiat, ohjelmat ja muut ohjauskeinot Sirkka Haunia, Ympäristöministeriö 2011 3.1 Kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja strategiat Ilmastopolitiikkaa harjoitetaan monilla tasoilla. Ylimpänä ovat YK:n ilmastosopimus ja siihen liittyvä Kioton sopimus. Ongelmana on ollut suurten päästöjen aiheuttajien (Kiina, Yhdysvallat, Venäjä, Japani ja Kanada) sitouttaminen sopimukseen. IPCC on hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli, jonka tavoitteena on tuottaa tieteellinen perusta ilmastopolitiikkaa koskevaa kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa varten. UNFCCC on YK:n ilmastomuutosta koskeva puitesopimus. Euroopan unioni on asettanut poliittiseksi tavoitteeksi, että lämpötilan nousu tulee rajoittaa enintään kahteen celsiusasteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Tämän kahden asteen tavoitteen tulisi ohjata maailmanlaajuisia toimia päästöjen vähentämiseksi. Päästökauppajärjestelmä toimii EU:n keskeisenä mark kinakannustimena ilmastonmuutosta aiheuttavien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. EU:n ilmasto- ja energiapaketissa tavoitteeksi on asetettu kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla, uusiutuvien energialähteiden osuus tulee kasvattaa 20 prosenttiin kokonaiskulutuksesta ja energian kulutusta tulee vähentää 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. 3 3 Hollola, Lahti, Nastola ilmsto-ohjelma 2009 2015 12 www.ilmasto.org 9 toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi
Durbanissa marras joulukuun vaihteessa 2011 pidetyssä YK:n ilmastokokouksessa laadittiin uusi kansainvälinen ilmastosopimus. Sopimus sitoo myös Kiinaa ja Yhdysvaltoja ja se on määrä hyväksyä vuoteen 2015 mennessä ja edelleen tulla voimaan vuonna 2020. Kioton sopimusta on määrä jatkaa viidellä vuodella. Suurimmat päästöjen aiheuttajat Venäjä, Japani ja Kanada eivät lupautuneet mukaan Kioton jatkosopimukseen. Lisäksi Durbanissa sovittiin, että kehitysmaat raportoivat päästöistään ja niiden vähennyksistä vuoteen 2014 mennessä. EU:ssa sovitut ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet ja toimenpiteet ohjaavat kansallista valmistelua ja toimeenpanoa. Suomi sitoutui Kioton pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden myötä vakiinnuttamaan päästönsä vuoden 1990 -tasolle vuoteen 2012 mennessä. 2 Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteet edellyttävät merkittäviä toimenpiteitä kuten energiankäytön tehostamista ja uusiutuvan energian lisäämistä. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii yhteiskunnan yhteistä tahtotilaa ja halua muuttua, eikä siihen päästä pelkästään yksittäisillä toimenpiteillä. Suomi päätti hankkia niin sanottujen Kioton mekanismien avulla seitsemän miljoonan tonnin edestä päästövähennysyksiköitä kehitysmaista ja siirtymätalousmaista vuosina 2008 2012. Lisäksi valtio aikoo hankkia päästöyksiköitä vuosina 2013 2020 yhteensä 30 miljoonalla eurolla. 2 Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia on laadittu vuonna 2005. Siinä kuvataan ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomelle, etsitetään arviot Suomen kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen ja määritellään toimia, joilla voidaan parantaa sopeutumista. Ympäristöhallinto on laatinut ensimmäisenä hallinnonalana oman ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelman. 2 Uusiutuvia energianlähteitä koskevan direktiivin mukaisten kansallisten toimintasuunnitelmien mukaan Suomen tavoitteena on kattaa uusiutuvalla energialla 47 prosenttia lämmityksestä ja jäähdytyksestä, 33 prosenttia sähköntuotannosta ja 20 prosenttia liikenteestä. 2 Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulivat voimaan 1.3.2009 ja niiden pääteemana on ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Tavoitteiden vaikuttavuutta on myös pyritty lisäämää täsmentämällä tavoitemuotoiluja ja vahvistamalla niiden velvoittavuutta. Suurin osa tavoitteista on kuitenkin säilynyt ennallaan. 3 Kunnilla on mahdollisuus ohjata mm. lämmitystapavalintoja maankäytön suunnittelun keinoin. Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016 on hyväksytty valtioneuvostossa vuonna 2008. Se sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016 sekä keskeiset toimet niiden saavuttamiseksi. Suunnitelmassa käsitellään muun muassa jätehuollon kasvihuonekaasupäästöihin ja pyritään edistämään biokaasulaitosten rakentamista. Lisäksi Suomen Kuntaliitto on julkaissut linjaukset kuntien ilmastonsuojelutyölle. 3 3.2 Alueelliset ja paikalliset strategiat, sopimukset ja hankkeet Etelä-Karjalassa on käynnistynyt energianeuvontahanke, jonka koordinoinnista vastaa Lappeenrannan kaupunki. Energianeuvonnan tarkoituksena on antaa kuntalaisille puolueetonta asiantuntevaa neuvontaa koko maakunnan alueella. Lisäksi yhteistyötä tehdään viranomaisten kanssa. Tavoitteena on tuoda esiin vaihtoehtoisia energiamuotoja sekä keinoja energian säästämiseen. Etelä-Karjalan liitto on mukana laatimissa maakunnallista ympäristökasvatusstrategiaa. Strategian tarkoituksena on luoda työkalu, joka ohjaa alueellista ympäristökasvatustyötä aina vuoteen 2020 asti. Ympäristökasvatus voi olla muun muassa luontokasvatusta, kuluttajakasvatusta, kansainvälisyyskasvatusta ja kestävän kehityksen kasvatusta. Etelä-Karjalan liitto on mukana myös Itä-Suomen bioenergiaohjelmassa, joka on viiden itäisen Suomen maakunnan (Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Kainuu, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo) yhteinen ohjelma. Siinä konkretisoidaan kansallisia ja alueellisia ilmasto- ja energiatavoitteita käytännön toimenpiteiksi. Ohjelman tavoitteeksi on asetettu alueen energiaomavaraisuuden kasvattaminen, bioenergian saatavuuden varmistaminen omaan käyttöön ja vientiin sekä bioenergian hankintaan ja käyttöön liittyvien liiketoimintamallien kehittäminen sekä yrittäjyyden ja klusterin verkostotoiminnan edellytysten parantaminen. 4 Kaakosta voimaa -hankkeessa kartoitetaan Kaakkois-Suomen yritysten olemassa oleva osaaminen ja 2 www.ymparisto.fi 2011 3 Hollola, Lahti, Nastola ilmasto-ohjelma 2009 2015 4 ISBEO 2020, Luonnos 28.4.2011 toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi 10
tulevaisuuden suunnitelmat tuulivoiman ja bioenergian valmistukseen liittyen. Tarkoituksena on myös rakentaa Kaakkois-Suomeen Suomen tuulivoiman ja bioenergian osaamiskeskittymät sekä selvittää potentiaaliset tuulipuistoalueet. 5 Imatran ja Lappeenrannan kaupungit ovat laatineet ilmasto-ohjelmat EKIS -hankkeen yhteydessä. Aiheesta lisää kappaleessa kahdeksan. Parikkalan kunta on mukana Kohti hiilineutraalia kuntaa -hankkeessa (HINKU -hanke), jossa mukana olevat kunnat ovat lupautuneet toimimaan edelläkävijöinä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi EU:n asettamia tavoitteita enemmän ja sovittua aikataulua nopeammin. Vuonna 2011 Rautjärvi liittyi mukaan hankkeen kumppanikuntiin. Kumppanuuskunnat ovat ryhtyneet perehtymään ilmastonmuutoksen hillinnän mahdollisuuksiin yhteistyössä nykyisten HINKU -kuntien ja SYKEn kanssa sekä arvioimaan toimintansa virallistamista HINKU -kunnaksi. 6 Lappeenrannan teknillisen yliopiston hankkeessa Metsäenergian käytön kasvun liiketoimintamahdollisuudet Kaakkois-Suomessa on tarkasteltu metsäenergian käytön lisäysmahdollisuuksia Kaakkois-Suomen alueella niin polttoaineen käytön sekä käyttöpotentiaalin että saatavuuden osalta. Lisäksi yliopisto on laatinut Kaakkois-Suomen energiataseita. Etelä-Karjala liitto oli mukana hankkeessa, jossa selviteltiin Sisä-Suomen (Kainuu, Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi ja Etelä-Karjala) potentiaalisia tuulivoima-alueita. Alustavassa selvityksessä Etelä-Karjalasta löytyi Tuuliatlaksen ja paikkatietoanalyysien perusteella 15 potentiaalista aluetta, joista viidestä tehtiin tarkempi teknistaloudellinen analyysi. Selvityksessä haettiin suurempia kokonaisuuksia eli alueita, joille mahtuu vähintään kolme tuulivoimalaa. Selvitys todisti sen, että myös sisämaassa on tuulivoimapotentiaalia ja mahdollisuuksia kannattavaan tuulivoimatuotantoon. Maakunnassa toimii tuulivoimarakentamiseen erikoistunut yhtiö (TuuliSaimaa Oy), jolla meneillään hankkeitta Ruokolahdella ja Lappeenrannan Joutsenossa. Yhtiö toimii tiiviissä yhteistyössä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa, joka tekee alan tutkimusta ja selvitystyötä. Myös tuulivoimarakentamiseen erikoistuneella The Switchillä on toimipiste Lappeenrannassa. Etelä-Karjalan energiaselvitys ja maakunnan energiatalouden tulevaisuus -selvitys 7 valmistui diplomityönä (LUT) Etelä-Karjalan liiton toimeksiannosta keväällä 2010. Työn tavoitteena oli selvittää eri energialähteiden hankintavaihtoehtoja sekä eri energialähteiden käytön kehittämissuuntia seuraavan 10 20 vuoden kuluessa. Selvitystä ja siitä saatuja tuloksia on käytetty vahvasti tämän raportin tausta-aineistona. VASTAVALO 5 Bionergia verkkopalvelu 2010 6 www. syke.fi Suomen ympäristökeskus 2011 7 Etelä-Karjalan energiaselvitys ja maakunnan energiatalouden tulevaisuus, N. Tynkkynen, diplomityö, LUT, 2010 11 toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi
4. ENERGIA ETELÄ-KARJALASSA Etelä-Karjalan energiahuollon omavaraisuusaste on Suomen keskitasoa huomattavasti korkeampi. Energiahuollon omavaraisuusasteeseen vaikuttavat alueella sijaitsevat vesivoimavarat sekä metsäteollisuuden sivutuotteina syntyvien polttoaineiden käyttö energiantuotannossa. Metsäteollisuudella ja maakaasulla on merkittävä vaikutus maakunnan energiataseeseen. 7 Etelä-Karjalan energian kokonaiskulutukseen tulee vaikuttamaan merkittävästi alueella sijaitsevien metsäteollisuuslaitosten tulevaisuus. Etelä-Karjalan vuoden 2010 energian kokonaiskulutus oli 25,2 TWh. Johtuen Etelä-Karjalan vahvasta metsäteollisuudesta, maakunnan puupolttoaineiden osuus primäärienergiasta on kolminkertainen verrattuna koko Suomen vastaavaan. Puuperäisistä polttoaineista suurin osa on teollisuuden jätepolttoaineena syntyvää mustalipeää. Myös maakaasun osuus primäärienergiasta on Etelä-Karjalassa huomattavasti koko Suomen keskiarvoa suurempi. Syitä tähän ovat muun muassa Etelä-Karjalan sijainti Venäjän maakaasuvarojen läheisyydessä ja maakunnan kattava maakaasuverkosto. Myös tuontisähkön ja vesivoiman osuus primäärienergialähteistä olivat koko Suomen vastaavia suuremmat. Öljyn ja hiilen osuudet olivat taas maakunnassa koko Suomen vastaavia osuuksia huomattavasti alhaisemmat. 7 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % Primäärienergianlähteiden suhteelliset osuudet v. 2011 0 % SUOMI ETELÄ-KARJALA (Tilastokeskus) Muut Puun pienpoltto Teollisuuden puutähteet Metsäteollisuuden jäteliemet Turve Tuulivoima Vesivoima Sähkön nettotuonti Ydinenergia Maakaasu Hiili Öljy Lähde: Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Mika Toikka, 2012 Uusiutuvan energian (puuperäiset ja vesivoima) osuus maakunnassa käytetystä energiasta oli 65 prosenttia ja fossiilisten polttoaineiden (polttoöljyt, kivihiili ja maakaasu) osuus 18 prosenttia. Tuontisähkön ja turpeen osuus oli 11 prosenttia. Vuonna 2007 maakunnan teollisuuden energiankäytön osuus oli suurin Suomen maakuntien teollisuuden energiankäytöstä. Etelä-Karjalan metsäteollisuus käytti 59 prosenttia teollisuuden sähkön kokonaiskäytöstä ja toiseksi eniten koko maan teollisuuden sähkön kulutuksesta, yli 10 prosenttia. Teollisuuden käyttämän sähköenergian kulutus on kasvanut 2000-luvulla voimakkaas- Lähde: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Etelä-Karjalan maakunnan energiatase 2010 7 Etelä-Karjalan energiaselvitys ja maakunnan energiatalouden tulevaisuus, N. Tynkkynen, diplomityö, LUT, 2010 toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi 12
ti energiaintensiivisen teollisuuden tuotantomäärien kasvaessa. Suurin syy sähköenergian kasvuun on ollut vuosituhannen alussa tehdyt muutokset metsäteollisuuden tuotantokapasiteettiin. Lisäksi Etelä-Karjalaan on keskittynyt muuta energiaintensiivistä teollisuutta. Suurin sähköenergian kuluttaja on massa- ja paperiteollisuus, jonka jälkeen tulevat kemianteollisuus ja metalliteollisuus. Teollisuuden kokonaislämpöenergiankulutus taas on laskenut vuodesta 2000 vuoteen 2005. Massa- ja paperiteollisuuden lisäksi puutavaran ja puutuotteiden valmistus on maakunnan suurimpia lämpöenergian käyttäjiä. 7 Tarkemmat tiedot Etelä-Karjalan teollisuuden sähkö- ja lämpöenergiankulutuksesta on nähtävillä Etelä-Karjalan energiaselvitys ja maakunnan energiatalouden tulevaisuus -selvityksestä sekä Kaakkois- Suomen ELY-keskuksen vuosittain ilmestyvästä julkaisusta Kaakkois-Suomen ekotehokkuusindikaattorit. Metsäteollisuuslaitosten tulevaisuus vaikuttaa merkittävästi energian kokonaiskulutukseen Etelä-Karjalan alueella. Maakunnan on pyrittävä vähentämään energiankulutustaan tehostamalla energiankäyttöään sekä samalla lisäämään uusiutuvilla energialähteillä tuotettua energiaa. Etelä-Karjalan uusiutuvat energianlähteet (GWh) v. 1990 2011 1,0 miljoonaa m³ (2 TWh) puuta, josta puuta tulee myös maakunnan ulkopuolelta. 7 Mustalipeän osuus yksittäisenä bioenergian lähteenä tulee tulevaisuudessakin olemaan suurin, mikäli metsäteollisuuden laitokset säilyvät maakunnassa myös jatkossa. 7 Maakunnan sähkönkulutuksen on oletettu kasvavan samassa suhteessa kuin koko Suomen sähkönkulutus. Teollisuuden lämmön kulutuksen on oletettu vähenevän 10 prosenttia johtuen talouden taantumasta sekä teollisuuden lämmönkulutuksen laskusta 2000-luvulla. Erillis- ja sähkölämmityksen osuudessa ei oleteta tapahtuvan muutoksia johtuen kaukolämmön ja maalämmön oletetun kasvun lisääntymisestä lämmitysratkaisuissa. Kaukolämmön kulutuksen on oletettu lisääntyvän suhteessa Suomen arvioihin. 7 Etelä-Karjalan maakunnan energiankulutuksen voidaan olettaa laskevan seuraavan 10 20 vuoden kuluessa. Maakunnan energiatalous on laskelmien perusteella menossa ilmasto- ja energiapolitiikan mukaiseen suuntaan, energian kulutus vähenee ja uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannossa kasvaa. Maakunnan energiatalous tulee kuitenkin edelleen olemaan riippuvainen fossiilisista polttoaineista (muun muassa maakaasu ja öljyt) sekä tuontisähköstä. Mutta bioenergian osuus tulee kasvamaan fossiilisten energialähteiden osuuden vähentyessä. Uusiutuvien energialähteiden osuus primäärienergiasta olisi arvion mukaan 74 prosenttia vuonna 2020. 7 18000 GWh 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 Tuulivoima Tuulivoima Lämpöpumput Lämpöpumput Kierrätyspolttoaineet (bio-osuus) Metsäteollisuuden Kierrätyspolttoaineet jäteliemet (bio-osuus) Metsäteollisuuden jäteliemet Lähde: Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Mika Toikka, 2012 Vesivoima Vesivoima Biokaasu Puun Biokaasu pienkäyttö Teollisuuden Puun pienkäyttö ja energiantuotannon biopolttoaineet Teollisuuden ja energiantuotannon biopolttoaineet Maakunnassa on potentiaalia lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta energian tuotannossa noin 700 GWh (ei sisällä mustalipeää) seuraavien 10 20 vuoden kuluessa, mikäli vain edellytykset uusiutuvan energian tuotannon lisäämiselle toteutuvat. Kun maakuntaan on perustettu suuren mittakaavan biojalostamo, voi sen raaka-ainevaikutus olla vuositasolla noin Etelä-Karjalan energiatalous nyt ja tulevaisuudessa GWh 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Sähkön kulutus Lämmön kulutus Toteutunut GWh Häviöt 2020 => GWh Lähde: Etelä-Karjalan energiaselvitys ja maakunnan energiatalouden tulevaisuus, N. Tynkkynen, diplomityö, LUT, 2010 7 Etelä-Karjalan energiaselvitys ja maakunnan energiatalouden tulevaisuus, N. Tynkkynen, diplomityö, LUT, 2010 13 toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi
5. ENERGIA- JA MATERIAALITEHOKKUUS Mitä vähemmän energiaa tarvitaan, sitä vähemmän sitä tarvitsee tuottaa ilmastoa kuormittavilla tavoilla. Mutta myös mitä tehokkaammin energiaa käytetään, sitä suurempi osa energian tarpeesta saadaan katettua päästöttömillä ja uusiutuvilla lähteillä. On hyvä muistaa, että kaikilla energiamuodoilla on omat haittansa, ja paras tapa minimoida niitä on tulla toimeen mahdollisimman vähällä energialla. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että energiatehokkuuden parantaminen ja energiasäästö ovat tärkein ja edullisin tapa vähentää päästöjä. 8 Energian kokonaiskulutuksen vähentäminen voi joissakin tapauksissa merkitä sähkön kulutuksen lisääntymistä. Esimerkiksi sähköautoihin siirtyminen ja öljylämmityksen korvaaminen lämpöpumpuilla lisää sähkön tarvetta vaikka leikkaakin primäärienergian kulutusta ja päästöjä. Sähkön kulutuksen osittaista kasvua voidaan kompensoida tehostamalla sähkönkäyttöä toisaalla. 8 Kansallisilla energiatehokkuussopimuksilla 9 on merkittävä rooli kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa, joka vastaa Suomelle asetettuihin kansainvälisiin sitoumuksiin ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Sopimustoiminta on tärkeää pyrittäessä vähentämään energiankäyttöä myös päästökaupan ulkopuolisissa toiminnoissa. Energiatehokkuussopimukset ovat vapaaehtoisia ja voimassa vuoteen 2016. Tavoitteena on ohjata yrityksiä ja yhteisöjä parempaan energiatehokkuuteen. Kunnille on omat sopimusmallinsa. Etelä-Karjalasta ovat sopimuksiin liittyneet ainoastaan Imatra, Lappeenranta ja Rautjärvi. Tärkeää olisikin saada kunnat innostumaan energiatehokkuuden lisäämisestä ja osallistumaan aktiivisesti energiansäästöön. Etelä-Karjalaa voidaan kehittää energiatehokkaampaan suuntaan rakennusten energiatehokkuuden lisäämisellä esimerkiksi matala ja passiivienergiarakentamisella sekä eheyttämällä maakunnan yhdyskuntarakennetta niin, että paikalliset energiapotentiaalit saadaan hyödynnettyä energiantuotannossa talou dellisesti sekä energiatehokkaasti. Kuluttajan huomioiminen on erittäin tärkeää, sillä harva kuluttaja on vielä valmis maksamaan ympäristöystävällisyydestä. Ympäristötietoisuus on kuitenkin nousussa ja ajan myötä se realisoituu käytännössä elämän valinnoissa. Energiaratkaisuja kehitettäessä tulee lähtötilanteen lisäksi huomioida teknologisia, taloudellisia ja lainsäädännöllisiä sekä energiapoliittisia ja yhteiskunnallisia asioita. Suurimmat energiatehokkuuden parantamisen avulla saatavat energiansäästöt tullaan todennäköisemmin saavuttamaan rakennusten, liikenteen ja teollisuuden energiankulutusta vähentämällä. Energiatehokkuuden parantamisella saavutetaan kasvihuonekaasupäästövähennysten lisäksi taloudellista hyötyä säästämällä energiakustannuksissa. Yhdyskuntarakennetta tiivistämällä yksityisautoilun tarve vähenee ja julkisen liikenteen suosio sekä kannattavuus kasvavat. Teollisuuden energiansäästöä voidaan tehostaa kiinnittämällä huomiota energiahäviöihin ja parantamalla nykyisten laitosten tuotantokapasiteettia, kehittämällä tehokkaampia tuotantotekniikoita sekä optimoimalla tuotantoprosesseja. Maakunnan kasvihuonekaasujen synnyn vähentämiseksi tarvitaan kulutuksen minimoimista, teknologian kehittymistä sekä energiantuotannon tehostamista kaikilla energiajärjestelmän osa-alueilla. Energiatehokkuuden parantaminen on myös usein edullisin tapa vähentää päästöjä. Energiatalouden tavoitteena tulisikin olla vähäpäästöinen ja kustannustehokas energiajärjestelmä, mikä edellyttää uusiutuvan energian tuotannon lisäämistä ja tukijärjestelmiä uusiutuvan energiankäytön edistämiseksi. Etelä-Karjalan energiatehokkuutta voidaan lisätä myös kiinnittämällä entistä enemmän huomiota rakennusten ja kotitalouksien energiakulutukseen. Rakennusten energiankäyttö on suuri primäärienergian kuluttaja ja lämmitysratkaisuilla onkin merkittävä vai kutus energian kulutukseen. Kaukolämpö ja lämpöpumput (maa- ja ilmalämpöpumput) ja uusiutuvat energialähteet, kuten puupolttoaineet, ovat myös tulevaisuudessa paras vaihtoehto maakunnan lämmitysratkaisuissa. Kaukolämmön tuotannossa voidaan käyttää mm. teollisuuden sivutuotteita sekä sekundaarilämpöä. 7 Tulevaisuuden energiantuotannossa tulee olemaan yhä suurempi osuus myös pienimuotoisemmalla maa-, ilma- ja vesilämmöllä sekä aurinkoenergian hyödyntämisellä etenkin lämmitystarkoituksiin. Lisäksi kotitalouden energian kulutuksen vähentämiseksi tulee tietoa olla riittävästi saatavilla sekä helposti käytäntöön sovellettavissa. 7 Etelä-Karjalan energiaselvitys ja maakunnan energiatalouden tulevaisuus, N. Tynkkynen, diplomityö, LUT, 2010 8 Valtioneuvosto 28/2009 9 www.energiatehokkuussopimukset.fi, Motiva Oy toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi 14
6. ILMASTONMUUTOKSEN HILLINTÄ Energiasektori tuottaa Suomessa noin 80 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Energiasektorilla on edessään maailmanlaajuisia haasteita, kuten energian kysynnän kasvu, fossiilisten energialähteiden hintakehitys sekä energiaturvallisuus- ja huoltovarmuuskysymykset. Energian kulutuksen vähentäminen on välttämätöntä ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan vähäpäästöistä energiatuotantoa. Tärkeitä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on myös luonnonvarojen kestävä käyttö ja eheytynyt yhdyskuntarakenne. Tulevaisuuden avaintekijöitä ovat materiaali- ja energiatehokkuus. 10 Etelä-Karjalan kasvihuonekaasutase vuonna 2011 1500 1000 1160 taviin kohteisiin (teollisuus, rakentaminen, liikenne, kodinkoneiden energiankulutus ja lämmitysmuodot) tuottaa todennäköisimmin suurimmat säästöt. Teollisuusmaakuntana Etelä-Karjalalla on erityisenä haasteena teollisuuden päästöjen vähentäminen samalla kun pidetään huolta hiilinielujen, metsien, soiden ja vesistöjen tilasta. 6.1 Elinkeinot 6.1.1 Maa- ja metsätalous Maatalous tuottaa noin kahdeksan prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Niitä syntyy maatalousmaasta syntyvien päästöjen lisäksi nautojen ruoansulatuksesta sekä lannasta. Dityppioksidia vapautuu typpilannoitteiden käytöstä. Metaani on toiseksi merkittävin kasvihuonekaasu hiilidioksidin jälkeen. Metaanipäästöistä 70 prosenttia on ihmistoimintojen aikaansaamaa. Metaanipäästöjen kokonaismäärästä 38 prosenttia tulee karjataloudesta. CO2-ekv. (1000 t) 500 0-500 283 366 139 64-30 -170 407 Maatalouden päästöt (CO2) Etelä-Karjalassa vuonna 2011 26 % Kotieläinten ruoansulatus -1000-1500 -2000-1406 65 % 9 % Lannankäsittely Maatalousmaat Teollisuus ja entnto (ETS) Teollisuus ja entnto (non-ets) Liikenne Maatalous Jätteiden käsittely Suot Vesistöt Metsät Netto Lähde: Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Mika Toikka, 2012 Etelä-Karjalan energiakustannukset ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi ja tulevat varmasti kasvamaan tulevaisuudessa. Energiatalouden kehittäminen energiatehokkuuden ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta ei pelkästään riitä saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Energiataloutta tulisi kehittää suuntaan, joka on ympäristöystävällinen, energiatehokas sekä kuluttajaystävällinen. Energiatehokkuuden parantamistoimien suuntaaminen parhaat tulokset tuot- Lähde: Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Mika Toikka, 2012 Myös Etelä-Karjalassa suurimmat maatalouden päästöt syntyvät maatalousmaista. Näihin päästöihin kuuluvat peltojen lannoituksen (väkilannoitteet ja lannan levitys), typen sidonnan, pelloille hajoavien kasvintähteiden ja turvepeltojen muokkauksen kautta syntyvät päästöt sekä ammoniakkilaskeuman ja vesistöihin huuhtoutuvan typen kautta syntyvät dityppioksidipäästöt. 16 Etelä-Karjalan maaseudun (asumisen ja maatalous) sähkönkäyttö vuonna 2010 oli 0,6 TWh ja koko Suomessa yhteensä 25 TWh. Etelä-Karjalan maatiloista lähes puolet on tuotantosuunnaltaan viljanviljelytiloja, neljännes lypsykarjatalouksia ja vajaa viidennes muita eläintalouksia. 7 7 Etelä-Karjalan energiaselvitys ja maakunnan energiatalouden tulevaisuus, N. Tynkkynen, diplomityö, LUT, 2010 10 Varsinais-Suomen ilmasto- ja energiastrategia 2020, Luotsi 16 Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2009, Tilastokeskus 15 toimenpide-ehdotukset suunnittelun tueksi