Janakkalan Tervakosken, Turengin ja Harvialan viheralueiden hoitoluokitus 1.11.2011 SAATSI arkkitehdit oy Emilia Saatsi
Janakkalan viheralueiden hoitoluokitus Työssä on tarkasteltu Janakkalan viheralueiden hoitoa ja kehittämistä hoitoluokissa ja. Taulukossa on esitetty alueittain hoitoluokituksen muutokset. Yleisiä muutosperiaatteita ja muutoksen syitä esitellään seuraavissa kappaleissa. Turengin, Tervakosken ja Harvialan maiseman historiallisesta kehityksestä Maisema on kokonaisuus, joka muodostuu luonnonprosessien ja ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Janakkalan taajama-alueet sijaitsevat alueella, joka paljastui veden alta noin 10 000 vuotta sitten jääkauden jälkeisen Ancylus-järven vetäydyttyä alueelta. Jääkautta edeltävä svekofenninen vuoristo kului pois kahden tuhannen miljoonan vuoden aikana ja viimeinen jääkausi muokkasi pintakerroksen maastonmuotoja. Turenki sijaitsee Hausjärven Hikiän eteläpuolelta Hattulaan ulottuvan yhtenäisen harjujakson reunalla. Harjun maaperä koostuu sorasta ja hiekasta ja lievealueilla karkeasta hiedasta. Kauriinmaa ja Tapaila sijaitsevat hiekkamoreeniselänteellä. Harjun ja moreeniselänteen välinen alue on pääosin hienoa hietaa ja hiesua. Hiidenjoen rannat ovat liejuisia. Turengin vanhin kyläalue on sijainnut nykyisten Hausjärventien, Harvialantien ja Turengintien risteyksen ympärillä. Tielinjaukset ovat muuttuneet, mutta risteys ja kylä ovat nähtävissä 1700-1800-lukujen vaihteessa laaditussa ns. Kuninkaan kartassa. Lisäksi asutusta on Turengista koilliseen Välimäen suunnalla sekä etelässä Kuumolan ja Konttilan kylissä. Turengin länsipuolella taloja on Hiisin kartanon lisäksi Nuolialan kylässä. Turengin rautatieaseman valmistumisen myötä vuonna 1862 asutus näyttää senaatinkartan (1884) mukaan levinneen myös aseman seudulle ja Hiidenjoen itärantaan. Maanteiden risteyksessä sijainnut kylä oli peltoalueiden ympäröimä. Nykyinen taajama on kasvanut vanhan kyläalueen ympärille, siten että peltoalueet Ahilammin ja Lastujärven välillä on vähitellen rakennettu lähes kokonaan umpeen. Lännessä kasvu on rajoittunut rautatiehen ja rautatien länsipuolella alkavaan, huonosti rakentamiseen sopivaan Hiidenjoen rantapehmeikköön. Joen ylittävän sillan kohdalla olevat Pyhämäen ja Mäntymäen alueet on rakennettu harjun reunoille. Harjun lakialue on pääosin säästynyt rakentamiselta. Etelässä sijaitseva Kuumolan asuinalue on rakennettu vanhalle peltoalueelle. Hiidenjoen länsipuolella sijaitsevat peltoalueet ovat säilyneet yhtenäisempinä. Tervakoski on rakennettu kallioselännealueelle, sen moreenireunoille ja ympäröivälle savikolle. Kylä rakentui Hovilan ratsutilasta ja Talolan eli Alimyllyn rälssitilastasta sekä niistä lohkotuista maista. Koskesta saatavan voiman varassa käytettiin paikalla myllyjä jo keskiajalla. Ensimmäinen saha perustettiin 1780. Kuninkaan kartastossa kylä on vielä tiivis ja metsä- ja maatalousmaan ympäröimä. Yksi tila erottuu Tietynojan varrella. Viheralueiden ekologia Viheralueilla on merkitystä elinympäristön kauneuden ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämisen ohella myös monien eliölajien elinympäristöinä ja niin sanottuina ekologisina käytävinä, joita pitkin eläimet voivat siirtyä elinympäristöstä toiseen. Kaupunkiviheralueet hoitoluokissa ja A II ovat usein pitkälle rakennettuja ja poikkeavat luonnon muovaamasta ympäristöstä. Näillä viheralueilla on usein laajoja nurmialueita, joiden lajisto on melko vähäinen. Luonnonmukaisuutta ja monilajisuutta lisäämällä voidaan parantaa rakennettujen viherympäristöjen ekologisuutta. Tämän ei tarvitse merkitä hoitamattomuutta, mutta käyttäjältä ekologisuus vaatii uudenlaista suhtautumista viheralueisiin erityisesti väljästi rakennetuilla taajama-alueilla, joilla reuna-alueiden hoito on usein nurmikkojen leikkausta. Nurmialueiden hoito, kastelu ja lannoitus aiheuttavat neljä kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin mitä kasvava nurmikko pystyy sitomaan. Lisäksi lyhyeksi leikatut nurmialueet ovat epäedullisia elinympäristöjä erilaisille hyönteisille. Maatalouden ympäristöjen yksipuolistuessa voidaan viheralueiden monimuotoisuudella lisätä niittykasvien, hyönteisten, sammakoiden ja perhosten elinympäristöjä. Monilla ja hoitoluokan alueilla nurmialueiden voidaan antaa kasvaa ja lisätä niille laikuittain niittykasveja, mikäli ne eivät kohoa luontaisesti. Leikattavia pintoja vähennetään ja korvataan pensas- ja puuistutuksin. Asuinalueet ja tienvarret voivat saada omaleimaisia piirteitä kukkivien pikkupuiden ja pensaiden istutuksista kasvuolosuhteet huomioiden. Monimuotoiset ja -lajiset istutukset jäljittelevät luonnollisia kasviyhdyskuntia. Estetiikka voi olla modernia tai perinteistä. Viheralueiden rakentamisessa, käytetyissä materiaaleissa ja hoidossa huomioidaan ekologisuus. Tarkoituksena on että alueet ovat helppohoitoisempia ja kestävämpiä. Ekologinen viheralue on mielenkiintoinen, torjuu ilmastonmuutosta, säästää rahaa ja luonnonvaroja ja luo viihtyisämmän elinympäristön kasveille, hyönteisille, linnuille ja eläimille. Hoitoluokituksen muuttamisen periaatteita Esteettisesti ja ekologisesti kestävän rakennetun viheralueen perustamisessa suunnittelutyö on avainasemassa. Tässä työssä ei ole otettu juurikaan kantaa siihen miten yksittäisissä puistoissa tai puistikoissa muutoksia toteutetaan. Helppohoitoisen ja monimuotoisen kasvillisuuden valinta lähtee kasvupaikan olosuhteiden huomioimisesta. Onnistuakseen jokainen muutos edellyttää yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Hoitoluokituksen muutosehdotukset perustuvat maisemallisiin ja alueiden käyttötapoihin liittyviin perusteisiin. Jokaisesta alueesta on huomioitu sen nykytila, maaperä, historiallinen käyttö ja asema maisemarakenteessa. Työ perustuu maastossa tehtyihin havaintoihin ja karttatyöskentelyyn, jossa on käytetty Maanmittauslaitoksen maastokarttoja, Janakkalan kunnan kaava- ja johtokarttoja, vuoden 1961 maaperäkarttaa, Kansallisarkiston digitaalisen arkiston senaatinkarttoja (www.narc.fi), Paikkatietoikkunan ortokuvia, paikkatietoja ja maaperäkarttaa (www.paikkatietoikkuna.fi) Sopiva kasvilajisto Turengin viheralueiden nykyiset hoitoluokat: käyttöviheralue (punainen) ja käyttö- ja suojaviheralue (oranssi) Lähde: Janakkalan kunta. Turengin viheralueiden suunnitelman mukaiset hoitoluokat (punainen) ja (oranssi) B II maisemaniitty (keltainen), C I lähimetsä (vihreä), erityisalueita E on muiden hoitoluokkien sisällä. E luokan hoito poikkeaa tyypillisestä hoitoluokan hoidosta. Paperitehdas perustettiin vuonna 1818 ja kylä alkoi kasvaa. Senaatinkartan mukaan kylä kehittyi paperitehdasalueen eteläpuolelle ja kartano tehtaasta länteen. Vuoden 1884 kartassa ympäristössä on jo useita tiloja. Alasjärven pohjoispuolta ovat leimanneet laajat metsät ja Tervajoen ja Tietynojan varrella olevat pienet peltokuviot. Taajama on laajentunut pääosin metsäisiin selänteisiin tukeutuen, mutta samalla rakentaminen on vallannut myös alueen pieniä peltoja selänteiden liepeiltä. Tämä on johtanut avoimen maisematilan vähentymiseen ja sirpaloitumiseen. Jäljellä olevat pellot sijaitsevat rikkonaisesti taajaman keskellä muodostamatta yhtenäisiä vyöhykkeitä. Tervakosken pohjoispuolella aukeavat laajat peltoalueet on raivattu vasta 1900-luvun puolella. Harvialan Alikartanon eteläpuolelle 2010-luvulla rakennettu uusi taajama-alue on pääosin perustettu hienolle hiedalle ja savimaalle. Alue on entistä kartanon peltomaata, jossa on aiemmin sijainnut joitain talousrakennuksia. Rantametsikkö peittää Hiidenjoen. Uutena elementtinä maisemassa on joen suuntainen 110 kv:n voimalinja uuden asuinalueen ja joen välissä. Peltoalue jatkuu asuinalueen itäpuolella ja pohjoispuolella alue päättyy Harvialan taimitarhoihin. Nurmialueet kaupunkiviheralueilla ovat käyttökelpoisia, mutta niiden lajistoon ja leikattavuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Nykytilanteessa monissa Janakkalan puistoissa on hyvässä kasvussa olevia 20-40-vuotiaita puita, joille rungon läheltä tapahtuva niitto aiheuttaa herkästi vaurioita. Yleisesti ottaen yksittäispuita tulisi välttää ja puuryhmiä tiivistää pensaiden ja maanpeiteperennojen avulla. Yksinkertaisimmillaan heinä jätetään niittämättä puiden ympäriltä, siten että lyhyemmän nurmen aluetta pienennetään kattamaan vain kävelypolkujen lähiympäristö. Hyvin kasvuun lähteneiden puiden juuristoalueella ei heinän kasvu häiritse puita. Luontoa jäljittelevät kasvustot tarvitsevat vähemmän hoitoa. Leikattavat nurmialueet pienenevät ja niiden hoitaminen helpottuu. Uusia kasveja valittaessa suositaan kotimaista alkuperää olevia luonnonlajeja. Niiden lisäksi puistojen koristekasveiksi sopivat hyvin vanhat perinnekasvit, joiden kannat ovat hyvin sopeutuneet ilmastoomme. Hyvin soveltuvia ovat myös puiden ja pensaiden FinE -taimet, jotka on valittu lisättäväksi tutkituista ja tautitestatuista kasveista.
Asuinalueiden viheralueiden kiinnostavuus lisääntyisi, jos eri alueille voitaisiin valita alueiden omaleimaisuutta lisääviä kasveja. Esimerkiksi koristekirsikat, -omenat, kuusamat, syreenit, orapihlajat, pihlajat, mongolianvaahterat, syyshortensiat, vanhanajan pensasruusut, alppiruusut, lumipalloheidet ja muut pienet koristepuut ja pensaat ovat hienon värinsä tai kukintansa vuoksi sopivia identiteettilajeja. Erityisesti Harvialassa voitaisiin käyttää hyväksi alueen historiaa taimitarhana ja valita istutettavaksi uusia erikoisuuksia. Viheralueiden vaiheittainen kehittäminen Vaikka viheralueiden hoitoluokitusta on monilla alueilla tarkoitus laskea, ja tätä kautta saavuttaa parannusta puistojen ekologisessa tilassa ja hoidon ekonomisuudessa, tarvitaan muutoksen hyvään toteuttamiseen myös taloudellista panostusta. Toiminta voi lähteä liikkeelle vähittäisestä muutoksesta, joissa ensivaiheessa vähennetään niittoa alueilla, jotka eivät edellytä muita toimenpiteitä. Vaiheittaisesti voidaan ruveta käsittelemään alueita, jotka vaativat täydennysistutuksia tai muita muutoksia. Hoitotyön vähenemisen kautta saavutettavat säästöt näkyvät muutaman vuoden viiveellä. Syntyneitä säästöjä voidaan kohdistaa esimerkiksi puistometsäalueiden kehittämiseen ja lähiliikuntapaikkojen varusteiden monipuolistamiseen. Taajamien alueella on myös viheralueita, joiden käyttö tiivistävään rakentamiseen olisi järkevää. Tällöin resursseja voitaisiin suunnata muiden alueiden monipuolistamiseen ja hoitoon. Tiedottaminen ja asukkaiden osallistumismahdollisuudet viheralueita suunniteltaessa ja rakennettaessa ovat tärkeässä asemassa. Koulut ja päiväkodit toimivat hyvinä tiedotuskanavina. Lähialueiden ekologisuustarkastelu ja kehitys voidaan ottaa osaksi kasvatusta ja opetusta. Vaikutusmahdollisuudet omaan ympäristöön lisäävät asukkaiden ympäristöön kohdentamaa arvostusta. Monesti asukkaat myös haluavat osallistua lähialueidensa hoitoon. Kunnassa voitaisiin laatia viheralueohjelma, jossa laadittaisiin pitkän aikavälin hoito- ja kehittämissuunnitelma kunnan omistamille viheralueille. Viheralueohjelma toimii apuvälineenä kaupungin viheryksikölle ja kaavoitukselle viheralueiden suunnittelussa, rakentamisessa ja hoidossa. Ekologisuuden voi ottaa ohjelman teemaksi. Viheralueohjelma laaditaan vuorovaikutteisesti asukkaiden, kunnan hallinnon ja erilaisten paikallisten toimijoiden välillä. Ohjelman hyväksyvät kunnan päättäjät. Leikkipuistot Suurin osa leikkipuistoista kuuluu hoitoluokkaan. Niissä hoidon tarve perustuu ennemmin paikan siisteydestä ja turvallisuudesta huolehtimiseen kuin nurmipintojen hoitoon. Leikkialueiden reunoilla leikatut nurmipinnat ovat perusteltuja, sillä ne sopivat pienten lasten leikkeihin ja peleihin. Muutamissa puistoissa olevia hyvin vähäisiä nurmipintoja voisi kokonaan korvata hiekkapinnalla. Menetettyä vehreyttä korvaamaan sopisivat esimerkiksi syreenit, pihlajat tai marjaomenapuut, jotka antavat mukavasti myös aineksia leikkiin. Muutamissa leikkipuistoissa käytetyt kurtturuusuistutukset tulisi siirtää leikkivälineiden välittömästä läheisyydestä puiston reuna-alueille rajaaviksi istutuksiksi tai muille sopiville viheralueille. Nurmialueet Monissa Janakkalan -hoitoluokan puistoissa voisi puuryhmiä tiivistää kukkivilla pikkupuilla ja pensailla. Kestävien angervojen lisäksi kannattaa muistaa myös hyvin uudistuvat luonnonkasvit kuten tuomi, raita, lehtokuusama sekä terttu- ja mustaselja. Sirotuomipihlajat, tuoksuköynnöskuusamat, jasmikkeet, syreenit ja vanhat pensasruusut lisäävät tuovat puistoihin kukkaloistoa ilman työläitä perennaistutuksia. Nurmialueet ovat edullisia perustaa, mutta ne vaativat jatkuvaa hoitoa. Niiden kehittämistä ekologisemmiksi voidaan tehdä monella eri tavalla. Yksinkertaisin tapa on vähentää leikkauskertoja, jolloin pieneliöiden elinympäristö paranee. Nurmi voidaan niittää myös siten että lyhyenä pidetään vain esimerkiksi polun reuna-alue. Lannoitteita ei käytetä. Leikattava nurmi voidaan myös korvata kokonaan matalakasvuisilla lajeilla ja maanpeitekasveilla. Tällöin vanha nurmi poistetaan juurineen ja kompostoidaan käytettäväksi esimerkiksi pensaiden kasvualustoissa. Kasvualusta korvataan hiekkapitoisella maalla. Lajistoon valitaan kulutusta kestäviä matalia lajeja kuten piharatamoa, pihasauniota, pihatatarta, siankärsämöä, syysmaitiaista, huopakeltanoa, ahomansikaa, niittyhumalaa, poimulehteä, keto-orvokkia ja valkoapilaa. Nurmikedoilla ei käytetä lannoitteita. Laajempia nurmialueita voidaan muuttaa niityksi. Hoidettu nurmikko on usein voimakkaasti lannoitettu ja multava. Sen köyhdyttäminen on hidasta. Helpointa on tehdä pieniä niittylaikkuja niille alueille, joissa nurmi kasvaa huonosti. Maan pinta rikotaan ja mahdolliset rikkakasvit kitketään. Tehokkainta olisi istuttaa näihin laikkuihin esikasvatettuja taimia. Mahdollista on myös kylvää siemeniä, mutta tällöin kukintaan menee yleensä kahdesta kolmeen vuotta. Esikasvatus tulee tehdä samantyyppisellä kasvualustalla kuin mihin taimet siirretään. Tällöin kasvit lähtevät varmimmin kasvuun. Työläämpi tapa on muokata maa-alue uudisniitylle sopivaksi poistamalla nurmikon pinnasta runsasravinteinen pintamaa ja korvaamalla se vähäravinteisella tai hiekkaan sekoitetulla maalla. Poistettava maa-aines kompostoidaan muuhun käyttöön. Maa-aluetta voidaan myös köyhdyttää ilman lannoitusta tapahtuvalla viljan viljelyllä. Ongelmaksi muodostuu maassa oleva rikkaruohojen siemenpankki. Yksivuotiset rikkakasvit pysyvät kurissa kevätkesän niitolla ja lähes häviävät seuraavana vuonna. Ohdake ja maitohorsma häviävät ahkeralla niitolla ja juolavehnä kärsii korkeiden lajien, esimerkiksi ahde- ja nurmikaunokkien varjostuksesta. Niittyalueen kasvit valitaan maalajin ja maan vesipitoisuuden mukaan. Siemenet kylvetään syksyllä ja niiden joukkoon lisätään yksivuotisia kukkia. Heinän siemenet ilmestyvät yleensä itsekseen, mutta mikäli niitä kylvetään tulee se tehdä vasta toisena kesänä. Niittykasvien siementen kotimaisuus on tärkeää. Joka vuosi kylvettävistä maisemapelloista voidaan muokata niittyjä. Perustaminen tulee tehdä kunnolla. Yksivuotisten siemenrikkakasvien poisto tehdään kesannoimalla peltoa vuoden ajan. Maa muokataan useasti kesän aikana, aina kun rikkakasvit lähtevät kasvamaan. Kemiallista torjuntaa käytettäessä tulee huomioida että torjunta-aineet vaikuttavat myös niittykasveihin. Kylvö tehdään vasta seuraavana kesänä. Monivuotiset juuririkkakasvit kuten ohdakkeet, nokkoset ja pujot poistetaan mahdollisimman tarkasti. Minkään hävitettävän rikkakasvin ei saa antaa kukkia ja siementää. Maan puhdistamisen jälkeen pinta tasoitetaan. Savimaahan lisätään hiekkaa, joka sekoitetaan pintamultaan. Tasaiselle alueelle voi myös muotoilla loivia kumpareita ja notkelmia, jolloin muodostuu monipuolisempia kasvupaikkoja erilaisille kasveille. Paras siementen kylvöaika on syksyllä. Mikäli niittyjen perustamiseen ei haluta ryhtyä voi joitain -alueita hoitaa maisemapeltoina. Yksivuotisten lajien lisäksi voisi harkita myös puna-apilan käyttöä monivuotisena viherlannoitus- ja maisemakasvina. Katuympäristön viherkaistat Ajoväylien keski- ja erotuskaistojen istutukset, reunavyöhykkeet ja luiskat ovat osa taajamien viheraluejärjestelmää. Hoitoluokituksessa ne kuuluvat ryhmään. Näitä alueita ei ole esitetty erillisinä suunnitelmassa. Nurmi muodostaa näillä alueilla kasville puille kovia pintoja paremman pohjavaihtoehdon. Nurmikot vaativat jatkuvaa hoitoa ja niitä rasittavat talvinen suolaus ja hiekoitus. Jyrkissä luiskissa heinäkasvien juuriston hyvä maansidontakyky tekee niistä suosittuja. Välikaistojen niitto tulee tehdä mahdollisimman harvoin. Osa katujen viherkaistoista on peitetty pensain. Pensasistutuksia voisi lisätä siten että lumenkasaukseen varatut nurmikaistaleet ja pensasistutukset vaihtelevat vähintään kymmenen metrin pituisina. Silloin pienialaisia nurmikaistaleita, joilta heinä helposti leviää istutuksiin ei jää pensaiden väliin. Pensasistutuksiin välikaistalle sopivat ainakin seuraavat lajit: lamoherukka, lamohietakirsikka, koivuangervo, keijuangervo, tummakeijuangervo, keltajapaninangervo, loistoangervo, rinneangervo, villapaju, matalat hanhikit ja seppelvarpu. Liikennealueilla tulee kiinnittää huomiota kasvualustan niukkaravinteisuuteen liiallisen korkeuskasvun välttämiseksi. Ote vuoden 1884 Senaatin kartasta. Hämeen lääniä Hauhon kihlakuntaa. -hoitoluokan alueet näkyvät kuvassa oranssilla värillä. Lähde Kansallisarkiston digitaalinen tietokanta www.narc.fi Ote vuoden 1961 maaperäkartasta Turengin kohdalta. Lähde: Janakkalan kunta.
Hoitoluokitus lyhyesti (Perustuu Viheralueiden hoitoluokitus -julkaisuun, Viherympäristöliitto ry, julkaisu 16) Taajaman viheralueiden käyttötarkoitus määritellään pääosin kaavoituksella. Viheralueet jaetaan kolmeen perustyyppiin käyttötarkoituksen, alueen luonteen ja rakentamisasteen mukaan. Viheralueiden perustyyppejä kuvaa A, B ja C -luokitus. Hoitoluokan valintaan vaikuttavat alueen luonnonominaisuudet, asema kaupunkikuvassa, käyttötarkoitus, rakentamisaste sekä hoidon laatutavoite, intensiivisyys ja käytettävissä olevat resurssit. Hoitoluokka A Rakennetut viheralueet A 1 Edustusviheralueet A 2 Käyttöviheralueet A 3 Käyttö- ja suojaviheralueet Hoitoluokka B Avoin viheralue B 1 Maisemapellot B 2 Maisemaniityt Hoitoluokka C Taajamametsä C 1 Lähimetsät C 2 Ulkoilu- ja virkistysmetsät C 3 Suojametsät C 4 Metsät Hoitoluokka E Erityisalueet Luontokohteet ja rakennetut ympäristöelementit, jotka poikkeavat ominaisuuksiltaan hoitoluokkien A, B tai C luonteesta. Osalle alueista suunnitelman mukainen hoitoluokka voi toteutua vasta vuosien hoitotyön jälkeen tai alueen peruskunnostamisen jälkeen. Hoidon tehtävänä on tukea lopullista tavoitetta. Seuraavassa on kuvattu tarkemmin tässä työssä käytettyjä viheralueiden hoitoluokkia. A2 Käyttöviheralueet Käyttöviheralueet sijaitsevat keskeisesti rakennetussa ympäristössä. Ne ovat viihtyisiä, turvallisia ja toimivia käyttöympäristöjä, jotka rakennetaan viheralueen käytön ja toimintojen ehdoilla. Viheralue on tarkoitettu esimerkiksi oleskeluun, leikkiin ja pienimuotoiseen pelaamiseen. Käyttöviheralueella on yleensä runsaasti istutuksia, puita ja nurmialueita sekä paikoittain korkeatasoisia rakenteita. Viheralueelle kohdistuu käytöstä johtuvaa kovaa kulutusta. Suurin osa puistoista, leikkipaikoista, kiinteistöjen pihoista, keskeisimmistä liikenneviheralueista ja hautausmaista kuuluu tähän luokkaan. Hoidon tavoitteena on viihtyisän ja toimivan käyttöviheralueen ylläpito. Kasvillisuuden, rakenteiden ja laitteiden turvallisuutta ja alueen siisteyttä tarkkaillaan säännöllisesti. Havaitut puutteet korjataan mahdollisimman pian. Turvallisuutta vaarantavat vauriot korjataan välittömästi. A 3 Käyttö- ja suojaviheralueet Käyttö- ja suojaviheralueet sijaitsevat yleensä asutuksen läheisyydessä. Alueella on puistomainen ilme. Käyttö- ja suojaviheralue liittää rakennetun alueen rakentamattomaan ympäristöön. Viheralueen kasvillisuus muodostuu pääosin luonnonkasvillisuudesta, jota on täydennetty istutuksilla ja niittymäisillä nurmialueilla. Rakenteita on niukasti. Aluetta käytetään ulkoiluun, oleskeluun, liikuntaan ja pelaamiseen. Pääväylien viheralueet kuuluvat usein tähän hoitoluokkaan. Hoidon tavoite on kasvillisuuden monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden turvaaminen sekä kulkureittien, rakenteiden ja laitteiden kunnon ja turvallisuuden ylläpito. B 1 Maisemapellot Maisemapellot sijaitsevat yleensä asutuksen reuna-alueilla. Maisemapeltoja hoidetaan viljelykiertopeltoina. Tavoitteena on hoidetun kulttuurimaiseman ylläpitäminen ja taajamakuvan rikastuttaminen sekä eläimistön, kuten perhosten, elinolosuhteiden ylläpitäminen. Ulkoilu ja retkeily on kanavoitu käytäville ja poluille. Maisemapeltoja hoidetaan maataloudessa käytetyin menetelmin. Virkistyskäyttö turvataan ylläpitämällä käytävä- ja polkuverkoston kuntoa ja siisteyttä. B2 Maisemaniityt Maisemaniityt sijaitsevat yleensä asutuksen reuna-alueilla tai osana laajempaa viheraluetta. Ne ovat ketoja, niittyjä tai vastaavia avoimia ruohovartisten luonnonkasvien tai pensaiden esiintymisalueita. Maisemaniityt ovat perustettuja ns. uusniittyjä, laiduntavan eläimistön synnyttämiä tai itsestään syntyneitä avoimia kasvullisia alueita esimerkiksi teiden varsilla, meluvalleilla tai ns. joutomailla. Maisemaniittyjä käytetään ulkoilu- ja retkeilyalueina. Kulutus on ohjattu pääasiassa käytäville. Maisemaniittyjen hoitaminen edesauttaa alueen kulttuurihistorian ja maisemakuvan säilymistä. Maisemaniittyjen hoidon tavoitteena on säilyttää niityn olosuhteet sellaisena että alue voi pysyvästi säilyttää omat erityispiirteensä. Hoitotoimenpiteiden tarkoituksena on ylläpitää kulkureitit ja niiden varrella olevat varusteet käyttökelpoisina turvallisina ja siisteinä. Taajamametsät C C 1 Lähimetsät Lähimetsät sijaitsevat tiiviin asutuksen välittömässä läheisyydessä. Lähimetsässä on käytävä ja polkuverkosto päivittäiseen ulkoiluun. Lähimetsään kohdistuu voimakasta kulutusta runsaasta käytöstä johtuen. Lähimetsänä hoidetaan myös metsäisessä ympäristössä olevat matkailukohteet. Hoitoluokkaan kuuluvat myös asutuksen väliin jäävät pienialaiset asuinalueelle väljyyttä antavat taajamametsät, joilla kulutus ja siitä johtuva hoitotarve on vähäisempää kuin muualla lähimetsässä. Hoidon tavoitteena on maisemakuvan sekä monipuolisen ja elinvoimaisen kasvillisuuden ylläpitäminen sekä ulkoilumahdollisuuksien turvaaminen. Hoitotoimenpiteillä ja hyvällä ulkoilureittiverkostolla huolehditaan alueen kulutuskestävyydestä ja kasvillisuuden elinvoimaisuudesta. Kulkureitit ja niiden varrella olevat varusteet pidetään käyttökelpoisina, turvallisina ja siisteinä. Lähimetsässä liikkuvan turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. C 2 Ulkoilu ja virkistysmetsät Ulkoilu- ja virkistysmetsät sijaitsevat asutuksen liepeillä laajempina vihervyöhykkeinä antaen kaupunki, tai taajamarakenteeseen väljyyttä. Aluetta käytetään virkistystoimintaan ulkoiluun, retkeilyyn, sienestykseen ja marjastukseen. Käytäväverkosto on yleensä harva. Virkistyskäyttö on osittain ohjattu poluille. Alueella voi olla avoimiakin luonnonalueita kuten soita ja kalliolakia. Hoidon tavoitteena on metsämaiseman ja alkuperäisen luonnon, kasvillisuuden sekä eläimistön säilyttämienen sekä ulkoilumahdollisuuksien turvaaminen. C 3 Suojametsät Suojametsät sijaitsevat pääväylien, teollisuusalueiden ja vesistöjen reunaalueilla. Suojametsät toimivat suojavyöhykkeenä lieventäen melu-, pöly-, tuuli- ja saastehaittoja. Suojametsien virkistyskäyttö on vähäistä. Alueella ei ole ulkoiluun tarkoitettuja rakenteita tai varusteita. Alueen halki voi johtaa polku tai kevyen liikenteen väylä. Hoidon tavoitteen on yleensä kasvillisuuden monikerroksisuuden, peittävyyden ja suojavaikutuksen ylläpitäminen. Erityisalueet E Erityisalueet E sijaitsevat hoitoluokissa A, B, tai C tai liittyvät niihin. Erityisalueet ovat pääluokan hoitotavoitteista poikkeavia alueita. Tällainen alue voi olla esim. Pienialainen suo, kallio, lehto, harvinaisten kasvien esiintymä, rauhoitettu luontotyyppi jne. missä tahansa hoitoluokassa. Erityisalueena E voidaan esittää myös esim. taideteos, muistomerkki tai leikkiväline, joka vaatii ympäröivästä hoitoluokasta poikkeavaa erityistä hoitoa. Suunnitelmassa esiintyvät hoitoluokat ja niitä kuvaavat värit Hoitoluokka A Rakennetut viheralueet Hoitoluokka B Avoin viheralue BI, BII Hoitoluokka C Taajamametsä, C II Lähteet: Viheralueiden hoitoluokitus, Viherympäristöliitto ry, julkaisu 16 Näin syntyy kukkiva niitty, Pirkko Kahila, Forssa 1999 Luontopiha - ympäristöystävällinen piha ja puutarha, Cajander, Hämeenlinna 2010 Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys, Hämeen liiton julkaisu II:190 Rakennettu kulttuuriympäristö, Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16 Kartat Pohjakartat, Janakkalan kunta Vuoden 1961 maaperäkarttta, Janakkalan kunta. Senaatinkartat, Kansallisarkiston digitaalinen tietokanta www.narc.fi Kuninkaan kartasto Suomesta 1776.1805, Timo Alanen ja Saulo Kepsu, (SKS, 1989) muuta karttatietoa, www.paikkatietoikkuna.fi Kuvat Valokuvat Emilia Saatsi Kuvasovite Turengin kohteesta numero 1 pohjakuva www.google.com/streetview
1 NYKYINEN HOITOLUOKKA 1. Rivitalojen edustapuistoa. Usein niitettävä nurmialue. Mäen ylärinteessä olevat pysäköintikatokset ja autot saavat maisemassa suuren huomion. metsää/ sora- ja hiekka-alue, sekä täyttömaata B II/ () E Hoitoluokka säilytetään tai sitä lasketaan. Tavoitteena on ekologisempi hoito. Hoito tien reunoila intensiivisempää tasolla. Alueen keskelle tavoitellaan niittymäistä, vain kerran kesässä niitettävää aluetta. Nurmialuetta ruvetaan köyhdyttämään tai se poistetaan ja kompostoidaan. Valitaan maaperään sopivia niittykasveja. Voisi toimia mukavana aukkona jokimaisemaan ja joelta maalle. Puustoryhmiä tiivistetään ja lisätään pensaita niiden välille. Pysäköintikatos maisemoidaan pensain ja matalin puin. 2. Leikkipaikka rantaniitty/turve/täyt- tömaa Hoito kuten aiemmin. Valaistaan Laituntien valaistuksen yhteydessä. 3. Nurmi, täyttömaa. Maisemakuvallisesti ei merkittävä avoimena alueena. Toimii väliaikaisena pysäköintialueena muutaman kerran vuodessa. metsää/harjun reuna alue, hiekka Niitto 2-3 kertaa vuodessa, pysäköintitarpeen mukaan. Puita, pensaita ja hiekkakenttä. Pieniä leikattavia ruohoalueita. metsää, rantatie/harjun reuna, hiekka -C 4. Jos p-alue voidaan osoittaa toisaalle, voidaan tämän alueen antaa metsittyä luontaisesti. Kenttää ympäröillä alueilla lisätään pensasistutuksia ja maanpeitekasveja. Kaikki ruohoalueet korvataan pensain tai maanpeitekasvein. Noin puolet alueesta voidaan siirtää C-luokkaan. 2 - VÄRIT Hoito ei muutu Hoitotapa muuttuu, edellyttää uusia istutuksia tai muita muutoksia 3 1 Hoitotapa muuttuu. Hoitoa voidaan vähentää ilman muutoksia. 4 Ote Senaatinkartasta vuodelta1884 Luonnos Mäntyniemenraitin ja Hiidenjoen välisen nurmiaukion kehittämisestä. Taulukko kohta 1. 2 1 2
NYKYINEN HOITOLUOKKA 5. Näkymäaukko joelle. Näkymä pitkälle maisemaan. Rehevä kasvupaikka, jossa pajut saavat vallan ilman niittoa Vanha rantaniitty/ karkea hieta / Näkymä säilyy avoimena / puoliavoimena Puunvesat poistetaan.tarvittaessa poistetaan suurempien puiden alaoksia. Laikkuttaisesti voitaisiin maisemakuvaa rikastaa istuttamalla esimerkiksi rantakukkaa, luhtalemmikkiä ja keltakurjenmiekkaa. Voisiko harkita laidunnusta laajemmalla alueella rantametsikköä? 6. Pieni kolmiopuisto, leikkipaikka vanha pelto/ hieno hieta Entinen hoito. Pensasistutuksia voisi lisätä ainakin yhdelle reunalle rajaamaan pysäköintikatoksia ja oleskelualuetta. Esimerkiksi syreeni- tai norjanangervoaidanne. 7. Korttelipuisto, pensasistutuksia, lehtipuita, lentopallokenttä metsänreunaa ja peltoa /hiekka Ylläpidetään. Kasvilisuusryhmiä yhdistellään. Nurmialuetta kehitetään ketomaisempaan suuntaan. Tämä sopisi myös hyvin leikkipaikaiksi, mikäli tarvetta on. Tai voitaisiinko vaihtoehtoisesti ottaa tiivistävään rakentamiseen? Lentopallokenttä laitetaan rannalle (8). 8. Veneranta, nurmialueita, pensaita ja puita, veneiden talvisäilytysalue rantakosteikkoa / täytemaa Nurmialueita kehitetään niittymäisemmäksi. Mahdollisimman harva niitto. 5 6 7 6 7 5 8 8
NYKYINEN HOITOLUOKKA 9. Leikkipaikka vanhan metsäalueen lomassa. metsä / (turve) täyttömaata Metsänreunojen kasvillisuutta kehitetään pensasmaiseksi ja peittäväksi. Tavoitteena on että leikattavasta ruohoalueesta päästään eroon. Ruohoaluetta korvataan matalalla pihakedon kasveilla ja valkoapilalla. 10. Leikkipaikka vanhan metsäalueen lomassa. metsä /hiekkamo- reeni I kuten 9. 11. Nurmialue pientaloalueen keskellä, talvisin pulkkamäki metsä/hiekkamoreeni Hoitoa muutetaan niittymäisemmäksi. Voisi myös olla esimekiksi koristeomena- tai -kirsikkapuita joiden alla matalia heiniä, valkoapilaa ja niittyhumalaa. Harva niitto. 9 11 9 10 10 11 12, 13 14-22 Luonnos Suokulmanpuistosta. Suuret hiekoitus-/roska-astiat siirretään pois sisäänkäynnin vierestä. Oja-alueiden nurmi saa kasvaa pitkäksi. Taustan autokatosten eteen istutetaan syreeniaidanne. Taulukkossa kohde numero 6.
13 14 12 NYKYINEN HOITOLUOKKA 12. Reunoilta niitetty alue, jonka keskellä hyväkasvuisia mäntyjä. Pienialainen niittoalue. Männikköalue yhdistyy muuhun metsään. Vanhaa metsän reunaaluetta / hiekkamoreeni Tavoitteena valoisa puuryhmä, jonka alla voi olla pihlajia ja sopivia maanpeitekasveja. Reuna-alueet istutetaan pienikokoisilla taimilla, joita harvennetaan niiden varttuessa. Mäntyjen alle istutetaan puuston varttuessa ja varjovaikutuksen lisääntyessä kukkivia pensaita, esimerkiksi alppiruusuja ja atsaleoja. Niitettävästä alueesta pyritään pääsemään eroon. 21 15 19 16 17 20 Nyt hyvämuotoisten ja alas asti oksaisten mäntyjen alta poistetaan oksistoon osuvia puita ja pensaita. Puiden yksilölliseen kehitykseen kiinnitetään huomiota. 13. Metsäinen alue Vanhaa metsän reunaaluetta / hiekkamoreeni / Voisi myös liittää taloyhtiön alueeseen Valmiiksi puustoinen alue, jota tarvittaessa harvennetaan mäntyjä suosien. Reunaalueelle voidaan istuttaa muutama lisätaimi tai valita luonnonkyövostä sopivia kasvatettavia puita. Taimet on suojattava. Niitto tehdään tarvittaessa kerran kesässä ja niittojäte kuljetetaan pois. 14. Kapeita nurmialueita Vanhaa metsää / hiekkamoreeni / Kaavan uudelleen tarkastelu. Leikkipaikka kohdasta 19 voitaisiin siirtää tähän. Myös metsäympäristö olisi lasten käytettävissä. 15. Nurmialue talojen välilssä metsää / hiekkamoreeni / Liitetään taloyhtiöiden hoitoalueisiin. 16. Nurmea ja yksittäipuita, käynti leikkialueelle metsää /hiekkamoreeni Alempi hoitotaso on riittävä. 17. Yksittäispuita,nurmea metsää / hiekkamoreeni Hoito kuten aiemmin. 18. nurmialue talojen välilssä metsää / hiekkamoreeni / Liitetään taloyhtiöiden hoitoalueisiin 19 Kulkureitti talojen välissä Leikkipaikka metsää / hiekkamoreeni Harvempi nurmenleikkaus. Siirretään leikkipaikka kohtaan 14. 20. Nurmikaista kuusiaidan ja tien välissä. Muutama yksittäiskuusi. Ei käyttönurmea peltoa /hietaa /E Nurmen voi antaa kasvaa pitkäksi. Niitto tehdään kerran kesassa ja niittojäte korjataan pois. 21 Nurmialue, jolla yksittäisiä puita peltoa /hietaa Puiden juuristoalueelle lisätään kate tai puiden ympärillä voi olla pidemmän heinän alue. Vaihtoehtoisesti lisätään pensaita rajaamaan niittoaluetta. 22 Mäntyjen, kuusten ja lehtipensaiden rajaama pienialainen nurmikko metsää / hieta AI Tavoitteena on mäntyvaltainen pieni metsikkö. Tehdään tiheä mänty- ja tammiistutus. Valitaan myöhemmin kasvatettavat taimet. Kuuset ja lehtipuut poistetaan vähitellen. 18 22
24 25 26 26.b NYKYINEN HOITOLUOKKA 23. Pientaloalueen välinen viheryhtys metsä / hieno hieta Nykyinen hoito 24. katualueen reunapuistikko pelto / hieno hieta ( -) C I Nurmi ei ole käyttönurmea. Voidaan niittää harvemmin. Lisätään puuistutuksia. 25. katualueen reunapuistikko pelto / hieno hieta ( -) C I Nurmi ei ole käyttönurmea. Voidaan niittää harvemmin. Lisätään puuistutuksia. 26. Leikkipuisto, jonka ympärillä puuistutuksia ja laajempia nurmikenttiä. Säilytetään hoitoluokassa, jolloin tasaiset nurmialueet paremmin käytettävissä lasten pelialueina. 26. b Lastujärven tielle asti peltoa. pelto / hieno hieta tai C I tai rakentaminen Niitto tehdään kahdesti kesässä. Voisi myös metsittää. Voiko käyttää tiivistävään rakentamiseen? Yhteystarve alueelle 26 huomioitava. 27 Pientalojen väliin jäävä puistikko pelto / hieno hieta Voisivatko asukkaat haluta yhteishoitoon? Kirsikoita, marjaomenia? Vaihtoehtona uusi tontti keskelle. Loput käytävät liitetään tontteihin. Toinen vaihtoehto entinen niitto kahdesti kesässä. 29 Skeittipuisto nurmialueen reunassa. Tien reunassa kasvaa koivuja, pihlajia ja vaahteria. pelto / hieno hieta Puiden alla oleva heinä saa kasvaa pitkäksi. Niitto tehdään vain kerran vuodessa. Skeittipaikan viereistä nurmea hoidetaan -luokassa, mikäli sillä on käyttöä myös peli- ja oleskelunurmena. Esimerkki eri pituisiksi leikatuista nurmipinnoista puistossa. Puiden alla nurmi on pitkää. Vain pelialue on leikattu lyhyeksi. 27 29 23-26.b 27 29 23
HISTORIA / MAAPERÄ NYKYINEN HOITOLUOKKA 30. Keskustan kävelykatu pelto / hieno hieta Hoito tehdään kuten aiemmin, mahdollista myös edelleen kehittää aluetta. Puhtaanapitotarve vaatimukset korkeat 5-7 krt / vko. 31. Vanhaa purouomaa ympäröivä keskustapuistikko YH-kaavamerkintä estää kehittämistä viheralueena. pelto, pu rouoman reunapuusto / hieno hieta Kaavamerkinnän muuttaminen viheralueeksi. Puistosuunnitelma. Vanhan purouoman kunnostaminen 32. Kalteva puistonurmi pelto / hieno hieta Kaavamerkinnän muuttaminen viheralueeksi. Puiston kehittäminen. Nykytilassa hoito kuten aiemmin. 33. Tiealueen viereinen viherkaista, kevyenliikenteenväylä pelto / hieno hieta Ei käyttönurmea. Harvempi leikkaus riittävää. Mahdollisesti alueiden 31 ja 32 kanssa myöhemmin kehitettävä alue. 34. Hiekkapintainen leikkipaikka. Ympärillä pensasistutuksia pelto / karkea hieta, jossa on suurin osa muista leikkipaikoista 35. Keskustan runsaasti istutettu viheralue pelto / hieno hieta Hoito tehdään kuten aiemmin. 36. Kevyenliikenteen väylää ympäröivä nurmialue. Alikulun kohdalla on hankalasti hoidettava maastoleikkaus, jossa kasvaa pari huonovointista ruusua. Kerrostalojen edessä on hyväkasvuisia lehtipuita, joiden alla on lyhyeksi leikattu nurmi. pelto / hieno hieta Alikulun kohdalla oleva maastoleikkaus peitetään pensaiden massaistutuksella. Hiekkaisella paikalla myös oranssikeltano ja huopakeltano sopivat sitomaan luiskaa. 30 35 37 32 36 38 31 39 33 Tärkeä keskustan risteysalue. Puistoalueen uudelleensuunnittelua voisi harkita samalla, jos vastapäiselle YH-tontille tehdään muutoksia. Vuorimännyt tulisi korvata matalakasvuisemmalla lajilla. Liikenneympyrän reunoilla viherkaistat rikkaruohottuneita. Vuorimännyt ovat kasvaneet liikenneympäristön näkymäalueisiin nähden liian korkeiksi. 37. Lehmusten rajaama nurmialue taloyhtiön pysäköinnin päässä pelto / hieno hieta Puiden juuristoalueelle myrkytyksen sijaan kate. 38. Viherkaista talojen välissä, muotoiltuja täyttökumpareita. pelto / hieno hieta Säilytetään nykyinen hoitoluokka. Yksittäiset pensaat poistetaan/siirretään reunalle massaistutukseksi hoidon helpottamiseksi. 39. Nurmialue piha-aluetta vasten pelto / hieno hieta Tavoitteena on luonnonmukaisemapi raja reunametsikköä kohden. Niitto tehdään kerran tai kaksi kesässä ja niittojäte korjataan pois. 40. Metsänreunan ja rakentamisen välinen viherkaista pelto / hieno hieta / E Hoitoluokka tai erikoisalue. Niitto tehdään kerran vuodessa. 41. Hekkakenttä, jonka ympärillä on nurmi ja puita pelto / hieno hieta / E Nurmen niitto tehdään polveillen metsänreunan suuntaan kerran vuodessa. Puuryhmien alta jätetään niittämättä. Kentän reunalla niitto kuten 42 Avoin nurmialue tielle Vanha puron- varsipelto / hieno hieta B II tai BI Kehittäminen ensisijaisesti maisemaniityksi tai toissijaisesti maisemapelloksi. Maaperää köyhdytetään niittojätteen korjaamisella. 40 41 34 42
NYKYINEN HOITO- TAVOITELUOKKA HOITOLUOKKA 42. Rivitalojen ja metsän välinen puistikko pelto / hieno hieta / B Metsän reuna-alue ja puiden alustat niitetään kerran vuodessa. Tavoitteena luonnonmukaisemapi raja metsän ja puistoalueen välillä. 43. Pientalojen välinen puistokäytävä, yksittäisiä puita ja pensaita. Putkilinja maan alla. Vanhaa peltoaluetta / hieno hieta Reunoilla olevia puu- ja pensasistutuksia yhdistetään toisiinsa kukkivilla pensailla, pikkupuilla ja maanpeiteperennoilla. Käytävää ympäröivä nurmi niitetään harvoin. Niittojäte korjataan pois. 44. Nurmialue rivitalojen välissä, reunassa on yksittäisiä koivuja. peltoa / hieno hieta Istututetaan kukkivia pensasmaisia puita pieninä taimina, esimerkikisi pihlajaa, tuomea ja raitaa. Reunoille syreeniä ja sirotuomipihlajaa. 45. Laaja-alainen viheralue met- pelto / pohjoiskärki sävyöhykkeen reunassa. hieno hieta, eteläosa hiesu / Osa nurmialueesta, etenkin puiden ympärillä ja metsän reunalla niitetään vain kerran kasvukauden aikana. Tavoitteena luonnonmukaisempi reunavyöhyke metsän ja puiston välillä. Puustoa lisätään pienillä metsätaimilla. 46. Hiekkakenttä, Reunoilla nurmea ja yksittäispuita kenttä / reunaalue C1 Metsän reunakasvillisuutta kehitetään siten, että kenttä jää metsän sisälle. Leikattavista nurmialueista luovutaan. 43 42 Puronvarsiniityä / hiesu 45 43 30-40 41 42 44 45 46 42 46 44
HISTORIA / MAAPERÄ NYKYINEN HOITOLUOKKA 47. Uusien omakotitalojen reunustamaa paljasta nurmialeutta. pelto, puron reunaniitty / hiesu /B II / Alueen läpi kulkevan reitin ympäristöä hoidetaan luokan mukaisesti niittäen polveillen polun vartta seuraten. Etelä- ja pohjoisosassa kehitetään aluetta metsäiseksi. 47 Alueen keskiosaa kehitetään köyhdyttämällä maisemaniityksi. Niittyvaiheessa niitto tehdään kerran kasvukaudessa. Valitaan maaperään sopivia lajeja, jota voidaan kylvää pieniin laikkuihin. Kylvöstä tehokkaampaa on istuttaa pieniin laikkuihin istutusmaaperää vastaavassa maassa kasvatetut pottitaimet. Aluetta voisi jakaa myös väriteemoihin ja istuttaa eri lohkoihin eri väreissä kukkivia kasveja. Sopivia sinisiä lajeja ovat esimerkiksi lehtosinilatva, hiirenvirna, kyläkurjenpolvi, perurankello, niittyhumala ja syysasteri. Punaisena kukkivat puna-ailakki, rantakukka, nurmikaunokki ja punapäivänkakkara. Keltaiseina kevätmaitiainen, niittyleikikkki, syysmaitiainen, päivänkakkara ja siankärsämö. Tavoitteena on vaihteleva maisemaniitty, jolla voi olla pieniä tiheitä puuryhmiä. Niistä valitaan vähitellen sopivat kasvatettavat yksilöt. Istutusryhmien pitää pysyä mahdollisimman varjostavina. 48. Uusien omakoti- pelto, talojen reunushiesu tamaa paljasta nurmialeutta. C1 Tiheä istutus, josta valitaan vähitellen kasvatettavat yksilöt. Kehitetään metsän reuna-alueeksi. Tavoitteena on valoisa sekapuustoinen lehtimetsä, jossa pohjakasvillisuus koostuu matalista heinistä. Ei nurmenhoitotarvetta. 48 47 48 49-54
49. 50. NYKYINEN HOITOLUOKKA Talojen välinen nurmialue, jolla on peltoalue / hiesu (hieta) pelikenttä. Pelikentän voi poistaa. Pientalojen ympäröimä puistikko, metsäalue / hiesu jolla on iso hiekkakenttä. Pohjoisreunalla on runsaasti yksittäispuita nurmialueella. Pohjoisreuna on nykyisessä asemakaavassa Y-tontti. Pohjoisreunan kehittäminen C-alueeksi Y-tontin osalta. Muuten säilyttäminen. Vaihtoehtona on puistikon kehittäminen, mikäli kohta 52 rakennetaan tai muuten tehdään tiivistävää rakentamista. 51. Pientalojen ympäröimä puistikko metsäalue / hiesu (hieta) Kehittäminen lähimetsäksi. 52. Pelikenttä ja sitä ympäröiviä nurmialueita metsäalue / hiesu (hieta) / Nurmialueen kasvillisuuden muuttaminen pihakedoksi. Leikkialueen kehittäminen 53. Pihojen rajaama puistikko peltoalue / hiesu (hieta) / Kehittäminen lähimetsäksi. / Täydennysrakentaminen, käytävien liittäminen viereisiin tontteihin. 54. Leikkipaikka metsäalueen keskellä. metsäalue / hiesu (hieta) Leikkipaikka poistetaan. Alueen 52 leikkipaikkaa kehitetään. 49 50 51 52 53 54 Y-tontin muuttaminen A:ksi tai AO:ksi.
NYKYINEN HOITOLUOKKA 55. Asuinalueen keskellä oleva puistokäytävä. Useita erikokoisia hiekkakenttiä peräkkäin. Pienin pohjoisimpana, isompi leikkialueen edessä. Leikkialue melko avoin. pelto / hiesu (hieta) Pienistä hiekkakentistä luovutaan ja alueen 55 pohjoisempaan taskuun kehitetään tiheämpi kasvillisuus, jossa leikattava nurmi on vain vain polun reunavyöhykeellä. Ei yksittäisiä puita tai pensaita. Voisiko tämän kohdan kaavoittaa myös tonteiksi? Isomman hiekkakentän ympäristö voidaan kehittää monipuolisemmaksi pelialueeksi. Pelikenttä ja leikkipuisto ovat hyvin aurinkoisia. Etenkin leikkipuiston eteläpuolella olevan ruusuaidanteen sisään voisi istuttaa myös muutaman koivun ryhmän, joka toisi hieman varjoa leikkijöille. 56. Hiekkakenttä ja leikkipaikka pientalojen välissä pelto / hiesu (hieta) - C I Pieni hiekkakenttä säilytetään leikkipaikan vieressä. Voidaan kehittää tiheämpi kukkivien pensaiden ja puiden vyöhyke. Nurmen hoito mahdollisimman vähäistä. Riittäisikö yksi leikkipuisto alueelle? Alue 56 poistetaan ja aluetta 55 kehitetään? Tai kummatkin leikkipaikoista kohtaan 58? Tällöin alueita 55 ja 56 voisi harkita rakentamiseen? 57. Nurmialue metsän ja puiston välissä. Alueen reunalla kauniita erilajisten puiden ryhmiä. pelto / hiesu (hieta) ja Reuna-alueille annetaan kasvaa pidempi niitymäinen nurmi. Keskelle lyhyempi vapaamuotoinen pelikenttä. Reunoille voisi istuttaa myös joitain tiiviimpiä pensasryhmiä Vaihtoehtoisesti kaavan rakennusoikeuden siirtäminen kohdasta 58 tähän. 58. Monilajinen puistoistutus pelto / hiesu (hieta) Puuryhmiä voidaan tiivistää ja yhdistää maanpeitekasvien ja pensaiden avulla, jolloin nurmialueen niittäminen tulee sujuvammaksi. Nurmi niitetään vain käytävän ympäriltä. Mahdollista on myös siirtään kaavan rakennusoikeus tältä tontilta kohtaan 57. Puiston kehittäminen tehdään vasta kaavamuutoksen jälkeen. 59. Monilajinen puistoistutus pelto / hiesu (hieta) Puuryhmiä voidaan tiivistää ja yhdistää maanpeitekasvien ja pensaiden avulla. Tavoitteena saada nurmialueen niittäminen sujuvammaksi. Nurmi niitetään vain käytävän ympäriltä. 60. Metsän ja pientalojen välinen reuna-alue peltoa /hiesua, (savi) Metsänreuna ulotetaan pidemmälle istuttamalla tiheästi pensaiden ja puiden taimia. Sopivat kasvatettavat yksilöt valitaan myöhemmin. Tavoitteena valoisa lehtimetsä, joka liittyy luonteavasti puistoalueeseen. Puistopolkujen päätteistä avataan näkymäakselit peltoalueelle. 61. Viherkaista tonttien välissä pelto / hiesu (hieta) Reuna-alueen istutusta tiivistetään maanpeitekasveilla ja pensailla puistokäytävän ympäriltä niitetään polveillen. 62. Peltoalueen kulma. Näkymäaukko avoimeen maisemaan. peltoa /hiesu BII Tavoitteena maisemaniitty heinä- tai kukkakasvein. Vaihtoehtona maisemapelto. 55 57 58 59 60 nä ky mä 56 67 63 64-66 55 61 57-60 63 56 pelto 62 61 62
NYKYINEN HOITOLUOKKA 63. Peltoaluetta reunustavan rauduskoivikon ja asuinalueen välinen nurmikaista. Yksittäispuita nurmen reunalla. peltoa / hiesu (hieta) Niitto polveilevammaksi. Pitkä heinä reuna-alueella, puistokäytävän reunassa lyhyepi. Reunaistutusta matsänrajassa voidaan tiisvistetään pensailla ja matalalla puustolla. 64. Hiekkakenttä peltoa / hiesu (hieta) Hoito kuten aiemmin. 65. Lounaaseen viettävä nurmirinne, jossa harvassa asetelmassa nuoria tammia. peltoa / hiesu (hieta) Tammien joukkoon voisi lisätä pilvikirsikoita. Niitto tehdään puiden alta harvoin. Heinä saa olla pitkää. 66. Lounaaseen viettävä nurmialue, jossa yksittäispuina on tammia. peltoa / hiesu (hieta) Puiden ympärille annetaan kasvaa pidempää heinää. Niittykukkia voidaan istuttaa muusta kasvillisuudesta puhdistettaviin laikkuihin. Niitto tehdään vain alueen reunoilta ja tarvittaessa niitetään pitkän heinän alueen halkaiseva polku. 67. Nurmikenttä, reunoilla pensaita ja eteläreunassa kuusia peltoa / karkea hieta ja hiekka Niitto lopetetaan. Alueen annetaan metsittyä luontaisesti. Taimista valitaan kasvatettavat. Tavoitteena on pieni metsikkö, jossa on hyvin kehittyvät tasapainoiset puut. 67 Tummemmalla on merkitty viitteellinen rajaus alueelle, joka niitetään vain kerran vuodessa.niittojäte korjataan pois. 66 65 63 Vaaleammalla alueella normaali -luokan hoito 64 63
Ote vuoden 1884 Senaatinkartasta. Hämeen lääniä Hauhon kihlakuntaa. Oranssilla merkitty hoitoluokan kohteet. Lähde: Kansallisarkiston digitaalinen tietokanta www.narc.fi ja wiki.narc.fi/portti/index.php/senaatin_kartastot Ote vuoden 1961 maaperäkartasta Tervakosken kohdalta. Lähde: Janakkalan kunta. Tervakosken viheralueiden nykyiset hoitoluokat (punainen) ja (oranssi). Lähde: Janakkalan kunta. Tervakosken viheralueiden suunnitelman mukaiset hoitoluokat (punainen) ja (oranssi) B II maisemaniitty (keltainen), C I lähimetsä (vihreä), erityisalueita E on muiden hoitoluokkien sisällä. E-luokan hoito poikkeaa tyypillisestä hoitoluokan hoidosta. Tervakosken viheralueiden hoitoluokituksen tarkastelu 2011
NYKYINEN HOITOLUOKKA 1. Leikkipaikka, johtorasitteita metsänreunaa / hiesu - Kehitetään lähimetsäksi. Etelärinteeseen voisi istuttaa myös koristeomenapuita. - Leikkipaikka siirretään urheilukentän reunaan. 2. Pelikenttä/luistelukenttä pelto /savi - Reuna-alueiden niitto mahdollisimman harvoin, mikäli nurmella ei ole pelikäyttöä. - Riittääkö kentistä kohdissa 2 ja 4 vain toinen? Ks. myös kohta 1. 3. Nurmialue, yksittäispuita pelto/metsä / savi / B II - Kehitetään niityksi. 4. Vanhaan sorakuoppaan maisemoitu leikkipaikka Metsän ja pellon rajakohta / hiekka Mikäli kohdissa 1-3 valitaan täydennysrakentamisvaihtoehto, voisi kohtaa 4 kehittää leikkipuistona ja urheilukenttänä. Urheilukentälle voisi lisätä myös nuorille ja aikuisille sopivia liikuntavälineitä. 5. Matonpesupaikkan rantaniitty / hiesu säilytetään. 6. Veneranta rantaniitty / täyttömaa ja C I säilytetään / Reuna-alueet kehitään metsäiseksi. Istutetaan tervaleppää ja valitaan luonnonkylvöstä muita sopivia lajeja. 7. Uimaranta, ilkivaltaongelma rantaniitty / täyttömaa (lieju) säilytetään 8. Leikkipaikka vesiperäinen niittymaa /hiesu säilytetään 3 2 - VÄRIT 4 Hoito ei muutu Hoitotapa muuttuu, edellyttää uusia istutuksia tai muita muutoksia Hoitotapa muuttuu. Hoitoa voidaan vähentää ilman muutoksia. 5 6 4 5-6 7 1-3 8 7 Tervakosken viheralueiden hoitoluokituksen tarkastelu 2011 1
9. NYKYINEN HOITOLUOKKA Asuinalueen reunapuisto. Nurmea metsää, puronvartta, nittyä ja yksittäispuita, sadevesiviemärin ja eteäosassa peltoa / hiesu purkupiste Puustoa tiivistetään. Tavoitteena on valoisa reunametsikkö, jossa on luonnonmukainen aluskasvillisuus. Valitaan pienikasvuisia puita. Puron varteen voisi tutkia mahdollisuutta ja tarvetta rakentaa hulevesien laskeutusallas. Myös pohjoispuolen peltojen ravinnevaluman käsittelymahdollisuus kannattaa huomioida samalla. 10. Urhelukentän reuna-alueita peltoa / savi Mahdollinen myöhempi rakentaminen 11. Urhelukentän reuna-alueita peltoa / savi Mahdollinen myöhempi rakentaminen 12. Pieni männikkö pellon ja metsän reuna-alue / hiekkamoreeni Pohjakasvillisuutta kehitetään luonnonmukaiseksi siten ettei leikkonurmea ole. Paljaille alueille kylvetään kotimaisen valkoapilan Trifolium repens `Isokallio` siementä. 13. Leikkipuisto metsän katveessa Metsää ja pihapiiriä vanhan tielinjauksen kohdalla / kalliomaa ja hiekkamoreeni Säilytetään 10 9 20 11 9 10,11 12 14-19 13 13 12 Tervakosken viheralueiden hoitoluokituksen tarkastelu 2011 9
NYKYINEN HOITOLUOKKA 14. Ajoratojen rajaamat nurmikaistaleet metsää / savi Istutetaan pienellä metsätaimella tiheäksi. Kasvatettavat puut valitaan harvennettaessa. Tavoitteena on valoisa metsikkö, jossa pensaskerros ei ole peittävä. 15. Pientalojen välinen nurmialue, jolla yksittäispuita peltoa / savi Tavoitteena on monilajinen kukkivien pensaiden istutus. Lajeiksi savimaalle sopivia: tuomia, puistosyreenejä, unkarinsyreenejä, orapihlajia ja herukoita. Tavoitteena on nurmi- ja heinäalueen poistaminen. 16. Pientalojen välinen nurmialue jolla yksittäispuita. Useita putkilinjoja peltoa / savi Puustoa yhdistetään pensaiden massaistutuksilla. Putkilinjojen kohdalla olevat leikatut nurmialueet sopivat lasten pihapeleihin. 17. 17 A talojen puoleinen meluvalli peltoa / savi Täydennetään maanpeitepensailla ja -perennoilla siten, ettei vallin alueella ole leikattavaa nurmea. 17. 17 B Tien puoleinen nurmialue peltoa / savi B II Kehitetään niitymäiseksi. Alue voi olla myös monivuotisella maisemakasvilla viljelty. 18. Niitetty nurmialue peltoa / savi BI Alue sopii viljeltäväksi. Myös tien pohjoispuolinen alue on peltoa. Tien reuna-alueen (17B) voi mahdollisuuksien mukaan hoitaa kuten alueen 18. 19. Leikkipaikka metsää /savi Säilytetään 20. Koivurivistö pellon ja asuinalueen välissä peltoa / savi B II ja Kahdella eteläisemmällä osuudella harvennetaan nittoa ja niittojätte korjataan pois. Toivottuja lajeja suositaan kuivan paikan niityn kehittämiseksi. Niittykasveja voidaan istuttaa laikkuihin. 18 19 17 16 15 14 Pohjoisimmalla rehevällä osuudella hoito -luokan mukasesti. 20 Tervakosken viheralueiden hoitoluokituksen tarkastelu 2011
NYKYINEN HOITOLUOKKA 21. Avointa nurmea peltoa ja pihaa/niittyä / savi B II Tavoitteena monimuotoinen heinä- ja niittykukkalajisto. Alue toimii avoimena näkymäaukkona peltoalueiden välillä. Voi olla pieniä puuryhmiä ja muutama yksittäispuu. Polun reuna-alue voidaan niittää lyhyemmäksi. 22. Pientalojen rajaama puistikko, jossa leikkialue metsää /savi Laajempi yhtenäinen nurmialue leikataan lyhyeksi, siten että sitä voi käyttää pelialueena. Myös polkujen reunat leikataan lyhyiksi. Yksittäispuut sidotaan yhteen pidemmän heinän avulla. Pujo kitketään. Niitto kerran kesässä ja niittojätteen korjaus. 23. Nurmialue, jolla yksittäispuita. Täydennysistutuksia on yritetty, mutta istutuksia on tuhottu ilkivaltaisesti. peltoa / savi Uudelleen kaavoitus /C I - Täydennysrakentaminen - Kasvillisuutta tiivitetään pensailla savimaalle sopivilla lajeilla, kuten kohdassa 15. - Niitto lopetetaan ja luontaisen kasvillisuuden annetaan kehittyä. Pujoa kitketään. 24. Koulun pelikentän viereinen nurmialue. Pelialueeksi sopiva, Yksittäisiä puita ja puuryhmiä metsää / savi / E Puustoa täydennetään ryhmiksi puin, pensain ja maanpeitekasvein, tai pitkän heinän alueena. Pelialueen ulkopuolella nurmi voi olla korkeampaa. Yksi lyhyemmäksi leikattu alue toimii kenttänä. 25. Leikkipaikka metsää / hiekkamoreeni säilytetään 22 21 25 24 25 23 24 21,22 23 Tervakosken viheralueiden hoitoluokituksen tarkastelu 2011
NYKYINEN TAVOITEHOIHOITOLUOK- TOLUOKKA KA 25. Edustapuisto ja leikkipuisto pelto / savi hoito kuten aiemmin 26. Risteysalueen viheralue ja kirkon edustaa pellonreuna, metsä / hiekkamoreeni hoito kuten aiemmin 27. Jokirannan puistoaluetta rantapuustoa / savi Rannan kasvillisuuden lisäämistä voisi tutkia. Löytyykö sopivia kohtia kostean paikan perennoille. Onko puisto osa vanhaa tehdasmiljöötä / -puistoa? Kaipaa tarkempaa inventointia ja historiallisen kehityksen selvitystä. 28. Seuratalon edustan puistikko pelto / hiekkamoreeni Hoito kuten aiemmin 29. Leikkipaikka metsä /hiekkamoreeni / Hoito tehdään kuten muillakin leikkialueilla. Pelialue hoidetaan -luokan mukaisesti. 26 25 27 26 28 27 28 29 29 Tervakosken viheralueiden hoitoluokituksen tarkastelu 2011 25