ETEENPÄIN ELÄVÄN MIELI

ETEENPÄIN ELÄVÄN MIELI Ehkäisevät kotikäynnit Pihtiputaalla v. 2005 Virpi Lahtinen Opinnäytetyö Syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Virpi Lahtinen. Eteenpäin elävän mieli - Ehkäisevät kotikäynnit Pihtiputaalla v. 2005. Pieksämäki, syksy 2006. 75 s. 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli käynnistää Ehkäisevät kotikäynnit -toimintamuotoa Pihtiputaalla. Ehkäisevien kotikäyntien tavoitteena oli selvittää v. 1932 syntyneiden pihtiputaalaisten toimintakykyä, terveydentilaa ja kotitilannetta. Ehkäisevien kotikäyntien kohderyhmänä oli v. 1932 syntyneet pihtiputaalaiset, jotka eivät olleet kunnallisen kotihoidon asiakkaita tai laitoshoidossa (N=44). Lopullinen haastateltavien lukumäärä oli 37 henkilöä, naisia 17 ja miehiä 20. Tutkimuksen aineisto kerättiin ehkäisevillä kotikäynneillä ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin haastattelua. Haastattelurunkona käytettiin Suomen Kuntaliiton kehittämää haastattelulomaketta. Lomake sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Saatu aineisto analysoitiin tilastollisesti ja sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimustulosten mukaan pihtiputaalaisten v. 1932 syntyneiden terveydentila ja toimintakyky oli hyvä. Useimmat haastateltavat halusivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Haastateltavista noin kolmasosalla oli selkeä avuntarve jo nyt: avuntarve liittyi lähinnä raskaimpiin kotitöihin ja siivousapuun. Myös pitkien välimatkojen- ja yleisten kulkuneuvojen puute puhutti haastateltavia. Asiointipalveluja toivottiin lisää. Haastateltavat olivat tyytyväisiä ehkäiseviin kotikäynteihin. Kotikäyntien yhteydessä tuli esille, etteivät kaikki haastateltavat olleet tietoisia kotiin saatavista tukipalveluista. Haastattelujen yhteydessä annettiin tietoa tarjolla olevista palveluista. Kotikäynnillä käydyillä keskusteluilla ja opastuksella on suuri merkitys vanhuksen turvallisuuden tunteelle, itsensä arvostamiselle ja omassa kodissa selviytymiselle. Tämän perusteella voidaan ehkäisevät kotikäynnit todeta tarpeelliseksi palvelumuodoksi. Asiasanat: Vanheneminen, toimintakyky, kotikäynnit, ennaltaehkäisy, haastattelututkimus, sisällönanalyysi

ABSTRACT Lahtinen Virpi. Time Ahead From Now Onwards - Preventive Home Visits in Pihtipudas in 2005. Pieksämäki, Autumn 2006, Language: Finnish, 75 p. 4 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit. Degree programme in Nursing, Nurse. The purpose of this scholarly thesis was to start Preventive Home Visits operation in Pihtipudas. The aim of the preventive home visits was to clear the functional ability, health and home situation of the inhabitants of Pihtipudas born in 1932. The subject group of the preventive home visits was the inhabitants of Pihtipudas born in 1932, who are not customers of the local home nursing or a nursing institution (N=44). The final number of the interviewees was 37 persons: 17 women and 20 men. The data for the research was collected on the preventive home visits and the method of collecting data was an interview. Here was used an interview made by Suomen Kuntaliitto. It included both closed and open questions. The data was analyzed statistically and by using content analysis. According to the results, the health and functional ability of the inhabitants of Pihtipudas born in 1932 was good. The most interviewees wanted to live at their own homes as long as possible. About a third of the interviewees had a clear need of help already. They needed help mainly with harder homeworks and cleaning. The interviewees mentioned also long distances and the lack of public transportation. They hoped for more service in doing business. The interviewees were satisfied with the preventive home visits. In connection with the preventive home visits it occured that not all of the interviewees knew about the service available at home. In connection with the interviews we told about the service. The conversation and information on the home visits were very important to seniors` safety, self-respect and managing at home. On this basis we can notice the preventive home visits being a necessary service. Keywords: Aging, Functional Ability, Home Visits, Prevention, Interview, Content Analysis Deposited: Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit Library

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 6 2 VANHENEMINEN JA TOIMINTAKYKY... 7 2.1 Vanheneminen ja palvelujen sekä hoidon tarve... 7 2.2 Vanhusten toimintakyky... 9 2.2.1 Fyysinen toimintakyky... 11 2.2.2 Psyykkinen toimintakyky... 12 2.2.3 Sosiaalinen toimintakyky... 14 2.3 Vanhusten selviytyminen kotona ja sen tukeminen... 14 2.3.1 Kotona selviytymisen tukeminen... 15 2.3.2 Vanhuspalvelut kotona selviytymisen tukena... 16 2.3.3 Asuin- ja elinympäristön esteettömyys kotona selviytymisen tukena... 18 3 EHKÄISEVÄ VANHUSTYÖ JA TERVEYDEN EDISTÄMINEN... 19 4 EHKÄISEVÄT KOTIKÄYNNIT KOTONA SELVIYTYMISEN TUKENA... 21 4.1 Ehkäisevien kotikäyntien taustaa... 21 4.2 Ehkäiseviin kotikäynteihin liittyviä tutkimuksia... 22 4.3 Ehkäisevät kotikäynnit Pihtiputaalla... 26 5 EHKÄISEVIEN KOTIKÄYNTIEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 27 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 28 6.1 Ehkäisevien kotikäyntien kohderyhmän valinta... 28 6.2 Tutkimusmenetelmät, tutkimusaineisto ja aineiston keruu... 29 6.3 Haastattelujen suorittaminen ehkäisevillä kotikäynneillä... 30 6.4 Tutkimusaineiston analysointi... 32 7 TUTKIMUKSEN TULOKSET... 33 7.1 Asuminen... 33 7.2 Terveydentila... 34 7.3 Liikkuminen ja apuvälineiden käyttö... 35 7.4 Nukkuminen, ruokailu ja lääkkeiden käyttö... 36 7.5 Aistitoiminta: näkeminen ja kuuleminen... 37 7.6 Sosiaalinen verkosto, osallistuminen ja viestintäyhteydet... 37 7.7 Kotiaskareista ja asioinnista selviytyminen... 38 7.8 Toimeentulo... 39 7.9 Nykyinen elämäntilanne ja asumisympäristö... 40

7.10 Palvelujen tarve... 41 7.11 Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö... 43 7.12 Ohjaus kotikäynneillä ja haastattelijan arviot kotona selviytymisestä... 44 8 TUTKIMUSTULOSTEN LUOTETTAVUUS... 45 9 POHDINTA... 47 9.1 Keskeiset tutkimustulokset... 47 9.2 Tutkimukseen liittyvät eettiset näkökohdat... 50 9.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheita... 51 9.4 Opinnäytetyöprosessi... 54 LÄHTEET:... 56 LIITTEET: LIITE 1: Ilmoitus paikallislehdessä 25.5.2005... 62 LIITE 2: Kirje kohderyhmälle... 63 LIITE 3: Haastattelulomake... 64 LIITE 4: Artikkeli paikallislehdessä 19.10.2005... 74

1 JOHDANTO Suomalaisten keski-ikä nousee jatkuvasti, ja erityisesti vanhusten osuus väestöstä lisääntyy. Vanhukset ovat entistä hyväkuntoisempia ja haluaisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Tämä on myös valtakunnallinen tavoite. Pärjätäkseen kotona heidän täytyy olla riittävän hyväkuntoisia. Toimintakykyä voidaan edistää sairauksien oikea-aikaisella ehkäisyllä ja hoidolla sekä kuntoutuksella. Vanhuksen kotona pärjäämiseen vaikuttavat asumismuoto, liikuntakyky, kotihoito- ja tukipalvelujen määrä sekä oma tahto. Sosiaaliset suhteet, kokemus hyvästä olosta ja turvallisuuden tunne edistävät kotona selviytymistä. (Sarvimäki 1998, 11 19.) Hallitusohjelman mukaan vanhustenhuollon ensisijainen tavoite on kotona asumisen tukeminen. Sitä tuetaan esimerkiksi lisäämällä kotipalvelujen määrää. Kotipalvelujen tarvetta voidaan selvittää esimerkiksi ehkäisevien kotikäyntien avulla. (Häkkinen & Holma 2004, 9.) Ehkäisevien kotikäyntien menetelmä otettiin Suomessa käyttöön Tanskasta saatujen kokemusten rohkaisemana (Häkkinen & Holma 2004, 23; Toljamo ym. 2005, 9). Tavallisesti kotikäynnit tehdään niille kuntalaisille, jotka eivät ole vielä kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä. Kotikäyntien yhteydessä arvioidaan toimintakykyä, asuntoolosuhteita ja palveluntarpeita (Häkkinen & Holma 2004, 23.) Stakesin ja Kuntaliiton suositusten mukaisesti Pihtiputaalla alettiin suunnitella ehkäiseviä kotikäyntiä syksyllä 2004. Samoihin aikoihin kyselin opinnäytetyötäni varten aiheideoita kuntamme johtavalta hoitajalta. Hän tarjosi mahdollisuutta osallistua tähän projektiin tai aiheeseen liittyvää osaprojektia. Aihe tuntui kiinnostavalta tutustuttuani Kuntaliiton hankkeeseen ja eri paikkakuntien raportteihin ehkäisevistä kotikäynneistä. Myös toinen shopiskelija oli kiinnostunut aiheesta. Projektin suunnittelutyössä olivat mukana myös johtava hoitaja sekä kotihoidon vastaavahoitaja. Suunnittelutyö ja ehkäisevien kotikäyntien toteuttaminen (haastattelut), sekä loppuraportti kuntaan tehtiin yhdessä toisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa. Tarkoituksena oli tehdä koko opinnäytetyö yhdessä, mutta aikataulujen

7 yhteensovittaminen oli mahdotonta. Molemmilla on oikeus käyttää yhteistä materiaalia opinnäytetyössään. Kohderyhmäksi sovittiin johtavan hoitajan ehdotuksesta v. 1932 syntyneistä kaikki, jotka eivät vielä olleet kotihoidon piirissä tai laitoshoidossa. Haastatteluissa käytettiin apuna Kuntaliiton kehittämää haastattelulomaketta. Vastaukset tallennettiin kannettavalla tietokoneella Excel-taulukkolaskentapohjalle ja analysointi aloitettiin jo kotikäynnillä. Ehkäisevien kotikäyntien avulla kunta toivoi saavansa tietoa asukkaistaan. Saimme tehtäväksi selvittää haastateltavien terveydentilaa ja toimintakykyä, sekä millaisia palveluja haastateltavat toivoivat saavansa selviytyäkseen kotona mahdollisimman pitkään. Lisäksi saimme tehtäväksi selvittää, sopiiko Kuntaliiton kehittämä haastattelulomake Pihtiputaan tarpeisiin ja mikä olisi sopiva ikäryhmä ehkäisevien kotikäyntien kohteeksi. Haastattelujen suorittamiseen valmistauduttiin tutustumalla eri kaupungeissa ja kunnissa tehtyihin Ehkäisevien kotikäyntien -projekteihin. Niistä poimittiin kehittämisideoita, joita pyrittiin toteuttamaan haastatteluissa. Kotikäyntejä varten koottiin olennaisista asioista kansio, jossa oli tietoa mm. kotihoidosta, tukipalveluista, yleisimmistä sosiaalipalveluista ja Kelan etuuksista. 2 VANHENEMINEN JA TOIMINTAKYKY 2.1 Vanheneminen ja palvelujen sekä hoidon tarve Vanhenemista voidaan tarkastella useista eri näkökulmista. Fyysinen vanheneminen on elimistölle ja elämälle haitallista. Psyykkinen ja sosiaalinen vanheneminen taas voi olla myönteistä kehittymistä (Koskinen, Aalto, Hakonen & Päivärinta 1998, 91). Vanhuus on käsitteenä epämääräinen. Lainsäädännön mukaan vanhuus alkaisi 65-vuotiaana. Vanhuus ei ole sairaus vaan elämään kuuluva ajanjakso, joka kohdataan ennemmin tai myöhemmin.

8 Sitä ei voi väistää, mutta sitä voi hidastaa esim. terveillä elämäntavoilla. Normaalin vanhenemisen nopeus on yksilöllistä, mutta yleensä muutokset ilmaantuvat suhteellisen hitaasti. Normaaliin vanhenemiseen liittyviä muutoksia ovat mm. lihasten surkastuminen, liikkumisen hidastuminen, mieleenpainamiskyvyn ja lähimuistin lievä huononeminen, vapina, huimaus, näön heikentyminen, ihon ryppyisyys, korkeiden äänien erottamisen vaikeus ja suolen toiminnan hidastuminen (Marttila 2005). Normaaliin vanhenemiseen kuuluu myös keskushermostoperäisiä oireita, esim. yksilöllisten luonteenpiirteiden korostuminen. Aistitoimintojen heikentyessä vanhuksen toimintakyky vaikeutuu. (Tilvis, Strandberg & Vanhanen 1997.) Eri kulttuureissa ihmistä pidetään vanhana erilaisin perustein ja eri ikäisenä. Kulttuuritausta vaikuttaa myös vanhusten arvostukseen, sekä heidän asemaansa yhteiskunnassa ja perheessä. Käsitykset hyvästä elämästä ja hyvästä vanhenemisesta eroavat eri kulttuureissa (Sarvimäki 2003, 80) Ikääntyneiden ihmisten oma käsitys vanhuudesta on yleensä myönteisempi kuin yhteiskunnallinen vanhuskäsitys. Vanhuus on kokemuksellinen ja asennekysymys. Vanha sanonta ihminen on niin vanha, kuin hän itsensä tuntee pitää usein paikkaansa. Vanhuuden määrittämisessä on tärkeää kysyä, mihin ihminen on liian vanha. Vanhuus on suhteellista (Koskinen ym.1998, 11-17). Ihmisten terveydentilassa on suuria eroja eläkeiän kynnyksellä. Vanhenemiseen liittyvät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset muutokset ilmenevät eri ihmisillä eri aikaan. Elintavat ja elämänhalu vaikuttavat terveyden kokemiseen. (Parviainen 1995, 64.) Vanhenemiseen liittyy useista asioista luopumista, mm. työelämästä eläkkeelle siirtyminen, läheisten kuolema, omatoimisuuden ja itsenäisyyden väheneminen sekä yksinäisyys. Ne voivat altistaa psyykkisille häiriöille. Jotkut vanhukset viettävät tasapainoista elämää yksinäänkin, kun taas toiset katkeroituvat ja ovat elämään tyytymättömiä. (Punkanen 2003, 164.) Vanhenevien ihmisten hoidontarve tulee kasvamaan, koska on arvioitu, että 75- ja 85- vuotiaiden suomalaisten määrä kaksinkertaistuu seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana. Vuoden 2006 Sosiaali- ja terveyskertomuksen mukaan väestön elinajanodote oli vuonna 2004 naisilla 82,3 vuotta ja miehillä 75,3 vuotta. (Sosiaali- ja terveyskertomus 2006, 102

9 103). Kasvun ennustetaan edelleen jatkuvan. Mikäli vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö säilyy ennallaan, myös asiakasmäärät kasvavat vastaavasti (Voutilainen & Vaarama 2001, 88 89). Vuoden 2002 lopussa 65 vuotta täyttäneistä oli säännöllisten sosiaalija terveyspalvelujen piirissä vajaa 15 %. 75-vuotta täyttäneistä säännöllisten palvelujen piirissä oli 25 % ja 85 vuotta täyttäneistä 50 % (Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut 2002, 54-55; Sosiaali- ja terveyskertomus 2006, 175). Dementoituvien määrän kasvu tulee koettelemaan palvelujärjestelmää. Dementoivat sairaudet johtavat yleisesti toimintakyvyn alenemiseen ja palvelutarpeen voimakkaaseen kasvuun. Dementoivat sairaudet liittyvät korkeaan ikään. Koska dementian esiintyvyys kasvaa erityisesti vanhemmissa ikäluokissa, edellä kuvattu väestön ikärakenteen muutos lisää palvelujen tarvetta. (Voutilainen & Vaarama 2001, 88 90). Näiden nykytilasta johdettujen skenaarioiden tulokset antavat aihetta pohtia vakavasti vanhusten palveluja. Skenaariot osoittavat, että jo nykyisen palvelutason säilyttäminen tulee vaatimaan resurssien lisäämistä. Toisaalta tulevaisuuden palvelutarpeita arvioitaessa kuulee myös uskomuksia, että yli 75-vuotiaat ovat tulevaisuudessa nykyistä hyväkuntoisempia ja toimintakykyisempiä. Yli 75-vuotiaiden toimintakyvyn kehittymisestä ei ole väestötasolle yleistettävää tietoa, siten ei voida myöskään luotettavasti olettaa palvelutarpeiden vähenevän tulevaisuudessa. Päinvastoin näyttää siltä, että vaatisi huomattavaa resurssien lisäämistä hoitaa vain kaikkein eniten apua tarvitsevat. Toiveet kohdistuvat siis väestön toimintakyvyn paranemiseen. Tässä ovat keskeisiä vanhenevien ihmisten elinolojen ja elinympäristöjen kehittäminen ja ehkäisevä toiminta. (Voutilainen & Vaarama 2001, 94). 2.2 Vanhusten toimintakyky Toimintakyvyllä voidaan tarkoittaa monia asioita. Käsite liittyy laajasti ihmisen hyvinvointiin ja se voidaan määrittää joko voimavaralähtöisesti, jäljellä olevan toimintakyvyn tasona tai todettuina toimintakyvyn vajeina. (Voutilainen & Vaarama 2005, 7). Vanhustyössä toimintakyvyllä tarkoitetaan suoriutumista arkielämän toiminnoista. Toimintakyky voidaan

10 jakaa eri osa-alueisiin. Fyysinen toimintakyky tarkoittaa elimistön suoriutumiskykyä eri tilanteissa. Psyykkinen toimintakyky kuvastaa ihmisen kykyä mm. oppia, muistaa ja suunnitella asioita. Sosiaalinen toimintakyky ilmenee ihmisen toimintaympäristössä ja hänen ihmissuhteissaan. Hyvä itsetuntemus edesauttaa selviytymistä. Toimintakyvyn eri puolet voidaan erottaa toisistaan, mutta jokapäiväisessä toiminnassa ne kuitenkin ilmenevät yhdessä. (Koskinen ym. 1998, 100-101.) Väestön toimintakykyä selvittäneiden tutkimusten mukaan yksilön toimintakyky alenee 75. ikävuoden jälkeen. Eniten vaikeuksia tulee liikkumisessa. Korkea ikä ja vanhenemismuutokset eivät sellaisenaan aiheuta toimintakyvyn heikkenemistä, vaan pääsyynä ovat sairaudet. Toimintakyvyn heikkeneminen aiheuttaa huomattavaa avuntarvetta varsinkin iäkkäimmillä. Vanhustenhoidossa tulisikin kiinnittää huomiota vanhuksen toimintakyvyn tukemiseen elämänlaadun parantamisen ja laadukkaan hoidon avulla. Hoitotyön käytännön muuttaminen vanhusta aktivoivaksi edellyttää hoitotyön tavoitteiden kohdentamista vanhuksen toimintakykyyn, omatoimisuuteen, elämänlaatuun ja omanarvontunnon tukemiseen. (Rusi 1998, 25-39.) Elimistön normaalit vanhenemismuutokset ja sairaudet voivat heikentää vanhuksen toimintakykyä. Kuitenkin sairauksien varhainen toteaminen ja hyvä hoito saattavat auttaa toimintakyvyn säilyttämisessä, vaikka sairaus ei olisikaan kokonaan parannettavissa. Vanhukset käyttävät usein monia lääkeaineita samanaikaisesti. Ikä ja sairaudet aiheuttavat muutoksia lääkkeiden käyttäytymiseen elimistössä, ja lääkemäärien kasvaessa myös haitallisten yhteisvaikutusten riski lisääntyy. Oikea lääkitys vaikuttaa merkittävästi vanhusten toimintakykyyn. (Nurminen 2006, 566; Koskinen ym. 1998, 98-99.) Terveys 2000 tutkimuksessa (vuosina 2000 2001) pyrittiin edustavalla aikuisväestöotoksella paneutumaan tutkittujen toimintakykyyn mahdollisimman tarkoin. Tutkimuksessa tähdennettiin vertailukelpoisuutta 20 vuotta aiemmin toteutettuun vastaavanlaiseen väestötutkimukseen. Eläkkeelle jäävien suomalaisten toimintakyky on mittausten perusteella selvästi kohentunut 20 viime vuoden aikana. Vaikka lisääntyneet elinvuodet ovat pääosin terveitä, vanhusväestön lukumäärän kasvaminen lisää palvelutarvetta. (Sosiaali- ja terveysker-

11 tomus 2006, 103.) Vanhusten sairauksia voidaan ehkäistä, heidän toimintakykyään voidaan edistää ja kuntouttaa ja siten tukea heidän itsenäisyyttään. Terveys 2015 -ohjelmassa on tavoitteena, että vanhusten toimintakyvyn paraneminen jatkuisi samansuuntaisena kuin viimeisten vuosikymmenien aikanakin on tapahtunut. (Koivisto 2002, 29.) Elinolojen ja toimintakyvyn välisistä yhteyksistä on saatu tietoa mm. edelleen jatkuvalla Ikivihreät projektilla Jyväskylässä. Tutkimus tukee olettamusta, että vanhusten toimintakyky olisi hieman parantunut kymmenen vuoden sisällä. Toisaalta tutkimuksessa todetaan, että väestön sosioekonomisen luokan mukaiset terveyserot eivät ole hävinneet, vaan heikosti koulutetut, vähävaraiset ja raskasta ruumiillista työtä tekevät omaavat jo keski-iässä enemmän ongelmia kuin parempiosaiset kansalaiset. Lisäksi todetaan, että vaikka tulevaisuudessa vanhukset olisivatkin parempikuntoisia, raihnaisuuden aika pitenee elinvuosien pitenemisen myötä. Lisäksi mielenterveysongelmat eläkkeelle siirtymisen syynä eivät ole vähentyneet, mikä lisää myös psykiatristen palvelujen tarvetta ikäihmisillä. (Voutilainen & Vaarama 2001, 95.) 2.2.1 Fyysinen toimintakyky Fyysisellä toimintakyvyllä voidaan tarkoittaa pelkästään jonkin yksittäisen elimen ja elinjärjestelmien toimintaa tai elimistön toiminnallista kykyä selviytyä fyysisistä ponnisteluista. Fyysisen toimintakyvyn katsotaan muodostuvan lähinnä hengitys- ja verenkiertoelinten sekä tuki- ja liikuntaelinten toimintakyvystä. Siihen liittyvät läheisesti käsitteet fyysinen suorituskyky ja fyysinen kunto. (Rissanen 1999, 34.) Tutkimusten mukaan vanhenevien ihmisten fyysinen toimintakyky heikkenee yli 75- vuotiailla, miehillä enemmän kuin naisilla. Raskaat taloustyöt ja liikkuminen ulkona ja sisälläkin vaikeutuvat yli 85-vuotiailla. Eri sairaudet vaikeuttavat päivittäisistä toiminnoista suoriutumista enemmän naisilla kuin miehillä. 1980- ja 90- luvulla tehdyissä tässä tarkastelluissa tutkimuksissa vanhenevien ihmisten toimintakyvyn taso oli pysynyt jokseenkin samanlaisena. Ulkomaisten tutkimusten mukaan vanhenevien ihmisten toimintakyky on yli

12 75- ja yli 85-vuotiailla parempi kuin suomalaisilla. Tutkimusten mukaan naisilla on liikkumiskyvyssä vaikeuksia enemmän kuin miehillä, mutta naiset ovat päivittäisissä toiminnoissa kykenevämpiä kuin miehet. (Rissanen 1999, 34.) Bäckmand on tutkinut fyysisen aktiivisuuden yhteyttä persoonallisuuteen, mielialaan ja toimintakykyyn, (pitkäaikaisseurantatutkimus ikääntyvillä miehillä). Tutkimuksen mukaan vanhenevien ihmisten hyvinvoinnin edistäminen ja kotona selviytymisen tukeminen tulee olemaan yksi tämän vuosituhannen merkittävistä haasteista yhteiskunnalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mm. pitkäaikaisen liikunnallisen elämäntavan ja urheiluryhmän yhteyksiä keski-ikäisten ja vanhenevien miesten toimintakykyyn ja mielialaan. Tutkimusaineiston muodostivat Suomea vuosina 1920 1965 edustaneet entiset mieshuippu-urheilijat ja heidän verrokkinsa. Yhteenvetona hän toteaa että, fyysinen aktiivisuus oli selvästi yhteydessä mielialaan ja fyysiseen toimintakykyyn. Mieliala vaikuttaa huomattavasti toimintakykyisyyteen. Tutkimuksen perusteella fyysisellä aktiivisuudella on tärkeä merkitys vanhenevien ihmisten mielialaan ja toimintakykyisyyteen. (Bäckmand 2006, 7-8.) 2.2.2 Psyykkinen toimintakyky Psyykkinen toimintakyky käsitteenä on monitahoinen, ja sen tutkiminen on ongelmallisempaa kuin fyysisen toimintakyvyn tutkiminen (Rissanen 1999, 35). Psyykkinen toimintakyky muuttuu ihmisen kehittyessä ja vanhetessa. Se ei ole yksilöllinen ominaisuus, vaan vuorovaikutusta ihmisen ja hänen elin- ja toimintaympäristönsä välillä. Psyykkinen toimintakyky on suhteessa ympäristön ihmiselle asettamiin vaatimuksiin ja odotuksiin. Psyykkistä toimintakykyä voidaan arvioida, kun tunnetaan ihmisen elämän tärkeimmät puitteet, kuten asuin- ja elinympäristö sekä sosiaalinen verkko, jotka tukevat ihmistä selviytymään päivittäisistä haasteista ja vaatimuksista. Psyykkiseen toimintakykyyn luetaan myös mielenterveys yhtenä psyykkisen toimintakyvyn edellytyksenä. (Ruoppila 2002, 121.) Käsitteenä mielenterveys on vaikeasti määriteltävissä. Kokemuksellisesti se on useimmille tuttu, omakohtainen ja lähes itsestään selvä asia. Toisaalta siihen liittyy paljon kätkettyä pelkoa. Yksinäi-

13 syyden kokeminen lisää tyytymättömyyttä elämään. Vanhuusiässä tapahtuvat elämänmuutokset koettelevat ikääntyneen ihmisen tasapainoa. (Suni 1995, 37 39.) Psyykkiseen toimintakykyyn sisältyy myös ihmisen minäkäsitys. Minäkäsitykseen sisältyvät tiedollisen aineksen lisäksi myös itsearvostus ja itsensä hyväksyminen. Hyväksyäkseen itsensä ihminen tarvitsee itseluottamusta, sillä epävarmuus omista kyvyistä johtaa ahdistuneisuuteen ja avuttomuuteen. Se voi jopa lamaannuttaa ihmisen toimintakyvyttömäksi. Itsetuntonsa säilyttämiseksi ihminen tarvitsee tunteen siitä, että hän on merkittävä ja muiden hyväksymä ja että hän ainakin osittain kykenee hallitsemaan omaa elämäänsä. Vanhenemisesta huolimatta useimmat ihmiset kokevat olevansa samanlaisia kuin nuorempana. Psyykkiseen toimintakykyyn vaikuttavat myös elämän varhaisvuosina koetut onnistumisen ja hyväksynnän tunteet. Lapsuuden kodin ilmapiirin ja lapsuuden psyykkisen hyvinvoinnin ja itsetunnon on todettu olevan yhteydessä aikuisiän mielenterveyteen ja toimintakykyyn. Vanhuudessa aiemmat merkitykselliset kokemukset ja ratkaisemattomat ristiriidat tulevat uudelleen esiin. Psyykkisen toimintakyvyn tärkeä edellytys onkin elämän tarkoituksen ja olemassaolon mielekkyyden löytäminen vanhuudessa. Myös usko voi antaa elämälle tarkoituksen ja vaikuttaa positiivisesti vanhenevien ihmisten elämänhallintaan. Psyykkiseen hyvinvointiin liittyy myös usko tulevaisuuteen. (Rissanen 1999, 35-39.) Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että vanhenevien suomalaisten muisti on jonkin verran parempi kuin aiemmin eläneiden vastaavan ikäisten. Minäkäsitys on tullut myönteisemmäksi ja itsearvostus on tutkittavien keskuudessa myös parantunut. Yksinäisyyden kokemukset ovat yhä edelleen samansuuntaisia, ja yksinäisyys on lisääntynyt yksinasumisen myötä. Naiset ja maaseudulla asuvat ovat edelleen yksinäisempiä kuin miehet ja kaupungissa asuvat. Suurin osa iäkkäistä on sopeutunut elämäänsä, mutta osa tuntee myös itsensä tarpeettomaksi. (Rissanen 1999, 35-39.)

14 2.2.3 Sosiaalinen toimintakyky Sosiaalinen toimintakyky tarkoittaa ihmisen edellytyksiä suoriutua elämässä toisten ihmisten kanssa. Sosiaalinen toimintakyky ilmaisee yksilön kykyä suoriutua sosiaalisista rooleista sekä kykyä toimia yhteisöjen ja yhteiskunnan jäsenenä ja edellyttää toteutuakseen myös fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä. Rissasen tutkimuksen mukaan sosiaalinen kanssakäyminen on ikääntyvillä ihmisillä lähes samantyyppistä eri tutkimuksissa. Tärkeimmiksi ihmissuhteiksi vanhenevat ihmiset määrittelevät omat lapsensa. Naiset ovat sosiaalisesti aktiivisempia kuin miehet, mutta ikääntyminen ja terveydentila vähentävät tapaamisia. Erilaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin naiset osallistuvat hieman useammin kuin miehet. Ulkomaisten tutkimusten mukaan ikääntyvien kanssakäyminen on vilkasta, ja naiset ovat suomalaisten tapaan aktiivisempia kuin miehet. Ikääntyvien laaja sosiaalinen verkko vaikuttaa positiivisesti sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Sosiaaliseen ulkopuoliseen toimintaan osallistuminen on ulkomaalaisilla ikääntyvillä ihmisillä runsaampaa kuin suomalaisilla. (Rissanen 1999, 40-42.) 2.3 Vanhusten selviytyminen kotona ja sen tukeminen Vanhenevan ihmisen kotona selviytymiseen vaikuttaa se, miten terve ja toimintakykyinen hän on ja miten hän pystyy vastaamaan arkielämän tuomiin käytännön vaatimuksiin. Terveyden ylläpitäminen, terveyden kokeminen sairauksista huolimatta sekä kokemus hyvästä olosta ja sosiaalisista suhteista ovat kotona selviytymistä edistäviä tekijöitä. (Rissanen 1999, 22.) Vanhuksen kotona selviytymiseen vaikuttavat asumismuoto, liikuntakyky, kotihoito- ja tukipalvelujen määrä sekä oma tahto. Sosiaaliset suhteet ja kokemus hyvästä olosta ja turvallisuus edistävät kotona selviytymistä. (Sarvimäki 1998, 11 19.) Kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpitoa tutkiessaan Backman (2001) havaitsi, että toimintakyky, elämään tyytyväisyys ja itsearvostus vaihtelivat eri tavoin itsestään huolehtivilla. Paras toimintakyky oli omapäisesti itsestään huolehtivilla ja heikoin luovuttaneil-

15 la. Luovuttaneilla oli myös matalin elämään tyytyväisyys ja itsearvostus. Korkein elämään tyytyväisyys oli puolestaan ulkoapäin ohjautuvasti ja korkein itsearvostus omavastuisesti itsestään huolehtivilla. Kaikki itsestä huolenpidon tyypit ovat hoitotyön näkökulmasta haasteellisia, mutta erityisesti luovuttaneiden ja luovuttamisen uhassa olevien ikääntyvien hoitaminen on suuri haaste tulevaisuudessa. (Backman 2001.) 2.3.1 Kotona selviytymisen tukeminen Useissa sekä kansainvälisissä että suomalaisissa tutkimuksissa on todettu, että vanhukset haluavat asua mahdollisimman pitkään kotonaan. Sen edellytyksenä on, että vanhus kokee kotinsa turvalliseksi asua ja että hän tietää, mistä saa tarvittaessa apua ja tukea. Valtakunnallisena vanhuspolitiikan tavoitteena on, että mahdollisimman moni vanhus voi elää itsenäisesti omassa kodissaan ja tutussa asuinympäristössään. (Häkkinen & Holma 2004, 9.) Vanhuksen voimavarojen ja elämänhallinnan vahvistaminen edistää kotona selviytymistä. Ehkäisevällä vanhustyöllä voidaan saavuttaa huomattavia kustannussäästöjä. Tämä edellyttää yhteistyötä kunnan eri toimien (perusturva, tekninen ja kulttuuritoimi) välillä. (Koskinen ym. 1998, 73). Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa 2015 suositellaan kuntia ottamaan käyttöönsä uusia toimintamalleja vanhusten toimintakyvyn parantamiseksi. Siinä ohjataan lisäämään resursseja riittävän varhaiseen ja monipuoliseen ehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan. Vanhusten omaehtoista liikuntaa ja liikuntapainotteista kuntoutusta pitäisi lisätä. Lisäksi pitäisi opastaa terveelliseen ravitsemukseen ja vahvistaa sosiaalisia verkostoja. Toimintaa tulisi tarjota vanhusten omassa koti- ja lähiympäristössä. Heitä tulisi motivoida ja tukea ottamaan vastuuta oman terveyden ja toimintakyvyn säilyttämisessä. Tavoitteena tulisi olla vanhusten toimintakyvyn koheneminen. Lisäksi toimintasuunnitelmassa mainitaan, että kodin ja lähiympäristön esteettömyys, toimivuus ja turvallisuus tukevat vanhuksen omatoimisuutta toimintakyvyn heikentyessä. Kuntia kannustetaan myös lisäämään yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. (Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015.)

16 2.3.2 Vanhuspalvelut kotona selviytymisen tukena Ihmisten perusoikeuksista säädetään Suomen hallitusmuodossa. Hallitusmuodon mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Suomessa ei ole erillistä lainsäädäntöä vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluista. Heidän oikeuksistaan palveluihin säädetään yleisellä kansallisella lainsäädännöllä ja kansainvälisiä sopimuksia noudattaen. Palvelujen järjestämisvastuu on kunnilla. (Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut 2005.) Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintasuunnitelmassa vuosille 2004 2007 todetaan, että vanhusten palvelujen kehittämisen tärkeimpänä tavoitteena on mahdollistaa kotona asuminen mahdollisimman pitkään (Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004 2007). Vanhusten palvelujen tarkoituksena on tukea vanhusten arkielämän sujumista, ja varmistaa tarpeellinen hoito ja huolenpito. 2000-luvun alkupuolella laadittiin vanhusten hyvinvoinnin ja palvelujen kehittämisen tueksi valtakunnallisia tavoitteita. Niissä korostetaan toimintakyvyn ylläpitämistä, kotona asumisen tukemista, avopalvelujen ensisijaisuutta sekä riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamista. Kuntien erot palvelutarjonnassa ovat suuria ja kotiapua ei ole ollut mahdollista antaa riittävästi. Säännöllisen kotihoidon (kotipalvelu ja kotisairaanhoito) piirissä oli vuonna 2003 yhteensä 11,4 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä ja 20,7 prosenttia yli 85-vuotiaista. Asiakasmäärät ovat laskeneet, mutta palvelujen määrä on noussut. Avopalveluista omaishoidon tukea saavien määrä ja palveluasumisyksiköiden asiakasmäärät ovat kasvaneet. Pitkäaikainen laitoshoito on jatkuvasti vähentynyt 1990- luvulta lähtien. Perinteisen vanhainkoti- ja terveyskeskuksen vuodeosastohoidon tilalle on tullut enemmän tehostettua palveluasumista. Palvelujen tarjonta suhteessa kohdeväestöön on kuitenkin niukentunut. (Sosiaali- ja terveyskertomus 2006, 175-176.) Kunnalliset kotipalvelut jakautuvat kotipalveluun ja kotisairaanhoitoon. Joissakin kunnissa ne on yhdistetty kotihoidon yksiköksi. Kotipalvelu auttaa, kun asiakas tarvitsee alentuneen toimintakyvyn tai sairauden vuoksi apua kotiin selviytyäkseen arkipäivän toiminnoista.

17 Työntekijät seuraavat myös vanhuksen vointia ja neuvovat palveluihin liittyvissä asioissa. Palveluita annetaan monissa kunnissa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kotisairaanhoidon palveluita käyttävät kaikki ikäluokat, mutta vanhusten osuus asiakkaista kasvaa jatkuvasti. Kotisairaanhoitoon kuuluu hoitotoimenpiteitä sekä näytteiden ja kokeiden ottoa. Vaativaakin sairaanhoitoa voidaan toteuttaa kotona, sillä monet haluavat asua kotona elämänsä loppuun asti. Myös omaisten tukeminen on osa kotisairaanhoidon työtä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005.) Kotipalvelujen tarvetta voidaan suunnitelmallisesti selvittää ehkäisevien kotikäyntien avulla, niillä on saatu myönteisiä kokemuksia vv. 2001-2003 toteutetuissa alueellisissa hankkeissa. Kunnat voivat osana sosiaalipalvelua käynnistää ehkäiseviä kotikäyntejä koskevan palvelumuodon kunnan osoittamalle ikäryhmälle. (Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004 2007.) Vanhusten tukipalvelut on tarkoitettu edistämään päivittäistä selviytymistä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Niitä ovat esimerkiksi ateriapalvelu, päivätoiminta, kuljetuspalvelut ja saattoapu, erilaiset turvapuhelinratkaisut, kylvetys, vaatehuolto- sekä siivouspalvelut. Kunnat päättävät, mitä palveluja he tarjoavat ja paljonko ne maksavat asiakkaalle. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005.) Vanhusten asumista tuetaan heidän kotiinsa tehtävillä parannuksilla sekä tarjoamalla heille asumispalveluja. Asuntojen parannuksista tavallisimpia ovat wc- ja pesutilojen saneeraukset, kynnysten poistot, oviaukkojen levennykset sekä erilaisten tukien asennukset. Muutostöihin voi saada avustusta vammaispalvelulain nojalla, valtion perusparannus- ja korjauslainoja sekä avustuksia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005.) Omaiset hoitavat usein vanhusta tai vaikeavammaista, jolloin kunta voi maksaa hoitajalle omaishoidon tukea. Lisäksi kunta voi järjestää hoidon tukemiseksi erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Omaishoidontuen saaminen edellyttää, että kunta ja hoitaja tekevät hoidosta sopimuksen, johon liittyy hoito- ja palvelusuunnitelma. Hoitajana voi toimia muukin henkilö kuin omainen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005.) Sosiaalialan kehittämishankkeessa kehitetään myös omaishoitoa: Omaishoitajan aseman parantamista sekä omaishoitajan ja perhehoitajan hoitopalkkioiden indeksisuojaa korotettiin 1.1.2006 voimaan tulleella lailla.

18 Vuonna 2005 valmistui omaishoitoa koskeva opas kuntien päättäjille. (Sosiaali- ja terveyskertomus 2006, 177.) Ikäihmisten kuntoutusta tarjoaa kuntien terveydenhuollon lääkinnällinen kuntoutus sekä valtion rahoittama rintamaveteraanien- ja sotainvalidien kuntoutus. Apuvälinepalvelut ovat pääasiassa terveyskeskusten vastuulla. Terveyskeskusten apuvälinelainaamosta vanhukset voivat lainata kotona tai muualla liikkuessaan tarvitsemiaan apuvälineitä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005.) Palvelusetelin käyttöönotto kotipalvelussa -osahankkeen tavoitteena on tuottaa toimiva palvelusetelimalli palveluasumiseen ja kotipalveluun. Laki palvelusetelistä kotipalveluissa tuli voimaan 1.1.2004. Kunnissa seteliä käytetään pääasiassa kotipalvelun tukitoimien sekä omaishoitajien sijaisten järjestämiseen. Palvelusetelin käyttöä kotipalveluissa koskeva opas valmistui vuonna 2005. (Sosiaali- ja terveyskertomus 2006, 177.) Ikäihmisten laitoshoitoon kuuluu hoidon ja hoivan lisäksi myös kuntouttavaa toimintaa. Laitoshoito voi olla osavuorokautista-, lyhytaikaista- tai pitkäaikaista hoitoa. Lyhytaikaisella laitoshoidolla tuetaan vanhuksen kotona selviytymistä ja hoitavan omaisen jaksamista. Samalla ehkäistään pysyvän laitoshoidon tarvetta. Lyhytaikaishoitojaksot voivat olla säännöllisiä, jolloin ne vuorottelevat kotona asumisen kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005.) 2.3.3 Asuin- ja elinympäristön esteettömyys kotona selviytymisen tukena Asuin- ja elinympäristön sekä liikenteen ja tiedonvälityksen esteettömyys lisää vanhusten itsenäisyyttä. Arjen sujumisen ja mielekkään elämän kannalta on myös tärkeää saada välttämättömät palvelut lähiympäristöstä. Lähipalveluja ovat esimerkiksi kauppa, posti, apteekki, pankki, pesula sekä tietyt sosiaali- ja terveyspalvelut. Myös liikunta-, kirjasto- ja muut kulttuuripalvelut ovat ikäihmisille tärkeitä. Mitä laajempi valikoima erilaisia lähi- ja

19 avopalveluja on tarjolla, sitä joustavammin vanhukset saavat apua ja tukea. (Ikäihmisten elinolot 1999.) Suurin osa ikäihmisistä asuu tavallisissa asunnoissa. Ikääntyneen väestön asuntojen korjaus- ja muutostöitä on tehty 1990-luvulla paljon, joten useimpien perusvarustus on kunnossa. Hissien puuttuminen monista kerrostaloista on sen sijaan kasvava ongelma. Vaikeuksia arjen selviytymisessä syntyy myös niissä asunnoissa, jotka ovat ahtaita pyörätuolia ja muita apuvälineitä käyttävälle ihmiselle. (Ikäihmisten elinolot 1999.) Asunnon muutostyöt, apuvälineet ja siivous ja asiointiavun järjestäminen ovat kaikki suhteellisen edullisia palveluja, joiden avulla voidaan pidentää vanhusten kotona selviytymistä (Heinola, Voutilainen & Vaarama 2003, 49). Ruonakoski, Somerpalo, Kaakinen ja Kinnunen ovat tutkineet, miten liikkumisympäristö ja lähipalveluiden saavutettavuus vaikuttavat ikääntyneiden arkeen ja itsenäiseen selviytymiseen. Tutkimuksesta ilmeni, että puutteellinen liikkumisympäristö lisää selvästi avuntarvetta ja kustannuksia, joista ikäihmisten lisäksi vastaavat usein myös heidän omaisensa. Rahassa arvioitavien kustannusten lisäksi liikkumismahdollisuudet vaikuttivat myös elämisen laatuun, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Väestön ikääntyessä ympäristön esteettömyydestä merkittävästi hyötyvien henkilöiden määrä kasvaa. (Ruonakoski, Somerpalo, Kaakinen & Kinnunen 2005.) 3 EHKÄISEVÄ VANHUSTYÖ JA TERVEYDEN EDISTÄMINEN Ehkäisevä toiminta voidaan jakaa kolmeen tasoon. Ensisijainen ehkäisevä toiminta tarkoittaa terveyden edistämistä ja sairauksien ehkäisemistä, esimerkiksi ravitsemuksesta ja liikunnasta huolehtimista. Toissijainen ehkäisevä työ on sairauksien diagnosointia ja hoitamista aikaisessa vaiheessa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa esim. säärihaavaan viittaava ihomuutos todetaan, sitä tehokkaammin se pystytään hoitamaan. Kolmantena tasona on

20 sairauksien uusiutumisen tai pahenemisen ehkäisy, esimerkiksi halvauksen jälkeinen kuntoutus. (Heinola, Voutilainen & Vaarama 2003, 7 8; Häkkinen 2002, 96.) Ehkäisyssä eli preventiossa pyritään poistamaan niitä tekijöitä jotka huonontavat ikääntyvien ihmisten elinoloja, sekä parantamaan elämänlaatua ja elämänhallintaa. Ikääntymisen huomioiminen elinympäristön, asuinalueiden ja liikenteen suunnittelussa on ennakoivaa toimintaa. Ikääntyvän voimavarojen ja elämänhallinnan vahvistaminen edistää kotona selviytymistä (Koskinen ym. 1998, 72-73). Prevention keskeinen tavoite on vanhuksen toimintakyvyn säilyttäminen. Päivittäiset toiminnot vaikeutuvat jossain vaiheessa ihmisen ikääntyessä. Useimmiten toimintakyvyn heikkenemisen taustalla on jokin pitkäaikaissairaus. (Strandberg & Tilvis 2001, 336.) Lähtökohtana terveyden edistämisessä on henkilön toimintakyvyn kartoittaminen ja palvelujen suunnittelu niin, että henkilön oma ja tarvittaessa läheisten päätöksenteko tulee otetuksi huomioon palveluista päätettäessä. Valtakunnalliset ohjeet ja suositukset painottavat toimintaa, jonka tulee perustua tutkittuun tietoon. On haasteellista saada henkilö motivoituneeksi oman toimintakykynsä ylläpitämiseen. Se edellyttää hoidettavan ja hänen läheisensä arvomaailman ja tapojen tuntemista, hienotunteista ja määrätietoista opastamista ja tukemista. Asiantuntijuus ikääntyneen henkilön terveyden edistämisessä on sitä, että ammattihenkilön tiedot ovat ajan tasalla, hän osaa hakea uutta tietoa sekä tarkastella sitä kriittisesti omaan työhönsä soveltaen. Työntekijän ammattitaito tulee esille myös siinä, miten hyvin hän osaa tukea ja auttaa ikääntynyttä henkilöä saavuttamaan ja säilyttämään toimintakykynsä ja miten hyvin hän osaa ottaa omaiset mukaan toimintaan. Taitoa osoittaa myös yhteistyö eri ammattiryhmien välillä. (Routasalo 2002, 117.) Nykyisin puhutaan lisääntyvästi käsitteestä kuntouttava työote. Siinä korostetaan jokaisen hoitotilanteen toteuttamista asiakkaan voimavarat ja toimintakyky huomioiden. Kuntouttavasta työotteesta käytetään myös nimitystä kuntoutumista edistävä hoitotyö. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että asiakas tekee hoitotilanteessa kaiken sen, mihin hän pystyy. Hoitotyöntekijä toimii tilanteiden ohjaajana ja asiakkaan motivoijana. Kuntouttava työote on kaikkien ikääntyneiden parissa työskentelevien yhteinen haaste. Työote edellyttää hoita-

21 van henkilökunnan omien asenteiden tunnistamista, hyvää ammatillista tietoperustaa ja taitoa toimia ikäihmisten kanssa. Taito kehittyy kokemuksen kautta, mutta tiedon vahvistaminen vaatii jatkuvaa opiskelua. (Holma, Heimonen & Voutilainen 2002, 43 45.) Vanheneminen on sarja erilaisia, eri tahtia eteneviä muutoksia, joita ei voida pysäyttää. Vanhusten parissa työskentelevien on tiedettävä nämä kehitykseen liittyvät asiat ja niiden vaikutukset, jotta he osaavat tukea vanhusta itsenäisen elämän ja toimintakyvyn säilyttämisessä sekä kuntouttaa erilaisissa sairauksissa ja niiden jälkitiloissa. Vanhuudessa akuutit sairaudet, liikunnan puute tai masennus voivat romahduttaa toimintakyvyn. Tästä syystä ennaltaehkäisy on vanhustyössä keskeistä silloinkin, kun ikääntyminen näyttää sujuvan ongelmitta. (Medina, Vehviläinen, Haukka, Pyykkö & Kivelä 2006, 11.) 4 EHKÄISEVÄT KOTIKÄYNNIT KOTONA SELVIYTYMISEN TUKENA 4.1 Ehkäisevien kotikäyntien taustaa Malli ehkäisevistä kotikäynneistä saatiin Suomeen Tanskasta. (Häkkinen & Holma 2004, 23; Toljamo ym. 2005, 9). Tanskassa ja Iso-Britanniassa ehkäiseviä kotikäyntejä on tehty jo yli 20 vuotta. Tanskassa ehkäisevät kotikäynnit ovat olleet lakisääteisiä vuodesta 1996 lähtien. Nykyisin Tanskassa on kuntien tarjottava ehkäiseviä kotikäyntejä kaikille yli 75- vuotiaille. Kotikäyntien tavoitteena on ennakoida avuntarvetta, arvioida asunnon muutostöitä ja luoda turvallisuutta. Erityisen tärkeänä pidetään kansalaisten omien voimavarojen aktivointia, joilla tuetaan heitä säilyttämään toimintakykynsä mahdollisimman pitkään. (Kankare & Lintula 2005, 8-9; Heinola ym. 2003, 8; Häkkinen 2002, 97.) Tanskassa ehkäisevillä kotikäynneillä saatiin hyviä tuloksia. Niiden innoittamana Suomen Kuntaliitto ja sosiaali- ja terveysministeriö toteuttivat Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille kehittämishankkeen yhdessä kymmenen kunnan kanssa. Hanke toteutettiin vuosina 2001

22 2003. Sen tavoitteena oli kehittää vanhuksille suunnattujen ehkäisevien kotikäyntien toimintamalleja. Tarkoituksena oli koota tietoa ja jakaa saatuja kokemuksia muiden kuntien käyttöön. Hanke oli osa sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin ja Suomen Kuntaliiton valtakunnallista vanhustyön kehittämissuunnitelmaa. (Häkkinen & Holma 2004, 3.) Hankkeen yhteenvedon mukaan Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille palvelumuoto auttaa kuntaa varautumaan tulevaisuuteen ja ennakoimaan tulevia palvelutarpeita. Kunta saa uutta tietoa vanhustyön kehittämiseksi. Ehkäisevät kotikäynnit tukevat vanhuspolitiikan tavoitetta: kotona niin pitkään kuin mahdollista, jos vanhus niin haluaa (Häkkinen & Holma 2004, 25.) Myös vanhukset ja työntekijät kokivat ehkäisevän kotikäynnin positiivisena. Vanhukset saivat tarvittavaa tietoa kuntansa palveluista, ja heidän turvallisuudentunteensa lisääntyi. Työntekijöille myönteiset kokemukset antoivat uutta sisältöä työhön. Kuntaliiton projektikunnissa jatketaan hankkeessa kehitettyä toimintaa edelleen. Useissa kunnissa on käynnistetty ehkäiseviä kotikäyntejä kotona asuville vanhuksille. (Häkkinen & Holma 2004, 3) Vuonna 2003 niitä tehtiin Suomessa jo noin sadassa kunnassa (Toljamo ym. 2005,9). 4.2 Ehkäiseviin kotikäynteihin liittyviä tutkimuksia Heinola, Voutilainen ja Vaarama ovat tutkineet yhteistyössä Stakesin kanssa Ennaltaehkäisevien kotikäyntien suunnittelua, toteutusta ja sisältöä sekä ehkäisevät kotikäynnit toiminnan arviointia viidessä Suomen kunnassa. Aineisto kerättiin haastattelemalla ehkäiseviä kotikäyntejä tehneitä ja suunnitelleita työntekijöitä ja ehkäiseviä kotikäyntejä saaneita vanhuksia sekä analysoimalla asiakirja-aineistoa. Yhteistä kaikille viidelle kunnalle oli se, että ehkäisevät kotikäynnit eivät juuri johtaneet uusiin asiakassuhteisiin, eli ne eivät toimineet palvelujen piiriin tulon automaatteina. Vanhusten mukaan ehkäisevien kotikäyntien hyödyt heille olivat tieto kunnan alueella toimivista sosiaali- ja terveyspalveluista sekä apuvälineistä. Myös vanhusten kokema turvallisuuden tunne lisääntyi ja luottamus siihen, että palveluja saa tarvitessaan. Lisäksi ehkäisevät kotikäynnit koettiin sosiaalisesti virkistävinä. Tämän selvityksen perusteella ehkäisevillä kotikäynneillä olisi myönteisiä vaikutuk-

23 sia. Lisäksi toiminta näyttäisi sopivan myös etsivän työn menetelmäksi. Sen avulla löydettiin palvelujen ulkopuolella olevia, mutta niitä tarvitsevia vanhuksia, jotka tulivat autetuiksi. Asunnon muutostyöt, apuvälineet ja siivous- ja asiointiavun järjestäminen ovat kaikki suhteellisen edullisia palveluja, joiden avulla voi pidentää vanhusten kotona selviytymistä. (Heinola, Voutilainen & Vaarama 2003, 4.) Marita Lahti on tehnyt pro gradu tutkielman aiheesta Vanhusperheiden kotona selviytyminen ja ennaltaehkäisevät kotikäynnit. Tutkielman tarkoituksena oli kuvata vanhusperheiden kotona selviytymistä ja ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä yhtenä kotona selviytymisen tukimuotona. Tutkimusaineisto kerättiin kymmeneltä tutkimukseen osallistuneelta vanhusperheeltä Isojoella ja Kauhajoella. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin vanhusperheiden kotona suoritettuja teemahaastatteluita. Tutkimukseen osallistuneiden vanhusten keski-ikä oli 78 vuotta, ja heidän luokseen tehdystä ennaltaehkäisevästä kotikäynnistä oli kulunut 1 2 kuukautta. Tutkimus oli laadullinen, ja aineisto käsiteltiin sisällönanalyysillä. Vanhusperheiden kokemukset ennaltaehkäisevistä kotikäynneistä olivat positiivisia, ja niiden avulla vanhusperheet kokivat saaneensa tukea selviytymiseensä jatkossa. Tutkielman johtopäätöksenä ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat varteenotettava hoitotyön menetelmä. (Lahti 2004, 1.) Terhi Karjalainen, Kati Laakso ja Katja Laakso ovat tehneet opinnäytetyön aiheesta Ennaltaehkäisevät kotikäynnit Saviolla ikääntyvien kotona selviytymisen tueksi Laurea ammattikorkeakoulussa v. 2002. Opinnäytetyö koostui kotikäynneillä toteutettujen haastattelujen analysoinnista ja projektityöntekijöille tehdystä teemahaastattelusta. (Karjalainen, Laakso & Laakso 2002.) Irmeli Tuohimaa on tehnyt opinnäytetyönsä aiheesta Ennalta ehkäisevät kotikäynnit uutena palvelumuotona ikääntyvien kotihoidossa Kiimingissä v. 2002. Hänen projektinsa tulostavoitteena oli suunnitella ennaltaehkäisevän kotikäynnin malli 75 vuotta täyttäneille kiiminkiläisille osaksi kotihoitopalvelua. Projektin toiminnallisena tavoitteena oli ennaltaehkäisevän kotikäyntitoiminnan käynnistäminen Kiimingissä. Opinnäytetyötään varten hän suoritti 21 ennaltaehkäisevää kotikäyntiä. (Tuohimaa 2002.)

24 Kirsi Kivenne ja Mari Pyyhkälä Pajunen ovat tehneet opinnäytetyönsä Diak Helsingin yksikössä v. 2002 aiheenaan Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille seurantatutkimus 80 vuotiaille ehkäisevän kotikäynnin vastaanottaneille nurmijärveläisille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ehkäisevän kotikäynnin vastaanottaneiden nurmijärveläisten kokemusta kotikäynnistä. Opinnäytetyössä selvitettiin, millaista tietoa vanhukset saivat kunnan palveluista, millainen oli heidän kokemuksensa käynnin oikea-aikaisuudesta ja sovittiinko kotikäynnillä jatkotoimenpiteistä. He keräsivät aineistonsa haastattelemalla yhdeksää vanhusta näiden kotona. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Kivenne & Pyyhkälä - Pajunen 2002, 2.) Sari Elo ja Raija Karhu ovat tehneet opinnäytetyönsä aiheesta Ennaltaehkäisevät kotikäynnit kotihoidon työmuotona Laurea amk:ssa v. 2004. Opinnäytetyössä tarkastellaan ennaltaehkäisevien kotikäyntien merkitystä kotihoidon työntekijöiden kokemana. Työn tarkoituksena oli selvittää, millaista hyötyä kotihoidon työntekijät kokivat saavansa ennalta ehkäisevillä kotikäynneillä ja miten hoitotyöntekijät kokivat pystyvänsä toteuttamaan ikääntyvien hyvinvointia edistävää hoitotyötä. Lisäksi arvioitiin ennalta ehkäiseviä kotikäyntejä työmenetelmänä. (Elo & Karhu 2004.) Marita Ollikainen on tehnyt opinnäytetyönsä aiheesta Vanhusten kotona selviytyminen - Ehkäisevät kotikäynnit Raumalla, Satakunnan ammattikorkeakoulussa v. 2004. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa raumalaisten 1922 syntyneiden vanhusten kotona selviytymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vanhusten avuntai palveluntarve ja tuottaa tietoa, josta on hyötyä päätettäessä ennaltaehkäisevien kotikäyntien jatkosta. Tutkimukseen osallistui 135 vanhusta, jotka eivät olleet kunnallisen kotipalvelun asiakkaita tai laitoshoidossa Tutkimusaineisto kerättiin ehkäisevillä kotikäynneillä loka- joulukuussa 2003. Saatu aineisto analysoitiin tilastollisesti ja laadullista sisällönanalyysiä käyttäen. (Ollikainen 2004, 3.) Näiden opinnäytetöiden yhteenvetojen perusteella ehkäisevät kotikäynnit koettiin tarpeelliseksi ja käyntien toivottiin jatkuvan. Kotikäynnit antavat uutta tietoa sosiaali- ja terveyden-

25 huollon henkilökunnalle ikääntyneiden toimintakyvystä ja palvelujen tarpeesta. Hoitotyöntekijät kokivat ehkäisevät kotikäynnit mielekkäänä, piristävänä, uutena työmenetelmänä. Ikääntyvän hyvinvointiin pystyttiin vaikuttamaan viemällä tietoa kunnan palveluista. Samalla voitiin antaa ikääntyville ohjausta ja neuvontaa turvallisuuteen, apuvälineisiin sekä terveyteen ja toimintakykyyn liittyvissä asioissa. Ehkäisevät kotikäynnit lisäsivät vanhusten kokemaa turvallisuuden tunnetta. Kööpenhaminan yliopiston Kansanterveystieteen laitoksella on tehty kolmivuotinen seurantatutkimus ehkäisevien kotikäyntien vaikuttavuudesta vv. 1999-2001. Siihen osallistui 4060 henkilöä (75 80 vuotiaita) yhteensä 34 kunnasta. Näistä 17 kuntaa oli tutkimusryhmänä ja 17 verrokkiryhmänä. Tutkimustulosten mukaan naiset hyötyivät enemmän ehkäisevistä kotikäynneistä kuin miehet. Lisäksi kotikäynnin vastaanottaneilla naisilla oli parempi liikuntakyky, kuin siitä kieltäytyneillä. Miehillä tällaista vaikutusta ei havaittu. Tutkimuksen mukaan ehkäisevät kotikäynnit vaikuttavat naisten toimintakykyyn positiivisesti ja he tarvitsevat vähemmän terveyspalveluja. (Vass ym. 2004, 106) Vass, Avlund, Lauridsen & Hendriksen tutkivat samaa kohderyhmää. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ehkäisevät kotikäynnit vaikuttavat vanhusten toimintakykyyn, kuolleisuuteen ja vanhainkotiin siirtymiseen. Tutkimustulosten mukaan 80 vuotiailla toimintakyky parani selvästi, kuolleisuuteen ehkäisevillä kotikäynneillä ei ollut merkittävää vaikutusta, eikä myöskään vanhainkotiin siirtymiseen. (Vass, Avlund, Lauridsen & Hendriksen 2005, 563)

26 4.3 Ehkäisevät kotikäynnit Pihtiputaalla Pihtiputaan kunnan vanhustenhuollon toimintastrategian tavoitteena on, että vanhukset selviytyvät kotonaan mahdollisimman pitkään. Suurin osa vanhuksista toivoo saavansa hoitoa ja palveluita kotiin, vaikka kunto heikkenisikin. Väestön ikääntyminen asettaa myös Pihtiputaan kunnalle omat haasteensa. Vanhustenhuoltoa kehitetään kotona asumista tukevaan, ehkäisevään ja kuntouttavaan suuntaan. (Pihtiputaan kunnan vanhuspoliittinen strategia- ja kehittämisohjelma vuosille 2005 2010.) Stakesin ja Kuntaliiton suositusten mukaisesti Pihtiputaalla aloitettiin ehkäisevien kotikäyntien suunnittelu. Hanke käynnistettiin kunnan omana projektina syksyllä 2004. Johtava hoitaja tilasi Kuntaliitosta opaskirjat ehkäisevistä kotikäynneistä ja levykkeen, jossa oli valmis haastattelurunko sekä analysointiohjelma haastatteluja varten. Samoihin aikoihin kyselin opinnäytetyötäni varten aiheideoita kuntamme johtavalta hoitajalta. Hän tarjosi mahdollisuutta osallistua tähän projektiin tai mahdollisesti jotain aiheeseen liittyvää osaprojektia toisen sh-opiskelijan kanssa. Suunnittelussa oli mukana myös kotihoidon osastonhoitaja. Käytännön toteutus jäi meidän kahden sairaanhoitajaopiskelijan vastuulle. Työskentelemme molemmat kotihoidossa lähihoitajina opiskelun ohessa. Pihtiputaan kunnan vanhuspoliittisessa strategiassa perustellaan ehkäisevien kotikäyntien aloittamista näin: Kotihoidon tulee varautua tulevaisuuden hoidontarpeeseen, jotta resurssien käyttöä voidaan suunnitella. Tällä hetkellä kunnassa ei ole kokonaisvaltaista näkemystä kunnan vanhusväestön voinnista. Tekemällä ehkäiseviä kotikäyntejä saadaan tietoa mahdollisten asiakkaiden tilanteesta. Kotikäyntien avulla saadaan asiakkaat hoidonpiiriin ajoissa. Niiden tavoitteena on turvata kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Kotikäynnillä käydään läpi terveydentila, toimintakyky ja sosiaalinen hyvinvointi. Lisäksi selvitetään tarvitaanko kotona asumisen turvaamiseksi muutostöitä, tukipalveluita tai apuvälineitä. Kotikäynnit aloitetaan pilottina opiskelijatyönä. Pilotin avulla testataan käytettävää haastattelurunkoa. Sen avulla selvitetään, mikä ikäryhmä on sopiva kartoituskäyntien kohteeksi. Näiden tulosten pohjalta suunnitellaan kartoituskäyntien jatkototeutus. Tulevaisuudessa on

27 tarkoitus tehdä kartoituskäynnit tietylle ikäryhmälle vuosittain. (Pihtiputaan kunnan vanhuspoliittinen strategia- ja kehittämisohjelma 2005, 43.) Kotikäynteihin valmistauduttiin huolellisesti. Ennen haastattelujen aloittamista tutustuttiin Kuntaliiton Ehkäisevät kotikäynnit hankkeeseen, eri kaupungeissa ja kunnissa tehtyihin Ehkäisevien kotikäyntien-projekteihin ja asiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Niistä poimittiin kehittämisideoita, joita pyrittiin toteuttamaan haastatteluissa. Kotikäyntejä varten koottiin olennaisista asioista kansio. Siinä oli tietoa mm. kotihoidosta ja sen tukipalveluista, yleisimmistä sosiaalipalveluista ja Kelan etuuksista. Kotikäyntien suunnittelu ja toteuttaminen tuntui mielenkiintoiselta ja haasteelliselta tehtävältä. 5 EHKÄISEVIEN KOTIKÄYNTIEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Opinnäytetyön tarkoituksena oli käynnistää Ehkäisevät kotikäynnit- toimintamuotoa Pihtiputaalla. Kotikäynneillä oli tarkoitus selvittää v. 1932 syntyneiden haastateltavien terveydentilaa, toimintakykyä ja asumisoloja. Lisäksi tehtävänämme oli selvittää millaisia palveluja tai kodin muutostöitä haastateltavat tarvitsevat selviytyäkseen kotona mahdollisimman pitkään. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millainen on haastateltavien terveydentila ja toimintakyky? 2. Millaisia palveluja haastateltavat toivovat saavansa selviytyäkseen kotona? 3. Millaisia kodin muutostöitä tai apuvälineitä haastateltavat tarvitsevat?

28 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 6.1 Ehkäisevien kotikäyntien kohderyhmän valinta Ehkäisevien kotikäyntien kohderyhmäksi sovittiin johtavan hoitajan ehdotuksesta v. 1932 syntyneet kotona asuvat pihtiputaalaiset, jotka eivät olleet vielä kunnallisen kotihoidon palvelujen käyttäjiä. Ajateltiin, että he ovat mahdollisesti hyväkuntoisia ja heiltä voisi saada kehittämisideoita vanhuspalvelujen tuottamiseen. Tämänikäiset eivät vielä käytä kotihoidon palveluja kovin paljon. Metsämuurosen mukaan otoksena on kokonaistutkimus, jos otoskokona on koko perusjoukko (Metsämuuronen 2003, 34). Kun populaatio on äärellinen ja olemassa oleva, on mahdollista suorittaa kokonaistutkimus, ja se kannattaa tehdä aina, jos perusjoukko on pieni. (Grönroos 2003, 8; Heikkilä 2004, 33.) Tässä työssäni perusjoukon muodostaa v. 1932-syntyneet pihtiputaalaiset, jotka eivät vielä käytä säännöllisesti koti- tai laitoshoidon palveluita. Terveyskeskuksen kanslistilta pyydettiin luettelo 1932 syntyneistä kunnan asukkaista. Hän tulosti väestötietojärjestelmästä kaikki v. 32 syntyneet pihtiputaalaiset (N=51, joista miehiä 29 ja naisia 22). Tulosteessa näkyivät henkilöiden nimet, syntymäajat ja osoitteet, lukuun ottamatta kolmea henkilöä, joiden osoitetiedot olivat salaiset. Luettelosta poistettiin yksi henkilö, joka oli kuollut ennen haastattelujen ajankohtaa. Joukosta rajattiin ulkopuolelle myös koti- tai laitoshoidon asiakkaat (6 kpl). Yksi henkilö kieltäytyi haastattelusta. Asiakkaiden yhteystiedot kahta lukuun ottamatta saatiin selville puhelinluettelosta, numerotiedustelusta ja Pegasos-tietoverkosta. Näille kahdelle laitettiin kirjeen mukana yhteydenottopyyntö, johon toinen ei vastannut, joten hän karsiutui myös haastateltavista. Paikallislehdessä julkaistiin 25.5.2005 tiedotus (liite 1), jossa kerrottiin ehkäisevien kotikäyntien tavoitteista, sisällöstä ja kohderyhmästä. Tiedotuksessa mainittiin, että haastateltaville tulee kirjeet postitse, haastattelu on vapaaehtoinen ja kotikäynnillä esille tulevat asiat ovat luottamuksellisia. Kohderyhmään (N=39) kuuluville lähettiin toukokuun loppupuolella kirje (liite 2), jossa kerrottiin tarkemmin haastatteluista, osallistumisen vapaaehtoisuudesta

29 ja tulevasta puhelimitse tapahtuvasta yhteydenotosta. Kesäkuun alussa sovittiin haastatteluajat puhelimitse. Aikoja sopiessa ilmeni, että yksi henkilö oli kuollut ja yhdelle tuli este perhesyiden takia. Lopullinen haastateltavien lukumäärä oli 37 henkilöä. 6.2 Tutkimusmenetelmät, tutkimusaineisto ja aineiston keruu Tutkimusotteena työssä käytettiin sekä määrällistä että laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusote voi olla kvantitatiivinen eli määrällinen tai kvalitatiivinen eli laadullinen. Eri tutkimusmenetelmien yhdistämisestä käytetään nimeä triangulaatio. Yleensä toinen lähestymistavoista on kuitenkin ensisijainen. Käytettäessä ensisijaisesti määrällistä lähestymistapaa voidaan jotain osiota kuvata lisäksi laadullisesti. (Paunonen & Vehviläinen-Julkunen 1997, 225 227; Metsämuuronen 2003, 208; Heikkilä 2004,16.) Tutkimuksessa käytettiin ensisijaisesti kvantitatiivista lähestymistapaa, koska haluttiin saada määrällistä tietoa kunnan päättäjille. Tätä tietoa syvennettiin ja tarkennettiin avoimilla kysymyksillä, joilla saatiin laadullista tietoa. Tutkimuksen aineisto kerättiin ehkäisevillä kotikäynneillä ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin haastattelua. Haastattelu on ennalta suunniteltua keskustelua, jossa haastattelija ohjaa keskustelun kulkua ja motivoi haastateltavaa. Se on eräänlaista tutkijan ja tutkittavan luottamuksellista vuorovaikutusta (Metsämuuronen 2003, 186-187). Haastattelun etuna on, että siinä voidaan säädellä aineiston keruuta joustavasti haastateltavaa myötäillen. Lisäksi vastaajat saadaan mukaan tutkimukseen helpommin. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 193 195.) Tässä työssä haastattelu oli perusteltua, koska kohdejoukkona olivat ikääntyneet. Kotikäynnillä kysymyksiä voitiin selventää ja tarkentaa ja näin saatiin luotettavampia ja vertailukelpoisempia tuloksia. Tietojen keruussa käytettiin Kuntaliiton kehittämää haastattelulomaketta (liite 3). Valmiin haastattelulomakkeen käyttämisen etuna on se, että saadut tulokset ovat vertailukelpoisia muissa kunnissa tehtyjen haastattelujen kanssa. Valmis haastattelulomake lisää myös tut-

30 kimuksen luotettavuutta, koska lomaketta on testattu jo useissa kunnissa. Lomakkeen tiedot yhdisteltiin teemoittain seuraavasti: Asuminen, Terveydentila, Liikkuminen ja apuvälineiden käyttö, Nukkuminen, ruokailu ja lääkkeiden käyttö, Aistitoiminnot, Sosiaalinen verkosto, Kotiaskareista ja asioinnista selviytyminen, Toimeentulo, Nykyinen elämäntilanne ja asuinympäristö, Palvelujen tarve, Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö, sekä Ohjaus kotikäynnillä ja haastattelijan arviot kotona selviytymisestä. Haastattelulomake sisälsi 58 kysymystä, joihin sisältyivät mittaukset ja haastattelijan arvio haastateltavan yleisvoinnista, liikuntakyvystä ja henkisestä voinnista. Osa kysymyksistä oli avoimia, joilla saatiin perusteluja ja lisätietoja vastauksiin. 6.3 Haastattelujen suorittaminen ehkäisevillä kotikäynneillä Haastattelut tehtiin vuonna 1932 syntyneille pihtiputaalaisille 13.6.-30.6.2005. Haastateltavia oli yhteensä 37, joista naisia 17 ja miehiä 20. Päivien ohjelma laadittiin siten, että jokaiselle päivälle tuli 3-5 haastattelua. Samalla suunnalla asuvat haastateltiin samana päivänä. Haastatteluissa oli tärkeintä keskustelu ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen. Haastattelulomake toimi haastattelijoiden tukena, että kaikki tarvittavat asiat tuli käytyä läpi. Haastattelijoilla oli mukana mm. näytteenottovälineitä, mittareita, vaaka ja kannettava tietokone. Haastateltaville kerrottiin haastattelun olevan vapaaehtoinen ja tulokset ovat täysin luottamuksellisia. Haastattelujen suorittamiseen tuli pian tietty rutiini: haastattelijoista toinen hoiti kirjoittamisen haastattelulomakkeelle ja toinen huolehti tietokoneella tallentamisen. Käyntien aiheuttamia kustannuksia ei laskettu, koska haastattelut tehtiin opinnäytetyönä. Haastatteluvastaukset tallennettiin suoraan tietokoneelle. Kysymykset käytiin läpi keskustelumuodossa ja lopuksi mitattiin verenpaine, verensokeri, hemoglobiini ja kolesteroli sekä tutkittiin virtsanäyte. Myös painoindeksi laskettiin ja annettiin tarvittaessa ruokavalio- ja liikuntaopastusta. Esille tulleista asioista ja ongelmista keskusteltiin ja ohjattiin tarvittaessa jatkohoitoon. Haastateltaville annettiin tietoa mm. Kelan ja sosiaali- ja terveydenhuollon etuuksista sekä kunnassa tarjolla olevista palveluista. Lisäksi kerrottiin henkilöistä, joihin

31 voi ottaa yhteyttä apua tarvitessaan. Haastattelun yhteydessä pyydettiin kirjallinen lupa käyttää tietoja kunnallisen suunnittelun pohjana. Haastateltavilla oli myös mahdollisuus esittää toiveita ja terveisiä kunnan päättäjille. Haastattelun jälkeen tai viimeistään päivän päätyttyä täytettiin haastattelijan huomiot lomakkeen loppupuolelle, kun asiakkaan tiedot olivat vielä tuoreessa muistissa. Kotikäynnillä vierähti aikaa puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin. Haastateltaville jätettiin heidän omat mittaustuloksensa sekä erilaisia esitteitä tarpeen mukaan. Heille jäi myös lyhyt yhteenveto kotikäynnistä ja käynnin tekijöiden yhteystiedot mahdollisia myöhempiä yhteydenottoja varten. Haastattelujen jälkeen julkaistiin paikallislehdessä lyhyt artikkeli (liite 4) kotikäyntien toteutumisesta ja mitä kotikäynnillä tehtiin. Siinä kerrottiin myös tärkeimpiä terveisiä kunnan päättäjille. Käynnin yhteydessä haastateltaville tehtiin johtavan hoitajan toivomuksesta myös Ravatoimintakykyluokitus. Sen perusteella saisi luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa haastateltavien toimintakyvystä. Rava-järjestelmä on monipuolinen ja helppokäyttöinen vanhuspalvelujen kehittämisväline. Rava-järjestelmään kuuluva toimintakykymittari on työkalu, jonka avulla arvioidaan henkilön toimintakykyä sekä päivittäisen avun ja palvelun tarvetta. Arvioinnissa saadaan käsitys siitä, mistä toimista tutkittava selviytyy itsenäisesti ja missä hän tarvitsee apua. Arviointia varten kerätään tietoa mm. liikkumisesta, pukeutumisesta, syömisestä, hygienianhoidosta, mielialasta ja muistista. Mittarin avulla tutkittavalle määritellään Rava-indeksi. Vanhuspalvelujen tuottajat voivat antaa indeksille ohjearvoja, joiden avulla henkilö pystytään ohjaamaan tarkoituksenmukaiseen hoitopaikkaan, esimerkiksi vanhainkotiin tai kotihoitoon. Hoidon tarve arvioidaan aina paikallisella tasolla. Yksittäisen vanhuksen avuntarpeen arvioinnin lisäksi Rava-järjestelmä soveltuu kunnan vanhuspalvelujen suunnittelemisen apuvälineeksi. (Rava-järjestelmä vanhuspalvelujen kehittämisväline, 2006.) Ravan tekeminen koettiin kuitenkin turhaksi, koska kaikki haastateltavat olivat hyväkuntoisia ja saivat parhaan mahdollisen Rava-indeksin, joka on 1,29.

32 6.4 Tutkimusaineiston analysointi Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineiston kerääminen ja analysointi voivat tapahtua osittain yhtä aikaa. Niiden välillä ei välttämättä ole selvää eroa. Ennen varsinaista tutkimusaineiston analysointia aineisto on saatettava sellaiseen muotoon, että analysoiminen on mahdollista. Yleensä muistiinpanot ja haastattelut litteroidaan, kirjoitetaan puhtaaksi. (Metsämuuronen 2003, 196; Paunonen & Vehviläinen Julkunen 1997, 24.) Koska kannettava tietokone oli mukana kotikäynneillä, aineiston tallennus ja analysointi oli mahdollista aloittaa heti haastattelujen yhteydessä. Haastattelulomakkeet täytettiin haastateltavan kotona ja niitä täydennettiin haastattelun jälkeen. Kunkin lomakkeen tiedot tallennettiin Kuntaliitossa kehitettyyn Excel-pohjaiseen taulukkolaskentapohjaan. Analyysissa saatiin prosenttijakaumia, joista osaa on kuvattu tekstissä myös kuvioina. Haastattelijoille jäi myös haastattelulomakkeet haastateltavien luvalla. Paperiversiot numeroitiin samalla juoksevalla numerolla, mikä oli tietokoneen ohjelmassakin. Paperiversiosta voidaan tarkastaa tietoja opinnäytetyötä varten. Kun opinnäytetyö valmistuu, haastattelu- ja Rava-lomakkeet toimitetaan haastateltavien kirjallisella luvalla johtavalle hoitajalle. Hän järjestää niiden säilytyksen siten, että ne palvelevat asiakkaiden mahdollisia myöhempiä tarpeita. Haastattelulomakkeessa olevat avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin luokittelua käyttäen tietokoneavusteisesti. Tulokset on esitelty sanallisina käyttäen yleisimmin ilmaistuja sanoja. Tietokoneavusteinen analyysi on yleistynyt viime aikoina. Aineiston koodaaminen on yksinkertaista tekstinkäsittelyohjelmalla. Kun kirjoitetaan avoimia haastatteluvastauksia puhtaaksi, luodaan kategorioita sekä niihin indikaattoreita. Samalla annetaan indikaattoreille yksinkertainen tunniste. (Metsämuuronen 2003, 202.) Esimerkiksi tässä työssä NY = nainen, yksinasuva, tai MP = mies, parisuhteessa oleva. Kyseiseen tiedostoon siirtyy indikaattorin lisäksi tieto vastaajan taustasta. Sisällönanalyysi on yleisesti käytetty laadullisen aineiston analyysimenetelmä hoitotieteellisissä tutkimuksissa. Sen avulla voidaan järjestää, kuvailla ja luokitella tutkittavaa ilmiötä. Sisällönanalyysissä pyritään rakentamaan sellaisia malleja, jotka esittävät tutkittavaa ilmiö-

33 tä tiivistetyssä muodossa ja joiden avulla tutkittava ilmiö voidaan käsitteellistää. Analyysi voidaan tehdä joko aineistolähtöisesti eli induktiivisesti tai deduktiivisesti, jolloin käytetään valmista luokittelurunkoa. Aineistosta lähtevä analyysiprosessi kuvataan aineiston pelkistämisenä. Ennen analysoinnin aloittamista tutkijan on päätettävä, analysoiko hän vain sen, mikä on selvästi ilmaistu dokumentissa, vai analysoiko hän myös piilossa olevia viestejä. (Kyngäs & Vanhanen 1999, 3 12.) Käytimme työssämme induktiivista analysointitapaa ja analysoimme vain selvät mielipiteiden ilmaisut. Emme lähteneet kaivamaan esille piilossa olevia viestejä, koska niiden analysoimista joudutaan usein tulkitsemaan ja siinä on olemassa suuri virhemahdollisuus. 7 TUTKIMUKSEN TULOKSET Haastattelutilanteessa käytettiin apuna Kuntaliiton kehittämää parannettua haastattelulomaketta. Vastaajista (n=37) naisia oli 17 ja miehiä 20. Vastausprosentti oli 86 %. Tulokset esitetään haastattelulomakkeen mukaisessa järjestyksessä. 7.1 Asuminen Ensimmäisessä osiossa selvitettiin vanhuksen asumisoloja. Heistä 30 % asui yksin ja puolison kanssa 70 %. Omakoti- tai maalaistalossa asui 76 %, hissittömässä kerrostalossa 3 %, loput 22 % rivitalossa. Asunnot olivat varustetasoltaan hyviä, 89 %:lla oli kaikki mukavuudet, vain 11 %:lta puuttui sauna sisätiloista. Palovaroitin oli kaikissa asunnoissa ja ne myös toimivat. Paristot palovaroittimeen pystyi vaihtamaan 65 % haastateltavista. Suurin osa oli tyytyväisiä asuntoonsa (kuvio 1).

34 % 60 50 40 30 20 10 0 57 41 3 0 Hyvin tyytyväinen Melko tyytyväinen Melko tyytymätön Hyvin tyytymätön KUVIO 1. Vastaajien tyytyväisyys asuntoonsa Kodin muutostöitä koki tarvitsevansa 11 % haastateltavista (WC asuinkerrokseen, ovien tiivistäminen ja tukikaiteiden asentaminen). Omaishoitajana ei toiminut kukaan. 7.2 Terveydentila Seuraavaksi selviteltiin haastateltavien terveydentilaa. Suurimmalla osalla terveydentila oli tyydyttävä tai sitä parempi, vain 11 % koki terveydentilansa melko huonoksi (kuvio 2). % 60 50 40 30 20 10 0 54 32 11 3 0 Erittäin hvyä Melko hyvä Tyydyttävä Melko huono Huono KUVIO 2. Haastateltavien terveydentila Suurimmalla osalla haastatelluista terveydentila on jokseenkin samanlainen tai parempi kuin vuosi sitten (kuvio 3). Vastaajista yhteensä 27 %:lla terveydentila oli vähän tai paljon huonompi edelliseen vuoteen verrattuna.

35 % 60 50 51 40 30 24 20 10 0 11 11 Paljon parempi Vähän parempi Jokseenkin samanlainen Vähän huonompi 3 Paljon huonompi KUVIO 3. Haastateltavan terveydentila edellisvuoteen verrattuna. Kotikäynnillä keskusteltiin myös terveyteen liittyvistä huolista. Haastatelluista 59 % oli tyytyväisiä terveydentilaansa. Haastattelun avovastauksista kertyi yhteensä 24 huolta. Huolen aiheena olivat yleinen jaksaminen ja pärjääminen yksin, tuki- ja liikuntaelimistön vaivat (nivustyrä, kulumat, edessä oleva leikkaus), sydän- ja verisuonisairaudet (verenpainetauti, sepelvaltimotauti, rytmihäiriöt, Aso ja vaskuliitti), keuhko-ongelmat (hengenahdistus, tomografiassa todettu keuhkomuutos, COPD), diabetes ja siitä johtuvat sairaudet, muut iän mukanaan tuomat vaivat, kuten kivut ja huimaus, ajoittaiset univaikeudet sekä heikentyneeseen näköön liittyvät terveyshuolet. Lisäksi yhdellä haastateltavalla oli huoli vammaisen lapsen hoitamisesta: jaksaako hän yksin, jos puoliso ei kykene auttamaan. 7.3 Liikkuminen ja apuvälineiden käyttö Liikuntatottumuksia selvitettiin kysymällä, kuinka usein haastateltavat harrastavat liikuntaa; tähän huomioitiin myös hyötyliikunta. Liikunnaksi katsottiin myös apuvälineen kanssa tapahtuva liikunta. Haastateltavista 89 % harrasti liikuntaa päivittäin, viikoittain liikuntaa harrasti 8 % ja vain 3 % vähemmän kuin kerran viikossa. Oman liikuntakyvyn arvioinnissa oli enemmän hajontaa. Suurin osa haastateltavista arvioi liikuntakykynsä tyydyttäväksi tai sitä paremmaksi (kuvio 4).

36 % 60 50 40 30 20 51 41 10 0 3 3 3 Erittäin hyvä Melko hyvä Tyydyttävä Melko huono Huono KUVIO 4. Haastateltavan liikuntakyky Asioidessaan kodin ulkopuolella haastateltavat liikkuivat pääasiassa kävellen tai pyörällä. Suurimmalla osalla ei ollut vaikeuksia liikkua portaissa. Niiden käyttöön liittyi ongelmia 19 %:lla haastatelluista. Kaatumistapaturmista tiedusteltiin, oliko henkilö kaatunut viimeisen 6 kuukauden aikana ja oliko kaatuminen aiheuttanut loukkaantumisia. Haastateltavista 97 % ei ollut kaatunut viimeisen puolen vuoden aikana, vain 3 % kertoi kaatuneensa ulkona liikkuessaan. Kukaan ei ollut loukkaantunut kaatumistapaturman vuoksi viimeisen puolen vuoden sisällä. Apuvälineiden kartoituksessa selvisi, että tässä ikäryhmässä apuvälineiden tarve oli vielä hyvin vähäistä. Suurimmalla osalla (97 %) oli silmälasit. Liikkumisessa apuvälineitä käytettiin seuraavasti: rollaattori 11 %, kävelykeppi 6 %, tukikaiteet 3 %. Muita apuvälineitä oli käytössä seuraavasti: turvaranneke ja turvapuhelin 6 %:lla, istuinkoroke 3 %:lla ja kuulolaite 3 %:lla, sydämen tahdistin 3 %:lla. 7.4 Nukkuminen, ruokailu ja lääkkeiden käyttö Tässä osiossa selvitettiin haastateltavien nukkumista, univaikeuksia ja uni- ym. lääkkeiden käyttöä. Lisäksi kysyttiin ruokailusta ja ruokahalusta. Suurin osa haastateltavista kertoi nukkuvansa yleensä hyvin, vain 27 % koki nukkuvansa huonosti. Unilääkkeitä oli käytössä

37 9 %:lla. Haastatelluista kaikki söivät päivittäin lämpimän aterian, ja 95 % tunsi ruokahalunsa hyväksi. Haastateltavilta kysyttiin myös lääkkeiden käyttöä. Vastaajista 89 % käytti säännöllisesti jotain lääkettä, ja heistä 24 % koki, ettei ole saanut riittävästi opastusta lääkkeiden käyttötarkoituksesta. 7.5 Aistitoiminta: näkeminen ja kuuleminen Aistien heikkeneminen alentaa ikääntyneiden toimintakykyä nopeasti. Kotikäynnin aikana keskusteltiin ja arvioitiin haastateltavien näkemiseen ja kuulemiseen liittyviä asioita. Kaikista haastatelluista 89 % kertoi näkevänsä lukea sanomalehteä sujuvasti silmälasien kanssa ja 8 % sujuvasti ilman silmälaseja. Vastaajista 3 % näki lukea vain lehden isot otsikot. Haastatelluista 95 % koki, ettei heikentynyt näkö ole haitannut päivittäistä elämää. Näön heikkeneminen 5 %:lla vastaajista oli hankaloittanut lähinnä liikkumista ja ihmisten tuntemista. Avovastauksissa joku kertoi olevansa kaihileikkausjonossa, joiltakin oli kaihi jo leikattu joko toisesta tai molemmista silmistä. Kaihi ja sokeritauti olivat yleisimmät syyt näön heikkenemiseen. Kuulo oli heikentynyt 43 %:lla kaikista haastatelluista, mutta vain 3 %:lla vastaajista oli kuulolaite. Kaikki haastateltavat kuulivat arkielämässä olennaiset äänet (ovikello, puhelin, radio, palohälytin jne.). Jotkut joutuivat pitämään televisiota tai radiota normaalia kovemmalla, koska eivät muuten kuulleet niiden ääntä. Valtaosa kuuli myös herätyskellon äänen, mutta vain harvalla se oli käytössä. 7.6 Sosiaalinen verkosto, osallistuminen ja viestintäyhteydet Sosiaalista verkostoa selvitettiin myös, sekä osallistumista kodin ulkopuolella oleviin tapahtumiin tai harrastuksiin. Lisäksi selvitettiin yhteydenpitoa omaisten ja läheisten kanssa

38 sekä kyläilyä ja vapaa-ajan viettoa kodin ulkopuolella. Suurella osalla haastateltavista (73 %) kävi vieraita viikoittain. Päivittäin vieraita kävi 19 %:lla, lähinnä lapsia tai naapureita. Enemmän hajontaa tuli, kun kysyttiin, kuinka usein haastateltavat kävivät itse vierailulla: päivittäin 16 %, viikoittain 51 %, kuukausittain 27 % ja harvemmin kuin kerran kuukaudessa 5 % vastaajista. Useimmat olivat sitä mieltä, että nykyaikana käydään kylässä harvemmin kuin ennen. Vapaa-ajan toimintaan (päiväkeskus, yhdistystoiminta, kerhot, kirkko, elokuvat, teatterit jne.) osallistuminen kodin ulkopuolella oli vaihtelevaa. Vastaajista 19 % ei osallistunut koskaan, 24 % osallistui harvemmin kuin kerran kuukaudessa, 22 % kuukausittain, 32 % osallistui viikoittain ja loput 3 % päivittäin. Tuttaviin ollaan enimmäkseen yhteydessä puhelimen välityksellä: haastatelluista 46 % kertoi puhuvansa päivittäin puhelimessa tuttaviensa kanssa, viikoittain 43 % ja kuukausittain 8 %. Haastateltavien viestintävälineistä yleisin oli tavallinen lankapuhelin, se oli säännöllisesti käytössä 70 %:lla haastatelluista. Matkapuhelimen säännöllisiä käyttäjiä oli 54 % ja satunnaisia käyttäjiä 14 %. Internetiä ja sähköpostia säännöllisesti käytti vain 3 % haastatelluista. Jotkut olivat sitä mieltä, ettei sitä koskaan hankitakaan: Ei ole, eikä tule. 7.7 Kotiaskareista ja asioinnista selviytyminen Kaupassakäynnistä ja pankkiasioiden hoitamisesta selviytyi itsenäisesti suurin osa eli 95 97 % haastatelluista. Kevyet kotityöt kuten imurointi, tiskaus ja pyykinpesu sujuivat myös kaikilta. Raskaista kotitöistä, esim. ikkunoiden pesusta, vaatteiden tuuletuksesta, mattojen tamppaamisesta, selviytyi itsenäisesti 73 %. Haastatelluista 53 % huolehti itse pienet korjaustyöt asunnossaan, ja 27 %:lla niistä huolehti puoliso. Heistä 12 % sai apua useimmiten lapsiltaan. Ystävät, tuttavat tai naapurit auttoivat 6 %:a. Naiset saivat useammin apua lapsiltaan, ystäviltään tai talonmieheltä kuin miehet. Palkattua yrittäjää ei ollut kukaan käyttänyt kodin pieniin korjaustöihin, mutta 2 %:lla ne oli suorittanut talonmies tai huoltomies.

39 Kotikäynnillä keskusteltiin myös avun tarpeesta yleensä ja siitä, kuka auttaa haastateltuja (kuvio 5). Vastaukset olivat samansuuntaisia kuin kodin pienissä korjaustöissäkin. Apua saatiin yleensä puolisolta 73 % tai lapsilta 57 %, ystäviltä tai tuttavilta 62 %, naapureilta 59 %. Kotipalvelun ostaminen yrittäjiltä oli hyvin vähäistä. Vain 11 % haastatelluista osti apua yksityiseltä Muualta Yksityiseltä yrittäjältä Kunnan kotipalvelusta 8 11 8 92 89 92 Naapureilta 59 41 Ystäviltä/tuttavilta 62 38 Kyllä % E1 % Lapselta/lapsilta 57 43 Puolisolta 73 27 % 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 KUVIO 5. Avunsaanti 7.8 Toimeentulo Kotikäynnillä keskusteltiin mm. toimeentulotuesta, omaishoidontuesta, terveydenhuollon asiakasmaksukatosta, eläkkeensaajan asumis- ja hoitotuesta sekä kotitaloustyön verovähennyksestä. Kotitaloustyön verovähennys ja eläkkeensaajan asumistuki olivat tunnetuimmat näistä. Yli puolet haastateltavista tunsi tietävänsä näistä riittävästi. Vähiten tunnettuja olivat eläkkeensaajan hoitotuki (22 %), toimeentulotuki (32 %), terveydenhuollon asiakasmaksukatto (35 %) ja omaishoidontuki (41 %). Niistä asioista, joista haastateltava ei kokenut tietävänsä tarpeeksi, keskusteltiin ja tiedotettiin käynnin yhteydessä. Haastateltuja pyydettiin myös arvioimaan sitä, miten he tulevat toimeen tuloillaan. Suurin osa (78 %) haastatelluista

40 koki tulevansa taloudellisesti kohtalaisesti toimeen. Toimeentulonsa huonoksi kokevia oli 11 %, toimeentulonsa hyväksi kokevia samoin 11 %. 7.9 Nykyinen elämäntilanne ja asumisympäristö Haastattelulomakkeella oli myös avokysymyksiä, jotka analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Ensimmäisessä kohdassa asukkaita pyydettiin arvioimaan, mitä mieltä he ovat nykyisestä elämäntilanteestaan. Haastateltavat olivat pääasiassa tyytyväisiä elämäänsä. Tyytyväisyyttä toivat muisti, terveys ja mahdollisuus asua kotona. Vastaajista 62 %:lla oli positiivinen elämänasenne ja he kokivat elämäntilanteensa hyväksi. Olen tyytyväinen saadessani asua rakkaassa kodissani. Mikä ettei? Eteenpäin elävän mieli. Kun on oppinut nuukasti elämään, on onnellinen kun on terveyttä, lämmintä, ruokaa ja rahat riittää. Neutraalisti tulevaisuuteen suhtautuvia oli 22 % vastaajista. He asennoituivat elämään odottamalla mitä huominen tuo tullessaan. Perusvire oli kuitenkin positiivinen. Hyväksyttävä, kun eläkeläinen ei pysty vaikuttamaan. Päivä kerrallaan, parraana kaks`. Kunhan tässä olla möllöttää. Tyytymättömiä nykyiseen elämäntilanteeseensa oli 14 % vastaajista. Suurin osa heistä oli yksinasuvia naisia. Terveys on tärkeä, haluaisin että se olisi parempi. Kun olisi nuorempi, olisi parempi. Vanhuus ei tule itsekseen. Kunpa vointi säilyisi ennallaan. Vastaajista 2 % ei osannut kommentoida elämäntilannettaan.

41 Seuraavaksi kysyttiin mielipiteitä asuinympäristöstä. Suurin osa vastaajista (84 %) oli tyytyväisiä omaan asuinalueeseensa, ja koki olonsa siellä turvalliseksi. Mukava, järvi ja luonto lähellä. Talvella katulamppujen puute haittaa. Eläkeläiselle ihannepaikka: turvallinen ja rauhallinen. Hieno asua, hienot naapurit. Eihän tässä asuttaisi, jos huono olisi. Haastateltavista 8 % suhtautui asuinalueeseensa neutraalisti, jopa hieman alistuneesti. Tässä kai se on oltava. Tässä on aina asuttu. Loput 8 % suhtautui kielteisesti asuinalueeseensa. Liian tuulinen! Autioituva kylä. 7.10 Palvelujen tarve Kolmannella avokysymyksellä selviteltiin haastateltavien avun ja tuen tarvetta tulevaisuudessa. Vastaajista 30 %:lla oli selkeä suunnitelma tulevaisuuden varalle. Heillä avuntarve ei ollut vielä välitöntä. Useimmat kuitenkin halusivat asua omassa kodissaan niin kauan kuin pärjäävät Tytär luvannut pitää huolta. Vanhainkotiin sitten, kun kotona hoitaminen ei onnistu. Kotona niin kauan kuin jaksaa liikkua. Vaimo on luvannut hoitaa. Tulevaisuudessa talvella ulkotyöt. Haastateltavista 27 %:lla oli selkeä avuntarve jo nyt, usein avuntarve liittyi raskaampiin kotitöihin ja siivousapuun. Taloudelliset ongelmatkin tulivat esille. Vessaremontti. Jos vointi heikkenee, apua kotihoidosta. Tyräleikkaus edessä. Siivousapu ja ruokahuolto, kotisairaanhoito.

42 Jos hoitotukea saisi enemmän, olisi helpompaa. Siivousapua isommissa siivouksissa, kuljetusapua asioiden hoitoon! Avuntarvetta tulevaisuudessa ei osannut nimetä 38 % haastateltavista En ole miettinyt vielä asiaa! Ei osaa sanoa tässä vaiheessa! Samaa kuin tähänkin asti! (puolison apu) Haastatelluista 5 % ei kommentoinut tätä kysymystä lainkaan. Lopuksi haastateltavilla oli mahdollisuus kertoa terveisiä ja toiveita kunnan päättäjille. Terveisiä laittoi 92 % haastatelluista. Suurin osa (60 %) vastaajista haluaisi parantaa vanhustyön, sosiaalitoimen ja sairaanhoidon palveluja. Haastateltavat olivat huolissaan hoitajien vähyydestä ja työssä jaksamisesta. Sosiaalitoimelta odotettiin kodinhoitoavun järjestämistä ja apua raskaimpiin kotitöihin, sekä omaishoidon kehittämistä. Rahat vanhuksille, jotka ovat tämän kunnan rakentaneet. Pitäkää vanhuksista hyvää huolta! Kodinhoitoapu takaisin! Suomen perustuslain mukaan kuntien velvollisuus on huolehtia vanhuksista ja noudatettava perustuslakia vanhusten hoidossa. Omaishoitajien arvostuksen nostaminen, omaishoidon kehittäminen, kotihoito hoitaisi mahdollisimman pitkään kotona asuvia! Jos yhden jalan takia pitää käydä lääkärillä 10 kertaa, niin aiheuttaahan se paineita lääkärille! Muita terveisiä kunnan päättäjille yleisistä asioista halusi kommentoida 9 % vastaajista. Nämä koskivat pääasiassa kulttuuripalveluja, harrastustoimintaa, remonttiapua ja yritystukea. Kirjasto- ja kulttuuripalvelut kunniaan! Harrastustoimintaa sivukylille! Kunnostusrahoja vanhoihin taloihin! Veroista ja teiden kunnossapidosta laittoi päättäjille terveisiä 14 % vastaajista. Eniten puhutti teiden huono kunto varsinkin sivukylillä.

43 Tiet kuntoon sivukylille, verohelpotus sivukylän asukkaille! Äyriä matalammalle! Jätehuollon parantaminen, sekä jätemaksut kiinnostivat 7 %:a haastateltavista. Jätteiden keräyspisteiden huono hoito puhutti paljon. Liian harva tyhjennysväli ja keräyspisteiden epäsiisteys oli huolen aiheena. Eläkeläisille halvemmat jäte- ym. maksut ja puhelinkulut! Helpotusta jätemaksuun, kompostointi huomioon! Valtaosa kotikäynnin saaneista oli tyytyväisiä ehkäisevään kotikäyntiin ja he kokivat sen huomion osoituksena kunnan taholta. Heille tuli tunne siitä, että kunta pitää heistä hyvää huolta. He toivoivat, että kotikäynnit jatkuisivat myös tulevaisuudessa. Pariskunnista nuorempi laski usein vuosia, milloin hänelle tullaan tekemään tällainen tarkastus. 7.11 Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö Kysymyksellä selvitettiin, kuinka kauan aikaa on edellisestä lääkärissä käynnistä, hammaslääkärissä käynnistä ja käyttääkö haastateltava säännöllisesti muita terveydenhuollon palveluja. Haastateltavista suurin osa (95 %) on käynyt alle vuoden sisällä lääkärissä. Kaikki haastateltavat olivat käyneet lääkärissä kolmen vuoden sisällä. Sen sijaan hammaslääkärissä käynneissä oli enemmän hajontaa. (kuvio 6) % 35 30 25 20 15 10 5 0 30 30 Alle vuosi 1-3 vuotta Yli 3 vuotta Kauan sitten, en muista aikaa 32 8 KUVIO 6. Hammaslääkärissä käynti.

44 Viimeisenä kysymyksenä selvitettiin muita terveyspalvelujen käyttöä. Säännöllisesti terveydenhoitajan vastaanotolla kävi 70 % vastaajista. Jalkahoitajan säännöllisessä hoidossa oli 7 % ja muualla esim. kuntoutuksessa tai hierojalla kävi 22 % vastaajista. Lisäksi haluttiin selvittää, onko haastateltavalla tarvetta tarkempiin tutkimuksiin lähitulevaisuudessa. Vastaajista alle puolet (49 %) halusi tarkempaa tutkimusta terveydentilasta ja 35 % myös toimintakyvystä. Muististaan oli huolissaan 22 %, he halusivat muistitutkimuksia. Apuvälineiden tarpeesta oli kiinnostunut 8 %, ja asunnon muutostöiden kartoitusta halusi 3 % vastaajista. 7.12 Ohjaus kotikäynneillä ja haastattelijan arviot kotona selviytymisestä Haastattelujen yhteydessä annettiin myös tarvittaessa ohjausta. Eniten (16 %) ohjausta annettiin lääkityksestä ja ruokavalioista. Ohjausta annettiin mm. verenpainelääkityksen säännöllisestä käytöstä. Alentuneen hemoglobiinin vuoksi annettiin ruokavalio- ja lääkinnällistä ohjausta. Tupakasta eroon haluaville kerrottiin nikotiinikorvaushoidoista ja toistuvia virtsatieinfektiota sairastaville annettiin ennaltaehkäiseviä kotihoito-ohjeita. Seuraavaksi eniten (11 %) ohjattiin lääkärille. Päivystysaika varattiin huonokuntoiselle haastateltavalle, jonka verensokeri oli huomattavasti koholla, eikä verenpainetta saatu mitattua. Kuljetuspalvelua varten lääkärintodistusta tarvitsi muutama ja virtsankarkailuun apua saamaan ohjattiin yksi henkilö. Laboratorioon ja aikuisneuvolaan ohjattiin molempiin 8 % haastateltavista, joilla oli matala hemoglobiini tai korkeat verenpainelukemat tai joilla epäiltiin virtsatieinfektioita. Kelalle, sosiaalitoimistoon ja MTT:n ohjattiin jokaiseen 3 % haastateltavista. Kelalle ohjattiin asumis- ja hoitotuen tarkistamista varten. Aikuisen lapsen asuntoasioiden järjestämiseksi ohjattiin ottamaan yhteyttä sosiaalitoimistoon, sekä läheisen alkoholinkäytön aiheuttaman väsymisen vuoksi mielenterveystoimistoon.

45 Haastattelijan arviot ja huomiot olivat myös avoimia kysymyksiä ja arvioitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Haastateltavista 78 %:n arvioitiin pärjäävän hyvin tulevaisuudessakin. Pärjäämiseen vaikuttavat avoin suhde puolisoiden välillä ja hyvä sosiaalinen tukiverkosto. Hyvin merkittävä tekijä on positiivinen elämän asenne. Hyvä liikuntakyky ja yleisvointi edesauttavat pärjäämistä. Terveydentilan tai toimintakyvyn suhteen oli 62 %:lla joitakin huolenaiheita. Kotihoidon palvelujen piiriin pitäisi saada 35 % haastatelluista. Monisairaat henkilöt, jotka eivät käy säännöllisesti terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolla olisi hyvä tarkastaa kotihoidon toimesta. Avuntarvetta lisääviä asioita oli alentunut liikuntakyky ja univaikeudet. Huoli läheisen alentuneesta toimintakyvystä tai alkoholinkäytöstä vaikuttivat haastateltavien henkiseen hyvinvointiin. 8 TUTKIMUSTULOSTEN LUOTETTAVUUS Validiteetti eli pätevyys määritellään yleensä mittarin kyvyksi mitata täsmälleen sitä, mitä se on tarkoitettu mittaamaan. Jos tutkija ei ole asettanut täsmällisiä tavoitteita tutkimukselleen, hän tutkii helposti vääriä asioita. Validius tarkoittaa karkeasti ottaen systemaattisen virheen puuttumista. Validilla mittarilla suoritetut mittaukset ovat keskimäärin oikeita. (Heikkilä 2004, 29.) Reliabiliteetilla eli luotettavuudella tarkoitetaan tulosten tarkkuutta. Tutkimuksen tulokset eivät saa olla sattumanvaraisia. Luotettavalta tutkimukselta vaaditaan sen toistettavuus samanlaisin tuloksin. Yhteiskunnan monimuotoisuudesta ja vaihtelevuudesta johtuen yhden tutkimuksen tulokset eivät välttämättä päde toisena aikana tai toisessa yhteiskunnassa. Tutkijan on koko tutkimuksen ajan oltava tarkka ja kriittinen. Virheitä voi sattua tutkimuksen jokaisessa vaiheessa. Tulokset ovat sattumanvaraisia, jos otoskoko on kovin pieni. Luotettavien tulosten saamiseksi on varmistettava, että kohderyhmä edustaa koko tutkittavaa pe-

46 rusjoukkoa. Kyselytutkimuksissa kannattaa huomioida jo otantaa suorittaessa joskus suureksikin nouseva kato, eli lomakkeen palauttamatta jättäneiden määrä. (Heikkilä 2004, 30.) Reliaabelius ja validius muodostavat yhdessä mittarin kokonaisluotettavuuden. Selkeissäkin asioissa on syytä ottaa huomioon virhemahdollisuus. Haastattelututkimuksissa mahdollinen virhelähde voi olla valehteleminen. (Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 2002, 89-90.) Työlle asetettiin tietyt tavoitteet ja tutkimusaineistoa analysoitaessa mietittiin, miten tulokset saadaan luotettavasti esiteltyä. Haastattelulomakkeena käytettiin Kuntaliiton jo monessa kunnassa testaamaa lomaketta. Näin ollen tulokset ovat vertailukelpoisia myös muiden kuntien tulosten kanssa. Virhemahdollisuudet minimoitiin huolellisella suunnittelulla ja tarkoin harkitulla tiedonkeruulla. Myös perusjoukon tarkka määrittely, edustavan otoksen saaminen ja korkea vastausprosentti edesauttoivat luotettavuutta tutkimuksen toteutumisessa. Kohderyhmänä olivat ne 1932 syntyneet pihtiputaalaiset, jotka eivät vielä olleet kotihoidon palvelujen piirissä. Koko ikäluokka haastateltiin, ulkopuolelle jäi kuusi henkilöä, jotka eivät halunneet haastattelua ko. ajankohtana. Vastausprosentti oli 86 %. Haastattelujen luotettavuutta lisäsi myös se, että samat henkilöt tekivät kaikki haastattelut. Haastattelut toteutettiin haastateltaville tutussa ympäristössä ja haastattelijoina olivat kokeneet kotihoidon työntekijät. Haastattelijat saattoivat tarkentaa kysymyksiä, jos ne tuntuivat haastateltavasta liian hankalilta tai vaikeaselkoisilta. Se myös lisäsi tulosten vertailukelpoisuutta. Haastateltavien mieliala haastattelutilanteessa voi aiheuttaa myös virheellisiä tuloksia: jos on hyvä mieli, palvelut tuntuvat hyviltä, ja jos taas paha olo, kaikki muukin on huonoa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Luotettavuutta heikentävänä tekijänä voidaan pitää haastattelijoiden kokemattomuutta ehkäisevien kotikäyntien tekemisessä. Kuntaliiton haastattelulomakkeen huonona puolena voidaan pitää sitä, että se on kohdennettu sekä kaupunkeihin että maalaiskuntiin. Ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään. Tulosten luotettavuutta heikentää myös se, että tähän ensimmäiseen kyselyyn ei tehty paikkakuntakohtaisia muutoksia. Toisaalta tehtävänämme oli testata lomaketta Pihtiputaan tarpeisiin.

47 9 POHDINTA 9.1 Keskeiset tutkimustulokset Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla vuonna 1932 syntyneitä pihtiputaalaisia, jotka eivät vielä käytä koti- tai laitoshoidon palveluja. Haastattelut suoritettiin kesällä 2005 ja apuna käytettiin Kuntaliiton kehittämää haastattelulomaketta. Kotikäynti tehtiin kaikkiaan 37 haastateltavalle. Haastattelujen avulla oli tarkoitus selvittää pihtiputaalaisten vuonna 1932 syntyneiden terveydentilaa ja toimintakykyä, palvelujen tarvetta nyt ja tulevaisuudessa, sekä kodin muutostöiden ja mahdollisten apuvälineiden tarvetta. Pihtiputaalla on tavoitteena, että vanhukset voisivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Ihmisen oma kokemus terveydentilastaan vaikuttaa paljon hänen hyvinvointiinsa. Kun ihminen arvioi terveydentilaansa, on kyse kokonaisuudesta. Jos ihminen kokee voivansa huonosti, kasvaa todennäköisyys saada mitattavissa olevia vaivoja, jotka heikentävät arjessa selviytymistä. (Häkkinen & Holma 2004, 35-36.) Suurimmalla osalla vastaajista terveydentila oli tyydyttävä tai sitä parempi. Terveydentila oli myös pysynyt samanlaisena tai parantunut edellisvuoteen verrattuna suurella osalla. Nämä tulokset ovat samansuuntaisia valtakunnallisen kehittämishankkeen tuloksien kanssa (Ks. Häkkinen & Holma 2004, 36-37). Toimintakykyä selvitettiin kysymyslomakkeella useassa eri kohdassa, mm. A3 (portaiden käyttö), A10 (apuvälineet), sekä osiot B (terveydentila ja toimintakyky),c (aistit: näkö ja kuulo) ja E (kotiaskareista selviytyminen). Näiden perusteella voidaan päätellä, että haastateltavilla oli hyvä toimintakyky. Pihtiputaan tulokset ovat samansuuntaisia valtakunnallisten tutkimustulosten kanssa (ks. kohta 2.2 Toimintakyky). Yleensä toimintakyky alkaa selvästi aleta vasta 75 ikävuoden jälkeen, ja pihtiputaalaiset eivät vielä olleet ylittäneet tätä rajapyykkiä.

48 Kokemukseni mukaan rauhallisessa haastattelutilanteessa kotona saa henkilön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta tilanteesta selkeän kokonaiskäsityksen. Tanskalainen tutkijaryhmä suositteli, että vanhuksen palvelutarpeen ja/tai toimintakyvyn arviointi tulisi tapahtua kotona, tutussa ympäristössä, koska vain siellä henkilön toimintakyky ja selviytyminen päivittäisissä toiminnoissa voidaan arvioida luotettavasti. Kotona suoritetun arvioinnin haittoja ovat arvioitsijan siihen käyttämä aika ja aiheeton käynti, jos tarpeita ei löydy. (Häkkinen & Holma 2004, 83). Aiheettomuuskin voidaan asettaa kyseenalaiseksi, antaahan käynti joka tapauksessa tietoa kunnan työntekijöille vanhuksen toimintakyvystä. Fyysistä toimintakykyä arvioitiin keskustelemalla päivittäisistä toiminnoista selviytymisestä ja havainnoimalla liikuntakykyä (esim. miten reippaasti haastateltava meni vastaamaan puhelimeen kesken haastattelun). Sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä kartoitettiin havainnoimalla. Koti, kodin siisteys sekä haastateltavan ulkonäkö, pukeutuminen ja omasta hygieniasta huolehtiminen kertoivat fyysisestä tai psyykkisestä tilasta. Haastateltavan vahvuudet tulivat esille myös siinä, miten hän viesti ja kertoi itsestään ja oliko hän passiivinen vai aktiivinen. Mielialaan ja jaksamiseen vaikuttavat merkittävästi oma tuntemus toimintakyvystään. Kotona selviytymiseen vaikuttaa myös se, asuuko haastateltava yksin vai puolison kanssa. Yksinasuvat naiset olivat selkeästi tyytymättömämpiä asuinympäristöönsä ja asuntoonsa. Usean kohdalla tuli esiin pelko kotona selviytymisestä, jos kunto heikkenee nykyisestä. Tiedonsaanti kunnassa tarjolla olevista palveluista vähensi monen haastateltavan tulevaisuuden pelkoja. Haastattelijoita mietitytti, miten avuntarpeessa olevat henkilöt saataisiin avun piiriin, vai jäävätkö he oman onnensa nojaan. Jatkohoitoon hakeutuminen jäi haastateltavan omalle vastuulle. Joskus kotikäynnillä tuli vastaan vaikeita tilanteita. Keskustelun sävy saattoi muuttua huomattavasti puolison tultua paikalle. Haastattelijoista tuntui, että jotain tärkeää jäi kertomatta. Aistittavissa oli jokin ongelma, joka aiheutti mm. unettomuutta ja vaivasi mieltä. Täytyy vain toivoa, että ko. henkilöt uskaltavat hakea ajoissa apua ongelmiinsa. Toimintakykyä voi ylläpitää aktiivisilla elintavoilla ja arjen askareita suorittamalla. Toimintakyvyn lisäämiseen tarvitaan suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa harjoittelua. Kun-

49 tien tulisi panostaa vanhusten liikuntaan, sillä liikunnan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. (Häkkinen & Holma 2004, 40.) Kansanterveyslaitos on seurannut Suomen eläkeikäisten terveyttä ja terveyskäyttäytymistä vuodesta 1985 lähtien joka toinen vuosi tehtävillä postikyselytutkimuksilla. Vuonna 2005 saatiin vastaukset 1863 henkilöltä (65-84 v.). Tutkimuksen mukaan Suomessa eläkeläisten toimintakyky ja arkitoiminnoista suoriutuminen on parantunut seurannan aikana. (Sulander, Helakorpi, Nissinen & Uutela 2006.) Haastateltavien palvelujen tarvetta nyt ja tulevaisuudessa selvitettiin avoimilla- ja suljetuilla kysymyksillä mm. kohdissa A 9 (Keneltä saatte apua tarvitessanne?), B 24 (Selviydyttekö seuraavista tilanteista ja mitä apua tarvitsette?), E 36-37 (Kotiaskareista selviytyminen) ja H 43 (Millaista apua ja tukea haluatte, että voisitte asua kotona mahdollisimman tasapainoisesti?). Vastaajista alle kolmasosalla oli selkeä suunnitelma tulevaisuuden varalle. Heillä avuntarve ei ollut vielä välitöntä. Useimmat kuitenkin halusivat asua omassa kodissaan niin kauan kuin mahdollista. Taloudelliset ongelmatkin tulivat esille joidenkin kohdalla hoitotukea, asumistukea ja asiointipalveluja toivottiin lisää. Kotiaskareista ja asioinnista (kauppa- ja pankkiasiat sekä kevyet kotityöt) pihtiputaalaiset haastateltavat selviytyivät lähes itsenäisesti (95 97 %). Valtakunnallisen kehittämishankkeen tulosten mukaan apua tarvittiin enemmän: 22% naisista ja 10 % miehistä tarvitsi apua kaupassa asiointiin. Yleisimmin tarvittiin kyyti- ja kantoapua. Pankkiasioissa n. 20 % tarvitsi apua ja kevyissä kotitöissä 20-30 % (Häkkinen & Holma 2004, 45). Raskaista kotitöistä kuten ikkunoiden pesusta, vaatteiden tuuletuksesta, mattojen tamppaamisesta, selviytyi itsenäisesti 73 % pihtiputaalaisista. Tarvittaessa apua saatiin omaisilta, ystäviltä ja naapureilta. Valtakunnallisen kehittämishankkeen tulosten mukaan raskaissa kotitöissä apua tarvitsi jo noin puolet (miehet 50 % ja naiset 62 %). Tavallisimmin auttoivat lapset ja muut sukulaiset. Myös puoliso ja siivouspalvelu auttoivat raskaissa kotitöissä.(häkkinen & Holma 2004, 45.) Kotipalvelujen ostaminen yksityisiltä yrittäjiltä oli hyvin vähäistä. Maalla toimii vielä naapuri- ja ystävä apu, jota yli puolet käyttivät tukipalveluja tarvitessaan. Kotikäyntien yhteydessä tuli esille, etteivät kaikki haastateltavat olleet tietoisia kotiin saatavista tukipalve-

50 luista. Haastattelujen yhteydessä annettiin tietoa, millaista apua ja palveluja Pihtiputaalla on mahdollista saada ja keneen pitää ottaa yhteyttä apua tarvitessaan. Halukkaille jätettiin myös esitteitä palvelujen tarjoajista. Asunnon varustetasoa ja muutostöiden tarvetta selvitettiin haastattelulomakkeen A-osassa eri kohdissa. Lomakkeella kartoitettiin asunnon varustetasoa, tyytyväisyyttä asuntoon ja toiveita kodin muutostöistä. Tätä kohtaa olisi syytä tarkentaa vielä avokysymyksellä, joka ei tullut näkyviin sähköisessä versiossa. Esim. millaisia muutostöitä tai korjaustarpeita kodissa on? Suurin osa haastateltavista oli tyytyväisiä asuntoonsa ja asunnot olivat varustetasoltaan hyviä. Tarvetta muutostöihin koki tarvitsevansa vain pieni osa haastateltavista. Yleisimmät muutostyöntarpeet olivat WC:n laittaminen asuinkerrokseen, ovien tiivistäminen ja tukikaiteiden asentaminen. Tulokset ovat samansuuntaisia valtakunnallisten tulosten kanssa. Kun muutostöiden tarvetta ilmeni, annettiin tietoa eri vaihtoehdoista: esim. mitä kautta voisi saada avustusta tarvittavien muutostöiden toteuttamiseen. Pienillä muutostöillä voidaan vaikuttaa oleellisesti henkilön kotona pärjäämiseen. Apuvälineiden kartoituksessa selvisi, että tässä ikäryhmässä apuvälineiden tarve oli vielä hyvin vähäistä. Suurimmalla osalla haastateltavista oli silmälasit. Liikkumisessa apuvälineitä tarvittiin vain vähän, enimmäkseen rollaattoria tai kävelykeppiä. Tukikaiteiden asennusta toivoi muutama ja näissä tapauksissa haastateltavaa ohjattiin ottamaan yhteyttä kuntoutuksen apuvälineiden kartoittamista varten. 9.2 Tutkimukseen liittyvät eettiset näkökohdat Opinnäytetyössä eettisten ratkaisujen tavoitteena on ihmisten kunnioittaminen, tasaarvoinen vuorovaikutus ja oikeudenmukaisuuden korostaminen (Kuokkanen, Kivirinta, Määttänen & Ockenström 2005, 30). Haastateltavalle selvitettiin tutkimuksen tarkoitus, mitä varten tietoja kerätään ja mihin niitä tullaan käyttämään. Hänelle korostettiin myös tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuutta. Em. asiat kerrottiin ennen haastatteluja lähe-

51 tetyssä kirjeessä (Liite 2). Niistä keskusteltiin myös haastateltavien kanssa haastattelujen yhteydessä. Tutkimusraportissa esiteltiin kaikki tärkeimmät tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavan antamia tietoja käsiteltiin vain hänen suostumuksellaan. Haastattelulomakkeet käsiteltiin nimettöminä, joten tuloksista ei voi tunnistaa yksittäistä kuntalaista. Haastattelulomakkeiden paperiversiot säilytetään asianmukaisesti ja tutkimustyön päätyttyä luovutetaan johtavalle hoitajalle, joka järjestää niiden säilytyksen. Haastattelijoita sitoo terveydenhuoltoalan vaitiolovelvollisuus. 9.3 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheita Lähes kaikki haastateltavat kokivat ehkäisevän kotikäynnin mielekkäänä ja tarpeellisena. He ilahtuivat siitä, että saivat numerotietoa nykyisestä terveydentilastaan, ja toivoivat, että ehkäisevät kotikäynnit palvelua saisi jatkossakin Pihtiputaalla. Joku epäili, mistä löytyy rahoja tällaiseen ylellisyyteen. Kysyttäessä terveisiä kunnan päättäjille, haastateltavilta tuli ehdotuksia vanhustyön ja sosiaalitoimen parantamiseksi. Hoitajia toivottiin lisää töihin sekä terveyskeskukseen että vanhainkotiin. Lisäksi sairaan ihmisen kohteluun toivottiin parannusta. Omaishoitajan tuki toivottiin lakisääteiseksi, eikä harkinnanvaraisesti kunnan varoista riippuvaiseksi. Suuri osa oli kuitenkin tyytyväisiä kunnan palveluihin ja toivoi, että palvelut säilyisivät ennallaan. Kunta toivoi haastattelijoiden selvittävän myös sopivaa ikäryhmää ehkäisevien kotikäyntien kohteeksi. Se koettiin vaikeaksi. Aluksi valittiin ikäryhmäksi nuorehkot vanhukset, sillä ajatuksella, että heiltä saataisiin ideoita toiminnan kehittämiseen. Osa haastateltavista saattoi kokea kotikäynnin tarpeettomana, koska he olivat niin hyväkuntoisia. Tämä tuli esille kotikäynneillä. Joku oli aikonut perua käynnin, mutta oli kuitenkin tyytyväinen, kun se jäi tekemättä. Ikääntyneemmät taas ovat jo valmiiksi koti- tai laitoshoidon asiakkaita ja kohderyhmä jää pieneksi. Haastattelut suorittaneilla opiskelijoilla oli erilainen opiskeluaikataulu

52 opiskelupaikoista johtuen. Toinen opiskelija oli mukana myös kesän 2006 haastatteluissa, jotka tehtiin 80-vuotiaille. Jatkossa on tarkoituksena tehdä useammalle eri ikäryhmälle ehkäiseviä kotikäyntiä. Eri kokeiluilla nähdään, mikä olisi sopivin ikä niiden aloittamiseksi. Valtakunnallisen kehittämishankkeen mukaan sopivin ikä ehkäisevien kotikäyntien aloittamiselle olisi n. 80 vuoden ikä (Häkkinen & Holma 2004, 67). Ikäryhmää mietittäessä on tärkeää selvittää myös mahdolliset käytettävissä olevat resurssit. Jatkuvuus kotikäynneissä on ehdottoman tärkeää. Vanhustyötä ei juurikaan paranneta yksittäisellä terveystarkastuksella. Tietyin aikavälein tapahtuvat tarkastukset lisäävät turvallisuuden tunnetta vanhuksilla, ja kunta saa varmuutta siitä, että kukaan ei jää väliinputoajaksi. Ainakin tämän ikäryhmän terveydentilassa ja toimintakyvyssä oli niin suurta vaihtelua, että yksilöllisesti sovitut jatkokontrollit (1-3-5 v välein) palvelisivat vanhuksia parhaiten. Jollekin voisi sopia tiheämpiä kontrolliaikoja, kun taas parempikuntoisille harvemmin tapahtuvia. Ehkäisevät kotikäynnit olisi hyvä keskittää joillekin tietyille henkilöille, esim. terveydenhoitajalle, jolla on koulutuksen pohjalta jo ennaltaehkäisevä näkökulma työhön. Joillekin hyväkuntoisille vanhuksille uusintakäynnin voisi korvata esim. puhelinsoitolla tai sopimalla, että asiakas ottaa yhteyttä haastattelua tarvitessaan. Tanskassa saatujen kokemusten perusteella on todettu, että yksi kotikäynti ei ole riittävä halutun hyödyn saavuttamiseksi (Häkkinen & Holma 2004, 83). Ehkäisevillä kotikäynneillä tavataan myös sellaisia kotona asuvia ihmisiä, jotka eivät ota yhteyttä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. On myös ihmisiä, jotka eivät halua kotiin tehtävää ehkäisevää kotikäyntiä - tuleeko heistä väliinputoajia? Ehkäisevien kotikäyntien seuraukset eivät näy heti, vaan vasta vuosien kuluttua. Säännöllinen ennaltaehkäisevä kotikäynti olisi hyvä palvelumuoto kotona asuville vanhuksille. Onhan tutkitusti edullisempaa hoitaa vanhuksia kotiin kuin laitoksessa. Useimmat vanhukset haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Uskon, että kotikäynnillä käydyillä keskusteluilla ja opastuksella on suuri merkitys vanhuksen turvallisuudentunteelle, itsensä arvostamiselle ja omassa kodissa selviytymiselle. Tehtävänämme oli myös selvittää Kuntaliitossa kehitetyn haastattelulomakkeen sopivuutta Pihtiputaan tarpeisiin. Haastattelujen apuna käytettiin kuntaliiton ns. parannettua lomaketta,

53 joka on tarkoitettu sekä kaupunkeihin, että maalaiskuntiin. Jokainen kunta saa halutessaan muokata kysymyslomaketta itselleen parhaiten sopivaksi. Käyttämällä tätä lomaketta, saimme tehtyä parannusehdotuksia haastattelulomakkeeseen. Parannusehdotukset tuotiin tiedoksi kotihoidon johtajalle ja johtavalle hoitajalle loppuraportissa keväällä 2006. Näiden pohjalta muokattiin uusi haastattelulomake Pihtiputaan tarpeisiin, jota käytettiin jo kesällä 2006. Siinä selvitettiin enemmän mm. asumismukavuuksia ja muutostöiden tarvetta. Lisäksi haluttiin selvittää tarkemmin liikuntakykyä ja ruokailutottumuksia, sekä ruokavaliossa mm. kasvisten ja hedelmien osuutta. Lomakkeen jaottelussa voisi olla myös parannettavaa: eikö apuvälineiden käyttö kuuluisi kohtaan B (terveydentila ja toimintakyky), eikä kohtaan A (asuminen)? Epäselväksi jäi myös mitä kysymyksellä Matka palvelujen ääreen halutaan saada selville? Maalaiskunnassa välimatkat ovat pitkiä, jollakin lääkäriin, postiin tai apteekkiin yli 30 km. Sähköiseen versioon olisi hyvä saada näkyviin myös vastaajan sukupuoli. Olennainen osa ehkäisevää terveydenhuoltoa olisi myös tupakoinnin ja alkoholitottumusten kartoittaminen ja tarvittaessa ohjausta niistä vierottamiseen - näitä asioita ei kartoitettu haastattelussa lainkaan. Selkeä jatkotutkimuksen aihe Pihtiputaalla ja valtakunnallisestikin olisi kotikäyntien vaikuttavuuden arviointi: miten vanhukset kokevat kotikäynnit? Pihtiputaalla ei ole vanhusten palveluopasta, johon olisi koottu kaikki kunnassa tarjolla olevat vanhuspalvelut, se koettiin isona puutteena. Palveluopas kannattaisi tehdä pian ja jakaa vanhuksille ehkäisevien kotikäyntien yhteydessä. Joissakin kunnissa oli jaettu palveluoppaan lisäksi myös esite kotitapaturmien ehkäisystä. Tätä kannattaisi harkita myös Pihtiputaalla. Ovathan kaatumistapaturmat iso kansantaloudellinen rasite yhteiskunnalle. Haastatteluja tehtäessä tutustuttiin uusiin ihmisiin, jotka olivat pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Jatkossakin olisi hyvä, että haastatteluja tekisi työpari tai moniammatillinen tiimi, koska neljä silmää ja neljä korvaa havaitsee tarkemmin kuin kaksi. Parityöskentelyssä voi turvautua toiseen, jos on epävarma jossakin asiassa, eikä tarvitse pohtia asioita yksinään. Toivon, että työstämme on hyötyä Pihtiputaan kunnalle. Toivottavasti se herättää keskustelua, siitä miten vanhuspalveluja voisi edelleen kehittää. Olisi mie-

54 lenkiintoista selvittää työntekijöiden näkemyksiä vanhuspalveluista ja niiden kehittämisestä. Tärkeää olisi myös selvittää työntekijöiden ja omaishoitajien jaksamista ja miten heitä voisi tukea fyysisesti ja psyykkisesti raskaassa työssään. 9.4 Opinnäytetyöprosessi Opinnäytetyöprosessi alkoi yli kaksi vuotta sitten. Suunnittelimme ehkäisevien kotikäyntien toteuttamista palavereissa johtavan hoitajan ja muiden projektiin kuuluvien kanssa. Pidin alusta asti päiväkirjaa ja tämän totesinkin tarpeelliseksi. Sieltä on voinut tarkastaa asioita, esimerkiksi mitä sovittiin ja kenen piti tehdä. Totesinkin alkuvaiheessa, että edessä on mielenkiintoinen ja opettavainen projekti ja nyt voin todeta että Niin oli! Työn eteneminen ei aina ollut sujuvaa, välillä hyvin toivotontakin. Joskus työ sujui taas kuin leikiten ja valmista tuli nopeasti. Luonteelleni uskollisena olen tehnyt paljon tarpeetontakin työtä, mutta kaiken kaikkiaan prosessi on ollut hyvin opettavainen ja mielenkiintoinen. Tietokoneen käytössä ja tekstinkäsittelyssäkin on tapahtunut huimaa edistystä. Nyt jälkeenpäin tarkasteltuna alkuvaiheessa tehdyt tuotokset mm. tiedotuskirje asiakkaille ja tiedotus paikallislehdessä nolottavat. Teksti niissä on kankeaa ja poukkoilevaa. Niiden työstämiseen käytettiin paljon aikaa ja myöhemmin huomasin, että Häkkinen & Holman kirjassa olisi ollut valmiita malleja tähän tarkoitukseen. Toisaalta sekin oli hyvä oppimiskokemus. Loppuraportin työstämiseen meni uskomattoman paljon aikaa, mutta saimme sen valmiiksi maaliskuussa 2006. Nyt opinnäytetyön ollessa loppuvaiheessa voin vain kiitollisena todeta, miten paljon apua olen saanut perheeltäni ja ystäviltäni, joiden vahvuuksia olen käyttänyt hyväkseni. Oma, perheen ja ystävien kärsivällisyys on joskus ollut koetuksella. Toteutimme Ehkäisevät kotikäynnit -projektin vanhuksille kehittämishankkeena, eli tutkimus oli työelämälähtöinen. Hankkeen tavoitteena oli kerätä kokemuksia ehkäisevien kotikäyntien toteutuksesta ja kehittää uutta toimintamallia Pihtiputaalle. Tutkimusta ja haastatteluja tehtäessä itsestä löytyi uusia piirteitä. Kehittämistyö ja uuden toimintatavan luominen tuntui kiinnostavalta ja mielekkäältä. Ehkäisevien kotikäyntien tekeminen kasvatti itse-

55 luottamusta ja lisäsi runsaasti sekä teoria- että käytännön tietoutta. Tehtävä kokonaisuudessaan oli iso ja aikaa meni paljon enemmän, kuin opinnäytetyön tekeminen olisi edellyttänyt. Aihe kuitenkin kiinnosti ja vei mukanaan. Jälkiviisaana tehtävien tarkempi rajaaminen olisi ollut paikallaan. Myöskään haastattelujen suorittamiseen ei voi valmistautua liian hyvin, niihin olisi kannattanut valmistautua vieläkin paremmin. Ehkä koehaastattelut pienelle ryhmälle olisi ollut paikallaan. Niistä saadulla kokemuksella ja tiedolla olisi ollut hyvä muokata haastattelulomake Pihtiputaan tarpeita vastaavaksi. Projekti kokonaisuudessaan oli mielenkiintoinen ja haasteellinen. Kotikäyntien suorittaminen oli entuudestaan tuttua kotihoitotyöstä, mutta haastattelujen tekeminen oli uutta. Uuden toimintamuodon käynnistäminen oli haasteellista. Tieto ehkäisevistä kotikäynneistä hankittiin itse. Ehkäiseviin kotikäynteihin on järjestetty myös koulutustilaisuuksia, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta osallistua niihin. Haastatteluja tehtäessä oma ammatti-identiteetti vahvistui ja kokemus potilaan ohjauksesta sekä terveystarkastuksien tekemisestä lisääntyi. Opinnäytetyön loppuun saattaminen isona projektina merkitsi paljon omalle itsetunnolle!

56 LÄHTEET: Alkula Tapani, Pöntinen Seppo & Ylöstalo Pekka, 2002. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät, 4. painos. Helsinki: Wsoy. Backman Kaisa 2001. Kotona asuvien ikääntyvien itsestä huolenpito. Väitöskirja. Viitattu 8.5.2006. http://herkules.oulu.fi/isbn9514259033/isbn9514259033.pdf. Tuloste tekijän hallussa. Bäckmand Heli 2006. Fyysisen aktiivisuuden yhteys persoonallisuuteen, mielialaan ja toimintakykyyn. Pitkäaikaisseurantatutkimus ikääntyvillä miehillä. Viitattu 19.4.2006. Tuloste tekijän hallussa. http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kansa/vk/backmand/fyysisen.pdf. Elo Sari & Karhu Raija 2004. Ennaltaehkäisevät kotikäynnit kotihoidon työmuotona. Hyvinkää-instituutti: Laurea AMK. Opinnäytetyö. Viitattu 10.5.2006. http://abstracts.laurea.fi/tyot/4681.html Grönroos Matti, 2003. Johdatus tilastotieteeseen, Kuvailu, mallit ja päättely. Helsinki: Finn Lectura. Heikkilä Tarja 2004. Tilastollinen tutkimus, 5. uud. painos. Helsinki: Edita. Heinola Reija, Voutilainen Päivi & Vaarama Marja 2003. Apua ja iloa pienellä vaivalla: Ehkäisevät kotikäynnit viidessä kunnassa. Aiheita/Stakes 9/2003. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Hirsjärvi Sirkka, Remes Pirkko & Sajavaara Paula 2004. Tutki ja kirjoita, 10. osin uud. laitos. Helsinki: Tammi. Holma Tupu, Heimonen Sirkkaliisa & Voutilainen Päivi 2002. Kuntouttava työote. Teoksessa Voutilainen Päivi, Vaarama Marja, Backman Kaisa, Paasivaara Leena, Eloniemi-Sulkava Ulla &Finne-Soveri U. Harriet (toim.). Ikäihmisten hyvä hoito ja palvelu Opas laatuun. Oppaita/Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus; 49. Helsinki: Stakes. 43 48.

57 Häkkinen Hannele & Holma Tupu 2004. Ehkäisevä kotikäynti: tuki vanhuksen kotona selviytymiselle: Valtakunnallisen kehittämishankkeen tulokset ja kokemukset. Helsinki: Suomen kuntaliitto. Häkkinen Hannele 2002. Palvelujen ulottuville? Ehkäisevät kotikäynnit etsivän toiminnan muotona. Teoksessa Voutilainen Päivi, Vaarama Marja, Backman Kaisa, Paasivaara Leena, Eloniemi-Sulkava Ulla &Finne-Soveri U. Harriet (toim.) Ikäihmisten hyvä hoito ja palvelu Opas laatuun. Stakes oppaita; 49. Helsinki: Stakes. 96 99. Ikäihmisten elinolot 1999. Sosiaali- ja terveysministeriö. Esitteitä 1999:4, Vanhuspolitiikka. Viitattu 27.6.2006. http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/vanhuspo/vanhpo3.htm. Tuloste tekijän hallussa. Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut 2002. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki. Viitattu 8.5.2006. http://www.stakes.fi/verkkojulk/pdf/svt-ikaantyneidensostervpal2002.pdf, tuloste tekijän hallussa. Kankare Harri & Lintula Hanna (toim.) 2004. Vanhuksen äänen kuuleminen. Helsinki: Tammi. Karjalainen Terhi, Laakso Kati & Laakso Katja 2002. Ennalta ehkäisevät kotikäynnit Saviolla - ikääntyvien kotona selviytymisen tueksi. Hyvinkää-instituutti: Laurea AMK. Opinnäytetyö. Viitattu 10.5.2006. http://abstracts.laurea.fi/tyot/801.html. Kivenne Kirsi, Pyyhkälä-Pajunen Mari 2002. Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille Seurantatutkimus 80-vuotiaille ehkäisevän kotikäynnin vastaanottaneille nurmijärveläisille. Helsinki: Diakonia-AMK. Opinnäytetyö. Viitattu 30.8.2005. http://kirjastot.diak.fi/opinnayte?id=1019695. Tuloste tekijän hallussa. Koivisto Taru 2002. Terveys 2015 kansanterveysohjelma terveyden edistäminen kaikkien yhteisenä asiana. Hoitotyön vuosikirja 2003. Terveyden edistäminen. Helsinki: Tammi. 25-34.

58 Koskinen Simo, Aalto Leena, Hakonen Sinikka & Päivärinta Eeva 1998. Vanhustyö. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto. Kuokkanen Ritva, Kivirinta Mervi, Määttänen Jukka & Ockenström Leena, 2005. Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä: Opas Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä varten. 3. uud. laitos. Helsinki: Diakonia ammattikorkeakoulu. Kyngäs Helvi & Vanhanen Liisa 1999. Sisällön analyysi. Hoitotiede Vol. 11 (I), Helsinki: Sairaanhoitajien koulutussäätiö. 3 12. Lahti Marita 2004. Vanhusperheiden kotona selviytyminen ja ennalta ehkäisevät kotikäynnit. Tampere: Tampereen yliopisto, Hoitotieteen laitos. Pro gradu tutkielma. Marttila Jussipekka 2005. Vanhuus ei ole sairaus. Verkkoklinikka. Viitattu 30.11.2005. http://www.verkkoklinikka.fi/news_and_articles/view_article.xsp?sid=3ba3 AA05C1AA357AEDCA&articleOID=1117521705_484_1039&themeLink=t rue. Medina Aila, Vehviläinen Sirpa, Haukka Ulla-Maija, Pyykkö Virpi & Kivelä Sirkka-Liisa 2006. Vanhustenhoito. Helsinki: WSOY. Metsämuuronen Jari 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 2. uud.painos. Helsinki: Methelp. Nurminen Marja-Leena 2006. Lääkehoito. 7. uud. painos. Helsinki: WSOY. Ollikainen Marita 2004. Vanhusten kotona selviytyminen Ehkäisevät kotikäynnit Raumalla. Pori: Satakunnan ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 23.11.2005. http://www.rauma.fi/sosiaali/ikaihmiset/vanhusten%20kotona%20se LVIYTYMINEN1.pdf. Tuloste tekijän hallussa. Parviainen Tuire, 1995. Terveys ja sairaudet ikäännyttäessä. Teoksessa Karvinen Elina, Koivisto Riitta, Koponen Pirkko-Leena, Laner Anja, Pohjolainen Pertti, Ruth Jan-Erik, Sihvola Tapani & Suni Arja. Ikäänny viisaasti: gerontologiaa ikäihmisille. Vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus Kuntokallio: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Paunonen Marita & Vehviläinen-Julkunen Katri 1997. Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Helsinki: WSOY. Pihtiputaan kunnan vanhuspoliittinen strategia- ja kehittämisohjelma vuosille 2005 2010.

59 Punkanen Tiina 2003. Mielenterveystyö ammattina. Helsinki: Tammi. Rava-järjestelmä vanhuspalvelujen kehittämisväline 2006. Kuntaliitto. Viitattu 8.5.2006. http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;145;44264;38949;37581. Rissanen Lea 1999. Vanhenevien ihmisten kotona selviytyminen. Oulu: Oulun yliopisto, Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos. Väitöskirja. Viitattu 27.4.2006. http://herkules.oulu.fi/isbn9514254414/isbn9514254414.pdf. Tuloste tekijän hallussa. Routasalo Pirkko 2002. Terveyden edistäminen vanhusten palveluissa. Hoitotyönvuosikirja 2003. Terveyden edistäminen. Helsinki: Tammi, 109 118. Ruonakoski Annamari, Somerpalo Sakari, Kaakinen Juha ja Kinnunen Riitta 2005. Esteettömyys ja ikääntyneiden palvelutarve. Sosiaali- ja terveysministeriö & Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 27.4.2006. http://www.stm.fi/resource.phx/publishing/store/2005/07/cd1121690203404/ passthru.pdf. Tuloste tekijän hallussa. Ruoppila Isto 2002. Psyykkisen toimintakyvyn tukeminen. Teoksessa Heikkinen Eino & Marin Marjatta (toim.) Vanhuuden voimavarat. Helsinki: Tammi. Rusi Reetta 1998. Vanhusten toimintakyvyn merkitys tutkimusten valossa. Teoksessa Parviainen Tuire (toim.) Näkökulmia vanhusten hoitotyöhön. Helsinki: Kirjayhtymä. 25 39. Sarvimäki Anneli 1998. Vanhusten elämänlaatu hoitotyön haasteena. Teoksessa Parviainen Tuire (toim.) Näkökulmia vanhusten hoitotyöhön. Helsinki: Kirjayhtymä. 11-24. Sarvimäki Anneli 2003. Vanheneminen eri kulttuureissa ja etnisissä ryhmissä. Teoksessa Heikkinen Eino, Rantanen Taina (toim.). Gerontologia. Helsinki: Duodecim. Sosiaali- ja terveyden huollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004 2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:20, Helsinki 2004. Viitattu 8.5.2006. http://www.stm.fi/resource.phx/hankk/hankt/tato/tato.htx.i806.pdf. Tuloste tekijän hallussa. Sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut 2005, Sosiaali- ja terveysministeriö, Esite 2005:7. Helsinki. Viitattu 27.6.2006.

60 http://www.stm.fi/resource.phx/publishing/store/2005/12/aa1150876874640/ passthru.pdf. Tuloste tekijän hallussa. Sosiaali- ja terveyskertomus 2006. Sosiaali- ja terveysministeriö, Julkaisuja 2006:4. Helsinki. Viitattu 27.6.2006. http://www.stm.fi/resource.phx/publishing/store/2006/03/pr1143626820155/ passthru.pdf. Tuloste tekijän hallussa. Sosiaali- ja terveysministeriö 2005. Ikäihmisten palvelut. Viitattu 27.6.2006. http://www.stm.fi/resource.phx/vastt/sospa/shvan/index.htx. Tuloste tekijän hallussa. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015 - kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteiskuntaa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006: 14. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Viitattu 27.6.2006, http://www.stm.fi/resource.phx/publishing/store/2006/06/aa1150720010250/ passthru.pdf. Tuloste tekijän hallussa. Strandberg Timo & Tilvis Reijo 2001. Geriatrinen preventio. Teoksessa Reijo Tilvis, Antti Hervonen, Pirkko Jäntti, Aapo Lehtonen & Raimo Sulkava (toim.) Geriatria. Helsinki: Duodecim. Sulander Tommi, Helakorpi Satu, Nissinen Aulikki & Uutela Antti 2006. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2005 ja niiden muutokset 1993-2005. Kansanterveyslaitos. Helsinki 2006. Viitattu 7.7. 2006, http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2006/2006b1.pd f.. Tuloste tekijän hallussa. Suni Arja 1995. Mielenterveys. Teoksessa Karvinen Elina, Koivisto Riitta, Koponen Pirkko-Leena, LanérAnja, Pohjolainen Pertti, Ruth Jan-Erik, Sihvola Tapani & Suni Arja. Ikäänny viisaasti: gerontologiaa ikäihmisille. Vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus Kuntokallio: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Tilvis Reijo, Strandberg Timo & Vanhanen Hannu, 1997. Geriatrian opintopaketti. Viitattu 30.11.2005. http://www.gernet.fi/ohjeet/index.html. Toljamo Maisa, Haverinen Riitta, Finne-Soveri Harriet, Malmivaara Antti, Sintonen Harri, Voutilainen Päivi & Mäkelä Marjukka. 2005. Ehkäisevien kotikäyntien vaiku-

61 tukset iäkkäiden toimintakykyyn: systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin perustuva menetelmäarvio. FinSoc arviointiraportteja 4/2005. Helsinki: Stakes. Tuohimaa Irmeli 2002. Ennaltaehkäisevät kotikäynnit uutena palvelumuotona ikääntyvien kotihoidossa. Toimintamallin suunnittelu ja kokeilu Kiimingissä 2002. Oulu: OAMK. Opinnäytetyö. Viitattu 10.5.2006. https://ep.oamk.fi/pls/kirjasto/opinnayte.kaikki?s_id=1123&s_hakuehdot=,&s _vuosi=2002&s_yksikko=. Vass Mikkel, Avlund Kirsten, Kvist Kajsa, Hendriksen Carsten, Andersen Christian K. & Keiding Niels 2004. Structured home visits to older people. Are they only of benefit for women? A randomised controlled trial. Scandinavian Journal of Primary Health Care 2004:12: 106-111. Vass Mikkel, Avlund Kirsten, Lauridsen Jörgen & Hendriksen Carsten 2005. Feasible Model for Prevention of Functional Decline in Older People: Muncipality- Randomized. Conrolled Trial. Journal by the American Geriatrics Society. Vol 53: 4. 563 568. Voutilainen Päivi & Vaarama Marja 2001. Ikääntyneet sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat skenaario hoivapalvelujen asiakasmäärien kehityksestä. Hoitotyön vuosikirja 2002. Helsinki: Tammi. Voutilainen Päivi & Vaarama Marja 2005. Toimintakykymittareiden käyttö ikääntyneiden palvelutarpeen arvioinnissa. Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus. Raportteja 7/2005. Helsinki: Stakes.

62 LIITE 1: Ilmoitus paikallislehdessä 25.5.2005 PIHTIPUDAS ALOITTAA VUONNA 1932 SYNTYNEIDEN KUNNAN ASUKKAIDEN LUONA EHKÄISEVÄT KOTIKÄYNNIT Pihtiputaan kunnan kotihoito aloittaa kesällä 2005 vuonna 1932 syntyneiden asukkaiden ehkäisevät kotikäynnit. Ehkäisevällä kotikäynnillä tarkoitetaan tietyn ikäiselle ihmiselle suunnattua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen suorittamaa käyntiä hänen kotonaan. Tavoitteena on antaa tietoa kunnassa olevasta palvelutarjonnasta, Kelan etuuksista tai muista asukkaita kiinnostavista asioista. Tiedottamisen ohella kotikäynnillä keskustellaan tavallisista jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista, kuten terveydestä, asumisesta, ravitsemuksesta ja sosiaalisista suhteista. Pihtiputaalla on 51 vuonna 1932 syntynyttä ihmistä. Heistä osa saa jonkinasteista säännöllistä hoitoa tai apua kunnalta. Nyt alkavat kotikäynnit kohdistuvat niihin v.1932 syntyneisiin asukkaisiin, jotka eivät ole kotihoidon tai laitoshoidon piirissä. Ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat tarpeellisia palvelujen kehittämiselle. Kotikäyntien avulla voidaan myös löytää niitä yksilöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat asukkaiden kotona selviytymistä mahdollisimman pitkään. Tämä tutkimus ei aiheuta ylimääräisiä kuluja haastateltaville. Kotihoidon edustajan käynti sovitaan puhelimitse. Ennen kotikäyntiä asukkaille lähetetään myös kirje, jossa tiedotetaan vierailusta. Haastattelu on vapaaehtoinen ja asukas voi kieltäytyä siitä niin halutessaan. Kotikäynnillä esille tulevat asiat ovat luottamuksellisia. Haastattelut suorittavat sairaanhoidon opiskelijat Virpi Lahtinen ja Maija-Riitta Vuorikoski, jotka työskentelevät kotihoidossa. Vs. johtava hoitaja yhteystiedot Vs. osastonhoitaja yhteystiedot

63 LIITE 2: Kirje kohderyhmälle ARVOISA PIHTIPUTAAN KUNNAN ASUKAS Pihtiputaan kunnan kotihoito aloittaa kesällä 2005 vuonna 1932 syntyneiden asukkaiden ehkäisevät kotikäynnit, joiden piiriin Tekin kuulutte. Kotikäynnillä on mahdollisuus kartoittaa mm. asumisoloihin liittyviä ongelmia, selvitetään terveydentilaa ja toimintakykyä sekä sosiaalisia suhteita. Käynnin yhteydessä suoritamme joitakin mittauksia, mm. verenpaine ja verensokeri. Ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat tarpeellisia palvelujen kehittämiselle. Kotikäyntien avulla voidaan myös löytää niitä yksilöllisiä ratkaisuja, jotka tukevat asukkaiden kotona selviytymistä mahdollisimman pitkään. Tämä tutkimus ei aiheuta ylimääräisiä kuluja haastateltaville. Ohessa on mukana haastattelulomake tutustumista varten. Aloitamme kotikäynnit 13.6.2005 alkaen ja ne jatkuvat noin kolme viikkoa. Otamme Teihin yhteyttä puhelimitse sopiaksemme Teille sopivan haastatteluajankohdan. Haastattelut suorittavat sairaanhoidon opiskelijat Virpi Lahtinen ja Maija-Riitta Vuorikoski, jotka työskentelevät kotihoidossa. Kotikäynti on vapaaehtoinen ja Teillä on mahdollisuus kieltäytyä siitä. Mikäli ette halua kotikäyntiä, pyydämme Teitä ystävällisesti ilmoittamaan siitä vs. osastonhoitaja Kaisu-Leena Kinnuselle. Vs. osastonhoitaja yhteystiedot

Liite 3. Haastattelulomake 64 LIITE 3: Haastattelulomake Suomen Kuntaliitto, Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille -kehittämishanke HAASTATTELULOMAKE 31.8.2004 EHKÄISEVÄT KOTIKÄYNNIT VANHUKSILLE Kuntakoodi Pvm Asiakasnumero tai nimi Sukupuoli nainen mies Syntymävuosi A. Asuminen 1. Miten asutte? Yksin Puolison kanssa Jonkun muun kanssa, kenen 2. Missä asutte? Omakoti- tai maalaistalossa Rivitalossa Kerrostalossa, hissillinen Kerrostalossa, hissitön, mikä asuinkerros Muu, mikä 3. Liittyykö portaiden käyttöön ongelmia? Ei Kyllä, millaisia? 4. Onko asunnossanne (sisällä) mukavuudet? Kyllä Ei Vesijohto sisälle WC Suihku Sauna 5. Onko asunnossanne palovaroitin? Ei Kyllä 5.2.1 Pystyn vaihtamaan paristot itse palovaroittimeen 5.2.2 En pysty itse vaihtamaan paristoja palovaroittimeen 5.2.3 vaihtaa paristot palovaroittimeen 6. Kuinka tyytyväinen olette nykyiseen asuntoonne? Hyvin tyytyväinen Melko tyytyväinen Melko tyytymätön Hyvin tyytymätön 7. Mitä muutostöitä tai korjauksia asuntoonne tarvitaan? Kynnysten poisto Ammeen poisto Tukikaiteiden asennus Liuska portaiden tilalle/viereen Valaistuksen parantaminen Ovien levennys Muu, mikä? En kaipaa muutoksia asuntooni.

Liite 3. Haastattelulomake 65 8. Toimitteko omaishoitajana ja hoidatteko? En ole omaishoitaja Kyllä, ketä hoidatte 9. Keneltä saatte säännöllistä apua tarvitessanne? Kyllä Ei Puolisolta Lapselta/lapsilta Ystäviltä, tuttavilta Naapureilta Kunnan kotipalvelusta Yksityiseltä yrittäjältä Muualta, keneltä Millä tavalla otatte yhteyttä apua tarvitessanne? puhelimella käymällä muuten, miten? 10. Käytättekö apuvälineitä? Kyllä Ei 10.1 Kävelykeppi 10.2 Rollaattori 10.3 Pyörätuoli 10.4 Turvapuhelin 10.5 Turvaranneke 10.6 Näön apuvälineet 10.7 Kuulon apuvälineet 10.8 Tukitangot ja kaiteet 10.9 Ruokailun apuvälineet 10.10 Peseytymisen apuvälineet 10.11 Korotukset 10.12 Muu apuväline, mikä 10.13 En käytä apuvälineitä. 11. Matka palvelujen ääreen 11.1 Kauppa km 11.2 Posti km 11.3 Pankki km 11.4 Apteekki km 11.5 Kunnan virastotalo km 11.6 Julkisen liikenteen pysäkki km 11.7 Lääkäri/terveyskeskus km B. Terveydentila ja toimintakyky 12. Millainen on mielestänne oma terveydentilanne? Erittäin hyvä Melko hyvä Tyydyttävä Melko huono Huono 13. Millainen terveydentilanne on nyt edellisvuoteen verrattuna? Paljon parempi nyt kuin vuosi sitten Vähän parempi nyt kuin vuosi sitten Jokseenkin samanlainen Vähän huonompi nyt kuin vuosi sitten Paljon huonompi nyt kuin vuosi sitten 14. Mitä sairauksia teillä on todettu?

Liite 3. Haastattelulomake 66 15. Huolestuttaako teitä jokin terveydentilassanne? Ei Kyllä, mikä 16. Tunnetteko itsenne? Usein Harvoin En koskaan Yksinäiseksi Murheelliseksi Turvattomaksi Väsyneeksi Elämään tyytyväiseksi 17. Pelkäättekö turvallisuutenne puolesta a) kotona? 17.1 En 17.2 Kyllä, miksi b) kodin ulkopuolella? 17.3 En 17.4 Kyllä, miksi 18. Nukutteko yleensä hyvin? Kyllä, ilman unilääkettä Kyllä, unilääkkeen kanssa, minkä? Miten kauan on käyttänyt unilääkettä? En, millaisia univaikeuksia teillä on? 19. Käytättekö lääkkeitä säännöllisesti? En käytä lääkkeitä säännöllisesti. Kyllä, käytän seuraavia lääkkeitä Jos käytössänne on lääkkeitä, olisitteko halunnut enemmän opastusta Lääkkeiden käyttötarkoituksesta kyllä en Lääkkeiden annostuksesta kyllä en Muusta, mistä 20. Kuinka usein harrastatte liikuntaa (esim. vähintään puoli tuntia kävelyä, pyöräilyä, voimistelua tai näihin verrattavissa olevaa hyötyliikuntaa kuten portaissa kulkemista tai pihatöitä)? Liikunta voi tapahtua ilman apuvälinettä tai apuvälineen kanssa. Päivittäin Viikoittain (1 3 krt/viikko) Vähemmän kuin kerran viikossa 21. Millaiseksi arvioitte oman liikuntakykynne? Erittäin hyvä Melko hyvä Tyydyttävä Melko huono Huono 22. Jos liikuntakykynne on heikentynyt, mikä siihen on mielestänne syynä?

Liite 3. Haastattelulomake 67 23. Miten tavallisesti liikutte? Kävellen Pyörällä Omalla autolla Sukulaisten/tuttavien kyydissä Julkisilla kulkuneuvoilla Palvelulinjalla Kimppakyydillä Taksilla Muuten, miten? 24. Selviydyttekö seuraavista tilanteista? Kyllä En Mitä apua tarvitsette? Tuolilta/sängystä ylös Liikkumisesta asunnossa Kylvystä/suihkusta Portaat ylös toiseen kerrokseen Ulos asunnostanne Liikkumisesta ulkona 25. Oletteko kaatunut viimeisen kuuden kuukauden aikana? En Kyllä, missä (ulkona, sisällä) ja miten usein kaaduitte? Loukkaannuitteko (satutitteko itsenne) kaatuessanne, miten? Mikä on oma arvionne kaatumisen syistä? 26. Millainen ruokahalunne on yleensä? Hyvä Huono, syy Syöttekö päivittäin lämpimän aterian? Kyllä yleensä En yleensä, miksi C. Aistit: näkö ja kuulo 27. Näettekö lukea sanomalehtitekstiä? Sujuvasti ilman silmälaseja Sujuvasti silmälasien kanssa Suurennuslasia tai muuta apuvälinettä käyttämällä Vain lehden isot otsikot En pysty lukemaan lehtiä ollenkaan heikentyneen näön vuoksi Olen näkövammainen/sokea. 28. Onko heikentynyt näkönne haitannut päivittäistä elämäänne muuten? Ei Kyllä, miten 29. Millainen kuulonne on? Hyvä Heikentynyt Ei ole kuulolaitetta Käytän kuulolaitetta Kuulen hyvin kuulolaitteella Kuulen huonosti kuulolaitteella En käytä, miksi en 29.3 Kuuro 29.3.1 Tarvitsen tulkkia

Liite 3. Haastattelulomake 68 30. Kuuletteko seuraavat äänet? Kyllä En Ei ole/en käytä Ovikello Puhelinsoitto Puhelinkeskustelu Herätyskello Palovaroitin TV, radio Normaali puhe D. Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen 31. Kuinka usein luonanne vieraillaan/käydään? Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Harvemmin kuin kerran kuukaudessa Ei koskaan 32. Kuinka usein vierailette tai käytte jonkun toisen luona? Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Harvemmin kuin kerran kuukaudessa En koskaan 33. Kuinka usein olette puhelimitse yhteydessä sukulaisiinne, läheisiinne tai tuttaviinne? Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Harvemmin kuin kerran kuukaudessa En koskaan 34. Kuinka usein osallistutte vapaa-ajan toimintaan kodin ulkopuolella, esim. päiväkeskukset, yhdistystoiminta, kerhot, seurakunnan tilaisuudet, elokuvat, teatterit, näyttelyt, museot, kirjasto, ohjattu liikunta? Päivittäin Viikoittain Kuukausittain Harvemmin kuin kerran kuukaudessa En koskaan 35. Onko teillä vaikeuksia päästä osallistumaan toimintaan kodin ulkopuolella, jos on, millaisia? E. Kotiaskareista selviytyminen 36. Selviydyttekö omin voimin seuraavista toiminnoista? Kyllä En Mitä apua tarvitsette? 36.1 Kaupassakäynnistä 36.2 Pankkiasioista 36.3 Kevyistä kotitöistä (imurointi, tiskaus, pyykinpesu) Raskaista kotitöistä (ikkunoiden pesu, tilavaatteiden tuuletus, mattojen pudistelu, puulämmitys)

Liite 3. Haastattelulomake 69 37. Kuka huolehtii pienistä korjauksista (sähkölampun vaihto, sulakkeet) asunnossanne? Korjaan itse Puoliso huolehtii Lapset tai sukulaiset Ystävät, tuttavat, naapurit Talonmies, huoltomies Palkattu yrittäjä F. Toimeentulo 38. Riittävätkö tulonne elämiseen, kun otatte huomioon kaikki saamanne tulot ja tuet? Hyvin Kohtalaisesti Huonosti 39. Tunnetteko, että teillä on tarpeeksi tietoa seuraavista asioista? Kyllä En 39.1 Asumistuki 39.2 Eläkkeensaajan hoitotuki 39.3 Kotitaloustyön verovähennys 39.4 Terveydenhuollon asiakasmaksukatto 39.5 Omaishoidon tuki 39.6 Toimeentulotuki G. Viestintäyhteydet 40. Käytättekö seuraavia viestintävälineitä? Säännöllisesti Silloin tällöin En koskaan Ei ole 40.1 Postikortti/kirje 40.2 Lankapuhelin 40.3 Matkapuhelin (kännykkä) 40.4 Internet 40.5 Sähköposti H. Tulevaisuus 41. Mitä mieltä olette nykyisestä elämäntilanteestanne? 42. Mitä mieltä olette nykyisestä asuinympäristöstänne? 43. Millaista apua ja tukea haluatte, jotta voisitte asua kotona mahdollisimman tasapainoisesti? 44. Mitä terveisiä haluatte esittää kunnalle? 45. Haluaisitteko, että teille tehdään myöhemmin (puolen vuoden sisällä) tarkempi tutkimus tai selvitys? Kyllä Ei 45.1 Terveydentilasta 45.2 Toimintakyvystä 45.3 Muistista 45.4 Apuvälineistä 45.5 Muusta, mistä 45.6 En halua tarkempia tutkimuksia.

Liite 3. Haastattelulomake 70 I. Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö 46. Kuinka kauan aikaa on edellisestä lääkärissäkäynnistänne? 46.1 Alle vuosi 46.2 1 3 vuotta 46.3 yli 3 vuotta 46.4 vuotta 46.5 kauan sitten, en muista aikaa 47. Kuinka kauan aikaa on edellisestä hammashoidossa käynnistänne? 47.1 Alle vuosi 47.2 1 3 vuotta 47.3 yli 3 vuotta 47.4 vuotta 47.5 kauan sitten, en muista aikaa 48. Käyttekö säännöllisesti? 48.1 Terveydenhoitajalla 48.2 Jalkahoitajalla 48.3 Muualla, missä (esim. kuntoutus) MITTAUKSET 49. RR a) yksittäinen lukema / / keskiarvo / 140/85 > 140/85 50. Verensokeri a) paastoverensokeri 6.1 > 6.1 TAI b) verensokeri 2 h 7.7 > 7.7 51. HB a) nainen < 117 117-153 >153 a) mies < 128 128-168 > 168 52. Virtsanäyte norm. ei norm. prot. gluk. keto 53. Kolesteroli 5 > 5

Liite 3. Haastattelulomake 71 54. Paino kg Pituus cm BMI < 18 18-25 > 25 55. Vyötärönmitta a)nainen 90 cm > 90 cm b)mies 100 cm > 100 cm HAASTATTELIJAN ARVIO: 56. Haastateltavan yleisvoinnista 57. Haastateltavan liikuntakyvystä 58. Haastateltavan henkisestä voinnista HAASTATTELIJAN HUOMIOT/Arvio henkilön suoriutumisesta lähitulevaisuudessa

Liite 3. Haastattelulomake 72 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET (tämä osio jää haastattelijalle) Haastateltavan nimi ja puhelinnumero Pvm Ehkäisevän kotikäynnin suoritti Ehkäisevällä kotikäynnillä sovittiin, että otetaan yhteys Hoitavaan lääkäriin Terveydenhoitajaan Kotihoitoon Kuntoutukseen Sosiaalityöntekijään Asunnon muutostöiden arviointiin Kunnan päiväkeskukseen Eläkeläisjärjestöön Yksityiseen palveluntuottajaan Seurakuntaan Muuhun, mihin Haastateltava ottaa itse yhteyttä Haastattelija ottaa yhteyttä Lisäksi sovittiin, että kotikäynnin suorittaja/sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön edustaja soittaa/ei soita haastateltavalle noin kahden kuukauden kuluttua ja tiedustelee sovittujen asioiden toteutumisesta. (tarpeeton yliviivataan) ******************************************************************************** SUOSTUMUS Suostun siihen, että haastateltavan sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen niin edellyttäessä haastattelija voi ottaa yhteyttä esim. sosiaali- ja terveydenhuollon viranhaltijaan (esim. omalääkäri tai sosiaalityöntekijä) ja että tällä kotikäynnillä haastattelu- ja yhteenvetolomakkeeseen kirjattuja tietoja voidaan palvelujen tarpeen niin edellyttäessä siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasasiakirjoihin, esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Suostumusta tietojen tallentamiseen ei välttämättä tarvita silloin, kun ehkäisevä kotikäynti on vakiintunut osa kunnan kotipalvelun tai kotisairaanhoidon toimintaa. Lisäksi annettuja tietoja voidaan käyttää kunnallisen suunnittelun pohjana henkilöllisyyteni paljastumatta. Päivämäärä Haastateltavan allekirjoitus

Liite 3. Haastattelulomake 73 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET (tämä osio jää haastateltavalle) Haastateltavan nimi Pvm Ehkäisevän kotikäynnin suoritti Haastattelijan nimi ja puhelinnumero Ehkäisevällä kotikäynnillä sovittiin, että otetaan yhteys Hoitavaan lääkäriin Terveydenhoitajaan Kotihoitoon Kuntoutukseen Sosiaalityöntekijään Asunnon muutostöiden arviointiin Kunnan päiväkeskukseen Eläkeläisjärjestöön Yksityiseen palveluntuottajaan Seurakuntaan Muuhun, mihin Haastateltava ottaa itse yhteyttä Haastattelija ottaa yhteyttä Lisäksi sovittiin, että kotikäynnin suorittaja/sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön edustaja soittaa/ei soita haastateltavalle noin kahden kuukauden kuluttua ja tiedustelee sovittujen asioiden toteutumisesta. (tarpeeton yliviivataan) ***************************************************** ************************** SUOSTUMUS Suostun siihen, että haastateltavan sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen niin edellyttäessä haastattelija voi ottaa yhteyttä esim. sosiaali- ja terveydenhuollon viranhaltijaan (esim. omalääkäri tai sosiaalityöntekijä) ja että tällä kotikäynnillä haastattelu- ja yhteenvetolomakkeeseen kirjattuja tietoja voidaan palvelujen tarpeen niin edellyttäessä siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasasiakirjoihin, esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Suostumusta tietojen tallentamiseen ei välttämättä tarvita silloin, kun ehkäisevä kotikäynti on vakiintunut osa kunnan kotipalvelun tai kotisairaanhoidon toimintaa. Lisäksi annettuja tietoja voidaan käyttää kunnallisen suunnittelun pohjana henkilöllisyyteni paljastumatta. Päivämäärä Haastateltavan allekirjoitus

74 LIITE 4: Artikkeli paikallislehdessä 19.10.2005 KOTONA SELVIYTYMISTÄ TUETAAN Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteisiin kuuluu edistää ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia sekä tukea heidän itsenäistä kotona asumistaan mahdollisimman pitkään. Ehkäisevien kotikäyntien menetelmä otettiin käyttöön vuosituhannen alussa Tanskasta saatujen kokemusten innoittamana. Tanskassa ennaltaehkäisevät kotikäynnit ovat lakisääteisiä kaikille yli 75-vuotiaille. Vuonna 2003 ehkäiseviä kotikäyntejä tehtiin Suomessa jo noin sadassa kunnassa. Ehkäisevillä kotikäynneillä on positiivinen merkitys vanhuksille ja työntekijöille; vanhukset saavat ajanmukaisia tietoja kuntansa palveluista ja heidän turvallisuudentunteensa lisääntyy. Työntekijöiden vanhuskäsitys rikastuu ja myönteiset kokemukset antavat voimavaroja oman työn hallintaan. Stakesin ja Kuntaliiton suositusten mukaisesti Pihtiputaallakin kiinnostuttiin vanhuksille suunnatuista ennaltaehkäisevistä kotikäynneistä. Hanke käynnistettiin kunnan omana projektina syksyllä 2004. Meille tarjottiin mahdollisuutta osallistua tähän hankkeeseen ja tehdä opinnäytetyö tältä pohjalta. Suoritimme ennaltaehkäisevät kotikäynnit vuonna 1932 syntyneille pihtiputaalaisille 13.6. 30.6.2005. Kotikäynnit tehtiin niille kuntalaisille, jotka eivät ole vielä kunnallisten sosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä. Haastateltavia oli yhteensä 37, joista naisia 17 ja miehiä 20. Haastattelujen pohjana käytimme Kuntaliiton lomaketta. Haastateltaville kerrottiin kunnassa tarjolla olevista palveluista sekä kerrottiin henkilöistä, joihin voi ottaa yhteyttä apua tarvitessaan. Käynneillä kartoitettiin asumisoloja, terveydentilaa, fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä palveluntarvetta tulevaisuudessa. Käynneillä annettiin tietoa joistakin Kelan ja sosiaali- ja terveydenhuollon etuuksista. Esille tulleista asioista ja ongelmista keskusteltiin ja ohjattiin tarvittaessa jatkohoitoon. Haastattelulomakkeen täytön jälkeen käynneillä mitattiin verenpaine, verensokeri, hemoglobiini ja kolesteroli sekä tutkittiin virtsanäyte. Myös painoindeksi laskettiin ja annettiin tarvittaessa ruokavalio- ja liikuntaopastusta. Haasteltavilla oli mahdollisuus esittää toiveita ja terveisiä kunnan päättäjille. Esille nousi mm. että nykyisestä palvelutasosta ei pitäisi tinkiä, omaishoidontukea pitäisi kehittää ja omaishoitajien arvostusta nostaa. Toivottiin myös vanhusneuvoston perustamista, kodinhoitoapua takaisin sekä eläkeläisille halvempia puhelin- ja jätehuoltomaksuja. Meidät otettiin hyvin vastaan jokaisessa paikassa, oli mukava tutustua uusiin ihmisiin. Tunnelma kotikäynneillä oli välitön ja leppoisa. Kotikäynnillä vierähti aikaa puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin. Lämmin kiitos kaikille haastatteluun osallistuneille. Sairaanhoitaja-opiskelijat Virpi Lahtinen ja Maija-Riitta Vuorikoski