Reynolds, G. (2008): Presentation Zen: Simple Ideas on Presentation Design and Delivery (New Riders Publishing, Berkeley, CA) Reynolds, G. (2010): Presentation Zen Design: Simple Design Principles and Techniques to Enhance Your Presentations (New Riders Publishing, Berkeley, CA) Reynolds, G. (2011): The Naked Presenter: Delivering Powerful Presentations With or Without Slides (Voices That Matter (New Riders Publishing, Berkeley, CA) Toukokuun 2011 kirjapinkka on poikkeuksellinen, koska siihen on valittu kolme kirjaa samalta tekijältä. Johtamisen kannalta yksi kiinnostava ja tärkeä osaamisalue on viestintä tai esittäminen, ja sitä kaikki nämä kolme kirjaa käsittelevät. Itselleni mieluisen lisän tuo vielä kirjojen punaisena lankana toimiva yhteys zen filosofiaan ja siihen liittyvään pelkistämiseen. Ensimmäinen näistä kirjoista on käännetty suomeksikin, nimellä ESITYKSEN SUUNNITTELU zen ja pelkistämisen taito (WSOY Pro, 2009). Presentation Zen on johdatusta PowerPoint esitysten tekoon tavalla, joka pitää kuulijat esityksessä mukana. Reynoldsia on kritisoitu siitä, että hän ei juurikaan perustele väittämiään, mutta ainakin itseni on helppo yhtyä hänen näkemyksiinsä tappavista power pointeista : mieletön määrä dioja, umpeen muurattu tekstillä, kikkailua erityisefekteillä ja kaiken kruununa ohjelman mukana tulevat (ja ylikäytetyt ja yleensä asiayhteyteen sopimattomat) clip art kuvat.
2 Tässä kohtaa on myös huomautuksen paikka: kun katsoo Reynoldsin dioja, on syytä muistaa, että niitä täydentää kuulijalle jaettava hand out materiaali, josta tarpeellinen data ilmenee. Mutta olen vahvasti samaa mieltä Reynoldsin kanssa siitä, että diojen täytyy olla yksinkertaisia, yhtä asiaa korostavia, relevantteja puhuttuun asiaan ja vailla turhaa hälyä. Mitä mieltä olet: täytyykö jokaisessa diassa olla yrityksen logo ja muuta informaatiota (kuten dian numero, tekijä. päivämäärä jne)? Reynoldsin vastaus on selkeä ei. Kokonaispaketti näyttäisi tällaiselta: Poimin tähän pari esimerkkiä ennen jälkeen tyylisesti turhan hälyn poistamisesta, ja suosittelen joko hankkimaan kirjan tarkempaa perehtymistä varten tai googlaamaan aiheesta, jolloin löydät useita laajoja esityksiä pdf muodossa. Mutta suuremmitta selityksittä vertailukuviin:
3 Edelleen: diojen tehtävänä on kertoa tarina tai ainakin tukea esittäjän tarinan kertomista. Sen vuoksi myös esityksen suunnittelu alkaa tästä, Reynoldsin termiä käyttääkseni analogisesti : Voi tietysti todeta, että kaikkihan tämän osaavat, mutta ainakin minä (ja varmasti, ihan varmasti moni muukin) jouduin toteamaan, että oppimista on paljonkin olkoonkin, että olen kouluttamisen ammattilainen itse. Muuan kritiikki, joka myös on Reynoldsin työhön liitetty, koskee kuvamateriaalia. Reynolds käyttää pääosin istockphoton kuvamateriaalia, ja sitä on joissakin yhteyksissä pidetty liian täydellisenä tai sipisteltynä, ja on kaivattu autenttisempia, omia kuvia. 1 No, niitäkin Reynoldsilta löytyy. Mutta toisaalta on kysymys siitäkin, millaiseen tilanteeseen ja millaiselle 1 Ks. http://www.slideshare.net/rossmclean/garr reynolds is wrong, jonne Ross McLean on tehnyt mielestäni mainion positiivisen kritiikin kuvista.
4 yleisölle eritys tehdään. Liitän tähän sarjan yhden teeman kuvista, jotka ovat mielestäni aivan erinomaisia. Hachi hara bu eli syö kunnes olet 80%:sti kylläinen on periaate, johon olen viitannut myös toisessa kirjapinkan kirjassa, Matthew E. Mayn The Shibumi Strategy ssä. Mayn ja Reynoldsin ajatukset kulkevat varsin paljon samaa rataa, joten vertaapa näitä keskenään!
5 Presentation Zen Design syventää ensimmäisen kirjan antia. Aivan samalle tasolle ensimmäisen kirjan kanssa se ei yllä, mutta asiasta kiinnostunut löytää siitä runsaasti ohjeita yksityiskohtien hiomiseen: värien valintaan, kirjasinten valintaan ja välistykseen, digitaalisten valokuvien ottamiseen, symmetrian ja asymmetrian hyödyntämiseen ja niin edelleen Graafikkoa nämä krijat meistä eivät tee, mutta kenties hieman parempia laatimaan esityksemme! Hyvää kirjassa on mielestäni myös se, että Reynolds tukee sanomaansa hyödyntämällä muita ammattilaisia, joiden miniartikkeleja hän käyttää täydentämään omaa esitystään. David S. Rosen "The Pitch Coach" kytkee designin ja esittämisen neuvotteluihin pääomasijoittajien kanssa, Nancy Duarte puhuu luonnostelusta ja suunnittelusta analogisesti, John McWade valottaa (sanaleikki tahaton!) valokuvien käyttöä tarinan kertomisen tukena. Jos haluaa poimia esimerkin tuosta edellä mainitusta syventävästä otteesta, siihen sopii vaikkapa kultaisen leikkauksen sääntö (hieman mukailtuna, Reynoldsin mukaan kolmannesten sääntönä): Ensin väärin... ja sitten oikein :
6 Tässä yhteydessä en paneudu syvällisemmin Presentation Zen Design kirjaan, yllä oleva esimerkki riittänee kuvaamaan sen tarjoamaa näkökulmaa. Reynoldsin kolmas kirja, The Naked Presenter, onkin sitten selvästi erilainen: tässä hän keskittyy siihen, miten hyvä esitys viedään läpi, luonnollisesti ja luoden vahva yhteys yleisöön. Muutamia ohjeita kannattaa ehkä nostaa esille, vaikka ne ovatkin monelle itsestäänselvyyksiä : 1. Ajattele esitystäsi keskusteluna, ei esityksenä. Hyvä esitys on enemmänkin keskustelu hyvien ystävien kesken kuin muodollinen yksisuuntainen luento. Puhetta ei lueta, huolehditaan katsekontaktista ja ollaan eläviä. 2. Valmistaudu. Ensimmäinen asia on tunnistaa esityksen tarkoitus: miksi minä olen puhumassa? Kun pidät esityksen, tarkoituksesi on muuttaa jotakin kuulijoiden mielissä. 3. Ole läsnä. Keskity tähän hetkeen, autenttisesti, näyttäen oma intohimosi puhumaasi asiaan. 4. Peilaa itseäsi tarkastele, miltä näytät, kuinka liikut, miltä kuulostat Ja kuinka voit jalostaa näitä asioita. 5. Rytmitä esityksesi. Kiinnostus kestää normaalisti 10 minuuttia, sitten täytyy tarjota jotakin muuta videon pätkää, keskustelua, jotakin mikä rytmittää ja vaihtaa tahdin.
7 6. Muutaman dian avulla Reynolds kertoo, kuinka esitys aloitetaan iskulla : 7. Lopettaminen puolestaan onnistuu, kun pystyt innostamaan, vaikkapa kertomalla tarinan. The Naked Presenter ei ole aloittelevan puhujan opas. Vaikka Reynolds ei esittelekään uusia käsitteitä tai metodeja, hän osaa tiivistää sanomansa elegantisti. Reynolds tekee itsekin sitä, mitä saarnaa: kirja on mainiosti rytmitetty, sisältäen tarinoita, lainauksia, vihjeitä ammattimaisilta esiintyjiltä ja erinomaista kuvitusta. Itse asiassa kaikki Reynoldsin kirjat ovat erinomaista designia, joita on miellyttävää lukea. Kun vuorovaikutus, kommunikointi ja esiintyminen ovat johtajan arkipäivää, Reynoldsin kirjat tarjoavat johtajalle mainion näkökulman omien taitojen hiomiseen. Suosittelen lukemaan tai katso ainakin Reynoldsin blogia (www.presentationzen.com) ja netistä ladattavia esityksiä. Mukavan lisän tuo myös tutustuminen John Medinan ajatuksiin ihmisen aivojen toiminnasta, josta Reynolds on tehnyt oman esityksensä alaotsikkolla a presentation (of sorts). Esitys löytyy esimerkiksi linkistä http://www.slideshare.net/garr/brain rules for presenters.