Uusi Invalidi 2/2012 1 T a p a t u r m a - j a s a i r a u s i n v a l i d i e n l i i t t o r y : n s o s i a a l i n e n u u d i s t u s l e h t i 2 / 2 0 1 2 Tässä numerossa: Teema: Esteellisyys ja esteettömyys matkustamisessa ja liikkumisessa Sivut 4-7 Esteetön matkustaminen ei ole itsestäänselvyys Kuvareportaasi Ritvan junamatkasta Lahdesta Helsinkiin sivulla 7. Kuva: Hannu Oittinen Pääkirjoitus: Esteettömyys ja osallistuminen Sivu 2 RAY:n tuotto kuuluu hyvinvointityöhön Sivu 3 Raumalla odotellaan kesän rientoja Sivu 12 Uusi vanhuspalvelulakiesitys uusi vesitys Vuoden 2011 keväällä valmistui ensimmäinen luonnos vanhuspalvelulaiksi. Luonnos herätti tuolloin paitsi kiinnostusta myös aika lailla kritiikkiä. Sitä arvosteli myös uuden hallituksen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) ja laittoi lain jatkovalmisteluun, jossa tuli ottaa huomioon mm. lakiluonnokseen tulleet lausunnot ja kannanotot. Myös meidän liittomme otti viime vuonna asiaan kantaa pariinkin kertaan lähtökohdalla, että vanhuspalvelulaki tarvitaan, mutta ei millaisena tahansa. Menneen talven aikana Guzenina-Richardson toi julkisuudessa useaan otteeseen esiin haluavansa vanhuspalvelulakiin mm. kuntia sitovat minimimäärät hoitohenkilöstöstä ympärivuorokautisessa hoidossa. Ministerin perustelukin oli aivan aiheellinen: Jo nyt meillä on suositukset hoitajien minimimäärästä, mutta niitä ei noudateta. (Helsingin Sanomat 17.11.2011) Mutta kuinkas sitten kävikään? Huhtikuussa valmistuneessa STM:n nimeämän ohjausryhmän esityksessä uudeksi vanhuspalvelulaiksi jätetään henkilöstömitoitukset kauniiden suositusten ja kuntien harkinnan varaan, siis kuten tähänkin asti. Muutoinkin esityksessä vilisevät suosituksenomaiset ilmaisut riittävästi ja tarvittaessa määrin, kuten niin monissa viime vuosien lakipykälissä. Tällaiset löysät ilmaisuthan tekevät säädökset merkityksettömiksi ja lakien toteutuksen valvonnan tai niihin vetoamisen valitustilanteissa jopa mahdottomaksi. Nyt peruspalveluministerikin näyttää kääntäneen kelkkansa henkilöstömitoituksen säätelyn suhteen: Minä en sano, tarvitaanko sitä vai ei, vaan meidän kaikkien on ennakkoluulottomasti pureuduttava lakiehdotukseen (HS 20.4.2012). Lakiehdotuksen mukaan Sosiaali- ja terveysministeriöllä on mahdollisuus tarvittaessa erillisellä asetuksella antaa tarkempia säännöksiä mm. henkilöstöstä. Milloinkahan ja mitenkähän se tarve ilmenee? Ja miksei noita säännöksiä voitu kirjata lakiin? Olkoonkin, että henkilöstön määrä ei yksistään takaa palvelun ja hoivan hyvää laatua, mutta merkitystä on, kuinka paljon ja minkälaista osaamista vanhusten hoivatyössä on. Kuten Pirkko Laaksonen Keravalta toteaa: Säännökset henkilöstömitoituksista olisivat olleet laissa tarpeellisia, jopa kaikkein tärkeintä koko lain valmistelussa. Niiden poisjääminen vesitti koko ajatuksen vanhusten turvallisesta ja virikkeellisestä hoivasta. Pirkko muistuttaa myös, että ikäihmiset ovat varsin aktiivisia äänestäjiä - katsovatkohan jatkossa vaaleissa tarkemmin, keille äänensä antavat. Marja-Leena Kalkkinen
2 Uusi Invalidi 2/2012 Pääkirjoitus 2/2012 Esteettömyys ja osallistuminen Näkökulma: Paavo Antikainen VR saa tässä lehdessä kiitosta liikuntarajoitteisten ihmisten parantuneista palveluista rautateillä. Toisin on vielä busseissa. Suurimmat ongelmat vammaisten liikuntapalveluissa ovat kuitenkin kuntien tavat pompottaa vammaisia ja pitkäaikaissairaita vammaispalvelulainsäädännön ja sosiaalihuoltolainsäädännön välimaastossa. Sieltä löytyy byrokratiaa ja epätasa-arvoista kohtelua. Uusi Invalidi-lehden tämän vuoden ykkösnumerossa kerrottiin poliittiseenkin keskusteluun nousseesta tapauksesta Lahdessa. Nähtäväksi jää, pystyykö lahtelaisten valtuutettujen yksimielinen poliittinen tahtotila saamaan aikaan korjauksia siihen suuntaan, että vammais- ja vanhuslakien soveltamisesta tulee läpinäkyvämpää. Lahtelaisen Sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialajohtajan mukaan Lahdessa pyritään asiakas- palvelutuottaja suhteen parantamiseen niin, että palvelut toimivat kuntapalvelujen asiakkaiden ehdoilla ilman kynnyksiä. Sosiaalihuoltolain, vammaispalvelulain ja kehitysvammalain velvoitteiden asiakasystävällinen soveltaminen on niin Lahdessa kuin yleisestikin vielä niin retuperällä, että maallamme ei ole ollut edellytyksiä ratifioida YK:n vammaissopimusta. Hallitusohjelmaan vammaislainsäädännön saattaminen ratifiointikelpoiseksi on kirjattu. Tähän tarvittavien lakiesitysten tulisi olla käsittelyvalmiita vuoden 2013 loppuun mennessä. Kokemuksesta tiedämme, että lainsäädännön valmiiksi saattaminen ja lakien käytäntöön soveltamisen välillä on vielä monta mutkaa, jossa vammaisjärjestöjen edunvalvonnalla on suuri merkitys. Lainsäädännön sisällön ja toteuttamiskäytäntöjen kehittäminen vammaisten ja pitkäaikaissairaiden oikeuksia kohentavaksi on haasteellinen tehtävä, jossa järjestöjen aktiivisuus suhteessa poliittisiin päättäjiin on ensiarvoisen tärkeää. On ilmeistä, että vammaissopimuksen ratifiointia koskevat hallitusohjelman kirjaukset eivät olisi saaneet niin täsmällistä sisältöä, elleivät eri puo- lueiden kansanedustajaehdokkaat ja valitut kansanedustajat olisi verkostoituneet Ihmisoikeudet vammaisten arkeen verkostoksi. Erikseen on vielä kuitenkin se, millä painoarvolla ja aikataululla lainsäädännön uudistusten valmistelu etenee oikeasti lainvalmistelukoneistossa eli tässä tapauksessa useissa ministeriöissä. Etnisiin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää kannattanut poliittinen virtaus näyttäisi olevan yleisesti vaimenemassa. Toivon, että ilmapiirimuutos tarttuu sekä virkamieskoneistoon että poliittisiin päättäjiin. Vammaisia ja pitkäaikaissairaita syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä on ryhdyttävä oikeasti korjaamaan. Viime aikojen perhesurmat ja varkautelaisen mielenterveyspotilaan traagisella tavalla esittämä avunhuuto ovat nostaneet julkiseen keskusteluun kaikkein syrjityimpien pitkäaikaissairaiden ryhmän mielenterveys- ja päihdepotilaat. Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä kuvataan päihdepalvelujen tapaa pompotella päihdekierteessä olevia kunta-, työvoimahallinto- ja Kela-byrokratian rattaissa. Me päihdealalla työskennelleet olemme vuosikymmeniä tienneet, että tällä mallilla päihde- ja mielenterveyshäiriöiden aiheuttamat kasvavat menetykset mm. kasvava täysin työelämän ulkopuolelle jäävä nuorten mielenterveys- ja päihdehäiriöillä oirehtivien nuorten joukko on ensisijaisesti yhteiskunnan itse aiheuttama ilmiö. Näin toimien hätään jätetystä uhrista tehdään syyllinen omaan tilaansa, samalla kun vakavasti vaurioitetaan yhteiskunnan yleisen kehityksen edellytyksiä. Syrjintäpuhe on silti edelleen voimissaan. Sitä levittävät virkansa puolesta niin kuntien kuin valtionkin korkeimmat virkamiehet ja osa päättäjistä. Tavallisin esimerkki tästä on kansan pelottelu yhtä aikaa huoltosuhde -tilastoilla ja jatkuvalla ja edelleen kovenevalla tarpeella leikata kuntien menoja. Monille poliitikoille tämä liturgia on syvälle juurtunut emotionaalinen asenne, jonka kyseenalaistamiseen he reagoivat tunteilla. Niin kauan sitä on totuutena toistettu. Tässä puheessa vedotaan suomalaisille tyypilliseen hyveeseen ahkeruuteen ja valmiuteen uhrautua vaikeinakin aikoina, että voisimme luovuttaa mukisematta uhrilahjamme finanssikeinottelijoiden pohjattomaan kitaan. Perusteena tälle puheelle esitetään tilastotietoja väestömme keski-iän noususta ja ikääntyvien suurten ikäluokkien suhteellisen osuuden kasvusta, kun juuri he elävät keskimäärin pitempään kuin edeltäjänsä. Me tähän ikään yltäneet taas näemme tässä työmme ja toimintamme suuren saavutuksen, jonka hedelmistä meilläkin on oikeus nauttia. Ikäihmiset ovat vanhempina toimintakykyisempiä ja pystyvät huolehtimaan itsestään ja ikätovereistaan aiempia ikäluokkia paremmin. Olemme työllämme luoneet sen yhteiskunnallisen varallisuuden ja hyvinvointipalvelut, jotka meillä nyt on. Se ei kuulu huijareille, vaan meille, lapsillemme, lastenlapsillemme ja heidän jälkeläisilleen. Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto yhdessä muiden vammaisten ja pitkäaikaissairaiden järjestöjen ja ikäihmisten järjestöjen kanssa on osa sitä sosiaalista turvaverkkoa, jonka avulla huolehdimme toisistamme, myös itsestämme. Samalla vaadimme yhteiskuntaa vastaamaan niistä velvoitteistaan, jotka ovat kuuluneet kaikille yhteiskunnille kautta aikojen ennen meitä, nykyaikana ja tulevaisuudessa. Antti Holopainen Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ry:n puheenjohtaja Kokemuksia ja ajatuksia palvelutaloista Palvelutalot ovat tulleet Suomeen jäädäkseen. Haluan tuoda esille muutamia seikkoja palvelutaloista sillä kokemuksella, joka minulla on noin 20 vuoden ajalta. Tuona aikana olen viikoittain käynyt laulamassa ja soittamassa palvelutalon asukkaille ja hoitohenkilökunnalle. Se on tuonut asukkaiden viikoittaiseen rytmiin pientä piristystä ja myös minulle hyvää mieltä, joka tarttuu kuulijoihinkin. Myös omaiset ovat olleet iloisia tällaisista tapahtumista. Palvelutalot aiheuttavat välillä pientä ristiriitaa omaisten ja hoitohenkilökunnan kesken. Syntyy arvostelua palvelutasosta, joka omaisten mielestä ei aina ole tarpeeksi tehokasta. Usein valitetaan semmoisista asioista, joita henkilökunta ei voi toteuttaa pienen henkilökunnan takia. Henkilökunta on valittu usein opiskelun kautta tai kokemuksen mukaan. Mutta ihmisiä on monenlaisia. Kaikissa valinnoissa ei aina onnistuta, ja hyvin usein nopeasti todetaan että henkilö ei kuulu palvelemaan vanhuksia. Henkilökunta joutuu usein erittäin koville, sillä työssä joutuu käyttämään voimia nosteluun, ja myös kärsivällisyyttä, että päästään potilaan kanssa yhteisymmärrykseen. Palvelutalot pyrkivät mahdollisuuksien mukaan aktivoimaan asukkaita järjestämällä pieniä leikkejä ja esiintyjiä eri järjestöistä, koska ne ovat hyvin halukkaita esiintymään. Henkilökunta järjestää myös tansseja, joissa he tanssittavat potilaita. Ja kaikilla on hauskaa. Hieman pelottaa, mihin suuntaan palvelutalot ovat menossa, sillä yksityistäminen on kovassa nousussa. Kuopiossakin ovat isot firmat valloittaneet kaikki palvelutalot. Ja mikä on lopputulos, sen voi vain arvata. Toivottavasti palvelutalot tulevat olemaan edelleen asukkaita varten eikä omistajia varten. Valitettavasti omaiset suhtautuvat palvelutaloihin monella eri tavalla. Toiset eivät luota palveluihin, joita hoitajat ja omistajat antavat asukkaille. Monille omaisille on tärkeää, että laitoksissa on lämmin suhde asukkaisiin. Toisille taas on tärkeintä, että vanhus saadaan pois kotoa, ettei tarvitsisi itse huolehtia vanhuksen oloista. Tiedän, että paljon hyvää tahtoa on palvelutaloissa, joissa henkilökunta luo lämpimän suhteen jokaiseen asukkaaseen ja pyrkii auttamaan jokaista asukasta saamaan parhaan mahdollisen hoidon. Kyllä vanhukset tarvitsevat kodin, jossa he voisivat viettää rauhallisesti viimeisiä vuosiaan. Sen he ovat ansainneet. Tämän palvelutalot pyrkivät täyttämään. Paavo Antikainen Kuopion seudun sairaus- ja tapaturmainvalidit ry:n puheenjohtaja Tsil ry:n liittohallituksen jäsen
Uusi Invalidi 2/2012 3 Ray:n tuotto kuuluu kansalaisjärjestöjen hyvinvointityöhön Raha-automaattiyhdistys (Ray) on Suomen sosiaalija terveysjärjestöjen tärkein rahoittaja. Ray:n tuotoilla avustetaan yli 700 valtakunnallisen järjestön toimintaa ja alueellisten ja paikallisten yhdistysten verkostoa ympäri Suomea. Myös meidän liittomme toimintakyky on vahvasti riippuvainen Ray:n vuosittaisista avustuksista. Valtiontalouden kehyspäätöksessä vuosille 2013 2016 siirrettiin yllättäen kymmeniä miljoonia euroja Ray:n tuottoja valtion kassaan. Kehyskauden lopulla suunnitellaan siirrettäväksi pysyvästi 30 miljoonaa euroa järjestöiltä muihin tarkoituksiin, mikä tarkoittaa noin 10 % nykyisestä avustussummasta. Kaappauksen toteutus edellyttää arpajaislain muutosta. Raha-automaattiyhdistyksen tuotto on lain mukaan tarkoitettu kansalaisjärjestöjen yleishyödylliseen työhön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Järjestöjen Ray-avustusten kokonaismäärä on viime vuosina jo supistunut arpajaisveron korotusten ja Ray:n pelituottojen vähenemisen vuoksi. Lisäksi Valtionkonttorin käyttöön siirretään Ray:n tuotoista vuosittain noin 100 miljoonaa euroa. Jos nyt toteutetaan vielä suunniteltu kymmenien miljoonien eurojen siirto, menee Ray:n tuotosta jo noin 40 % muualle kuin yleishyödylliseen toimintaan. Järjestöt tarvitsevat toiminnalleen taloudellisen pohjan, vaikka vapaaehtoiset ja vertaiset ovatkin niiden kantava voima. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut vahvasti parantamaan kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä. Sanat ja teot ovat taas kerran pahasti ristiriidassa keskenään: Siirtämällä yleishyödylliseen järjestötoimintaan tarkoitettuja Ray:n tuottoja muualle hallitus heikentää sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintakykyä ja ihmisten auttamismahdollisuuksia. Useat järjestöt ovat tyrmistyneinä reagoineet hallituksen kehyspäätökseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjä edustava keskusjärjestö SOS- TE Suomen sosiaali ja terveys ry pitää kannanotossaan Ray:n tuoton leikkaamista valtion muihin tarkoituksiin vääränä politiikkana: Samaan aikaan, kun hallitus pyrkii köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseen, se supistaa lyhytnäköisesti voimavaroja ruohonjuuritasolta, juuri sieltä, missä näitä ongelmia voidaan ehkäistä ja antaa välitöntä apua. Marja-Leena Kalkkinen Iki-ihanat kulttuuripäivät lähestyvät joko ovat käsityöt ja esitykset valmiina? Liiton 28. Vammaiskulttuuripäivät ovat jo ovella. Estradi on vapaa esityksille lauantaina ja sunnuntaina 9. 10.6 Vähäjärven lomakodissa, Muntsilantie 19, Hämeenlinnan Hauholla. Kulttuuripäivät avataan lauantaina klo 14.00 ja ne päättyvät sunnuntaina iltapäivällä. Liiton boccie-mestaruudesta kisataan lauantai-iltapäivästä alkaen yhdistysten kolmijäsenisin joukkuein, joissa tulee olla edustus molemmista sukupuolista. Lauantai-illan iltamien teemana on 1950-luku musiikkeineen ja pukeutumistyyleineen. Joko olet ilmoittautunut mukaan? Hinta kahdelta päivältä 55 euroa (täysihoito) ja päiväkävijältä 15 euroa (sis. lounaan ja kahvin). Ilmoittautumiset, majoitus- ja näyttelypöytävaraukset sekä mielellään myös ennakkotiedot yhdistyksen ohjelmaesityksistä pikaisesti liiton toimistoon p. (09) 713 990 tai lomakotiin p. (03) 6543 124. Tervetuloa! Yhdistysten esityksiä, sketsiä, laulua, runoa, tanssia, musiikkia on taas tarjolla Vähäjärvellä kesäkuun toisena viikonloppuna. Kuvassa viime kesänä yleisöä ilahduttanut Helsingin yhdistyksen sketsiryhmä. Vähäjärven lomakoti kutsuu kesän viettoon Kulttuuripäivien näyttelypöydät lomakodin Linnea-salissa odottavat taas yhdistysten askartelu- ja käsityökerhojen uusia upeita aikaansaannoksia. Esillä on myös liiton historiaa ja nykypäivää. Tarjoamme majoitusta, maukasta kotiruokaa, viihtyisiä tiloja, saunan löylyjä ja Vähäjärven aaltoja. Muntsilantie 19, Hämeenlinnan Hauho p. (03) 6543 124 lomakoti@tsil.fi A-osa 52 euroa/vrk/hlö B-osa 50 euroa/vrk/hlö Kysy edullisia hintojamme, pyydä tarjous, poikkea tutustumaan paikan päälle tai vieraile kotisivuillamme: www.tsil.fi/ lomakoti.
4 Uusi Invalidi 2/2012 Liikenteen esteettömyys etenee eri toimijoiden voimin Suomessa on eri tasoilla pyrkimys esteettömyyteen asumisessa, palveluissa, liikenteessä ja koko yhteiskunnan toiminnoissa. Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) toteaa, että esteettömyyden edistäminen on jo vuosien ajan ollut eräs liikennepolitiikan tavoitteista. Ministeriön esteettömyysstrategia julkaistiin vuonna 2003, ja siinä korostuu kaikille suunnittelun periaate ja läpäisyperiaate. Mielestäni vammaisten oikeus liikkumiseen ymmärretään nykyään laajemmin liikennealalla ja tavoite korostuu entistä enemmän, koska uuden hallitusohjelman mukaan liikennealan lainsäädännön valmistelussa ja liikennehankkeissa tulee kiinnittää huomiota esteettömyyteen ja toiminnan vaikutuksiin eri väestöryhmille, erityisesti iäkkäiden, lasten ja vammaisten henkilöiden kannalta, Kyllönen sanoo. Hänen mukaansa ministeriö on kuitenkin jo 1980-luvun lopusta lähtien pyrkinyt ottamaan vammaisjärjestöjen näkemykset huomioon samalla tavalla kuin liikennealan etujärjestöjen näkemykset. Tällä hetkellä vammaisjärjestöjen edustus näkyy lähinnä henkilöliikenteen neuvottelukunnan kokoonpanossa. Juuri nyt ajankohtaisia aiheita vammaisten henkilöiden kannalta ovat lähinnä matkustajien oikeuksien täytäntöönpano, joista on olemassa sellaisenaan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä eri liikennemuotojen osalta. Lentomatkustajien osalta oikeuksien valvonta on kunnossa, mutta linja-autoliikenteen puolella asiasta ei ole vielä sovittu. Ministeriö osallistuu myös ns. yhdenvertaisuusdirektiivin sekä YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen valmisteluun. Syrjäytymisen ja ikääntymisen haasteisiin vastataan Hallitus antoi eduskunnalle liikennepoliittisen selonteon huhtikuun puolivälissä. Siinä linjataan suomalaista liikennepolitiikkaa vuoteen 2022 saakka. Mitä tuo selonteko merkitsee esteettömän liikkumisen näkökulmasta? Selonteon mukaan kyseessä on järjestelmä, jossa liikenneympäristö on selkeä ja liikennepalvelut ovat toimivia ja fyysisesti saavutettavia myös liikenteen heikommille osapuolille. Tieto liikennepalveluista on helposti saatavilla ja ymmärrettävää eikä turvattomuuden tunne muodostu esimerkiksi joukkoliikenteen käytön esteeksi. Ministerin mukaan esteetön liikennejärjestelmä ehkäisee syrjäytymistä ja sen avulla voidaan vastata väestön ikääntymistä koskevaan haasteeseen. Se auttaa myös vähentämään kustannuksia muille sektoreille. Selonteon yhteydessä selvitettiin myös erillishankkeessa, voitaisiinko yhteiskunnan maksamia henkilökuljetuksia järjestää nykyistä koordinoidummin, kustannustehokkaammin ja palvelutasoa samalla parantaen. Hankkeessa korostui paremman yhteistyön ja yhteisymmärryksen tarve. Hallituksen kehysriihi päättikin 22.3.2012, että asian selvittämistä jatketaan liikenne- ja viestintäministeriön asettaman selvitysmiehen toimesta. Selvitysmies tullaan asettamaan lähiaikoina. Siirtymäkausi menossa joukkoliikennelaissa Vuonna 2009 voimaan tulleen uuden joukkoliikennelain vai- Ministeriön mukaan tällä hetkellä vammaisjärjestöjen edustus näkyy lähinnä henkilöliikenteen neuvottelukunnan kokoonpanossa. Juuri nyt ajankohtaisia aiheita vammaisten henkilöiden kannalta ovat lähinnä matkustajien oikeuksien täytäntöönpano, joista on olemassa sellaisenaan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä eri liikennemuotojen osalta, sanoo liikenneministeri Merja Kyllönen. kutuksia seurataan ministeriössä. Lain mukaan tavoitteena on muun muassa turvata joukkoliikennepalvelut koko maassa ja lisätä joukkoliikenteen osuutta. Lakia on kritisoitu esimerkiksi sen kunnille ja liikennöitsijöille tuomista lisärasitteista sekä ulkoapäin tulleena EUvaatimuksena, joka tuo tilaajatuottajamallin joukkoliikenteeseen. Mikä on käsityksenne lain tavoitteista ja toteutuksesta? Joukkoliikennelaki täydentää EU:n palvelusopimusasetusta, joka on sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä. Tällä hetkellä on vielä voimassa joukkoliikennelain siirtymäkausi. Laki ei mielestäni tuo kunnille lisärasitteita eikä velvoita siirtymään tilaaja-tuottajamalliin. Se on luonteeltaan puitelaki. Muita mahdollisuuksia järjestää alueen joukkoliikenne ovat käyttöoikeussopimukset ja ns. markkinaehtoinen malli. Joukkoliikennelaki sisältää kuitenkin toimivaltaisille viranomaisille myös velvoitteen määritellä alueensa joukkoliikenteen palvelutaso. Edelleen Kyllönen toteaa, että laki sisältää myös linja-autoyrittäjien laatulupausvelvoitteen. Linja-autoyrittäjän on määriteltävä tarjoamiensa palvelujen laatu ja valvottava itse sen toteutumista. Käytännössä asiakkaat voivat ottaa yhteyttä kuluttajaviranomaisiin, mikäli luvatut ehdot eivät ole täyttyneet. Kyse on yrityksen itsensä määrittelemästä laatutasosta. Laatulupauksessa on kuitenkin aina määriteltävä muun muassa käytössä olevat ajoneuvot, niiden mahdollinen matalalattiaisuus ja varusteet, jotka helpottavat matkustajan autoon pääsyä. Lisäksi on määriteltävä vammaisten ja liikuntarajoitteisten matkustajien käytettävissä olevat palvelut, heidän avustamisensa, siitä tiedottaminen sekä muu eri väestöryhmien huomioon ottaminen. Laatulupausten antamista seurataan ministeriössä Kunnat ja valtio säästävät jatkuvasti liikenneväylien kunnossapidosta. Vammaisille talvikunnossapidon laiminlyönti voi aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita ja eristää heitä entistä enemmän omiin oloihinsa ja jopa vaille palveluja. Katujen kunnossa- ja puhtaanapito on osittain kuntien itsensä, osittain tontin tai muun alueen omistajan vastuulla. Maantieliikennelain mukaan maantien kunnossapito kuuluu pääsääntöisesti valtiolle. Käytännössä tienpitoviranomaisena toimii alueen elinkeino -, liikenne- ja ympäristökeskus. Vammaisten liikkuminen junissa on helpottunut ja palvelu parantunut vaihteeksi kiitosta VR:lle. Entä mikä on tilanne muussa liikenteessä ja niiden tiedotuksessa? Linja-autoliikenteen esteettömyyden tasosta päätetään paikallisesti ja yrittäjien itsensä toimesta. Esimerkiksi kaluston matalalattiaisuudesta ei ole enää ollut tarvetta kerätä seurantatietoja. Joukkoliikennelain laatulupausten antamista kuitenkin seurataan, joten esteettömyystietoja on todennä-
Uusi Invalidi 2/2012 5 köisesti mahdollisuus saada helpommin jatkossa myös valtakunnan tasolla. Kalustoon ja koulutukseen satsataan eri tasoilla linja-autonkuljettajien koulutusta koskevan lainsäädännön muutoksilla. Käytännössä useat linja-autoyritykset panostavat vammaisia henkilöitä hyvin palvelevan henkilökunnan palkkaamiseen. Kaupunkiliikenteessä ja palveluliikenteessä kalusto on kuitenkin enenevässä määrin muuttumassa matalalattiaiseksi useista eri syistä, mukaan lukien kansainvälinen kehitystyö, jossa ministeriö oli aktiivisesti mukana. EU:n tekninen harmonisointi pakottaa valmistamaan uudet kaupunkilinjaautot esteettömiksi. Kaukoliikenteen osalta tilanne on synkempi, koska tällaista pakottavaa sääntelyä ei ole ja kansainväliset kehityshankkeet eivät ole toistaiseksi onnistuneet vaikuttamaan asiaan. Kaukoliikenne on myös lähes kaikissa maissa lähes täysin lipputuloperusteista liikennettä, jolle ei siksi ole asetettu kalustovaatimuksia. Kyllönen sanoo, että lentoliikenteessä ja henkilökohtaisissa palveluissa vammaisten matkustajien avustamisesta säädetään tarkkaan (kaikissa liikennemuodoissa) matkustajien oikeuksia koskevissa EUasetuksissa. Toisaalta kuljettajien vammaisuustietoisuus ja taitoja on pyritty parantamaan varsinkin taksinkuljettajien, mutta myös Suomi kaikille esteettömän matkailun vinkkejä netissä Kaikille soveltuvien esteettömien palveluiden käyttäjiä on monenlaisia: ikäihmiset, liikkumis- ja toimintaesteiset ja erilaiset lapsiryhmät. Suomikaikille-nettisivusto (www.suomikaikille.fi) esittelee matkakohteita, harrastuksia ja palveluja esteettömyyden näkökulmasta. Sivuilla on tietoa myös erityisryhmille suunnatuista urheilumahdollisuuksista, vaikkapa pyörätuolinkäyttäjille sopivista Lapin luontopoluista, sekä kokemuksia ja kertomuksia matkakohteista. Sopivia kotimaan kohteita, majoitus-, harrastus-, kulttuuri-, viihde- ym palveluja voi hakea paikkakunnittain omien tarpeiden mukaisin kriteerein. Jonkin verran Suurissa kaupungeissa ja etelässä ollaan edellä Olette sanonut haastattelussa, että julkinen liikenne toimii Jyväskylän eteläpuolella. Olen eri mieltä. Kuinkahan asia oikein on? Ymmärtääkseni julkinen liikenne yleisesti ottaen on ainakin esteettömämpää Jyväskylän eteläpuolella kuin sen pohjoispuolella, ainakin jos asiaa mitataan esteettömän kaluston osuudella. Tämä johtuu siitä, että esteetön kalusto on yleistä erityisesti suurissa kaupungeissa eli pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa. Pienemmillä paikkakunnilla kalustoa yleisesti ostetaan käytettynä etelästä. Toisaalta palveluliikennettä on yleisesti käytössä Suomessa ja sitä on useilla linjoilla myös Jyväskylässä. Haastattelu: Hannu Oittinen Kuva: STT-lehtikuva/ valtioneuvoston kanslia tietoja on tarjolla myös ulkomaiden esteettömistä majoitus- ym. palveluista. Matkailupalvelujen tarjoajille on sivuilla vinkkejä esteettömyyden kehittämiseen sekä erilaisten liikkumis- ja toimimisesteiden huomioonottamiseen asiakaspalvelussa. Esteettömyys on usein kiinni enemmänkin asenteesta ja pienistä muu toksista kuin kalliista ja suuritöisistä remonteista. Suomi kaikille -palvelu on osa Kynnys ry:n omista man sosiaalisen yrityksen, D4- verkosto Oy:n toimintaa. Suomikaikille-nettisivuilta poiminut Marja-Leena Kalkkinen Eläkeläiset esittävät, että rollaattorin kanssa kulkeva sairas henkilö voisi Turussa nousta linja-autoon keskiovesta Rollaattorilla liikennevälineissä Viime aikoina on Turussa noussut esiin kysymys rollaattorin kanssa kulkemisesta joukkoliikennevälineissä. Aikaisemmin on joku valtuutettukin tehnyt asiasta aloitteen, mutta tänä vuonna kaupungin vanhusneuvostokin pyysi paikallisilta eläkeläisyhdistyksiltä lausuntoja, miten asia hoidettaisi. Yhdistykset eivät oikein innokkaasti vastanneet kyselyyn, muutama vastaus sentään tuli, mm. Turun Työväen Eläkeläi- Kela yhdistelee matkoja Kela siirtyy taksimatkojen suorakorvaukseen tämän vuoden aikana koko maassa. Kokeilu on ollut jo parin vuoden ajan Pirkanmaalla ja Kanta- Hämeessä. Henkilöt, joilla on sairauden tai puutteellisten liikenneyhteyksien vuoksi oikeus Kelan korvaukseen taksimatkasta, saavat matkakorvauksen heti taksissa ja maksettavaksi jää omavastuuosuus, joka on tänä vuonna 9,25 euroa yhdensuuntaisesta matkasta. Korvauksen saamisen edellyttää, että taksi on tilattu keskitetystä numerosta ja taksiin noustessa on näytetty Kela-kortti. Jos taksin tilaa muuta kautta kuin keskitetystä numerosta, on matka maksettava kokonaan ja haettava jälkikäteen korvaus Kelasta. Toivottavasti tämä mahdollisuus säilyy vuoden 2013 jälkeenkin. Aina kun matkoja yhdistellään, olisi hyvä muistaa, että kaikille palvelun käyttäjille se ei ole toimiva ratkaisu. Yksinäisen, vaikeasti sairaan henkilön matka kimppakyydillä poliklinikalle tuottaa monta ongelmaa. Taksi jättää ulko-oven eteen, ja siitä on osattava oikeaan paikkaan. Terveydenhuollon henkilökunnalla ei juuri ole aikaa huolehtia potilaita hoitopaikkoihin. Ja suurin osa terveydenhuollon yksiköistä on niin suuria ja sokkeloisia, että itse kullakin siltä, johon aika moni Turun Tapaturma- ja Sairausinvalidienkin jäsen kuuluu. Eläkeläiset esittävät, että rollaattorin kanssa kulkeva sairas henkilö voisi nousta linja-autoon keskiovesta, jonka kohdalla on lipun leimauslaite. Linja-autoliikenteeseen on tulossa muutoksia, on jotain huhuiltu. Ja Eestissähän suunnitellaan jopa ilmaiseksi ajoa joukkoliikenne välineissä. Olisihan se vanhoille, veronsa maksaneille henkilöille kohtuullinen kädenojennus kaupungilta, että pääsisi matkustamaan ilmaiseksi. Tähän voisi käyttää vaikka kaupungin kulttuurikorttia. Pääseväthän nuoretkin lastenvaunujen kanssa kaupungin busseissa matkustamaan ilmaiseksi. Tällaisia terveisiä täältä keväisestä Turusta Kurt Laine on vaikeuksia löytää oikeaan paikkaan. Tutun taksikuskin kanssa on turvallista matkustaa, kun oikea paikka löytyy kuskin saattelemana ja tarvittaessa kotimatkakin hoituu kivuttomasti ilman ylimääräisiä pelkoja. Viime aikoina on ollut tapauksia, joissa asiakkaita on kohdeltu huonosti. Jotkut taksikuskit eivät auta, kyyti on myöhässä tai ei tule lainkaan ja apuvälineiden kyytiin ottamisesta kiukutellaan. Toivottavasti tämä huono tapa ei ole yleistymässä. Tarja Västilä
6 Uusi Invalidi 2/2012 Hyvä tietää matkaa suunnitellessa Kun olet lähdössä matkalle, pitää aina katsoa, että vakuutukset ovat kunnossa. Tässä ikäihmisiä syrjitään: yli 75-vuotiaan täytyy hakea joka matkalle eri vakuutus, koska edes vuoden vakuutusta ei enää silloin myönnetä, ja tämä tulee melko kalliiksi. Monilla on ollut ammattiyhdistysten kautta jatkuvia matkavakuutuksia, mutta nämä loppuvat jo 70-vuotiaana. Kannattaa myös hakea Kelasta Eurooppalainen sairausvakuutuskortti. Se on maksuton, voimassa aina kaksi vuotta ja uusitaan automaattisesti. Tällaisella kortilla saa sairastumisen tai tapaturman sattuessa EU- ja ETA-maissa ja Sveitsissä sairaanhoidon samoilla ehdoilla kuin sen maan kansalainen missä sitten oletkin. Muutamia kokemuksia myös liikuntaesteisten matkustamisesta: Tallinnassa ja Tukholmassa keskustat ja satamien läheisyys ovat melko helppoja liikkua jopa pyörätuolilla. Laivayhtiöistä tai matkatoimis- toista voi myös tiedustella valmiiksi invataksia vastaan satamaan, yleensä se onnistuu. Espanjassa on talvisin paljon liikuntarajoitteisia, ja esimerkiksi Fuengirola on suurin piirtein esteetöntä seutua. Seuramatkalle lähtiessä kannattaa kuitenkin aina tarkistaa hotellin esteettömyys. Myös Torrevieja Välimeren rannalla keskivälissä Espanjan rannikkoa on suomalaisten suosiossa. Bulgariassa suosittelen Sunny Beachiä, jossa maasto on tasaista ja uudemmat hotellit ovat jo hyvin varusteltuja. Uskoisin sinne myös tulleen invatakseja, vaikka niitä ei vielä muutama vuosi sitten ollut. Palvelu siellä on hyvää, ja se on vielä Euroopan edullisimpia matkakohteita. No kotimaastakin löytyy hyviä kohteita, kuten Vähäjärven lomakoti Hämeenlinnan Hauholla, rauhallisessa maalaismaisemassa hyvän ruuan äärellä sielu ja ruumis lepää. Ritva A Korhonen Pyörätuolilla kotona ja maailmalla Pyörätuolilla liikkuminen julkisissa liikennevälineissä on vielä nykyään melkoisen haasteellista. Bussit ovat nykyään kaupunkiliikenteessä ainakin suurimmissa kaupungeissa matalalattiaisia, mikä mahdollistaa niihin pääsyn pyörätuolillakin. Ilman avustusta se kuitenkin harvoin onnistuu, ja on melko turvatonta kun tuolia ei saa kiinnitettyä mihinkään, etenkin manuaalituolilla saa pidellä rystyset valkeana kaiteista kiinni. Pitkänlinjan busseissa ei matalalattiaisia tietääkseni ole. Joissakin tilausajobusseissa on hissi. Olen kerran käynyt sellaisella Viipurissa. Se toimi muuten hyvin, mutta wc:hen ei päässyt, ja kun otetaan huomioon, ettei Viipurissa ainakaan noin viisi vuotta sitten löytynyt ainoatakaan invavessaa, niin meinasivat vitsit minultakin loppua, mutta hätä keinot keksii, ja siitäkin selvittiin. Helsingissähän on myös raitiovaunut nykyään pääosin esteettömiä, en ole ehtinyt testaamaan miten ne toimivat. Vesiliikenteessä olosuhteet vaihtelevat Ruotsiin ja Viroon kulkevat uudet laivat (autolautat) ovat esteettömiä. Esteettömiä hyttejä ja invavessoja niissä vain on liian vähän, ja esimerkiksi Tallinkin laivoissa kaikki kolme invahyttiä ovat A-luokan hyttejä ja sijaitsevat matkatavarasäilytyksen takana. Hyvää niissä on tilavuus ja se, että ne sijaitsevat maihinnousukannella. Hisseillä pystyy liikkumaan eri kerroksissa, ja palvelu on yleensä hyvää. Saimaan kanavaa Viipuriin kulkevassa laivassa oli ainakin jokunen vuosi sitten invavessa ja avustajan kanssa siinä pärjäsi ihan mukavasti. Sisävesilaivat ovat Suomessa usein niin vanhoja, ettei niissä esteettömyyttä ole juuri huomioitu. Varmista etukäteen kenttäpalvelut ja koneeseen pääsy Lentomatkailussa on joitakin epäkohtia. Matkoja on melkein mahdotonta varata netin kautta, ja wc-käynnit on usein unohdettava. EU:n alueella lentokentillä on oltava avustaja liikuntavammaisille, näkö- ja kuulovammaisille ja myös iäkkäille matkustajille. Avustajan tarpeesta on ilmoitettava kaksi vuorokautta aikaisemmin. Usein omalla tuolilla pääsee ihan koneen ovelle, josta siirrytään siirtotuolilla koneeseen, mutta toisilla asemilla, kuten esim. Pariisin Charles de Gaullen kentällä joutuu oman tuolin luovuttamaan jo lähtöselvityksessä. Positiivista on että pyörätuolilaiset otetaan ensimmäi- Saavu asemalle hyvissä ajoin. Lähtö- ja saapumisaseman palveluvarustuksen voit tarkistaa VR:n internet-sivujen Asematosiosta tai VR:n palvelunumerosta. Suurimmalla osalla asemista ei ole henkilökuntaa tai lipunmyynnin aukioloaika on rajoitettu. Rautatieasemien lipunmyyntitiloja uudistettaessa on otettu huomioon pyörätuoliseksi koneeseen, no pois kyllä pääsee vasta viimeiseksi. Euroopan alueella siis matkustaminen onnistuu mukavasti, jos on hoitanut järjestelyt hyvin ja aikataulut pitävät ja koneet toimivat. Pitkillä lennoilla Euroopan ulkopuolelle on mm. Finnairilla myös siirtotuoli wc:ssä käyntiä varten ja henkilökuntaa koulutetaan palvelemaa erityisryhmiä. Ulkomaisista yhtiöistä itselläni on kokemusta vain Air Berlinistä, siellä kyllä palvelu pelasi ja muistan aina lämpimän sämpylän ja ihan hyvän lentokoneruuan, mikä oli todella harvinaista. Mutta lentomatkoja suunnitellessaan on muistettava varmistaa ja vielä kerran varmistaa kenttäpalvelut ja koneeseen pääsy. Joskus odottamattomia esteitä tulee matkaan. Pyörätuolilla kulkeva Kalle Könkköläkään ei päässyt keväällä Turkissa lentokoneeseen, vaikka oli lentänyt sinne saman yhtiön koneella. No Kalle lienee päässyt jo sieltä onnellisesti kotiin. Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan junalla ja metrolla matkustamisesta, jotka ovat melkoisen mukavia tapoja pyörätuolilaiselle, silloin kun aikataulut ja välineet toimivat. Kesä tulee ja ei kun matkustamaan! Ritva A Korhonen Vammaisen matkaohjeet Valtion rautateillä Tässä muutamia keskeisiä ohjeita vammaisille VR:n sivuilta poimittuna. Matkan varauksen yhteydessä tulee esittää seuraavat tiedot: matkapäivä ja - reitti, junan lähtöaika, vaunun numero, vamman laatu, matkatavaroiden määrä, apuvälineet, erityistarpeet, yhteysja henkilötiedot. Vammaispaikka on varattava hyvissä ajoin, sillä näitä paikkoja on junissa rajallinen määrä. Avustuspalvelut VR:n ohjeissa muistutetaan olemaan realisti oman avuntarpeen suhteen erityisesti, mikäli et pysty kävelemään tai nousemaan junaan tai junasta omin avuin. Jos olet varannut avustajan asemalle, sinun tulee olla avustamispisteessä vähintään 30 minuuttia ennen junan lähtöä. Asemien avustamispalveluista tulee tiedustella viimeistään 48 tuntia ennen matkan alkua. Oma saattoapu on syytä varmistaa, mikäli junavuorossa ei ole vammaispalveluita. Asemalla matkustajien asiointimahdollisuus. Myös jonotusnumerotelineet sekä uudet lipunmyyntiautomaatit ovat pyörätuolimatkustajien ulottuvissa. Laiturilta junaan Suurimmilla asemilla liikkuminen laitureille ja laiturilta toiselle on esteetöntä. Kaukojunissa on saatavilla vammaispalveluita joitakin pika- ja taajamajunia lukuun ottamatta. Vammaispalveluilla varustettuun junaan voit tarvittaessa nousta invaramppia pitkin ilman avustusta (InterCity- tai lähiliikenteen matalalattiajuniin) tai nostimen avulla, mikäli asemalla on ns. korotetut laiturit, jolloin junan sisäänkäynti ja asemalaituri ovat samalla tasolla. Vammaisena voit pyytää junan henkilökuntaa avustamaan myös ravintolavaunussa asioinnissa. Näkövammaisten, kuulovammaisten, opaskoiraa käyttävien ja liikuntavammaisten on syytä tiedustella erityispalveluista, samoin lemmikkieläinten kanssa matkustavien. Hengityskonetta matkana aikana käytettäessä tulee erityisesti ottaa huomioon, että pc-pistokkeiden virransyöttö ei ole katkeamatonta. Hengityskoneen tulee aina olla kytkettynä virtaan akun kautta. Matkan jälkeen Jos junassa on vammaispalvelut, konduktööri auttaa pyörätuolilla matkustavaa junasta poistumisessa. Käyttäessäsi avustuspalvelua avustaja noutaa sinut määräasemalla istumapaikaltasi. Muussa tapauksessa tulee matkustajalla olla mukanaan oma avustaja, joka auttaa häntä junasta poistumisessa. Junan inva-nostinta käyttää junan henkilökunta. VR:n Internet-sivujen tiedoista koonneet Hannu Oittinen & Marja-Leena Kalkkinen Tietoja VR:n kaikista palveluista voit kysyä puhelimella: VR Asiakaspalvelu, p. 0600 41 900 (1 /puhelu + pvm, avoinna klo 7-22) tai asemien lipunmyynti tai Internetissä osoitteessa www.vr.fi sekä asemien palvelupisteissä.
Uusi Invalidi 2/2012 7 ESTEETTÖMÄSTI LAHDESTA HELSINKIIN Lahtelainen vammaisaktiivi Ritva Korhonen on ahkera junan käyttäjä ainakin Lahden ja Helsingin välillä. Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton puheenjohtaja Antti Holopainen oli Korhosen avustajana, kun Uusi Invalidi-lehti seurasi miten matka sujuu. Hyvinhän se sujui. Aikataulut pitivät, tekniikka ja palvelut pelasivat. Kiitos VR:lle hyvästä kyydistä! Konduktööri Kari Hassinen varmisti, että kaikki sujuu. Helsingin asemalla kannattaa kiertää sivuovesta, Ritva tietää. Keskiviikkona aamupäivällä metrossa on tilaa ja rauhaa. Yksi hujaus, joten Antti ei edes vaivaudu istumaan. Ritva päästää Antin menemään, että pääsee itse kauppaan. Lahden asemalla hissille on esteetön pääsy, tekniikka on hyvin esillä ja hissin ikkunasta voi katsella maisemia. Antin kännykkäpuhelu loppui ja alkoi livepuhelu Ritvan kanssa. Sitä riitti koko matkaksi Helsinkiin asti. Sitten vaan hissillä metroon ja junaa odottamaan, mutta se tulee pian. Marja-Leena on avaamassa ovea - koko matkan kapeinta. Sörnäisissä täytyy ylittää katu, sillä kadun toisella puolella ei ole hissiä. Mutta käyhän se näinkin. Kokous voi alkaa, kun Ritva ja Antti ovat paikalla. Myös radan alittavassa tunnelissa kaikki on kohdallaan. Katettu asemalaituri on aina sula ja kuiva. Ihan kiva juttu. Pari pysäkkiä ja sitten ollaan Sörnäisissä. Näin meni Ritvan ja Antin junamatka. VR saa kiitosta liikenteen kehittymisestä esteettömään suuntaan. Monilla asemilla on yhä vaikeuksia, esimerkkinä vilkas Tikkurila. Erityiskiitoksen Ritva antaa IC-junille. Pendolinoissa ja paikallisliikenteen Z-junissa tarvitaan henkilökuntaa auttamaan pyö rätuolilla liikkuva sisään ja ulos. Kun Ritva Korhonen ja Antti Holopainen ovat päässeet junaan istumaan, alkaa heillä juttu luistaa - liikenteestä. Ritva: Lahden aseman uusi osa hisseineen on helpottanut vammaisten liikkumista valtavasti. Aiemmin piti kiertää luiskan ja pyöräparkin kautta pitkä matka. Antti: Suunnittelu ja toteutus ovat tosi hyviä, mutta uuden rakennuksen esteettisyyttä on kylläkin moitittu. Ritva: Se on kuitenkin toissijainen asia esteettömyyden edistymiseen verrattuna. Ylös ja alas kulkeminen hoituu nappia painamalla sisätiloissa. Antti: Muutos tuli oikoratahankkeen yhteydessä viitisen vuotta sitten. 20 miljoonan euron investointi on iso asia VR:llekin. Se tuli tarpeeseen. Ritva: Sitten on tämä matkakeskushanke, joka on iäisyysprojekti. Valtatie 12:n läheisyys vaikeuttaa alueen järkevää suunnittelua. Antti: Ainakin tarkoitus on helpottaa eri liikennemuotojen yhteispeliä Lahdessa, joka on melkoinen pikavuoroliikenteen keskus. Arkkitehtikilpailussa haetaan nyt kansalaisideoita suunnitteluun. Ritva: Eroja on junakalustossakin. Vammaisen näkökulmasta IC on ehdottomasti paras, sillä se mahdollistaa täysin itsenäisen liikkumisen. Pendolinoissa ja Z-junissa tarvitaan avustajia eikä palvelu pelaa niissä riittävän hyvin. Hyviksi asemiksi Ritva listaa Lahden ja Helsingin lisäksi Kouvolan ja Lappeenrannan. Pasilakin on ihan ok, vain opasteissa on puutteita. Tikkurilassa hissi auttaisi, sillä nyt pyörätuolilla joutuu kiertämään pitkän matkan. Antti: Oikorata on lisännyt Lahden ja Helsingin välistä liikennettä, ja kehittänyt palveluja. Nyt juna kulkee tunnin välein Helsinkiin. Ritva: Bussia en ole edes kokeillut Espanjan kokemukset röykytyksestä ovat niin kauheita. Ennen ei ollut helppoa junissakaan. 90-luvun puolivälissä tarvittiin neljä henkeä nostamaan minua pyörätuoleineni, lisäksi trukki nosti tavarat. Kun kaksikko pääsee Helsingin asemalle, kiitokset VR:n uudistuksia kohtaan jatkuvat. Erityiskiitokset saa apuaan tarjonnut konduktööri Kari Hassinen. Tekstit ja kuvat: Hannu Oittinen
8 Iloa elämään (mukaelma Yomanome Okuran runoon) Uusi Invalidi 2/2012 Kevätriehaa Tampereella Vääjäämättä kuluu aika tässä maailmassa. Vuodet, kuukaudet, kesät, talvet tempaavat meidät virtaansa. Jatkuvat ahdistukset eivät häivy, ne toistuvat, häiritsevät. Nuoruus on ohi huomaamatta, hiuksille laskeutuu hopeahuurre, ties mistä ilmaantuvat rypyt, muuttuvat syksyn kyntövaoiksi iän pellolle. Tytöille jää muisto kauneimmasta koristeesta, halvasta kivestä rannekorussa, joka oli niin mieleinen. Pojat muistavat haaveilleensa miekasta kupeellaan, tai korskuvasta ratsusta, jolla osaisivat ratsastaa huvista huviin, tyttöjen kamarista toiseen. Kohta kaikki tarvitsevat kepin kulkunsa tueksi. Terveimmätkin. Jospa olisikin ihminen syntynyt kallioksi. Olisi aina kaunis, harmaa ja sama! Ihminen ei voi seisauttaa aikaa. Harva osaa ojentaa kätensä, tarttua kiinni iloon. Anna kätesi ilolle, sen juostessa ohi! Tartu niin kuin tanssija tarttuu kiinni naiseensa ja laulaa. Toivo iloa elämään. Se on helpompaa kuin toivoa rakkautta elämään. Ota ilo vastaan, toivo sitä kaikille. Anna ilon näännyttää sinut. Suuren ilon, monen pienen ilon, ja laulun. Ada Juvonen Mänttä-Vilppula Tampereen yhdistyksen järjestämässä perinteisessä Kevätriehassa 19.4 oli väkeä Tapiolan täydeltä. Tamperelaisten lisäksi mukana oli vieraita Porin, Nokian, Vilppulan ja Valkeakosken yhdistyksistä. Liiton terveiset tilaisuuteen toi liittohallituksen jäsen Eero Salonen, ja tasokasta ohjelmaa oli joka makuun: laulua, runonlausuntaa, musiikkia, sketsiä ja tietysti arpajaiset runsaine voittoineen. Kuva: Vesa Ruskeeniemi. Kulkija Syksy saapuu synkin illoin. Ulkona tuulee on koleaa. Kotona pirtissä lämpimässä liesi lämpöä loimottaa. Kulkija tiellä kuraisella nuttuaan tiukemmin kokoaa. Ajatus haikea lieden lämmöstä mielen pohjalla kangastaa. Kilometrit vaihtuu anturan alla. Vesi varpaita liottaa. Vilu niin kuin pienet hiiret selkää pitkin vilistää. Lopulta laidassa metsän tumman pienoinen mökki kyyhöttää. Ikkunat niin kuin ystävän silmät tervetulleeksi toivottaa. Leila Soini Oulu Onnittelut ilossa ja osanotot surun kohdatessa Tapaturma- ja sairausinvalidien liiton adressilla. Adresseja myynnissä liiton toimistossa, Vähäjärven lomakodissa ja paikallisyhdistyksissä. Lapsuusmuistoja Arvi Helperi, Jussi-Pekka ja Isron Erkki He olivat eri-ikäisiä miehiä, vailla työtä, ja vailla kotiakin, ainakin Arvi, joka asui naapurimme tuvannurkassa, loisena. Arvi oli silloin jo vanha mies. Hänellä oli kai paljon muitakin sairauksia, mutta näkyvin oli ohimovika eli tyrä. Kyläpahasessamme oli sairasta huumoria omaavaa väkeä. Tyttölapsia kiusattiin sanomalla ootkos käynynnä Arvin tyrree hieromassa? Tällä tavalla opetettiin meitä lapsia halveksimaan, pelkäämään ja vihaamaankin vanhoja ja sairaita köyhiä ihmisiä. Arvin tyrä oli iso. Sanoivat, että se on kaksikiloisen sianporsaan kokoinen. Arvi käveli koukussa, melkein kaksinkerroin kumartuneena. Ehkä hän yritti näin peittää vaivaansa. Arvi hakkasi kuusen havuja eläimille alusiksi, kantoi hellapuita tupaan ja lämmitti savusaunaa lauantaisin. Muuta hän ei jaksanut enää tehdä. Jussi-Pekka Hirvonen oli kotoisin kaukaa järven takaa, kolmannesta pitäjästä. Mutta hän ilmestyi kyläämme aina kevättalvisin, kierteli talosta ja mökistä toiseen, teki pieniä askareita, kantoi pikkupuita tupaan, hakkasi rangoista puita ja havuja eläimien alusiksi niin kuin Arvikin. Hän oli sairastanut lapsena polion eli lapsihalvauksen ja jäänyt rujon näköiseksi. Hän veti toista jalkaansa ja hänen naamansa ja suunsa oli vinossa. Jussi-Pekka puhui epäselvästi mutta osasi laulaa virsiä aivan nuotilleen ja laulaessaan lausua sanat oikein. Jussi-Pekkaa pidettiin kai säälistä taloissa, joissa oli jotain töitä tehtäväksi. Hänelle laitettiin peti kahden penkin päälle, ja tavallisesti hän sai syödäkseen talonväen kanssa samaa ruokaa ja samassa pöydässä. Tiedettiin, että hänellä on elossa vanhat köyhät vanhemmat, siellä jossakin. Isron Erkkiä sanottiin sillä nimellä, koska hänen isällään oli niin kummallinen etunimi, Isro. Erkkiä sanottiin jälkeenjääneeksi. Hän nauroi ja puhui itsekseen ja lähti kotoaan eli karkasi kuljeskelemaan kylälle eikä kai osannut takaisin kotiinsa, koska joku aina vei hänet kotiin. Heillä oli kymmenkunta lasta, Erkki oli vanhin. Koti oli pikkuinen yksihuoneinen tönö. Kaiketi kaikesta muusta oli puutetta mutta lapsista ei. Sanottiin, että se oli köyhistä köyhin sakki. Nämä miehet elivät sodanjälkeisessä Suomessa, olivat kolmen eri kunnan alueelta ja olivat varmaan vain pieni osa samantapaisista kohtaloista. He olivat vähäosaisia, joita joko säälittiin, pilkattiin tai naurettiin. Siellä kohdeltiin ihmisinä, missä edes säälittiin. Kotonani opetettiin, että vanahalle suapi nauroo mutta ei vaivaselle, nekkii ouvat immeisiä. He olisivat kuuluneet Tapaturma- ja sairausinvalidien avun piiriin, jos sellainen olisi silloin ollut. Ei ollut. Eikä ollut vammais- ja sairaushuoltoa, oli vain parempiosaisten hyväntahtoisuus ja vaivaistalo. Nämäkin ihmiset ovat olleet haudassa jo kauan. Eivät ehtineet nauttia hyvinvointivaltion etuja sentinkään edestä. Ada Juvonen Mänttä-Vilppula
Vähäjärvellä pilkittiin kilpaa Uusi Invalidi 2/2012 9 Kauniissa maaliskuun lopun säässä kisailtiin liittomme ensimmäiset pilkkimestaruuskilpailut Vähäjärvellä. Liekö edellisen päivän lumimyräkkä karkottanut kalat siiman ulottumattomiin syviin vesiin, sillä kalansaaliit jäivät vaatimattomiksi, kuten myös osanottajamäärä. Kisasta muodostui kahden yhdistyksen, Helsingin ja Valkeakosken välinen koitos. Koskilaisilla lienee ollut vuosien harjoittelun tuloksena selvä kotikenttäetu, mikä näkyi myös tuloksissa. Valkeakoski valtasi kolme ensimmäistä sijaa. Talvitapaamisen muusta ohjelmasta vastasi Tarja kertoilemalla juuri pidetyn liittovaltuuston kokouksen päätöksistä. Timo puolestaan esitteli Päivi Uljaksen ansiokasta väitöskirjaa Hyvinvointivaltion läpimurto. Ehtipä osa porukasta pelaamaan sisäbocciapeliäkin. Katsottua tuli myös Valkeakosken yhdistyksen historiasta kertova diaesitys ja kuvia yhdistyksen 50-vuotisjuhlista. Pilkkikilpailun tulokset muodostuivat seuraaviksi: Reino Rantala Vlk 600 g. Antti Vuorinen Vlk 310 g. Esko Mannila Vlk 150 g. Riitta Mikkonen Hki ja Kari Saukkonen Vlk 50 g. Seppo Kumpulainen Hki 40 g. Väinö Pusan saalis jäi vielä odottamaan ensitalven jäitä. Kalakilpailun vähäisestä osanottajamäärästä huolimatta muuta väkeä Helsingistä ja Valkeakoskelta oli paikalla tuvan täydeltä, ja samanaikaisesti käytiin myös Valkeakosken Eläkeläiset ry:n ja Valkeakosken Ammattitauti- ja sairausinvalidit ry:n välinen perinteinen pilkkikisa. Toivotaan, että liiton talvitapaamisesta muodostuu perinne, joka kokoaa jäsenistöä viettämään rentouttavaa talvipäivää hienoon lomakotiimme. Vesa Ruskeeniemi Valkeakoski Tuuloksen työvoimatoimisto ilmoitti avoimesta paikasta. Tottakai kiinnostuin heti vakituisesta työpaikasta, joka on kohtuuetäisyydellä, sanoo pitkään pätkätöitä tehnyt Pirjo Tuominen, joka aloitti maaliskuussa Vähäjärven lomakodin siivoojana. Pirjo löysi elämänsä työpaikan Vähäjärven jäällä pilkittiin kilpaa maaliskuussa. Kuvassa kisaan osallistuneita kahvipalkintoineen. Helsingin yhdistyksen vuosikokous muistisairaiden kuntoutuksesta ja terveydenhuollon maksuista Helsingin seudun sairaus- ja tapaturmainvalidien vuosikokous 23.2.2012 vaati Helsingin terveyskeskusta sekä sosiaalivirastoa kuntouttamaan myös alle 65-vuotiaita muistisairaita. Tällä hetkellä Helsingissä on alle 65-vuotiaiden muistisairaiden kuntoutus jätetty Raha-automaattiyhdistyksen tuella toimivan Helsingin Alzheimer-yhdistyksen yllä- pitämän Muistineuvolan toiminnan varaan. Kunnan velvollisuus on järjestää kaikille asukkailleen hyvä hoiva, hoito ja kuntoutus iästä riippumatta. Vuosikokous vaati myös kolmen erillisen maksukaton (terveydenhuoltopalvelut, matkat ja lääkkeet) yhdistämistä sekä katon alentamista 350 euroon vuodessa. Lääkkeiden peruskorvaukset on säilytettävä ennallaan (42 %, 72 % ja 100 %), ja lääkkeiden tukkuhintaa on alennettava. Vuotuisen lääkekaton täyttymisen jälkeen perittävä puolentoista euron omavastuumaksu tulee poistaa. Säästöä ei myöskään saa etsiä siirtämällä lisää lääkkeitä vain peruskorvattavien joukkoon. Vähäjärven lomakodilla ja siivooja Pirjo Tuomisella pyyhkii hyvin. Maaliskuun alussa lomakodin uutena siivoojana aloittanut Tuominen on näet niin tyytyväinen työyhteisöönsä, että aikoo luopua paikastaan vasta kun eläkepäivät koittavat. Onneksi siihen on vielä aikaa. Tuuloksen työvoimatoimisto ilmoitti avoimesta paikasta. Tottakai kiinnostuin heti vakituisesta työpaikasta, joka on kohtuuetäisyydellä. Olen tehnyt sijaisuuksia vuodesta 2008 lähtien. Tarja kutsui haastatteluun, minut valittiin ja tulin viikon kuluttua töihin, kertoo Tuominen. Hän valmistui laitoshuoltajaksi 2008 käytyään kaksivuotisen oppisopimuskoulutuksen Hämeenlinnan aikuiskoulutuskeskuksessa. Sen jälkeen siivousfirmat ehtivät tulla tutuiksi, hän muutti välillä työn perässä Lahteen ja oli viimeksi töissä Lammin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Jumppaa, ristisanaa ja mökkielämää Ennen siivousalan töitä olin 15 vuotta puutarhurina Janakkalan seurakunnan puutarhaosastolla. Puutarhalla ollaan puoli vuotta työssä ja toinen puoli vuotta työttömänä. Haluan kuitenkin tehdä ihan kokoaikaista työtä. Lisäksi eläke karttuu huonosti puoliaikaisessa työssä. Pätkätöiden hyvä puoli oli, että karttui monenlaista kokemusta. Mutta nyt kokoaikatyö maistuu hyvältä. Tykkään tästä työnkuvasta, hyvästä ympäristöstä ja ihanista ihmisistä. Ja Tarja on hyvä pomo. Kyllä työpaikalla pitää pomo olla, muuten hommia ei hallitse kukaan. Onhan työ rankkaakin, mutta ei se minua haittaa. Ja onneksi täällä on jumppasali työn vastapainoksi. Kotona Tuuloksessa Pirjo harrastuksia ovat ristisanat ja kryptot, käsityöt, koiran kanssa lenkkeily, mökkielämä ja puutarha. Ristisanalehtiä hänelle on tullut jo puolentoista vuosikymmentä. Työpäivä Vähäjärvellä sisältää roskien viennin, huoneiden, aulojen ja vessojen siivoukset, mattojen imuroinnit ja lattioiden vahaukset. Ja kaikkea muuta, laidasta laitaan. Kohta on vuorossa ikkunoiden pesut ja kukkien kevätlaitot. Sellaista monipuolista. Ei kahta samanlaista päivää ole. Olen ehtinyt tutustua ja ystävystyä muutamiin ikäihmisiin, he ovat tosi sydämellisiä. Ja Pekka tarvitsee joskus tiskiapua. Sekin onnistuu, sillä Pirjolla on hygieniapassi. Jos tässä puolenkymmentä vuotta jaksaisi, niin tämä olisi eläkepaikka, tuumii Pirjo Tuominen. Teksti ja kuva: Hannu Oittinen
10 Uusi Invalidi 2/2012 Helsingin Seudun Sairausja :n tapahtumia: Kerhot ovat kesälomalla. Kerhotoiminta jatkuu syksyllä: Torstaikerhon syyskausi alkaa 6. syyskuuta. Kerho kokoontuu torstaisin klo 13 15 vanhassa Kinaporin Palvelukeskuksessa; Kinaporinkatu 9 A, Helsinki (sisäänkäynti myös Hämeentie 58 60). Askartelukerhon syyskausi alkaa 10.9. Kerho kokoontuu joka toinen maanantai parittomilla viikoilla alkaen klo 12 yhdistyksen toimistolla, Kulmavuorenkatu 5. Makkaran paistoa toimiston pihalla keskiviikkona 6. kesäkuuta. Tule mukaan viettämään iltapäivää klo 12 alkaen toimiston pihalle yhdessäolon ja makkaranpaiston merkeissä. Yhdistys tarjoaa yhden makkaran/jäsen. Säävaraus (=+10 C ja poutaa). Ilmoittautumiset toimistolle 1.6. mennessä. Aktiiviloma Vähäjärvellä ma to 2. 5. heinäkuuta. Hinta 155 /jäsen. Hintaan sisältyy edestakainen bussikuljetus invabussilla, majoitus täysihoidolla (2 hh) sekä kurssiohjelma (yhteistyössä DSL:n kanssa). Voit varata hierontaa ja/tai jalkahoitoa (ei sis. hintaan). Ilmoittautumiset ja hoitovaraukset 15.6. mennessä toimistolle tai Timo Piipolle p. 040 539 0762. Toimiston aukioloajoissa on poikkeuksia. Jotta ei tulisi hukkareissua, kannattaa soittaa ensin ja varmistaa, että toimisto on auki; puhelin (09) 713 991. Turun tapaturma- ja sairausinvalidit ry:n tapahtumia: TOUKOKUU: 29.5. Iltaristeily m/s Isabella KESÄKUU: 7.6. Päiväretki Kemiön Putkinotkoon, lähtö klo 9.00, á 33 euroa. 11. 14.6. Kesämatka Riikaan (täynnä). HEINÄKUU: 5.7. Päiväretki Putkinotkoon. 11. 12.7. Kesäinen vuorokausi Vähäjärven lomakodissa, lähtö klo 9.00, á 75 euroa. 15.7. Kesäteatterimatka Valkeakoskelle, esityksenä Vexi Salmen elämästä kertova Villit vuodet. ELOKUU: 9.8. Vierailumatka Vilppulaan, lähtö klo 8.00, hinnat tarkentuvat myöhemmin. 22.8. Päiväretki Putkinotkoon. SYYSKUU: 19.9. Perinteinen marja/sieniretki Kokkon kotaan, lähtö klo 8.00, hinnat tarkentuvat myöhemmin. Lisätietoja: toimisto p. (02) 2328 526 tai Ritva p. 040 519 8434. Tervetuloa mukaan! Tampereen tapaturma- ja sairausinvalidit ry Muistilista Toimisto avoinna keskiviikkoisin klo 12 15, Näsilinnankatu 22 A 37, p. (03) 2142 678. Toimisto on suljettu heinäkuussa. Kerho: Kevään viimeinen kerho 7.6. Aloitamme syksyllä to 30.8. Kulttuuripäiville la 9.6 lähtö Hervannasta klo 10.00, Vanhalta kirkolta 10.30. Kesäteatteri Nokialla 21.7. Kysy retkistä: Irmeli Saarijärvi p (03) 3180 649 tai 050 589 4644 Aurinkoista kesää kaikille! Lahden seudun sairausja tapaturmainvalidit ry. Lahdessa tapahtuu: Matka kulttuuripäiville Vähäjärvelle 9. 10.6. KesäMäSä Lahden satamassa la 26.5. klo 12.00 15.00. Teatteriretkiä heinäkuulla Pesäkalliolle ja Kiveriö-Kärpäsen eläkeläisten kanssa Honkalinnaan. Sarvikuuttiin LSI:n kesäkodille la 25.8. Lisätietoja tapahtumista Ritvalta p. 044 261 0028 Jyväskylän seudun sairaus- ja tapaturmainvalidien syyskausi 2012 OPINTOKERHOT alkavat klo 10.00: 8.8., 22.8., 12.9., 26.9., 10.10., 24.10., 14.1., 28.11 ja 12.12. KÄSITYÖKERHO alkaen klo 10.00: 14.8., 28.8., 4.9., 18.9., 16.10., 30.10., 6.11 ja 20.11. MUUT KERHOT päättävät ensimmäisenä kerhopäivänä kokoontumisestaan. PERINNERUOKAKURSSI joka kuukauden 4. keskiviikko alkaen klo 10.00. Tuolijumppa kerhojen päätteeksi. VÄHÄJÄRVEN MATKAT sovitaan erikseen SYYSRETKEN aika ilmoitetaan erikseen YHDISTYKSEN 50-VUOTISJUHLA syyskuussa Saiholla. PIKKUJOULU 28.11 Saiholla. Kaikki kerho- ja opintotilaisuudet Saihokeskuksessa, Saihokatu 4. Tilaisuudet järjestetään yhteistyönä DSL:n opintokeskuksen kanssa. Huomaa muuttuneet päivät! Porin sairaus- ja tapaturmainvalidit ry. Toimintakalenteri kesälle ja alkusyksylle 2012 Tiistaikerhot: Kuntoharjulla klo 12.00: 12.6., 26.6., 10.7., 24.7., 7.8., 21.8 ja 4.9. Nuorisotalolla 18.9. huone 3 klo 10.30. Käsityökerhot Nuorisotalolla, huone 4, klo 11.00: 10.9., 17.9 ja 24.9. Hallituksen kokoukset Nuorisotalolla, huone 3, klo 10.00: 24.9., 29.10. ja 26.11. Mahdollisista muutoksista ilmoitamme kerhoissa ja Satakunnan Työ-lehden järjestöpalstalla. Kaskuja Rikka rokassa Teemme keräystä uutta uimahallia varten, haluaisitteko te antaa jotakin? kysyi pikkupoika ovella. Totta kai, minäpä käyn hakemassa kannullisen vettä. Uhkaus Tavaratalon näyteikkunan edessä kuultua: Äiti, jos et osta minulle tuota nukkea, joka on tuolla ikkunassa, niin minä sano sinua bussissa mummuksi! Palvelualtis Nimismies tuli syrjäkylän tölliin. Onko isäntä kotona? hän kysyi oven avanneelta pikkupojalta. Ei ole, mutta jos setä haluaa pontikkaa, niin minä voin kyllä hakea. Tehokkuutta Miksi Laihialla saadaan kaikki rikolliset kiinni? Kun luvataan vihjepalkkio, rosvot ilmoittautuvat itse poliisille. Juhannus Vähäjärvellä Muutama paikka vapaana. Kolmen vuorokauden täysihoitopaketti jäseniltä vain 155 euroa ja lisävuorokaudet á 46 euroa, ei-jäseniltä 185 euroa ja lisävuorokaudet á 52 euroa. Varaukset ja tiedustelut Vähäjärven lomakotiin p. (03) 6543 124. Tervetuloa! Kuin syksyn lehti Kun tulee vanhaksi niin ihminen on herkkä särkymään, on kuin vanha posliiniastia jonka palat voi liimata yhteen. Mutta ei se enää ole niin arvokas kuin olis ollut ehjänä. Kun vanhukselle tulee sairaus, on kuin kontalleen olis lentänyt. Se on suuri muutos elämässä, on kuin haparois ylösnousua. Mistä saisit pysyvän otteen? On niin suuri pelko ja hätä. Mikä minä nyt olen, on kysymys johon kukaan ei osaa vastata. Vanhus sen hädän vain tuntee. Se on tuska jota ei voi pukea sanoiksi. Ajan kanssa saa elämästä otteen mutta alistunein tuntein. Olet kuin värikäs syksyn lehti, odotat maahan putoamista. Martta Alatalo Oulu Toinen diagnoosi Potilas selitti lääkärille, että kukaan ei ole osannut hoitaa oikein hänen lukuisia vaivojaan. Jahah, kukas teitä on aiemmin hoitanut? kysyi lääkäri. Tohtori Muttinen, selitti potilas. Niinpä niin, se tunari on tyhmä kuin saapas. Minkä neuvon hän teille antoi? Käski tulla teidän vastaanotollenne.