Helsingissä, 5.3.2009 Ympäristöministeriölle Asia: Aloite meluselvitysten kehittämisestä Suomen luonnonsuojeluliitto ry. esittää, että ympäristöministeriö ryhtyisi valmistelemaan ohjetta laskennallisten meluselvitysten käytöstä ja tulkinnasta. Valtioneuvoston vuonna 1992 antaman päätöksen mukaisesti sen antamia melurajoja tulee soveltaa maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa, eri liikennemuotoja koskevassa liikenteen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta velvoittaa keräämään, vertailemaan ja välittämään ympäristömelua koskevaa tietoa. Direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi: tehdään meluselvitykset ympäristömelulle altistumisesta, laaditaan toimintasuunnitelmat melun ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä välitetään tietoa ympäristömelua ja sen vaikutuksia kansalaisille. Valtioneuvoston päätöksen ohjearvot koskevat kokonaismelua. Samaten ympäristömeludirektiivin taustalla on tavoite kokonaismelutason alentamisesta sellaiselle tasolle, mikä ei aiheuta terveyshaittaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi tehdään erilaisia meluntorjuntatoimia alkaen kaavoituksesta aina meluaitojen pystytykseen asti. Meluntorjuntatoimien pohjana käytetään usein laskennallisia meluselvityksiä. Melutta-hankkeen loppuraportti (Ympäristöministeriön raportteja 20/2007) selostaa erittäin hyvin laskennallisten meluselvitysten käyttöä suunnittelun pohjana. Uudenmaan ympäristökeskuksen julkaisun "Meluselvitykset asemakaavoissa ja ympäristölupahakemuksissa" (Suomen ympäristö 35 /2008) mukaan osa meluselvityksistä on ollut huonoja. Sellaisten selvitysten käyttö kaavoituksen arviointiaineistona saattaa johtaa huonoon lopputulokseen. Koska laskennalliset selvitykset perustuvat useimmiten vain yhden melulähteen meluun, selvitysten käyttämisessä tulisi kuitenkin osata huomioida muun melun vaikutus kokonaismeluun. Suomen luonnonsuojeluliitto esittää, että ministeriö tekisi tulkintaohjeen, jossa korostettaisiin tarvetta huomioida kokonaismelu eikä pelkästään erillisen laskennallisen selvityksen antamaa tietoa melun tasosta. Samalla tulee antaa ohjeet meluselvityksen riittävän laadun arvioimiseksi. Tarvittaessa laskennalliset meluselvitykset tulisi varmentaa melumittauksin. PERUSTELUT 1 Yhden lähteen melu ja kokonaismelu Ympäristömelu koostuu kaikista lähteistä tulleesta kokonaismelusta. Melun haitat ovat riippumattomia siitä, onko melu yhdestä lähteestä vai useamman melunlähteen melujen summa. Taajamissa on paljon rakennuksia, joissa on koneellisia ilmastointilaitteita. Tavarakuljetusten lastaus ja purku aiheuttavat melua. Melulähteitä on paljon. Melukartoituksissa selvitetään usein pelkkä liikennemelu tai vastaava yhden melun aiheuttajan tuottama melu. Meluntorjunnan suunnittelussa tulisi kuitenkin huomioida kokonaismelu.
Esimerkkinä useamman melulähteen summasta on Helsingin Hanasaaren voimalaitoksen ympäristölupa. Lupaehtona melun osalta on määrätty seuraavaa: Hanasaaren B-voimalaitoksen toiminnasta aiheutuva melu yhdessä Hanasaaren voimalaitosalueen muiden laitosten toiminnoista aiheutuvan melun kanssa ei saa lähimmillä asumiseen käytettävillä alueilla tai virkistysalueilla ylittää päivällä kello 7 22 ekvivalenttimelutasoa (LAeq) 55 db eikä yöllä kello 22 7 ekvivalenttimelutasoa (Laeq) 50 db. Ympäristöluvan esittelyosassa on teksti: Melu, liikenne ja muu kuormitus alueella. Voimalaitosalueen länsipuolella kulkee vilkkaasti liikennöity Sörnäisten rantatie. Hanasaaren pohjoispuolella Suvilahden alueen takana kulkee Itäväylä ja siihen liittyvät katuosuudet sekä maanpäällinen metrorata. Hanasaaren itäpuolella Sompasaaressa toimii toistaiseksi Sörnäisten satama. Merihaan ja Sörnäisten asuntoalueilla väestö altistuu kokonaismelulle. Sörnäisten rantatie aiheuttaa yksistään korkean melutason. Kun tieliikennemeluun yhdistetään Hanasaaren voimalaitoksen melu, metroradan, sataman sekä kiinteistöjen omien ilmastointilaitteiden melu, kokonaismelu on selvästi voimakkaampi kuin mitä erillisten melulähteiden laskennalliset meluselvitykset näyttävät. 2 Liikennemeluselvitysten vajavaisuudet Liikennemeluselvityksiä tehdään normaalisti laskennallisesti huomioiden pääväylien liikennemäärät. Niiden perusteella saadaan todennäköisesti oikeat tulokset hyvin lähellä pääväylää. Monasti kuitenkin 55 desibelin raja on kaukana pääväylästä. Vieressä saattaa olla toinen tie, jonka melu on kokonaisuudessaan pääväylän melua vähäisempi. Kuitenkin 55 desibelin raja siirtyy lisämelun vuoksi selvästi kauemmas pääväylästä. Arvioinneissa melulle altistuvien henkilöiden määrästä on käytetty todennäköisesti paljon liian suppeita melualueita. Seuraava kuva on Tiehallinnon teettämän meluselvityksen liitekartasta. Kyseessä on Helsingistä Turkuun päin johtavan moottoritien melukartta. Tiehallinnon liikennemääräkarttojen mukaan moottoritiellä kulkee noin 40 000 autoa vuorokaudessa. Melutasot näyttävät vain päätien melun. Kartan alaosassa on toinen maantie. Liikennemääräkarttojen mukaan siinä kulkee noin 5000 autoa vuorokaudessa. Sen tien melualueet ovat tietenkin selvästi pienemmät kuin moottoritien melualueet. Kuitenkin teiden välisellä alueella vaikuttaa molempien teiden sekä paikallisten katujen liikenteiden melu. Sen lisäksi todellisia meluhaittoja lisäävät mm asuintalojen ilmastointikojeiden aiheuttama vähäinen taustakohina. Todellisuudessa siis karttaan piirretyn keltaisen alueen raja (55dB) on paljon kauempana moottoritiestä kuin mitä kartassa on esitetty. Tuntematta tilannetta alueella selityksen perusteella voisi tehdä johtopäätöksen, että keltaisen alueen ulkopuolella melutaso alittaisi ohjearvot. Todellisuudessa tilanne ei ole sellainen. Kuva tarkoittaa, että moottoritien melu on keskimäärin alle 55dB keltaisen alueen ulkopuolella, mutta se ei kerro mitään kokonaismelutasosta. Käytännössä siis kaavoituksen pohjaksi sopivaa meluselvitystä ei ole käytettävissä muualla kuin sellaisella alueella, johon asuntoja ei saisi kaavoittaa ilman erityismääräyksiä kaavoissa.
3 Meluselvitysten tulkinnan vaikeus Päätöksenteossa käytetään usein pohjana vain laskennallista meluselvitystä. Kaavoituksessa saatetaan sallia rakentaminen alueelle, jossa melutaso ylittää selvästi valtioneuvoston ohjearvot. Meluselvityksien tulkinnassa voidaan käyttää varmuuskerrointa joko kasvattamalla melualueiden kokoa tai käyttämällä ohjearvoja alempia melurajoja. Koska melun voimakkuuden mitta-arvot (desibeli, ekvivalenttitaso, Lden) ovat hankalia ymmärtää, usein luotetaan meluselvitysten karttoihin osaamatta tulkita, mikä on todellinen melutilanne. Seuraavissa kuvissa on esitetty Helsingin kaupungin meluselvitysten kartoista Pasilan aseman seutua. Vasen kuva on liikennemelukartta ja oikeanpuoleinen kuva on raideliikenteen melukartta. Yhdistettyä karttaa ei ole olemassa. Kummassakaan ei ole otettu huomioon muita melulähteitä. Mikäli tällaisia karttoja käytetään päätöksenteon pohjana, päättäjien tulisi ymmärtää mikä on melujen summa. Voimakkaimman melun alueeseen melujen yhteenlasku ei vaikuta. Sen sijaan hiljaiset alueet (kartassa valkoiset alueet) ovat todellisuudessa paljon pienemmät kuin mitä kartoissa on esitetty.
Helsingin kaupungin meluselvityksessä on esitetty taulukko melulle altistuvien henkilöiden määristä: Esitetyt henkilömäärät perustuvat erillisten melulähteiden melutasojen käyttöön. Kokonaismelua ei ole huomioitu. Meluhaitoille altistuvia asukkaita on siis todellisuudessa paljon laskettua enemmän. Mikäli kaavoituksen tausta-aineistona käytetään kokonaismelukarttojen sijasta erillisten melulähteiden melukarttoja, valtioneuvoston ohjearvot saatetaan ylittää monessa kohteessa. Yhteenveto Valtioneuvoston päätös meluntorjunnasta ja EU:n meluntorjuntadirektiivi edellyttävät toimia meluhaittojen vähentämiseksi. Koska päätöksenteon pohjaksi tarvitaan parempaa tietoa melutasoista, pelkästään meluselvityksiin pohjautuvat ratkaisut saattavat olla virheellisiä. Tästä syystä tarvittaisiin pikaisesti ohje, joka neuvoo laskennallisten meluselvityksien käyttöä ja tulkintaa suunnittelussa.
SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY. Risto Sulkava puheenjohtaja Eero Yrjö-Koskinen toiminnanjohtaja TIEDOKSI LVM