Varsinais-Suomen Agendatoimiston Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen -projekti

AHA 21 -projektin loppuraportti Varsinais-Suomen Agendatoimiston Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen -projekti Minna Nummelin (toim.) Varsinais-Suomen Agendatoimisto

Minna Nummelin (toim.) AHA 21 -projektin loppuraportti Varsinais-Suomen Agendatoimiston Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen -projekti TURKU 2006 Varsinais-Suomen Agendatoimisto

Julkaisu on saatavana myös internetistä http://www.agendatoimisto.fi/jatevesi ISBN: 951-97953-9-1 (nid.) ISBN: 951-99698-0-5 (PDF) ISSN: 1457-6767 Valokuvat: Minna Nummelin, Päivi Lehtovuori, Viivi Vihersaari, Mikko Silén, Pasi Mikkola, Matti Malinen Kaupunginkanslian painatuspalvelukeskus Turku 2006 2

Sisällysluettelo Johdanto... 5 Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen AHA 21 -projekti... 7 Tausta ja lähtökohdat... 7 Tavoitteet... 8 Toteutus... 8 Tiedottaminen ja neuvonta... 9 Kiinteistökohtainen neuvonta: Jätevesijärjestelmien suunnittelu ja toteutus... 10 Jätevesijärjestelmien huolto... 14 Koulutustilaisuudet... 15 Seuranta ja näytteenotto... 16 Puhdistustulokset... 17 Yhteenveto haja-asutuksen jätevesijärjestelmien toimivuudesta... 18 Yhteenveto maapuhdistamoiden toimivuudesta... 19 Yhteenveto pienpuhdistamoiden toimivuudesta... 21 Kustannukset... 26 Yhteistyö muiden jätevesiprojektien kanssa... 27 Haja-asutuksen jätevesien käsittelyjärjestelmät... 28 Liittyminen yleiseen viemäriverkkoon... 28 Umpisäiliö... 30 Vaihtoehtoiset käymäläratkaisut... 32 Saostussäiliöt... 34 Maahanimeyttämöt... 36 Maasuodattamot... 39 Pienpuhdistamot... 44 Kemialliset pienpuhdistamot... 46 Biologiset pienpuhdistamot... 47 Biologiskemialliset pienpuhdistamot... 51 Yhteenveto... 55 Loppupäätelmät... 56 Kirjallisuus... 57 3

Liitteet... 59 Liite 1. Maasuodattamo, Hyysalo... 60 Liite 2. Maasuodattamo, Anttila... 62 Liite 3. Maasuodattamo, Mäntysalo... 64 Liite 4. Maasuodattamo, Nylund... 66 Liite 5. In-Drän-maasuodattamo, Korhonen... 68 Liite 6. Horisontaalinen In-Drän-maasuodattamo, Kotkaslahti... 70 Liite 7. Horisontaalinen In-Drän-maasuodattamo, Kaarlela... 73 Liite 8. Horisontaalinen In-Drän-maasuodattamo, Saastamoinen... 75 Liite 9. Horisontaalinen In-Drän-maasuodattamo ja pienimuotoinen fosforinpoistokaivo, Hakamäki... 77 Liite 10. Maasuodattamo pesuvesille, Orpana... 80 Liite 11. Horisontaalinen In-Drän-maasuodattamo pesuvesille, Nykänen... 82 Liite 12. Horisontaalinen In-Drän-maasuodattamo pesuvesille, Laattala... 84 Liite 13. 1400 FILT -kemiallinen pienpuhdistamo, Lounamaa... 86 Liite 14. 1400 FILT -kemiallinen pienpuhdistamo, Määttänen... 89 Liite 15. 1400 FILT -kemiallinen pienpuhdistamo, Tamminen... 91 Liite 16. Green Pack -biologinen pienpuhdistamo, Nilsbyn koulu... 94 Liite 17. Green Pack -biologinen pienpuhdistamo, Jussila... 96 Liite 18. Green Pack -biologinen pienpuhdistamo, Hämäläinen... 99 Liite 19. Green Pack Sako -biologinen pienpuhdistamo, Tuomasjukka... 102 Liite 20. Green Pack Sako -biologinen pienpuhdistamo, Hörkkö... 105 Liite 21. Green Pack Mini Sako 3 -biologinen pienpuhdistamo pesuvesille, Bergman... 107 Liite 22. Bio-PP 5 -pienpuhdistamo, Ojala... 110 Liite 23. Green Pack Sako Plus 1 -biologiskemiallinen pienpuhdistamo, Järvi... 113 Liite 24. Green Pack Sako Plus 2 -biologiskemiallinen pienpuhdistamo, Kauppi... 115 Liite 25. Upoclean 5 -panospuhdistamo, Heinonen... 118 Liite 26. Upoclean 5 -panospuhdistamo, Kaarima... 120 Liite 27. Upoclean 5 -panospuhdistamo, Sundell... 122 Liite 28. Upoclean 5 -panospuhdistamo, Korkeamäki... 124 Liite 29. Upoclean 10 -panospuhdistamo, Collin... 126 Liite 30. BioKem 6 -panospuhdistamo, Varjonen... 128 Liite 31. BioKem 6 -panospuhdistamo, Laaksonen... 130 Liite 32. WehoPuts 12 -biologiskemiallinen pienpuhdistamo, Seikelän koulu... 132 Liite 33. AHA 21 -projektin ilmoittautumislomake... 133 Liite 33. AHA 21 -projektin palautelomake... 135 4

Johdanto Haja-asutuksen jätevesien osuus vesistöjen kuormittajana on kasvanut. Tämän takia jäteveden käsittelystä haja-asutusalueilla on tullut ajankohtainen asia. Myös valtioneuvoston 11. kesäkuuta 2003 antama asetus (542/2003) talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (hajajätevesiasetus) on lisännyt asian ajankohtaisuutta. Suomessa haja-asutusalueella yleisen viemäriverkon ulkopuolella asuu noin 23 % väestöstä eli noin 1,1 miljoonaa ihmistä. Viemäriverkon ulkopuolella olevien asukkaiden jätevedet kuormittavat vesistöjä enemmän kuin niiden noin neljän miljoonan asukkaan, jotka kuuluvat yleiseen viemäriverkkoon. Haja-asutuksen vähäisetkin jätevedet saattavat riittämättömästi käsiteltyinä aiheuttaa haittoja vesistöissä, pohjavesissä, maaperässä tai vedenottamoissa. Haja-asutuksen jätevedet lisäävät vesistöissä hapenkulutusta, rehevöittävät niitä sekä aiheuttavat hygieenisiä ja esteettisiä haittoja. Jotta näitä haittoja voitaisiin ehkäistä ja jotta vesistöjen tilaa voitaisiin parantaa, tulisi happea kuluttavan orgaanisen aineksen ja rehevöitymistä aiheuttavien ravinteiden pääsyä vesistöihin rajoittaa. Ympäristönsuojelulain ja sen perusteella annetun asetuksen mukaan haja-asutuksen jäteveden käsittelyä tulee parantaa. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista pelkästään ympäristönsuojelulailla tai tiukoilla kuntakohtaisilla määräyksillä. Määräysten laatimisen ohella kuntien tulisi edistää viemäröintiä ja kehittää jäteveden käsittelyn valvontaa. Myös jäteveden käsittelyjärjestelmiä tulisi kehittää, sillä lain ja määräysten noudattamiseksi tarvitaan kestäviä, toimivia, helppokäyttöisiä, tehokkaita sekä oikein suunniteltuja ja toteutettuja jäteveden käsittelyratkaisuja. Kiinteistön jätevedet olisi suositeltavinta käsitellä vesihuoltolaitoksen viemäriverkkoon kuuluvassa yhdyskunnan jätevedenpuhdistamossa. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan teknisesti ja taloudellisesti tule aina kysymykseen haja-asutusalueilla. Tällöin olisi hyvä harkita paikallisen vesihuoltolaitoksen perustamista tai jätevesien käsittelyn järjestämistä yhdessä muulla tavalla. Useimmiten joudutaan kuitenkin turvautumaan kiinteistökohtaiseen jätevedenkäsittelyyn. Kiinteistökohtaisia jäteveden käsittelyjärjestelmiä ovat vaihtoehtoiset käymäläratkaisut, esikäsittelynä toimivat saostussäiliöt ja varsinaiset käsittelyjärjestelmät kuten maapuhdistamot ja pienpuhdistamot. Joissakin tapauksissa jätevedet joudutaan johtamaan umpisäiliöön ja kuljettamaan muualle käsiteltäväksi. Jäteveden puhdistusjärjestelmien tulisi olla varmatoimisia, helppohoitoisia, pitkäikäisiä ja kokonaiskustannuksiltaan edullisia. Varsinais-Suomen Agenda 21:n Toimintaohjelmassa on yhtenä vesiensuojelun tavoitteena vähentää hajakuormituksen aiheuttamia rehevöittäviä päästöjä vesistöihin parantamalla hajaasutusalueiden jäteveden käsittelyä. Tavoitteen toteuttamiseksi Varsinais-Suomen Agendatoimisto käynnisti vuonna 1999 haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen - projektin (AHA 21). Projekti jatkui vuoden 2005 loppuun asti. AHA 21 -projektissa tutkittiin käsittelyjärjestelmiä, neuvottiin asukkaita jäteveden käsittelyssä sekä yleisesti että yksityiskohtaisesti ja lisäksi koulutettiin alan yrittäjiä ja kuntien viranomaisia. AHA 21 -projektin kokemukset ja tulokset koottiin loppuraporttiin. Raportissa on kaksi osaa: Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen AHA 21 -projekti ja Haja-asutuksen jätevesien käsittelyjärjestelmät. Ensimmäisessä osassa kerrotaan AHA 21 -projektista ja sen aikana saaduista tuloksista ja kokemuksista. Toisessa osassa kerrotaan yleisesti erilaisista haja-asutuksen jätevesien käsittelyvaihtoehdoista sekä projektin aikana toteutettujen puhdistamoiden kustannuksista ja puhdistustuloksista. 5

Varsinais-Suomen Agendatoimisto kiittää AHA 21 -projektin ohjausryhmänä toimineessa, Haja-asutus-alueiden vesihuoltoryhmässä mukana olleita tahoja ja työntekijöitä. Agendatoimisto kiittää myös AHA 21 -projektissa mukana olleita kuntia: Askainen, Lemu, Lieto, Masku, Mietoinen, Naantali, Nousiainen, Paimio, Parainen, Rusko, Salo, Turku, Uusikaupunki ja Velkua, sekä näiden kuntien edustajia ja työntekijöitä. Lisäksi kiitokset AHA 21 -projektin toteutuksessa mukana olleille laitevalmistajayrityksille: FANN Ympäristötekniikka Oy, Green Rock Oy, Jita Oy, Oy KWH Pipe Ab, Oy Lining Ab, Nordkalk Oyj Abp, Pipelife Finland Oy, Teoplast Oy, Uponor Suomi Oy, Wavin-Labko Oy ja ympäristö RAITA environment. Kiitokset myös muille tahoille ja yrityksille, jotka olivat tiiviisti mukana AHA 21 -projektissa. Käsittelemättömät jätevedet lisäävät vesistöissä hapenkulutusta, rehevöittävät niitä sekä aiheuttavat hygieenisiä ja esteettisiä haittoja. Lisäksi niistä aiheutuu hajuhaittoja. 6

Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen AHA 21 -projekti AHA 21 on lyhenne Varsinais-Suomen Agenda 21:n Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen -projektista. AHA 21 -projekti aloitettiin Varsinais-Suomen Agendatoimistossa vuoden 1999 syyskuussa ja projektia jatkettiin vuoden 2005 loppuun asti. Tausta ja lähtökohdat Vesiensuojelun tavoitteiden (valtioneuvoston periaatepäätös 19.3.1998 Vesiensuojelun tavoitteet vuoteen 2005 ) ja niiden perusteella tehdyn toimenpideohjelman (ympäristöministeriön 30.3.2000 hyväksymä Vesiensuojelun toimenpideohjelma vuoteen 2005 ) mukaan jätevesien käsittelyä oli parannettava viemäriverkostoon kuulumattomilla kiinteistöillä. Tavoitteiden mukaan haja- ja vapaa-ajanasutuksesta pintavesiin joutuvaa, biologisesti happea kuluttavaa kuormitusta tuli vähentää vähintään 60 % ja fosforikuormitusta vähintään 30 % verrattuna 1990-luvun alun tasoon. Lisäksi vesistöjen ja ympäristön hygieenistä tilaa tuli parantaa. Tavoitteisiin pääsemiseksi haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyä oli tehostettava ja viemäriverkkoa laajennettava. Etenkin pohjavesialueiden tiheästi rakennetuilta asutusalueilta sekä tärkeiltä ja vedenhankintaan soveltuvilta pohjavesialueilta jätevedet tuli johtaa pohjavesialueen ulkopuolelle käsiteltäviksi. Lisäksi kiinteistöjen vanhat, toimimattomat järjestelmät tuli korjata taikka niiden tilalle tulisi rakentaa uudet, toimivat ja tehokkaat järjestelmät. Typpikuormitusta vähentäviä jätevesien käsittelyjärjestelmiä tuli kehittää ja ottaa käyttöön. Vesiensuojelun tavoitteiden saavuttamisen kannalta oli olennaista suosia ratkaisuja, jotka vähentävät syntyvän jäteveden määrää, kuten kuivakäymälät, jätevesijakeiden erottelu- ja erilliskäsittelyjärjestelmät sekä vettä säästävät vesikalusteet. Järjestelmien toimivuuden takaamiseksi tuli kehittää vesihuoltopalveluja, jotka mahdollistaisivat kiinteistökohtaisten käsittelyjärjestelmien asiantuntevan hoidon, huollon ja tarkkailun. Ympäristönsuojelulaissa edellytetään, että haja-asutusalueen jätevedet puhdistetaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) mukaisesti ja että puhdistamot hoidetaan ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) mukaisesti. Lisäksi kunnilla on oikeus antaa aluettaan tai sen osaa koskevia ympäristönsuojelumääräyksiä, joissa voidaan ottaa huomioon paikalliset olosuhteet. Vuonna 2003 Suomessa odotettiin voimaantulevaksi ympäristönsuojelulain perusteella annettua asetusta, joka ohjeistaisi haja- ja vapaa-ajanasutuksen jätevesien käsittelyä. Hajajätevesiasetus tuli lopulta voimaan 1.1.2004. Asetuksessa annettiin tiukat jäteveden käsittelyvaatimukset, jotka antoivat melkoisen haasteen jäteveden käsittelyjärjestelmille. Lisäksi asetuksessa vaadittiin mm. selvitys kiinteistön nykyisestä jätevesijärjestelmästä, suunnitelma rakennettavasta jätevesijärjestelmästä sekä käyttö- ja huolto-ohjeet sekä olemassa olevalle että rakennettavalle järjestelmälle. Lainsäädännön uudistusten myötä viranomaisille tuli helpommaksi valvoa jätevesien käsittelyjärjestelmiä. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn ongelmiin eivät kuitenkaan tuoneet ratkaisua yksistään tiukentuneet lainsäädännön muutokset tai kuntakohtaiset määräykset. Määräysten ja säännösten noudattamiseksi tarvittiin kestäviä, toimivia, helppokäyttöisiä, tehokkaita sekä oikein suunniteltuja ja toteutettuja jäteveden käsittelyratkaisuja. Varsinais-Suomen Agenda 21:n vesiryhmä toteutti vuonna 1997 Varsinais-Suomen Agenda 21:een kuuluville kunnille kyselyn, jossa selvitettiin kuntien silloista jätevesien käsittelytilannetta. Kyselyn perusteella todettiin, että suurimmassa osassa haja-asutusalueiden kiinteistöistä jätevedet johdettiin pelkkien saostuskaivojen kautta ojaan, mistä ne kulkeutuvat edelleen suurempiin vesistöihin. Sen hetkisen lainsäädännön nojalla käsittely oli riittävä. Nykyisin vastaava käsittely ei kuitenkaan enää täytä lainsäädännön vaatimuksia eikä ole vesiensuojelun ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. 7

Vuoden 1997 kyselyn perusteella yleisin jätevesien käsittelymenetelmä haja-asutusalueilla oli vain jäteveden esikäsittelyyn soveltuvat saostussäiliöt. Edellä mainitun kyselyn tuloksien perusteella Varsinais-Suomen Agenda 21:n vesiryhmä halusi ryhtyä käytännön toimiin haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyn tehostamiseksi ja vesiensuojelun tilan parantamiseksi. Vuonna 1998 koottiin Haja-asutusalueiden jätevedet -kansio, jossa kerrotaan haja-asutuksen jätevesiä koskevasta lainsäädännöstä sekä jätevesien käsittelysuosituksista eri alueilla. Mukaan tuli myös muiden tahojen julkaisemia jätevesioppaita. Lisäksi kansioon tuli luettelo, josta löytyi Varsinais-Suomessa työskenteleviä suunnittelijoita, laitemarkkinoijia sekä urakoitsijoita. Tietopaketin loppuun kerättiin yrityksiltä ja laitevalmistajilta esitteitä erilaisista jätevesien käsittelyjärjestelmistä, kuten maaperäkäsittelymenetelmistä, vaihtoehtoisista käymäläratkaisuista, pienpuhdistamoista sekä saostus- ja umpisäiliöistä. Kansio jaettiin kaikkiin Varsinais-Suomen Agenda 21:een kuuluviin kuntiin sekä ympäristö- että rakennuspuolelle. Sen jälkeen kansiota myytiin myös muille halukkaille. Parin vuoden välein päivitettyä kansioita jaettiin yli 100 kappaletta ympäri Suomea. Kansiosta tuli monipuolinen tietopaketti kunnille. Tiedontarve jätevesien käsittelystä oli kuitenkin suuri, ja tietoa erilaisista jätevedenkäsittelyjärjestelmistä ja laitteista sekä niiden toimivuudesta oli saatavilla hyvin vähän. Ongelmana oli myös alan ammattitaitoisten suunnittelijoiden, maanrakennusurakoitsijoiden ja asentajien vähäisyys. Lisäksi Varsinais-Suomen Agenda 21:n vesiryhmä oli huolissaan siitä, että kansio sekä siihen koottu tieto jäisi helposti kunnan viraston hyllyyn. Tämän takia Varsinais-Suomen Agenda 21:n vesiryhmä päätti käynnistää Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen -projektin. Tavoitteet AHA 21 -projekti oli yksi käytännön toimenpide Varsinais-Suomen Agenda 21:n toimintaohjelmassa asetettua vesiensuojelua koskevaa tavoitetta toteutettaessa. Projektin tavoitteena oli parantaa vesistöjen, erityisesti Saaristomeren ja sitä kautta myös Itämeren, tilaa vähentämällä haja- ja vapaa-ajanasutuksesta johtuvaa jätevesikuormitusta. Lisäksi tavoitteena oli löytää parhaat mahdolliset kiinteistökohtaiset jäteveden käsittelyjärjestelmät toteuttamalla ja tutkimalla erilaisia jätevedenpuhdistamoita. Projektissa haluttiin myös vähentää suunnittelu- ja toteutusvaiheessa tapahtuvia virheitä kouluttamalla kuntien viranomaisia ja alan yrittäjiä. Toteutus Projekti käynnistettiin syyskuussa 1999 ympäristöministeriön rahoituksella. Rahoitusta saatiin kahdeksi vuodeksi yhteensä 50 456 E (300 000 mk). Projektin toteutusta jatkettiin IIvaiheella vuoden 2003 loppuun saakka Lounais-Suomen ympäristökeskukselta saadulla rahoituksella 79 048 E (470 000 mk). AHA 21 -projektin viimeinen kahden vuoden pituinen IIIvaihe toteutettiin TE-keskuksen Alueellisen maaseudun kehittämisohjelman rahoituksen turvin. Rahoitusta saatiin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahoituksesta ja valtiolliselta rahoittajalta, maa- ja metsätalousministeriöltä, yhteensä 116 234 E. Edellä mainittujen tahojen lisäksi projektia rahoittivat Varsinais-Suomen Agendatoimisto, projektissa mukana olleet kunnat, Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry. sekä alan laitevalmistajayritykset. 8

AHA 21 -projektin I-vaihe käynnistettiin neljässä Varsinais-Suomen Agenda 21:teen kuuluvassa kunnassa: Turussa, Paraisilla, Uudessakaupungissa ja Liedossa. Projektin II-vaiheessa projektissa olivat mukana seuraavat kunnat: Turku, Askainen, Velkua, Paimio ja Masku. IIIvaiheessa mukana oli jopa 12 kuntaa: Askainen, Lemu, Lieto, Mietoinen, Naantali, Nousiainen, Paimio, Parainen, Rusko, Salo, Turku ja Velkua. Projektin III-vaiheessa rahoitukseen osallistui haja-asutuksen jätevesijärjestelmiä valmistavia yrityksiä. Mukana olivat FANN Ympäristötekniikka Oy, Green Rock Oy, Jita Oy, Oy KWH Pipe Ab, Oy Lining Ab, Nordkalk Oyj Abp, Pipelife Finland Oy, Teoplast Oy, Uponor Suomi Oy, Wavin-Labko Oy ja ympäristö RAITA environment. AHA 21 -projektissa oli tiiviisti mukana myös muita laitevalmistajayrityksiä. Projektia ja siihen palkattujen työntekijöiden työtä ohjasi Varsinais-Suomen Agenda 21:n vesiryhmän jäsenistä koottu Haja-asutusalueiden vesihuoltoryhmä. Ryhmän puheenjohtajana toimi Jyrki Lammila Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta. Ryhmässä oli mukana monia alan asiantuntijatahoja, kuten esimerkiksi Lounais-Suomen ympäristökeskus, Härkätien vesiensuojeluyhdistys, Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry., Maskun kansanterveystyön kuntayhtymä, Mynämäki-Mietoisten terveysasema, Turun ammattikorkeakoulu, Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto, Turun vesilaitos sekä projektissa mukana olleiden kuntien ympäristö- tai teknisen puolen edustajia. Tiedottaminen ja neuvonta AHA 21 -projektin tavoitteena oli vähentää vesistöihin tulevaa kuormitusta lisäämällä kiinteistönomistajien halukkuutta parantaa omia jäteveden käsittelyjärjestelmiään. Tähän pyrittiin muun muassa parantamalla asukkaiden, viranomaisten ja yrittäjien tietämystä jätevesien käsittelystä. Vuonna 2004 Paimiossa järjestetyssä jätevesi-illassa oli mukana noin 90 kuulijaa. Projektissa mukana olleita kuntia tiedotettiin AHA 21 -projektista ja sen etenemisestä. Lisäksi jokaisessa projektikunnassa järjestettiin hajaasutusalueiden asukkaille kuntakohtaisia tilaisuuksia, jätevesi-iltoja, joissa kerrottiin AHA 21 -projektista, sen tarjoamasta avusta ja erilaisista hajaasutusalueiden jätevesien käsittelyjärjestelmistä sekä haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevasta lainsäädännöstä. Projektista ja sen aikana saaduista tuloksista ja muista hajaasutuksen jätevesien käsittelyyn liittyvistä asioista tiedotettiin myös osallistumalla muiden järjestämiin tilaisuuksiin sekä järjestämällä erilaisia koulutustilaisuuksia ja seminaareja. Tapahtumat ja tiedotus tavoittivat laajan joukon yksittäisiä kiinteistönomistajia, kuntien viranomaisia ja alan yrittäjiä. Projektikunnissa järjestettiin AHA 21 -projektin aikana 35 jätevesi-iltaa, joihin osallistui yli 1600 kuulijaa. Lisäksi AHA 21 -projektin työntekijät olivat mukana yli neljässäkymmenessä muun tahon järjestämässä tilaisuudessa, kuten esimerkiksi projektin ulkopuolisten kuntien jätevesi-illoissa, messuilla ja yritysten kevät- ja syyspäivillä. Näissä tilaisuuksissa tavoitettiin lukematon määrä kiinnostuneita ihmisiä ja tietoa saatiin jaettua suurelle joukolle. Haja-asutusalueiden jätevedet -kansiota päivitettiin parin vuoden välein. Lisäksi kansio käännätettiin ruotsiksi ja siihen liitettiin luettelo Agendan järjestämiin koulutuksiin osallis- 9

tuneista ammattitaitoisista yrittäjistä. Kansiota myytiin yli 100 kappaletta. Siitä tehtiin myös Internet-versio Agendatoimiston nettisivuille. Varsinais-Suomen Agenda 21:n verkkosivuille tehtiin vuonna 2000 AHA 21 -projektin omat sivut. Sivuille tuli tietoa AHA 21 -projektista ja sen edistymisestä sekä haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä. Projektin edetessä tehtiin useimmista projektin yhteydessä toteutetuista kohteista omat sivut, joille kerättiin tiedot laitteen hankintapäätöksestä, asentamisessa huomioitavista asioista, ongelmista ja mahdollisista parannusehdotuksista, asennus- ja hankintakustannuksista sekä puhdistustehosta. Sivuille koottiin myös runsaasti kuvia järjestelmien asentamisesta. Projektin verkkosivuille lisättiin myös tieto-osa, johon koottiin yleistä tietoa eri puhdistusmenetelmistä sekä niiden suunnittelussa ja asentamisessa huomioitavista asioista. Lisäksi sivuille tehtiin linkit laitevalmistajien ja markkinoijien kotisivuille. Tietoosa tehtiin ennen kaikkea avuksi niille kiinteistönomistajille, joilla ei ollut mahdollisuutta osallistua projektiin. Jätevesisivuille tulivat myös projektin yhteydessä järjestettyjen koulutustilaisuuksien tiivistelmät. Internet-sivuja päivitettiin jatkuvasti. AHA 21 -projekti sai hyvin julkisuutta. Tiedotusvälineet pidettiin ajan tasalla AHA 21 -projektin tapahtumista, esimerkiksi järjestetyistä koulutuspäivistä ja tilaisuuksista. Projekti näkyi tiedotusvälineissä hyvin projektin kulusta, koulutuspäivistä ja tilaisuuksista uutisoitiin säännöllisesti. Projektin aikana saatuja kokemuksia: Neuvonnalle oli koko projektin ajan paljon kysyntää ja tarve lisääntyi jatkuvasti. Jätevesiasetuksen tultua voimaan jätevesien käsittelystä tiedotettiin entistä laajemmin. Samalla asukkaat, viranomaiset ja yrittäjät alkoivat ottaa selvää jätevesiasioista myös itsenäisesti, jolloin neuvontaa tarvittiin yhä yksityiskohtaisemmissa jäteveden käsittelyyn liittyvissä asioissa. Myös ne kunnat, jotka eivät olleet projektissa mukana, kyselivät jätevesi-iltojen järjestämisestä kuntalaisilleen. AHA 21 -projektin Internet-sivuista tuli paljon myönteistä palautetta sekä kiinteistönomistajilta että viranomaisilta. Sivuja kuvailtiin hyvin toteutetuiksi, ja niiltä kerrottiin löydetyn runsaasti tarpeellista tietoa järjestelmistä, niiden toteutuksesta, kustannuksista ja näytetuloksista. Sivut toimivat hyvänä ja laajana tietopakettina kaikesta alaan liittyvästä. Jatkuvan päivityksen ansiosta sivut olivat ja ovat edelleen hyvä tietolähde. Tiedotusvälineistä osa oli hyvin kiinnostunut projektista ja tiedotti aiheesta asiantuntevasti. Osa tiedotusvälineistä taas ei ollut kiinnostunut asiasta tai tiedotti kohuhakuisesti ja ongelmia painottaen. Useissa jutuissa oli runsaasti asiavirheitä. Tämä oli valitettavaa, koska kiinteistönomistajille jätevesikysymykset olivat jo muutenkin epäselviä ja hankalia. Ongelmia ei olisi pitänyt lisätä väärällä tai epäselvällä tiedotuksella ja kohujutuilla järjestelmien toimimattomuudesta ja kalliista investoinneista, vaan mieluummin asukkaita olisi pitänyt innostaa järjestelmien parantamiseen lukuisilla hyvillä esimerkeillä. Jätevesi-iltojen järjestäminen, muiden järjestämissä tilaisuuksissa luennointi, tiedotteiden laatiminen, verkkosivujen päivittäminen ja puhelinneuvonta veivät suuren osan työajasta. Neuvonnasta ja tiedottamisesta oli kuitenkin paljon hyötyä, joten niihin kannatti käyttää aikaa. Kiinteistökohtainen neuvonta: Jätevesijärjestelmien suunnittelu ja toteutus AHA 21 -projektin tarjoaman kiinteistökohtaisen neuvonnan tarkoituksena oli saada innostettua haja-asutusalueiden asukkaita parantamaan omia jäteveden käsittelyjärjestelmiään jo ennen asetuksen asettamia takarajoja. Lisäksi projektin tavoitteena oli hankkia tietoa erilaisista jäteveden käsittelyjärjestelmistä sekä niiden rakentamisen, asentamisen ja käytön 10

kustannuksista, ongelmista ja hyvistä puolista. Tietoa haluttiin välittää mahdollisimman laajalle yleisölle. Mukaan ilmoittautuneissa kohteissa tehtiin tarvittavat esiselvitykset, kuten maastomittaukset. Projektikunnissa tiedotettiin alkaneesta jätevesihankkeesta. Jätevesi-iltojen ja muiden tilaisuuksien sekä lehti-ilmoitusten avulla projektiin saatiin mukaan jätevesien käsittelyn parantamisesta kiinnostuneita kiinteistönomistajia. Myös kuntien viranomaiset suosittelivat asukkaille projektia ja näin saatiin lisää osallistujia mukaan. Osa ilmoittautui myös projektin nettisivujen kautta. Kiinteistönomistajille tarjottiin ilmaista yksityiskohtaista neuvontaa, joka sisälsi kohteeseen tutustumisen, sopivien jätevesijärjestelmien pohtimisen, hintavertailuiden tekemisen, urakkatarjouksien pyytämisen sekä jätevesien käsittelyjärjestelmän suunnittelun, rakentamisen valvonnan ja huollon ohjauksen. Projektiin otettiin mukaan jokaisessa projektin vaiheessa (I III) jokaisesta projektikunnasta 5 10 kohdetta. AHA 21 -projektin aikana mukaan ilmoittautui yhteensä noin 160 jätevesijärjestelmän parantamisesta kiinnostunutta kiinteistönomistajaa. AHA 21 -projektiin mukaan tulleiden kohteiden tilanne projektin päättyessä. Suunnittelusta vastaava projekti-insinööri kävi tutustumassa projektiin mukaan tulleiden kiinteistönomistajien tontteihin ja kiinteistöihin, minkä jälkeen asukkaille esiteltiin kyseiseen kohteeseen parhaiten soveltuvat jäteveden käsittelyratkaisut. Tonteilla tehtiin tarvittavat maastotutkimukset, laadittiin kiinteistökohtaiset suunnitelmat ja kustannusarviot. Lisäksi pyydettiin tarjoukset luotettavilta urakoitsijoilta. Rakennusvaiheessa pyrittiin valvomaan, että järjestelmän toteutus tapahtui suunnitelmien mukaan. Kiinteistönomistaja teki lopullisen päätöksen laitteen valinnasta ja hän vastasi myös jäteveden käsittelyjärjestelmästä ja sen asennuksesta aiheutuvista kustannuksista. Projektin aikana lähes 70 kohteessa joko kunnostettiin vanha jätevesien käsittelyjärjestelmä toimivaksi tai asennettiin tai rakennettiin kokonaan uusi järjestelmä. Lisäksi tehtiin noin 50 kappaletta jätevedenkäsittelysuunnitelmia, joista osa jäi toteutettavaksi myöhemmin. Lopuista 11

mukaan ilmoittautuneista kohteista (n. 40 kpl) osa liitettiin tai liitetään myöhemmin vesihuoltolaitoksen viemäriverkkoon tai yhteispuhdistamoon (yli 10 kohdetta) ja osalla suunnitelmat teetettiin kiireen takia muualla (3 kohdetta). Mukana oli myös kohteita, joissa ei tarvittu lisäapua, koska kaikki oli jo asetuksen vaatimassa kunnossa (n. 15 kohdetta). Joissain kohteissa taas ei haluttu vielä esimerkiksi taloudellisista syistä ryhtyä jätevesijärjestelmän parannustöihin, ja suunnitelmalle ei näin ollen vielä ollut tarvetta (yli 10 kohdetta). Projektin aikana saatuja kokemuksia: Projektin aikana havaittiin, että kiinteistökohtaiselle neuvonnalle oli paljon tarvetta. Kiinteistönomistajat samoin kuin useimmat viranomaisetkaan eivät tienneet riittävästi erilaisista jäteveden käsittelyvaihtoehdoista. Tiedon puutteen vuoksi maapuhdistamoita käytettiin eniten. Ne osoittautuivat kuitenkin toteutuksen kannalta vaativiksi ja hankaliksi. Ammattitaitoisten suunnittelijoiden ja asentajien vähyyden vuoksi maapuhdistamoiden toteutuksessa ilmeni paljon virheitä ja toimivuudessa ongelmia. Lisäksi viranomaisten oli hankala neuvoa kuhunkin kohteeseen sopivaa järjestelmää, koska lukuisat eri järjestelmävaihtoehdot, niiden soveltuvuus kyseessä olevaan kohteeseen sekä järjestelmien ominaisuudet ja puhdistustehot eivät olleet tiedossa. Projektiin halusi mukaan enemmän asukkaita kuin mitä voitiin ottaa, ja halukkaita löytyi myös projektissa mukana olevien kuntien ulkopuolelta. Projektiin ilmoittauduttiin mukaan sekä tilaisuuksissa että lehti-ilmoitusten johdosta. Lisäksi kuntien viranomaiset suosittelivat projektia asukkaille. Mukaan tuli paljon sellaisia kohteita, jotka kunnissa koettiin erittäin hankaliksi. Syitä tähän saattoivat olla esimerkiksi vesistöjen läheisyys tai hankalat maastoolosuhteet. Projektiin kuului esimerkiksi projektista tiedottaminen, yleisötilaisuuksien järjestäminen, tontteihin tutustuminen, hintavertailuiden tekeminen, urakkatarjouksien pyytäminen, jätevesien käsittelyjärjestelmien suunnitteleminen, rakentamisen valvominen ja huollon ohjaaminen sekä koulutustilaisuuksien järjestäminen. Projektin I- ja II-vaiheessa projektia toteutettiin lähinnä yhden työntekijän voimin. Projektin II-vaiheen lopussa projekti-insinöörin avuksi palkattiin kuudeksi kuukaudeksi projektityöntekijä, jonka toimenkuvaan kuului lähinnä yhteistyössä Kestävä Saaristo -hankkeen kanssa pidettyjen koulutustilaisuuksien järjestäminen. Vasta projektin III-vaiheessa projektissa oli kaksi täysipäiväistä työntekijää. Vastaavan projekti-insinöörin lisäksi projektia toteuttamaan oli palkattu puoleksi vuodeksi avustava projekti-insinööri sekä puoleksi vuodeksi suunnittelusta vastaava projekti-insinööri. Kohteiden kiireisen aikataulun ja suunnitelmien hitaan toteutumisen vuoksi osassa kohteista kiinteistönomistaja teetti suunnitelmat omalla kustannuksellaan suunnittelutoimistossa. Suunnitteluongelmia aiheutti lisäksi se, että osa kiinteistönomistajista ei toimittanut tarvittavia karttoja projektityöntekijälle. Ongelmallista oli myös, että osa suunnitelmista jouduttiin kohteiden kiireisen aikataulun takia tekemään talvella. Tämä oli vaikeaa, koska maaperäolosuhteita oli miltei mahdoton saada selville. Projektin alkuvaiheessa, kun hajajätevesiasetusta ei vielä oltu annettu ja kun suunnitelmilla ei vielä ollut tarkkoja sisältövaatimuksia, suunnitelmat tehtiin usein ilman tarkkoja esiselvityksiä kuten korkeusmittauksia ja pohjavedenpinnan korkeuden selvittämistä. Tämä johti siihen, että suunnitelmat eivät olleet kovin yksityiskohtaisia ja että niihin jouduttiin tekemään ennen rakentamista tai rakentamisen aikana muutoksia. Tosin vielä sittenkin, kun suunnitelmat tehtiin tarkkojen esiselvitysten ja mittausten jälkeen, niihin jouduttiin joskus tekemään muutoksia esimerkiksi yllättävien kallionhuippujen takia. Ongelmia aiheutui joskus siitäkin, että asukas valitsi toisen järjestelmän, kuin mitä suunnittelija oli suositellut. Projektin suunnittelija suositteli aina tapauskohtaisesti kiinteistölle sopivia järjestelmävaihtoehtoja, joista kiinteistönomistaja valitsi mieluisimman vaihtoehdon. 12

Joissain tapauksissa, kun kiinteistönomistaja halusi toteuttaa jonkin muun järjestelmän kuin mitä oltiin suositeltu, tällainen järjestelmä jouduttiin myöhemmin uusimaan. Esimerkiksi maahanimeyttämön edullisen hinnan vuoksi monet kiinteistönomistajat halusivat toteuttaa kyseisen järjestelmän vaikka maaperän soveltuvuutta imeytykseen ei pystytty talven tai muun syyn takia selvittämään. Oli myös tapauksia, joissa ilmaisen suunnittelupalvelun takia osa kiinteistönomistajista halusi vain varmuuden vuoksi suunnitelmat pöytälaatikkoonsa odottamaan mahdollisesti vasta monen vuoden päästä tapahtuvaa järjestelmän parantamista. Tuotekehityksen edettyä samaan kohteeseen jouduttiin tekemään useammat suunnitelmat. Projektin alkuvaiheessa markkinoilla oli vain muutamia vaihtoehtoja maapuhdistamoille, ja niiden toimivuudesta ei ollut saatavilla puolueetonta tietoa. Tämän vuoksi jouduttiin käyttämään myös vaihtoehtoja, joita ei enää tänä päivänä suositeltaisi. Ongelmia tuottivat myös muun muassa rautakaupoista tai kunnista annetut oudot ja jopa väärät ohjeet. Esimerkiksi jos kiinteistönomistajalle oli suositeltu halvinta mallia eli maahanimeyttämöä, oli melko vaikeaa enää saada hänet muuttamaan mieltään ja valitsemaan kalliimman mutta hänen tontilleen sopivan ja toimivan järjestelmän. Ongelmia oli joskus myös kunnan määräysten noudattamisessa. Monessa kunnassa ei esimerkiksi saanut johtaa puhdistettuja jätevesiä suoraan ojaan, vaan ne tuli johtaa maastoon imeytyspesäkkeen kautta. Jos maa oli savea tai muuten vettä huonosti läpäisevää, niin vesi ei imeytynyt vaan padottui järjestelmään ja saattoi myös tulvia pihalle. Padottaessaan imeytys häiritsi myös varsinaisen puhdistusjärjestelmän toimintaa. Projektissa saatujen kokemuksien perusteella tällaisissa tapauksissa olisi ollut suositeltavampaa johtaa puhdistetut jätevedet suoraan ojaan kuin imeyttää niitä väkisin maahan. Puhdistamon perään asennettu imeytys ei maaperän huonon vedenläpäisevyyden vuoksi toiminut ja aiheutti veden padottumista. Padottuminen aiheutti haittaa myös puhdistamon toimivuudelle. Kiinteistönomistajat eivät aina ilmoittaneet projektityöntekijöille milloin järjestelmiä asennettiin. Tämän takia jotkin laitteet asennettiin ilman valvontaa, ja puhdistamosta ei saatu otettua näytteitä heti alusta lähtien. Tiedonkulkua olisi voitu tehostaa esimerkiksi siten, että projektiin osallistuneille olisi myönnetty tietty korvaus, joka olisi voitu evätä, jollei laitetta olisi asennettu valvonnassa. Projektin yhtenä tavoitteena oli selvittää jätevesijärjestelmien toteuttamisen kustannuksia. Niitä oli kuitenkin vaikeaa saada selville, koska kiinteistönomistajien saatua tarvitsemansa avun, he eivät joko muistaneet tai viitsineet lähettää kustannustietoja projektille. Myös järjestelmistä saatuja käyttökokemuksia oli hankala selvittää lähinnä resurssien vähäisyyden vuoksi. Projektiin mukaan tulleilta saatu palaute oli suurimmaksi osaksi myönteistä. Palveluun oltiin tyytyväisiä ja tarvittava apu oli saatu. Kielteistä palautetta saatiin oikeastaan vain palvelun hitaudesta. Lähinnä suunnitelmien teko kesti joissain kohteissa liian kauan. Myös itse jätevesijärjestelmästä tai ammattitaitoisen yrittäjän löytämisen vaikeudesta annettiin monessa kohteessa palautetta. Järjestelmistä saatu kielteinen palaute koski usein asennusvaiheessa esiintyneitä epäkohtia (asennusohjeiden ja eristysten puuttumista), käyttö- ja huolto-ohjeiden puuttumista tai järjestelmien toimivuutta. Lisäksi monessa kohteessa ammattitaitoisen tai ylipäänsä minkäänlaisen urakoitsijan löytäminen oli hankalaa. Urakoitsijat tulivat paikalle yleensä erittäin lyhyellä varoitusajalla, jolloin asennusajankohtaa ei tiedetty ajoissa, ja 13

asennus tehtiin ilman projektin valvontaa. Projektin myötä havaittiin myös, että haja-asutusalueiden asukkailla ei ollut juurikaan tietämystä yhteisistä jätevesiratkaisuista. Yhteiset järjestelmät koettiin usein hankaliksi ja vaikeiksi toteuttaa. Lisäksi pelättiin hankalia paperitöitä ja erimielisyyksiä naapurien kanssa. Projektin yhteydessä saatiinkin toteutettua vain yksi kahden kiinteistön yhteinen järjestelmä. Toinen yhteinen järjestelmä suunniteltiin valmiiksi. Asukkaat olivat kiinnostuneita yhteisistä järjestelmistä siinä vaiheessa, kun puhuttiin niillä saavutettavista kustannussäästöistä ja järjestelmien paremmasta toimivuudesta. Kiinnostus kuitenkin loppui, kun ryhdyttiin puhumaan tarvittavista kirjallisista sopimuksista ja rasitteista sekä huoltojärjestelyiden sopimuksista. Projektin yhteydessä ei suoranaisesti saatu alulle yhtään vesiosuuskuntahanketta tai muuta suurempaa yhteistä jätevesihanketta. Jätevesijärjestelmien huolto Projektin tavoitteena oli kehittää toimiva ja helppo jätevesijärjestelmien huoltopalvelu hajaasutusalueiden asukkaille. Huoltopalveluun haluttiin sisällyttää säännöllisesti ja automaattisesti toistuva saostussäiliöiden tyhjennys sekä asiantunteva huolto ja kunnossapito. Järjestelmien riittävän usein tapahtuva ja oikeanlainen huolto on ehdottoman tärkeää puhdistamon toiminnalle Vuoden 2000 lopussa järjestettiin yhteistyössä Hajasampo -projektin kanssa AHA 21- ja Hajasampo-projekteissa mukana oleville kiinteistönomistajille seminaari jätevesien käsittelymenetelmien huollosta ja kunnossapidosta. Varsinaisen haja-asutuksen jätevesijärjestelmien huoltojärjestelmän kehittäminen aloitettiin vasta projektin II-vaiheessa. Agendatoimisto listasi projektikuntien alueella toimivat alan yritykset ja kyseli sekä heidän halukkuuttaan järjestää säännöllinen saostussäiliöiden tyhjennyspalvelu että laajentaa toimintaansa myös muunlaisen huoltopalvelun tarjoamiseen. Huoltoalan yrittäjille järjestettiin lisäksi Kestävä Saaristo -koulutusten yhteydessä vuosina 2003 ja 2004 koulutustilaisuuksia kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien huollosta ja huollon kehittämisestä. Vuoden 2005 kesällä laadittiin alustava ylläpito-ohjeistus jätevesijärjestelmien huollosta. Tekstistä muokataan myöhemmin asukkaiden käyttöön soveltuva versio, joka tullaan julkaisemaan Agendatoimiston Internet-sivuilla. Lisäksi huoltojärjestelmän pilottialueeksi valittiin Maskun Niemenkulma. Asukkaille lähetettiin kyselylomake, jolla selvitettiin alueen jätevesien käsittelyjärjestelmien tasoa ja asukkaiden kiinnostusta automaattisesti toimivaa huoltojärjestelmää kohtaan. Lisäksi alueen asukkaille järjestettiin jätevesi-ilta, jossa tiedotettiin asiasta. Jos alueella esiintyy riittävästi kiinnostusta, Agendatoimisto tulee viemään asiaa eteenpäin joko uuden projektirahoituksen tai oman panoksensa turvin. Projektin aikana saatuja kokemuksia: Jätevesijärjestelmien huollon kehittämiseen ei ehditty paneutua riittävästi. Yritykset eivät olleet projektin alussa kovin kiinnostuneita laajentamaan toimintaansa kattavan huoltopalvelun tarjoamiseen. Projektin loppupuolella yritysten kiinnostus kasvoi, mutta asukkaat eivät olleet kiinnostuneita huoltopalveluista. Huoltopalvelut koettiin kustannuksiltaan liian korkeiksi, koska niistä ei ollut aikaisemmin jouduttu ollenkaan maksamaan. Jätevesijärjestelmien ke- 14

hittyessä monimutkaisemmiksi laitteiden ammattimainen huolto tuli entistä tärkeämmäksi. Asukkaiden taidot eivät välttämättä riittäneet monimutkaisten laitteiden huoltoon ja korjaukseen. Huomattiin, että automaattisesti toimiva, säännöllinen huolto takaisi järjestelmien toimivuuden. Jo pelkkä saostussäiliöiden tyhjennyttäminen unohdettiin usein ja jätevesijärjestelmän huoltamatta jättäminen näkyi puhdistamon heikentyneinä puhdistustuloksina. Huollon laiminlyönnit saattoivat pahimmassa tapauksessa vioittaa koko jätevesijärjestelmää. Esimerkiksi maasuodattamot tukkeutuivat, jos saostussäiliöitä ei tyhjennetty riittävän usein. Tällöin ainoa mahdollinen korjaustoimenpide oli kentän uusiminen. Koulutustilaisuudet Koulutuksen tavoitteena oli saada Varsinais- Suomen alueelle asiantuntevia kuntien viranomaisia sekä ammattitaitoisia suunnittelijoita, maanrakennusurakoitsijoita, LVImyyjiä ja asentajia sekä huoltoalan yrittäjiä. Järjestettyjen koulutustilaisuuksien jälkeen kuntien viranomaisilla oli paremmat valmiudet neuvoa asukkaita haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyssä. Koulutukset lisäsivät alan yrittäjien ammattitaitoa, minkä ansiosta saatiin suunniteltua ja toteutettua pitkäikäisiä ja varmatoimisia jäteveden käsittelyratkaisuja. Koulutuksen avulla myös vähennettiin yleisiä virheitä, joita olivat esimerkiksi kohteeseen sopimattoman järjestelmän valinta, putkien väärä kaltevuus, väärien maalajien käyttö ja puutteellinen tuuletus. Koulutuspäivien yhteydessä järjestettiin pieniä näyttelyitä, joissa pääsi tutustumaan erilaisiin jätevesien käsittelyjärjestelmiin. Alan yrittäjille ja kuntien viranomaisille suunnattuja eriaiheisia koulutuksia järjestettiin osittain Kestävä Saaristo -hankkeen ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kanssa yhteistyössä. Kaiken kaikkiaan projektin aikana järjestettiin 34 koulutuspäivää, kolme opintoretkeä ja kahdeksan työnäytöstä. Jokaiseen koulutustilaisuuteen osallistui noin 30 150 kuulijaa. Koulutuksissa kävi noin 180 viranomaista ja yli 320 alan yrittäjää. Koulutuspäivien esitysten tiivistelmät sekä työnäytöskohteissa asennetuista järjestelmistä tehdyt yksityiskohtaiset kuvasarjat lisättiin Agendatoimiston Internet-si- toteutettuihin kohteisiin. Yhtenä tutustu- Vuoden 2004 opintoretkellä käytiin tutustumassa AHA 21 -projektin yhteydessä vuille. Näin nekin kiinnostuneet, jotka eivät päässeet paikalle, saivat tarpeellista ja miskohteena oli Teoplast Oy:n Pio-PP 5 -pienpuhdistamo. ajankohtaista tietoa jätevesienkäsittelystä ja järjestelmien asentamisesta. Projektin aikana saatuja kokemuksia: Järjestettyjen koulutusten avulla saatiin tietoa jäteveden käsittelystä jaettua laajasti sekä alan yrittäjille että kuntien viranomaisille. Koulutusten jatkamista pidettiin erittäin tarpeellisena, jotta saavutettu hyvä ammattitaito säilyisi ja jotta uudet ajankohtaiset asiat ja kokemukset saataisiin mahdollisimman monien alalla työskentelevien tietoisuuteen. Perus- ja jatkokoulutuksia kyseltiin jatkuvasti lisää, koska kaikki halukkaat eivät vielä olleet päässeet mu- 15

kaan koulutuksiin ja koska aiheesta haluttiin muutenkin lisätietoa. Suunnittelijoiden, maanrakennusurakoitsijoiden, asentajien ja lvi-liikkeiden työntekijöiden lisäksi koulutettiin myös huoltoalan yrittäjiä ja kiinteistönvälittäjiä sekä kuntien viranomaisia. Yritysten edustajat kävivät innokkaasti koulutuksissa, samoin ympäristönsuojeluviranomaiset. Rakennuspuolen viranomaiset osallistuivat koulutuksiin harvemmin, vaikka haja-asutuksen jätevesiasiat koskettavat erityisesti rakennusvalvontaa. Koulutuksista kerättiin palautetta vuosien varrella ja koulutusten suunnittelussa pyrittiin ottamaan huomioon palautteessa saatuja ehdotuksia ja toiveita. Koulutuksista saatiin paljon kiitosta. Ne olivat suosittuja, ja osallistujia oli paljon. Koulutusten ansiosta Varsinais-Suomen alueella saatiin runsaasti alaan perehtyneitä ja asiantuntevia viranomaisia ja alan yrittäjiä. Koulutuspäivien keskusteluissa tuli usein esille järjestelmiin liittyviä ongelmia, joihin ei vielä löydetty ratkaisua. Tällainen oli esimerkiksi vanhojen maasuodattamoiden maamassojen loppusijoittaminen. Seuranta ja näytteenotto Projektin seurannassa oli mukana 33 puhdistamoa. AHA 21 -projektin yhtenä tavoitteena oli löytää parhaat mahdolliset kiinteistökohtaiset jäteveden käsittelyjärjestelmät tutkimalla erilaisia jätevedenpuhdistamoita. Näytteitä otettiin yhteensä 33 kohteesta. Näytteenotossa oli mukana sekä projektin aikana toteutettuja kohteita että muutamia projektin ulkopuolella toteutettuja jäteveden käsittelyjärjestelmiä. Puhdistamoista pyrittiin ottamaan ensimmäiset näytteet noin 1 2 kuukauden kuluttua niiden käyttöönotosta, jolloin biologinen toiminta oli jo yleensä käynnistynyt. Sen jälkeen näytteitä otettiin 2 6 kertaa vuodessa. Näytteenottotiheyteen vaikutti puhdistamomalli, järjestelmän käyttöikä sekä toimintavarmuus. Projektin työntekijät kävivät ottamassa näytteet ja toimittivat ne tutkittavaksi Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laboratorioon. Näytteet otettiin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vain puhdistuslaitteesta lähtevästä, jo puhdistuneesta jätevedestä. Näin tehtiin, koska tulevan jäteveden laatu vaihtelee erittäin paljon ja koska jätevesiasetuksen mukaan puhdistetun jäteveden pitoisuuksia tulee verrata asetuksessa annettujen kuormituslukujen perusteella laskettuihin pitoisuuksiin. Näytteet otettiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta puhdistamon perään asennetusta näytteenottokaivosta tai maasuodattamon kokoomakaivosta. Tuloja lähtöputken porrastuksella varustetusta, sakkapesällisestä näytteenottokaivosta otettu näyte toimi kokoomanäytteenä. Kohteissa, joissa ei ollut erillistä näytteenottokaivoa, näyte otettiin kertanäytteenä purkuputken päästä tai tarkastuskaivosta. Näytteenottokaivoista näytteet otettiin projektia varten teetetyillä näytteenottimilla. Näytteet toimitettiin tutkittavaksi Lounais-Suomen Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n laboratorioon. Näytteistä tutkittiin ph, kokonaisfosfori, liukoinen fosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, kiintoainespitoisuus, biologinen hapenkulutus ja fekaalisten kolimuotoisten bakteerien määrä. Saadut analyysitulokset toimitettiin sekä laitteiden valmistajille että kiinteistönomistajille. Lisäksi tulokset julkaistiin projektin Internet-sivuilla. Projektin aikana saatuja kokemuksia: Seurantaan ei saatu läheskään kaikkia markkinoilla olevia jäteveden käsittelyjärjestelmiä. Seurannan yhtenä ongelmana oli, että osa järjestelmistä ehti olla käytössä vain erittäin lyhy- 16

en ajan. Lisäksi joissakin kohteissa saattoi olla jokin järjestelmästä riippumaton vika tai ongelma, joka haittasi puhdistamon toimintaa. Tuloksia verratessa tulee tämä seikka ottaa huomioon. Puhdistustehojen vertailua vaikeutti se, että joistakin puhdistamomalleista saatiin seurantaan vain yksi kohde. Kutakin puhdistamo-mallia kohti pyrittiin hankkimaan vähintään kaksi tutkittavaa kohdetta. Kaikkien järjestelmien osalta tämä tavoite ei kuitenkaan toteutunut. Myös se, että joistakin kohteista oli otettava kertanäyte kokoomanäytteen sijaan, vaikeutti vertailua. Kertanäytteet osoittivat vain puhdistamon näytteenottohetkellä olevan puhdistustehon, eivätkä näin ollen antaneet yhtä luotettavaa kuvaa puhdistamon toimivuudesta kuin mitä kokoomanäytteet. Ongelmia tuottivat myös pienpuhdistamoiden markkinoijien omien tuotteiden toimintakelpoisuudesta ja puhdistustehosta antamat ylioptimistiset ja osin perusteettomat tiedot. Monet pienpuhdistamomallit olivat vielä hieman kehittelyasteella ja muutenkin tuotekehitys vasta alussa jätevesialalla. Puhdistustulokset Kohteisiin, joissa ei ollut erillistä näytteenottokaivoa tai joissa kaivo oli liian pieni tavalliselle näytteenottimelle, jouduttiin suunnittelemaan oma näytteenotin. Puhdistamoiden puhdistustehot on ilmoitettu puhdistamosta lähtevän veden pitoisuuksien keskiarvona, josta on vähennetty sekä korkein että pienin arvo (tai pelkkänä keskiarvona, jos näytteitä on otettu vähemmän kuin 4 kpl). Puhdistustehoja laskettaessa verrattiin tutkittuja lähtevän veden arvoja kirjallisuudesta löytyviin ja jätevesiasetuksessa annettuihin keskimääräisiin tulevan veden pitoisuuksiin. Orgaanisen aineen osalta kuormitus on kaikkien jätevesien osalta 50 g/as*d ja pelkkien pesuvesien osalta 30 Kertanäytteet kertovat vain puhdistamon g/as*d. Kokonaisfosforin osalta vastaavat hetkellisen puhdistustuloksen eivätkä näin kuormitusluvut ovat 2,2 g/as*d ja 0,4 g/as*d. ollen ole yhtä luotettavia kuin kokoomanäytteet. Kokonaistypen aiheuttama kuormitus on 14 g/as*d, joista pesuvesien osuus on 1,0 g/as*d. Puhdistustehoja laskettaessa otettiin huomioon kiinteistöllä syntyvä kuormitus suhteessa syntyvän jäteveden määrään. Kuormituksesta sekä käytetyn veden määrästä suhteessa kiinteistöllä asuvien henkilöiden määrään saatiin laskettua keskimääräiset puhdistamattoman jäteveden pitoisuudet. Jos kohteen todellista vedenkulutusta ei ollut tiedossa, niin laskuissa sen oletettiin olevan 150 l/as*d. Pesu- ja keittiövesien osalta vesimääräksi oletettiin 120 l/as*d. Kiintoaineen osalta puhdistustehoja laskettaessa puhdistamattoman talousjäteveden kiintoainepitoisuudeksi oletettiin 300 mg/l. Bakteerien osalta ei laskettu puhdistustehoja vaan niiden määriä verrattiin sosiaali- ja terveysministeriön antamaan uimaveden laatuluokitukseen (päätös 41/99). Sen mukaan uimiseen sopivassa vedessä saa olla fekaalisia koliformisia bakteereja alle 500 kpl/100 ml. 17

Jätevesiasetuksen mukaan kiinteistön jätevesistä aiheutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineksen osalta 90 %, kokonaisfosforin osalta 85 % ja kokonaistypen osalta 40 %. Jos kiinteistöllä käsitellään vain pesuvedet ja käymäläjätteet hoidetaan joko vaihtoehtoisella käymäläratkaisulla tai keräämällä ne umpisäiliöön, voidaan laskea vaatimusten täyttyvän, kun pesuvesien aiheuttamaa kuormitusta vähennetään orgaanista aineksen osalta 83 % ja kokonaisfosforin osalta 17 %. Typelle ei tällöin ole puhdistusvaatimusta. Arvoissa on huomioitu, että kiinteistön käymäläjätteiden osuus on hoidettu kokonaan pois kuormittamasta ympäristöä. Kunnallisilla ympäristönsuojelumääräyksillä voidaan antaa alueellisia lievennettyjä päästövaatimuksia. Silloin kiinteistön jätevesistä aiheutuvaa kuormitusta on vähennettävä orgaanisen aineksen osalta 80 %, kokonaisfosforin osalta 70 % ja kokonaistypen osalta 30 %. Pesuvesien osalta lievennetyt puhdistusvaatimukset ovat orgaanisen aineksen osalta 67 %. Fosforille ja typelle ei tällöin ole puhdistusvaatimusta. Jätevedenkäsittelylaitteistosta lähtevän puhdistetun jäteveden pitoisuuksien tulisi olla alle seuraavien arvojen, jos vettä käytetään 150 l/as*d tai pesu- ja keittiövesien ollessa kyseessä 120 l/as*d. Jos järjestelmässä käsitellään kaikki talouden jätevedet, tulee kokonaisfosforipitoisuuden olla alle 2,2 mg/l, kokonaistyppipitoisuuden alle 56 mg/l ja orgaanisen aineen määrän alle 33 mg/l. Pelkkien pesuvesien osalta vastaavat raja-arvot ovat kokonaisfosforin osalta 2,7 mg/l, kokonaistypen osalta 8,3 mg/l ja orgaanisen aineen määrän 43 mg/l. Ympäristönsuojelumääräyksillä mahdollisesti annetuilla lievennetyillä päästövaatimusalueilla vastaavat raja-arvot ovat fosforin osalta 4,4 mg/l, typen osalta 65 mg/l ja orgaanisen aineen osalta 67 mg/l. Pesuvesien osalta raja-arvot ovat fosforin osalta 3,3 mg/l, typen osalta 8,3 mg/l ja orgaanisen aineen osalta 83 mg/l. Yhteenveto haja-asutuksen jätevesijärjestelmien toimivuudesta Projektin yhteydessä saadut puhdistustulokset olivat samansuuntaisia kuin muistakin hajaasutuksen jätevesien käsittelyjärjestelmiä tutkivista projekteista saadut puhdistustulokset. Lisäksi todettiin, että kiinteistökohtaiset puhdistusjärjestelmät olivat erittäin herkkiä. Niiden toimivuuteen vaikuttivat lukuisat erilaiset seikat, kuten esimerkiksi asennusvirheet, puutteellinen tuuletus, puhdistamoon tulevan jäteveden laatu, kuormitusvaihtelut ja huollon laiminlyönnit. Huollon laiminlyönneistä yleisimpiä oli saostussäiliöiden liian harva tyhjennysväli ja säännöllisen tarkkailun puute. Projektin yhteydessä toteutetuissa kohteissa ongelmia aiheuttivat myös järjestelmässä olevat vialliset osat, kuten rikkoutuneet pumput ja venttiilit. Saostussäiliöiden tyhjentämättä jättäminen huononsi puhdistustuloksia. Puhdistamoiden näytetulokset vaihtelivat eri puhdistamoiden ja eri näytteenottokertojen välillä. Tulosten vertailussa ongelmia aiheutui esimerkiksi siitä, että osa järjestelmistä oli seurannassa vain lyhyen ajan, jopa alle vuoden. Tuloksia huononsivat myös lukuisat ongelmat, kuten asennusvirheet, osien rikkoutumiset, käyttövirheet sekä huollon laiminlyönnit. Puhdistustuloksia saattoi näennäisesti heikentää myös se, että puhdistusteholaskuissa käytettiin vesimittarin puuttuessa yleisesti oletettua syntyvän jäteveden määrää. Näin ollen kiinteistöillä, joilla käytettiin vähän vettä ja joilla ei ollut käytössä vesimittaria, puhdistustulokset olivat huonommat kuin ne todellisuudessa olisivat olleet. Melkein kaikilla puhdistamoilla päästiin jossakin puhdistamon toiminnan vaiheessa jätevesiasetuksen vaatimuksiin. Varmatoimisimpia olivat maasuodattamot. Niiden fosforinpoisto kuitenkin oli jo muutaman vuoden käytön jälkeen liian heikkoa. Paras puhdistustulos saavutettiin muutamalla biologiskemiallisella pienpuhdistamomallilla. Näytteenotossa mukana olleet kohteet on käyty yksityiskohtaisesti läpi liitteissä 1-32. 18

Yhteenveto maapuhdistamoiden toimivuudesta Maasuodattamoiden iät näytteenottoaikana ja otettujen näytteiden määrät. Kaaviossa on esitetty näytteenottomäärät pylväillä. Puhdistamon ikä seurannan päättyessä on esitetty mustalla neliöllä. Neliöstä lähtevän janan toinen pää kuvaa puhdistamon ikää seurannan alkaessa. Puhdistamon tunnuksena oleva kirjain kertoo puhdistamon tyypin. M = tavallinen maasuodattamo, MID = In-Drän-järjestelmällä toteutettu maasuodattamo (joko tavallinen tai horisontaalinen), MID+P = pienimuotoisella fosforinpoistolla varustettu maasuodattamo, Mpv = pesuvesille tarkoitettu tavallinen maasuodattamo ja MIDpv = pesuvesille tarkoitettu In-Drän-järjestelmällä toteutettu horisontaalinen maasuodattamo. Tunnuksen perässä oleva numero kertoo mistä puhdistamosta on kyse: 01 = Hyysalo, 02 = Anttila, 03 = Mäntysalo, 04 = Nylund, 05 = Korhonen, 06 = Kotkaslahti, 07 = Kaarlela, 08 = Saastamoinen, 09 = Hakamäki, 10 = Orpana, 11 = Nykänen ja 12 = Laattala. AHA 21 -projektin näytteenottotulosten mukaan maasuodattamot toimivat muuten hyvin paitsi fosforin osalta. Yleisesti ottaen maasuodattamot täyttivät typen ja orgaanisen aineen osalta asetuksen vaatimukset. Fosforin osalta vaatimukset täyttyivät vain muutaman ensimmäisen vuoden ajan. Sen jälkeen maasuodattamoiden fosforinpoisto ei täyttänyt edes ympäristönsuojelumääräyksissä mahdollisesti annettuja lievennettyjä päästövaatimuksia. Yleisesti ottaen maasuodattamot poistivat huonosti fosforia.kaavioissa on esitetty mustalla neliöllä puhdistamon puhdistustulosten keskiarvo. Janalla on merkitty kaikkien näytetuloksien vaihteluväli. Kaaviossa on esitetty myös asetuksen antamat puhdistustehovaatimukset. 19