Kieli sosiaali- ja terveydenhuollossa Kielelliset oikeudet kuuluvat yksilön perusoikeuksiin. Omakielinen sosiaali- ja terveydenhuolto on tärkeä osa ihmisen perusturvallisuutta kaikissa elämän vaiheissa. Siitä huolimatta joillakin sosiaalija terveydenhuollon osa-alueilla on ollut vaikeuksia järjestää palveluja molemmilla kielillä. Lue lisää kielellisistä oikeuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa seuraavista linkeistä: Palvelu omalla kielellä Kieli vanhustenhuollossa Kieli potilasasiakirjoissa Kansalaisten näkemyksiä
Oikeus käyttää omaa kieltä sosiaali- ja terveydenhuollossa Sosiaali- ja terveydenhuollon tulevat uudistukset sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinta ovat suurten haasteiden edessä. On tärkeää, että niissä kiinnitetään erityistä huomiota yksilön oikeuteen saada hoitoa ja sitä koskevaa tietoa omalla kielellään. Kansalaisten näkemyksen mukaan tämä on erityisen tärkeää sairaanhoidossa ja vanhustenhuollossa. Ellei potilas tai asiakas tunne kielellisiä oikeuksiaan, hän saattaa luopua oikeudestaan asioida omalla kielellään esimerkiksi tilanteessa, jossa hoitohenkilökunta ei osaa hänen kieltään. Uuden lainsäädännön soveltamisessa onkin tärkeää korostaa viranomaisen velvollisuutta oma-aloitteisesti selvittää henkilön kieli ja huolehtia siitä, että henkilö ohjataan hoitoyksikköön, jossa hän saa palveluja haluamallaan kielellä. Terveydenhuoltolain mukaan kunnan ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on lisäksi huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat terveydenhuoltopalveluja käyttäessään tarvittaessa käyttää omaa kieltään eli suomen, islannin, norjan, ruotsin tai tanskan kieltä. Kunnan tai kuntayhtymän on muun muassa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkkaus- ja käännösavusta. Kaikilla on kansalaisuudestaan huolimatta oikeus käyttää suomea tai ruotsia viranomaisten kanssa asioidessa.
Vanhustenhuollon kieli kaksikielisissä kunnissa Vanhustenhuollossa on useimmiten kyse siitä, että vanhuksilla tulisi olla mahdollisuus asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja saada tätä varten erityistukea. Erityistukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla. Usein vaikuttaa siltä, ettei iäkkäitä henkilöitä kyetä hoitamaan heidän omalla kielellään. Vanhustenhuollon niukat resurssit suunnataan enimmäkseen palvelujen tuottamiseen. Vanhusten tarpeiden selvittäminen ja arviointi on usein toissijaista. Monilla vanhuksilla ei ole minkäänlaista yhteyttä omakieliseen palveluun. Tämä koskee pääasiallisesti suuria kuntia. Kielibarometri 2012-selvityksen mukaan suomenkieliset paikalliset vähemmistöt ovat hieman ruotsinkielisiä vähemmistöjä tyytyväisempiä vanhustenhuoltoon. Aina ei kuitenkaan ole saatavilla ruotsia eikä välttämättä suomeakaan osaavia kotihoitajia. Iäkkäiden henkilöiden lukumäärä tulee nousemaan, jolloin tilanne saattaa huonontua. Lue lisää kielellisestä palvelusta vanhustenhuollossa valtioneuvoston kertomuksesta kielilainsäädännön soveltamisesta 2013.
Kieli potilasasiakirjoissa Viranomainen on velvollinen oma-aloitteisesti selvittämään potilaan kielen ja huolehtimaan siitä, että potilas saa muun muassa hoitoyhteenvedon omalla kielellään. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että terveyskeskuksilla on oikeus määrätä potilaskertomusten kielestä, mutta sisäiset ratkaisut eivät saa heikentää potilaan kielellisiä oikeuksia. Potilailla on muun muassa oikeus saada tietyt asiakirjat omalla kielellään. Kielitaitoisen henkilöstön tarve ja tarve kääntää potilasasiakirjoja ovat suuria ja vaativat voimavaroja. Lisäksi pidetään parempana, että lääkärit sanelevat potilasasiakirjat parhaiten hallitsemallaan kielellä. Henkilötietolain mukaan potilaalla on oikeus tarkistaa hänestä itsestään potilasasiakirjoihin tallennetut tiedot sekä niiden oikeellisuus. Sähköisiä reseptejä voi tulostaa, varastoida ja arkistoida sekä suomeksi että ruotsiksi. Vaikka sairaalat ovat saaneet lisämäärärahoja käännöksiä varten, lääketieteellisen sanaston kääntämiseen kykenevää henkilöstöä ei ole riittävästi. Yhtenä ongelmana voi lisäksi olla, että monet potilasjärjestelmät ovat vain suomeksi. Lue lisää kielistä potilasasiakirjoissa valtioneuvoston kertomuksesta kielilainsäädännön soveltamisesta 2013.
Kansalaisten näkemys kielellisestä palvelusta sosiaali- ja terveydenhuollossa Kaksikielisten kuntien kielelliseen vähemmistöön kuuluvat henkilöt painottavat erityisesti terveyden ja sairaanhoidon kielelliseen palveluun liittyviä kysymyksiä. Kansalaiset haluavat puhua omaa kieltään siten, että lääkärit ja muu henkilöstö ymmärtävät heitä. Ruotsinkielisten keskuudessa on kuitenkin tavallista, että etenkin Etelä-Suomessa näissä tilanteissa puhutaan terveydenhuollon henkilöstön pääkieltä. Ruotsinkieliset ovat tyytyväisempiä sosiaalihuollon palveluihin ja niiden saatavuuteen, jos ruotsi on kunnan enemmistökieli. Myös suomenkieliset pitävät ruotsinkielienemmistöisten kuntien sosiaalihuoltoa parempana kuin suomenkielienemmistöisten kuntien. Kielilain mukaan viranomaisen on annettava olennainen tieto suomeksi ja ruotsiksi kaksikielisessä kunnassa. Tämä koskee myös tietoa siitä, missä suomen- ja ruotsinkielistä palvelua annetaan. Hoitoyksikköä valittaessa henkilö tulee ensisijaisesti ohjata sellaisen hoitohenkilöstön vastaanotolle, joka osaa henkilön rekisteröityä kieltä. Näin ollen ajanvarauksesta ja ensikontaktista huolehtivien henkilöiden rooli on ratkaiseva. Lue lisää kansalaisten näkemyksistä kielellisestä palvelusta sosiaali- ja terveydenhuollossa valtioneuvoston kertomuksesta kielilainsäädännön soveltamisesta 2013.