IKÄIHMISTEN ELINOLOSUHTEET NAKKILASSA

IKÄIHMISTEN ELINOLOSUHTEET NAKKILASSA Helena Raittinen ja Petra Tuominen Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Länsi, Pori Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus

TIIVISTELMÄ Raittinen, Helena & Tuominen, Petra. Ikäihmisten elinolosuhteet Nakkilassa. Pori, syksy 2008, 52 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Länsi, Porin toimipaikka, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nakkilalaisten vuonna 1927 syntyneiden kotonaan asuvien ikäihmisten elinolosuhteet. Tutkimus tehtiin kunnan kotipalvelulle, jotta he saisivat asianmukaista tietoa palveluiden tarpeista tulevaisuudessa. Haastatteluita tehtiin 25, joista haastattelimme 17 henkilöä ja Nakkilan kunnan kotipalvelun henkilökunta haastatteli 8 henkilöä. Haastateltavista naisia oli 68 % ja miehiä 32 %. Tutkimus toteutettiin suurelta osin kvantitatiivisena tutkimuksena, mutta joltain osin myös kvalitatiivisena. Kysymykset olivat enimmäkseen strukturoituja, mutta joukossa oli myös avoimia kysymyksiä, joita tutkittiin sisällönanalyysimenetelmällä. Haastattelujen päätuloksia oli elinolosuhteiden ja tarpeiden hyvä kohtaaminen. Haastateltavat olivat tyytyväisiä elinoloihinsa. Huolta aiheuttivat oman terveydentilan mahdolliset muutokset ja puolison sairaudet. Asuinympäristö vaikutti palveluiden tarpeeseen: helppokulkuinen ympäristö tuki ikäihmisen selviytymistä kotona pidempään. Haastateltavat kertoivat arvostavansa sosiaalista kanssakäymistä. Vierailulla käyminen ja vieraiden vastaanotto sekä puhelimen välityksellä käydyt keskustelut koettiin tärkeiksi. Avainsanat: elinolosuhteet, tutkimus, ennaltaehkäisevä kotikäynti, ikäihmiset, kodinhoito

ABSTRACT Raittinen, Helena & Tuominen, Petra. Living Circumstances of Aged Persons in Nakkila. 52 p., 4 appendices. Language: Finnish. Pori, Autumn 2008. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services + Deacon. The study aimed at surveying the living circumstances of home-living aged persons born in Nakkila in 1927. The study was conducted together with the municipal home help service in Nakkila. The results can be utilized within home help services. In all, 25 aged persons were interviewed, of whom 68% were women. The researchers interviewed 17 and the home help supervisor 8 persons. The study was mainly quantitative. Most of the questions were structured; a few open questions were analyzed using the content analysis method. The interviewees estimated their living circumstances. Possible changes in their own health and the spouses diseases worried the interviewees. Passable environment supports the aged persons to manage at home longer. The children and maintaining social relations were considered important. Keywords: living circumstances, preventive house call, the elderly, housekeeping

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 PALVELUIDEN KEHITTÄMISEN LÄHTÖKOHTINA 6 2 ENNALTAEHKÄISEVIEN KOTIKÄYNTIEN TAUSTATEKIJÄT 8 2.1 Vanhuspolitiikka ikäihmisen asialla 8 2.2 Selviytymisen tukena kuntien palvelujärjestelmä 9 3 IKÄIHMISEN ELINOLOSUHTEET 12 3.1 Iän vaikutus toimintakykyyn 13 3.2 Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen 15 4 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET 17 5 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ, AINEISTON KERUU- JA ANALYYSIMENETELMÄT 19 5.1 Aineiston analyysimenetelmät 19 5.2 Haastattelutilanteiden suunnittelu 21 5.3 Haastattelutilanteiden toteutus 22 6 TUTKIMUSTULOKSET 24 6.1 Asuminen 24 6.2 Terveydentila ja toimintakyky 27 6.3 Aistit näkö ja kuulo 33 6.4 Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen 34 6.5 Kotiaskareista selviytyminen 35 6.6 Toimeentulo 36 6.7 Viestintäyhteydet 38 6.8 Tulevaisuus 39 6.9 Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö 39 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 41 8 TUTKIJOIDEN AJATUKSIA TUTKIMUKSESTA 45 8.1 Tutkimuksen haasteita 46 8.2 Tutkimuksen luotettavuus 46 8.3 Ennaltaehkäisevien kotikäyntien parannusehdotuksia 47 8.4 Jatkotutkimusehdotus 48

LÄHTEET 49 LIITTEET 53 LIITE 1: Haastattelulomake 53 LIITE 2: Yhteenveto ja johtopäätökset (haastattelijalle) 63 LIITE 3: Yhteenveto ja johtopäätökset (haastateltavalle) 64 LIITE 4: Tiedote haastateltavalle 65

1 PALVELUIDEN KEHITTÄMISEN LÄHTÖKOHTINA Opinnäytetyömme on tehty yhteistyössä Nakkilan kunnan kotipalvelun kanssa. Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää elinolosuhteet 81-vuotiailla, jotka eivät ole säännöllisesti kotipalveluasiakkaita, jotta kotipalvelunohjaaja saa ajan tasalla olevaa tietoa heistä. Tiedon kautta kotipalvelu pystyy antamaan asianmukaista palvelua, joka auttaa ikäihmisiä selviytymään kotona mahdollisimman pitkään. Nakkilassa ikäihmisiä on ennusteiden mukaan vuonna 2010 1,8 % enemmän kuin vuonna 2005 (Haavisto 2007). Palveluiden kehittämiselle on selkeästi tarvetta. Ikäihmisten hyvinvoinnin turvaaminen tulevaisuudessa vaatii kunnilta vanhuspoliittista tietämystä ja sitoutumista. Tulevaisuudessa pyritään siihen, että kaikilla olisi mahdollisuus saada asianmukaista palvelua, jossa huomioidaan henkilön elinolosuhteet. Ikä yksinään ei ole kriteeri tarjota palvelua vaan palvelun tarve syntyy elinolosuhteissa tapahtuvista muutoksista, kuten esim. liikuntakyvyn heikkenemisestä, jolloin henkilö ei kykene selviytymään arkirutiineista. Tämän myötä nousee esille läheisten avun merkitys ja kunnan tarjoamat palvelut. Oikean tyyppinen asumismuoto ja kotiin annettava asianmukainen apu säästää kunnan hoitomaksuissa sekä luo ihmiselle mielenkiintoiset ja ihmisarvoa korostavat puitteet elämälle. Palvelukokonaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat palvelujen tarvitsijamäärä sekä palvelujen laatu. Hyvään hoitoon ja palveluun vaikuttaa tieto siitä, mikä on asiakkaiden mielestä hyvää ja tavoiteltavaa. Palveluiden kehittämisen lähtökohtina pitäisi olla paikalliset olosuhteet sekä tarpeet. (Soininvaara & Parjanne 2001.) Vanhuspolitiikan tavoitteena on edistää itsenäistä asumista. Kunnilla on velvoite järjestää palveluita, joita asukkaat tarvitsevat. Kuntien omalle vastuulle jää palveluiden järjestämistapa, toiminnan laajuus sekä sisältö. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, b.)

7 Vanheneminen on luonnollinen osa ihmisen elämänkaarta. Normaali vanheneminen käsittää monia muutoksia. Osa niistä on rakenteellisia, tavallisesti vanhenemiseen väistämättä kuuluvia ja helposti paljastuvia, osa taas vain kriisitilanteissa esiin tulevia toiminnallisia muutoksia. (Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiiri 2006.) Vanhenevasta ihmisestä käytetään erilaisia käsitteitä ilmaisemaan tiettyä ikäryhmää. Tutkimuksessa käytämme käsitettä ikäihminen, joka kohdistuu 80- vuotiaisiin sekä heitä vanhempiin henkilöihin. Suurelta osin tutkimuksemme on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, mutta tutkimuksessa on myös osittain kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimusmenetelmiä.

8 2 ENNALTAEHKÄISEVIEN KOTIKÄYNTIEN TAUSTATEKIJÄT Vanhuspolitiikka luo arvoperustat kunnille ikäihmisen palveluiden järjestämiseen, jotta kaikki saisivat tasavertaista ja hyvää hoitoa. Kuntien omalle vastuulle jää tapa, jolla he palveluita järjestävät. Palveluiden järjestämisen taustalla on vanhuspoliittiset arvot. Sosiaalihuoltolaki velvoittaa kuntia järjestämään palvelutarpeen arvioinnin, jotta ikäihmiset saavat nopeasti apua sekä oikeanlaista palvelua. 2.1 Vanhuspolitiikka ikäihmisen asialla Ikääntyneiden nopea lisääntyminen vaatii kunnilta jo valtuustotasolla vanhuspoliittista tietämystä ja sitoutumista, jotta ikäihmisten hyvinvointi pystyttäisiin turvaamaan. Ikäihmiset tarvitsevat tietoa toimeentulosta, asumisesta ja elinympäristöstä, liikennejärjestelyistä, arkipalveluista, harrastuksista ja kulttuurista. Keskeisiä sosiaali- ja terveyspalveluja ovat omaishoidon tuki, kotihoito ja tukipalvelut, asumispalvelut sekä laitoshoito. (Kaunisto 2007.) Kuntaliitto auttaa palveluiden järjestämisessä ja rahoitusta koskevissa kysymyksissä. Samalla pyritään edistämään vanhuspoliittista strategiatyötä. (Kaunisto 2007.) Suomen vanhuspolitiikan tavoitteena on ikäihmisten mahdollisuus asua kotona, oman lähipiirinsä ja sosiaalisen verkostonsa lähellä, tähän pyritään nopealla avunsaannilla. Palveluista tiedottamista pidetään tärkeänä. Kunnan tulisi tiedottaa vuosittain palvelukertomuksessa kuntalaisia palveluiden tasosta ja tavoitteista sekä siitä, miten ne ovat saatavissa. (Vaarama, Luomahaara, Peipponen & Voutilainen 2001, 7.) Yleisenä tavoitteena on edistää hyvinvointia ja mahdollisimman itsenäistä selviytymistä sekä turvata hyvä hoito. Arvoina pidetään itsemääräämisoikeutta, tasa-arvoa, turvallisuutta sekä taloudellista riippumattomuutta. Moderni ja aktii-

9 vinen vanhuskäsitys toimii voimavaroja korostavana, jolloin huomioidaan ja arvostetaan vanhuksen omatoimisuutta, elämänkokemusta ja omia näkemyksiä. Toimintapolitiikalla pyritään vaikuttamaan koko infrastruktuuriin, ympäristöön, tiedonvälitykseen, kommunikaatioon ja palveluihin, jotta ne olisivat kaikkien saavutettavissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999.) Iän mukaan ei kuitenkaan voida päätellä henkilöiden sosiaalisen hoidon tarvetta. Ikääntyminen keskimäärin kuitenkin lisää riskiä tarvita sosiaalista hoitoa. 80- vuotiaat ja sitä vanhemmat kuuluvat haavoittuvaan ikäryhmään, jolloin riittävien sosiaalipalveluiden varmistaminen on perusteltua. (Finlex 2006.) Ikäihmisen toimintakyvyn arviointia voidaan käyttää kunnissa suunniteltaessa palveluita ikäihmisen tarpeita vastaavaksi. Tieto toimintakyvystä yhdistettynä elinympäristöön ja palvelurakenteeseen sekä siinä tapahtuviin muutoksiin, auttaa kuntia kehittämään palveluita. Toimintakykyä huomioivilla palvelutarpeen arviointikäytännöillä pystytään kohdistamaan palvelut oikein. Näillä toimilla pystytään edistämään ja tukemaan henkilön toimintakykyä, jolloin palvelun tarve ei lisäänny. Sosiaalihuoltolakiin lisättiin 1.3.2006, että kunnilla on velvollisuus järjestää palvelutarpeen arviointi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, a.) Laissa sanotaan, että: Kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Muissa kuin kiireellisissä tapauksissa kunta on velvollinen järjestämään 80 vuotta täyttäneelle pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun hän taikka hänen laillinen edustajansa tai omaisensa taikka muu henkilö tai viranomainen on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Vastaavasti kunnan on järjestettävä pääsy sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin vammaisetuuksista annetun lain 9 :n 3 momentin 3 kohdan mukaista eläkettä saavan hoitotukea saavalle. (Sosiaalihuoltolaki 40 a 2007.) 2.2 Selviytymisen tukena kuntien palvelujärjestelmä Hallitusohjelman mukaan ikääntyvien selviytyminen omassa kodissaan on vanhustenhuollon ensisijainen tavoite. Kansalaisten itsenäistä selviytymistä voi-

10 daan tukea ennaltaehkäisevillä kotikäynneillä. Näillä kotikäynneillä voidaan tukea kotona selviytymistä ja tätä kautta vähentää hoiva- ja hoitopalvelujen tarvetta, joka kasvaa väestön ikääntyessä. Vanhustenhuollon kehittämiseksi on annettu ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevat laatusuositukset. Suositus on tarkoitettu avuksi valtakunnallisten suuntien löytymiseksi ja sen on laatinut sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Suomen kuntaliiton kanssa. Suositus auttaa kuntia vastaaman vanhustenhuollon tarpeisiin. Kaikille apua saaville ikäihmisille tehdään laatusuosituksia tukeva palvelusuunnitelma, jonka tarkoituksena on edesauttaa ikäihmisten selviytymistä kotonaan mahdollisimman pitkään. Tavoitteen toteutumisen perustana on asiakaslähtöisen työn tukeminen ja kuntouttava työote. (Häkkinen & Holma 2004, 9-11.) Ikääntyvien ihmisten palvelu ja hoitosuositus korostaa kuntien vastuuta palveluiden järjestämisessä, tukemalla itsenäistä suoriutumista ja mahdollistamalla kotona asumisen (Voutilainen 2007, 19). Kuntouttavan työotteen tarkoituksena on säilyttää fyysinen ja psyykkinen toimintakyky, joka edistää ja tukee henkilöä jokapäiväisissä toiminnoissa (Väänänen-Sainio, Latvonen & Heikkinen-Vainio 2002). Kotiin annettavan avun myötä laitoshoidon ja muiden palveluiden tarve vähenee. Yksinäisyys ja turvattomuus lisäävät ikäihmisen laitoshoidon tarvetta. Yli 80-vuotiaille toteutettavien ennaltaehkäisevien kotikäyntien yhteydessä arvioidaan ikäihmisen toimintakykyä, asunto-oloja ja palvelutarpeita. Pyrkimyksenä on lisätä ikäihmisen toimintakykyä aktivoivalla ja kuntouttavalla toiminnalla, jotta kotona selviytymisen edellytykset lisääntyisivät. Taloudellisesti kannattavat kotiin annettavat tukipalvelut, kuten kotihoito ja muut palvelut, olisi oltava edukkaita sekä kunnille että asiakkaille. (Kuntaprofiili i.a..) Päättäjien ja monien ikäihmisten mielestä on parempi asua kotona mahdollisimman pitkään, jolloin on rakennettava toimiva palvelujärjestelmä tukemaan kotihoitoa ja selviytymistä mahdollisimman pitkään kotona. Kotona asumista puoltaa myös kotona asumisen edullisempi hinta suhteessa laitoshoitoon. (Noppari & Tanttinen 2004, 12.)

11 Kodeissa asuu yhä huonompikuntoisia ikäihmisiä, jolloin kotona asumisen edellytyksenä on monipuolisten palvelujen saaminen kotiin sekä myös omaisten rooli hoidossa tulee tärkeämmäksi. Kotona asumista tukee tiivis yhteistyö asiakkaan, omaisten ja ammattilaisten kanssa. Kotihoidon tärkein tehtävä on tukea ja palvella asiakasta jokapäiväisissä askareissa. Kotihoidon tärkeimmät yhteistyötahot ovat kotipalvelu ja kotisairaanhoito. Toiminnan arvoperustana on ihmisen itsemääräämisoikeus ja omaehtoisuuden tukeminen. (Helameri, Kukkola, Jokela & Honko 1999, 1.) Kotihoidossa kotona asumisen tukeminen on asetettu tärkeimmäksi tavoitteeksi. Kristillinen ihmiskäsitys on evankelisluterilaisen katsomuksen mukaan yhteiskunnassamme tärkeätä. Jukka Paarma kirjoittaa mielipiteensä psalmikohdasta, jossa puhutaan kauniisti ihmisyydestä. Kun minä katselen taivasta sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. (Raamattu, Ps. 8:4 6.) Psalmissa puhutaan ihmisyydestä. Kristillisessä ihmiskäsityksessä perusajatuksena on, että ihminen on arvokas omana itsenään. Jumala on luonut meidät kaikki ja siksi olemme tärkeitä, sellaisena kuin olemme. Jokaista ihmistä on kohdeltava tämän arvon mukaisesti. Elämänkaaren loppupuolella olevat ihmiset ovat ansainneet hyvän kohtelun. He ovat omalla työllään mahdollistaneet tämän yhteiskunnan jossa elämme. (Noppari & Tanttinen 2004, 7-8.)

12 3 IKÄIHMISEN ELINOLOSUHTEET Ihmisen tahto ja omat halut ovat jokaisen elämään vaikuttavia seikkoja. Jokainen kokee oman elämän eri tavalla, mutta elämälaatu muodostuu kaikilla sosiaalisista, aineellisista, henkisistä ja hengellisistä tekijöistä. Tyypillisiä elämään vaikuttavia seikkoja ovat terveys, puolison kanssa eläminen, oma asunto, toimintakyky, toimeentulo, sosiaaliset kontaktit sekä ajan tasalla oleminen. (Uittomäki 2003.) Elämänlaatu käsite syntyy yhteissuhteista johon kuuluvat perhe, ystävät ja sosiaaliset suhteet sekä toimimisesta, jossa toiminnan kautta ihminen saa tehtyä itsestään tarpeellisen. (Manssila & Koistinen 2006.) Asuinympäristöllä on omat vaikutuksensa palveluiden tarpeeseen, jolloin helppokulkuinen asuinympäristö tukee ikäihmistä selviytymään arkiaskareista pidempään. (Häkkinen & Holma, 19 20.) Ympäristöllä on vaikutus myös vanhuksen fyysiseen suorituskykyyn, jolloin elimistö pyrkii ylläpitämään ympäristön vaatimaa fyysisesti kuormittavaa suoritustasoa, vaikka voimavarat vähenisivät ja ihminen käyttäisi voimiaan äärirajoilla. (Heikkinen & Marin 2002, 25.) Sosiaalinen tuki ja hyvä sosiaalinen verkosto vaikuttavat positiivisena vanhuksen elämänlaatuun, jolloin myös toimintakyvyn säilyminen vahvistuu. Näillä tekijöillä on merkitystä palveluiden tarpeen vähenemiseen sekä vanhuksen aktiiviseen osallisuuteen yhteiskunnassa. (Heikkinen & Marin 2002, 28 29.) Terveyden kokonaisuus muodostuu terveyden ja toimintakyvyn välisistä yhteyksistä, jotka yhdessä muodostavat palvelutarpeen. Ikääntymisen myötä sosiaalija terveyspalveluiden tarve lisääntyy, joka näkyy 80 85-vuotiaiden palvelutarpeen kaksinkertaistumisella. Palveluiden lisääntyvä tarve kohdistuu avohuollon palveluihin. Kotona selviytymisen tukemiseen tarvitaan yhteistyötä eri ammattikuntien välillä sekä yhteisön tuntemista. (Rissanen 1999.) Toimintakyvyllä on suuri merkitys vanhuksen arvioidessa omaa terveyttään, elämänlaatua sekä elämän tarkoituksellisuutta. (Heikkinen & Marin 2002, 24).

13 Ennaltaehkäisemällä ongelmien synty voidaan toimintakykyä parantaa, kuten esim. lääkkeiden asianmukaisella käytöllä sekä toimenpiteillä, jotka ehkäisevät tapaturmia. Ongelmien syntyä voidaan myös estää kehittämällä ikäihmisten neuvoloita, joissa seurataan terveydellistä tilaa ja toimintakykyä, tuetaan itsehoitoa sekä valvotaan lääkkeiden käyttöä, jolloin hoitojärjestelmän paineet laskevat. (Lukkaroinen 2002.) 3.1 Iän vaikutus toimintakykyyn Fyysinen toimintakyky pitää sisällään jokapäiväisistä toiminnoista selviytymisen itsenäisesti, kuten kotiaskareista ja omien asioiden hoitamisesta. Käsite pitää myös sisällään terveyden sekä sairauksien myötä tulevat toimintakyvyn heikkenemiset. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, a.) Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen tuo mukanaan sen, että henkilö joutuu käyttämään suuren osan voimistaan selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoista, kuten esimerkiksi tuolista nouseminen vaatii entistä enemmän lihaksiston maksimikäyttöä, eikä sekään aina riitä. Toiminnan heikkenemisestä huolimatta ikäihmiset eivät koe terveyttään huonoksi, mikä on riskitekijä arvioitaessa ikäihmisen toiminnanvajavuutta. Omaan arvioon terveydestä vaikuttaa terveyden vertaaminen saman ikäisiin, jolloin oma arvio voi olla oman terveyden kanssa ristiriitainen. Toiminnanvajavuudet voivat johtua vammoista ja sairauksista, kuten esimerkiksi reumataudeista. Yksistään jo ikääntyminen aiheuttaa toiminnanvajavuutta. (Heikkinen & Marin 2002, 19 22, 25.) Toimintakyky vaikuttaa, kun tavoitteita pitäisi asettaa. Tavoitteiden asettelu korkealle, oman toimintakyvyn äärirajoille on vaikeata, koska henkilö pelkää, ettei pysty saavuttamaan asettamiaan tavoitteita. Tällöin henkilö asettaa tavoitteet oman toimintakyvyn puitteisiin. Korkeat tavoitteet voidaan kuitenkin saavuttaa erilaisten apuvälineiden avulla, kuntoutuksella, uusien taitojen ja voimavarojen oppimisella tai keskittämällä voimavaroja harjoitteluun sekä lisäämällä aikaa tavoitteiden saavuttamiseen. Näitä keinoja tukemalla pystytään henkilön toimintakykyä parantamaan, jolloin myös ikääntymisen mukanaan tuomia ongelmia

14 pystyttäisiin välttämään ja jo olemassa olevia ongelmia vähentämään. Ikäihminen ei itse välttämättä kykene asettamaan itselleen tarpeeksi korkeita tavoitteita, jolloin ulkopuolisen apu tavoitteiden asettelussa ja niiden saavuttamisessa on tärkeä. (Heikkinen & Marin 2002, 26 27.) Kaatuminen johtuu usein sairauksista, heikentyneestä kunnosta tai lääkkeistä. Tehokkain tapa kaatumisten vähentämiseksi on liikunta. Kaatumisriski säännöllisesti liikkuvilla ikäihmisillä on 40 prosenttia pienempi, kuin vähemmän liikkuvilla ikätovereillaan. Liikunnan merkitys ikääntyessä korostuu, monien sairauksien puhkeaminen estyy kokonaan tai siirtyy, kuten esimerkiksi dementiaoireiden esiintulo saattaa viivästyä. (Häkkinen & Holma 2004,14.) Ikääntyessä ihmisen kuulo heikkenee. Heikkeneminen tapahtuu kuitenkin pääsääntöisesti vähitellen ja siksi usein huomaamatta. Täytettäessä 80 vuotta kuulovaikeuksia keskustellessa on useammalla kuin joka kolmannella. Kuulonheikkenemiseen vaikuttavat esimerkiksi perintötekijät ja elämänaikana tilanteet, joissa on altistuttu melulle (Blomgren 2008). Muita syitä voi olla vahatulppa, korvakäytävän tai välikorvan rakennehäiriö tai onnettomuus (Luotonen & Väyrynen 2000). Kuulon heikkeneminen on osa vanhenemista ja se on yksilöllistä, sillä siihen vaikuttaa perintötekijät ja sukupuoli. Naiset kuulevat miehiä useammin korkeat äänet ja miehet vastaavasti naisia useammin matalat äänet. (Blomgren 2008.) Ihmisen kuullessa hiljaiset äänet heikommin voimakkaiden äänten kuuleminen saattaa silti olla normaalia voimakkaampaa. Kuulonaleneminen on syytä selvittää ja syy tutkia, sillä se vaikuttaa oikeanlaisen kuulokojeen valintaan. (Luotonen & Väyrynen 2000.) Kuulon heiketessä ihminen alkaa vältellä tilanteita, joissa ei kuule kunnolla, vaikka ei hän itse sitä tiedostaisikaan. Hoitamattomana huonokuuloisuus alentaa itsetuntoa ja saattaa eristää ihmisen yksinäisyyteen. Tilanne saattaa aiheuttaa masennusta ja jopa dementiaa. Onnettomuusriski kasvaa huonokuuloisilla, sillä he eivät välttämättä kuule erilaisia varoitusääniä. Kuulokojeella voidaan kuitenkin helpottaa kuulemista. (Blomgren 2008.)

15 Näkökyvyn heikkeneminen saattaa kuulua ikääntymiseen. Arvion mukaan maassamme on noin 80 000 näkövammaista, näistä henkilöistä ikääntyviä on lähes 70 000. Ikärakenne maassamme on vanheneva ja tämä lisää heikkonäköisten määrää. Vanhenemiseen liittyvä normaali näkökyvyn heikentyminen on syytä erottaa silmäsairauksien aiheuttamasta näkövammaisuudesta. Näkövammaksi ei luokitella henkilöä, jonka näkökyky parantuu silmälaseilla. Yli puolella Ikäihmisistä joilla on näkövamma, johtuu se silmän verkkokalvon ikärappeumasta (makuladegeneraatio). Diabetesta sairastavilla ikäihmisillä on suurentunut riski menettää näkönsä, myös verenpainetauti lisää riskiä näkökyvyn heikkenemiseen. (Näkövammaisten keskusliitto ry i.a..) Näön heikentyessä hiemankin voi ikäihminen tuntea itsensä epävarmaksi. Kotiaskareiden tekeminen, lukeminen ja vastaan tulevien tuttujen tunnistaminen vaikeutuu. Toisinaan hetkellisesti heikkonäköinen voi nähdä hyvin, jolloin tämä hämmentää ikäihmistä ja hänen läheisiään. Ikääntyneelle näkövammaiselle on tarjolla monenlaisia apuvälineitä kotona selviytymisen tueksi. Ensimmäisiä apuvälineitä ovat mm. suurennuslasit ja riittävä valaistus. Kodin oikealla valaistuksella voidaan tukea toimintakykyä ja helpottaa itsenäistä suoriutumista. Hyvä yleisvalaistus pienentää myös tapaturmien riskiä. (Näkövammaisten keskusliitto ry i.a..) 3.2 Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen Sosiaalinen toimintakyky pitää sisällään vuorovaikutussuhteen toisen kanssa ja kyvyn toimia sekä kodin ulkopuolella tapahtuvat harrastukset yksin tai toisen kanssa. Sosiaalista toimintakykyä määrittävät henkilön kyky sosiaalisiin suhteisiin, kyky olla tekemisissä omaisten ja ystävien kanssa sekä vastuun ottaminen läheisistä, lisäksi määrittäjiä ovat myös elämän mielekkyys sekä osallistumien. Psyykkinen toimintakyky on ihmisen elämänhallintaa sekä tyytyväisyys, mielenterveys ja psyykkinen hyvinvointi. Kokonaisuuteen kuuluvat myös oman itsensä arvostaminen, mieliala, haasteista selviytyminen sekä omat voimavarat. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, a.)

16 Iän myötä ei sosiaalisten suhteiden tarpeellisuus vähene vaan muuttavat muotoaan, tilalle tulee harvempia, mutta tiiviimpiä suhteita. Yksin asuminen sekä liikkumisvaikeudet vaikuttavat sosiaalisten suhteiden vähenemiseen, joka aiheuttaa puolestaan yksinäisyyden tunnetta. (Kokkonen 1999, 3.) Sosiaalinen yksinäisyys kasvaa läheisen menettämisen myötä, jolloin ei ole voimavaroja lähteä luomaan uusia ihmissuhteita. Uusien ihmissuhteiden luominen vie paljon enemmän voimavaroja kuin vanhojen suhteiden ylläpitäminen, joten läheisen menetyksen myötä ei tähän riitä enää voimia. (Päijät-Hämeen Klubitalo ry 2007, 16.) Yksinäisyys määritellään ihmisen henkilökohtaisesti kokemaksi olotilaksi, joka koetaan yleensä epämiellyttävänä tilana. Ihminen voi kokea olevansa yksinäinen toisten seurassakin, koska tämä tunne on sisäinen olotila. Yksinäisyyden kokeminen on aina suhteessa ihmisen omiin odotuksiin, jolloin syyksi koetaan usein sosiaalisten suhteiden puute. (Lehtonen & Rytky 2007.) Ikäihmisen oman elämänkokemuksen kautta on muokkautunut oma persoonallisuus, joka pyrkii mukautumaan muuttuvaan ympäristöön ja yhteiskuntaan. Tunne siitä, että ympäristö arvostaa, auttaa tuntemaan oman itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi. Kari Salonen (2007) kirjoittaa, että sosiaaliset tarpeet, persoonallisuus, elämänhallinta, hengellinen elämä sekä elämän aikana tärkeäksi koetut asiat kuvaavat kotonaan asuvan ikäihmisen minää. (Salonen 2007.) John Vikström toteaa kirjassa Ikäihmisen äänen kuuleminen, että yhteiskuntamme arvoperusta on kiinnittynyt tuottavuuteen ja yhteiskunta on kaupallistunut. Ikäihmiselläkin on oikeus kokea itsensä tarpeelliseksi. (Vikström 2005, 17.) Olisi tärkeätä, että vanha ihminen saisi ainakin lähiympäristössään kokea, että häntä arvostetaan, että hän on korvaamaton, että hän voi antaa jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei pysty antamaan ettei hän ole mikään Intian niemimaa, joka voisi vajota mereen kenenkään huomaamatta ja surematta. (Vikström 2005, 17.)

17 4 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET Nakkila on 5768 asukkaan maalaispitäjä, joka sijaitsee Ulvilan ja Harjavallan välissä (Nakkilan kunta i.a., a). On arvioitu, että yli 65-vuotiaita vuonna 2010 on 20 %, vastaava luku vuonna 2005 oli 18,2 % (Haavisto 2007). Kotipalvelun tarkoituksena on järjestää erilaisia palveluja kuntalaisille, jotta asiakas voisi asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Kotihoidossa toteutetaan kuntouttavaa työotetta eli asiakas osallistuu mahdollisimman paljon hoitoonsa. Kaikki apua tarvitsevat eivät kuitenkaan käytä kunnan kotipalvelua, sillä kunta myöntää palveluseteleitä, joilla asiakas voi ostaa rekisteröidyltä palveluntuottajalta palveluja. (Nakkilan kunta i.a., b.) Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Nakkilassa asuvien vuonna 1927 syntyneiden ikäihmisten elinolosuhteet ja tulevaisuuden selviytyminen kotona. Tarkoituksena on myös saattaa kuntalaisten tietouteen tarjolla olevat palvelut sekä madaltaa henkilön kynnystä avun hakemiseen. Tutkimus on tehty henkilöille, jotka eivät ole kunnan säännöllisen palvelun piirissä. Tutkimalla elinolosuhteita annamme tietoutta kotipalveluohjaajalle, joka voi kehittää kunnan palveluita kohderyhmälle sopivammaksi niin, että toimenpiteet tukisivat ikäihmisiä selviytymään kotonaan pidempään. Tutkimuslupa anottiin Nakkilan kunnan sosiaalijohtajalta kirjallisena. Siinä on selvitetty tutkimusaihe, aikataulu sekä tutkimusmenetelmä. Haastattelemme kaikki vuonna 1927 syntyneet nakkilalaiset ikäihmiset, jotka eivät kuulu kunnan tarjoaman säännöllisen palvelun piiriin. Kysymykset liittyvät kotona selviytymiseen. Niissä selvitetään heidän elinolosuhteensa. Haastattelulomakkeisiin tulee haastateltavan henkilökohtaiset tiedot, jotta kotipalvelu tietää kenestä henkilöstä on kyse, mikäli palvelun tarvetta ilmenee. Kotipalvelulle sekä haastateltavalle jää ennaltaehkäisevästä kotikäynnistä kirjallinen sopimus (Liite 2 ja Liite 3), jossa haastateltava antaa suostumuksensa tietojen eteenpäinviemiseen tarvittaessa.

18 Nakkilan kunnan kotipalveluohjaaja on vuonna 2006 tehnyt kotipalvelun tarpeesta kartoituksen kaikille 1926 syntyneille Nakkilassa asuville ikäihmisille. Hänen tarkoituksenaan on vuosittain tehdä vastaava kartoitus. Tutkimuksemme tukee hänen tavoitteitaan selvittää palveluiden tarpeita. Nakkila pyrkii itse järjestämään tarkoituksenmukaiset palvelut tai mahdollisesti ostamaan ne ostopalveluna vuosina 2007 2010. (Nakkila 2012-strategia 2007). Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää ikäihmisen elinolosuhteita ennaltaehkäisevällä kotikäynnillä. Tutkimusongelmia: 1. Minkälaiset vuonna 1927 syntyneiden Nakkilalaisten elinolosuhteet ovat? 2. Miten elinolosuhteet vaikuttavat ikäihmisen arkeen? Elinolosuhteita tutkittaessa huomioidaan (KUVIO 1) ikäihmisen terveydentila ja toimintakyky, kotiaskareista selviytyminen, sosiaalinen verkosto ja osallistuminen, toimeentulo, viestintäyhteydet, asuminen sekä aistit näkö ja kuulo. Nämä kaikki tekijät vaikuttavat henkilön tulevaisuuteen ja kotona selviytymiseen. Aistit näkö ja kuulo Terveydentila ja toimintakyky Sosiaalinen verkosto ja osallistuminen Kotiaskareista selviytyminen IKÄIHMISEN ELINOLOSUHTEET Toimeentulo Asuminen Viestintäyhteydet Tulevaisuus KUVIO 1: Ikäihmisen elinolosuhteisiin vaikuttavat tekijät

19 5 TUTKIMUSYMPÄRISTÖ, AINEISTON KERUU- JA ANALYYSIMENETELMÄT Käytämme kysymyspohjana Suomen kuntaliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön kehittämää Ehko-haastattelulomaketta (LIITE 1). Kuntaliitto myönsi luvan haastattelulomakkeen käyttämiseen. Ehko-haastattelulomake on kehitetty osana ehkäisevät kotikäynnit hanketta yhteiseksi työkaluksi ennaltaehkäiseviin kotikäynteihin. Käytämme kyselyn pohjana tätä lomaketta, koska vuonna 2006 suoritettiin haastattelu samalla lomakkeella. Kotipalvelunohjaaja koki saavansa näin parhaan mahdollisen hyödyn kotikäynneistä, koska hän pystyy vertailemaan aikaisempia tuloksia saamiimme tuloksiin. Tutkimuslupa on saatu Nakkilan kunnan sosiaalijohtajalta kirjallisena, jossa on selvitetty tutkimusaihe, aikataulu sekä tutkimusmenetelmä. 5.1 Aineiston analyysimenetelmät Keräsimme aineiston määrällisen (kvantitatiivisen) ja laadullisen (kvalitatiivisen) tutkimuksen menetelmillä. Tutkimuksemme pääpaino on kvantitatiivisessa menetelmässä. Määrällinen ja laadullinen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka täytettiin yhdessä asiakkaan kanssa heidän kotona. Kyselylomakkeessa on strukturoituja, monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysissä käytettiin Excel- ja SPSS- ohjelmaa strukturoiduissa kysymyksissä sekä avoimissa kysymyksissä käytettiin sisällönanalyysimenetelmää. Excel ohjelmalla analysoimme kysymykset ja SPSS ohjelmalla teimme kysymysten väliset ristiintaulukoinnit. Avoimissa kysymyksissä jaoimme sisällönanalyysimenetelmällä vastaukset eri teemoihin, jotka puolestaan pyrimme jakamaan alateemoihin. Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus on tehokas, koska valmiin kyselylomakkeen avulla voidaan kerätä laaja tutkimusaineisto. Ongelmia voi tuottaa vastausten analysointi, jolloin ei voi olla aivan varma siitä onko vastaaja ottanut kysymykset tosissaan. Ongelmia saattaa tuottaa myös se, että vastaako kysymys

20 vastaajan tarpeita hänen näkökulmasta katsottuna, eikä myöskään tiedä ovatko vastaajat perehtyneitä kysyttävään asiaan. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 184.) Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata henkilön todellista elämää. Vaikka todellisuus on monijakoinen, ei sitä voi hajottaa pieniin osiin oman mielen mukaan, joten on huomioitava kohde mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on paljastaa tosiasiat. Tutkimus on siis kokonaisvaltaista tiedonhankintaa todellisissa olosuhteissa ja tilanteissa. Tiedon lähteenä on ihminen, jota havainnoidaan, jolloin hän voi vastata kysymyksiin omin sanoin. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 152 153, 155, 190.) Monivalintakysymys on strukturoidun ja avoimen kysymyksen välimuoto, jolla haetaan esiin näkökulmia, joita on jo etukäteen kysymyksen laatija osannut ajatella. Monivalintakysymysten hyviä puolia on, että vastauksia voidaan vertailla mielekkäästi sekä ne tuottavat vähemmän poikkeavia vastauksia. Vastaaminen kysymyksiin on helppoa, koska vastaaja pystyy tunnistamaan asian, eikä hänen tarvitse muistaa sitä ulkoa. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 188, 190.) Sisällönanalyysin tarkoituksena on tarkastella yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Sisällönanalyysin avulla saadaan selkeitä ja luotettavia johtopäätöksiä. Aineistosta voidaan ottaa asiat, jotka kuuluvat analysoitavan asian sisälle ja sellaiset asiat, jotka jäävät analysoitavan asian ulkopuolelle. (Silius 2005.) Tarkoituksena on saada aikaiseksi tiivistetty ja yleisessä muodossa oleva kuvaus aihepiiristä jota tutkitaan. Lopputuloksena on aihealuetta ilmaiseva kuvaus käsitteistä, käsitejärjestelmästä, käsitekartasta tai mallista. (Tanskanen 1999.)

21 5.2 Haastattelutilanteiden suunnittelu Usein ensimmäinen kontakti haastateltavaan otetaan puhelimitse. Soitettaessa on huomioitava, että ikääntyneellä ihmisellä voi kulua vastaamiseen kauankin, joten puhelimen on annettava soida tarpeeksi kauan. Ensimmäisen yhteydenoton jälkeen olisi hyvä lähettää tai antaa haastattelun yhteydessä kirjallinen tiedote, jossa on yhteystiedot sekä selvitetään sovittu tapaaminen ajallisesti ja sen tarkoitus. Mitä sairaammasta ihmisestä on kyse, sitä tärkeämpi on tiedote hänelle itselleen sekä hänen läheisilleen. Tiedote auttaa haastateltavaa muistamaan haastattelun ja antaa tietoa haastattelusta ja sen tarkoituksesta myös läheisille. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 128 131.) Monet ikäihmiset kokevat oman asemansa yhteiskunnassa marginaaliseksi, joten he kokevat yleensä haastateltavaksi pääsemisen arvokkaaksi asiaksi. Haastattelu tuo ikäihmisen päivään vaihtelua, jolloin haastattelija usein huomaa pääsevänsä ennemminkin vierailulle kuin haastattelua tekemään. Haastattelijan on siis huomioitava, että ikäihmisen kotona saattaa odottaa valmiina pullakahvit. Ongelmana haastateltaessa ikääntyneitä ja sairaita ihmisiä voi olla läheinen tai tukihenkilö, joka vastaa haastateltavan puolesta. Omaiset ajattelevat näin auttavansa haastateltavaa ja haastattelijaa. Toisaalta he voivat myös ajatella, että ikäihminen ei jaksa, jolloin he suojelevat ikäihmistä liiallisilta fyysisiltä ponnistuksilta vastaamalla heidän puolestaan. (Ruusuvuori & Tiittula 2005, 128 131.) Ennen haastattelutilannetta haastateltavalle kerrottiin haastattelun merkitys ja tarkoitus. Selvitettiin haastateltavalle että haastatteluun osallistuminen on täysin vapaaehtoista eikä henkilöllisyys tule mitenkään ilmi opinnäytetyöstä. Kerrottiin myös miten materiaali säilytetään ja milloin se hävitetään sekä vain kirjallisen luvan antaneiden tietoa viedään eteenpäin sovitulla tavalla (LIITE 2 ja LIITE 3). Tietoa tutkimuksesta ja sen tarkoituksesta annoimme haastateltaville kirjallisena (LIITE 4), jotta haastateltava voi näyttää sen lähiomaisilleen. Tämä siksi, ettei synny mitään epäselvyyksiä omaisille tarkoitusperistämme. Luottamuksen saavuttaminen on erityisen tärkeätä, koska haastattelulomakkeissa haastateltava esiintyy omalla nimellään.

22 Haastateltavan aktivoiminen ja kysymyksiin vastaaminen varmistettiin sillä, että haastattelimme ikäryhmän henkilöt kyselylomakkeen avulla. Huomioimme vastaajan sukupuolen, jotta saisimme selville naisten ja miestenväliset erot kysymyskohtaisesti. Johdattelematon haastattelu minimoi väärien vastausten synnyn, koska eri henkilöt voivat johdatella eri tavalla vaikka etukäteen olisikin sovittu toimintatavoista. Mikäli haastattelutilanteissa on omaisia, voi se vaikuttaa haastateltavan vastauksiin. Paras tilanne olisi, ettei haastattelutilanteessa olisi ketään ulkopuolista ja ympäristö olisi rauhallinen. 5.3 Haastattelutilanteiden toteutus Haastateltavan kohderyhmän koko oli 25 henkilöä, joista itse haastattelimme 17 henkilöä kesäkuun alussa ja kaksi kotipalvelun työntekijää haastatteli 8 henkilöä. Koska haastatteluja suoritti kanssamme kaksi kotipalvelun työntekijää, järjestimme etukäteen yhteisen tapaamisen, jossa sovimme siitä, miten haastattelu toteutetaan. Kaksi vuotta sitten 1926 syntyneille tehty haastattelu tehtiin ilman minkäänlaista haastateltavan johdattelua, joten päätimme yhteisesti toimia nyt samanlaisesti, jotta vanha ja uusi tutkimus olisivat vertailukelpoisia. Ensimmäiset yhteydenotot teimme puhelimitse, jolloin sovimme haastatteluajat sekä selvitimme heille haastattelun tarkoituksen. Haastattelutilanteissa oli kaksi haastattelijaa. Pareittain pystyimme keskittymään haastatteluun paremmin, koska toinen saattoi seurata haastateltavan reaktioita, ja näin haastattelija ja haastateltava saattoivat keskeytyksittä kommunikoida. Keskustelua seuraava henkilö myös helposti huomioi, jos esimerkiksi haastateltava ei ymmärtänyt kysymystä tai reagoi kysymykseen oudosti. Haastattelut suoritettiin haastateltavien kotona, jotta saatiin haastattelutilanteet mahdollisimman leppoisiksi ja rauhallisiksi. Osa ikäihmisistä selkeästi jännitti ennen haastattelua, mutta nopeasti haastattelun edetessä he rentoutuivat, koska huomasivat, etteivät kysymykset olleet vaikeita. Ennen haastattelua sovimme yhdessä, kumpi haastattelee ja kumpi seurasi keskustelua. Joissakin kodeissa oli omainen paikalla, jolloin omainen helposti

23 johdatteli haastateltavaa. Näissä tilanteissa meidän piti puuttua asiaan ja pyytää ystävällisesti, ettei läheinen sanoisi asioita haastateltavan puolesta. Omaiset ymmärsivät asian hyvin, kun selitimme heille, että tulokset vääristyvät, jos joku toinen vastaa haastateltavan puolesta. Yleisesti haastattelutilanteet sujuivat hyvin, mutta aikaa olisi voinut varata vieläkin enemmän kuin kaksi tuntia. Toisissa paikoissa aika riitti hyvin, mutta joissakin paikoissa aikaa olisi saanut olla enemmän. Välillä ikäihminen alkoi puhua omista asioistaan, jolloin keskustelu siirtyi pois aihealueesta. Tällöin hienovaraisella ohjauksella saatiin asia taas menemään haastatteluaiheeseen. Useissa paikoissa oli valmiiksi laitettu pullakahvit odottamaan. Henkilöt olisivat halunneet keskustella myös muista asioista, mutta aikamme ei tähän riittänyt. Yritimme mennä jokaisen luokse sovittuna aikana myöhästelemättä, ja tässä onnistuimmekin aika hyvin. Haastattelun järjestäminen siten, ettei johdattele vastaajaa, oli joissakin kohdin hankalaa. Jos vastaaja ei ymmärtänyt kysymystä, se tarvitsi selittää eri sanoilla, jolloin myös helposti antoi neuvoja vastaamiseen. Näitä tapauksia ei ollut monia, koska kysymykset oli suurimmaksi osaksi muodostettu helposti ymmärrettäviksi.

24 6 TUTKIMUSTULOKSET Haastateltavien ryhmään kuului 30 ikäihmistä, joista 25 vastausta saimme. Viittä henkilöä ei tavoitettu. Kyselyyn osallistumisprosentti oli 83,3 %, joista naisia oli 68 % ja miehiä 32 %. 6.1 Asuminen 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Jonkun muun kanssa Puolison kanssa Yksin 20 % 10 % 0 % Nainen Mies KUVIO 2. Ikäihmisen asumismuodot Naisista yksin asui 52,9 % ja miehistä 37,5 %. Puolison kanssa asui naisista 41,2 % ja miehistä 62,5 %. 5,9 % naisista vastasi asuvansa jonkun muun kanssa, kun taas miehistä ei kenelläkään ollut tämä asumismuoto. 100 % 90 % Muu 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Kerrostalossa, hissitön Kerrostalossa, hissillinen Rivitalossa 20 % 10 % 0 % Nainen Mies Omakoti-tai maalaistalossa KUVIO 3. Ikäihmisen asuinympäristö Hissillisessä kerrostalossa naisista asui 11,8 % ja miehistä 25,0 %, heistä ongelmia koki portaiden käytössä naisista 50 % ja miehistä 50 %. Omakoti- tai

25 maalaistaloissa on jonkin verran portaita, mutta he kokivat melkein kaikki selviytyvänsä niistä. Miehistä asui suurempi määrä omakoti- tai maalaistalossa (75,0 %) kuin naisista (47,0 %). Omakoti- tai maalaistalossa asuvista miehistä 16,7 % koki portaiden käytössä ongelmia (yksi vastaus puuttui) ja naisista 12,5 %. Rivitalossa naisista asui 41,2 %, joista 14,3 % koki portaiden käytössä ongelmia. Miehistä ei kukaan asunut rivitalossa. Naisista 82,4 % koki, että heidän portaiden käyttöön ei liity ongelmia ja miehistä näin koki 71,4 % (vastauksista puuttui yhden miehen vastaus). Yleisimpiä syitä portaiden käyttöön liittyvissä ongelmissa oli oman arvion mukaan toimintakyvyn heikkeneminen, mikä johtui suurimmalla osalla jalkavaivoista (50 %), mutta ongelmia tuotti myös hengästyminen. Asunnossa oli kaikilla miehillä kaikki mukavuudet sisällä. Naisilla oli vesijohto sisälle, sisäkäymälä sekä sisäsuihku. 5,9 %:lla ei ollut sisäsaunaa. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Nainen Mies Joku muu vaihtaa En pysty Kyllä pystyn KUVIO 4. Ikäihmisellä palovaroittimeen vaihtaa paristot Kaikilla oli asunnossa palovaroitin, johon kaikki eivät kyenneet vaihtamaan paristoja. Naisista 11,8 % ja miehistä 75,0 % koki pystyvänsä itse vaihtamaan paristot. Naisista koki 47,1 %, etteivät itse kyenneet vaihtamaan paristoja kun taas miehistä ei kukaan kokenut näin, vaikka joku muu kävi 25,0 %:lla vaihtamassa paristot. Naisista 88,2 %:lla joku muu vaihtoi paristot palovaroittimeen. Naisia kävi auttamassa paristojen vaihdossa sukulainen tai puoliso 86,7 %:lla ja ulkopuolinen henkilö auttoi 13,3 %:lla. Miehiä auttoi yhtä paljon ulkopuoliset henkilöt ja sukulaiset.

26 Hyvin tyytyväisiä asuntoonsa oli naisista 52,9 % ja miehistä 87,5 %. Melko tyytyväisiä oli naisista 47,1 % ja miehistä 12,5 %. Kukaan ei ollut melko tai hyvin tyytymätön. Muutostöitä asuntoonsa ei kokenut tarvitsevansa kukaan miehistä eikä naisista 76,4 %. Naisista koki tarvitsevansa liikkumista auttavien tukikaiteiden asennusta 17,7 % ja ovien levennystä 5,9 %. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % yksityiseltä yrittäjältä kunnan kotipalvelusta naapureilta ystäviltä, tuttavilta Nainen/kyllä Nainen/ei Mies/kyllä Mies/ei Lapselta/lapsilt a Puolisolta KUVIO 5. Ikäihmiselle säännöllistä apua antavat Useat henkilöt saivat säännöllistä apua useilta eri tahoilta. Naiset saivat (64,7 %) säännöllistä apua lapselta tai lapsilta, kun taas miehet saivat (50,0 %) apua lapselta tai lapsilta sekä yhtä paljon puolisolta. Naiset saivat toiseksi eniten apua (29,4 %) puolisolta sekä yhtä paljon myös ystäviltä tai tuttavilta. Ystäviltä/tuttavilta, kunnan kotipalvelusta, naapureilta ja yksityiseltä yrittäjältä miehet saivat apua kultakin taholta 12,5 %. Naapureilta apua saivat naisista 23,5 %, kunnan kotipalvelusta 5,9 % ja yksityiseltä yrittäjältä 11,8 %. Muita auttajatahoja olivat sotaveteraanit, kotisairaanhoito sekä sukulaiset. Kukaan miehistä ei toiminut omaishoitajana, kun taas naisista toimi 17,6 %. Apua tarvittaessa puhelimella yhteyttä otti naisista 88,2 % ja miehistä kaikki. Loput naisista sopi avun saannista tavatessaan henkilön, joka yleensä auttaa. Auttaja asui osalla samoissa tiloissa. Useilla henkilöillä oli useita apuvälineitä käytössä, mutta ruokailun apuvälineitä ei ollut kenelläkään. Näön apuvälineet sisältävät myös silmälasit, joko lukulasit

27 tai aina pidettävät. Näön apuvälineet olivat käytössä kaikilla naisilla ja miehistä 75,0 %:lla. 17,6 %:lla naisista oli käytössä kuulon apuvälineet. Turvaranneke, turvapuhelin ja pyörätuoli olivat käytössä miehistä 12,5 %:lla, kun taas naisilla ei niitä ollut lainkaan. 11,8 %:lla naisista oli käytössä kävelykeppi, rollaattori sekä korotuksia. Miehillä oli kävelykeppi, kuulon apuvälineet sekä tukitangot ja kaiteet 37,5 %:lla. Rollaattori ja korotukset oli käytössä miehistä 25,0 %:lla. Välimatkat kotoa kauppaan, postiin, pankkiin, apteekkiin, kunnan virastotaloon, julkisen liikenteen pysäkille ja lääkäriin/terveyskeskukseen vaihtelivat alle 2,5 km:stä aina yli 10 km:n. 76,48 % naisista ja 50,0 % miehistä asui alle 2,5 km:n etäisyydellä palveluista. Miehistä 25,0 %:lla oli matkaa palveluihin 2,5 km-5 km sekä lopuilla 25,0 %:lla 5 km-10 km. 11,76 % naisista asui palveluista 5 km-10 km päässä ja loput 11,76 % asui yli 10 km:n päässä. 4 %:lla oli kauppaan ja julkisen liikenteen pysäkille useita kilometrejä lyhyempi matka kuin esim. postiin. Pääsääntöisesti muilla vastanneilla oli kaikkiin palveluihin sama matka kotoa. 6.2 Terveydentila ja toimintakyky Naisista koki oman terveydentilan melko hyväksi 11,8 % ja miehistä 50,0 %. Tyydyttäväksi koki naisista 76,4 % ja miehistä 37,5 %. Melko huonoksi sekä huonoksi kokivat terveydentilansa naisista 5,9 %, kun taas kukaan miehistä ei kokenut näin. Kukaan ei kokenut terveydentilaansa naisista erittäin hyväksi, kun taas näin koki miehistä 12,5 %. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Naiset Miehet Paljon huonompi nyt kuin vuosi sitten Vähän huonompi nyt kuin vuosi sitten Jokseenkin samanlainen Vähän parempi nyt kuin vuosi sitten Paljon parempi KUVIO 6. Ikäihmisen terveydentila verrattuna edellisvuoteen

28 Kukaan ei naisista ja miehistä kokenut terveydentilaansa paljon paremmaksi nyt kuin vuosi sitten. Vähän paremmaksi koki naisista 5,9 %, kun taas miehistä ei kukaan kokenut näin. 64,7 % tunsi naisista terveydentilansa jokseenkin samanlaiseksi ja miehistä 75,0 %. Vähän huonommaksi koki naisista 17,6 % ja miehistä 25,0 %. Naisista tunsi paljon huonommaksi terveydentilansa nyt kuin vuosi sitten 11,8 %, kun taas kukaan ei miehistä tuntenut näin. Useilla henkilöillä oli useita eri sairauksia, kun taas joillakin oli vain yksi sairaus tai ei ollenkaan. Suurimmaksi ryhmäksi nousi sydän- ja verisuonitaudit, joita naisista sairasti 76,5 % ja miehistä 50,0 %. Diabetesta sairasti naisista 17,6 % ja miehistä 12,5 %. Selän, näön ja kuulon sairauksista kärsi naisista 11,8 % ja miehistä 25,0 %. Syöpä oli todettu naisista 5,9 %:lla ja miehistä 12,5 %:lla. Kulumia sairasti naisista 23,5 % sekä reumaa ja tulehdussairauksia 11,8 %. Kihtiä sairasti naisista 5,9 % ja miehistä 12,5 %. Joukkoon kuului myös henkilöitä, joilla ei ollut todettu mitään sairauksia. Naisista 11,8 % ja miehistä 12,5 % oli terveitä. Naisista ei ollut huolissaan terveydentilastaan 41,2 % ja miehistä 75,0 %. Huolissaan oli terveydentilastaan naisista 58,8 % ja miehistä 25,0 %. Miehet olivat näöstä huolestuneita ja siitä, kuka toimii heidän omaishoitajana vanhetessa. Naisilla yleisin huolenaiheina oli liikuntakyvyn heikkeneminen nyt ja tulevaisuudessa sekä pelko siitä, että jotain tapahtuu yksin ollessa, eikä saa apua hälytettyä. Sydämen toimintaan ja verenkiertoon liittyvät seikat myös huolestuttivat, eikä terveyden uskottu paranevan vaan päinvastoin huononevan. Sydän hakkaa toisinaan, toisinaan lyö harvaan Selkä ja jalat mihi suuntaan menos? Huonompaan suuntaan ne on menos Naisista koki olonsa usein yksinäiseksi 5,9 % ja miehistä 12,5 %, harvoin yksinäiseksi naisista koki 47,05 % ja miehistä 12,5 % ja ei koskaan kokenut itseään yksinäiseksi naisista 47,05 % ja miehistä 75,0 %.

29 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Yksin asuva Toisen kanssa asuva Ei koskaan tunne yksinäisyyttä Yksinäisyyden tunne harvoin Yksinäisyyden tunne usein KUVIO 7. Asumismuodon vaikutus yksinäisyyteen Yksin asuvista tunsi yksinäisyyttä usein 16,7 % ja harvoin 41,65 %. Heistä koskaan ei kokenut yksinäisyyttä 41,65 %. Toisen kanssa asuvista kukaan ei kokenut yksinäisyyttä usein, mutta harvoin koki 30,8 %. Naisista 5,9 % koki olonsa usein murheelliseksi ja miehistä 12,5 %. Harvoin murheelliseksi tunsi naisista itsensä 47,05 % ja miehistä 62,5 %. Ei koskaan murheelliseksi tuntenut itseään naisista 47,05 % ja miehistä 25,0 %. Usein oloaan turvattomaksi ei tuntenut naisista ja miehistä kukaan. Harvoin tunsi turvattomuutta naisista 17,6 % ja miehistä 12,5 %. Naisista 82,5 % ja miehistä 87,5 % ei koskaan kokenut turvattomuutta. Usein pelokkaaksi ei kokenut oloaan kukaan naisista ja miehistä. Harvoin pelokkuutta tunsi naisista 17,6 % ja miehistä 12,5 %. Naisista 82,5 % ja miehistä 87,5 % ei koskaan kokenut pelokkaaksi oloaan. Usein olonsa tunsi väsyneeksi naisista 29,4 %, kun taas kukaan miehistä ei kokenut itseään väsyneeksi usein. Harvoin väsyneeksi tunsivat olonsa naisista 64,7 % ja miehistä 75,0 %. Väsyneeksi itseään ei tuntenut koskaan naisista 5,9 % ja miehistä 25,0 %. Miehet olivat kaikki usein tyytyväisiä elämäänsä, mutta naisista 82,4 %. Harvoin tyytyväisiä oli naisista 17,6 %. Kukaan ei siis kokenut olevansa täysin tyytymä-

30 tön elämäänsä. Yksin asuminen ja yksinäisyyden tunne usein tai harvoin ei vaikuttanut 80,0 %:lla elämän tyytyväisyyteen. Turvalliseksi kotona kokivat olonsa naisista 94,1 % ja miehistä 87,5 %. Turvattomuuden tunteita aiheutti avun saannin epävarmuus kaatuessa sekä epätietoisuus kotirauhasta tulevaisuudessa. Kodin ulkopuolella koki olonsa turvalliseksi naisista 94,1 % ja kaikki miehet. Turvattomuuden tunteen aiheutti pimeys, johon ei osattu sanoa syytä. Ilman unilääkettä nukkui hyvin naisista 52,94 % ja miehistä 87,5 %. Naisista nukkui hyvin unilääkkeen kanssa 23,53 % ja miehistä 12,5 %. Naisista 23,53 % ei nukkunut hyvin. Syinä unettomuuteen oli unen huono tuleminen, unen lyhyys sekä aamuyön valvominen. Käytössä heillä oli unilääkkeinä: Tenox, Oxepam, Zopinox, Imovane ja Stella. Käyttöajat vaihtelivat 7 kuukauden ja 30 vuoden välissä. Miehistä 25,0 % ei käyttänyt lääkkeitä säännöllisesti. Naisista kaikki käyttivät säännöllistä lääkitystä ja miehistä 75,0 %. Säännöllisesti käytetyt lääkkeet olivat verenpainelääke, verenkiertolääke, kolesterolilääke, sepelvaltimotautilääke, sokerilääke, ruokatorven tulehduslääke, sydänlääke, nesteenpoistolääke, kilpirauhaslääke, särkylääke, lääke osteoporoosiin, verenohennuslääke, reumalääke ja eturauhaslääke. Useimmilla vastanneilla oli useita lääkkeitä yhtä aikaa käytössä. Kukaan ei olisi halunnut lääkkeistä enempää tietoa niitä määrättäessä. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % Vähemmän kuin kerran viikossa Viikottain (1-3 krt/viikko) Päivittäin 0 % Nainen Mies KUVIO 8. Ikäihmisen liikunnan harrastaminen

31 Naisista liikkui päivittäin 76,5 % ja miehistä 87,5 %. Naisista 17,6 % liikkui 1-3 kertaa viikossa, mutta miehistä ei kukaan. Harvemmin kuin kerran viikossa liikkui naisista 5,9 % ja miehistä 12,5 %. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Nainen Mies Huono Melko huono Tyydyttävä Melko hyvä Erittäin hyvä KUVIO 9. Oma arviointi liikuntakyvystä Liikuntakyvyn arvioinnissa miehillä tapahtui hajontaa paljon enemmän kuin naisilla. Miehistä 12,5 % arvioi oman liikuntakyvyn erittäin hyväksi, kun taas naisista ei kukaan kokenut näin. Puolestaan naisista 23,53 % arvioi melko hyväksi liikuntakyvyn, kun taas miehistä ei ketään. Yli puolet naisista, 58,82 % ja miehistä, 75,0 % koki liikuntakyvyn tyydyttäväksi. Melko huonoksi liikuntakyvyn koki naisista 17,65 %, kun taas miehistä ei ketään. Huonoksi liikuntakyvyn koki miehistä 12,5 %, kun taas naisista ei kukaan kokenut näin. Liikuntakyvyn heikkenemiseen naiset kokivat vaikuttavan alaraajavaivat 52,9 %:lla (mm. kulumat), selkävaivat 35,3 %:lla ja 11,8 %:lla lonkkavaivat (mm. kulumat) sekä loput kokivat liikuntakyvyn heikkenemiseen vaikuttaneen sydäsairauden, huimauksen, reuman ja näön heikkenemisen. Jotkut olivat kokeneet liikuntakyvyn heikkenemisen johtuvan kahdesta eri syystä. Miehistä 50,0 % arvioivat liikuntakyvyn heikkenemisen johtuvan laiskuudesta, näöstä ja alaraajoista sekä 50,0 % heistä ei ollut vastannut mitään. Jokaisen miehen ruokahalu oli hyvä ja naisista hyväksi koki sen 94,1 %. Huonon ruokahalun kokivat naisista 5,9 % ja syyksi sanoivat, ettei maistu välillä, mutta toisinaan maistuu. Jokainen kuitenkin miehistä ja naisista söi joka päivä lämpimän aterian.